Kanin päiväkirja

[Iida]

Yläkokon Ordagrann
''Kani''
russponi
hoitaja: Rosa

[Taiga]

Mä olen hoitaja, ja vieläpä ihanan pikkusöpöponskin Kanin hoitaja! Voisin kiljua riemusta, ja ilo tuntui poreilevan jo vähän yli, kuten laukussa hölskynyt kokikseni. Tuijotin bussin lattialla poreilevia hiilihappoja. Ei, ei tämmöinen kovis nolostuisi. Päätin ja nappasin paperia. Kuivasin bussin lattian ja istahdin takaisin penkille. Painoin STOP-nappia nähdessäni Yläkokon ratsastuskoulun. Astuin ulos bussista ja kiitin iäkästä bussikuskia joka jatkoi matkaa. Laukkailin pitkine koipineni tallin pihaan. Päälläni oli itseasiassa vain pirtsakanvihreä toppi, revityt pillifarkut ja converset, sillä en aikoisi vielä ratsastaa. Kohtasin heti pihalla naisen, jonka veikkasin olevan tallin omistaja. Hän katsoi minua yläilmoista hämmentyneenä. Noloa olla aina se lyhyin...
"Sinä oletkin varmaan Taiga, hei! Olen Iida, tallin omistaja", nainen arvuutteli.
"Juu", sanoin.
En ole ujo, en ole ujo, tavasin päässäni.
"Kani onkin tuolla siirtotallin puolella, tallissa häärää ainakin Luna, joten hän voikin näyttää tien siirtotalliin", Iida kertoi.
Päräytin maailman noloimman kysymyksen ilmoille:
"Oonko mä tallin lyhyin?" Kysyin ja nolostuin heti äärirajoille.
Olin äärimmäisen herkkä nolostumaan.
"Et ole, täällä on Charlotta niminen tyttö, joka on vain reilu 130cm pitkä", Iida kertoi ja lähti kulkemaan hevosten tarhoille päin.

Tallissa näinkin mun kanssa suunnilleen saman pituisen tytön, jonka arvelin olevan sitten Luna.
"Moi, hei, näyttäisitkö miulle missä siirtotalli on?" Kysyin tytöltä joka lapioi talikolla lantaa kottareihin.
"Juu, toki, itse asiassa mulla on siellä hoitoponi, ja karsinan putsaus on kohta valmis niin voin tulla siun kanssa sinne hoitelemaan!" Pirtsakka tyttö sanoi ja lähti kävelemään edelläni käytävää pitkin.
"Tässä on siirtotalli", hän esitteli.
"Joo, hoidan siis Kania, kuka näistä se on?" Kysäisin vielä.
"Tuo ruunikko ori tuossa", Luna selitti ja osoitti komeaa oriitta.
"Tuun kohta hoitelemaan Kämpettäni", Luna sanoi vielä ja lähti.
Jäin seisomaan avuttomana käytävälle. Sitten otin härkää sarvista ja päätin tehdäkin jotain. Menin tervehtimään ruunikkoa oripoikaa Kania.
"Hei!" Sanoin sille.
Kani vastasi pärskähdyksellä. Avasin varovasti karsinan ovea ja astuin sisään.
"Mitäs sanoisit hoitotuokiosta?" Kysyin oriilta.
Kani huiskautti häntäänsä mutta piti korvat valppaasti höröllään. Silitin ruskeaa päätä ja pörrötin mustaa otsaharjaa. Kani oli pienempi kuin kuvitelmissani, ihan hyvän kokoinen.
Päätin laittaa Kanin kiinni, joten otin karsinan ovessa roikkuvan riimunnarun ja kietaisin Kanin vetosolmulla kiinni. Huomasin harjapussien olevan karsinan ovissa roikkumassa, joten otin sieltä heti kumisuan ja rupesin pyörittelemään sähläävän oriin puruista täyttynyttä karvaa. Herra oli varmasti piehtaroinut. Pian huomasin siirtotallin oven aukeavan. Sisään astui Luna.
"Moi taas, tää tässä on mun hoitsu!" Luna esitteli ylpeästi rautiasta russia.
"Söpö!" Sanoin.
"Hui apua, mä en ole esittäytynytkään!" Luna säikähti.
"Iida kertoi, että sä olet Luna, ja mä olen Taiga", tuhahdin.
Miksi mun luonteeseen piti kuulua toi teinimäinen tuhahtelu ja dramaqueeneilu?
"Aa, kiva", Luna sanoi ja alkoi harjata pientä russiaan.
Kani sähelsi omiaan, ja yritti vähän näykätäkin, mutta luonteeseeni kuului napakkuus, ja siitä olin eri tyytyväinen. Komensin Kania, ja ori lopetti heti.

Nyt se käyttäytyi jo hevoseksi, ja sain harjattua sen ihan kunnioitettavasti. Kavioita se ei ihan tiptop heti nostanut, mutta sain itsepäisyydelläni jalat ylös. Kani kannatteli jalkojaan toooosi nätisti. Hoidon jälkeen Kani sai paljon rapsuttelua ja ehkä taskustani yksi omppupalakin liikeni. Päästin Kanin vapaaksi karsinaan, ja toki ori alkoi piehtaroida heti harjauksen jälkeen. Pyöräytin silmiäni, mutten osannut suuttua hevoselle. Ponin jalat sätkivät ilmaa vimmatusti, jonka jälkeen se nousi ja ravisteli itsensä. Silitin vielä Kanin turpaa kunnes lähdin suunnistamaan taukotuvalle, vaikken edes tietänyt missä se oli. Luna tuli perässäni, ja ohjeisti missä taukotila oli. Juttelimme siellä karkkipussin lomassa hetken, kunnes lähdin kävellen kotiin.

Kani ja Taiga, 1hm


// Hauska aloitus tässä tarinassa, mä voin vain kuvitella sen tunteen kun cokis päätyy bussin lattialle :'DD Ei siinä mitää vikaa oo et on lyhyt, hyvä vaan niin pääsee pikkuponeilla ratsastelemaan eikös? Kiva kun luna sulle tuli paikkoja näyttämään ja pitämään seuraa, pikkuhiljaa sä tunnetkin sittem koko talliväen. Tiestikö että lunan toisella hoitsulla kämpellä ja kanilla on sama emä, eli ne on puolveljiä, yhtä sulosia ne kyllä molemmat on, onneksi kummassakaan ei ole kauheasti accen kiukkuluonnetta, poikien kanssa ollaan päästy helpolla :'DD Kyllä se kani varmasti oli tyytyväinen puunauksesta, mutta ei teinipoikien siistejä kuulu olla ainakaan kanin mielestä! Kiva aloitustarina, tästä on hyvä jatkaa ! 8v€ -Iida

[Taiga]

WhatsApp
⚫ Yläkokkolaisten ryhmä <333333
Chappe vaihtoi ryhmän nimeä
Iida Kokko vaihtoi ryhmän kuvakkeen
Luna lisäsi sinut
25.8
Chappe klo 14:05
Hihii huomenta!
Iida Kokko 14:09
Huhuu etkai nukkunut näin pitkään?! : D
Chappe 14:09
Joo o!
Iida Kokko 14:10
Jooo...
Sinä (taigaaw yläkokko) 14:15
Heei mikäs tää tämmönen on?
Luna 14:15
Ryhmä yläkokkolausil
Franziska 14:17
Luna kirjota oikein!!!!
Luna 14:34
Ok...
Chappe 14:36
Älä usko sitä!
Sinä (taigaaw yläkokko) 13:07
Onks joku tallilla jos nii mitä Kani???
Chappe 13:14
Mää ratsastan sillä!
Iida Kokko 13:14
Justhan sä heräsit?
Iida Kokko 13:16
Aijjaa ei menty lankaan...
Luna 13:18
Einii!!!

Tämmönen pikapäivitys tällä kertaa :DDD


// Heeei täähä oli hauska, vaikka vaikee ny kunnol kommentoida mut kivasti keksitty, erilainen merkintä! 4v€ -Iida

[Taiga]

Kanin kanteen tiedoiksi:

? Yläkokon Ordagrann
? Tutuille Kani
? Hoitajana Taiga
Kiltti ja höpsö ori

[Taiga]

"Kani..." Supisin yllättävän rauhalliselle Yläkokon Ordagrannille.
Sen karvainen pää työntyi syliin.
"Miks tän piti mennä näin..." Aloitin ja niiskutin. "Miks mun jalan piti murtua just nyt kun kelit vielä suosii?"
Silitin Kanin poskea. Laskin kepit laitumelle ja istahdin varovasti jo kuivalle nurmelle. Kani otti varovaisen askeleen, laski päätään ja nuuhkaisi. Silitin orin samettista turpaa. Kaivoin mustasta laukustani ripsaria ja kännykän. Kani tutkaili iPhone 4s - puhelintani innokkaana. Nojasin aitaan ja vahvensin silmämeikkiäni. Katsoin taivaalle ja näin kyyhkysten liitelevän sinisellä taivaalla. Purin huultani ja pidätin itkua.

"Kani, sä kun et tiedä tätä", aloitin. "Ei mulla ole vaan se jalka..."
"Vaan myös muutto edessä. Lukion takia muutan lähes kokonaan iskälle, vaikken haluu..." Jatkoin kunnes WhatsApp hälytti viestin saapuneen.
Äiti 14:05
Miten on, haluatko muuttaa isällesi?

Whats? Soitin äidille kiihkeänä, toivo sisällä välkkyen.
"Niin kulta?" Äiti kysyi langassa.
" Niin, se isälle muutto..."
" Haluatko sinne vai et?"
"Eikö mun oo pakko muuttaa?" Häkellyin.
"Ei", äiti ihmetteli.
Hänestä olisin saanut muuttaa vaikka siskolleni! Tai jäädä.
Hyppäsin äkisti ylös ja loikkasin ilmaan. Ai niin... Alas tömähtäessäni jalkaa vihlaisi ikävästi. Kani eteni luokseni ja nuuskutti jalkaani epäilevästi.
"Harmi, ettemme voi koipeni takia tehdä mitään, mutta tulen luoksesi jo huomenna uudestaan", vakuutin lähtiessäni kotiin.

[Rosa]

                                                                 Kani ja Rosa
                                                                       ett

- Tässä, Iida sanoi ja pudotti kukkakuvioidun avaimen käteeni.
Siitä roikkui lätyskä, jossa oli yksinkertainen, Polle-tylillä piirretty hevonen, tippunut ratsastaja & numero 11.
- Tack, suustani hupsahti.
- Vad? Iida tirskahti.
- Hups, niiiin... ööö...
- Tarkoitiks sä kiitos? Iida kysyi.
Punastuin vähän.
- Joooo... sanoin venyttäen ja hipsin nolona vesikarsinan vierestä satulahuoneeseen.

Istahdin varustehuoneen tuolille. Pian ulko-ovi aukesi, ja huoneeseen astui kaksi tyttöä hengästyneenä ja posket punottaen.
- Moi, mä oon Luna, ja toi tossa on Linda, blondi tyttö esitteli itsensä ja hänen seuralaisensa reippaasti.
- Öm, hej! Mitt namn är Rosa, tervehdin heitä. Ei ollut helppoa olla juuri Suomeen muuttanut umpiruotsalainen.
- Hej! Lyckligtvis har det funnits ens svenska - timmar, Lunaksi esittäytynyt sanoi ja Lindaksi esittäytynyt pyöritteli silmiään Lunan tuupatessa hänen olkapäätänsä kyynerpäällään.
Linda näytti kuin H&M vaatekaupan lehtisestä hypänneeltä - hänellä oli glitterillä varustettu pinkki emoji-paita, revityt pillifarkut ja upeat, ratsastuskenkien näköiset mustat nilkkurit.
- Joo, tota noin, kyllä mä osaan Suomeakin, se on minulle vielä vähän vaikeaa vain, kerroin Lunalle & Lindalle.
- Hyvä! En jaksakaan pöpöttää koko ajan Ruottii, mutta hoidaks sä jotain vai kuka mitä häh? Luna pulppusi innokkaana, aivan kuin papupata!
Hymyilin leveästi.
- Hoidan Kania, kävin sillä silloin sen tunnin, kun ratsastit Ranjalla, muistutin.
- Ai niin joo, mä hoidankin Accea ja Kämpeä, Kämpe ja Kani ovat samassa tarhassa ja vierekkäisissä karsinoissa, Luna muistutti puolestaan minua.
- Jag minns, programmet flyttar till plocka ponnyer? Lipsahti taas.
- Jag jag! Luna nauroi.
- Okei, mä tästä sitten kaikkonenkin... Linda sanoi ja nosti kätensä ylös.
Tytön naama oli meikattu, ja hiukset laitettu hienoiksi.
Linda käännähti nopeasti mennäkseen lähimmästä ovesta ulos.
- Linda, et kyllä pake -..., Luna ei päässyt puusta pitemmälle, kunnes Linda jo törmäsi tallipoikaa.
Luna punastui ja katsoi lattiaan.
- Mennään jo hakemaan ponit, låt oss gå redan plocka ponnyer, Luna kuiskasi ja juoksi ulos.
Kävelin mukaan ja silmäilin Lindan ja Lucaksi osoittautuneen pojan kiihkeää keskustelua.

Kani käveli vierelläni söpönä. Pörröttelin sen tuuheaa, mustaa tukkaa, ja annoin sen pysähtyä nyhtämään syksyn kellertämiä ruohonpätkiä.
- On aika lämmin syksyksi, näin päivisin, totesin ja katsoin taivaalle.
- Jep! Mutta aamulla on kylmää, ikkunat, auton ikkunat ja ruoho olivat huurteessa, Luna kertoi ja tähysteli taivahalle.
Rautias poni seisoi tytön vieressä kiltisti.
Kani sen sijaan repi mua koko ajan paremmille ruohomättäille, mitä nyt vielä jäljellä oli. Pysähdyimme hetkeksi tutkiskelemaan vain luontoa. Tunsin kädessäni jatkuvasti pientä nykimistä, mutta keskityin seuraamaan nakkimakkaroiden näköisien pilvien reissua, ja lopulta haihtumista. Yhtäkkiä nakit olivatkin vain pieniä hattaroita, joita ajatellessa punertavina olisi voinut loikata taivaalle, ja haukata vesihöyryä suuhun. Rapsutin Kanin säkää. Ponin rentoutui, ja kyhnytti minua huulilla takaisin, joten en kieltänyt sitä. Taputtelin Kania ja pussasin sitä russin samettiselle turvalle.
- Mennäänkö, Luna kyseli.
Olen itsekin ikiliikkuja, joten en voinut kieltäytyä. Vetäisin hupparini kiinni ja laitoin pilottilasit päähän auringon tullessa esiin pilvien takaa. Kaasupallo oli jo niin matalalla, että se paistoi suoraan silmiin. Kani siristi näkönappejaan. Siitä hetkestä olisi saanut hyvän kuvan, ja se tunne olisi voinut jatkua ikuisuuksiin.


//Hejj jes super eka tarina! Sä kirjotat kyllä hauskasti varsinkin loppu oli huvittvasti kirjotettu! Linda on usein aika ämmä, ja vähän ilkeää sanoa, mutta periaatteessa kannattaa pysyä pois sen tieltä. Kani on kyllä melko ahne, joten ruohomättäät kiinnosti sitä ehdottomasti! :') Pikkusia kirjotusvirheitä, mutta ei ne nii iso juttu ole 10v€ -Sanna

[Iida]

Pomppu poni Kani ja Milja estetunnilla, 60cm