Luna, Acce & Kämpe

[Luna]

Huom! Lue eka edellinen tarina, jooko

Kämpen koulurääkkiä


”Lunaa” Jimi juoksee luokseni ja halaa minua takaa päin. Ali ja Nita vilkaisevat toisiaan, niillä on yhä joku ongelma Jimin kaa.
”Tuutko sä meille?” Jimi kysyy.
”Ei tuu se menee tallille!” sanoo Nita.
”Nita! Se ei oo sun päätös!” kivahdan.
”Ei mitää, mä en haluu tulla sun suunnitelmien tielle” Jimi sanoo.
”Oi sä oot niin ihana, eli siis mä meen kyl tänää tallille, sori” vastaan Jimille ja pussaan poikaa huulille. Kävelemme yhdessä kohti parkkipaikkaa jossa Jimin mopo seisoo.


Jimi jättää minut tallin parkkipaikalle jonne olen Jimin ohjeistanut. Ojennan kypärän päästäni Jimille. Jimi ottaa kypärän ja pussaa minua poskelle. Hymyilen ja halaan Jimiä.
”Nähään huomenna” sanon.
”Tuunko hakemaan sua?” Jimi kysyy.
”Meen aiemmin koska mulla on saksan tukiryhmä, mikä lie” vastaan.
”Okei, nähään” Jimi sanoo ja lähtee. Minäkin lähden mutta vaan kohti tallia. Katson listoja, tunnit alkavat vasta viideltä ja kello on vasta puolen neljän. Acce ja Kani menevät ensimmäiselle tunnille ja Kämpeä ei lue ollenkaan maanantain listassa. Siispä voisin rääkätä sitä jollain kouluratsastuksella.

”Nyt ei ole pelkää maastoa” totean täysin varustettu poni vierelläni. Maiskautan ja lähdemme kohti kenttää. Kämpe liikkuu laiskasti mutta liikkuu kuitenkin. Talutan ponin keskelle kenttää kaartoon. Kiristän Kämpen satulavyötä ja lasken jalustimet. Laitan vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistan ylös Kämpen selkään. Istun keskellä satulaa ja kokeilen saanko vyötä vielä kireämmälle, saan, yhdellä reiällä. Kokeilen jalustimia ja pidennän niitä yhdellä reiällä. Annan Kämpelle pohjetta ja annan sen kulkea pitkin ohjin. Vaikka ohjat ovat pitkinä yritän saada Kämpen reippaaseen käyntiin.

Pyydän Kämpeltä ravia ja poni kiihdyttää käynnistä pieneen raviinsa. Kevennän ravin tahdissa. Teen pieniä lisäyksiä ja hidastuksia ravin sisällä. Ratsastan myös suuria pääty-ympyröitä saadakseni Kämpeä hieman taipumaan tai enemmänkin asettumaan.

Asetan Kämpeä voltilla, istun voltin jälkeen herjoitusraviin. Lyhyen sivun loppuun teen voltin ja voltin jälkeen annan Kämpelle laukkapohkeet. Kämpe ei lähde niinpä toistan avut ja napautan raipalla. Kämpe nostaa laukan ja minä rentoudun ja mukaudun laukan tahtiin. Pian hidastan Kämpen ravin kautta käyntiin ja päästän sen kävelemään vapaasti koska tiedän tuntilaisten tulevan pian kentälle.

Vien Kämpen sisälle siirtotalliin jossa Luca on siivoamassa muutamaa karsinaa. Talutan Kämpen sisälle ensimmäiseen vapaaseen karsinaan koska Luca on juuri nyt siivoamassa Kämpen asumusta. Awkward silencein vallitessa riisun Kämpeltä varusteet. Lasken satulan kersinan ulkopuolelle ja menen hakemaan pakkia Kämpen karsinalta. Lucas katsoo minua kun kävelen karsinan luo ottamaan vihreää harjapakkia.
”…Moi” Luca aloittaa.
”Moi…”vataan. Olemme hetken aivan hiljaa.
”…sori… mulla tais mennä vähän yli eilen” sanon hiljaa.
”Niin meni” Luca toteaa rehellisesti. Hymyilen huvittuneesti, heti yrittää ärsyttää minua, niin kuin aina.

Seisomme kentän vieressä odottamassa että Acce pääsee tunnilta. Tiedän Acce ratsastajan olevan usein kiitollinen avusta sillä menee mieluummin hoitamaan kaverinsa ratsua joka onkin tällä kertaa pikku Kaniliini. Puhelin värähtää taskussa. Kaivan sen esille, näppäilen koodin ja avaan wapin.
Mulla on sulle yllätys, tulen hakee sua talliltasi sanoi Jimin tekstari. Vastaan ja kysyn millon Jimi tulee, vastaukseksi saan että 45 minuutin päästä.

Viemme Accen talliin. Talutan ponin karsinaan ja Luca jää karsian ulkopuolelle. Luca häiritsee Accea ja tökkii sitä turpaan.
”se voi yrittää purra” varoitan mutta Luca jatkaa, tietenkin.
”Ei se ainakaan viel… wou, älä pure”
Nauran ”Mitä mä sanoin”. Jatkan Accen harjailua ja juttelen Lucalle. Katson vähän väliä puhelinta nähdäkseni mitä kello on.

Olen saanut vaihdettua vaatteet takaisin koulu vaatteisiin ja harjattua hiukseni. Otan laukkuni kaapista ja lukitsen kaapin.
”Näytäks mä oklta?” kysyn Lucalta.
”No joo, näytät hienolt” Luca vastaa. Hymyilen ja lähden kohti parkkipaikkaa jossa Jimi ja tämän mustan harmaa mopo odottavat minua. Jimi vilkuttaa minulle. Vilkutan ja pistän hymyn naamalle.
”Minne me mennään?” kysyn.
”Näät sitten” Jimi vastaa ja ojentaa kypärää minulle.

Luna ja ponit 16&26HM

//Jimi vaikuttaa aika yli ihanalta poikaystävältä, huomaavaiselta ja kiltiltä? Pyydä se joskus tallille? ONNEA KOLMANNESTA SIVUSTA! Mulla on vähän niinku kolme kuvaideaa, mutta entiiä mikä niistä onnistuis ja mistä sä pitäisit eniten D: Kiva kun päätit kämpellä tuuppia koulua, siitä on tullut kumman laiska, mutta ehkä se johtuu lämpimistä keleistä O.o tosin tuu joskus kattoo ku nuorilla on estetunti, aie ku kämpe menee KOVAA! Ihana nähdä se ihan liekeissä se poni. Koska alkeistuntilaisia ei ole, niin teil hoitajilla jää se yleinen auttaminen ehkä vähän vähemmälle ku suurin osa haluaa hoitaa ratsunsa yksin, mutta se Accen ratsastaja tosiaan mielellään välttää kaiken mahdollisen puuhailun tamman kanssa, vaikka niillä selästä yhteistyö sujuukin, kummaa. Musta alkaa tuntua,että mun pitäs alkaa kattoon tota bones sarjaa, ku se sulle näin hyvvää inspiä antaa! 16v € -I
-> jos sulla tulee tylsää a:n ja k:n kaa nii belin vois juoksuttaa

[Luna]

Syksy taas vaihteeks

Nonii, oli taas syksy. Koulu oli alkanut ja mä olin yhä ihan pihalla melko kaikessa. Tää syksy vois mennä paremmin kun viime syksy, en tekisi enää vikaa viedä Nitaa tallille tai välttis ketään muutakaan, ehkä Jimin mutta sillä oli se allergia.

Nykyään Kanillakin oli oma hoitaja, Taiga, minun kolmetoistavuotias kaksoseni. Olimme sentilleen yhtä pitkiä ja molemmilla oli suunnilleen yhtä pitkät blondit hiukset. Tietenkin eroa näky minun ollessa nelisen vuotta vanhemmin mutta takaa päin ei meitä olisi erottanut, sitten oli se toinen suuri ero, Taiga oli hyvä koulussa sellainen 9-10 oppilas ja minun arvosanani tuntuivat kohoavan erittäin hyvinä päivinä kahdeksaan mutta yleensä 6-7, köh köh. Olin jo aiemmin esitellyt tallia Taigalle. En aluksi ollut osannut yhdistää Taigaa siihen tyttöön joko kysyi Accen hoitajuutta mutta ponin ollessa minun hoitsuna sai hoitaa nuorempaa pikku herraa Kania.

”Kani on tosi ihana hoitaa ja ratsastaa” sanoin.
”Joo, niin onkin” Taiga vastasi hymyillen. Olin iloinen että pikkuiselle oli löytynyt sopivan oloinen hoitaja koska minulla ei ollut aikaa pistää tarvittaessa sitäkin tunnille ja kuurata sen varusteita, mulla oli jo kaksi hoitsua omasta takaa. Taiga harjasi Kania joka oli siirtotallin käytävälle sidottuna. Minä olin jo aamulla harjannut Kämpen ja juoksuttanutkin sitä pikkasen. Istuin nyt siis Kämpen pakin päällä ja selasin puhelinta.
”Pitäiskö mun vaihtaa koodia mun kännykkää?” kysyin hiljaa itseltäni.
”Mitä?” Taiga kysyi harjaillessaan Kania.
”Aaa, ei mitää. Mieten vaa et vaitaisinks känyyn koodin koska tyylii kaikki mun hyvät kaverit tietää sen” vastasin ja Taiga nyökkäsi kuulemisen merkiksi.

Olin hylännyt Taigan ja Kanin keskenään. Koska olihan mulla Acce rääkättävänä ja miksi en moikkaisi Beliäkin, olihan se ihana ponineiti. Päätin nopeasti moikata Beliä ennen Accen riivaamista. Belin karsinan ovi oli auki ja poni oli sidottu kiinni. Joku oli harjaamassa sitä ja varmaan vain haki harjoja. Kävelin ponin luo ja rapsutin sitä otsasta.
Kuulin askelia, varmaan joku oli tulossa tännepäin, jatkoin Belin rapsutusta ja Bel nautti. Joku laski harapakin tai vastaavaa viereeni. Olin kääntymässä katsomaan kun kaikki pimeni.
”Hei! ei oo hauskaa” tuhahdin, tiesin kyllä tekijän.
”Olihan” vastasi tuttu henkilö ottaessaan kätensä pois silmiltäni.
”Miks sä Beliä harjaat” kysyin.
”Iida käski” Luca vastasi ja avasi Belin vaaleanpunaisen pakin.
”Pidä hauskaa, mulla on poni kiusattavana” sanoin.
”No nähää viel” Luca vastasi minulle. Kuljen siispä pitkän matkan Accen karsinalle jossa poni makaa. Avaan varovasti oven ja hiipailen ponin viereen. Istahdan purujen joukkoon ja rapsuttelen Accea.

Acce on kiltisti ja makaa minun istuessa vieressä rapsuttamassa. Acce ei ole ollut näin chilli pitkään ainoastaan ragennut jos sitä yrittää lähestyä. Nyt Acce antoi rapsuttaa ja halata.
”Haluisit sä lähteä ulos ottamaan muutamia kuvia?” kysyin ponilta joka ei obviously vastannut. Avasin puhelimen ja laitoin yläkokon wappiin että haluuko joku tulla ottamaan muutaman kuvan musta ja Accsusta. Odotin vastausta ja raahauduin hakemaan ponin nätit pikku suitset ja jokusen harjan.
Salome: Mä voin ☺
Minä: ok
Minä: ota mun järkkäri mun laukust
Salome: joo otan

Pihalla paistoi aurinko mutta sää ei ollut mitenkään super lämmin. Pidin Accea löysistä ohjista ja yritin näyttää semi edustavalta sen vieressä. Kuvist tuli aika hyviä, Salome oli pro-kuvaaja, pisteet sulle siitä! Accekin oli käyttäytynyt kuin normaali poni joka oli aika hämmästyttävää jos tuntee ponin.

L, K & A 17&27HM

[Luna]

Viime torstain Acce-accident

”Emmil ja Jakobilla on niin selkee jotain juttuu” sanoi Nita.
”No Emmi sano et niil ei oo mitää” Kira vastasi.
”No ei sitä yleensä itse tajua, eks nii?”
”Todellaki!” Alina ilmoitti ja Kira nyökytti päätään.
”No niin se taitaa olla” sanoin. Jatkoimme keskustelua Emmin suhteista, Jimi oli poissa koulusta koska oli mennyt Helsinkiin johonkin jalkapallo juttuun. En tiennyt mitään muuta kun että se olisi joku iso mahdollisuus Jimille, mulla oli sitä ikävä mutta hyvänä puolena oli että Nita ei kritisoinut Jimiä 24/7.
”Emmi on nytkin Jaakobin kaa” Nita huomioi selattua puhelintaan.
”On siel kyl muitakin” Ali sanoi.
”True” Nita vastasi.
”No mäkin oon sikana tallilla eikä mulla oo mitään juttuu kenenkää kans sielt, toisin kun eräät luuli…” tokaisin.
”ookoo” Kira sanoi hitaahkosti.

”Heippa” huudahdin ohjatessa valkoisen mopon eri suuntaan kun muut kaverini. Hidastin ajovauhtia hiekkatielle tullessa. Ajoin tuttua tietä kohti tallia. Jätin mopon parkkipaikan reunaan ja lukitsin sen. Kypärä päässä talsin kohti tallitupaa. Kaappasin kaapista nuhjuisen megakuluneet verkkarit ja viininpunaisen h&m hupparin.

Kämpe oli jo ollut tunnilla ja seisoi väsyneenä karsinassaan. Pienokainen sai minulta isot halit ja paljon rapsutuksia. Istahdin hetkeksi karsinan lattialle. Kämpen pään kohdalle. Rapsutin ponia hitaasti otsasta. Annoin käteni liikkua vapaasti pitkin ponin nättiä otsaa. Kämpen karva oli pehmeintä otsassa ja korvien ympärillä mutta ei kuitenkaan niin kuin Belin niissä kohdissa sillä Bellillä oli vielä pehmeää varsakarvaa siinä.

Acce menisi pian illan viimeiselle tunnille, koulusekaisten tunnille. Accen ratsastaja ei ollut vielä puolelta paikalla joten aloitin Accen harjaamisen. Poni yritit purra joten työnsin Accen turvan pois käsieni luota. Hetken se seisoi nätisti kunnes hyökkäsi ja puri minua kovaa niillä sapelihampaillaan pohkeesta.
”Vit**n, pas** järkyttävä poni ääliö!” karjahdin ja nopealla liikkeellä säikäytin Accen irtijalastani. Heppatädit tuijottivat minua ja jopa Sannan katse kääntyi minuun.
”Sattuiko Luna?” Sanna kysyi minulta.
”Joo, toi peto upotti hampaansa mun jalkaan” vastasin.
”Voisit silti muistaa sen kielenkäytön, en luule että Iida sinut tämän vuoksi pihalle heittää mutta tulevaisuuden vuoksi kannattaisi muistaa” Sanna sanoi.
”Joo-oo” vastasin nolona.

Painoin jääpussia pohkeeseeni. Otin siitä kuvan ja postasin privalle captionilla ”Acce hyökkäsi ” Heitin kitaani myös yhden buranan, kun jalka olisi jäätynyt tunnottomaksi voisin ajaa mopolla kotiin.

Luna, Kämpe ja lihansyöjä 18&28


// En mä nyt sua tosiaan pihalle heitä vaikka käytät räväkämpää kieltä, sanna on se jota kiroilu häirittee maailmanloppuun asti ja tykkääkin sillä pelotella teitä teini raukkoja. Susta sain kylläkin kuulla pariltä tätiratsastajalta: ''Oisit ollu kuulemassa kuinka se tyttö kiroili!'', ''Se poinin aiheuttama jälki jää varmaan sen tytön jalkaan ainiaaksi.'', ''Tyttö parka, mutta olisi käyttänyt päätään ja solminut ponin lyhyelle.''
Perus hoitamisen lisäksi tykkään sun tarinoissa siitä, että saan lukea 'teinidraamaa' ja että kerrot muutakin kuin mitä teit hoitsusi kanssa yms. 8v€ -Iida

[Luna]

Ei mua pelota mut en mä viittis

En mä sellaisen tyypin sanoi uskois ja vaikka se puhuiski totta se ei mua satuttais. Vai?

Harjasin läskiä pörröpallo ystävääni alias Kämpeä koska se tarvitsi säännöllistä erityisesti kun siltä vaihtui ohuempi kesäkarva paksuun talviturkkiin. Karvaa pöllysi minun ja pyöreän ponin ympärillä. Aamuinen keskustelu pyöri repalyllä päässä. Siis mietin vaan mitä Luca edes ois nähny Lindassa, ok se oli #ulkonäkögoals mutta käyttäytyi aika bitchisti ja yritti satuttaa mua, ei mua kylläkään Lucan tyttökaverit kiinnosta sen enempää kun hyvää kaveria näin muuten.

”Kämpe! Älä mun lapasii syö” äänähdin kun näin ponin melkein syövän minun lapasia. Otin käsineet ponilta ja jatkoin ponin rapsutusta selaten puhelinta läpi. Netti oli melko olematon tallissa joten tyydyin selaamaan puhelimen galleriaa ja poistelemaan rumia ja turhia kuvia. Olin jo kesäloman alkupuolella kun kohtasin muutaman videon ja päädyin pahaa aavistamatta katsomaan. Videot oli meidän kesäalku juhlinnasta. Ei loppunut hyvin ei, onneksi Luca viitsi tallilla mut pelastaa.

Talutin Kämpen pihattoon jossa se hyppelehti Kanin luo joka pinkais laukkaan ja ponit rupesivat leikkimään keskenään. Aika söpöjä nuo otukset vaikka osasivat olla aika pirullisia ja karata käsistä niin kuin silloin keväällä meidän ollessa metsäretkellä Lucan, Kanin ja Kämsyn kanssa ja Kani karkasi meiltä.

”Moi” Sanoi ääni takanani, käännähdin törmätäkseni Salomeen joka seisoi siinä hymyillen.
”Moi” vastasin ja vedin naamani irvistyksen omaiseen hymyyn. Salome katsoi minua hetken epäileväisenä.
”Mikä nyt on?” Salome kysyi.
”Miten niin, kaikki on fine” vastasin ja hymyilin uudelleen.
”Toi sun hymy-irvistys kertoo paljon” Salome totesi.
”Ei mitään isoa” vastasin välttelevästi.

Salome kuitenkin pakotti minut maastoon kanssaan. Luvan saatuani lähdin hakemaan Accea tarhasta. Kärttykaveri antoi yllättävän helpolla kiinni, nameilla lahjominen tekee ihmeitä. Talutin tamman mukanani talliin. Vein Accen karsinaan jossa sidoin sen hieman kireämmälle ettei se vain hyökkäisi kimppuun. Hain Accen pakin ja satulan sekä suitset. Harjasin tamman melkoisella vauhdilla ja heitin sille satulan. Siinä välissä laitoin itselleni kypärän ja hanskat. Laitoin Accelle suitset lämmiteltyäni kuolaimia hetken aikaa. Otin oman raippani karsinan vierestä ja suuntasin pihalle jossa Salome jo odotti.

”Mä olen vähän miettinyt mikä sulla on…” Salome aloitti.
”Älä viitti” keskeytin ja yritin vain keskittyä tasaiseen kevennykseen ja Accen liikkumiseen. Salome oli hetken hiljaa.
”…se liittyy varmaan Lucaan” tyttö jatkoi.
”Eihän! Me tullaan laukkapätkälle!” ja sitten kannustin Accen laukkaan. Bianca meinasi jäädä toiseksi mutta kiri pian vanhemman Accen rinnalle. Laukkasimme hyvän pätkää ennen ponien hidastamista, toivottavasti Salome ei jaksaisi kysellä enää, turha toivo. Loppujen lopuksi päätin kertoa Salomelle.
”Sä tiedät sen Lindan…”

Olimme melkein tallilla ja kävelyä oli vain noin viitisen minuuttia jäljellä kun sain tilanteen selitettyä.
”Eli miks se on ongelma, tykkäätkö säki Lucasta?” Salome kysyi varovaisella äänensävyllä.
”En, tai kind of… mut vaan kaverina” sanoin ja lisäsin viimeisen osan nopeasti Salomen kohoittaessa kulmiaansa.
”Jahas” Salome vain vain vastasi.

Riisuin ponilta varusteet ja harjasin Accen nopeasti läpi. Rapsutin neitokaisen kaulaa hetken ja annoin sille pusun otsalle. Acce ei yrittänyt purra vaan seisoi pikkuiset korvat hörössä.
”Heippa raksu” lässytin ponille ja lähdin viemään sen varusteita satulahuoneeseen. Siellä satulahuoneessa istui Luca. En sanonut mitään eikä Luca kiinnittänyt minuun erityisemmin huomiota, katseli vain puhelintaan. Olin juuri poistumassa kun Luca huomioi minut.
”Luna?”
”Juuri minä” vastasin. Lucas laittoi puhelimensa pois ja käveli luokseni juttelemaan.

Istuimme taukotuvassa sohvalla ja tutkin instagramia Lucan stalkatessa olkapääni yli. Ovi kävi ja sisälle astui kukas muukaan kun Linda itse. Lindan ja minun katseeni kohtasivat hetkeksi ja Lucaskin vetäytyi kauemmaksi minusta.
”No Luna, pelottaako?” Linda kysyi kiusoittelevaan äänensävyyn.
”Ei mua pelota mut en mä niin bitch ois” tokaisin ja Linda vain tuhahti ja käveli pois taukotuvasta. Lucakin tuntui rentoutuvan Lindan lähdettyä pois.
”Onko teillä jotain riitaa?” Luca kysyi. Olin hetken hiljaa.
”Kind of…” vastasin.
”Se vaikuttaa vähän ärsyttävältä, yritti kiusailla muakin. Ehkä se on kiva ihminen mutta en mä sitä tunne” Luca sanoi.
”Se ei ollut ihan mitä Linda sanoi” mumisin hiljaa.

Luna ja ponskit 19 ja 29


//oioioioi, draaamaa ! 8) Mitäköhä linda o sulle sanonu, koska harvalle se on yhtä ämmämäinen, vaikka kiltti se tuskin ketään kohtaan on ollut... Kämpe kasvatta kyllä ihan tosi pitkän talvikarvan ettei mitää rajaa, ollaan jopa iidan kaa mietitty pitäskö se ehkä klipata puoliks nii se kuivuis nopeemmin ku se paksukainen kumminki hikoo helposti D: Acce oli varmaan purkanu kiukkunsa Danaan, kun se ei sua niin jaksanu muistaa hampaillaan. Accehan on oikeesti oikee turbomummo, kun se sille päälle sattuu! Hahah #ulkonäkögoals hyvin sanottu ! :''D 16v€ -Sanna

[Luna]

UNET ON VAAN UNIA

Mä heräsin aikaisin, herätys menisi päälle vasta noin puolen tunnin pääst. Mä olin nähny unta Jimistä, Jimistä jolla oli ne sen ihanat tummanruskeat hiukset, tai ne oli kyllä semi vaaleat ja punertavan ruskeat, mun unessa oli varmaan huono valotus. Ei siinä unessa mitään tapahtunut Jimi vaan halasi mua ja sitten se kumartu alaspäin pussatakseen mua otsalle. Jimi oli mun unessa niin ihana söpöine ruskeine silmine… jotka oli siniset. Mun unissa oli tosiaan outo valotus ja kuvakulma kun meidän vajaan kahdenkymmenen sentin pituusero kasvoi kakskytviiteen… ehkä se ei ollu Jimi, kyllä mä tiesin kuka mun unessa oli, kyl mä tiesin kenellä oli tummanruskeat hiukset ja joka oli mua just sen 25 senttiä pidempi, kysymys oli vaan miksi.

Makasin sängyssä ja mietin, herätys soisi varmaan noin vartin päästä. Mä en ollu ajatellut sitä silleen niinku koko syksynä ja vaikka olisinki olin aina vakuuttanu itselleni että mä ajattelin Jimiä, Jimi oli kuitenki mun poikaystävä, se tykkäs musta ja mä tykkäsin siitä ja niin sen piti olla. Olihan se niin, mä tykkäsin Jimistä aika paljon mut se olis mulle mieluummin läheinen ystävä mut se oli mun kaa yhessä koska se oli parempi mulle ku tykätä jostakusta joka ei tykänny musta silleen eikä tuliskaan koska mä olin niin syvällä sen friendzonessa että ei mitään rajaa, friendzone ei edes riittänyt kuvailemaan sitä kuinka pienet mun mahikset oli.

Herätys soi, huono ajoitus koska mä en ollut ehtinyt selvittää mitä mun pään sisällä oli tapahtunut. Mä olin varmaan mennyt takasin siihen ihastuneen viistoista vuotta vanhan teinilapsen mielentilaan ihan niinkun silloin kun mä näin sen ekaa kertaa. Sillon mä en edes puhunut sille, kesti vuosi ennen kun me tutustuttiin ja sitten meil oli hieman akward välit jonkin aikaa koska you know mun kaverit. Hälytys pirahti uudelleen torkun jälkeen, piti nousta ylös ja aloittaa päivä.

Päivä meni sumussa, mä vaan mietin miks se oli taas löytäny tiensä mun pään sisälle. Miks mä sain kylmiä väreitä sen ajattelemisesta.
”Luna oleks ok” Tuttu ääni kysyi.
”Joo, oon vaan väsynyt” vastasin ja pakotin hymyn naamalleni. Jimi kietoi kätensä mun ympärille ja pussas mua otsalle. Ihan niinkun mun unessa, ehkä se olikin Jimi. Oli sen pakko olla koska Jimi oli se oikea mulle.

Minä, pää jossain pilvessä raahasin itseni tallin taukotupaan jossa joululaulut pyörivät jo täyttä häkää. Ne oli kivaa kuunneltavaa mutta tiesin viime joulukuusta että tämä joululevy soisi pian päässä ja alkaisi ennen joulukuun loppua tursuta korvista ulos, tai who knows ehkä Iidalla oli toinenkin levy erilaisia joululauluja tälle vuodelle.

Räntäsateen putoillessa niskaan raahasimme poneja sisälle talliin. Acce ei pistänyt hanttiin koska sekin varmaan halusi pois tästä säästä. Se ei menisi tunnille mutta näytti niin säälittävältä tarhassa nököttäessään että oli se pakko hakea sieltä turvaan. Korvat kevyesti luimussa ja karva märkänä se käppäili minun perässä. Raahauduimme talliin. Äkäinen poni ja hoitaja joka ei hirveästi iloisemmalta näyttänyt. Mustavalkoisissa adidaksen massaverkkareissa tuli pikkasen viileä kun kylmä tuuli puhalsi ulkona ja räntää tuli melkeen vaakasuorassa. Talutin karvaisen ponin karsinaan ja päästin sen sinne, ei huvittanut tapella harjauksesta Accen kanssa.

Kello oli vähän yli puoli viisi ja tuntilaiset menivät laittamaan ponejansa. Mä seisoskelin Belin karsinalla rapsuttamassa huomiota keräävää ponia. Mä olin niin varma että joku tuijotti mua, mä tunsin sellaisen epämiellyttävän katseen selässäni. Käännyin olin kuitenkin jättämässä Belin rauhaan, toiselta puolelta tallikäytävää mua tuijotti siniset silmät. Ne silmät omisti blondi tyttö joka oli mun kanssa suunnilleen saman ikäinen. Se oli se tyttö joka oli puhunut musta paskaa kesällä samalla kun se oli flirttaillu Lucalle joka ei kyllä ollut siitä erityisemmin kiinnostunut. Nyt se tuijotti mua semi vihaisen oloisena. Päätin vaan lähteä siitä kauemmaksi.

Mä matchasin sen listoista Veeraksi. Tää Veera tyyliin vihas mua siitä hetkestä kun me ensimmäisen kerran tavattiin mutta näin kävi mulle liiankin usein, kaikki vaan vihas mua, sääd stoori. Siispä minä päätin vaan raahata itteni taukotupaan rentoutumaan. Taukotuvassa oli vain yksi ihminen, en kirkaassa valossa ensin erottanut sitä mun kaveriksi.
”Moi Luca” huikkasin ja rojahdin Lucan viereen sohvalle.
”Moi Luna” Luca vastasi ja jatkoi hiljaista kännykän selailua.

Ei me puhuttu, istuttiin vaan. Nojasin mua huomattavasti pidempään Lucaan ja pidin värikkäisiin villasukkiin verhottuja jalkoja ristissä sohvalla. Joku minulle tuntematon tyttö käveli sisään moikaten Lucaa mutta poistui pian.
”Kuka?” kysyin kännykkää selaten.
”Joku tuntilainen, en muista nimee” Luca vastasi eikä itsekkään nostanut katsettaan puhelimesta.

Se Veera oli tunnilla joten ei tarvinnut huolehtia bichyistä katseista selässä kun hiipi Accea rapsuttamaan. Hilpeästi korvat luimussa Acce moikkasi minua.
”Moi känkkis” Kuiskasin hiljaisessa tallissa. Poni ei mitään tehnyt minun tepsutellessa sen pään viereen rapsuttamaan sitä niskasta. Accsu tykkäsi kovin niskasta, siitä sopivasti korvien takaa, rapsuttelusta. Poni venytti kaulaansa ja näytti nauttivan. Mun äksy ponskinikin osasi olla rauhassa ja nauttia huomiosta.

Kaviot kopisivat tallin lattiaa pitkin, nuoren näköinen musta hevonen tanssahteli paikalle omistajansa kanssa.
”Moi, ootteko uusia tallissa?” kysyin kohteliaasti.
”Juu, olen Niina ja tässä on Takku” sain vastaukseksi.
”Mä olen Luna” esittelin itseni. Niina esitteli Takun huolella ja minä tyydyin kertomaan että hoisin Accea ja Kämpeä. Nätisti pyydettyä Niina sai minut auttamaan katselemalla Takkua kun haki harjat.

Biancan karsinalla ei pyörinyt punatukkainen Salome vaan Salomen veli vai oisko velipuoli, taisi se siitä joskus mainita.
”Topi, onks Salome täällä?” kysyin.
”Vielä kipeenä” Topi vastasi.
”Okei, harmi” kuittasin. Siinä Niina tulikin jo ja saatoin antaa suloisen mutta isohkon Takun narun takaisin oikealle omistajalle.

Oli jo myöhä ja mäkin rupesin raahautumaan kotiin. Kaupassa oli vanhempien pyynnöstä käytävä mutta Sale oli lähellä. Salessa istui kassan takana minulle tuttu myyjä, Salla niminen keski-ikäinen nainen jolla oli erittäin huono ryhti.
”Moi” sanoin puolitutulle myyjälle joka vastasi hymyillen. Suuntasin valmisruokahyllylle jossa kirjaimellisesti törmäsin Lucaan.
”Sori… aa moi taas”
”Moi, kiva nähä” Luca vastasi halaten minua tuttavallisesti.

Lupasin kävellä Lucan kanssa vielä tallille josta oli lyhyempi matka bussipysäkille. Nauroimme ääneen ja juttelimme keskenämme. Luca oli mulle tosi tärkee, ihan kun me oltais sisaruksia.

Istuin bussissa ja nojasin päätä lasiin. Olin taas päässyt Kittyn kortilla, olinhan mä tarpeeksi alle kuusitoista näin seitsemäntoista vuoden iässä.
”Voi vittu” mumisin huomatessa minne mun ajatukset oli taas karanneet ja että olin unohtanut jäädä kyydissä, onneksi seuraavalta pysäkiltä oli vaan muutaman minuutin lisäkävely.

Siellä kylmässä kävellessä mietin päivääni, aamua, uniani. Huokasin, unet oli vain unia ja mä tiesin sen mä olin jo seittemäntoista vajaa vuoden päässä täysi-ikäisestä mun pitäis vaan ottaa ja kasvaa. Unet oli vaan unia mutta jotkut asiat oli oikeita niin kun mä ja Jimi ja näin sen piti olla ja tulisi olemaan. Mä päätin sen.


Mä ja Jimi, Jimistä tuli aik ruma mutta kyl se "oikeest" on komeempi )

Luna ja Acce 20


//Oonko mä vielä kertonu sulle kui paljo tykkään sun tarinoista? Tää oli ihana, mä tykkään sun tavasta kirjottaa tollee oman pään sisällä omista ajatuksista. Luca sais pikkuhiljaa jatkamaan eteenpäin, niin kuin sä, mä vinkkaan sille asiasta ens kerralla ku se on avautuvaisella tuulella - eli harvoin... Jooh, ei sun veerasta tarvi kauheesti huolehtii ku se käy kerran viikos koulutunnil nii et sä sitä paljoo nää, älä välitä siitä. Oon varma että ootte yli söpö pari Jimin kanssa, tuo se joskus tallille niin mäkin saan nähdä teijät kyyhkyläiset Kiva hei et tapasit Niinan ja tulit vissiin hyvin sen kaa toimeen, jes! 19v€ -Iida

[Luna]

PASKAA JOULUA SULLEKIN

Oli joululoma, yksi vuoden parhaista ajoista. Täällä oli lumista ja kaunista, todistustenjako oli ohi ja kaverit vaihtoivat joululahjoja keskenään. Minä ja mun kaverit ei annettu toisillemme mitään isoa jotain pikkujuttuja tai leivoksia. En voinut odottaa että saisin antaa Jimille Jimin lahjan, olin ostanut sen jo ennen joulukuun alkua alennuksesta mutta eihän Jimin tarvinnut tietää sitä. Jimi seisoi juttelemassa kavereillensa ja katselin Jimiä kauempaa. Jimiä oli mukava katsella. Jimillä oli ihanan pörröiset hiukset tänään, ne muistutti mua. EI muistuttanut, ne oli täydelliset Jimillä ja siks mä tykkäsin niistä. Kävelin Jimin luo, Jimiä halasi Emily jonka tiesin kuitenkin olevan vain kaveri Jimille ja mä luotin Jimiin sellainen oli hyvä suhde.
”Moi Jimi” sanoin hymyillen.
”Moi” Jimi vastasi ja kietoi minut halaukseen. Jimin kaverit rupesivat poistumaan paikalta. Kävelimme Jimin kanssa pihalle pidellen toisiamme kädestä. Pysähdyimme parkkikkselle ja Jimi suuteli minua kavereidensa edessä.
”Uuu” Jimin kaveri vinkkasi mutta Jimi vaan käski ystävänsä pistää turpa tukkoon ja suuteli minua uudelleen.

”Mulla on sulle joululahja” sanoin Jimille säteillen.
”Mullakin sulle” Jimi hymyili ja kaivoi taskustaan pienen paketin. Jimi ei ollut hyvä paketoinnissa mutta oli selvästi yrittänyt. Otin vastaan pienen paketin ja avasin varoen paperin. Paketista paljastui pieni ruusukullan värinen koru, se oli kaunis ja yksinkertainen lyhyehköllä ketjulla ja pienillä kukilla.
”Tää on ihana” huokaisin. Avasin paperia hieman lisää ja sieltä paljastui yksi pihlaja karkki, Jimi tiesi että se oli mun suosikki.
”Ou mai gaad kiitti Jimi” hihkaisin ja löysin vielä paperin sisäpuolelle kirjoitetun viesti. Hyvää Joulua rakas Luna, mä tykkään susta ja oon pahoillani siitä mikä tulee tapahtumaan.
”Jimi…” kysyin hiljaa. Sydän tykytti ilman kontrollia.
”Sori Luna…” Jimi aloitti.
”Oot sä jättämässä mut?” kysyin nopeasti.
”En vielä mutta siis mä sain opiskelupaikan englannista ja olen lähössä tammikuun toisena päivänä” Jimi selosti.
”Miks? Siis millon sä sellasta päätit”
”Aa mä hain sitä opiskelupaikkaa jo kaunan sitten, se on mulle kaikkein tärkeintä että voin seurata mun unelmia”
”Entä mä sitten?”

Jimi oli hiljaa. Kunnes aloitti taas puhumisen.
”sori mut sä et oo niin tärkeä kuitenkaan” Jimi sanoi sen kuulostamatta kovin surulliseltakaan.
”Ok mitä vittuu me sitten oltiin yhessä?” kirkaisin kyyneleet silmissä.
”Sä olit siis ihan kiva mut tulin kyllä puhuu sulle niis bileissä joissa me tavattiin ihan vaan sen takia että sun kaveris oli niin hot”
”Pidä vitun lahjas” kiljuin ja heitin Jimin korun suoraan päin Jimin naamaa. Jimi otti mua vahvoilla käsillään olkapäistä kiinni.
”Sori Luna, mut voidaaks siis olla vielä vuoden loppuun yhessä” Jimi kysyi.
”Kuka sä luulet olevas!?” kiljuin täyttä kurkkua.
”Ok chill mut hyvää joulua” Jimi huusi minun perään.
”Paskaa joulua sullekin” Huusin ja heitin Jimin paketin ulos laukustani suoraan parkkipaikan lumikasaan.

”Vittu mä vihaan sitä” nyyhkytin puhelimen toisessa päässä.
”Se on ihan paska ja sun elämäs tulee olemaan niin paljon parempaa ilman sitä” Nita lohdutti luurin toisesta päästä.
”Kiitti beib” mä nyyhkäisin ennen puhelimen sulkemista. Pitkän bussimatkan aikana ehdin tehdä sopivat muutokset omaan someeni. Instagramissa blokasin Jimin omalta privaltani ja lopetin seuraamisen toisella käyttäjällänikin mutta sai Jimi mua seurata ja nähdä kuinka ihanaa mun elämäni olisi ilman Jimiä. Pian bussi oli tutulla pysäkillä jossa nousin kyydistä ja kävelin tutuua tietä pitkin eteenpäin. Taskuun tungettu puhelin alkoi jo väristä viesteistä. Pikkukylässä kaikki levisi nopeasti ja kaikki luokkalaiset ja rinnakkaisluokkalaiset muista koululaisista puhumattakaan olisivat pian perillä minun ja Jimin erosta, ainakaan ei tulisi väärinkäsityksiä siitä että olisimme vielä yhessä. Siinä kävellessä kuivasin kyyneleet mun pitäis vaan siirtyä eteenpäin ja unohtaa Jimi, alkoi kaduttaa koko suhde olis pitänyt valita toisin sillon kesällä.

Acce oli kiukkuisen näköinen seisoessaan korvat syvässä luimussa tarhan perällä, kiukkuisen Accen kanssa tappelu voisi olla ihan hyväksi, unohtaisi omat ongelmat kun ponilla oli jotain ongelmia. Hetkessä olin jo kipaissut Accen riimunnarun perään ja olin metsästämässä ponia tarhasta. Acce ei yrittänyt pakoon vaan pakene tai taistele vaiston taistele ominaisuus tuli esille. Poni yritti purra minun lähestyessä. Tyydyin työntämään agressivisen palleron turpaa toiseen suuntaan. Näin olin saanut Accen kiinni ja sen ajan olin ajatellut vain kuinka saisin Accen kiinni, tämä oli toimiva systeemi.

Accen kanssa tappeleminen oli parasta, jos ajattelin Jimiä hetkenkin niin kohta minulla oli Acce kimpussani, ponilla oli tosiaan paha päivä, paljon tavallista pahempi. Olin päättänyt ryhtyä itsemurhayritykseen ja ratsastaa Accella jonka vuoksi olin köyttänyt penkin ponin selkään ja ohjaimet sen naamaan. Näillä mennään. Itelle heitin potan päähän ja turvaliivinkin ihan varmuuden vuoksi. Ihmeeksi sain Accen talutettua maneesiin täysin onnistuneesti. Maneesissa ravaili toinenkin russitamma jolle Acce hirnahti tervehdykseksi. Ponin punatukkainen ratsastaja moikkasi minua ja vastasin kiukkuisella äänensävyllä.
”Luna? Kaikki ok?” Salome kysyi poninsa selästä.
”Mä en haluu puhuu siitä” sanoin vain ja Salomekin tyytyi keskittymään omaan ratsastukseensa. Siinä maneesin keskellä seisoessa keskityin kiristämään Accen satulavyötä ja Acce keskittyi murhaamaan minut. Sain kuitenkin vyön kiristettyä ja jalustimetkin laskettua ja laitettua oikeisiin mittoihin. Otin ponin ohjat käsiini ja tungin vasemman jalkani jalustimeen. Acce lähti pyörimään mutta onnistuin hyppimään ponin perässä ja jopa hypättyä sen selkään. Acce yritti minun selkään päästyä pikkuista pukkia. Heilahdin eteenpäin mutta en pudonnut vaan nousin takaisin pystyasentoon ja keräsin ohjat käsiini ja käskin ponin uralle kävelemään.

Ravasimme Accen kanssa sisäuralla Salomen ja Biancan laukatessa uraa ympäri. Kadehdin vaivatonta tapaa jolla Bianca liikkui hakeutuen tuntumalle eikä Accen lailla kiskoen eteen ja tunkien lapaansa ulospäin jokaisessa voltissa. Pieniä pätkiä Acce kulki rennosti tuntumalla kunnes taas kiskaisi ohjia, hyppäsi pukkilaukkaan tai karkasi kentän keskelle.
”Vaihdetaanko uria” kysyi Salome joka oli siirtänyt poninsa käyntiin.
”Joo, ja suuntaa myös” vastasin. Ratsastin suunnanvaihdoksen täyskaarrolla ja niin teki Salomekin Biancan kanssa. Ratsastin kevyttä ravia uralla Salomen kävellessä loppukäyntejä uran sisäpuolella. Toiseen suuntaan Acce liikkui hieman rennommin ja kuuntelikin minua kunnes nosti laukan ja heitti mojovat pukkisarjat. Siinä rytäkässä lensin ponin selästä maahan, nyt olin iloinen siitä että olin mahduttanut itseni turvaliiviini. Nousin ylös maasta, jalassa jomotti kipu mutta tunsin että mikään ei ollut rikkoutunut jalassa, selviäisin pelkillä mustelmilla. Kuriton ratsuni laukkasi ympäri maneesia pukitellen mutta ravasi pian Biancan luo tekemään tuttavuutta lajitoveriinsa. Salome onnistui nappaamaan Accea ohjista ja minun olisi aika pudistella hiekat ratsastushousuistani ja nousta takaisin satulaan.

Olimme kaksistaan Accen kanssa maneesissa ja poni alkoi vihdoin toimia laukassakin vaikka ohja piti pitää kireällä ja oli oltava valmiina mikäli poni yrittäisi pukittelua. Annoin Accen laukata omaa tahtia viimeisellä pätkällä ennen raville siirtymistä. Ravissa rauhoittelin parhaani mukaan innokkaan ponin tahtia jotta se kulkisi jotenkuten tuntumalla ennen suunnan vaihtamista. Toisessa suunnassa ravailimme vielä hieman ennen käyntiin siirtymistä.

Acce seisoi karsinassa rääkättynä ja hyvin hoidettuna, mitä nyt? Jimin sanat kirivät taas takaisin mieleen ja kyyneleet kohosivat silmiin. Laahustin surkean näköisenä etsimään jotakuta kaveria itselleni. Taukotuvalle madeltuani avasin oveen tyhjähköön taukotupaan jossa olioille päätin esittää kysymyksen.
”onko Salome täällä?” se oli mun läheisimpiä kavereita tallilla sille voisi avautua huolistani. Jännittyneesti odotin vastausta.
”Ei taida”
”eiks se lähtenyt juuri”
”Ainiin lähtikin”. Ei sit, pieni karvainen Kämpe sai kelvata suremisseuraksi. Surullisena nyyhkien säntäsin tallista riimunnarun ja tarhasta ponin perään. Lähdimme kävelylle, pitkälle kävelylle. Lumeen jäi vain jäljet minun ja Kämpen kulkiessa poispäin tallista. Kun olimme kauempana suosituimmilta maastoreiteiltä pysähdyin ja katsoin Kämpeä. Ponilla oli kiltti katse aivan kuin se ymmärtäisi että olen surullinen. Kyyneleet valuivat ja rutistin Kämpeä kovaa, voikun poni ei tukehtuisi minun haleistani. Itkin ja halasin pientä karvaista ponia, vaatteiden läpi alkoi tuntua kylmyys mutta en antanut sen haitata koska Kämb oli lämmin ja lämmitti muakin.
”mikä mussa on vikana” vollotin ja hautasin kasvoni syvemmälle ponin harjaan. Kyllä mä rakastin Kämpeä ja jopa kiukkuista Acceakin.

Yritin matkalla tallille pyyhkiä mustat ripsaritahrat poskilta ja lopettaa itkemisen, yritin parhaani mukaan näyttää suunnilleen normaalilta ettei kukaan puolituttu vaan uskaltaisi kysyä onko kaikki ok. No onneksi oli sentään ratsastuskoulun joululoma ja tallilla pyörisi vähemmän ihmisiä ja vähemmän haälinää. Oikeastaan nautin kylmyydestä oli kivaa kun oli viileää ja se teki sormet tunnottomaksi ja naamassa nipisteli pakkanen, jotenkin se tuntui vähentävän itkun määrää kun oli naama jäässä. Kämpe tallusti nätisti vierellä, oikeastaan poni taisi olla puoliunessa eikä kiinnittänyt pahemmin huomiota siihen että minulla oli kriisi meneillään mutta ainakin sympaattisen ja lämpimän eläimen läsnäolo helpotti oloa hieman. Tallille tepsuttettuani vein Kämpen sisälle talliin ja karsinaan, se oli virhe koska siellä tapasin ikävästi virnistelevän Lindan joka huomasi heti että en ollut iloinen itseni.
”Onko jokin vikana” Linda kysyi vaikka äänensävystä kuuli ettei odottanut vastausta. Surullisuus mutta eteenkin vitutus kasvoi minun kuullessa Lindan kommentti mutta päätin ignoorata Lindan täysin. Heitin Kämpen omaan karsinaansa jossa se kävikin selälleen piehtaroimaan. Tallista raahauduin äkkiä ulos, pois Lindan ikävän virneen ulottuvilta. Päädyin istumaan tyhjään taukotupaan. Siinä istuin, istuin siinä kauan, minuutteja, tunteja vaikka ne tuntuivat päiviltä ja vuosilta.

Huolettomasti vihellellen tuli ihminen sisälle, en kääntynyt katsomaan kuka se oli, en välittänyt. Pienet kyyneleet valuivat silmistä.
”Kuka siellä?” tuttu ääni kysyi, pyyhin kyyneleet kädelläni ennen vastaamista.
”Mä vaan” vastasin, ääneni oli vain ohut vinkaisu.
”Ootko sä kunnossa?” Luca kysyi kuullessaan mun vinkumisen.
”En oikeestaan, Jimi lähtee ulkomaille” tuhahdin. Luca jonka tehtävä oli tainnut olla lukita paikat tuli istumaan viereeni.
”Mut joskus ulkomaille muuttaminen on parasta” Luca sanoi.
”Niin mut se oli kans aika törkee muutenki ja ilkee ja kaikkee” selitin.
”Miten niin?” ja näin päädyin avautumaan huolistani kaverilleni. Olin selostanut koko pitkän tarinan pienintäkin yksityiskohtaa myöten siitä kuinka olin halannut ja pussannut Jimiä siihen kuinka olin vihannut tätä ja heittänyt Jimille tarkoitetun paketin lumihankeen.
”Ehkä se on parhaaksi että Jimi lähtee sun elämästä”
”Niin onkin, varmaan… mun olis vaan pitänyt valita toisin sillon kesällä mutta tehty mikä tehty. Kurja myöntää että Nita oli oikeassa” hymähdin. Lucakin naurahti, Nita oli oikeassa, pelottava ajatus.

”Mutta mitä mä nyt teen” huokaisin hiljaa itsekseni.
”Tee mitä haluat, oo iloinen ja silleen” Luca vastasi retoriseen kysymykseeni.
”No mä tarkoitin enemmän niinku just nyt, mä en jaksais mennä kotiin ku bussit kulkee illalla niin harvoin ja mun kavereille en tosiaankaan haluu mennä, en kaipaa mitään säälikohtauksia” huokaisin.
”Voit sä varmaan tässä nukkua, oothan sä jo tallilla torkkunut” Luca sanoi vinkaten alkukesän köh kommelluksiin.
”No joo” huokaisin. Luca esitteli minulle kuinka leveä sohva oli ja heittäytyi siihen makaamaan. Istuin siinä Lucan vieressä ja kävin itsekin makuulle.
”Mikä mussa on vikana” kuiskasin hiljaa.
”Ei mikään, Jimillä on vain jotian probleemaa” Luca vastasi.
”Kiitti sä oot ihan paras” vinkaisin ja halasin Lucaa.

Heräsin kun joku paiskasi oven kiinni, ei välittänyt metelistä, varmaan äiti tai Kitty koska isi ei tule minun huoneeseen. Avasin silmiäni ja haukottelin, silmät olivat turvonneet itkemisestä mutta näin kuitenkin poimia puhelimeni lattialta. Avasin kännykän jossa oli akku loppumassa ja joka oli täynnä viestejä. Selasin läpi viestit ja katselin oliko mitään tärkeää. Luin muutamia, yksi oli Emilialta ”mä oon pahoillani, ei ollu tarkoitus tulla sun ja Jimin väliin mutta en mä voinut mitään sille kun se suuteli mua, tajuuthan” kiva kiva se paska oli pettänytkin mua, oi mun elämä olis niin paljon parempaa ilman sitä. Suoristin selkääni ja hakeuduin parempaan asentoon kun huomasin vieressäni jotain, tai jonkun. Siinä oli mun kaverini, miks se oli siinä. Katsoin ympärilleni, olin taukotuvassa, makasin nuhjuisella sohvalla. Mitä oli tapahtunut, oltiin maattu tässä sohvalla juttelemassa ja varmaan vaan nukahdettu. Mua alkoi huolestuttaa kuka oli tullut sisälle, toivoin sydämeni pohjasta että olin ollut pieni ja piilossa sillä hetkellä koska ihmisillä oli inhottava taipumus tehdä johtopäätöksiä.

Nousin seisomaan ja katselin hämärää taukotupaa. Raahauduin omalle kaapilleni josta revin harjan ja harjasin hiukseni, katsoin naamaani puhelimen näytöstä. Näytin zombilta eikä vaatteeni olleet mitään edustavia, pelkät nuhjuiset tallilökärit ja kulunut huppari sekä villasukat. Sohvalta kuului ääntelyä, Lucaskin taisi herätä.
”Huoment” sanoin kaverilleni.
”Luna? Mitä sä täällä teet?” Luca kysyi pöllämystyneenä ja katseli ympärillensä.
”Me taidettiin nukahtaa kun me juteltiin täällä eilen” sanoin. Lucas huokaisi ja venytteli, sanattomasta sopimuksesta jäin yläkertaan vielä hetkeksi Lucan kipittäessä talliin. Istuin hiljaa paikallani ja katselin kelloa puhelimesta. Kymmenisen minuutin päästä uskaltauduin itsekin hiipimään alas talliin josta käppäilin nopsasti kotiin, kaikki kääntyisi vielä parhain päin ilman Jimiä.

Kämpe 30 Acce 21

Tähän väliin olisi pitänyt tulla vielä sellainen rakastan Jimiä, poneja, mun kavereita, kaikkea ja mun elämä on kivaa. Happy Happy tarina mutta mä hukkasin sen mun koneelle ja sitten mä meninasin piirtää mutta olenkin aika surkee siinä niin ei sit. Nii jä tää tarina on lauantaille ja sunnuntain ihan aamulle jollon mä hiivin kotiin jatkamaan nukkumista ja suremista


//Hyvä ku en tirauttanu paria kyyneltä, oot kyl hyvä kirjottaan ja pystyin niin kuvitella sun fiiliksen kun Jimi teki temppunsa, ei kyllä yhtään sun arvoinen jätkä jos noin tekee. Koita pärjätä. Onneks sulla on aina niin iki-iloinen Acce, hah, onneks pistit turvaliivin päälle, ku se oli tolla tuulella. Ois voinu joku kyl varottaa että se oli tänää heränny todella väärällä jalalla, jo aamuruokia laittaessa oli syödä sormet siinä vimmassa, voi olla et silllä o kiima-aika, ku sillo se on pahimmillaan... Kämpe onneksi osaa olla tukena, on se vaan sulonen, ja on alkanu kerätä kunnon energiapommia sisällensä, joka kyllä purkautuu vasta ratsastaessa, ole varuillas. Se osaaa kyl olla niin kiltti ja rauhallinen mussukka maasta käsin. En ollu muute mä, joka kävi aamul tallituvassa. 21v€ -Iida
-> Ratsasta Kämpe?

[Luna]

PONIYSTÄVIÄ EI POIKAYSTÄVIÄ


Se kaikista rakkain <3 ponit sai kaurapipareita joululahjaksi

Luna ja Kämpe 31HM

// Voi, ihana kuva susta ja kämpestä, pullukka poni! Se varmasti arvosti lahjaansa, vaikka luultavasti hotkas ne nopee : D 7v€ -Sanna

[Luna]

JOKUNEN JOULUPÄIVÄ

Jouluaatto oli ollut ja mennyt, joulumaasto oli ollut ihan huippua vaikka Acce oli ollut vähäsen innoissaan tai vähän enemmän. Mä en edes päässyt sen selkään yksin ja Lucan piti pelastaa mut, ainahan sen pitää. Mulla oli vielä lievää post break up masennusta mutta olin päässyt siitä yllättävän nopeasti, kiitti karvapalloilleni. Mä käytin aikani kuunnellen vanhaa musiikkia joka muistutti mua siitä kuinka kiva elämä mulla oli ollut ennen Jimiä ja kuinka mä olin ollut pikkasen tyhmä ollessani Jimin kanssa enkä kuunnellut järjen ääntä (tai Nitaa).

Oli joulupäivä ja kaikki oli suljettu, kaikki siis kaikki. Edes busseja ei meinannut kulkea täällä korvessa ja tie oli ”vähän” jäässä mopoiluun jonka vuoksi suunnilleen rukoilin vanhempieni jalkojen juuressa kyytiä tallille, koululle tai ihan minne vaan lähemmäksi ”keskustaa”.
”Voit saada sen kyytisi kun viemme Kittyn Leenalle leikkimään” isä lupautui.
”EI me leikitä, me ollaan isoja!!” Kitty kirkaisi, joo joo isoja.
”Ou mai gaad kiitti ihan sikana” hihkuin, kiva kun olin vielä 17 ensi vuonna voisin sitten vaan pyytää autoa lainaksi ja vaikka heittää Kittyn matkalla… jos ikinä saisin sen kortin.

”Minne haluat?” isä kysyi. Mietin nopeasti läpi vaihtoehdot, talli oli aina nice mutta olin siellä semi paljon ja jos joku inhottava bitch olis siellä mutta Salomekin voisi olla siellä ja se olisi huippua. Koululla olisi ihan varmana joku mun kaveri mutta sillon mun pitäisi ehkä nähdä Jimin naama joten talli oli selvä winner tässä tapauksessa.
”Talille” sanoin.
”Sinä olet aina tallilla” isä huokaisi, huokasin itsekin tätä mä tarkoitin. Kaikesta huolimatta isä ajoi minut tallille jossa oli hiljaista, tyhjää ja hiljaista. Talliin sisälle hiipiessäni toivoin syvästi että joku olisi pelastamassa minut yksinäisyydeltä. Ketään ei näkynyt mutta uskaltauduttuani syvemmälle tallin uumeniin josta löysin Takun tyhjän karsinan. Sitten kun meinasin julistaa itseni yksinäiseksi näin punaiset hiukset, Salome piileskeli Biancan luona.

Mä en enää ollut yksin mulla oli kaveri jonka kanssa istua taukotuvassa ja syödä pipareita ja jutella ja nauraa ja selata puhelinta.
”oot sä huomannut että mä hankkiudun aina johonki draamaan” kysyi Salomelta.
”Joo ja vedät mut mukanasi” Salome naurahti tarkoittaen varmaan riitaani Lindan kanssa jonka vuoksi Salomekin suhtautui naiseen melko viileästi.
”Mä joudun jonki ihmissuhdeongelmaan ku yritän olla kaveri jonkun kanssa” huokaisin. Salomen huulilla käväisi pieni hymy.
”Juu” Salome vastasi lievästi huvittuneena.
”Hei oikeesti, mä tiedän mitä sä ajattelet” tiuskahdin mukamas loukkaantuneena.
”Okei sori, en sentään ole ainoa” Salome vastasi. Pyöräytin silmiä, mun elämäni väärinymmärrys tuntui olevan mun jokaisen tutun ja puolitutun harrastus.

”Mitä jos lopetetaan tää sun draaman ylianalysoiminen ja mennään vaikka poneilemaan” Salome ehdotti ja pidin sitä hienona ideana. Suuntasimme talliin jonne mennessä vastaan tuli kukas muukaan kun Linda joka talutti Sannia. Lindan kuljettua meidän ohi minä ja Salome katsoimme toisiamme merkitsevällä katseella. Jatkoimme talliin moikkaamaan Binacaa ja Belliä.
”Lähetäänkö vaikka maastoon?” kysyin.
”Talutellen vai ratsastaen?” Salome kysyi vuorostaan.
”Ratsastaen vaikka, jos saan luvan varastaa Kämben tai Accen” vastasin.
”Oikei, mä voisin ottaa sen Humun kun Bia on mammalomalla” Salome jatkoi.

Sain luvan varastaa Kämpen seikkailulle Salomen kanssa. Menin siksi noutamaan karvapallon karsinastaan ja vein sen käytävälle strategisesti juuri Humun asuinpaikan ulkopuolelle. Harjailimme ponejamme siinä jutellen ennen kuin heitimme varusteet ihanille palleroille ja suuntasimme kohti lumisia maastoja. Kämpe oli mukava maastoratsu, sillä oli tasaiset askeleet ja se oli nopea laukkapätkillä, turhankin nopea päästellessä pienen ilopukin.

Keventelin rauhassa loppuravien aikana, Kämpen askellus oli ihanan tasaista. Istuin alas harjoitusraviin ja annoin ponin siirtyä käyntiin. Ohjat valuivat sormien välistä Kämpen venyttäessä kaulaansa. Salomekin otti Humun käyntiin ja kävelimme ponien kanssa.
”Haluutko vaihtaa poneja?” Salome kysyi.
”Okei, ois kivaa” hihkaisin ja pysäytin Kämpen. Laskeuduin rakkaan russiratsuni selästä ja vaihdoimme Salomen kanssa poneja. Salome hypähti Kämpen selkään jossa istui aika luontevasti. Itsekin nousin pikkuruisen Humun satulaan ja tungin Salomen jäljiltä sopivan lyhkäiset jalustimet jalkoihin.
”Valmiina?” Salome kysyi ja vastasin nyökkäämällä. Matka jatkui vierailla ratsuilla.

  
Vieras pikkuponi                         Rakas kaveri

Luna ja Kämpe 32HMMM


// No mitä sitten vaikka olis aina tallilla, parempi se on ku olla ryyppääs aina, vai mitä? Tootte oikee draamakuningattaria, mutta linda ei jää paljoo jälkee susta. Maastoilu tekee hyvää kämpelle, joka kyllä nauttii siitä paljon. Ihanaa kun sä tykkäät kans käydä maastossa virkistääs ponien mieltä eikä vaa tuuppia niitä kentällä, se tekee teille kaikille hyvää mennä vähä rennommin! Matka pienemmän ponin selässä taisi sujua hyvin, jes. Hyvä että alat olla ok eron jälkeen, turha sitä on pidempään murehtia vaan aina on hyvä jatkaa eteen päin ! -Iids

[Iida]

PK Lunalle osallistumisesta joulumaastoon.

[Luna]

SERKKUNI EEPPA

HUOM! Kursivoitu teksti on Eeron kertomaa

”voivoi, uus vuos ei oo viel ja tänään mä teen mitä lystään oli meillä vieraita tai ei” ja paiskasin oven kiinni.
”Hei älä nyt Luna. Eero ja sinä olette aina olleet hyviä kavereita” äiti sanoi avattuaan oven.
”nii mutta mä olen heppaihminen ja Eero ei” vastasin. Eero marssi paikalle ulkovaatteisiin puettuna.
”Mä haluisin kyllä tulla mukaan, mä oon seurustellut heppaihmisen kanssa ja osaan kuvaajan roolin” Eeppa ilmoitti. Olin juuri kieltäytymässä.
”ja mulla on kortti niin voin heittää sut tallille” Eero houkutteli, pakkasilmassa se oli sellainen tarjous että oli suostuttava ja toivottava että serkkupoika käyttäytyisi nätisti.

Lunzi hössötti taas, se ei halunnut mua mukaan. Pelkäsi varmaan että flirttailisin jokaiselle tytölle mutta mitä mä voin sille että naiset tykkää.
”Eeppa kuule, haluutko sitten totella mua” Luna huikkasi pelkääjän paikalta.
”Voi olla, Lunzi pikkunen” vastasin mystisesti hymyille.
”Oon sua vaan vuotta nuorempi, ja mua voi kutsua ihan Lunaks” blondi selosti.
”Älä nyt me ollaan oltu toisillemme Lunzi ja Eeppa vaikka kuinka kauan” virnuilin.
”Mäpä osaan kutsua sua Eeroksi” tyttö tivahti. En jaksanut välittää, vaikka me ärsytettiin toisiamme niin me oltiin aina oltu tosi hyviä kavereita.

Luna oli ohjeistanut minut perille tallin parkkikselle. Hyppäsin ulos autosta pikkublondin rämpiessään omalta paikaltaan.
”Perillä ollaan” Luna ilmoitti johon vastasin ärsyttävän piikittelevällä genius kommentilla ja Luna käski olla hiljaa. Seurasin serkkuani talliin, epämiellyttävä lannan haju pisti sieraimissa, siitä valittaessani Luna vain naurahti minulle, törkeää.

Eero seurasi minua kuin koira omistajaansa, haahuilimme tallissa ja esittelin Eepalle tärkeimmät eli Kämpsyn ja Accsun ja pikkurussit. Eero piti Kämpeä makeana kun se haisteli pojan sormia. Accea Eero selvästi pelkäsi tamman esitellessä purukalustojaan. Lopuksi onnutuin jopa löytämään Salomen jolle esittelin Eeron. Kaksikko näytti heti tulevan toimeen mutta päätin viedä Eeron mukanani katsomaan Accea. Otin känkkäränkkä elukan kiinni ja sidoin sen oikein käytävälle.
”Eep eiku Eero otaks niitä kuvia” pyysin.
”Meinas lipsahtaa” serkkupoika kiusasi.

Harjailin Accea sammalla kun Eero katseli ponia pelokkaasti. Sitten Eero meni moikkaamaan Kämpeä, siitä oli tulossa ponipoika!
”Saanko mä mennä kattelemaan paikkoja?” Eeppa kysyi minulta kuin pikkupoika äidiltään.
”Paikkaoja vai tyttöjä?” kysäisin huokaisten.
”Molempia, se sun kaveris oli aik hyvän näkönen” Eero sanoi viitaten Salomeen.
”Oi, sä pysyt siit ihan vitun kaukana, se ei kaipaa sua lisä harmiksi” ilmoitin ja sillä ehdolla Eeppa the seikkailija lähti matkaan.

Mä olin oikeesti kiinnostunut paikkojen tutkimisesta, mä hiippailin ninja style ympäriinsä ja tarkkailin paikkoja, ihmisiäkin mä tarkkailin, kiva nähä ne luonnollisessa ympäristössä. Mä löysin sen Lunan kaverin halailemasta sen ponikaverii, sillä näytti olevan jotain huolia, ehk Lunzi olikin oikees että parempi pysyy siitä kaukana. Sitten oli muutamia vanhempia ihmisiä, yhellä parilla joka taisi paikan omistaakkin oli pieni kirkuva kakara mutta se oli aikasmoisen suloinen vauva. Sitten täällä pyöri sellaiset siskokset joista toinen oli heppatyttö ja toinen enemmän meikkityttö tai silleen. Se vanhempi näytti hakeutuvan melkoisen lähelle mun ikäistä tummahiuksista jäbää, se oli tuijottanut mua kun mä raahauduin talliin Lunan kanssa. Se saatto olla se jolla ”ei” ollut juttua Lunan kaa.

Mun tarkkailijan lahjat pettivät kun joku blondi yllätti mut takaa. Sillä oli nätit kasvot joita meikki korosti, se oli kietaissut vaaleat, tummilla juurilla varustetut blondit hiukset löysälle nutturalle ja näytti hyvältä kuluneissakin vaatteissa. Joku siinä toi mieleen Lunan, vaik että Luna oli ihan vitun pätkä.
”Vakoilet sä ihmisiä” blondi kysyi.
”Voi olla” vastasin naiselle.
”Tarkkailitko sä muakin?” hän kysyi pienesti hymyillen.
”En vielä mutta jos mä sut näkisin niin kyllä mä tarkkailisin” vinkkasin. Blondi naurahti ja tuli hieman lähemmäksi ja kysyi nimeäni.

”EERO tuuks tänne” huudahdin Kämpen karsinalta. Poika raahautui luokseni satulahuoneesta ja hetken päästä oviaukosta pisti ulos kenen muunkaan kuin Lindan pää. Nainen katsoi minua lievästi järkyttyneellä ilmeellään kunnes marssi taas nirppanokkaisena matkoihinsa.
”Jaa, sä tapasit Lindan” huokaisin.
”joo, melkoisen nätti tyyppi” Eeppa vinkkasi.
”sitäkin bitchympi” vastasin ja Eeron uteliaisuus heräsi.
”Ootteko riidelleet? liittykö se siihen sun ns. vaan kaveriin?” poika kyseli. Huokaisin, jouduin selittämään koko stoorin Eerolle joka osallistui Kämpen harjaukseen sörkkien ja tökkien karvaista ystävääni.

Kämpe rupesi pian kiiltämään kun harjaus oli kovaa, mäkin oli oppinut harjaamaan Kämpeä ja olin uudesta taidosta melkoisen fiiliksissä. Analysoin samalla päässäni Lunan stooria. Olin sitä mieltä että Linda halusi kiusata kaksikkoa koska oli sitä mieltä että niiden välillä oli jotain, Lunalle en viittinyt mielipidettäni esitellä koska tämä olisi ilmoittanut että eipäs oo ja kiukutellut minulle siitä.
”Luna, tää tän harjan juttu meni poikki” valitin käsilenkin mentyä katki pienessä vihreässä harjassa.
”Mä haen sulle toisen” tyttö lupautui ja kipitti menemään.

Mä etin toista harjaa enkä välittänyt askeleista takanani.
”sun uusi poikakaveris ei taida olla luotettavaa tyyppiä” Lindan ääni sanoi takanani.
”kuka vitun poikaystävä, mä oon erittäin sinkku” vastasin.
”Se vaaleehiuksinen poika, se Eero” Linda jatkoi.
”aa me ei seurustella, ei lähelläkään”
”Miksköhän raahaat sun ”ei” poikaystävääs mukana, onko välit Lucan kanssa viilentyneet” Linda piikitteli.
”Ei vittu, me ollaan Lucan kaa kavereita ja Eero on mun serkku joka vaan halus mukaan kattelee tyttöi” tuhahdin ja lähdin menemään. Linda selosti jotain kuinka herkkä musta tuli kun se puhu Lucasta, ja pah.

Sieltä se Luna tuli.
”Kesti vähän”
”Linda” tyttö tuhahti ja tuli ottamaan ponin irti narusta, ei tuonut edes uutta harjaa minulle mutta en viitsinyt kysyä sitä, Lunaa ärsytti selvästi.
”Mä etin mun kaverit ja sanon niille heippa ennen kun me lähetään” Luna sanoi, sitä ärsytti. Se sanoi heippa sille nätille punapäälle ja raahautui taukotupaan etsimään jotain toista kaveria. Siellä se ei sitten ollutkaan yhtään kiireinen vaan jäi juttelemaan pitkästi sille pojalle josta se niistä siskoksista vanhempi näytti hieman ärsyyntyvän.

Näin meni tarina siitä kun Eero kävi tallilla.

Luna ja Acce 22HM ja Kämpe 33HM +Eero


//Serkkusi eeppa saa erittäin mielellää tulla uudestaankin tallille! Voitko kuvitella, luca jopa mainitsi sen ruokapöydässä, sano et joku sun vaalee jäbä, jok näytti jopa ihan mukavalta, jutteli lindalle, joka ei näyttääntyny siin vaihees ämmältä, ehkä lucakin on ninja ja vakoilija? No nytpä sai serkkus tavata kaks aika toistensa vastakohdat olevat ponit, onneks acce ei ehtiny maistaa sitä! : D Mut kämpe varmaa kyl nautti ja kovaa kun sitä kaksin hengit puunattiin. Mä muuten aattelin, tai oikeestaan reifr ja sanna, että se lihapulla pitäs klipata kun tunnit taas alkaa, sillä sen karvakerroksen alla on takuulla kuuma ja hikoo se pirusti muutenki. Et sanna klippaa sen varmaa joku pv ja sano et pistää sulle viestiä sitte, et jos autat sitä nii se ois varmaa kiitolline. Hauska lukee kahesta näkökulmasta ja näkökulmahan se eeron mielipide lindastakin oli, mut hei kauneus on katsojan silmissä! 16v€ -Iidaa

[Luna]

NIINKU ENNEN

Nyt tää vuosi 2016 oli rullannut käyntiin. Mä en ollut riehunut tai käynyt juhlissa, mä olin ollut kotona suvun kanssa eikä mua tarvinnut pelastaa koska mä pärjäsin itekki. Oltiin me Eeron kaa hiivitty yksiin juhliin mutta kun koko porukka oli kännissä me raahauduttiin kotiin ja Eero ilmoitti että juo mieluummin jotain hyvää kuoharia kun supermarketin halpis oluita. Mä en juonut muuta kun lastenpöydästä löytyvää limua ja taisin tuhota hampaat samaan aikaan. Mä riitauduin Kittyn kanssa kun se sai yhen tähtisädetikun vähemmän mutta annoin sille omani ja se oli taas tosi iloinen, mulla oli vastuuntuntoinen olo kun mä kävin seuraavana päivänä lenkillä, vitosesta vetoa että suurin osa mun luokasta ei ollut siinä kunnossa. Sitten mä juttelin Eeron kaa syvällisiä kunnes se tunki väliin jonkun urpon vitseistään. Mä olin sitä paljon kypsempi tiettyinä hetkinä.

Mä olin oikeen fitnes ja kävelin talille, isi lupas kyllä hakee. Tallille kävely oli oikeasti melkoinen kuntoilu mutta mun uudenvuoden lupaukseen kuului olla terveellinen, ainakin tammikuun ajan. Tallilla mä kävin heittämässä kamoja kaappiin. Mulla oli oikein kalenteri johon voisin kirjata kuinka usein mä kävin tallilla vaikka tiesin että se oli turhankin usein. Sitten lähdin etsimään luottoystävää aka Salomea. Löysin Bian sisältä mutta en löytänyt Salomea mistään päin tallia. Päätin jatkaa metsästystä.

Löysin vaan Lucan joka oli ahertamassa ponien ruokakuppien kiillotuksessa.
”Moi Luca” tervehdin. Luca katsahti ylös.
”Moi, haluutko auttaa?” naurahdin.
”Samanlainen kuin aina, houkuttelemassa muita töihin. Ootko nähnyt Salomea?” kysyin Lucalta.
”En, se sen veli kävi vaan nopee heittää Bian sisälle, niillä oli kuulemma jotain ohjelmaa tälle päivälle” Luca selitti.
”No mä meen sitten yksin ponitaluttelu maastoon” vastasin.
”sulle ei enää näytä kelpaavan muut kun Salome seuraksi” Luca tuhahti, minun ei varmaan ollut tarkoitus kuulla sitä mutta kuulin kuitenkin.
”Kelpaahan” vastasin.
”Aiemmin olisit pyytäny mua” Luca sanoi. Niin olisin, me tehtiin kaikkea yhdessä nyt ajattelin vaan Salomea mun seuraksi hups.
”No jos mä pyydän sua”
”Suostun jos sä autat siivoamisessa”
”Okei” Ei kun hommiin.

Ne kupit jotka Lucan oli pitänyt putsata oli putsattu meidän loistavalla yhteistyöllä. Oltiin raahaamassa likavesiä ulos ja tiskiharjoja omalle paikalleen kun Lucas otti ja roiski sillä tiskiharjalla niitä vesiä mun päälle.
”Hyi vittu” kirkaisin kylmän ja likaisen veden roiskuessa naamaan.
”Kielenkäyttö” Luca huomautti.
”pysyi kurissa jos et roiskis tota likavettä mun päälle” hymähdin mutta en jaksanut kostaa, näki kumpi meistä oli ikäänsä huolimatta fiksumpi, ainakin hetkittäin.

Olin laittanut Accelle ihan suitset kun se oli ollut aika tamma nyt viime aikoina. Olimme lähdössä Lucan ja poni-palleron kanssa ulos kun Iida yllätti meidät.
”Minne matka?” Iida kysyi.
”Luna lähtee taluttamaan Accea ja mä olin niin kiltti että suostuin sen seuraksi” Luca selitti.
”Jaa, otatko säkin jonkun ponin mukaas?” Iida kysyi Lucalta.
”En, ne vaan juoksisi jonnekin puskaan” Luca ilmoitti.
”Ei Kämbs ainakaan juokse puskiin” ilmoitin.
”No siinä on sulle sitten poni” Iida ilmoitti ja lähti hymyillen paikalta. Lucas mulkaisi minua mutta alistui kohtaloon ja heitti riimun minun pikku hoidokille.

Nyrpeän näköinen Luca talutti erittäin iloisen näköistä pikku Kämpeä. Kämpe näytti pikkuiselta Lucan vieressä. Acce puolestaan käveli jäykin askelein vieressäni, muutaman kiellon jälkeen se lopetti yritykset syödä minut mutta ei se ollut kovin innostunut metsälenkistä. Hilpeän Kämpen ja nyrpeän Accen kanssa kuljeskelu oli minulle erittäin miellyttävää eikä Lucallakaan tainnut olla mitään sitä vastaan kun oli itsensä hommannut mukaan.
”Mites sun uus vuos?” kysyin.
”Pikkasen kurjaa, käytiin kavereiden kaa ryppään, tai ne ryyppäs ja mä vahdin”
”oho, oikee vastuuntuntone” vitsailin.
”Pysyn poissa ongelmista, toisin ku eräät” Luca vastasi.
”Älä ny, mä join vaa limua, hammaslääkäri voi varmaa todistaa kun homehtuu hampaat suoraan suuhun”
”Sustaki on tullut vastuuntuntonen”
”Ei hätää se menee vielä ohi” naurahdin.

Kuljimme rauhassa kohti tallia jutellen ja raahaten ihania russipalleroita mukana. Yhtäkkiä puskasta hypähti jänis, Kämpe ja Acce säikähtivät, Acce kiskaisi narusta ja mä kaaduin mutta poni ei karannut. Luca sai aika hyvin pidettyä pelokkaan Kämpen aisoissa vaikka se pomppi pelokkaana seuraavat pari minuuttia. Kohta saavuimme tallille jossa Luca heitti Kämpen suoraan karsinaan ja pakeni paikalta mutta mä jäin puksuttelemaan Accea ja vielä Kämpeäkin sen jälkeen.

Luna ja Acce part 23
Luna ja Kämbs 34HM


//ihanaa et on (ainaki melkein) niinku ennen, ja sä huolit ottaa nykyään ah niin vastuuntuntoisen mutta laiskan Lucan teijän kävelylle ja et luca huoli Kämpen. Ei mut sä valitsit kyl viisaasti ku päätit juoda pelkkää limsaa vähän vahvemman sijaan. Sä oot kyllä kiltti kun autoit lucaa, se nauttii siitä kyllä ihan täysiä ettei sen tarvi tehdä ihan kaikkea. Acce on kyllä tosinen ihmissyöjä, oli muute yks aamu lindalta mennä sormet omia menojaan, kun heitti nälkäselle Accelle ruokaa. On se mun mielestä edelleen hassua kui muka niin varma ja iloinen pikku kämpe säikähtää ja sitte se hepuloi siitä vielä pidempään kuin Acce, mut ihan super et sait pidettyä sen käsissäs, mieti ku se ois palannu tietä pitki tallille ja vastaan olis tullu joku pahaa avistamaton lapsiperhe, jolla olis ollu hepparakkaita pikkulapsia, eihä niistä olis jäljellä enää mitään O.o ! 15v€ -Iida

[Luna]

RELATIONSHIP GOALS

Joululoma oli pian loppu ja mä istuin takaisin koulussa mutta en vielä tänään. Tää joululoma oli muuttanut asioita, olin ollut erittäin sinkku enkä oikeastaan välittänyt, mulla ja Jimillä oli kuitenkin ollut hieman riitaa ja kinaa vaikka me sovittiin niin me oltais riidelty uudelleen ja uudelleen ja ajauduttu pois toisistamme. Näin oli kuitenkin parempi, Jimillä oli ollu toinen ja vaikka mä olin ollut ihan uskollinen niin mun ajatukset oli kuitenkin harhaillut vaikka missä ja harhaili joskus vieläkin mutta mä olin sen verran realistinen että mä ymmärsin millä asioilla oli tapahtumisen mahdollisuus ja tällä ei ollut.

Mä löysin taas tieni tallille, täällä oli ihanan rauhallista kun tunnit eivät vielä olleet alkaneet vaikka sekin tapahtuisi viikon vaihteessa. Mä en tykännyt talvesta, oli ihan sairaan kylmää ja kylmenisi vielä, en voinut odottaa kevättä. Tallissa meni tavoilleni uskollisena katsomaan Kämpeä joka seisoskeli nuutuneen näköisenä karsinassa.
”Moi kulta” kuiskasin pienelle ponille joka tuli lähemmäksi moikkaamaan. Silitin Kämpen turpaa sen yrittäessä syödä minulta sormet hamutessaan herkkuja.
”Kämbs älä” käskin ponia joka ei vaihteeksi välittänyt. Sieltä raahauduin tallituvan lämpöön josta löytyi kivasti Luca ja Salome. Salome istui pöydän ääressä ja joi kaakaotaan tai jotain muuta litkua. Tyttö huomasi minut ja moikkasi iloisesti, Lucakin sanoi moi. Istahdin Lucan valloittaman sohvan vapaalle puolelle. Katsoimme toisiamme, hymähdin ja katsoin pois. Salome katsoi meitä ja juuri minua kysyvällä ilmeellä. Otin puhelimen esille enkä katsellut muuta kun sen näyttöä.

Sisälle tallitupaan tulivat iloisesti juttelevat Topi ja Merida. Kaksikko näytti hyviltä ystäviltä ehkä jopa joltain enemmältä mutta en päättänyt tehdä johtopäätöksiä koska se ei ollut niin kiva juttu ja silloin painostuksen kohteena ollut henkilö ei luultavasti puhunut tunteistaan toista henkilöä kohtaan, tiesin sen henkilökohtaisesti. Porukka jutteli rennosti ennen kun Luca ilmoitti poistuvansa koska oli sopinut tapaamisen kaverinsa kanssa. Kun ovi sulkeutui pojan perässä alkoi viereeni siirtynyt Salome puhua.
”No?” tyttö kysyi. Huokaisin, tiesin minne keskustelu oli menossa.
”Mitä no” vastasin.
”Mikä toi juttu Lucan kanssa kun katoitte hymyillen toisianne”
”Aa se… vaan yks kaverijuttu” vastasin.
”Kaverijuttu jaahas” punapää kiusasi minua.
”Sä tiedät hyvin että meidän välillä ei oo mitään!” tuhahdin. Merida ja erityisesti Topi tuijottivat minua hieman hämillään.
”Mä luulin että te seurustelitte” Topi tunnusti.
”Ou gaad, mä oon erittäin sinkku, Lucasta ei ole tietoa” sanoin huokaisten mahdollisimman casually. Kiusallinen hetki alkoi käydä hermoille joten otin Salomen mukaan ja lähdimme talliin.

Harjailin Accea Salomen seisoskellessa vieressä pitämässä seuraa. Poni oli nätisti ja antoi harjata, ei edes purrut vatsan alta harjatessa, Acce alkoi olemaan lepsu tai jotain. Ei kai se ollut tulossa vanhaksi!
”Oonko se vaan mä vai onko Meridalla ja Topilla joku juttu” kysyin Salomelta.
”Ei mitään virallista koska mä tietäisin mutta Topi vaikuttaa kyllä himppasen kiinnostuneelta” Salome vastasi ja hipalasi Accen otsaharjaa.
”En mä mitään isompaa tarkoittanut, enemmän molemminpuolista kiinnostusta, vaikka ne olis aika relationship goals” vitsailin tytölle.
”Niin, Topille voisi tehdä hyvää löytää tyttö joka on siitä kiinnostunut eikä haikailla jonkun saamattoman perään” Salome vastasi tarkoittaen luultavasti jotakuta tiettyä tyttöä.

Acce rupesi olemaan harjattu, en siltikään päästänyt ponia vapaaksi vaan nautin sen paksusta ja pörröisestä karvasta. Salome oli jo lähtemisen kannalla, Topi oli jo liikuttanut Humun maastoilmalla Meridan kanssa. Päästin Salomen lähtemään ja jätin kultaisen Acce palleron rauhaan. Menin rapsuttelemaan Kämpeä, poni hakeutui minun lähelle.
”Sä olet mun rakas” lässytin ponille. Ihanuus puhalsi lämpimästi minun naamaan kun olisi ymmärtänyt minua, ehkä ymmärsikin. Kämpe oli kuitenkin ihana vaikka ei ymmärtäisi. Minä ja Kämpe oltiin relationship goals eikä relationshit joka kuvasi tälläkin hetkellä minun suhdetilannettani.

Kauhukolmikko 35 ja 24 HM



// Joojoo sä ja kämpe ootte kyl oikee kunno relatioship goals, mitä väliä joistai pojista ku o karvane kakkanvärine pikkuponi vierellä?! Kaikki on kyl sitä mieltä et sun tuleva relationship joka ei oo kämpen kaa on #Lunas/taijokuparempi. MITÄ ACCEKO TULOSSA VANHAKSI? tai ehkä se oli vaan saanu omasta mielestään sopivan määrän heinää, varastamalla muilta ken tietää... 7v€ -Iida

[Luna]

NÄÄ VUODET

Tasan tarkalleen kaksi vuotta sitten, tammikuussa 2014 mä sain toisen hoitoponini. Se oli aiemman hoitsuni emä, kaunis mutta hieman kipakka russitamma Acapella eli Acce. Olin silloin jo 15 ja tiesin pärjäileväni ponin kanssa. Kämpenkin kanssa oli mennyt hienosti. Siitä alkoi se elämänvaihe jota elän vieläkin, minä Luna käyn tallilla jossa minulla on kaksi ihanaa hoitoponia. Mutta mitä tapahtui ennen sitä, mitä tapahtui ennen tammikuuta 2014 entä ennen Yläkokossa aloittamista, ennen lokakuuta 2013 jolloin aloitin Kämpen hoitajana.

Mä olin asunut tällä pienellä paikkakunnalla koko ikäni. Vuonna 2005 mä aloitin ensimmäisen luokan. Kukaan lapsista ei ollut minulle tuttuja koska olin käynyt kauempana olevassa päiväkodissa mutta olimme juuri muuttaneet minun uuden koulun lähelle. Pieni vaaleahiuksinen tyttö violetin reppuni kanssa saavuin koululle ja lyöttäydyin heti muiden tyttöjen seuraan. Muutaman päivän päästä luokalle tuli uusi oppilas Anita, olimme käyneet samassa päiväkodissa mutta ei me usein leikitty yhdessä koska Anita oli tosi ujo. Muut tytöt aloittivat Anitan kiusaamisen koska Anita oli pitkä, muita pidempi niin Anitalle sanottiin että se oli liian pitkä ollakseen mukana. Pienenä olin jo sitä mieltä että ei muita pitäisi syrjiä erilaisuuden vuoksi mutta uskalsin mennä leikkimään Anitan kanssa vasta kun sain uuden ystäväni Alinan mukaan, meistä tuli erottamaton kolmikko.

Mä olin vasta ekalla luokalla niin en tiennyt mitä äiti tarkoitti kertomalla että oli raskaana. Mä olin tosi iloinen ihan niin kun isikin mutta jos olisin silloin tiennyt saavani sisaruksen olisi pistänyt mökötyksen pystyyn. Loppujen lopuksi minulle selvisi että saisin sisaruksen, sain vuonna 2006 pikkusiskon jota vanhemmat alkoivat kutsumaan Kitiksi vaikka sain myöhemmin tietää että sen nimi kirjoitettiin Kitty. En tykännyt siitä että piti jakaa huomio ja että vanhemmat pyörivät hoitamassa siskoani. Se oli outo ja ihan tyhmä, ei puhunut ja sillä oli punaiset hiukset. Kyllä mummillakin oli punaiset hiukset mutta ei tuolla pikku kummajaisella tarvinnut olla!

Kun mä etukäteis kymmenvuotislahjaksi sain ratsastuskypärän ja housut mä kiljuin riemusta.
”Mä alotan ratsastuksen!” hihkuin ja kerroin siitä kaikille, Alinalle ja Anitalle jota nykyään kutsuttiin Nitaksi eikä Nita ollut enää ujo vaan tosi rohkea ja sitä ei kiusattu vaan kaikki halusivat olla Nitan kavereita. Kerroin siitä myös uudelle ystävälleni Emmille joka oli aloittanut c luokalla mutta sitten noin viikon päästä siirretty b:lle jossa minä ja mun kaverit olimme.

Mä olin ratsastanut vuoden ja olin jo 11 ja sain silloin hoitaa Rullea joka oli pieni ja pullea poni. Rulle oli russponi jossa oli pikkasen shettistä. Nitakin aloittti ratsastuksen meidän tallilla ja mä pelkäsin että Nita tykkäisi Rullesta mutta onneksi ei, Nitan lempiponi oli Timjami. Meillä oli molemmilla omat hoitoponit ja käytiin tallilla useamman kerran viikossa vaikka koulusta rupesi tulemaan hieman enemmän haastetta mulle mutta Rulle oli tärkeämpi. Nita lopetti Timjamin hoitamisen ja aloitti ratsastuksen hevostallilla jossa saisi mennä isoilla ja osaavilla hevosilla. Mä jatkoin kuitenkin Rullen hoitajana.

Mun ollessa 14 ja kahdeksannella luokalla talli suljettiin. Ponit myytiin, mun vanhemmat harkitsivat Rullen ostamista mulle ja juuri ratsastuksesta kiinnostuneelle Kittylle mutta kiltti oppimestari lähti ennen harkinnan päättymistä asumaan jonnekin päin Sipoota. Mä en ratsastanut enkä harrastanut mitään muutakaan. Nitakin lopetti pian ratsutuksen ja kävimme usein yhdessä lenkkeilemässä ja vietimme aikaa kaveriporukan kanssa joka oli venynyt jo kuuteen ihmiseen. Nitalla oli taas jotain poikaystäviä, mulla oli ollut vaan yksi seiskalla mutta se ei ollut mitenkään kiva eikä pahemmin välittänyt minusta.

Yhdeksännellä luokalla löysin läheltämme mukavanoloisen tallin jossa sain Kämpe nimisen hoitoponin josta tuli mulle uskomattoman rakas. Yhdeksännellä luokalla mä näin mun pitkäaikaisen ihastukseni ensimmäisen kerran, se oli mua vanhempi, en tiennyt kuinka paljon. En kertonut siitä kenellekään koska se olisi hetkessä ohi.

Naurahdin miettien mitä kaikkea vuodet olivat tuoneet mukanaan. Olin saanut lisää loistavia ystäviä. Olin tutustunut hoitoponeihini hyvin ja jonkin verran myös Accen kahteen varsaan. Oi että mun elämä oli kivaa, huolimatta siitä että draama hakeutui mun luokse ja ihmissuhteet olivat helppo kuvailla sanalla relationshit ja mä olin eronnut mun vittumaisesta poikaystävästä joka oli onneksi kadonnut ulkomaille.

Elämä kulki melkoisen rutiinilla ja mä en haluisi muuttaa sitä, mä halusin käydä tallilla, hoitaa Kämpeä ja Accea. Viettää aikaa kavereiden kanssa eikä mun ihmissuhdeongelmatkaan haitannut paljoa kun oli mahtavia ihmisiä ja muutama poni elämässään. Mä olin kuitenkin pikkasen huolissaan koska mun vanhemmat olivat katelleet mulle omaa hevosta siis ihan isoa hevosta sellaista vähintään 150 senttistä. En mä tiennyt haluisinko mä hevosen, mä haluisin jonkun kivan russponin eikä sen tarvinnut olla oma, hoitoponit oli kuitenkin ihan parhaita.
”Luna tuutko?” Salome kysyi taukotuvan ovelta.
”Joo, tuun”

Luna ja Acce 2v


// ihana lukee tälläi erilainen tarina, siitä mitä sun elämässä on tapahtunut. Ja mun on tosi vaikee uskoo että sä oot jo KAKS vuotta hoitanut kiukkupussiaccea, niinku mitä vitsiä, oikeestiko? Aika menee hiton nopeeta ihan liian nopeaa, mut mä on onnellinen ja ilonen et sä oot meil ollu hoitajana näinki pitkän aikaa<3 ja et acce on löytäny jonku joka siitä pitää eikä pelkää sitä! puspus luna! 11v€ -iida

[Luna]

TAAS VAIHTUU



uusi päikyn kansi ja nimenkin vois vaihteeksi muuttaa :DDD


//Hieno kansi! Pistänkö nimeks Luna, Acce & Kämpe? -i

[Luna]

YSTÄVÄNPÄIVÄ JA SEN JÄLKEEN

Tää tarina alkaa eilen kun Nita ilmestyi meidän ovelle anelemaan että olisin sen kaa koska Kasper oli jossain matkalla eikä Nits saanut viettää aikaa poikaystävänsä kanssa. Ilmoitin että olin menossa tallille koska mä olin tosi sinkku ja siellä oli hommia ystävänpäivästä huolimatta ja sitä paitsi mulla oli siellä ystäviä. Nita oli taas heittämässä paskaa läppää ja huokaisin ja sanoin että siinä syy miksi en ottanut tätä mukaan mutta Nita lupasi käyttäytyä ja sillä oli auto…

”Sä käyttäydyt siis ihan oikees”
”Joo chillaa vaan” Nita lupasi. Yritin ottaa iisisti mutta se muistutti minua vain Nita aiemmista vierailuista erityisesti siitä ekasta… Mutta siis olimme päässeet tallille ja moikanneet poneja.
”ehk mä voisin laittaa verkkarit tai vaikka ridahousut” totesin itsekseni katsahtaen farkkujani. Nita seurasi perässäni taukotupaan joka ei ollutkaan tyhjillään. Siellä istui Linda, Joonas ja Lucas. Kolmikolla oli esillä jotain juotavaa joka ei tainnut olla ihan pelkää vettä. Luca huomasi minut ensimmäisenä. Poika katsoi minua ruskeilla silmillään. Lucan katse oli hieman sumuisen oloinen mutta siinä oli sama vangitseva katse.
”Mitä te siinä tuijottelette, liitykää seuraa” Joonas kutsui. Nita otti heti mukavan asennon ja juotavaa itselleen.
”Tuuks säki Luna?” Nita kutsui.
”En mä tiiä ku mä oon alaikäne”… ”kakara” tuhahti Linda ja mulla meinasi palaa päreet ja liityin yllytyshulluna joukkoon. En mä paljoa juonut mutta mä olin pienin joten en mä paljoa tarvinnutkaan.

Olin saanut itseni jotenkuten edustavaksi ja rynnättyä ulos ja päristeltyä mopolla kouluun ja myöhästynyt tunnilta. Olin kuitenkin vain pikkasen myöhässä englannin tunnilta ja olin kuitenkin pikkasen pihalla koko kurssista joten oli hyvä että olin saanut itseni paikalle.
”Nita ei oo tääl” kuiskasin vieressä istuvalle Emmille.
”Se joi jotain alkoholia eilen” Emmi vastasi hiljaa ja jatkoi muistiinpanojen kirjoittamista. Mäkin yritin tehdä jotain muistiinpanoja mutta tiesin kuitenkin lukevani Emmin tai Tiian vihkosta.
”Mun vanhemmille se ei ollut syy koska mun ei pitäisi kuitenkaan koska mä oon alaikäinen ja tälleen” kuiskasin Emmille.
”Oho oho, se ei siis käyny jossain baaris koska sä et pääsis sinne” Emmi sanoi ja nosti jopa katseensa vihkostaan.
”Ei niin”

Olin sitten koulusta päästyä ottaa suunnan tallille koska mitään hyödyllistä eilen. Heti ensimmäisenä mulle löytyykin hommia. Acce menee tunnille ja sillä menevä tyttö pelkää ponia kuollakseen.
”on se kiva ratsastaa mutta mä en uskalla laittaa sitä” tyttö sanoo ja suostun auttamaan tätä. Pääsen hakemaan Accea tarhasta samalla kun ratsastaja kerää ponin kamat kasaan. Siispä suuntaan kohti tarhoja Accen riimu kourassa. Acce antoi oikein kiltisti kiinni eikä yrittänyt näykkiä vaikka uhkaili korvat luimussa mutta lopetti napakasta käskystä. Talutin ponin sisälle talliin jossa hermostunut ratsastaja odotti.

Menihän se hyvin ja ratsastaja sai kavuttua Accen selkään. Se tarkoitti pelkää chillailua mulle. Raahasin itseni tallitupaan jossa istui Merida ja Linda. Istahdin Meridan viereen ja juttelimme tytön kanssa. Merida oli hyvää seuraa vaikka tämä joutui pian lähtemään ja lähdin itsekin mukaan kunnes törmäsimme Topiin ja jäin kolmanneksi joten päädyin palaamaan taukotupaan jossa istui vain Linda.

Ajattelin jo hetken että Linda ei alkaisi kiusata minua mutta olin väärässä.
”No Luna, miltä tuntuu kun et enää ole ykkönen” blondi kysyi.
”mikä ykkönen?” vastasin kiinnostumatta.
”oikein mikään ykkönen mutta tässä tapaukses poikien ykkönen” tämä tuhahti.
”En mä ikin ollutkaan” vastasin ja selasin puhelintani.
”jaa se Salomen veli tais olla susta kiinnostunut mut nyt sillä on se Merida”
”se on vaan ihan huippuu, ne on söpöi yhes” vastasi ja vedin virneen omaisen hymyn naamalleni. Sekunnin sadasosan Linda mietti ja aloitti taas.
”No mitäis Lucan uudest kiinostuksest, sä taisit menettää sen” tämä sanoi ja antoi minulle samanlaisen inhottavan virneen.
”En mä sitä menetä, me ollaan kavereita” huokaisin ja nousin ylös lähteäkseni. Olin jo melkein ovella.
”No sä ainakin tykkäät siitä, se näkyy” Linda tirskahti.

Sydän löi kovaa, kuinka Lindan sanat jäivät päähän. Miten niin näkyy, sen piti olla mun salaisuus. Kenenkään ei pitänyt tietää että mä tykkäsin Lucasta. No ainakaan mä en myöntäisi sitä enkä lipsauttaisi sitä. En Lindalle, en Nitalle, en Salomelle, en Accelle enkä Kämpellekkään. Se olisi mun salaisuus eikä mikään oikeastaan muuttuisi, mun käytös olisi vieläkin sama, Linda kiusasi mua aina joten ihan sama. Katsahdin kelloon, Accen talliin vienti olisi vuorossa, maneesille siis.

Luna ja Acce 26HM

Jossain vaihees tän piti tulla julki vaikka kaikki sen jo tiesi mutta nyt on helpompi kirjoittaa Lunan pään sisäisiä seikkailuja.
e// Neljäs sivu! Jee jee!


// Vuuhu jes nyt kaikki tietää koska linda ja luca tuskin välttyy kuulemasta, mutta ei kai se kovin paha asia voi olla vai.... teijän juomajuttu on kyllä iso huono juttu ja arvaappa saiko luca kokea sen tuskan - totta kai sai, ei epäilystäkään poika parka. no ei toisaan. mä se sitte olin maanantai aamuna joka joutu aamulla tulla talliin koska linda ilmoitti ettei pääse varmaan koko päivänä ylös koska mukamas sairaana. luca löytyi tallituvasta ja sinne se sai jäädäkin siihen asti kunnes hepat oli pihalla - poika siivosi koko tallin. Se accea pelkäävä tyttö tais olla vilma, vaikka ei voi olla varma koska niitä on useempi acce parka kaikkien pahin pelko, tosin se varmaa nauttii siitä... moni kyllä tykkää ratsastaa sillä ku se on joskus yhteistyönhalunen mutta ei siihe maastakäsin uskalla koskea! Joten suuri kiitos auttamisesta ettei se tunnilta myöhästyny. JES neljäs sivu - go luna! 13v€ -Iida