Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Oct 21, 2012 8:52:44 GMT 1
Irishdraught-ruunaa hoitaa Lisbeth
|
|
|
Post by Lisbeth on Oct 27, 2012 15:45:45 GMT 1
Perus tallipäiväOlin saanut puhelimeeni viestin aamulla yhdeksältä, se oli tullut Iidalta, jossa hän oli kertonut, että pääsisin Vissen hoitajaksi. Jos muut perheestäni eivät olisi nukkuneet olisin kiljunut riemusta. Jätin pyöräni nojaamaan tallinseinää vasten ja lähdin ovea kohti joka oli auki. -Hei! Huusin, koska halusin varmistaa jos Iida olisi tallilla. Kesti hetken ennen kuin sain vastauksen. Iida oli tulossa toisesta ovesta, käsissään kaksi riimunnarua. -Moi! En olisi arvannut, että tulisit näin aikaisin, mutta tuu nyt sitten auttamaan näiden hevosten kanssa. -Oke-...en ehtinyt edes saada sanaa loppuun, kun Iida keskeytti minut. -Ota vaikka Visse ja Aada ulos, sillä ne menee samaan tarhaan. -Okei, lähdin Iidan perässä käytävää pitkin ja hän osoitti sormellaan hevoset jotka veisin ulos. -Ne molemmat on ihan kilttejä! Huusi Iida suokin karsinasta. Astuin hoitohevoseni karsinaan. Se tuli heti uteliaasti haistelemaan minua. Silitin kädelläni hevosen kaulaa. -Voi ootsä vaan niin komee poika, lepertelin sille. -Ooksä jo valmis!? Iida kysyi minulta käytävältä shettis ja suokki narujen perässä. -Juu oota...Mumisin, laitoin hoitsulleni karsinan ovessa roikkuneen riimun ja narun kiinni siihen. Työnsin karsinan oven auki ja talutin Vissen ulos. Melkein vastapäätä olevassa karsinassa oli Aada, pysäytin ruunan tamman karsinan eteen. Avasin oven ja nopeasti laitoin riimun sen päähän ennen kuin se tunkisi ulos. Nykäisin Vissen ja Aadan liikkeelle. -Valmis! Huusin. -Juu hyvä, Iida vastasi ja lähti eteenpäin narujen perässä olevien kavioeläinten kanssa. -Nämä joita mä talutan on Kirppu ja Deisi, Kirppu tulee samaan tarhaan noiden sun talutettavien kanssa. -Aa okei… Ulos tallista päästyämme Aada nosti päänsä korkealle ja hypähteli kaviot korkealla varoen lunta kavioidensa alla. -Onko tää Aada aina tällänen? Kysyin. -No juu onhan se…ainakin aluksi, mutta kyllä mä ainakin uskon että se tekee sen vähän niin kuin tahallaan…Iida mietiskeli. Katsoin toiselle puolelleni ja Visse käveli rauhallisesti pää roikkuen, hymyilin. Pian olimme tarhalla. Iida avasi portin ja päästi suomenhevosen tarhaan. Nainen siirtyi sivuun, jotta minä mahtisin hevosten kanssa. Päästin ne irti. -Jos haluut niin voit vaikka aloittaa Vissen karsinan siivouksen…? -Joo voin mä, hymyilin. Kävelin takaisin tallille ja etsin sieltä kottikärryjä sekä talikkoa. Kun olin löytänyt ne menin Vissen karsinalle ja aloitin lannan luomisen. Sen jälkeen, kun olin saanut työni valmiiksi lähdin hakemaan Visseä talliin jossa harjaisisin sen. Kaikki onnistui hyvin Visse on oikein mukava hevosen, oikea herrasmies♥ ^^kiva ensimmäinen tarina ja onhan se Visse semmonen rauhallinen otus että...
|
|
|
Post by Lisbeth on Nov 1, 2012 18:29:20 GMT 1
Ihan perus, perus Avasin tallin oven, viima oli kylmä ja ovi täten pidettävä kiinni. Tallissa kuitenkin oli lämmin ja kiiruhdin nopeasti hoitohevoseni karsinaan, pettymyksekseni hevonen oli pihalla. No nyt sitten voisin siivota ruunan karsinan. Lähdin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa. Löydettyäni ne lähdin lykkimään niitä Vissen karsinaa kohti. Karsinan siivous kuitenkin sujui nopeasti. Joten kun olin valmis nappasin narun käteeni ja lähdin lompsimaan tarhoja kohti. Hevostarhan luona pysähdyin sen verran että sain portin auki. Työnsin laudat sivuun ja kutsuin Visseä nimeltä. Hevoset nostivat päitään ja katsoivat minuun hetken, mutta päättivät heinän olevan kiinnostavampaa kuin minä. Joten lähdin hevosia kohti. -Vissee… maarittelin hevosta. Askel askeleelta lähestyin hevosia jotka olivat kerääntyneet heinä paalin ympärille. Hevosten vieressä oltaessani tunki suomenhevos tamma Kirppu päänsä minun taskulleni maku palojen toiveissa. -Ehei tamma, ei mulla oo sulle mitään… hymyilin itsekseni. Nappasin Vissen riimusta kiinni ja nostin sen pään ylös heinän kimpusta. Visse seurasi minua lauhkeasti portille, käänsin ruunan niin että minun olisi helppo saada portti kiinni. Sen tehtyäni lähdimme Vissen kanssa kulkemaan rauhalliseen tahtiin kohti tallia. Hevonen kulki pää pitkällä ja askeleita myötäen. Välillä taputtelin ruunan kaulaa, sillä se kulki niin rauhallisesti. Astuimme talliin. Vein ruunan sen omaan karsinaan ja jätin irti, ajatellen ettei tätä rauhallista ruunaa tarvisi solmia kiinni. Irrotin riimunnarun ja otin karsinan ovessa olevan harjan ja aloin sukia sillä Visseä. Ruuna seisoi rauhallisesti koko toimituksen ajan. Vaihdoin harjankin ja harjasin sillä ruunan. Otin kaviokoukun ja nostin Vissen etujalan. Kavio oli ihan turpeessa ja pari kiveäkin löytyi, sillä lumi oli sulanut taas pois. Pian olin valmis ruunan kanssa ja lähdin viemään sitä sen tarhaan. Sori lyhyys ja etten ole ollut kovinkaan aktiivinen...:/Kiva tarina, nå eihän sillä pituudella oo väljä kirjottele niin pitkiä mikä tuntuu hyvältä -Iida
|
|
|
Post by Lisbeth on Nov 7, 2012 17:38:49 GMT 1
Tärisin kylmästä, kun lähestyin tallia puolijuoksua. Puristin käsiäni nyrkkiin. Tallin pihalla juoksin tallin ovelle avasin sen ja hyppäsin talliin sisälle. -Taitaa olla kylmä? Iida kysyi hymyillen. -On juu, vastasin. Iida oli siivoamassa, jonkun hevosen karsinaa. Joten päätin viedä koulureppuni tallitupaan ja siivota Vissen karsinan. Kiiruhdin Iidan ohi hakemaan kottikärryjä ja talikkoa, työnsin ne nopeasti Vissen karsinalle. Työnsin oven auki ja ängin sinne sisään. Aloitin lannan luomisen. Lantaa talikkoon, ravistus ylimääräiset aluset pois ja heitto! Oli tekemiseni vaiheet. Lanta onneksi osui aina kottikärryn eikä ohi mennyt kuin pari kertaa. Kun olin valmis varmistin vielä ettei ruunan vesikipossa eikä suolakivessä ollut likaa. Kun olin valmis pökin kärryt lantalaan ja kaadoin lannat. Kävelin kylmissäni kohti tarhaa, jossa Visse olisi. Pitääkö minun olla tällainen vilukissa? mietin, minulla oli talvella aina kylmä. Nytkin kävelin tuulihousuilla, joiden alla villahousut ( ) ja talvitakki päällä, jonka alla fleesi. Menin portin alta ja lähdin vaeltamaan tarhan kauimmaista nurkkaa, jossa hevoset seisoskelivat heinää syöden. -Visse! Huudan ruunalle, mutta se ei edes korvaansa letkauta käskylleni, joten raahaudun lähemmäs hevosia, joilla on takapuolet tuulta kohti. Kiersin Vissen viereen ja nappasin riimusta kiinni vaikka se ei olisikaan lähdössä mihinkään. Nostin sen pään ylös. Se katsoi minua uteliaasti ruskeilla silmillään ja haisteli takkini hihaa. -Tuu poika, kuiskasin sille ja nykäisin riimusta. Ruuna seurasi minua kiltisti. Portilla avasin taas sen, käänsin Vissen ja laitoin portin kiinni. Lähdimme ruunan kanssa kävelemään tallia kohti Vissen tahtiin. Tallilla avasin oven ja vein Vissen sen karsinaan, jonka jälkeen kävin sulkemassa tallin ulko-oven. Harjasin hoitohevostani pitkillä vedoilla ja huomasin sen nauttivan. Pian ovesta tuli tyttö taluttaen ponia. -Muista sitten laittaa ulko-ovi kiinni, nyt kun kerta on näin kylmä, vinkkasin tytölle. -Joo, vastasi tyttö ja lähti laittamaan ovea kiinni. Vein harjan harjalaatikkoon ja vaihdoin sen kaviokoukkuun. Visse oli karsinassa vapaana, sillä se oli niin kiltti, etten uskoisi sen karkaavan. Siirryin ruunan oikealle puolelle ja nostin sen kavion. Kaivoin liat kaviosta ja siirryin takajalkaan. Tein niin, toisen puolen jaloillekin. Vein kaviokoukun pois ja rapsutin ruunaa hetken, ja sen jälkeen jätin sen karsinaan odottamaan tuntialista joka sillä ratsastaisi. Lissu & Visse 3hmKiva tarina:)! -Iida
|
|
|
Post by Lisbeth on Nov 15, 2012 16:22:07 GMT 1
Yleistunti 10.11Kun olin valmis lähdin raahautumaan satulahuoneeseen, josta otin mukaani, oman kypärän, satulan ja suitset. Kävelin takaisin Vissen karsinalle. Ruuna seisoi silmät puoli kiinni, takastaan lepuuttaen. Nostin varovaisesti ja hitaasti satulan ruunan selkään sään päälle ja liu’utin sitä taaksepäin. Kiersin toiselle puolelle ja suoristin huovan. Laskin satulavyön alas ja löysäsin sitä hieman, aavistellen ettei se menisi iso mahasen ruunan ympäri. Kiersin hevosen vasemmalle puolelle ja kyykistyin ottamaan vyön. Kiinnitin vyön vastinhihnoihin ja kiristin. Ruunan korvat liikahtivat hieman taaksepäin. Suitsin ruunan vielä ja sitten olin valmis, vain kypärä päähän. Vilkaisin kelloani ja kysyin jos Disa olisi valmis. Ja olihan hän. Lähdimme taluttamaan hevosia ulos. Pysäytimme hevoset tallinpihalle. Vedin jalustimet alas, mittasin ne sopiviksi ja kiristin vielä vyötä. Ponnistin ylös ja niin istuin ensimmäistä kertaa hoitsuni selässä. Kiristin ylhäältä vielä satulavyötä ja lähensin jalkkareita reiällä. Pian Iida kiiruhti meidän luokse ja kysyi jos me oltaisiin valmiita, vastasimme myöntävästi. Lähdimme kävelemään Iidan perässä. Naisen vaaleat hiukset heiluivat tahdissa. Visse käveli koko matkan rauhallisesti. Iida avasi maneesin oven ja käski meidän kävellä urien sisäpuolella. Visse totteli hyvin ulkopohjetta, jolla pyysin sen uran sisäpuolelle. Ruunan pää heilui käynnin tahdissa. Aloin lyhentämään ohjia Iidan käskystä ja Visse jännittyi hetkeksi, mutta rentoutui kuitenkin. Pyysin sitä tomerasti eteen ajavilla avuilla ja se vastasi niihin kiitettävästi. Nostin ruunalla ravin ja kevensin sen tahtiin. Visse tuntui tahmealta heti alkuun ja jouduin tekemään hieman työtä jotta saisin sen ravaamaan reippaasti. Sitten pian vaihdoimme suuntaa, täyskaarrolla. Iida komensi meidät käyntiin ja antamaan pitkän ohjan. Hetken kävelyn jälkeen ohjat kerättiin taas ja olisi aika nostaa laukka. Ratsastin harjoitusravia lyhyen sivun, jonka jälkeen nostin laukan. Visse nosti ja ylläpiti sitä helposti, joten minun ei oikeastaan tarvinnut tehdä paljoakaan. Hidastin raviin ja katsoin, kuinka Disa oli nostamassa laukkaa, mutta Aada ei näyttänyt olevan kovinkaan yhteistyö haluinen. Tyttö pyysi raipan, jonka jälkeen sai hyvin laukan nousemaan. Nostimme laukan vielä pari kertaa, jonka jälkeen laskimme käyntiin, mutta piti säilyttää ohjastuntuma. Tulisimme pohkeen väistöä. Visselle se mahtoi olla hieman hankalaa sillä se ei väistänyt ollenkaan vaan käveli sivuttain, vältellen apujani. Tulimme vielä sen pari kertaa, ja sitten käveltiin löysin ohjin loppukäyntejä. Lissu & Visse 4hm♥ Read more: ylakokon.proboards.com/index.cgi?board=tuntiilmoitukset&action=display&thread=23#ixzz2CIyd3KtaKiva tuntitarina(: Vissehän on oikein hyvä ratsu sinulle! -Iida
|
|
|
Post by Lisbeth on Nov 27, 2012 18:34:28 GMT 1
Visse oli tarhassa huomasin sen heti kun astuin talliin, joten mitä tein ensimmäisenä oli että lähdin hakemaan sitä tarhasta. Ulkona tihkutti, joten yritin olla nopea, yhtäkkiä takaani kuului askeleita. - Hei! huudettiin takaani.
Käännyin ympäri. Iida ja sinitukkainen tyttö, Disa juttelivat riimun narut käsissään. Hidastin vauhtiani, jotta olisin heidän kohdalla.
- Haetaan nyt kaikki hevoset sisään, sillä sääennustus lupasi vettä, Iida sanoi. - Joo okei voinko ottaa jonkun toisenkin Vissen lisäks, sillä mulla on vaan yks naru. - Ota tämä mun naru, ja sitten jos otat myös Kirpun? - Joo voin ottaa, hymyilin. - Ja Disa ota myös sitten Deisi, Iida käski tyttöä hymyillen.
Iida seurasi minua hevosten tarhaan. Kävelimme yhdessä hevoslaumaa kohti, jotka mussuttivat heinää. Otin ensin kiinni Vissen riimusta ja sitten raahasin sen perässäni Kirpun luo. Nappasin siis myös tamman riimusta kiinni ja lähdin vetämään hevosia perässäni. Molemmat kävelivät kiltisti perässäni. Pääsin portista ulos ja ohi meni Disa kahden pienen ponin kanssa. Vettä oli alkanut sataa jo ihan kunnolla. Odotin, jotta Iida pääsisi ulos tarhasta ja suljin sen. Talutin Visseä oikealla puolellani ja Kirppua toisella.
Talliin päästyämme veimme hevoset niiden karsinoihin ja lähdimme hakemaan loppuja. Sain haettavaksi Palmun ja Esterin. Ja Iida haki kiukkuisen Accen. En ollut varma ketä Disa talutti, mutta hevonen se oli…
Kun olin päästänyt taas ruunat niiden omiin karsinoihin ja heinät oltiin viety karsinoihin menin Vissen karsinalle ja aloin harjata sitä, tosin ensin rapsuttelin ja kuiskuttelin ruunalle kaikenlaista ja se kuunteli minua!
Kävin läpi molemmat puolet ja vein harjan pois. Hain kaviokoukun ja siirryin Vissen oikealle puolelle ja kyykistyin nostamaan ruunan jalan. Etukavio onnistui hyvin, mutta tokaa ottaessa ruuna tuntui kaatuvan päälleni, se ei pitänyt yhtään itseään pystyssä vaan nojasi koko painollaan minuun. Kunnes en voinut oikeen muuta kuin päästää kavion maahan. Ruuna hätkähti, mutta seisoi taas omilla jaloillaan väsyneesti minua katsellen. Menin ruunan vierelle ja silitin sen päätä. Vein kaviokoukun takaisin laatikkoon. Kävin ulko-ovella kurkkaamassa jos sade olisi lakannut niin että pääsisin kuivana maneesiin mutta eihän se ollut eikä päälläni ollut kuin lämmin huppari, joten päätin että menisin ensi kerralla sitten.
Joten päätin lähteä kotiin, mutta kävin vielä muiskauttamassa Visselle pusun♥
HM 5♥ sori lyhyys... :/
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Nov 28, 2012 17:58:34 GMT 1
Ensimmäinen palkintokuva Lisbethille ahkerasta hoitamisesta! Kuvassa Lisbeth loimittaa Visseä
|
|
|
Post by Lisbeth on Dec 2, 2012 10:50:49 GMT 1
HM 6
Kävelin rauhallisesti kohti Vissen tarhaa, ulkona oli -15 astetta ja hengitykseni höyrysi. Avasin portin ja sukelsin sen alta.
- Vissee..! kutsuin hevosta joka ihmeen kaupalla lähti lompsimaan luokseni. Hymyilin. Ja kävelin ruuna vastaan ja kiinnitin narun sen riimuun. Se tunki päänsä kainalooni ja puhalsi lämmintä ilmaa käsiini. Annoin Visselle merkiksi seurata minua ja tottelihan se. Kävelimme rauhallisesti Vissen vauhtia. Ruunan loimi rahisi sen askeleiden mukaan. Vedin ruunan talliin ja sen omaan karsinaan. Päästin sen irti ja annoin olla hetken yksin. Tallin ovi kävi. Kurkkasin Vissen karsinasta ja tajusin että se oli Iida. - Moi, huikkasin naiselle hymyillen. - Katos hei, nainen vastasi hymyillen. - Kuule mä suunnittelin että voisin mennä Vissen kanssa rauhalliselle maastoreissulle, nii käviskö se? - Joo käy, ota vaan puhelin mukaan. - Joo otan. Nainen lähti omiin matkoihinsa, mutta huikkasi kuitenkin vielä, että ovet on pidettävä kiinni nyt kun on näinkin kylmä.
Avasin Vissen loimen solkia, hyräillen joululaulua. Vedin loimen pois ja asetin sen loimitangolle joka oli Vissen karsinan ovessa. Ja otin itselleni harjan jolla harjasin ruunaa. Siinä ei ollut mitään likaa olihan talvi, ja sillä oli ollut loimi päällä. Otin vielä kaviot ja ruuna oli koko toimituksen ihan nätisti.
Lähdin hakemaan Vissen varusteita. Mutta puin myös itselleni kypärän ja vedin heijastin liivin ylleni. Vissen karsinalla avasin oven ja vedin sen kiinni kun olin karsinassa. Nostin varovasti satulan Vissen selkään ja laskin satulavyön alas. Vedin vyötä ruunan ison mahan ympärille ja vihdoin se kohtasi vastinhihnat, joihin sitten kiinnitin vyön. Suuntasin Vissen pään viereen ja otin riimun ruunan päästä pois ja suitsitin sen. Kiristin vielä vyötä vähän. Ja lähdin taluttamaan ruunaa ulos tallista. Ulos päästyämme suljin oven. Talutin Visseä vielä vähän eteenpäin ja laskin jalustimet alas. Kiristin vielä vyötä ja sain sen kiristymään parilla reiällä. Keräsin ohjia vasempaan käteeni ja laitoin vasemman puolen jalan jalustimeen ja oikean käden takakaarelle ja ponnistin ylös. Selästä käsin vielä kiristin vyötä ja sillä jalustimet oli sopivat pyysin Vissen eteenpäin.
Ohjasin ruunan metsä polulle, jota joku oli jo ratsastanut jälkien perusteella. Ruuna käveli rennosti löysillä ohjilla pää heiluen. Hetkenpäästä keräsin ohjia ja annoin Visselle merkin pohkeillani lähteä raviin. Se lähti rauhallisesti eteenpäin kevensin sen askelten mukaan. Pakkanen pisteli poskiani.
Annoin Visselle laukka pohkeet ja se lähti keinuvaan pehmeään laukkaan. Ponnistin itseni ylös ja annoin Visselle ohjaa lähteä kovempaan menoon. Tuuli hulmutti ruskeita hiuksiani ja posekni tuntuivat että ne olisi jäässä. Istuin harjoitus laukkaan ja pidätin Visseä. Annoin sen vielä ravata ennen kuin otin käyntiin.
Taputin ruunaa kaulalle, lumihiutaleiden peittämälle kaulalle♥
Aivan ihana kuva, kiitos♥ Sori lyhyys taas kerran...
Kiva tarina, pituudella ei oo edelleenkään väliä (; -Iida
|
|
|
Post by Lisbeth on Dec 26, 2012 11:48:06 GMT 1
JoulumaastoTulin tallille ajoissa hakemaan Visseä tarhasta. Ruuna tarhaili kaikessa rauhassa muiden kanssa, eikä arvannutkaan, että pian laukattaisiin kovaa lumi pöllyten. Visse vaikutti nytten jo reippaammalta mitä yleensä. Se käveli pää korkealla hetken, joka jälkeen henkäisi korvaani. Silitin ruunan kaulaa. Talutin ruunan sen omaan karsinaan. Menin itse perässä ja aloin avata loimen solkia. Ruunan pää roikkui alhaalla ja se hamusi turvallaan vanhoja heinän korsia. Laitoin loimen telineelle ja otin pölyharjan, sillä kun oli ollut loimi niin se oli helppo harjata. Hain Vissen varusteen ja aloin satuloida sitä. Ruuna haisteli satulaa hieman ja nostin sen Vissen selkään. Suoristin huovan, ja kiersin oikealle puolelle laskemaan vyön ja suoristamaan huovan siltäkin puolelta. Takaisin vasemmalle puolelle ja kiristämään vyötä, vyö meni suht helposti ’kiinni’. Kiristin sitä vielä hieman. Muistin, että pitäisi olla heijastinliivi ja lähdin hakemaan sitä. Iida oli hakemassa Hallan varusteita. - Ooksä valmis pian? blondi nainen kysyi minulta. - Oon suitset vielä, vastasin. - Okei tuu sit heti ulos, nainen muistutti minua. Palasin karsinalle ja vedin kypäräni päähän, jonka olin jättänyt loimitelineeseen. Siirryin karsinan puolelle ja otin Visseltä riimun pois ja laskin ohjat sen kaulalle. Ruuna avasi hienosti suunsa ja minun oli helppo suitsittaa se. Parit soljet kiinni vielä ja ulos. Iida ja olisiko ollut Akku? Seisoivat hevostensa kanssa. - Sori kun kesti… mumisin. Vedin jalustimet alas. Ja kiristin vyötä vielä sen verran mitä meni ja ponnistin selkää. Jalustimet oli sopivat ja nopeasti kiristin vyötä. Iida kysyi tytöltä, jos hänen hevosensa voisi olla viimeinen ja tyttö nyökkäsi. Matkaan lähdettiin, ohjasin Vissen Hallan perään. Metsätie oli aurattu ja sitä oli paljon mukavampi mennä, kuin silloin kun lunta oli polviin. Hevoset kävelivät rauhallista vauhtia. Ainut inhottava asia oli kylmyys. Sain vilunväristyksiä, ja koko kehoni tärisi niiden ansiosta. Iidan reipas ääni piristi kummasti, nainen kysyi jos ravaisimme, innostuimme heti. Iida nosti Hallalla ravin ja se vastasi heti pyyntöön, Visse teki samoin. Se oli ihanan reipas, verrattuna yleisesti. Nenääni paleli, samoin korvia. Otimme käyntiin ja annoimme pitkän ohjan. Käännyimme pellolle, joka näytti oikein kutsuvan laukkaamaan. Mutta emme kävelleet paljoa, sillä Iida ilmoitti, että ravaisimme lyhyen pätkän ja nostaisimme sen jälkeen laukan. Pitäisi nousta ylös, Vissellä oli niin pehmeet askeleet, että se ei olisi vaikeaa pysyä ylhäällä. Halla nosti ensin ravin ja sitten laukan. Visse teki samoin, mutta jäi heti Hallasta, sillä tamma päästeli ihan täysiä. Vissen pehmeät askeleen kiikuttivat minua eteenpäin. Edessäpäin Iida jo odotteli meitä hermostuneen hevosen selässä. Pidätin ruunaani ja se laski helposti käyntiin. Kävelimme rauhallisesti tallia kohti, talutin Vissen sen karsinaan ja riisuin sen varusteet. Vein ne satulahuoneeseen ja hain rehulasta leivän ruunalle palkinnoksi hienosta käyttäytymisestä. Ruuan otti sen kiltisti. Kiitos kivasta maastosta Iida! Oikein mukava tarina Joulumaastosta, vaikka olikin tosi kylmä... Ja Vissehän meni todella mukavasti (;; -I
|
|
|
Post by Lisbeth on Dec 30, 2012 15:12:15 GMT 1
Estetunti
Kiireessä harjasin Vissen ja varustin sen olin tullut myöhässä tallille, ja nyt oli kiire. Kun olin varustanut ruunan lähdin viemään sitä ulos, Iida oli jo melkein selässä. Laskin Vissen jalkkarit alas ja kiristin vyötä. Ponnistin ylös ja kiristin vielä ylhäältä satulavyötä. - Hei sori kun kesti…. Akku tuli pihalle puhisten toppavaatteissaan, näytti siltä että tytöllä oli tullu kiire. – Lähetään nyt sinne maneesiin. Akku käveli meidän perässä maneesille ja käski käyntiä pitkin ohjin kun olimme maneesissa. Visse käveli kaikessa rauhassa. Akku rehasi puomeja ja tolppia maneesin keskelle ja siitä paikkoihin, joista meidän kuuluisi hypätä ne. Otimme ohjat käsiin Akun käskystä ja aloimme ravailla. Hetken ravattuamme piti nostaa laukka C-kirjaimesta. Iida ratsasti ensin ja Hallalla näytti olevan energiaa….
- Lisbeth ja Visse! käskevä ääni komensi ja näpäytin Visselle laukka-avut. Se nosti hitaanlaisen ja huonosti pyörivän laukan. Akun kehotuksesta näpäytin ruunaa raipalla pohkeen taakse, josta se nosti huomattavasti reippaamman laukan. Seuraavaksi oli pienen sarjan vuoro ja Iida aloitti sen, sillä aikaa ravasin Vissellä ympyrällä reippaasti. Kun oli meidän vuoro, nostin ruunalla laukan ja se meni esteiden yli kiltisti ja reippaasti. Taputin hoitohevostani kaulalle. Toisella kierroksella Visse tuli rauhallisesti ja reippaasti ja minun oli helppo mukautua hyppyyn.
Akun tehtyä rata aloimme hypätä sitä. Visse tuli kiltisti ja laiskasti sen normaaliin tapaan. Sain siihen silti sen verran reippautta, että eron huomasi alkuun verrattuna. Iida ratsasti hyvin Hallaa, olisin varmasti jo tippunut selästä, jos olisin ratsastanut Hallaa, ajattelin. Ratsastimme radan vielä pari kertaa, sillä aikaa kun oli. Visse toimi paljon paremmin, nyt lopusta ja oli huomattavasti enemmän avuilla. Ravasimme vielä loppu ravit, ja kävimme kävelemässä kentällä vielä lopuksi.
Hoidin Visseltä varusteet pois ja laitoin sille fleese-loimen päälle, hikinen kun oli. Kävin rehulasta hakemassa porkkanan, jonka syötin hoitsulleni, halasin Visseä vieä ennenkuin lähdin kotiin♥
8HM
|
|
|
Post by Lisbeth on Jan 8, 2013 18:02:53 GMT 1
Se oli vain jänis
Yläkokkoon vievä tie oli jäässä ja minun piti suunnilleen hiipiä sitä pitkin eteen olisi kaatunut. Kannoin käsissäni kypärää. Talviratsastushousuni suhisivat kävellessäni. Nykäisin voimakkaalla liikkeellä tallinoven auki ja kiisin tallitupaan. Jätin kypärän penkille ja lähdin puolijuoksua takaisin tallin ja nappasin yhdellä kätevällä otteella riimunnarun käsiini ja lähdin kohti Vissen tarhaa. Tarhoillekin vievä polku oli jäässä, päätin ilmoittaa Iidalle että hän voisi hiekoittaa tien. Olisin valmis auttamaan häntä. Vissen tarhassa, kaikilla oli loimet päällä. Kaikki hevoset katsoivat tylsästyneesti minua, ja jatkoivat syömistä. Kävelin Vissen luokse ja silitin sitä ennen kuin kiinnitin sen naruun. Lähdin vetämään ruunaa perässäni. Se käveli yllättävän pirteästi, ilmeisesti pakkanen tekee ruunan energisemmäksi. Nyt päätin sen lähtisin maastoon, ja laukkaisin pitkän pätkän. Antaisin ruunan päästellä menemään!
Kiinnitin ruunan käytävään ja kävin sulkemassa tallinoven. Ruuna haukotteli makeasti. Avasin Vissen loimen ja asetin sen ruunan ovessa olevalle loimitelineelle. Otin pöly suan ja suin ruunan molemmat puolet sillä. Se lepuutti takastaan ja painoi päätään alas. Rapsutin sen säkää, ennen kuin vaihdon kaviokoukkuun. Nostin jalan kerrallaan ja kaivoin lumet irti niistä.
Vein kaviokoukun laatikkoon ja lähdin hakemaan kypärää ja suitsia. Sillä tein päätöksen vielä, menisin ilman satulaa. Iida istui tallituvassa tekstaten jollekin.
- Moi, kelle textaat? kysyin virnistellen. - Hei, yhelle vaan… - Joku poika? - Joo, oikeestaan MIES! Iida virnisteli minulle takaisin. - Mä oon muute menos maastoon ilman satulaa, käykö? - Joo kyllähän se käy muista vaan olla tippumatta, kun on pakkasta nii Visseki on aikas vauhdikas, blondi nainen virnisteli minulle. - Yritän olla juu, hei muute voiksä hiekottaa ton polun tarhoille. Olin jo lähellä kaatua. - Jos sä autat mua? - Joo autan sitte ku tuun maastosta.
Otin kypärän penkiltä ja kävin samalla matkalla hakemassa Vissen suitset. Suitsitin reippaalta vaikuttaneen ruunan, ja painoin kypärän päähäni ja lähdin vetämään ruunaa perässäni tallin ovista ulos. Käänsin sen niin että saisin ovet kiinni ja sen jälkeen kuljetin sen aidan viereen josta ponnistin ylös. Ratsastuskenkiä en vaihtanut, vaan ratsastin huonoilla Ugg-kopioilla. Ne olivat silti lämpimät.
Pyysin ruunaa kevyesti kantapäilläni eteenpäin ja se vastasi pyyntööni energisesti, ja lähti lompsimaan pää askeleiden mukaan notkuen. Ruunalla oli löysä ohja ja silti nyki lisää ohjaa. Ulkona ei ollut paljoa pakkasta, eikä minulla ollut kylmä kuin sormiin, jotka oli puristunut ohjien ympärille. Maastotiellä oli ihan rauhallista, vain yksi auto tuli vastaan ja Visse ohitti sen säpsähtämättäkään. Painoin kantapäät ruunan kylkiin ja se lähti ravailemaan rauhallisesti, kaviot kumisten hiljaisessa illassa. Hyräilin itsekseni. Tien yli juoksi jänis, joka sai laiskan ja rauhallisen ruunan lähtemään laukkaan. Roikuin ruunan harjassa, sahaten ohjista ruuna oli purrut kuolaimeen kiinni, eikä totellut pidätyksiä. Laukkasimme tienhaaran ohi ja jatkoimme Vissen haluamaan suuntaan. Kohta se rauhoittuu, kohta se rauhoittuu, hoin itselleni ja hengitin syvään. Ruuna laski pian sitten raviin, siitä käyntiin ja sitten se pysähtyi ja hengitti raskaasti ja tiheästi. Silitin sen vähän hikistä karvaa ja käänsin sen kohti tallia. Sen pitäisi jäähdytellä, kun kerran spurttasi niin kovaa, eikä seistä paikallaan. Se löntysteli sen tuttua käyntiä, jota se harrasti alkeistunneilla.
Tallin pihalle päästyämme hyppäsin alas selästä ja talutin Vissen takaisin talliin. Siellä hoidin sen, loimitin ja lähdin viemään takaisin ulos. Visse käveli kiltisti vierelläni, Iida oli näköjään jo ehtinyt hiekottaa, luultavasti joku autto.
Jätin Vissen tarhaan muiden kanssa ja lähdin kotiin.
Lissu & Visse 9♥
Hahahh kiva tarina(;; Visseltä aika uutta säikähtää noin vain jänistä, mutta kertahan se on ensimmäinen(vai miten se sanotaa...) onhan se kuitski vaa niin kiltti(;;
|
|
|
Post by Lisbeth on Jan 22, 2013 17:38:14 GMT 1
Ulkona oli alkanut pimetä, kun talutin Vissen ulos tallista. Laskin jalustimet alas ja kiristin voimakkaasti vyötä. Nostin jalkani jalustimeen ja otin ohjista ja takakaareesta kiinni ja ponnistin selkään. Varmistin vielä vyön ennenkuin pyysin Visseä eteenpäin kohti maneesia. Se käveli ponnistellen lumihangessa, jossa ei ollut kävellyt muita, kuin hevosia ja pari ihmistä. Laskeuduin alas satulasta avatakseni maneesin oven. Maneesissa oli täysi tohina. Hevosia juoksi ympäri uraa ja jotkut nostivat laukkaa. - oo sori, en tajunnut että täällä olisi tunti... Sönkötin hämmästyneelle Sannalle. - No joo oisit voinu varmistaa sen, vaikka joltain joka oli tallissa, mutta kun ulkona on niin kylmä ja jos et häiritse tunnilla olevia niin voit vaikka ratsastaa peili päädyssä. - okei kiitos, hymyilin naiselle kiitollisena ja hän punttasi minut takaisin selkään ja sulki oven. Ratsastin Vissen peili päätyyn löysillä ohjilla. Ruuna käveli laiskasti. Kiersin pariin kertaan maneesin peili puolen ja aloin kiristämään ohjia. Painoin kantapääni ruunan kylkiin ja se lähti ravaamaan, ensin laiskasti ennenkuin pysin sitä reippaammin eteenpäin. Ratsastin kulmat kunnolla ja asetin sitä sisäänpäin. Istuin harjoitus raviin ja vaihdoin suntaa täyskaarrolla. Ja ravasin toiseen suuntaan. Huomasin Vissen olevan jäykempi tähän suuntaan ja tein enemmän asetusta ja voltteja. Lisäsin sen ravia ja tein hidastuksia. - me lähetään nyt niin pääset ratsastaan isompaa uraa! huikkasi Sanna ja ohjeisti tyttöjä ennenkuin avasi oven ja päästi ne kylmään talvi-ilmaan. Ratsastin Vissen raippaassa ravissa kohti katsomo päätyä, jossa nostin laukan. Visse meni yllättävän reippaasti. Käänsin sen isolle pääty-ympyrälle. Kun yhtäkkiä lumet tippui katolta ja Visse teki nopean sivu liikkeen ja mätkähdin alas. Ruuna juoksi hetken pää pystyssä ennenkuin rauhoittui ja laski käyntiin ja köpötteli luokseni kuin pyytääkseen anteeksi. Rapsutin sitä palkitsevasti, nlusin uudestaan selkään ja laukkasin molempiin suuntiin vielä ennenkuin otin raviin josta laskin käyntiin ja ratsastin pois maneesista. Tallissa hoidin sen ja heitin hieman heinää karsinaan. PS. Iida onko mun mahollista saada toinen hoitsu Vissen kanssa, niinku et mull ois kaks hoitsuu? ^^ kiva tarina, hyvä ettei pahemmin käynyt tippumisen kanssa! -I
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Jan 26, 2013 21:42:35 GMT 1
PK2 Lissulle ahkerasta ja tunnollisesta hoitamisesta! Jos haluut tosi kovaa, niin voit vaikka ottaa jonku hepan vuokralle
|
|
|
Post by Lisbeth on Mar 20, 2013 18:22:18 GMT 1
//Kiitos Iida kuvasta!:3
Ruskea läikkä lumessa
Se on aivan kamalaa, ihan hirveää, miten ne jaksavat? Sitä on kestänyt jo useita kuukausia, alan olla ihan lopussa. Joka päivä koulun jälkeen itkettää ja ajatuksissa siintää itsemurha. Olen kuitenkin jaksanut eteenpäin. Vielä. En tiedä kauan jaksaisin enää. Tänäänkin juoksin pitkän matkan kohti Yläkokkoa. Pian jalat olivat jo niin maitohapoilla, ettei jaksanut enää. Väännyin alaspäin ja otin tukea polvistani. Nyt se tulee, ehdin ajatella kun kouluruoka tunkeutui ulos sisältäni. Hiekkanen lumi sai nopeasti ruskean kirjavan peitteen joka haisi. Jatkoin matkaa. Talille ei ollut kovin pitkä matka enää. Nykäisin ruskean oven auki ja suuntasin ensimmäiseksi tallitupaan. Ripsivärini olivat levinneet ja naamaani oli jäänyt ruoan palasia, joka yökötti minua suuresti. Siistittyäni kasvoni lähdin tuntihevosten karsinoita kohti. Ne olivat vielä ulkona nauttimassa viileästä kevät ilmasta. Hain kottikärryt ja talikon. Visse on onneksi siisti kakkaaja ja lanta kasat ovat siistejä pinoja, eikä se potki niitä ympäriinsä. Heittelin lantaa kärryihin, kunnes huomasin jonkun seisovan karsinanovella.
-Hei voitko auttaa hakemaan hevosia tunteja varten sisälle? Iida kysyi minulta. -Joo voin mä oon ihan just valmis.
Heitin viimeiset kikkareet kärryihin ja lykin ne lantalaan. Kipaisin hakemaan vielä riimunnarun ennen kuin lähdin Iidan perään. Otin narun päähän Aadan, johon olen salaa ihastunut. Tamma näyttää niin kivalta ja lempeältä. Vein hevosen karsinaan ja kävi heti perään hakemaan Keikaria, suloista suomenhevos-ruunaa. Iida oli sinä aikana hakenut sisään jo suomenhevos-papat Esterin ja Palmun. Tallille saapui joukko iloisesti puhuvia suunnilleen minun ikäisiä tyttöjä. Tosin, heillä oli isot pakkeli kerrokset naamoillaan. Tytöt tarkastelivat tunti listaa, motkottivat Iidalle ratsupäätöksistä ja lähtivät varustamaan hevosiaan. He katsoivat minua arvostelevasti, mutta hymyilivät sitten kuin hyväksyäkseen minut. En keksinyt tekemistä joten kysyin Iidalta mitä tehdä ja hän ehdotti että voisin vaikka harjata jotain pikkuponia. Hymyilin idealle ja lähdin hakemaan Deisiä tarhasta. Pieni poni antoi kiltisti kiinni ja lähdin viemään sitä sisälle. Minua alkoi pakosta hymyilyttämään, sillä vaikka kuinka hitaasti kävelin, niin Deisi käveli silti hitaammin, vaikkakin ponin pienet karvaiset jalat tepsuttivat maata. Päästin tamman irti karsinassa ja aloin riisumaan kevyttä toppaloimea. Deisi katseli kiinnostuneena karsinan oven raosta, kun tuntilaiset kävelivät kiireisesti ympäriinsä. Aloin hikiviilalla, sillä sain nimittäin hyvin ponin talvikarvan irtoamaan. Vedin pitkiä vetoja alaspäin. Vaihdoin harjaa. Pian kuitenkin harjaukseni hidastui, kun tunsin jonkun katsovan minua. Käännyin katsomaan ketä – Lucas! Ilmeeni kirkastui, olin nähnyt tämän vasta pari kertaa.
-Hei, poika sanoi. -Juu moi, hymyilin. -Sä ootkin sitten saanut kunnon urakan, Luca katseli arvioivasti Deisiä ja sitten minua. -Mitääh…onko mussa jotain?! kysyin kauhistunut ja kysyvä ilme kasvoillani. -Hahahah ahahah, poika alkoi nauraa hekottaa, osoittaen housujani. Laskin katseeni ja tajusin, että housuni olivat ihan vaaleissa karvoissa. Se tästä vielä puuttuikin! Pyyhin vimmastuneesti käsilläni housuja, yrittäen saada karvat pois.
-Tuskin ne noin lähtee, Lucas sanoi virnistellen. -No miten sitten, tiuskaisin. -Ootpa sä kireellä? Pitääkö tulla hieromaan? Kysyi Lucas ja siirtyi taakseni ja otti olkapäistäni kiinni, ennen kuin ehdin väistyä. Olen herkkä olkapäistäni, päästin parkaisun livahtamaan suustani ja livistin nopeasti Deisin toiselle puolelle. -Mikäs sulle tuli? Lucas kyseli. -Haa ei mikään ota harja ja harjaa, komensin. Lucas totteli ja kaivoi piikkisukan laatikosta, joka roikkui karsinan ovessa. -Mäkin oon joutunu Iidan orjaks, arvaa vaan mitä tuskaa se on! -Aijjaa musta tää on ihan kivaa, mumisin. -Hullu tyttö, Luca sanoi enemmän itselleen, mutta tarkoitus oli kuitenkin luultavasti se että kuulisin.
Viskaisin kumisukan poikaa kohti, mutta se osui seinään, sillä Lucas ehti väistyä. Molemmat nauroimme. Lucas oli oikeastaan ihan kiva, mutta toisinaan aika moinen riesa. Otin kaviot ponilta ja me menimme katsomaan mitkä hevoset olisivat seuraavalla tunnilla. Ja lähdimme hakemaan niitä sisään. Hain myös Vissen, vaikkei se mennytkään seuraavalla tunnilla. Seuraavan tunnin ratsastajia saapui. Suurin osa näytti olevan tyytyväisiä kun huomasivat Lucaksen ja tytöt suorastaan pöllähtivät pojan ympärille, joka säteili huomiostaan.
Vedin Vissen loimen pois ja aloin harjaaman kilttiä ruunaa. Karvaa lähti myös tältä, muttei yhtä paljon, kuin Deisistä ja se oli helpotus. Kuulin Lucaksen hätistävän tytöt hevosten kimppuun jos tahtoivat ehtiä tunnille ja tuli taas roikkumaan karsinalle. En ollut huomaavanikaan poikaa vaan keskityin harjaukseen. Visse lepuutti silmiään ja takastaan, nauttien samalla harjauksesta. Ratsastajia meni ja tuli, ja niin oli Vissekin menossa tunnille.
#todella hyvä tarina ja sen alku! Lisää tämmötteitä, sä ootkin kehittynyt Vissen kanssa hyvin! Harjaile vaan lisää noita karvapalloja, sillä niissä on kunnon urakka! Kiva myös kun olit ottanut Lucaksen mukaan (;; -Iida
|
|
|
Post by Lisbeth on Apr 25, 2013 16:40:00 GMT 1
Pienen läskin hypytystä Saavuin tallille naama punoittaen pyöräilystä. Jätin vanhan mummopyöräni nojaamaan tallin seinään ja hipsin sisään. Kuulin iloisia ja leperteleviä ääniä yksityisten puolelta ja menin katsomaan mitä varten. Monta ihmistä seisoskelivat yhden karsinan luona, jossa huomasin Kipinän olevan. - Mitäs eikö Kipinä olekaan enää tuntihevosten puolella? ihmettelin. - Se mamma on synnyttänyt varsan hienosta suomenhevosorista, kertoi minuun päin kääntynyt, Sanna. Siirrtyin karsinan ovelle ja huomasin todella suloisen pienen tammavarsan. - Voooi kun sulonen, mikä sen nimi on? kysyin. - Yläkokon Hukatar. Katsoin tammaa, joka seisoi huterilla jaloillaan ja söi. Käväisin tallituvassa viemässä koulutavarani sinne. Vilkaisin myös ilmoitustaulua ja Visse menisi vasta illalla kahdeksalta, joten olisi aikaa puuhata sen kanssa. Hain hevosen sisään tarhasta, kevät auringon paistaessa. Talutin Vissen rauhallisesti sisään ja vein sen karsinaan. Päästin narun irti ja aloin riisua siltä loimea. Taittelin loimen siististi ja jätin karsinanovessa olevaan tankoon, roikkumaan. Otin kumisuan ja aloin harjaamaan sillä. Vissen karva ei ollut pitkää, niin kuin loimettomilla pikkuponeilla, vaan sen karva oli lyhyttä. Vaihdoin harjaa ja vetelin pitkiä vetoja voimakkaasti. Nappasin seuraavaksi kaviokoukun ja kyyristyin puhdistamaan ruunan kavioita. Niistä puhdistui helposti purut ja hiekka. Jätin ruunan karsinaansa ja lähdin tallitupaan, jossa istui Akku. - Moi mitä sä? kysäisin tytöltä, joka näytti tekevän läksyjä. - Ei täs mitään… tyttö vastasi hieman mutisten. - Aa..okei… Istuin pöytään ja kaivoin laukustani ruokani, mutta en ehtinyt avata niitä, kun Iida jo pyyhälsi sisään ja kailotti, jos voisimme auttaa tätä laittaa nopeasti hevoset kuntoon ja hakea seuraavia sisään. Laitoin ruokani sivuun ja lähdin Akun kanssa riimunnarut käsissämme kohti tarhoja. Kävelimme reippaasti kohti ensimmäistä tarhaa, josta nappasimme mukaan Aadan ja Keikarin. Minä lähdin ottamaan Accea kiinni, samalla kun Akku haki Kirpun sisään. Acce ei antanut ensin kiinni vaan lähti peruuttaen luotani korvat luimussa. Piilotin narun ja olin mukamas ottamassa helposti kiinni otettavaa Origoa, joka pälyili minua päin. Rapsutin ruunaa, kunnes Acen kiinnostus kasvoi ja tamma tuli varovasti luokseni. Sain sen otettua kiinni ja lähdin takaisin kohti tallia. Acce katseli ympärilleen pää koholla ja yritti puskea päin. Tällä tammalla ei ilmeisesti ollut kunnon kunnioitusta ihmisiä kohtaan, ajattelin tamman talloessa varpaitani, säikähdettyään lintua, joka lensi ohitsemme. Aloin laittamaan Accea kuntoon, kunnes karsinan ovelle ilmestyi lyhyt, laiha tyttö. - Mä meen tolla ponilla ens tunnilla, joten saanko laittaa sen? kysyi tyttö koppavasti. Päästin tytön karsinaan ja seuraavan äänen, kun kuulin oli parkaisu. Acce vissiin ilmaisi ärtymystään. Hymyilin itsekseni, enkä meinannut huomata kävelleeni melkein Lucaksen päälle. - Ämphh.. sori, olin ajatuksissani…. mumisin. - Ei se mitään, hymyili ruskettunut poika hurmaavasti. – Kuule mitä oot nyt tekees? - Ämm… en tiiä, vastasin. - Ajattelin vaan, jos haluut tulla mun kanssa juoksuttaan ja tai irtohypyttään Juttaa, sille ponille kun on hieman mahaa kertynyt, naureskeli poika. - Tjaa-a voisinhan mä tullakin. Lähdimme kohti tarhaa, josta juuri hain Acen. Iida tuli meitä vastaan ja passitti minut taluttajaksi viiden aikaan. Lucas nauroi vain, sillä ei itse siihen työhön joutunut. Poika haki todella helpon näköisesti iloisesti liikkuvan pienen ponin. Jutta haisteli minut läpikotaisin, kuin koira. Veimme ponin talliin ja harjasimme hieman karvapalloa. Olin aivan hevosen karvoissa, sillä Jutalla oli selvästi tosi paha karvanlähtö aika. Hain tamman suitset ja juoksutus liinan. Lucas suitsi ponin ja kiinnitti liinan sen kuolainrenkaisiin. Lähdimme kentälle ja aloin rakentamaan tallin vastaiselle pitkälle sivulle kolmen esteen sarjaa, samalla kun Lucas juoksutti Jutta. Laitoin ensin esteet vain maapuomeiksi. Lucas talutti vireessä olevan ponin esteiden alkuun, päästi narun irti ja maiskautti ponin vauhtiin. Jutta kiisi kovassa vauhdissa puomit ja otin sen kiinni esteiden lopussa, kehuen sitä. Nostimme esteen 30cm korkuisiksi ja Jutta tuli nekin helpon näköisesti. Poni näytti nauttivan hyppimisestä. Harmi, että olen jo liian pitkä sille, ajattelin. Hypytimme ponia vielä hetken, ennekuin veimme talliin. Visse oli vielä sisällä ja päätin mennä rapsuttelemaan sitä. Otin käteeni kamman ja selvitin lyhyehkön harjan. Pian olikin talutustunnin aika ja lähdin sinne pienen tytön kanssa, joka oli todella innoissaan tulevasta tunnista! Sori, ei ollut niin Visse painotteinen tarina, mutta tarina kuitenkin(; //No juu onhan se Hukatar aikamoinen söpöliini ja tulee luultavasti jäämään talliin (; kiva kun Lucaksen kanssa päätitte irtohypyttää Juttaa, ja eihän se mitään ettei ollut niin Visse painotteinen (:-Iida
|
|