TALLIKIRJA 2014

[Iida]

Uusi poni (taas..) ja äiti-Acce

Iida / 14.7.2014 / maanantai

- Ei hitto ole todellista, kuulin serkkuni murisevan minulle.
Käännyin ympäri muka niin viattomana. - Mitä?
- Ootko sä menny ostaan uuden hevosen? se vaati tietää.
- Eh… joo, virnistin tyytyväisenä ostokseeni.
- Mitä sä ny virnuilet!? Ei meillä oo tallissa tilaa? Lilli sai sen varsan just,ja kun Accekin on kantava!
- MITÄ!? ÄLÄ HUIJAA! huusin ja ravistelin Sannaa olkapäistä.
- On se. Pyysin tänää aamulla eläinlekurin käymään, kun toi Accen maha on kasvanut niin suureksi, et jotain sillä pitää olla, Sanna vakuutti.
- Shiiiit, puuskahdin. - No, onneks on nyt kesä et voi olla laitsalla.

Tamma trailerissa potkaisi seinää. Käännyin traileria päin ja takaisin Sannaan, kohautin olkapäitäni.
- No ota se ulos, mä tahdon nähdä millasen otuksen ostit!
Hymyilin Sannalle ja pyysin tätä avaamaan pian laskusillan. Menin harmaan tamman luokse trailerin etuosasta ja avasin vetosolmun. - Valmista!

Sanna laski sillan alas ja asettui sivuun katsomaan, kun nuori pallero asteli takaperin varovasti siltaa alas. Sanna näytti osittain tyytyväiseltä, etten ollut ostanut mitään ripakinttua tai jotain kunnon muhkua, vaan juuri sopivan eestinhevosen.
- Taitaa olla vielä nuori?
- Jep, viis vee.
- Mitä aattelit tehä sille? Jos se kerta on vielä niin nuori.
- Project tieks? virnistin. - Se saa toimia maastossa vetohevosena ja käydä kokeneempien tunneilla opettelemassa tuntihevosen hommia. Kyllä siitä vielä hyvä tulee, lupasin rapsuttaen huomionkipeää tammaa.
- Mikä tän nimi on? Sanna oli ottanut narun multa ja rapsutteli tamman otsaa sen paksun otsatukan alta, nainen oli selvästi tykästynyt tammaan.
- Ranja, kerroin.

Luovutin tamman serkulleni. Ja lähdin kävellen laitumelle. Matkalla sinne silitin vastaan vaappuvaa Mikkiä. Näin laitumella kaksi henkilöä, arvelin heidän olevan Nopa ja hm… olisko Chappe, mietin. Kävelin tyttöjen luokse ja keskeytin hiljaisen keskustelun.
- Heippa, ooteko tullu Lillin varsaa kattomaan? kysyin hymyillen.
Molemmat hätkähtivät. Ja arveluni oli olleet oikeat. Nopa ja Chappe seisoivat laitumen ulkopuolella kamerat kädessä.

- Heippa Iida, Chappe sanoi.
- Hei Chappe, suakin näkee pitkästä aikaa!
- Me nähtiin kun sä ajoit pihalle traileri perässä, ostiksä hepan? Nopa kysyi.
- Joo, ostin. Sanna ei ollut kyllä tyytyväinen, mutta kun näki millanen poni sieltä trailerista tuli niin kyllä muuttu ääni kellossa, virnistin leveästi.
- Oikeesti? Chappe nauroi. - Tais olla aikamoinen sydäntenmurskaaja?
- No joo, sellane mustankimo viisvuotias eestinheppatamma, hymyilin.
- Voi eikä, kuulostaa ihanalta. Mennään kattoon? Nopa kysyi Chapelta.
- Joo!

Tytöt lähtivät hölkäten tallille ja jäin yksin laitumen portille. Tuntihevosten laitsasta oltiin katkastu pieni pala, jotta Lilli ja vielä nimetön varsa saattoi olla omassa rauhassa. Rapsutin Lilliä ja varsaa, ennen kuin lähdin peremmälle tuntihevosten laitumelle. Kävelin Vapun ja Tumpun ohi, sipaisin multapaakun Tumpun selästä ja jatkoin matkaa. Näin Accen syömässä kovaa vauhtia ruohoa Jaakon kanssa. Tultuani lähelle poni pariskuntaa ne nosti päänsä ylös ruohosta.
- Moikka paksukaiset, sanoin niille.

Accen maha oli totta vie valtava! Ja Jaakko vaan oli syönyt mahansa eteen. Nyt sille tuskin menisi enää sen satulavyö. Acce olisi nyt toista kertaa äiti. Onneksi kaikki Kämpen kanssa oli sujunut niin hyvin, että luotin Acceen äitinä. Toivoin että Acce oli kantavana toisesta russista niin tulisi puhdas poni. Rapsutin tulevaa äitiä sään kohdalta ja lähdin käymään yksityisten laistalla, siellä missä pikkunen Liina tamma oli. Mitäköhän sen kanssa tekisi. Se oli nyt peruskoulutettu, kaippa sen voisi myydä, tai antaa ylläpitoon tai viedä äitin pihaan, sinne minne ne kaikki muutkin, joista en ole halunnut luopua, mutta jotka ei mahdu Yläkokkoon asumaan.

Jätin Liinan ja kävelin tallitupaan, jossa istuskeli Luna, Pihla ja Sanna. - Hei! tervehdin kaikkia yhtäaikaisesti.
- Sanna, mä oon vähä miettiny, kun sitte kun et voi enään tallilla käydä, kun toi maha käy raskaaks, niin ollaan suunniteltu, että Reifr tulis pitään parit tunnit, vois vaikka ottaa ne sun pitämät, käykö?
- Joo kaippa se käy, osaako se opettaa? Sanna myöntyi hieman epävarmasti.
- Osaa! Se on opettanu siellä Tanskassa, kerroin ylpeänä.
- No miksei sitten.
- Kiva! hihkaisin. - Luna, kertoko Sanna jo, että Acce on kantavana?
- MITÄ ONKO? Luna kysyi yllättyneenä.
- On se! Sanna hyi sua, sun olis pitäny kertoo!
- Voi eikä ihanaa, Luna myhäili.

Pihla hymyili Lunan reaktiolle ja nousi kaatamaan kahvikupistaan pohjat viemäriin. Näppäilin puhelimesta Reifrin numeron ja soitin miehelle. - Hejj! Sä pääset opettamaan tuu ens maanantaina…. tuu viideks! …. Mullakin on ikävä sua… hejdå!
Hymyilin kaikille tallituvassa oleville. - Sanna muuten miten Ranja suhtautu uuteen talliin? kysyin.
- Ihan hyvin, vein sen heinien kanssa puokkitarhaan niin se näkee ne muut laitsalla. Sen voi varmaan viedä yksärien kanssa samalle laitsalle myöhemmin tällä viikolla, Sanna totesi.
- Okei hyvä! Mä meen nyt kattoon pari jaksoo vampyyripäiväkirjoja, kerroin ja virnistin. - Nähään huomenna!

Ranja-ponin sivut
Accen tulevan varsan isän sivut

[Iida]

Kunnon kaniini

Iida / 26.7.2014 / lauantai

Palattuani lyhyeltä reissulta Irlannista minua odotti varsin mukava yllätys kotona. Acce oli synnyttänyt matkalla ollessani erittäin hyväkuntoisen ja reippaan pikkupojan, Kanin. Hah, vitsikäs nimi eiks? Sanna ja Reifr oli pitänyt huolta varsan nimestä ja siitä tuli Yläkokon Ordagrann, eli suomeksi sananmukainen, eli Kani. Poni oli nimensä veroinen sillä se oli kertomuksien mukaan loikkinut laitumella kuin mikälie jänis.Vähän haikea fiilis oli silti palata tallille tyhjä traileri auton perässä. Olin vienyt Mollan siskoni luokse Irlantiin, tamma pääsisi kisaamaan ja saamaan hellusia mollamaisia varsoja. Mollan paikalle talliin, muuttaisi Liina siksi aikaa, että keksisin mitä teen sille.

Parkkeerasin autoni tallinpihaan ja nousin ulos. Pihalla paistoi aurinko kirkkaasti ja jouduin siristelemään. Sanna tuli tallista Reifr perässä ja jäi kohteliaasti seisomaan hieman kauemmaksi, kun Reifr moiskautti pusun minulle. Halasin miestä. - Jäikö Molla hyvin sinne? Reifr kysyi. Pystyin vain nyökkimään. - Kyllä se siitä, koska se varsa on oikeasti tosi kiva ja mukava, oikea halinalle, mies lupasi.

Lähdimme kaikki kolme kohti laidunta, jossa Acce ja varsa oli eristetty. Niille oltiin tehty pieni oma laidun niin varsa sai rauhassa tutustua omalta puoleltaan uteliaisiin karvaturpiin. Näin jo kaukaa ruunikon varsan, joka hyppeli innoissaan emänsä ympärillä. Kani tuli tosiaan ensimmäisenä mieleen. Hymyilin tyytyväisenä sillä varsa vaikutti hyvältä.

Reifr keskeytti ajatukseni: - Tunti sujui muuten tosi hyvin.
- No hyvä, vastasin tyytyväisenä.

Reifr ja Sanna jäi laitumenportille, kun itse menin tervehtimään Accea ja Kania ihan ‘kasvotusten’. - Heippa Acce, mutisin tamman harjaa vasten. - Voit olla tyytyväinen sun varsaan, se on tosi hieno.
Varsa oli kunnon ruunikko, toisin kuin emänsä. Isäkin oli erivärinen, taisi varsan väri periytyä jostain vanhemmista. Varsa tuli innokkaasti tutkimaan minua ja tarjosin sille kättäni haisteltavaksi. Hetken haisteltuaan se nappasi paidanhelmastani kiinni ja veti. - Hei, lopetas sitte ajoissa! toruin sitä ja riistin paitani sen suusta.
- Hieno susta vielä tulee, sanoin Kanilla ja rapsutin sen leveää ponin otsaa.

(Kanin sivut)

[Iida]

Koulureenii ja päivittelyy
Iida / 29.7.2014 / tiistai

Ratsastin Liinalla melko rankan koulutreenin kentällä, auringon miltei hengittäessä niskaan. Painotettiin pääasiassa siirtymisiin ja pysähdyksiin ja Liina osoitti, että siitä tulisi vielä hyvä kouluponi. Treenin jälkeen käytiin kiertämässä lyhyet loppukäynnit maastossa. Tamma oli vireenä vaikka oli kuuma, mutta kaippa sen ymmärtää kun pääsi maastoon kävelemään. Laitsan reunalla, pojat, Jaakko ja Kämpe kalastelivat vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolelta. Kauempana laidunsi Tara ilman kavereita. Muita ei näkynyt, kaippa ne oli metsän rajalla sitten. Yksityiset oli parin hepan laumoissa laiduntamassa. Kani loikki Accen vierellä ja näykki äitinsä pehvaa minkä kerkesi. Niin juu, Lillin varsasta tuli pitkän harkinnan jälkeen Lilkur, kiitos nim-ideasta Luna! Pikku-Lilli, Lilkur, on erittäin iloinen kesävarsa, toivottavasti tulee yhtä mukava ja rehti kuin emästään!

[Iida]

Paluu arkeen
Iida / 10.8.2014 / sunnuntai

Onhan sitä edes jotain positiivista suurella hevoslaumalla, ajattelin merkatessani ylös hevosia ja niiden koulutustasoja. Nyt vihdoin oli aika tehdä syyskauden hevoslistat. Täti - ja teinitunnit oli otettu pois ja tilalle oli laitettu yleistunti, joka arvatenkin koostui nuorista, sillä niillä tunneilla oli enemmän ‘vapaampaa ratsastusta’. Ilman satulaa juttuja, leikkitunteja, maastoja ja tietenkin koulua ja esteitä. Koska meillä oli hevosia niin paljon, eh, niin niiden ei onneksi tarvitsisi tehdä hirveästi töitä per päivä, mikä oli tosi hyvä juttu niin ei tullut hepoista heti töihinsä kyllästyneitä. Muitakin muutoksia on tehty nimittäin yksi opettaja ei pitänyt yhden kokonaisen päiväntunteja, vaan tietyllä opettajalla oli tiettyjen ryhmien tunnit. Esim itse pitäisin yleis-, talutus-, lasten- ja alkeistunneista suurimman osan. Sanna kouluvakkarit ja joitain estetunteja. Reifr estetunteja ja joskus yleistunteja. Hannan tilanne oli hieman auki.

Kohotin katseeni paperista, kun tallituvan ovi kävi. Senna seisoi ovella.
- Heippa! hihkaisin. - Pitkästä aikaa.
- Moikka, nainen vastasi ja haki kaapistaan jotain.
Ovi kolahti kiinni, mutta se työnnettiin auki melkein heti.
- Mitä teet? kysyi vaaleahiuksinen Luna.
- Tuntilistoja suunnittelen, irvistin.
- Meneekö Kämpe tai Acce huomenna?
Katselin listaa. - Joo, molemmat. Acce yhden ja Kämpe kaksi.
- Hmm… ok.
- Mites Lilli tai Peppi? kysyi Lunan vanavedessä tullut Nopa.
- Lilli on yhdellä ja Peppi… hm… ei mene, kerroin.
- Hyvä! tokaisi Nopa.
- Kuinka niin?
- Mä saan liikuttaa sen, Nopa kertoi ylpeänä.
- Heh niin saat, hymyilin.

Tytöt jättivät minut yksin suunnittelemaan tunteja, kun vartin päästä ovi kävi taas. Ovesta juosten tuli Laura ja Chappe. Tytöt huomasivat minut ja morjestivat, mutta eivät jääneet kyselemään mitään. Laura nappasi kaapistaan raipan ja Chappe porkkanapussin. Mitä lie ne suunnittelivat viimeisen vapaapäivän kunniaksi. Kun olin saanut listat hyvään malliin, oli aika murehtia - taas. Olin tullut varsin hyväksi siinä, ehkä liiankin hyväksi… Ellillä, Tuiskulla ja Hallalla olin alkanut hieman kilpailla. Tuisku oli tällä hetkellä sijoittunut näistä parhaiten, ori oli tullut kolmanneksi yhdessä kisassa, ellen ihan väärin muista. Mutta mitä tekisin niille kolmelle. Hallan olin päättänyt pistää joka päivä töihin, se vähentäisi tamman ikuista energiaa. Joka päivä yhdelle tunnilla, Danikin pääsisi nyt käymään tunneilla. Deisin omia olin vähentänyt rutkasti, tamma oli yhdellä tunnilla maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona, jonka jälkeen muina päivinä se oli vapaalla, ellei Chappe tahtoisi tammaa liikuttaa.

Kani ja Lilkur kasvoivat hyvään tahtiin. Mutta se, mitä niiden kanssa tultaisiin tekemään oli vielä auki… Kani luultavasti lähtisi kisaamaan esteillä, koska niille sillä on potentiaalia. Lilkur taas… hmm ehkä se jäisi vaan tallille tuntiratsuksi. Hankalaa. Liina lähtee myös kisaamaan, mutta koulua, sen olin jo päättänyt. Tuiskukin muuttaa varmaan, pitää kysyä Chapelta, ja alkaa kisaamaan aktiivisemmin. Ranja jää pienellä kisauksella mulle yksityiseksi, samoin kuin Sanni. Halla muuttaa luultavast tuntiheppa puolelle, mutta kisaisin sillä silti välillä. Danin voisi antaa jollekin pienelle kisoista kiinnostuneelle...tai sitten se muuttaisi äitin luokse. Hitsi vie. Sitten oli vielä Elli ja Riku, joiden tilanne oli auki. Jos ei muuta niin niillä kisaisin ja saattaisin ehkä ruunata Rikun jossain vaiheessa ja ottaa tuntiratsuksi, kun tallilla olisi tilaa.

Nousin pöydästä ylös ja join jääteeni loppuun ennen kuin lähdin alas tallipihalle. Siirtotalli oli ollut loistava hankinta, olin todella tyytyväinen. Pihattolaiset sai viettää vieläkin paljon aikaa pihalla, eikä niitä otettaisi sisälle kuin pakosta, mikä teki siirtotallin siivouksesta helppoa. Tuntihevosista Deisi huoletti minua eniten. Tamma alkoi olla jo varsin vanha, minkä kyllä huomasi… En olisi vielä valmis luopumaan niinkin kiltistä ja kivasta pikkuponista.

Kävin päätallissa tarkistamassa, että kaikki tavarat oli paikoillaan. Suojia ja harjoja löytyi sieltä täältä, pitäisi huomauttaa niiden paikoista ratsastajille, sekä hoitajille. Kiinnitin ilmoitustaululle maanantain tuntilistan, jossa oli toki vain hevoset, sillä päättäisin vasta huomenna kuka menee kelläkin. Ensimmäinen tunti olisi alkeistunti, sille tarvitsisin pari avustajaa. Hm… Kirjoitin lappuun ‘’Paria avustajaa tarvitaan!!’’ ja olin tyytyväinen. Kävin tarhoilla tarkistamassa vesien tilanteet. Hevoset olisivat yön yli tarhassa. Ja varmaan siihen asti kunnes alkaisi kunnon rankkasateet ja tarhan pohja menisi mutaiseksi. Pihalla oli niin hyvät kelit ja yötkin oli vielä melko lämpimät.

Tarhoihinkin tekisin muutoksia jossain vaiheessa. Ranja muuttaisi varmaan isoponitarhaan samoin kuin Liina. Tai sitten pikkutarhaan, koska se olisi nyt tyhjillään, kun pitkäaikainen yksityinen Bonni muuttaisi pois. Haikeaa, poniin oli jo niin tottunut. Origo oli saanut hoitajan, joka oli poikkeuksellisesti poika, mukavaa saada miespuolisiakin hoitamaan. Vaikka poika olikin Lucaa monta vuotta nuorempi, saattaisi heistä tulla jonkin sortin kaverit. Sanna alkoi olla jo valtavan kokoinen, maha oli kuin ilmapallo, heh. Rami oli onnellisen näköinen, käydessään tänään lyömässä Tumpulle, Vallulle ja Sannille uudet kengät jalkoihin. Luca oli valmistautunut koulun alkamiseen. Reifrillä ja minulla sujui hyvin, mm… Tästä se lähtee, paluu arkeen!



Tällänen näkymä ootti mua kun kävin viemäs vettä puokkitarhalle:3 

[Iida]

Maastoreissu ft. Luna, Senna, Kämpe & Dana
Iida / 30.8.2014 / lauantai(aamu)

Olin saanut aamutallin tehtyä. Kävin hörppäämässä teetä talolla, jossa sain unenmakuisen pusun Reifriniltä. ‘’Huomenta kulta.’’ mies oli kuiskannut korvaani ennen kuin lähti käymään suihkussa. Otin jääkaapista pullan, jota mussutin teen kanssa. Kaivelin kännykkäni taskusta ja pistin viestiä Sennalle ja Lunalle.

#Yunnin pääsrä täällä! -I #

Painoin lähetä. Pistin kännykän pöydälle ja nautin vaniljateeni loppuun. Kännykkäni pöydällä.

#Sielä silloin! -S #

Loistavaa, ajattelin ja pistin mukini tiskikoneeseen. Vaihdoin pikapikaa päälleni ruskearuutuiset ridahousuni ja sinisen vanhan Peakin hupparin. Tungin jalkani kumisaappaisiin, mutta vien tallille saappaat jo valmiiksi Sannin karsinan eteen. Kävin katsomassa siirtotallilaisia. Kämpe oli kurainen kuin mikä, se olisi ongelma Lunalle, samoin oli Dani, joka rapsutteli Hugoa ja toistepäin tarhan perällä.

Lunasta puheenollen oliko tyttö vielä vastannut.. ei ollut. Lähdin hevostarhalle reippain askelin, olisin viheltänyt jos olisin osannut. Kenttä olisi lanaamisen tarpeessa, totesin kävellessäni muhkuraisen kentän ohi. Poimin tarhan portilta narun ja lähdin metsästämään Sanniani. Tamma oli tarhan perällä suuren lätäkön takana. Se tuijotteli minua heinätukko suussa. Puhelin tärisi taskussa.

#Paikalla -L#

Käännyin katsomaan taaksepäin ja näinkin liilahupparisen hoikan tytön loikkivan mäkeä siirtotallille. Kävelin Sannin luo. Tamma nosti päätään, mutta ei niin korkeelle, etten olisi saanut narua kiinni. Lähdin taluttamaan tammaa tarhasta talliin. Kuulin jonkun jo touhuavan tallissa tuntsaripuolella, voisin viedä Sannin sinne, niin se ei olisi yksin. Talutin tamman Danan karsinan luokse. Tammat haisteli toisiaan, mutteivat ilmeisesti pitäneet toisistaan korvien asentojen perusteella.

‘’Moikka!’’ kuulin iloisen tervehdyksen, joka tuli satulahuoneen suunnalta.
‘’Hei, ajoissa!’’ hymyilin Sennalle.
‘’Aina.’’ Senna virnisti.

Kiinnitin Sannin käytävälle. Lähelle Danan karsinaa. Tamma seisoi pää taivaassa eikä voinut uskoa joutuneensa käytävälle, missä ei ollut pehmusteita, tai mitään muutakaan. Se oli vain käytävä. ‘’Tuleekohan Luna tänne, vai jääkö se siirtikseen?’’ mietti Senna.
‘’Toivottavasti tulis tänne niin ei tarttis yksin olla.’’

Hain tamman harjaämpärin karsinalta. Ja nappasin siitä pehmeän harjan, koska tamma oli melko puhdas, se ei pyöriskellyt kuralammikoissa, tosin kuin Dana ja Kämpe esimerkiksi. Pölyä vain kohosi ilmaan, kun vedin harjaa voimakkaasti tamman selkää pitkin. Sanni seisoi vieläkin pää taivaassa. Vaihdoin puolta ja suin tamman. Tallin ovi kävi ja kuului pikkuponin askeleet. Lunan pää kurkkasi nurkan takaa. ‘’Tultiin tänne.’’
‘’Hyvä.’’ sanoimme Sennan kanssa yhteen ääneen.
‘’Voit pistää Kämpen vaikka tohon Danan viereiseen karsinaan.’’

Harjasimme höpötellen kaikesta turhasta ja vähemmön turhasta. Kerroin, että olin päättänyt molempien varsojen Kanin sekä Lilkurin, eli Likan tulevaisuudesta sen verran, että niillä kisattaisiin edes vähän. Sen jälkeen ne saattaisi tulla opetusponeiksi. Sennan mielestä idea oli hyvä.

Otettuani kaviot kävin viemässä ämpärin Sannin karsinalle ja vaihdoin siellä kumpparit ratsastussaappaisiin. Kypäräkin roikkui karsinan edessä olevassa tangossa, joten otin sen mukaan samoin kuin Sannin suojat. Kävelin kädet täysinä Sannin luo ja jätin ne maahan. Kävin hakemassa tamman varusteet ja arvoin kauan, ottaisinko martingaalin, mutta totesin sen turhaksi.

Palasin varusteiden kanssa. Luna oli lähtenyt hakemaan siirtotallista Kämpe-pullan varusteita. Laskin suitset Danan karsinan tangolle ja pistin satulan Sannin selkään. Tama mulkoili minua pahalla silmällä, mutta en välittänyt siitä. Kävin laskemassa vyön alas ja suoristin huovan sekä geelin. Se oli mennyt ihan vinksin vonksin. Suoristin huovan toiseltakin puolelta ja kiinnitin vyön ekaan reikään.

Laitoin suojat tamman jalkoihin. Senna ja Luna oli myös jo saaneet satuloitua poninsa. ‘’Muistakaa suojat.’’ muistutin. Luna lähti reippaasti siirtotallille hakemaan unohdetut suojat. Senna kaiveli ämpäristä pienet vihreät suojat ja pisti ne tamman jalkoihin. Laitoin kypärän päähäni ja tungin hanskat käteen. Laskin riimun kaulalle ja suitsin tamman monen vuoden kokemuksella. Kiristin vyötä.

‘’Mä meen jo pihalle.’’ sanoin ja lähdin taluttamaan tammaa pihalle. Talutin Sannin kentän aidalle, jonka alta kurkotin ottamaan jakkaran. Pihalla oli melko viileä, mutta aurinko paistoi kirkkaana. Kiristin vielä vyötä, ennen kuin asetin jakkaran tamman viereen ja ponnistin selkään. Pian ponit ja hoitajat saapui tallista. Dana tuli ekana, eikä meinannut päästä ovesta, kun räystäältä tippui vettä. Senna maanitteli ja maanitteli, mutta Dana vain mulkoili kuin aaveen nähnyt. Tytöt vaihtoivat Kämpen ekaksi. Rento ruuna käveli ovesta Dana persuksessa kiinni.

Molemmat nousi selkään ilman jakkaraa säädettyään ensin jalkkarit ja vyön. ‘’Valmiita?’’ varmistin. ‘’Valmiita!!’’ tytöt hihkaisivat samaan ääneen. Pyysin Sannin käyntiin. Tamma lähti reippaasti kävelemään. Kuulin tyttöjen sopivan kumpi menee viimeisenä. Se oli Kämpe, sillä Dana oli säpsyllä päällä. Kävelimme kentän ohi ja käännyimme risteyksestä vasemmalle, metsään päin. Kesälaidun oli tyhjillään, jos lintuparvea, joka lähti meidän mennessä ohi lentoon, ei lasketa. Kuulin Sennan rauhoittelevan Danaa, joka oli säikähtänyt lintujen siipien kahinaa.

Kävelimme hiekkatietä metsän alkuun. Sielä oli huomattavasti viileämpää, kun aurinko paistanut lehtien läpi. ‘’Ravataanko?’’ kysyin käveltyämme ehkä noin viisitoista minuuttia. ‘’Joo!’’ huikkasi Luna perältä ja Senna näytti myöntyvän. Dana käveli jo rauhallisemmin. Maiskautin ja painoin pohkeeni tamman kylkiin. Lähdin heti keventämään. Sanni ravasi hyvällä vauhdilla. Vilkaisin taakseni. Dana tuli perässä reippaasti, Senna sai pidätellä sitä, jottei se olisi nostanut laukkaa, mitä tamma koko ajan yritti. Kämpe tuli rauhallisesti omaa tahtiaan.

****

‘’HYYYI KYLMÄÄ!!’’ Luna rääkäisi Kämpen kahlatessa pitkälle. Ruunan mahakin oli jo kastunut, ponin innostuessa uimaan. Lunan jalat oli märät puoleen reiteen asti.
Senna kamppaili Danan kanssa. Tamma ei tahtonut kastaa edes kaviotaan. Ohitimme Sannin kanssa heidät. Sanni kahlasi polviin asti ja polskutteli ja joi sitten vettä tyytyväisenä. Rannalle jäänyt Dana kauhistui yksin jäämisestä ja juuri, kun Senna oli painamassa pohkeitaan tamman kylkiin lähti Dana ravaten veteen. Vettä roiskui joka puolelle. Senna näytti ensin kauhistuneelta kylmän veden räiskyessä, mutta hymyili sitten. Dana oli pysähtynyt veteen polvien korkeudelle.

Kävelimme hetken rantaviivaa pitkin, kunnes lähdimme takaisin tallille päin. Olimme tulleet rannalle kiertäen ja takaisin mentäisiin pellon poikki. Kämpe ravisteli itseään voimakkaasti ja sai Lunan nauramaan. Lähdimme pois rannalta. Kävelimme pientä polkua pitkin, joka toi meidän pellolle. Pelto oli ihanan näköinen, auringon paistaessa sille. Se näytti vaativan laukkaa. ‘’Laukattaisko?’’ kysyin virnistäen.
‘’Toki!’’ Senna virnisti takaisin.
‘’Nouskaa sitten kevyeen istuntaan niin saatte hepan selän vapaaks.’’

Pyysin Sannin raviin. Istuin alas ja annoin sitten merkin laukata. Sanni ponkaisi pitkin askelin laukkaan. Nousin hymyillen seisomaan jalustimille ja annoin mennä. Tamma pärksi tyytyväisenä ja laukkasi niin että ponit jäi kauas taakse. Tuuli suhisi korvissa ja nenää alkoi pistellä. Hidastin tammaa vasta, kun olimme päässeen pellon toiseen päähän. Hidastin tamman raviin, tein sillä voltin ja hidastin sen sillä käyntiin. Annoin pitkän ohjan. Ponit tuli kovaa laukkaa vieri vieressä. Molemmat tytöt seisoi jalustimilla ja antoivat ponien laukata. Dana sekä Kämpe näytti nauttivat täysin rinnoin pellolla laukkaamisesta.

Tytöt hidasti poninsa käyntiin ravin kautta. ‘’Oliko kivaa?’’ kysyin itsestään selvyyden.
‘’OLI! Näille tuli kilpailu.’’ Luna kertoi rapsuttaen Kämpen säkää.
Ratsastimme traktorin tekemää jälkeä hiekkatielle. ‘’Annetaan niiden ravata rauhallisesti, tasata hengitys.’’ sanoin ja keräsin ohjia ihan pikkusen ennen kuin pyysin Sannin raviin. Tamma ravasi rauhallista tahtia, pärskien. Päästyämme pois puiden varjosta laskin tamman käyntiin. Dana pärskähti kunnolla ja ravisteli päätään.

Kävelimme loppumatkan tallille. ‘’Jos ne on hikisiä peskää sienellä ja haaleella vedellä, jättäkää sitten hetkeks talliin. Mä voin viedä ne pihalle sitten.’’ höpötin riisuessa Sannilta varusteita. ‘’Ainiin, voisitte hakee niille sylilliset heinää karsinoihin, kun käyn viemäs pihalla oleville. Eikö vaan?’’
‘’Juu juu.’’ Senna lupasi.

''Jippii, laukkaa!!'' -Heppa & Omistaja

[Iida]

Melkein kuin Sanna

Iida / 5.9.2014 / perjantai

Katselin haikeana Deisin karsinaa lasten odottaessa vastausta selkäni takana. Pyyhkäisin vaivihkaa kyyneleet sivuun ja nielaisin möykyn alas kurkusta.
‘’Mm… Deisi on päässyt vihreämmille laitumille..’’ sanoin, toivoen lasten olevan sen verran fiksuja, että tajusivat mitä sanoin.
‘’Voi ei!’’ huudahti pieni ruskeatukkainen tyttö.
‘’Eikäää...’’ valitti toinen.
Nyökkäilin ja mietin ns pääni puhki. Kuka korvaisi Deisin tänään lastentunnilla.
‘’Riina, ota sä vaikka Jaakko, jookos?’’ kysyin pullealta kymmen vuotiaalta.
‘’Okei, autathan sä mua?’’
‘’Totta kai.’’ lupasin ja manasin mielessäni hoitajia, joita ei näkynyt missään kun niitä olisi kaivannut.

Lähdin lapsilauman kanssa pihalle. Onnekseni nurkan takaa tuli esiin punanaamainen Luna.
‘’Gaash kun tuli kuuma pyöräillessä.’’ tyttö valitti ja pyyhki otsaansa hupparin hihaan.
‘’No onhan täällä kyllä melko lämmin’’, myönsin. ‘’Mutta Luna, mä tarvin sun apua.’’
‘’Missä?’’
‘’Voisiksä millään hakea sisään Vallua ja Tumppua näille kahdelle.’’ sanoin osoittaen kahta hyvää kaveria. Tytöt seisoivat tomeran näköisinä käsikynkässä.
‘’Toki, mutta eikö ne oo vähän suuret näille?’’
‘’Onhan ne, mutta kilttejä kuin mikkä!’’
‘’Mm… totta, tulkaa tytöt.’’ Luna sanoi kaveruksille, jotka lähtivät reippaasti blondin perään.

Hain suokkitarhasta Rimpulan, joka oli näykätä pikkutyttöä. Vein äkäisen tamman karsinaan ja lähdin hakemaan Jaakkoa. Lunan olin pestannut hakemaan hoitsuruunansa suureen talliin muiden seuraksi. Jaakko mateli tarhasta silmät puoliummessa, ruuna oli ihan tokkurassa herätyksestä. Vein ponin sen karsinaan ja solmin kiinni. Kävin hakemassa Rimpulan käytävälle, missä se olisi pienempi riski.

Katin uusi hoitaja Saara asteli talliin säteilevänä, no ei olisi kauaa. ‘’Saara, voistko auttaa Pinjaa laittamaan Rimpulan kuntoon.’’ kysyin pirteästi.
‘’Okei, käyn vaan viemässä tavarat.’’
‘’Hyvä!’’
Vallu seisoi karsinassa vapaana ihmetellen pientä tyttöä joka harjasi rivakasti ruunan etujalkaa. Tumpulla oli aikalalla sama tilanne. Kello ei ollut vielä edes neljää, joten ei ihme, että oli hiljaista. Ehkä ne hoitajat tulisi talutustunnille sopivasti. Kävin hakemassa tallituvasta juomapullon ja täytin sen kylmällä vedellä. Palasin talliin ja huomasin Nopan katselemassa tämän päivän tuntilistoja.

Tyttö huomasi minut. ‘’Moikka! Kattelin just noita listoja ja Peppi on vaan vikalla tunnilla, tarviiko mun hakea sitä sisään ollenkaan?’’
‘’Mm… jos näyttää siltä puolen aikaan ettei se oo vieläkään sisällä, niin voit sitten käyä ottaas sen sisään.’’
‘’Okei, tarviitko nyt apua jossain?’’ brune kysyi, olipa se auttavaisella päällä.
‘’Jos katot, että kaikki varusteet on oikein ja autat jos tarvii. Tumpulle ja Vallulle täytyy ainakin käydä laittaas satulat jos ei muuta. Sit jos pystyt tulla taluttamaan puolen tunnille?’’
‘’Okei, mä meenki heti kattoon Vallun ja Tumpun tilanteet!’’
‘’Super!’’ sanoin tytön selälle.

Lähdin katsomaan Jaakon tilannetta. Pieni tyttö oli aivan innoissaan tupsujalkaisesta valkoisesta ponista, kun taas Jaakko näytti tympääntyneeltä. Ruuna seisoi tyttöä mulkoillen jalat vakaasti maassa, jolloin pikkutyttö ei saanut putsattua ruunan jalkoja. ‘’Annas kun autan.’’ sanoin tytölle, joka ojensi minulle kaviokoukun. Kyyristyin nostamaan etusta, joka nousi kuin nousikin kiltisti. Putsasin saman puolen toisenkin jalan ja annoin kaviokoukun sitten tytölle.

Lähdin satulahuoneeseen hakemaan hevosten varusteita. Tumpun ja Vallun omia ei löytynyt, ne oli siis jo haettu. Rimpulan satula ja suitset oli paikallaan. Otin ne. En ehtinyt edes satulahuoneesta pihalle, kun Saara tuli vastaan. ‘’Oi katos, tässä ois Rimpen varusteet.’’ sanoin ojentaen ne tytölle, joka otti ne vastaan hieman yllättyneenä.

Nappasin Jaakon varusteet ja vein ne ruunan karsinalle. Katselin ympärilleni, kaikki alkoi olemaan valmista. Annoin Jaakon suitset tytölle ja heitin itse ruskean koulusatulan ruunan selkään. Kiristin satulavyön. Saatuani satulan hyvälle kireydelle otin suojat harjaämpäristä. ‘’Sä voit jo alkaa suitsia sitä.’’ Laitoin suojat ruunan etujalkoihin ja lähdin katsomaan muiden tilanteet.

‘’Saara, Rimpelle joka jalkaan suoja ja vähän äkkiä!’’ komensin tyttöä, joka seisoskeli tamman vierellä tyhjän panttina. Sain tyttöön liikettä. Tuntui vähän Sannalta, ajattelin komentaessa hoitajia puuhiin.
‘’Nopa, onko Tumpulla ja Vallulla jo suojat takasissa?’’ huusin tytölle karsinarivistön toiselta puolelta.
‘’Luna, Kämpellähän on jo suojat etusissa?’’ kysyin ruunan hoitajalta.
‘’Totta kai.’’ kuului vastaus.

‘’No joo lähdetään sitten pihalle.’’ sanoin ovelta ja työnsin sen auki. ‘’Tytöt tulkaa auttamaan selkään nousussa.’’ sanoin hoitajille, jotka olivat livahtamassa rehulan läpi pihalle.

Jokaisen lastentuntilaisen ollessa selässä komensin ne käyntiin. ‘’Luna, Saara ja Nopa, olisitteko niin kilttejä, että hakisitte nyt sisälle Nellin, Accen ja Danan ja auttaisitte ratsastajia saamaan niille varusteet päälle?’’ tytöt myöntyivät hieman vastahakoisesti. Jatkoin tunnin pitoa kivassa säässä. Ja ajattelin välillä Deisiä, ja vertasin tamman kiltteyttä ja hyvää kokoa Rimpeen, joka oli äkäinen ja Tumppuun, joka oli jättiläinen. Deisi oli niiiin kiltti ja niiiin kiva kaikille. Nyt sen karsinaan oli muuttanut pieni-suuri hirviöni Halla, tamman alettua tekemään enemmän tunteja. Just, just.

[Iida]

Ahkera poniseni
Iida / 14.9.2014 / sunnuntai





Ranja oli kotiutunut hyvin meille. Vielä tamma ei ollut tunteja tehnyt, vaan olin sitä itse ratsastanut ja jopa osallistunut koulukisoihin!! Toivottavasti tulisi edes pari sijoitusta. Ranjan ja Cayan ensitapaaminen sujui yllättävän hyvin. Ne kohtasi narun päässä ja sai siinä samalla syödä vihreetä. Caya oli Lucan narussa kiinni ja Ranja minun omassani. Ensin ne haisteli varovasti ja Caya tunki korvansa luimuun, mutta ei edes yrittänyt syödä harmaata lihapullaa. Hetken päästä ne jo söivät kiltisti vierekkäin tallin takana viherää. Veimme ne Lucan kanssa tarhaan, jossa Caya näytti Ranjalle kaapin paikan, jonka jälkeen ne oli kuin parhaat ystävät konsanaan!

[Iida]

Kerrassaan upea
Iida / 25.9.2014 / torstai

Lilkurista on kasvanut oikein kiva nuori. Tamma on persoonallisen värinen, sekä sillä on kiva luonen. Oon pari kertaa jo ratsastanut Likkaa, ja se on ollut oikein kiva, tamma jää luultavasti nyt Mollan tilalle kisaponikseni, tarkoituksena olisi kisata kenttää.

[Iida]

Are you sure their straight? -Lucas

12.10.2014 / sunnuntai

Hugo ja Dani hempeilemässä.