Tää oli tässäyhteistarina Topin kanssapahoittelen mahdollisia sekavia lauseita yms, kirjotettiin tätä kolmelta yöllä..
MERIDAIstuin kotona tylsistyneenä omassa huoneessa. Toisaalta oli ihanaa kun ei tarvinnut olla tekemässä mitään, Jemmullakin kun oli lepopäivä, mut kyl mä jotain tekemistä tähän päivään kaipasin. Kello oli yli puolenpäivän, ja olin koko aamun vaan ollut kotona, Oonaroosakin kun oli siirtänyt Peukun tuontia päivällä. Milja oli lähtenyt pari tuntia sitten liikuttamaan Jeminan kanssa Almaa, sekin kun oli nyt intoutunut roikkumaan serkkuni perässä Yläkokossa.
Pöydällä ollut iPhoneni ilmoitti saapuneesta viestistä, ja kiinnostuneena nappasin puhelimeni käsiini. Ehkä Topi olisi laittanut viestiä, tai joku kaveri? Tein näyttölukitukseni ja avasin Whatsapin, mistä olin viestin saanut. Yllätyksekseni viestin lähettäjä oli Jere. Empä ollut ihan kauheasti pitänyt yhteyttä siihenkään jätkään, eikä kyllä sekään muhun.
"Mitää suunnitelmii?", viestissä luki lyhyesti. Mitä se nyt halus? Epäluuloisena näpyttelin vastauksen, että tylsistyin kotona ja tekisin niin luultavasti loppupäivänkin. Pian poika ilmestyi keskusteluun paikalle, ja aikansa kirjoitettuaan vastasi:
"Lähe mun kaa nuopparille norkoilee? Tai voidaa me vaik meilläki olla (;".
"No ei mul muutakaa tekemist oo, mut nuoppari kuulostaa vähä paremmalta", vastasin lisäten loppuu nauruhymiön. Kyllähän pojan kanssa yhden tylsän kesälomapäivän voisi viettää, ei kai siinä mitään pahaa olisi.
Hyppäsin mautoni kyytiin ja lähdin kohti nuopparia. Annoin ikkunoiden olla hieman raollaan, sillä kuuma ilma oli hiostava. Laskin otsallani olleet aurinkolasit silmilleni ja käännyin viimeisen risteyksen nuopparille. Poika olikin jo siinä nuopparin edessä, mites muuten kun tupakka kädessä. Pysäköin mustan mautoni vapaalle parkkipaikalle ja lukitsin menopelini. Sen jälkeen kävelin pojan luo pieni hymy kasvoillani.
- Moi, tervehdin Jereä nopeasti.
- Moi. Ihme kun tulit, et ollu Topin kaa jossai, hän totesi virne kasvoillaan, tarjoten sitten tupakkaa.
- Emmä, pudistin päätäni. Olin ollut jo monta kuukautta ilman. Ei sillä ettei olisi tehnyt mieli, mut en mä kehdannut.
- Älä viiti olla noin tylsä, kerta tänne asti tulit, Jere huokaisi puhaltaen kevyesti tupakan savuja naamalleni. Astuin askeleen kauemmas, jolloin Jere tuli lähemmäs hymyillen.
- Sä oot tosi nihkeel pääl, poika naurahti ja laski kätensä selkäni taa, siitä jopa alemmas laskien. Olo tuli heti vähän epämiellyttäväksi, ja aloin miettiä miksi edes kuvittelin Jeren muuttuneen.
TOPI"Hei mennääks käymää viel tos Siwas ja mennää sen jälest nuopparille", Mikko ehdotti.
Olimme vasta tulleet kaverini kanssa kaupungille, tarkoituksena käydä nuopparillakin.
"Käydää vaa", vastasin ja lähdimme käppäilemään Siwalle päin.
"Ooks sä muutes vieläki sen Melinan kaa yhesä?" Mikko ihmetteli.
"Joo, kui? Sen nimi on kylläki Merida", korjasin huvittuneena.
Mikko virnisti. "Aa joo sori."
"Ei, ku mä vaan ihmettelin et onko jätkä oikeesti rakastunu tai jotai, ku kulet jokapaikas semmone pilluvirne naamal"
Remahdin nauramaan ja tapautin Mikkoa olkapäälle.
"Hyvin mahollista että oonki."
Pujottelimme parkkipaikalla autojen ohitse ja astuimme sisälle Siwaan. Mikko suuntas hakemaan Redbullin ja meni sen kanssa kassalle. Seurasin perässä tiirailen ympärilleni. Kassalla palveleva nainen oli hyvännäköinen blondi ja tajusin Mikonkin sen huomanneen. Kaverini tapitti tiiviisti kassaneitiä, tämän kysyessä rahaa.
"Tässä", Mikko lausahti ja ojensi rahansa. Kassa lipui eteenpäin, Mikko sai ostoksensa ja me suuntasimme yhdessä ulos.
Päästyämme kaupasta pihalle kaverini alkoi paahtaa siitä kuinka hyvännäköinen se nainen oli.
"Mikäköhän sen nimi oli?" Hän arvuutteli.
"Sekin ois selvinny jos oisit sen tissien sijaan tuijottanu sitä nimilipuketta siinä rinnuksissa", naurahdin keveästi.
MERIDAPoika tajusi hienovaraisen vihjeeni istuutuessani kivimuurille. Hän seurasi esimerkkiäni ja istuutui viereeni.
- Mut mitä sulle kuuluu? poika yllättäen kysyi. Ihan kuin sitä edes kiinnostaisi, tahtoi vaan saada jotain juttelua aikaan.
- Hevosia, hevosia ja viel kerran hevosia, naurahdin sitten jatkaen;
- Tosin on mul välil vapaatakin niistä, kuten tänään.
- Iha hyvä vaa et on, ni voidaa nähä, Jere totesi sellainen tyhmä virne kasvoilla.
- Mmm, mutisin. Ennen kun huomasinkaan, laski Jere kätensä reidelleni. Koko kroppani läpi kulki puistattavat väreet.
- Haittaaks tää? poika kysyi silittäen kevyesti jalkaani. Tällä hetkellä toivoin laittaneeni farkut korkeavyötäröisten farkkushortsien sijaan.
- No.. Ei ny sillee, mut ei toi iha kaverillinen tekokaa oo, huokaisin siirtäen pojan käden pois. Jere kuitenkin nappasi kädestäni kiinni siinä muurilla istuessamme:
- Tartteeks sen olla?
Katsoin häntä kulmat kurtussa nostaen aurinkolasini otsalle.
- Jos et satu muistamaa, nii oon kyl edellee Topin kanssa.
Jere tuli istumaan lähemmäs ikivirne päällä:
- Siltä vaikuttaaki, ku mun kaa kerkeet tääl nuopparilla olla.
TOPISaavuimme Mikon kanssa nuopparille. Porukkaa istui sohvilla ja osa oli kännissä. Moikkasimme useimpia ja istuuduimme lähimmälle sohvalle.
"Onkos tullu ero, vai vikitteleeks Jere muuten vaa sun muijaa?" yks Aleksi nauroi räkäsesti.
"Ai häh?" totesin kummissani.
"Te siis ootte yhessä?" Aleksi veikkasi.
Nyökkäsin kulmat kurtussa. "Joo.."
Aleksi katsahti yhteen kaveriinsa ja naurahti:
"Eiku me vaa nähtii Merida ja Jere aika hempeis tunnelmissa."
"Mitä vittua.." mutisin itsekseni ja yritin peitellä ärtymystäni.
"Mitä ne teki?" vieressäni istuva Mikko uteli.
"No yks Miisa kerto et ne ois jotai pussaillukki siel, mut me ainaki nähtii Jere silittelemäs sen reittä", Aleksi selitti.
Puristin käteni nyrkkiin. Vittu.
"Missä?" tiukkasin.
"Muurilla, tuol alhaal."
Sen enempää en kuunnellut, kun ryntäsin eteiseen laittamaan kenkiä jalkaani. Saatuani itseni valmiiksi, hipsin alas erään puskan taakse ja nähdessäni kaksikon muurilla mua alkoi oksettaa. Jere antoi kätensä levätä Merrun reidellä, eikä se sitä tuntunu haittaavan..
MERIDA- No jos mä en koko aikaa sen kaa kyöhnää ei se kyl tarkota et oltas erottu, tuhahdin pojalle sen äskettäin heittämään kommenttiin.
- Ettet vaa ois kyllästyny Topiin. Tuskin sä muuten mun kaa norkoilisit. Vai haluisiks jotai sellast yhen päivän irrotteluu, Jere kysyi minua suoraan silmiin kattoen. Nousin seisomaan muurilta läppäisten pojan käden pois.
- No en halua!
Saatoin pikaisella päätelmällä tajuta vasta nyt, et Jere oli varmasti ottanu jotain. Ei se ehkä humalassa ollu, mut ei kyllä selvinpäinkään.
- Miks? Jere kysyi oikeasti hämmentyneen oloisen ja nousi seurakseni muurilta. Hän kietoi nopealla liikkeellä kätensä ympärilleni, ja ajattelin pienessä nousuhumalassa olevan pojan halata pikaisesti. Ehkä se siitä rauhottus.
- Eiks tää ois muka kivaa? Jere jatkoi kun pysyttelin hiljaa. Siinä halatessaan hän antoi pienen pusun kaulalleni, jolloin tuuppasin pojan kauemmaks.
- Itseasiassa ei. Hali viel menetteli, mut nyt meni yli, huokaisin katsoen kuinka poika sytytti tupakan. Sen jälkeen hän sytytti toisenkin, jonka ojensi mulle.
- Ota nyt. Ei oo iha halpaa ja sytytin tän jo.
Tilanteesta hermostuneena vaihdoin painoa jalallani. Huokaisin syvään, ehkä jopa pelokkaana ja nappasin sen röökin käsiini. Automaattisesti vetäisin myrkkyä kerran henkeeni, kunnes mun henki oli salpaantua. Tosin ihan jonkun muun asian takia, kun tupakan.
- T-topi? sanoin hämmentyneenä. Poika seisoi parin metrin päässä vakava ilme kasvoillaan, mikä sai mut jähmettymään. Ei helvetti. Kuin kauan se oli tuossa seissyt? Äskeinen kaulailu saattoi näyttää sivullisesta aika väärälle ja molemminpuoliselta. Tästä röökistä puhumattakaan.
TOPIMerru katto mua silmiin kummastuneena. Olin ilmeisesti sattunut paikalle juuri h-hetkellä. Jerekin kääntyi katsomaan myös suuntaani. Harpoin heidän luokseen.
"Haista sinä kuule vittu", tuhahdin Jerelle ja hetken mielijohteesta tönäisin poikaa ja tämä oli vähällä kaatua.
"Mitä helvettiä.." Jere mutisi itsekseen ja kääntyi puoleeni nyrkki ojossa.
En kerennyt väistää ja nyrkki osui nenään. Tunsin kuinka veri alkoi valua, mutten välittänyt. Päinvastoin, se latasi minuun lisää voimaa. Hetkessä kellistin Jeren maahan ja aloin lataamaan iskuja vasten tämän kasvoja.
"Vitun paskiainen", kirosin lyödessäni.
MERIDATopi harppoi luoksemme ja silminnähden raivoissaan kaatoi Jeren maahan. Heitin tupakan menemään ja katsoin tilannetta kädet suuni edessä kauhuissaan. Mitä ihmettä täällä tapahtu?
- Topi! kiljaisin repien pojan ylös Jeren päältä. Tai en mä sitä varmaan olisi saanut siitä, ellei se olisi vähän itsekin lähtenyt nousemaan. Katsoin järkyttyneenä maasta ylösnousevaa Jereä jolla oli kasvot veressä ja Topia, jolla vuoti myös verta.
- Mitä vittua, sanoin hiljaa järkyttyneenä. En tiennyt oliko Topi mullekin yhtä vihainen, joten pieni pelko perseessäni pyyhkäisin kämmenselälleni Topilta vuotavaa verta. Tähän oli ihan kauhea tilanne. Kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta. Kyynel pakottautui silmäkulmastani valuen poskeani pitkin.
- Anteeks, nyyhkäisin olematta itsekään varma mille. Jeren lähentelylle, röökille vai toisen pojan tekojen sallimisesta? Olinhan mä vähän yrittäny estellä ja.. Tajusin kuitenkin äskeisen surkutteluni luultavasti lisäävän Topin epäluuloja siitä, mitä oli tapahtunut ennen hänen paikalle tuloaan.
- Anteeks, toistin hiljaa parin muunkin kyyneleen valuessa silmäkulmastani. Ei tän kyllä näin pitänyt mennä.
TOPIMerrun pyydellessä anteeksi, mä en tiennyt mitä tehdä. Mä katoin mun käsiä, jotka olivat veren tahrimat. Vilkaisin Jereen, joka oli kääntynyt mahalleen. Kun poika yritti ylös, Merru meni auttamaan. Mä katoin inhoten molempia. Ehken ollut ollut aivan reilu hyökätessäni Jeren päälle, mutta kyllä se mun mielestä sen ansaitsi. Tosin olihan Merida ollut yhtälailla mukana Jeren tekemisissä.
"Tuu auttaa", Merida käski, sillä hän ei omin voimin saanut Jereä autettua ylös.
Tartuin pojan käsipuoleen ja autoin nostamaan tämän pystyyn. Tavatessani Jeren katseen, oli se murhaava. Päästin irti hänestä ja astuin kauemmas. Merida katsoi melko järkyttyneen näköisenä Jeren haavoja.
"Pitääköhän sulle soittaa ambulanssi?"
"Ei tartte", Jere murahti ja suoristautui kunnolla pystyyn.
"Mut meidän pitäs varmaan vähän jutella vielä?" Jere vihjas mulle.
Ymmärsin sen tarkoittavan tappelua.
Ennenkuin kerkesin sanoa mitään, oli Merida kiirehtinyt väliin:
"Me kyllä nyt ihan eka hoidetaan sut kuntoon."
"Joo moro ja haistakaa molemmat vittu", tuhahdin ja lähdin vihaisena pois paikalta.
MERIDANäin Topin kääntävän selkänsä meille ja lähtevän pois. Suuri kivi tuntui painavan mahassani, kun koetin päättää mitä tehdä. Topin täytyi olla mulle vitun vihainen, se ei ollut ikinä ennen poistunut paikalta, se oli oikeastaan aina ollut se joka antoi anteeksi. Ajatus iski kirkkaasti mieleeni ja tajusin, että mähän olin lähes yksin tässä suhteessa toilaillut.
- Kiitti kun autat, Jere sanoi takaani yhä viileyttä äänessäni. Katsoin vuoroin loittonevaa Topin selkää ja Jeren veristä naamaa.
- Ei helvetti, toistin jälleen hermoromahduksen partaalla.
- Eiku Jere, mä oon pahoillani. Pakko mennä, sori oikeesti! sanoin ja lähdin Topi perään.
- Meetsä tosissas sen hakkajan luo? Hakkaa viel sutki! kuulin pojan vihaisen äänen takaani. Siitä huolimatta hölkkäsin Topin kiinni:
- Topi!
Ruskeahiuksinen ei kuitenkaan kuunnelut, vaan jatkoi kävelyä.
- Topi, sanoin vähän hengästyneenä ja hapuilin tuon kättä omaani.
- Pysähdy, voin selittää, sanoin itku kurkussa nykäisten poikaa taaksepäin kädestä.
- Merida, irti. Oikeesti! Topi lähes huusi ja riuhtaisi kätensä irti omastani.
TOPI"Voitsä ny ees kuunnella?" Merida aneli.
Jatkoin kylmästi kävelyä eteenpäin.
"Topi oikeesti."
Vaikka olin kuinka vihainen en pystynyt vain jatkamaan kävelyä. Käännyin ja melkein törmäsin tyttöön.
"Ei meidän välil oo mitään, ollaan vaan kavereita", tyttö vakuutti tohkeissaan.
"Ja sä luulet et mä uskon ton? Tajuuksä kuin pitkään mä oon kattonu sitä ku säädät Jeren kaa. Ties vaikka oisitte sänkyynki asti menny", puuskahdin ja käännyin jälleen jatkaakseni matkaa.
Merida vetäisi mut vielä kerran ympäri. Hän oli juuri sanomassa jotain, muttei kerennyt koska melkein sylkäisin sanat hänen suuhunsa:
"Tää oli tässä. Sä petit mua tajuuks sä?"
Vaihdoin suuntaa ja menin skobani luo. Vilkaistessani Meridaan, oli hän jäänyt seisomaan paikalleen. Käänsin katseeni pois ja ajoin tielle.
MERIDANuo kolme sanaa oli ehkä kauheinta mitä mulle oli sanottu. Tää oli tässä. Sisälläni kylmäsi, ja olisin vain voinut lyyhistyä maahan. Katsoin pojan loittonevaa selkää jo toistamiseen tälle päivälle. Pian joku kietoi kätensä takaapäin ympärilleni, ja tajusin hänet Jereksi.
Samassa kyyneleet vain tulivat, ja käännyin toisinpäin halaamaan Jereä. Normaalisti tässä olisi Topi, mut ei nyt. Mielessäni tuntui vain kaikuvan Topin sanat. Tää oli tässä. Sä petit mua. Irrottauduin pojasta pyyhkien kyyneleeni, ja jostain sisältäni tilalle tuli viha.
- Haista vittu! huusin vetäen ennestään veriselle naamalle kämmenellä iskun.
Lähdin kohti mautoani, ja hyppäsin sen kyytiin. Annoin kyynelten tulla uudelleen, yrittäen saada jotain selkoa ajatuksiini. Pitäiskö mun mennä niitten kotiin, ja pyytää vielä Topilta anteeksi? Mistä mä edes tietäisin, et poika oli menossa kotiin? Ääni väristen vedin syvään henkeä käynnistäen mautoni. Juuri tällä hetkellä pinnalla olevia asioita mä itessäni vihasin. Luovuttaminen. Herkkyys. Typeryys. Ei tää vois jäädä tähän. Siitäkin huolimatta että saisin kuulla pojalta entistä suuremmat haukut, päätin lähteä silmät punaisina ajamaan kohti Topin kotia. Jos poika ei olisi siellä, mä ehkä kuolisin. Sit se ainakin ois tässä.
TOPIRynnätessäni kotiin vihaisena sain monelta taholta kummastuneen katseen. Paiskasin huoneen oven perässäni kiinni ja istahdin sängylleni. Kelasin päässäni tapahtumia ja mua vitutti niin armottomasti. Joku koputti huoneeni ovea. Sisään astui ihmeissään oleva Salome.
"Mitä toi nyt oli? Onks jotain sattunut? Miks sulta vuotaa verta?"
Ensimmäistä kertaa vähään aikaan Salome tuli juttelee mulle eikä toisinpäin.
"Mä jätin Meridan", mutisin vastaukseksi.
Salomen kulmat pomppasivat kattoon.
"Ai jätit?"
Nyökkäsin vaivalloisesti.
"Miks? Ja ooks sä ollu tappelussa vai häh?"
Hieraisin nenänvierustaani ja käsiini tarttui verta.
"Se petti mua sen Jeren kaa. Tiiäks ees kuka se on? No kumminki tuli semmone pieni käsirysy..."
"Tiiän mä sen. Mut mitä ihmettä? Ei kuulosta yhtää Merrun tapaselta."
"Mm.. no ihmisistä voi löytyy ihan uusii puolii.. Joka tapauksessa mun ei tarvii siitä enää murehtia. Kuten sanoin mä jätin sen", totesin hieman vihaakin äänessäni.
Salome laski kätensä mun olkapäälle myötätuntosesti.
"Mä entiiä mitä näis tilanteis kuuluu sanoo, mut otan osaa", siskoni totesi ja sai mut hiukan hymyilemäänkin.
Kuulin ovikellon ja Minnan avaavan oven. Tunnistin äänen Meridaksi. Ei vittu. Eikö se tajunnu jättää mua rauhaan. Oikeesti. Salome tajusi mitä oli meneillään ja luikki tiehensä.
"Sulle on vieras", Minna kertoi ja kauhistui nähdessään veren.
"Ai kamala mitä sulle on sattunut?"
"Puhutaan siitä myöhemmin", tokaisin ja katsoin sisään astuvan Meridan sulkevan oven perässään.
"Sä voit painuu helvettiin."
MERIDAKatsoin poikaa järkyttyneenä. Se oli oikeesti aivan raivona. Pojan tiukka lause sai mut jähmettymään oven suuhun.
- Etkö kuullu? Painu helvettiin! poika toisti käyden ylikierroksilla.
- Topi mikset voi kuunnella? sanoin väliin hätääntyneenä. Jos välissämme ei olisi ollut tätä jäätävää hiljaisuutta, mä olisin kehunut pojan näyttävän hyvältä. Siis vihaista ilmettä ja veristä nenää lukuunottamatta.
- Miks mä kuuntelisin jälleen kerran niit sun valheita? Mä oon kyllästyny niihin!
- Mutku ei oo valheita! huusin saaden pojalta osakseni mulkaisun.
- Tajuatko? En oo tehny Jeren kanssa mitään, se vaan saa kaiken näyttää siltä! En oo ees koskaan pussannu sitä, en ees sillon Ruotsin reissulla toisinkun sä Elsan kanssa! jatkoin itkun ja raivon sekaisesti.
- Älä vedä Elsaakin tähän, Topi sanoi pelottavan tyynellä äänellä. Sen jälkeen tuli kiusallinen hiljaisuus, kunnes kuiskasin:
- Täkö... Täkö nyt oikeesti oli tässä?
Topin katse pysyi maassa, eikä hän sanonut enää mitään.
- Ei helvetti. Sä oikeesti jätit mut, kuiskasin avaten oven hiljaa. Vilkaisin viimeisen kerran Topia, kunnes lähdin kohti ovea. Saatoin tuntea selässäni Minnan ja Salomen katseet, joten mahdollisimman normaalisti kävelin ulos. Kun mauton ovi sulkeutui perässäni, tuli kyyneleet. Tää ei voinut olla totta.
TOPIKuultuani ulko-oven sulkeuduttua, potkaisin jalkani ulottuvilla olleen tuolin kumoon ja karjaisin:
"PERKELE!"
Sen jälkeen laskeutui hiljaisuus. Kuulin Salomen ja Minnan keskustelevan vaimeasti keskenään keittiössä. Musta tuntui niin paskalle. Se, että Merida petti mua sen Jeren kaa oli ehkä kamalin tunne koskaan. Koska mä oikeesti välitin Meridasta tosi paljon. Mä olin varma et me tultas olee yhes tyylii maailman tappii. Kaiken tän sotkun takana mä en oikeestaa ollu vihanen, vaan mun olo oli vaa petetty ja täys paska.