"ei liikaa kerralla"
MILJANäppäilin mulle tulleita snäppejä auki ja samalla vilkuilin auton ikkunasta ulos harmaaseen aamuun.
"Paljo me ollaa myöhässä?" Merida kysyi ajaessaan ruuhkattomassa risteyksessä pientä ylinopeutta.
"Joku viis minsaa", totesin lyhyesti ja jatkoin;
"Mut ei se bussi oo vielä tullu. Kyl me keretää."
Sen jälkeen kumpikaan ei sanonut mitään, Merru vain jatkoi kaahailuaan ja mä yritin käydä päässä listaa läpi, että mulla varmasti oli kaikki mukana. Me oltiin siis menossa kaveriporukalla kylpylään, kerta nyt oli syysloma. Tää oli oikeestaan ihan extempore lähtö, vielä eilen mun suunnitelmat tälle päivälle oli käydä maastossa Nopan kanssa. No, nyt mun kaveri Jemina hoitais sen homman.
Me saavuttiin näyttävät kahdeksan minuuttia myöhässä sovitusta aikataulustamme linja-autoasemalle. Tää kaikki vaan siks, että Merru oli unohtanut lupauksena kyytsätä mut tänne. Mut toisaalta en kehdannut vihoitella sille, sentään suostu kuskaamaan. En nimittäin viitsinyt mautollakaan tulla koska A, se olis jäänyt pariks päiväks yksikseen tänne kaupunkiin ja B, en oo sataprosenttisen varma että mun kaikki tavarat olis mahtunu sinne pieneen takakonttiin.
Merida pysäytti autonsa ja mä hyppäsin pois kyydistä. Samantien jäätävä viima iski kasvoihini ja aloin katua valkoisten reikäfarkkujen laittamista. Kävin hakemassa mun matkalaukun takakontista ja huusin kiitokset tummatukalle ennen kuin pamautin luukun kiinni. Nopealla vilkaisulla näin porukkamme muutamien metrien päässä - enkä ainakaan myönnä, että joku yks ja tietty futisjäbä olis kiinnittänyt mun huomion.
Raahasin laukun perässäni muiden luo ja hymyilin nopeasti:
"Moi."
"Sähän olit taas ajoissa", Janita aloitti, nyökäten juuri sopivasti pysäkille lipuvaa bussia kohti.
"Jep, mut hei ei ollu mun vika", mä puolustelin kaikkien valmistautuessa nousemaan linja-auton kyytiin.
Mä voisin taata, että tunsin kevyen ja melko huomaamattoman hipaisun takaani. Vilkaisin jonossa takanani seisovaan Felixiin pienesti hymyillen. Tästä vois tulla hauska reissu.
FELIXKun Miljaa ei näkynyt vaikka kello lähestyi sovittua aikaa alkoi mussa pieni huolenaihe kasvaa, eikö se halunnut tulla vai oliko jotain sattunut. Mutta sitten ne tuli linja-autoasemalle, Meridan kanssa ja mun sydän laskeutui kurkusta paikalleen. Ja aloin hymyillä tyytyväisenä Kassun katsoessa mua merkittävällä katseella ja töytästen kyynärpäällä käsivarteen. Miljan, mukavan oloinen kaveri Janita motkotti vähän sille sen myöhässä tulemisesta, mutta tarpeeks ajoissahan se oli kun kerta bussiin ehti. Bussiin niin. Me oltiin sovittu menevämme bussilla, koska bensoihin menis rahaa ja näin päästäs helpommalla - kaikki samassa kyydissä. Olihan meitä kuitenkin kymmenen. Mä, Kassu, Valtteri, Roope, Milja, Janita, Vilma, Kaisa, Johanna ja Tilda.
Milja änki mun eteen bussijonossa ja mä saatoin hipaista sen persettä, jota muuten valkoset housut imarteli ihan hitosti. Mä kipusin ylös Miljan perässä, mutta sen istuutuessa Janitan viereen mä menin sitten Kassun. Katsoin vähän Miljaa sellasella mitä hittoa -katseella. Eiks se uskalla olla mun kaa meijän kaveriporukassa. Vai johtuko se Roopesta. Vai mitä hä. Milja sai mut vähän epävarmaksi. Tai ehkä vähän oli väärä sana. Joten mä istuin Kassun vieressä ja meidän eessä oli Valtteri ja Roope. Joista Valtteri oli kans mun joukkueessa, mutta Roopen tunsin lapsuudesta. Meidän välit oli vähän oudot, mutta kyllä meidän pitäs tulla toimeen toistemme kanssa ellei jotain sattuis.
''Siis viime peli meni kyllä ihan vituiks'', Valtteri valitti. Me oltiin lähetty jo liikkeelle, mutta eessä oli n. tunnin ajomatka.
''Ei ois menny, jos oisit pelannu kunnolla.''
''Pelasinhan mä.''
''Sun ois pitäny harkita näyttelijän uraa jalkapalloilijan sijaan.''
''Ei se oo vieläkään myöhästä vaihtaa'', nauroin.
Ja näin meidän matka suunnilleen suju. Me kälätettiin kovaan ääneen bussissa saaden kuskilta välillä tuimia katseita taustapeilin kautta. Tytöt omissa oloissaan ja me omissa. Roope oli muita hiljasempi, mutta johtunee siitä, ettei sillä ollu juuri sanottavaa jalkapallosta tai meijän treeneistä. Mutta se snäppäs ainakin aktiivisesti, mitä vierestä seurasin. Parin päivän kylpyläreissu oli kyllä aika extempore, mutta mä olin spontaani ja tää sopi täydellisesti mun syyslomaan.
MILJAMä menin bussissa Janitan viereen, jonka seurauksena sain Felixiltä kysyviä katseita. Käännyin jätkän suuntaan kerran viekkaasti kulmaani kohottaen, mut sen jälkeen en vilkaissutkaan sinnepäin. Ehkä tää oli sellaista pientä tahallista härnäystä. Mut aika hyvin se matka sujuikin, vaikkei me nyt vierekkäin istuttu. Sillä ainakin riitti juttua kavereidensa kanssa, mitä sivusta välillä kuuntelin. Mä lähinnä juttelin Janitan kanssa, snäppäsin, ja lähettelin viimeisiä ohjeita Jeminalle, joka para-aikaa oli menossa tallille. Oikeastaan mulle vois tehdä ihan hyvää tällainen muutaman päivän reissu huolettomana ponin omistajana.
Jossain vaiheessa matkaa Janita laitto kuulokkeet korvilleen ja alko kuunnella musiikkia, jättäen mut yksin ilman puheseuraa. Niimpä mä annoin katseeni tylsistyneenä kiertää bussissa ympäriinsä. Tää meidän porukka jolla olimme kylpylään menossa, oli aika tiivis mutta samalla vähän outo. Kaikki oli kyllä jollain asteella mun kavereita, mutta osa oli lähtenyt mukaan lähinnä sille verukkeella että joku niiden kaveri oli lähtenyt myös. Esimerkiks Johanna, oli se mun kaa yläasteella samalla luokalla, mut en mä sen kanssa ollu sen jälkeen juurikaan jutellut. Mut se oli Vilman hyvä kaveri, joten näillä mentiin. Mut tätä kuviota oudommaks voisin kutsua sitä, että Roope oli mukana. Kai se oli jonkun noiden kaveri tai jotain. Ei se mua sinällään haitannut, tuskin me kaikki koko aikaa hengattaisiin yhdessä.
Tunti kului odottamaani nopeammin, ja bussi pysähtyi viimeiselle pysäkilleen. Se oli vain muutaman sadan metrin päässä kylpylästä, sen näki jo pysäkiltä. Ahtauduimme muiden ihmisten seassa ulos bussista, ja menimme ottamaan tavaroitamme niiden säilytystilasta. Se tuntu hirveeltä säätämiseltä, mutta lopulta me kaikki raahasimme kamojamme kohti hotellin suurta pääovea. Mä en ollut täällä paikassa ennen käynyt, mutta hyvää mä olin kuullut. Kyllä täällä muutama päivä saatais vietetyks.
Me saavuttiin ruuhkaisaan ja äänekkääseen aulaan, jossa hyöri jäätävä määrä porukkaa. Vaikka no, olihan nyt lomaviikko, eli tää oli odotettavissa.
"Hei, miten me jaetaan huoneet? Tai siis ketkä nukkuu keidenki kaa?" Tilda kysyi meidän päästyä sisemmäs aulaan.
Mä vilkaisin automaattisesti Fellua, ja huomasin senkin silmäilevän mua. Kasvoilleni lipui automaattisesti hymy ja käänsin katseeni maahan, tuntien pian nykäisyn olkapäässäni Janitan toimesta:
"Me voiaan olla ainakin Miljan kanssa samassa huoneessa! Vai mitä?"
"Öööö, joo totta kai", mä hämmenyksissäni nyökkäilin.
Muutkin alkoivat huutelemaan huonetovereitaan, ja pian ne oli sovittu. Asettauduimme jonoon respaan, mä Janitan kanssa vierekkäin. Kun tuli meidän vuoro, brunette hoiti puhumisen. Mä käännyin meidän takana olevan Felixin puoleen, ja kuiskasin mahdollisimman hiljaa:
"Ehkä nää ei oo nii lopulliset."
Sen jälkeen loin bruneen leikkisän katseen, kääntyen sen jälkeen allekirjoittamaan jotain papereita.
FELIX''Ehkä nää ei oo nii lopulliset'', Milja oli kuiskannu mulle. Ja mä tiesin ettei ollut. Koska Kassukin katteli vähän murheellisena ympärilleen, kun ei päässyt nukkumaan haluamansa tytön kanssa vaan mun. Noh samassa veneessä ollaan bro.
Me saatiin kaikki asiat hoidettua respassa ja lähettin ettimään meidän huoneita. Mun ja Kassun huone oli Janitan ja Miljan omaa vastapäätä. Oliko paremmin voinut mennä. No ei. Me purettiin laukkumme omille paikoillemme. Mulla oli laukussa pari olutta, jotka oli tarkotus saada siihen minijääkaappiin ängettyä. Me oltiin tehty jopa whats app ryhmä tälle jengille, jotta olis helpompi sopia millo ollaan spassa ja millon huoneissa, koska syödään ynnä muut.
''Mä meen kattoon tyttöjen huonetta'', sanoin Kassulle ja nappasin oman avainkortin mukaan. Mä koputin niitten oveen ja kuului hätääntynyttä ääntelyä ja sitten pian tuli Janita avaamaan oven pyyhe päällään.
''Jaa te ootte jo valmistautumassa kylpylää varten'', naureskelin ja kävelin sisään.
''Eieieieiei et sä voi tänne tulla'', Janita nauroi ja koitti estää mua.
''Mä tulin kattomaan Miljaa'', kajautin ja nauroin siihen perään ja pian blondin pää kurkkas ulos kylppäristä.
''No tässä mä oon'', se virnisti.
''Onko sulla vaatteet päällä vai...?''
''Oota ku saan nää päälle'', se alotti ja käänty oven suusta ja veti oven kii.
''Anna mä autan'', sanoin jalomielisesti ja kiskasin oven auki.
''No auta sitte'', Milja totes ja pysyi selin muhun.
Mä annoin näyn painua mieleen ja astuin sitten lähemmäs. Janita huus menevänsä Kassua kattoon. Siirsin Miljan pehmeät hiukset selästä olan taa ja Milja värähti. Tartuin sitten narubikinien kahteen naruun, jotka meni selän taa solmuun ja solmin ne. Sitten vielä niskan taa menevät narut. Milja nosti omasta toimestaan hiukset pään päälle ja mä solmin bikinin narut ja kumarruin sitten lähemmäs sen kaulaa. ''Vitsi tää tuleen oleen tosi hyvä pari päivää'', kuiskasin sen korvaan ja pussasin sitten ensin kaulaa pari kertaa kunnes Milja kääntyi ympäri ja mä saatoin painaa huulet sen omille. Milja vastas vähintään yhtä innokkaana takas. Ja mä kun jo pelkäsin, että se oli snäpännyt Roopelle bussimatkalla.
MILJAMun sydän hakkas tuhatta, kun kuuntelin Felixin läheneviä askeleita selkäni takana. Tunsin koko kroppani läpi kulkevat kylmät väreet, kun se alkoi solmia bikinien naruja. Janita häipyi melkein samantien huoneesta, se ties mun ja Fellun jutusta. Toisaalta sillä oli varmaan omakin lehmä ojassa, olin nähnyt bruneten luovan pitkiä katseita Kassun suuntaan.
"Vitsi tää tuleen oleen tosi hyvä pari päivää", Felix yllättäen kuiskasi korvaani saatuaan bikinien narut kiinni.
Tahtomattani mä vedin terävästi henkeä ja annoin silmieni painua hetkeksi kiinni, toisen painaessa muutaman suudelman kaulalleni. Hitto se sai mut sekasin, tiesi miten vedellä oikeista naruista. Käännähdin ympäri ja kohtasin jätkän tummat silmät, painaessani huuleni sen omille. Me oltiin oltu samassa hotellissa alle vartti, ja me ei pystytty olemaan erossa toisistamme. Brune kuljetti kämmeniään rauhallisesti paljaita kylkiäni pitkin yhä alemmas samalla suudelmaa jatkaen, kunnes juuri ennen persettäni mä tönäisin sen kauemmas.
"No?" se henkäisi hämmästyneenä, mun katsoessa sitä takaisin arvoituksellisesti.
"Ei liikaa kerralla", mä hymähdin ja lähdin kylppäristä hakemaan mun pyyhettä.
En voi edes kuvailla, kuin vaikeeta näyttelijänroolia toi äsköinen repliikki ja teko vaati. Totta helvetissä mä halusin sen tekevän just niin kuin se oli tekemässä. Ehkä enemmänkin. Oikeestaan mun olis tehnyt vaan mieli jäädä tälläkin hetkellä tänne huoneeseen Fellun kanssa, ja tehdä asioita mitä ei oltu vielä koskaan tehty.
"Sitä paitsi muut varmaa ihmettelee minne jäätiin", mä jatkoin roolissani, napaten pyyhkeeni matkalaukun päältä.
"No joo", Felix virnisti ja seurasi mua ulos huoneestamme.
Suljin huoneen oven perässämme ja nojailin vuorostani niitten ovenkarmiin, kun Felix keräsi omat kamppeensa. Janitaa tai Kassua ei näkynyt, joten veikkasin niiden jo menneen. Outoa, me kyllä sovittiin menevämme yhdessä. Toisaalta, se oli ennen kuin Felix tuli meidän huoneeseen.
FELIXMä olin yhtäaikaa hämmentynyt että vähän vihanen tai pettynyt en tiiä, ku Milja työns mut pois sen luota. Miten nii ei liikaa kerralla. Wtf Milja. No me kuitenkin mentiin mun ja Kassun huoneeseen, jossa mä vuorostani vaihdoin uimahousut päälle ja nappasin pyyhkeen mukaan. Janita ja Kassu oli jo menneet ja nyt kun katoin huoneeseen jäänyttä puhelinta oli se niin mulle myös snäpissä laittanut ja wa ryhmässä oltiin huudeltu kaikkia altaille.
''Noniin'', sanoin kun olin valmis, kävelin kohti Miljaa joka peruutti ovesta pihalle sitä tahtia ku mä kävelin sitä kohti. ''Mennään.''
Me ei otettu hissiä, reippaita kun ollaan vaan juostiin kilpaa rappusia alas aulaan. Mun menoa vaikeutti adidaksen tossut, jotka meinas lähteä joka askeleella jalasta ja sitä paitsi kattelin mieluummin ylhäältä alas, Miljan loikkiessa rappusia kinkut täristen. Aulaan tultua se kikatti hengästyneenä voittaneensa. Ja mä laitoin käden sen olalle.
''Mä annoin sun voittaa, tekee sulle joskus hyvää'', virnistin ja lähin taluttamaan sitä kohti kylpyläosastoa. Milja nauroi ja koitti luikerrella käden alta pois ollessaan muka vihainen. Mä avasin meille oven, jossa luki kylpylä ja päästin Miljan edeltä sisälle.
''Siellähän ne kyyhkyläiset!'' Valtteri huusi altaasta saaden useamman lapsiperheen kääntymään meitä kohti. Ihan kiva sisääntulo. Mä saatoin ehkä vähän jännittää poikamaista sixpackiani. Mä naurahdin Valtterille. Mä en tiennyt minne jättää pyyhettä, viedä se pukuhuoneeseen vai jättää se johkin naulakkoon, joten tein kuten Milja ja seurasin sitä pukuhuoneitten oville. Menin tosin miesten omasta sisään. Heitin pyyhkeen ja huoneen avaimen kaappiin ja otin siitä avaimen kuminauhan kanssa ranteeseen ja lähdin hiihtäen altaille. Muut alko huutaan mut nähtyään ja mä juoksin reippaana altaan reunalle ja tein jonkun extempore hypyn altaan lämpimään veteen.
MILJA"Siellähän ne kyyhkyläiset!" Valtteri huusi huomiota herättävästi meidän saapuessa kylpylän puolelle.
Mä tyydyin vain hymyillen kohottamaan kulmakarvojani, tosin katseeni kohtasi Roopen kanssa, joka katto mua hyvin oudosti. Se ei tainnut shipata mun ja Fellun säätöä niin vahvasti. Jakauduimme tytöt ja pojat omille puolille pukkareihin ja sovimme näkevämme lähimmässä altaassa.
"Minnes te jäitte Fellun kaa?" Janita kysyi vihjailevaan äänensävyyn, meidän tunkiessa ylimääräiset tavarat kaappiin.
"Minnes sä ja Kassu karkasitte?" mä vastasin kysymykseen kysymyksellä, lukiten kaappini oven.
"Ei minnekkää. Ootin vaa et se otti kamansa ja me tultii tänne. Sitä paitsi en halunnu jäädä häirihtee sun ja Felixin kuumia hetkiä", Janita sanoi aika uskottavalla äänellä, joten annoin asian olla.
Me otettiin kaappiemme kuminauhat ja mä pujotin sen nilkkaani. Lähdimme bruneten kanssa altaita kohti, katseeni alkaessa samantien etsiä porukkaamme. Pian huomasimme kaikki meitä lukuunottamatta altailla, taidettiin taas vaihteeksi olla hitaita.
Laskeuduin Janitan perässä portaat altaaseen, ja uimme lyhyen välimatkan muiden luo.
"Sori kesti, jäätiin juoruumaan", Janita hihkaisi ja loi merkitsevän katseen muhun.
"En oo kauheen yllättyny, enkä ees taida uskaltaa kysyä mistä te juorusitte", Valtteri totesi huvittuneena ja sai muilta myönteleviä nyökkäyksiä.
Me lähdettiin uimaan altaassa syvemmälle, enkä voinut irrottaa katsettani eräästä brunetesta. Mun sisällä kihelmöi vieläkin, kun ajattelin vain hetki sitten tapahtunutta. Jos mä en olis laittanut stoppia, voisin veikata, ettei me oltais vieläkään täällä altailla. Uin Felixin rinnalle ja katsoin poikaa hymyillen, joka sai vastahymyllään mun sydämen käymään ylikierroksilla. Pelkällä yhdellä hymyllä.
FELIXMä hymyilin Miljalle takas, kun se oli tullu viereen uimaan. ''Kisa'', toteen sille ja alan kauhoa eteenpäin hurjaa vauhtia kohti syvintä päätyä ja sen jyrkähköä vesiliukumäkeä. Mä kuulen Miljan huutavan mulle jotain mutta mun vilkastessa kattomaan taa se ui ja mä käännyin selälle potkimaan vettä sen päälle. Yskien se pysähty pyyhkimään vedet silmistä.
''Älä anna periks'', nauran ja käännyn takaisin uimaan rintaa.
Syvässä päässä pysähdyin odottamaan Miljaa, se ei ollut kauheen hyvä uimaan. Ja sillä kesti ja kesti, mutta vihdoin päätyyn saapuessaan ja annoin sille pikkupusun.
''Sä et varmaan koulu-uinnissa pärjänny kauheen hyvin'', virnistin pitäen sitä altaan reunan ja mun välissä kädet sen lanteilla. Milja seisoi pienellä reunalla syvemmällä vedessä niin, että se sai just pään veden pinnalle. Pussasin sitä uudelleen ja nyt pidempään, niin, että se ehti vastata kunnolla. Lämmin vesi ja kuuma tyttö yhdistelmä ei varmastikaan ollut lapsiystävällisen näköistä, joten vetäydyin pois. Kiusatakseni.
''Ei liikaa kerralla'', matkin Miljaa, johon se vaan nauroi ja räiskäytti vettä mun päälle. ''Tuu mennään liukumäkeen.''
Musta tuntu ihan pikkulapselle, kun lähdin räpiköimään innokkaana lähimmille rappusille, joista kiskoin itseni ylös ja sitten odotin Miljaa ja lähettiin ylös liukumäen rappusia. Mä pidin Miljaa kädestä ja se tuntu hyvälle. Mä shippasin meitä. Jos Roope ei, mitä ei katseista päätellen tehnyt. Mutta mä shippasin.
MILJANe suudelmat altaan toisessa päässä oli lisää bensaa liekkeihin. Ja mulla oikeesti vitutti, kun Felix matki mua ja toisti sanani "ei liikaa kerralla". Yritin kuitenkin olla näyttämättä pojan sanojen vaikutusta muhun, joten naurahtaen räiskytin sen päälle vettä. No, tää oli muutenkin kaikille avoin kylpylä. Ehkei siis ollut ihan soveliastakaan alkaa nuoleskelemaan kovin suuresti kaikkien katseiden alla.
Joita muuten riitti. Liukumäelle kävellessämme Janita virnuili mulle, Kassu Felixin suuntaan. Muutenkin porukka taisi tuijottaa meitä ihmeissään - kaks tän ikästä menossa liukumäkeen. Mut kerranhan sitä vaan eletään.
Fellu nappas mua kädestä noustessamme portaita, ja mä puristin sen kättä takaisin. Saavuimme liukumäen yläpäähän ja mä katsoin alas huvittuneena:
"Niin miten me meinattiin tästä kahestaan päästä?"
"Peräkkäin", Felix totesi kuin juttu olis ollu päivän selvä, ja ohjasi mut sitten istumaan eka alas.
Sen jälkeen brunette tuli ja istuutui mun taakse, ihan lähelle, laskien kätensä mun reisille. Jälleen kerran, mun lävitse kulki välittömästi kylmät väreet. Tunsin jätkän kropan omaa selkääni vasten, ja kävin kieltämättä kuumana sisältäpäin.
"Lopeta tai mä en ehkä pysty tähän", mä kuiskasin päätäni pudistellen, kääntyen hieman taaksepäin.
"Lopeta mikä?" Fellu virnisti, mutta siirsi kätensä kuitenkin tiukasti vyötäröni ympäri. Enkä mä nyt sitten loppujen lopuksi tiedä, oliko se paljoa parempi vaihtoehto.
Muutamien laskujen jälkeen me päätettiin luovuttaa mäki pienempien käyttöön, jotka katsoivat meitä jonossa melko tuomitsevasti. Me uitiin Felixin kanssa muiden luo, jotka lähinnä hengasivat altaassa uimisen sijaan.
"Tehän ootte innokkaita uimareita", mä totesin sarkastisesti pysähtyen Vilman vierelle.
"Toiset jo ui sillä välin, kun te kuhertelitte", Kaisa naurahti ja mä kurtistin kulmiani:
"Kuherreltiin? Ei kyllä. Mut öö, mitäs te sit aioitte nyt?" vaihdoin puheen aiheitta, osittain kuitenkin tyytyväisenä siitä, että muutkin selkeesti näki meidän välillä sähköisyyttä. Tai ei me sitä kyllä kovin paljoa oltu peiteltykään.
"Aateltiin jos menis kohta syömään, ei oo syöny mitään aamun jälkeen", Valtteri totesi ja sai positiivisen vastaanoton idealleen. Niimpä me alettiin lähtee altailta ja sovittiin näkevämme jonkun puolen tunnin päästä ruokapaikan edessä. Vaan puol tuntia? Mulle kyllä tulis kiire - mulla oli suuret meikki- ja pukeutumissuunnitelmat tolle illalliselle.
FELIXMä olin nauttinut ehkä luvattoman paljon liukumäen laskuista Miljan kanssa. Mä sain hyvän syyn olla lähellä sitä ja pitää hauskaa. Miljankin ehkä alkuun vähän kummallinen ilme liukumäestä alkoi muuttua kun mun lapsekas innostuminen alkoi tarttua siihen. Mutta hetken päästä jouduin jättämään kutsumukseni taakseni ja uin Miljan kanssa muitten luo. Ja sain Kassulta paljon vinkkaavia katseita ja matalaa vihellystä, sillä oli tuskin mennyt yhtä hyvin Janitan kanssa.
''Mulla onkin hitonmoinen nälkä, voisin syödä kaikki täältä'', totesin ja taputin litteetä mahaani.
''Ihme kannibaali'', Valtteri nauroi mulle.
Mä nousin muitten jäljessä ylös altaasta ja seurasin poikia pukkariin jossa kävin pikasuihkun pesten hiukset ja pari muuta paikkaa ja lähettiin sitten Kassun kanssa ylös meidän huoneeseen. Mä heittäydyin hetkeks selälle sängylleni, joka oli ihanasti pedattu ja pehmeä. Kassu kävi ensin laittautumassa vessassa.
''Mitäs teillä oikeen on Miljan kaa?'' se huuteli avoimesta ovesta musiikin yli, jonka olin laittanut soimaan.
''Kemiaa'', nauroin.
''Sen kyllä näkee sokeekin, tai haistaa'', Kassu räkätti.
''No hehehheh'', nauroin kans. ''Alaks olla valmis pian vai?''
''Pikkusilaus vielä, mutta eihän sulla ees mee kauaa, sun hiukset on luonnostaan hyvin.''
''Tiiän'', sanoin tyytyväisenä.
Mä pääsin kuitenkin laittamaan parfyymia ja deodoranttia, harjasin hiukset kertaalleen ja rasvasin naaman. That's it. Sitten vielä vaatteet päälle. Eli vaaleen siniset farkut jalkaan ja valkonen paita päälle. Redo. Menin vastapäisen huoneen ovelle jo koputtelemaan. Nähdäkseni Miljan. Ja se tulikin avaamaan suht nopeeta oven.
''Wow'', totesin.
MILJATultuamme kylpylän puolelta takaisin huoneille, käynnistyi Miljan ja Janitan pikalaittautuminen. Vähän aikaa, paljon tehtävää. Me oltiin menossa siis syömään tän hotellin johonkin ravintolaan, ei ees erityisen hienoon. Mut me oltiin jo etukäteen suunniteltu Janitan kaa, et mitä me puettais. Ehkä tää oli vähän yliampuvaa, ainakin jos vertaisi muiden tyttöjen farkkuihin ja vähän siistimpään paitaan. Mut mulla oli takaa-ajatuksia - saada Felixille tukalat oltavat. Kaverini motiiveista en ollut varma, joko se vaan supporttas mua tai sillä oli samat suunnitelmat Kassun varalle. En tiiä.
Mä olin tekemässä viimeisiä silauksia mun meikkiin kylpyhuoneen peilin edessä, kun huoneen oveen koputettiin.
"Mä veikkaan et se on Felix. Mee sä vaa avaa", Janita kohautti olkiaan ja jatkoi ripsiensä taivuttamista.
Ja mä menin, mielihyvin. Vielä ennen oven avausta loin viimeisen vilauksen peiliin. Hiukset olin suoristanut ja jättänyt rennosti auki, asustus puhukoon puolestaan; musta, noin reiden puoliväliin yltävä tiukka mekko. Yläosa oli hyvin, noh, miljamainen? Henkäisin kerran syvään ja kävelin sitten ovelle.
Hymyilin katseittemme kohdatessa. Felix näytti normaaliin tapaansa aivan helvetin hyvältä. En kuitenkaan kerennyt avata suutani, kun brunette totesi:
"Wow."
"Onks tää liikaa?" mä aloitin ja pyörähdin pari kertaa kiusoittelevasti ympäri.
"Ei varmaan. Tää on vaan tosi, tosi tiukka. Ehkä sä voit auttaa mua tän kaa illemmalla?" jatkoin purren alahuultani viattomasti.
"Hei mä oon viel kuuloetäisyydellä!" Janita yhtäkkiä huusi kylpyhuoneesta.
"Se oli vitsi!" mä heitin takaisin, ja kumarruin sen jälkeen Felixiin päin hiljemmalla äänensävyllä:
"Ei välttämättä."
Ennen kuin hämmentyneen oloinen Svensson kerkesi sanoa mitään, mä vielä huikkasin Janitalle:
"Me mennään jo, sä voit varmaan tulla Kassun kaa?"
En jäänyt odottamaan vastausta, vaan etsin lompakon ja puhelimen mukaan, napaten sitten Felixin käden omaani.
Suurinosa porukasta oli jo kerääntynyt ravintolan eteen. Eikä mennyt kovin kauaa, kun viimeisetkin pääsivät paikalle. Mä saatoin vain kuvitella, mut Felix ei tainnut olla ainoa joka dikkas mun asuvalinnasta, ainakaan katseiden perusteella. Ei siinä, kyllä mäkin tästä tykkäsin.
Me mentiin istumaan pöytiin. Janita tuli mun viereen, Kassu ja Felix meitä vastapäätä. Mä olin tosissani päättänyt piinata Svenssonia. Vilkuilin sitä jatkuvasti hymy huulilla, antaen paljaan sääreni välillä osua sen omaan. Vaikka Felix sai mut aivan heikoksi, mä olin saanut flirttiversion itestäni nyt aika hyvin peliin.
Pian joku tarjoilija tuli ottamaan meidän tilaukset, eikä mennyt kovin kauaa kun saimme ruoat eteemme. Mulla ruokailu kyllä meni lähinnä Fellun kiusoitteluun, joka ei Janitan huvittuneista tökkimisistä päätellen ollut aina niin hienovaraista. Ehkä se ei ollut mun tarkoituskaan.
FELIXMulla oli jokseenkin tukalat oltavat housuissa. Ihan liian tukalat. Ja sainkin poistua vessaan heti kun olin ahminut ruoan, joka oli ihan hyvää. Palattuani poker face naamalla muitten luo loi Milja jo muhun flirttailevan katseen, joita se oli heittänyt jo useemman. Vinkkasin sille takas silmää naama peruslukemilla. Se söi edelleen, joten mulla oli etulyönti asema. Mä potkasin Addun flipflopit jaloista ja asetin mun omat jalat sen jalkojen alle. Milja katsahti muhun ruoastaan. Koko jengi jutteli iloisesti pöydän ääressä saaden välillä aikaan kova äänistä huutonaurua ja mulkoiluja ulkopuolisilta asiakkailta sekä paikan tarjoilijoilta.
''Syödäänkö Milja jälkkäri yhes?'' kysyin Miljalta.
''AYAYAYAYAYYY!'' Kassu kiljui. ''Intimt!''
''Jadå grabben, nu kan jag äta efterrät också med dig'', pukkasin Kassua käsivarteen.
''Nyt meni liian monimutkaseks, mä en ymmärrä'', Kassu nauroi ja niin nauroi Miljakin.
Me tilattiin Miljan kaa joku kakunpalanen, jonka se sai valita ja syötiin sitten nätisti puokkiin niin, että annoin tietty Miljalle vähän enemmän. Vaikka se oli kieltäytyä.
''Kato tätä mekkoa, en mä voi syödä enempää'', Milja nauroi ja laittoi käden suunsa eteen ku mä olin työntämässä lusikallista kakkua sille.
''Suu auki ja silmät kii!'' virnistin sille.
''Oiiii, Felix, eiköhän noi oo sänkypuheita'', Valtteri nauroi jostain kauempaa.
''Mä puhuin kakusta, syö nyt Milja, ota tää ja syö nii voidaan si maksaa ja mennä.''
Se sai vauhtia töppösiin ja Milja otti mun syöttämän viimeisen lusikallisen suuhun. Muutkin alkoi olla valmiita, joten ei me muita ennen lähdetty vaan ootettiin. Mä maksoin ruokani ja jälkkärin ja Milja oman ruokansa, kun tarjoilija tuli ottamaan meidän kaikkien maksut.
''Kiitos oli hyvää'', huikkasin ravintolan ovelta Milja kainalossa.
MILJAFelix oli kasannut ittensä aika hyvin ruokailun aikana ja näytti olevan hyvin mukana tässä meidän niin sanotussa "pelissä". Me käveltiin hotellin pitkiä käytäviä kohti meidän huoneita, ja pian saavuttiinkin oikeaan osoitteeseen.
"Mitäs me nyt?" mä kysyin ujuttautuen toisen kainalosta seisomaan vastapäätä, katsoen tummiin silmiin.
"Sä saat päättää", Felix sanoi hieman matalemmalla äänensävyllä mutta samalla käveli lähemmäs niin, että pian nojasin selälläni seinään.
"Oikeesti?" mä varmistelin leikkisästi ja annoin katseeni kulkeutua ylhäältä alas. Brune nyökkäsi, asettaen kätensä mun molemmilta puolilta seinää vasten.
"Siinä tapauksessa", aloitin kuiskaten ja nostin käteni poskelle, tullen vähän lähemmäs:
"Mun pitää vajuutella mun vatsaa. Mut ehkä me voidaan harkita sitä mun aikasempaa ehdotusta vähän ajan päästä, vaikka mun huoneessa?"
Felix katto mua ootko tosissas -katseella, se varmaan odotti mun sanovan jotain muuta kuin "nähdään myöhemmin" eleistäni päätellen. Se peruutti muutaman askeleen pyöräyttäen ehkä vain puoliksi vitsillä silmiään.
"Mitä? Ite pakotit syömään sitä kakkua niin paljon!" mä naurahdin ja tuuppasin poikaa kevyesti, jonka jälkeen totesin:
"Eli nähään sitte jonku ajan päästä, jos sua viel kiinnostaa."
Janita tuli myöhemmin kanssani huoneeseen, lösähtäen omalle sängylle selälleensä - sekin tais syödä ihan kiitettävästi.
"Mites sulla ja Kassulla meni ruokailussa?" kysyin selaillessani puhelintani omalla pedillä.
"Ihan jees, ei ny nii erikoisesti. Mut sulla ja Fellulla oli aika paljon meneillään", se rykäisi nousten istuma-asentoon.
"Siitä puheenollen, ehk voisit mennä koht vaikka Kassun kaa hengaa?"
"Mikäs parittaja susta on tullu? Enkä ees tiiä onks se kiinnostunu musta, ehk se haluu hengata Felixin kaa välillä", Janita totesi kaatuen uudelleen selällensä.
"No siis, Fellu tulis koht tänne."
Brunette nousi uudelleen istumaan ja katto mua silmät pyöreinä:
"Milja! Ette kai te--"
"Emmä tiiä rauhotu", naurahdin kaverini reaktiolle, jatkaen;
"Varmaa vaa hengataan."
"Hengaatte? Sehän onkin teidän ominta alaa.. Mut joo, ehkä mä sit vaan ihan suosiolla poistun", Janita nyökytteli huvittunut hymy huulillaan.
Janitan lähdettyä, Felix vuorostaan tuli. Se oli mennyt rennohkosti istumaan mun sängyn päätyyn, katellen ympärilleen. Mä seurasin sitä katseellani, samalla kun päässäni pyöri paljon. Mun oli edelleen vaikee uskoa, et olin kirjaimellisesti ihastunu johonkin jätkään. Se ei ollu mulle kovin yleistä. Mä saatoin antaa ulkoisia eleitä et pidin jostain ihmisestä, mut ei se usein ollu sen syvällisempää. Ja mun oli pakko myöntää itelleni, et se oli ihan samaa eka myös Felixin kanssa. Mähän tutustuin koko jätkään oikeestaan vain ärsyttääkseni Meridaa ja Roopea. Mut sit siitä tulikin yhtäkkiä ihan todellista.
Kävelin Felixin luo, vetäen sen kädestä jaloilleen. Se katto mua odottavasti silmiin, kun mä hymyillen katsoin sitä takaisin;
"Ei liikaa kerralla, mut ehkä me ollaan ootettu nyt tarpeeks?"
Mä en edes tiedä ajateltiinko samoja asioita, mut bruneten kasvoille levisi hymy ja se ohjasi mut lähintä seinää vasten. Eikä meidän tarvinnut sanoa enää sanaakaan, kun kumarruimme suudelmaan. Mun syke alko jälleen hyvää vauhtia kohota luvattoman korkeelle, samalla kun Felixin käsi lähti aamun tapaan kulkemaan alemmas. Tällä kertaa mä en vaan estänyt.
FELIXNyt mä sain mitä halusin ja toivoin saavani mitä halusin. Mä olin tullut Miljan huoneeseen ja se oli aloittanut meidän intohimosen make out sessionin, jossa me oltiin kummatkin ihan täysiä mukana. Niin täysiä kumpikin, että meidän hengitykset oli kovaääniset ja raskaat. Mä kävin kädellä läpi Miljan kroppaa aloittaen rinnoista ja edeten siitä aina vaan alemmas ja alemmas. Milja huokas. Mä vedin Miljan avustuksella mun paidan pois päältä ja sitten jatkettiin.
Mulla oli käynyt tuuri, ihan ku oisin voittanu lotossa. Mä nuoleskelin mun kiinnostuksen kohteen kanssa. En tiiä oliko Milja mulle ihastus vai mitä, mutta siis tykkäsin siitä, muutenki kuin ulkonäköisesti. Siinä oli jotain. Me vaihdettiin puolia. Mä menin alle ja Milja istu hajareisin mun päälle. Ja sitten jatkettiin. Mä tykkäsin olla näin päin. Mä näykin ja imin kevyesti Miljan pehmeää kaulaa, jotta aamulla ei kenenkään tarvis arvuutella mikä oli Miljan tän hetkinen suhde.
Annoin käsien valua mekon reunan alle ja silitin pehmeää, lämmintä ihoa kunnes ne oli rintsikoitten tasolla ja napsautin ne helposti auki. Olin just palaamassa mekon reunalle vetämään sitä pois Miljan päältä kun oven ulkopuolelta kuului puhetta ja pian ovi avautui.
''Kato nyt, mä tiesin että nää on täällä puuhissa'', Janita nauroi.
Me oltiin Miljan kaa kauhusta kankeet ja silmät suurina, mä koitin mulkoilla näyttävästi Kassua, että se tajuais poistua paikalta. Mä rentouduin kuitenkin nopeesti ja tyrskähdin.
''Mitä sä oot Kassu nyt sitten velkaa, ku hävisit?''
''Joudun viemään Janitan leffaan'', se kohautti olkiaan.
''Vai että joudut'', Janita pökkäs sitä ja Kassu nauroi.
Milja pyörähti mun päältä pois ja veti peiton päälleen. Mä nousin istumaan sängynlaidalle. Ja pudistelin päätäni. Tää tuli varsin huonoon paikkaan, ajattelin ja korjasin housun etumusta.
MILJASe oli ihan hiton kiihkeetä. Mut mä tykkäsin ja uskaltasin veikata, et Felix oli samaa mieltä. Musta tuntu et olin taka-alalla oottanu tätä hetkeä siitä lähtien, kun mä alunperin brunesta kiinnostuin. Se tuntu tietävän mitä teki, ja mä olin ihan heikkona. Sen kevyet näykkäisyt kaulalla, vaelteleva käsi joka eksyi mun selkää pitkin mekon alle.. Mä kävin kuumempana kun koskaan aikasemmin, ja halusin painaa kaiken tästä hetkestä mieleeni.
Mut se ilo loppui aivan liian lyhyeen. Janita ja Kassu ilmestyi yllättäen paikalle ja ilmoittivat lyöneensä vetoa meidän puuhailuista. Kiva tietää, mä aattelin vetäistessä peiton päälleni puolialastomana.
"Mut oli meillä muutenki asiaa, kun jotenki veikattiin että te ette vilkase puhelimianne", Janita rykäisi, Kassun jatkaessa:
"Aateltiin porukan kaa jos oltas käyty kattoo jotai ympäristöö tässä lähistöllä, vissii jotai aktiviteettiki tääl on."
"Totta kai", mä myhäilin edelleen huvittuneena siitä, miten tollanen tilanne pysty töksähtämään kun seinään.
"Mut emmä tiiä, teil vissii pitää aika kiiret--", Janita aloitti, mutta mä keskeytin sen:
"Okei okei, tullaan me. Jos vaan, krhm, saatas pukee rauhassa?"
"Aa joo, totta. No nähää aulas viides minsas."
Ovi sulkeutui kaksikon perässä, ja me katottiin Fellun kanssa toisiamme huvittuneena.
"Se meni kai sit siinä", jätkä totesi mun sitoessa nopeasti hiukseni sotkuiselle nutturalle.
"Niin kai", mäkin hymähdin, mutta menin kuitenkin halaamaan toista takaapäin, kuiskaten;
"Mut onneks meillä on toinenki päivä."
Felix katto mua virnistellen kun nousin sängystä ylös ja vaihdoin mekon nopeasti käytännöllisempiin juoksuhousuihin ja paitaan. Fellu vetäisi paidan päälle ja me lähdettiin aulaa kohti.
Ja niin me lähdettiin eräjormailemaan kylpylän läheistölle. Janita repi mut jossain vaiheessa erilleen muista ja jättäydyimme porukan jälkeen.
"Teil oli vissiin ihan kivaa", se virnuili ja mä lisäsin pientä kettuilua äänessäni:
"Oli ennen kun te tulitte."
"Etteköhän te vielä ajan ja paikan löydä", Janita naurahti tökäten mua kyynärpäällään kylkeen.
Myöhemmin mä selailin puhelintani sivummalla yksikseen, muiden hölistessä parin metrin päässä äänekkäästi jotain ei-niin-kiinnostavasta.
"Moi", mut kuitenkin yllätti pian tutun pojan ääni. Roope. Se ei ollu sanonu mulle sanaakaan koko reissulla. Hämmästyneenä nostin katseeni siihen ja kohotin kulmakarvojani yllättyneenä:
"Moi."
"Se on vissiin aika vakavaa teillä?" hokijätkä jatkoi nyökäten mua kohti.
Ensin en ymmärtänyt, mutta sitten vilkaisin sammuneeseen puhelimen näyttööni. Se heijasti kivasti mun kaulaan, johon oli muodostunut jo muutama hassunhauska jälki Felixin toimesta.
"Öööh, ei - tai siis joo. Tai siis", mä aloin hämmästyneenä sopertaa ja tajusin Roopen olettavan, et me oltiin tehty
se.
"Ei sun tarvii selitellä. Pisti vaan silmään", Roope kohautti olkiaan, samalla kun Valtteri huusi meitä liittymään muiden seuraan.
Me mentiin muiden luo, Felixin vetäistessä mut kainaloonsa.
"Mistäs te juttelitte?"
"Ääh, ei mistään."
Vilkaisin kuitenkin vielä Roopen suuntaan, joka näytti jo juttelevan iloisesti muiden kanssa. Toi oli oikeesti aika hämmentävä keskustelu ja pisti miettimään. Mä tiedän että musta voi saada toisinaan vähän horo-vaikutelman, ja mitä sitä kieltämään, et olin mä aika monen tyypin kanssa nuoleskellut. Mutta sen pidemmälle mä en ollut mennyt kenenkään muun kuin Roopen kanssa. Ja jos sitä vertasi tähän nykytilanteeseen, mä en koskaan välittänyt siitä samalla tavalla kuin Felixistä. Tajusin jälleen ajattelevani aivan liian syvällisiä ja koetin karistaa ajatukset pois mielestäni - milloin musta ihan oikeesti oli tullut tällainen Milja?