Post by Iida on Nov 22, 2014 10:23:07 GMT 1
Lucia-kulkue 2014
Då i vårt mörka hus,
stiger med tända ljus,
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
13.12.2014, lauantai, vietetään Lucian muistopäivää myös Yläkokossa kulkueella. Kulkue kulkee lähtiteitä pitkit tuoden valoa naapureille. Tallipihasta kulkue starttaa 14 aikoihin ja palaamme tallille noin 15. Kulkueen jälkeen tallituvassa on tarjolla jokaiselle osallistujalle lussekatter (Lucia-pullia) ja glögiä. Kulkueeseen otetaan mukaan rajattomasti porukkaa, myös ulkopuolisia joko omilla tai tallin hevosilla, jotka tulee pukea teeman mukaisesti. Itselle voit pukea lämpimien vaatteiden päälle jonkun valkoisen tai punaisen suuren paidan.
Lucia-neito valitaan Yläkokkolaisten ja Neweläisten joukosta, pistä osallistumisen mukaan, jos olet halukas Luciaksi. Osallistuminen tähän alas / mailiin. Oma nimi sekä heppa, jos ulkopuolinen niin linkki sivulle.
Kulkueesta tulee pohjatarina, jonka mukaan mielellään saa Yläkokkolaiset kirjottaa, miksei myös ulkopuoliset!
Mukana:
Iida - Sanni
Luna - Kämpe
Saara - Vallu
Ronja - Vappu
Laura - Lilja, lilliekate.weebly.com/
April - Hurmaus
Lottis - Harley, funfair.suntuubi.com/?cat=18
Nopa - Lilli

POHJA
Ihan kuin tilauksesta oli eilen illalla satanut noin sentti lunta. Nyt pihalla oli ehkä yksi astetta miinusta, mukava keli siis. Parin päivän perättäiset sateet oli nyt jäätyneet lätäköiksi ja hevosten tarhat oli vetisiä loukkuja. Mutta maisemasta oli heti tullut jouluisempi. Lucia-kulkue lähtisi noin neljänkymmenen minuutin päästä Yläkokon jäiseltä pihalta. Olin hakemassa Sannia tarhasta, tamma oli kevyesti loimitettu. Kulkueeseen oli osallistunut yksi virallisesti ulkopuolinen, muut oli ennestään tuttuja. Tallustelin Sanni vierelläni varovasti tallia kohti, kun traileri ajoi pihaan. Nopeutin hieman vauhtia ja kävin viemässä Sannin talliin, ennen kuin menin ottamaan vieraat vastaan. Tummanruunikko nyffi ori talutettiin alas trailerin laskusiltaa. Ori pärskähti kovaäänisesti ja heilautti päätään.
’’Heippa, mä oon Iida, tervetuloa.’’ ojensin käteni orin omistajalle.
’’Kiitos, Lottis vaan.’’ naikkonen puristi reippaasti kättäni.
’’Tulkaa vaan tännepäin talliin, Harley – eikö se niin ollut? – voi varmaan olla täällä suuressa tallissa, vaikka se onkin tammojen ympäröimänä?’’
’’Juu voi olla.’’
Harley majoittui yhteen vapaaseen karsinaan yksäripuolella ja Lottis lähti hakemaan poninsa varusteita trailerista. Luciaksi valikoitunut Ronja oli tullut sillä välin ja harjasi reippaasti Vappua. Kävin viemässä Vapun karsinalle Lucialle tarkoitetun valkoisen viitan sekä tekokynttilöillä varustetun kranssin tapaisen. April ilmoitti olevansa tulomatkalla Lauran ja tämän hevosen Liljan kanssa, April itse lainaisi Hurmausta ratsuksi. Luna kävi kysymässä pikaisesti jos voisi tuoda Kämpen päätalliin, jotta ei tarvitsisi yksin siirtotallissa oleskella. Totta kai se kävi. Luna, joka oli ollut halukas Luciaksi, mutta jolta oli paikka mennyt ikään kuin sivusuun, ei kuitenkaan vaikuttanut pettyneeltä, vaan hipsi pirteästi hakemaan russrakastaan. Saarakin tuli paikalle, tyttö oli toivonut kolmea hevosta kulkueeseen, mutta olin riistänyt pois Pepin vaihtoehdoista, sillä tammalla olisi kuitenkin liikaa virtaa ja se pistäisi hösseliksi – mitä ei todellakaan kukaan toivonut, joten Saara lähti sitten metsästämään palominoruuna-Vallua.
Kaikki olivat nyt paikalla ja hevosia pistettiin reippaalla vauhdilla kuntoon. Vieraamme Lottis jutteli iloisesti Aprilin kanssa, eikä ainakaan vaikuttanut ulkopuoliselta, mikä helpotus. Sanni kurkki naapurikarsinan Harleytä ja ori kukkuili takaisin. Nopa hoiti pilkullista hoitohevostaan kuntoon ja tamma pukki ja koitti saada herkkuja minkä kerkesi. Laura pisti Liljaa kuntoon, tamman katsellessa ympärilleen kiinnostuneena.
Hevoset alkoivat olla valmiita, samoin ratsastajat, suojia pistettiin vielä paremmin jalkoihin ja varmistettiin satulavyöt, ennen kuin lähdettiin pihalle kiipeämään selkiin. Luna oli varmasti ensimmäisenä selässä ja jo valmiina lähtöön. Pieni ruskea russponi peruutti pari askelta, kun Lillin peppu tuli sitä liian lähelle. Luna varmisti jalustimet ja kiristi vielä ponin satulavyön. Yksi pari valmiina matkaan. Jouduin auttamaan Ronjaa Vapun kanssa, sillä tamma ei ollut hyvällä tuulella. Pihalla oli vielä hieman valoisaa, mutta pian kuitenkin jo pimeää. Annoin Lunalle, perää pitäjälle otsalampun samoin tungin oman kypäräni lippaan kiinni yhden.
Laura ja Lottis istuivat hevostensa selissä, April varmisti maassa vielä suokkiruunan mahavyötä, Nopa oli päässyt Lillin selkään, Saara oli juuri kiipeämässä tuolilta Vallun selkään. Nousin viimeisenä, kun kaikki oli selässä. Varmistin tamman vyön. ’’Onhan kaikkien vyöt nyt tarpeeksi kireällä ja jalustimet hyvän pitkät?’’
Lähdimme pihalta hiljaisessa, rennossa tunnelmassa, joka ehti kestää sillalle asti, jossa Vappu pisti vaikeaksi. Tamma ei meinannut ensin mennä sillan yli, mutta Ronjan itsepäisen eteenpäin ratsastuksen ansioista pystyttiin jatkamaan matkaa. Ratsastimme hiekkatietä, jonka molemmin puolin oli joulukoristeisia taloja, joiden ikkunoissa loisti joulutähtiä. Johdin letkaa, vaikka se olisi Lucian tehtävä, mutta Vappu itse ei siihen kyennyt, joten Sanni oli vetohevonen. Perää piti Luna ja Kämpe, jotka jäivät välillä turhankin kauas taakse, kun ruuna köpötteli omaa tahtiaan eteenpäin. Tytön blondi hoitaja oli koristellut ponia joulukuntoon ja ruunan päässä oli korvahuppuna tonttulakki ja harja oli letitetty punaisin pampuloin. Muitakin hevosia oli koristeltu.
Lauloimme kovalla kuuluvalla äänellä perinteisen Lucia laulun ja myöhemmin tonttujen juhlayön. Olimme kävelleet jo hyvän matkaa, kun Saara ehdotti pientä revittelyä, kävelimme hyväpohjaisella tiellä, jossa kyllä voisi laukata. Suunnitelma oli alun perin käynti maasto, mutta muidenkin mielipiteitä kysyttyäni tulin siihen tulokseen, että laukkapätkä ei tekisi yhtään huonoa. Nostimme käynnistä laukan ja sitten annettiin mennä. Sanni kiisi kovaa vauhtia, mutta Lucia-ratsu Vapun askeleet kuului takaa, samoin kuin muidenkin. Tanner tärisi varmastikin ja vauhti oli virkistävä. Laskettuani ravin kautta käyntiin varmistin muiden olevan vielä mukana ja hengissä.
Saara ja Ronja nauroivat vapautueesti ja Ronja koitti naurun välistä kertoa, että kranssi oli pari kertaa tippua. Hepat pärski tyytyväisinä ja kulkueessa juteltiin. Loppumatka käveltiin rauhassa ja laulettiin vielä Santa Lucia kertaalleen. Päästyämme tallille hepat riisuttiin ja hoidettiin kuntoon. Osa hepoista vietiin pihalle loimi päällä ja sen jälkeen mentiin tallitupaan hörppimään ihanan lämmintä glögiä ja pullaa. Radiossa soi joululaulut.
Kiitos kaikille ja hyvää Lucian päivää!?