Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Dec 25, 2013 21:00:52 GMT 1
Poni ruuna Kurren omistaa Hanna, joka myös kirjoittaa ponin päiväkirjaan(:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 25, 2013 23:43:21 GMT 1
25.12.2013
Ajelin rauhallista vauhtia yläkokkoon pimeällä hiekkatiellä. Perässä minulla oli vasta ostettu traikku, jossa matkusteli tyytyväisenä ponini Kurre. Iida oli vain soittanut minulle päivällä ja kertonut, että nyt olisi karsinapaikka vapaana. Tottakai innostuin ja kerroin, että saapuisimme jo illalla ruunan uuteen kotiin. Olihan se myös tietenkin kiva, että poni asuisi samassa paikassa kuin kävisin tunteja pitämässä, niin ei tarvitsisi ajella ympäri ämpäri poneja rapsuttelemassa. Vielä viimeinen käännös ja olimmekin jo pihassa. Iida siellä tihkusateessa seisoskelikin meitä vastassa muutaman muun tytön kanssa. Sammutin auton ja hyppäsin innoissani ulos. 'Moikka! Ootteko te noin innokkaita näkemään Kurren?' Vastasin huvittuneena. 'Mä kuulin vasta äsken, että tuot ponis tänne ja pakkohan mun oli tulla kattomaan millanen karvakasa sieltä kopista ulos kävelee!' Chappe tokaisi hieman nauraen. 'Hahahaa, Kurre on kyllä klipattu näin talveksi, mutta oottakaas kun otan sen riiviön pihalle!' Vastasin laskiessamme Iidan kanssa lastaussiltaa alas. Ruuna hörähti hiljaa kun huomasi olevansa uudessa paikassa ja katseli ihmeissään ympärille. Chappe ja toinen tyttö jonka juuri muistin Lunaksi, rapsuttelivat ponin muhkeaa kaulaa. Lähdimme yhdessä, minä ponia taluttaen ja muut varusteita kantaen tallille, jossa päästin Kurren tutustumaan naapureihinsa. Poni näytti olevan heti kuin kotonaan – Alkoi etsiä, että jospa täältä edes muutama heinänkorsi löytyisi. Iida toi pienen heinätukon ruunalle siksi aikaa, että saisimme varusteet paikoilleen. Saisimme uuden satulan vasta ensi viikolla, joten siihen asti täytyi tyytyä ilman satulaa tuuppailuun tai keksiä jotain muuta. Aika jännää, että juuri silloin kun jaksaisi sen satulan ottaa messiin, niin ei sitä tietenkään käytettävissä ole! Pääsimme kuitenkin pian takaisin Kurren karsinalle ja harjasin ruunan pikaisesti. Ei se kamalan likainen ollutkaan, lähinnä tarkistin, ettei haavoja tai muuta sellaista olisi missään. Ruuna näytti energiseltä, joten lähdimme käymään maneesilla. Tunnit olivat juuri loppuneet, joten päästin ponin vapaaksi, revittelemään jäseniään kuljetuksen jälkeen. Kurre lähti ravaamaan sieraimet laajentuneina ja häntä ylhäällä. Tässä tuli taas ilmi se, että siinä oli arabia. Oikeastaan se näytti ihan issiklta kun tarkemmin katsoi. Naurahdin Iidan ja Chapen ilmeille, kun Kurre päätti näyttää sen pukittelutaitoja. Poni sinkoili minne sattuu ja päästeli outoja ääniä. Hetken kuluttua kutsuin ruunaa kerran napakasti nimellä ja poni lopetti riehumisensa välittömästi ja kipitti luokseni. Annoin ponille palan porkkanaa ja laitoin sille ohuen loimen päälle. Veimme pärskivän otuksen jäähdyttelemään tarhaan ja kävin tekemässä sille iltaruoat valmiiksi. Iida lupasi hakea ponin puolen tunnin kuluttua sisälle, sillä minun täytyi lähteä jo kotiin. //Voishan sitä varmaan nukkumaan jo mennä, kun alkaa tarinoiden laatu tätä luokkaa olemaan Mutta joo, kunhan aikani kuluksi jonkun 'aloitustarinan' vääsäsin! // Kiva tarina ja hauskaa että päätit heti kirjoittaa Kurrelle (IHANA NIMI)! Harmi, kun teillä ei sitä satulaa nyt oo... Jos kiinnostaa kokeilla niin jotain meidän ponin satulaa voisit ponille testata?(: Ja minne tarhaan haluisit Kurren (sitä unohdin kysyä), jos se on alistuvaa sorttia ja kestää komentelua niin se vois mennä Cayaa viihyttään? Muuten isoponitarhaan?(: 13v€ -Iida
Kurren voi laittaa Cayan kanssa samaan tarhaan! (: -Hanna
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 31, 2013 19:33:25 GMT 1
31.12.2013
Kävelin Yläkokkoon bussipysäkiltä hieman apeassa mielentilassa. Vettä satoi ja lumesta ei ollut tietoakaan, vaikka huomenna olisi tammikuu! Saavuin talliin, jossa en nähnyt muita. Kurre oli ilmeisesti jo viety tarhaan, joten joutuisin puhdistamaan sen jalat tuosta kamalasta kuran paljoudesta. Murr. Mieltäni kuitenkin piristi upouusi koulusatula, joka oli saapunut tänään tallille! Pääsisin vihdoin pitkästä aikaa taas kunnolla treenailemaan, ruunalla kun oli ilman satulaa tapana ottaa vähän turhan rennosti tuo työnteko. Nappasin riimut ponin ovessa olevasta koukusta ja lähdin hakemaan palleroa talliin. Koitin väistellä suurimpia vesilätököitä, mutta onnistuin jotenkin ihmeellisesti kastelemaan lenkkarini. No, onneksi minulla olisi saappaat mukana ratsastamista varten! Minua vastassa oli virkeän näköinen ruuna, joka ravasi portille valmiiksi odottamaan. Jes, ei tarvitsisi hakea sitä tuolta mutaläjästä, riemuitsin. Kurre miltei juoksi pois tarhasta, enkä yhtään ihmettele – kukapa tuolla haluaisi jalkojaan liata! Naurahdin hieman ponin pörheydelle ja suuntasimme suoraan vesariin. Pesin rauhoittuneen ruunan jalat tarkasti, ettei niihin vain pääsisi tulemaan mitään tulehdusta. Kuivasin ne myös huolella ja lähdin sitten hakemaan harjapakkia. Palatessani huomasin Lisbethin saapuvan talliin. Tyttö auttoi minua harjaamisessa ja piti muutenkin seuraa veikeälle ponilleni. Lisbeth lähti kuitenkin kohta takaisin oman hoitsunsa, Origon luokse. Kurre ei ollut kamalan likainen, joten pian heitin sille satulan selkään ja suoristin huovan. Satulavyö oli aavistuksen lyhyt, mutta luultavasti johtui vain pullistelusta. Omaan päähäni iskin kypärän ja laitoin hanskat käteeni. Sitten vielä suitset ponille ja olimme valmiita päivän treeneihin! Otin ohjat Kurren kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä maneesille. Se olikin tyhjä, joten suljin oven ja laskin jalustimet alas. Kiristin satulavyötä hieman ja istuuduin mahdollisimme pehmeästi satulaan. Satulavyö tuntui hyvältä, joten päätin lähteä kävelemään uralle pitkin ohjin. Laukanvaihtoja voisi ainakin harjoitella, mietin säätäessäni vielä jalustimia hiukan pidemmiksi. Kurren askeleet tuntuivat ihanan pehmeiltä ja rauhoittavilta. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin suuntaa ja aloin ottamaan ohjia tuntumalle. Kurre meinasi alkaa kiihdyttämään vauhtia jo heti alussa, joten tein paljon puolipidätteitä. Siirsin ruunan raviin ja lähdin tekemään isoa ympyrä kahdeksikkoa. Pikkuhiljaa poni rentoutui ja alkoi laskea päätään hieman alemmas. Siirsin Kurren käyntiin ja nostin seuraavasta kulmasta laukan. Poni syöksähti eteenpäin ja teki muutaman suhteellisen ison pukin. En ollut varautunut niihin, joten horjahdin hieman eteenpäin, mutta en sentään pudonnut. Napautin Kurrea raipalla ja käskin ponin laukata muutaman kierroksen ihan kunnolla, ilman possuiluja. Kun tämä onnistui, aloin ottamaan kokorataleikkaalla laukanvaihtoja, aluksi ravin kautta. Ruuna oli hieman hidas pohkeelle, eikä ymmärtänyt, miksi heti raviin siirtymisen jälkeen olisi pitänyt nostaa uudelleen laukka. Suoraan askeleessa tehdyt vaihdot onnistuivatkin siis paljon paremmin! Taputin ponia kaulalle ja annoin sille hieman pidempää ohjaa loppuravailujen ajaksi. Kurre pärski innoissaan ja venytti kaulaansa oikein pitkäksi. Kyllästyin pian maneesissa ratsastamiseen, joten lähdin katsomaan, millaisessa kunnossa maastoreitit olisivat. Aika mutaistahan sielläkin oli, mutta kävimme kävelemässä noin kilometrin lenkin hiekkatiellä, jonka jälkeen vein Kurren talliin odottelemaan iltaruokiaan. Puhdistaessani ponini varusteita satulahuoneessa, sinne saapui muutama muu tallilainen. ”Moi Chappe ja Nelly!” Sanoin iloisesti. Molemmat moikkasivat pirteästi takaisin ja Nelly nappasi Accen harjapakin hyllyltä, lähtien sitten hoitoponinsa luokse. ”Me mennään Lucan kanssa juoksuttamaan Dania maneesiin, haluutko tulla kattomaan?” Chappe hihkaisi innoissaan. Tyttö varmaan näki hämmästyneen ilmeeni, kun lisäsi nopeasti, että ”Ainiin, Dani on siis se Deisin varsa!” Naurahdin hieman ja sanoin tulevani heti kun saisin ripustettua suojat kuivimaan. Chappe lähtikin pian maneesille ja minä kävin vielä tarkistamassa, että Kurren kengät ja hokit olisivat hyvin paikoillaan. Kaikki oli kunnossa, mutta varasin ponille silti kengityksen seuraavalle viikolle. Saavuttuani maneesille, siellä olikin jo muutama muu katselemassa shetlanninponi orin päätöntä juoksentelua. Luca ja Chappe koittivat kaikin voimin hillitä sen loputtomia pukkeja, mutta Dani senkun pinkoi minkä pienistä kavioistaan pääsi. Iidan tullessa paikalle, poni rauhoittuikin yllättäen ja ravasi nätisti ympyrällä. Nauroimme kaikki hupsulle orille ja lähdimme Iidan kanssa jo talliin. ”Hei Hanna, onko sulla kuinka kiire kotiin?” Iida kysyi katsoen tarhoille päin. ”Eipä oikeestaan” Vastasin reippaasti. ”Jos viitsisit hakea muutaman hevosen sisälle, ennenkuin ihmiset alkavat noita raketteja paukutella, se olisi suuri apu!” Iida sanoi hieman huolestuneen näköisesti. ”Juu, tottakai!” Sanoin ja lähdin kohti tarhaa, jossa Caya seisoskeli. Tamma laittoi korvat luimuun kun lähestyin sitä, mutta antoi kuitenkin laittaa riimun päähänsä. Nälkäinen poni nappasi kiinni takkini hihasta ja nykäisi hieman. ”Hei kuules! Miten Kurre oikein kestää sua, kun oot tollanen riiviö?” Kysyin ponilta, samalla taluttaen sitä talliin. Kun olin päästänyt tamman karsinaan, heitin sille heti iltaheinät turvan eteen, ettei tuo potkisi seiniä hajalle. Se tästä vielä puuttuisikin! Hain vielä muutaman muun hevosen sisälle, jonka jälkeen kiiruhdin pihalle. Koko taivas oli täyttynyt erivärisistä raketeista ja suurin osa talliporukasta oli kerääntynyt katselemaan niitä. Puhuimme hetken uudenvuoden lupauksista ja sen sellaisista, kunnes päätin lähteä perheeni luokse loppuillaksi. Kävin kuitenkin vielä ennen lähtöäni tallissa rapsuttelemassa Kurrea ja annoin sille jopa muutaman herkun ruokakuppiinsa! Hyvää uutta vuotta koko Yläkokon porukalle! (:Ps. Piirrän sen Kurren kuvan tässä lähiaikoina, nyt on vaan tehnyt niin paljon enemmän mieli kirjoitella!// Kiva tarina ja hyvän pitkä, helppoa luettavaa, ei rasittanut silmää! Super! Hyvä, kun teille se koulusatula tuli, niin pääsette treenaamaan ihan kunnolla!! Tosiaan maastot ja tarhat on kamalassa kunnossa, tulis sitä lunta nyt! Dani on aika liian reipas poni, mutta pysyy jotenki vielä nahoissaan jonkun verran.... Haha, Kyllä se sun Kurres on ihan hyvin Cayaa ja sen huonoja päiviä kestänyt! Caya on vaan pistänyt sen heti ruotuun ja niillä on useimmiten sopu... paitsi ruoka-aikoihin.. Vinkkinä, jos viet niille heinää, niin laita kaks kasaa mahdollisimman kauaks toisistaan! Kiitti, kun otit pari hevosta sisään! Illalla paukuteltiinkin tosi paljon... Liikaakin? 16v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 1, 2014 22:57:40 GMT 1
1.1.2014Uuden vuoden kunniaksi nappasimme kaverini kanssa tälläisen kuvan Kurresta! (: Sori toi laatu, kuva näytti paljon hienommalle 'livenä'... D:// Söpö Kurre! Lisään ton kuvan sivuille, kun ehdin ja tuun matkoilta(: 7v€ -Iida -> voisitko tulla useampana päivänä ens viikolla, kun mä lähen Kanarialle ja Sanna, Lucas ja Rami on tallissa. Sanna kyllä hoitaa kaiken, mutta voisit naista autella?(: siitä 30v€
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 23, 2014 19:18:44 GMT 1
23.1.2014
Sori taas tällänen pikanen (ja vielä väritönkin..) kuva ponista, mutta tosiaan palailen sitten helmikuussa taas tarinoimaan kunnolla!
//Aw... söpö Kurre:3 5v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 28, 2014 18:33:48 GMT 1
28.1.2014
Kello oli kuusi tiistai-iltana ja Yläkokossa kävi kova vilinä. Uusia kasvoja näkyi jonkun verran ja myös suuri joukko pikkuisia pyöri uuden hevosen, Rimpulan, karsinan ympärillä. Olin hakenut pirteän näköisen Kurren käytävälle ja harjasin sitä parhaillaan pehmeällä harjalla. Poni oli saanut laiskotella viime aikoina enemmän kuin laki sallii, kun sen omistaja oli joutunut juoksemaan paikasta toiseen. Tänään oli sentään vapaa ilta ja sain rauhassa lähtä ratsastamaan. Kurre lerputti alahuultaan minun puhdistaessa sen kavioita. Onneksi oli nuo tilsakumit, muuten ei voisi koskaan ratsastaa ilman, että hevonen saisi kamalat paakut lunta kavioihinsa. Harjattuani kurren, otin sen suojat syliini karsinan vierestä. Aloin laittaa niitä yksi kerrallaan ponille, joka ei millään osannut pitää jalkojaan alhaalla. Kurre hörisi kun huomasi Iidan työntävän heinäkärryjä jonkun yksärin karsinaan. Naurahdin ruunalle taputtaen sen mahaa ja sanoin, että se ehtii syömään kyllä myöhemminkin. Ulkona laskin jalustimet alas ja kiristin vyön. Hyppäsin isolla ponnistuksella selkään, jolloin toisella puolella oleva jalustin napautti Kurrea kylkeen. Poni loikkasi aavistuksen eteenpäin, mutta ei lähtenyt sen kummemmin sooloilemaan. Säädin toista jalustinta reiän lyhyemmäksi ja tarkistin vielä vyön kireyden. Kurre käveli pitkin askelin lumen peittämällä kentällä ja kurkotteli turvallaan kohti maata. Itse koitin hakea mahdollisimman hyvää istuntaa ruunan selässä, jotta kestäisin mahdolliset pukit, joita varmaan tauon jälkeen tulisikin. Keräsin ohjat käteeni ja tein muutaman pysähdyksen ja peruutuksen, ihan vain varmistuakseni siitä, että poni olisi kuulolla. Aloin ravailemaan keventäen erilaisia kuvioita kentälle. Kurre koitti vähän väliä kiihytellä ja nykiä lisää ohjaa, mutta pysyin napakkana ja koitin keksiä sille tekemistä koko ajan. Ravattuani tarpeeksi, istuin alas ja nostin laukan. Kurre sinkosi todellas kovaan vauhtiin ja pukittikin samalla. Jouduin melkein repimään ohjista, jotta sain palautettua normaalin laukkatahdin takaisin. Koitin muutamaa laukanvaihtoa keskihalkaisijalla, mutta eipä niistä oikein mitään tullut, kun ponilla oli niin kovasti virtaa. Siirsin sen lopulta käyntiin, mutta en viitsinyt laskea ohjia aivan pitkiksi. Kurre vaikutti rauhoittuneen kivasti, joten otin vielä hieman ravia loppuun. Suunitelmani kuitenkin päättyivät lyhyeen, sillä metsästä kuulunut kolahdus sai ruunan pään sekaisin ja se pinkaisi kentän toiseen päähän niin kova kuin jaloistan pääsi. Tunsin kuinka liukas maa sai jalat lähtemään alta ja lensin päistikkaa voltilla suoraan aitaa päin. Toivuttuani tärähdyksestä, aloin hädissäni tutkimaan Kurrea, ettei sille vain ollut käynyt mitään. Poni seisoi hieman häkeltyneenä paikoillaan, kun tarkistin jalat mahdollisten haavojen varalta. Ulospäin en ainakaan nähnyt mitään erikoista, joten päätin pyytää Idaa tallista katsomaan miten poni askeltaisi. Nousin takaisin selkään ja kävelin ensin muutaman kierroksen ajan, jonka jälkeen siirryin raviin. Olihan Kurre melko jäykkä ja jännittynyt, muttei kuitenkaan vaikuttanut satuttaneensa itseään. Huhhuh! Selvittiin siis pelkällä säikähdyksellä. Käveltyäni pitkät loppukäynnit, laskeuduin alas selästä ja nostin jalustimet ylös. Kurre katsoi minua lempeillä silmillään ja minulta meinasi jo päästä itku. Eihän tuo mitään pahaa ollut tarkoittanut, omistajansa kuin oli vain olut laiska liikuttaja, niin olihan ponilla arvatenkin virtaa! Tallissa loimitin hieman hikisen Kurren ja laitoin jalkoihin vielä varmuuden vuoksi linimenttiä. Ponin rouskuttaessa iltaheiniään, vein tavarat takaisin paikoilleen ja kävin juttelemassa muille tallilaisille taukotuvassa. Chappe ja Nopa kyselivät tiuhaan tahtiin kysymyksiä kentällä sattuneesta onnettomuudesta. Vastasin kaiken olevan kunnossa, eikä näkyviä vammoja kummallekkaan ollut tullut. Kello näytti jo puoli yhdeksää, joten sanoin heipat tallilaisille ja ponilleni, jonka jälkeen lähdin kävelemään ohuen lumipeitteen saaneelle autolleni. // Teki mieli kirjoitella jotain tällaista 'jännempää'... Ja ainiin, teen tuolta sun reissu-viikon ajalta yhden isomman kirjotuksen tän viikon aikana! // Oi! Onneksi ei kummallekaan pahemmin mitenkään tapahtunut! Kurren tarkistin: Pari askelta ravin noston jälkeen, ruuna ontui pari askelta, samoin käännöksen jälkeen, mutta meni sen jälkeen normaalia raviaan, saattoi vähän varoa alkuun, mutta kun huomas ettei satu niin sitten se meni taas hyvin:) Rimpula on tosiaan saanut paljon pikku-ihailijoita, ainakin kun sitä ulkoa päin tarkkaili:D 12v€ -iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 29, 2014 15:35:44 GMT 1
29.1.2014
3.1.2014 Olin lupautunut auttamaan Sannaa ja Lucasta tallissa muutamana päivänä, sen aikaa kun Iida olisi matkoilla. Tänään olisi tiedossa Iltatallissa auttamista. saavuin paikalle hieman ennen viimeisen tunnin alkua ja päätin auttaa ratsastajia hoitamaan ratsunsa yökuntoon. Estevakkarilla olivat olleet Katti, Miina, Vappu, Kirinä, Caya ja Kassu. Katin ja Vapun ratsastajat näyttivät olevan jo vanhempia ja pärjäävän itse hevostensa kanssa. Miinan ratsastajaa autoin satulan saamisessa pois korkean tamman selästä. Kirinä taas oli hieman pyöriväisellä tuulella, joten opastin sen ratsastajaa laittamaan hevosen kiinni riimunnarulla. Cayaa kävin muuten vain moikkaamassa, samoin kuin Kassua. Vein muutaman satulan ja suitset paikoilleen ja keskustelin hetken Kassun ratsastasjan kanssa, kun tämä laittoi orille loimea. Pian Sanna pyysi minua jakamaan yksäripuolelle heinät, joten kävin hakemassa täytetyn heinäkärryn tallin oven edestä. Lucas olikin jo jakanut kaurat ja muut mössöt, joten minun ei tarvinnut varoa nälkäisinä tunkeileviä hevosia. Tarkistin lopuksi vesien tilanteen ja lisäsin vettä Kurren ja Sennin lisäksi pihatossa asuville hevosille. // Sanna ja Lucas... Sanna varsinkin, kertoi että sä olit enemmän kuin avuksi! Hyvä, hyvä!6.1.2014 Saavuin tallille hyvin aikaisin aamulla ja katsahdin ensimmäiseksi ilmoitustaululle. Siellä luki erilaisia ohjeita aamutallin tekemisestä, joten päätin aloittaa hevosten loimittamisesta. Peppi ja Miina eivät minusta sen kummempia välittäneet, vaan antoivat kiltisti laittaa loimet päällensä. Lilli taas oli hieman ärtyinen ja koitti muutaman kerran saada nappaistua hihastani kiinni. Tumpun kohdalla minulla tulikin vaikeuksia, kun se oli niin kamalan korkea! Jouduin oikein pomppimaan, että sain loimen suoraksi myös selän päältä. Ruuna katseli minua huvittuneena ja pärskähti sitten. Kun olin saanut lopuillekkin hevosille tarvittavat loimet päälle, lähdin taluttamaan niitä tarhaan. Otin samaan matkaan Lillin ja Nellin, jotka seurasivat kiltisti perässäni tarhalla. Lopuksi vein vielä Origon neitien kanssa mussuttamaan heinää. Ruuna meinasi lähteä lapasesta, kun sillä oli niin kiire syömään. Sovimme Sanna ja Lucaksen kanssa, että Veisin vielä Cayan ja Kurren ulos, jonka jälkeen voisin tehdä omia juttujani. Hellin hetken Kurrea, kunnes sekin ilmaisi mielipiteensä ruoan myöhästymisestä. Vein ponin tarhaan ja hain kiukkuisen Cayan sen kaveriksi. En oikein vieläkään käsittänyt, miten ne kaksi tulivat noin hyvin toimeen..? //Tumppu onkin aika iso ja sen selkään on mullakin vaikeuksia saada loimi, taikka satula, mutta onneksi on Lucas ja Sanna! Onneksi Origo ei päässyt jyrään, sillä se on vetänyt muakin ympäri pihaa, kun en narusta päästänyt irti... En kyllä käsitä mäkään miten Kurre on Cayaa kestänyt ja kestää edelleen... Mutta hyvä vaan niin on Cayallakin seuraa, kun sen seurassa harva viihtyy...
8.1.2014 Tänään oli keskiviikko, joten oli minun vuoro pitää päivän tunnit. Ensimmäisenä oli vuorossa tätitunti, jossa oli hieman vanhempia ratsastajia. Tunnilla olivat Molla, Keikari, Kipinä ja Tara. Harjoittelimme laukanvaihtoja kahdeksikolla ja erilaisia puomitehtäviä. Tunti sujui mielestäni hyvin. Toisena oli vuorossa lastentunti, jossa ratsuina toimivat Deisi, Nelli, Visse ja Kämpe. Tunnilla keskityttiin ilman jalustimia ratsastamiseen ja tasapainon säilytämiseen. Nellillä ratsastanut Ilona horjahti harjoitusravissa ja putosi, mutta nauroi vain tapahtuneelle. Keskimmäinen tunti oli taas hieman vanhemmille ratsastajille. Harjoittelimme samoja asioita kuin ensimmäisen tätiryhmän kanssa ja hevosina toimivat tällä kertaa Molla, Keikari, Hurmaus ja Kipinä. Melko suokkipainoitteinen tunti siis! Seitsemältä alkoi teinitunti, jossa töitä tekemässä olivat Origo, Katti, Nelli, Acce, Peppi ja Kassu. Teimme paljon siirtymisiä kahdella pääty-ympyrällä ja hyppäsimme muutaman kavaletinkin. Viimeinen tunti kului hypätessä noin metrin korkuista rataa erilaisilla esteillä. Ratsuina toimivat Hurmaus, Kirinä ja Keikari, eli pelkkiä suokkeja olikin tällä tunnilla. // Pientä ripitystä: Visse on menehtynyt ähkyyn viimevuoden puolella, mutta mä en oo tainnu vielä korjaa sitä tuntilistoilta pois...:/ Huhhuh, onneksi Ilonaa ei sattunut! Se on sellainen itsepintainen tyttö, joka ei hevillä luovuta ja saakin Nellin kulkemaan hyvin! 10.1.2014 Aika oli vierhtänyt nopeasti ja oli jo toisiksi viimeinen päivä, ennenkuin iida palaisi takaisin Suomeen. Kävin heti tallille päästyäni hommiin ja aloin siivota tuntsaripuolen karsinoita. Kuuntelin samalla musiikkia, joten monta kottikärryllistä tyhjentyikin lantalaan aivan huomaamattani. Sain siivottua kahdeksan hevosen karsinat oikein perinpohjin hieman alle kahdessa tunnissa. Toin Vallulle, Mollalle ja Danalle hieman lisää kuiviketta karsinoihin, koska lattia alkoi uhkaavasti jo näkyä. Kävin puhdistamassa Sannin ja Rikun ruokakupit, sekä lakaisemassa yksäripuolen käytävän siihen pudonneista aamuheinistä. Päätin selvitellä vielä muutaman hevosten harjakoreja ja puhdistaa nekin. Varsinkin Katin ja Vapun harjoissa oli muiden ponejen tavaroita. Mutta olipa Jutan ämpäriin jäänyt jonkun ratsastushanskatkin. Kävin viemässä ne ilmoitustaulun viereen, josta niiden omistaja ne varmaankin löytäisi. Siivottuani vielä hieman varustehuonetta, päätin lähteä pienelle maastolenkille Kurrella. Minun ja ruunan seuraksi lähtivätkin Chappe ja Venni sekä Nopa ja Lilli. Menimme paljon ravia ja myös muutaman laukkapätkän. Lenkin pituudeksi tuli arviolta noin viisi kilometriä. // Eli perus päivän teit tänään, lannan luontia, purujen tuontia, lakaisua ja sitten jotain muuta kun aikaa jää, mulla se on aina niin:D Ihanaa, kun Chappe ja Nopa tuli sun ja Kurren seuraksi maastoon ja kaikki sujui hyvin!
Kiitos paljon kaikesta koko henkilökunnan puolesta ja 30v€ lähti sulle! -IIDA
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 3, 2014 20:51:23 GMT 1
3.2.2014
saatiin yksi tämmöinen hämärä maneesikuva joltakin tallilaiselta, kun käytiin tänään Kurren kanssa oikein kunnolla treenailemassa! Ruuna on nyt siis 6-vuotias ja tasoksi päivittelin sivuillekkin helpon A:n. Eiköhän tästä päästä pikkuhiljaa jo kisakentillekkin pyörimään!
Seitsemäs merkintä
// Tosi hieno kuva! Kiva, kun pääsitte maneesiin kunnolla reenaileen;) 7v€ -Iida -> tämmöne erilainen tehtävä (jota ei pakko tehä!): sisällytä tarinaan sanat; taulutelevisio, rautakanki, kuulovaivainen. Saatuasi kaikki sanat sisälle tarinaan saat lisää 3v€
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 14, 2014 12:07:04 GMT 1
14.2.2014
Kurrella ei ollut tänään tunteja ja minä olin päässyt jo muutamaa tuntia aiemmin töistä, joten päätin lähteä ajelemaan kohti Yläkokkoa. Tarkoituksena oli lähteä maneesiin hieman hyppimään ponilta ylimääräisiä energioita pois. Olin pirteällä tuulella, sillä eilinen kampaaja oli osannut leikata hiuksistani juuri sellaiset kuin halusinkin! Olin myös värjännyt ne räikeän punaisella ja peilailinkin nyt niitä auton sivupeilistä. Tiet olivat kamalan liukkaat ja aina risteyksessä auton takaosa pääsi liukumaan parikymmentä senttiä pois paikoiltaan, vaikka kuinka koitin varovasti mennä. Olin käynyt eilen ostamassa ruunalle hieman porkkanoita ja uusia varusteita ystävänpäivän kunniaksi. Kuuntelin radiota ja hyräilin samalla sieltä tulevia biisejä. Samassa puhelimeni soi. Soittaja oli Iida. 'Moikka Hanna...' Iida aloitti hieman vaisun oloisena puhelun. Säikähdin hieman ja kysyin nopeasti: 'Eihän Kurrelle oo käyny mitään?' 'Ei, se on ihan kunnossa! Meillä vaan sattui sellainen juttu, että Keikari alkoi hieman ontua ja tarvitsisimme tunnille jonkun toisen ponin, sillä ratsastajia on tulossa viisi... Olisko sulla ideoita mitä voisimme tehdä?' Iida kysyi hieman surkeana. 'Noh, mutta tehän voitte lainaa Kurrea! Mä aattelin sillä tänään kyllä hypätä, mutta kyllähän se poni nyt jaksaa yhen lastentunnin köpötellä.' Vastasin pirteänä. 'Oikeestikko?! Voi Hanna, kiitos todella paljon! Voin korvata tän pitämällä sulle vaikka tänään jonkun pienen estevalkun.' Iida riemuitsi. 'No kiitos vain itsellesi! Sopisiko kolmen vartin päästä maneesilla, mä oon ihan just siinä pihassa?' Kysyin naiselta. 'Sopii kyllä! Käyn laittamassa jo esteet valmiiksi maneesiin.' Iida vastasi ja lopetimme puhelun. Avasin hieman jäisen tarhan portin ja kutsuin ponia nimeltä. Ihme kuulovaivainen hevonen, kun ei korvaakaan heilauttanut vihellykselleni! Caya tosin oli kovasti ollut tulossa mukaani, mutta onneksi sen uusi hoitaja Annika, joka hoisi myös Nelliä, tuli paikalle. Moikkasimme toisiamme ja vaihdoimme hiukan kuulumisia. Kurre vaikutti kivan rauhalliselta (Kerrankin!) Joten päätin hoitaa sen vapaana karsinassa. Poni tutki heti kaikki karsinan nurkat herkkujen toivossa, joten katkaisin muutaman porkkanan ja heitin ne ruunan ruokakippoon. Ponin hamutessa porkkanoita harjasin sen pikaisesti läpi. Laitoin suojat kaikkiin jalkoihin ja selkään estesatulan. Koska minulla oli päälläni viininpunainen takki, päätin otta saman värisen huovan messiin. Vielä meksikolaiset messinkisillä olympiakuolaimilla varustetut suitset ponin päähän ja olimme valmiita lähtemään maneesille! Paitsi, että minunkin täytyi vielä käydä vaihtamassa saappaat jalkaan ja kypärä päähän. Onneksi käytävälle sattui juuri Senna, joka lupasi talutella Kurrea pihalla sen aikaa, että vaihtaisin varusteeni. Kurren rento käytös loppui lyhyeen sen nähdessä esteet. Koitin rauhoitella tönkösti kävelevää ponia ja taivutella sitä mahdollisimman paljon. En muista koska olisin viimeeksi ratsastanut tälläisellä rautakangella! Pian Iida saapui maneesiin ja pahoitteli myöhästymistään, sillä oli ollut asentamassa heidän uutta taulutelevisiotaan olohuoneeseen. Hyppäsimme ensin muutamaa ristikkoa ja pikkupystyä, mutta lopuksi ylitimme puhtaasti metrin radan, muutamia pikkuvirheitä lukuun ottamatta. Virheitä olivat lähinnä liian kaukaa hyppyyn lähteminen ja omien jalkojeni taaksepäin heilahtaminen. Olin silti ihan tyytyväinen poniin ja itseenikin, sillä viime estetreeneistä oli jo melkein kuukausi aikaa. Maneesiin saapui pian muut lastentuntilaiset hevosineen ja avustajineen, joten käänsin Kurren kaartoon ja laskeuduin ratsailta. 'Onko tää Kurre?' Pieni ja vaaleahiuksinen tyttö kysyi minulta hiljaisella äänellä. 'Juu, Kurrehan tämä. Tosi kiltti poni, vaikka onkin aika reipas. Haluutko että punttaan sut selkään?' Kysyin tytöltä. Tämä vastasi tietysti myöntävästi, joten autoin Elinaksi itsensä esitelleen tytön ruunan selkään. Säädimme jalustimet sopiviksi ja toivotin Elinalle hyvää tuntia. Lähdin itse taukotupaan teetä keittämään ja odottamaan Kurren 'töiden' päättymistä. //Vähän tönkkö tarina tiedän, mut sainpahan taas jotain ees kirjoteltua Kahdeksas merkintä
// Tosiaan Keikari alkoi ihan yht'äkkiä ontumaan, kun talutin sitä tarhoilta tallille :0 Se on nyt karsinalevossa pari päivää ja kahtoo nyt sitten jatkaako jalka vioittelua vai toimiiko Jee ystävänpäivän kunniaksi meidänkin hevoset sai pari ylimäärästä porkkanaa, voi että kun niille maistu! Valmennus sujui teiltä hyvin, vaikka Kurre olikin energisenä Tunnill Kurre oli yllättävän rauhallinen, luultavasti se tajusi, että sen selässä oli pieni epävarma lapsi, joka oli tipahtaa äkkisistä liikkeistä 14v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 15, 2014 10:03:41 GMT 1
15.2.2014
Leppoisa lauantai päivä. Mitähän sitä keksisi? Tallilla voisi ainakin lähteä käymään, mietin painaessani tee keittimen päälle ja lähtiessäni hakemaan päivän lehteä postilaatikosta. Puin päälleni violetin takin ja kietaisin kaulaan pinkin huivini. Olin taas onnistunut saamaan joka vuotisen talviflunssan ja välillä tosiaan alkoi yskittämään niin kovin, ettei henkeä meinannut saada. Päästyäni takaisin sisälle, söin Nikon keittämää puuroa ja join mansikalta maistuvaa lempiteetäni. Jeri pörräsi jaloissani taukoamatta ja kerjäsi selvästi rapsutuksia. Päätin ottaa koiran mukaan tallille, että olisi silläkin sitten jotain tekemistä. Kurre oli vielä syömässä aamuheiniensä rippeitä tarhassa, joten päätin käydä kyselemässä Iidalta, tarvitsisiko tämä apua aamutallin teossa. Nainen antoi minulle tehtäväksi tuoda Mollan ja Lantin ulkoilemaan ja heittää niille kottikärryllisen heinää. Kävin ensin nappaamassa komean tinkerin karsinasta ja talutin sen tarhaan. Mollan kanssa ei sujunutkaan yhtä hyvin, kun tamma käänsi minulle takapuolensa ja pisti korvansa luimuun. Sain kuitenkin houkuteltua hepan lopulta luokseni ja sekin pääsi ruokailemaan. Päätin lähteä ponini kanssa metsään käppäilemään, kun en keksinyt muutakaan tekemistä. Vihelsin innokkaan Jerin mukaani ja kävin hakemassa Kurren tarhasta. Laitoin ruunalle ohuen fleece loimen päälle ja suitset päähän. Myös suojat näin tarpeellisiksi, jotta säästyttäisiin ylimääräisiltä vammoilta. Kipusin Kurren selkään tallin pihalla olevan korokken päältä ja käänsin ponin kohti metsätietä. kiertelimme rauhallisesti kävellen ja ravaillen noin puolen tunnin lenkin vaihtelevassa maastossa. Jeri hyppi edessämme, jääden välillä odottamaan meitä. Kurrekin oli mukavan rauhallisella päällä eilisten estetreenien ansiosta. Tallissa riisuin Kurrelta loimen ja harjasin sen läpi kumisualla ja pölärillä. kevät oli jo tulossa kovaa vauhtia, sillä ponista lähti valtavia määriä talvikarvaa. Ruuna lepuutti takajalkaansa ja katseli Serin touhuja puoliksi unessa. Kävin taukohuoneessa juomassa hieman mehua kaapistani ja 'törmäsinkin' siinä samassa myös Lunaan ja Lisbethiin. Minulle selvisi että Luna oli ottanut toiseksi hoitsuksi Accen. Juttelin tyttöjen kanssa jonkun aikaa, kunnes Niko kertoi olevansa tallin pihassa minua odottamassa, joten lähdin takaisin kotiin. Tähän nyt tän lyhkäsen tarinan lisäks vielä koulussa töherretty kuva musta, Kurresta ja Seristä maastoilemassa (sori toi viiva tossa, oli päässy paperi vähän taittumaan repussa :/...) Yhdeksäs merkintä
// Oi kiva kun tulit aamulla mua auttaan! Molla on tosiaan hieman vielä ärhäkkä ajoittain, mutta siitä alkaa kuoriutua aika pusuttelia (ilman hampaita), sille teki selvästi hyvää jäädä yksityiseksi, eikä jatkaa tuntitöitä! Kiva, kun Kurre oli rauhallisempi tänään ja pysyitte maltillisessa vauhdissa maastossa Serin kanssa (söpö koira)! Hieno kuva ja Seri on söpö samoin, kuin Kurre!:3 12v€ -Iida -> Haluaisitko käydä taluttelemassa hieman Keikaria ja katsoa, että aristeleeko ruuna jalkaansa vielä?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2014 19:14:15 GMT 1
16.2.2014
Saavuin tallille heti töitteni päätyttyä. Kurrella olisi tänään vapaapäivä, joten kävisin vain Iidan pyynnöstä taluttelemassa Keikaria, jotta tiedettäisiin, ontuuko se vielä jalkaansa. Ilta alkoi jo hämärtää, kun houkuttelin selvästi pirteämmän näköisen ruunan luokseni. Sen tarhakaverit koittivat kovasti tulla perässä, mutta sain hätisteltyä ne pois ja laitettua portin kiinni. Lähdimme käppäilemään kohti kenttää, jossa Luna ilmeisesti treenaili Kämpen kanssa puomeja. Moikkasimme tytön kanssa ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Siirryimme Keikarin kanssa raviin ja pyysin Lunaa katsomaan sen askellusta. Tyttö ei huomannut papparaisessa ontumisen merkkejä, mutta kyllähän ruuna vähän jäykäksi oli vanhuuttaan jo käynyt. Kävelimme kentällä reilun vartin ajan jonka jälkeen päästin Keikarin syömään iltaheiniään karsinaansa. Laitoin sille Sannan pyynnöstä ohuen fleeceloimen päälle ja annoin ruunalle vielä pusun turvalle. Lähdin katsomaan olisiko taukohuoneessa ketään. Olihan siellä, nimittäin Chappe ja Senna katsomassa jotakin sarjaa televisiosta. Liityin tyttöjen seuraan ja pistin teekeittimen päälle. Loppuilta menikin sitten siinä jutellessa ja nauraessa kaikenlaisille asioille. // Oi ihanaa!<3 Keikari ei ontunut! Ruuna ressukka alkaa käydä jo vanhaksi, kunten totesit, enkä mä tiiä mitä sen kans nyt enää pitäis tehä...:/ En mä sitä halua myydä, ja jos niin sen tilalle tarttis sit jonkun melkein yhtä kiltin hevosen ''korvaaamaan'' sen, vaikkei Keikaria voikaan korvata! Kiitos talutuksesta!
27.2.2014
Kurre kurkisteli ulos karsinasta minun harjatessa siitä irti valtavaa määrää talvikarvaa. Kevät oli kyllä tulossa jo kovaa vauhtia, sen huomasi lumien sulamisesta ja lintujen sirkutuksesta. Ruuna säpsähti hieman äkkinäistä puhelimeni pirahdusta. 'Hanna' vastasin puhelimeeni hieman ihmeissäni tuntemattomasta numerosta. 'Jenni täällä, eikö sulla oo mun numeroa enää tallella?' Vanha tuttuni vastasi vähän naurahtaen. 'Ai hei Jenni! Mitä sulle kuuluu nykyään?' kysyin jo paljon reippaammin. 'No tässähän tämä, raveissa on käyty ja sitärataa... Eiks sulla oo nykyään se oma ratsastuskoulukin?' jenni kysyi. 'Onhan mulla, ja oma ponikin täällä Yläkokossa!' Sanoin samalla rapsutellen uteliasta Kurrea. 'Kiva! Hmm... Onko siellä Yläkokossa vai mikä olikaan niin yhtään vapaata tallipaikkaa?' jenni kysyi yllätyksekseni. 'Eipä taida olla tällä hetkellä, valitan...' Vastasin kysymystä sen tarkempaa ajattelematta. 'Harmi, mulla ois ollu tää sun suosikkitamma myynnissä ja oisin sen mieluiten sulle myyny ku tunnet Fridan kuitenkin ehkä parhaiten mun kavereista..' Jenni vastasi hieman pettyneesti. Juttelimme vielä tovin, kunnes jouduin lopettamaan akun piipittäessä sen loppumista. Kävelin kentällä Vapaana olevan ponin kanssa hieman mietteissäni. Frida - Tuo upea kimo minishettis tamma, jonka olin luvannut ostaa heti kun se vaan myyntiin tulisi! Nuorikin se vielä oli, ties vaikka se siitä tulisi jonkinsortin raviratojen kuningatar vuosien saatossa! Mutta silti, miten selittäisin tilanteen Iidalle, Yläkokossa ei olisi juuri nyt tilaa yhdellekkään ylimääräiselle hevoselle. Ellei sitten... Fridahan voisi olla samassa karsinassa Kurren kanssa! Ruuna on rauhallinen ja Frida tarpeeksi pieni mahtuakseen sen kanssa asumaan. Menin heti inoissani halailemaan Kurrea, kunnes todellisuus iski päälle – Suostuisiko Iida koskaan Fridan muuttamiseen tänne? Olisiko minulla aikaa pitää kahta ponia? Mitä muut tallilaiset sanoisivat? Unohdin koko tamman hetkeksi ja keskityin Kurren irtojuoksutukseen. Poni oli yllättävän leppoisa, mutta liikkui silti irtonaisesti ja keskittyneesti. Vein ponin takaisin tarhaan ja vetäisin syvään henkeä. Nyt pitäisi mennä kertomaan tästä Iidalle - oli vastaus mikä tahansa! Kymmenes merkintä
// Äw.. varmaa tosi söpö Frida, kimo minishettis<3 Aah! Kuules, kai mun pitää myöntyä tohon ideaan, että Frida muuttaa Kurren kanssa samaan karsinaan...! Miten mä vaan selitän Sannalle.... Sä saat kuule hoitaa sen mun puolesta! Se on ihan hiiltyny muhun, kun hankin Jaakon ja Hugon tänne.... Mutta toistaalta, se on pitänyt poneja ihan hyvinä ja sanonu, että kyllä ne ruokansa tienaa:D 14v€ (molemmista) -Iida -> Käy jututtaas sitä mun perkuleen serkkua, kyllä se kai suostuu!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 1, 2014 18:24:48 GMT 1
1.3.2014
Kävelin jännittyneenä Yläkokon tallirakennukseen, samalla Kurrea taluttaen. Olin puhunut heti aamulla Sannan kanssa Fridan tuomisesta Yläkokkoon ja olihan nainen pienen pehmityksen jälkeen siihen suostunutkin. Sain puhelimeeni viestin, jossa Jenni kertoi matkassa menevän vielä noin puolitoista tuntia. Miten jaksaisin odottaa! Päästin Kurren karsinaan, joka oli vasta siivottu. Otin käteeni harjakamman ja siistin harjasta sekä hännästä ylimääräiset takut pois. Tasoitin jouhet varovasti saksilla ja ai että kun ponista tulikin nätti komea! Nappasin satulan syliini karsinan ulkopuolelta ja nostin sen ruunan selkään. Kurrea en taas ollut vähän aikaan kunnolla ratsastanut, joten tänään kunnon hikitreeni ei olisi pahasta. Ja olihan meillä nyt aikaakin hyvin ennen Fridan saapumista. Vielä suitset päätään heiluttelevan pulleron päähän ja eikun menoksi! Hyppäsin Kurren selkään tallipihalla ja säädin jalustimet sopiviksi. Poni luimisti hieman kiristäessäni satulavyötä, mutta korvat siirtyivät välittömästi eteenpäin, kun maneesin katolta putosi lunta alas. Ruuna ajännittyi vähän, eikä suostunut heti liikkumaan. Huoh, tätä se teettää kun ei poniaan kunnolla liikuta, säikkyy nykyään ihan kaikkea! Lähdin kokeilemaan kentän kuntoa, mutta totesin sen olevan vielä hieman liian kova pohjainen laukkaamiseen. Siirryimme maneesiin ja kokosin ohjat tuntumalle. Kurre pärski kovaa ja askelsi isosti. Siirsin ponin raviin, jossa se aluksi painoi vähän kädelle, mutta ei onneksi kauaa. Teimme pari pohkeenväistöä ja kahdeksikkoa verryttelyiksi, jonka jälkeen alkoi armoton laukkatreeni. Tulimme pari kertaa jonkun pitkälle sivulle jättämää kavalettia, josta Kurre keräsikin yllättävän paljon kierroksia. Sieltä tuli jos minkämoista kenguruloikkaa ja pukkeja! Ruuna rauhoittui pian, kun jätimme kavaletin rauhaan. Loppuverryttelyiksi vielä vähän ravailua kentällä, jotta ei menisi ihan maneesiratsasteluksi tämä touhu. Senna saapui pian kentälle ilman satulaa upean tinkerinsä kanssa. Laskeuduin alas satulasta ja kävin rapsuttelemassa Lanttia. Kurre alkoi kuopia ja heilua minne sattuu, taisi ponista tulla kateellinen, kun se ei saanutkaan kaikkea huomiota. 'Voi kuule Kurre, kohta joudut kestämään enemmänkin sitä ettet saa kaikkea huomiota! Frida tulee nimittäin ihan kohta...' Sanoin vilkaistessani kelloa puhelimestani. 'Kuulinkin Sannalta, että sulle tulee joku minishettis tänne?' Senna sanoi hieman naurahtaen. 'Aijaa! Mutta joo, Frida on semmoinen pikkunen veijari, enhän mä voinu sitte olla sitä ostamatta kun kerran myyntiin tuli!' 'Noh, onnea teille!' Senna huudahti toiselta puolelta kenttää. Kiitin naista ja lähdin taluttamaan poniani talliin. Nyt olisi jo kiire, Jenni kertoi olevasta pihassa aivan muutaman minuutin kuluttua! Onneksi Chappe ja Nopa olivat tekemistä vailla ja lupasivat hoitaa Kurren takaisin tarhaan, kun minä lähdin toivottamaan pikkuisen tamman tervetulleeksi! Trailerin ajaessa pihaan, olin pakahtua jännityksestä. Kohta näkisin Fridan taas, olihan siitä jo melkein puoli vuotta! Jenni pomppasi ulos autosta ja juoksi halaamaan minua. Kopissa oleva tamma kyllä huomautti melko nopeasti haluavansa jo ulos paukuttamalla lattiaa kaviollaan. Avasimme lastaussilan ja minä menin avaamaan kiinnityssolmua traikun etuosasta. Fridasta oli tullut kyllä todella söpö tuon puolenvuoden aikana, kun en olut sitä nähnyt! Ja puhtaanakin jenni oli sen pitänyt, en nähnyt yhtään ruskeaa läikkää hohtavan puhtaassa valkoisessa turkissa. Tamma lähti yllättävän nopeasti peruuttamaan taaksepäin, jolloin meinasin lentää nurin. Kerkesin onneksi mukaan, mutta naru päästyi kädestäni. Onneksi Frida oli niin ihmeissään uudesta paikasta, että jäi vain paikoilleen nuuhkimaan maata. Nappasin ponin kiinni ja rapsuttelin sitä hetken aikaa, kun Jenni otti tavaroita pois varusteluukusta. Tamma kiehnasi jo nyt minun housujani vasten, jotka näyttivätkin pian ruskeiden sijasta valkoisilta. Nauroin hupsulle minishettikselle ja lähdin kävelemään hiljakseen tarhalle, jossa Kurre ja Caya olivatkin jo huomanneet uuden tulokkaan. Päästin tamman vapaaksi ja se lähti ravaamaan suoraan Cayaa kohti. 'Voi apua, en mä uskalla ees kattoa!' Sanoin peittäessäni kasvoni lapasillani. 'Hanna hei, kato nyt kuinka hyvin ne tulee heti toimeen!' Paikalle saapunut Iida huudahti. Katsoin kuinka tammat rapsuttelivat toisiaan sulassa sopvussa ja pian niiden joukkon liittyi Kurrekin lempeästi höröhdellen. Muutaman minuutin kuluttua kolmikko päästelikin jo kunnon spurtteja tarhassa. Kaivoin puhelimeni nopeasti taskustani ja sain ikuistettua hienon ravikuvan uudesta ponistani. Lähetin sen heti kaikille kavereilleni ja kerroin kuinka iloinen olin saatuani tamamn itselleni. Frida olisi nyt siis virallisesti minun omani, enkä koskaan myisi sitä kenellekkään muulle. Unelmani omasta pienestä raviponista oli vihdoin käynyt toteen! Yhdestoista merkintä
//Oon vissiin kirjottanu vähän liikaa nyt lähiaikoina, rupee näkymään tarinoiden laadussa... :d Mut tosiaan, Fridan sivut löytyy tuolta samasta mistä kurrenkin ja kuva tulee heti kun sen saan väritettyä :'D Päiväkirjan nimeks vois vaihtaa vaikka että 'Hanna & Ponit' jos vaan käy ? :D// Ensinnäkin! Tässä laadussa ei ollu vikaa, kiva tarina vaan!! Ja sä saatkin sitten olla mun kaa puhumassa Sannalle seuraavan kerran, kun hankin hepan... ehkä se ei sitten uskalla kilahtaa...:D Ja sä sait sen helpommin suostuttua, kun mitä mä oon koko mun ikäni saanu sitä suostuteltua! Wow, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Ja mä voin jos tarttet apua Kurren liikutuksessa, niin mä voin tai ehkä jopa Lucas suostuu ratsastamaan Kurren? Tai sitten voin hyväksikäyttää sen tunneilla?;) Frida oli tosiaan ihan yhtä söpö, mitä sä olit kertonut ja toi selvästi rauhan Cayan ja Kurren tarhaan! Ihme poni :o saakin sitten jäädä tarhaan niiden kanssa, vaikka eka aattelin, että sen voit pistää pikkuponskien kaa:) 15v€ -Iida
Kurrelle tekee vaan hyvää kaikki mahdollinen liikunta, eli saatte sillä Lucaksen kanssa ratsastaa ja tunneillekkin poni voi mielellään osallistua! :D - Hanna
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 3, 2014 20:43:36 GMT 1
3.3.2014Saavuin tallille noin puoli neljän aikaan iltapäivällä. Kävelin suoraan Kurren ja Fridan karsinalle katsomaan poneja. Joku pieni vaaleahiuksinen tyttö seisoi karsinan vieressä kurkkien varovasti sisälle. 'Moikka! Ootko menossa tunnille?' Kysyin hieman säikähtäneen oloiselta tytöltä. 'Juu, oon Emmi.. Voitko sä auttaa mua vähän?' Tyttö kysyi arasti. 'Tottakai! Otetaan Kurre tähän käytävälle niin tuo Frida ei tuu tielle.' Katsoin kaltereiden välistä kurkkivaa tammaa. Nappasin ruunan kiinni ja laitoin sen molemmin puolin kiinni. katsoin hetken torkkuvaa ponia, jota tyttö harjasi. Sanoin hänelle hakevani Kurren varusteet jo valmiiksi, tytön aloittaessa samalla kavioiden puhdistamisen.
Palasin pian satulan, suitsien ja suojien kera käytävälle ja laitoin jo satulan ponin selkään. Suoristin huovan ja otin Emmin ojentaman satulavyön vastaan toiselta puolelta. Kiinnitin sen jo melko napakaksi ja laitoin seuraavaksi suojat. Tyttö halusi itse kokeilla laittaa suitset ja se onnistuikin hyvin Kurren haukotellessa. kiinnitin leukahihnan ja hän turparemmin, jonka jälkeen kysyin, tarvitsisiko tyttö taluttajaa. Hän mutisi jotain siskostaan, joka odotti jo maneesilla. Toivotin hyvää tuntia Emmille ja katsoin Kurren katoavaa takapuolta.
Seuraavaksi olisi Fridan vuoro. Tamma tunki heti kerjäämään rapsutuksi ja nameja, ehti jopa vetäistä lapasen kädestäni! Sain sen pian kuitenkin takaisin (tosin täynnä puruja...). Laitoin tammalle juuri hakemani suitset päähän ja kieritin etujalkoihin ostamani pinkit pintelit. Värikoodin kruunasi vielä samansävyinen juoksutusliina, jonka napsautin kiinni kuolainrenkaaseen. Lähdimme kävelemään kentälle päin, jossa päästin tamman kävelemään ympyrälle. Juoksutin sitä noin parikymmentä minuuttia, kaikissa askellajeissa suuntaa välillä vaihtaen. Ja kyllä ponissa virtaa riitti!
Frida juoksemassa kuraisella kentällä!
Kahdestoista merkintä
// Emmillä ja Kurrella sujui tunti oikein hyvin, poni oli toki reipas ja juoksi välillä turhankin kovaa, mutta tytön sisko sai Kurrea pidäteltyä ettei se ihan ollut juoksemassa alta! Aww.. söpö kuva Fridasta!:3 Ponilla taisi tosiaan riittää virtaa ihan tarpeeksi, kuvasta jo näkee! 12v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 12, 2014 19:02:58 GMT 1
12.3.2014
Teiniryhmän tunti oli juuri loppunut, kun lähdin kävelemään maneesilta kohti tallirakennusta. Vedin toppatakkiani tiukemmin päälleni tuulen sekoitellessa pörröisiä hiuksiani. Olin tunnettu siitä, että kuljin vielä toukokuussa toppatakki päällä ja vasta kun se tuntuisi aivan liian lämpimältä, vaihtaisin huppareihin. Ulkona oli tällä hetkellä yhdeksän astetta mittarin mukaan, mikä tuntuikin sopivalta lämpötilalta minulle. Loppuviikolle luvattu jopa kymmenen asteen pakkanen ei kuitenkaan juuri houkutellut ja olinkin sanonut kavereilleni, että jos sitä pakkasta ja lunta tosiaan tulee niin minä jään kyllä sisälle nukkukmaan! Nyt olisi kuitenkin tiedossa vielä Fridan ja Kurren iltakuntoon hoitaminen, kun kerran paikan päälle olin päässyt itse. Avasin varovasti oven Fridan miltei tunkiessa ulos karsinasta. Kurre sen sijaan jatkoi iltaheinien mussuttelua, höristen vain lempeästi minun rapsuttaessa sen säkää. Suljin oven taas uudelleen ja lähdin hakemaan harjoja satulahuoneesta. Törmäsin matkalla Lunaan ja Chappeen. 'Moikka tytöt! Vastasin tyypillisen pirteästi kättäni heilauttaen. 'Moi Hanna, mitäs sä?' Chappe vastasi Lunan solmiessa samalla kengän nauhojaan. 'Ihan hyvää, pitäis noi ponimukset tässä harjata ja sen sellaista. Ootteko te saanu jo päivän hommat hoidettua?' Kysyin katsoen vuorotellen Chappea ja Lunaa. Molemmat nyökkäilivät. 'Oisitko apua tarvinnu?' Luna kysyi nojaten Chappeen ja virnistäen leveästi. 'Ainahan mulle apu kelpaa! Jos viittitte, niin voisitte ettiä Kurrelle jonkun ohuen loimen jostain tuolta kasasta. Se kun menee ulos yöksi, ihan vain Fridan häseltämisen takia, ettei ruunalla täysin pala hermo! Mä lähenkin sitten harjaamaan Friidaa, nähään kohta karsinalla.' Puhetta vain tulvi suustani ulos nopealla voimalla ja tytöt jäivät hetkeksi suut auki seisomana paikoilleen, mutta näyttivät kuitenkin pian lähtenen etsimään loimea. Frida roikotti alahuultaan ja lepuutti takajalkaansa minun harjatessa ponista talvikarvaa pois kumisualla. Tamma oli kotiutunut hyvin Yläkokkoon alle kahdessa viikossa. Pitäisi vain saada jostain revittyä sitä aikaa, että pääsisi kunnolla harjoittelemaan ohjasajoa ja myöhemmin sitten kärryjen kanssa touhuamista neidin kanssa. Kaivoinkin heti puhelimeni taskusta ja laitoin Iidalle viestin: Moikka! Olisitko sä tai Lucas voinut liikuttaa Kurren Lauantaina, kun aattelin lähteä silloin Fridan kanssa ohjasajolenkille? (:- HannaPian tytöt saapuivatkin paikalle mukanaan tummanruskearuudullinen loimi, jota aloimme laittaa yhteistuumin heiniään ahmivalle ponille. Frida pyöri kimpussamme lakkaamatta ja jouduinkin hätistelemään sitä pois oikein toden teolla. Kuin koira, ei tuosta tammasta muuta voinut oikein sanoa. Puhdistin miniponin kaviot samalla, kun Luna kiinnitteli vielä mahavöitä ja Chappe rapsutteli muuten vain ruunaa. Laitoin Kurrelle riimun päähän ja katsahdin vielä tyttöihin ennen kuin nappasin riimunnarun käteeni karsinan ulkopuolelta. 'Voisitteko vielä tuoda muutaman ämpärillisen vettä tonne pihalle, kun se vesiastia tais olla vähän tyhjillään ainakin äsken?' Kysyin anovasti. 'Tottakai! Chappe ja Luna palveluksessanne!' Tytöt hihittivät sulkien karsinan oven, jota vasten Friida jäi nojailemaan vapautta kaivaten. Lähdin taluttamaan Kurrea tarhalle päin. Ulkona oli jo pimeää, joten piti kulkea varovasti, ettei vain astuisi kuralammikoihin. Äkillinen pamahdus maneesilta sai ruunan pois tolaltaan ja se lähti kovaa laukkaa kohti kenttää. 'Kurre!! Heti takasin tänne!' Huusin paniikissa ponin ravatessa silmät päässä pyörien ja häntä korkealla. Jäin toivottomana paikoilleni seisomaan ja olin jo lähdössä takaisin tallille hakemaan kauraämpäriä ja apua, kun huomasin tumman hahmon nappavan karkulaisen narusta kiinni. Samassa kuulin tutun äänen parinkymmenen metrin päästä. 'Mites se Kurre nyt näin vauhkoontui?' Ponia silittävä Sannaksi tunnistamani nainen kysyi. 'Sanna! Luojan kiitos sait sen kiinni, luulin jo ettei se pysähy koskaan. Poni säikähti maneesilta kuulunutta pamahusta, ilmeisesti tuuli löi auki jääneen oven kiinni.' Vastasin jo vähän rauhoittuneemmin. Juttelimme Sannan kanssa vielä hetken. Sain kuulla että nainen saisi lapsenkin, josta riemastuin heti oikein toden teolla! Olenhan aina ollut lapsirakas ja omakin lapsi olisi ihana asia. Pitelin nyt hiukan tiukemmin kiinni narusta ja kävelimme samaa matkaa tarhalle. Tytöt olivatkin jo täyttäneet vesiastian, joten taputin Kurrea ja päästin pulskistuneen ruunan tarhaan. Katsoin samalla puhelimeeni tullutta tekstiviestiä: Mä voin sen varmaan ratsastaa :D Tai no Lucaskin ehkä, mutta se on ainakin tällä hetkellä vielä kipeänä! - Iida
Tungin puhelimeni takaisin taskuuni ja jatkoin matkaani autolleni. Viikonlopusta lähtien lupasin liikuttaa ponejani taas ahkerammin ja tämä lupaus tulisi totisesti pitämään! Kolmastoista merkintä
// Mukavaa, kun Luna ja Chappe auttelivat sua, pitääpä kiittää tyttöjä:D Frida on joka aamu sellanen häslä, että hermot meinaa mennä... Mutta muuten se on kyllä tosi hurmaava pikku neiti..;) Se on varmaan Lucas joka ratsastaa, jos sä siis haluat, kun osallistut valmennukseen? Mutta kaipa Lucas voi kevyesti ruunallas köpötellä:) hui kamala!:0 Onneksi Kurre ei pitkälle pötkinyt, kun se maneesin ovea säikähti, pitäpää kiinnittää sen oveen sellanen ''Ovi kiinni'' -lappu.. Sannan laskettu aika onkin jossain vaiheessa syksyllä, sitä se taitaa eniten odottaa..:D Mukavan pitkä tarina! 18v€ -iida -> Haluaisitko sä tehä sen lapun maneesinoveen?:) Voit tulla päällystään sen mulle sisälle ja tallista pitäis löytyä vasara ja nauloja, jotta voit lyödä sen kiinni:)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 16, 2014 19:25:31 GMT 1
16.3.2014
Eilisen valmennuksen takia en ollut kerennyt enää harjoitella ohjasajoa Fridan kanssa, mutta tänään olisi siis uusi yritys. Saavuin tallille viiden aikoihin illalla jakävin ensitöikseni poimimassa valkoisen palleron pihalta. Tamma kipitti innoissaan talliin ja seisoi rauhassa käytävällä kun minä pengoin harjapussia. Löysin pian etsimäni, eli kaviokoukun. Lumi oli päässyt paakkuuntumaan kuitenkin niin pahasti kavioihin, että jouduin käydä hakemassa vasaran kengitys välineiden joukosta. Kun olin saanut tilsat naputettua pois, siirryin selvittämään paksuja jouhia. Frida oli kyllä onnistunut saamaan ne melkoiseen takkuun ulkona riehuessaan, sillä meinasin jo tarttua saksiin kun takut eivät meinanneet millään aueta. Onneksi en kuitenkaan sitä tehnyt, sillä pian harja kiilteli taas silkkiseni minun tungettua siihen jotakin löytämääni hoitoainetta. Väkersin harjaan jonkunnäköisen letin, ettei harja olisi niin pahoin tiellä. Kävin lopuksi koko ponin läpi pölärillä, jonka jälkeen lähdin hakemaan valjaita satulahuoneesta. Käyskentelin rauhallisesti ympäri tarhaa. Olin juuri saanut syötyä päiväheinäni ja nyt en millään jaksanut leikkiä enää Cayan tai Kurren kanssa kun täysi maha painoi niin kovasti. Asetuin aidalle hörisemään kun huomasin omistajani tulevan ttarhalle päin. Hanna avasi portin ja mietin jo että voisin lähteä karkuun, mutta ajattelin sitten kuitenkin antaa ihan kiltisti kiinni. Menimme talliin jossa Hanna ensin harjasi minut ja puhdisti kaviot, jonka jälkeen sain taas nuo vähän oudot vekottimet selkääni. Olin kuitenkin niin innoissani lähdössä ulos, etten edes huomannut tallaavani omistajani jalalle!Saatuani valjaat yli-innokkaan tamman päälle ja kypärän päähäni, irroitin narut riimusta ja siirryin taakse pitelemään ohjia. Friidaa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä menemään eteenpäin, vaan poni lähti miltei suoraan raviin. Ohjasin tamman metsässä mutkittelevalle kapealle hiekkatielle. Kävelimme sitä jonkin aikaa, kunnes päätin koittaa miten pysähdykset onnistuisivat. Tamma kuunteli hyvin ohjaa, vaikka huomasinkin ettei se olisi halunnut noin vain pysähdellä. Muutama pysähdys vielä ja sitten oli aika ravata. Tamma meni yllätävän kovaa niin pieneksi poniksi ja sainkin kunnolla pidätellä sitä etten olisi itse lentänyt nurin! Käännyimme pian takaisin tallille ja kävelimme loppumatkan. Frida pärski innoissaan ja päätin että ensi kerralla voitaisiin kokeilla jo sitten kärryjä sen perään. Tietenkin ensin niin ettei kukaan olisi kyydissä ja sittenkin aluksi vain talutuksessa. Mutta, hiljaa hyvää tulee ja kiirehtiminen ei kannattaisi. Olin niin ajatuksissani loppumatkasta, että meinasimme mennä melkein ohi Yläkokon risteyksestä. Lähdimme kohta jo matkaan ja syöksähdin kovalla vauhdilla ulos tallista. Halusin jo ravata, mutta miksi ihmeessä pitäisi vielä seistä paikoillaankin tässä lumihangessa?? Välillä mä en vaan tajuu noita ihmisiä, niillä on kyllä ihan oudot jutut... Sitten kun sain ravata, niin ai että menin lujaa! Sitä vauhdin hurmaa ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun piti kohta jo kääntyä takaisin tallile päin. Olin jo vähän kyllästynyt tähän touhuun, mutta päätin silti kävellä ihan rauhallisesti tallille asti, vaikka päässäni olisi ollut vaikka kuinka monta hyvää jekkuilu ideaa!Tallissa riisuin valjaat ja päästin Fridan takaisin tarhailemaan Kurren ja Cayan kanssa. Jäin hetkeksi paijailemaan ruunaa, joka näytti vähän yksinäiseltä kun tammat ravasivat yhdessä aivan toiseen nurkkaan tarhasta. Lähdin kuitenkin pian kohti Iidan taloa, sillä tämä oli pyytänyt että tekisin kyltin maneesin oveen. Koputin varovasti oveen ja pian sen avasikin yllättynyt Lucas. ”Hanna, mitä sä täällä?” Poika kysyi hämmästyneenä. ”Mä tulin tekeen yhtä kylttiä maneesin oveen kun Iida pyysi” Sanoin samalla tunkien sisälle kenkiä täynnä olevaan eteiseen. Istuuduin keittiön pöydän ääreen Lucaksen antaessa minulle pari kynää ja paperin. Kirjoitin lappuun isoilla kirjaimilla: ”Muista sulkea maneesin ovi etteivät hevoset säikähdä!” Olin juuri lähtemässä, mutta käännyinkin sitten vielä takaisin. ”Hei Luca, kävitkö sä muuten eilen ratsastamassa Kurrella?” Kysyin kahvia juovalta pojalta. ”Juu käytiin me vähän kentällä pyörimässä. Melko vauhikas tapaus se sun ruuna ku ois halunnu vaan ravata koko ajan!” Lucas nauroi. ”Herranjestas, mähän olin sentään valmennuksessa sen kanssa päivällä!” Sanoin ihmeissäni. ”No, joillakin sitä virtaa vaan riittää. Sellainen poni kuin omistajakin!” Poika sanoi minun naurahtaessa äänekkäästi. Kävin kiinnittämässä lapun maneesin oveen ja katselin hetken aikaa kun Chappe ratsasti Deisillä. Lähdin pian kuitenkin kotiin, sillä tänään olisi vielä paljon tekemistä!
Neljästoista merkintä
//Kokeilin nyt vähän tälläistä toisenlaista tapaa kirjottaa :'D //Hauskat noi Fridan kuvailemat pätkät, malttamaton poni sulla:D! Jos sä sitte myöhemmi kaipaat seuraa kärryille niin musta saa varman seuralaisen! Voisin vaikka sitte tulla Danilla mukaan, ponin kanssa kun on kärryjä kokeiltu ja sen isäkin on raviponi:)) Mitenkään erityisen hyvin sen kanssa ei kyllä mennyt kun se olis kans halunnu mennä kovaa... D: Juup, Lucas kertoikin illalla että oli Kurrea testaillu kentällä. Kuulemma ihan kiva, vaikkakin pojan mielestä vähän liian helppo, tiedä sitten kuinka paljon pitää itseään muita parempana... : D Kiva, kun teit sen kyltin sinne maneesille! 17v€ -Iida -> Opettajana haluaisitko läpiratsastaa jonku heposen? Mielellään jos ratsastaisit Vallun tai Hurmauksen, tai vaikka molemmat, kun ne on vähän kuuroja pohkeelle...
|
|