Ilona
Uutukainen
Posts: 8
Oma hevonen: Nita
Ikä: 18
|
Post by Ilona on Jul 1, 2017 8:29:58 GMT 1
Granite "Nita" Suomenhevos tamma, 10v Om. Ilona Helmipuro sivut
|
|
Ilona
Uutukainen
Posts: 8
Oma hevonen: Nita
Ikä: 18
|
Post by Ilona on Jul 1, 2017 12:25:10 GMT 1
Astuin ulos autostani Yläkokon tallin pihasta. Olin saanut Nitalle karsinapaikan täältä. Nostin hiukseni pikaisesti ponnarille, jotta ne eivät tulisi tielleni kärrätessä tavaraa sisälle. Paras kaverini, Maria, nousi pelkääjän paikalta. Hän oli lupautunut - tai pikemminkin pakotettu - auttamaan tavaroiden raahaamisessa paikoilleen. Menimme yhdessä tuumin avaamaan trailerin. Peruutin Nitan varovasti ulos pienestä kopista, jossa tamma oli seisoskellut jo tovin. Päästyään ulos, alkoi se haistella ilmaa ja pyörittelemään korviaan uteliaana. Huomasin blondin naisen lähestyvän meitä. "Moi, tää on varmaankin Nita?" hän oletti. "Joo on, Ilona" hymyilin ja esittäydyin. "Iida" hän esittäytyi vuorostaan. "Mihinkäs mä vien tän kauhukakaran?" naurahdin. "Tonne tarhaan tuolla tai sitten yksäripuolen karsina 3" Iida kertoi yrittäen osoittaa oikeaa tarhaa. "Okei kiitos" sanoin. Iida selitti vielä mihin laittaa varusteet ja esitteli alustavasti missä mikäkin sijaitsee, kunnes lähti takaisin omiin puuhiinsa. Otin Nitalta suojat pois heittäen ne Marian syliin. Talutin tamman suokkitarhaan, johon päästin sen vapaasti tutustumaan tarhakavereihinsa. Palasin autolle, jossa Maria hikoili ja kamppaili tavaroiden kanssa. Olin tamman varusteet haltuuni, Maria harjat ja loimet. Raahasimme ne yhdessä tuumin varustehuoneeseen, niille varattuun paikkaan. Päätimme mennä tsekkaamaan karsinan sijainnin, jottei sitä tarvitsisi etsiä sitten hevosen kanssa. Yksäripuoli löytyi helposti, kuten myös karsina. Kiertelimme tallia ympäri, tutkien hieman paikkoja. Kaikki vaikutti siistiltä ja kotoiselta. Juuri semmoiselta tallilta, jossa tulisimme aivan varmasti viihtymään. Menimme vielä katsomaan miten Nitalla meni tarhassa. Siellä se seisoskeli syömässä heinää kuin olisi aina asustellut täällä. Sen tarhakaverit olivat laitumella. "Otetaan nyt vielä kuva tästä muuttopäivästä" Maria sanoi kaivaen puhelintaan esille. Menimme tarhaan sisään, Nitan luo. Avasin hiukseni ja otin tammalta riimut pois hetkeksi. Poseerasin oikein toden teolla, pitihän siitä saada someen kelpaava kuva. Ensimmäinen // Ihanaa kuulla että uskot teidän viihtyvän meillä, mäkin uskon kyllä - pitäähän mun jotta asiakkaita on. Nita on kyllä tosi kaunis tamma, lempeän oloinen ja tulee varmasti syksyllä viimeistään Taraan ja Hallaan tutustuessa toimeen niiden kanssa. Kaverit on parhaita, jos niistä on hyötyä tälläisissä asioissa, reipas Maria kun suostui auttamaan sua tavaroitten kanssa ja hyvin näytti sille että ne mahtui paikoilleen ja varustekaappiin. Tallituvassa on sitten sulle tarkoitettu oma kaappi, kun suurimmalla osalla yksityisistä kaappi on täynnä hevosten loimia sun muuta. Eipä meidän talli kovin sokkeloinen ole ja vähän joka paikkaa löytää ulos, mutta paree tutustua paikkoihin ennalta kuin sitten hätä housussa Tervetuloa vielä kerran teille! 9v€ -Iida
|
|
Ilona
Uutukainen
Posts: 8
Oma hevonen: Nita
Ikä: 18
|
Post by Ilona on Jul 2, 2017 16:41:44 GMT 1
Nojailin tarhan ruskeaan aitaan riimunnaru kädessäni. Katselin Nitan touhuja, toisin sanoen heinän ahkeraa mättämistä. Vislasin, jolloin tamma nosti päänsä heinikosta hieman pöllähtäneen näköisenä ja riensi luokseni korvat hörössä, pää korkealla. Avasin portin luikahtaen nopeasti siitä sisään. Rapsutin tammaa otsasta harjan alta napsauttaen samalla keltaisen narun kiinni riimuihin. Vein Nitan ulos viihtyisästä tarhasta, sulkien portin perässäni. En ollut kerennyt suunnitella mitään sen kummempaa täksi päiväksi, varmaan harjailisin vaan konia puuhtaaksi pölystä. Ratsaille en vielä viitsinyt mennä. Halusin tamman tutustua rauhassa paikkoihin ilman mitään hoputusta. Ehkä parin päivän päästä kun on edes itselle paikat edes hieman tutut. Talutin tamman karsinaansa, josta se tuntui pitävän ainakin tähän mennessä. Päästin Nitan irti, suljin karsian oven ja menin hakemaan harjat varustehuoneesta. Vielä piti hieman miettiä että mistä ovesta piti mennä ja missä omat kamani olivat, mutta muuten meni tämä suunnistusreissu vallan mainiosti. Nappasin vaalean oranssin harjapakin kouraani suunnaten samaa reittiä takaisin karsinalle, jossa minua jo odoteltiinkin. Laskin pakin karsinan reunaan ja otin sieltä harjoja toistensa perään. Seurasin Nitan ilmeitä vähän väliä. Välillä kävi nukahtaminen aika lähellä, mutta kyllä se siitä aina säpsähti takaisin hereille. Harjaamiseen ei mennyt kuin vajaa kymmenen minuuttia. Ei sekään nyt mikään ennätysaika ollut, mutta nopeasti oman perfektionisti luonteeni kanssa. Päätin aikani kuluksi alkaa letittämään tamman ruskeaa harjaa. En ollut letitellyt mitään pitkiin aikoihin, joten se vaati hieman harjoitusta. Pari kertaa tuli sähellettyä joku aivan kummallinen mytty, joka oli lähellä purkautumista, mutta muuten tuli kyllä hyvää jälkeä. En kuitenkaan viitsinyt jättää kaikkia luomuksia tamman harjaan, joten tyydyin jättämään pelkän otsaletin. Heitin kumiset pampulat takaisin pakissa olleeseen läpinäkyvään muovipussiin. Spottasin harjaämpärin karsinan ovessa, joten kaadoin pakin sisällön suosiolla siihen. Tulipahan ainakin kaappiin lisää tilaa uusille satulahuoville, joiden haalimiseen olin ehkä hieman addiktoitunut. Vein Nitan takaisin ulos tarhaansa - eihän siitä raittiista ilmasta mitään haittaakaan ollut. Katsoin kelloa puhelimeni näytöltä. Puoli neljä. Minulla olisi vielä suunnilleen vartti aikaa ennen kuin olisi aika lähteä kaverin luokse. Muistin etten ollut vielä käynyt laisinkaan tsekkaamassa laiskanlinnaa taukohuonetta ja tulevaa rojuaittaani, tai yleisemmältä nimeltään, kaappiani. Olin aikaisemmin tänään nähnyt parin tytön menevän sinne tallin päädyssä olevaa siltaa pitkin, joten päätin koittaa onneani menemällä sitä kautta itsekin. Onni oli myötä ja pääsin kuin pääsinkin taukohuoneeseen, joka oli tyhjää täynnä. Kävin etsimässä kaappini, joka löytyikin yllättävän helposti ottaen huomioon surkean suuntavaistoni ja sen faktan, että olin unohtanut lasini kotiin. Katselin ympäri viihtyisältä vaikuttavaa huonetta, kunnes katseeni kiinnittyi tuohon ihanan pehmeän näköiseen vihreään sohvaan. Lösähdin siihen pitkittäin, vallaten sen päästä päähän, jatkaen vielä ympärilleni katselua. Puinen pöytä, pari tuolia sen äärellä, lehtiä epämääräisessä pinossa seinän vieressä lattialla, huriseva jääkaappi ja joku hieman antiikkiaikaiselta vaikuttava mikro. Eipä siinä mitään moittimista, mukavan oloinen paikka. Kuulin ajastimen kilkuttavan taskussani. Että en pitänyt siitä äänestä sitten laisinkaan. Raahauduin ylös mukavan sohvan pohjalta, johon olin oikein mukavasti asettautunut ja lähdin laahustamaan kaverilleni päin. Toinen // Kun tuntihevosilla on käytössä harjaämpärit, jotka on pullollaan niiden teemavärin värisiä harjoja on yksityisten omat pääasiassa harjapakeissa kaapeissa, mutta kiva että sä otit harjaämpärin kans käyttöön ja kuten sanoit enemmän tilaahan sitten sinne kaappiin saa vaikka uusille huoville. Nita on tosiaan suht leppoisan oloinen tamma, jota ei haittaa sisälle haku tai se että se viedään viimeisenä pihalle aamulla. Se on mustakin hyvä ottaa rauhassa uudella tallilla niin on sitten helpompi kun hevonenkin on paikkaan tottunut ja pitää sitä kotinaan. Jos alkaa säälittää Nita parka joka joutuu tarhaamaan melkein yksin niin voithan sä vaikka päiväksi sen päästää heppalaitumellekin kunhan vaan ilmotat siitä niin se tiedetään hakea sisälle sitten illalla. Sä olit selkeesti hiljaseen aikaan paikalla, harvinaista herkkua, kun tallitupa on tyhjä tallilaisista ja tuntiratsastajista. 8v€ -Iida
|
|