Kheopsin ja Kelmin päiväkirja

[Lydia]

Kheopsin ja Kelmin päiväkirja

Kheops
trakehner, ori
om. Lydia Tuuliluoto
sivut

Khafren
suomalainen puoliverinen, ori
om. Lydia Tuuliluoto
sivut

Vierailevina tähtinä: 

Fire Opal Jette
KTK-II, Fn
knabstrup, tamma
om. Lydia Tuuliluoto
ylläpidossa Mirandalla muualla 29.05. alkaen
sivut

Brimstone Elektra
knabstrup, tamma
om. Lydia Tuuliluoto
kasvamassa muualla!
sivut


Kheops Yläkokossa 28.02.2017 eteenpäin
Jetta Yläkokossa 18.09.2016-28.02.2017 ja 11.07.2017-29.05.2018
Bria Yläkokossa 04.09.2017-14.02.2018
Kelmi Yläkokossa 31.05.2018 eteenpäin

Tulevat reissut: 
31.10.2018 Villi-Cup, kouluosio: Helppo C (Kelmi) ja Vaativa B (Kerttu)
esteosio: 60cm (Kelmi) ja 100cm (Kerttu)

[Lydia]

28.02.2017 Kheops muuttaa Yläkokkoon

Siinä se nyt nökötti, tallipihassa. Valtavalta näyttävä puoliveriori katseli minua ilmeikkäillä silmillään. Olinhan minä Kertulla ratsastanut jo muutamia kertoja, mutta vasta nyt tajusin kuinka isolta se näyttää pieneen Jettaan verrattuna. Jettan olin aamulla kuskannut kaverini tallille ja olimme käyneet siellä kävelylläkin tutustumassa maastoihin. Ilta olikin kulunut Kerttukepun tavaroiden järjestelyssä ja vihdoin oli aika hakea ori kotiin. Nyt viimein hengitykseni alkoi tasaantua ja pystyin ajattelemaan selkeästi. Omistan nyt kaksi hevosta. 

"No, mitäs pidät Kerttu?" kysyin orilta ja näytin tälle tallirakennusta, jonka jälkeen kuulin huvittunutta naurua takaatamme. Näin Iidan kävelevän lähemmäs . 

"Sanoitko sä sitä just Kertuks? Eiks se oo ori?" tämä naurahti. 

"No siis sen oikee nimi on Kheops ja kutsun sitä millon miksikin. Kerttu on jotenkin jäänyt päälle", naurahdin ja taputin orin kaulaa. 

"No, viedääs herra uuteen karsinaansa! Pojat varmaan ihmettelee minne tamma katosi", Iida virnisti ja lähdimme yhdessä kävelemään siirtotallille.  

Lydia ja Kheops 1hm

// On se vaa vääryyttä nimittää oria kertuksi tai kuten yksi mun tuntema suokkitamma on eemeli, mitäh? Ei vaa kerttu-nimi pukee sun uutta oria hyvin, hitusen diivamainen kaveri ehkä no ainakin siirtotalli on kuten oon aina sanonut orien ja ruunien eikä siellä ole tamman tammaa vaikka Jette kyllä oikeastaan sopi siihen joukkoon suht hyvin! Mutta toivotaan nyt että Kheopsi sopii sinne ja sulle paremmin kun ajatellaan tulevaisuutta myöskin. Tervetuloa siis hälle ja olisko tarhaustoiveita? :=) Voidaan fiksata hieman seurueita jos haluat seuraa sille!

[Lydia]

19.05.2017

Koko talvi mulla ja Kertulla on mennyt koulukiemuroita ja rataesteitä treenaillessa ja rehellisesti sanottuna kouluratsastuksessa me aletaan ollakkin jo aika hyviä. Esteet menee vielä vähän turhan lujaa, mutta kokoajan kehitytään. Nyt kun vihdoin on kevät, olisi tarkoitus päästä treenaamaan maastoesteille ja saada ensimmäinen kisakausi käyntiin. Jettallekkin kuuluu hyvää ja se on viihtynyt uudessa kodissaan. Tamman kanssa olimme alkaneet maastolenkeillämme jo ravailemaan ja hieman laukkailemaankin ja tuntuu että Jetta kestää hyvin kevyttä maastoilukäyttöä. 

Lydia ja Kheops 2hm

// Ihana kuva! <3 Hyvä että teille Kheopsin kanssa sujuu ainakin sileellä, nyt tulee onneks kesä nii kuumuus vie joistain sitä virtaa ehkä se sitten malttaa olla esteillä? Kiva kuulla, että Jettalla on kaikki hyvin ja on parantumaan päin! 7v€ -Iida

[Lydia]

08.06.2017 Jarrua! 

Huonosti nukutun yön jäljiltä satuloin kiltisti aloillaan seisoskelevan Kertun. Olin saanut estevalmentajani Merjan Yläkokkoon pitämään minulle ja Kertulle valmennuksen heti aikaiseksi aamulla, jotta olin saanut varattua koko yläkentän meille. Kerttu oli kerryttänyt itselleen jo vajaassa viikossa laitumella kamalaa kesämahaa, josta olisi päästävä eroon. Olin käynyt kantamassa esteitäkin yläkentälle jo ennen hoitamista. Pian Kerttu oli täysissä varustuksissaan, joten vedin itselleni jalkaan ruskeat ratsastussaappaani, päähän kypärän ja käsiini hanskat. Lähdin sitten taluttamaan Kerttua ulos ja kohti yläkenttää. 

Merjan saapuessa olin ehtinyt jo verryttelemää Kertun ravissa, mutta hoidin laukkaverryttelyn Merjan säätäessä esteidemme korkeuksia. Kerttu kävi todella paljon kierroksilla jo pelkästään esteiden näkemisestä ja jouduin ottamaan sen kanssa paljon jarrutteluympyröitä. 

"Okei, aloitetaans hyppääminen tällä kavalettijumppasarjalla. Äläkä anna sen venyttää monen kavaletin yli kerralla", Merja naurahti tietäen Kertun tehokkaat moottorit. Nostin laukan ja ohjasin Kertun hieman kaarevalle jumppasarjalle. Ori otti muutamat valtavat loikat kavalettien ylitse ja viimeiselle kavaletille ei meinannut mahtua askeltakaan ja Kerttu räpelsi sen ylitse erittäin tyylikkäästi. 

"Jarrua reippaammin, kyllä ne jalat sinne väleihin pitää mahtua", Merja kailotti kentän keskeltä ja otimme kavaletit uudestaan. Tällä kertaa olin itse paremmin hereillä ja selvisimme puhtaasti, vaikka edelleen Kerttu liioitteli todella reilusti. 

"Istu itse vielä vähän tukevammin, äläkä ennakoi niitä hyppyjä yhtään", Merja ohjeisti. Tiesin helposti ennakoivani, jonka takia Kerttukin helposti ponnisti todella kaukaa. Merja aina ohjeisti minua ratsastamaan Kertun niin lähelle kun vain pystyisin. 

Kavalettitehtävän jälkeen hyppäsimme yksittäisenä tehtävänä vielä kolmen esteen sarjaa, joista viimeinen oli lähes metrinen okseri. Kerttu heitti hieman pukkia, eikä meinannut kuunnella pidätteitä. Rauhoitin orin muutamalla voltilla, jonka jälkeen hyppäsimme ensimmäisen esteen ja jatkoimme sarjan loppuun Merjan huutaessa kokoajan "Jarrua!". Kerttu hyppäsi esteet massiivisilla ilmavaroilla ja puhtaasti, mutta meno oli kyllä turhan vauhdikasta ja holtitonta. 

"Nyt oo tosissas! Jarrua, jarrua, jarrua. Ette voi kaahata tolleen", Merja ohjeisti ja neuvoi minun rentouttavan käsiäni siten, että ohjastuntuma pysyisi kokoajan mahdollisimman kevyenä, jolloin Kerttukin vastaa apuihin paremmin. Seuraava yritys sarjalle sujui jo huomattavasti paremmin ja pääsin itse paremmin mukaan kaikkiin hyppyihin, kun tahti oli parempi. 

Saimme kävellä lyhyet välikäynnit, jonka jälkeen oli aika hypätä rataa, joka sisälsi paljon haasteitamme, nimittäin pitkiä lähestymisiä. Merja ohjeisti että voisin hyvin tehdä esteiden väliin kontrollivoltteja, jotta saisimme koko radan suoritettua rauhassa ja hyvällä temmolla. Tässä vaiheessa tuntia Kerttukin alkoi tulla paremmin avuille, eikä kaahannut enään päättömästi. Ensimmäisellä radalla tein suosiolla jokaiseen pidempään väliin voltin ja Kerttu pysyikin hyvin avuilla. Hypyt olivat edelleen liioiteltuja, mutta ei se haitannut, pääasia että hypyt olivat hyvällä tekniikalla ja rauhassa. Toisella kierroksella jätin voltit pois ja kyllähän Kerttu vähän yritti kiihdytellä, mutta sain sen hyppyjenkin jälkeen hyvin takaisin kuulolle. Hyvin onnistuneen radan jälkeen Merja antoi meille luvan aloittaa loppuverryttelyt ja lupautui jopa kokoamaan esteemme pois. Kentällä alkaisi pian ratsastuskoulun tunti, joten itselleni olisi tullut kiire esteiden pois kokoamisen kanssa. 

Valmennuksen loputtua kävin kävelemässä Kertun kanssa loppukäynnit ympäri Yläkokon pihaa, jonka jälkeen palasimme karsinallemme siirtotalliin, jossa viritin orille kylmäyssuojat kaikkiin jalkoihin ja nappasin sitten varusteet pois. Hain hieman ämpäriin vettä ja pyyhin Kertun märällä sienellä. Annoin kylmien olla paikallaan puolisen tuntia, jonka jälkeen suihkutin Kerttuun ötökkämyrkyt ja lähdin viemään orin laitumelle kavereidensa seuraksi. Kerttu on yllättävän hyvin sopeutunut laitumelleen, eikä sen oripiirteet ole tulleet lainkaan esiin vaikka viereisellä laitumellakin muutamia tammoja on. No, Kerttu ei onneksi ole koskaan tuntunut olevan paljoonkaan tammojen perään, vaikka pitäähän neideille hieman hörähdellä silloin tällöin. 

Lydia ja Kheops 3hm

// Yleensä yksiselitteiset ohjeet on helpommin sanottu kuin tehty, mutta hyvä kun saitte Merjan neuvoilla Kertun rauhallisemmaksi ja maltillisemmaksi, sitä sitten harjoittelemaan treenileirillä, hyvä tietää näin etukäteen mihin teijän kanssa saa eniten kiinnittää huomiota ! Kiitos Merjalle kun viitsi esteet raijata kentän laidoille niin ei ollu tiellä sitten. Se tästä vielä puuttuisikin kun joku oreista kävisi naapurilaitsan naisia moikkaamassa, onneks pojilla on vähän tuhdimpi sähkö... 11v€ -Iida

[Lydia]

11.07.2017 Jettan paluu

Jetta alkoi vihdoin olla oikeasti kunnossa ja tamman kanssa pystyi jo ratsastelemaan ihan kunnolla. Jalka tuntui kestävän ja tamma oli tyytyväinen. Oli siis aika palata Yläkokkoon! Olin jo aikaisemmin sopinut Iidan kanssa Jettan paluusta ja tänään oli vihdoin se päivä kun talutin tammani traileriin ja lähdimme ajamaan kohti Yläkokkoa. Jatkossa minulla olisi siis kaksi hevosta samalla tallilla ja tulevaisuudessa ehkä kolmekin, sillä Jetta on kantavana ja odottaa varsaa. 

Saavuimme Yläkokkoon lyhyen ajomatkamme jälkeen. Tallilla näytti olevan näin aamupäivällä ihan hiljaista. Iida tuli tallista auttamaan Jettan purkamisessa ja kun tamma vihdoin seisoi taas Yläkokon pihassa, en voinut muuta kuin huokaista helpotuksesta. Olimme selvinneet Jettan hankkarivammasta ja nyt tamma oli jo todella hyvässä kunnossa. Mitä nyt maha alkoi olla melkoisen kookas. Varsa syntyisi loppukesästä ja Jettan maha oli vielä sen kokoinen että tammalla pystyi huoletta ilman satulaa ratsastelemaan. 

"Sulla on niinku selvästi tämmönen kirjavuusinto hevosissa?" Iida naurahti. 

"Joo, onhan nää erikoisemman väriset niin hienoja", virnistin ja taputin Jettan kaulaa. Tämä katseli hämillään ympärille, mutta kai tamma hieman tunnistikin paikkoja. 

"Jos laitan Jettan tänään vielä tarhaan ja huomisesta alkaen menis laitsalle muiden seuraksi?" ehdotin ja vilkaisin Iidaa. 

"Se on varmaan ihan hyvä ajatus. Voin käydä hakemassa jonkun tuntsareista viereiseen tarhaan seuraksi, ei sitten ihan yksin tarvitse olla", Iida sanoi ja lähti laitumien suuntaan. 

Vein Jettan ylätarha kakkoseen, jossa Kheops oli tarhaillut ennen laitsakautta. Tamma jäi rauhassa tutkiskelemaan tarhaa ja vaikutti heti olevansa kotona. Katselin hetken tammaa hymyillen ja kun Iida toi Jettalle kaverin, siirryin kantamaan tavaroitamme talliin. Pääsisin tällä kertaa jopa päätallin puolelle, kun Jetta oli saanut karsinan päätallin yksäripuolelta. Kannoin talliin tällä erää vain Jettan koulusatulan, sillä estesatulaa emme vielä vähään aikaan tarvitsisi. Kannoin talliin uuteen kaappiini vielä muutamat huovat, Jettan suitset, suojat ja sadeloimen. 

Kun olin purkanut autoni, kävin vielä moikkaamassa Jettaa. Tässä välissä suuntaisin kotiini syömään, jonka jälkeen tulisin vielä jumppailemaan Kertun kanssa ja kävelyttämään hieman Jettaa. 

Lydia ja hipot 4hm

// Jee jee Jetta is back! Se oli ja on edelleen tosi ihana tammuska joten kiva saaha se takas meille asustamaan ja nyt vielä kaltaistensa seuraan kun yksäripuoli on kerrankin vaan täynnä tammoja, saa nähä millasta ääntä muorit tulee pitään syksyllä ruoka-aikaan, mutta jetta nyt on suht mutkaton niin ei ainkaan käsitellessä aiheuta ongelmia:D tai toivotaan näin. Kahtotaan sitten syksymmällä tarhapaikkaa vielä kun kaikki tulee tarhoihin takaisin, mutta kiva että siihen asti jetta(kin) pääsee lihomaan laitumelle!  Sitten onkin tallit täynnä pullukoita hepoja joille koittaa kuntokuuri jeeee! 9v€ -Iida

[Lydia]

15.08.2017 

Kerttu liiteli allani sellaista ravia, etten ollut edes uskoa. Kyllähän mä tiesin että siinä olisi kapasiteettia vaikka mihin, mutta en koskaan jotenkaan uskaltanut vaatia siltä tarpeeksi. Pitkäaikainen kouluvalmentajani Kirsi hymyili kentän keskellä tyytyväisenä suoritukseemme ja sain siirtää Kertun käyntiin ja antaa pitkät ohjat. 

"Kyllä teidän pitäisi kouluradoille tähdätä", nainen naurahti ja lähti kävelemään vierellämme loppukäyntejä. 

"Kyllä me kouluakin mennään, mutta kenttäratsastus ois se meijän päälaji. Yritän startata talvella koulua ja rataesteitä, niin oltaisiin sitten ens kesänä valmiita maastoesteillekkin", selostin hyvällä fiiliksellä. 

"Se kuulostaa oikein hyvältä. Sulla on kyllä laadukas hevonen", Kirsi totesi ja taputti Kertun kaulaa. 

"Juu, ja oon astuttanut mun knappitamman tällä, sieltä pitäis syntyy ihan parin viikon sisään kirjava vaavi", kerroin ylpeänä ja pysäytin Kertun hypätäkseni ratsailta. 

"Sieltä sulle tuleekin sitten aikamoinen kenttätykki kun yhdistää kaks huippuhyvää kenttähevosta", Kirsi totesi ja tarjosi muka huomaamattomasti Kepukalle taskustaan heppanamin. 

"En oo viel varma onko mulla varaa pitää kolmee heppaa", huokaisin hieman surumielisesti ja löysäsin Kertun satulavyön. 

Kirsi lähti kohti seuraavaa paikkaa ja itse talutin Kertun siirtotalliin, jossa nappasin orilta varusteet pois. Haluaisin kyllä pitää Jetten ja Kertun varsan itselläni, mutta en minä sitä sitten tiedä, riittävätkö rahat. Huuhtelin Kertun vedellä ja heitin sen ruokakuppiin pari porkkanaa. Olin valmennuksen aikana huomannut että Kertun satulan takaosa hieman nousi keventäessä, joten pitäisi varmaan taas kaivaa karvaromanimme jostain kaapin pohjalta kun satula on muuten sopiva. Laidunläskit on saatu vihdoin kuriin ja se varmaan vaikuttaa satulaan. Vein satulamme satulatelineeseen ja suuntasin päätallin puolelle hakemaan Jettan kaapista Kertulle karvaa satulan alle. Siirtotallissa oli hieman vähemmän varusteiden säilytykselle tilaa, joten osa Kertun varusteista oli Jettan kaapissa. Olin saanut vihdoin myytyä Jettan este- ja koulusatulan ja ostaisin tammalle jonkun laadukkaan yleissatulan sitten kun varsa on syntynyt ja ratsastaminen aloitetaan taas. 

Palasin Kertun satulan luokse ja viritin karvan paikoilleen. Satulahuopammekin alkoivat olla aika likaiset, mutta toisin kotoa loppuviikosta puhtaat huovat. Olin hankkinut Kertulle testiin suoran kumikuolaimen meidän normaalin kolmipalamme tilalle ja vaihdoin sen paikalleen suitsiimme. Kun varusteet olivat kunnossa, suuntasin viemään Kertun takaisin tarhaan ja nappasin sitten Jettan sisälle. Harjaisin tänään vain tamman läpi ja se pääsisi sitten takaisin pihalle. Tarkastaisin samalla tamman mahankin tilannetta. Laskettu aika olisi viikon päästä, mutta uskon että se menee hieman yli. Olin ilmoittanut Jettan kantakirjaukseen ja olisi se hyvä että varsa syntyisi ennen varsinaista tilaisuutta niin maha ehtisi vähän pienentyä. Tamma tuntui olevan hieman äkäisellä tuulella, mikä ei ole lainkaan Jettan tapaista. Varmaan tammallakin alkaa maha painamaan ja varsa vaikuttaa olevan melko aktiivinen kylkien hytkymisestä päätellen. Vein tamman karsinaan ja nappasin harjapakistamme pölyharjan. Pitää nyt alkaa tarkemmin miettiä sitä varsan tulevaisuutta. 

Lydia ja hipot 5hm

// Nyt se on siis päätetty, Jettan varsan isä on Kerttu. Varsa syntyy täs parin viikon sisään



// OI ihanaa varsa! Mä voin vaan haaveilla minkälainen väripommi sieltä syntyykään ah<3 Ainakin näin alkuun ei se juuri vie tilaa Jettan kanssa asustaessaan, pihattoonkin mahtuu kun on vieroituksen paikka, mutta toisaan kolmen hepan pitäminen voi olla vähän raskasta sitten loppupeleissä jossei muulle niin lompakolle. Mutta uskon sun kyllä keksivän jonkun hyvän päätöksen varsan tulevaisuudelle! Kiva että teillä sujui Kirsin valmennuksessa hyvin Kertun kanssa, mä hänen lailla uskon teidän pärjäävän myös koulukisoissa 11v€ -Iida

[Lydia]

12.08.2017 Kisa-analyysi

Kouluratsastuskilpailut (link) - Helppo A:0 2009 - 7/9

Lauantaina 12. elokuuta 2017 starttasimme Kertun kanssa kotikisoissa Helppo A:0 2009 radalla. En ollut kilpailuihin pahemmin valmistautunut, vaikka aikaakin olisi ollut. Verryttelyssä ori kävi todella kuumana, häntä vain viuhui ja laukanvaihdotkin olivat melkoisia estevaihtoja, vaikka tarkoitus oli tehdä vaihdot käynnin kautta. Käytin kaiken mahdollisen ajan verryttelyyn, josta siirryin suoraan yläkentälle rataa varten. 

Radan ensimmäinen tehtävä oli tulla radalle harjoituslaukassa. Pysähtymisemme jäi vähän pitkäksi, enkä ehtinyt valmistelemaan sitä tarpeeksi, joten väliin tuli yksi töksähtävä raviaskel. Tervehdyksestä Kertulla oli kauhea kiire päästä taas eteen ja ori meinasi nostaa itsestään laukan. Suoritimme nelikaarisen kiemurauran tasaisen varmasti ja Kerttu palautui kuulolle, eikä kaahannut enään kauhealla raivolla. Pitkällä sivulla suoritettavaan keskiraviin Kerttu lähti todella hyvällä tahdilla, mutta loppua kohti jäin itse hieman roikkumaan ohjaan ja ravi hieman lätsähti. 

Keskelle rataa suoritettava pysähdys ja peruutus sujuivat ihan kivasti, vaikka peruutuksessa tulikin yksi ylimääräinen askel, mutta Kerttu peruutti suoraan. Toiseen suuntaan keskiravin sain esitettyä paljon paremmin ja annoin Kertulle hieman ohjaa, jotten jää itse roikkumaan siihen kiinni. Takaosankäännöksissä tunsin miten Kertun takaosa jäi hieman hitaaksi ja ori hätäili tehtävän läpi molempiin suuntiin. Rauhoittelin innokasta kirjavaa oria keskikäynnin saimme suoritettua todella hienosti. 

Koko laukkaohjelma sujui melko vauhdikkaasti, mutta Kerttu kyllä liikkui hienosti ja pyöreästi. Laukkavoltit venähtivät hitusen pitkiksi, mutta keskilaukkoihin Kerttu ei ampaissut kauhealla sähläyksellä. Laukanvaihdot saimme tällä kertaa suoritettua rauhassa käynnin kautta, mutta nostoihin olisi kaivattu hieman enemmän voimaa. Lopputervehdykseen pääsimme rauhassa ja sain pysähdyksen suoraan laukasta tasajalkaan. Hymyillen suoritin lopputervehdyksen, tiputin ohjat Kertun kaulalle ja taputin oria onnellisena. Ensimmäinen yhteinen kisaratamme oli sujunut todella hienosti ja saimme kivat prosentit, vaikka emme sijoituksille yltäneetkään. Kisoissa oli mukana todella hyviä ratsukoita, joten en edes odottanut sijoitusta. 

Kerttu pääsi kisojen jälkeen kunnon suihkuun, kylmäsin jalat ja vein orin tarhaan rentoutumaan. Päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja tästä olisi hyvä aloittaa aktiivisempi kilpaileminen. 

Lydia ja Kerttu 6hm

// Kiva lukea siitä, mitä sun päässä liikkui omaa rataa ajatellen kun ulospäin näkyi radalla ja sen jälkeenkin kylmänrauhallinen poker face. Mutta tosiaan kiva että olit tyytyväinen tulokseen vaikka sijoille ette päässeetkään, prosentit oli hyvät ja kertoohan se periaatteessa sitten enemmän kuin pelkkä sijoitus, että matka tästä on vaan ylöspäin! 7v€ -Iida

[Lydia]

26.08.2017 Kenttäkilpailut

Kenttäkilpailut, Hallava - koulu HeA (13/14), rataesteet 110cm (3/12), maastoesteet 100cm (7/11)

Tänään starttasimme Kertun kanssa ensimmäisissä kenttäkilpailuissamme. Mahdollisuutena olisi ollut osallistua vain yhteen lajiin, mutta menimme koulun, rataesteet sekä maastoesteet, toimisivat hyvänä harjoituksena tulevaisuuteen. Saavuimme Hallavaan jo aamulla, sillä ensimmäisenä olisi vuorossa kouluratsastus. Varustin Kertun kaverini avustuksella ja siirryimme verkkaamaan. 

Koulurata ei todellakaan sujunut meidän osalta hyvin, olimme ensimmäistä kertaa kisoissa vieraalla paikalla ja Kerttu kävi todella kuumana. Radalla tuli paljon tahtirikkoja, hännän huiskintaa ja laukkaosuuksissa pari pukkiakin. Fiilikset olivat aika maassa kouluradan jälkeen, mutta tsemppasin itseni uuteen intoon rataesteitä varten. Kerttu alkoi olla jo esteverkassa paremmin kuulolla ja se liikkui todella kivasti. 

Rataesteet menivätkin sitten yllättävän kivasti. Kerttu keskitti kaiken ylimääräisen kuumumisensa esteisiin ja hyppäsi hyvällä voimalla puhtaan radan. Radalla tein turvalliset tiet, enkä lähtenyt ratsastamaan aikaa, mutta siitä huolimatta selvisimme kolmannelle sijalle. Esteiden jälkeen Kerttu pääsi traileriin hetkeksi lepäämään ennen illan maastoesteitä. 

Maastoesteitä olimme hypänneet vain pari kertaa ennen, emmekä ikinä pitkänä ratana, joten kovia odotuksia minulla ei maastoesteiltä ollut. Kerttulla oli jotain mystistä energiaa vieläkin ja se muutaman verkkahyppymme suoritti oikein liioitellen. Kerttu suoritti koko maastoradan hyvällä energialla ja viimeistään tässä vaiheessa tajusin että hevoseni todellakin on teräskunnossa. Aika meillä jäi hitaaksi, mutta halusin ratsastaa siistin ja turvallisen radan. Yksi kielto meille tuli vesiesteelle, mutta siihen monelle muullekkin tuli kielto. Maastoesteiden loppusijoituksemme oli 7/11 johon olin oikeasti tyytyväinen. 

Hyvillä mielillä mukavan päivän jälkeen lähdimme suuntaamaan takaisin kotiin Yläkokkoon, jossa vielä kävisin kävelyttämässä Kerttua ja sitten ori pääsisi rauhoittumaan karsinaansa. 

Lydia ja Kerttu 7hm

[Lydia]

03.09.2016 Kestävyystreeniä

Ravasin Kertulla reipasta ravia leveää hiekkatietä pitkin. Ori pärskähteli tyytyväisenä allani. Vilkaisin vähän väliä ranteessani olevaa kelloa. Olin harjoitellut ulkoa Yläkokon lähimetsistä hyvän laukkareitin, jossa otin aikaa meidän vauhdistamme ja jaksamisestamme säännöllisin väliajoin. Kun hyvät ja huolelliset alkuverryttelyt oli hoidettu, nostin laukan ja käänsin Kertun hyväpohjaiselle metsäpolulle. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Kertun suurentaa laukkaansa. Alkuun jouduin aina himmailemaan hieman, ettei Kerttu käyttäisi kaikki energioitaan alkukaahaukseen. 

Loivassa ylämäessä hieman jarruttelin kirjavaa oriani ja alamäessä tasapainotin sen laukkaa istumalla alas. Mäen jälkeen edessämme oli pitkä tasainen suora, jossa annoin Kertun taas painella eteen hieman kovempaan. Ori eteni keskittyneesti ja hyvällä tahdilla eteen, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Itselläni reisilihaksissa alkoi jo tuntua, pitäisi alkaa käymään taas säännöllisesti salilla, jotta saamme ensi kesäksi hyvän kunnon kenttäkilpailuita varten. 

Lopulta saimme laukkakierroksemme valmiiksi, parempaan aikaan kuin koskaan ennen. Rauhoitin Kertun vähitellen raville ja annoin orin sitten tasata hetken hengitystään käynnissä. Lopetin aina laukkalenkkimme maastoesteitä täynnä olevalle pellolle, jossa ottaisin pari hyppyä pienille esteille. Kun Kerttu oli palautunut laukasta, nostin rauhallisemman laukan ja ohjasin orin matalalle tukille, jonka Kerttu hyppäsi kuin leikkiä vain. Otin yhden tarkkuusesteen, josta ohjasin Kertun vielä vedelle. Vesi laukattiin läpi ja lopusta hyppäsimme portaan ylöspäin. Kaikki hypyt sujuivat oikein hienosti, joten suoritin rennot loppuverryttelyt pellolla ja lähdimme kävelemään takaisin tallille. 

Kävin jättämässä Kertun suitset, satulan ja suojat siirtotallille, jossa pujotin orin päähän riimun ja suuntasimme päätallin puolelle pesulle. Parkkeerasin orin tuntsaripuolen yksäriin, kun ei tallissa paljonkaan porukkaa näkynyt. Suihkutin Kertun läpi haalealla vedellä, jonka jälkeen asensin orille jalkoihin kylmäyssuojat. Siivosin jälkemme pesarista ja lähdin taluttamaan Kerttua siirtotallin puolelle. Ori nosteli jalkojaan oikein antaumuksella suojien takia, mutta pääsimme omalle karsinallemme ilman että suojat putosivat. 

Jätin Kertun syömään heiniä karsinalleen ja itse saavuin päätallin puolelle moikkaamaan Jettaa. Maha näytti siltä että varsa syntyy hetkenä minä hyvänsä, mutta Jetta oli todella leppoisan oloinen. Harjasin tamman läpi ja jätin sen sitten odottamaan iltaruokiaan. Palasin siirtotalliin ottamaan Kertulta kylmät pois, jonka jälkeen pääsin lähtemään kotiin pitkän päivän jälkeen. 

Lydia ja Hipot 8hm

// ja niin vaihtoi Jetan varsan isäori lennosta, en tajunnutkaan että Jetta on evm ja Kerttu 1-polvinen. Isäoriksi valikoitui Grayscale BB



// Oi miten kivan tehokkaan ja kuuloinen treeni teillä oli ja on mitä ilmeisemmin ollut aiemminkin, ainakin maastoon tuntiryhmien kanssa lähtiessä on sillä tiellä ollut melkein kuin lähtökuopat kavioista, kun mitä ilmeisemmin kerttu on pamauttanut menemään! Maastoesteet on olleet tuntilaisille ja mullekin tän kesän vähän huonommassa käytössä ja ehkä ootkin huomannut miten siellä alkaa rehottamaan esteillä ja jokunen on vähän rähjällään, pitäs ens keväällä pistää talkoot sinne pystyyn ja siistiä koko perkuleen rata josko sitä sitten tulis käytettyä kanssa joskus kun sellanen on rakennettu ja ehkä saisin otettua sitten kuvan siitä, jotta selkeyttää millainen upea kisarata meillä siellä onkaan! Jetta on kyllä ollut suloisella päällä ehkä se valmistuu äitiyteen? 8v€ -Iida

[Lydia]

04.09.2017 Tervetuloa maailmaan Bria

06:30 Viesti Iidalta: "Jetta on varsonut, kaikki on hyvin! Tuu tallille kun kerkiät. -Iida" 

Heräsin viestiin, sillä olin jättänyt puhelimen äänelliselle tiedostaen että Jetta varsoo hetkenä minä hyvänä. Samassa olin täysin hereillä, keitin kahvia samalla kun kiskoin vaatteita päälleni, kaadoin kahvin kuppiin, join sen maidolla viilennettynä ja lähdin viilettämään ulos parkkipaikalle. Yläkerran mummo kyttäsi menoani ihmeissään, ihmetteli varmaan minne niin kiireellä lähdin tähään aikaa. 

Tallilla olin tasan seitsemältä. Aamutallia tekemässä oleet Merida ja Lucas katsoivat minuun hieman säikähtäneinä kun porhelsin tallin pääovista sisään hiukset takkuisena pehkona liehuen. 

"Onnea varsasta", nämä huikkasivat väsyneinä ja jatkoivat ruokien jakamista. Itse huikkasin näille jotain ja kipitin jo yksityiskäytävään, jossa Iida notkuikin Jettan karsinan edessä. 

"Ei sun ois tarvinnu näin aikasin tulla", tämä naurahti. 

"Ihanku oisin pystyny nukkumaankaa enää", virnistin ja kurkistin sisälle Jettan karsinaan. Siellä se nyt seisoi, ruunikko tiikerinkirjava tomera varsa, joka oli luultavasti syntynyt jo alkuyöstä. 

"Jälkeisetkin oli tullut, varsa juo ja kaikki näyttää menneen kuin oppikirjassa", Iida naurahti ja jatkoi: "Meen auttamaan Meridaa ja Lucasta, jääkää te tutustumaan."  Tämän sanottuaan Iida poistui tuntihevosten puolelle ja itse raotin karsinan ovea. 

Istuin reilun tunnin Jettan karsinassa. Kaunis tammavarsa oli heti tullut uteliaasti tekemään tuttavuutta ja havahduin vasta kun aamutallin tekijät tulivat tarhaamaan hevosia. 

"Mitä sanot Lydia, meneekö Jetta ja varsa jo ulos?" Iida kysyi minulta. Mietin hetken ja silmäilin varsaa. 

"Viedään ulos. Napataan sitten vaikka aikasemmin sisään tai jotain", sanoin. Varsa on kuitenkin pirun potra ja oikein tomera, ja ulkona on lämmintä. Merida ja Lucas tarhasivat muut ja me Iidan kanssa päätimme yhteistoimin viedä Jettan ja varsan ulos. Olin ostanut vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen varsariimun tätä hetkeä varten ja niin pieni kirjava varsa sai päähänsä vaaleanpunaisen riimun. Itse otin varsan narun päähän ja Iida lähti edeltä taluttamaan Jettaa. 

Vasta hetken tarhassa ollut varsa viiletti menemään jo sellaista ravia, ettei siihen pitäisi edes noilla rimppakintuilla pystyä. 

"Ootko nimeä miettinyt?" Iida kysyi hetken katseltuamme varsaa hiljaisuuden keskellä. 

"Niin että aivot sauhuaa", naurahdin ja jatkoin: "Siitä tulee Brimstone Elektra." 

"Kiva nimi, onko sillä jotain erityistä merkitystä", Iida kysyi. 

"Ei oikeastaan. Jettan nimessä on Fire Opal, niin Brimstone sopii vähän samaan lokeroon kun se on niinku Tulikivi. Ja sit se Elektra vaan tuli jostain", selitin naurahtaen. Varmaan tulisin varsaa kutsumaan Briaksi, tai sitten vaan Elektraksi, se selviää ajan kanssa. 

Brimstone Elektra "Bria" 

(sivut)
s. 04.09.2017

i. Grayscale BB - e. Fire Opal Jette

Lydia ja Team Kirjavat 9hm

// Voooooi eeeeei miten ihana Bria on <3 Jetta saa kyllä olla tyytyväinen äiti ja sä hepan omistaja, ei että tässä alkaa ittelläki hitonmoine varsakuume aiettä. Mutta kiva että ees yks varsa on tallissa, Munteria kun ei sellaseks enää voi sanoa kun on jo ratsukoulutus aluillaan. Noh mä saan nauttia Briasta sitten sen verta mitä ehdin! Se on kyllä makeen värinen ja ihanan pirteä tammavauva, ihana miten se koikkeloi tarhassa. Mikä onni että se syntyi just tänää, kun on aurinkoinen +15 sää eikä mikää sadekeli ja +5, onni Brialle ja Jettalle, pääsee kummatkin jalotteleen eikä tarvi karsinassa kököttää. On muuten siinä ollu Jettan tallikavereilla ihmettelemistä, kun iha uus haju jostai rääpäleestä, joka hengaa Jettan kanssa, mutta eiköhän ne totu 13v€ -Iida

[Lydia]

09.09.2017 Koulukilpailut

Aerian riding center - Helppo A (Kheops), 15/37

Tänään meillä oli Kertun kanssa edessä toinen Helppo A -ratamme. Matkasimme jo aikaisin aamulla Aerian riding centeriin, jossa ensimmäinen luokka oli jo käynnissä. Ilmoittautumisen jälkeen kävelytin ensin Kerttua ympäriinsä maastakäsin ja vasta toisen luokan loppupuolella varustin orin ja hyppäsin ratsaille. Siirryin verryttelyalueelle heti kun pystyin ja aloin jumppailla Kerttua kaikissa askellajeissa läpi. Ori oli hieman laiskan oloinen, joten otin hieman laukanvaihtoja, että saisin kirjavan ratsuni kuumumaan. Juoneni toimi ja pian allani olikin todella energinen ja ryhdikäs ori. 

Radalle pääsimme heti alkupuoliskolla ja fiilis oli hyvä. Kerttu eteni kivassa tahdissa olematta kiireinen ja se kuunteli kivasti kaikkia apujani. Alkutervehdyksemme venähti hieman pitkäksi, mutta muuten alku lähti sujumaan todella hyvin. Raviohjelma sujui varsin kivasti ja Kerttu oli kokoajan kuulolla, mutta ensimmäisestä laukannostosta ori alkoi muuttua vahvaksi ja meininki tuli hieman turhan energiseksi. Laukannostoissa ori liioitteli ja laukka oli turhan vauhdikasta. 

Saimme radan kuitenkin suoritettua loppuun ja lopputervehdyksessä olin itse ihan hengästynyt, kun olin joutunut niin huolella ratsastamaan. Taputin Kertun kaulaa ja poistuimme radalta. Olimme luokan alkupäässä, joten päädyimme alkuun kolmanneksi, mutta vähitellen putosimme sijoilla aina vain kauemmas. Luokan loputtua lopulliseksi sijaksemme jäi 15. johon kyllä olin tyytyväinen. Pääsimme tuloksissa yli puolen välin ja saimme puhtaan radan ilman sen suurempia rikkoja, vaikka meno olikin paikoitellen hieman holtitonta. 

Takaisin Yläkokkoon palattuamme kylmärin Kertun jalat huolella ja ori pääsi vielä hetkeksi ulkoilemaan ennen sisälle ottoa. Itse kävin vain ihailemassa Jettaa ja Briaa tammojen tarhan reunalla. Bria tuli heti uteliaana tarhan reunalle minua tervehtimään ja Jetta hyvänä emänä seurasi hyperaktiivista varsaansa paikasta toiseen. Lopulta sanoin Jettalle ja Brialle heipat ja lähdin purkamaan tavaroitamme autosta. 

Lydia ja Kerttu 10hm

[Lydia]

04.10.2017 Kun sujuu ja ei suju

Kouluratsastuksessa me ollaan Kertun kanssa kehitytty ihan hervotonta vauhtia ja Kerttu on rautaisessa kunnossa. Esteillä sensijaan edistystä ei tunnu tapahtuvan ja junnataan vaan paikoillaan, vaikka kuinka treenattais ja käytäis valmennuksissa. Tää ongelma näkyy esimerkiksi siinä, että yhtenä viikonloppuna meillä oli sekä koulu- että estekisat. 23.09. oltiin koulukisoissa ja voitettiin ekaa kertaa Helppo A, se rata oli oikeasti upea, tunsin oloni ihan kouluratsastajaksi ja Kerttu liiteli eteenpäin kuin mikäkin kansainvälisen tason kouluori. Sitten sunnuntaina estekisoissa palattiin maan pinnalle. Otettiin estekisoista hylsy. Kerttu oli tosi vahva ja itse ratsastin huonosti. Toiselle esteelle otettiin kaksi kieltoa ja se homma oli sitten siinä. Kävin vielä verkka-alueella hyppäämässä pari pikkupystyä, mutten saanut sitä hyvää fiilistä. 

Viimeisin estevalmennus meni alkuun todella surkeasti, mutta kun Merja tarpeeksi mua ruoski ja aloin oikeasti ratsastaa, saatiin loppuun tosi hyvät hypyt. Esteiden hyppääminen tuntuikin taas ihan kivalta. Mutta kouluratsastus tuntui kyllä vielä paremmalta tänään kouluvalmennuksessa. Kerttu liikkui kivasti ja testattiin ekaa kertaa kankia, se oli Kertulle selkeesti tuttu juttu, joten ei ollut ekaa kertaa kanki suussa. Meni hyvin ja kouluvalkun mielestä meidän kannattais alkaa pikkuhiljaa nostamaan tasoa kohti vaativia luokkia. Kai tässä pitää kouluratsastajaksi sitten vaan ruveta! 

No ei, ei me luovuteta kenttäkilpailutavotteita. Annan valmentajani hypätä Kertulla parit kerrat ja jatketaan sitten estetreenejä. Eiköhän sekin homma ala vielä sujua! Onneksi Brian leppoisaa ravailua katsellessa kaikki murheet unohtuu ja Jettankin selässä olen jo vähän käynyt. Varasin yksi ilta tuntien jälkeen maneesin että pääsin ratsastamaan Jettalla samalla kun Bria sai juoksennella maneesissa vapaana. Jetta tykkäsi päästä taas hommiin ja oli se niin kiva itse taas päästä tamman selkään. 

Lydia & hippolat 11hm

// toi nyt jos joku on enemmän ku tuttua ku heppojen kaa työskentelee, valitettavasti ehkä jetta on sisäisesti enemmän kouluheppa tai sitten teidän yhteinen sävel ei oo vaan vielä löytynyt esteillä, joten ehkä on ihan hyvä päästää valkku selkään niin näkee maastakäsin miltä meno näyttää toisen ratsastamana, se on kans kehittävää! Bria on kyllä niin ihana ja vekkuli tapaus, kiva ku käytitte maneesia hyväksenne ja se pääs mammansa kanssa juoksemaan hallissa super kivaa jettallekin että pääsi liikkumaan ja vielä oman vaavinsa kanssa! (y) Super kiva kuva! 12v€ -Iida

[Lydia]

25.11.2017

Saavuin tallille ensimmäistä kertaa jo aamupäivällä, jolloin hoidin Jettan ja Brian. Jetta oli hyvällä tuulella ja kävin hieman ratsastamassakin sen kanssa maneesissa. Brian pystyin jo huoletta jättämään tarhaan kavereidensa kanssa siksi aikaa kun äiskä liikkuu. Bria on hurjan itsenäinen varsa ja kaikki on ollut sen kanssa helppoa. Vieroituksen aika alkaa pikkuhiljaa lähestyä, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Tällä hetkellä ilmeisesti Yläkokossa olisikin tilaa sille, mutta millaista elämä sitten olisi kolmen hevosen kanssa, jotka kaikki tarvitsevat yhtäläisesti aikaani. Tietenkin Brian kohdalla jokapäiväiseen työskentelyyn on vielä aikaa ja Jetta on kevyellä käytöllä, mutta silti. 

Ketään hevosistani en aijo myydä, mutta ainahan sitä voisi miettiä jos Jetta muuttaisi muualle ja jatkaisi elämäänsä siitostammana, onhan se II-palkinnolla kantakirjattu upea tamma, mutta en oikein pidä sellaisesta joka vuosi varsoittamisesta. Tällä hetkellä Jetta myös liikkuu todella hyvin ja tuntuu kestävän rasitustakin jonkun verran ongelmitta, joten haluaisin pitää sen itselläni käytössä. Kertusta en luovu sitten millä, se on tällä hetkellä se elämäni hevonen, vaikka meilläkin on vaikeutemme, emmekä ole päässeet esteillä edistymään niin nopeasti kuin olen toivonut. 

Onneksi näitä asioita voi miettiä myöhemminkin ja toisella kertaa tallille saavuin tänään illalla, kun minulla olisi Iidan pitämä vakkarituntimme Kertun kanssa. Kertun kanssa touhutessa huolet eivät paina ja harjailin vain orini hyvällä tuulella. Varustin kirjavan ripeästi ja Kerttu vaikutti todella hyväntuuliselta. Tänään tunnilla olisi ohjelmassa vissiin yhdistettynä kouluratsastusta ja kavaletteja, mikä kuulosti kerrassaan loistavalta. Kontrollia tarvitsemme lisää kaikenkokoisilla esteillä, joten toivottavasti tunnista on hyötyä. 

Hevosia verryteltiin kaikissa askellajeissa avo- ja sulkutaivutuksissa jossa alamme Kertun kanssa olla jo aika mestareita. Ori eteni hyvällä fiiliksellä ja oli hyvin kuulolla, ainakin siihen saakka kun se näki Iidan kokoavan kavaletteja ja laittavan maneesiin pari puomia. Orin häntä alkoi huiskia ja se kävi kovin kierroksilla, mutta sain sitä silloin tällöin taas keskittymään hommiin. Valmentajani oli nyt viime aikoina hoitanut suuremmat hyppelyt Kertun kanssa ja itse olin hypännyt hieman matalampia, jossa homma alkoi taas sujua. Vuodenvaihteen jälkeen olin päättänyt taas ilmoittautua estekisoihin, mitä ennen meillä olisi edessä vielä parit koulukisat. Kouluratsastuksessa olin päättänyt lähteä vähitellen nostamaan tasoamme kohti vaativia luokkia. 

Kavaleteilla työstimme erityisesti laukanvaihtoja, sekä kontrollia ennen, välissä ja jälkeen kavalettien. Laukanvaihdot Kerttu teki oikein dramaattisesti esiintyen ja liioitellen, mutta tänään kontrolli pysyi kokoajan yllättävän hyvin. Kerttu kävi kyllä kierroksilla ja oli hieman kiireinen, mutta jarrut eivät kadonneet missään vaiheessa, eikä Kertusta tullut vahva. Ori ennemmin vain jäi polkemaan paikalleen, niin hyvin se otti takaosaansa alle. Itseäni vain nauratti ja olin tyytyväinen siitä että jarrut pelasivat ja hevosellani on hauskaa. Tunti sujui kaiken kaikkiaan todella kivasti ja loppuverryttelyssä oli kyllä kuuma, mutta fiilis oli hyvä. Kehuin Kerttua hurjan paljon ja heti kun saimme luvan loppukäynneille, hyppäsin ratsailta, löystin satulavyötä ja heitin orille hieman reilua kokoa olevan villaloimen. Kerttu on todella kovassa kunnossa ja saan todellakin tehdä töitä huonojen kelien aikaan että kunto säilyy, kun emme pääse tavallisille maastolaukoillemme. Lähdimme lopulta maneesista muiden ratsukoiden perässä ja Iida sammutti maneesin valot, kun kerran olimme päivän viimeinen ryhmä. Iloisen puheensorinan keskellä kävelimme tallipihan poikki ja itse livahdin Kertun kanssa siirtotalliin, jossa oli ihanan rauhallista ja kotoisaa. 

Lydia ja Hipot 12hm

// sulla on kyllä kinkkinen tilanne jos jollain, mä jopa vähän säälin sua että joudut tollasen päätöksen nyt tekemään ei oo helppoa, mutta onneksi on vielä miettimisaikaa! Briahan mahtuu kyllä tosiaan asumaan meille, jos niikseen tulee. Toi olik kyllä teiltä varsin onnistunut tunti. Kerttu oli intopiukeena ja hauskan näköinen virtapupu vaikka muut hepat sitä alko vähän stressaamaan kun se innostu enemmän ku tuntsareilla oli tapana no tulipahan tuntiratsastajille kanssa vähän reippaampi tunti 8v -Iida

[Lydia]

08.12.2017 Storytellers Cup ja muita kisoja edessä

Eilen minulla oli ollut Merjan estevalmennus, joka oli sujunut paremmin kuin pitkään aikaan. Tästä sain taas lisärohkaisua, sillä tällä hetkellä sitä todellakin tarvitaan. Viikon päästä olisi edessä pitkästä aikaa estekilpailut, jonne olin itseni Kertun kanssa ilmoittanut jokin aika sitten. Luokaksi olin valinnut turvallisen 70-80cm, josta olisi hyvä käydä hakemassa hyvää perussuoritusta, eikä tarvitsisi korkeutta miettiä. 

Yksien estekisojen jälkeen 20. päivä olisi edessä koulukilpailut ja sitten se suurin uutinen. Olin ilmoittautunut Kertun kanssa Storyteller Cupiin, joka pitäisi sisällään neljä osakilpailua ja finaali sitten maaliskuussa. Ensimmäinen osakilpailu olisi jo kuun viimeisenä päivänä, jolloin kilpailtaisiin esteratsastuksessa. Olin jo päättänyt että mehän startataan metrissä, menivät ensi viikon kisat miten tahansa. Kerttu on hypännyt entisellä omistajallaan 120cm ratojakin, joten pärjäämme hyvin metrissä kunhan itse ratsastan ja keskityn 110%. 

Tänään Kerttu pääsi pyörimään liinan päähän. Pyörittelin tallissa orille uudet vaaleanpunaiset pintelit (mitenniin kaikki luulee mun heppaa tammaksi kun kutsun sitä Kertuksi ja kuskaan ympäri tallipihaa pinkeissä pinteleissä) ja fleeceloimemme oli sentään hieman miehekkäämpi, kun värinä oli tummansininen. Kerttu oli klipattu marraskuun loppupuolella ja ori oli tällä hetkellä hurjan siistissä kunnossa. Kerttu oli suoraan sanottuna elämänsä kunnossa, sen kestävyyskunto oli ihan uskomaton ja lihaksetkin olivat uskomattoman hyvät. Juuri pari viikkoa sitten hieroja kehui orilla olevan todella symmetrinen lihaksisto. Tietenkin pari jumia oli ollut siellä täällä, mutta ei mitään sen kummenpaa, tulevia kisojakin ajatellen on tosi hyvä tietää, että ori on hyvässä kunnossa.

Kerttu sai hölkkäillä juoksutusliinan päässä molempiin suuntiin ihan loimi päällä, kun jouduimme kentälle tuntien takia ja ilma oli melko viileä. Kertulla ei pahemmin ollut ylimääräistä rallitteluenergiaa eilisen treenin jälkeen, joten ei sieltä tullut kuin pari pukkia. Annoin Kertun vain ravailla ja laukkailla omaa tahtiaan, enkä sen pahemmin työstänyt oria liinan päässä. Kävellessämme alku- ja loppukäyntejä otin vähän pysähtyksiä, väistöjä ja peruutuksia, koska niitä ei voi ikinä tehdä liikaa. 

Palattuamme takaisin talliin hoidin Kertun reippaasti pois. Huomenna meillä olisi vika vakkaritunti ennen joulua, kun ensi viikon tunnin olin perunut perjantain kisojen takia. Heitin Kertulle vartiksi kylmäyssuojat etujalkoihin ja samalla vielä harjasin orin läpi pehmeällä harjalla. Kävisin vielä harjaamassa Jettan ja Brian läpi, jonka jälkeen olisi suunnattava kotiin. 

Lydia ja hipposet 13hm

// Bria vierotetaan viimestään vuodenvaihteessa, joten siihen mennessä lupaan päättää mitä teen sen kanssa  


// Siis te ootte meillä kyllä se ehdottomin kisaratsukko. Klipattu, makee ori, joka liikutetaan fleeceloimi päällä ettei vilu tule. Aktiivinen treenaus, ulkopuolinen valmentaja ja kisat. Ai että. Me muut tyydytään humputtelemaan, mutta kiva vierestä tarkkailla teidän treenejä ja tuloksia. Tsemppiä Storytellers Cupiin! 9v€ -Iida

[Lydia]

15.12.2017 Kyl täst hyvä tulee

Mä oikeasti tuuletin kun me meidän hyppytauon jälkeen saavutettiin estekisoissa paikka kunniakierroksella. Kova treeni oli tuottanut tulosta ja haasteet oli ainakin tältä erää selätetty. Vaikka luokka oli "vain" 70-80cm, en voinut olla paljon onnellisempi. Oltiin oltu Kilpailukeskus Galaxian estekisoissa ja nää oli meidän ekat kisat epäonnisten hyppysuoritusten jälkeen. 

Kerttu oli ollut koko kisaradan ajan ihan super. Olin suosiolla ratsastanut radalla vain tyylikkyyttä ajatellen ja panostin rentoon ja rauhalliseen suoritukseen. Se selvästi kannatti, sillä luonnostaan isolaukkainen Kerttu teki kuitenkin hyvän ajan ja puhtaalla sujuvalla radallamme sijoituimme kolmansiksi. Tällä hetkellä pelkkä puhdas ratakin ois tuonut mulle hyvän motivaatioboostin, mutta tottakai se ruusuke vielä lisää piristi. 

Ajaessamme estevalmentajani Merjan kanssa kohti kotia, kertasimme rataa moneen otteeseen ja sain Merjalta paljon hyvää palautetta siististä ja rauhallisesta ratsastuksesta. Syksyllä olin hätäillyt esteillä ihan liikaa, enkä ollut malttanut ratsastaa huolella, mikä oli heti vaikuttanut Kerttuun joka on kokenut hyppääjä. Nyt olin kehittynyt ja maltoin ratsastaa jokaisen esteen huolella läpi, enkä jättänyt Kerttua esteiden välissä yksin. 

Kaartaessamme Yläkokon pihaan, huomasin Iidan kurkkivan jo tallin ovesta uteliaana. Noustessani autosta ulos tämä oli jo kysymässä miten meni, mutta ennenkuin tämä ehti edes suutaan avata, näytin tälle onnellisesti naurahtaen ruusukettamme. 

"Onnee! Kyllä teistä tulee vielä esteillekkin tosi hyvä pari", Iida onnitteli meitä ja oli selvästi onnellinen puolestamme. Merjalla oli jo kiire seuraavaan osoitteeseen, joten tämä lähti ja jäin Iidan avustuksella purkamaan Kerttua. 

Kerttu pääsi vielä hetkeksi ulkoilemaan loimi niskassaan ja purin itse sitten tavaramme trailerista. Sain onneksi parkkeerattua lähelle tallin ovea, niin ei tarvinnut moneen kertaan harppoa liukkaan tallipihan poikki. Vielä pitäisi käydä Jettaa ja Briaa moikkaamassa, mutta sitten on tämän päivän tallikäynti pulkassa. Seuraavat kisat meillä olisi kuun lopussa ja silloin edessä olisi ensimmäinen Storytellers Cupin osakilpailu, jossa meidän pitäisi selvitä metrin esteradasta. No, eiköhän me pärjätä! Puhdas rata on nyt tässä tilanteessa meille tärkein. 

Lydia ja Kheops 14hm

// Kyllä, oikeesti, aivan sikana onnea! Mä näinkin Merjan fb sivuilta videoa teidän radasta. Makeen näköistä menoa. Rennon ja huolettoman näköistä ja silti huolitellut tarkat tiet. Te näytitte tietävän tasantarkkaan mitä teitte. Ja kolmansiksi vielä, täytyy tuntua ahkeran treenauksen jälkeen hyvälle. Voitollekin ehkä. Ja tästä on vaan hyvä jatkaa samaan malliin ja pistää vielä lisää pökköä pesään. Onnea vielä! 12v€ -Iida