Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Feb 13, 2014 17:32:05 GMT 1
''Nelli'' New Forest hoitaja: Annika
''Caya'' New Forest hoitaja: Annika
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 13, 2014 17:53:21 GMT 1
Unelmien poni? "Ai teit mitä?", Iiris huudahtaa kuin olisin maailmanvaltaus aikeissa. "Otin toisen hoitsun, sen nimi on Caya", kerron tyynesti. "Näin pian?", Iiris ihmettelee. "No, niin", sanon kun en keksi muutakaan. Iiris kohauttaa olkapäitään. "No mä en kummiskaan voi tulla sun kaa tallille, mun pitää lähtee mummille. Oon siellä koko viikonlopun, harmi kun en nää uutta hoitsuas", Iiris huokaisee. "Kyllä sä sen vielä ehdit näkemään", sanon hymyillen. Iiris talsii eteiseen. Kävelen sinne tytön perässä. Iiris vetää pipon melkein silmille asti ja heittää takin niskoilleen. "Heippa!", Iiris huudahtaa ja lähtee juoksemaan kotiinsa, reppu selässä heiluen. Iiris oli tullut meille suoraan koulusta, kahdelta. Kello oli nyt neljä, ja tallillekin pitäisi lähteä. Puen ulkovaatteet päälle ja katson, että tallilaukussa on kaikki. Jep, kaikki on. "Lähden tallille!", huudan äidille joka tuskin edes kuulee. Hyppään vanhan kunnon pyöräni satulaan ja lähden loskan roiskuessa ajamaan kohti Yläkokkoa. Caya laukkaa jo mielikuvissani, kauniina ja upeana. Iida kuitenkin kertoi sen olevan hyvin äkäinen ja haasteellisempi kuin Nelli. Olikohan sittenkään järkevää alkaa hoitamaan moista äkäpussia? Iidasta olen kuitenkin tarpeeksi kokenut ponin hoitajaksi, joten miksi perääntyisin? Lisään vauhtia ja rullaan alamäen pyörälläni. Caya, täältä tullaan! Yläkokon tuttu tallirakennus häämöttää silmieni edessä. Pysäytän pyörän ja hyppään alas pyörän satulasta. Laitan pyörän nojaamaan tallin seinää vasten ja lukitsen sen. Yritän jo metsästää Cayaa katseellani tarhasta, mutta en näe ponia missään. Ehkä se on tallissa, tai sitten "piilossa". Jätän pyörän odottamaan, ja harpon reippain askelin tallin päätyyn, jossa rappuset tallin yläkertaan sijaitsevat. Lompsin ne ylös ja pian löydänkin itseni hoitajien huoneesta. "Moi!", möläytän jo tutuksi tulleelle Nopalle, sekä hänen vieressään puuhailevalle Moonalle. "Hei", tytöt vastaavat yhteen ääneen. Jätän kamani kaappiin ja lähden alas. Vaikka ajatus puramajäljistä käsissäni ei miellytä, kokoan rohkeuteni ja nappaan Cayan riimun mukaan. Sitten vaan etsimään poni.
Löydän tummanruunikon ponitamman, joka mulkaisee minua murhaavasti astuessani "sen reviirille". Tamma näykkäisee minua olkapäästä. "Auts!", ulvahdan. Katson ponia tuimasti, ja Caya katsoo minua vähintäänkin yhtä tuimasti. Päättäväisesti ujutan riimun sen päähän, vaikka Caya yrittääkin viskaista päänsä pois riimun tieltä. Caya tuntuu isolta, verrattuna Nelliin. Kuitenkin talutan neiti äkäpussin rohkeasti talliin, varoen kuitenkin saamasta uutta puremajälkeä.
Kiinnitän Cayan kaksin puolin tallikäytävälle. Caya yrittää protestoida, muttei onnistu keplottelemaan irti otteestani. Kun Caya on kiinni, lähden hakemaan tamman harjoja. Satulahuoneessa tapaan minulle uudemman hoitajan. "Moi", tämä tervehtii. "Hei", vastaan. "Olen Emmakaisa, hoidan Kirinää", tyttö esittäytyy. Esittäydyn itsekin ja otan Cayan harjat. Sitten lähden Cayan luo. Poni mulkaisee minua, mutta harjaus onnistuu hyvin. Harjaan Cayan puhtaaksi. Siihen menee reippaasti puolisenkin tuntia. Kavioiden putsauskin onnistuu ok:sti, joskin Caya ei heti suostu kavioitaan nostmaan. Se ei minua haittaa, olenhan tottunut siihen Nellin kanssa.
Puhdistan vielä Cayan varusteet. Emmakaisakin on näköjään samoissa aikeissa, ja istuukin penkillä Kirinän varusteita puhdistaen. Istun tytön viereen. Aika kuluu rattoisasti rupatellessa ja varusteita puhdistettaessa. Kun varusteet ovat puhtaat, siivoan Cayan karsinan ja päästän ponin sinne. "Heippa Caya, nähdään pian!", sanon ja lähden kotiin päin.
// Voi sua raukkaa kun sait heti ensimmäisenä kertana olkapäähäs pureman, noh, koita kestää sillä niitä tulee tulemaan vielä enemmän! Caya on tosiaan yli kymmenen senttiä Nelliä korkeampi, mutta ei se korkeusero hirveän suuri kuitenakaan ole. Cayan kanssa saa olla tosisesti enemmän kuin rohkea ja pitää olla tomera ja käskeä kun se kettuilee.. Kiva, kun putsasit varusteet sekä karsinan, tulee vähemmän työtä Lucakselle jos jättää Cayan oman putsaamatta, kun tietää sun tulevan, kiitus pojan puolesta! 12v€-iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 14, 2014 14:27:24 GMT 1
Ystävänpäivä Ystävänpäivänä kaikki halivat toisiaan ja antavat pieniä lahjoja. Joten, miksen minäkin menisi tallille kahta ihanaa hoitsuani moikkaamaan? Puen nopeasti ulkovaatteet ylle ja tällä kertaa kävelen tallille. On pilvinen, harmaa päivä ja sataa kevyesti räntää. Tallilla käy hulina ja vilske. Kaikki hoitajista ovat tulleet paikalle halimaan hoitsujaan ja antamaan ylimääräisiä herkkupaloja. Taukohuoneesta löytyy jokaiselle hoitajalle oma pienenpieni leivos, jossa lukee tämän nimi. "Kiitti Iida!", kaikki kiljahtelevat vuoron perään ja mussuttavat leivoksensa. Sitten on aika mennä hellimään hevosia. Menen ensiksi Nellin karsinalle. Poni katsoo suloisesti otsaharjansa takaa. Liu'utan karsinan oven auki ja pujahdan sisään. Hyppään Nellin kaulaan ja hengitän ihanaa Nellin tuoksua. "Ihana Nelli", kuiskaan ja rutistan sitä. Ystävänpäivän kunniaksi voisin käydä hieman maastoilemassa. Cayalla en vielä viitsi ratsastaa, kun vasta eilen kävin sitä ensimmäistä kertaa hoitamassa. Nelliin minulla on jo jonkinlaista luottoa. Siispä haen harjat ja varusteet, ja alan harjaamaan Nelliä. Harjaamisen jälkeen otan kaviot, jotka Nelli nostaa hienosti. Ehkä se tietää, että on ystävänpäivä ja pitää olla ystävällinen jopa omalle hoitajalleen. Hymyilen pienesti ja silitän ponin kaulaa. "Oma pikkuponini", sanon ja rapsutan sitä lisää. Caya ei varmastikaan kaipaa samanlaisia huomionosoituksia, joten päätän vain käydä pikaisesti antamassa sille pari porkkanaa. Nellikin saa totta kai osansa. Varustan Nellin ja talutan tallipihalle. Tänään haluan maastoilla ihan yksin, tai no siis Nellin kanssa. Mutta kaksin kumminkin. Mittaan jalustimet ja kiristän vyön. Sitten nousen satulaan. Nelli seisoo pirteänä paikallaan ja lähtee reippaasti kipittämään eteenpäin, kun napautan sitä pienesti pohkeilla kylkiin. Ystävänpäivän maastoilu voi alkaa. Maastolenkki kuluu kävellen ja pieniä ravipätkiä ottaen. Isolla pellolla otan kuitenkin laukkaa. Nelli kuin minäkin nautimme siitä. Nellin harja hulmuaa ja nousen jalustimille. Tuuli paiskaa vasten kasvoja ja kiidämme pellon toiseen päähän. Voisiko parempaa ystävänpäivää ollakaan? Tallilla otan Nellin varusteet pois ja näin ystävänpäivän kunniaksi puhdistan ne huolella. Puhdistamisen jälkeen vien Nellin ja Cayan ulos nauttimaan ponikavereidensa seurasta. Sillä välin siivoan molempien karsinat. Siihen vierähtääkin aikaa. Sitten onkin jo aika lähteä kotiin. //edellinen tarina saa jatkonsa pian! // Sä ootkin ihanan aktiivisesti käynyt Nelliä ja Cayaa hoitamassa, jatka samaan malliin! Caya ei nyt tosiaankaan olisi jaksanut haleja, mutta onneksi on Nelli, joka jaksaa ottaa vastaan huomionosoitukset ja rapsutukset:3 Noh, hyvää ystävänpäivää sullekin ja nyffeille:) Kiva, kun pääitte nauttimaan vauhdin hurmasta pellolla ja ettei mitään sattunut vaikka Nelli kaasuttelikin kovaa vauhtia:D 11v€ -Iida (kommentoin ylemmän, kun se on kokonaan valmis)
|
|