Post by Hanne on Dec 29, 2015 12:41:11 GMT 1
Tumppu tallusteli rauhallisena kahden tamman välissä. Luojan kiitos sen sisäinen ori oli hillitympi näin talvisaikaan. Toki pidimme hyvän välimatkankin edellä menevään ratsukkoon. Ilma oli pirteä, pakkanen nipisteli hieman sormia ja varpaita, mutta kylmyys ei ollut sietämätöntä. Kuljimme pitkään käynnissä ja nautimme ihanasta talvisesta maisemasta. Jonosta kuului myös innokasta puheensorinaa, itsekin juttelin takanani ratsastavan Milan kanssa. Ihastelin samalla tienvarressa olevia maalaistaloja, yhden pihalla oli joukko lapsia rakentamassa lumiukkoa. Vai oliko se sittenkin lumihevonen? Kaikkialla näytettiin valmistautuvan aattoiltaan.
"Otetaanko vähän ravia?" joukkoa johtanut Iida, tallin omistajatar huikkasi.
Jonosta huudeltiin myöntyviä vastauksia ja hetken päästä hevoset siirtyivätkin yksi kerrallaan raviin. Maisemat vaihtuivat nyt nopeammin ja keskityin enemmän mukailemaan suomenhevosoriini askelta. Tumppu suorastaan laiskotteli ja jouduin pariin otteeseen kannustamaan sitä kulkemaan reippaammin. Aikamme ravattuamme hiljensimme takaisin käyntiin ja poikkesimme erään talon pihan lävitse metsään. Metsäpolku oli lyhyt ja pian tulimmekin pellon reunaan. Tumppu tuijotteli monen muun hevosen tavoin peltoaukeaa kaihoisasti, mutta Iida kertoi, ettei tällä pellolla ollut sallittua laukata, sillä se oli kylvetty. Tyydyimme siis kulkemaan pellonreunaa pitkin, mikä sopi minulle. Näin jouluaattona rauhallsempi maastolenkki kelpasi vallan mainiosti.
Lopulta sukelsimme jälleen metsään, jossa kulkeva polku johti Yläkokon maneesille. Tallipihalla laskeuduimme selästä ja kiitimme Iidaa mukavasta maastoretkestä. Hoidimme hevoset ja lastasin Tumpun samoin tein traileriin, jonne jätin sen hetkeksi mutustamaan kauroja. Pikaiesti kävin tallituvassa rupattelemassa muiden ratsastajien kanssa, ja maistelemassa joulutorttuja ja glögiä. Sitten olikin jo aika kiiruhtaa kotiin tekemään viimehetken jouluvalmistelut.
Kiitos maastosta! :>
"Otetaanko vähän ravia?" joukkoa johtanut Iida, tallin omistajatar huikkasi.
Jonosta huudeltiin myöntyviä vastauksia ja hetken päästä hevoset siirtyivätkin yksi kerrallaan raviin. Maisemat vaihtuivat nyt nopeammin ja keskityin enemmän mukailemaan suomenhevosoriini askelta. Tumppu suorastaan laiskotteli ja jouduin pariin otteeseen kannustamaan sitä kulkemaan reippaammin. Aikamme ravattuamme hiljensimme takaisin käyntiin ja poikkesimme erään talon pihan lävitse metsään. Metsäpolku oli lyhyt ja pian tulimmekin pellon reunaan. Tumppu tuijotteli monen muun hevosen tavoin peltoaukeaa kaihoisasti, mutta Iida kertoi, ettei tällä pellolla ollut sallittua laukata, sillä se oli kylvetty. Tyydyimme siis kulkemaan pellonreunaa pitkin, mikä sopi minulle. Näin jouluaattona rauhallsempi maastolenkki kelpasi vallan mainiosti.
Lopulta sukelsimme jälleen metsään, jossa kulkeva polku johti Yläkokon maneesille. Tallipihalla laskeuduimme selästä ja kiitimme Iidaa mukavasta maastoretkestä. Hoidimme hevoset ja lastasin Tumpun samoin tein traileriin, jonne jätin sen hetkeksi mutustamaan kauroja. Pikaiesti kävin tallituvassa rupattelemassa muiden ratsastajien kanssa, ja maistelemassa joulutorttuja ja glögiä. Sitten olikin jo aika kiiruhtaa kotiin tekemään viimehetken jouluvalmistelut.
Kiitos maastosta! :>