Luna, Acce & Kämpe

[Luna]

Ft. Nita

Nita hypähti ulos isänsä valkeasta autosta, mustat hiukset liehähtivät vapaasti. Tyttö hymyili tuota hymyä jolla voitti puolelleen kaikki pojat, toisilla on vaan sitä jotain josta kaikki tykkäsivät. Mutta eikö pitäisi olla onnellinen että Nita valitsi minut kaverikseen ja pääsin kaikkiin parhaisiin bileisiin ja olin jopa suosittu. Mustien hiusten pinkit dipit sopivat täydellisesti pinkeihin lapasiin ja kaulahuiviin, se oli suuniteltua, aivan kun Nitan asut aina.

"Moi Luca" moikkasin poikaa.
"Moi Luna ja..."
"Anita mutta sano vain Nita kukaan ei siis sano Anita koska se A on ihan turha" sanoi Nita säteilevästi hymyillen.
"ookoo, eli moi Nita... ja Luna" Luca sanoi ja Nita tirskahti, kaikki tuo käytös oli niin Nitaa.

Rahattuani Nitan tyhjään taukotupaan tyttö huokaisi syvään.
"Mitä nytte" kysäisin Nitalta vaikka aavistin jo pahinta

"Siis OMG, näitsä ton pojan se on siis ihan mun unelma, mä rakastan sitä!" huokaisin se oli vaan niin upea.
"ofc mä oon Lucan nähny, se on täällä töissä. Mut mä en ois niin varma onks se sulle sopiva, ethän sä ees tunne sitä" Luna nalkutti.
"Se on se oikee, mä tiesin sen heti ku näin sen. Gash, en malta oottaa sitä et seurustellaan" huokasin.
"Et voi olla varma tykääks se susta!" Luna kivahti.
"Kyl varmaa tykkää, en oo tavannu montaakaan poikaa joka ei tykkäis musta... ja miks se sua kiinostaa, tykkäät säki siitä?" vastasin.
"E-en" Luna vastasi punastuen kevyesti.
"Kyll tykkäät!"
"Enhä"
"joo-o"
"En perkele tykkää"
"näkyy että tykkäät mut ei sil oo välii koska meist tulee kuitenki pari" tuhahdin ja lähdin tallin alakertraan.

Ei v*ttu kun Nita ärsytti, Nita vaan oli niin... Aluksi oli vaikuttanut kivalta idealta että Nita tulisi mukaan ratsastihan Nita itsekin mutta että heti ensimmäisenä tyttö päätti alkaa flirtailla Lucan kanssa ja meidän kun piti tehdä jotain kivaa...

Kypärä päähän ja riimunanru ohjiksi, let´s go! Kämpe likahteli rauhassa allani, ponia ei minun ihmissuhteet voineet vähempää kiinnostaa ja se halusi oikeastaan vain omaan karsinaan syömään eikä maastoon minun kanssani. Kävelimme syksyisessä metsässä, sää oli harmaa ja maa oli märkä mutta ei ainakaan satanut. Kävelimme ja välillä pyysin Kämpen raviin, poni ravasi laiskasti mutta aktiivinen pohje sai sen liikkumaan eteen ja loppujen lopuksi tahdista tuli ihan kiva. Hidastin kämpeä käyntiin, taputin ponia.
"oot kyllä paras" lausahdin hiljaa, melkeen kuulumattomasti.

Olin saanut puhua sen kanssa ja tiesin nyt että sen nimi oli Lucas Jäger mutta sitä kutsuttiin nimellä Luca. Ah, Luca oli komea ja hyvännäköinen ja upea ja ihana, juuri minun tyyppiä mutta ei sopisi Lunalle ollenkaan. Ei Lunalle sopinutkaan oikein muut kun ponit... mutta missä tuo ihanuus Luca nyt oli. Lähdin etsimään näpytellessäni iPhone kutoseni näyttöä, en nähnyt kuitenkaan tuota ihanaa poikaa tallissa, katselin ympärilleni ei Lucaa.

Katsoin tuota äkäistä pientä ponia, tuolla voisin kyllä ratsataa mutta se oli kyllä aika pikkuinen mutta olihan se söpö, raotin karsinan ovea ja ponitamma luimisiti pieniä korviaan.
"Höh, tomppeli, älä luimi"  tokaisin pienelle ponille joka luimisti korviaan. Katsoin ponin ovessa olevaa kylttiä. Tuo ihanuus oli siis Acce nimeltään, olikohan sillä hoitajaa koska voisin itse vaikka hoitaa tätä söpöyttä kun saisi sitten syyn roikkua täällä... Luna, Hitsit se oli kaikkialla.

Alkoi jo olla hämärää, kaivoin taskusta iPhonen jonka kello näytti 17.20, shit! Ratsataja olisi pian Kämpen karsinalla ja ihmettelisin missä poni on. Kannustin siis innokaan ponin laukaan ja Kämpe innostui tästä ideasta ja heitteli pienet pukkihypyt, mutta hyvin meni kuitenkin. Ponia ei tarvinnut edes ohjata koska se tiesi että pääsisi kotiin mutta tulevasta tuntirääkistä poni ei tiennyt, hyvä niin.

Päästiin talliin jossa pieni brunette seisoi Kämpen varusteet käsisään.
"meetkö Kämpellä, tässä se on"
"Joo meen, luulin että se oli ulkona mutta nyt ei tarvinnut sinne raahautua" tyttö hymähti. Jäin ratsatajan avuksi hoitelemaan Kämpsyä.

Tuossa Luca oli, nyt sanoisin sen... mutta en uskalla but sitten se on tehty ja kyllä se musta tykkää kuka ei tykkäisi?

Luna ja Kämpe 18 HM
Luna Nita ja Acce part 7
//tenidramaaa mutta kun... se on vaan niin kivaa

// NO johan on! Tää oli hauskaa ja helppoa luettavaa! Uh, taidatko sä Luna kuitenki meidän Lucasta tykätä?)) No mutta toi Nita vaikutti just sellaselta ''Olen niin kaunis, kaikki rakastaa mua.'' joten ei ollut ihme jossä aloit saamaan siitä tarpeeks, mä olisin kans, yh mä en kestä selllasia kaikki tietäviä muka parhaita D: Mut mut tää oli kivasti kirjotettu sillee Nitan sekä sun näkökulmasta, anto tarinalle monipuolisuutta. Ei tainnu sillai olla ihmekään, että Nita tykästy Acceen samanlaisia kun on luonteeltaan periaatteessa :'D No mutta toi sun ja Kämpen metsäreissu vaikutti ihanan leppoisalta, voi kun pystyis itekki ! Ja juu teinidraama on ihanaa, niiin kauan kun se ei itteensä koske! 14v€ -Iida
-> Voisitko auttaa ratsastajia pesasemaan suurimman osan kurasta ponien jaloista?(:

[Luna]

Voi kun olisi vielä lämmintä

Muistelessa lämpimämpiä ilmoja kun ei tarvinnut vain palella kaivelin esille alkusyksyn maastoeste kuvat.


"Mailman hienoin hyppy" Nopa kommentoi.
"Joo poni hyppäs aika pitkältä ja jäin ihan jälkeen" naurahdin.


"Tossa menee jo paremmin ja molemmat on mukana" sanoin näyttäessä toista valokuvaa.

Acsu ja Luna part 8


//Niin, lämmintä, mutta onneksi sentään tuli lunta sen synkän syksyn tilalle! Ekassa kuvassa tosiaan tais olla pikkusen vaikeuksia, mutta tokassa kuvassa meette jo Accen kaa hyvin! Söpöt kuvat ja Acce näyttää ihan omalta itsepäiseltä itseltään varsinkin ekassa kuvassa. 10v€ -Iida

[Luna]

Hymyilin, otin kuulokkeet korvista ja astuin tallin puolelle. Kiipesin kaappihuoneeseen, poimin yhden kaapin päältä avaimen. Avasin kaapin ja ahdoin laukkuni jo muutenkin tätyteen kaappiin. Katsoin oven sisäpuolen kuvia. Kuvia oli Kämpestä ja Accesta, kaksi uutta maastoeste kuvaa oli ilmestynyt sitten viimenäkemän. Ovessa oli myös ryhmäkuvia, ryhmäselfie jonkun leiriporukan kanssa. Talliporukan kuva, jossa oi, Lucakin oli mukana. Kaivoin uutuuden hohtoisen iPhone kutoseni taskusta ja zoomasin Lucan kasvoihin ja napassin kuvan, too cute :3

Hiippailin alakertaan ja kastelin josko Luca olisi paikalla uskaltaisiko sanoa sille et tykkään siitä, sitten meidän suhde alkaisi nopeammin. Nou Luca missä se taas piileskeli, noh kyllä se tulisi... jossain vaiheessa. Sillä välillä voisin tehdä tuttavuutta tämän sitruunaprinsessan kanssa, oli se Lunan mussukka mutta olin tykästynyt poniin siinä oli jotain samaa kun minussa.
"Moi Accu-liisa"

"Se on pahempi kun Acce" sanoin naurahten pojalle, Luca hymyili, tavallaan aika söpöä EI siis silleen, u know. Putsailimme vielä viimeiset varusteet, Nopakin kuurasi Lillin kamoja joten istuttiin kolmistaan satulahuoneessa. Minä ja Nopa teimme siis jotain hyödyllistä ja Luca lintsasi töistä, ei haitannut se oli hyvää juttuseuraa.
"Mä oon valmis ja meen moikkaa Accee, tuleeko joku mukaan?" kysyin.
"mä voin" Luca sanoi.
"Oottakaa oon mua mäki..." Nopa aloitti meidän kävelessä.

Oi, Luca! Olin tulossa pojan luo mutta shit, Luna oli siellä. Kääpiöblondin nähtyäni vetäydyin piiloon Accen karsinaan. Luna ja Luca naureskelivat ja puhuivat rennosti kaikesta, esim. Tallin poneista. Eritysesti Accesta ja Kämpestä.
"Siis se Anita oikeesti tykkää susta" Luna tuhahti Lucalle. Pomppasin pystyyn.
"Se on Nita ja v*ttu et viitti kannella, hei tykkäät Lucast iteki" kivahdin.

"En kyllä tykkää ja mitä sä teet M U N Acce-palleron karsinassa" minä tiuskaisi.
"Saa mullakin olla lempiponi ja on aika selvää että tykäät Lucasta" Nita vastasi. Tuhahdin loukaantuneesti, vai että oikein lempiponi. Minun tuhistessa Nita tuli ulos Accen luota ja minä rynnistin ponin luo. Katsoin että se olisi kunnossa.

"Mä ja Luna tykätää susta, kenestä sä tykkäät?" Nita kysyi.
"Miksi minä kertoisin!?!" poika vastasi, järkervä Luca.

// No johan on, taitaako olla luottamuksen puute, tuskin se Nita sitä Acce-murua vahingoittaisi! Taisi tulla Lucalle tukalat oltavat teidän painostaessa poikaa kertomaan 'ihastuksensa', mä sain muuten kuulla teistä yheltä tuntiratsastajalta, se oli salakuunnellu sanaharkkaanne ;-). Hiton Luca, mä etinkin sitä , mutta eihän poikaa tietenkään näkynyt, patista se ens kerralla töihin, ettei tuu tekemättömiä töitä! > 8v€ -Iida

[Luna]

Uusi vuosi, antaa vanhan olla


Uuden vuoden pusut(ja puremat) Acelta. Uusi vuosi tarkoitta uusia mahdollisuuksia korjatane pilalle menneet ihmisuhteet... tai pahentaa niitä entiseltään, saa nähdä mitä Luna ja ponit tänä vuonna tekee, Nitasta puhumattakaan. Ehkä Nita vielä ilmaantuu talille, Luna ei tykkää!


// Voi söpö kuva!:33 Ehkä olisi parempi korjata ne ihmissuhteet, kuin pahentaa niitä, tai ainakin mä suosittelisin... Mä toivon että sä pysyt meillä vielä PITKÄN aikaa, kivoja hoitoja on sulta tullut vuoden aikana. Acce on saanut vakituisen puruluun susta ja Kämpe rapsuttelijan. Hyvää uutta vuotta!<3 -Iida

Eikö minua palkita? Xd

[Luna]

Vuosipäivä 2

Ihanan (ja vähän raivostuttvan) Accen kanssa tuli vuosi täyteen, ihana (ja vähän raivostuttava) vuosi.


pitäisi aueta klikkaamalla paremalla laadulla... toivottvasti


//Voi onnea tästäkin vuosipäivästä, sä oot ollut ihanan pitkäaikainen hoitaja russeille, siitä sulle valtavan suuri kiitos<3! Jos ei mitään muuta niin oli teidän vuos ainakin tapahtumarikas, puremajälkinen ja kuten mainitsit niin raivostuttava. Accen kanssa sulle on kyllä tullut valtavasti kärsivällisyyttä ja varmuutta hevosten kanssa, varsinkin pirullisten ponien kanssa. Acce on varmasti opettanu sulle paljon sitä, että ei saa lopettaa kesken kaiken vaan viedä asiat kunnialla loppuun, i know u love her  -iida

[Luna]

Kavereita taas?
Lunan hirveä päivä:

Kylmä sai minut jäätymään vaikka olin seisonut pihalla ala-asteen pihalla vasta viitisen minuuttia. Silloin koulusta alkoi purkautua lauma pikkulapsia. Vilkutin pienelle punapäälle.
"Kitty tänne, NYT" huusin tytölle joka hölkkäsi luokseni.
"Mitä sul on" Kitty kysyi.
"Oota tässä äiti hakee sut suoraan kuolusta futikseen" ilmoitin.
"Tuut sä mukaan?" tyttö kysyi toiveekaasti.
"En pöljä mul on viel kals tuntii ja sit meen tallille" vastasin Kitylle.
"Lähetä Hugolle terveisiä" Kitty kuiskasi ja lähti kohti ala-asteen parkkipaikkaa. Hymyilin, kyllä se vieläkin oli ponityttö siellä jossain sydämmessään.

"missä Luna oli?" kysyi Emmi minun hölkätessä luokkaan.
"Puhumassa mun siskolle" Vastasin. Emmi hymyili pahanenteisesti.
"Etkö kuitenkin ollut tapaamassa jotakuta" hän sanoi.
"En muita kun mun siskoa" intin.
"Eikö sulla sitenkin oo joku salainen poikakaveri" takanamme istuva Alina sanoi tökäten minua selkään.
"Ei mul oo ketään, ei kukaan haluu tällasta 13 vuotiaalta näyttävää enkä mä ees tykkää kenestäkään"
"Paitsi Lucasta" Nita naurahti.
"Enhän..."

Pakenin koulusta heti tuntien loputtua vältyäkseni kysymyksiltä, kuinka Nita osasi ärsyttää minua vaikka me olimme taas väleissä, Nitalla oli nimittäin joku uusi poikaystävä joka itsekin tykkäsi Nitasta. Mutta se ei antanut Nitalle oikeutta sanoaa että tykkään Lucasta, tai muka tykkään. Onneksi olin kuitenkin jo melkein kotona jossa heitin vain tallikamat päälle ja lähdin lampsimaan tallille. Tänään en varmaan päätyisi ratsatamaan koska oli tunteja melkeinpä koko päivän. Siksi minullakin oli päällä vain verkkarit ja paksu talvihuivi sekä tietenkin kaulahuivi ja lapaset. Sitten minä lampsin niissä tallikäyttöön varatuissa ruskeissa tennareissa matkaan.

Liukastelin tallipihan yli samalla kun pienet tuntilaiset äiteineen vain kävelivät jään yli. Silloin näin Lucan raahautumassa tallia kohti noin sadan metrin päässä, joten yritin kiiruhtaa talliin ennen poikaa mutta tietnkin siinä oli liiukasta. Kovan kiljaisun saattelemana kaaduin maahan ja ylös kömpiessäni ylös liukastin uudestaan ja putosin käteni päälle. Nyt tämä menee huonosti.
"Tarviitko apua" Luca joka oli saapunut tallin pihaan kysyi.
"E-en mä tarvii tais siis... mut mä selviin" änkytin ja Luca poistui paikalta.
"Nyt mä feilasin nyt se ainakin pitää mua outona, vaik ei se haittaa tai haitta koska se on tai ainakin oli mun kaveri" mumisin itsekseni.

Meillä oli huono päivä, Acce yritti purra ja potkia kun harjasin sitä hieman kovakouraisesti pientä lettipäätä varten. Satulion tammaa hampaan jäljet käsivaressa ja tiuskaisin pikkutytölle lämmittää kuolaimet. Tyttö teki työtä käskettyä ja minä letitin Accen mustan otsaharjan letille ponin mulkoillessa minua ilkeästi.
"Älä jaksa Acce, mul on jo tarpeeks huono päivä" kuiskasin ponille joka vähät veisasi minun hyvistä ja huonoista päivistä vaan näykkäisi minua sormesta.
"ACCE!" poni luimisti korvia ja heilautti päätään.

Poni tunnilla, se homma hoidettu joten voisin vaikka kuurata Kämpen suitset olla puhelimella. Istahdin satulahuoneeseen ja kaivoin taskusta elämää nähneen iPhone vitosen ja siirryin instagramiin tykkäilemään uusista kuvista. Silloin ovi aukesi ja sisään marssi Iida, Luca ja joitain tuntilaisia. Minä pakenin siinä silmänräpäyksessä vältelläkseni lisää ongelmia sillä niitä oli jo aivan tarpeeksi yhdelle päivälle. Kipaisin siis siirtotallia kohti ja onnistui pudottamaan puhelimeni.
"Ei V!#€?" ärähdin ja poimin puhelimen ylös ja tietenkin näytössä oli pieni halkeama, sitä vois nyt alkaa odotella syksyä ja synttäreitä jos saisi sen uuden iPhonen tai sitten jos saisin keväällä huipputodistuksen mutta lukiossa oli kyllä aika hankalaa ja viime keskiarvo oli 7,1 joka ei ollut mikään kovin korkea.

Hölkkäsin sisälle Kämpen karsinaan ja suljin oven perässäni, loistava piilo! ainakin kunnes Mila käveli paikalle ja kysyi mitä teen.
"Mä tota... analysoin kuivikeen laatuja tai siis..." vastasin naisen tuijottaessa minua kuin mitäkin avaruusolijota. Shit ei näin!
Istuin Kämpen karsinassa hiljaa rapsutin ponin otsaa.
"Sä ainakin ymmärrät" Huokasin ponille ja rapsutin sitä korvien takaa. Niitä harvoja ja valittuja jotka eivät yritäneet tehdä minun elämästä ikävää, ainakaan vielä...

"Veisitkö sinä Toldan ponin talliin"
"Joo, mä voin" vastasin ja otin Accen ohjat käteenni. Talutin ponin taliin jossa kuljimme suoraan ponin karsinaan. Avasin hitaasti suitsien remmit ja riisuin ne ponilta. Ripustin varovasti suitset karsinan oveen ja riisuin sitten ponilta satulan ja lopuksi suojat. Harjasin vapaana olevan (ei enään niin kuikkuisen) Accen nopeasti läpi ja tarkastin sen jalat. Sitten annoin sille pusun turvalle ja lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen.

Kävelin tallipihan yli kylmässä talvi illassa. Toivoin että olisin ottanut pipon mutta huppu lämmitti kuitenki korvia tungin kädet hupparin taskuihin otaakseni lapaset esiin... ne eivät olleet siellä vaan Accen pakissa. Ylitin siis jäisen tallipihan hitaasti ja varovasti. Talliin päästyäni menin suoraan satulahuoneeseen. Etsin Accen pakin käsiini ja otin lapaseni. Olin kävelemässä ulos kun kuulin jonkun sanovan nimeni.
"Luna, hei oota"
"Häh?" ännähdin ja käännyin näkemään Lucan. Olin jo poistumassa kunnes Luca esti sen asettulmalla tielleni ja mitä tällainen mini-pätkä siinä tilanteessa voi tehdä.
"Sä oot vältellyt mua, miksi?" Luca kysyi.
"Siis koska Nita... tai sillon niinku syksyllä" inisin. Luca naurahti minulle.
"Se oli kauan sitten, kavereita?"
"Kavereita" Vastasin Hymyillen.

Luna ja Ponskit 19 & 10 HM


// Meh sun huononpäivän lukeminen sai  mut vaan hymyilemään , ilkeetä . Mut kuules Luna, piristäisinkö sun päivää jos kertoisin Accen olevan kantavana, se tulee olemaan tamman viimeinen varsa, tästä voit lukee sen miten muut siihen suhtautu D: Mut mä kyllä ymmärrän sua niiiiiin hyvin, kuinka kaikki, jokanen asia, jokanen elekin saa hermostumaan ja turhautumaan, gjääääh D:: Ja ne liukastumiset, miten voikaan osua oikeelle päivälle Kiva kunsä ja Nita ootte väleis edes jollain tavalla, samoin sä ja Luca, poika on muuten kyselly sun perääs aina välillä O.o? Hahah voiii eikä Acce ei todellakaan oo paras päivän piristäjä, silläkin oli vissiin huonopäivä :'D Mut ei se suhun hoitaja parkaan ja puruleluun ylvääseen ponipuunaajaan sais purkaa kiukkuaan. Onneks sulla on Kämpe ! Tätä oli kiva lukea, kun kävin päivällä vilkasees ilahduin tän pituudesta, sä oot kivan selkee kirjottaja, ja sun tarinoita on mukava lukea, voisit enemmänkin kirjotella jos vaan aika antaa periks )) 16v€ -Iida
-> (ei liity hirveesti sun hoitsuihin mut..) Harjasisitko Kanin ja kävisit vaikka taluttelees sitä, sillä on ollu rankka läpiratsastus kausi, olis senkin kiva saada hengähtää!

[Luna]

Parempi päivä

Lauantai aamu, synkeä ja sumuinen kun minä raahauduin autoon tallikamat päällä. Olin ihan kuollut herätyksestä, en tykkää näistä Kittyn jalkapallon liityviin hömpötyksiin liittyviin herätyksiin, EI.
"Me heitetään sut tallille ja voidaan tulla hakemaan kahdeksan aikaan" äiti sanoi.
"Joo" tuhahdin ja lässähdin takapenkille ja heitin kassini Kittyn jalkapallokamojen päälle. Tyttö yritti tönäistä kamani alas mutta nostin ne takaisin ja pikkulapsi antoi olla, voitin. Sitten vain puhelin pois taskusta ja soisiaalisen median pariin.
@anitaeveliina kommentoi kuvaasi. Mitäs Nitalla oli sanottavana minun tallille lähtö kuvasta... Pidä hauskaa @lunaliinanpriwuli. Vastasin Nitan kommenttiin: Kuules Nita äläs jaksa @anitaeveliina.

Lahna(Luna) raahautui taukohuoneeseen jossa oli ihanan hiljaista ja tyhjää, kukaan täysijärkinen ei ole tallilla kello puoli 9 lauantai aamuna, miten Nita oli sitten pystyssä ja kommentoimassa minun insta kuvaa? Silloin kuulin pahanenteisiä askeleita nousevan taukohuoneen "siltaa" pitki. Siinä olikin Iida.
"Moi" tervehdin.
"Hei Luna, oletpa aikaisessa" Iida vastasi.
"Joo, liian aikaisessa" huokasin.
"Et ollenkaan, täällä on jo aloitettu karsinoiden puhdistus mutta sinullekin riittää karsinoita siivottavaksi" Iida hymyili.

Tässä sitä siivosin siirtotallin karsinoita kuunellessa musiikkia kuulokkeilla. Laulelin musiikin mukaan siivotessa toista karsinaani, ei tämä niin pahaa ollut musiikin kanssa. Jatkoin siis urakkaa ja muistin katsella somea aina välissä, perus Luna.

Olin täysin kuollut ja kiva pikku Kani ei asiaa helpottanut. Iida oli käskenyt minut talutamaan tätä pikkukaveria, olihan se ihana mutta tällä meiningillä minusta tulisi joku russien perhepalvelija ja vielä Accen uusi varsa kyllä Lunaa orjuutetaan. Siinä minun huokailessa Kani nykäisi liikkeelle ja minä raahauduin perässä, hyvin menee.

Kuljimme Kanin kanssa metsäpoluilla, poni oli vielä kovin nuori mutta kuulemma ikäänsä nähden hyvin osaava suunnileen samaa tasoa kuin Kämpe joka kuitenkin oli jo kymmenen.
"Kani" älähdin ponin nostaessa päätä syödäkseen pienen koivun oksia. Oli Accella hauska varsa, olihan Accekin aika hauska(ja rasittava) poni jolla oli kaksi ihqua varsaa ja yksi lisää tulossa.

Palasimme talille ja talutin pikku Kanin omaan karsinaan otin ponilta suitset pois ja jätin vapaaksi kun hain riimun karsinan ovesta. Laitoin ponin riimulla kiinni en kuitenkaan tuntenut Kania niin hyvin että viitsisin pitää sitä ihan vapaana. Harjailin pientä symppistä Kani-ponia. Poni tykkäsi näköjään harjauksesta ja sulki silmänsä aina kun sitä harjasi sään kohdalta.
"Oothan sä ihana, jos mulla ei ois kahta hoitsua haluisin kyl hoitaa sua" sanoin rapsuttaesa Kanin otsaa. Poni hörisi hiljaa, awws.

Uudet hoitajat joiden kanssa olin istunut taukotuvassa olivat juuri lähteneet joten istuin taas yksinäni taukotuvassa kuuntelemassa radiota. Musiikki oli juuri loppunut ja radiojuontajat höpöttivät omiaan. Sitten käyntiin pyörähti Maroon 5:in Sugar biisi. Kuuntelin musiikkia ja kertosäkeen soidessa lauloin mukana.
"Mulleko laulat, söpöä" nauroi Luca joka seisoi oven luona.
"En ainakaan sulle!" tuhahdin pojalle.
"Mitä sä muuten teet täällä?" kysyin Lucalta.
"Teen töitä täällä" Lucas vastasi hymyillen.
"Ei hirveesti töiltä näytä" Nauroin. Lähdimme molemmat taliin jossa Luca sai Iidalta läjän tehtäviä ja minä hain Kämpen varusteet sillä sitä ponia en ollut pitkään aikaan kiusannut kunnolla, nyt on sen aika, muhahaa!

"Palleroo, tuletkos rääkättäväksi" huutelin Kämpelle, hyväuskoinen poni ihme kyllä tuli luokseni ruuan toivossa, sorry vain töitä tarjolla. Otin Kämpen kiinni ja taluutin sen sirtotalliin jossa laitoin sen kiinni omaan karsinaansa jossa hrjailin sitä huolella. Kämpellä oli näköjään hyvä päivä ja se seisoa nökötti korvat hörössä seuraillen minun puuhiani innoisaan.

Nousin ponin selkään kiristin vyön ja lyhensin jalustimia parilla reiällä. Sen jälkeen käskin Kämpen käyntiin. Annoin senn kulkea rauhallista käyntiä pitkin ohjin noin kymmenen minuuttia ennen kun keräsin ohjat käteen. Sitten aloin työskentelmään käynissä taivuttelun parissa ennen kun vaihdoin suuntaa ja taivuttelin Kämpsyä ravissa. Otin mukaan sirtymisiä käynnin ja ravin välillä saadakseni Kämpen reagoimaan nopeasti, se ei mennyt aina ihan suunnitelmien mukaan sillä Kämpe laahusti laiskasit eikä sirtynyt raviin pohkeesta vaan vasta kun napautin rapalla.

Laukka ei pyörinyt kovin hyvin vaan Kämpe rikkoi vähänväliä raville, seuraavassa nostossa käytin hieman raippaa ja Kämpe heitti pienen pukin mutta siirtyi vauhdikaaseen laukkaan, keskityin noin kierroksen verran vain ylläpitämään laukkaa kunnes aloin oikeasti hakea hyvää tuntumaa poniin ja tekemään ympyröitä laukassa. Pitkän laukan jälkeen siirsin ponin raviin ja sitten käyntiin. Vaihdoin suuntaa ja tein loppuverkat jonka jälkeen ohjasin Kämpen kartoon.
"Ihana poni" kuiskasin ja taputin Kämpeä kaulalle.

Luna ja Kämpe (+Kani) 20HM


HUOM! EDELLINEN TARINA SIOJTUI ALKUVIIKKOON JA TÄMÄ LAUANTAILLE, EI SIIS OLE TAPAHTUNUT PERÄKKÄISINÄ PÄIVINÄ

// Kiitos perhepalvelijalle siirtotallin siivouksesta, sekä Kanin kävelytyksestä, se poni jaksaa vaikka sen kanssa oliskin painanut kentällä edellisenä päivänä, mukava muksu, kivan kypsä ikäsekseen. Saat puuhailla esim harjailla Kania kyllä, jos tylsää joskus tulee ; ). Hyvä kun kanin kanssa kaikki sujui hyvin, ja että poni osas käyttäytyä. On se mukava ja tosi super juttu kun on saatu sut meille hoitamaan ja oot pysynyt näinkin kauan hoitajana, kirjotellen ihania tarinoita russien kanssa, sä tuut Kämpen kanssa hyvin toimeen ja osaat pyytää siltä just oikein ratsastaessa, kuten äskesestä ratsastuksesta huomas, poni kuuntelee sua ja uskaltaa koetella sua, niin kuin sillä pukilla esimerkiksi. Tää(kin) tarina oli kivan pitkä, sitä oli mukava lukea ja kommentoida ! 15v€ 
-> Acce alkaa pikkuhiljaa lomailemaan, voisitko vaikka juoksuttaa sen tai mennä sillä ilman satulaa, niin sais se kummiski energioitaan kulutettua?

[Luna]

Super awwsi mini Acce

Accesta oli tullut lepsu! Se ei yrittänyt syödä minua aina kuin lähestyin sitä tai sen varsaa, se ei yrittänyt syödä minua ollenkaan, ihme. Se oli todella äidillinen ja valvoi huolella varsaansa joka nuuski ujosti minun käsiä. Bel oli todellakin Accen miniatyyri ja en tule ihmettelemään sitä päivää kun se puree minua. Bel oli todella hellyttävä vaavi, eikö kaikki pikku Accet ole? Kämpe on ybersymppis ja Kanikin on erittäin hurmaava nuori herra ja Bel on suorastaan luomava pikku prinsessa.

”Mä en kestä se on söötti” änkytin kaikille hoitajien huoneessa istuville. Nypläsin samalla hiuksiani joita Bel oli pupeltanut, ihan kuin Kani teki sen ollessa vielä pieni, nyt se oli jo taitavahko ratsu, voi Kani vaavia. Selitin innokkaasti kaikesta mitä Bel teki samalla tavalla kuin Acce, Kämpe tai Kani.
”Mieti se osaa jo luimistaa korviaan, eikö oo söpöö” hihkuin.
”Onko se mukamas hyvä” Elli kysyi.
”Ei mutta tosi sööttii, mut ei se tee sitä jos Acce ei tee” vastasin. Elli naurahti sanoen jotain että Acce opetta Belliin pahoille tavoille.

Kävelin taliin moikkasin Belliä ja Accea jonka jälkeen raahauduin satulahuoneeseen pesemään Accen varusteita. Irrotin Accen huovan satulasta, irrotin myös häntäremmin pehmusteen ja raahasin pinkit hörpäkkeet pesuun, Acce ei kuitenkaan olisi tunneilla vähään aikaan.

Puhdistin ponin satulan ja harjasin irtokarvat satulasta, lisäksi olin ahkera perhepalvelija ja vaihdoin Kämpen ja Kaninkin huovat puhtaisiin, Iidan pyynnöstä kylläkin. Loppujen lopuksi Nopa sai minut puhdistamaan Accen ja Kämpen suitset Nopan puhdistaessa Lillin varusteet.

”Ne ponit sais olla kiitollisia kun me raadetaan täällä” huokaisi.
”Saisivat, mutta kiitollisempia ne on jos ne saa ruokaa” Nopa naurahti.
”Ikävä kyllä, eikö ne jo ole tarpeeksi läskejä” naurahdin. Nopakin hymyili ja laittoi Lillin satulan paikalleen.
”Läskeistä puheen olleen Lillin läskejä pitäisi vähentää kunnon estehypyillä, tuuletko nostelemaan puomeja?” Nopa kysyi.
”Joo jos saan olla puhelimella” vastasin, kännyaddikti

Nopan ja Lillin yhteistyö toimi eikä minun tarvinnut korjata esteitä ainoastaan nostaa niitä Nopan pyytäessä. Tuolta pilkkutamma ja Nopa lähestyivät. Lilli alkoi hieman hidastaa.
”Anna sille pohjetta se hidastaa” huhuilin. Nopa kannusti Lilliä ja kaksikko lensi esteiden yli. Lilli näytti olevan hyvin kuulolla ja Nopa myötäili sen liikkeitä tasaisesti. Kohta kaksikko oli hyppinyt halutun määrän hyppyjä ja Nopa siirsi ponin ravin kautta käyntiin.
”Hyvin meni, mä alan korjata näitä esteitä ja meen sit” sanoin
”Okei se käy, menkiö hyvin?” Nopa kysyi
”Joo, Lilli meni tosi hienosti” vastasin.

Rapsutin Kämpeä joka oli tullut pihaton aidalle ruuan toivossa mutta tyytyi rapsutuksiin koska herkkuja ei ollut tarjolla. Kämpellä oli nykyään jo kaksi hienoa puoli sisarusta.
”Sä oot Accen varsoista ainoo jota mä en oo nähny pienenä” sanoin ponille joka hätisti Kania joka tuli tutkimaan saako se ruokaa.
”Älä kiusaa pikkuveljees” toruin ponia ja peruin sanani muistaessani itsenkin olevan isosisarus.

Luna ja russi perhe 21 ja 11 hoito

PS. nyt Iida on keksinyt vielä Accea vaikeammin taivutettavan nimen Bel, Belliä


// Haha voi ihana tarina, kiva ku sä noin tykästyit Beliin (vink, vink taivutus)! Hyvän pituinen ja selkeä, niin kuin yleensäkkin, sun tarinoita on vaan niin kiva lukea. Voi kiitos kiitos perhepalveljia noista siisteistä varusteista ja huovista! Kani toisiaan on jo hyvä pikkuponi, joka toivon mukaan myöhemmin, kun on kisoissa kierrellyt jää meille opettamaan entisenä kisaponina pikkulapsia esteiden aluille. Kämpe nyt on varma ja vakaa ratsu, joka ei oikeastaan koskaan kisakentille päässyt, mutta on sitäkin enemmän tehnyt hyvää työtä tunneilla. Belistä toivon näppärää kisaponia myös, joka varmaan jää meille sitten, mutta mielellään jatkaisi Accen sukua ja toisi siten uusia russi-linjoja maailmaan! Voi niitä suunnitelmia, toivottavasti edes jotkut toteutuis. Belin kanssa saat touhuta siinä samalla kun Accea hoidat, jos tahdot. Ponia saa alkaa sitten pikku hiljaa alkaa totuttamaan ihmisen kosketukseen ja harjaan. 11v€ -Iida

[Luna]

BFFs valmistaudu Lunan outoihin kavereihin

”Nähää, joo varttii vaille seiskalt, moi Ali”
Suljin puhelimen ja laitoin puoli kuolleen iPhonen taskuuni. Alina hakisi minut tallilta noin viiden tunnin päästä, minulla oli hyvin aikaa siispä pistäydyin pikku kylän säälittävään saleen. Hei olihan meillä oikein yksi (mukamas) ostoskeskus. Mutta siis tallia kohti

Kävelin sisälle talliin salen kassi kädessä puhuen Nitalle kännykässä.
”Joo Alina hakee mut sitte tallilta ja me tullaan teille toivottavasti Emmi, Tiia ja Kira on jo sillon siellä” puhuin ja moikkasin Lucaa.
”Joo, mä oon talilla ja joo se on täällä”
”En tykkää” kivahdin.
”nähään sitte Nita” sanoin nopeasti ja suljin puhelimeni jonka jälkeen siirsin kyljessä olevan napin äänetön asentoon ja laitoin puhelimen taskuun. Sitten otin normaalin edustushymyn.
”Moi Luca” sanoin pojalle joka seisoi edessäni. Lucas katsoi alas minua kohti ja tervehti.
”Oliko tuo äskeinen…”
”Joo mun ärsyttävät kaverit tai kaveri eli Nita, muistat varmaan” keskeytin Lucan kesken lausetta.
”Turhan hyvin” Luca naurahti.

Tungin isoa kassia kaappiini ja päädyin nostamaan sen kaapin päälle tai oikeastaan pyytämään minulle tuntematointa uutta hoitajaa nostamaan, ei niistä kahdestakymmenestä lisä sentistä olisi haittaa, olisin silloin Lucan pituinen ja minut saatettaisi ottaa tosissaan eikä pikku tyttönä joka ei tiedä mistään mitään. Salen pussin sain sentään kaappiin itsekin.

Raahasin itseni talliin katsomaan Accea ja Belliä vaikka pysähdyin matkalla juttelemaan muutaman tuntilaisen ja Lucan kanssa kunnes Iida ilmestyi hätistämään Lucan töihin ja irtotunnin varanneen porukan tunnilleen. Minä puolestaan raahauduin katsomaan Accea ja pikku Bel vaavia.
”moi tytöt on ollut ikävä teitä” tervehdin pikku muruja. Acce tervehti uhkaamalla purra mutta Bellin korvat nököttivät nätisti hörössä, awws ku söpöö. Työnsin äkäisen Accen pään pois ja otin tamman riimun. Yli vuoden käytössä ollut pinkki pörröriimu alkoi olla aika käytetty mutta ajoi asiansa.

Laitoin Accen kiinni harjauksen ajaksi, ennen harjojen käyttöä annoin Bellin ja Accen nuuskia jokaista harjaa. Accea ei harjat kiinnostanut mutta pikku Bel piti niitä hyvin jännittävinä. Acce rentoutui harjauksen aikana eikä enää yrittänyt purra minua. Harjattuani Accen päästin sen vapaaksi. Menin viemään harjat pois ennen kuin aloittelisin totuttamaan Belliä kosketukseen.

Ikävä kyllä neiti oli ehtinyt minun poissa ollessa asettua lipittämään maitoa. Ei sitä voinut keskeyttää. Tämän jälkeen Bel varmaan ottaisi torkut joten parempi yrittää myöhemmin uudestaan. Siispä voisin viettää hetken aikaa Kämpen ja ehkä Kaninkin kanssa.

Raahasin itseni pihatolle. Katselin siellä juoksentelevia poneja, Kämpeä ei näkynyt ei edes heinäkasan luona joten ponin oli oltava tallissa. Kävelin sisälle hämärään siirtotalliin. Kävelin Kämpen karsinalle. Karsina oli kuitenkin tyhjä, missä Kämpe on?

Irtotunnin ottanut ryhmä laskeutui ponien selästä. Seurasin Kämpellä ratsastanutta tyttöä siirtotalliin. Lettipää vei ponin karsinaan.
”Sori, käyks jos mä tota ratsastaisin vielä Kämpellä?” kysyin tytöltä
”Joo käy, jätänkö mä tän tällein?” hän vastasi.
”Joo voit jätää, mä otan silt viel satulan pois kosk mul ei oo ridakenkii” sanoin ja ryhdyin toimeen. Irrotin Kämpen häntäremmin ja avasin satulayvön, sitten nostin satulan pois.

Pihalla nousin Kämpen selkään, kypärän ja raipan olin noutanut mukaan joten eikun menoksi. Poni laahusti hiljaista käyntiä pitkin metsän polkuja. Viimeisiä lumen rippeitä oli jäljellä metsikön varjoissa mutta ilma alkoi jo olla aika keväinen.

Ponin askeleet eivät pomputtaneet, ne olivat pienet ja tasaiset. Kämpe oli russiperheen jäsenistä se jolla oli vähiiten kilpapotenttiaalia. Acce oli osaava mutta hieman vanhahko neito, Kani oli nuoresta iästä huolimatta osaava ratsu joka omasi hienot askeleet. Pikku Bellistä näki jo nyt että sillä olisi mahdollisuuksia päästä pitkälle. Belliä oli hieno ruumiinrakenne ja nätit askeleet.

Kämpe kiskoi ohjia minun kädestä, se ei jaksanut kävellä tallia kohti, sillä oli kiire karsinaansa tekemään ei mitään, voi ponia. Kyllä se sinne karsinaan vielä pääsi. Taluutin kärsimättömän eläimen talliin, riisuin siltä suitset ja harjailin nopeasti läpi Kämpen ollessa vapaana.

Valmiina operaatio Belin harjausta ja koskettelua varten. Hanskat kädessä mikäli pikkunen yrittäisi pikku hampaillaan purra. Sekä vielä itse harja, valikoin Accen pakista super pehmeän pääharjan joka toimisi tehtävässä paremmin kuin hyvin. Siispä olin valmis. Marsiin kohti Accen karsinaa. Siellä Acce ja Bel seisoivat. Acce nuokkui ja Bel hyppi ympäriinsä.

Aloitin operaation laittamalla Accen kiinni niin että neiti ei olisi pahemmin tiellä. Sitten Menin Bellin luo. Pikku varsa seisoi nätisti paikallaan aivan hievahtamatta. Silitin sitä hanskan verhotulla kädellä. Silitin kylkiä ja selkää, ei reaktiota. Silitin kaulaa ja peppua, Bel oli yhä paikallaan. Silitin varovasti varsan jalkaa. Bel nosti jalkaa hti kosketuksen osuessa siihen.

Hyvin meni. Bel oli antanut harjata selkää ja kylkiä sekä hieman kaulaansa ja saanut kaikesta paljon kehuja, hieno tyttö. Accekaan ei ollut häirinnyt operaation kulkua vaan nököttänyt nätisti paikallaan.

Istuimme Salomen kanssa hoitajien huoneessa nauttien pienestä karkkipussista jonka puuttumista kukaan kavereistani ei kuitenkaan huomaisi koska karkkia ja muuta olisi kuitenkin ihan järjetön määrä mikäli tunnen kaverini oikein.

”Mitä kello on?” kysyin puhelinta selaavalta Salomelta.
”Puol seitsemän” tyttö vastasi.
”Mun pitäis koht lähtee, et haluutko auttaa mua nostaa ton kassin pois tuolt kaapin päält” kysyin.
”Voin mä…”
Siitä se alkoi, kaksi sellaiset 150 senttiä pitkää tyttöä yrittämässä ottaa yhtä laukkua alas kaapin päältä. Kyllä se onnistui eikä kestänyt kuin kymmenen minuuttia kun olin jo tallin vessassa vaihtamassa vaatteita. Rennot verkkarit vaihtuivat farkkuihin, tallihuppari valkoiseen croptoppiin ja takiksi tuli tummansininen (Nitan vanha) hollisterin talvitakki. Punaiset(kuolleet) converset vaihtuivat valkoisiin puhtaisiin matalavartisiin conseihin. Avasin vielä hiukset ja olin ready to go!

Sry, myöhäs siel ehk viittä vaille, sanoi Alinan lähettämä tekstiviesti. Huokasin ja laitoin puhelimen takaisin taskuun. Laskin kassin varovati maahan, antoi likaantua. Kuulin askelia takanani ja käännyin katsomaan.
”Luca!”
”Luna? En meiannut tunnistaa sinua noissa vaateissa” Lucas sanoi, naurahdin ja hymyilin pojalle.
”Joo nää on mun arkivaatteet” vastasin.
”Huomaan, odotatko jotakuta?” Luca kysyi.
” Joo, mun yhtä kaveria” sanoin ja näin Lucan järkyttyneen ilmeen.
”…ei Nitaa” jatkoin ja Luca näytti helpottuvan syvästi. Silloin harmaa auto kaartoi tallin pihaan. Auton takapenkiltä hyppäsi Alina joka vilkutti minulle.
”moi Aliiii” huhuilin tyttöä. Sanoin heipat Lucalle ja lähdimme Alin kanssa Alinan isän autolle.
”Oliko toi se Luca?”
”joo”

Tähän loppuu tallijutut, jo et kestä teini sössötystä niin en suosittele lukemaan pidemmälle

”Nitz! Sä oot värjänny hiukset!” huudahdin Nitan nähdessäni, tytön mustat hiukset oli palanneet Nitan luonnolliseen tummanruskeaan ja latvat olivat pinkin siasta siniset. Halsin kaikkia kavereita ja veimme laukut Nitan huoneeseen.

”Totuus vai tehtävä?” Kira kysyi.
”Totuus” vastasin. Kira kuiskasi vieresään itsuvalle Emmille jotain. Emmi nauroi ja nyökkäsi.
”Kuinka paljon tykkäät siitä Lucasta?” Kira kysyi.
”Vaan kaverina” vastasin.
”Hah, sä oot ihan punanen, sä tykkäät siit ihan sairaasti sen niin näkee sust” Nita kiljaisi.
”E-enhän, se on mua vanhempi ja sil on varmaa joku tyttökaveri, sitäpaiti se luuli viel puol vuotta sitten et mä olin kolmetoist, korkeintaan kolmetoist!” puolustelin.
”ihan sama, sä tykkäät siit kuitenki” Nita nauroi.


Ihanat kaverini, Kira, Luna, Nita, Tiia(Nitan repparissa), Alina ja Emmi. Nitan olen tuntenut päiväkodista, Alina liityi porukkaan ykkösellä, Emmi nelosen puolivälissä ja Kira sekä Tiia ylä-asteella. Parhaat(ja oudoimmat) kaverit ever.

Luna ja kaikki ihqu-pallerot 22 ja 12 hoitoo


// Jee ihana lukee pitkästä aikaa sun tarinaa, mä en tiiä mikä noissa sun tarinoissa on mutta ne on kirjotettu tosi kivasti, sillee rennon kuvailevasti, ja niitä on helppo lukea! (y) Sä oot oikea superperheapulainen, ja kommentti Kämpen olemisesta vähiten kisapotentiaalinen hymyilytti, aivan ylkkä söpösti sanottu pikku Kämpestä, se raasu on sellanen räkänokka, joka on tossun alla ja köpöttelee aina niin kiltisti tunnilla kuin tunnilla, vaikka joskus sitä energiaakin on :'D Kanin kanssa on kevyet kisaamiset aloitettu ja poni on omaksunut itselleen melko kovan kisavietin! Bel näyttelee hienoja askeliaan tarhassa riekkuessaan, en yhtään ihmettele jos Acce on ees hitusen ylpee varsoistaan. Acce muru nyt on poni vailla vertaa, jota ilman en vois tallia kuvitella olemassakaan, se vaan on  niin osa Yläkokkoa sen äkäisen ulkokuoren kanssa, osaa se olla kiltti, ja musta tuntuu, että Belin syntyminen teki siitä kiltimmän, oonko ihan väärässä? Voi sua Luna, onhan se Luca aika ihana tyyppi, tee jotain sen eteen ei sekään haluis olla pelkkä kaveri ; ) 18v€ -iida

[Luna]

Päikyn kansi


Voisiko päiväkirjan nimeksikin laittaa ton "Lunan ja russien elämää". Pakko oli laittaa Kani ja Belkin tonne vaikka en niitä perjaateessa hoida.
Tämä on oikeastaan pelkkä päivitys koska tulossa on vähän erilainen kirjoitusprojekti, stay turned!
Belin pää kylläkin cepaa mutta huomasin sen vasta nyt että yritetään selvitä.

// I'll stay Siisti kansi, lisään sen! -Iida

[Luna]

TARINA LUNASTA

Päivä oli aurinkoinen ja olin vaihteeksi menossa tallille. Koska tulin suoraan koulusta olin saanut kuulla koko päivän siitä. Kira oli jättänyt kiusaamisen vähän vähemmälle koska uhkasin paljastaa koko koululle kenestä Kira tykkäsi.

Talsin valkeissa conseissa sisälle talliin ja sitten tallitupaan. Kaivelin kaapista ridahousut, tallihupparin, ratsastussukat ja punaiset converset. Kävin vaihtamassa vaatteet nopeasti ja palasin talliin moikkaamaan Accea ja omaan karsinaan siirtynyttä Beliä, vaavista on jo tullut iso tyttö.

Luca käveli sisälle talliin, vilkutin pojalle. Luca käveli luokseni.
”Moi” Lucas sanoi.
”Moi” vastasin.
”Yks tyyppi pyysi saada tavata sut tallituvassa, se odottaa ” Luca sanoi, pienen awkward momentin jälkeen. Nyökkäsin ja lähdin ulos kohti tallitupaa.

Jos haluat että Luna tapaa Alinan jatka lukemista punaisesta teksistä, jos haluat että tallitupa on tyhjä jatka lukemista sinisestä tekstistä.

”Ali! Mitä sä tallill teet?” kysyin nähdessä ystäväni.
”Mä olin menossa saleen ja kävelin väärään suuntaan sit näin sun tallin ja tulin etsimään sua, sitte törmäsin Lucaan ja se etsi sut mulle” Alina selitti.
”Okei, pitkä selitys” naurahdin.
”Joo, missä se sale on” Ali hihitti.
”Mä näytän” kaivoin esille puhelimen ja menin mapsiin, näytin ja selitin reitin Alille.
”Ok, mä yritän löytää. Vai tuletko sä mukaan?”

Jos haluat että Luna lähtee Alin mukaan lue violetti teksti mikäli haluat että Luna päättää kuitenkin mennä ratsastamaan Accella lue vaalean punainen teksi.

Kävelin sisälle tyhjään taukotupaan, kenen piti olla täällä. Katsoin ympärilleni ja löysin kaappini ovesta post-it lapun jossa luki: Huijattu T. Luca.
”Luca perkele” kirosin vaikka samalla kasvoilleni nousi iloinen hymy.

”Lucas Jäger” sanoin esittäen olevani vihainen. Lucas katsoi alas minua kohti.
”Niin?” vaikka Luca tiesi mistä oli kyse. Yritin olla kiukkuinen mutta Luca onnistui kuitenkin naurattamaan minua katsomalla sillä jotenkin hauskalla katseella. Iida pysähtyi stalkaamaan meitä kun kuuli minun hihityksen. Kun me huomioimme hänet Iida lähti hymyillen pois, mitä lie mielessään.

Mikäli haluat että Luna kysyy mukaansa taluttelemaan poneja (ja Luca vastaa joo) niin siirry oranssiin tekstiin, mutta jos haluatkin että Luna menee ratsastamaan Acsulla niin voit lukea vaalean punaisen tekstin.

Olin vaihtanut kengät ja nyt raahasin Accea perässäni maneesiin. Tuntiryhmä oli nimittäin kentällä tekemässä jotain tehtäviä Sannan opastuksella. Accella oli työmoraali nollassa mutta liikunta oli tarpeessa sillä neiti oli hieman pyöreässä kunnossa Belin saamisen jälkeen. Hieman oli ikävä kyllä liioittelua poni oli läski kuin mikä ja oli ollut erittäin kevyellä liikunnalla että saa nähdä mikä olisi kunto.

Accen satulavyön kiristys oli ollut pitkä operaatio. Mutta onnistui lopuksi ja olin jopa päässyt ponin satulaan. Painoin pohkeet Accen kylkiin ja Acce ihme kyllä liikkuikin.

Yritin ratsastuksen aikana mennä paljon ravia, siksi istuin mahdollisimman syvällä satulassa Accen mennessä lisättyä ravia. Rauhoitin hieman tempoa ja aloitin kevennyksen. Keventelin ja taivutin Accea ympyröille, hetken päästä siirsin ponin käyntiin vaihdoin suuntaa ja päästin ohjat löysiksi. Olin mennyt lyhyehkön puolituntia ilman laukkoja mutta Acce oli kuitenkin aivan hiessä, kunto 6/5.

Lopuksi vein hikisen palleron talliin riisuin siltä varusteet, heitin hikiselle Accelle fleeceloimen jotta se kuivuisi paremmin ja pysyisi lämpimänä.
”Kyl sä oot ihana vaikka ootki läski ja huono kuntoinen” kuiskasin Accelle ennen kun vein varusteet paikalleen.
”Jaksaisiko näitä ruveta puhdistamaan” kysyin itseltäni.

Mikäli Luna päättää puhdistaa varusteita lue siitä kertova vihreä osuus. Mikäli Luna on laiska voit mennä lukemaan lopetuksen joka on tavallisella mustalla kaikkein viimeisenä.

”Luca, viitit sä lähtee mun kaa taluutelee vaikka Kämpeä” kysyin Lucalta.
”Joo, kyllä Iida pärjää ilman minua hetken ajan” Luca naurahti suostuessaan. Hymyilin ja sitten lähdimme kohti pihattoa. Matkalla Iida kuitenkin keskeytti meidät ja käski raahaamaan Kaninkin kävelyllä.
”Kun kerran menette niin ottakaa Kani mukaan”

Luca talutti Kania minun taluttaessa Kämpsyä. Kevät oli jo edennyt ja joissakin puissa näkyi hiirenkorvia ja aurinko lämmitti iholla.
”Ihana kevätsää” huokaisin hymyillen.
”Joo on mutta tästä nauttiminen on vähän hankalaa koska Kani kiskoo koko ajan” Luca totesi, naurahdin ja vastasin:
”Kani on vähän sellainen”

”Kyll me voidaan vaihtaa ponei” ehdotin Lucalle jolla meni hermot narua nykivän Kanin kanssa.
”Joo, hyvä idea” Lucas vastasi. Kurotin kättäni Kanin narun perään ja…

Pääseekö Kani vapaaksi ja lähtee karkuun, jos haluat niin lue tumman sininen teksti mikäli Kani ei kuitenkaan lähde lue tumman punainen osuus.

”Voin mä tullakin mukaan” vastasin Alille. Siispä lähdimme ulkoilmaan. Aurinko paistoi, kevät oli täällä ja nautimme Alinan kanssa ilmasta.
”Tykkäätkö sä siitä Lucasista, siis oikeasti” Alina yhtäkkiä kysyi.
”En” vastasin pikaisesti refleksistä.
”Varmasti?” Ali varmisti.
”VARMASTI” vakuutin.

Olimme kohta pienen salen luona. Kuljimme ovista sisään, Ali ja minä livahdimme nopeasti kassojen ohi sillä kassalla olivat kouluista tutut Tiina ja Katariina jotka eivät oikein kuuluneet meidän ystäväpiiriin, kaikkea muuta.
”Mennäänkö lähemmäksi?” Alina kysyi. Nyökkäsin ja hymyilin. Hiivimme lähemmäksi kassojen vieressä roikkuivia tyttöjä.
”Mika ja Isabel eros” Tiina juorusi Katariinalle. Katsoimme Alin kanssa toisiamme merkitsevällä katseella.
”OMG! Miksiii” Katariina ihmetteli.
”Se tykästy toiseen, tai oli tykänny siit jostai kasilt asti” Tiina jatkoi.
”Gaad, toivottavasti ei kukaan Nitan kavereista, se Kira ainakin tykkää siitä” Katariina sanoi. Katsoimme alin kanssa toisiamme, mistä tuo p*ska oli saanut senkin tietää?
”Mist tiedät?” Tiina kysyi. Oikea kysymys minun ja Alin kannalta.
”Se jätti sen kännyn lukitsematta matikan luokaan joten löysin se wappi ryhmän keskustelun Nitan, Lunan, Emmin ja niiden kaa”
”Selviskö muuta?” Tiina uteli.
”No, Lunal on kai joku tyyppi koulun ulkopuolelt ja Alinalla joku salainen ihastus” tyttö vastasi.

Kun ongelmat olivat vihdoin lähteneet saatoimme siirtyä ostoksiin Alin kanssa. Ali osti nuudeleita ja karkkia minä otin vaan twixin koska #köyhäLuna XD. Tiemme erosivat ja Alina lähti kotiin minun lähtiessä kohti tallia.
”ALINAA, tuu tänne. ASIAA!” huikkasin muistellessa Katariinan sanoja. Alina juoksi luokseni.
”Yksi kysymys, kuka on se sun salainen ihastus jost Katariina puhu” kysyin, pitkä hiljaisuus.
”Mika, mäkin tykkään siitä vaikka Kira on varannut sen” Alina sanoi hiljaa.
”Ei se ole varattu, jos se tykkää susta niin Kira ymmärtää kyllä” vastasin Alinalle.

Luna palaa tallille, meneekö hän puhdistamaan ponien varusteita lue vihreä osuus mikäli Luna onkin laiska eikä jaksa voita lukea lopetuksen joka on viimeisenä mustalla.

Päätin kuitenkin olla ahkera hoitaja ja pestä hoitsujeni kamoja. Siispä raahasin itseni satulahuoneen puolelle jossa nostin Accen kärsineen satulan syliini. Irroitin jalustimet ja puhdistin jalustinhihnat(Hyvä minä!). Hinkkasin satulan vielä päällisin puolin ja kiinnitin hihnat paikalleen.
”Sun pitää kuivata toi pyyhkeellä” pieni punahiuksinen tyttö huomautti, luulin aluksi hänen olevan Kitty mutta onneksi ei koska pikkusisarukset, iuh! Puhdistin vielä molempien suitset ja vaihdoin Kämpelle huovan. Niin ja kuivasin sen satulan pyyhkeellä, onko hyvä?

Nyt voit siirtyä lopetukseen sillä tässä kohdassa sinulla ei ole muita valintoja, valitan. Halutessasi voit kuitenkin lukea tarinan alusta ja tehdä erilaisia valintoja.

… sain narusta hyvän otteen ja Luca otti Kämpen narun. Kävelimme kaikessa rauhassa. Oli ihme nähdä Luca taluttelemassa pikku Kämpeä koska Luca oli niin pitkä.
”Miksi sä tuijotat?” Luca kysyi yhtäkkiä. Säpsähdin.
”Aa… mä vaan mietin et on outoo nähä sut noi pienen ponin kaa” vastasin. Matkalla takaisin keskustelimme kaikesta erityisesti siitä onko meidän saksan tehtävät helppoja vai vaikeita (VAIKEITA!)

Tarina on nyt loppua vaille valmis. Mene siis lukemaan lopetus joka on viimeisenä mustalla.

… Kanin naru lipesi kädestäni ja pieni poni pompahti eteen ja laukkaan. Kämpe nykäisi päästäkseen perään mutta Lucan ote ei pettänyt.
”Kaniii” yritin kutsua ponia takaisin luoksemme. Russponi katsoi minua pilkkaavalla katseella enne kuin pyrähti takaisin menemään.
”Luca toi karkas!” kiljaisin suunnilleen Lucan korvaan.
”Ihan kun en huomaisi” Lucas vastasi ärsyyntyneenä. Lähdimme juoksemaan Kanin menemään suuntaan, hidastettaisiin kun nähdään se ja sitten napataan se, helpommin sanottu kuin tehty.

En pysynyt kovin kauaa minua paljon isomman Lucan rinnalla.
”Lucaa… oota” läähätin. Luca sysäsi Kämpen narun minua kohti ja käski käyttää sen jalkoja. Siispä kömmin pyöreän ponin selkään, sidon riimunnarusta ohjat itselleni. Kämpen selässä pysyin helposti Lucan tahdissa vaikka Kämpelle sai antaa lähes jatkuvasti pohjetta.

Kanin naru oli jäänyt kiinni puunoksaan joten poni oli pysähtynyt siihen syömään ruohoa. Luca meni ottamaan karkulaisen kiinni.
”Mitä jo minä talutan Kania” Lucas naurahti. Hymähdin ja vastasin.
”Joo on ehkä parasta”. Sitten lähdimme talsimaan kohti Yläkokkoa.

Saavuimme pihatolle ja kohtasimme Iidan. Liu´uin alas Kämpen selästä ja katsoin Iidaan jolla taisi olla jotain sanottavaa.
”Kaksi asiaa, Luna, kypärä päähän ratsastaessa ja mikä teillä kesti” Iida kysyi hieman närkästyneenä meidän yli tuntisesta retkestä.
”Toi päästi Kanin karkuun” Luca syytti.
”Enhä, se oli vahinko, se vaan lähti… ja sitä paitsi sun ei olis pitäny päästää siit narust heti” selitin.
”Aivan sama, viekää ponit pihattoon” Iida keskeytti. Siispä minä ja Lucas lähdimme kohti pihattoa.

Nyt mars lopetukseen olet kohta valmis, ei hätää voit lukea aina uudestaan tehden eri valintoja.

Nyt alkaa lopetus, mikäli olet lukenut ”oikein” päädyt tänne jossa tarina loppuu, ei kun lukemaan.

”Moikka tyttö, susta on tullu nii iso lapsulkaine” lässytin Belille joka oli yhtäkkiä ja ponin näköinen eikä enää pieni pörrökasa. Silittelin Beliä vielä hetken ennen kuin jätin ponin rauhaan.
”Heippa vauva” kuiskasin pienelle russille. Tänään minulla ei ollut mopoa mukana koska en yleensä mennyt sillä kouluun joten pitäisi pyytää joku hakemaan koska ei jaksaisi kävellä kotiin. Siispä suuntasin taukotupaan.

Sain tiedon puolisen tunnin päästä tulevasta kyydistä mutta koska kyseessä oli isäni saisin odottaa hieman pidempään. Istuin käppyrässä taukohuoneen sohvalla selaten puhelintani. Luca tuli sisälle ja nappasi puhelimen kädestäni.
”Hei anna mun känny tänne, NYT!” kiljaisin yrittäessä saada puhelimeni. En onnistunut sillä pitkä Luca piti sitä päänsä yläpuolella kädessään ja minä olin aika lyhyt.
”En anna ehkä haluan näin hyvän puhelimen itselleni” Luca vastasi.
”Ei toi oo mikään kovin hyväkää, vitonen jossa on näyttö paskana että” kommentoin yrittäessä hyppiä puhelimeni luo.

Loppujen lopuksi sain oman puhelimeni ja luvan tutkia Lucan pikku samsungia, selailin läpi puhelinkontakteja ja kyselin välillä eri henkilöistä lopuksi päätin tallentaa oman numeroni sinne.
”Mä lisäsin mun numeron ku sul ei ollu sitä” huikkasin Lucalla.
”Aha, miksi olisi ollutkaan?” Luca vastasi epäkiinnostuneena.
”Koska me ollaan kavereita!” intin.
”Mä luulin että kaikki sun kaverit oli niitä outoja hyyppiä” Lucas naurahti. Repesin täysin.
”Kyllä säkin oot outo” nauroin.
”Joo, siis ollaan kavereita. Sä oot vaan erilaine kaveri” hymähdin.
”Minä en yritä parittaa meitä vai?” Lucas totesi.
”Sillenkin voi sanoa” nauroin.

Lopuksi lähdin kohti kotia, oli ollut seikkailun täyteinen päivä mutta olihan minulla ollut kivaa, ainakin hetkittäin vaikka eihan kaikki voi aina olla kivaa. Muistin tietenkin sanoa heipat kaikille neljälle pörröpalloläskiihanuuskarvakasaponieläinrakkausrussilapselletaiaikuiselle <3
Luna ja ponieläimet 23 ja 13 kertaa.

Nyt oli kyllä panostus, wordissa vähän yli viisi ja puoli sivua, tarkemmin yli 1600 sanaa tässä tarinassa #ylpeäitsestäni


// Ai että ihana hoitotarina <3 Mä luin tän kahena versiona 1) punanen - violetti - vihreä - lopetus ja 2) sininen - oranssi - tumman sininen - lopetus. Pakko sanoa että parhaita pätkiä oli sininen, jossa mä törähdin itsekseni kun sitä kohtaa luin, ootte te vaan söpöjä, varsinkin stalkkerin näkökulmasta. Vaaleenpunasenkin luin ja Acce-läski-raukkaa, ei sen kunto nyt oman hoitajan pientä painoa voi kestää hulluko sä oot? No tosiaan se sais laihtua... Oranssi oli niin ihanan keväinen! Hyi niitä paskapäitä kun tuollai juorus, mut kyllä niitä riittää, ja myönnä nyt vaan et tyksit ihanasta Lucasta c; Kypärä päässä pitäs ratsastaa, mutta annan anteeks koska saitte silti kanisen kiinni ja ehjänä tallille, Lucan ehdotushan se oli että selkään meet, joten ehkä se saa sen selkäsaunan sun puolesta sitten, muahaha!

Siiiis tää oli ihanaa luettavaa kaikinpuolin, hyvin keksitty ja totetutettu kaikenkaikkiaan. #ylpeäsusta 31v€ -Iida

[Luna]

Kesälaitumille

Kevät juhlassa seisoimme vierekkäin kavereiden kanssa koulun kevätjuhlassa. Kesäloma alkaisi, ensimmäinen vuosi lukiossa olisi ohi ja ensi vuonna olisi toinen vuosi lukiossa ja vanhojen tanssit ja ja ja …

Kaikki oli kutsuttu juhliin, meikki oli kohdallaan vaateetkin olivat niin on point. Koululla oli suurin osa lukiolaisista mutta juhlat olivat laimeat ja porukat raahautuivat pois.

Nitan poikaystävän, Kasperin perhe ei ollut kotona siispä istuimme siellä. Me kuusi, Kasper, Daniel ja Mika. Juhliminen meni hieman yli Kasperin veljen tullessa kotiin. Aloimme tehtävää ja tehtävää kaikkien ollessa hieman pilvessä juotuamme jotain muumilimua vahvempaa.

Heräsin vessahätään ja raahasin itseni vessaan jossa pissimisen siaan oksensin. Raahasin itseni takaisin olohuoneeseen jossa kaikki nukkuivat. Päätä särki ja tiesin että en saisi unta. Ajatus kulki hitaasti mutta muistin emillä aina olevan buranaa. Siinä sitten vedin kaksi buranaa jotka huomasin olevan hieman vahvanpuoleisia. Väliä sillä niin olivat eiliset juomatkin.

Etsin käsiini puhelimen jonka löysin sohvalta nukkuvan Mikan vierestä, miksi sillä se oli? Hain laturin ja istuin nojaamaan seinään ja avasin puhelimeni. 6.17 näytti kello. Avasin puhelimen menin tarkastamaan viestit. Onneksi en ollut lähettänyt mitään muille kuin Kiralle joka oli saanut viestin ”varo katrtossssa kiszzojaa!!!!#!!”. Galleria oli sitten oma tarinansa. Oletko varma että haluat kuulla… sinua on varoitettu… Nitalla oli päätellen ollut puhelin aluksi. Ensin oli paljon selfieitä ja pusukuvia Kasperin kanssa. Totuuden ja totuuden videoita oli, laitoin äänet pienelle ja katsoin niitä. Alina ja Mika pussasivat Danielin antamassa tehtävässä. Sekä kaikki muutkin sekoilemassa. Järkytystä tuotti pätkä jossa Dani suuteli Tiia ja Mika halasi minua nuolessaan naamaani. Mitä v*ttua me tehtiin?!?

Kova puhelimen sointi herätti melkein kaikki. Kasper kieri Nitan vierestä hakemaan puhelintaan.
”Kaikki turpa umpeen se on äiti!” Kasper huusi ja vastasi sitten puhelimeen.
”Moi”… ”joo herätit”…”oli kivaa”… Emmi aivasti… ”aa, siis että… Dani ja Mika on meillä” … ”ei hätää vaan me kolme”… ”nähään sitten”. Puhelu päättyi. Muutaman sekunnin istuimme kaikki hiljaa.
”Teiän pitää lähtee, porukat on täällä puolen tunnin päästä” Kasper sanoi. Valituksia, mutta keräsimme kamamme ja lähdimme.

Vaihdoin päälle tallivaatteet ja laitoin aiemmat vaateet pussiin ja raahasin sen satulahuoneeseen. Satulahuoville tarkoitettu pesukone oli tyhjä siispä heitin farkkuni ja mustan croptopin sinne ja laitoin pikaohjelman päälle. Jäin sinne istumaan ja vahtimaan konetta. Kavioiden kolina pitkin tallikäytävää oli rauhoittava ääni ja lepuutin silmiäni, aivan hetken vaan…

”Lunaaa…” minut ravisteltiin hereille. Hieroin silmiäni ja katsoin ympärilleni. Pyykkini olivat ripustettu ja puhelimeni kiinnitetty laturiin. Olin aivan ihmeissäni.
”Kuka, missä…?” haukottelin.
”Kukakohan, minä. Löysin sut nukkumasta tuosta kun pesukone piippasi ja laitoin pyykit kuivumaan sitten laitoin puhelimesi laturiin joka sinulla oli kädessäsi koska siitä meinasi loppua virta… mihin ongelmiin olet taas hankkiutunut” edessäni seisova pitkä henkilö kysyi minulta. Kesti hetken ymmärtää mitä hän sanoi.
”Me juhlittiin vähän” vastasin.
”sä oot herranjestas jotain viisitoista!?” Luca ilmoitti.
”seittemäntoistä, pälli” vastain ennen kuin puhelimeni soi.
”moi äiti”… ”joo oltiin Nitalla yötä ja tulin just tallille”… ”soitan jos tarviin kyytiä” … ”moikks”

Kuvasin Accea ja juttelin Lucan kanssa siitä että eilen kaikki ei mennyt aivan niin kuin pitäisi.
”Siispä mä tulin tallille koska en voinut noin vain kävellä kotiinkaan siinä puoli seittemän aikaan” päätin tarinani. Lucas vain huokasi, tiesi että onnistuin vetämään ongelmia puoleeni.
”Kaikilla menee joskus yli, yleensä kylläkin sen kahdeksannentoista syntymäpäivän JÄLKEEN” Luca sanoi painottaen sanalle jälkeen.
”iha sama, Acceee, murbeliinii, tule tänne mamin luo… tui tui” kutsuin ponia joka laiskasti laahusti luokseni Lucan nauraessa minun Accen kutsunnalle. Rapsutin ponia kaulalle.
”kiitti että ripustit mun vaatteet ja laitoit mun puhelimen lataukseen” hymyilin Lucalle.
"ei sille voi mitään että hankiudut aina ongelmiin" ... En mä aina, enhän?

Luna ja mamin mussukka Acce pallo 14HM


// Tsiisus Luna, vissii vähä övereiks meni teidän bileet... aijai. Onneksi on tallilla niinkin suloinen ja aina niin auttavainen Luca, joka kyllä pelastaa nuoria neitoja hädästä, mutta ei paria karsinaa enempää viitsi siivota. murrr.. Koulun loppuminen on kyllä ihanaa aikaa, joten ei kai sitä ihmetellä pidä että sillon juhlitaan niin paljon kuin sielu sietää, vaikka jälkimaku on yleensä ei niin kiva.. D: Hahahah ihana murbeliini, accee taitaa vaan nolottaa tollanen hellittelynimi.. :'D 15v€ -Iida

[Iida]

Kyllä se laitumelta haku onnistuu ilman naruakin!
PK Lunalle ahkerasta ja pitkä aikaisesta hoitamisesta, kiitos sulle ♥

[Luna]

Oikea poniseikkailu

Aurinko paistoi, kesäloma oli rauhoittunut ensimmäisestä illasta. Sää oli hyvä, ei vielä shortsi sää mutta aurinkoinen sentään. Mopokin oli kunnossa ja ajelin sillä kaikessa rauhassa kohti yläkokkoa. Jos tänään olisi ollut tarpeeksi lämmintä olisimme lähteneet kavereiden kanssa rannalle mutta tämä 18 ei aivan riittänyt koska vesikin olisi kylmää vaikka sää muuten oli lämmin.

Parkkeerasin valkoisen moponi tallin parkkipaikan vierelle, koska ei se autojen kanssa kuulunut mutta ei se pyöräkään ollut. Mopo laitettuna ”sinne jonnekin” saatoin raahautua taukotuvan puolelle. Siellä istui muita kesälomansa viettäviä tallilaisia, kaikki eivät edes olleet hoitajia mutta muutama tuntilainenkin oli raahautunut sinne.

Sekalaitumella Bel riehuskeli, se ei enää ollut Accen pikku vauva vaan nuori poni joka ravasi uljain pitkin askelin pitkin laidunta. Puhelin esille. Räpsin pari kuvaa Belistä ja Kämpestä joka oli ei-niin-uljas-läskipallo-poniliini. Kämpe ei myöskään ravannut, se vain söi ja söi.
”Läskiseni, tule, tule” huikkailin, ihme kyllä Kämpe katsahti minuun ja käveli laiskasti aidan viereen syömään.

Kämpe ei ilahtunut että saavuin suitset, kypärä, raippa ja harja kourassa laitumelle. Harja oli ok, harjasin sillä Kämpeä ja se tykkäsi siitä puuhasta. Kypäräkin oli ok, se oli vain minun päässä mutta se että tungin suitset Kämpen päähän ja vein sen pois laitumelta ei ollut ok ja Kämpsy protestoi kiskomalla vastaan mutta silloin tuli raippa joka ei sekään ollut yhtään hyvä. Mutta pahinta oli kun HYPPÄSIN KÄMPEN SELKÄÄN! Traumatisoivaa ponille. Sittenpä lähdimme seikkailemaan.


Woop, woop. Aijaa oli mun kaveri. Huikea panostus, ekaa kertaa koneella piirtämistä

Kämpe ja Luna 24HM


// MITÄ?! kuinka niiiin kämpe ei ole uljas? Sehän on koko russiperheen ensimmäinen ja vankka ja varma lapsikuljetin? :0 9v€ -Iida

[Luna]

Inspired by Bones

Olin ajatellut tämän erilaiseksi mutta käyhän se näinkin. Kesän alussa en olisi tiennyt että koulujen alussa minulla olisi poikaystävä, enkä todellakaan olisi voinut edes arvata sen olevan Jimi koska en edes tuntenut Jimiä ennen heinäkuuta. Jimi oli muuttanut tänne Espoosta ja aloitti koulun meidän koulussa, lukion toisella, aivan kuin minä ja minun kaverini. Nitaa ja Alinaa tuntui tämä haittaavan ja erityisesti Nita selosti minulle että suhde Jimin kanssa oli väärin eikä kestäisi loppujen lopuksi pitkään. Pah!

”Kuka toi on?” Luca kysyi avatessaan puhelimeni koodillani.
”Jimi” vastasin selatessa lehteä jonka löysin taukotuvasta.
”Ok, onks se sun poikaystävä tai jotain?” Luca kysyi.
”Joo on se” vastasin.
”Ahaa”
”Mitä siin on vikana?!” kysyin tunnistettua Lucan äänensävyn.
”Ei mitään” Lucas vastasi ja jatkoi puhelimeni selausta.
”Kaikilla on joku ongelma sen kanssa et seurustelen, Nitallaki! Se halus mun alkavan seurustelee jonkun kaa mut Jimi ei kelpaa sille, Mikä kaikkii vaivaa!?” Tuhahdin. Otin puhelimeni Lucalta ja lähdin ulos taukotuvasta. Luca jäi sohvalle istumaan minun marssiessa ulos ja kohti siirtotallia.

Otin Kämpen kiinni ilman riimua ja raahasin ponin talliin, Kämpe seurasi perässä. Hain harjat ja otin pakista kumisuan jolla hinkkasin ponia. Kämpen ja minun ympärillä pöllysi minun harjatessa sitä.
”Vähän mua häiritsee” marisin ja jatkoin ponin harjausta maristessa sille ongelmistani. Mun kaveritkaan eivät tukeneet mua, ne oli sentään mun kavereita. Emmi, Kira ja Tiia eivät valittaneet mutta eivät olleet innoissaan taikka iloisia puolestani.

Hain nopeasti Kämpen suitset ja oman kypäräni talista ennen kun lähdin maastoon hillumaan ponin kanssa. Maastoretki Kämpen kanssa helpottaa aina ongelmia ja ärsytystä. Siispä lähdimme maastoon.
”sä pääset Kämpe helpolla, mun pitäis treenata sun kanssa enmmän koska me käydään vaan maastossa” huokaisin ohjatessa Kämpen metsätielle. Käskin ponin aika pian raville, Kämpeä ei tietenkään huvittanut eikä minulla ollut raippaa ollut mukana niin sain poimia polun varresta kepin jota käytin raippana.

Vielä lenkin lopuksi pyysin Kämpeltä pohkeenväistöä tien poikki, kun Kämpe väisti hyvin päästin ohjat pitkiksi ja annoin sen kävellä vapaasti lopun matkasta tallipihaan. Liu´uin alas Kämpen selästä ja talutin sitä kohti tallia.
”Luna!” joku huudahti takanani, se oli Chappe.
”Iida käski sut pesemään Accen kakka-hännän olit kuulemma luvannut jo kauan sitten” tyttö sanoi.
”Ok, kiitti kun sanoit. Vien eka Kämpen talliin ja teen sen sitte” vastasin ja lähdin taluttamaan Kämpsyä siirtotallin puolelle.

Lopuksi päästin Kämpen pihattoon riehumaan. Nyt voisin lähteä hakemaan Accea tarhasta operaatio hännän pesua varten. Lähden hakemaan Accen riimua ja narua tallista. Otan pinkin riimun ja narun mukaani. Lähden tarhalle jossa russi neito seisoo. Kävelen tarhaan, Acce kävelee kauemmas minusta. Lähestyn sitä, poni pinkaisee sivulle. Tiedän että jahtaaminen ei auta siispä käännyn selin poniin ja rapisutan karkkipaperin roskaa joka on tallihousujeni taskussa tätä varten. Acce kiinnostuu rapinasta ja kävelee epäileväisenä luokseni, sitä on nimittäin huijattu monet kerrat. Annan Accen nuuskia kunnes se rentoutuu hieman. Sitten kierrän Riimunnarun Accen kaulan ympäri ja pujotan riimun ponin päähän. Luna 1 – Acce 0.

Acce seisoo kärttyisenä itsenään pesukarsinassa. Suihkutan Accen hännän märäksi ennen kun kuuraan hännän shampoolla. Acce yrittää potkaista minua kun häärin sen hännän kanssa. Väistän ponin takajalkaa ja jatkan puuhiani. Annan shampoon vaikuttaa ja selvitän Accen harjaa sillä välillä. Sitten huuhtelen shampoon pois Accen hännästä. Acce yrittää taas potkaista. Kuivaan Accen häntää hieman pyyhkeellä ja selvittelen hieman käsilläni. Kun operaati alkaa olla valmista vien Accen karsinaansa. Päästän sen vapaaksi ja annan sille pusun, Acce ei yritä purra. Ihme!

Lähdin tallilta kohti parkkipaikkaa. Parkkipaikalla iroitin korkean ponnarini ja laitoin mopokypärään päähäni. Lähden kotiin, huomenna on koulua joten minun pitää mennä nukkumaan, Jimi tulee nimittäin hakemaan minua aina etuajassa.

25&15HM

Inspiraatoi tulee Bones sarjasta johon olen lievästi sanottuna addiktoitunut

// No joo onnea poikaystävästä, mä oon iloinen sun puolesta, vaikka vähän ehkä säälin nyt Lucaa... poikaparka. No jaa. Toiminnan lievästi muuttuessahan maastoilut jää sulle ja muille hoitajille, mutta saat sä tottakai Kämpen kanssa tuuppia tai hyppiä kentällä, jos siltä tuntuu (esteille joku kattomaan) tekeehän se molemmille hyvää, vaikka kämpe maastoköpöttelyistä nauttiikin - ehkä vähän liiaksikin, kun ei millään eed ravata taho. D: Kämpe on kyl ihana pulla kaikkien mielestä, nytkun asiakkaat vaihtui kokeneiksi niin kyllä sen huomaa, että myös poni kehittyy! Kiitos kakka-hännän pesusta! IHanaa kun on reipas hoitaja joka tekee noi likasett puuhat ponien kanssa :'D Kiitos siitä sulle, vaikka acce tuskin kiittää, sitä ei vissiin yhtään olis huvittanut pesu, onneks ei potkut osunu suhun! Tais olla vaan joku harvinaisen paha kiukkupäivä. 13v€ -Iiida