Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Jan 14, 2014 18:17:48 GMT 1
Irlannincobruuna Lantin omistaa Senna
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 15, 2014 20:10:25 GMT 1
Synttärilahja Niin hevosen myynnistä saa jonkun verran rahaa. Ja tällä hetkellä siitä rahasta noin puolet oli "ylimääräistä"... Rahallahan ei voi ostaa onnea. Mutta voiko palan onnea myymällä saada rahaa, joka tuo onnea...? Olin myynyt Kassun ja olin ollut sen omistajana onnellinen, mutta nyt koin ehkä jotenkin erilaista onnea. Hevosetonta onnea, hetken. Sainhan maksettua paljon laskuja osalla rahoista ja ilman hevosen tuomia velvollisuuksia, voi juhlia kavereiden kanssa kunnolla viikonloppuna. Rahasta ei ollut pulaa ja järkkäsimmekin poikaystävän kanssa kunnon bileet yhtenä viikonloppuna, kun kerrankin oli vähän ylimääräistä. Silloin hän huomautti, että syntärilahjani tulisi vähän jälkijunassa, kun olin vähän aika sitten täyttänyt 20. Mutta tosiaan en kiinnittänyt asiaan huomiota sen enempää. Kuitenkin minusta tuntui, että jotain puuttui... En valittanut ääneen, enkä maininnut kenellekään, että ikävöin Kassua. Tai en varsinaisesti Kassua, vaan omaa hevosta yleisesti. Poikaystäväni kuitenkin kysyi joku päivä, kun pitelin kahvikuppia hajamielisesti kädessäni, enkä tajunnut, että kaadoin yli mukin reunojen kahvia, että mikä ihme minulla oli. Selitin jotain epämääräistä mutinaa ja aloin pyyhkiä lattioita ja tasoja kahvista liiankin suurella innolla. Jotta hän ei kyselisi fiiliksestäni lisää. Enhän minä voisi hänelle sanoa, että haluan hevosen. Juurihan myin hevosen! Ja nyt haluankin uuden tilalle! Mutta tosiasissa asiahan oli juurikin näin... Olin siis aikalailla puulla päähän lyöty, kun syntymäpäivänäni poikaystävä kuljetti minut tallille silmät sidottuina. Äänessään hirveästi innokkutta hän kehotti tallissa pysähdyttyämme ottamaan siteen pois. Muistan, että en osannut sanoa moneen minuuttiin mitään. Minua katsoi suurilla tummanruskeilla ja pehmeillä silmillä karsinasta hevonen. Tuijotin sen outoa kirjavaa väritystä, pitkäksi kasvanutta harjaa ja tupsujalkoja. "Sen nimi on Lantti ja se on nyt sun.", kuulin kultani sanovan. En ollut uskoa korviani. Hetken ajatusten selvittelyn jälkeen kysymyksiä alkoi tulvia päähäni. Mistä se oli? Asuiko se täällä? Oliko se kenties joku kouluttamaton ori? Mitä Iida siitä sanoisi? En tiennyt oikein mistä aloittaisin... Katsoin poikaystävääni, jonka kasvoista tajusin, että hän odotti vielä kiitosta ja hurrausta. Mutta tätähän minä olin juuri halunnut. Katsoin vielä hevoseen, joka oli nyt kiinnittänyt huomionsa alas etsimään heinänkorsia pahnoista. Sitten vedin hymyn kasvoilleni ja tartuin halaamaan kultaani. - Kiitos kulta... Sanoin kuiskaten hänen korvaansa, kun halasin häntä. Suutelin häntä vielä ja hymyssä suin katsoin hänenkin hymyileviä kasvojaan. - No mä ehkä tiesin sen kahviepisodin, ja kaiken muunkin zombeilun, jälkeen et sä tosiaan jäit kaipaamaan sitä hevostas. Sä tarviit hevosen. - Ai sä huomasit, että olin vähän muissa maailmoissa. Mumisin ja hän tuhahti ja naurahti. - Mun os pitäny olla sokee, että en olis huomannu sellasta flegmaattisuutta. Virnistin ja olin aikeissa kysyä seuraavaa tärkeää kysymystäni, mutta kultani luki kasvoni nopeammin ja ehti jo vastata enenn kysymystäkään. - Joo se saa asua täällä. Oon sopinu Iidan kanssa tän kaiken asumusjärjestelyn ja tarhauksen sun muut heppajutut. Katsoin tinkeriä taas. Nyt hieman varuillani kysyin: - Onhan se ruuna? Kultani naurahti ja nyökkäsi. - On ja se on kiltti kun mikä. Tai siis ostin sen yheltä ratsastuskoululta ja se oli ollut siellä tuntihevosena. Iida tuli koeratsastaan sen, kun haettiin sitä, joten se on siis ihan hyvä, pätevän ihmisen arvioimana. Hymyilin ja ihmettelin Iidan mukana oloa tässä. - Oliks Iida mukana tässä jutussa? Kultani nauroi ja nyökytteli. - Hyvää syntymäpäivää siis vaan, rakas Hän nappasi minut lähelleen ja suuteli pehmeillä huulillaan omiani. Hän sai minut hymyilemään yhä leveämmin ja iloitsemaan tästä "joka_tytön_unelma_lahjasta" vielä enemmän. Eli siis sain kullaltani paperin, ennekuin hän lähti, josta näin uuden täplikkään hevoseni tiedot. Se oli ruunattu aika myöhään ja oli viettänyt jonkin aikaa elämäänsä orina. Sen sukutiedot oli tallella ja isä ja äiti löytyivät netistä kuvineen. Upeita tinkereitä kasvattavalta tallilta kummatkin. - Fake Lionheart, aka Lantti Sanoin itsekseni ja tiesin nyt, että Fake oli kasvattajaliite. Ruunani oli koulutustasoltaan jopa helppoa aata osaava ja hyppäsikin noin pieneksi ja pyöreäksi tinkeriksi isoja esteitä. Se oli voikonkirjava ja sillä oli kisattu jonkin verran. Tämä kaikki luki papereissa, mutta nyt jos halusin oikeasti tietää mitä omistin niin piti mennä tutustumaan tupsujalkaani käytännössä... Senna & Lantti 1HM
// Kiva alku! Mä tykkään kun se kertoo vähän arkielämästä ja näin pikkusen romanttisesti, kun mun elämästä sellanen puuttuu kokonaan... Lantti oli tosi kiva ja miellyttämisen halunen, totesin heti alkukäynneissä, kun olin sitä kokeillut! Sä tuut tykkäämään varmaan vielä enemmän;) Pihattoonko me oltiin Lantista sovittu, että se asuu? (pientä muistin virkistystä vailla) Toivottavasti teillä tulee olemaan pitkä yhteinen taival, tästä lähtien! -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 22, 2014 20:59:02 GMT 1
Harjailu pihattotarhassa Lantti oli siirretty hyvin tuloksin pihattoon asumaan muiden poikien kanssa. Muutama utelias tuntiratsastaja oli eksynyt katsomaan uutta kirjavaa karvakorvaa. Ja fiksuina tyttöinä he tietysti olivat tulleet näkkärinpalojen kanssa ja rapistelivat niitä aidalla houkutellen Lantin luokseen. Ruuna oli ottanut nätisti herkut vastaan ja jäänyt rapsuteltavaksikin. Hyvä vastaanotto kaikkien kannalta ja ilmeisesti erikoisemmasta tupsujalasta pidettiin, sillä kuulin ohimennen pikkuisen ratsastajan utelevan joltakin minkäniminen se uusi tinkeri oli pihatossa. Kirjoitin juuri omaa nimeäni siniseen harjapakkiin tussilla. Lantin nimi komeili pakissa isolla ja pakin kanteen oli piirrettty sydän. Kun sain nimeni pakkiin otin sen mukaani ja lähdin pihattotarhalle. Ulkona oli pureva pakkanen, joka ei tosin yllättänyt minua, sillä olin osannut pukea hyvin päälleni. Lumi narskui kenkien alla ja jokaisessa puussa oli valkea sokerikuorrutus. Talvi oli kuin koristellut kaiken näköisekseen, eikä yksikään oksa, seinä tai edes ovenkahva jäänyt ilman pakkasen huurretta. Lähdin kävelemään tarhan poikki rennosti ja jokunen kiinnitti homiotakin minuun. Pääsin Lantin luo ja moikkasin sitä taputtamalla paksun karvan omaavaa kaulaa. "Moikka pojuseni. Haluisitsä pienen harjailun osakseks?", kysyin hevoseltani ja laskin harjapakin Lantin viereen. Katsoin vaalean rautiaaseen Kirinään, joka oli Lantin vierellä ja ojensin kättäni suokkia kohti. Se haistoi sitä vähän ja jäi sitten möllöttämään paikalleen katsellen talliin päin. Kuulin nelitahtiset askeleet lumeen naristen, kun joku hevosista tuli luokseni. Näin Danin, joka tuli korvat luimussa ja häntäänsä vihtoen. Kohdallani se heitti päätään ylös ja näytti hampaitaan hyvin uhkaillen. "Kuules nyt herra. Ollaas kunnolla.", sanoin hyvin tiukasti ja kovaan ääneen. Kovapäinen shettis tuli kuitenkin aivan eteeni uhkaillen, mutta en ottanut askeltakaan taaksepäin vaan seisoin omalla paikallani. Dani ei irvistellyt enää, kun oli aivan lähellä, mutta shetu seisoi minun alueellani korvat tiukasti luimussa. "Nyt saat kuules ottaa vähän etäisyyttä.", tokaisin orille ja työnsin kädelläni varmasti ponin pään kauemmas ja en ottanut taka-askelia paikaltani. Käytin kahta sormeani, jotta paine olisi sopiva ja Danin pää kääntyi ja se peruuttikin askeleen verran. Se oli kuitenkin vielä minun alueellani ja korjasin ryhtiäni, nostin toista kättäni ja katsoin ponia silmiin varmasti. Dani ei liikkunut ja tein ison kaaren toisella kädelläni ponin suuntaan nostaen sen ylös. Tällä kertaa Dani peruutti, väistäen kättäni, ja huomasi minun olevan kovinkin iso uhiteltavaksi. Ori jäi ihmettelemään ja nosti korviaan höröön. Laskin käteni ja katsoin, kun Dani käveli kauemmas pihatolle. Jääräpäine pieni shettis. Menin sinisen harjapakin luo ja avasin sen. Kirinä ja Lantti eivät olleet välittäneet tuon taivaallista väliepisodista Danin kanssa, vaan seisoivat vain paikoillaan rennosti. Kirinä lepuutti takajalkaansa ja sen alahuuli lerppui, kuin myös silmät olivat melkein kiinni. Sitä ei pakkanen haitannut, ajattelin hymyillen. Otin yhden ison harjan pakista ja rupesin pitkin vedoin harjaamaan Lantin kirjavaa paksua karvaa. Ruuna käänteli korviaan ja kuunteli välillä minua ja välillä muita tallipihan kolahduksia ja muutamaa hirnahdusta. Harjasin vuoroin voikkoa kohtaa karvasta ja sitten se vaihtui täplän kohdalla valkeaksi. Talvikarvastakin irtosi jonkin verran karvoja, vaikka karvaa riittikin ihan kiitettävästi, sillä käteni ihan upposi Lantin "turkkiin", kun kokeilin. Ongin pakista kaviokoukun ja otin kaviot. Olin aluksi ollut vähän hämilläni vuohiskarvojen määrästä. Sillä niitä todella oli paljon! Tinkerin kavio oli iso ja jalka tuntui isolta, kun sen nosti tapsukarvoineen päivineen kätensä kannateltavaksi. Lantti oli kuitenkin kiltisti kaikkien kavioiden kanssa ja sain lumipaakut irti takakavioistakin, kuin myös vuohiskarvoista muutaman. Harjakammalla selvitin vuohiskarvojen muutaman takun ja harjan ja hännän suurta jouhimäärää. "Miten yhdessä hevosessa voi olla näin paljon jouhta...", supisin ääneen, kun selvitin niskan takkua. Laitoinkin niskasta lähtevät jouhet pitkälle letille, jotta ne eivät menisi riimun ja suitsien kanssa taas takkuun. Nappasin harjapakista kumulenksun ja laitoin letin kiinni. Viimeisenä harjailin Lantin päätä. Olin oppinut tykkäämään sen valkeasta turvasta, jossa sojottivat pitkät turpakarvat. Ruuna piti myös otsasta rapsuttamisesta ja suorastaan kihnutti päätään kättäni vasten niin, että karvat pöllysivät, kun aloitin rapsuttaa otsaa pitkien otsaharjaksien lomitse. Tällä kertaa otsajouhet oli letitetty jo muutamalle letille, mutta ei minun toimestani. Epäilin, että joku pikkuisista tallitytöistä oli asian takana ja hymyillen huomasin, että pompulat olivat vaaleanpunaisia. Olin ihan haaveisiini uppoutuneena hetken kunnes pieni rämähdys herätti minut. Nopeasti käänsin katseeni äänen suuntaan ja huomasin Kirinän, joka tutki harjapakkia uteliaasti. "Hei herra, älä kaiva sitä pakkia. Ei siel mitää oo sulle", tokaisin huvittuneena suokille, joka jatkoi vain puuhiaan. Kirinä oli selvästi eri mieltä ja kaiveli vaan. Se heitti pari harjaa pois pakista ja sitten kaatoi koko pakin. Kun kaikki sisältö levisi maahan niin raudikon mielenkiinto hupeni. "No niin nyt näit, et siellä ei ollu mitää sulle", totesin Kirinälle ja suokki otti pari askelta pakilta pois päin lähti sitten kävelemään portille. Puistelin päätäni hymyillen ja nostelin harjat pakkiin. Laitoin lopuksi kannen ja salvat kiinni. Sanoin moikat Lantille taputtamalla tinkerin kaulaa ja nappasin harjapakin mukaani, kun lähdin. Tallissa vein pakin satulahuoneeseen ja, kun astuin satulahuoneen ovesta ulos vastaani tuli Hanna, joka pyysi minua avuksi kokoamaan esterataa maneesiin. Lähdin sitten naisen mukaan maneesille ja saimme tehtyä mukavan (mutta aika haastavankin tosin) radan sinne. Jäin katsomaan kokeneiden estetuntia ja nostelin tippuneita puomeja Hannan apuna. Punaoranssit hiukset omistava hyvin lyhyt nainen oli mukava ja kiitollinen avusta. Hän osasi opettaa hyvin ja kannusti oppilaita juuri oikeissa kohdissa. Hänen pitkäkarvainen koiransa tuli maneesiin tunnin lopulla ja tuli istumaan viereeni katsomoon. Silittelin koiraa, joka kerjäsi suorastaan huomiota ja katselin loppuverkkoja tekeviä ratsukoita. 2HM
// Tykkäsin! Ja niin tykkää lapsetkin, Lantista, siitä on tullut oikein ihailun kohde! Upeine vuohiskarvoineen ja värityksineen:3 Dani nyt on jäärä, vähän turhankin. Onneksi näytit sille, ettei se sua pomota! Sillä kerran kun toin vettä pihatolle Dani uhitteli sun kilttiä Lanttia... Mutta niillä on nyt aika selvä nokkimisjärjestys, ja Dani on aika etupäässä... voimakas tahtoinen poni Eikö sulle muka tullut kylmä kun pihatolla harjasit, musta on tullut niin vilukissa, ettei mitään rajaa! Ja Kirinä on, no, utelias, mutta onneks se ei sentääs rikkonu mitään siinä pakissa olevaa... Kiva, kun Hannaa autoit puomien nostelussa ja radan kokoamisessa! 18v€ -Iida -> Haluatoko auttaa ottaan pari hevosta sisään tunteja varten? (:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 5, 2014 16:59:12 GMT 1
3HM Pidin kahvikuppiani kaksin käsin, sillä se oli ihanasti paljon lämpimämpi kuin käteni. Istuin ikkunan luona keittiön pöytätasolla rennosti. Kahvi tuoksui hyvälle nenääni ja ulkona oli kaunis sää. Penkat olivat valkeita ja auringon paistaessa pilvien välistä valkea lumi kimalteli kuin hangella olisi timantteja. Nyt oli jo helmikuu. Tammikuu oli mennyt ripeään... En kuullut askeleita rappusista, sillä olin ihan ajatuksissani, mutta havahduin hereille, kun joku tuli aivan viereeni ja suukotti poskeani. Hymy levisi ainakin korviini asti ja käännyin katsomaan kultani kasvoja. "Huomenta", sanoin. "Huomenta kulta", hän vastasi ja etsi itselleen puhtaan kahvikupin ja kaatoi kahvia. Mustana. Niinkuin hän sen joi. Vaihdoin vähän asentoa ja tarkkailin pikkulinnun hyppimistä lintulaudalla ulkona. Sille ei tainnut olla mitään syötävää siellä, ajattelin. "Meetsä tallille?", kuulin kysyttävän keittiön pöydän äärestä. "Jeps. Käyn kans kaupas, kun tuun", vastasin ja join kahvin loput. Hypähdin alas keittiötasolta ja kaadoin lisää kahvia keittimestä ja lisäsin maitoa. "Hei muista sanoo Lantille terveisiä sitten multa", kultani muistutti ja nauroin. "Jeps, jeps kerron", vastasin ja lisäsin vielä: "Se muistuttaa mua aina susta. Eihän mulla muuten olis koko tupsujalkaa." Jätin autoni jäiselle parkkikselle, jonka hiekottaminen oli joltain unohtunut. No mutta kaikkea ei voi muistaa, totesin, kun liukastelin jäätikköparkkipaikalta talliinpäin. Katselin pihattotarhallepäin matkalla ja näin yhden tutun kirjavan pörrökasan siellä. Kävisin kuitenkin ensin vaihtamassa tallivaatteet ennenkuin menisin hankkimaan irtokarvoja vaatteisiini. Päästyäni ylös, saatuani tallivaatteet päälle ja vangittuani hiukset letille sivuun, kipitin talliin. Huomasin ilmoitustaulun, josta jäin katsomaan miten maneesi oon käytössä tänään. Äkkiä kuulin suht tutun äänen huikkaavan nimeni kovaan ääneen ja askeleet tulivat luokseni käytävää pitkin. Käännyin ja tunnistin pienen tytön Chapeksi. Vastasin hänen hymyynsä. "Kiva nähdä sua Chappe", sanoin. "Sua kans Senna. Tuliks liikuttaa sen sun uuden karvakorvan? Mikäs sen nimi nyt olikaan...", Chappe sanoi ja jäi miettimään Lantin nimeä, joka ei kuitenkaan muistunut hänen mieleensä. "Lantin", autoin ja Chappe nyökkäsi hymyillen. "Nii just se. Ootteks te tullut juttuun?", tyttö kysyi ja nyökkäsin. "Jeps, tosi hyvin. Sillä pojalla on kivan tasanen luonne ja ei tuu ainakaan mitään yllätys säikkymisiä, kun sen kaa on liikenteessä. Tuntuu et se ei pelkää mitään ja kaikki on sille ihan okei", kerroin hymyillen ja Chappe naurahti Lantin tyyneydelle. Juttelimme hetken aikaa ja vaihdoimme kuulumisia. Kuitenkin kummallakin oli jotain suunnitelmia ja tekemistä, joten sanoimme heipat ja lähdimme omille teillemme. Kävelin ripein askelin pihattotarhalle ja ennen tarhaa vihelsin kuuluvasti. Huomasin, että sain ainakin Tuiskun huomion heti. Suokki katsoi minuun korvat hörössä jämähtäneenä paikoilleen. Tarhassa oli myös Kirinä, mutta se ei jaksanut kiinnittää minuun minkäänlaista huomiota. Näin Lantin, joka seisoi takalisto minuunpäin. Kokeeksi huusin ruunaa nimeltä "Lantti!", huudahdin. Tinkerin pää kääntyi taakse korvat hörössä. Se tunnisti minut tai ainakin ääneni. "Oot kyllä niin ihana", mumisin ääneen hymyssä suin ja kävelin lähemmäs porttia. Kirjava hevoseni käännähti ympäri ja lähti kävelemään portille. Hymyillen kävelin portille ja livahdin aitojen välistä. Kukaan muu hevosista ei reagoinut tulooni. Kävelin tinkeriäni vastaan. "Mun onnenlanttinihan se siinä", tervehdin ruunaa silittäen ja taputellen sen kaulaa ja lapoja. "Terkkuja taas piti sulle lähettää. Kun ei se yks hassu itekään sua halua tulla kattomaan", höpötin hevoselle ja rapsutin tinkerin otsaa tuuhean harjan alta. Tässä vaiheessa huomasin myös Danin tarhassa. Olin huomannut, että pikkuinen ei oikein pitänyt minusta, mutta nyt se näytti tylsistyneeltä ja möllötti vain aidan vieressä. Kiinnitin huomioni takaisin Lanttiin. "Osaisitkohan sä seurata mua ilman naruja ja riimuja... Kokeillaas", mietiskelin ääneen ja maisakutin ruunalle. Lähdin kävelemään kohti porttia ja Lantti - yllättävää kyllä - lähti heti perääni. Se käveli vierelläni portille asti perässäni isot kaviot lumeen tasaisesti tömähdellen. "Hieno poika", kehuin sitä portilla, kun tinkeri käveli viereeni. Lantti ravisteli päätään ja harja heilui puolelta toiselle. Se tutki vähän taskujani ja hamusi huulillaan. Nappasin portin pielestä sinisen riimunvarren, jonka napsautin riimuun renkaaseen ja avasin portin meille. Suljin portin jäljestäni ja hymyilin Danille, joka olisi halunnut tulla mukaan. "Joo jää sä riiviö vaan tänne", tokaisin sille ja lähdin Lantin kanssa tallia kohti. Olin Lanttia harjaillessani hyvällä tuulella ja hymyilin pikkuratsastajille, jotka kävivät ohikulkumatkallaan rapsuttelemassa tinkeriä. Suin hevosen läpikotaisin ja seuraavaksi kaivoin kaviokoukun pakista, jolla tongin kavioista lumipaakut veks. Olin ajatellut kävellessäni talliin, että lyhentäisin vähän Lantin harjaa, jotta se ei olisi niin tukkajumala, eikä hännänkään lyhentäminen olisi ollut pahitteeksi. Pujahdin riimunnarujen toiselle puolen ja Lantin pään vierelle. "Tuun ihan kohta takasin", sanoin tinkerille ja suukotin sitä turvalle. Lantti käänsi toisen korvansa eteen aivan kuin kuuntelisi höpötykseni. Ripein askelin hymy huulillani kävelin satulahuoneeseen ja etsin käsiini sakset, joilla voisin lyhentää ponin jouhia. Palasin pesarille ja pujahdin taas riimunvarsien toiselle puolen. Otin harjakamman käteeni ja setvin käsin ja sen avulla vaaleaa karheaa harjaa. Aloitin sään läheltä ja lyhensin harjaa. Etenin päätä kohti ja työni jälki näytti oikein hyvältä. Niskan kohdalla päätin leikata siihen lyhyen siilin niskahihnalle. Pesarin betonilattialle tippui pitkiä vaaleita jouhia, kun napsin ne lyhyiksi. Otsaharjaa tasasin hieman, mutta en lyhentänyt juurikaan, sillä pitkä otsis näytti söpöltä. Siirryin hännän kimppuun ja leikkasin siitä jonkin verran pois ja siistin nätiksi. "No niin. Nyt näyttää jo hyvältä", totesin, kun astuin askeleen taaksepäin ihailemaan Lantin siistiä pitkää harjaa. Ja kuin protestina Lantti pärskähti ja ravisteli päätään ja harja hulmusi miten sattui. Pyöräytin silmiäni, enpä saanut kauaa ihastella. Kuitenkin se näytti hyvältä, vaikka oli kaulan molemmin puolin. Vein sakset pois satulahuoneeseen, nappasin varusteet samalla ja palasin pesarille. Nostin satulan ensin selkään ja katsoin, että huopa oli suorassa. Satulavyö kiinni. Lantti pullisteli sen kanssa ja muistutin itseäni, että kiristäisin sitä lisää vielä. Avasin riimun lukon ja se valui kaulalle. Lämmitin hetken kuolaimia käsissäni ja laitoin sitten suitset. Väkersin hihnat kiinni ja nappasin otsatukan pois otsiksen alta. Irrotin Lantin riimusta ja naruista ja itselleni vedin vielä kypärän päähän. Maiskautin kerran ja lähdin kohti tallin ovia. Lantti käveli pitkin kopsahtelevin askelin vierelläni. Kävelimme maneesin oville reippaasti, sillä ulkona satoi lunta sankasti, enkä halunnut viivytellä. Avasin ovea sen verran, että Lantti mahtui sisään. Napsutin valot oven sivusta ja suljin liukuoven perässäni. Maneesissa oli ihanan rauhallista, sillä siellä ei ollut ketään. Menimme kartoon ja kiristin satulavyötä. Sitten ponnasin selkään ja kiristin vyötä selästä vielä lisää ja sitten lähdinkin kävelemään alkukäyntejä. Lantti oli ihanan reippaalla tuulella ja sen selässä oli niin ihana istua. Sen pehmeässä askelluksessa, joka rullasi eteenpäin tasaisesti. Huomasin katsomon aidan reunalla olevan radion, jonka laitoin selästä käsin päälle, eikä Lantti näyttänyt tuumaavan tästä mitään. Hetken kuluttua radiosta alkoi kuulua hiljaisesti Pitbullin ja Keshan biisi Timber ja pystyin vain huokaisemaan sille - olin kuullut kyseisen biisin ehkä hieman lliian monta kertaa. Annoin musiikin vain jatkua, enkä jaksanut vaihtaa kanavaa, sillä keräsin jo ohjia tuntumalle. Tein Lantin kanssa paljon kaarevia uria vaihdellen suuntaa ja yritin tehdä välillä tempon vaihtelua ravissa ja käynnissä. Lantti ei millään jaksanut kuunnella pidätteitäni ja ravin hidastaminen olikin sille vaikeaa. En kuitenkaan antanut periksi vaan jatkoin tempon vaihteluita ja lopulta sain mielestäni Lantiin tuntumaa lisää ja se alkoi ravissakin kuuntelemaan. Olinkin oikein tyytyväinen, kun tinker alkoi todenteolla keskittyä ja kehuin hevosta äänellä ja taputtamalla. Sen suuri ja leveä kaula alkoi hakeutua muotoon ja myös takajalat alkoivat toimia, eivätkä vain laahanneet maata. Välillä siirtymisissä Lantti lähti hätäisesti liikkeelle, mutta toistojen jälkeen tämäkin pieni ongelma saatiin korjattua. Annoin hevosen kävellä hetken pitkin ohjin venyttäen kaulaansa, ennen kuin aloittaisimme uuden jutun. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin suuntaa ja keräsin ohjat takaisin tuntumalle. Menin pari kertaa käynnissä pitkillä sivuilla pohkeenväistöä. Lantti väisti hyvin ja monen toiston jälkeen ruuna teki todella hienoa väistöä kumpaankin suuntaan. Lantti oli hyvin avuilla, kun pyysin sitä väistämään aina uudestaan ja uudestaan. En kuitenkaan halunnut pitkästyttää hevosta, joten päätin vaihtaa tehtävää. Pienen hengähdystauon ja mietinnän jälkeen Lantin askeleen alettua reipastua, keräsin taas ohjia, joita olin ruunalle antanut, ja siirryin raviin. Nostin laukan siirtämällä sisäjalkani aavistuksen eteenpäin ja antamalla sisätakajalalle tilaa ohjasta. Lantti nosti pyörivän ja hyvin eteenpäinpyrkivän laukan. Päätin käyttää puomeja, joita oli jäänyt maneesiin, nyt hyväksi ja ohjasin ruunan ensin pääty-ympyrälle, josta lähdimme laukkaamaan puomeille. Lantti kiihdytti samatien vauhtia ja ylitti puomit hutiloiden. Menimme takaisin päätyyn laukkaamaan hakemaan laukkaan tempoa ja Lanttia enemmän taas kuulolle. Kun laukka sujui menimme kohti puomeja ja sain pidettyä laukan tasaisena ja puomit menivät huomattavasti paremmin. Kun olin päässyt Lantin kanssa laukkaamisen tuntumaan pyysin Lanttia lyhentämään ja pidentämään askeltaan. Lyhensin laukkaa pitkillä sivuilla ja pyysin pidentämään laukka-askeltaan puomeille. Toiseen suuntaan vaihtaessani Lantti oli jo hyvin tuntumalla ja ei enää kaahaillut, vaan teki hienosti töitä. Lopetin laukkatehtävän hyvään suoritukseen. Kiitin Lanttia ja aloin kevyessä ravissa tehä loppuverryttelyjä suuntaan ja toiseen, ettei lihakset vaan olisi jääneet jumiin. Lantti vaikutti vieläkin ihan reippaalta. Loppuverkkasin kunnes tunsin hevosen rentoutuvan täysin ja aloin kävellä sen kanssa loppukäyntejä. Lantti käveli kaula pitkällä ja välillä pärskien. Silittelin ruunan kaulaa ja kehuin sitä ääneen. Kymmenen minuutin loppukäynnit oli kävelty ja tulin kaartoon ja alas selästä. Löysäsin vyön, nostin jalustimet ja muistin myös sammuttaa radion lähtiessäni. Olin purkanut Lantin ratsastuksen jälkeen, vienyt varusteet ja harjat pois. Nyt katselin pihattotarhan aidalla, kun hevoset söivät tyytyväisinä heiniään. Lanttikin samasta kasasta Kirinän kanssa. Ne olivat kummatkin ilmeisen rentoja kavereita, eikä niille tullut heinistä kränää. Huomasin, että Riku puuttui heinänrouskuttajista, mutta sitten muistin, että Iida oli maininnut sen muuttavan muualle. Harmi, sillä olin pitänyt orista jotenkin... Sormeni alkoivat kohmettua pikku hiljaa, kun en päässyt tekemään mitään. Päätin lähteä tallitupaan. Ramppia kävellessäni ja tupaan päästessäni törmäsin - melkein törmäsin kirjaimellisesti - mustassa toppatakissa olevaan hyvin pieneen tyttöön. "Hui! Anteeks kauheesti, tultiin ihan samaa aikaan", sanoin ja hymyillen avasin tallituvan oven, jotta tyttö pääsisi ensin ulos. Hänkin hymyili. "Eipä mitään", tyttö vastasi ja luikahti vierestäni. Hänen askeleensa olivat niin kevyet ja hiljaiset, että olisin voinut uskoa hänen leijuvan rampin alas. Sitten tyttö katosi talliin. Itse meni tupaan ja sain kohdata taas uudet kasvot. Pöydän ääressä oleva teini-ikäinen brunette hymyili. "Moi", huikkasin ja hän vastasi tervehdykseen. Hain jääkaapista sinne viemäni karkkipussin, jonka olin ostanut mukaan tallille. Istahdin pöydän ääreen myös. Huomasin, että hän teki ilmeisesti läksyjä. Matikkaa... "Onks vaikeita yhtälöitä?", kysyin ja etsin salmiakkia katseellani pussista. "Arvaa vaan...", sain vastaukseksi, kun hän mietti ankarasti yhtälön jatkoa. Siirsin pussia pöydällä. "Ota jos haluut", sanoin ja tyttö kiitti hymyillen ja tarttui tarjoukseen. "En tajua mihin tämmöstä elämässä tarvii...", hän tuskaili ja huokaisi. "Tuskin mihinkään", tokaisin siihen ja hän nosti hetkeksi katseensa. "Siis ainakaan ite en oo henkilökohtasesti mihinkään tarvinnu", jatkoin vielä ja virnistin. Tyttö puisteli päätään ja hymyili. Istuimme hetken sen enempää juttelematta ja näppäilin viestin samalla, kun hän kaksi jatkoa yhtälöön. Siirsin hiussuortuvat silmien edestä korvan taa ja huomasin sivusilmällä hänen katsovan vihkoaan kulmat kurtussa. "Mitäs nyt?", kysyin hymyillen hänen ilmeelleen. "Nokun, ei tästä tullut nyt yhtään jarkevä ratkasu tähän...", hän tokaisi ja heitti kynän pöydälle. Vaihaen asentoa nappasin yhden karkin lisää. Brunette rupesi laittamaan itselleen kaakaota ja kysyi halusinko minäkin. "Joo toki voin ottaa, jos viittit laittaa", vastasin kiitollisena ja tyttö vain hymyili ja alkoi laittaa kaakaoita. "Ei olla muuten ennen tavattu. Oon Moona. Ja oon just alottanut Taran hoitamisen", tyttö sanoi. "Tara onkin aika ihana persoona", totesin siihen ja jatkoin vielä. "Oon Senna. Omistan sellasen tinker ruuna Lantin, joka asuu tuol pihatos." Näin Moonan kiinnostuneen ilmeen ja päättelin, että juttelisimme vielä lisääkin. Eikä sinä mitään, sillä hän vaikutti mukavalta uudelta tuttavalta. Tästä tulikin vahingossa tämmönen tuskasen pitkä, mut koita kestää :D// Ai koita kestää!? Eihän tossa ollu mitää kestämistä, teksti rullasi hyvin eteenpäin, eikä ollut tylsää lukea! Alku oli taas ihana, kutsuppa kultas joskus Lanttia tallille kattoon, niin saadan nähdä se livenä!(; Tosiaan, Tuisku on kaikista eniten ystävystyny Lanttiin ja ne on jopa rapsutellut toisiaan loimien läpi, söpön näkösiä kyllä! Kävin kattomassa sun leikkelyn jälkiä, ja tulipa siisti ja hienon tasanen harja! Kateellinen, mulla on joko kauheen epävakaa käsi tai sitten hevoset ei koskaan pidä päätäänsä aloillaan, kun oon ottanut sakset esiin...? Kiva, kun päätit ihan kunnolla ratsastaa maneesissa, oli kiva lukea mitä kaikkea teitte ja missä onnistuitte! Ihana kuulla, että olit Rikusta pitänyt!:3 Meille onkin yhtäkkiä tullu paljon uusia kasvoja, ja kiva kun yhteen uuteen, Moonaan, tutustuit! 30v€ -Iida - Voisitko pihatolle mennessäsi katsoa, että heinää on riittävästi jäljellä (niillä on kaks isoo pyöröpaalia) ja, että vettäkin on? 5v€
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 27, 2014 16:11:50 GMT 1
4HM
Lantin kanssa kurasella kentällä harjottelemassa koulukiemuroita (:
//OJ! Hieno kuva, söpö Lantti keskittyneenä kouluratsastukseen:3 11v€ -Iida -> Haluaisitko auttaa laittamaan joitain hevosia tunnille?:)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 4, 2014 16:02:13 GMT 1
Maastolenkki ja tallitöitä
Katsoin mietiskellen kulmat kurtussa kohdettani. Se oli iso... Ei kovinkaan painava, joten saisinko sen yksin vietyä? Aprikoin hetken asiaa ja kokeilin tönätä isoa jättiä eteenpäin. Kyllä... Se likkuisi, mutta tarvisin jonkun toisenkin, jotta saisin sen määränpäähän. Ja aivan joskus sitä käy tuuri. Sillä juuri samalla hetkellä ohitseni kävelee pitkä mieshenkilö. - Hei sinä! Oota vähän! Huudahdan ja mies kääntyy ja pysähtyy. Hän ihmettelee olinko huutanut hänelle. - Niin juuri sinä. Olisko sulla aikaa auttaa mua? - Juu on toki. Millasta apua tarviit? Se pitää kyllä sanoa, että jos hevonen pitää tarhasta pyydystää niin sen homman osaan. Sillon, kun niitä juoksijoita otettiin kiinni ei ykskään päässy kyllä multa karkuun... Mies rupesi höpöttämään ja minä olin tällä kertaa ihmeissäni. Päätin kuitenkin heti alkuun keskyttää hänen muistelonsa, sillä halusin saada hommani hoidettua. - Niin siis siitä avusta... - Niin joo, mikäs on hätänä? - Mun pitäs saada toi sio heinäpaali Osoitin paalia ja näytin päälläni ulos pihatolle päin. - ... Tonne ulos pihattotarhaan. Jos voisit auttaa sen vierittämisessä sinne niin siitä olis suuresti apua. - Tottakai! Kyllähän me toi sinne saadaan. Hymyilin miehelle ja olin tyytyväinen, että ohikulkija olikin ollut juuri tämä mies, eikä kukaan pikkuisista ratsastajista. Sillä tuskin alle kymmenvutiaasta mitään suurta apua olisi...
Ja niinhän me pyöriteltiin paali pihatolle. Matka ei toki ollut pitkä, mutta kevyempi, kun sitä teki kaksi. Pihaton hevospoppoo olikin taas vähän muuttunut ja siellä oli heti ensimmäisinä portilla innokkaina uusi tulokas Jaakko, sekä tietysti Dani porukan pomona. Hätistelimme poneja kauemmas ja pyöritimme paalin pihaton portista sisään ja keskelle tarhaa. Ponit ja hevoset alkoivat nyhtää paalista heinää tyytyväisinä. - Nyt on koneilla ruokaa, mitä mussuttaa Naurahdin miehen kommentille ja tajusin, että voisin kiittää toki myös. - Niin kiitos avusta muuten. Omakin poju nyt saa sit heinää... - Anna, kun arvaan se on tuo kirjava kylmäverinen tupsujalka tuolla. Osuinko oikeeseen? - Osuit, sehän se. Mun onnenlantti. - Onnenlantti? Mies kysyi ihmeissään ja naurahadin. - Jeps. Sitä kutsutaan Lantiks, mut mulle se on onnenlantti. - Jaa, jaa... Näyttää säyseältä kaverilta...? - Juu se on tosi kiltti herra. Ei tekis pahaa kärpäsellekkään. Mies nauroi ja rupesimme höpöttelemään jotain hevosista siinä. Miehen nimeksi siis paljastui tosiaan Rami, että ei jää mysteeriksi lukijalle :D
Olin pistänyt napit korville ja musaa soimaan ja talikoin lantakasoja kottareihin. Pihattoa ei ollut siivottu ja törmätessäni Iidaan hän kysyi voisinko olla niin kiltti, että siivoisin sieltä pahimmat lannat veks. Ja tässä sitä siivottiin. Keräsin ensin tarhan puolelta lannat ja vein kärryllisen lantalaan. Sitten varsinaisesta pihatosta ja vein lantalaan. Tullessani kärräsin turvetta kottareissa pihattoon hieman lisää. Kävin kippaamassa turpeet ja levittelin ne lattialle. Työnsin tyhjiä kottareita portille ja katsoin vesiastioita, jotka kaipasivat hieman täyttöä. Ne seuraavaksi siis. Samassa joku tökkäsi minua kylkeen. Pelästyin ja päästin kottareista, jotka kellahtivat kumoon kolahtaen. Viereeni tulija säikähti ja hypähti hieman kauemmas, mutta jäi aikalailla viereeni. - No voi... Kellä teistä oli asiaa mulle. Kuka tökkäs mua? Jupisin puoliääneen ja nostin kottarit. Sitten katsoin viereeni tunkijaa, joka oli pieni valkoinen, tosin tällä säällä kurainen, poni. - Jaakko höpsö. Oliks jotain asiaa, kun siihen tulit. Höpötin ponille ja rapustin sen otsaa, kun se työnsi päätään lähemmäs. ??? ...When you gonna stop breaking my heart? I don't wanna be another ooone... ??? , kuului naislaulajan ääni kuulokkeistani. Rapsutin vielä Jaakon otsaa lisää. Sen paksu otsaharja oli takussa ja ylsi melkein silmille. Siirsin sen ponin korvan taa, mutta turhaan, sillä se valahti sieltä heti takaisin omalle paikalleen. Hymyilin ponille ja lähdin tarhasta kottareiden kanssa, enkä päästänyt samalla portin avauksella ulos tunkevaa kimoa ponia ulos.
Sain vietyä kottarit ja haettua vettä ja vietyä nekin pihatolle. Nyt oli siivoukset valmiit. Kävin hakemassa Lantin harjapakin, suitset ja joitakin heijastimia. Lisäksi itselleni kypärän ja lämpösemmät hanskat. Kamojen kanssa kävelin pihatolle päin. Harjailin Lantin tarhassa ja otin kaviot. Harjasin vain pikaisesti, sillä lähtisin kuitenkin "sotkemaan" maastoon, joten suuri puunausoperaatio olisi turha. Nappasin Lantin heinäpaalilta syömästä ja talutin sen tarhan ulkopuolelle. Pysäytin sen aidan viereen ja otin riimun pois. Ruuna seisoi hyvin paikallaan, kun pujotin sille suitset päähän ja näpräsin remmit kiinni. Laitoin heijastinnauhan turpahihnaan ja ohjiin. Itselleni vedin heijastinliivin päälle, sillä sen avulla näkyisimme takaakin päin. - Non, nyt ollaan valmiita. Tokaisin Lantille ja laitoin vielä kypärän itselleni päähän. Nappasin toiset hanskat harjapakin päältä ja jätin toiset siihen. Otin ohjista kiinni ja maiskuttelin Lanttia aivan lähelle aidan viertä. Sain kiskoa herraa muutaman askeleen verran, jotta se olisi tarpeekksi lähellä. Kipusin aidan lankkuja hieman, jotta pääsin ylemmäs ja siitä ponnasin mahalleen Lantin selkään. Tinker otti muutaman sivuaskeleen, kun keplottelin istumaan. Maiskautin ja painoin pohkeilla paksun talvikarvan peittämiä kylkiä. - Mennään käymään maastossa pojuseni. Taputin toisella kädellä tinkerin kaulaa pitkän harjan alta, kun lähdimme verkkaisesti kävellen kohti maastopolkuja.
Käpsöttelimme Lantin kanssa ihan rauhassa pitkän matkaa ja lähinnä keskityin nauttimaan metsän rauhasta. Ja Lantin annoin kävellä pitkin ohjin. Oli aikas märkään, sillä lumet oli sulanut pois ja vain siellä täällä näkyi pieniä sulaneita kasoja ja isoja vesilätäköitä. Lantti oli itse rauhallisuus ja kuunteli lintujen liverryksiä korviaan käännellen. Hiekkatie pysyisi vielä leveänä kunnon tienä hetken aikaa, joten voisin ravailla vähän tiellä, enkä sitten pikkupolulla. Annoin Lantille pohkeita ja ruuna lähti ravaamaan reippaasti. Tein pienen pidätteen ja Lantin reipas ravi hidastui rauhallisemmaksi. Kun näin tien ja polun risteyksen, josta olin päättänyt kääntyä hidastin käyntiin. Käänsimme polulle ja jatkoimme matkaa. Polku kiemursi järven rannan tuntumaan ja siellä oli kaunista, säästä huolimatta. Vähän kiviä kyllä törrötti polulla, mutta Lantti käveli kyllä tasaisesti isoista jaloistaan huolimatta. Katselin järvelle, joka oli sulanut ihan auki. Siirsin sitten katseeni vähän edemmäs näkyvään pieneen rantapalaan. Siinä ei ollut puita, eikä kivenlohkareita, vaa hiekkaa ja avarampaa. Pysäytin Lantin rannan kohdalla ja laskin ohjat kaulalle. Vedin syvään henkeä ja ojensin käteni pitkiksi. Nautin raikkaasta ilmasta, kun Lantti otti muutaman askeleen ihan veden rajaan pää alhaalla. Se haisteli ja otti askeleen veteen juodakseen järvestä. - Älä sitten jäädytä niitä vuohiskarvojas, herra. Tokaisin sille naurahtaen ja nyppäsin vähän ohjista, kun tinkeri meinasi mennä enemmänkin veteen. Pyysin Lanttia peruuttamaan kauemmas ja kokosin ohjat uudestaan kätösiini. Lantti peruutti hyvin ja lähdimme jatkamaan matkaa, kun ranta oli nähty. Vesi oli kuitenkin vielä "vähän" liian kylmää uimiselle :D
Jatkoimme matkaa pikkuista järvenvieripolkua vielä jonkun matkaa ja sitten reittimme vei takaisin hiekkatielle. Tiesin hiekkatien tekemän reitin maastossa ja se veisikin meidät takaisin tallille mukavasti. Otin rauhallista laukkaa pikkuisen matkaa yhdessä vaiheessa ja tie teki mutkan, jonka taakse en heti nähnyt. Kun Lantti laukkasi mutkan näin edessäpäin kaatuneen kuusen poikittain tiellä. Hidastin raviin ja käyntiin. Kävelimme puun luo ja totesin, että sen yli voisi hypätä. Ei ollut teräviä oksia tai este ei olisi liian isokaan. Käänsin Lantin puulta takaisin päin, ravasin vähän matkaa ja käänsin puuta kohti. Annoin laukka-avut ja Lantti suorastaan hypähti laukkaan ja lähti innokkaasti esteelle. Korvat hörössä ja nyppien ohjia, kun tein pari puolipidätettä ennen hyppyä. Nousin kevyeeseen istuntaan - siinä määrin mitä pääsin ilman satulaa - annoin ohjaa ja hups vaan, yli! Lantti hyppäsi isolla loikalla puunrungon yli. Taputin Lantin kaulaa toisella kädellä ja annoin sen jatkaa laukkaa vielä.
Maastoretkemme Lantin kanssa tuli loppuunsa, kun näin Yläkokon pihamaan siintävän puiden välistä. Taputin Lantin kaulaa ja se pärskähti ja käveli kaula pitkänä ja nautti pitkistä ohjistaan. Kävelimme pihattotarhan aidalle ja tulin alas sen luona. Purin suitset ja heijastimet pois ja otin kaviot pikaisesti. Lantti seisoi aidan vierellä vapaana, sillä tiesin, ettei se mihinkään lähtisi. Harjasin vielä isoimmat kurat jaloista ja vatsanalta ja nappasin Lantin otsaharjasta. Talutin sen portista tarhaan ja päästin irti. Otin heijastinliivin pois ja napasin kaikki tavarat mukaan aidalta. Lähdin roudaamaan niitä talliin.
Satulahuoneessa, kun kuivasin pyyhkeellä juuri pestyjä kuolaimia kuulin kännykkäni tärisevän taskussa. Joku soitti. Laitoin suitset nopeasti paikoilleen ja vastasin puhelimeen. Toisella kädellä laitoin heijastimia paikoilleen kaappiin. Satulahuoneeseen tuli parvi ihmisiä ja luikahdin puheensorinasta pois samalla ovenavauksella. Lähdin kävelemään ulos ja ramppia pitkin tallitupaan. Puhuin ulkona loppuun ja menin ylös. Soittaja oli kyytini, joa sanoi, että oli juuttunut pieneen ruuhkaan, koska reitillä tallille oli sattunut onnettomuus. Minulla oli siis aikaa juoda vaikka kahvia muutama kuppi, kun venaisin häntä.
5HM
//ah! Ihanan pitkä luettava!<3 Ramin tunnistinkin tossa alussa, ja ravihevosten kanssahan se mies tosiaan osaa olla ja kaiken maailman tallityöt kelpaa sille kyllä ja saikin ison ja halin ja pusun (mun nähden) Sannalta, kun kerroin miehen auttaneen sua heinäpaalin pyörittämisessa ylös pihattoon! Ja sua pitää palkita ja kiittää paljon, sä olit super ahkera pihatossa ja kävin sielä kattomassa ja kaikki oli tosi siistiä ja hevosilla oli heinää ja vettä! Haha söpö Jaakko, kun tuli sua pökkiin:3 Ja se on huono puoli siinä kun se on valkone nii se on iha kuranen sadekelin jälkeen..:/ Mutta onneks se on fiksu ja seisoskelee pitkä ottatukka vettä valuvana pihaton oviaukossa:D Oioi teidän mettälenkki kuulosti ihanalta, kun ois vaa ittellä sellanen rauhallinen muhku, muttei ihan muhku kuiteskaa:D Hallan kanssa on melko huono maastoilla, vaikka siitä on tullut rauhallisempi ja Sanni on ikävän epävarma yksin:/ Nå mutta onneks on suokit!;D se lupaamani 5v€ ja sitte vähä päälle ku siivosit pihaton sovitaa toine 5v€ ja sitte vielä kokonaisuudesta 23v€ -Iida -> Voi kuule, jos sinä tahtoo saa sinä ratsastaa jonkun heposen, jos sen vaikka ottais jonkityyppisenä palkkiona kun jaksoit uurastaa pihatossa?:)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 25, 2014 14:18:18 GMT 1
6HMAjoin Yläkokon parkkikselle tuttuun tapaan ja kun astuin hajamielisesti alas katsomatta autosta, laskin jalkani suoraan syvään lätäkköön. - Voiii v***uuuu.... Yäääh! Noiduin ääneen ja hypähtelin lätäköstä pois. Miten olin osannut ajaa juuri sen isoimman lätäkön kohdalle koko parkkiksella? Yhtäkkiä kuulin vähän matkan päästä naurua ja muutaman kopsahduksen, joka kuulosti hevosen askellukselta. Käännyin ja kasvoillani oli kettuuntunut ilme valmiiksi naurajalleni. Mutta ilmeeni vääntyi vähän hymyksi pakostakin, kun huomasin naurajan Iidaksi. - Päätti sitten kokeilla kastella talviturkkia lätäkössä? - Heh, heh... Nyt mulla on ihan märät sukat ja kengät ja saan jonkun kuolemantaudin. Saat sitten ottaa ton mun tupsujalan kontilles. - Hah, älä luule. Tuun hakeen sua helvetistäkin luomaan lantaa. Kerran heppatyttö, aina heppatyttö. Iidan kommenttiin en voinut muuta kuin nauraa ja kävelin - väistäen lätäkön - tielle, jolla hän hevosineen seisoskeli. Kun tulin lähemmäs moikkasin ensin Iidan ratsua, joka oli rauhallisesti paikallaan seisova Molla. Tamma vaikutti pirteämmältä, kun tavallisesti olin sen nähnyt. Ehkä tuntihepan hommien loputtua sen mieliala oli lähtenyt nousuun. - Ooks menos yksin maastoon? Kysyin ihmetellen ja rapsutin Mollaa kaulasta, vaikka tamma ei tuntunut juurikaan piittaavan rapsutuksista. Ihme hevonen. Iida hymyili ja nyökkäili vähän miettivästi. - Juuu pitää vähän mennä kokeileen kuinka hyvin tällä pysyy vielä hermot kasassa, kun ei oo ihan tuttu tilanne. Nimittäin olla yksin maastossa, eikä pitkässä letkassa muiden hevosten kaa. - Älä sit tipu ja jää ojaan virumaan. Täällä ei oo pelastusjoukkoja sulle. Iida naurahti virnuilulleni. - Siis muthan on liimattu tänne satulaan, että ei täältä niin vaan tulla alas. - Okeei, no ei sit mitään hätää. Mut hei hyvää maastoreissua! - Thanks. Käännyin jo mennäkseni talliin, mutta käännähdin takaisin, kun Iida päättikin jatkaa vielä. - Ja hei niin vielä Senna, et jos haluut niin voit liikuttaa tänään Vapun, kun sillä olis vapaata. Tamma on ollu niin energinen viimepäivinä, että ei tekis pahaa, jos joku ratsastais sillä kunnolla... - Juu voin vaikka ratsastaakin. Tuleepahan vähän vaihtelua tohon Lanttiin. Hymyilimme kummatkin ja sovimme että tehdään näin. Sanoin moikat Iidalle, joka maiskautti Mollalle ja lähti hevosen kanssa kohti metsää. Itse suunnistin kohti tallia. Onnekseni minulla oli kuitenkin kuivat sukat kaapissa, sekä ratsastuskengät, joten märin jaloin ei tarvinnut olla. Lucas oli - yllätys yllätys - taukohuoneessa istuskelmassa ja huomasi heti keksiä hyvän syyn märille jaloilleni. - Oot sitten tullut ojan kautta, vai? Ilmeisen mahtava viikonloppu sulla ollu... Poika virnuili ja naurahteli. Virnistin hänelle takaisin. Se oli aika hyvä. Mutta ei tarpeeks. Lukitsin kaappini ja kävelin tuvan ovelle. - Niin no mulla onkin varaa bailata itteni ojaan, vaikka joka päivä. Sulla taas... Niin, lannan luojan palkoilla ei kyl kauheesti oo varaa naureskella. Saatika bailata. Lucas ei ehtinyt sanoa vastaan mitään osuvaa, kun jo lähdin alas talliin. Olin kyllä saanut nauttia hänen hämmentyneestä ilmeestään hetken, joka riitti minulle. Olin hakenut Vapun sisään tarhasta, etsinyt tamman varusteet ja harjailin nyt mustaa tammaa sen karsinassa. Tamma oli melkein saanut minut kumoon tallin edustalla, kun se oli hypähtänyt äkisti sivuun noin metrin. Sitten se jäi tuijottamaan tuulitakkia tallin oven kahvassa. Olin alkuhämmenyksen jälkeen vain nauranut tammalle ja hengittänyt syvään. Otin itselleni rauhallisen asenteen ja otin tuulitakin kahvasta. Heitin sen talliin sisälle yhdelle tuolille ja maiskutin Vappua eteenpäin. Tamma otti hitaita ja epävarmoja askelia ja tuli kuitenkin perässäni talliin. Muuten meillä olikin mennyt hyvin ja musta hevonen seisoi suht rauhallisesti, kun suin sitä reippain vedoin. Musta karva suorastaan pöllysi ja Vapun jalat olivat ihan kurassa. Harjasin kuran kuitenkin pois tehokkain vedoin ja otin seuraavaksi kaviot. Tappelimme etukavion kanssa muutamaan otteeseen, mutta en luovuttanut ja Vappu nosti loppujen lopuksi jalkansa, vaikka korvat olivatkin jo painuneet luimuun. Kaviossa olikin iso kivi juuttuneena, joka varmaan tuntui pahalta ja nappasin sen pois. - Hieno tyttö! Kehuin tammaa ja taputin sen kaulaa. Sain mustan korvat nausemaan vähän luimusta ja heitin kaviokoukun harjakoppaan. Otin pääharjan ja kokeilin harjata ihan rauhallisesti tamman päätä. Musta hevonen kuitenkin heitti päätään ylös ja väisti minua minkä kerkesi. - Hei ei mitään hätää kulta. Harjaisin vaan vähän sun kaunista päätäs. Saadaan siitä irtokarvat pois, niin oot oikein nätti neiti. Höpöttelin hevoselle rauhalliseen sävyyn ja menin sen kaulan vierelle rapsuttamaan harjamartoa. Sain Vapun pään laskemaan korkeuksista ja etenin päätä kohden ihan rauhassa. Puhuin matalalla äänellä ja halusin näyttää tammalle, että sen ei tarvisi pelätä pään harjausta. Hetken päästä sainkin jo koskea tamman päähän. Aloin harjata sitä rauhallisesti ja sain pään harjattua. Taputin tamman kaulaa ja kehuin, kun heitin pääharjan koppaan. - Sit olis vielä varusteet ja päästään maneesiin. Otetaan ihan rauhallisesti niinkun tääkin, eikös joo? Sanoin Vapulle, joka käänsi toista korvaansa ja käännähti vähän rauhattomasti toisinpäin karsinassaan. Vappu olikin oikea herkkähipiäinen ja vähän hermoheikko prinsessahevonen. Ai että tykkäsinkin niin sellaisista... Pääsimme maneesiin lopulta, vaikka Vappu olikin ollut ärsyttävä. Vesilätäkkö, puu, kivi, aita ja aivan kaikki oli ollut kauheaa. Olin lähinnä huokaillut ääneen tamman hermoilua ja taluttanut sitä määrätietoisesti vain kohti maneesia. Pysähtyä ei kannattanut, sillä muuten jäisimme tasan siihen panikoimaan. Suljnin maneesin isot ovet perässämme ja talutin Vapun kaartoon. Se oli selkeästi ihmeissään, kun oli ainut hevonen maneesissa. Kiristin satulavyötä ja laskin jalustimet. Nousin selkään ja säätelin jalkkareita. Kiristin vyötä vielä reijällä ja annoin sitten pohkeita pitkin ohjin. Vappu lähti kävelemään oikeaan kierrokseen. Tein täyskaarron hetken päästä ja vaihdoin suuntaa. Peilipääty oli alkuun vähän pelottava, mutta päättäväisesti ratsastamlla sain tamman kävelemään kulmaan hyvin ja ohittamaan peilin niinkuin kuului. Kehuin myös alkuun, kun peili oli ohitettu nätisti. Muutaman kierroksen jälkeen peili jo unohtui. Annoin tamman kävellä reippaasti, enkä hidastellut sitä. Kun keräsin ohjia pyysin sitä raviin. Aloin tehdä voltteja ja pääty-ympyröitä. Vappu oli todella reipas ja kokeilin tehdä vähän puolipidätteitä volteilla ja saada vähän enemmän tuntumaa tammaan. Harjoitusravissa istuin mahdollisimman alas ja tiiviisti satulaan ja hidastin Vapun menoa pieneillä pidätteillä ja myötäämisillä. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin ravissa ympyröitä. Toiseen suuntaan sain sisäjalkani paremmin tukevaksi ympyröillä ja huomasin, että Vappukin taipui paremmin. Tunsin myös, että pieneillä ohjasotteilla ja tiiviillä istunnalla, sekä myötäämisellä, kun vauhti hidastui, sain Vapun hyvin kuulolle ja sopivaan vauhtiin. Tammaa piti ratsastaa tarkasti koko ajan. Tein myöskin paljon siirtymisiä käyntiin, raviin ja seis. Kun siirtymiset meni hyvin otin puolipidätteet mukaan ja sain Vappua enemmän koottua. Hyvien ympyröiden ja siirtymisten jälkeen, kun tunsin, että Vapulla oli vielä hyvin energiaa otimme laukkaa. Otin noston lyhyen sivun keskeltä ja lähdin pääty-ympyrälle laukassa. Ekat nostot oli aika heikkoja, mutta, kun sain hyvän puolipidätteen läpi ja avut napakasti nostoista tuli oikein hyviä. Tunsin ihan selkeäst, että Vappu astui takajalkansa enemmän alle ja nosto oli napakka oli kootumpi. Laukka oli aluksi aika jäykkää ja liikutin kuolainta koko ajan ja tein paljon töitä ja keskityin tarkasti kehonhallintaani, että sain Vapun myötäämään ja rentoutumaan. Olimme jo ratsastneet hyvän tovin, kun olin tyytyväinen työskentelyymme. Laukka oli rentoa ja sain Vappua koottua. Olin vaihtanut suuntaa lävistäjällä ja pyytänyt laukanvaihdon, joka tuli puhtaasti. Tein laukassa kolmikaarisen ja jokaisella kaarella tehnyt laukanvaihdot. Vapun kanssa oli mahtava laukkatyöskennellä, sillä tamma oli innokas ja vaihdotkin sujuivat kuin tanssi. Laukassa oli hyvä tempo ja, kun siirryimme raviin ja tein taas siirtymisiä tuntuma hevoseen pysyi ja Vappu oli kuulolla tarkasti. Kokeilin pitkällä sivulla pohkeenväistöä ravissa ja Vappu väisti niin kauniisti, että hymy nousi ihan huulille. Kehuin tammaa ääneen ja hidastin käyntiin. Päätin lopetella hyvään suoritukseen ja ottaa pitkät loppukäynnit. Oli myöskin mukavaa huomata, että tamma ei ollut enää niin hermostunut, kun tullessa. Sen energiat oli tainnut mennä keskittymiseen, niinkuin minunkin, sillä tunsin olevani ihan puhki. Vaikkakin hyvin tyytyväinen. Tallissa purin Vapun ja heitin sille Fleecen päälle karsinaan, sillä tamma oli aivan hikinen. Olin itsekin ehkä jonkun juotavan tarpeessa. Vein Vapun varusteet satulahuoneeseen ja nostin satulan huopineen ja romaaneineen telineeseen. Pesin kuolaimet ja olin laittamassa suitsia pakettiin, kun joku tuli satulahuoneeseen. Kiepautin laukaremmin viimeisenä suitsien ympärille ja laitoin pakatut suitset koukkuun paikalleen. Tulija olikin Lucas, jolle minulla ei ollut kyllä mitään asiaa. - No onko tallityöt tehty? - Heh, heh. Eiku etin sua, koska piti tulla sanoo, et juoksutin tänään päivemmällä Lanttia kentällä. - Teit mitä? Miks...? Kysyin ihmeissäni ja Lucasilla ei ollut virnettä kasvoillaan kuten yleensä. Sen sijaan hän hymyili - melkein voisin sanoa, että jopa - kauniisti. Poika kohautti hartioitaan ja naurahti vähän. - Muuten vaan lähinnä. Ja osaks siks, et tiesin, et Iida pyytää sua liikuttaa Vappua ja sit sun ei tarvis huolehtii kahen hevosen liikunnasta... Ja mä tiedän miten rasittava Vappu voi olla... Suuni aukesi hieman ja sitten minua vain nauratti. Ja sitten olin tyytyväinen. - Kiitos Lucas. Kilttiä sulta. Sanoin sen vilpittömästi ja hymyilin. - Eipä mitään. Se on ihan kiva läikkäkasa... Ja mielummin män sen liikutin, kun Vapun. Se on ärsyttävän hermoheikko hevonen. Poika marmatti ja nauroin. - No oli se kyllä vähän, mut kyl mä mielestäni sain sen ihan hyvin kuunteleen loppuratsastuksesta. Mut aikalailla sai tehdä töitä. Lucas oli samaa mieltä ja lähdimme satulahuoneesta kumpikin. Sanna oli pesukarsinalla jonkun ratsastajan kanssa ja huusi Lucasia tulemaan luokseen. Poika huokaisi dramaattisen isoon ääneen, mutta lähti pesarille. Varmaan hänelle jotain "kivoja" hommia... Itse päätin käväistä vielä pihatolla moikkaamassa Lanttia. Lantti olikin ilmeisesti saanut ihan uuden kaverin. Tilanne oli niin super söpö, että nappasin äkkiä puhelimella kuvan ponskeista: Hugo oli löytänyt sateensuojan Lantti_the_tukkajumalan jouhien seasta :D//Haha voi eikä tätä tarinaa mä puhelimella jo ihailin pitkä ja kaikkee:D Ja aivan ylkkä söpö kuva tukkajumalasta ja sen uudesta karvasesta kaverista!<3 Hahah voi sun onnea kun kuralätäkkön syvyyttä päätit sitten mennä mittailemaan, no onhan se hyvä, että joku sen tekee!:_D Kiitos kiito kun jaksoit ratsastaa Vapun ja sait sen vielä hyvin ratsastettua! Tamma oli todellakin sen tarpeessa ja ihana kuulla että tamma miellytti edes jotenkin sitten loppua kohden... Sen kanssa menee hermot kylllä vähän kaikilla... mikä sitten hermostuttaa sitä vielä enemmän...:/ Hah Lucaksella ei oo kyllä mitään irvailmista sulle ja saitkin ''jäädytettyä'' sen aivan täysin! :D Mutta tosiaan se kävi Lanttia juoksuttaas kentällä ja tykkäs tehä sen! Ruuna oli kuulemma yhteistyönhaluinen, vaikkakin kurainen juostuaan mutasella kentällä... Melko ylpeä kyllä Lucaksesta kun se niiin ystävällinen osas olla ! Mutta kaiken kaikkiaan tosi kivaa luettavaa, ihananh pitkä ja kuvakin vielä! Ahkera sinä!:D 28v€ -Iida -> Hm... haluisiksä avustaa talutusratsastajia? (:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 15, 2014 14:30:26 GMT 1
7HM
Talutin Lanttia pois pesarista, tallikäytävää pitkin kohti ovea. Tinkerin askellus oli rauhallista ja se kulki aivan vierelläni kauniisti. Lantti näytti vähän väsyneeltä, mutta olin varma, että pieni liikunta piristäisi. Tallin ovella huomasin lämpömittarin ja pysähdyin katsomaan lukemaa. "Hmm... Siellähän on ihan lämmin kevätpäivä. Mukavaa", sanoin tinkerille, joka söi kuolaimiaan ja tuuppi turvallaan minua. Rapsutin Lantin otsaa. Maiskautin sille ja kävelimme ulos ovesta. Ilma oli kyllä aivan ihana. Taivas oli kirkas ja aurinko paistoi. Linnutkin lauloivat jo kaikki aikas kovaan ääneen. Talutin Lantin tallin eteen - siihen mistä aina lähdettiin maastoon hevosten kanssa - ja otin jakkaran avuksi, jotta pääsisin ruunan selkään. Olin jättänyt satulan talliin. Ponnasin selkään ja kömmin istumaan. Huokaisin. Juuri tätä minä tarvitsinkin. Pieni piristävä maastoreissu, kun metsässä haisi märkä maa ja tuleva kesä. Tsekkasin vielä tallipihalla, että minulla oli kännykkä ja Lantilla ja itselläni oli heijastimia. "Sitten vaan matkaan.", totesin ja lähdin tinkerin kanssa verkkaisesti liikkeelle. Annoin Lantin mennä pitkin ohjin ja olin onnellinen, että olin jättänyt satulan talliin. Lantin talvikarvasta oli vielä jotain jäljellä ja se pehmusti kivasti. Metsä oli sula ja märkä. Näin muutaman sinivuokon jossain auringon kuivaamassa pläntissä ja linnut lauloivat vieläkin kovaäänisesti. Polku oli hyvässä kunnossa ja sitä oli käytetty, mutta se oli, kuten voi arvata, aika märkä. Tinker käveli nyt jo reippaasti ja se vaikutti pirteämmältä. Lantin askeleet olivat varmat ja pehmeät maata vasten ja kuuntelin niiden tasaista rytmiä. Ruunan korvat olivat valppaat ja se pyöritteli niitä kuunnellen metsän ääniä. Keräilin ohjia vähän kasaan, kun muistin, että metsäpolku levenee piakkoin ja voisin ottaa pienen ravipätkän. Ja niin polku levenikin. Annoin pohkeita Lantille ja joka nosti heti ravin ja lähti innokkaasti pärskien liikkeelle. "Voouuu, herraseni! Eipäs nyt hoppuilla liikaa.", toppuuttelin hevosta, joka ohjaa antaessani nosti heti laukan. Tein pidätteitä ja jarruttelin tinkerin vauhtia rauhalliseen raviin. Lantti heitteli päätään ylös ja vastusteli pidätteitä, mutta ruuna ei jaksanut kauaa, onneksi. Ravailimme pikkuisen pätkän ja Lantin isot kaviot kopsahtelivat maata vasten. Nostin kaulaani suojaavaa mustaa huivia ylemmäs, jotta tuuli ei kylmettäisi kaulaani. Vastaan tuli risteys. Tiesin, että oikealle kääntyvä tie johtaisi isoille pelloille ja toinen tie veisi järvelle. Järvelle olisi vähän pidempi matka, mutta pelloille ei olisi niinkään suuri taival. Päätin kääntyä oikealle risteyksestä ja käväistä pelloilla. Sieltä lähtisin polkua, joka veisi lyhyttä reittiä takaisin tallille. Pelloille vievä polku oli mukavaa ratsastaa. Otin välillä ravipätkiä Lantin kanssa ja laukkaakin, kun ruuna laukkasi rauhassa. Jos se kauheasti rupeaisi kaahottamaan niin tippuisin kyydistä. Laukkasimme myös yhden ylämäen, joka näytti kuivalta. Lantti olisi halunnut hidastaa, mutta pidin sen laukassa, koska ihan hetki sitten ruuna oli niin kovasti halunnut laukata, joten nyt saisi. Ylämäki meni turvallisesti ja taputin tinkerin kaulaa. Jatkoimme käynnissä ja pian saavuimme pelloille. Näky oli kaunis ja pysäytin pellon reunaan. Huokaisin hiljaa ja katseellani yritin syödä maisemaa. Upottaa pellon heinien murretun sävyn mieleeni ja taivaan kauniin sinen. Tuuli kahisutti heinää hiljaa. Peltoa ympäröi suuret tummanvihreät kuuset ja sitten katseeni pysähtyi hetkeksi. Pellolla aika lähellä metsän reunaa. Se katsoi minuun valppaasti jähmettyneenä paikoilleen. Luonnon hiljaisuudessa se kuunteli aivan kuin kuulisi meidät pellon yli. Kuulin vain oman hengitykseni ja sydämen lyönnit. Lantti liikahti levottomasti ja pärkskähti. Ja silmänräpäyksessä se oli poissa. En ehtinyt edes tajuta, kun kaunis olento katosi tummien puiden sekaan. Tajusin, että olin lopettanut hengittämisen ja vedin syvään henkeä. Peura. Olipas tajuttoman kaunis eläin, ja nopea, totesin mielessäni ja annoin Lantille napakasti pohkeita. Jatkoimme matkaa pellon reunaa vievää polkua. Pellolla olisi märkää, eikä sinne kannattaisi mennä. Loppumatkamme sujui hyvin. Lopussa annoin Lantin laukata oikein kunnolla vähän matkaa. Ruuna otti innoissaan pitkää askelta ja venytti päätään, kun annoin ohjaa. Sen kavioista kuului kova rummutus ja sen pitkääkin pitempi harja hulmusi käsilleni ja kasvoilleni. Nauroin tinkerin innokuudelle ja seuraavassa mutkasssa aloin pidätellä sitä. Eihän tallille voisi kiitolaukassa tulla. Loppuverkat mentiinkin ihan pitkin ohjin käynnissä hyvän matkaa. Omat sormeni olivat vähän kohmeessa, kun tulimme tallin pihaan, sillä en tajunnut ottaa hanskoja mukaan. Laskeuduin Lantin pehmeästä selästä ja otin ohjat kaulalta. Lähdin viemään Lanttia takaisin tallin pesariin, missä olin sen laittanut kuntoonkin. Käänsin Lantin pesariin ja en jaksanut laittaa sitä vielä kiinni. Avasin suitsien soljet, vähän hitaasti toimivilla näpeilläni ja vedin suitset tinkerin kirjavasta päästä. Laitoin suitset koukkuun odottamaan ja nappasin harjapakista kaviokoukun. Otin jöksähtäneet kivet kavioista irti jalka kerrallaan. Lantti ei ollut vieläkään kiinni vaan seisoi pesarissa päänsä alas laskeneena, jotta voisi rapsuttaa toista etujalkaansa, joka oli aivan kurainen. Nappasin riimun ja pujotin sen tinkerin päähän ja napsauttelin riimunvarret kinni, jos se nyt vaikka saisikin päähänpiston lähteä kävelemään, ajattelin. Vaihdoin sitten harjaan. Suin jalkojen karvatupsuja ja yritin irrottaa niistä isoimmat kurat. Kun jalat oli hoidettu ja tarkastettu myös turvotuksen tai mahdollisten haavojen varalta kävin satulahuoneessa viemässä suitset ja harjapakin. Pesin kuolaimet ja niputin suitset nätisti niinkuin minulla oli tapana. Seuraavaksi nappasin Lantin pesarilta mukaani riimunvarren päässä. Kävelin Lantin kanssa kohti pihattoa, jonka luona näkyi kaikenlaista rakennusmateriaalia uutta siirtotallia varten. Se oliskin kiva talvella niin ei tarvis aina mennä tallin pesariin. Päästin Lantin riimusta postilla ja vedin portin kiinni jäljessäni. Pieni ja pullea russi Kämpe katsoi Lanttia korvat hörössä ja hirnahti. Lantti käveli Kämpen luo. Ponimukset haistelivat toisiaan ja rapsuttelivat toistensa säkiä. Jäin hetkeksi katsomaan niiden keskinäistä rapsutustuokiota, mutta pian päätin lähteä. Ennen kotiinlähtöäni siivosin vielä Lantin harjapakin. Otin kaikki harjat pois sieltä ja pesin saippuan ja tiskiharjan kanssa koko laatikon pesarissa. Sillä välin, kun boksi kuivui yritin puhdistaa harjoista kaikki karvat mitä sain irti, vaikka ne tuntuivat juuttuneen paikoilleen. Harjakamman ja kumisuan pesin ihan vedessä, koska ne olivat vain muovia, jonka pystyi kuivata hyvin. Jäin vielä joksikin aikaa lorvimaan tupaan ylös, kun siellä oli seuranani muutama hoitajatyttönen. //Oih! Teidän maastoreissu kuulosti todella ihanalta!<3 Pitäisi itsekin päästä nauttimaan samanlaisesta reissusta, yhtä hyvällä tunnelmalla! Melkein kateellinen, kröhm.... Peura! Wow, niitä ei ookaan pitkään aikaan näkyny, yleensä just keväisin ja kesäisin sielä pellon reunalla ne pälyilee:D Siellä on pari heppaa säikähtänytkin niitä ja siinä olikin sitten pulmia pään menoksi, miten saada hevoset pysäytettyä! Onneksi Lantti sentään on melko rauhallinen ruuna:) Siirtotallin rakennus alkaa tosiaan hitaasti, mutta varmasti! Pihattolaiset on hieman ihmetelleet kaikkea rakennusmateriaalia, mutta onneksi ne on suhtautunut niihin pelkällä mielenkiinnolla! 14v€ -Iida -> Hm... tahdotko olla ahkera tallilainen? Putsaisitko parit harjalaatikot, samoin kuin teit Lantin omalle?:))
|
|