Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Oct 26, 2013 9:58:41 GMT 1
Suomenhevostamma Areilin omistaa Roy, joka myös kirjoittaa tamman kirjaan(:: Rahatilanne: 57v€
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 26, 2013 20:56:54 GMT 1
Muutto uuteen talliin
Tänään kävin päivällä vain pikaisesti viemässä Arielin sen uuteen kotiin, Yläkokkoon. Asettelin tamman tavarat paikoilleen ja tutustuin paikkoihin Iidan ohjauksella. Myös muutamat tallitytöt uskaltautuivat juttelemaan minulle ja vaikkuttivat todella mukavilta. Harjasimme tamman yhdessä Lucaksen kanssa ja se osasikin käyttäytyä melko järkevästi, vaikka ympärillä olikin uusia ihmisiä ja hevosia. Arielkin pääsi hyvin huomion kohteeksi ja jouduimmepa muutamaan otteeseen jopa kamerankin eteen!
Tässä yksi napatuista kuvista, Ariel taisi olla enemmän kiinnostunut taskussani olevista herkuista, kun kamerasta! Sori että on mustavalkonen, en jaksanu alkaa enää värittämään Ariel ja Roy - Ensimmäinen merkintä ?
// Ja kyllä ne tytöt uskaltautuu useamminkin varmaan sulle joko flirttailemaan tai juttelemaan, mutta luultavsti taka-ajatuksella... VAROITUIS: sä et pääse niistä eroon! Muahahah! Hieno kuva, Ariel onkin tosi nätti tamma ja toivottavasti se kotiutuu meille hyvin! Saatat tosiaan saada aika paljon huomiota ainakin alkuun, koska poika, joka ei ole Lucas, on tosi iso juttu varsinkin joidenkin tyttöjen näkökulmasta, mutta toivottavasti jaksat niitä.. ja tervetuloa vielä kerran! 10v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 27, 2013 11:38:56 GMT 1
Maastoilua ja vanhojen muistelemista
Raivasin tietäni Arielin tarhalle, johon oli ehtinyt kertyä jo varsinainen risukko, koska sitä ei oltu vähään aikaan käytetty. Nappasin narun maasta ja pujahdin sisälle pieneen tarhaan. Tamma hörähti ja lähti kävelemään kohti minua. Rapsutin sitä hetken ja lähdimme sitten talliin. Karsinassa päästin hepan irti ja se rupesi heti mutustelemaan karsinanpohjalla olevia heinänkorsia. Jätin narun telineeseen ja nappasin ovessa olevasta harjaboksista pehmeän harjan. Ariel nautti harjauksesta ja venytteli kaulaansa pitkälle eteenpäin, jossa sen utelias karsina naapuri tuli nuuhkimaan tammaani. Odotin jo kunnon kähinää Arielin ja pienen welshponin välille, mutta ne näyttivät tulevan yllättävän hyvin toimeen keskenään. Vaihdoin harjan juuriharjaan ja rupesin puhdistamaan tuuheita vuohisia kurapaakuista. Puhdistin vielä kaviot ja laitoin suojat tamman jalkoihin. Jätin sen hetkeksi karsinaansa ja lähdin hakemaan omaa kypärääni kaapista. Huomasin samalla, että alkeistunti oli ilmeisesti alkamassa joten päätin muuttaa suunnitelmaani. Voisin lähteä maastoilemaan ilman satulaa, siitä Ariel pitäisi.
Saatuani suitset suokin päähän, talutin sen tallipihalle ja pomppasin selkään. Lähdin rauhallisesti käppäilemään kohti metsää, kavioiden kopistessa vuoroin hiekkaan ja vesilätäköihin. Ariel oli reippaan oloinen ja hetken mietin olisiko pitänyt sittenkin laittaa olympiat toisiin reikiin. Pudistin päätäni ja mietin että kerrankos sitä voisi hieman rallitellakkin! Tamman selkä oli kuitenkin mukavan pehmeä ja tasainen ilman satulaa, joten tuskin tulisin putoamaankaan. Hetken käveltyämme otin ohjat tuntumalle ja mietin kumpaan suuntaan kääntyisimme risteyksestä. Lähdimme Arielin toimesta oikealle ja se rupesi jo kiihdyttämään askeliaan sen merkiksi että olisi aika ravata. Maiskautus riitti siihen että tamma laski päätään hieman ja lähti nättiä ravia eteenpäin minun keikkuessa sen lämpimässä selässä. Tämä se oli elämää, mietin kiihdytellessämme ylämäessä kovaan vauhtiin. Miksihän en ollut harrastanut maastoilua useamminkin entisellä tallillamme?
Vastaus tuli minulle ihan kulman takaa. Suuri valkoinen pakettiauto kaahasi kovaa ohitsemme, saaden Arielin aivan vauhkoksi. Se hyppäsi hieman pystyyn ja otti muutaman hätiköidyn laukka-askeleen eteenpäin. Puhelin tammalle rauhoittavasti ja päätin että olisi parempi mennä metsäteille ratsastamaan eikä jäädä tänne hullujen autoilijoiden sekaan. Ariel kun oli hieman epävarma vielä noiden peltihökötysten suhteen. Annoin jo rauhoittuneelle suokille merkin nostaa laukan ja lähdimme etenemään kiemurtelevaa metsäpolkua eteenpäin sopivassa temmossa. Hetkeä myöhemmin näin edessäpäin pari tukkia ja päätin että nyt olisi sopiva aika hypätä muutama maastoeste. Tamma jännittyi hieman, mutta hyppäsi hienosti yli kun muistin kannustaa sitä riittävästi. Siirsin hepan raville ja katsoin kelloa. Aikaa oli vierähtänyt jo neljäkymmentäviisi minuuttia, joten lähdin kävelemään tallille päin. Otimme vielä muutaman ravipätkän matkalla, mutta suurimmaksi osaksi kävelimme.
Saavuttuamme takaisin Yläkokkoon, hyppäsin alas Arielin selästä ja koitin puhdistaa värjäytyneitä lökäreitäni edes hieman vaaleanruskeista karvoista. Talutin tamman takaisin karsinaan ja otin suitset ja suojat siltä pois. Iskin omaan päähäni vaaleansinisen pipon peittämään kypärän alla pilalle menneitä hiuksiani. Pesin kuoleimet ja harjasin suojat, jonka jälkeen kävin antamassa Arielille muutaman porkkanan. Sen karsinakin oli ehditty jo siivota, joten mietin mitä voisin tehdä seuraavaksi. Päätin lähteä taukohuoneeseen katsomaan, joko sieltä löytyisi seuraa minulle. Avasin oven ja näin bruneten tytön istuvan sohvalla, puhelin kädessään.
- Moi, voinko tulla sinne kans istumaan? Kysyin hieman tökerösti ja tajusin samalla miten hölmöltä olin kuulostanut. - Juu, tuu vaan! Oon muuten Lisbeth, mut sano vaan lissuks. Tyttö esitteli itsensä. - Kiva, mä oon Roy, omistan sen Arielin, se suokkitamman tuolla yksäripuolella.
Juttelimme hetken aikaa kaikenlaista hevosista ja ratsastuksesta ja sain tietää paljon asioita yläkokosta, hoitajista ja muusta sellaisesta.
- Onko sulla muuten omaa hevosta tai hoitsua täällä? Kysyin uteliaana tytön selatessa uusinta hevoshullua. - Ei mulla oo varaa omaan hevoseen. Hoitsu mulla kyllä oli, mutta... Tyttö aloitti kyyneleen vierähtäessä tämän poskelle. - Niin? Kerro vaan, mä kyllä kuuntelen.. Sanoin mahdollisimman lohduttavalla äänensävyllä.
Lisbeth kertoi kuinka hänen rakas hoitsunsa oli menehtynyt aivan yllättäen ja miten kova ikävä tällä oli Visseä. Koitin lohduttaa tyttöä kertomalla, että minäkin olin menettänyt oman ensimmäisen ponini jo yli vuosi sitten, mutta silti en ollut sitä voinut unohtaa. Juttelimme vielä hetkisen, kunnes Lisbethin täytyi lähteä kotiin äidin soittaessa hänelle.
- Tota... Roy? Tyttö sanoi melkein kuiskaten. - Niin? Vastasin jo kääntyneenä hakemaan mehua pöydältä. - Kiitos kun jaksoit kuunnella mun valitusta.. Lisbeth sanoi ja tuli yllättäen halaamaan minua.
En ehtinyt kunnolla vastata mitään, kun näin jo oven sulkeutuvan tytön perässä. Olin aivan hämilläni ja jäin seisomaan keskelle huonetta. Kohta ovesta paukkasikin sisälle Lucas, joka nauroi maha kippurassa.
- Ootko sä jo nyt onnistunut karkottamaan tyttöjä täältä, vai miks Lissu juos äsken niin oudon näkösenä ulos tallista? Poika kihersi. - Eikun mä vaan... Äh, antaa olla.. Näin paremmaksi olla sanomatta yhtään mitään äskeisestä keskustelusta. - No eipä noi sun asiat kai mulle niin kuulukkaan, mutta hei nyt pitää lähtä tallihommiin ennenkuin Iida läytää mut laiskottelemasta! Lucas sanoi ja näytti samalla melko huvittavalta rynnätessään hänkin ulos huoneesta. Menin Arielin karsinalle ja kuiskasin sen korvaan:
- Mitähän mun pitäis oikein tehdä kun kaikki tuntuu olevan niin outoja tänään? Sanoin suokille rapsuttaen sen säkää.
Tamma heilautti päätään ja huokaisi. Se sai minut hieman naurahtamaan ja halasin rakasta hevostani pitkään miettien, että olisi minulla ainakin tämä yksi halinalle, jos kukaan muu ei haluaisi minulle enää seuraa pitää!
Ariel ja Roy - Toinen merkintä ?
//Kivan pitkä ja hyvin kerrottu tarina heti teidän alkutaipaleelle täällä meillä! Voih, Lisbeth avautuikin sulle sitten sen patoutuneista tunteista, kun se on niin outo ollut jo hetken aikaa...? Tais asiat koskea Visseä, eikä mitään pahempaa.. Noh, sä oot selvästi kunnon poika, joka tukee ihmistä kuin ihmistä (?) hädässä/tuskassa (: Hitsi onneks ei kauheen pahasti käyny, niin kuin esim. Ariel ois sut selästään heittänyt, kun se sitä autoa säikähti! Niitä siellä tiellä harvoin kulkee, mutta kulkee kumminkin ja kovaa, huh hirvitys, kun niiden ohi joutuu ratsastaan! Mutta maastonne sujui hyvin muuten, tosi hyvä! Sä saat varmasti seuraa joistain tytöistä kun vaan kysyt ja kyllä se Lucaskin voi välillä luistaa töistään ja tulla sun kaa maastoon köpöttelemään(; 16v€ -Iida
> jos sä haluat tehtäviä, niin kuin joillekkin annan, niin laita vaikka suraavan postin yhteyteen vastaus(:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2013 11:29:13 GMT 1
Hyppelyä maneesissa
(Sori huono kuvanlaatu, otin puhelimella kun kamera on hävinnyt!)
Tänään käytiin Arielin kanssa vähän hyppimässä maneesissa aamupäivällä ja tamma nautti ihan selvästi! Vein hikisen hepan treenien jälkeen loimi päällä syömään päiväheiniään tarhaan. Arielilla olisi tänään myös koulutunti iltapäivällä, jonka toivoin menevän hyvin että saisimme suokkini kanssa positiivista palautetta tallilaisilta.
Ariel ja Roy - Kolmas merkintä ?
// Ylkkä hieno kuva! Vitsi sä taidat olla piirtäny jo aika kauan?(: Areil hyppää hienosti yli, ilmavaran kanssa! TIEDOTE: Koulutunti onnistui hyvin ja Ariel oli reippaana! Se taipui nätisti sen ratsastajan alla, joka oli hieman jo vanhempi nainen, ja se tykkäsikin tammastasi kovasti, Ariel sai paljonpaljon taputuksia! Postitiivista todella, meno näytti koko ajan hyvältä ja Ariel kulki välillä kuitenkin turhan reippaana, mutta muuten tosi hyvin toimiva tyttö!(: 10v€-Iida
-> Jos olet tallilla jo aikaisin, niin auttaisitko Sannaa/mua hakemaan tunnille meneviä hevosia sisään?(: siitä 7v€
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2013 20:36:19 GMT 1
Maastakäsittelyä ja tallissa auttamista
Kello näytti noin kahta, kun saavuin Yläkokkoon. Pihapiiri oli melko autio, kun ketään ei ollut vielä tallilla tähän aikaan. Kävelin suoraan Arielin tarhalle, jossa tamma seisoskeli katsoen minun saapumistani. Se käveli itse portille vastaan, joten minun ei tarvinnut kuin kiinnittää naru riimuun ja lähteä tallille päin. Kiinnitin tamman käytävälle ja nappasin kumisuan harjalaatikosta. Voi että, kuinka paljon karvaa yhdestä suokista voi lähtä! Takkini, housuni ja käytävä lainehtivat punaruskeasta karvasta, kun olin saanut heppani harjattua. Lakaisin käytävän ja yritin saada vaatteistanikin karvoja pois, mutta melko turhaan. Seuraavaksi pitäisi puhdistaa kaviot, tuumasin hiljaa itsekseni. Nojauduin hieman Arielin vasempaan etujalkaan ja tamma nosti sen hyvin, hieman laiskasti tosin. Kaikki kaviot putsattuani ja harjan sekä hännän selvitettyäni, kiinnitin juoksutusliinan Arielin riimuun ja nappasin juoksutusraipan vielä mukaani.
Saavuttuamme kentälle talutin Arielia muutaman kierroksen käynnissä kumpaankin suuntaan, jotta se tottuisi uuden kentän rajoihin. Tamma on nimittäin muutaman kerran onnistunut miltei juoksemaan päin aitaa, kun on hieman hömelö luonteeltaan. Irroitin juoksutusliinan riimusta ja päästin Arielin vapaaksi. Se lähti lennokkaaseen raviin, mutta pysähtyi heti seuraavassa kulmassa nuuhkimaan jonkun ponin lantakasaa. Juoksutusraipan viuhauttaminen riitti merkiksi suokille, että nyt pitäisi oikeasti tehdä töitä, eikä vain laiskotella. Pian askellus muuttui laukaksi ja suunta vaihtui siinä samalla. Ariel oli innoissaan päästessään juoksemaan vapaasti ja heitti muutaman ilopukinkin samalla pärskähdellen. Noin kymmenen minuutin kuluttua pyysin tamman takaisin luokseni ja lähdin kävelemään ympäri kenttää. Suokki seurasi minua turpa melkein olkapäässäni kiinni. Tein muutamia raviharjoituksia ja pysähdyksiä, jotka sujuivat vähän paremmin jo viime kertaan verrattuna.
Siirryimme takaisin talliin ja laitoin Arielin sen omaan karsinaansa. Lähdin taukohuoneeseen, josta löytyikin tällä kertaa muutama ihminen. Minulle entuudestaan tuttu Lucas ja joku punahiuksinen tyttö. Sain myöhemmin kuulla että hän on Senna, Hurmauksen hoitaja. Jee, lisää suokki-ihmisiä, mietin mielessäni. Tutustuin myös Chappeen, Micyyn, Lunaan, Nellyyn ja Aliceen. Olisi kiva lähtä joskus maastoilemaan oikein kunnon porukalla! Senna keskeytti haaveiluni kyselemällä joitain kysymyksiä Arielista, minun vaihtaessa samalla poskihihnoja tamman suitsiin. Vastailin parhaani mukaan, vaikka olinkin hieman ujo puhumaan uusille ihmisille. Suitset koottuani lähdin takaisin talliin, Lunan, Chapen ja Micyn vielä jäädessä juttelemaan keskenään. Ripustin juuri kiilloittamani suitset takaisin naulakkoon ja astelin Arielin karsinalle. Kyytini saapuisi puolen tunnin kuluttua, joten ehtisin vielä tehdä jotakin.
- Moikka, Roy! Onko sulla mitään tekemistä just nytte? Sanoi kulman takaa ilmestynyt reippaan näköinen Iida. - Eipä oikeestaan, kuinka niin? Kysyin jo aavistaen, että apuani kaivattaisiin jossakin. - Mietin vaan että oisitko voinu hakea muutaman hevosen sisälle nyt ennen tuntien alkua, kun mulla alkaa olla yksinään hieman kiirre. - Tottaki, mitkä hepat on vielä hakematta? - Ootas kun mietin.. Tara ja Peppi ainakin pitäis vielä hakea, sekä Nelli, Acce ja Hurmaus jos niiden hoitajat ei ole paikalla nyt. Ootko nähny Alicea, Nellyä tai Sennaa tänään? - Juu, ne kaikki oli äsken taukohuoneessa, joten voi käydä sanomassa jos hakisivat hoidokkinsa talliin! Vastasin ystävällisesti. - Kiitos paljon! Iida naurahti ja lähti sitten kiireisesti takaisin omiin puuhiinsa.
Kävin laittamassa viestin perille ja lähdin hakemaan kahta nuorukaista tarhoistaan. Tara seisoi aivan perimmäisessä nurkassa, joten jouduin jonkun verran tarpomaan mudassa, että sain sen haettua. Onneksi tamma ei lähtenyt karkuun, vaan antoi ottaa itsensä kiinni. Mietin säälien hepan tulevaa tuntilaista, suokki kun oli saanut piehtaroitua itsensä melko hurjaan kuntoon. Seuraavana vuorossa olisi Peppi. Se suorastaan tunki syliini kun laitoin riimua tamman päähän. Hauskan värinen koni hyppi vähän minne sattuu taluttaessani sitä, mutta ei onneksi ollut lähelläkään päästä irti. Saatuani hevoset talliin kävin vielä lässyttelemässä Arielille kuinka hieno hevonen se on ja pudotin ruokakippoon muutaman herkun. Jos nyt totta puhutaan, olin joidenkin mielestä lellinyt hevoseni pilalle, mutta itse en ollut sitä mieltä. Pitäähän hevosen saada nauttia elämästään, eikö vain?
Ariel & Roy - 4. merkintä ?
// Sori tuli kauheen tönkkö tarina, ainakin omasta mielestäni... :/ Huomasitko muuten ton mun viestin, kun kyselin siitä lokerosta? Ja pystytkö lisäämään tohon alotusviestiin mun rahatilanteen, ettei sitten mene sekasin, paljonko oon ansainnu!
// Kiva tarina, eikä musta ainakaan tönkkö! Kenttä alkaa pian muuttua vesilammikoksi, mutta kiva, kun jotkut voi siellä vielä touhuta! Itellä mennyt hermo siihen kuraan ja siiehn kun hevoset on tunnin jälkeen pelkkää mutaa - varsinkin jalat ja mahan alunen... :/ Sähän nyt moneen ihmiseen tutustuit siellä tallituvassa, Kiva! Siellähän ne yleensä luuhaa, kun hoitsut on tunnilla... no ainakin sillon on seuraa! Super, kun käskit tyttöjä hakemaan hoitsunsa ja lähdit hakemaan Peppiä ja Taraa! Tara nyt tosiaan näyttää pikemminkin mutapaakulta, kuin hevoselta, mutta mikäs siinä... Ja hyvä, kun Peppi pysyi aisoissa vaikka pomppikin ympäriinsä... Sillä riittää energiaa sekä taluttaen että ratsastaen, mikä on joskus aika kakka juttu:D 14v€ + 7v€ -Iida > Jos olet myöhään tallilla, niin auttaisitko joitain puhdistamaan hevosensa kurasta tunnin jälkeen?(: siitä täys 10v€! ps. huomasin juu(: Ja pystyn lisäämään(;
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 31, 2013 20:40:33 GMT 1
Kuraisia hevosia ja kummituksia
Piru vie tätä syksyn kura aikaa, tulis jo se lumi sieltä! Manailin itsekseni ottaessani Arielilta sadeloimea pois. Tamma oli tänään ollut ekaa kertaa elämässään valjakkoajo kilpailussa, tosin vain ihan helpossa luokassa. Heppa oli silti yllättänyt minut täysin, tullut seitsemänneksi kaikista kolmestakymmenestäkahdesta luokan osallistujasta! Viisi ensimmäistä olivat palkinnon saaneet, joten ei me kauas niistäkään oltu jääty. Paljon oli tosiaan kilpailuihin tultu osallistuttua marraskuun ajalle, joulukuun ajan kun ajattelin sitten kisataukoa taas pitää. Päätin venytellä Arielin jäseniä hiukan rankan päivän päätteeksi. Ensin etu- ja takajalat, sitten lapojen jumit pois ja lopuksi vielä nopealla hieronnalla läpi kaikki lihakset. Taputin hevostani sen jäädessä mussuttelemaan tyytyväisenä Sannan juuri jakamia iltaruokia. Suljin oven huolella ja lähdin tuntsaripuolella katsomaan tarvittaisiinko siellä apua näin viimeisen tunnin loputtua.
Jouduinkin heti hommiin, kun kävin viemässä hevosten likaisia suojia likoamaan läpmimään veteen, harjailin satulavöitä ja pyyhin kuraisia jalustimia. Seuravana tehtävänä olisi Aadan ja Vapun jalkojen, sekä mahanalusten pesu ratsastajien avustuksella. Aada osasi käyttäytyä hyvin, mitä nyt hieman käänteli päätään uteliaana ihmisten viedessä satuloita ja suitsia paikoilleen. Kuivasimme tamman huolella ja käskin ratsastajaa viemään sen tämän jälkeen omaan karsinaansa takaisin. Vappu olikin hieman hankalampi tapaus. Neiti ei voinut aluksi sietää veden suihkuttelua tämän hienoon karvapeitteeseen, mutta tyytyi lopulta nyrpistelemään itsekseen, meidän suorittaessa muiden kanssa pesuoperaatiota. Vapun jälkeen pesukarsinaan ei ollut tulossa muita, joten hain siihen Arielin ja tasasin sen hännän sekä nypin hieman liian paksuksi päässyttä harjaa.
Aattelin mennä vielä ennen kotiin lähtöä käymään taukohuoneessa, jossa Lucas olikin juomassa kaakaota. - Moikka! Mitäs sun iltaan kuuluu? Kysäisin pojalta joka selasi jotain lehteä. - Ai moi, Roy! Mitäs tässä, ihan hyvin menee. Muistitko muuten, että tänään on halloween? Kysyin hieman huvinnuneesti. - Niimpäs onkin, voitais mennä hieman säikyttelemään tyttöjä tonne pihalle! Lucas sanoi laittaessaan lehden takaisin pinoon ja mukin tiskialtaaseen. - Mahtava idea, kerrotaanko niille pieni tarina ”tallin haamusta”? Sanoi naurahtaen. - Jooo! Mennään jo, haluun päästä pelottelemaan niitä!
Niimpä hiivimme ulos taukohuoneesta ja lähestyimme maneesin nurkkaa, jossa ilmeisesti ainakin Senna, Lisbeth ja Micy nauroivat jollekkin hauskalle jutulle. Päätimme lähtä juoksemaan ja karjuimme samalla kun mitkäkin hirviöt, saaden tytön kiljumaan, varmaan lähinnä huvittuneisuudesta. - Olipa hieno pelotteluyritys! Senna naurahti katsoen meitä kumpaakin vuorotellen. - Varmasti säikähditte ihan kunnolla, älkää viitsikö vähätellä! Lucas väitti vastaan. Itse hiippailimme Lisbethin kanssa hieman sivummalle, kun tytöllä kuulemma oli jotain asiaa minulle.
- Mä sain muutama päivä sitten uuden hoitsun, sen vuonohevosruuna Origon! Lisbeth sanoi minulle selvästi jo iloisemmalla äänensävyllä kuin muutama päivä sitten taukohuoneessa jutellessamme. - No mutta sehän on kiva juttu, kai lähet joku päivä maastoilemaan mun kanssa? Kysyin samalla hieman naurahtaen. - Mistäs sitä tietää jos vaikka lähtisinkin! Lisbeth sanoi silmää hieman vinkaten. Itse jäädyin taas totaalisesti tytön lähtiessä takaisin muiden luo ja kirosin mielessäni tätä ajoittaista ujouttani. Sanoin pian moikat kaikille tallilla vielä olijoille ja lähdin sitten käppäilemään parkkipaikalle ilmestynyttä punaista autoa kohti.
Ariel ja Roy - 5. merkintä ?
//Näin ihan alkuun on ainakin sanottava isot onnittelut teille 7. sijasta! Hienoo, hyvä te! Voi vitsi, sä osaat hieroa hevosta?! Mä en osaa, kun venytellä, mutta on ne kyllä silti kaikki ollu hyviä, mutta olis se hieronta hyvä lisä! Kiitoskiitos avusta Roy, avulles oli tarvetta ja paljonki! Esim. ei se Vapun ratsastaja olis pakosta saanut pestyä tammaa yksin, kun Vappu on semmonen arkajalka... :/ Nooh, mutta yhteistuumin saitte! Hah, kuiteski säikähti niin, että sydän oli kurkussa, ne vaan esittää rohkeita... Söpöö Roy, tytöt tykkää ujoista pojista (; 8v€ + 10v€ -Iida
-> Noin hieronta experttinä saatkin sitten vapaaehtosesti harjoittaa sun taitoja! (pst. Hallan tai Rikun vois hieroo... (; ) 5v€
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 31, 2013 20:45:08 GMT 1
Päivittelen tähän viestiin kilpailuista tulleet tulokset, jotta en sitten itse niitä unohda! Virtuaalitalli Brynhild 31.10.2013 Valjakkoajo, noviisi 7/32 Örpsilän harrastetalli 2.11.2013 HeC & HeB 23/27 & 6/30 Kisatalli Censored 3.11.2013 HeC & HeB 10/22 & 17/23
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 5, 2013 19:34:51 GMT 1
Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita
Silittelin Arielia sen karsinassa. Mieleni oli hieman apea, sillä vettä oli satanut jo kolme päivää putkeen ja tammani oli alkanut arkoa oikeaa takajalkaansa hieman. Ei mitään vakavaa eläinlääkärin mielestä, mutta tottakai se minua hieman huoletti. Olin kuitenkin samaan aikaan iloinen omistaessani niin upean suomenhevosen, joka parhaillaan hamusi hupparini nauhoja suuhunsa. Naurahdin hieman rapsuttaen paksua karvapeitettä. Totesin mielessäni, että Ariel olisi pakko klipata jossain vaiheessa, muuten ei voisi treenata talvella kunnolla.
Nostin ruskean koulusatulan hevosen selkään, ja suoristin huopaan jääneen rytyn. Laskin satulavyön alas ja kiinnitin sen löysästi toiselta puolelta kiinni. Ariel oli kerrankin pullistelematta, mitä ihmettelin jonkun aikaa. Sillä oli varmaan hyvä päivä, ajattelin. Ehkä vain kuvittelin, mutta laitettuani suitsen suokin suureen päähän, näytti kuin se olisi hieman hymyillyt. Kiinnitin poski- ja turpahihnat sopivalle kireydelle ja lähdin hakemaan kypärääni taukohuoneesta.
- Ai moi Iida! Sanoin pirteästi tytön touhutessa paperitöiden parissa. - No moikka! Voi ku pääsis ratsastaa, ei vaan oo oikeen mitään hevosta tossa noin, kun tahtoo olla suurin osa tunnilla tai sinne vielä menossa. Iida sanoi hieman surullisella äänellä. - Mutta hei, tuu ratsastaa Arielilla, se tarvis nyt kevyen treenin kun on vähän ongelmia sen takajalan kanssa. Mulla ois kauheesti muita juttuja kotona, niin jos voisit sillä mitenkään mennä? - Oi, ihanaa! Kiitos tosi paljon, mä käyn vaihtamassa vaatteet ja tuun kymmenen minuutin kuluttua kentälle. Iida lähti tuvasta ja minä menin sekoittamaan sillä välin Tammalle sen iltamössöt.
Olin juuri taluttanut hevoseni kentälle, kun huomasin Iidan kävelevän portille. Autoin tytön selkään ja säätämään sopivan pituiset jalustimet. Taputin Arielia kaulalle ja toivoin ettei se olisi liian energinen, ollut kuitenkin jo neljä päivää ilman liikutusta. Tallissa heittelin likaiset huovat ja loimet pyykkikasaan ja ryhdyin sitten suunnittelemaan Arielin tulevaisuutta. Ainakin nyt marraskuussa meillä olisi muutamat kisat kisaamatta, sitten tulisi kisatauko joksikin aikaa. Myös Arielin astuttaminen oli käynyt mielessäni, nyt kun siihen olisi mahdollisuus Iidan hienolla oriilla. Muuntelin myös hieman ruokintasuunitelmaa ja tilasin kengittäjän ensi viikolle. Puuhissani kului yllättävän kauan aikaa, sillä pian kuulin Iidan äänen jo tallissa.
- Tää oli tosi kiva, meni vaan aika reippaasti ja sai jonku pienen sätkyn Jutan ja Deisin riehumisesta! Iida sanoi iloisesti. - Se on vähän hupsu, satoiko siellä vielä pahasti? Kysyin kyllä jo vastauksen arvatessani. - No miltä näyttää, kato mun takkia! Iida työnsi läpimärän hanskansa melkein naamaani kiinni ja sai minut kavahtamaan taaksepäin. Hoidimme Arielin yhdessä Iidan kanssa yökuntoon ja laitoin märälle nallekarhulle ohuen fleeceloimen hetkeksi päälle. Autoin vähän iltatallissa, lähinnä laittamalla heiniä ja kauroja karsinoihin ja riisumalla loimia hevosilta. Pian kello näytti kahtakymmentä yli kahdeksaa, joten soitin äitini hakemaan minut. Jälleen kerran kiva päivä tallilla, vaikka aluksi ajattelinkin jotain ihan muuta!
Ariel ja Roy - 6.merkintä ?Voi ei! Ariel onkin näyttänyt varovansa sitä jalkaa, kun se ollaan pihalle tarhattu, mutta luultavasti se ei ole mitään kamalaa, sillä tammas oli aivan ihana ratsastaessa! Mä en sillä paljoa laukannut, nostin sen ehkä kaksi kertaa molempiin suuntiin ja muutenn tein aika paljon taivuttelu ja asettamis puuhia sen kanssa(: Ariel taipui oikein kivasti, vaikka juuri siinä, kun Jutta ja Deisi riehaantu niin se hyppäs vähä sivuun, mutta jäi sitten vain tuijottamaan pöllistyneenä poneja:D Hyvä tarina taas! 8v€ -Iida
|
|