|
Post by Salome on Aug 22, 2016 18:46:27 GMT 1
Salome
Iida oli antanut mulle vaellukselle Miinan ja kiersin sen kanssa uraa kentällä muiden ratsukoiden kera. Vaelluksen ajaksi Foxy jäisi kyllä liikuttamatta, mutta eiköhän senkin kanssa kerkeisi touhuta. En kuitenkaan uskaltaisi lähteä sillä ekaa kertaa maastoon vaelluksen merkeissä, sillä entiset omistajat vihjasivat hippusen siihen suuntaan, että se maastossa osaa olla vaikea. Kirjava tamma pärskähti ja havahduin kuuntelemaan muiden puheita. Iida pyysi kaikkia menemään määrättyyn järjestykseen. Oltiin Miinan kanssa etupäässä. "Elikkäs lähetään ratsastamaan reippaassa käynnissä tietä pitkin. Alles klar?" Kun kaikki oli varmostettu selväksi, lähdimme jonossa ratsastamaan. Ratsukot jutustelivat keskenään ja etenkin Lunan takaisin tulo oli saanut Lucan puheliaaksi.
Topi
Yks monelle tuttu blondi oli ikäänkuin palannut Yläkokkoon ja ainakin Luca näytti olevan siihen tyytyväinen. Merida taas näytti asteen verran kummastuneelta kun kaksikolla synkkas niin hyvin. "Pysy nyt Jemmu paikoillas!" Selkään yrittävä tyttö käski. Suokki näytti jääräpäiseltä, ainakin Likkaan verrattuna. Oma ratsuni seisoi paikoillaan nukkuneen rukouksen tavoin. "Äh. Voisiks pitää tätä jääräpäätä paikoillaa?" Merru pyysi ja mä menin Likan kera avuksi. Tytön päästyä selkään aloimme molemmat kiertää uraa. Likka tuntui uneliaalta ja sain herätellä sitä pohkeella. "Kaikki valmiina? Jonoon ja menoksi!" Löydettyäni paikan mulle tuntemattoman ratsukon takaa, lähdimme matkaa. "Luna on ilmeisesti mukavaa juttuseuraa", kiusasin takanani ratsastavaa Lucasta. Lucas katto mua hieman kummastuneena ja mutisi sitten itsekseen. Kyl mä tiesin että sillä ja Lunalla jotain oli ollu ennen ku blondi oli lakannu hetkeen Yläkokossa käymästä. Sais nähä mitä tapahtus tänki vaelluksen aikana.
|
|
|
Post by Merida on Aug 22, 2016 19:00:49 GMT 1
Mä kun olin kuvitellut olevan hyvä vaihtoehto ottaa varmajalkainen suomenhevonen ratsukseni vaellukselle, mut alko pahasti näyttää et ei. Jemmulla oli tainnu iskee kiima just pahaan aikaan. Olis vaan pitäny ehkä napata Peukku, vaik toisaalt mul oli pieni motivaationpuute sen kanssa, kun tamma oli niin hirvee pari päivää taaksepäin estetunnilla. No, ehkä me tästä viel noustas. Käppäilimme rennosti jonossa eteenpäin, mun edessä ratsasti Salome Miinalla ja takana Veera omalla hevosellaan. Tunnelma oli suhtkoht rento meidän kulkiessa polulla, mut mul pyöri aika paljon ajatuksia mielessä. Ensinnäkään en tienny miten suhtautua Topiin tätänykyää. Toisekseen en tienny mitä aatella Lucaksesta, joka näytti melkosta mielenkiintoa yllättäen Yläkokkoon palanneesta Lunasta. Tai oikeestaanhan se oli se ja sama mulle, mun ja Lucan juttuhan oli täyttä pelleilyä. Silti takaa kuuluva Lunan ja Lucan juttelu sai mut pysyttelemään vaiti. Havahduin Jemmun nykiessä pientä ohjastuntumaani pois luimien. Jee, taidettiin olla yhtä hyvillä mielillä mun ratsuni kanssa. Salomen katsoessa taaksepäin loihdin kasvoilleni kuitenkin pienen hymyn, ja jäin kuuntelemaan loppujonon rupattelua kävellessämme eteenpäin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 22, 2016 19:28:43 GMT 1
Cora tikitti pikkuisia askelia eteenpäin tiellä ja koitti kovasti tehdä tuttavuutta edellämme kulkevaan Lakuun. Pidätin tuhisevaa kimoa ja yritin saada sitä rentoutumaan. Jonossa kävi lakkaamaton pulina, johtuen varmaankin suurimmaksi osaksi Lunan palaamisesta takaisin Yläkokkoon. Olin saanut paikan juurikin Lucan ja Lunan välistä, joten sain kuunnella jo alusta asti hiukan flirttailevaa keskustelua tämän kaksikon välillä. Ei se mua oikeestaan juuri haitannut, olinhan mä aika utelias tietämään missä mennään ja tässä olisi oiva tilaisuus saada hyvää tilannepäivitystä ihan kuin vahingossa. ”Otetaan pieni pätkä ravia kun kaikki on päässy kääntymään tälle polulle!” Iidan huuto edestä palautti mut maanpinnalle. Mun ei paljon tarvinnut Coraa eteenpäin käskeä, kun se nyki jo valmiiksi ohjaa pois päästäkseen menemään lujempaa. Onneksi tässä oli vielä pitkä matka ratsastettavana ja ruuna rauhoittuis varmasti kun sais hiukan päästellä höyryjä. ”Aiotteks te nukkua ulkona vai sisällä?” Kysyin vilkaisten taaksepäin, jossa Luna ratsasti pienen russin kanssa blondit hiukset heiluen askelten tahtiin. ”Ei mulle ainakaan oo niin väliä missä nukun ku Luna tulee viereen” Luca virnisti ja vinkkasi silmäänsä takanani ratsastavalle tytölle. ”Sinuna en olis ihan noin varma!” Luna huudahti naurahtaen mutta huomasin tytön kuitenkin salaa hymyilevän pojan sanoille. Tiesin jo nyt, että tästä vaelluksesta tulisi paljon draamaa eikä ihmissuhdesotkuilta tultaisi taatusti välttymään.
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Aug 22, 2016 19:56:32 GMT 1
Olin pannut merkille, että perää pitävä blondi tyttö ilkikurisen russiruunan selässä oli saanut Yläkokon ratsastajat hieman pois tolaltaan. Alkumatkasta olin koittanut pysyä kärryillä muiden ratsastajien keskustelussa, mutta kun vieraita nimiä lensi ja moni puuhi päällekkäin, tyydyin vain ihastelemaan edessämme avautumaan maisemaa. Vaaleanrautias suokkitammani Lumi käveli tyyneesti eteenpäin, eikä se ollut moksiskaan uusista hevoskavereista. "Nyt otetaan vielä viimeinen laukkapätkä ja kohta aletaan olemaan perillä.", kuulin Iidan huutelevan tummanrautiaan ratsunsa selästä. Otin hieman paremman ohjastuntuman ja nostin Lumilla laukan. Edessämme menevä ratsastaja Merida heräsi hätkähtäen, kun hänen ratsunsa siirtyi laukalle. Nainen korjasi kumminkin nopeasti asentonsa, ja koko vaellusryhmä rymisteli viimeisen laukkasuoran. Iida hidastutti meidät ravin kautta käyntiin. Puheensorina alkoi heti uudestaan ja jäin kuuntelemaan keskustelua millainen tuo määränpäänä oleva leirikeskus tulisi olemaan. Elokuinen ilta oli jo hämärtymässä ja oli tyytyväinen, kun suuri hirsinen leirikeskusten päärakennus alkoi pilkistämään kuusien takaan.
Toivottavasti meni sinne päin, kuin roolipelaaminen pitäis mennä. :DD
|
|
|
Post by Luna on Aug 22, 2016 20:48:15 GMT 1
En ollut odottanut että Yläkokkoon palaaminen olisi tuntunut lainkaan oudolta mutta jotenkin se vain meni niin, kovin monet eivät minulle tulleet juttelemaan paitsi Salome ihan pikkasen ja Luca aiempaa enemmän samalla kun Merida vilkuili minua oudosti, jotain täällä tallilla oli tapahtunut josta en tiennyt.
Pieni ratsuni kipitti yllättävän reippaasti ollakseen Kämpe mutta sekään ei halunnut jäädä pois joukosta. Edestäpäin jonoa alkoi kuulua ilmoitusta viimeisestä laukka pätkästä. "Yritä pysyä mukana" Luca kiusasi. "Yritä säki pysyy hiljaa" vastasin juuri ennen kuin pyysin pientä ponia laukkaan. Kämpe hyppäsi liikkeelle heitti pienen ilopukin ja pinkoi minkä jaloistaan pääsi, olihan se ihan kaikista pikkuruisin. Nautin ponin vauhdikkaasta laukasta ja kirpakadta syysilmasta naamassa, tätä olin kaivannut enkä mitään draamaa.
Hetkessä olimme jo leirikeskuksella, kumarruin halaamaan Kämpen kaulaa ja taputin ponia huolella ennen selästä laskeutumista. "Hienoin" kuskasin ponille taputtaen sitä vielä kerran kaulalle ennen kun rupesin raahaamaan sitä perässäni kohti pihattoja.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Aug 23, 2016 15:48:50 GMT 1
Iida:
Me oltiin päästy leirikeskuksen pihaan ennen pimeän tuloa, vaikka ulkona olikin jo huomattavasti synkempää kuin sillon kun lähdettiin. Leirikeskuksen omistaja tai hoitaja tai joku vastaava. Mies nimeltä Mikko tuli pihalle meitä vastaan. Neuvoi minne pistää hevoset ja minne laittaa varusteet. Saimme myös tietää jakavamme leirikeskuksen paikallisen seurakunnan leiriläisten kanssa, joilla oli menossa leiri. Mikäs siinä, kiva saada porukkaa illanviettoonkin. Hildan satulalaukkuun pakkaamani kaura meni jakoon kaikille hevosille, ennen kuin ne päästettiin pihattoihin. Ruunat toiseen ja tammat toiseen. Kun hevoset oli yökunnossa - osalla Sannan autossa matkanneet loimet päällä - lähdimme sisälle syömään iltapalaa. Kengät sekä ulkovaatteet jätettiin naulakkoon leirikeskuksen aulaan. Angelika ja Merida päivittelivät molemmat kuinka ihanan lämmin sisällä oli verrattuna ulkoilmaan, jossa kieltämättä oli tuullut melkoisesti. ‘’Tulkaa vain syömään, seurakuntalaiset ovat jo syömässä, mutta kyllä teillekin iltapalaa riittää.’’ naurahti Marko ja osoitti meille suunnan ruokalaan.
Lucas:
WTF? Jotain hiton seurakuntalaisia, jotka tuli tänne jeesustelemaan, mun illan suunnitelmat tais mennä siinä. Mä olin hamstrannut tarjottimelle neljä leipää, hieman jogurttia sekä banaanin ja appelsiinin - kyllähän kasvavan miehen täytyy syödä. Me kaikki yläkokkolaiset sekä Veera mentiin omaan pöytään, joka oli niin pitkä että kaikki siihen mahtui Iidaa lukuunottamatta, joka meni istumaan Markon sekä seurakunnan jäsenten kanssa samaan pöytään. ‘’Arvatkaa mitä pakkasin mukaan?’’ kysyin virnistellen pöytäseurueelta. Merida näytti hieman kaihtavan mun katsetta samoin kuin Lunan ja Topin. ‘’Kaljaa.’’ kuiskasin, ennen kuin kukaan ehti arvata. ‘’Luuleksä et pystyt juomaan ilman että seurakunnan ihmiset huomaa?’’ Topi kysyi epäilevästi. ‘’Huoneessa alotellaan ennen iltajuttua, säki saat, mulla on sen verran mukana.’’ lupasin Topille silmää vinkaten. ‘’Minne sä muka sait pakattua ne?’’ ‘’Kolme oli satulalaukussa ja sitten repussa, jonka Sanna toi oli viis lisää, et riittävästi, mutta jonkin verran.’’ kerroin tyytyväisenä tunkiessani ruisleivän loppua poskeeni.
|
|
|
Post by Salome on Aug 23, 2016 16:52:17 GMT 1
Salome
Miinaa olin iltapalan jälkeen mennyt katsomaan tammojen majoituspaikkaan, missä juttelin samalla sinne Jemmua moikkaamaan tullutta Meridaa. Hän oli vaikuttanut reissun ajan melko hiljaiselta. "Onko sulla kaikki ihan hyvin, ko oot noi hiljane? Ettei mun veli ois taas tehny jotai tyhmää?" Sanoin vitsailevaan sävyyn, sillä en halunnut kuulostaa tungettelevalta. Tummatukkainen pudisti päätään hieman irvistäen: "Kaikki on sillai okei, kuha vaa mielen pääl kaikkee. Jos totta puhutaa nii veljes ei ainakaa mun pohtimisa helpota." Tyrkskähdin hieman ja jatkoin sitten iloisempaan aiheeseen. "Mitä sä luulet että tää ilta tulee sujumaa? Jäädäänköhä me niistä juomista kii?" "Ei mitään tietoo", Merru naurahti ja tämä näytti siltä että oli jo iloisempi. "Ei me luultavasti ainakaa kunnon kännii tulla, ettei tarvii huomenna kauheeta päänsärkyä paluumatkalla pelätä", hän lisäsi. "Mm." Istuskelimme hetkisen hiljaa katsellen kun hevoset söivät iltaheiniään. Angelika pyrähti talliin ja kertoi meitä jo kaivattavan paikan päällä. "Eiköhä mennä", hymähdin ja läksimme kolmestaan takaisin talolle.
Topi
Iltapalan jälkeen Merru katos johonki vaikka mun tarkotuksena ois ollu piristää sitä, se kun näytti vähä alakuloselta. Olimme huoneessa Lucan kanssa ja mukana olivat myös Luna ja Angelika. Veera räpläsi puhelintaan sivummalla, sitä ei tainnut juominen älyttömästi kuitenkaan kiinnostaa. Niillä jeesustelijoilla ilmeisesti alko joku iltahartaus ja niiden joikuna kuulu huoneeseen asti. Valitin siitä ja Angelika huokaisi. "Mä en ymmärrä miten ne jaksaa veisata." Luna ja Luca kiistelivät nauraen juomista ja mä pyysin vieressäni istuvaa Angelikaa käymään tallissa katsomassa, olivatko Salome ja Merida siellä. "Okei", nainen vastasi ja läksi huoneesta. Sekään ei tainnut älyttömän innoissaan olla näistä teinijuomisista. "Okei ota Topi siitä", Luca naurahti ja ojensi mulle pullon. Virnistin ja avasin korkin avaajaa apuna käyttäen. Luna repäisi itselleen oman juomansa ja Lucakin hörppäsi kaljaa.
Oven takana kolahti ja hetken mä luulin että se ois ollu Iida, mutta kaivattu kolmikko palasi kuitenkin ovista sisään. Kaikki moikkasivat tulijoita. Salome kipaisi Veeran viereen nörttäämään ja Merru ei oikeen osannu selvästikää päättää minne menis. "Tuu vaa tänne", ehdotin ja osoitin paikkaa Angelikan vieressä. Tummatukkainen kohautti olkiaan ja tuli istumaan rinkiin. Luca ojensi sillekki oman juoman ja sitten kilistelimme huvikseen pullojen kanssa. Yhtäkkiä oveen kuulu koputus. Iidan ääni kuulu varottavana oven takaa. Nuoriso ei sais tallin reissuilla juoda, sehän oli selvää. Itsekseen naureskellen kävimme jemmaamassa pullot ja avasimme sitten oven blondille. "Mä odotin teitä jo. Tulkaahan. Meillä on booliaki ja saatte laittaa ite musiikkia. Luca hei mille sä oikein haiset?" Viimeinen kysymys sai pari naurua aikaan. "En millekkää. Hei eikö meiän pitäny mennä?" Läksimme koko porukka oleskelutiloihin ja Salome kiirehti Lunan kanssa laittamaan musiikkia. Mä istahdin sivusohvalle odottelemaan mitä tapahtuis.
|
|
|
Post by Merida on Aug 23, 2016 17:14:05 GMT 1
Mä olin ollu oikeestaan koko reissun normaalia hiljasempi, loppujen lopuks osaamatta edes nimetä mitään yhtä syytä asialle. Alkumatkasta tosin oli ärsyttänyt joka asiassa vastaan pistävä Jemmu, mut kyllä sekin oli loppumatkasta jo vähän siedettävämpi. Myös just alkanu lukiovuosi vei voimia. Muutenkaan en vaa ollu jaksanu olla kovin sosiaalinen, tässä illankin aikana olin pyörinyt Jemmun luona ja käynyt kauempana röökillä. Tiietään, pitäs lopettaa se. Iidan tultua hakemaan meitä seurasin muuta joukkiota oleskelutiloihin. Mul oli jopa vähän orpo olo jos näin pysty sanomaan. Huoneeseen piilottamamme juomat ois voinu nostattaa munkin tunnelmaa, mut ei mitää riskejä voinu ottaa kun Iida oli lähettyvillä. Tajusin jääneeni seisoskelemaan tilan oviaukkoon muiden tehdessä jo jotain muuta. - Luca et muuta sitä musiikkii, tää on ihan hyvä! Luna huusi virnistelevälle pojalle. Katsellessani ympärilleni huoneessa päätin mennä Topin seuraksi, joka istuskeli sohvalla. - Moi, sanoin pieni hymy kasvoillani ja katsoin kun Veera ja Angelikakin liittyivät keskusteluun siitä, minkä musiikin pitäisi soida. - Moi. Oot tosi hiljane, onks kaikki hyvin? Topi kysyi saaden mut kohauttamaan olkiani. - Moni kyselee tänää. No mut iha jees. Vähä väsyttää. Mikä on aika huono juttu, ku ollaa kerranki muka jossai talliporukan kaa, hymähdin pitäen katseeni maassa. - Tuu piristyy si, Topi virnisti ja veti mut kädestä muiden luo, jotka olivat viimein päässeet yhteisymmärrykseen musiikista. Kai mä voisin yrittää olla ilosempi, aattelin seuratessani ruskeahiuksista keskemmälle oleskelutiloja.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 23, 2016 20:41:52 GMT 1
Tunnelma alkoi pikkuhiljaa rentoutua musiikin pauhatessa oleskelutilassa. Juttelimme kaikki isossa ringissä istuen lattialla, johon oli levitetty vilttejä. Ajattelin ennen vaellusta, ettei kukaan mulle kuitenkaan tulisi puhumaan, mut olin kuitenkin saanut ihan hyvin seuraa tällä reissulla. ”Voisin lähtä kurkkaamaa vielä Coraa pihatolle, tuleeko joku mukaan?” Kysyin muilta. Sain kieltäviä vastauksia, joten lähin itsekseni käppäilemään yön pimeyteen. Kävin kuitenkin ensin huoneiden kautta hakemassa takin, sillä ulkona oli vain muutamia asteita lämmintä. Kaljan ja tupakan mieto haju leijaili huoneessa. Nappasin repusta mukaan limupullon ja hörppäsin siitä. Kurkkua poltti. Olikohan tästä tullu sittenki liian vahvaa, mietin kiertäessäni korkkia takaisin kiinni. Raotin ovea ja kurkkasin käytävälle, jossa näin Iidan kulkevan selkä ovelle päin. Hiippailin varovasti ulko-ovelle ja pujahdin äänettömästi ulos. Ehkä vähän naurettavaa jonkun mielestä, mut vaikka olin täysi-ikäinen niin tuskin Iida hyvänä kattois että olin kuskannu tänne viinaa mukana. Varsinkin kun käynnissä oli samaan aikaa joku seurakunnan leiri.
Nojasin aitaa vasten ja vihelsin. En nähnyt kuin tummia hahmoja yön pimeydessä, joten sytytin röökin ja jäin odottelemaan, jos joku heppa jaksaisi kiinnostua minusta. ”Mä en tiennykkää et sä poltat” Kuului ääni selkäni takaa. Säpsähtäen käännyin ja huomasin Meridan tulleen myös ulos, ilmeisesti yksin. ”Joo tai no yleensä sillon vaa ku juon” Vastasin ajattelematta sen enempää sanojani. ”Mut ethän sä ottanu ees sitä kaljaa?” Mustahiuksinen katsoi mua vähän kummissaan. ”No voi paska paljastin jo itteni” Sanoin kaivaen limupullon taskustani ja ojentaen sen hämmästyneelle tytölle. ”Ota vaan jos haluut” Sanoin naurahtaen, jolloin Merru avasi pullon ja otti pari huikkaa, mun tehdessä samoin. ”En ois uskonu et säki viittit tehä tämmösiä” Merida sanoi ja tumppasi tupakkansa maahan. ”Toivon vaan ettei tästä tuu mitään ongelmia, varmaan ainaki muut tajuaa mitä on tehty ku haistaa ihan viinalle” Sanoin tajutessani että tää ei ehkä sittenkään ollut niin järkevää...
Soriii jos tästä tuli nyt liian hurjaa, pääsin vaan vauhtiin ni en enää osannu muuttaa suunnitelmaa :'D
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Aug 24, 2016 15:19:41 GMT 1
Kuuntelin muiden kaljanjuomis juttuja hieman kulmat kurtussa. Juopottelu ei kuulunut omiin harrastuksiini, mutta pidin suuni kiinni. Ilta kului nopeasti musiikin pauhessa ja kappaleista kinastellessa. Angelika ja Merida häippäsivät jossakin vaiheessa iltaa muualle, mutta me muut nautimme musiikista. Muutama seurakunnanleiriläinenkin uskaltautui mukaan diskoomme, mutta näitä tultiin hakemaan pian nukkumaan, joten jäimme Yläkokon porukan kanssa suureen saliin. "Mitäs tänään vielä tapahtuukaan", Topi virnisti ilkikurisesti.
Hieman nyt aivot jäässä.. :S
|
|
|
Post by Luna on Aug 26, 2016 14:00:01 GMT 1
Istuskelimme kaikki salissa musiikin soidessa kovalla vaikka sitä oltiinkin vähän laskettu seurakuntalaisten mentyä nukkumaan mutta koska Luca oli hoitanut musiikin volyymin sitä oli vähennetty vain pikkasen. "Voidaaks me keksii jotain kivaa?" vieressäni istuva Luca uteli. "Keksi sitte jotain" vastasin kärsimättömälle Lucalle. "En mä tiedä, eiku voidaan lähtee ulos" Luca ehdotti. "ei jaksa" "eikä me kai saatais". Luca marisi kaikkien tylsyydestä ja ilmoitti että ne asiat joita ei saanut tehdä olivat hauskimpia. Kukaan ei vieläkään ollut kovin vakuuttunut Lucan ideasta. Ulkona oli kuitenkin jo pimeää ja kylmääkin. "Luna pliis, tuu nyt tai muute mä kannan sut ulos" Luca yritti saada minut mukaan. "Mähän en hievahda" ilmoitin ottaen varmuuden vuoksi kiinni tuolistani mutta Lucas päätti kuitenkin raahata minua perässään minun protestoidessa.
Jollain ihme keinolla Luca oli saanut muutaman ihmisen meidän kahden lisäksi ulos. "Miks me edes tultiin ulos?" ihmetteli Salome. "Sitä vähän mäki" vastasin. "Me voidaan mennä metsään seikkailulle" Luca ehdotti. "Eihä mennä" ilmoitin Angelikan sanoessa että tuli ulos vaan katsomaan oliko jätänyt vesipullonsa tänne.
myöhässä ja vähäsen surkeamman sorttinen :/
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Aug 26, 2016 14:59:58 GMT 1
Iida:
Mä istuskelin edelleen oleskelutilassa seurana leirikeskuksen pystyssä pitäjä Marko, sekä seurakunnan Tiia ja Arto. Lucas oli saanut mukaansa ensin Lunan, Salomen ja Angelikan. Niiden perään oli myöhemmin lähtenyt Veera, jota näytti ahdistavan Meridan ja Topin läheinen hiljainen keskustelu. En haluaisi uskoa Veeran olevan ulkopuolinen kun muut tunsi toisensa hyvin, mutta ehkä siihen tulisi myöhemmin muutos. Marko flirttaili epätoivoisesti mulle, mutta kun en antanut vastakaikua vaihtoi se kohteensa Tiiaan. Angelika oli lievästi haissut jollekin hämärälle, eikä Lucan katse ihan täysjärkevältä näyttänyt. Jotain mätää niitten hommassa oli, mutta toisaalta omapa oli valinta huomenna toivottavasti olisi jaksamusta ratsastaa kotiin. Mä kävin katsomassa kaikkien hevosten olevan kunnossa ennen kuin yhdentoista aikaa kävin sanomassa hyvät yöt Markolle, Tiialle sekä Artolle. Mä olisin ainakin pirteänä huomenna - jos ei muuta!
Lucas:
Huhun mukaan Iida oli jo pistänyt maate eli yläkokkolaisten whatsapp -ryhmä. Iida oli pistänyt hyvät yöt viestin sinne ja kehottanut meitäkin nukkumaan pian. ‘’Vitut me mitää nukutaan.’’ hihitin varsin miehisesti Veeran olkapäähän nojaten, joka oli liittynyt meidän seuraan pihalle. ‘’Lucaaas… ‘’ Luna maanitteli mua sen luo, se oli kuin tuuliviiri. Sitten kun mä en ollut sen kaa mun olis pitäny olla siellä, mutta kun olin sen lähellä seura ei kelvannut. Ihan eri maata kuin Merida, joka oli selkeempi. Näytin kieltä Lunalle. ‘’Heei, hik, mä löysin mun pullon.’’ Angelika tuli pihatolta heilutellen puoli täyttä pulloaan. ‘’Loistavaa Angelika!’’ vaihdoin paikkaa Veeralta Angelikalle ja koitin päästä osalliseksi kirkkaasta juomasta. ‘’Nyt voidaan lähteä retkelle!’’
Sain napattua pullon Angelikalta ja lähdin hiippailemaan kohti polkua naisen lähtiessä perääni. Kuntopolku oli lievästi valaistu, joten jatkoin matkaa ja kuulin hetken päästä askeleita takaani muiden tullessa kuntopolun päähän. ‘’Lucas, sä limanen niljake.’’ Angelika toitotti vierestäni ja otti pullon voimakkaalla otteella kädestäni. Ja seikkailu kuntopolkua eteenpäin jatkui.
|
|
|
Post by Salome on Aug 26, 2016 17:35:47 GMT 1
Salome
Me oltiin raahauduttu kuntopolulle ja jättäydyin Veeran kanssa taaemmas muusta joukosta. "Njääh. Ei mua kiinnosta juoda", Veera huokaisi Lucan hoilatessa kovaan ääneen juomalauluja edempänä. Kuunvalo loisti kirkkaasti puiden välistä pururadalle ja tunnelma oli rauhallinen. Rauhan rikkoo vain edestä kuuluva jatkuva pulina. "Ei iteasiassa muakaa hirveesti nappaa." "Mitä jos lähettäs takasin?" Ehdotin tytölle johon olin jo vähän paremmin kerinny tutustua. "Käytäs kattoo hevoset ja sillee?" Veera ikäänkuin jatkoi. Nyökkäsin. Jättäydyimme hiljaksiin joukosta ja lähdimme tallaamaan leirikeskukselle päin. Juttelimme niitä näitä hevosista ja sitten Veeralle nousi ajatus: "Entä jos ne luulee et me kadottii?" Hihitin ajatukselle. "Saa nähä. Tuskin ne sen viinan jälkeen älyttömästi mistään muistaa. Kuhan ei vaa ote eksyis tai mitää", huokaisin. "Mm. Periaatteessa ne kaikki on siel Angelikan vastuulla koska se on vanhin", Veera muistutti ja mä nyökkäsin.
Käveltyämme riittävästi alkoi leirikeskus pilkottaa ja lopulta paljastua näkyviin. Kipaisimme ensin kurkkaamassa hevoset pihatossa. Miina tuntui torkkuvan rauhallisena, eikä Lumikaan näyttänyt huonolta. "Hyvä et ne viihtyy. Hyvää yötä sit", tyttö toivotti ja itse tein saman perään. Läksimme leirikeskukselle vähin äänin. Hipsimme käytävällä naureskellen itseksemme. Toivoin ettemme herättäisi ketään yöllisellä mekastuksella. Jeesustelijoiden huoneiden ohi päästyämme, tuli meidän huoneet. Menimme yhteen huoneista joka oli oikeesti varattu mulle ja Topille mut kyllä se varmaan jostain yöpaikan löytäis. Juttelimme ennen nukahtamista paljon päivän ja etenkin illan tapahtumista. Pikku hiljaa jutut alko hiipua ja Veera ensimmäisenä nukahti. Mä jäin valveille kattomaan Netflixistä vielä pari jaksoo Outlanderia.
Topi
Luna, Luca, Angelika, Veera ja Salome olivat lähteneet ulos eikä Iidakaan hyvänyön toivottelu viesteistä päätellen ollut enää valveilla. Jäätiin siis Merrun kaa kahestaa oleskeluhuoneen sohvalle. Juteltiin vaan kaikesta ja esim siitä mitä Lucan ja niiden pelleily oll saanu tuntilaisissa aikaan. Sit Merru avautu mulle jotai sen ja Peukun vastoinkäymisistä ja mä yritin piristää sitä heittämällä jotain paskaa läppää ja pääs siltä muutama nauruki. Tyttö oli ilmeisesti vähän jotain miestä vahvempaa ottanu, joten sekin varmaan vaikutti tytön hilpeyteen. Tunnelma oli rento, sillä taustalla pauhasi musiikki, tosin sekin melko hiljaisella. "Hei muutes.." Merru lausahti. "Nii?" "Pitäskö meiän tehä jotai järkevää? Ku ollaa kerran täällä leirikeskuksessa asti." "Käyäänkö uimassa", ehdotin suu virneessä. "Mä sanoin järkevää", Merru naljaili silmiään pyöritellen. En edelleenkään tiennyt mitä Merida musta aatteli, joten olin pikkusen varuillani. "Älä nyt. Sehä vois olla iha jees", naurahdin itsekseni. "Ai sä vaan aattelit et miten pääset näkee mut vähissä vaatteissa." Repesin nauruun. "Joo taidat olla vähä kännissä vai?" "Emmä ees ottanu ku hörpyn", Merru valitti. "Vitut joit varmaan sixpackin jossain pihaton takana", kiusasin. "Enkä." Katsahdin epäilevästi tyttöön. "Ainaki kävit polttamassa." Merida irvisti. "Ehkä.." "Älä sitä ainakaa kiellä mä nimittäin haistan sen", mutisin. Tyttö haistoi omaa hihaansa ja kommentoi ettei se miltään haissut. "Ai ei?" Pärskähdin ja nuuhkaisin tupakanhajua uudestaan. "Kyllä ton haistaa kauaski." "Okei joo paha tapa", Merru huokas väsyneenä.
|
|
|
Post by Merida on Aug 26, 2016 18:21:01 GMT 1
Mulla alko jo pienesti väsymys painaa päälle, joten pienen hiljaisuuden jälkeen laskin pääni Topin olkapäälle. - Haluuks jo mennä nukkuu vai keksitääks me jotai tekemist? poika kysyi. Nostinkin samantien pääni reippaammin ylös ja no, ehkä pienessä sievässä kasvoilleni levisi viekas ilme. Katsoin jätkää silmiin kevyesti huultani purren. - Mitä? Topi naurahti mun vaan tuijottaessa edelleen. - Ei mitää, virnistin kohauttaen olkiani samalla katsekontaktin pitäen. No joku viisas ehkä jo tajus mitä seuraavaks tapahtu, kun kyseessä on osittain humalainen Merru ja entinen poikaystävä Topi, joilla on ollu uudelleen jotain meneillään parisen viikkoa. Kummarruin sen enempää asiaa ajattelematta suutelemaan eksää, kuulostaa tosi järkevältä eiks? Mut kuka nyt tekis päissään ihan järkeviä päätöksiä. Ja jos mulla oli yhtään tilannetajua, niin ei Topikaan nyt kovin pahakseen näyttäny tilanteesta pistävän.
Niin "romanttiselta" kun toi nyt kuulostikin, kävi oleskelutilan ovi pian ja me irrottauduttiin toisistamme. - Salomeee, Veeraa! Minne hemmettiin ne katos? Lucas kailotti. - Hiljempaa, ne meni varmaan jo nukkumaan, Angelika hihitti hiljempaa saaden Lucankin voluumia pienemmälle. - Joo, ne oli tuol nukkumassa, Lunakin ilmestyi perässä oviaukolle. - Miten ne näi aikasi? Luca ihmetteli edelleen turhan kovaan ääneen. - Pitäskö meidän kaikkien mennä pikkuhiljaa nukkuu? ehdotin edelleen äskeisen vuoksi hymyillen. - Siis oliks ne mun ja Salomen huoneessa? Topi kysyi heti perääni osoittaen kysymyksen Lunalle. Blondi nyökkäsi ja kielsi sitten hihittäen Lucaa tökkimästä. - Meniks Topilta nukkumapaikka alta, Luca virnisti jatkaen tyttöjen kiusaamista ovella. - Tuu mun huoneeseen, ehdotin kääntäen katseeni vieressä istuvaan poikaan. - No huhhu, Luca huudahti turhankin kovaan ääneen. - Onhan siellä kaks sänkyä tyhmä, Luna sanoi tökäten poikaa kylkeen kyynerpäällään. - Voinhan mä tulla, Topi totesi ja me noustiin sohvalta. - Älkää valvoko liian pitkään, totesin hymähtäen vielä käytävällä kolmikon mennessä meluamaan viimeiseen huoneeseen. - Kattoo nytte, Luna nauroi peräämme meidän mennessä huoneeseen. Mun ei tosiaankaan tartennut paljoa unta odotella, kun jo pian nukahdin.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 26, 2016 21:47:39 GMT 1
Enää mä, Luna ja Lucas oltiin hereillä. Lucas piti kovaa ääntä ja valitti kun juotavat olivat jo loppuneet. ”Hei nyt oikeesti hiljempaa, en haluu että kukaan suuttuu jos herätetään ne!” Sanoin jo vähän vihaisella äänellä tuntien, että humalatila oli melko vahva. Ehkä ois parempi mennä nukkumaan. ”Käyn vielä vessassa” Luna sanoi ja käveli väsyneenä ulos ovesta. Heitin peiton pois tieltäni ja kävin sängylle haukotellen istumaan.
”Hei mitä hittoa sä teet?” Kysyin pojalta, joka oli tullut viereeni ehkä vähän turhanki lähelle ja hiplasi keskittyneesti hiuksiani. ”Älä nyt oo tollanen” Lucas naurahti ja halasi minua, tai ainakin kovasti yritti. ”Hei oikeesti, Luna voi kohta tulla” Sanoin yrittäen saada pojan siirtymään kauemmas itsestäni. Toisaalta tuntui hyvältä kun joku oli lähellä, mutta en halunnut pahoittaa kenenkään mieltä tälläisellä kännisekoilulla.
”Ootkohan sä vähän liian humalassa kun et tajua mitä sulle sanon?” Sanoin jo nauraen Lucalle joka kai kerkesi jo yhden pusunkin mun poskelle antamaan. Kerkesin juuri ja juuri työntämään Lucan kauemmas musta, kun Luna saapui takaisin huoneeseen. ”Mitä te nyt noin syyllisiltä näytätte?” Luna kysyi huvittuneena. ”Kysy vaikka tolta” Sanoin päätäni pyörittäen, kuitenkin hymyillen. En muista missä vaiheessa olin käynyt sängylle makaamaan, mutta pian alkoi olo tuntua hyvin raskaalta ja nukahdin syvään uneen – tai pikemminkin sammuin.
|
|