Post by Iida on Sept 17, 2016 13:58:15 GMT 1
Keskiviikkona kello 16 Iidan mukana lähtee ryhmä kohti sänkipeltoa. Alun koulutuuppailun jälkeen on mahdollista pitää parit revittelylaukat pitkin peltoa.
Osallistujat:
Angelika - Tara
Milja - Ranja
Salome - Takku
Lydia - Jetta
Pohja:
Mä ja neljän ratsukon joukko oltiin päästy ilman hankaluuksia estekentän takana olevalle sänkkärille. Mä olin ottanut neljä kirkkaanoranssia tötteröä mukaan, jotta saataisiin jonkinmoinen selkeä kenttä ratsastajille. Kävelimme hetken matkaa kohti sänkkärin keskustaa, jossa oli mukavan tasaista ja asettelin sinne sitten noin alakentän kokoisen suorakulmion. Mulla oli alkuun ollut hieman mietteissä tunnin aihe, mutta ehkä nyt mentäisiin vähän rennommin ja haettaisiin asetusta ja tuntumaa, mitä vasten Takku koitti kovin olla, kun olin käskenyt ottaa ohjat käsiin. Tara kulki hieman pohkeen takana, Jette alkoi itse hakeutua tuntumalle ja Ranja kulki puhisten ja heilutteli päätään hieman.
Tunti aloitettiin ottamalla pysähdyksiä kaksi per pitkä sivu ja suuret voltit lyhyille sivuille hakien pientä asetusta. Pysähykset sujui Angelikan ja Lydian kanssa, mutta Milja ja Salome sai tehdä enemmän töitä tasaisen pysähdyksen eteen. Sitten lähdettiin ravissa eteen ensin tehtiin parit käyntiin siirtymiset pitkille sivuille ja sitten loivat kiemurat ja päätyihin edelleen ympyrät. Takun ohjaus oli hukassa ja nuori, ylikasvanut rotunsa edustaja seikkaili välillä missä sattui, Ranja säpsyi muiden satunneisia maiskutuksia sekä välillä alle jääneen oksien rasahdusta. Alun hyvän käyttäytymisen jälkeen alkoi Jetta innostua ja keskittyminen kohdistui lajitovereihin. Tara kulki edelleen pohkeen takana eikä asettunut sitten yhtään minnekään, vaikka Angelika sitä kuinka yritti loivilla kiemuroilla.
Suunnan vaihdon ja saman tehtävän jälkeen annoin luvan nostaa laukat ympyrällä. Tara ja Jette toisella puolella ja Takku ja Ranja toisella. Alkuun Tara juoksi vain apuja karkuun, ennen kuin Angelika sai selkeät siistit avut annettua ja tamma säntäsi hieman holtottomaan laukkaan. Lydia oli saanut Jettan keskittymään taas tehtävään ja tamma laukkasi hyvää pyörivää laukkaa eteenpäin. Takku karkasi ympyrältä useammin kuin mitä kahden käden sormilla pystyi laskea ja Ranja heitteli innostuksissaan takapäätään ja kun sitä hidastettiin nosti se päänsä niin korkealle mitä martingaali antoi myöden.
Kun ne oli saatu lämmitelty laukassa toiseenkin suuntaan kysyin, jos laukkakisalle oli kiinnostusta ja enhän mä muuta saanut kuin myöntäviä vastauksia. Käskin ratsukot sänkkärin toiselle puolelle ja kun ne oli rivissä levitin käteni sivuille, sitten hieman ylöspäin ja sitten läiskäytin kämmenet yhteen ja Ranja lähti ensimmäisenä liikkeelle. Toisena lähti Jetta sitten Tara ja ensin viimeisenä peruuttamaan lähtenyt Takku. Jetta tuli kuitenkin nopeasti Ranjan ohi, joka parin pukin jälkeen asennoitui laukkaamaan. Jetta kiskoi kovaa laukkaa, eikä Ranjan ohittanut Tara päässyt edes lähelle sitä. Takku tuli viimeisenä niin kovaa kuin sen pienistä jaloista pääsi. Salomen ilmeestä päätellen se tuli kovempaa kuin viimeksi sänkkärillä. Olihan sillä nyt kilpailukumppanit. Pitkän laukkapätkän jälkeen hevoset sai taputukset kaulalle ja loppuverkaksi käskin ratsukoiden ravata pari kertaa pellon päästä päähän Jetta kärjessä.
Maksutavat:
- Kolme kommenttia Iidalta, joita sait kuulla eniten tunnin aikana.
- Tarina (sisällyttäen/tai ei risu, hiiri, hyppy, sukka)
- Kuva laukkapätkästä - vauhdin huumaa!
Osallistujat:
Angelika - Tara
Milja - Ranja
Salome - Takku
Lydia - Jetta
Pohja:
Mä ja neljän ratsukon joukko oltiin päästy ilman hankaluuksia estekentän takana olevalle sänkkärille. Mä olin ottanut neljä kirkkaanoranssia tötteröä mukaan, jotta saataisiin jonkinmoinen selkeä kenttä ratsastajille. Kävelimme hetken matkaa kohti sänkkärin keskustaa, jossa oli mukavan tasaista ja asettelin sinne sitten noin alakentän kokoisen suorakulmion. Mulla oli alkuun ollut hieman mietteissä tunnin aihe, mutta ehkä nyt mentäisiin vähän rennommin ja haettaisiin asetusta ja tuntumaa, mitä vasten Takku koitti kovin olla, kun olin käskenyt ottaa ohjat käsiin. Tara kulki hieman pohkeen takana, Jette alkoi itse hakeutua tuntumalle ja Ranja kulki puhisten ja heilutteli päätään hieman.
Tunti aloitettiin ottamalla pysähdyksiä kaksi per pitkä sivu ja suuret voltit lyhyille sivuille hakien pientä asetusta. Pysähykset sujui Angelikan ja Lydian kanssa, mutta Milja ja Salome sai tehdä enemmän töitä tasaisen pysähdyksen eteen. Sitten lähdettiin ravissa eteen ensin tehtiin parit käyntiin siirtymiset pitkille sivuille ja sitten loivat kiemurat ja päätyihin edelleen ympyrät. Takun ohjaus oli hukassa ja nuori, ylikasvanut rotunsa edustaja seikkaili välillä missä sattui, Ranja säpsyi muiden satunneisia maiskutuksia sekä välillä alle jääneen oksien rasahdusta. Alun hyvän käyttäytymisen jälkeen alkoi Jetta innostua ja keskittyminen kohdistui lajitovereihin. Tara kulki edelleen pohkeen takana eikä asettunut sitten yhtään minnekään, vaikka Angelika sitä kuinka yritti loivilla kiemuroilla.
Suunnan vaihdon ja saman tehtävän jälkeen annoin luvan nostaa laukat ympyrällä. Tara ja Jette toisella puolella ja Takku ja Ranja toisella. Alkuun Tara juoksi vain apuja karkuun, ennen kuin Angelika sai selkeät siistit avut annettua ja tamma säntäsi hieman holtottomaan laukkaan. Lydia oli saanut Jettan keskittymään taas tehtävään ja tamma laukkasi hyvää pyörivää laukkaa eteenpäin. Takku karkasi ympyrältä useammin kuin mitä kahden käden sormilla pystyi laskea ja Ranja heitteli innostuksissaan takapäätään ja kun sitä hidastettiin nosti se päänsä niin korkealle mitä martingaali antoi myöden.
Kun ne oli saatu lämmitelty laukassa toiseenkin suuntaan kysyin, jos laukkakisalle oli kiinnostusta ja enhän mä muuta saanut kuin myöntäviä vastauksia. Käskin ratsukot sänkkärin toiselle puolelle ja kun ne oli rivissä levitin käteni sivuille, sitten hieman ylöspäin ja sitten läiskäytin kämmenet yhteen ja Ranja lähti ensimmäisenä liikkeelle. Toisena lähti Jetta sitten Tara ja ensin viimeisenä peruuttamaan lähtenyt Takku. Jetta tuli kuitenkin nopeasti Ranjan ohi, joka parin pukin jälkeen asennoitui laukkaamaan. Jetta kiskoi kovaa laukkaa, eikä Ranjan ohittanut Tara päässyt edes lähelle sitä. Takku tuli viimeisenä niin kovaa kuin sen pienistä jaloista pääsi. Salomen ilmeestä päätellen se tuli kovempaa kuin viimeksi sänkkärillä. Olihan sillä nyt kilpailukumppanit. Pitkän laukkapätkän jälkeen hevoset sai taputukset kaulalle ja loppuverkaksi käskin ratsukoiden ravata pari kertaa pellon päästä päähän Jetta kärjessä.
Maksutavat:
- Kolme kommenttia Iidalta, joita sait kuulla eniten tunnin aikana.
- Tarina (sisällyttäen/tai ei risu, hiiri, hyppy, sukka)
- Kuva laukkapätkästä - vauhdin huumaa!