Post by Iida on Feb 1, 2015 10:50:00 GMT 1
Kentälle on nyt satanut, noin 20cm nietos, joka kasvaa kasvamistaan ainakin pari päviää, eli torstaihin mennessä siellä on varmasti mukava hanki, jonne mennä treenaamaan koulua. Iidan pitämä tunti alkaa 17.00, ja säästä riippumatta mennään kentällä. Osallistumiseen pari/kolme heppatoivetta, saa osallistua yksärillä, maksuksi vastaaminen pohjan mukana tuleviin kysymyksiin tai vapaa tarina.
Osallistujat:
Anniina - Tara
Luna - Jaakko
Mila - Vallu
Pohja:
Koska viikonloppuna oli ollut plussaa, oli kenttä erittäin jäinen, mikä tarkoitti sitä, että kentällä ei todellakaan mentäisi. Jöö, olin toki luvannut, että säästä riippumatta mentäisiin kentällä, mutta se ei nyt todellakaan tule kuulonkaan. Perjantaina ja lauantaina oli plussaa, ja sunnuntaina pakkasta, ja tänään taas sitten vaihteeksi plussaa, voi kun mukavaa. Tunnille oli osallistunut kolme innokasta tai ehkä vähemmän innokasta koulutuupparia. Nimittäin Anniina, Luna ja Mila.
‘’Kuten ehkä huomasitte, missä kunnossa kenttä on, joten siellä ei voi mennä, mutta aattelin että voitaisiin mennä pellolle, kun se on ihan ok kunnossa, ja sielä on vielä hanki, eikä jäistä.’’
‘’Oi jes!’’ hihkaisi Luna.
Anniina näytti epäilevältä ja Mila piristyi selvästi, tosin Milan innostus laantuisi melko varmasti, kun kuulisi kenellä joutuisi mennä.
‘’Kiva, kiva, siis, eli Anniina mee sä Taralla, lähe vaan heti hakemaan, kun kenenkään muun heppa ei sielä ole, Tara antaa ihan kiltisti kyllä kiinni. Luna, kun sä et ketään toivonu niin käviskö Jaakko? Se voi jopa olla mukavan pirteellä tuulella. Ja Mila pääset kiipeämään Vallun selkään.’’
Mila yllättyi, mutta näytti suhtautuvan suopeasti ratsuunsa, jota lähti hakemaan heppatarhasta. Luna liukeni paikalta hakemaan Jaakkoa. Aloin lakaista lattiaa, odottaessani, että hevoset tuotaisiin sisään. Ensimmäisenä tuli Anniina rauhallisesti löntystelevän Taran kanssa, pian perässä tuli Mila ja Vallu. Myöhemmin Luna pääsi narun päässä torkkuvan Jaakon kanssa talliin.
‘’Sillä oli ilmeisesti väsy, Jaakkoa ei millään meinannu saada tarhasta tänne.’’ Luna naurahti ja rapsutti ruunaa säästä. Poni huohahti.
‘’Mila, Vallulle tulee takasiin suojat, Anniina, kuuleksä? Taralle tulee etusiin suojat ja Jaakolle myös! Ja pistäkää ittellenne turvaliivit varmuudeks päälle, jos ei oo omaa niin tallituvasta löytyy lainattavia.’’
Pian ratsastajat alkoivat roudata hevosten varusteita, sekä omiaan. Ketään ei tarvinnut auttaa, joten aika kävi ehkä vähän pitkäksi, mutta onneksi välillä niinkin.
‘’Ootteko valmiita?’’ huikkasin kuuluvaan ääneen.
‘’Vielä leukaremmi pitää pistää kiinni.’’ kuulin jonkun vastaavan.
‘’Valmiit voi alkaa tulla pihalle.’’ sanoin ja lähdin itse edellä.
Ratsastajat nousi selkään kentän edustalla, josta olisi helppo jatkaa pellolle. Autoin Lunaa kiristämään koulusatulavyön, ja varmistin myös muiden vyöt, Mila oli saanut Vallun vyön tarpeeksi kireälle. Taran oma ei mennyt kireämmälle. Lähdimme kävelemään pellolle, tie oli jäinen, sain köpötellä jalat suorina pysyäkseni pystyssä, hevosilla ei ollut ongelmia, sillä kaikille oli juuri vaihdettu hokit.
‘’No joo, ottakaa vaan ohjat ja kattokaa, että hevoset liikkuu heti reippaasti eteenpäin käynnissä. Lumessa ne joutuu nyt tekemään enemmän työtä. Mila ota vaan ohjat kunnolla käsiin, pidä kyynärpäät kyljissä ja kädet lähellä toisiaan, kauan molemmilla puolilla.’’
‘’Luna, ratsasta kädet alhaalla ohjat kädessä Jaakkoa eteenpäin, voit ottaa vaikka alkuun jalustimet pois, niin pääset syvemmälle satulaan ja saat annettua sille tehokkaat jalka-avut, sillä tää ei todellakaan oo lähelläkään Kämpeä taikka Accea.’’
‘’Anniina, istu rennosti, lonkat auki, pyöräytä jalkojas vaikka pari kertaa rentouttaakses ne. Hartiat taakse, nyrkit pystyyn. Muista Taran kanssa pitää avut yksinkertaisina, tästä tulee olemaan sulle paljon apua Surun kanssa, sillä varsalle tulee antaa yksinkertaisia apuja.’’
‘’Vaihtakaa suuntaa, ohjat pysyy saman pituisina. Luna,pidä ne ohjat kädessä, äläkä anna Jaakon vetää niitä pois sun käsistä, pyydä sitä nyt reippaasti eteenpäin. Suorista, nyt se kiemurtelee koska se ei tiedä mennäkkö eteenpäin.’’
‘’Mila, ala vaan heti taivutella Vallua. Päästä vähän edestä ja käytä paljon sisäjalkaa ja ulkokättä. Istu syvälle satulaan, ja tee pari kunnon volttia, joilla pyydät sitä eteen kunnolla, taivuta sitä hiljalleen, sisäsieran ja - silmäkulma kuuluisi sun nähdä.’’
‘’Anniina kantapäät alas, leuka ylös! Katse koko ajan eteenpäin, jotta sä näät mitä edessäpäin tapahtuu. Koita saada Tara myötäämään päällään, turvan kun sais osottamaan alaspäin niin näyttäis kivalta, sillä käynti on tosi siisti, se ottaa suuria askelia lumessa, eikä laahaa, toisin kuin Jaakko, Luna reippaammin eteenpäin!’’
‘’Ruvetaan sitten ravailmemaan, tehdään viiden askeleen siirtymisiä, niin, että tullaan viisi kevennettyä askelta ravissa, ja viisi käynnissä, saadaan hevoset toimimaan kunnolla ja kuuntelemaan teitä.’’
‘’Mila ja Luna reippaammin eteenpäin kädet alhaalla, pohkeet kiinni kyljissä. Anniina pehmeemmät siirtymiset.’’
Mila ratsasti hyvin Vallua, jopa paremmin kuin kuvittelin, tosin tiesin naisen osaavan ratsastaa, mutta ajattelin Vallun olevan jokseenkin tahmea ja jäykkä naisen makuun. Jaakko liikkui Lunalla ihan hyvin, tahmea se oli, mutta lämpeni kierros kierrokselta, ruuna jopa otti askeleen laukkaa yhdessä siirtymisessä, huh huh! Anniinalla oli hyvä touch Taraan, sai sen toimimaan selvillä, helpolla avuilla kivasti.
‘’Otetaan parit laukat, oikein valtavaa laukkaa, saatte jopa tulla kevyessä istunnassa, niin saatte hepan selän vapaaksi. Pitkien sivujen alussa nostetaan laukka, lyhyille tehdään ympyrät isossa, reippaassa ravissa. ‘’
‘’Luna, hyvä nosto, anna sen laukata, nyt kun se laukkaa, älä pelkää sen vauhtia, vaikka onhan se suurempi kuin russeilla.’’
‘’Hidasta, hidasta, Anniina. Ota voltti ja tuu vaikka käynnissä, mutta älä anna Taran rynniä. Ota selvä puolipidäte ennen pohjeapuja.’’
‘’Mila, päästä se liikkumaan, sillä Vallu tarvii tilaa laukkaan, ainakin ekalle kerralle, sitten se alkaa lämmetä. Taputa sitä, se joutu tosissaan rehkimään laukassa.’’
Laukat sujui kerta kerralta paremmin. Viimeisellä nostolla Vallu harppasi eteenpäin niin, että Mila horjahti nauraen, kiva nähdä ruuna niinkin positiivisena ja rennon vertyneenä. Peltotyöskentely oli sille selvästikin hyväksi. Jaakon laukat oli suuria, huomasi hyvin, että Luna oli pääasiassa mennyt pienillä poneilla, joten tyttö voisi ruveta ratsastamaan suuremmillakin. Anniina ratsasti Taraa hyvin, tyttö osasi hyvin antaa selkeät avut Taralle, jota se osasi tulkita. Surun ratsuttaminen tulisi varmasti sujumaan hyvin.
Kävelimme rauhassa tallille päin loppuravien ja käyntien jälkeen. Kaikki, hevoset sekä ratsastajat oli hikisiä. Hevosista sen näki, mutta ratsastajista sen tiesi vain valitusten perusteella.
Kysymykset:
1. Hevonen oli minulle....?
2. Jännittikö?
3. Sujuiko harjaus ja varustus mutkitta, vai sattuiko erimielisyyksiä?
4. Alkoiko tunti hyvin teidän osalta? missä pitäisi parantaa, mikä oli jo hyvää?
5. Tuntuiko hevonen eriltä, kun se joutui askeltamaan korkeammin hangessa?
6. Tuntuiko sinusta, että teillä oli heti kemiaa, vai syttyikö se ollenkaan?
7. Alkoiko tunnin loppuakohden sujua paremmin, vai oliko se molemmille yhtäpakkopullaa?
8. Kokonaisvaikutelma hevosesta ja tunnista?
9. Voisitko mennä samalla hevosella uudestaan?
Osallistujat:
Anniina - Tara
Luna - Jaakko
Mila - Vallu
Pohja:
Koska viikonloppuna oli ollut plussaa, oli kenttä erittäin jäinen, mikä tarkoitti sitä, että kentällä ei todellakaan mentäisi. Jöö, olin toki luvannut, että säästä riippumatta mentäisiin kentällä, mutta se ei nyt todellakaan tule kuulonkaan. Perjantaina ja lauantaina oli plussaa, ja sunnuntaina pakkasta, ja tänään taas sitten vaihteeksi plussaa, voi kun mukavaa. Tunnille oli osallistunut kolme innokasta tai ehkä vähemmän innokasta koulutuupparia. Nimittäin Anniina, Luna ja Mila.
‘’Kuten ehkä huomasitte, missä kunnossa kenttä on, joten siellä ei voi mennä, mutta aattelin että voitaisiin mennä pellolle, kun se on ihan ok kunnossa, ja sielä on vielä hanki, eikä jäistä.’’
‘’Oi jes!’’ hihkaisi Luna.
Anniina näytti epäilevältä ja Mila piristyi selvästi, tosin Milan innostus laantuisi melko varmasti, kun kuulisi kenellä joutuisi mennä.
‘’Kiva, kiva, siis, eli Anniina mee sä Taralla, lähe vaan heti hakemaan, kun kenenkään muun heppa ei sielä ole, Tara antaa ihan kiltisti kyllä kiinni. Luna, kun sä et ketään toivonu niin käviskö Jaakko? Se voi jopa olla mukavan pirteellä tuulella. Ja Mila pääset kiipeämään Vallun selkään.’’
Mila yllättyi, mutta näytti suhtautuvan suopeasti ratsuunsa, jota lähti hakemaan heppatarhasta. Luna liukeni paikalta hakemaan Jaakkoa. Aloin lakaista lattiaa, odottaessani, että hevoset tuotaisiin sisään. Ensimmäisenä tuli Anniina rauhallisesti löntystelevän Taran kanssa, pian perässä tuli Mila ja Vallu. Myöhemmin Luna pääsi narun päässä torkkuvan Jaakon kanssa talliin.
‘’Sillä oli ilmeisesti väsy, Jaakkoa ei millään meinannu saada tarhasta tänne.’’ Luna naurahti ja rapsutti ruunaa säästä. Poni huohahti.
‘’Mila, Vallulle tulee takasiin suojat, Anniina, kuuleksä? Taralle tulee etusiin suojat ja Jaakolle myös! Ja pistäkää ittellenne turvaliivit varmuudeks päälle, jos ei oo omaa niin tallituvasta löytyy lainattavia.’’
Pian ratsastajat alkoivat roudata hevosten varusteita, sekä omiaan. Ketään ei tarvinnut auttaa, joten aika kävi ehkä vähän pitkäksi, mutta onneksi välillä niinkin.
‘’Ootteko valmiita?’’ huikkasin kuuluvaan ääneen.
‘’Vielä leukaremmi pitää pistää kiinni.’’ kuulin jonkun vastaavan.
‘’Valmiit voi alkaa tulla pihalle.’’ sanoin ja lähdin itse edellä.
Ratsastajat nousi selkään kentän edustalla, josta olisi helppo jatkaa pellolle. Autoin Lunaa kiristämään koulusatulavyön, ja varmistin myös muiden vyöt, Mila oli saanut Vallun vyön tarpeeksi kireälle. Taran oma ei mennyt kireämmälle. Lähdimme kävelemään pellolle, tie oli jäinen, sain köpötellä jalat suorina pysyäkseni pystyssä, hevosilla ei ollut ongelmia, sillä kaikille oli juuri vaihdettu hokit.
‘’No joo, ottakaa vaan ohjat ja kattokaa, että hevoset liikkuu heti reippaasti eteenpäin käynnissä. Lumessa ne joutuu nyt tekemään enemmän työtä. Mila ota vaan ohjat kunnolla käsiin, pidä kyynärpäät kyljissä ja kädet lähellä toisiaan, kauan molemmilla puolilla.’’
‘’Luna, ratsasta kädet alhaalla ohjat kädessä Jaakkoa eteenpäin, voit ottaa vaikka alkuun jalustimet pois, niin pääset syvemmälle satulaan ja saat annettua sille tehokkaat jalka-avut, sillä tää ei todellakaan oo lähelläkään Kämpeä taikka Accea.’’
‘’Anniina, istu rennosti, lonkat auki, pyöräytä jalkojas vaikka pari kertaa rentouttaakses ne. Hartiat taakse, nyrkit pystyyn. Muista Taran kanssa pitää avut yksinkertaisina, tästä tulee olemaan sulle paljon apua Surun kanssa, sillä varsalle tulee antaa yksinkertaisia apuja.’’
‘’Vaihtakaa suuntaa, ohjat pysyy saman pituisina. Luna,pidä ne ohjat kädessä, äläkä anna Jaakon vetää niitä pois sun käsistä, pyydä sitä nyt reippaasti eteenpäin. Suorista, nyt se kiemurtelee koska se ei tiedä mennäkkö eteenpäin.’’
‘’Mila, ala vaan heti taivutella Vallua. Päästä vähän edestä ja käytä paljon sisäjalkaa ja ulkokättä. Istu syvälle satulaan, ja tee pari kunnon volttia, joilla pyydät sitä eteen kunnolla, taivuta sitä hiljalleen, sisäsieran ja - silmäkulma kuuluisi sun nähdä.’’
‘’Anniina kantapäät alas, leuka ylös! Katse koko ajan eteenpäin, jotta sä näät mitä edessäpäin tapahtuu. Koita saada Tara myötäämään päällään, turvan kun sais osottamaan alaspäin niin näyttäis kivalta, sillä käynti on tosi siisti, se ottaa suuria askelia lumessa, eikä laahaa, toisin kuin Jaakko, Luna reippaammin eteenpäin!’’
‘’Ruvetaan sitten ravailmemaan, tehdään viiden askeleen siirtymisiä, niin, että tullaan viisi kevennettyä askelta ravissa, ja viisi käynnissä, saadaan hevoset toimimaan kunnolla ja kuuntelemaan teitä.’’
‘’Mila ja Luna reippaammin eteenpäin kädet alhaalla, pohkeet kiinni kyljissä. Anniina pehmeemmät siirtymiset.’’
Mila ratsasti hyvin Vallua, jopa paremmin kuin kuvittelin, tosin tiesin naisen osaavan ratsastaa, mutta ajattelin Vallun olevan jokseenkin tahmea ja jäykkä naisen makuun. Jaakko liikkui Lunalla ihan hyvin, tahmea se oli, mutta lämpeni kierros kierrokselta, ruuna jopa otti askeleen laukkaa yhdessä siirtymisessä, huh huh! Anniinalla oli hyvä touch Taraan, sai sen toimimaan selvillä, helpolla avuilla kivasti.
‘’Otetaan parit laukat, oikein valtavaa laukkaa, saatte jopa tulla kevyessä istunnassa, niin saatte hepan selän vapaaksi. Pitkien sivujen alussa nostetaan laukka, lyhyille tehdään ympyrät isossa, reippaassa ravissa. ‘’
‘’Luna, hyvä nosto, anna sen laukata, nyt kun se laukkaa, älä pelkää sen vauhtia, vaikka onhan se suurempi kuin russeilla.’’
‘’Hidasta, hidasta, Anniina. Ota voltti ja tuu vaikka käynnissä, mutta älä anna Taran rynniä. Ota selvä puolipidäte ennen pohjeapuja.’’
‘’Mila, päästä se liikkumaan, sillä Vallu tarvii tilaa laukkaan, ainakin ekalle kerralle, sitten se alkaa lämmetä. Taputa sitä, se joutu tosissaan rehkimään laukassa.’’
Laukat sujui kerta kerralta paremmin. Viimeisellä nostolla Vallu harppasi eteenpäin niin, että Mila horjahti nauraen, kiva nähdä ruuna niinkin positiivisena ja rennon vertyneenä. Peltotyöskentely oli sille selvästikin hyväksi. Jaakon laukat oli suuria, huomasi hyvin, että Luna oli pääasiassa mennyt pienillä poneilla, joten tyttö voisi ruveta ratsastamaan suuremmillakin. Anniina ratsasti Taraa hyvin, tyttö osasi hyvin antaa selkeät avut Taralle, jota se osasi tulkita. Surun ratsuttaminen tulisi varmasti sujumaan hyvin.
Kävelimme rauhassa tallille päin loppuravien ja käyntien jälkeen. Kaikki, hevoset sekä ratsastajat oli hikisiä. Hevosista sen näki, mutta ratsastajista sen tiesi vain valitusten perusteella.
Kysymykset:
1. Hevonen oli minulle....?
2. Jännittikö?
3. Sujuiko harjaus ja varustus mutkitta, vai sattuiko erimielisyyksiä?
4. Alkoiko tunti hyvin teidän osalta? missä pitäisi parantaa, mikä oli jo hyvää?
5. Tuntuiko hevonen eriltä, kun se joutui askeltamaan korkeammin hangessa?
6. Tuntuiko sinusta, että teillä oli heti kemiaa, vai syttyikö se ollenkaan?
7. Alkoiko tunnin loppuakohden sujua paremmin, vai oliko se molemmille yhtäpakkopullaa?
8. Kokonaisvaikutelma hevosesta ja tunnista?
9. Voisitko mennä samalla hevosella uudestaan?