Post by Iida on Dec 13, 2012 15:05:29 GMT 1
Jouluratsastus
24.12 pidettävä maasto on kaikille avoin. Laita vaan ratsutoive ja katotaan (toivotaan), jos onni on puolellasi ja saisit sen kenet pyysit. Yksäriomistajat omilla hevosilla? Hoitajat hoitsuillaan? Maaston arvioitu aika on noin 2 tuntia. Lähdemme ensin leveitä metsäpolkuja pitkin, ja myöhemmin luultavasti metsään… Maaston vetää Iida.
Maksu; joko tarina tai piirustus. Pitää olla maksettu viimeistään 05.01.2013, ei myöhästymisestä kuitenkaan toruta, paras vaan, että maksu tulee maksettua.
Osallistujat:
Iida- Halla
Lissu- Visse €€
Akku- Merkki €€
Tarina
Olimme lähdössä maastoon vaikkakin ulkona oli kylmä, olin nimittäin luvannut pitää joulumaaston. Mukanani oli vain Akku ja Lisbeth. Akku ratsasti Merkkiä omaa hevostaan ja Lisbeth Visseä, hoitohevostaan. Itse ensin ajattelin meneväni Mollalla, mutta kun Halla-tamma muutti talliin päätin silti meneväni kuitenkin sillä vaikka se olisikin hermoraunio.
Tytöt taluttivat hevosensa tallinpihalle heijastinliivit päällään. He pääsivät itse ylös, saivat kiristettyä satulan ja säätävän jalustimet sopiviksi. Lähdimme etenemään rauhallisessa käynnissä.
- Merkki voi varmaan pitää perää, kysyin
- Joo voi se, vastasi Akku ja odotti että Visse oli päässyt ohi.
Päästyämme tallin pihasta pois, ohjasin Hallan vasemmalle. Metsätie oltiin onneksi aurattu ja sitä pitkin oli helppo edetä. Hallan teki mieli revitellä ja se teki pieniä hyppyjä näyttääkseen, että se halusi jo ravata.
- Kaikki hyvin? kysyin. Sain vaimeita vastauksia. – Onko kylmä?
- Joo on…mumisivat he edelleen.
- Ravataanko?
- Joo!
Olisi varmasti hyvä idea ravata vaikka olimme kävelleetkin vasta lyhyen matkan. Ravatessa tulisi lämmin. Nostin Hallalla ravin ja se lähti etenemään iso askeleista raviaan. Kevensin. Vilkaisin taakseni ja näin tyttöjen tekevän samoin.
Vissekin eteni yllättävän reippaasti, kun oli tottunut sen hitaanlaiseen etenemiseen. Pakkanen teki tehojaan siihen.
- Käyntiin…
Tytöt laskivat hevoset käyntiin.
- Antakaa pitkä ohja.
Kävelimme vain pienen hetken. Käännyimme lumiselle pellolle. Olin sopinut pellon omistajan kanssa, että Yläkokon väki sai ratsastaa pellon viertä. Joten pellolle tultuamme kerroin, että ottaisimme ensin ravia pienen pätkän ja sitten nostaisimme laukan.
- Nouskaa ylös, siten annatte hevosten työskennellä paremmin selällään ja päästään kovempaa, virnistin tytöille.
Keräsin ohjat käsiini ja annoin tammalleni merkiksi ravata. Istun harjoitus raviin ja annoin laukka-pohkeet. Tamma nosti eteenpäin pyrkivän iso askeleisen laukan. Nousin ylös ja tuin käteni tamman kaulaa vasten. Vilkaisin taakseni ja takanani pöllysi lumi niin että oli vaikea nähdä miten tytöillä meni. Käänsin katseeni taas eteen ja pyysin Hallaa kovempaa eteen. Tamma lähti rynnistämään eteen niin, että nenääni ja poskiani alkoi kirveltämään ja silmistäni valui vettä. Nauroin.
Lähellä pellon reunaa istuin takaisin satulaan ja aloin pidättämään tammaa. Se vastusteli kuolainta ja nyki päällään. Sain sen kuitenkin jotenkin rauhoittumaan ja pysähtymään. Halla oli näköjään mennyt tosi kovaa sillä tytöt olivat jääneet hieman jälkeen, mutta heillä näytti olevan hauskaa. Molemmat hymyilivät ja pysäyttivät hevosensa helposti viereeni.
-Tais olla kivaa? kysyin hymyillen.
- Joo oli, tytöt vastasivat yhteen ääneen.
- Kävellään hetki, niin ne saa henkäistyä oikein kunnolla.
Kävelimme vielä hetken pellon viertä, jonka jälkeen pääsimme takaisin leveälle metsä tielle.
- Ollanko me jo palaas tallille? kysyi Lisbeth.
- Ollaan vaikka ehkei tunnu siltä, vastasin.
Ravasimme vielä vähän. Tallille palattuamme, hoidimme hevoset kuntoon.
24.12 pidettävä maasto on kaikille avoin. Laita vaan ratsutoive ja katotaan (toivotaan), jos onni on puolellasi ja saisit sen kenet pyysit. Yksäriomistajat omilla hevosilla? Hoitajat hoitsuillaan? Maaston arvioitu aika on noin 2 tuntia. Lähdemme ensin leveitä metsäpolkuja pitkin, ja myöhemmin luultavasti metsään… Maaston vetää Iida.
Maksu; joko tarina tai piirustus. Pitää olla maksettu viimeistään 05.01.2013, ei myöhästymisestä kuitenkaan toruta, paras vaan, että maksu tulee maksettua.
Osallistujat:
Iida- Halla
Lissu- Visse €€
Akku- Merkki €€
Tarina
Olimme lähdössä maastoon vaikkakin ulkona oli kylmä, olin nimittäin luvannut pitää joulumaaston. Mukanani oli vain Akku ja Lisbeth. Akku ratsasti Merkkiä omaa hevostaan ja Lisbeth Visseä, hoitohevostaan. Itse ensin ajattelin meneväni Mollalla, mutta kun Halla-tamma muutti talliin päätin silti meneväni kuitenkin sillä vaikka se olisikin hermoraunio.
Tytöt taluttivat hevosensa tallinpihalle heijastinliivit päällään. He pääsivät itse ylös, saivat kiristettyä satulan ja säätävän jalustimet sopiviksi. Lähdimme etenemään rauhallisessa käynnissä.
- Merkki voi varmaan pitää perää, kysyin
- Joo voi se, vastasi Akku ja odotti että Visse oli päässyt ohi.
Päästyämme tallin pihasta pois, ohjasin Hallan vasemmalle. Metsätie oltiin onneksi aurattu ja sitä pitkin oli helppo edetä. Hallan teki mieli revitellä ja se teki pieniä hyppyjä näyttääkseen, että se halusi jo ravata.
- Kaikki hyvin? kysyin. Sain vaimeita vastauksia. – Onko kylmä?
- Joo on…mumisivat he edelleen.
- Ravataanko?
- Joo!
Olisi varmasti hyvä idea ravata vaikka olimme kävelleetkin vasta lyhyen matkan. Ravatessa tulisi lämmin. Nostin Hallalla ravin ja se lähti etenemään iso askeleista raviaan. Kevensin. Vilkaisin taakseni ja näin tyttöjen tekevän samoin.
Vissekin eteni yllättävän reippaasti, kun oli tottunut sen hitaanlaiseen etenemiseen. Pakkanen teki tehojaan siihen.
- Käyntiin…
Tytöt laskivat hevoset käyntiin.
- Antakaa pitkä ohja.
Kävelimme vain pienen hetken. Käännyimme lumiselle pellolle. Olin sopinut pellon omistajan kanssa, että Yläkokon väki sai ratsastaa pellon viertä. Joten pellolle tultuamme kerroin, että ottaisimme ensin ravia pienen pätkän ja sitten nostaisimme laukan.
- Nouskaa ylös, siten annatte hevosten työskennellä paremmin selällään ja päästään kovempaa, virnistin tytöille.
Keräsin ohjat käsiini ja annoin tammalleni merkiksi ravata. Istun harjoitus raviin ja annoin laukka-pohkeet. Tamma nosti eteenpäin pyrkivän iso askeleisen laukan. Nousin ylös ja tuin käteni tamman kaulaa vasten. Vilkaisin taakseni ja takanani pöllysi lumi niin että oli vaikea nähdä miten tytöillä meni. Käänsin katseeni taas eteen ja pyysin Hallaa kovempaa eteen. Tamma lähti rynnistämään eteen niin, että nenääni ja poskiani alkoi kirveltämään ja silmistäni valui vettä. Nauroin.
Lähellä pellon reunaa istuin takaisin satulaan ja aloin pidättämään tammaa. Se vastusteli kuolainta ja nyki päällään. Sain sen kuitenkin jotenkin rauhoittumaan ja pysähtymään. Halla oli näköjään mennyt tosi kovaa sillä tytöt olivat jääneet hieman jälkeen, mutta heillä näytti olevan hauskaa. Molemmat hymyilivät ja pysäyttivät hevosensa helposti viereeni.
-Tais olla kivaa? kysyin hymyillen.
- Joo oli, tytöt vastasivat yhteen ääneen.
- Kävellään hetki, niin ne saa henkäistyä oikein kunnolla.
Kävelimme vielä hetken pellon viertä, jonka jälkeen pääsimme takaisin leveälle metsä tielle.
- Ollanko me jo palaas tallille? kysyi Lisbeth.
- Ollaan vaikka ehkei tunnu siltä, vastasin.
Ravasimme vielä vähän. Tallille palattuamme, hoidimme hevoset kuntoon.