27.6.2013 Vettä, märkiä hevosia ja lämmintä kaakaota
haha tästä tuli yllättävän pitkä..(:
Juoksin ylös tallitupaan ja riuhtaisin puuoven auki. Sohvalla istuvat tytöt katsoivat minua kummaksuen, mutta ei ihme. Olin aivan märkä. Olin juossut talolta ensin talliin, hakemaan noin kymmenen riimunnarua ja sitten juoksin ylös tallitupaan, jonka ovella juuri seisoin.
- Kiva kun löysin teidät, voitteko auttaa hakemaan hevosia laitumelta? kysyin hengästyneenä.
- Öö.. joo, Lisbeth lupautui.
- Mäkin autan, huikkasi pystyyn noussut Micy.
- Mä kans! huudahti Charlotta.
- Oi tosi kiva! Ne on raukat siellä laitsalla ilma loimia ja sade pahoinpitelee niitä... valitin.
Ulkona tosiaan satoi kamalasti ja vähän väliä välkähti salama. Ojensin tytöille naruja, sillä nytten olisi pakko ottaa enemmän kuin kaksi hevosta samalla. Kyllä he onnistuisivat. Juoksimme laitumelle, käden pään ylle nostettuina. Avasin portin ja tytöt puikahtivat ohitseni. Hevoset olivat iloisesti tulossa sisään ja norkoilivatkin portin luona surkean näköisinä.
Nappasin kiinni Katin, Mollan ja Tumpun riimuihin ja kiinnitin käsissäni roikkuvat narut niihin kiinni. Vilkaisin tyttöjä. Micy oli napannut Vapun, Aadan ja Nellin, joista Vappu oli ainut joka hypähteli säikkynä. Tamma raukka pelkäsi ukkosta, ajattelin. Lisbeth oli saanut kiinni Acesta, Dansasta ja Miinasta, joista oikeastaan valehtelematta, jokainen säikkyi hieman. Ja Lisbeth näytti siltä, että pelkäsi päästävänsä jonkun tammoista karkuun. Charlotta oli napannut poneja. Deisin, Jutan ja Lillin, ainut jolla meni kovaa oli Jutta. Tamma yritti riuhtoa itseään irti.
Neljä ponia jäi yli tältä laitsalta, laskin nopeasti. Origo, Keikari, Kipinä ja Visse. Onneksi kukaan niistä ei näyttänyt erityisen pelokkaalta, hakisimme ne pian. Komensin tytöt liikkeelle ja laitoin perässä portin kiinni. Kiiruhdimme nopeasti tallille, muttemme voineet juosta. Tai siis en uskaltanut ottaa riskiä. Missä sä hiton serkku on, ehdin ajatella juuri ennen kuin salama välkähti kirkkaasti ja Katti nykäisi kovasti päällään ja oli lähellä päästä karkuun.
Kun sain tamman taas ruotuun, huomasin kuinka edellämme liihotti kaksi vapaaksi räpistellyttä tammaa. Dansa ja Vappu. Tammat olivat saaneet selväksi tarpeeksi ukonilmasta ja sateesta. Micy ja Lisbeth olivat pahoillaan siitä, mutta sanoin ettei se mitään. Yrittäisimme saada ensin nämä hevoset sisälle ja sitten pari voisi lähteä katselemaan minne ponit olivat menneet. Loppu matka tallin takaovelle sujui hyvin ja pääsimme ilman karanneita poneja sisään. Hevoset päästettiin karsinoihinsa ja jotkut niistä näyttivät käyvät pahasti ylikierroksilla.
Jätimme ne karsinoihin ja teimme nopean suunnitelman lopuista, kun Taiju ja Silja saapui märkänä talliin.
- Mikä koiranilma, Taiju sanoi virnistellen. Kukaan muu ei näyttänyt jaksavan edes hymyillä ja molemmat niistä huomasi sen.
- Mikä on?! Silja kysyi hieman säikähtäneen näköisenä.
- Kaks tammaa vapaina ja ehkä hulluiks tulevia hevosia laitsalla vielä, sanoin.
- Aa.. mä autan, sanoi Taiju ja Silja samaan aikaan ja hakivat itselleen vielä pari vapaana olevaa narua.
- Haetaan ensin laitsalla olevat sit etitään Dansa ja Vappu, ei ne varmasti oo voinut mennä pitkälle.
Lähdimme takaisin juoksemaan laitumelle. Itse menin hakemaan Peppiä, Tarua ja Rikua. Silja lähti hakemaan ponejaan. Taiju haki Origon, Keikarin ja Vissen. Tyttö odotti rauhallisena portilla, mikä sai hevosetkin rauhoittumaan hieman. Charlotta haki samasta laitumelta kuin minä Vennin ja Tuiskun. Micy sai ison ja hankalahkon hevoseni Hallan, minua hieman kylläkin epäilytti se, mutta tyttö vakuutti että pärjäisi tamman kanssa. Toki minä Micyyn luotin, mutta en Hallaan, se oli ollut hieman sairaslomalla, jalka reistaillut ja täten tammalta löytyi ylimääräistä energiaa. Lisbeth oli saanut nopeasti kiinni Kirinän ja Kämpen, jotka näyttivät yllättyneiltä. Kämpe oli varsin söpö paksu harja silmille tipahtaneena. Ja haki vielä Kipinän poikien sekaan.
Kaikki olivat nyt kiinni ja pääsimme lähtemään tallia kohti. Halla oli yllättävän nätisti, vaikka välillä hypähti pystyyn, kun salama halkaisi tumman taivaan. Varsat olivat kiltisti eivätkä yrittäneet lähteä irti, mikä oli todella mukavaa ja matka oikeastaan taittui nopeasti, ilman hankaluuksia.
Oli kunnon helpotus päästä talliin. Veimme hevoset sisään omiin karsinoihinsa. Ja ne jotka olivat nopeinten saaneet hevoset käsistään alkoivat jakaa karsinoille heinää. Helpotuksen aalto levisi yllemme ja jotkut rupesivat itkemään helpotuksesta. Ja jotkut itkivät pelosta, että Vappu ja Dansa olisivat jääneet auton alle tai puu olisi kaatunut niiden päälle. Jouduin pitämään yllä positiivista ajatusta, että ne olisivat vaikka juosseet orien pihattoon suojaan.
- Ketkä lähtevät katsomaan löytyykö tammoja? kysyin.
- Minä ainakin, sanoi Micy, joka vaikutti olevan huolestunut Vapusta.
- Ja mä, mähän sen ponin päästin menemään, sanoi apealta vaikuttava Lisbeth.
- Ei se ollut teidän syy, ne oli niin herkkähermoisia, että oli ihme, etteivät olleet juosseet laitumella aitaa päin, sanoin.
Tytöt lähtivät pois tallista kiireisinä ja laittoivat oven huolellisesti kiinni. Pälyilimme karsinoihin ja tulimme siihen päätökseen, että meidän tarvitsisi kuivata kaikista hevosista ainakin suurin osa. Päätimme että kuivaamme ne, jotka olimme sisään tuoneet. Lähdin hakemaan pyyheitä sisältä talosta, sillä tallissa olevat pienet käsipyyhkeet olisivat liian pieniä, ja jo nopeasti märkiä. Silja lähti etsimään hikiviiloja ja löysikin pari kappaletta ja minä kun olin luullut hukanneeni ne kaikki.
- Hei kuulkaa, sanoin saadakseni huomion tytöiltä, jotka olivat kuivauksen kimpussa. – Mä voisin käydä keittämässä kaakaota meille, jos joku voi kuivata varsat, se on tosi tärkeä, että ne on mahdollisimman kuivia ja sitten Katin, Mollan ja Tumpun?
- Juu kyllä me voidaan, lupasivat tytöt kurkkien karsinoista.
- Kiva, kiitos! huikkasin ja lähdin tallitupaan.
Päästyäni pihalle tulivat iloiset kahta tammaa taluttavat tytöt minua vastaan.
- Oi ihanaa te löysitte ne! huudahdin ja aloin hinkkaamaan tammojen korvien taustoja ja lepertelemään niille. Olin niin iloinen että ne olivat löytynyt.
- Mistä löysitte ne?
- Ne oli maneesissa, se oli näköjään jäänyt joltain auki ja siellä ne olivat molemmat omissa nurkissaan ja välillä olivat näköjään juosseet hieman paniikissa, selitti Micy minulle, Lisbethin nyökkäillessä pontevasti.
- No hyvä, pitää laittaa sinne jossain vaiheessa kyltti, jossa lukee että ovi pitää olla kiinni. Muuten kuivataan sitten ne hevoset, jotka tuotiin sisälle, ja muut selittää tarkemmin, mä meen nyt laittamaan kaakaota teille.
- Okei kiva, tytöt hymyilivät minulle.
Juoksin tallitupaan ja paiskasin oven kiinni. On tosi ihanaa, kun oon saanut tallille noinkin avuliaita tallityttöjä, jotka jaksaa tehdä hevosten parissa vaikka mitä, ajattelin. Micykin oli oikeastaan tosi rohkea, kun uskalsi Hallaa taluttaa, kun useimmiten kysyy olisiko joku niin kiltti ja kävisi loimittamassa tamman, niin kaikki siitä läheltä kaikkoaa, kuin tuhka tuuleen. Siis eihän Halla ole mikään helppo ja kiltti tamma, vaan aika tulinen suomenhevoseksi ja hankalahko hoitaa muutenkin.
Kaadoin vettä vedenkeittimeen ja aloin lämmittämään sitä, onneksi sähköt eivät olleet pamahtaneet. Annoin veden kuumua omaan tahtiin ja lähdin alas katsomaan olivatko tytöt valmiita. Tallissa oli hieman nihkeä ja lämmin tunnelma, mutta mukava puheen sorina kuului, kun karsinasta toiseen juteltiin ja kommentoitiin hevosten märkyyttä.
Kävelin katsomaan oliko Halla kuivattu jo, muuten voisin sen itse tehdä, niin tamma ei aiheuttaisi hankaluuksia. Kipitin hieman viluissani karsinalle ja kurkistin sisään. Halla rouskutti rauhallisesti heiniään ja Micy oli näköjään jo kuivannut sitä. Avasin karsinanoven ja kävin heissaamassa Hallaa. Tamma haisteli käsiäni ja hiuksiani, kunnes sitten kyllästyi ja heinä kiinnosti enemmän.
Etsisin seuraavaksi Micyn käsiini ja sen jälkeen ilmoittaisin että kaakao on miltei valmista. Micyn löysin Aadan karsinasta. Tamma ei näyttävän edes huomaavan tyttöä, joka kuivaili tammaa punaisella pyyhkeellä.
Kysyin, jos Halla oli ollut kiltisti ja oli kuulemma ollut. Ainut mitä tamma oli tehnyt oli uhannut potkaista, kun sen takajalkoja kuivattiin.
- Kaakao on pian valmis! huusin. – Tulkaa pian sitten, mä meen laittaan kaakaota kuppeihin.
Kiipesin ylisille ja avasin astiakaapin, kun pääsin tallitupaan. Laskin montako meitä oli ja asettelin pöydälle saman summan kuppeja. Aloin kaatamaan kuumaavettä astioihin ja sen jälkeen lisätä niihin kaakaojauhetta. Ovi kävi ja märkiä hoitajia alkoi tulla sisään. Olin lisännyt pattereihin hieman lämpöä ja siellä olikin jo mukavan lämmin. Tytöt riisuivat saappaansa ja takkinsa ja istuivat pöydän ääreen. Tuikkasin vielä lusikat kuppeihin ja ojensin jokaiselle oman. Istuin itsekin pöytään ja sekoittelin kaakaota. Juttelimme kaikesta mukavasta ja aika kului sujahtaen.