Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Jan 25, 2014 14:09:23 GMT 1
-...
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Jan 25, 2014 14:10:31 GMT 1
Yllätys hevonen
Iida / 25.01.2014 / lauantai Noin, viimeiset hevoset pihalla! Kävelin tallitupaan. Siellä istui Chappe ja Nopa juttelemassa hevosista. Moikkasin tyttöjä. Otin kaapista teepussin ja täytin vedenkeittimen, ennen kuin pistin sen päälle. Vaihdoin talvi Crocseihin tallikenkäni ja istuuduin pöytään. Huoh. Osaa tää tallilla yksin olo olla raskasta. Sannaa ei ollut näkynyt eilen eikä tänään, okei oli aamu, mutta kuitenkin. Hanna oli vissiin flunssassa kotona, kääriytyneenä vilttiin. Rami oli käynyt kengittämässä viimeksi keskiviikkona. Vedenkeitin pisti äänen pihalle ja nousin täyttämään kahvimukin höytyävällä vedellä. Tiputin teepussin veteen ja lisäsin maitoa. Chappe istui pöytään ja Nopa tuli perässä. - Iida kuule, Chappe sanoi. - Mmh...? mumisin kuppiin. - Mitä sä oot ajatellu tehä Danilla? Nostin katseeni pöydästä ja katoin Chappea kysyvästi. - Noo... Mä oon nyt pariin kertaan ratsastanu sitä, ja se on toiminu ihan kivasti, joten kai mä koulutan siitä ratsun ja toivon Ramin auttavan mua kouluttaan siitä myös jonkin moisen raviponin. Jos Dani osoittaa hyviä merkkejä kärryjen edessä, saatan myydä sen raviponiks, jos ei niin varmaan kisaratsuks jollekin pikkulikalle, tai sitten se jää pyöriin tunneille. Molemmat tytöt katsoi mua kuin hullua. Nostin vaaleita kulmiani tytöille ja Chappe karautti kurkkuaan. - Sähän lupasit, että mä saan auttaa sua kouluttaan Dania? - Niin? Mutta en mä oo voinu päästää sua sen villikon selkään ilman, että oon ollu sielä ite. Se ois ollu vastuutonta, varsinkin jos oisit tippunu, niinkun mä sillon ekana kertana. Tytöt tuijottivat mua ja virnistin niille. - No ei kai! naurahdin. - En mä tippunu, mutta melkein, kun Dani sai sätkyn, kun ovi paukahti sen takana. Olisittepa nähneet sen! Se veti täyttä pukkilaukkaa ympäri kenttää niin, että lumi pöllys! - Ooi... kuiskas Nopa, hymyilin Lillin hoitajalle ja kävin nappaamassa jääkaapista pullapitkon. - Haluatteko? - Joo!! tytöt huusi toistensa päälle. Leikkasin pitkosta kolme palaa ja ojensin kummalleikin oman. Söimme pullaa hiljaisuudessa, kunnes pihalta kuului auton äänet. - Odotaksä jotain? kysyi Nopa. Niin odotinkohan mä jotain. Tuskin, en ainakaan tienny. Chappe meni ikkunalle. - Punanen auto ja harmaa traileri, onko tänne tulossa uus hevonen? Olin ihan äimänkäkenä. - Öö... ei kai...? Kiskoin sinisen takin päälle ja lähdin pihalle. Kuulin Chapen ja Nopan seuraavan mua. Autosta astui ulos komea tummatukkainen mies ja toiselta puolelta vaaleatukkainen. Mitäköhän on nyt tapahtuus? mietin. - Iida Kokko, oletan? sanoi vaaleatukkainen. - Joo...? - Hei, olen Lauri Mantsinen, ja tuo on Leevi, vaaleatukkainen ojensi kätensä. Kättelimme virallisesti ja tunsin Chapen ja Nopan tuijottavan miehiä takaani. Tuijotin miehiä kysyvänä ja hiljaisena. Annan heidän hoitaa asiansa. - Kaarle Kokon tyttärentytär? - Joo. - Me ollaan oltu pappas vakioasiakkaita, kun se niitä hevosia teetti. - Okei...? - Meillä on sun pappas viimenen kasvatti tuolla trailerissa. Tujotin silmät lautasten kokosina miehiä, joista tummatukkanen kävi avaamassa trailerin takasillan. Eihän paapalla pitänyt olla enään kasvatteja Palmun ja Esterin jälkeen. Mitä ihmettä. Miehet ottivat yhteistyössä trailerissa olevan hevosen pihalle. Otus oli ehkä yks söpöimmistä. Hieman jo harmaantuneessa päässä seisoi isot tummat arvioivat silmät ja tasattu vaalea harja. Kuulin Chapen ja Nopan hengähtävän. Sain avattua suuni. - Mutta, te ootte varmaan erehtyny, ei paapalla ollut enään hevosia Esterin ja Palmun jälkeen? - Niin se ehkä sulle sano, kun oli jo myynyt tän tamman meille. En voinut uskoa tätä. Papalla oli vielä yksi hevonen jäljellä. - Rimpula on toiminut hetken ravurina, mutta siirtyi ratsuksi parin epäonnistuneen startin jälkeen. - Rimpula? - Esterin jälkeläinen, piensuokki, siksi Rimpula, koska se oli säälittävän kokoinen suomenhevoseksi siihen aikaan. Kävelin tamman luokse, joka painoi korvansa taaksepäin, kun tulin sen luokse. - Me toivottais, että sä ottaisit Rimpulan tänne. - MITÄ!? Siis.. miksi? - Koska luvattiin Kaarlelle niin. Tamma siirtyisi sun nimiin, kun me luovutaan siitä. Kai sä sen haluat? - No... kai mun... no ehkä... - Iida ota se, ota se!! hihkuivat tytöt tamman pään luona. - Pärjääkö se tuntihevosena? - Miks ei? tummatukkainen katsoi vaaleatukkaista. - Kyllä se pärjää, vaikka onkin jo vanhemman puoleinen. - Kuinka vanha? - 21, mutta se on terve kuin pukki ja elämän iloinen. Niin vissiin, mietin, kun tamma painoi korviaan luimuun, kun toinen miehistä taputti sitä takalistoon. - No kai mun se on pakko ottaa, myönnyin. - Hienoa, me voidaan varmaan tulla sisälle täyttään paperit? - Chappe, Nopa! Viekää tamma Aadan vanhaan karsinaan, huikkasin tytöille ja johdatin miehet tallitupaan. Paperit täyetty, tamma on mun ja se on onnellisesti rouskuttaas heinää uudessa karsinassaan. Miehet kiitti mua ja istui autoon. Leevi rullasi ikkunan auki, kun toinen käynnisti autoa. - Hei Iida! mies huusi perääni. Käännyin katsomaan miestä. - Niin? - Rimpula on kantavana! Ikkuna kiinni ja kaasu pohjaan. Miehet katosi pihalta lumipilven saattelemana. Ne oli huijannut mua! Pirulaiset. Nooh... kai mä olisin sen silti ostanut, paapan takia.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Feb 11, 2014 19:45:53 GMT 1
Pikku varsa
Iida / 11.02.2014 / tiistai Päivän viimeiset tunnit oli pidetty. Kävelin ratsukkojen perässä maneesilta tallille. Tie oli jäässä ja olin kaatua pariin kertaan, mutta onneksi sain pidettyä puoleni jäätä vastaan. Ratsukot pysähtyivät tallin eteen ja ratsastajat laskeutuivat alas satuloista. Autoin vanhahkoa naista pitämään Vappua paikalla, sillä tamma olisi jo menossa talliin. Jännitys sisälläni kasvoi, sillä tänään oli Rimpulan laskettuaika. Tamma ei ollut ollut tunneilla pariin päivään ja tänään se oli ollut sisällä melkein koko päivän. Sanna oli jäänyt Hannan kanssa vahtimaan tammaa, kun olit pitämässä tunteja. Menin talliin, kun kaikki ratsukot oli mennyt talliin. Melkein juoksin katsomaan yksityispuolelle Rimpulaa. Näin Hannan ja Sannan kyykkivän karsinan edessä. Kuului muminaa ja kävelin hiljaa naisten taakse. Kurkistin karsinaan ja sielä se oli. Rimpulan varsa. Vaaleanrautias liinaharja. Se näytti uteliaalta, kun se makasi maassa. Tamma. Se haisteli kiinnostuneesti naisia kurotellen kaulaansa, muttei noussut ylös maasta. Rimpula seisoi vartioiden tamman takana ja nuoli välillä sitä. Tutustu Liinaan
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Feb 17, 2014 18:14:44 GMT 1
Tallitäynnä
Iida / 17.2.2014 / maanantai Tänään ne tuli. Jippii. Okei, olen hulluna hevosiin (oho) ja olin hankkinut taas itseni siihen tilanteeseen, että talli oli täysi. Kakka juttu, sinänsä. Mutta nämä ostokset oli järkeviä, tolkutin itseni uskomaan. Shetlanninponi, pienille lapsille ja vielä jopa kiltti sellainen ja hieman suurempi poni, melki hevonen, joka olisi hyvä (ja kiltti) myös isommille ratsastajille. Molemmat ponit muuttaisivat pihattoon, sillä ne kestävät pakkasia hyvin. Vaikkakin talvi oli ollut leuto ja pakkasetkaan ei olleet kovinkaan korkealla olleet koko lyhyen talven aikana, oli Kirinän aika muuttaa talliin. Kiskoin takin päälle ja saappaat jalkaan, kun näin trailerin tulevan. Pian Lucaskin oli takanani ja puki päälleen, poikaa kiinnosti selvästi uudet hevoset. Nappasin vielä puhelimeni mukaan. Pihalle oli tullut pimeys ja tuuli puhalsi kevyesti. Kiskoin pipoa syvemmälle päähän ja varoin kaatumasta jäisellä pihalla. Matka talolta tallille oli tosi jäinen ja roikuimme Lucaksen kanssa kiinni toisissamme, varoen liukastumasta. Näin värikkäästi pukeutuneen Hanna tulevan ulos tallista. Nainen oli kuullut auton tulevan pihaan. Pitääpä tässä vaiheessa paljastaa, että toinen poni on Hanna entinen. Mustasta Land Roverista astui ulos pitkä tumma mies. Skotlantilainen, tiesin. Mies oli tuomassa toista poneista suoraan Skoteilta, mutta pienemmän se oli napannut mukaan sieltä mistä sanoin. Kättelimme kaikki miestä, joka vaihtoi pari privaatti sanaa kanssani. Näin tallituvan ikkunasta hoitajien kasvoja, uteliaita, muttei halukkaita tulla kurjaan säähän. Mies meni traileriin sisään ja antoi käskyn avata takasilta. Kaksi karvaista peppua näkyi trailerista ja sitten mies tuli alas siltaa taluttaen shetlanninponia. Hannan entinen. Poni hirnahti kovaäänisesti ja vielä trailerissa oleva vastasi sille vähintään yhtä äänekkäästi. Hanna otti kiinni shetlanninponista ja jäin odottamaan miestä, joka meni takaisin traileriin hakemaan toista ponia. Miehen kanssa alas tuli kimo, paksu poni. Ylämaanponi. Ponit oli pihalla ja tallituvan ovi kävi ja ulos juoksi innokkaiden näköisiä nuoria. Joukkoa johti Annika, perässä Moona, Nopa, Chappe, Miltsu ja Luna. He yrittivät hillitä ääntään, mutta sieltä täältä kuului hihkaisuja ja hihittelyä. - Iida, miks sä oot pitäny meidän pimeydessä näistä poneista? kysyi Chappe ja rapsutti jo Hugon ostaa paksun tukan alta. Moona ja Annika oli kiiruhtanut Jaakon luokse. Heh, ponin nimi naurattaa aina, kun sen kuulenkin. - Siks, jotta se ois teille yllätys, virnistin. Tämä oli yllätys Sannallekin, se nainen vääntäisi niskani nurin, kun kuulisi tästä. - Mikä näiden nimet on? kysyi Luna Jaakon luota, olin tunkenut narun Lucaksen käteen, joka näytti nyt olevan hyvällä tuulella. Naisia, pysytyin melkein lukemaan sen pojan mielestä. Menin Miken, mies joka toi ponit, luokse juttelemaan maksuista ja poneista muutenkin. Miken mukaan Jaakko oli kiltti ja luotettava kaveri. No, se sopi hyvin. Nimi ei niinkään. Mike sanoi heipat kaikille ja lähti sitten kiireessä ajelemaan lentokentälle päin. Ponit näytti uteliailta, samoin kuin tytöt, jotka innoissaan taputtelivat poneja. - No, mennäänkö viemään ponit talliin? kysyin. - Joo! sain kovaäänisen yhtenäisen huudon. - Voinko mä taluttaa tän kimon? kysyi Annika. - Joo voit, ja se on Jaakko, virnistin. Annika tarttui naruun, jota Lucas oli pidellyt ja rapsutti ponia korvan takaa. - Voinko taluttaa tän? kysyi Chappe, joka oli jo tarttunut naruun. En kieltänyt, vaan lähdin edellä talliin varusteet mukanani. - Jättäkää ne käytävälle ja riisukaa kuljetussuojat! huikkasin innokkaille tytöille, ennen kuin astuin satulahuoneeseen. Laitoin ponien varusteet paikoilleen ja lähdin sitten takaisin tallin puolelle. Molemmat ponit oli saaneet paljon huomiota ja nauttivat täysin siemauksin rapsutuksista joita ne sai koko ajan tytöiltä. - Ne asuu pihatossa ja Kirinä muutti talliin, kerroin ja tytöt lopettivat hetkeksi rapsutukset, mutta jatkoivat sitten. - Laitetaan niille kevyet loimet ja viedään sitten pihalle, kerroin ja ojensin tytöille loimet. Ponit seisoi paikoillaan ja antoivat laittaa päälle loimet, Jaakko hieman kiukutteli, mutta antoi asian olla. - Valmiita? kysyin ja avasin oven. Ponit käveli kiltisti narujen perässä. Voi huh, huh, kun on hevosia tän vuoden alussa tullut; Rimpula, sen varsa Liina ja nämä kaksi saas nähä millaisia karvakasoja on myöhemmin tulossa, jos on! Tutustu Jaakkoon ja Hugoon
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Mar 7, 2014 16:49:26 GMT 1
Valloituksia (ja Iidan tarttee miehen x2) Lucas / 7.03.2014 / perjantai Kiskaisin jalkaani mustat kollarit ja pistin pääni yli mustan Niken hupparin. Pihalla oli satanut koko päivän, niin päätin upottaa jalkani tallikenkiini ja kiskoin vielä mustan Svean päähäni ennen kuin lähdin pihalle. Alamäki tallille oli kurassa ja väistelinkin suurimpia lätäköitä ruoholla kävellen, mutta se oli ikävän kurainen ja olin kaatua, mutta onneksi en kuitenkaan. Päivä oli jo pitkällä ja tallilla oli alkanut rauhallinen perus vilske, kun hoitajat hakivat hoitsujaan sisälle ja tuntiratsastajia tuli parkkipaikalle kurasilla autoillaan. Näin Sannan astuessani talliin, naisen vuoro näköjään pitää tänään tunnit. Iida oli jäänyt viltin alle räkimään, joten olin lähtenyt, kun olin saanut siitä tarpeekseni. Blondi oli katsonut koko hiton päivän jotain hiton rakkausleffoja ja itkenyt (varmaan säälinyt itteensä kun sillä ei oo miestä). Olin joutunut lämmittää Iidalle mikrossa valmisruokaa ja paasata sohvalle jämähtänyttä naista. - Kuule Lucas, voisitko mitenkään hakea sisälle paria ponia? Sanna kysyi. - Toki, murisin ja lähdin takaisin pihalle. Ponien tarhalle oli tallautunut selvä polku ja kävelinkin sitä pitkin pikkuponitarhalle. Avasin porttia hieman, jotta pääsisin sisään. Nappasin kahden narun päähän kaksi ponia, joista toinen oli Dana ja toinen Deisi. Dana tutki minua hieman uhaten, mutta Deisi vain käveli kiltisti vierelläni. Suljin portin perässämme. Danalla oli kamala kiire talliin ja se hyppeli vierelläni väistellen kuralammikoita, kun taas Deisi käveli niiden läpi kastaen vuohiskarvansa kuraan. Jätin molemmat ponit karsinoihinsa ja pian niiden luokse kiiruhti kaksi nuora tyttöä. Minne se Iidan on sen radion piilottanut, mutisin ja lähdin etsimään vanhaa mustaa radiota. Ei ollut satulahuoneessa, tallituvassa (btw se oli tyhjä) eikä rehulassa, joten lähdin sitten katsomaan yksäripuolelta. Ja tottakai se oli sielä. Yksäripuoli oli tyhjän puoleinen, mutta ratsastusohjaaja Hannan valkoinen uusi poni Frida mulkoili minua karsinan pohjalta. Tuijotin ponia takaisin radio toisessa kourassa, kun kuulin jonkun rykäisevän takaani ja koputti minua samalla olkapäähän. Käännyin ympäri ja näin minua ainakin kaksikymmentä senttiä lyhyemmän naisen. Hanna. Tuijotin oranssipäätä alaspäin ja nostin kulmakarvojani kysyvästi. - Sä oot edessä, Hanna vastasi äkäisesti. - Kierrä, vastasin hieman huvittuneesti, sillä tiesin täyttävän karsinanoven. Silti Hanna änki minun jättämästä raosta ja mulkaisi minua samalla. Heh. Pieni äkäinen nainen on melko naurettavan näköinen, sama koski Iidaan ja Hanna oli tätä pari senttiä lyhyempi. Jäin roikkumaan karsinanoveen katsoen Hannaa, joka harjasi alkuperäisesti valkoista ponia. - Lucas! huusi Sanna yksäripuolen ovelta. - Hanna on sulle liian vanha, jätä se rauhaan! Käännyin Sannaa kohti ja väläytin tälle hurmaavan hymyn, ennenkuin käännyin katsomaan punastelevaa Hannaa. Katselin vielä hetken Hannan harjailua, kunnes kerroin naiselle (silmää vinkaten), että minun pitäisi mennä pois, mutta tämä voisi halutessaan soittaa, jos kaipaisi apua. Hanna punastui taas, olipa se herkästi punastuva tapaus. Kävelin ulko kautta tallitupaan, jossa istui nyt Senna kaakaota siemaillen, samoin kuin Lisbeth, Nopa ja Luna, jotka näyttivät ahertavan matikanläksyjen parissa. Seisahduin Lisbethin taakse ja laskin käteni tytön olkapäille. Ne värähti. Lisbeth katsahti minuun ja virnisti. Virnistin takaisin. Senna katsoi kysyvästi meitä ja vinkkasin naiselle silmää, kun katseemme kohtasivat, Senna laski katseensa pöytään. Tallituvassa oli melko hiljasta, mutta vanha laatikko tv pauhasi ja Nopa ja Luna juttelivat hiljaa toistensa kanssa. Lisbeth selasi puhelintaan ja Senna luki epäkiinnostuneen kiinnostuneena Hevoshullua. Vedin Lisbethin tuolin taaksepäin ja istuin tytön syliin. - Onpa kohteliasta, Lisbeth mumisi ja sai Nopan sekä Lunan tirskahtamaan. Varastin Sennan lehden ja aloin itse lukemaan sitä. Nainen mulkaisi minua, samalla lailla kuin Hanna aikaisemmin ja nousi ylös kaivamaan jääkaapista jotain. - Iida tarvisi miehen, julistin ja juuri sillä hetkellä sisään astui punaiseen vilttiin kietoutunut Iida. - Mitä musta? nainen kysyi istuttuaan tuolille Sennan viereen. - Sitä vaan, että sä tarttet miehen, kerroin naiselle, joka tutki muiden kasvoja kysyvästi. - Miks? - Tänäänkin sä itkit rakkausleffoja kattelen, et jos sulla ois mies, niin ei tarttis haaveilla leffojen kautta, selitin. - Ahaa... sanoi ikiviisas Iida. - En muutes itkenyt! - Niin, mäkin oon sanonu sulle, et sun pitäis hankkia mies! Lisbeth puuttui puheeseen. - Sennallakin on mies! Ja kato nyt kuinka onnellinen se on! Kaikki katseet kääntyi Sennaan, joka kohotti kulmiaan kiinnostuneena, eikä muuten edes näyttänyt hirveen onnelliselta. - Joo, no, joskus sitten, Iida sanoi ja lähti noutamaan itselleen kuppia, johon se kaatoi lämmintä vettä ja tiputti sitten teepussin sinne. - Mun pitää mennä, kertoi Lisbeth ja yritti nousta ylös, muttei päässyt, kun istuin tytön sylissä. - Ylös! Nousin ja läimäytin tyttö takapuoleen, niin että se kiljaisi. Nauroin iloisesti ja istuuduin jälleen tuoliin. Tallitupa alkoi tyhjentyä ja tallinalakerrasta kuului vaimeaa puhetta, joten päätin mennä sinne ja jättää Sennan istumaan. Olimme olleet pitkään kahden istuen pöydän ääressä puhumatta sanaakaan, kunnes olin saanut siitä tarpeekseni ja lähtenyt pois. Tallissa oli mukavan lämmin ja kaikki touhusivat jotain, tunnilta tulleet ratsut pärskivät tai potkivat vaativasti oviaan herkkujen puutteessa. Teiniryhmän tunti oli juuri loppunut ja teinit pyörivät ja hääräsivät karsinoilla puhuen kovaan ääneen tunnin sujumisesta. Kävelin testiksi käytävän toiseen päähän ja sain aikaan ihailevan hiljaisuuden. Oi, kyllä, olen vieläkin hurmaava!
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Mar 11, 2014 18:48:46 GMT 1
Omg Sanna! Iida / 11.3.2014 / tiistaiKävelin tallista taluttaen kolmen naurun päässä kolmea suokkia. Kirinää, Kipinää ja Taraa. Tammat kävelivät rauhallisesti, mutta Kirinällä oli kiire tarhaan. Ruuna oli selvästi nauttinut pihattotarhasta ja ulkona olosta, sillä Kirinällä oli joka aamu kamala kiire pihalle ja se olikin vetänyt minut pari kertaa ympäri mutaisissa kohdissa. Päästin suokit tarhaan ja katsoin oliko vesiastiassa vettä. Tulos: se pitää täyttää. Kävelin takaisin talliin ja kuskasin pari heppaa vielä pihalle, ennen kuin aloin täyttämään vesiastioita. Sanna oli kylällä ja Rami kanssa, Lucas nukkui, Hanna oli jossain, joten olin yksin hiljaisessa tallissa. Katsoessani ilmoitustaulua keskittyneenä säikähdin viereeni ilmestynyttä isoa ruskeaa kissaa. Mikki maukaisi korvia särkevästi ja puski jalkaavi vasten voimakkaasti. Naurahdin kissalle ja lähdin kävelemään pihan kautta tallitupaan. Mikki seurasi perässäni ja suljin ovia kissan perässä.
Tallituvassa kissa istahti pöydän viereen tuijottaen kaappiin, jossa sen ruoat olivat. Nostin ruokakipon lattialta ja kaadoin sinne kissanruokaa. Laskin kupin Mikin kuonon eteen ja jäin istumaan tuolille katsoen kissan syömistä. Kissa söi kovalla halulla kupin tyhjäksi ja nuoli vielä kertaalleen 'puhtaaksi'. Tallinpihalta kuului auton ääniä ja juoksinkin ikkunalle katsomaan kuka tuli. Rami pysäytti auton ja Sanna astui ulos tallista. Näytti vielä pussaavan Ramia, ennen kuin läimäytti autonoven kiinni ja Rami kaasutteli tiehensä. Näin Sannan liihottelevan onellisen näköisenä siltaa pitkin talliin. Istuuduin pöydän ääreen samaan aikaan, kun Sanna riuhtaisi voimalla oven auki.
- Iida, mä tiesin, että sä oot täällä! - Okei...? Sanna tarttui olkapäihini ja ravisti minua. - Iida... mä oon raskaana! Sanna julisti. - MITÄ!? OMG! Onnea! kiljuin Sannalle ja halasin sitten serkkuani pitkään! Sanna hihitti kuin pieni tyttö ja huomasin, että tämä taisi jopa itkeä onnesta! Mikä on erittäin harvinaista. Halasin Sannaa kovempaa ja hihitin tämän kanssa. - Kai Rami tietää? kysyin. - Joo tottakai! - Hyvä! naurahdin ja päästin irti Sannasta.
Laitoin kahvinkeittimen päälle ja istuimme hiljaa Sannan kanssa. Minä miettien miten Sanna löysi miehen ja saa jopa lapsen ja mitä mulla on?! Hevosia talli täynnä (en toki ikinä luopuis niistä, mutta...), kissa ja öö... No jaa... Nousin ylös kahvin valuttua ja kaadoin Sannalle kuppiin sitä. Nainen tarttui siihen ja laittoi kätensä lämpimän kupin ympärille.
- Iida muuten? Sannan ääni oli yhtäkkiä paljon vakavampi. - Joo..? - Keikari ontu taas eilen... - Ei oo totta! huudahdin ja istuin raskaasti tuolille. - On... Se ontu kun sitä talutettiin talliin... Jätin sen karsinaan lepäämään. - Ja mä vein sen tänään pihalle, olisit soittanut! - Olisi pitänyt, mä voin hakea ruunan sisään. - Joo, mumisin ja laskin pääni käsieni varaan. - Kenet sä otit tilalle? - Hurmauksen, Sanna vastasi. - Ok...
Sanna lähti hakemaan ruunaa sisälle juotuaan kahvinsa loppuun. Keikari oli yhtäkkiä alkanut ontua. Ruuna käveli taas hetken ongelmitta ja sitten se taas ontui. Toki Keikari alkaa olla jo vanhemman puoleinen, mutta kuitenkin! Keikari oli ollut minulla aina. No ainakin melkein aina! Ruuna oli opettanut minut, Sonian ja Sannan ratsastamaan. Keikari on enemmän kuin tärkeä meille kaikille. Tallituvan ovi kävi ja Hanna astui sisään. Nainen katseli kirjavaa naamaani kysyvästi. - Keikari ontuu taas, mumisin. Kuulin Hanna vetävän henkeä ja lähtevän pihalle takaisin. Toivottavasti katsomaan ruunan kuntoa. Nousin itsekin ylös ja lähdin rauhallisesti kävelemään talliin. Keikari seisoi käytävällä ja Sanna tutki ruunan jalkoja mietteliäs ilme kasvoillaan. Kävelin ruunan luokse ja katsoin serkkuani ja Hannaa kulmat koholla.
- Taisi loukata kinttunsa tarhassa, Sanna kertoi. - Huh, henkäisin helpotuksesta, vaikka tiesin, että Keikarin jalka saattaakin vielä mennä huonommaksi.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Apr 9, 2014 17:11:08 GMT 1
Kunnes kuolema meidät erottaa Iida / 9.4.2014 / keskiviikko Nousin paikallaan nätisti seisovan Kurren selkään. Olin luvannut Hannalle ratsastaa tämän ponin, sillä nainen oli liikuttanut tammani. Kurre oli seisoskellut tarhassa, paistatellut päivää oikein kunnolla. Aurinko oli paistanut päivällä ihan kunnolla ja kaikki hevoset ja ponit olivat olleet tarhoissa ilman loimia. Caya oli tullut hieman ahdistelemaan Kurrea, kun olin tullut hakemaan sitä talliin, mutta muuten poni oli ollut helppo ottaa kiinni ja varustaa muutenkin. Painoin kantapääni Kurren kylkeen säädettyäni ensin jalustimet ja kiristettyäni vyön. Poni ponnahti innoissaan eteenpäin ja vaikutti erittäin reippaalta heti alkuun. Annoin ruunan kävellä melko pitkään pitkin ohjin. Kurre käveli innoissaan ja tutkaili ympäristöä uteliaana. Kenttä oli taas vaihteeksi hyvässä kunnossa, joten ratsastimme sillä. Muutenkin maneesi oli varattu. Sanna piti siellä estetuntia. Keräsin ohjat, mutta annoin Kurren kävellä vielä. Pistin ponin kuitenkin ahkerasti töihin. Pakotin sen syvälle kulmiin ja tein sen kanssa paljon pysähdyksiä. Kentälle oli jäänyt pari märkää kohtaa ja huomasin Kurren mielellään menevän niistä. Vaihdoin vielä suunnan käynnissä, ennen kuin käskin ponin raviin. Kurre melkein hyppäsi eteenpäin ja porhalsi ensimmäisen kierroksen pää taivaissa. Huoh. Siinä olikin sitten iso työ saada poni kunnolla kuulolle ja asettumaan, mutta kyllä se sitten onnistui pitkän taistelun jälkeen. Kurre olisi ilmeisesti mielummin vain juossut miten tahtoi. Maneesilta kuului vaimeaa kolinaa, joku kait tiputti puomit alas, ja Kurre säpsähti hieman. Tein Kurrella paljon voltteja ja siirtymisiä käyntiin, myös säätelin ponin ravia. Ruuna joutui kunnolla keskittymään tekemisiinsä, mutta hyvä vain. Vaihdoin suuntaa kokorata leikkaalla ja lisäsin ravia puolessa välissä. Kurre oli oikein mukavan terävä pohkeelle, sais meidänkin ponit ottaa siitä mallia! Nostin Kurrella laukan ympyrälle. Laukka nousi suurehkon ilopukin saattelemana. Olin tippua, sillä en pukkia odottanut. Pian Kurre kuitenkin laukkasi hyvässä tempossa, kaula kaarella, takajalatkin ahkerina. Siirsin ponin taputusten kera takaisin raviin. Ruuna pärski nautinnollisesti ja annoin sille pidempää ohjaa hieman vain, sillä nostaisin pian uuden laukan. Kierroksen jälkeen otin taas ohjia käsiin ja nostin samaan kohtaan ympyrällä laukan. Tällä kertaa ilman pukkia. Ruuna toimi oikein hyvin koko ajan, ei mitään moittimista, Hanna saisi olla ylpeä ponistaan! Jos Kurre olisi ori, tahtoisin siitä ilman muuta varsan! Nostin vielä pari kertaa siihen suuntaan laukan, ennen kuin vaihdettiin taas suuntaa. Kurre oli toiseen suuntaan huomattavasti jäykempi, mutta kyllä ruuna vertyi. Siirsin Kurren sitten hetken päästä raviin ja annoin sille vähän löysempää ohjaa niin, että ruuna saattoi venyttää kaulaansa. Loppu ravien jälkeen hidastin käyntiin. Heilautin jalkani jalustimista ja annoin niiden roikkua ponin kylkiä myöten. Pian katseeseeni huomasi erittäin ikävän näyn tulossa alas maneesilta. Hyppäsin enempää miettimättä alas Kurren selästä ja nappasin kiinni ponin ohjista ja lähdin kiskomaan ruunaa perässäni. Ehdimme naisen ja ruunan luokse, ennen kuin he olivat päässeet edes tallin luokse. - Mitä kävi! kysyin hädissäni, ennen kuin nuori nainen oli saanut suutansa avauttua. - Me tultiin vaan puomeja ja kavaletteja, kaikki oli sujunut meiltä tosi hyvin koko tunnin ajan, kun sitten yhtäkkiä Keikari kompastu kavaletin apupuomiin ja kaatui polvilleen kavaletin jälkeen, Marjut selitti ja kyyneleet oli alkaneet valua poskia pitkin. Nielaisin vaikeasti ja tungin Kurren ohjat Marjutille. Kaivoin kännykkäni taskusta ja valitsin pikavalikosta Hannan numeron. Kyykistyin Keikarin jalan viereen puhelin korvallani. Piip. Tunnustelin ruunan jalkaa ja pidättelin samalla kyyneliä, toisin kuin Marjut, joka nyyhkytti nyt. Piip. Ruunan jalka oli paisunut, eikä Keikari laskenut painoa sille ollenkaan. Piip. Vastaa jo! - Hanna, oranssipää vastasi linjan toisessa päässä. - Iida hei, kuule Keikarille kävi vähä huonosti, selitin ääni pidätetyistä kyyneleistä paksuna. – Voinko lainaa Kurrea tunnille, olin just saanut sen ratsastettua. - Voi toki saat! Luuletko Keikarin parantuvan? - Saa nähä, tää näyttää aika pahalta, mumisin. - Tuunko sinne? Hanna kysyi. - Jos ei oo paha tilanne? - Ei oo, lähen nyt, kestää noin kymmenen minuuttia. - Okei, sanoin ja lopetin puhelun. Hengitin syvään ja laskin hitaasti kymmeneen, minkä aikana tajusin Marjutin tuijottavan kysyvästi minua. - Krhm… Hanna sano, et voit lainaa sen ruunaa, koitin hymyillä. - Okei, kiva, niin yritti Marjutkin. Nainen ojensi minulle Keikarin ohjat ja autoin naista nousemaan ponin selkään, onneksi Marjut oli pieni nainen. Rapsutin lempeästi Keikarin otsaa ja ruuna näytti hieman kärsivältä. Lähdin taluttamaan hevosta talliin. Keikari ei kävellyt reippaasti, mikä ei minua haitannut. Ruuna horjui hieman ja varoi laittamasta painoa kipeälle jalalleen. Olin nyt vihdoin, kun kukaan ei ollut näkemässä antanut kyynelten tulvahtaa esiin. Päästyämme talliin vein ruunan sen karsinalle. Ja soitin heti eläinlääkärin. Mies lupasi tulla heti, koska ei ollut muita potilaita. Jäin ruunan seuraksi karsinalle ja sain pian seuraa. Senna oli tullut karsinan ovelle ja katseli meitä nyt kysyvä vakava ilme naamallaan. - Mitä on käyny? - Keikari kaatu tunnilla ja ontuu taas, eläinlääkäri on tulossa, koitin sanoa ja kai Senna ymmärsi mitä sanoin, sillä nainen yllätti minut halaamalla minua lohduttavasti. Naisen erkauduttua minusta, huomasin tämänkin poskilla märkiä vanoja. Senna jäi seisomaan kanssani Keikarin luokse, kumpikaan ei puhunut mitään, ennen kuin Hanna ilmestyi. Senna joutui selittämään tarkemmin mitä oli käynyt sillä en voinut avata suutani, ilman, että olisin alkanut kyynelehtimään uudelleen. Hannakin tuli antamaan halin. Näin, että Hanna yritti pysyä vahvana ja olla itkemättä, vaikka se taisikin tehdä tiukkaa. - Haloo, onko täällä ketään? kuulimme kaikki pian miehen äänen tallin ovelta. - Täällä juu, Hanna hiukkasi. - Mitäs täällä siis on käynyt? mies kysyi päästyään karsinalle. Hanna selitti tällä kertaa mitä oli käynyt. Miehen kasvoilla vaihteli ilmeet kiitettävän usein. Sääli näkyi kuitenkin eniten päällepäin. Mikko, eläinlääkäri, käski taluttaa Keikarin käytävälle, jossa mies katsoi Keikarin jalat tarkemmin. Jouduimme vielä viemään Keikarin pihalle, missä Mikko taivutti jalat ja käski sitten ravaamaan hetken matkaa ensin talolleni päin ja sitten takaisin tallille. - Näyttää aika pahalta, Mikko totesi sittemmin hieman ankeasti. - Kuinka pahalta? avasin suuni. - Siinä ja siinä toipuuko, Mikko myönsi. - Olisiko paras päästää tuskistaan? kysyin, mutta en mitenkään mielelläni. - Olisihan se Keikarille paras, ruunahan on kuitenkin palvellut teitä pitkään. - Niin… mumisin ja katsoin Hannaa ja Sennaa, jotka molemmat tuijottivat Mikkoa transsissa, heh, joo ehkei ihan, mutta silmät suurinka kyynelistä. – Mun pitää kai kysyä Sannalta, mitä mieltä se on, mun mielestä se on kyllä paras, vaikkei kylläkään helpon vaihtoehto. - Niin tietenkin, Mikko sanoi ja laski kätensä lohduttavasti olkapäälleni. Kävelin raskain askelin maneesille. Sannan ääni kuului kovaa ulos. Huokaisin vielä kerran syvään, ennen kuin astuin maneesiin. Sanna tuli automaattisesti luokseni kysymään Keikarista. Kerroin mitä Mikko oli kertonut. Sanna sävähti voimakkaasti ja naisen suu mutristui ja suoristui. Se mietti. Sillä aikaa katselin tuntilaisia, jotka katselivat kiinnostuneena meitä hevosten selästä. - Kai se pitää sitten lopettaa, Sanna mumisi. Kumarruin halaamaan serkkuani. Oikea halipäivä, vaikkei kylläkään ilosta johtuva, päin vastaisesta. - Tuutko katsomaan ja hyvästelemään? - Joo…. Sanna sanoi niiskauksen välistä. – No niin, lähetään sitten tallille päin, Sanna sanoi opettajan äänellään ja työnsi maneesinoven apposen auki. Jäimme letkan perään sulkemaan oven. Kaikki pysähtyivät Keikarin luokse ja jäivät kyselemään, mitä oli tapahtumassa. Tuntiratsastajat veivät ratsut talliin ja me muut lähdettiin kesälaitumia kohti, siellä olisi kaunis paikka päästää Keikari laukkaamaan vihreille laitumille. Kävelimme haikeassa tunnelmassa laitumelle. Talutin Keikaria ja Sanna käveli ruunan toisella puolella. Senna ja Hanna tulivat perässä hiljaa jutellen Mikon kanssa. Pääsimme laitumelle vihdoin ja viimein. Keikaria sattui selvästi paljon ja ruuna henkäisikin varmaan helpotuksesta päästyämme perille. Mikko tuli luoksemme. Ja sanoi, että kertoisimme, heti kun kaikki olisivat valmiita. Saimme jokainen sanoa ruunalle hyvästit. Pakko myöntää, että me kaikki aloimme itkemään hyvästellessämme ruunaa. Suomenhevonen katseli meitä lempeästi, kuin tietäen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Aivan kuin ruuna olisi sanonut, että näin oli parasta. Näin enempää tapahtumia miettimättä, Keikari pääsi kivuttomasti hevosten taivaaseen ja voisi laukkailla siellä mielin määrin, ilman, että jalka pettäisi alta. Näin olisi parasta kaikille. Hyvästi Keikari. V.P. Keikari, R.I.P 9.4.2014
|
|
|
Post by Akku (Silja) on Apr 14, 2014 19:23:51 GMT 1
Ensimmäinen duunipäivä/Martina Jännittynein askelein kävelin Yläkokon pihaa pitkin talliin. Olin tarpeeksi ajoissa, joten ehdin käydä rapsuttelemassa Bonski-ponskia. Sitten menin odottamaan Iidaa, joka tulikin pian. Kävelin hänen perässään sisälle. Iida kertoi päivän ohjelman. Iida rupesi ruokkimaan yksityisiä, ja minä tunstareita. Hän oli nopea, ja tuli auttamaan yksityisten kanssa. Sitä mukaa kun hevoset oli syöneet, niitä ruvettiin viemään tarhoihin. – Nyt on kaikki ulkona ja ruokittuna, voit mennä siivoon karsinoita, Iida sanoi ja nyökkäsin hymyillen. Huh, kello vasta seitsemän aamulla, ja olin pirteänä töissä, harvinaista. Osa karsinoista oli siistejä, eikä niiden siivoamisessa mennyt kauan, mutta vastapainoksi oli sotkuisiakin boxeja. Osa poneista oli sotkenut karsinansa oikein huolella! Selkä vääränä siivoilin karsinoita niin hyvin kuin pystyin. – Jes, kolme enää! tuumasin Iidalle joka oli tullut auttamaan. – Ja sitten voit alottaa liikutuksen. Mä hain jo Hurmauksen sisälle, Iida kertoi. – Mä voin itseasias jatkaa, niin sä pääset alottaan. Kävelin Hurmauksen luokse. – Hello boy.. hymyilin pujahtaessani hevosen luo. Olin suunnitellut käyväni taluttamassa hevosta maneesissa ja lähimaastossa. Mahdollisesti myös irtojuoksuttaisin sitä. Harjasin Hurmauksen ja laitoin sille pintelit jalkoihin. Kävin pienen pätkän maastossa, ja sitten menin maneesiin. Talutin Hurmausta muutaman minuutin käynnissä, sitten ravissa. Humpalla oli energiaa kuitenkin, joten päätin päästää sen irti. Maiskautin ja kehotin Hurmausta ravamaan. Se liikkui reippaasti, ja välillä pysäytin sitä kävelemään. Pienen ravipätkän jälkeen annoin sen laukata pari kierrosta maneesissa. – Eiköhän riitä, tuumasin hevoselle vielä parin ravikierroksen jälkeen. Annoin sen hetken kävellä vapaana, ja sitten otin sen kiinni. Vielä pari liikutettavaa Bonni the energiapommi mukaan lukien. Rapsutin hevosen kaulaa. – Sua oliki mukava liikuttaa. Ens kerralla ratsain ehkä, tuumasin hevoselle. Todellinen hurmuri tuo Hurmaus. Hätänen kännykällä tehty tarina, oli inspiä kuvaan.. // Ou jee! Eka työpäiväs sujui oikein mallikkaasti! Ja sä opitkin varmasti ennätysajassa tallin aikataulut:) Karsinat oli puuhtaat ja hevoset sai omien työpäivien jälkeen asettua mukavasti puhtaaseen karsinaan! Eikä minkään laisia kommelluksia käynyt pihalle viennissä, mikä oli ihme, mutta hyvä sellainen! Hurmauksen liikutus oli ilmeisesti mukava puuha ja ruuna sai hieman vapaata liikuntaa tunneilla pyörimisen sijaan, se tykkäsi! Hieno kuva ja teidän värithän matchaa toisiinsa! -Iida
Iltatalli: - heinää pihalle, nille jotka jäi pihalle (ei menny tunnille + yksärit) - hevosten laittoa tunnille, auttamista siis (- mahd. liikutus jos tahtoo esim. Kirinä/Tara) - hevosia yöpuulle - iltaruoka hevosille (tuntien jälkeen)
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Apr 16, 2014 17:16:07 GMT 1
Halla the Tuntiratsu? Iida / 16.4.2014 / keskiviikko
Keikari oli jättänyt sydämeeni ison aukon. Ja samoin tuntilistoihin. Kirosin hieman sitä, että suurin osa meidän hevosista oli hieman liian hankalia lasten-, alkeis- ja talutustunneille. Talutin narun päässä pomppivaa Bonnia tarhaan. Tamma lähti melkein pierupukki laukka tarhan toiseen päähän, ellei Lucas olisi tullut perässäni sylillinen heinää. Poika oli luvannut auttaa minua tänään aamutallissa. Bonni ravasi takaisin portille ja alkoi syödä heiniään. Kävelimme takaisin tallille Lucan kanssa. Kävin hakemassa Hallan ja Vennin samaan aikaan, koska tammat meni samaan tarhaan muiden suokkien kanssa. Lucas täytti sillä välin heinäkärryjä. Halla puksutti pää taivaissa riimunnaru pinkeenä, kun taas Venni tuli vähemmän kiireisenä toisella puolellani. Toki näki, että sen olisi tehnyt mieli mennä hieman reippaampaa, mutta mikäs kai siinä, kun kuitenkin pääsi tarhaan. Olimme päässeet ongelmitta melkein tarhalle asti, kun tarhasta hirnui tammoille kutsuvasti Kirinä. En odottanut sitä, mitä Halla päätti tehdä, joten toki se pääsi riuhtaisemaan itsensä irti.
- Ei saatanan saatana! kirosin ja sadattelin vähät välittämättä siitä, kuka oli kuulemassa. Tamma juoksi tarhalle päin naru maata laahaten ja oli kaatua astuessaan vahingossa narun päälle. Venni oli säikähtänyt hieman Hallan innokasta karkaamista ja tamma oli ihan paikoillaan ja jännittynyt. Maiskautin Vennille varovasti ja lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Vilkaisin minne Halla oli mennyt. Tiesin, ettei tamma lähtisi kauas pois, vaan pysyisi tallin pihapiirissä, vaikken ollut kuitenkaan ihan sata varma siitä asiasta.
- Iida pääskö tää lähteen? kuulin Lucan kysyvän, kun olin saanut Vennin suljettua sisälle tarhaan. - No miltä näyttää, sanoin ja käännyin pojan puoleen.
Halla oli juossut ilmeisesti Lucaksen ja heinien luokse. Lucas otti kiinni Hallan riimusta ja lähti tuomaan vastustelevaa tammaa tarhalle. Avasin portin ja päästin tamman ja pojan sisään. Jätin Lucaksen viemään heinät tarhalle, kun lähdin takaisin talliin. Seuraava ongelma, mietin katsoessani Liinaa ja Rimpulaa. Vieroituksen aika, hmph. Liinasta oli tullut jo iso tyttö! Ne oli olleet nyt jo hetken aikaa eri karsinoissa, mutta nyt olisi tarkoitus viedä Liina tällä hetkellä tyhjään mäkitarhaan ja Rimpula muiden suokkien luokse. Olin jo ajatellut pitkähkön aikaa, kenet laittaisin Liinan kaveriksi. Tumppu. Pitkän pohdinnan jälkeen totesin Tumpun olevan rauhallinen ja kiltti kaveri, toisaalta saattaisi olla että Tumppu ei osaa komentaa Liinaa, jos tamma alkaa ruunalle kettuilemaan… No ainahan sen tarhakaverin voi vaihtaa. Odotin Lucasta poika saisi viedä mamman suokkien luokse ja minä veisin Liinan tarhaan, jossa Tumppu jo odotteli.
Laitoin Liinalle riimun ja kiinnitin narun vielä ja lähdin sitten taluttamaan Liinaa pois emänsä luota. Kuulin ensimmäisen sydäntä särkevän huudon Rimpulalta, jo ennen kuin olimme päässeet Liinan kanssa ulos tallista. Pieni tamma näytti surulliselta ja vastasi äidilleen, mutta seurasi minua silti. Liinalla oli energiaa ja se loikki ympärilläni niin pitkällä mitä naru ylettyi. Välillä se pysähtyi ihmettelemään jotain esinettä, mutta pääsimme silti melko nopeaan tarhalle. Päästin Liinan portilla ja se lähti ihmeissään kävelemään tarhaa ympäri. Mäkitarhat, molemmat, ovat hyviä epätasaisen maastonsa ja puiden ansiosta. Tumppu seisoi keskellä tarhaa katselemassa Liinaa, joka näytti uteliaalta, muttei uskaltanut mennä tapaamaan suurta ruunikkoa. Seisoskelin vielä hetken katsomassa tutustumista, ennen kuin lähdin käymään kotona soittamassa pari puhelua.
*** *** ***
Ilkeän kokoinen, huolesta kasvanut pala oli noussut kurkkuuni. Nojasin mahdollisimmat vähäpitoisen näköisenä karsinan oveen ja katselin Hallaa joka seisoi käytävälle kytkettynä nuoren naisen harjatessa sitä. Tamma näytti pirteältä ja steppasi tai kuopi, kun oli niin tylsää. Laura, ruskeatukkainen, melko pitkä naisen alku näytti varmalta ja luontevalta harjatessaan pitkäharjaista tammaani. Kerroin ja kertasin naisen kanssa Hallan käytöstä ja sitä, miten selässä kannatti toimia. Myönnettävä se kai oli, että minua jännitti ihan hitosti. Halla oli melkein ensimmäistä kertaa kunnon tunnilla, tällä kertaa tuuraamassa edesmennyttä Keikaria. Halla ei nyt ainakaan tasaisuudellaan pääse kyllä niiden helppojen tuntsareiden joukkoon ja se jos joku minua jännitti.
Olin melkein pelosta suunniltani ja mielessäni pyörivät kaiken maailman painajaiset siitä, miten Halla heittäisi rodeoon kelpuutettavat pukit ja Laura lentäisi päistikkaa maahan. Olin pyytänyt tällä hetkellä kentällä tuntia pitävää Hannaa pitämään tämän tunnin maneesissa, missä olisi vähemmän ärsykkeitä. Hanna oli onnekseni luvannut sen. Lauran hakiessa Hallan varusteita letitin pitkän kiharaisen harjan, niin kuin minulla oli tapana. Annoin Lauran varustaa hevoseni itse, mutta seisoin silti sivussa katsomassa, että kaikki sujui. Laura sai kaikeksi onneksi varustettua Hallan hyvin ja huolellisesti.
Pitelin Hallaa Lauran laittaessa itselleen turvaliivin, niin kuin olin pyytänyt, koskaan ei voinut olla liian huolehtiva. Kuulin tallin, että Hanna huusi pihalta, että seuraavan tunnin ratsastajat saisivat tulla pihalle. Hymyilin Lauralle peittääkseni epävarmuuteni ja koko ajan kasvavan huoleni. Katselin Hallan loittonevaa harmaata pehvaa ja päätin, että menisin katsomaan jossain vaiheessa maneesiin miten heillä meni. Odottelin hetken ja pohdin suunnitelmaani keinohedelmöittää Lilli Kurrella. Juup, meillä on talli täynnä ja paljon nuoria, mutta mun vauvakuume on päässy vapaaksi! Keräsin maasta parit eksyneet harjat ja vein ne niiden omille paikoille. Lähdin kävelemään maneesille tuskallisen hitaasti. Halusin mennä katsomaan miten Halla käyttäytyi, mutta toisaalta en tahtonut. Ristiriitaista eikö totta. Pääsin vihdoin maneesille, en mennyt pääovesta sisään vaan ovesta, josta pääsi suoraan katsomoon.
Silmäni ja aivoni eivät oikein rekisteröineet harmaata suomenhevostammaa omakseni. Halla kulki hienosti muodossa ja pärskyi aina välillä hieman. Sillä ei ollut aikomustakaan räjähtää Lauran käsiin, vaan se kulki hienosti apuja tarkkaavaisesti totellen. Huoleni ajelehti pois ja tilalle tuli ylpeys ja tyytyväisyys. Hallan kohtalo oli päätetty. Tamma alkaisi käymään kokeneempien tunneilla. Se saisi opettaa niille kärsivyyttä. Jäin tyytyväisenä katselemaan Hallaa ja toki myös muita tunnilla olevia hevosia. Hanna hymyili minulle säteilevästi ja ylisti tunnin jälkeen Hallaa. Pakko myöntää, että olin todella iloinen ja myös ihan über ylpeä Hallasta. Tamma sai palkinnoksi hyvästä käytöksestä porkkanaa ja paljon rapsutuksia monelta eri ihmiseltä. Sanna tuli pitkästä aikaa illalla käymään tallilla ja naisen maha oli alkanut kasvaa ja Sanna näytti myös paljon onnellisemmalta, vaikka lapsi ei ollut edes vielä syntynyt, no, mikäs siinä paistatellessa hienossa iltasäässä!
|
|
|
Post by Akku (Silja) on Apr 17, 2014 15:13:36 GMT 1
TYÖPÄIVÄ NUMERO 2/Martina Saavuttuani tallille sainkin lähteä hakemaan Danaa varustettavaksi. Sen ratsastaja ehtisi vasta vähän ennen tuntia paikalle. Talutin Danaa talliin, mutta heinäpaalin repaleinen kääre olisi aivan varmasti yrittänyt syödä ponin. Sitä piti tietenkin säikkyä ja kytätä. – Noh, maiskautin ponin takaisin liikkeelle. Se edelleen paalia kohti vilkuillen lähti kipittämään vierelläni. Vein Dansa-ponin sen boksiin ja sidoin sen kiinni. Nostin harjat karsinan ulkopuolelta ja rupesin sukimaan tammaa reippaasti. Sain ponin kuitenkin nopsaa puhtaaksi, joten kiersin katsomassa jos joku tarvitsisi apua. Nellin ratsastajalla oli ongelmia ponin kavioiden puhdistuksen kanssa, joten autoin häntä ja saatoin taas palata Danan luokse. Sain ruveta hakemaan sen varusteita. Löysin ne helposti, ja aloin rauhassa varustamaan ponia. Viittä vaille Danan ratsastaja saapui paikalle. Pian lähdin johdattamaan ratsukoita kentälle jossa tunti pidettäisiin. Kukaan ei ainakaan vielä tarvinnut apua, joten saatoin lähteä viemään heiniä. Se ei tuottanut ongelmia, varsinkaan kun Lucas oli auttamassa. Mietin hetken, liikuttaisinko Kirinän vai Bonnin nyt. Päädyin Kirinään ja lähdin hakemaan sitä tarhasta. Vein söpöliinin vesariin, ja rupesin harjaamaan sitä. Se ei vienyt aikaa erityisen paljoa, sillä hevonen oli aika puhdas. Ilmoitin Lucasille meneväni hetkeksi maneesiin Kirinän kanssa. Laitoin suitset ja satulan pikkuhevoselle ja itselleni kypärän, hanskat sekä liivin. – Let's go! hymyilin Kirinälle ja lähdin taluttamaan sitä maneesille. Siellä ei ollut ketään, joten saisimme olla rauhassa. Talutin Kirinää ensin molempiin suuntiin pari kierrosta ja sitten nousin selkään. Kirinä liikkui reippaasti, ja reilu 10 minuutin alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat. Aloin tekemään voltteja ja ympyröitä sekä asetuksia. Kirinä meni reippaasti, ja oli ilmeisesti sitä mieltä, että halusi jo ravata. Niimpä pian nostin kevyen ravin ja jatkoin uraa pitkin. Sain tehdä puolipidätteitä, sillä Kirinällä oli menohaluja. Parin kierroksen jälkeen aloin taas tekemään ympyröitä ravissa. Vilkaisin kelloa. Vielä olisi jonkinverran aikaa. Otin hetkeksi taas käynnin, ja sen jälkeen kokeilin ympyrällä laukannostoja molempiin suuntiin. Kirinä kulki hyvin ja reippaasti. Parin ravikierroksen jälkeen hiljensin käyntiin, päästin ohjat löysälle ja taputin hevosta kaulalle. Kirinä heilautti päätään ja nuuhkaisi maata. Loppukäyntien jälkeen otin varusteet pois ja vein Kirinän takaisin pihattoon. Lastentuntilaisia oli vielä harjaamassa ratsujaan, ja seuraava tunti oli alkanut hetki sitten. Kukaan ei tarvinnut apua, joten saatoin käydä katsomassa josko kentällä tarvittaisiin apua. Kaikki oli ok. – Iida muuten, mä menin Kirinällä maneesissa. Mentiin kaikki askellajit läpi, Kirinä oli tosi hienosti, kerroin hymyillen. – Mut nyt mun täytynee mennä, nähään! Vielä oli puolisentuntia aikaa ennen kuin hevosia alettaisiin hakea sisälle. Siksipä meninki metsästämään Bonskua tarhasta. Tamma ei ollut innokas sisälle lähtijä vaan esitteli liikkeitään. Se ravasi ja laukkasi tarhaa ympäri astuttuani sisään riimun ja narun kanssa. – Jos tolla luulet saavas vapautuksen kunnon liikunnasta, niin väärässä olet, naurahdin ponille. Parin ravikierroksen jälkeen se tajusi, että seisoisin siinä ikuisuuden. Niimpä se pysähtyi ja saatoin käydä hakemassa sen kiinni. Poni tanssahteli ympärilläni taluttaessani sitä talliin. Kun sain Bonnin sisään ja harjattua sen, alkoi kello näyttää kuutta. (Ps. Bonnin liikutuksesta sen omassa päikyssä) Ensimmäisenä haimme hevostarhalaiset, sillä niistä kaikki olivat pihalla. Lucas vei Mollan ja Katin, minä Pepin. Molla laiskotteli edellämme, ja Peppi taas olisi kiilannut ohi. Katti taas kulki normaalia vauhtia, sille tuntui käyvän kaikki, se hidasti aina Mollan hidastellessa. – Jos sä ottaisit Katin ja menisitte edeltä, Molla kuitenkin menee yksäripuolellekkin, Lucas ehdotti. – Okei, nyökkäsin ja otin miehen ojentaman narun. Lähdin kävelemään ponejen kanssa. Katti tuli hieman rauhallisemmin perässä, mutta pysyi Pepin vauhdissa. Kun melkein kaikki oli sisällä, oli jäljellä ehkä haastavin tehtävä: Tumppu ja Liina. Lucas lupautui ottamaan Tumpun, ja minä Liinan. Varsojen kanssa oli tullut touhuttua melkein kaksi vuotta Englannissa siittolassa, joten Liina ei varmasti olisi iso ongelma... Ne olivat Iidan kertoman mukaan toista päivää samassa tarhassa. Kun lähestyimme mäkitarhaa, ravasi Liina aidan viereen, ja jatkoi siinä säntäilyä. – Noniin pikku tamma... juttelin pujahtaessani Liinan luokse. Annoin sen nuuhkaista käsiäni, ja sain sen kiinni. Odottelin vielä Lucasta joka oli hakemassa Tumppua hieman kauempaa. Liinaa kiinnosti saappaani varsi ja se varovasti nyppäsi sitä. – Nohnoh, hymyilin tammalle ja rapsutin sitä. Lucas avasi portit ja meni ensin ulos Tumpun kanssa. Pikkutamma säntäsi heti Tumpu takamukseen melkein kiinni, se ei halunnut jäädä yksin. – Rauhassa mennään, juttelin Liinalle joka kipitti Tumpun perässä. Välillä Liina meni kauemmas musta, ja välillä se taas oli lähes kainalossani. Matkalla talliin se pysähtyi katsomaan esimerkiksi tynnyriä, ja seuraavaksi jonkun tuntilaisen autoa. Ilmestys oli kauhea, eikä Liina olisi tahtonut mennä ohi. Niimpä se hyppäsi pari askelta taaemmas. – Tule vaan, rohkaisin tammaa. Se otti muutaman askeleen autoa kohti ja kurottautui haistelemaan sitä. Kärsivällisesti Tumppu ja Lucas pysähtyi odottamaan ties monennenko kerran. Liina ei vielä halunnut tehdä lähempää tuttavuutta metallikasan kanssa, vaan lähti pian jatkamaan matkaansa. Otin pari harppausta jotta pääsisin Liinan vierelle. Tallinovelle päästyämme Rimpula jo hirnui Liinalle, ja varsa olisi rymistellyt talliin. Iida oli tullut ovelle odottamaan viimeisiä tunnille lähtijöitä ja lupasi ottaa Liinan. Kun hevoset oli saaneet sapuskansa ja tunnilta tulevia se odotti, kiiruhdin Bonnin luokse. //Aah... tällä oli kivasti pituutta ja oli kiva ja helppo lukea! Välillä oli ehkä vähän liian vähän kuvailua mutta ei kaikkea kauhean tarkkaan tarvikaan kuvailla, vai mitä? Voi super kun varustit ja harjasit Danan ja kaikki sujui hyvin, se on välillä alkanut kettuilemaan pienille, aroille lapsille, mutta ilmeisesti se ei uskaltanu sulle äristä ja luimia! Kiva kun kävit tunnollisesti katsomassa, jos muut tarvitsivat apua, Nellin kanssa on nyt melko usein ongelmia juuri niiden kinttujen nostamisen kanssa... Pitääpä kiittää Lucasta, kun se oli koko ajan (ainakin melkein) auttamassa sua, eikä luikkinut töitään karkuun. Heinätkin saitte ongelmitta tarhaan, mikä on hyvä juttu, vaikka siinä nyt harvemmin onkaan mitään ongelmia. Sä vaikutit vähä siltä että sä jopa tykkäsit Kirinästä! Mikä on hyvä juttu ja ruuna toimi hyvin koko ratsastuksen ajan ja oli ahkera muutenkin tosi tosi hyvä juttu! Haha Bonni oli IHAN samanlainen (en nyt muista mikä päivä) kun menin hakemaan sitä tarhasta, voi että mä sain venailla ja venailla sitä! Lucaskin on joutunut jopa käyttään kauraa syöttinä... Yllättävää että toimitte noinkin hyvin yhteen Lucan kaa! Huh onneksi sisälle haku sujui hyvin myös Liinan ja Tumpun osalta, vaikka Liina vähän ihmetteli, uteli ja säikky uusia asioita, mutta niinhän se vähän varsojen kanssa on... On muuten hyvä että sä sielä Englannissa olit niin pystytkin sitten touhuun nuorten heppojen kanssa vähän enemmän jos sua siis kiinnostaa sellanen! (pitkä kommentti huhuh!) -Iida
Päivätalli: - karsinoiden siistimistä, jos jäi aamutallilaisilta joitain siistimättä - päiväheinät noin yhdeltä - vapaaehtoinen liikutus: Dani / Jaakko - tunnille meneviä hevosia sisään (mahd. auttaminen)
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on May 5, 2014 17:02:29 GMT 1
Hanna muuttaa meille ja testaa Tuiskun Iida / 5.5.2014 / maanantai Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla, muttei ollut kuitenkaan kovinkaan lämmin, sillä pihalla tuuli kovaa. Seisoin kuistilla pitäen ovea, jottei se paukahtaisi kiinni. Hanna ja Lucas roudasivat Hannan tavaroita sisälle, eikä minulla ollut aikomustakaan auttaa. Katselin mielummin rakennusmiehiä, jotka tekivät siirtotallille pohjaa. Pihattolaiset päälistelivät ihmeissään miehiä ja koneita. Dani ja Hugo katselivat vieretysten, Kämpe aidalla kaulaa kurkotellen ja Tuisku seisoskeli portilla ruokaa odottaen, välillä vilkaisten miehiä. Onpa välinpitämätön heppa. Hanna oli muuttamassa meille, mikä oli minun ja varmaan myös Hannan mielestä kätevää. Nainen olisi työpaikkansa lähellä ja pääsisi muutenkin tallille heti kun mieli teki. Toisaalta Hannalle ei ollut kuin yksi huone, makuuhuone, muut huoneet oli kaikkien, eli minun, Lucan ja Hannan käytettävissä. Nainen oli ilmeisesti heivannut vanhan asuntonsa tavarat jonnekin, jonkun varaston perälle ja pakannut vain kaiken muun. Sänky, vaatekaappi ja pöytä löytyi jo valmiina Hannan tulevasta huoneesta. - Iida, et viittis mitenkään auttaa? Lucas kysyi kassikasan takaa. - Hm… En, virnistin. Hanna tuhahti ja Lucas mulkaisi minua oikein pahasti. Sanna oli pitämässä tunteja, joten pystyin olla kotona katsomassa, että kaikki sujui. Olin kieltämättä hyvällä tuulella. Halla oli ollut enemmän kuin super ja koska se oli harvoin, jos koskaan ollut tunnilla, se oli myös aktiivinen, tekevä, pirteä ja iloinen. Deisi on vieläkin pirteä ja hyvässä kunnossa jo melko vanhaksi poniksi, olin saanut itseäni niskasta kiinni ja ratsastanut Tuiskua todella ahkerasti. Muutakin ei niin kiinnostavaa, oli tapahtunut. Jaakko muutti talliin Keikarin vanhalle paikalle ja viihtyy sisällä hyvin. Liinan selkään oli pistetty huopa ja sitten myös satula ja tamma suhtautui niihin hyvin. - No niin, huh, valmista! kuulin Lucan sanovan. - Kiitos avusta, kiitti Hanna ja kumarsi päätään. - Mennään sisälle juomaan kahvia? kysyin ja sain nyökkäykset vastaukseksi. Kahvi oli valunut ja sain kaataa suoraan mukeihin, jotka olin laittanut valmiiksi. Pöydällä oli keksiä ja pullaa. Istuimme kaikki pöydän ääreen ja jutustelimme rauhassa kaikenlaisesta mikä nyt sattui liittymään täällä asumisen, mikä hevosiin ja ratsastettaviin. Kerroin miettineeni vanhaa eestiläistä ruunaani meille tuntiratsuksi. Poni oli ollut minulla kun olin nuorempi ja sekin oli ollut silloin nuori. Poni kokoinen, mutta tukeva ja jaksaa kyllä kantaa aikuisen. Rauhallinen luonne, vaikkakin hieman äkäinen, moni on joutunut ruunan uhriksi, kun se on kädestä purrut. Hanna nyökkäili ja ilmeisesti kannatti ideaa, jota ei kuitenkaan vielä toteutettaisi, ehkä vasta joskus kesällä. Jos silloinkaan. - Mulla on vieläkin jotenkin tyhjä olo, kun mulla ei oo Fridaa ja Kurrea täällä, Hanna myönsi. - Ihan ymmärrettävää, lohdutin. - Mutta onneksi mulla on sulle pihatossa villi, nuori orini, sanoin silmää vinkaten. - Meinaatko Tuiskua? - Toki! Mä oon ratsastanut sitä ahkerasti, että jos tahot niin mennää kokeileen sitä? - Hm… joo! Vaihdan vaan vaatteet, mee sä vaan jo hakemaan sitä, oon pian valmis! - Selvä! hihkaisin ja lähdimme samaan aikaan pöydästä jättäen Lucan istumaan siihen hieman ihmetellen. Vetäessäni kenkiä jalkaani ja takkia päälle huikkasin Lucalle, että on mulla sillekin heppa, jos tahtoo ratsastaa. Poika murahti vastaukseksi. Ei sitte! Pihaton portin juureen olin jättänyt naruja, joten nappasin siitä yhden ja kiinnitin vieläkin portilla seisovaan Tuiskuun narun. Talutin orin pois pihatosta ja käänsin sen, jotta sain portin suljettua. Ori kulki ylväänä pää korkealla ja korskui ja hirnui kentällä oleville tuntiratsuille. Vaikka Tuisku vaikutti energiseltä ja menohaluiselta, ei sillä ollut siltikään aikomusta lähetä lipettiin. Hyvä niin! Talutin suokin yksityispuolen vesariin ja kiinnitin sen kahdella seinässä roikkuvalla kettingillä. - Iida? kuulin jonkun kutsuvan minua jonkun karsinan uumenista. - Niin? Ei vastausta enää mutta Chappe ilmestyi luokseni. Tyttö nosti kätensä hevosen kaulalle, edes katsomatta ketä se oli ja kysyi minulta hieman käytännön kysymyksiä Aramiksesta. Tytön uudesta ponista. - Joo, se on kotiutunut hyvin ja se on nyt isoponitarhassa ja viihtyy siellä hyvin Origon kanssa, hymyilin. Chappe nyökkäsi ja katsoi vasta sitten ketä oikein rapsutti. Tytön silmät suureni ja naamalle levisi kiinnostunut, yllättynyt ilme. - Tuisku? Chappe kysyi - Tuisku, vakuutin. - Onpa siitä tullut iso hieno poika! Chappe kehui. - Niin on, ja taitava kuin mikä! Mä oon kokeillu sen kanssa matalia esteitäkin, hieman hämmästeli, mutta suoritti ne kuitenkin urheasti. Chappe halasi oria pikaisesti ja Tuisku pukkasi tyttö päällään. - Ootko sä menossa ratsatsamaan? - En, mä annan Hannan kokeilla kun sillä ei oo nyt Kurrea eikä Fridaa. - Aijaa, mä tuun varmaan katsomaan jossain vaiheessa, Chappe sanoi ja läksi takaisin poninsa karsinaan. Hanna tuli ja alkoi harjaamaan. En viitsinyt vain tuijotella, joten aloin selvittämään orin tuuheaa harjaa. Tuiskun ollessa harjattu Hanna otti hevoselta kaviot ja lähdin itse hakemaan varusteita. Päästyäni takaisin annoin Hannalle satulan ja nainen laittoi sen orin selkään, suoristi huovan ja laski varovasti satulavyön alas. Aloin itse suitsimaan nuorta herraa. Eikä aikaakaan, kun hevonen seisoi varusteet päällä vesarissa ja lähdimme pihalle. Kentällä oli ratsastustunti meneillään, joten pysähdyimme tallin eteen ja Hanna nousi jakkaran kautta orin selkään. Lähdin kävelemään maneesille ja Hanna ja Tuisku saivat minut kiinni ennen kuin olin päässyt avaamaan ovea ratsukolle. Tuisku käveli ensin pari jännittynyttä kierrosta pää taivaassa, kunnes rentoutui ja alkoi kävellä letkeästi. Annoin välillä pieniä vinkkejä, vaikka Hanna tietäisi itsekin miten ratsastaa. Tapa oli vain jäänyt päähän ja jatkoin ohjailua naisen mulkoilusta huolimatta. Ratsukko nosti tasapainoisen ravin, joka eteni reippaasti. Hanna sai tehdä paljon pidätteitä ja siirtymisiä sekä ympyröitä saadakseen hieman rauhallisemman ja hallitumman ravin, vaikka se olikin oikeastaan todella hallittu. Meno näytti hyvältä maasta käsin ja hetken ravailujen jälkeen Hanna nosti laukan, joka johti pariin pukkiin, joka johti reippaaseen laukkaan. Hanna antoi orin laukata omassa vauhdissaan, kunnes laski raviin. Katselin menoa ja ilmoitin sitten, kun Hanna kävelin loppukäyntejä, että lähtisin. Hanna sanoi kävelevänsä vielä hetken. Pihalla paistoi vielä aurinko vaikkakin matalammalta ja pihalla oli kylmempi. Menin talliin auttamaan tuntilaisia ja hakemaan sisälle hevosia. Peppi hyppi koko sen hiton matkan ja hermoni olivat koetuksella, Caya sai puraistua kättäni, kun nappasin sen kiinni ja Lilli juoksi tarhassa karkuun. Hittolainen näitä heppoja, ajattelin, mutta peruin ne, Hannan tullessa maneesilta naamalla leveä hymy taputtaen Tuiskua. - Oliko kiva? kysyin hymyillen. - Todellakin oli!
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on May 11, 2014 17:19:02 GMT 1
Hyvät äitienpäivät vaan Iida&Luca / 11.5.2014 / sunnuntai IIDA: - SIIS MITÄ!? Oikeesti, ethän huijaa!? - Haha, en mä huijaa! Lilli on oikeesti kantavana, naurahdin Nopalle joka oli enemmän kuin yllättynyt. - Voi eikä ihanaa! tyttö huudahti ja lähti ripeästi tallista, ehkä halaamaan hoitohevostaan. Katsahdin Martinaan, jonka suu oli virneessä ja jatkoi sitten lannan luontia. Ahkera nainen, täytyy kyllä myöntää. Lähdin tallista löysä nuttura pompahdellen päässäni ja olin törmätä kovaa vauhtia talliin kiiruhtaviin Pihlaan ja Saniin. - Voi anteeks, anteeks, voivotteli räväkän näköinen nainen, jonka kilpa hevonen oli meille pari päivää sitten muuttanut. - Joo ei mitään, sillä tais olla kiire? hymyilin. - Joo, niin oli, tultiin kovaa vauhtia tarhalta tänne. Onko Sani muuten viihtynyt sen kirjavan ja mustan tamman kaa tuolla tarhassa? - Joo on se, vaikka se musta eli Vappu ei oo oikeen hyväksyny vielä Sania, hymyilin. - Aa… no ehkä ajan kanssa! - Joo ehkä, myönsin ja jatkoimme matkaa. Tänään oli äitienpäivä. Oma mammani oli reissun päällä jossain ulkomailla ja soittaminen maksoi hirveästi. Kaivoin puhelimeni ja naputtelin mammalle onnitteluviestin. Jatkoin matkaa tallitupaan, väistellen eilisen kuralätäköitä. Tallituvassa oli hiljaista. Jääkaappi hurisi ja putkistot piti lorinaa. Kirjava kissani, Lucaksen kissa, loikoili ikivanhalla sohvalla ja nousi venytellen ylös, kun kuuli kaatavani ruokaa sen kuppiin. Kissa loikkasi alas sohvalta ja tassutteli ruokakuppinsa luokse. Kaivoin jääkaapin syövereistä korvapuusteja ja pistin vedenkeittimen päälle. Kaadoin kiehuvaa vettä mukiin ja tiputin teepussin. Istuin pöydän ääreen ja aloin mutustamaan pullaa. Tuvan ovi avattiin ja sisään astui iloisesti juttelevat Senna ja Jasmin. Tytöt heissasivat minulle ja jatkoivat sitten keskusteluaan. Kuuntelin oikeastaan mielenkiinnolla tyttöjen juttuja, mutta välillä ne ajatukset vaan lipui jonnekin muualle. LUCAS: Onhan siitä jo pitkä aika. Yli kymmenen vuotta. Silti, joka ikinen äitienpäivä on yhtä tuskaa. Ja suunnilleen jokainen äitienpäivä menee istumalla yksin huoneessani kuunnellen kuulokkeilla raskasta musiikkia, yrittäen saada sen avulla ajatukset äidistä pois. Iida ymmärtää, mutta en silti kaipaa naisen tukea. Se vaan ärsyttää. Nojasin päätäni sänkyni reunaan ja suljin silmäni. Olin silloin noin kahdeksanvuotias. Mutta en kuitenkaan muista oikeastaan mitään äidistä. Ulkonäkö oli sumentunut mielestäni, osaan näköjään sulkea asiat pois hyvin, ajattelin. En edes tiedä onko minulla häntä ikävä. Voisi luulla, että olisi. Vaikka musiikki oli kovalla, kuulin Hannan askeleet kun nainen käveli keittiöön, avasi jääkaapin ja palasi varmaan huoneeseensa. Olikohan isällä äitiä ikävä? Nyt sillä oli uusi nainen, ehkä se oli saanut myös pyyhittyä muistot äidistä pois. Ehkä. Isällä oli uusi nainen, jota en pysty millään sietämään. Kunnon kusipää, jolla ei ole muuta elämää kuin sotkeutua muiden asioihin. Menin makaamaan lattialle punnerrusasentoon ja tein viiskyt putkeen. Saman verran vastalihaksia ja sitten vielä käsipainoilla. - Ei tunnu missään! uhosin ääneen ja kuulin ovelta naurahduksen.' - En mä sitä epäillytkään, Hanna vakuutti virnuillen. - Hmph, hymähdin ja mulkaisin naista. - Mitä sä täällä sisälle oot, pihalla on hyvä ilma? - Traditio. - Traditio? - Joo, vastasin lyhyesti. - Selvä, millanen se on? - Mä istun koko päivän täällä kuunnellen raskasta musaa ja treenaan, kun tuntuu siltä, ärhentelen muille ja vetäydyn omiin oloihin. - Emh… kuulostaapa kivalta, Hanna mumisi. - Miksi? Eikö äitienpäivää kannattais juhlii? - Mitä turhaan, kun ei oo äitiä, murahdin. - Ei äitiä? Hanna kysyi, nainen oli hidas älyyn. - Se on kuollu, sanoin melkein tavuttaen. - Oi… nainen hämmentyi, mutta halasi pikaisesti ja pyysi anteeksi. - Mitä turhaan pyytelet siitä on noin kymmenen vuotta jo. Hanna jäi istumaan kanssani lattialle ja kertoi kaikesta turhasta, ehkä saaden mut paremmalle tuulelle, tai sit sillä oli tylsää. - Lähtetään maastoon! se ehdotti ihan yhtäkkiä. - Niin keillä, sullakaan ei oo ketään heppaa? - Kyllä Iida lainaa, pistä ridakamppeet päälle hop! hihkaisi Hanna ja lähti vaihtamaan vaatteitaan. Mikäs siinä sitten, ajattelin ja riisun boksereille vetäen sitten siihen päälle mustat ratsastushousuni. Olin Hannaa aikasemmin valmis ja lähdin jo etukäteen tallille. Etsisin Iidan käsiini. Kävin ensin tallissa, se ei ollut siellä joten menin tallitupaan, jossa blondi istuikin. Koputin naista olkapäähän ja ehdin lukea naisen kännykän näytöstä, että se oli leperellyt jollekin Reifr-nimiselle tyypille. - Kuka on Reifr? kysyin ja Iidan säpsähtäessä tajusin, ettei nainen ollut kuullut mua. - Ömh.. Öö.. seoneikukaan, Iida mumisi. - Mitä? naurahdin. - No, joo antaa olla, ollaan menos Hannan kanssa maastoon? Keitä voidaan lainata? - Mitä!? Maastoon Hannan kaa, mites sun traditio nytte? Öö.. nyt olis oikeestaan heppojen vapaapäivä, mutta jos otatte äitienpäivän kunniksi mut mukaan, niin saatte lainata heppoja! - Äh. Ok. No niin tuu jo! Maastosta tuli kiva. Menin Mollalla, Iida Sannilla ja Hanna Tuiskulla. Se oli rauhallinen reissu, mutta pari oikein vauhdikasta laukkapätkää mahtu mukaan. Voi että kun Mollalla oli energiaa! Huh huh.
|
|
|
Post by Akku (Silja) on Jun 4, 2014 16:57:49 GMT 1
Varoitan, tylsähkö ja sekava tarina… Kesä oli jo hieman muuttanut tallihommien tekoa, etenkin rutiineja. Pian olisi toivottavasti vielä helpompaa, kun hepat pääsisivät laitumille. Heinien vienti oli ollut harvinaisen helppo homma. Olin jo ehtinyt viemään heinät, sekä aiemmin pitämään Akulle ja Bonnille tunnin. Olimme laatineet suunnitelman. Huomenna ratsastaisin Bonnin kevyesti, perjantaina sillä olisi vapaa ja lauantaina estetunti. Sen sijaan, karsinoita oli aamusta jäänyt putsaamatta, ja niissä olikin työtä.. Huokaisten hain kottarit ja talikon, vein ne ensimmäiseen putsaamattomaan karsinaan ja aloitin työn. Siivoaminen oli hikistä, olihan lämpöasteitakin reilu 20. Kun sain siivoiltua, lähdin hakemaan Jaakkoa ja muita talutustunnille meneviä talliin. Harjasin hieman kuraisen Jaakon, olin ajatellut mennä sillä tunnin jälkeen. Ratsastajia alkoi tulvimaan talliin, ja Jaakonkin ratsastaja saapui. Kiertelin katsomassa yhdessä Hannan kanssa, kun innokkaat lapset harjasivat ratsujaan. Taluttajatkin saapuivat ja auttoivat varustuksessa, joten saatoin lähteä Danin luo. Se karautti kiitoravia karkuun, ja esitteli hampaitaan aina jos vain pääsin tarpeeksi lähelle. Vihdoin sain sen kiinni, ja saatoin viedä sen siirtotalliin. Taluttaessa poni kulki milloin turpa taivaassa, milloin ahmi ruohoa.. Sain sen talliin, ja nopeasti harjasin siitä isoimmat liat pois. Silloinkin shettis häsläsi, ja sain varoa varpaitani ja käsiäni pariinkin otteeseen.. Suitsin ponin, ja se vei aikaa, olihan Dani aika vilkas liikkeissään. Kun suitset oli ponin päässä, saatoin lähteä taluttamaan sitä maneesiin. Suljettuani maneesin oven hyvin perässäni, otin ohjat irti ja päästin ponin vapaaksi. Saisi liikuntaa ennen kuin kokeilisin jotain muuta sen kanssa. Eikä Dania kahta kertaa tarvinnut käskeä: se kiisi maneesissa kauheaa vauhtia. Hetken kirmailun jälkeen se rauhoittui ja käyskenteli nuuskimassa maneesia. Mutta. Sitten kun olin ottamassa ponia kiinni, se aloitti uuden laukkaspurtin. Aina välillä se pysähtyi, ja kun pääsin kosketusetäisyydelle, Dani lähti taas laukkaamaan. - Voi poni kuule kun mä en kestä, huokaisin hengästyneenä. Danikin taas käveli rauhallista vauhtia, ja pysähtyi piehtaroimaan. Käytin tilaisuuttani hyväksi, ja menin ponin viereen. Kun se nousi, sen sai napattua helposti kiinni. Laitoin ohjat takaisin, ja rupesin taluttamaan oria uraa pitkin. Dani kulki reippaasti, ja reippaampi askellaji olisi kelvannut. Niimpä pian otin ravipätkän, joka oli haastava maastokäsin, poni oli pieni, mutta vauhti oli luja. Oli kulunut vasta reilut 25 minuuttia, ja mietin lopettaisinko vai en. Dani kyllä tarvitsi liikutusta.. Niimpä päätin ottaa katsomosta varakypäräni ja ratsastaa Danilla hetken. Olin melko pitkä, pituudeltani oli kuitenkin juuri ja juuri ok mennä Danin kokoisella, varsinkin kun kyse oli kerrasta. Ja olin kuitenkin laiha, joten painoni puolesta pystyin hyvinkin menemään ponilla. Nousin Danin selkään, ja poni näytti heti kuka on kuka. Annoin kevyesti pohkeita, ja Dani lähti reippaasti kulkemaan. Melkein heti se nosti ravin, ja kun yritin pidätellä, sen vauhti vain kiihtyi. Tein onnistuneen puolipidätteen, jonka jälkein annoin ponin kiihdytellä vapaasti. Laukannostoon ei tarvinnut paljoa. Otin vielä laukkapätkän jälkeen hieman ravia ja laskeuduin alas selästä. Rupesin taluttelemaan Dania ja annoin sen hengähtää rauhassa. Vajaan kymmenen minuutin kuluttua lähdin viemään sitä pois. Sain Danin hoidettua ilman mitään elämää suurempia ongelmia, ja menin Jaakon luo. Laitoin sille suitset päähän, vein ulos ja nousin selkään. Pihassa näin Iidan. - Moi, mä liikutin Danin, ja käyn tän kans vähän maastos, ilmoitin Iidalle joka nyökkäili näpytellen kännykkäänsä. Lähdin mukavan, hieman tahmean ponin kanssa maastoon, ja saatoin ravatakin. Sen askeleet muistutti hieman entisen liikutusponini Demonyn askelia, joten niihin oli helpompi mukautua. Löydettyäni hyväpohjaisen pikkutien jolla sai ratsastaa, nostin laukan ja laukkasin melko pitkän pätkän. Jaakko oli vallan mainio maastokaveri josta oli alkuhitauden jälkeen löytynyt reipas poni. Hymyillen palasin tallille ja huuhtelin Jaakon selän. Harvinaisen mukava työpäivä kokonaisuudessaan.. // JEj pitkästä aikaa tekees tallitöitä(; Sua onkin kaivattu todella:D Kesä on tosiaan hieman helpompaa aikaa kun esim talvi tai syksy, mun mielestä ainakin. Lämpöasteet tekee töistä kuitenkin ikävän hikistä puuhaa D: Hahah Dani oli villillä päällä, kuten aina.. Mutta kiva kun sen liikutus sujui kaikenkaikkiaan hyvin ja vaikka hieman pitkänä sen selkään kiipusit ei se oria oo kyllä mitenkään rasittanut:D Ja Jaakonkin ratsastit super, ruunalle tekee hyvää maastolenkit ja se onkin iha fiiliksissä maastossa:D -Iida
Aamutalli(hieman erilainen laitsakauden takia): - niiden parin tallissa olleen hevosen karsinan siivous - laitsoille veden kantoa - heppojen pikatarkastus (erityisesti hieman vilkkaammat hepat) ilmoita mulle tai Sannalle jos jollain oli jotain vakavempaa - Vapaaehtoinen Vapun tai Vallun liikutus
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Jun 27, 2014 10:04:56 GMT 1
Esittelykierros Luca / 27.6.2014 / perjantai Kävelin talolta tallille päin, joka oli tietty tyhjä, koska hepat oli nyt laitsalla. Avattuani oven, joka johti satulahuoneeseen näin heti jonkun uuden ihmisen. Nostin kiinnostuneen kulmiani. Kävelin tytyön taakse. Tällä oli ihmeen punaiset hiukset korkealla ponnarilla. Tyttö näytti hieman eksyneeltä. - Ciao! sanoin pirteästi ja tyttö säpsähti ja kääntyi nopeasti ympäri. Tyttö katseli mua päästä varpaisiin ja jätti katseensa sitten lepäämään hyvin päivittyneille kasvoilleni. Virnistin leveästi. - Moi, se sanoi. - Mä oon Luca, sä taidat olla uus täällä? kysyin itsestään selvyyden. - Joo niin oon, mä oon Laura, tyttö kertoi. - Sain täältä hoitsuks Nellin. - Aahaaa.... Ootko sä eksyksissä? - Enpä oikeestaan, kattelen paikkoja. - No tahoksä esittely kierrokselle, Iida taitaa nukkua vielä. - Voisin tahtoakin. - No, mennään sit! lähdin kävelemään ja avasin talliin menevän oven, päästin Lauran menemään edellä ja laitoin oven kiinni perässä. - Tässä tää varsinainen talliosuus on, kerroin. - Täällä on Nellin karsina, sen naapureina on iso puokki Tumppu ja vuonis Origo. Katsoin Lauraan päin ja tyttö katseli kiinnostuneena ympärilleen. - Täältä päästä, jatkoin - pääsee tallin taakse, se on kätevä reitti, kun vie tai hakee Nellin sisään. Toisella käytävällä on myös ovi. Ja täällä on yksityisten puoli. Iidalla on kolme omaa heppaa täällä; Sanni, Halla ja Molla, josta mä omistan noin puolet, plus sit sillä on suokkiori ja shetuori, jotka on tuolla siirtotallissa. Tästä aukee ovi kentälle, ei ihan mutta kuitenkin. Toi vasemmanpuolen ovi vie rehulaan ja oikee, missä olitkin jo, vie satulahuoneeseen. Tästä näin, tätä siltaa pitkin pääsee tallitupaan, ohjeistin ja lähdin kävelemään ruohoittunutta puusiltaa ylöspäin. Pidin lyhyen tauon puhumisesta, ja annoin Lauran katsella tallitupaa rauhassa. Kävin nappaamassa jääkaapista cokiksen. Tallituvan ovi kävi ja sisään asteli hoikka blondi Luna. - Heippa Luna, moikkasin tyttöä. Luna nyökkäsi ja käveli kaapilleen. - Tässä on Laura, kerroin Lunalle. - Moi Laura, Luna sanoi edes katsomatta tyttöön. - Ootko sä menossa hakemaan jompaa kumpaa russia? kysyin Lunalta, joka kolusi kaappiaan. - Joo oon, varmaan haen Accen ja saatan vähä tuuppailla sillä tos kentällä, Luna kertoi pläänistään. - Laura, mennäänkö me kattoon sitä Nellii? kysyin ystävällisesti. - Mennään vaan, Laura hymyili. Pistin juomani kaappiin ja lähdin tyttöjen kanssa laitsalle päin. Tuntsareiden laitsanportilta tytöt nappasi riimunnarut. Olin juuri menossa sähkölangan ali, kun puhelimeni pärähti soimaan. Jäin laitumen ulkopuolelle ja vastasin Iidalle. - Niin mitä? - Voisitko sä hakee mulle talliin Kirinän ja Taran? Mun olis tarkotus läpiratsastaa ne. - Joo toki, mä oon esitelly sille Nellin uudelle hoitajalle vähä paikkoja, kerroin. - Oi, tosi kiva! Iida vastasi ja lopetti puhelun. Nappasin kaks narua maasta ja lähdin latsalle tyttöjen perään. Luna käveli jo portille päin. - Minne sä jätit Lauran, kysyin. - Se tulee tuolla jossain, kyllä se Nellin sai kii, Luna kerto ja jatko matkaa portille. Kun käännyin ympäri näinkin Lauran, joka talutti vierellään reippaasti kipittävää Nelliä. - Sait sen hyvin kiinni? kysyin ja Laura nyökkäsi hymyillen. Mulla menikin sitten pidempään edes löytää Taraa taikka Kirinää. Vihdoin toinen löytyi. Kirinä oli kaukaisimmassa nurkassa, metsän rajalla. Ruuna antoi kiltisti kiinni ja lähti mukaani ilman vitkuttelua. Taran näin portilla, joten kävelimme suoraa tamman luokse. Tara ei - luojan kiitos - lähtenyt karkuun, joten sain senkin helposti kiinni. Talutin suomenhevoset talliin ja jätin omiin karsinoihinsa. Käväsin tallituvassa ja katsomassa miten Laura pärjäsi hoitohevosensa kanssa. Iida tuli talliin kiitti mua ja meni hoitamaan Kirinän ratsastuskuntoon. Lähdin taloa kohti. Kentältä kuului askeleet, Luna ja Acce tuuppasi koulua pölyävällä kentällä. Aurinko paistoi.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Jun 28, 2014 19:45:33 GMT 1
Heppapulmia Iida / lauantai / 28.6.2014 Talutin läpiratsastettua Hallaa laitsalle. Tamma oli toiminut hyvin, ja toivoin, että tamma voisi aloittaa kunnon tuntihevosen työt syksyllä, kun tunnit taas alkaisivat. Meillä oli moni heppa jo alkanut olla vanhan puoleinen. Deisi-rouva oli pian kakskytviis, Kipinä kakskytkolme, moni muu lähesty viittätoista, mikä oli hyvä ikä. Molla muuttaisi pian siskolleni Irlantiin, tämän tallille, jossa kasvattettiin Irlannintyöhevosia. Rikulta ja Elliltä oli mennyt jo melkein kaksi kuukautta sitten tallipaikka alta, tallin lopetettua toimintansa. Nyt hevoset oli olleet äidilläni ja isälläni talon pihassa, mutta nyt kesäksi ne voisi ottaa tänne laitsalle. Ne huoletti minua. Elli oli jo peruskoulutettu, mutta vielä melko remontti. Riku oli kiva, hyvä, reipas, mutta ori... Jos sen ruunaisi, se toimisi loistavasti tuntihevosena. Kerrassaan loistavasti. Heräsin ajatuksistani, kun Halla nykäsi päänsä ylös ja hirnui kovaa kavereilleen. Olin käynyt Reifrin kanssa jo monilla treffeillä. Mies oli heppaihmisiä. Tällä oli yksi oma hevonen, hieno puokki. Olimme suunnitelleet, että mies voisi muuttaa meille, kun olisimme varmoja, että se kannattaisi. Reifr oli sitä mieltä, että tahtoisi tuoda oman hevosensa meille asumaan, mutta talli oli täysi. Mollan muutettua yksi paikka vapautuisi, mutta sen paikalle olisi kiva saada joku ulkopuolisen heppa. Siirtotalli oli saatu siistittyä hienoksi talkoiden aikana. Ja sinne on entisillä pihattolaisilla kiva mennä, kun syksy tulee. Pihlan Sani-tamma oli laiduntanut sulassa sovussa muiden kanssa ja ystävystynyt Sannin kanssa hyvin. Tammat on bongattu ravailemassa vierekkäin laitumella. Lillin maha on puhkeamassa, sen aika on pian. Sitten saammekin luultavasti pilkullisen mini-Lillin. Dani oli tullut aidoista läpi pari kertaa ja sitä ollaan silloin haettu kissojen ja koirien kaa. Löydetty naapurin kasvimaalta. Täti oli erittäin vihainen. Murr.. Avasin laitumen portin ja päästin Hallan irti. Tamma hypähti energisesti eteenpäin heittäen takapuoltaan taivasta kohti. Hymyilin tyytyväisenä näylle. Kolme vehreää laidunta täynnä erivärisiä ja -kokoisia heppoja ja poneja. Olin suunnittellut siinä yhdessä vaiheessa keväällä, että vanha ponini tulisi tuntihevoseksi, mutta kattoo nyt. Talli kun oli ihan täysi ja niistä ei kyllä päästäisi eroon. Lillikin toisi maailmaan varsan. Ja Accenkin maha oli kasvanut niin kovaa vauhtia ja se oli iso. Niin iso, että alkoi jo epäilyttää, jos tamma oli käynyt vierasissa. Toivottavasti ei. Tai ehkä salaisissa toiveissani, toivoin, että saisimme russivauvan. Ne on niiiin hellusia. Tai sitten Acce oli syönyt urakalla heinää, sille ei varmaan mene enään satulavyökään mahan ympäri. Luna raukkaa, sillä olisi kova työ saada satuloitua äkäinen tamma. No, sen ajan murheita, vaikka tamma alkaakin parin päivän päästä tehdä taas tuntitöitä. Pihalla oli hieno ilma. Rauhallinen, ihan rauhallinen. Ei tuulen virettäkään. Oliko Accen mahassa varsan alku? Minne saisin tungettua Rikun ja Ellin kesän ajaksi? Niin joo, Liinakin. Hmph. Sen kanssa oltiin alettu harjotella perusasioita. Ja Liina oli ollut erittäin helppo ja halukas oppimaan. Sujuisiko Lillin synnytys? Mitäköhän muutoksia oli syksyn alkuun tapahtunut? Vai olisiko tapahtunut yhtään mitään?
|
|