29.12.2016 Voihan jännevamma!
Olin juuri hyvällä fiiliksellä käynyt hoitamassa Tumpun ja ruuna olikin ollut todellinen halipulahevonen. Nyt oli kuitenkin vuorossa Jettan liikuttaminen, mutta jo tarhan portilta näin että nyt ei ole kaikki hyvin. Tamma leputti toista etujalkaansa, eikä kääntynyt edes katsomaan minuun, vaan seisoi paikallaan päätään roikottaen. Nappasin nopeastin Jettan riimunnarun ja lähdin kävelemään nopeasti hevoseni luokse huolestuneesti. Lähemmäs päästyäni huomasin koko jalan turvonneen ja kauhuissani tuijotin näkyä. Jetta hieman höristi korviani saapuessani lähemmäs, muttei tehnyt elettäkään tullakseen luokseni. Nappasin tammaa hieman riimusta kiinni ja kokeilin miten käveleminen sujuisi. Jetta klenkkasi eteenpäin kolmijalkaisena ja aloin nopeasti näppäillä puhelimeeni Iidan numeroa.
Kun tallinpitäjä vihdoin saapui tarhalle, päätöksemme oli taluttaa Jettan päätallin pesarille, missä kylmäisimme jalkaa ja soittaisimme eläinlääkärin tallille. Saimme onneksi Jettan kohtalaisen hyvin pesarille ja tamma oli yhteistyöhaluinen. Aloin veden kanssa kylmätä turvonnutta jalkaa samalla kun Iida soitti eläinlääkärille. Jetta vain seisoi pesarissa ja muutamia tallilaisia tuli katsomaan pesarin reunalle. Itse vain tuijotin turvonnutta etusta ja pahoin pelkäsin, että jännevamma sieltä paljastuisi.
"Onks kukaan nähny onks tää riehunut tarhassa tai jotai?" sain kysyttyä paikalla olevilta hiljaisella äänellä.
"Se kyllä veti yksinään aikamoista rallia aamulla", kuulin jonkun toteavan ja minua alkoi hirvittää entistä enemmän. Iida palasi paikalle ja ilmoitti eläinlääkärin tulevan puolen tunnin sisällä ja lääkärin neuvo oli kylmätä jalkaa hänen saapumiseensa asti.
Kun eläinlääkäri saapui, tutki hän ensin Jettan jalan päällisin puolin ja otti sen jälkeen ultraäänilaitteet esille.
"Tää on siis kymmenen vuotias ja entinen kenttähevonen, paljon kilpaillut?" lääkäri vahvisti ja nyökkäsin.
"Mulla ollut kohtalaisen kevyessä käytössä. Itse en oo tän kanssa ollenkaan kilpaillut, eikä oikeestaan valmennuksissakaan olla käyty. Harrastelumeiningillä lähinnä", mutisin ja silitin Jettan otsaa lääkärin häärätessä jalan kimpussa.
"No tää voi olla joku jo kilpahevosaikana aluille lähtenyt vamma, joka on voinut nytten sitten muuttua akuutiksi jonkun tapaturman seurauksena", eläinlääkäri totesi ja alkoi tutkia jalkaa ultraäänen kanssa.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen eläinlääkäri nousi seisaalleen. Itseäni jännitti niin paljon, että pelkäsin pyörtyväni.
"Kyllä siellä on jännevamma. Ei näytä kovinkaan suurelta, mutta sitä pystytään arvioimaan paremmin kunhan se tuosta vähän rauhoittuu. Nyt ensimmäinen viikko kylmäystä niin monta kertaa kuin vain päivässä jaksaa, vähintään kuitenkin neljä kertaa. Joko karsinalevossa tai jos saatte sairastarhan tehtyä. Liikuttaa voi tallista tarhalle, mutta ei muuta kävelyä. Yöksi kannattaa laittaa paineside, minkä mä voin tässä näyttää", eläinlääkäri luetteli ja kuuntelin tätä silmät pyöreänä. Minua ei lohduttanut edes se, että eläinlääkäri sanoi vaurion vaikuttavan kohtalaisen pieneltä.
"Voidaan kyllä rajata Jettan tarha sairastarhaksi ja voin auttaa kylmäysten kanssa", Iida lupautui heti ja nyökkäsin tälle kiitollisena.
"Lisäksi kipulääkettä olisi hyvä nyt viikon verran antaa aamuisin. Annan teille myös vatsan toimimista edistävää lääkettä, koska ähkyä ei tähän tilanteeseen todellakaan kaivata. Jos tulee mitään kysyttävää, soitat vaan rohkeasti ja tulen nyt sitten viikon päästä uudelleen, niin pystytään paremmin suunnittelemaan kuntoutusta ja saadaan tarkemmin selville vamman laajuus", eläinlääkäri selitti ja taputti Jettan kaulaa.
"Ainiin hei kun tää pesari on täällä päätallissa ja Jetta asuu siirtotallissa, niin voidaanko huoletta taluttaa tänne kylmättäväksi?" kysyin vielä ja eläinlääkäri näytti hetken mietteliäältä.
"Jos tän ensimmäisen viikon käyt täällä kylmäämässä pidemmän kaavan kautta pari kertaa päivässä, mutta muuten kylmäät kylmäpusseilla, niin ei akuutin vaiheen aikana tule turhaa kävelyä", eläinlääkäri totesi ja nyökkäsin.
Eläinlääkärin lähdettyä kylmäsin jalan vielä uudelleen vajaan puolen tunnin ajan ja muitakin tallilaisia ilmestyi taas pesarille.
"Kauheen kurjaa... Jos vaan tarviit jotain apua, niin kysy!" Merdia sanoi ja muut nyökyttelivät.
"Kiitti... eiköhän me pärjätä. Kyllä Jetta paranee", mutisin ja rapsutin taas tammani kaulaa. Kun jalka oli kylmätty, annoimme tammalle kipulääkkeen ja vein Jettan karsinalle, jonne oli tamman kaveriksi haettu Laku ja heitin karsinaan vielä vähän heiniä. Itse suuntasin sitten Iidan kanssa ensin virittämään siirtotallin satulahuoneessa olevaan pakastimeen kasan kylmäyssuojia ja sen jälkeen tallin omistaja auttoi minua vielä rajaamaan Jettan tarhasta sairastarhan.
"Kiitti ihan sairaan paljon. En vois kuvitella parempaa paikkaa hoitaa Jettaa. Tääl on niin pal kivoi ihmisii ketkä on valmiina auttamaan", mutisin melkein tippa linssissä ja Iida halasi minua nopeasti.
"Totta kai me kaikki autetaan! Tänään varmaan itse kylmäät Jettan jalat vielä, mutta voidaan sopia tarkemmin niitä kylmäysvuoroja sitten", Iida totesi.
Hieman helpottuneena palasin takaisin siirtotalliin ja harjasin Jettan läpi huolella. Välillä vilkuilin kelloa ja ennen hevosten sisälle ottoa kietaisin tamman jalkaan vielä kylmäyssuojan, jonka annoin olla paikallaan puolisen tuntia. Jetta oli onneksi helppo potilas ja antoi minun häärätä kipeänkin jalan kimpussa todella hyvin. Päätin kylmäyksen jälkeen jättää tamman karsinaan lepäämään ja menin maneesiin seurailemaan illan ratsastustunteja.
Lydia ja Jetta 2hm
-- Jetta kärsii nyt siis jännevammasta! :/ Oikeassa elämässähän kokonaan parantumiseen menisi vähinnä 4kk, mutta edetään nyt tän kanssa vähän mun fiiliksen mukaan ja saatan paranemista vähän nopeutellakkin, kun virtuaalihevonen tosiaan on.
// Onneksi tumppu toi sun päivään jotain iloa, kun se semmonen halinalle on, kun jettalta sitten paljastui jännevamma. Mä en kyllä nähnyt sen rallittelevan ollenkaan, mutta Lucas sanoi että kun kävi päiväheiniä viemässä eikä se ensimmäisenä saanut niin se ravaili ympäri tarhaa, mutta vaikea kuvitella että se olisi siitä ihan tullut. Toisaalta hyvinkin mahdollista, tarhan pohja kun ei joka suunnalta ole tasainen, koska jäätynyt muta ja lumi, mutta onneks saatiin silti suht tasainen kohta sille rajattua! On se kyllä rassukan näköinen pienessä tarhassaan, mutta kylmäysten ansiosta alkaa jalka jo näyttää jalalle ja välillä hyvinä hetkinä se ei näytä edes aristavan niin paljoa, mitä se todellisuudessa tekee. Ah, mulle tuli melkein tippalinssiin noista sun sanoista<3 Toivotaan Jettalle hyviä paranemisia! 14v€ -Iida