Post by Iida on Jul 17, 2015 13:11:50 GMT 1
Salomen yksityistunti ratsuna Hurmaus
‘’No joo kerää vaa ohjat ja ala ratsastamaan Hurmausta eteenpäin.’’ sanoin Salomelle, joka käskystä alkoi lyhentämään ohjia. Hurmaus oli laiska kuin mikä ja laahusti eteenpäin vähät välittämättä Salomen eteenpäin ajavista avuista. Kenttä oli ihan hyvässä kunnossa ja pihalla paistoi aurinko. Ihana keli. ‘’Noh, näpäytäppäs sitä sillä raipalla kun se sulla kerta on!’’
Ruuna otti pari reippaampaa askelta ja Salomen ilme kirkastui kunnes suomenhevonen taas hidasti. ‘’Ruvetaan vaan sitten ravailemaan.’’ komensin. ‘’Pidä ohjat kädessä, älä anna sille liikaa ohjaa, koska sitten se veltostuu!’’
Hurmaus ravasi laiskaa ravia eteenpäin, niin että laahustavat jalat nostatti ilmaan pölyä. Salome sai tosissaan tehdä työtä jotta sai ruunan liikkumaan eteenpäin. Pari kierrosta suoraan kun ratsukko oli ravannut käskin aloittamaan siirtymisharjoitukset. Eli viisi askelta käyntiä ja kahdeksan kevennystä ravissa, uudestaan viisi askelta käyntiä ja taas ravia, koko ajan siis samaa kenttää ympäri.
Oli hienoa nähdä kuinka Hurmaus, joka alkuun ei meinannut siirtyä käynnistä raviin nosti kevyennäköisesti pehmeän ravin. Suuntaa vaihdettiin ja samalla kaavalla jumpattiin toiseenkin suuntaan. Välikäyntien aikana kerroin, että harjoittelisimme kunnolla laukannostoja. Salome oli jo kokenut laukkaaja, mutta laukannostot on tärkeä osa laukkaa, ei laukka ole hyvä, jos se on nostettu huonosti.
Eli ideana oli nostaa laukka pitkien sivujen lopussa ja laukata lyhyt sivu. Pitkien sivujen alkuihin tehtiin ympyrät. Hurmaus nosti ensimmäiset laukat varsin huonosti, ja huomautinkin siitä närkästyneenä. Seuraavat laukat nousikin heti paremmin. Hurmaus otti jopa pari kertaa hieman korkeamman loikan, jonka voimin laukkasi lyhyensivun. Suunnan vaihdoin jälkeen oli ratsukko taas hetken hukassa yhteisestä sävelestä, mutta kyllä ne laukat onnistui tähänkin suuntaan. Ympyröillä Hurmaus kulki hyvää vauhtia laukkapätkän jälkeisillä vauhdeilla ja Salome sai taivutella ruunaa tosissaan, sillä se puski vastaan aikalailla.
Loppuravit tehtiin pitkin ohjin, jolloin vertynyt ruuna sai venytellä itseään alaspäin ja punanaamainen Salome taputtelikin hikistä ratsuaan kiitokseksi.
‘’No joo kerää vaa ohjat ja ala ratsastamaan Hurmausta eteenpäin.’’ sanoin Salomelle, joka käskystä alkoi lyhentämään ohjia. Hurmaus oli laiska kuin mikä ja laahusti eteenpäin vähät välittämättä Salomen eteenpäin ajavista avuista. Kenttä oli ihan hyvässä kunnossa ja pihalla paistoi aurinko. Ihana keli. ‘’Noh, näpäytäppäs sitä sillä raipalla kun se sulla kerta on!’’
Ruuna otti pari reippaampaa askelta ja Salomen ilme kirkastui kunnes suomenhevonen taas hidasti. ‘’Ruvetaan vaan sitten ravailemaan.’’ komensin. ‘’Pidä ohjat kädessä, älä anna sille liikaa ohjaa, koska sitten se veltostuu!’’
Hurmaus ravasi laiskaa ravia eteenpäin, niin että laahustavat jalat nostatti ilmaan pölyä. Salome sai tosissaan tehdä työtä jotta sai ruunan liikkumaan eteenpäin. Pari kierrosta suoraan kun ratsukko oli ravannut käskin aloittamaan siirtymisharjoitukset. Eli viisi askelta käyntiä ja kahdeksan kevennystä ravissa, uudestaan viisi askelta käyntiä ja taas ravia, koko ajan siis samaa kenttää ympäri.
Oli hienoa nähdä kuinka Hurmaus, joka alkuun ei meinannut siirtyä käynnistä raviin nosti kevyennäköisesti pehmeän ravin. Suuntaa vaihdettiin ja samalla kaavalla jumpattiin toiseenkin suuntaan. Välikäyntien aikana kerroin, että harjoittelisimme kunnolla laukannostoja. Salome oli jo kokenut laukkaaja, mutta laukannostot on tärkeä osa laukkaa, ei laukka ole hyvä, jos se on nostettu huonosti.
Eli ideana oli nostaa laukka pitkien sivujen lopussa ja laukata lyhyt sivu. Pitkien sivujen alkuihin tehtiin ympyrät. Hurmaus nosti ensimmäiset laukat varsin huonosti, ja huomautinkin siitä närkästyneenä. Seuraavat laukat nousikin heti paremmin. Hurmaus otti jopa pari kertaa hieman korkeamman loikan, jonka voimin laukkasi lyhyensivun. Suunnan vaihdoin jälkeen oli ratsukko taas hetken hukassa yhteisestä sävelestä, mutta kyllä ne laukat onnistui tähänkin suuntaan. Ympyröillä Hurmaus kulki hyvää vauhtia laukkapätkän jälkeisillä vauhdeilla ja Salome sai taivutella ruunaa tosissaan, sillä se puski vastaan aikalailla.
Loppuravit tehtiin pitkin ohjin, jolloin vertynyt ruuna sai venytellä itseään alaspäin ja punanaamainen Salome taputtelikin hikistä ratsuaan kiitokseksi.