Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Nov 19, 2013 18:03:16 GMT 1
Venäjänratsuhevosori Kassun omistaa Senna, joka myös kirjoittaa orin päiväkirjaan(:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 25, 2013 19:01:15 GMT 1
Solmukohtia ja turhautumista Halusin kuitenkin kertoa. Halusin jollain tavalla olla rehellinen ja vain sanoa sen niinkuin asia oli. Muttah niin... En tässä vaiheessa enää pitänyt keskustelun sävystä laisinkaan. Ja nyt katsoin hänen pettyneitä kasvojaan ja hitaasti puolelta toiselle puistelevaa päätään. Olimme saaneet aikaan vain riidan. Kun hän katsoi minuun taas hieman hapuilevalla humalaisen katseellaan. En jaksanut enää ruotia asiaa. Olin vihainen vaikka en edes tarkkaan tiennyt miksi.
Tavallista hitaammin kävellen pääsin rappuset ja painuin pihalle. Rööki syttyi vaivalloisesti myrskyisän tuuleen puhaltaessa tulen sammuksiin useaan kertaan. Inhosin tätä. Tilannetta jossa olin. Jossa elämäni oli. Kun en halua elää niinkun kaikki odottaa. Ei mua kiinnosta tehdä asioita vaan sen vuoks, että se mielyttäis jotakuta. En elä sillä tavalla, että saan pidettyä kaikki tyytyväisinä. En kuitenkaan elä ketään varten. Ja nyt mua ei kiinnostanut korjata tätä. Ei tietää mitä haluan tulevaisuudessa, en tiedä edes huomisesta. Mekin puhuttiin aina mitä sattuu, eikä koskaan sovittu asioita. Meijän juttu tuntu vaan isolta sotkulta. Vedän viimeset savut tupakasta, kun tunnen jonkun käden olkapäälläni. En käänny, mutta hän kääntää minut. Näen tällä kertaa surulliset silmät. Eksyneet silmät. Niinkun munkin silmät varmaan on. Halaan häntä ja hän halaa minua takaisin tiukasti, niinkuin aina. - Voi kulta... kuulen tutun äänen kuiskaavan hiljaa korvaani. Ehkä me oltiin vaan kaks eksynyttä sielua, jotka sattumalta on löytänyt loputtomasta metsästä samalle pienelle polulle.Mutta olin kiitollinen, että voin kääntää ajatukseni muualle. Hevoset tuntuivat kuin pakotieltä useimmiten, enkä aikaillut sille pakotielle lähtemistä hetkeäkään. Ja niin siis olin saanut Kassulle uuden kodin. Olin jo liian monta kertaa saanut migreenin tressaamisesta hevosen suhteen ja pureskellut kynteni lyhyiksi etsiessäni ankarasti sille tallipaikkaa. Ja sitten sain Iidalta kuin lahjana tiedon vapaasta pihattopaikasta! Kyllähän oripoika nyt ulkona pärjäis, kun rupeisi vaan kasvattamaan vähän talvikarvaa. Pihatossa olikin asukkaita aikalailla, mutta kun olimme päivän tutustumisen jälkeen viereisessa tarhassa tarkkailleet hevosia. Uskoin, että Kassu istuisi oripihattoon ihan hyvin. Ja niinhän siinä kävi. Kasimir oli nöyrä oriksi, vaikka kokonsa puolesta sen ei tarvisikaan välttämättä olla... Joten siis kultani löysi hyvin paikkansa porukassa. Vielä pahnojen pohjimmaisena, mutta kuitenkin hyväksyttynä joukkoon. Olin tullut tallille epätavallisessa vaatetuksessa ja nyt palelin pakkasessa. Yritin vetää paksua huiviani enemmän kasvojeni ja kaulan suojaksi, jotta kylmä tuuli ei puhaltaisi minua kalikaksi. Nojasin pihaton puiseen portiin, joka ei kuitenkaan ollut jäinen niinkuin osa muusta aidasta. Pihatossa olikin porukkaa. Tähän aikaan hevoset syöpöttelivät heiniään ja kaurojaan, sun muita ruokasekoituksia. Pienempiä ponien edustajia oli nuori nätin värinen pikkuinen ori. En tiennyt sitä nimeltä. Selkeä shettis rodun edustaja söi heiniä tyytyväisenä nuoren vieressä. Sen tiesin Danieliksi. Se oli söpö tapaus ruunivoikkolla paksulla talvikarvallaan ja isolla läsillä. Siirsin sitten katseeni rautiaaseen suht isoon oriin, joka oli selkeästi ystävystynyt Kassun kanssa. Ne söivät aika lähekkäin tyytyväisinä. Hieman enemmän kylmäverisempää suokkityyppiä, ajattelin, kun katselin Rikua. Mutta oli se kyllä komea pitkine harjoineen. Suokkeja oli tarhassa myös kaksi lisää Tuisku, joka on punarautias piirrolla varustettu nätti poika ja hieman samanoloinen, mutta pienempi Kirinä. Ajattelin, että olin huomannut jo kaikki hevoset, mutta sitten kohti minua tuli käpötellen pieni poni. Se tuli aidalle uteliaasti ja kurotti turpaansa kohti minua. Ojensin käden ponille ja se hamusi heti tumppua kädestäni. "Hei! Et sä sitä voi syödä, hassu", sanoin ponille ja otin käteni ja tumppuni takaisin. Poni katsoi minua vieläkin korvat hörössä ja tunnistin sen silloin russiksi. Sillä oli pörröinen harja ja se oli aika rodulle ominainen rakenteeltaan. Huomasin sitten pihaton aidassa rivistön kylttejä. "Ahaa...", sanoin ääneen, kun oivalsin, että ne olivat nimikylttejä. Tietystihän se olisi kiva tuntea kaikki nimiltä, ketkä pihatossa asuivat. Ja joukosta löytyi myös gotlanninrussi, joka omisti nimen Kämpe. Ja nuorelle varsalle jäi nimeksi jäljelle Uljas. Kassun kylttiä ei vielä aidassa ollut... Mutta ehkä pian olisi, kun tekisin sellaisen ja toisin ensi kerralla mukanani. Olin halunnut tulla vain moikkaamaan poikiani ennen töihin menoa. Myös Hurmausta, joka oli puurtanut maneesissa töitä. Yötyöt joita tein olivat toisinaan turhauttavia, vaikka jaksoinkin hyvin muuttaa unirytmiä ja valvoa. Uskoin, että jaksaminen johtui fyysisestä työstä, jossa ei ehtinyt turhautua, sillä koko ajan oli tekemistä. En henkilökohtaisesti olisi jaksanut istua konttorissa päivät pitkät... Ja palkka oli työssäni toki aika hyvä. Vaikka en oikeastaan tiennyt miten minulla olisi loppujen lopuksi varaa elättää itseni lisäksi hevonen... 1HM Ja sori toi alku :D Teki vaan mieli purkaa omia tunteita (ja ketutusta) vähän niin kirjottelin sen tohon. Kaikillahan meillä on joskus myrskysämpää... Kai : D// Super kiva tarina ja alusta plussaa!<3 Kiva, kun muut pihattolaiset hyväksy Kassun joukkoonsa, niin se ei ehkä ole sitten niin yksinäinen:3 Tosi kiva kans lukea, kuinka kuvailit muita hevosia:) Ja söpö Kämpe, se onkin aika sosiaalinen tapaus...:D 14v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 26, 2013 14:58:49 GMT 1
Pääkuva herrasta (: 2HM // Hieno kuva Kassusta!(: 6v€ -Iida -> piahttohevosen omistajana, haluat varmasti tarkistaa, että hevosilla on vesiastioissa vettä (eikä se ole jäässä)?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 23, 2013 23:10:03 GMT 1
3HM Avaan silmät lopulta päättäen, että antaa olla. Jos ei osaa nukkua niin ei osaa. Eikä minua nyt niin suunnattomasti edes väsyttänyt. Vaikka jeps kaiken järjen mukaan olisi pitänyt kun on valvonut melkein 24 tuntia, ajattelin, kun nappasin collarit käteeni ja laitoin ne jalkaan. Sukat, villasukat... Sitten jossain vaiheessa olin jo harjaamassa pörröisiä hiuksiani, jotka olivat ylättävän helpot nyt, kun olin juuri värjännyt ne punaisiksi ja väripurkin hoitoaine sai ne "rauhoittumaan"... Join kahvia suht hitaasti ja katselin komediaa telkkarista, mutta päätin sitten lähteä tallille. Kassu olisi jo saanut syötyä ja minun omanani saisin lähteä sen kanssa maastoilemaan ihan kaikessa rauhassa, ilman kenenkään suurempia estelyitä. Jos taas olisin varastanut Hurmauksen kesken tuntien olisin ehkä saattanut saada huudot Iidalta. Hymyilin ajatukselle, jossa nainen huusi minulle pää punaisena, kun toisin suokin mutaisena, havuneulasia harjassaan ja jalustinhihna katkenneena takaisin. Hmm.. Ehkä jättäisin väliin tällä kertaa. "Days like these lead to, Nights like this leads to. Love like ours...", laulajan ääni kantautui korviini. Biisin kertosäe ehti loppuun: "...Just someone that starts, starts the spark in our bonfire hearts." Olipas tarttuva. Eikä mikään kovin huono, niinkun yleensä... Noh, tyyliin kaikki musiikki radiossa. Ehdin mietiskellä, kun hyppäsin autosta ja lukitsin ovet. Lähdin tallin taukotupaan vaihtamaan vaatetusta. Kun kävelin orien pihatolle yritin olla kaatumatta jäisillä kohdilla ja kadehdin hevosia, joilla oli hokit. Niillä oli paljon helpompaa. Musta orini oli helppo huomata isona olentona punaisen toppaloimensa kanssa ja sen seurassa tunnistin olevan suokkiori Rikun. Kävelin orien tarhan aidalle. Kassu höristi korviaan ja kutsuin oria nimeltä. Se lähti kävelemään luokseni. Ori oli luonani ja livahdin aidan välistä tarhaan. Seisoin orin kaulan vierellä ja rapsutin ronskein ottein sen kaulaa. "Mitäs mun äijälle kuuluu? Onko kiva kun joku rapsuttaa kunnolla, onko?", höpötin sille hymyillen ja rapsutin oria. Se meinasi antaa vastapalveluksena rapsutusta minulle mutta työnsin sen pään pois. "Joo ei kiitos tällä kertaa poju", sanoin ja huomasin aidan tolpassa kasan riimunvarsia, joista lainaisin yhtä. Nappasin sen ja naksautin kiinni Kassun riimuun. Päätin mennä talliin pakkasta karkuun. Eihän kukaan tarvitsisi pesaria juuri tällä hetkellä, toivon mielessäni, kun talutin isoa mustaa perässäni. Tai, noh Kassu seurasi kuin koira perässä nätisti, eikä siinä ollut mitään taluttamista. Pesari oli tyhjä ja käänsin hevoseni sinne. Napsautin sen kumminkin puolin kiinni ja lähdin hakemaan harjoja ja varusteita. "Odota ihan hetki kulta", tokaisin sen hörökorville ja rapsutin isoa mustaa päätä otsalta. Kun tulin takaisin oli herrani saanut jo seuraa. Lyhyt nainen oli nostanut käsiinsä pienen pitkäkarvaisen koiran, jota Kassu haisteli ihmeissään. Hymähdin orille. Olipas juuri sen tapaista haluta tutustua luontokappaleeseen kuin luontokappaleeseen. Koira yritti nuolaista moneen kertaan Kassun turpaa, mutta ei osunut. Sitten kuitenkin koira hieman liikahti naisen sylissä ja sai lipaistua pusun orini turvalle. Kassu säpsähti ja nosti päänsä yläilmoihin. "No nyt et ainakaan yllä siihen enää", kuulin naisen toteavan koiralleen ja katsoi sitten Kassuun. "Ei yllä suhun kyllä kukaan enää. Oot sä niin korkee herra", hän hymähti ja tarkoitti sanansa hevoselleni. Kävelin paikalle tavaroineni ja laskin ne pesarin lähelle. "Se osaa olla aivan tuhottoman ärsyttävää, kun se keksii ton suitsia laitettaessa", totesin ja katsoin mustaa hevostani pää korkeuksissa vieläkin. Juttelimme samalla, kun laitoin Kassua valmiiksi. Nainen esittäytyi pian Hannaksi. Hän oli uusi ratsastuksen opettaja. Tässä kohdin nostin vähän kulmiani aivan tahtomattani ja nainen huomasi. Hän nauroi ja totesi, että se varmasti johtui hänen pituudestaan. Hämmentyneenä myönsin, kun tajusin että hän tajusi ihmetykseni. Sen ikäiseksi hän vain oli kovin lyhyt, mukava ainakin monen pitkän ihmisen verran. Hanna lähti töihinsä, kun olin laittamassa Kassulle heijastinratsastusloimea satulan kohdalta hyvin. Muuten olimmekin valmiita lähtöön. Katsoin, että kännykässäni oli virtaa ja sitten nappasin hevoseni matkaan. Lähdin tietä, jota voisi ajella kärryilläkin sen leveyden vuoksi. Nyt tosin se oli aika huono siihen tarkitukseen mahtavan lumikerroksen takia. Tiesin, että maastopolut olivat värinauhamerkitty ja osaisin tehdä lenkin ilman metsän tuntevaa seuraa. Nautin Kassun pitkistä tasaisista käyntiaskelista ja sen tarkoista korvista, joilla se kuunteli minua ja metsää. Risteyksessä käännyimme oikealle. Vain lyhyen matkaa ja saavuimme ison aukean reunaan. Tie seurasi sen reunaa, mutta aukiollekin pystyi mennä. Silloin tajusin sen pelloksi. Käänsin Kassun pellolle. Tuuli humisi korvissa, kun orini venytti askeltaan ja nelisti eteenpäin. Tunsin vauhdin hurman. Rakastin sitä. Sen huumaava vaikutusta ja tuulta, joka peitti kaiken muun. Hevoseni kavioiden tumina hankeen, sen kyljet, sen sydämen syke. Korpin mustan harjan piiskaaminen laukan rytmissä. Oman sydämen nopea syke ja adrealiinivirta suonissa. Kun kumarruin virtaviivaisesti Kassun kaulalle tunsin olevani yhtä sen suuren vahvan eläimen kanssa. Sydämeni ei ollut enää omani, se ei ollut enää minulla. Se oli hevosen rinnassa, yhtä sen sykkeen ja sydämen kanssa. Olen joskus kuullut sanottavan, että hevonen voi antaa meille siivet, jotka meiltä puuttuvat. Mikään ei koskaan voisi korvata hevosta. Se on suurinta vapautta silloin, kun tunnet olevasi loukussa. Kun maailma tuntuu kaatuvan päällesi. Todellisuudessa en ratsasta hevosella koskaan. Olen yhtä hevosen kanssa. Aivan kuin olisin saanut hetkeksi lainaan suuremmat voimat kuin itselläni koskaan. Eikä mikään tämän maailman paha voi koskettaa, kun nojaudun virtaviivaisemmin nelistävän hevosen kaulalle. Silloin olen vapaa. Sori toi loppu on ehkä vähän tönkkö verraten muuhun tarinaan, mutta en jaksanu kirjottaa enää enempää :D// Kiva tarina! Tykkään hirveesti sun kirjotustyylistä! JA toi loppu oli ihana!! Onneks mä osaan nukkua, niin ei tuu tollasia ongelmia :D Olispa mullakin helposti yksin maastossa menevä hevonen... Riku nyt on mun kolmikosta rauhallisin, mutta osaa sekin heittäytyä hankalaksi... Sanni ei se mikää vaikee oo mutta, se ei tykkää yksin olla:/ Jos joskus myöhemmi tarvit maastoseuraa niin mut saa mukaan, jos ei mulla oo sinä päivänä ratsastustunteja(: 13v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 6, 2014 15:10:55 GMT 1
4HM
Pihatossa näkyi olevan muutama ponimus, kun kävelin sinnepäin. Minun Kassuni, pieni Uljas ja Tuisku. Uljas oli kasvanut nopeasti parin kuukauden aikana ja Tuiskulla taas oli tosi paksunäköinen talvikarva. Rautias ori katseli tuloani pihatolle ja korvat hörössä ja puuhiani, kun livahdin aitojen välistä. Nappasin kepin maasta ja rikoin jään, joka oli muodotunut toiseen vesiastiaan. "Tässä on kyllä aika vähän vettä...", totesin puoliääneen. Silloin kuului vaimea tumps ja käännyin katsomaan taakseni. Tuisku oli käynyt maaten pihaton seinän viereen ja katsoi minua, kuin arvioiden aikoisinko pyydystää sen nyt. Hymyilin söpölle orille ja suunnistin hetimiten talliin. Saatuani kuumaa/lämmintä vettä tallin hanasta ämpäriin ja raijattuani muutaman ämpärillisen pihatolle olin tyytyväinen. Vesi oli nyt haaleaa, eikä jäätyisi samantien. Kassu hiippaili vesiastialle juomaan ja hörähti sen jälkeen vähän minulle. "No mitäs mun pojalle kuuluu?", kysyin ja rapsutin orin päätä, kun se tunki sitä päin kättäni. "Mulla on tänään vähän muuta tekemistä, joten lähdenkin tästä heti, vaikka vasta tulin...", sanoin mustalle hevoselle, joka kuunteli kuin ymmärtäen. "Moikka poju!", huikkasin sille vielä vähän matkan päästä ja lähdin takaisin autolleni. Kassu ja Senna// Kiitos, kun täytit jäätyneen vesiastian! (:: Haha söpö Tuisku, se ei selvästikään olisi halunnut tulla kiinni otetuksi, eikä tullutkaan:D Hieno kuva susta ja Kassusta! 8v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 13, 2014 15:22:12 GMT 1
Kassu saa uuden kodin
Tuntui aivan epätodelliselta, kun ystävällinen ja kaikinpuolin pätevä nainen tuli katsomaan Kassua. Tässä saattaisi hyvinkin olla se kenen mukaan poikani lähtisi... Viimeisimmästä ostajaehdokkaasta oli jäänyt enemmän kuin huono vaikutelma. Nuori teini oli noussut autosta ja hänen hyvinkin rikkaalta vaikuttava äitinsä ajajan paikalta. Tunnistin auton tämän vuoden malliksi ja se kiilsi puhtauttaan. Tallipihan lumisten ja likaisten autojen rinnalla se näytti oudolta. No siis kuitenkin. Tyttö oli loppujen lopuksi vain kalliiden merkkivaatteiden alle piiloutunut huono ratsastaja. Hänen äitinsä houkutteli tytön selkään, vaikka juttuhan kaatui jo alkuunsa siihen, että Kassu oli niin korkea, että tyttö ei päässyt selkään. Hän ei edes vaivautunut yrittämään ja totesi, että hevonen oli liian korkea hänelle. "Äiti en halua tätä. Se on liian iso. Ja kato nyt miten huonossa kunnossakin se on. En mä halua tommosta luukasaa.", kuuluin blondin suusta ja äiti nieli kaiken. Hän kiitti minua nuivasti ja kylmästi ja parivaljakko lähti siltä seisomalta. Huokaisin pitkään ja puistelin päätäni. Ei tullut kauppoja ei... Nyt kuitenkin koeratsastuksen, hevosten historian kertauksen ja kuulumisten, sairauksien ja sun muun keskustelun jälkeen pakkasin oman mustan hevoseni kamoja autoon. Nainen omisti suht ison ratsastuskoulun, jossa oli paljon erilaisia hevosia. Hän oli pätevä ja vaikutti pitävän Kassusta paljonkin. Kassu sopisi kyllä tuntiratsuksi, sillä hevonen oli nöyrä ja helppo käsitellä. Kaikki vaikutti mahtavalta ja tarjouskin oli kohtuuhintainen. Ei olisi mitään syytä kieltäytyä. Enkä kieltäytynytkään vaan toivotin hyvää matkaa ja onnea vielä, kun Kassu oli traikussa ja tavarat pakattu. Nainen hymyili ja pyysi tulla käymään ja katsomaan Kassun vointia joku pävä tallilla. Sanoin, että tulisin juu joskus. Sitten katselinkin loittonevaa traikun perää tallipihalla. Ilman hevosta. En ollut enää hevosen omistaja. Olin vain tyttö ilman hevosta... Viides ja viimenen HM feat Kassu&Senna
// Ne on niitä kamalimpia ratsastajia, ne jotka luulee olevansa yli muiden vaikka hädin tuskin tunnistaa hevosen etupäätä takapäästä...:/ Mutta onneksi löysit Kassulle hyvän uuden omistajan! Haikeaahan se on myydä hevosta, mutta kun tietää että se saa hyvän kodin, on se paljon mukavempaa!(: 7v€ -Iida
|
|