Cayan päiväkirja

[Iida]

Nyffi tamma Cayaa hoitaa Micy, joka myös kirjoittelee kommelluksistaan tänne

Hoitaja:
Micy 10.9.2013 ->
rahoja kerätty Cayan kanssa: 45v€
tarinoita: 2

[Deleted]

10.9.2013 – Paluu Yläkokkoon!

Oli hyvin viileä syyskuinen päivä ja olin juuri tullut kotiin koulusta. Kello näytti jo jonkun verran yli kahta. Minulla oli erityisen hyvä, muuta vähän jännittynyt olo. Olin nimittäin varannut kouluratsastustunnin Yläkokosta ja lupautunut ottamaan uuden Caya nimisen ponitamman hoitajapestin itselleni. Heitin koulurepun huoneeni nurkkaan ja lähdin kävelemään kaapille, jossa ratsastusvarusteeni olivat. Päätin vetää jalkaani ihan uuden viininpunaiset ratsastushousut ja päälleni mustan hupparin. Vedin vielä punaiset ratsastussukat jalkaani ja pakkasin kypärän ja saappaat tallireppuun. Hain jääkaapista eilen valmistamaani kanapastaa ja lämmitin sen nopeasti mikrossa. Kun olin syönyt, kiepautin lyhyet - nykyään mustat - hiukseni ponnarille. Laitoin jalkaani tallilla käyttämäni lenkkarit ja jätin lapun äidille, että tulisi hakeman minua tallilta puoli kahdeksan aikaan.

Bussi pysähtyi hiekkatien päähän, josta erotin jo tallirakennuksia. Vaikka siitä oli jo yli kolme kuukautta kun olin tallilla viimeeksi käynyt, kaikki näytti siltä kun olisin vasta eilen ollut Vappua ratsastamassa. Nyt minua odottaisi karsinassaan enemmän tai vähemmän innoissaan oleva nyffitamma Caya. Kävelin talliin ja kävin heittämässä reppuni taukohuoneeseen. Tallilla ei ollut vielä muita, sillä kello näytti kolmea ja tunti alkaisi vasta viideltä. Kävin kurkkaamassa tuntilistaa ja ilokseni huomasin, että olin saanut Cayan – juuri niinkuin olin toivonutkin! Tunnille oli tulossa myös neljä muuta ratsstajaa, joista kaikki muut paitsi Senna olivat minulle entuudestaan tuttuja ihmisiä.

Päätin lähteä katsomaan, olisiko Caya karsinassaan. Eipä ollut, joten nappasin narun ponin karsinan ovesta ja lähdin suunnistamaan kohti pientä tarhaa maneesin kupeessa, jossa tamman kuuluisi olla. Päästyäni portille avasin sen ja pujahdin varovasti aitauksen sisälle. Caya oli mussuttamassa viimeisiä rippeitä päiväheinistään ja nosti päätään korvat luimussa huomatessaan minut. Vihelsin hieman ja kävelin muutaman metrin päähän tammasta. Poni nuhkaisi minua uteliaana mutta irvisti taas hampaitaan näytellen kun pistin riimun sen päähän. Kiinnitin narun ja avasin portin varovasti. Caya seurasi minua kiltisti talliin, lukuunottamatta muutamaa ruohomättäille kiskomista... Kiinnitin ponin käytävälle ja lähdin hakemaan sen harjoja varustehuoneesta.

Palatessani takaisin Caya oli ehtinyt vääntää itsensä jo mitä oudoinpaan asentoon. Otin pakista pehmeän pölyharjan ja aloin sukia ponia mahdollisimman rauhallisesti ja välittämättä sen ärhentelyistä. Sain nopeasti muutaman näykkäyksen käsivarteeseeni, eivätkä potkut ja seinän väliin litistymiset olleet kovin lähellä. Kavionpuhdistus onnistui kiitettävästi, mutta ponin takkuiseen häntään en edes viitsinyt paljoa kajota. Harjasin vielä tamman pään pikaisesti ja päästin sen karsinaansa. Vein harjat paikoilleen ja palatessani takaisin huomasin Chapen taluttavan satuloitua Venniä sisälle. Juttelimme jonkin aikaa ja kerroin että olin alkanut hoitamaan Cayaa. Chappe onnitteli minua naurahtaen. Vastasin vain että onnea tässä todella tarvittaisiin, että säilyisin edes jotenkuten hengissä tuon tuittupään kanssa. No ei, suloiseltahan tuo tamma oli vaikuttanut, vaikka usein se näyttikin melko korvattomalta, hehheh.

Kello näytti jotakuinkin puoli neljä, joten lähdimme hakemaan Iidan pyynnöstä myös Kämpen, Hurmauksen, Kirinän ja Dansan sisälle talliin. Chappe otti Kämpen sekä Dansan ja minä puolestaan huolehdin suokit sisälle. Koska meille tuli tylsää, päätimme avustaa neljän tunnille meneviä ratsastajia. Minä löysinkin itseni pian Lillin karsinasta laittamamasta pienelle pyöreälle ponille satulaa selkään, noin kymmenen vuotiaan tytön suitsiessa sitä. Kävin vielä käärimässä pintelit Kämpen jalkoihin, kunnes kaikki olivat valmiita ja lähtivät maneesiin. Seurasimme katsomoon katselemaan tuntia hieman isomman porukan kanssa. Ehdin ottaa muutaman kuvankin uudella järjestelmäkamerallani, ennenkuin oli aika lähteä varustamaan Cayaa omalle tunnilleni.

Poni seisoi karsinassa tietenkin takapuoli minuun päin, joten sain jonkun aikaa houkutella sitä, jotta tamma huomaisi minut. Otin ruunikon käytävälle ja nappasin satulan käsiini telineeltä. Caya ei olisi oikein halunnut satulaa selkäänsä ja pyörikin hieman sitä laittaessani. Suitset menivätkin sitten helpommin päähän ja suojat sujahtivat nopeasti jalkoihin. Vaihdoin vielä saappaat jalkaan ja etsin kypärän päähäni. Kello oli muutamaa minuuttia vaille viisi, joten lähdin taluttamaan ponia ulos kentälle muiden mukana. Caya piristyi heti päästessään ulos ja käveli jo korvat jopa melkein pystyssä! Käänsin tamman kaartoon hieman kauemmaksi muista ja pujotin ohjat sen kaulalle. Kiristin satulavyön ja laitoin jalan jalustimeen. Ponnistaessani Cayan selkään, se otti muutaman sivuaskeleen, mutta pysähtyi sitten. Säädin vielä jalustimia muutaman reiän pidemmiksi ja lähdin kävelemään uralle.

1. Hoitokerta
Tässä nyt tämä ensimmäinen tarina, vähän tönkkö mutta kuitenkin Kirjoitan tuntimaksun sitten sinne siihen kuuluvaan topaan mahdollisimman pian


// Kiva ja kivulias paluu sinulla, ihan säälin sua, koska oon ite saanut vältettyä parit puremat:D Caya ei selvästikään ole mikään helpoin hoidettava eikä sitä näköjään kannata antaa oikein pienille lapsille... Paljon, paljon kiitoksia, kun jaksoitte Chapen kanssa hakea poneja sisään ja, kun autoit varustamaan Lillin:) (siitä plussaa) Kirjoitusvirheetön ja puhdas suoritus 18v€ - Iida

Jos sinulla on aikaa niin voisitko luoda lannat pikkuponien tarhasta, ne kun on eniten sotkeneet tarhaansa... Siitä lisää 9v€

[Deleted]

20.9.2013 – Pieniä onnistumisen hetkiä

Pienestä nuhastani huolimatta päätin lähteä käymään tallilla, sillä minulla oli jo kova hinku päästä tekemään jotain, eikä vain makoilla sohvalla. Vedin hupparini päälle raidallisen syystakkini ja jalkoihin lämpimät saappaat. Äidin pakotuksesta laitoin myös pipon päähän, vaikka se tuntui näin alkusyksystä melko turhalta. Hyppäsin autoon ja puhelimme siinä kaikennäköistä uudesta hoitoponistani. En kertonut mitään Cayan tavasta äksyillä, varsinkin uusille ihmisille, koska sitten en olisi varmaan enää ikinä saanut lupaa lähteä tallille, äiti kun oli niin varovainen sen suhteen ettei mitään vaan sattuisi... Perillä hyppäsin ulos autosta ja vilkaisin kelloani. Pyysin äitiä hakemaan kahden aikoihin, niin minulla olisi reilut kolme tuntia aikaa.

Aivan ensimmäiseksi suunnistin talliin, jossa törmäsin heti Iidaan, sekä toiseen tyttöön jonka tunnistin Sennaksi. Juttelimme hetken aikaa, kunnes Senna lähti ilmeisesti laittamaan Hurmausta ratsastuskuntoon. Iida kysyi, olisinko voinut millään siivota ponitarhan, kun ponit olivat sitä niin sotkeneet. Otin tehtävän vastaan ja lähdin hakemaan tallista kottareita ja talikkoa. Jutta, Deisi, Acce ja Dansa olivat juri mutustamassa päiväheiniään, joten en viitsinyt siirtää niitä talliin. Aloitin lappaamaan lantakasoja kottariin, joka täyttyi yllättävän pian ja minun täytyi lähteä kippaamaan sitä lantalaan. Palatessani takaisin Jutta ja Deisi olisivat kovasti halunneet osallistua töihin ja parveilivatkin ympärilläni minkä kerkesivät.

Äkillinen tömähdys pysäytti puuhani ja käännyin katsomaan taakseni. Voi hitto, kirosin mielessäni. Jutta sitten tosissaan oli kaatanut kottarit nurin ja katsoin minua nyt viattomasti tuuhean otsatukkansa alta. Päätin viedä kaikki ponit talliin loppu siivouksen ajaksi, ettei sattuisi enää vahinkoja. Keräsin vielä muutaman kottikärryllisen lantaa tarhasta, kunnes toin ponit takaisin ulkoilemaan. Vein tavarat takaisin paikoilleen ja nappasin Cayan riimun mukaani sen karsinan telineestä. Vihelsin pitkään avatessani portin. Tamma katsoi minua hetken kummaksuen, mutta lähti sitten kävelemään luokseni. Sain laitettua riimun helposti päähän, mutta taluttaessa poni innostui vähän loikkimaan. Sillä taisi olla muutama vapaapäivä takana, joten päätin mennä maneesiin irtojuoksuttamaan tammaa.

Kävelimme aluksi muutaman kierroksen käyntiä molempiin suuntiin, mutta pian poni alkoi kyllästymään. Päästin sen irti ja tamma sinkosikin suoraan hurjaan lisättyyn raviin. Voi harmi, ettei mulla ollu kameraa mukana, olis tullu kyllä niin hyviä kuvia! Täytyy muistaa ensikerralla, mietin ja hain maneesin kulmasta juoksutusraipan. Heilautin sitä hieman ja Caya siirtyi laukkaa muutaman pukin kera. Sitä voisi nyt liikuttaa ihan kunnolla, sillä tamma ei menisi kuin yhdelle koulutunnille illalla. Käskin Tammaa vaihtamaan suuntaa ja koitin hidastella sitä hetken kuluttua takaisin raviin. Caya pysähtyikin pian yhteen nurkkaan ja sain otettua sen kiinni. Lähdimme käymään Pienellä taluttelu reissulla maastossa, kun sääkin näytti kohtalaiselta.

Annoin Cayan aina välillä napsia ruohonkorsia polun varresta ja itse nautin raikkaasta syysilmasta. Kävimme kiertämässä melko pitkällä (tai niin pitkällä kun suunnistustaitoni riittivät..) ja välillä ravasimmekin ponin ollessa niin reipas. Yhtäkkiä Caya pysähtyi ja laittoi korvat luimuun. Pian pensaikon takaa ilmestyi joku minulle vieras ratsastaja ja hevonen. Heidän mennessä ohi poni suostui taas jatkamaan matkaan. Noin kahdenkymmenen minuutin lenkin jälkeen menimme suoraan talliin, jossa ei ollutkaan sillä hetkellä paljon porukkaa. Laitoin Cayan karsinaansa ja kävin hakemassa satulahuoneesta pari tuoretta porkkanaa. Pilkoin ne Cayan ruokakuppiin ja harjasin tamman pikaisesti ja puhdistin kaviot sen nauttiessa herkuistaan.

Vilkaisin kelloa ja se kertoi minulla olevan vielä puolituntia aikaa, joten päätin mennä etsimään itselleni seuraa tallituvasta. Siellä istuikin Lisbeth musiikkia kuunnellen. Kävin hörppämässä kaapissani olevaa mehua ja hetken juteltuamme kerroin lähteväni puhdistamaan Cayan varusteita. Lisbeth lähti myös mukaani ja yhdessä aloitimme ensin satuloiden kiilottamisesta. Puhdistin huolellisesti myös jalustimet, jalustinhihnat ja satulavyön. Päätin vaihtaa Cayalle myös satulahuovan, sillä se näytti olevan melkoisen likainen ja karvan peitossa. Nappasin seuraavaksi suitset käsiini ja puhdistin ne ihan vain kostealla pyyhkeellä. Järjestelin myös loimet, huovat, suojat, pintelit ja harjalaatikot hienoon järjestykseen, jotta tuntilaisten olisi helpompi löytää. Samassa iti soittikin minulle ja pyysi tulemaan autolle. Sanoin heipat Lisbethille ja kävin vielä pikaisesti Cayan karsinan luonna. Se ei alkanutkaan luimimaan, vaan ummisti silmiään kun rapsutin sitä sään kohdalta. Joskus näinkin pienet asiat saattoivat tuntua suurilta onnistumisilta!

2. Hoitokerta


// Kiva, kun äitisi päästi sinut tallille vaikka nuhaa olikin, se on kyllä pirun ärsyttävä 'sairaus' varsinkin koulussa se rasittaa, kun joutuu yskimään melkein keuhkot pihalle hiljaisessa luokkahuoneessa... :/ Mutta anyway! Ihana tarina taas, vitsi mä tykkään sun realistisesta kirjoitus tyylistä! Kiitos ponien tarhan siivouksesta! Hirvee, kun Jutta olikin ilkeä.. :/ Pirun poni on koko ajan ärsyttämässä muita ja on heittänytkin selästä yhden tyttö raukan jo kolme kertaa yhen tunnin aikana! Kiva, kun päätit irtojuoksuttaa Cayaa! Ja lähteä sen kanssa maastoon talutellen(: Kiitos varusteiden putsauksestakin! Paljon kiitettävää tässä nyt olikin ;D 18v€ -Iida

-> Haluaisitko irtohypyttää tai juoksuttaa Juttaa Lucaksen kanssa, kun sillä sitä energiaa riittää... Siitä lisää 10v€

[Iida]

PK: Micylle:) 
Micy taluttelemassa Cayaa ryteikössä(; ^^

[Deleted]

24.9.2013 – ”Minulla on pomppufiilis...”

Kello näytti joitakin minuutteja yli puoli kuutta, kun avasin päätallin oven. Ilmeisesti joku illan tunneista oli alkamassa, sillä tallissa kävi kova melske. Kuljin siinä sattumalta Cayan karsinalle mennessäni Jutan boksin ohi, johon oli kiinnitetty joku lappunen. ”Jos joku haluaa juoksuttaa tai irtohypyttää Juttaa, olisi tosi mukavaa. Sillä kun tuntuu olevan vähän ylimääräistä energiaa... - Iida” Mietin hetkisen ja päätin että nythän voisin olla hyvin avuksi, Cayan kerkeisin kyllä liikuttaa myöhemminkin. Nappasin pikkuponin riimun mukaani ja lähdin tarhoille. Moni muukin otus olisi halunnut tulla mukaani, joten jouduin pyytämään Lucaksen avuksi karsinan putsaus puuhista. Lucas tuli mukaani ja sanoi haluavansa nähdä pääsisikö tuo ”pieni lihapulla” edes maapuomin ylitse. Naurahdin hieman ja taputin tammaa sen antaessa helposti kiinni (Lue: tunkiessa syliini).

Sanna kertoi tuntilaisten menevän maneesiin, joten pätimme lähteä kentälle kasaamaan esteitä. Taluttelin Juttaa sillä aikaa, kun poika kantoi puomeja ja tolppia paikoilleen. Loppujen lopuksi kuja näytti melko hienolta. Siinä oli yhteensä kolme estettä: Kaksi melko lähekkäin sarjassa ja yksi vähän kauempana muista. Aloitimme jättämällä sarjan puomeiksi ja nostimme viimeisen esteen ristikoksi. Tamma pinkaisi mukavaan pukkilaukkaan, mutta hidasti kivasti ennen estettä ja pinkaisi sen yli miltein paikoiltaan. Sama ralli jatkui muutaman kierroksen ajan, mutta päätimme sitten vaihtaa suuntaa. Kaikki esteet olivat nyt ristikoita ja poni näytti vain lisävät kierroksia laukaten korvat hörössä niille. Ongelmia ei paljoa ollut ja lopulta esteet olivat korkeudeltaan 60-70cm. Ajattelin tämän olevan sitten tässä, koska Jutta näytti jo melko hikiseltä ja uupuneelta.

No, tavoitteeseen oli päästy ja poni tuskin vähään aikaan haluaisi heitellä tuntiratsastajia selästään. Korjattuamme esteet, luovutin tamman tallissa kahdelle innokkaalle pikkutytölle, jotka lupasivat hoitaa Jutan hienoon kuntoon. Iloisin mielin kävin taukotuvassa hakemassa takkini ja kypäräni sekä nappasin Cayan harjat ja suitset mukaani satulahuoneesta. Ajattelin tänään mennä ihan kevyesti kentällä ja totutella paremmin tamman päähänpistoihin. Tamma otti minut yllättävän hyvin vastaan ja antoi laittaa käytävälle kiinni. Mutta siit ne ongelmat sitten vasta alkoivatkin. Caya nimittäin pyöri ja luimi kuin mikäkin hirviö, mutta ei sentään saanut upotettua hampaita minuun tällä kertaa. Jonkun ajan pästä poni luovutti ja tajusi ettei sen äksyily tuottanut mitään tulosta. Niimpä Caya seisoi kuin patsas loppuajan minun letittäessä sen melko lyhyttä harjaa. Iskin kypärän päähäni ja pistin suitset happaman näköisen ponin päähän.

Ilma oli viilentynyt melkoisesti, joten nappasin jonkun kentän reunalle jättämän fleeceloimen tamman selkään ja talutin sen penkin viereen. Kyllä, tarvitsin penkkiä ponin selkään pääsemiseksi, vaikka olinkin sitä melkein kolmekymmentä senttiä korkeampi. Caya lähti rentona kävelemään pitkin uraa, minun puhellessa puhelimessa kaverilleni, joka haluaisi kuulemma kovasti nähdä jokukerta tämän ”ihmissyöjä ponin”. Sanoin Jennille, että senkun tulee mukaan vaikka jo ensikerralla, jos vaan haluaa. Lopetin puhelun ja kokosin ohjat käsiini. Caya ei ollut kovin virkeällä tuulella, joten jouduin muutaman kerran maiskauttamaan ja puristamaan sen kylkiä pohkeillani, ennenkuin poni siirtyi raviin. Ravailin melko pitkään vaihtaen välillä suuntaa ja tehden erilaisia kiemuroita, jotta tamma hieman pehmenisi. Voi kuinka mahtava tunne oli, kun tunsin Cayan myötäävän hieman ja laittavan kaulan kaarelle. Ponin pehmeät askeleet saivat minut tuntemaan oloni siltä, että voisin istua sen selässä vaikka kuinka pitkään.

Nostaessani laukkaa tamma tekikin äkkipysähdyksen ja peruutti muutaman askeleen. Mikähän sille oikein tuli, mietin. Kohta kuitenkin laukkasimme jo suurta ympyrää. Annoin ponin kiihdytellä oikein kunnolla lopuksi, ennenkuin siirsin sen takaisin käyntiin ja laskin ohjat pitkiksi. Ulkona oli tullut jo hyvin pimeää ja ainoat äänet jotka kuulin, oli maneesista kantautuvat hevosten pärskynnät ja opettajan käskyt. Kävelimme pitkään ja otin muutaman kuvan tamman selästä puhelimellani. Käänsin ponin pian portille ja hyppäsin alas selästä. Kävelimme rauhassa tallille ja menimme samaan aikaan sisälle juuri lopettaneiden tuntilaisten kanssa. Hoidin Cayan pikaisesti yökuntoon ja heitin ponille sen iltaheinät karsinan edestä. Tarkistin vielä juoma-automaatin toimimisen ja annoin ponille hyvänyön suukon. Yllätyksekseni tamma nosti päänsä heinistä ja otti muutaman askeleen minua kohti lähtiessäni pois sen karsinasta. Minut valtasi suunnaton onnellisuuden tunne ja samalla hetkellä tiesin, että meidän tarinamme tulisi kestämään vielä pitkään!

3. Hoitokerta <3

Tässä vielä tällänen todiste mun todella hienoista surkeista piirtotaidoistani Kuva siis "otettu" Cayan selästä ^^

// Tosi mukava tarina Micy! Ihanaa, kun jaksoit/halusit irtohypyttää Jutta (aah tuli heti mieli piirtää siitä, joku pukki kuva :3)! Tammahan päästeli oikein kovaa, onneksi se ei ollut tunnilla silloin... Siitä on tullut nyt ihme 'hullu' se hyppii ja ei meinaa kuunnella ohjaakaan, kun sen selkään pistetään joku natiainen...:/ Nooh... kai se siitä vielä rauhoittuu...
Hyvin kerrottu tarina, jossa tuli tosi hyvin Cayan luonne ilmi, mikä hymyilyttikin mua:D kyllä se suhun vielä kiintyy usko pois, ja pian se saattaa pussatakin sua puremisen sijaan! ;D
Pah! Vai huonot piirrustustaidot! EN kyllä sanois: just söpö kuva, Caya hellusena:3 10v€ + 20v€= 30v€ -Iida

-> Kipinän häntää ja harjaa voisi -jos ehdit- hieman tasoittaa, siitä lisää 6v€ ja omppu ponille tai sulle (;

[Iida]

Kesäleiri 2014

Caya ja Roosa koulutunnilla, Caya hienona loppuraveissa!