|
Post by Salome on Nov 29, 2015 19:27:34 GMT 1
Käytiin vielä kuvaamassa Bian pallomasua. Vähä turhan hienot maisemat tais löytyä // No oho, onpa hienon näköstä! Ja Bia on söpönä :3 6v€ -IAttachments:
|
|
|
Post by Topi on Nov 30, 2015 19:50:21 GMT 1
Siiisko miksi olet näin hankalaaa?
Parkkeerasin skoban tallin viereen ja löntöstelin talliin. Siellä mua ootti sisko, jota olin pyytänyt laittamaan mulle hevosen valmiiksi. "Ilman lannan lappomisesta sä et kuitenkaan noin vain selviä." Tyydyin vain pitämään feissini peruslukemilla. Aijoin nimittäin ihan varmasti siitä hommasta luistaa. Nappasin kiinni ohjista, mitkä tyttö mun käsiin nakkas. "Raippaa?" Tiedustelin ja sainkin sen melkein heti. "Voit olla varma etten mä täällä ikuisesti oo sua passaamassa", Salome kirosi ilkikurisesti. "Enköhän mä pian löydä jonkun jota passuutan", vitsailin sille. "Tuskin. Jos et oo varuillas Luna saattaa passuuttaa sua. Rosa tai Venla sua myöskään passaa." Ynähdin ja lähdin tarpomaan maneesille poni perässäni. "Kokoopa mulle siitä muutama este, joku neljä vaikka", käskytin sillä aikaa kun nousin selkään. Punatukkanen tappi kanteli puomeja selkä vääränä ja teki pari naurettavan pientä estettä. "Höh, ei noi oo riittävän isoja." Salome naurahti: "Ei se oo nii helppoo ku luulet." Kohautin olkapäitäni ja annoin asian olla. Verryttelin volteilla, mutta Salomen mielestä poni ei asettunu kunnolla. "Yritä ny ees", se tiuskahti vihaisesti. Tyydyin hörähtämään sille. Sil on varmaan menkat. Lähestyin estettä reippaassa laukassa ja kehotin ponia hyppäämään. Esteen jälkeen laskeuduin tytön sanojen mukaan, turhan kovasti. Bianca heilautti päätään ja pukitti muutaman kerran silkasta riemusta. "Korota niitä." Pian esteiden korkeus oli jo ihan kunnioitettavat 70cm. Tamma askelsi reippaasti ja suorastaan lennähteli esteiden yli. Mielialani koheni samaa tahtia esteiden korkeuden kanssa. Välissä otettiin rauhallisemmin käyntiä. Sitten kun jatkettiin viimeisiä esteitä pyysin käskin henkilökohtaista orjaani korottamaan sitä 90cm. "No okei, mut se ei oo nii helppoo." Kateelline vaa, ku mä hyppään kohta isompia ku se. Jatkoin laukkaa ysikymppiselle esteelle tasaisesti. "1, 2, 3 ja hyppy", sen sanottuani makasin maneesin pohjalla maistellen hiekkaa. Tunsin ettei mihinkään sattunut joten nousin ylös. "Miten täs näin kävi?" Itsetunto sai siis koulauksen mutta muuten meni hyvin.Hyppäsin vielä kerran yhen esteen ku Salome pelkäs et mä alkaisin pian pelkäämään hyppäämistä. Just. Lähdin maneesistaa kävelemään loppukäynnit ulkoilmaan. Ponin askel reipastu ja se esitti jotain ravin ja käynnin väliltä. Kun kukaan ei ollu kyttäämässä, saatoin kehua ponia. "Otatsä tästä?" Sanoin laskeuduttuani selästä ja kun olin kaivanut porkkanapalat taskusta. "MITÄ SÄ TEET?" Salome kirkui tallipihan yli. Se oli salakavalasti hiipinyt mun läheisyyteen. "Ei sille käestä saa antaa, ku se oppii pian näykkimää", kuului rauhoittuneempi selitys. "Tää mitää pure, mut kyllä Sir", vastasin. Harjasin pollea muutamalla sualla ja puhdistin enimmät liat kavioista. Viedessäni satulaa ja suitsia varustehuoneeseen, näin suunnilleen Salomen pituisen blondin. "Moi haluisiks siivota Biancan Karsinan?" Tyttö katto mua sellasella mitävittuasäjustsanoit-ilmeellä. "Oon Topi", tervehdin huvittuneena. Tyttö, jonka myöhemmin selvitin Lunaksi, naurahti. "No moi vaan. En mä sulle mitään karsinoita siivoo." "KarsinAA, sillä niitä on vaan yks" pädin pakostaki. "Whatever", se totes ja painu muualle. Mäki lähin heittää ponille ruuat ja hiivin pihalle. Käynnistin skoban ja lähdin niin nopeesti ku saatoin. HAHAA, EN PUTSANNU SITÄ KARSINAA // Ihanasti kirjotettu just tollane teinipoika olone tarina :') Bia on kyllä aikamoinen loikkija, sillä riittää selkeesti ponnua! Mut kuule Topi, niitä karsinoita kannattaa siivota - haba kasvaa ; ) 9v€ -Iida
|
|
|
Post by Salome on Dec 1, 2015 21:01:05 GMT 1
Ihana ponimamma Saksan tunti oli juuri päättymässä ja olin jo noussut tuolista. Suurin osa muistakin oli jo noussut, mutta opettaja keskeytti meidät huudahtamalla: "Anhören!" Oppilaat itseni mukaan lukien lopettivat toimensa ja kuuntelivat. "Muistakaa nyt viimeiset lukemiset huomisen Saksan kokeeseen." Kulmani kohosivat: "Koe...?" Saksan opettaja Sanna-Liisa katsoi minuun huvittuneena: "Et kai vain ole unohtanut?" Vetäisin repun vetskarin kiinni ja naurahdin: "No, taisin mä unohtaa. Ehkä se menee ihan hyvin jos tänään kertaa." Polkaistuani kotiin, jätin pyörän takapihalle. "Ehditkö syömään?" Äiti kysyi kuultuaan minun tulevan. Potkaisin kengät jalastani ja riisuin takkini. Laitoin sen naulakkoon roikkumaan. "Kyl mä varmaa, jos sää voit heittää mut tallille. Mitä ruokaa?" "Makaronilaatikkoo." "Joo voin mää syyä. Mut voitko viiä mut?" Kysyin viskatessani repun huoneeseeni. Astelin keittiöön ja otin lautasen. Lappasin siihen makaronilaatikkoa. Istahdin pöytään ja truuttasin ketsuppia päälle. "Hmm.. Tuntuu että unohdin jotaki. Mut kyl mä sut vien", äiti vastasi hajamielisenä. Ennen kuin ehdin pistää sanaakaan väliin, äiti jatkoi: "Nyt minä muistan! Kävi se Aleksi sua kyselemässä." "Mitä sillä oli?" Tiedustelin yrittäen kuulostaa välinpitämättömältä. "Vois tulla hakemaan sua tallilta. Ois halunnu nähdä, muttei varmaan tajunnut että olit koulussa. Sillä oli varmaan itsellään hyppytunti." Nyökkäsin ja jatkoimme muista aiheista keskustelemista. Samalla pureskelin ruokaa vauhdilla. Haluaisin tallille ennen pimeän tuloa. Auto kaarsi tallipihaan ja pysähdyttyään, jättäydyin kyydistä. "Heippa! Tuu sit hakemaan!" Sanoin vahingossa. "Eiku älä tuukaan", peruin sanani hymyillen. Äiti nyökkäsi ja lähti. Kävelin ensi töikseni satulahuoneeseen hakemaan tarhassa käyskentelevien hevosten päitsiä. Mukaani tarttui Lupun ja Likan päitset. Käpöttelin hiljakseen hyräillen isoponitarhaan. Lupu asteli tyynen rauhallisesti tervehtimään minua, mutta Likka jättäytyi kauemmas. Pujotin ponille päitset ja houkuttelin Likankin lähemmäs. "Moikka tytsy", puhelin ja laitoin sillekkin päitset. Lähdin taluttamaan niitä varovasti portille. Avasin sen ja livahdin itse ensimmäisenä ulos. Ponit tulivat vuoronperään perässä. Tosin Likka meni liian lähelle Lupua ja tämä uhitteli sille hieman. "Noh noh." Jatkoimme matkaa talliin ja päästin Lupun karsinaansa sillleen hienosti, että pidin silti Likkaa käytävällä. Otin päitset pois ja päästin sitten Likan omaan karsinaansa. "Biaa!" huhuilin käytävältä vähän ennen sen karsinaa. Poni kurkkasi aukosta ja hirnahti. "No moi." Silitin sen turpaa ja lässytin sille. Tuppauduin karsinaan ja rupesin harjailemaan tammaa puhtaaksi. Kun harjasin sen mahaa pehmeällä, vartaloa myötäilevällä harjalla, tapahtui jotakin. Tunsin kuinka jokin töksäytti minua. Se oli kaiketi varsa, mikä teutaroi mahassa. "Sieltä taitaa syntyä oikeen ilonen varsa." Poni katsoi minua lämpimän ruskeilla silmillään, joissa oli iloinen pilke. "Taidat olla samaa mieltä." Harjasin ponin nopeasti loppuun. Olin jo lähdössä karsinasta, kun poni tuuppasi minua leikillään. "No mitä?" Kysyin hymyillen ja se pisti päänsä kainalooni. "Oot kyl just tommone mamma mussukka." Rapsutin sen päätä ja lähdin tallitupaan. En kerennyt olla siellä kauaakaan, kun puhelimeeni ilmestyi viesti: "Oon kohta siellä." Lähettäjä oli Aleksi ja viesti oli tullut pari minuuttia sitten. Nousin sohvalta ja kävelin perhoset vatsassa ulos. "Mä aattelin et sä voisit harjotella samalla vähän ajamaan mopolla", poika ehdotti. Nyökkäsin ja kävelin lähemmäs. Poskiani kuumotti kun nousin mopon selkään yksin. "Eli tässä on kaasu ja tässä jarru. Aja ensin hitaampaa tallipihalla ja tiellä voit kokeilla kovempaa jos haluut", selitti Aleksi. "Okei." "Aja turvallisesti", poika virnisti ja päästi minut matkaan. Ajoin ensin pois pihatieltä ja tunnustelin jarrua. Tuntui toimivan melko herkästi. Tielle päästyämme ajoin ensin hitaampaa, mutta sitten vaihdoin vaihdetta ja kiisin turhankin lujaa. Aleksi käveli naureskellen perässäni ja kuulin hänen askeleensa. Kokeilin vielä kovempaa. Olin nimittäin huumautunut vauhdista, enkä huomannut ohi kulkevaa autoa. Se tuli vähintään sataakahtakymppiä kulman takaa, eikä millään kerennyt huomata minua ajoissa. Pyörän käsijarruun tottuneena painoinkin paniikissa kaasua ja siitä syntyi kaaos. Mopo kolahti auton keulaan ja ennen kuin huomasinkaan oli mopo kadonnut altani. Tunsin kipua leuassani ja kyynärpäässä, kun kolahdin auton konepellille. Kuulin lasin särkyvän ja tunsin sen viiltävän nilkkaani. "Auh", voihkaisin tuntiessani kaiken pysähtyneen. Kyynärpäätä jomotti, eikä leukakaan tuntunut hyvältä. Pää oli onneksi kypärän ansiosta säästynyt. En jaksanut avata silmiäni, mutta kuulin Aleksin ja autosta nousseen miehen kiistelevän keskenään. "...Ajoit liian lujaa...Autoni lasi on täysin rikki..." Kuulin heidän kävelevän luokseni. "Salome?" Aleksi aloitti huolestuneen kuuloisesti. Nousin valuin konepelliltä alas maahan huojuville jaloilleni. Aleksi tuli tukemaan minua. "Sattuuko johonkin?" Hän tiedusteli. Karaisin kurkkuani. "Leukaa ja kyynärpäätä särkee. Nilkassa on kai joku viilto." Poika katsoi tutkivasti minua silmiin ja kysyi:"Haluutko että mennään takasin tallille?" Nyökkäsin. Keskustelumme lomassa olimme unohtaneet kuskin ja näimme vain loittonevan auton. "Ei vittu", Aleksi kuiskasi. "Oli meillä kyllä paska tuuri." Poika piteli minua edelleen pystyssä ja matkasimme vähitellen kohti tallia. "Anteeks, ei mun ollu tarkotus rikkoo sun mopoo ja kypärää", toistelin ties monettako kertaa. "Hei, enkö mä jo sanonu ettei sillä oo välii. Et oo mitää velkaa. Oon onnellinen et oot kunnossa", hän toisti ja saatoin nähdä hänen hymynsä, kun lausu eteni kohti loppua. Tallilla soitimme Aleksin isän hakemaan. Istuimme takapenkille. Aleksi kuiski välillä jotain piristävää korvaani ja veti minut lähemmäs että kuulisin. Hymyilin melkein koko ajan, kun mietin hänen sanojaan. "Noniin kyyhkyläiset ollaan perillä", Aleksin isä Hannu ilmoitti ja sai minut karahtamaan punaiseksi koko kasvoiltani. Poika huomasi sen ja pahoitteli sitä lähempänä kotioveani. "Voidaanko olla hetki teillä?" hän kysyi ja minä tietysti myönnyin. Söimme iltapalaa ja siirryimme juttelemaan huoneeseeni. "..Ootko sä kiinnostunut siitä Lucasta?" Aleksi kysyi aiheesta poiketen ja jo valmiiksi runneltu leukani oli pudota järkytyksestä. "Mitä? No en!" "Mikä sua siellä tallilla sitte sitoo?" Hän kysyi ihankuin ei olisi tajunnut. "Ponit kenties?" Hymähdin turhautuneena. "Okei. Ehkä ne haisevat pikku pallerot on sit ihan siedettäviä", hän leikitteli. "Onko joku jo pyytäny sua päättäritansseihin?" "Ei vielä, mut en ehkä ees tuu. Turha sinne on ainakaan yksin mennä." "Ai eikö? Aika monet puhuu että aikoo pyytää sua sinne", poika tiedotti ja rupesi haromaan hiuksiaan. "Mitä? Oikeesti? Ketkä muka?" Olin tietenkin imarreltu. "Esim. Lassi, Mikko, Elias ja Juho." "Ehkä mä sitten meen sinne. Ootko sä jo lähössä jonkun kanssa?" "Oon", Aleksi sanoi ykskantaan. Ihmettelin tietenkin kuka se mahtoi olla, mutten kehdannut kysyä. Olin haaveillut pojan pyytävän minua päättäreihin, mutta taisi olla toisin. "Nimittäin sun kaa", poika pamautti virnistäen. Sain pakostakin hihityskohtauksen. "Aattelitko ees kysyä mun mielipidettä asiaan?" Pädin typerästi. Poika kaappasi minut syliinsä ja suuteli minua. Oli vähällä etten ruvennut nauramaan. "Tää on julmaa!" Kikatin kun poika kutitti minua. // Ihana ponimamma vai kenties ihana Aleksi? Tai ehkä ne molemmat? No mutta onneks sulle ei pahemmin käyny vaikka olis voinu kuvitella, kaikkee sulleki tapahtuu mutta onneks oot kunnossa! Söpöt te, pitäkää hauskaa sit päättäreissä Bian varsasta tulee kyllä varmaan melko villi tapaus, tai ainaki vois kuvitella niin mutta kyllä me sen kanssa sitte pärjätään! 12v€ -i
|
|
|
Post by Topi on Dec 5, 2015 13:44:04 GMT 1
Maastoesteillä Kävelyllä
Olin tullut tallille, sillä Salome ei ollut päässy. Sille oli iskeny mahatauti ja se käski mut ylös seittemältä. "No voi perse", olin kironnut pestessäni hampaitani. "Missä on perse?" Salomen äiti Minna kysyi kummastuneena ja naurahti itselleen. Salomen mutsi ja mun isä oli muttanu yhtee joskus pari vuotta sitte. Ei siinä, Minna oli mukava ja se osti mulle aina kasapäin lahjoja. Vaan enemmän nyt ne huolehtii Veelasta, mun puolipikkusiskosta, joka on nyt sen 4 vuotta. Piha oli liukas, mutta ninjailin sit jotenki talliin sisälle. Bianca oli laitettu karsinaan. Kävelin sen luo. "Moro, Salome käski tulla hoitaa sua, ethän tarviiskaan hoitoo tähän aikaan päivästä", mumisin sille. Kävin hakemassa sen harjat ja varusteet satulahuoneesta. Aloitin harjaamalla sitä muutamalla harjalla ja hinkkasin kaikki liat pois. Sitten laitoin ponille satulan sijasta huovan, jonka kiinnitin joustovyöllä. Suitset normaalisti päähän. "Mennääs", tokaisin ponille ja lähdin kuljettamaan sitä ulos. Hyppäsin tallipihassa ensin mahalleni selkään, mutta sitten uljas ratsuni lähti käpöttelemään eteenpäin, joten päätin tulla alas. Talutin ponin jälleen kiven viereen ja nousin tällä kertaa istualteen, vaikka poni kiirehtikin. Painoin pohkeet kylkiin kehottaen ponia eteenpäin. Matkasimme kohti metsää. Olin päättänyt vähän samoilla siellä, viime kerran estetreenin jälkeen. Kävelimme metässä ainaki tunnin tuttuja ja tuntemattomampia reittejä. Poni yritti olla vauhikas, mutta torjuin sen ajatukset. "Nyt mennään koko matka käyntiä." Oikeasti olisin ehkä halunnutkin karauttaa laukkaan, mutta oli tullu luvattua systerille, et menisin vaa käyntiä. Ainaki oli rentoo. Lumi vaan pöllys ja välillä tosin Bianca meinas kompastua, et ihan hyväkin ettei menty laukkaa. Sillä ei nimittäin oo hokkeja vielä, pitääki muistuttaa Salomee. Maastoesteet tuli näkyviin ja kiusaus oli mulle että ponille suuri. Heti askel reipastu, mutten vieläkään laskenu sitä laukalle. Kiersin hammasta purren jokaisen maastoesteen ja saavuimme hetkeä myöhemmin tallipihaan. Näin Salomen kaverin kentällä. Tyttö oli kaunis blondi, mutta melko paha suustaan. Sitä paitsi sillähän oli kaikki Lucat ja Jimit. Kyllä tallille varmaan muutakin porukkaa pikkuhiljaa tulee, jos Salomen puheista sain selvää. Se kerto et tallia alettas mainostaa enemmän. Sopii mulle jos saisin tyttöjä katella. Naurahdin itsekseni. Hyppäsin pois selästä ja talutin ponin talliin. Tamma oli selvästi hieman käärmeissään, kun tajusi ettei pääsytkään päästelemään. "Kyl me voiaan vaikka sitte ens kerralla." Hain sille nopsasti heinää ja olin jo lähössä, ku joku pyöräytti mut olkapäästä ympäri. "Mitä helvettii.." Luna seiso mun eessä omahyväisen näkösenä. " Sä et lähe minnekkään, ennen ku oot siivonnu Biancan karsinan." Tuijotin vaan sitä vammasesti. "Ai mitä, joo siis kyllä mä siivoon." "Lets go", Luna sanoi kun tajusi etten mä oo ennen karsinaa siivonnu. Kävelin sen perässä jonnekki huoneeseen, mistä löyty kottikärryt ja iso haarukka. Tyttö työns ne mulle ja selitti samalla miten kaikki tehään. Nostelin kikkareita kärryyn samalla kun Bianca oli karsinassa. Olishan se pitäny ottaa pois sieltä sen ajaks, mut se seiso nii nätisti etten viihtiny. "Kiitos", huokaisin kun peruutin kärryjen kanssa ulos karsinasta. Poni katsoi perääni kummastuneena. Nii se haarukka. Hain sen nopsaa ja vein omalla paikalleen. Kun palasin käytävälle, jonne olin kärryt jättänyt, ei niitä enää ollut siellä. En ois jaksanukaa viiä niitä. Ninjailin taas liukkaan pihan läpi skoban luo ja lähdin nii nopeesti ku saatoin. Kumma kyllä, on ny semmone juttu, et lähen tallilta aina niin nopeeta ku pääsen. :"D //Ehkä se on vaa iha hyvä että lähet tai sanna saattaapi tulla hätisteleen sut karsinoiden siivoukseen, kun huhu kiers senkin korviin, että Salomen veli oli siivonnu Bian karsinan Ihan kiva vaan, että teitte vaan sellasen rauhallisen maastoretken, tekee bian vauvamahalle hyvää, että mennään rauhassa. 9v€ -Iida
|
|
|
Post by Salome on Dec 20, 2015 21:50:23 GMT 1
MammalomallePäästän Biancan nyt virallisesti mammalomalle, jotta saa ihan rauhassa syödä ja kasvatella masuaan. Ponille siis ratsastuksesta taukoa. Se tietää lihasten kuihtumista. :/ Edelleen saatetaan käyttää taluttaen kävelyillä, mutta nyt ponin elämä keskittyy lähinnä tallin ja tarhan välille. Varsan vieroituksen jälkeen alotetaan kunnon treenaaminen yms.
Tamma käyskenteli tarhassa ja käveli minut huomatessaan vastaan rauhallisesti masuaan varoen. "Oot kuulemma aikasemman varsas pyöräyttäny myöhässä. Mitä luulet tuleeko tästäki semmone myöhäsempi varsa?" Silittelin sen kaulaa ja haaveilin ensi kesän ratsastuksista. "Käydään kisoissa, mennään pellolla, käydään maastossa ja sillee. Miltä kuulostaa?" Bianca pärskähti kuin vastaukseksi. "Niin niin, hyvältä kuulostaa."
Nostelin lantaa kottareihin ja kävin sitten kippaamassa suuren satsin lantaa tunkiolle. Karsinaa siivotessa minulle oli tullut sen verran kuuma, että olin heittänyt takkini päältäni. Lähdin hakemaan sitä satulahuoneesta. Törmäsin siellä tuntemattomaan ihmiseen. "Hei, mä oon Salome", esittelin itseni hymyillen. "Niina. Ja kyllä mä sen jo tiesin. Sä oot se Lunan kaveri?" "Mm", mumisen ja yritän keksiä puheenaihetta. "Onko sulla omaa hevosta?" "On mulla. Takku. Joo, hei ei nimi hevosta pahenna", Niina naurahti ja kysyi samaa vastaavasti minulta. "Juu. Sen nimi on Bianca ja se on se kantavana oleva russi." "Jaa, mä ku luulin et se oli vaan lihava", Niina sanoi naurahtaen. "Juu, mut mä meen, moi", hyvästelin ja lähdin takkeineni satulahuoneesta.
//teijä kesäsuunnitelmat kuulostaa hyviltä, nyt pitää vaa päärjätä talven/kevään läpi. Kyllä ne lihakset siitä taas kasvaa ja kunto nousee kunhan se on mammalomansa viettänyt ja nauttinut. -Iids
|
|
|
Post by Salome on Dec 21, 2015 23:24:09 GMT 1
Kolme päivää jouluun.. 1/2 21.12.2015
Hyi mua ku kehtasin julkasta viimeks noin lyhyen tarinan! Mutta siis on tulossa semmonen käänne (jos sopii), että Salomelle ja Topille tulis ylläpitoon max kuukaudeks pilkullinen shetlanninponi. Tarkotuksena opetella esteiden ylitystä, parantaa ratsastettavuutta ja totuttaa kaikkeen mahdolliseen. Ja tässä supersöpössä projektissa ois kiva olla apukäsiäkin. (Vink, vink Luna oisit aika sopivankokonen) Iidakin sais halutessaan auttaa. Kysymys onkin se, että olisiko ylimääräiselle ponille tilaa maksimissaan kuukaudeksi?
Tallasin tallille vievää polkua instagramia räpläten. Samaa luokkaa kanssani käyvä Joona oli kommentoinut uusimpaan kuvaani: "Kaunis <3". Olin siitä tietysti innoissani. Palasin yhä uudelleen ja uudelleen samaiseen kuvaan ja kommenttiin. Poika pyöri mielessäni vielä, kun käpöttelin hakemaan Biancan tarhasta. Kultamussukkani seisoi kauimmaisessa nurkassa. Saapastelin lähemmäs. Otin ponin kiinni ja yritin taluttaa sitä. Tamma kuitenkin seisoi itsepäisesti paikallaan. "Tuu jo", käskin sitä. Nykäisin riimunnarusta. "Äh. Ihan oikeesti. Saat heinää tallissa", maanittelin. Hitaasti ja aikaavievästi poni lähti lopulta taivaltamaan perässäni. Vihdoin.
Survoin heinää heinäverkkoon, jotta poni voisi syödä sitä samalla kun olisi harjattavana. Nostin juuriharjan ämpäristä ja rupesin harjaamaan ponin sotkuista talvikarvaa pitkin vedoin. Kuulin Lunan lähestyvän Biancan karsinaa. Jatkoin harjaamista samalla, kun tyttö tuli vuodattamaan tuntojaan. "Miten se kehtas! Vielä jouluna!" Tyttö kiehahti, kun oli selittänyt minulle kaikki traumaattiset yksityiskohdat. "Toi on kyllä ihan perseestä. Mä ku aattelin et se oli mukava ja tosissaa sun kanssas." "Nähtävästi ei", Luna märehti ja kysyi saisiko hän auttaa. "Tottakai. Ota tosta harja, tai oikeestaa sä voisit puhistaa kaviot." "Ok", Tyttö vastasi ja kumartui sitten putsaamaan kavioita. Harjasin hiljakseen ponia. Mielessäni pyöri kysymys. "Kiinnostaako Luca sua sitten?" "Ai hä?" Luna kysyi hölmistyneenä noustessaan pystyyn. "Mä en kuullu." "Öh..Ei mitää."
Talutin Accea talliin Sannan pyynnöstä. Russi oli melko itsepäisellä päällä ja yritti lähteä milloin mihinkin ilmansuuntaan. "Noni heppa. Tuuhan jo", kehotin sitä ties moneenko kertaan. Acce katto mua ilkikurisesti. Käskin sitä napakasti ja se seurasi vastahakoisesti perässäni talliin. Lappasin sille vähän heinää ja täytin vesiastian. "Olehan kiitollinen", naurahdin ahneesti heiniä syövälle tammalle.
Tallituvassa oli jo joulukoristeet paikoillaan ja jääkaappi oli pullollaan jouluherkkuja. Kaadoin vastatehtyä glögiä mukin täyteen. Paikalla oli minun lisäkseni Niina sekä Luna. "Otatteko te?" "Jos kaadat mulle", Luna vihjaisi. "Joo joo. Entä Niina?" "Voin mä vähä ottaa." Otin astiahyllyltä kaksi muuta mukia ja täytin nekin höyryävän kuumalla glögillä. Tarjoilin ne laiskotteleville tytöille. Istahdin itsekin sohvalle Lunan viereen. "Mitä sä selaat?" Utelin. "En mitää", Luna kuittasi ja katsoinkin omatoimisesti tytön puhelimen ruutua. Siinä komeili Lucan instagram-kuvia. "Mitä sä ny noita selaat?" Kiusasin häntä. "Kuha hyppäs etusivulle", Hän vastasi muka vakavana. Huomasin kuitenkin hymynkareen Lunan huulilla. "Mite sulla Aleksin kaa?" Luna vaihtoi aihetta. "No, ei me olla nähty. Se kyl pyysi mua kaupungille yhen kaveriporukan kaa. Emmä nyt sit tiiä et meenkö." "Tietty meet", Luna kannusti. "Ois tyhmää jos jättäisit menemättä."
Kotona sain iltapalapöydässä viestin puhelimeeni. "Ootko tulossa? Me ootetaan sua. T. Aleksi." Olin jo unohtanut koko jutun. Nielaisin viimeisen leipäpalan ja kiitin ruoasta. Äiti jäi pöytään istumaan lehteä lueskellen. "Muuten, saisinko mä käydä vielä kylällä?" Kiemurtelin kiusaantuneena. Ajattelin ettei hän päästäisi, mutta minun oli pakko sentään kysyä. "No, kyllä sä voit mun puolesta mennä. Yheltätoista kotiin", Äiti saneli lehteään selaillen. Kiisin iloisena eteiseen ja nappasin uuden toppatakkini päälleni. "Kiitos", huikkasin lähtiessäni.
Ajoin skootterillani kohti kaupunkia ja tajusin ettei minulla ollut harmainta aavistusta, missä tämä kaveriporukka tällä hetkellä luuhasi. "Missä ootte?" pistinkin Aleksille. Seuraavaan risteykseen päästyäni, puhelin soi. Ajoin katukivetyksen ohi sivuun ja vastasin soittoon. "Me ollaan Ellan luona." "Ai kenen?" "Ellan, siis sen lukiolaisen. Se asuu Suoniemen lähellä. Aja Suoniemelle nii voin tulla sinne risteykseen vastaa." Suljin puhelimen ja tungin sen takkini taskuun. Tein työtä käskettyä ja lähdin ajelemaan Suoniemelle päin.
Saavuin risteykseen ja ilmoitin Aleksille sijaintini. Odottelin kymmenisen minuuttia, kun näin pojan hölkkäävän minua kohti. Hän virnisti iloisesti ja poskiani kuumotti. " Kiva et sä tulit", hän sanoi ja näytti siltä että myös tarkoitti sitä. "Saanks mä tulla kyytiin? Mä en millään jaksais enää kävellä, ku toi on sen verran kaukana kuiteski." Nyökkäsin, mutta valittelin ettei mulla ollu sille kypärää. "Ei se mitää. Ajat vaa rauhassa ni kyllä mä pärjään." Käynnistin skoban ja yritin ajaa mahdollisimman rauhassa. Aleksi piti lujasti kiinni vyötäröltäni. Tuntui hyvältä olla hänen lähellään pitkästä aikaa.
Saapuessamme pihaan kuulin musiikin jyskeen talosta. Jalkauduin ja sammutin skootterini. "Onko täällä jotku bileet?" Kysyin vaikka tyhmempikin olisi tajunnut. "On. Niiku pikkujoulut", Aleksi selitti ja osoitti minulle ovea. "Mennään." "Mut mulla on ihan normivaatteet", hätäilin kun poika avasi oven. "Ei se haittaa, oot silti kaunis" Aleksi vastasi ja tukahdutti pelkoni. Seurasin poikaa olohuoneeseen, missä oli käynnissä pullonpyöritys. "Ai hei", tervehti Ellaksi tunnistamani henkilö. "Sä ootki varmaa Salome."
..... Jatkuu
|
|
|
Post by Salome on Dec 22, 2015 10:21:14 GMT 1
....Kolme päivää jouluun. 2/2 Istuuduin muiden kanssa rinkiin. "Alatteko pullonpyöritystä?" Rinnakkaisluokkalaiseni Heli kysyi. Tajusin kaikkien kuvittelevan minun ja Aleksin olevan yhdessä. Aleksi nyökkäsi puolestani. Pullo pyörähti ja osoitti minulle tuntematonta poikaa. Poika rupesi nauramaan ja hänen naurunryppynsä korostivat hyväntuulisia silmiä. "Totuus", hän hymyili. "Kuka on kaunein tästä porukasta", Heli kysyi maireasti hymyillen. Hänestä näki kilometrien päähän, että hän oli ihastunut kyseiseen poikaan. Siksi hänen naamansa venähtikin, kun poika sanoi:" Anna." Annaksi arvelemani tyttö kikatti punastuneena. Sitten jatkettiin. Arpa valitsi minut. "Totuus", henkäisin hiljaa. "Kerro tän ringin kolme parhaimman näköstä poikaa", Ella lausahti yhtään miettimättä. "No öö.." Pidin hetken hiljaisuuden ja hengitin syvään. "Aleksi, toi poika joka nauraa ja Joona." Naurava poika rupesi nauramaan entistä kovemmin. Aleksi virnisteli ja Joona hymyili punastellen. "Jatketaan", kehotin nolona ja pyöräytin pulloa. Pullonkaula osoitti kohti nahkatakkiin sonnustautunutta kaunista tyttöä, joka oli minulle tuikituntematon. Hän jauhoi purkkaa ja katsoi kaikkia omahyväinen katse naamallaan. "Tehtävä." Kaikki aprikoivat sopivaa tehtävää. "Pussaa jotaki poikaa ja me sammutetaan taas valot." Valot kliksautettiin pois eikä kukaan nähnyt mitään. Äänestä päätellen tyttö oli valinnut Aleksin. Odotin närkästyneenä, että valot laitettaisiin päälle. Kun taas näimme toisemme, oli Aleksi punainen koko kasvoiltaan. Loppuilta kului omalla painollaan ja Aleksin häivyttyä teille tietämättömille, juttelin sen nauravan pojan kanssa. Hän selitti skeittaamisesta ja nauroi kun kerroin etten pysyisi edes laudan päällä. Hän kilisytteli kanssani läpällä boolilaseja ja päätimme mennä ulos istumaan. "Kaikki on ihana humalassa, musta tuntuu et taian lähtee kotiin", ilmoitin istuutuessamme puutarhapenkeille. "Jep. Mäki voisin. Mennäänkö yhtä matkaa?" Poika viittoi mopoaan päin. "Mun pitäis iteasiassa selvittää eka missä Aleksi on." Poika näytti hieman apeammalta, mutta hymyili kuitenkin. "Se oli ainaki aika huppelissa, mitä näin sen tuolla. Se kyllä kyseli sun perään." Nousin seisomaan ja sanoin: "Mä kysyn siltä lähteekö se vielä ja sit ilmotan sulle. Ootakko tässä hetken?" "Joo", poika vastasi ja otti puhelimensa esille. Etsin tieni ovelle ja pujahdin sisään. Talon sisällä oltiin pullonpyöritystä ja sen sellaista, mutten erottanut Aleksia missään. "Hei ootko nähny Aleksia?" Rohkenin kysymään nahkatakkiselta tytöltä. Hän katsoi suoraan silmiini pilkallisella katseella. "Vai on poikaystävä hukassa? Se on tuolla vessassa." Samalla hetkellä Aleksi saapui vessasta väyneen näköisenä. "Nii mennäänkö me samaa matkaa, vai jäätkö vielä tänne?" Aleksi mumisi että voisi lähteä mukaani. Hän käveli perässäni ulos puutarhapenkeille, jossa yhdessä istui Elias puhelintaan räpläten. "Hei tota, mä puotan Aleksin kotiinsa mut voithan sä tulla mopolla meiän perässä." Elias nyökkäsi ja meni salamana mopolleen. Nousin itsekin skootterini selkään ja käynnistin sen. Aleksi istui taakseni ja piteli kiinni vyötäröltäni. "Mennääs", sanoin itselleni ja lähdin ajamaan pois pihasta. Ajelimme tasaista tahtia pois päin kaupungista. Aleksi tuntui vilkuilevan välillä taakseen, mutten sanonut siitä mitään. Saavuimme kyytiläiseni kotipihaan ja pysäytin skoban siihen. Aleksi nousi ripeästi takaani. Nostin kypärän vitriinin ylös ja sanoin pojalle heipat. Aleksi kumartui lähelleni ja kuiskasi: "Älä mieti sitä pullonpyöritysjuttuu. En mä sille mitään voinu." Hän katsoi minua vakavasti silmiin. "Joo, en mä siitä mitään", kuittasin. Halasimme ja hyvästelin pojan uudelleen. Kun hän katosi ovesta sisään, ajoin lähemmäs Eliasta. "Lähetäänkö ajelee?" Poika naurahti ja käski seurata perässä. Haha :"D Jollaki taitaa olla vähä tunteet ristissä.. Elias vai Aleksi? // Mä kommentoin tähän myös ton 1/2:n. Biasta on tullu laiska, mutta sitte yhtäkkiä se yllättää kaikki ja kuskaa taluttajansa tarhoille, et vaihtelevaa toi sen mielentila, tarhoilta kyl lähtee melkeimpä aina vastahakosesti. Hyvä, että oot lunan tukena kun ja jos se sitä tarvii. Huhuh, pullonpyöristystä, sitä pahinta. No ei voi siitä iloakin olla, et fifty fifty se on vähä. Ehkä aleksi on vaa nii komee, et muutki tyksii siitä ? Onks toi elias sitte komee vai ? Hauska lukea tälläsiä tarinoita jotka ei koko aikaa oo tallilla tai liity siihen vaan myös sun elämästä ! 20v € -Iida
|
|
|
Post by Salome on Dec 22, 2015 10:53:28 GMT 1
Mervi käymässä22.12 Olimme sopineet Mervin, Biancan edellisen omistajan kanssa siitä että hän voisi tulla käymään. Hän tulisi puoli yhden maissa tallille ja olin päättänyt puunata Biancan edustavampaan kuntoon. Annoin ponin syödä heinää samalla kun raaputin siltä mutaa pois jaloista. "Argh. Tulis jo lunta enemmä tarhaanki." Mahan alunen oli märkä, joten kun olin ottanut enimmät hiekat pois, kuivasin sen rätillä. Letitin ponin harjan ja hännän, kunnes sainkin tamman näyttämään kivalle. "Mervi tulee kattoo sua nääs. Sillä on sen tytärki joku Sofia mukana. Se Sofiahan on joskus ratsastanukki sulla vai mitä?"
Kuulin auton äänen tallipihalta ja kurkistinkin heti tallin ovelta ulos. Joku myöhässä tullut tuntilainen kuitenkin parkkeerasi autonsa ja ryntäsi kentälle kypärä kädessä heiluen. Kipaisin vessaan siistimään myös itseäni. Kampasin hiukset selviksi ja letitin ne. Kuulin vessan oven läpi puhetta: "Missä täällä on Salome?" Avasin vessan oven ja huomasin Mervin tiedustelevan Sannalta olinpaikkaani. "Täällä", huikkasin ilmestyessäni heidän taakseen. "Lähetääs katsomaan Biancaa."
Heinänkorsilla koristeltu pyöreä poni odotti meitä ystävällisen näköisenä karsinassaaan. "Moi Bianca", Mervi tervehti. Sofia silitti ponin mahaa, joka oli pyöristynyt huimasti. "Sehän näyttää ihan rantapallolta. Tammikuussako se nyt syntyy?" Mervi sanoi ja siveli tamman masua. "Joo. Oon mä jo oottanu hirveesti sitä varsaa." "Meillä olisi muuten antaa yksi shetlanninponi ylläpitoon, jos kiinnostaa? Nyt kun sinulla olisi aikaa, saisit harjoituttaa sitä?" "Ai shetlanninponi? No, olishan se vaihtelua. Pitää vaan kysyy Iidalta sopiiko se. Mut varmaan sen jälkeen ku Bianca ois synnyttäny, nii mun pitäs antaa se takas." Mervi hymyili ja kertoi ponista oleellisia asioita. "Se on 106-senttinen ja tulisi Sofialle ratsuksi. Jonkun pienikokoisen pitäisi sitä alkuun opettaa hyppäämää vähän esteitä ja parantamaan ratsastamista. Totuttaakkin saisi vesimattoihin, autoihin, traktoreihin, sateenvarjoihin ja sen sellaisiin." "Ai tulisko Humu tänne?" Sofia uteli kiinnostuneena. "Äiti eihän me myydä Humua?" "Ei tietenkään kulta. Se vaan tulisi ehkä opettelemaan juttuja tänne", Mervi selitti kumartuneena tyttärensä tasolle.
Esittelin parivaljakolle tallia ja sen asukkeja. Lunakin pyörähti esittelemässä itsensä. "On tää kiva paikka Biancan ja tulevan varsan asua." Nyökkäsin tyytyväisenä. "Mä toivon niin." Opastin heidät kanssani tallitupaan juomaan kahvia. "Otatsä kokista?" Kysyin Sofialta, joka hyppeli sohvalla. "Joo!" Kaadoin limsaa lasiin ja vein tytölle juoman. "Muista mitä pitää sanoa nyt?" Mervi kehotti Sofiaa. "Kiitos." Hymyilin tytölle ja istahdin pöydän ääreen juomaan omaa lasiani. "Nii millon ton varsan syntymän jälkeen voi taas alkaa ratsastaa?" "Heti kun varsa saattaa olla hetkiä erossa emästään", Mervi vastasi asiantuntevasti. Juttelimme varsaa koskevista asioista pidemmänkin aikaa ja sain paljon hyödyllistä tietoa. Mervi myös lupasi, että saisin soittaa ja kysyä häneltä apua tarvittaessa. "Mä kyl luulen että Iida ja Sanna on täällä mun lähimmät auttajat pulmissa", kerroin mutta kiitin joka tapauksessa. // Jees me autetaan sua Iidan kaa niin paljon kun on mahollista ! Ja voidaan auttaa sua sitte bian varsan ratsutuksessa kun se on sen ikänen, vaikka mä en pikkuponin selkän voikaa mennä nii Iida voi kyl sillo tällö käydä. Ja kyllä Humu voi meille muutta täällä onki paljo kaikkee et sen voi totuttaa moniinki asioihi ku täällä löytyy vähä sitä sun tätä Kiva, että mervi tuli kattoon Biaa ! 7v€ -Sanna
|
|
|
Post by Salome on Dec 24, 2015 0:32:22 GMT 1
Huomenna on joulu..! 23.12
Päätän nyt joulun kunniaks kirjottaa pidemmän tarinan, johon sisältyisi paljon tapahtumia. Kuviakin luvassa huomenna, jottei tästä tule ihan tylsää. : )
"Salome sammuta se kello jo", äiti kehotti oveni takana. Havahduin unestani ja pyyhin unihiekat silmistäni. Laitoin herätyskelloni Offille ja yritin jatkaa nukkumista. "Herää jo", äidin ääni käski jälleen tällä kertaa ihan vierestäni. "Miks", mumisin tuskastuneena. Äiti repäisi peiton päältäni niin, että minua rupesi paleltamaan. "Äiti, anna se takas mulla on kylmä!" "Laita vaatetta päälle niin ei ole." Kirosin itsekseni kiskoessani hupparia ylleni. Päivä ei voisikaan paremmin alkaa.
Syödessäni aamupalaapöydässä olin jo virkistynyt ja intoa täynnä. Ottaisimme, tai ainakin yrittäisimme Lunan kanssa ottaa jouluisia kuvia hevosten kanssa. Biancakin saisi vaivautua paikalle vauvamassuineen. Kun olin syönyt, vein kameran akun lataukseen ja pyysin äitiä tyhjentämään kameran muistikortin. "Mä olen tyhjentänyt sen jo eilen", hän vastasi kun yritin ojentaa korttia. "Jaa, no kiitos." "Kenen kyydillä muuten pääset tänään tallille?" Äiti tiedusteli. "Öö, en oo vielä varma. Varmaan meen skoballa." "Et sä voi, siellä on liian liukasta", äiti sanoi ja nappasi meitä kohti kävelevän pikkusiskoni syliinsä. "En mä sit tiiä miten pääsen. Etkö sä voisi?", anelin häneltä. "Jos saisin Veelalle hoitajan. Enni-täti ei taida keretä enkä kehtaa pyytää mummoakaan." "Mites Topi? Kyl se ny yhtä lasta voi hetken vahtia. Eihän siinä mee ku vartti." Äiti näytti punnitsevan sanojaan. "No olkoon sitten."
Äiti tiputti minut tallipihalle ja lähti renkaat ulvoen takaisin kotiin. Luna ei ollut ulkona, mutta arvelin hänen löytyvän tallituvan sohvalta. Avasin tallin oven ja kävelin sisään. Valoja ei oltu vielä laitettu päälle, mutta osa hevosista oli jo päästetty ulos. Toisaalta valoja ei edes tarvitse, sillä luonnostakin tulee valoa. Hain satulahuoneesta Biancan ja Accen riimut. Luna oli jotain puhunut kanssani siitä, että Acce olisi järkevämpää ottaa yhteiskuviin Biancan kanssa. Kämpe ei nimittäin ollut vielä nähnytkään ponia, tosin ehkä vilaukselta. Satulahuoneessa seistessäni päätin ottaa myös Humun riimun. "Voihan sekin tulla mukaan kuvaan nii tottuu kameran ääneen", ajattelin kun nappasin riimun kahden muun seuraksi käteeni.
Laitoimme ponit kiinni puomille, mikä seisoi tallin edessä. Pyysin tallissa työskentelevää Sannaa auttamaan Humun harjaamisessa. "En taida keretä, mutta kyllä te sen jotenkin saatte hoidettua." Mumisin jotain takaisin ja palasin harjaamaan Biancaa. "Laitetaanko näitä punasia jalkasuojia?" kysäisin Lunalta, joka juuri kyykki Accen kavioiden juuressa. "Mm, joo." "Näitä onki kaikille poneille joka jalkaan. Kuka me muuten pyydetään kuvaamaan?" "No vaikka Topi, jos se on talleille tulossa", Luna vastasi ja kiinnitti ensimmäisen suojan Accen jalkaan. "Mä laitan sille viestiä ja vihjaan et sä oot täällä, nii se tulee viivana", naurahdin ottaessani puhelimen esille. Näpyttelin viestin ja painoin lähetä-painiketta. Pian tuli vastaus. "Oon kohta siellä." "Mitä mä sanoin", virnuilin. Luna heitti minua suojilla. "Se on niin nuori", Luna vähätteli. "Oonhan mäki kuustoista, jos et sattunu muistamaan", vihjailin Lunalle. "Mut kyl mä ymmärrän sun pointin."
Kun olimme saaneet ponit edustuskuntoon jouluisine varusteineen ja kuvaajan paikalle, kiinnitimme riimunnarun molemmille puolille Accen ja Biancan päitsiin. "Bianca oli kyllä päästetty jo mammalomalle, mut ei varmaan tämmöne kuvauksen ajan selässä istuminen haittaa", mietin ääneen kahden muun kuunnellessa. "En usko ainakaa ku mehä ollaan selässä tosi lyhyt aika", Luna jatkoi kun kampesi Accen selkään. Itse jo istuskelin kantavan tamman pyöreässä selässä. "Musta tuntuu et mun jalat sojottaa kohtisuoraan molempiin suuntiin", vitsailin. Lähdimme kävelemään läheiselle pellolle rauhallista vauhtia. Acce päätti jämähtää ennen peltoa niille sijoilleen. "Mikäs sille tuli?" Utelin yllättyneenä. "No en tiiä. Acce vaa on tälläne", Luna ilmoitti pienoista turhautumista äänessään kun hän pamautti pohkeensa tamman kylkiin. Sen seurauksena poni terästäytyi ja lähti reippaammin taivaltamaan matkaa. Topi seurasi meitä toisessa kädessään puhelin ja toisessa Humun riimunnaru.
Valitsimme kuvauspaikan melko keskeltä peltoa ja asetuimme niin että Humu tuli kahden ponin väliin. "Ja ny hymyilkää", Topi naurahti ja räpsäisi salamana ainakin 5 kuvaa. Hän vaihtoi kuvauskulmaa ja sanoi: "Nyt sanokaa "Topi on maailman ihanin!" Tyydyimme Lunan kanssa vain naurahtamaan ja vääntämään kasvoillemme hymyt. "Noni eiköhän lopeteta", Topi yritti, mutta halusimme ottaa Lunan kanssa vielä yksinkuvat poniemme kanssa. "Ota eka musta", pyysin ja poseerasin kameralle. "Ja sit Lunasta", Topi vaihtoi ja otti pari kuvaa hänestäkin.
Pellolle päästyämme Luna päätti vähän ratsastaa Accella. Seurasimme vierestä kun Luna yritti saada itsepäistä tammaa laukkaamaan. Lopulta se lähti melko vastahakoisesti liikkeelle. Tönäisin vieressäni seisoskelevaa Topia ja käskin hänen ottaa kuvia. "Aa joo." Acce pudotti laukan raville ja Luna kannusti sitä suurella tarmolla eteenpäin. Poni kuitenkin pysytteli itsepäisesti ravilla. "Mun niin tekis mieli mennä Biancan kans tonne kannustimeks", pohdin ääneen. "Voithan sä Humun ottaa vai?" Topi ehdotti ja ojensi pilkullisen poniruunan narua minulle. "Okei, mutta pidä sä sillä aikaa Biaa." Tartuin valkoisen ponin harjaan ja nousin sen selkään. "Tää on varmaan aika hullua. Eihän mulla oo kuolainta tai satulaakaan", ajattelin selässä istuessani. Ruuna kuitenkin tuntui tyynen rauhalliselta ja lähti reippaasti liikkeelle kun puristin pohkeilla sen kylkiä. "Me tultiin laukkaamaan teidän kaa", selitin Lunalle. "Vähä kiva. Mennäänkö täysiä?" Luna kysyi heti. "Jos saatas ne ees laukkaamaan. Humu tuntuu aika herkältä, joten mä voin mennä eellä." "Juu."
Ohjasin ponin Accesta sivummalle ja nostin laukan. Humu alkoi laukkaamaan rauhassa ja saatoin katsoa lähtivätkö Luna ja Acce peräämme. "Kyl me teidän vauhdissa pysytään", Luna naurahti ja kannusti kilpailuhenkistä Accea ohitsemme. "En usko", kiusasin Humun lisätessä vauhtia. Annoin varovasti lisää pohkeita. Siitä innostuen Humu kiisi kuin nuoli pellon toiseen päähän. Acce ei suinkaan halunnut jäädä toiseksi. Pellon päähän päästyämme Acce kiepsahti ympäri ja ryntäsi täyttä vauhtia tallia kohti. En ehtinyt tehdä mitään, kun Humu oli jo sännännyt Accen perään. Kiitävän hetken minusta tuntui etten hallinnut ponia yhtään. Tunsin kuitenkin miten poni alkoi hengittää äänekkäämmin ja hidastaa vauhtiaan. Pian jo kävelimme Acce vieressämme rauhallisesti. "Acce tais nauttii tosta", Luna hymyili ja silitti tamman hionnutta kaulaa. "Niin Humukin. Meinasin horjahtaa ku Humu lähti uudelle kierrokselle Accen perää." "Joo mäki olin sillee Acce perkele et oo tosissas. Mut jälkeenpäin ku aattelee nii tää oli oikeen kiva reissu." Nyökkäsin tyytyväisenä. "Odottakaa", Topi huusi ja tuli perästämme Biancan kanssa etanavauhtia. "Näistä kuvista tuli muuten aika makeita", hän kertoi vielä.
Tallin pihassa kipusimme kumpainemme Lunan kanssa alas. Riisuimme kaikilta kolmelta ponilta varusteet ja veimme ne takaisin tarhaan. Topi lähti vietyään järkkärin reppuuni. Kävelimme Lunan kanssa laiskoina tallitupaan kaakaolle. "Mä otan kahvia", Luna ilmoitti ja laittoi kahvinkeittimen käymään. "Ja mä kaakaota." Painoin vedenkeittimen päälle. Se rupesi höyryämään. "Ootko viel ilmottautunu siihen joulumaastoon?" kysyin Lunalta. "Joo oon mä. Accella. Etkö sä mennykki Miinalla?" "Jep. Oisin kyl halunnu sinänsä Biancalla, mutta en tietenkään voi. Toisaalta taas on kiva ratsastaa Miinalla." "Haluisiks sä vielä hoitaa sitä?" "Mm, ois se kivaa. Aika ei kummiskaa riitä ja onhan se eriasia omistaa hevonen." "Totta." Vedenkeitin napsahti. Valikoin hevosmukin astiakaapista ja kaapaisin lusikalla kaakaojauhetta siihen. Sitten tulikuumaa vettä ja maitoa. "Tiiätsä muuten kuka se poika oli tässä käymässä. Semmone tummahiuksinen ja sillee. Ei se nimittäin Aleksi ollu." "Se oli yks Elias", vastasin mitäänsanomattomasti. "Toi ei kerro paljoo. Onko se joku sun poikaystävä tai jotain?" "Äh, no sanotaa vaikka et se on kiinnostava ihminen." Siemaisin kaakaota ja katselin Lunan virnuilevaa ilmettä. Hetken hiljaisuuden jälkeen heitin kysymyksen: "Mikä sua haittaa kiinnostavissa ihmisissä?"
Kävin vielä siivoamassa Biancan karsinan lantakasoista, ennen kuin lähdin. Elias oli kertonut olevansa kylällä ja hän ehdottikin että voisi käydä hakemassa minut. Istuin tallin edessä olevalla penkillä räpläten kännykkääni. Selasin Instagramia ja huomasin Lunan poistaneen yhden kuvan, missä oli hän ja Jimi yhdessä. "Se jätkä oli kyl aika perseestä ku jätti sen sillee", mietin ajatuksissani. Toivoin niin kovasti että Luna löytäisi jonkun, vaikka tiesinkin ettei hänen tarvinnut kaukaa etsiä, sillä Luca oli olemassa.
"Hei!" Elias huikkasi ajaessaan pihaan. Hän oli ottanut kypärän päästään ja pörrötti tummia hiuksiaan. "Ooks valmis lähtee?" Hän kysäisi. Hymyilin flirttailevasti (en ainakaan kovin flirttailevasti.) Nousin penkiltä coolisti, kun kuulin raksahduksen. "Ei helvetti", nauroin ääneen. "Mitä kävi?" "Mun housut repes!" Elias virnisti ilkikurisesti: "Mistä kohtaa?" "Ei ainakaan haaroista", sanoin sarkastisesti ja pyysi saada istua. Elias ojensi minulle kypärän ja istui itse moponsa eteen. Istahdin hänen taakseen ja otin varovasti kiinni hänen vyötäröltään. "Kyl sä uskallat kiinni pitää", hän sanoi tuttavallisesti huomatessaaan varovaisuuteni. Hymyilin hänelle sivupeilin kautta. Mopo lähti käyntiin ja vasta isuessani pojan takana, huomasin tämän muhkeat lihakset. Elias olikin tainnut käydä paljon salilla.
Oloni oli ihanan rentoutunut ja turvallinen ollessani pojan kyydissä. Vasta kun tajusin katsoa maisemia, en ymmärtänytkään täysin. Kopautin pojan olkapäätä ja sanoin: "Enkö mä meekään kotiin? Mihin me ollaan menossa?" Kuulin vitriinin takaa vaimean äänen sanovan: "Käydään kapessa hetki. Vai etsä haluu?" "Eiku tietty mennään", hymyilin ja annoin pojan taas keskittyä ajamiseen. Saavuimme pian nuopparin pihaan ja mopo sammui. Nousin alas ja kuului jälleen raksahdus. "Nii joo ne mun housut", mietiskelin paniikissa. Elias oli jo kivenheiton päässä juttelemassa joillekkin kavereilleen. "Elias!" Kutsuin poikaa. "Elias!" Toistin ja tällä kertaa Eliaksen kaverit kiinnittivät minuun huomiota. He töytäisivät Eliasta, jotta tämä tajuaisi kääntyä. Viitoin pojan luokseni ja rupesin paniikissa selittämään tilannetta. "Mun puoli persettä näkkyy ku nää ratkes vaa lisää. Emmää näissä voi olla." Elias virnisteli taas. "Joo mä tiiän tää tilanne on vähintäänki koomine. Mut auta mua ny!" Sanoin itsekin virnistellen. "Onko sun koti kaukana? Voitas teillä käyä vaihtaa sun housut vaikka?" "Ei oo kovin kaukana." "Okei no mennään sitte." "Me tullaan kohta takas!" Elias huusi muille.
Kotona Topi katto Eliasta ja mua sellaisella virnuilevalla salomellauuspoikaystävä-ilmeellä. Kun Elias meni edellä huoneeseeni illistin Topille ja vihautin keskisormea. Menin Eliaksen perässä huoneeseen. "Menee hetki", ilmoitin sujahtaessani vaatehuoneeseen. Riisuin ratkenneet housut jalastani ja vaihtelin pitkään eri housuja ylläni. Viimeisiksi kahdeksi vaihtoehdoiksi sukeutuivat mustat tiukat pillifarkut tai löysemmät tummat gollege-housut. Kiskoin päälleni mustat pillifarkut ja päätin ottaa ne. Astuin ulos vaatehuoneesta ja hymyilin nähdessäni Eliaksen jututtavan pikkusiskoani Veelaa. "Ai onko teillä koira?" Hän lässytti muka ihmeissään. "Joo on! Sellanen tosi ihana!" Veela selitti pulppuavan naurun saattelemana. "Hei kuule Veela. Meidän pitäs kohta lähtee, nii meeks sää äitin luo?" Veela katto mua hetken ja kysy: "Onko toi sun poikaystävä?" Siitä alkoi kiusallinen hiljaisuus ja jouduin lähemmäs työntämään Veelan ulos huoneesta. "Lähetäänkö?" Ehdotin pojalle joka haukotteli noustessaan sängyltäni. "Joo."
Nuopparille oli kerennyt tulla paljon lisää porukkaa. Kiipesimme portaat ylös ja rojahdimme sohvalle istumaan viiden muun nuoren kanssa. Istuin puristuksissa Eliaksen välissä ja kuuntelin muiden puhetta. "Oot sä se Aleksin tyttöystävä?" kysyi viereeni istahtanut kiharatukkainen tyttö. "Äh. En, tai siis ku", sönkötin kiusaantuneena. Samassa Elias nappasi minut otteeseensa. "Ei ole", hän nauroi ja kiharatukkainen tyttökin kikatti ihastuneena. "Te ootte söpö pari." Taas tuli hetken hiljasuus, mut sitten Elias rikkoi sen: "Ei me olla itseasiassa yhdessä, mutta whatever." Silloin se tyttö päätti lähtee muualle juttelemaan. "Vaikka ei mua haittas vaikka me oltaiski", Elias kuiskasi korvaani. Kun käänsin katseeni poikaan, tämä hymyili huvittuneena. "Mulla on muuten sulle joululahja", Elias paljasti. "Apua, en mä oo ostanu sulle mitää. Tai siis oisin mä voinu ostaa, mut siis oon tosi huono ostaa lahjoja ja sillee", selitin mutta Elias painoi kätensä suuni eteen, jotta lopettaisin selittämisen.
Menimme istumaan ulos nuorisotalon takana oleville portaille. "Nii se mun joululahja.. Se ei oo ihan mitä sä luulet", hän virnisti. Todellisuudessa olin jo arvannut ja sydämeni takoi kovaa rinnassani. "Niin?" Samaan aikaan katsoimme toisiamme silmiin ja suutelimme ensimmäisen kerran. Paras joululahja pitkään aikaan! <3
//Shiiiiieeeet mitä vitsiä? Mä oon iha tipahtanu kärryiltä. Mitä sun ja aleksin välillä oikee kävi? Ettekste enää siis seurustele vai seurustelette ja sulla on kiinnostus toiseen? Mitä vitsiä? Vanhus ei pysy mukana : D No mut söpöä hyvä että joululahjastas tykkäsit sentää Mut noi teijä kuvailut kuulosti yli ihanilta ja teijä laukkapätkä huhuh voin kuvitella kui kovaa acce vei lunaa, koska siitä löytyy kyl iha uus vaihe ku ollaa tallille menos tai vaikka se oli menos eikä luna niinkään Humu vaikuttaa suloselta yrittelijäältä ponilta! Oon varma et molemmat ponit rakasti teijä reipasta laukkapätkää! Kiva että saitte topin kuvaamaan teitä. 25v€ -Iida
|
|
|
Post by Salome on Dec 24, 2015 15:51:29 GMT 1
Jouluaatto <3 24.12.2015
Talutin Biancan ulos tarhaan ja se yritti kuskata minua eri suuntaan. "Älä", kielsin tammaa. Se huiskautti päätään kiukkuisena, kun nykäisin sitä narupäästä. Poni painoi vastaan ja lähti vetämään minua valtavalla tahdolla kohti maneesia. "Ei", kerkesin kirkaista, kun naru lipesi seuraavassa kiskaisussa kädestäni. Lähdin juoksemaan heti russponini perään. Se ravasi kohti maneesia ja pysähtyi sen eteen. "Bianca, antasiks sä mun ottaa kiinni", yritin lirkutella sille. Lähestyin epäluuloisen näköistä ponia tyynesti. Nappasin maassa lojuvan riimunnarun kätösiini. Bianca yritti nykäistä taas narua käsistäni, mutta nykäisin itse samaan aikaan. "Tuu nyt." Poni pärskähti ja lähti seuraamaan minua rivakassa tahdissa tarhalle.Kävin satulahuoneessa laittamassa Biancan ruokakuppiin kotoa tuomiani omenia ja kuivatettua leipää. Murustelin leivän ruokakupin pohjalle, mutta päätin antaa omenien olla sellaisenaan. Otin ruokintalaatikoista alle kourallisen kauraa ja lisäsin sitä joukkoon. Otin myös yhden porkkanan, minkä paloittelin useampaan pienempään osaan. "Moi, mitä sä teet? Ja ainiin hyvää joulua!" Luna oli tullut kanssani satulahuoneeseen. "Samoin sulle. Tää on tosiaan Biancan jouluateria", hymyilin ja kerroin että olin luvannut viedä sen sille tänään. "Okei, mäkin varmaan annan Kämpelle ja Accelle jotakin joululahjaksi."Avasin tarhan portin ja odottelin Biancan tulevan luokseni vauvamassunsa kanssa. "Tässä. Hyvää joulua Bianca! Sä oot paras ensimmäinen poni, mitä voisin kuvitella. Ja sun varsasta tulee varmasti kans ihana. Pitää vaan sit miettii et voinko pitää sen ja tälleen." Katsoin tamman ahnasta rouskutusta. Acce kipitti myös kiinnostuneena katsomaan mitä Bianca söi. "Ei nää oo sulle. Luna varmaan antaa sulle herkkuja, mees ny pois." Työnsin uteliaan russin turvan kauemmas. Se kuitenkin yritti itsepäisesti näpistää Biancan herkut. Onneksi Bia sai ruuat syötyä loppuun ja ponit lähtivät kisailemaan muualle. "Hyvää joulua", huikkasin vielä tammoille.Hyvää Joulua Ja Onnellista Uutta Vuotta Kaikille Yläkokkolaisille!
Bianca ja Acce
Humu // Hyvää joulua sulle kans <3 Ihanat kuvat! Toi sun, lunan ja russien plus humun kuva on kerrassaan ihana! ja tosta humun kuvasta näkee selkeesti millanen poni on kyseessä, söpö ku mikä! (apina, jolla kädet silmillä emoji) Russit osaa kyl olla itsepäisiä mutta se vaa on osa niitä, ja onhan se kivaa siihen asti kunnes niitten itsepäisyys alkaa ottaan päähä 10v€ -Iida
|
|
|
Post by Salome on Dec 29, 2015 0:46:50 GMT 1
Pyörällä päästäänOlin aivan sekaisin sisälläni myllertävistä tunteista. Vaikkemme olleetkaan Aleksin kanssa yhdessä, minusta tuntui ihanalta kun poikass oli niin huolehtivainen. Ja sitten Elias, jonka tapasin ensi kertaa Ellan bileissä. Positiivisella assenteellaan ja jollakin muulla poika hurmasi minut täysin. Jotenkin kierolla tavalla olen nyt sitten ihastunut kahteen poikaan. Tosin Aleksin kanssa olimme jo olleet yhdessäkin joku aika sitten. Suhde oli sitten kariutunut, Aleksin treffatessa erästä Alexandraaa. Poika kyllä pyysi anteeksi ja minä annoin hänelle anteeksi. Kuvittelin että kaikki oli kirkastumaan päin, ja olikin, muttei mitään virallista parisuhdetta ollut käynnisä. Säädimme ja näimme aina välillä. Tavatessani Eliaksen rinnassani poltteli ja olo oli kaihoisa. Eihän tämä varsinaisesti ole pettämistä, jos emme ole edes yhdessä. Eihän?
Otin Humun käytävälle ja rupesin harjaamaan sitä. Poni oli ilmeisesti piehtaroinut tarhan lumisimmassa kolkassa ja oli siitä syystä märkä. Kuivasin enimmät vedet ja loput lähtivät lisää harjatessani. Humu astui sivulle kun toin satulan lähemmäs. "Ihanku et ois satulaa nähnykkää." Laskin satulan selkään. Kiristin satulavyön ja sain sen toisiksi viimeisimpään reikään. Nappasin satulahuoneesta koukussa roikkuvat suitset. Palasin ponin luo ja pujotin ensin ohjat kaulalle. Sitten kuolaimet suuhun ja korvat pujotetaan niska- ja otsahihnan väliin. Kirisin soljet ja oikaisin raipan paremmin käteeni. "Mennään."
Astuimme sisään maneesiin ja näinkin Lindan höyläämässä koulukuvioita Miinan kanssa. Tamma liikkui sulavasti ja minulle nousi pala kurkkuun. Ei tuntunut hirveän kivalta katsella miten toinen sai Miinan kulkemaan yhtä hyvin kuin minäkin, ellei jopa paremmin. Minulla oli ollut pidempk historia puokin kanssa, kun Linda varmaan oli hypännyt ensimmäistä kertaa kirjavan tamman selkään. Seisoin ovella mietteissäni. Humu rupesi vierelläni kuopimaan, jolloin Linda huomasi minut. "Ajattelitko tulla tänne?" Linda kysyi lähes ivattomalla äänellä. Hän oli ihmeen hyvällä tuulella , mutta vastauksen kysymykseen olisi tiennyt tyhmempikin. "Kyl mä aattelin." "Kuha ette häirihe mun ratsastusta nii se on mulle ok." Nyökkäsin ja talutin into pursuavan shettiksen maneesin keskelle. Pompautin itseni selkään. Keräsin ohjat käteeni ja lähdin etenemään pitkin kaviouraa. Väliin taivuttelin ponia volteilla saadakseni sen vertymään.
Aloitin varsinaisen ratsastuksen verryttelyn jälkeen. Olin ratsastanut kaikki askellajit läpi ja ruuna oli sopivasti lämmennyt. Ravasin pitkinkaviouraa ja kulmassa nostin laukan. Poni oli pirteä ja pidensi heti askeltaan, kun löysäsin ohjia. "Hyvä poika", kehuin ja jarrutin käyntiin. Ratsastin puoli kierrosta käyntiä ja sitten ohjasin keskelle kenttää ja odottelin Lindan ravailevan ratsuineen kauemmas. Maiskautin ponin likkkeelle. Pyysin ponia ottamaan askelia sivulle, väistättämällä sisäpohkeella. Kehuin sitä pienimmästäkin kehityksestä. Lopettelin hyvän sään aikana ja loppun otin vielä hölkkää ympäri kaviouraa. Ruuna ei ollut kuitenkaan yhtään väsynyt ja yritti poukkoilla sinne tänne loppuravien aikana. Hidastin käyntiin ja sain melko tosissani pidellä sitä, ettei se olisi lähtenyt täyttä laukkaa. Jalkauduin. Käskin ponia eteenpäin perääni ja jätin Lindan höyläämään koulua.
Riisuin Humulta varusteet ja puunasin sen kuntoon. Kello oli vasta niin vähän, että päätin viedä sen tarhaan muiden ponien kanssa. Ottaessani päitsiä sen päästä, oli ponilla jo hoppu temmeltämään. Se yritti omatoimisesti kiskoa niitä päästään. "Valmis. Heihei", hyvästelin jo kauemmas kirmaavan shetlanninponin.
//Noh, kyl se pääki viel selkenee, niinku tän alun jälkeen mun käsitys siitä mitä sun jätkärintamalla tapahtuu! Voi tosiaa olla hankala olla kahtee tavallaa ihastunu samaan aikaan, mut ajan kaa se selkiää kyllä - toivotaan ainaki niin. Mä jopa tiiän lindan hyväntuulisuuden syyn, kerrankin! Se tuli niin iloisesti hihkuen talliin, että Miina oli vitun kiva ja vitun hyvä ratsastaa, ja menee mielellää uudestaankin, et et. Hyvä että Humu ottaa edistysaskeleita, ne on niitä parhaita, kyllä siitä vielä erihyvä poni koulitaan! 9v€ -Iiba
|
|
|
Post by Salome on Jan 1, 2016 22:51:18 GMT 1
Uusi vuosi tuli ja meni3.1.2016Uusi vuosi? Hmm.. Salome, miten meni noin niiku omasta mielestä?
Meikkasin vessassa ja mietin kuluneen vuoden tapahtumia. Oikeastaan mietin sitä mitä tapahtui päivänä, jolloin vuosi vaihtui. Olin ollut yhden meidän luokan Onnin juhlissa. (Köhköh ryyppäjäisissä) Olin ajatellut etten joisi mitään, sillä kuitenkin tiesin ettei se ollut mun juttu.. Toisin kävi ja seuraavana päivänä oli kehno olo. En edes muistanut mitään edellisestä päivästä. Topi joutui käydä hoitamassa Biancan. Harmittelin, sillä minulla oli ollut puhetta mennä Lunan kanssa maastoon kävelee.
"Äiti, voitko heittää mut tallille?" Tiedustelin kun olin lopettamassa meikkaamista. Kävelin meikkipusseineni huoneeseeni. "Miten mä ehtisin? Veelalla on tänään Julian synttärit." "No tarviiko sun siellä olla?" Vastasin närkästyneenä. "Tarvii." Heittäydyin sängylle ja yritin miettiä jotain muuta. Kuulin kun ulko-ovi avautui. "Pitäiskö mun mennä pyörällä?" Tuhahdin ääneen itselleni. "Se tekisi sulle hyvää", vakoilija oveni takana vastasi. Oven takaa kurkisti luokkalaseni Onni. "Hei", hän tervehti ja istahti sängylle viereeni. Pääni takoi tyhjää. Mitä vittua se täällä teki? mietin kuumeisesti mielessäni. En tuntenut poikaa lainkaan ja olimme karkeasti sanottuna tuttuja. "Öh.. hei?" Vastasin onnettomasti. Katsoimme toisiamme pitkään silmiin. Onni katsoi minua suloisesti ja minä lähinnä sellaisella dafuq-ilmeellä. Tajusin mitä oli tapahtumassa. En vain voi suudella häntä. "Öö.. arvaa mitä?" Aloitin kömpelösti pilaten hänen aikeensa. Vetäydyin kauemmas. Onni näytti hieman loukkaantuneelta. "Mulle on ny käyny silleen, etten muista mitään mitä tapahtu uutena vuotena." Irvistin. Onni rapsutti päätään mietteliäänä. "Kerronko kaiken?"
Olin kuin puulla päähän lyöty, kun poika lopetti sepustuksensa. Enää ei ollutkaan niin ihmeellistä, että poika oli putkahtanut meille. Hienoa Salome. Vedit perseet, riitelit Aleksin kanssa, hommailit jotain Eliaksen kanssa ja lopulta solmit suhteen Onnin kanssa. Bravo. "Nii tarvihiksää kyytiä?" Poika kysyi. "Millä muka? Ei mopolla voi ajaa näin liukkaalla", tokaisin vaikka toivo olikin herännyt sisälläni. "Pyörällä tietenki", poika virnisti ja nousi lähteäkseen kotiinsa. "No joo mä meen pyörällä. Mut voidaanko sopii ettei oltukaa yhes tai mitää", varmistin pojalta. "Joo ei mitää", hän sanoi hieman onnettomasti. "Hei sitten", hyvästelin. Onni ei vastannut. Hienoa. Nyt särjit hänen sydämensä.
Olin vintannut tallille pakkasessa, tuulen suhistessa ja lumen soikastessa silmäni. Olin kuitenkin tehnyt sen, joten saatoin olla ylpeä. Yksi ylpeyden aihe vähään aikaan, kun miettii uutta vuotta. Käveltyäni sisään talliin, tunsin jäsenieni lämpenevän. Hölkkäsin paikallani saadakseni itseni nopeammin lämpimäksi. Luna tuli luokseni ihmettelemään huvittuneena: "Öö tota. Saaks kysyy mitä teet?" "Ei saa", naurahdin ja lopetin hyppelemisen. "Mites uusvuos?" Luna uteli ennen kuin pääsin itse aloittamaan. "Voisin vaan unohtaa sen päivän", vastasin haikeasti hymyillen. "Ei menny ihan niiku strömsössä." Selitin hänelle kaikki pivän tapahtumat niin yksityiskohtaisesti kuin suinkin. "Ehkei kovin kehuttavasti", Luna myötäili ja kertoi omasta vastuuntuntoisesta käytöksestään.
Kävin hakemassa Biancan sisältä tarhaan. Tamma mamman maha tuntui halkeavan kohta. "Me saadaanki sit pikku kopio susta", naureskelin hellitellessäni tammaa. Acce tuli lähemmäs pukkimaan minua, joten rapsutin sitäkin. Se kuitenkin yritti näykätä minua. "Äläs nyt", toruin estellen hyökkäyksiä. Työnsin Accen kauemmas, mutta sitten se lähtikin Biancan kanssa kauemmas luotani. Biancasta ja Accesta oli tullut ihan hyvät ystävät.
Laitoin Humua valmiiksi karsinassa. Ruuna tuntui nauttivan hoivaamisesta ja pitkitin harjaustuokiota. Humun ylähuuli kohosi, kun rapsuttelin sitä sään kohdalta kumisualla. "Nii.. onko kivaa?" Lepertelin ja jatkoin vielä hetken. Sitten taputin sitä lautasille ja laitoin kumisuan pois. "Sitten varusteet." Kiristin satulavyön ja mittasin jalustimet. Kiepautin ne ylös, jotteivät ne heiluisi vapaana. Otin suitset esiin. Poni ei kuitenkaan halunnut ottaa kuolainta suuhunsa. "Noh noh", sanoin enemmänkin mietiskellen. Kutitin ponia suupielestä ja se avasikin suunsa. "Kiitos."
Olin käynyt rakentamassa maneesiin erilaisia esteitä. Tänään harjoittelisimme niitä. Humulla oli ennestään menty muutamia puomeja, joten työsarkaa oli varmasti ihan kiitettävästi. Talutin ponin keskelle maneesia ja laskin jalustimet alas. "Yks, kaks, kol" laskin ja pompahdin selkään. Poni pärskähti. Keräsin ohjat käteeni ja kehotin ponin liikkeelle. Se hypähti eteenpäin ja olin horjahtaa. Pysyin kuitenkin tasapainossa ja aloinkin kehitellä ruunalle tehtäviä.
Alkuverryttelyn jälkeen ratsastin pari yksittäistä puomia. Luna oli (luojankiitos) tullut auttamaan. Hän laittoi useamman puomin vierekkäin ja ylitimme ne ravissa. Humu vaikutti melko järkevältä ponilta. Taputin sitä kaulalle ja hidastin käyntiin. Luna asetti pari puomia rakentamani riskikon eteen. Kannustin ponin raville pienellä pohkeen painalluksella. Kevensin rytmikkäässä ravissa. Käänsin ponin kohti ristikkoa ja se epäröi. Sekunnin ajan se mietti mitä sen pitäisi tehdä. Se oli pysähtynyt ennen puomeja. Kannustin sitä pohkeella ja äänellä. Humu ravasi kömpelösti niiden yli. "Ei toi niin paha ollu. Ens kerralla paremmin", Luna kannusti. Tulimme sen uudestaan ja tällä kerta shetlanninponi venytti askeltaan ja kompuroi ainoastaan ristikon jälkeen. "Mitä mä sanoin!" Luna hehkutti.
Noin puolen tunnin harjoittelun jälkeen poni oli keksinyt kieltämisen. Oman epävarmuuteni takia se oli itsekin epäröinyt. Yritimme hypätä pystyä, mutta poni kehotuksistani huolimatta ohitti esteen jommalta kummalta puolelta. Hetken meitä katsottuaan, Luna kysyi:" voinko mä yrittää? Mulla on kokemusta Accestakin." Tein työtä käskettyä ja hyppäsin alas selästä. Ojensin ohjat Lunalle, joka nousi vuorostaan selkään. Hän rupesi heti työstämään ponia ravissa volteilla ja sai sen ylittämään pari puomia. Kun hän sitten yritti hypätä ristikkoa hyvässä ravissa, poni hidasti käyntiin ja kielsi. Luna otti seis ja peruutii Humun takaisin ristikon eteen. "Hyppää", hän käski ja kannusti ponia maiskuttamalla. Ruuna otti vastentahtoisesti kömpelön hypyn. Katselin iloisena. Luna sai ponin kulkemaan ja miettimään tekosiaan. Hän löysäsi ohjia ja antoi ponin kävellä. "Kannattaa varmaan lopettaa", tyttö sanoi ja aloitteli loppuverryttelyt. Nyökkäsin mukaillen.
Harjailin Humua Lunan kanssa karsinassa. Varusteet oli jo otettu pois ja poni söi päiväheiniään. "Hei muuten. Jos sua vaan kiinnostaa, niin musta ois kiva jos oisit apuna tän jääräpään koulutuksessa. Saat siis ihan millon vaan ratsastaa ku luotan et osaat olla järkevä. Sä nimittäin äskenki ratsastit sitä päättäväisesti. Sust on kuule tulossa vastuuntuntone aikuine", ehdotin virnistellen viimeisille sanoilleni.
Nii Luna jos vaa kiinostaa nii voisit kirjottaa sen ratsastuksesta omissa tarinoissas. Se ei kuitenkaa oo yläkokossa ikuisesti. Ja Iida sä voisit käydä kans liikuttamassa sitä välillä jos mieli tekee. Ei oo pakko ees ratsain koska Humu on opetettu ajolle. :-)
// oh god salome, oikeesti, kannattiko juoda ittensä noin pahaa kuntoon,ettei ees muistanu mitä tapahtu, Onni raukkaaaaaa... mä säälin sitä poikaa, joka olis varmaa mielellää ollu sun kaa mut toisaalta ei mitää järkee olla sen kaa yhes ku kännipäissä päätit sen kaa mennä yhteen... D: Humulla voisin juu joku pv mennä hetken, vaik läpiratsastaa sen joka askellajissa ja näi pitkään en sil voi kyl mennä ku on niin pieni , mut parempi ku ei mitää. Onneks fiksusti lopettelitte onnistuneen pätkän jälkeen, se oliski ollu varsin hurrattavaa, ku se kieltäis heti seuraavalla kerralla ku puomei tai esteitä meette. Mut reipashan humu on et kyl siit saa näppärän ponin kunnon ratsastuksella! 16v€ -Iida
|
|
|
Post by Topi on Jan 2, 2016 0:59:03 GMT 1
Uusivuosi1.1.2016Tungen tän tänne välliin Topin näkökulmasta..
Salomella oli mennyt vähän lujaa uutena vuotena. Seuraavana aamuna se köhis et mun pitäs käydä tallihommat tekee. Se oli ihan ok. Ei mulla liiemmin suunnitelmii ollu. Lähdin tallille mopolla, vaikka Minna (Salomen äiti) kielsi. Matkalla tajusin miks. Tie oli oikeesti aika vitun liukas joissai kohis, mutta pysyin jotenki pystyssä. Sää oli muuten ihan kiva ja aattelin liikuttaa vähän Humuaki.
Sammutin skoban tallipihassa ja jätin sen nojaamaan seinää vasten. Otin kypärän päästä ja haroin hiuksia paremmiksi. Hain satulahuoneesta Biancan riimun ja lähdin viemään sen ulos. Luca oli viereisessä tarhasa viemässä muita hevosia ulos. En jaksanu huomioida sitä, joten menin sairaan nopee sisään. Otin Humun ja lähdin viemään sitäkin tarhaan. Poni yritti pyristellä irti toiseen suuntaan, mutta pidin sitä kiinni tiukasti. "Kuvitteliksää et pääset noin helposti", irvailin ponille. Hätkähdin nähdessäni Lunan ja Lucan talsivan pois päin tallilta. Kylhän mä tiesin että Luna on varattu, mietin mielessäni. Samassa tunsin nykäisyn toisessa kädessäni. Olin herpaantunut sen verran, että poni pinkoi pakoon. Lähdin sen perään saman tien. Ruuna juoksi maneesia kohti. Se pysähtyi sinne ja lähestyin varovaisemmin oikealta puolelta. Juuri kun olin tarttumassa riimunnaruun, poni kiepahti ympäri ja heitti persettä. "Ei vittu", mutisin kun Humu ryntäsi jonkun yksärihevosen kimppuun. Tai no ei kimppuun kirjaimellisesti, vaan se vaan meni hirnumaan ja pyörimään sen ympärille. "Ota se kii!" huusin tajutessani tytön olevan sen verran lähellä hevosta. Mustahiuksinen tyttö otti rivakasti kiinni ruunanrupsukan riimusta.
"Kiitti", sanoin napaten ponin riimun itelleni. Tyttö naurahti. Hänen tummat hiuksensa heilahtivat ja kasvoilla häilähtivät hymykuopat. Silmissä oli huvittunut katse ja hänen olemuksensa oli hyväntuulinen. "Joo mä oon muuten Topi", yritin sanoo coolisti. "Mä tiiän," tyttö tokaisi huvittuneesti. "Oot Salomen puolveli." "Totta. Mikä sun nimi on?" Yritin näyttää kiinnostuneelta, mutta taisin vaa muistuttaa trollfacea. "Merida." "Kiva nimi", virnistin. "Juu mut mä lähen viemään Takkua ulos", Merida sanoi ja kehotti hevosensa liikkelle. "Takku? No ei nimi hevosta pahenna", kiusasin ja lähdin toiseen suuntaan Humun kanssa. Kuulin tytön kikatuksen kauempaakin, kun matkasin kohti tarhaa.
Lappasin taas lantaa sillä haarukalla kahdesta karsinasta. Oikeestaan se siivoomine tuntu jossaki lihaksessa, että kelpuutashan sen jonkinäköseks treeniks. Siivoomisen jälkeen kaadoin lannat isompaan lantakasaan , jota kutsutaan myös lantalaks. En sen siivoomisen jälkeen enää ollu yhtää mielenkiintoo ratsastaa, joten jätin sen väliin. Hetken tallituvassa ku olin istunu, menin mopon luo ja käynnistin sen. Kypärä päähän ja menoks. Ehkä ehtisin tänään kysellä Salomelta siitä tytöstä. Mikä sen nimi olikaa? Melita? Ei vaan Merida!Joo, just se.
//noh älä ny liiaks innostu tytöistä ku sulla on tavallaa kaks poniakin hoitaa, et et Onneks humu ei lähteny käppäileen pidemmälle vaan Merida sai sen kiinni, sitä oliski ollu kiva lähtee pyydystään ympäri naapurustoa ! No lannan laappaamine tekee pelkkää hyvää, mieti ny kui hurmaava ja hyvässä kunnossa Luca on ku siivoo noin 20 karsinaa per päivä, ota ihmees mallia ja tarjoudu sille avuks, koska se ottaa mielellään kaiken avun vastaan mitä on vaa tarjolla! 7v€ -I
|
|
|
Post by Salome on Jan 2, 2016 19:40:45 GMT 1
Siskoni SiljaMakoilin sängylläni ja selasin tablettia. Eksyin yhä uudelleen Eliaksen ja Aleksin facebook-profiileihin. En ollut kehdannut laittaa kummallekkaan viestiä uuden vuoden bileiden jälkeen. Avasin chatin Aleksin kanssa ja rupesin kirjoittamaan. "Hei, tota mä en ihan tiedä mitä UV:nä tapahtu. Tiiäksää?" kerkesin juuri painaa lähetä-painiketta, kun keittiöstä kuului kolahdus. Jännityin. Kolahdusta seurasi voivottelu. "Aih.. että pitikin.." Kummastelin, sillä minun piti olla yksin kotona. Nousin äänettömästi ylös sängyltä ja hiivin ovelle. Keittiön yksi tuoleista oli kaatunut ja lattialla kyyhötti tyttö jalkaansa pidellen. Hänellä oli tummat pitkät hiukset ja korvissa riippuivat hopeiset renkaat. Tytöllä oli myös harvinaisen tyylikkäät vaatteet ja oloni oli luottavainen. "Hei?" Päästin suustani. Tyttö katsahti minuun ja näytti aivan.. Siljalta! Silja oli ollut Sveitsissä, jossakin kouluratsastusta painottavalla tallilla opiskelemassa. "Silja! Mä en meinannu tunnistaa." "Salome, hei! Sulla on punaiset hiukset?" "On ollu jo kolme vuotta", sanoin hymyillen. Silja hymyili takaisin. Hän näytti tajuavan jotain ja pompahtikin pystyyn yllättävän nopeasti. Hän kaivoi reppuaan ja ojensi minulle suklaalevyn sekä jonkin pienen paketin. Avasin sen nopeasti. Sisältä paljastui satulahuopa. Se oli tummansininen ja kanttauksessa oli kullan sävyjä. "Oi, se on tosi hieno", kiittelin siskoani. Huomasin alalaidassa kultaisella kirjoitetun Biancan. Sisimpäni kupli ilosta. Silja laittoi kahvin keittämään ja istui kanssani pöydän ääreen. Hypistelin huopaa samalla sormissani kertoessani mitä näiden 3 ja puolen vuoden aikana oli tapahtunut.
Kello löi kaksi ja Veela palasi äidin kanssa ostoksilta. He juttelivat Siljan kanssa kaikesta mahdollisesta. Olisin halunnut pitää siskon itselläni ja viedä hänet tallille. Kun äiti ja Silja saivat juttunsa päätökseen, äiti alkoi järjestämään ostoskassien sisältöjä jääkaappiin. "Ajattelitkos käydä tallilla?" Äiti kysyi minulta. "Joo. Mä ratsastan Humun. Haluisiks lähtee mukaan?" Tiedustelin innostuneena. "Siljalla on ollut pitkä lento, eikä hän varmaan jaksa.." "Mä kysyin Siljan mielipidettä", vastasin äidin päälle. "Kyllä mä voisin lähteä", Silja sanoi hymyillen. "Voitas mennä mun autolla." "Ajakaahan sitten varovasti", äiti muistutti epäilevä ilme naamallaan. "Niin tietysti", Silja kuittasi ja lähti perääni huoneeseeni.
Kun olimme vaihtaneet asianmukaisemmat vaatteet päälle, lähdimme matkaan. Silja oli tosi hyvä kuski. Ei mikään kaahailija. Hän keskittyi ajamiseen ja kuunteli ohjeitani tallille pääsyyn. "Sä näät sit Biancan. Ainii se on muuten tiineenä. Varsa syntyy tässä kuussa. Ja sitten Humu. Sä voisit auttaa mua sen kanssa. Opetellaan esteitä sen kanssa. Se on katos ylläpidossa siltä Biancan entiseltä omistajalta", selitin suu vaahdoten.
Haimme Biancan sekä Humun karsinaan, jotta voisimme laittaa ne valmiiksi. Aioimme antaa Biancankin juoksennella maneesissa tai köpötellä miten vain. Ensin olimme hetken Bian luona ja Silja kyseli siitä joitain oleellisia asioita. Riittävän kauan kun olimme tuijottaneet tammamammaa, haimme Humun varusteet ja harjat sen karsinan luokse. Rupesimme harjaamaan ponia ja jutustelimme samalla iloisesti hevosista. Silja kertoi lempihevosestaan Sveitsistä ja kaikista niistä kisoista missä hän oli kyseisen puoliverisen kanssa käynyt. "Sen nimi oli Theofilius. Mä kutsuin sitä Tepoks", Silja naurahti.
Silja halusi auttaa ja varusti ponin. Minulla oli aikaa käydä maneesissa kokoamassa muutamia esteitä. Järjestin muutaman puomin uralle ja keskemmälle noin 40-senttisen pystyn ja lävistäjälle ristikon. Lähdin takaisin talliin ja kylmä ilma tallin ja maneesin välillä sai minut hytisemään. Juoksin Humun karsinalle ja näin Lunan juttelemassa Siljalle. "Hei Luna! Juu me ollaan menossa maneesiin. Katotaan sit huomenna vaikka sitä reissua. Tai siis ei tehä sitä reissuu huomen mut siis katotaan sitä." Luna hymyili. Hän lähti tallitupaan ja me ponin kanssa maneesille. "Osaatsä vaikka opettaa mua?" "Juu enköhän", Silja naurahti hyväntuulisena.
"Käsi rennommaks! Älä jännitä reisiä!" Jo vartin alkulämmittelyn jälkeen oin hiessä. Minulle oli tullut harvinaisen selväksi, että Silja oli ankara. Hän ei jättänyt mitään huomaamatta ja huomautti kaikesta. Toisaalta olihan se opettavaistakin. Ratsastin kiemurauria ja Humu toimi näppärästi. "Muista suoristaa!" Kuului jälleen käsky. Tein työtä käskettyä ja yritin samalla pitää vauhdin reippaana. "Hyvä poika", kuiskasin ponille, kun saimme höllätä välikäynneille. Silja otti ristikon eteen kaksi puomia ja asetti ne laukka-askeleille sopivaksi. En ehtinyt lisäämään, ettemme olleet hypänneet vielä laukassa paljoa. "Ja ota ohjat käsiin. Ratsasta sitä taas ensin vähän alle pääty-ympyrällä. Vähän enemmän pohjetta." Ravasin suurehkoa ympyrää ja kehotin ponia venyttämään askeltaan. Humu pärskähti ja jatkoi paremmin. "Vielä enemmän venytä askelta. Pidä käsi joustavana ni sen on helpompi venyä." Maiskuttelin ja koskettelin ponin kylkiä. Yritin pitää käden joustavemmin ja annoin ohjien hieman liukua sormieni välistä. Ruuna venytti kaulaansa hitusen. "Noin hyvä. Sitten kulmasta laukka ja jatkat lävistäjälle. Pidä pohkeet kiinni esteellä ja kädet myötää tarvittaessa."
Kokosin ponia vähän. Käänsin kulmasta lävistäjälle ja annoin hellästi laukkapohkeet. Humu reagoi herkästi ja nosti pyörivän laukan. Keskityin pitämään istuntani vakaana. Puomit poni ylitti reippaasti. Esteen lähestyessä se etsi ponnistuspaikkaa ja hyppäsi. "Hyvin meni. Esteistunnassa saisit pitää pyllyn lähempänä penkkiä." Nyökkäsin ja laukkasin uralle. Pitkän sivun keskellä hidastin raviin ja sitä kautta käyntiin. Silja siirsi puomit pois esteen edestä ja asetti ne ikään kuin kujaksi ristikon vierelle. "Käännä tas lävistäjälle ja hyppää." Ohjasin ensin kunnolla lävistäjälle ja nostin laukan vasta sitten. "Kannusta!" Maiskautin kehottaen ponia reippaammin eteenpäin. Kerkesin laskea viisi laukka-askelta ennen hyppyä. "Hyvä poika", kehuin kun este oli jäänyt taaksemme. Humu hidasti oma-aloitteisesti käyntiin. Nostin laukan heti takaisin, jotta saatoin itse hidastaa menoa. Tiesin ettei poni saanut opetella määräämään. Pienemmistä jutuistakin paisuu suurempia ja ruuna pääisi pian ihmisen niskan päälle.
Olimme hypänneet vain kaksi estettä ja aika oli sen verran, että Silja ehdotti laukkatyöskentelyä. Hän käski meidän laukata kahdeksikkoa ja minun piti ainakin yrittää vaihtaa laukka keskellä. Kehotin ponin vauhtiin. Se askelsi reippaasti ja kokosin sitä hieman ennen laukanvaihtoa. Ensin suoristus, painoavut ja laukkapohkeet. Humu siirsi askeleitaan haparoivasti. "Seuraava valmistele paremmin. Yritä antaa avut jäntevämmin. Kaarteessa älä jää kiinni sisäohjaan, vaan säilytä tasapaino satulassa." Laukkasimme taas maneesin keskelle ja pyrin keskittymään jokaiseen askeleeseen. "Ja vaihto!" Kuului siskoni kehotus. Vaihto myöhästyi, mutta oli sujuvampi. "Parempi. Yritä ajoittaa!" Seuraava vaihto onnistui taas, mutta myöhässä. Silja asetti kaksi kartiota kohdalle, missä vaihto tulisi suorittaa. "Nyt sun on helpompi. Ota vaan uudestaan." Ravasin pikku pätkän ennen laukannostoa. Humu kiihdytti iloisesti vauhtia, kun annoin avut. Tulimme kartioiden keskelle ja suoritimme vaihdon kunnialla. "Oikein hyvä. Nyt mä järkkään nää maneesi romppeet takasin paikoilleen ja sä teet loppuverkan. Sovittu?" "Juu."
Riisuimme ponilta varusteet ja päätimme yhteisuumin pestä laukkatyöskentelyn seurauksena hionneet kainalot. "Myös sen hännänalunen ja kaula on hikisiä", Silja huomautti avatessaan suihkua. "Mä meen hakee sille loimen." Jätin siskoni pesemään ponia ja kävin itse valikoimassa ruunalle paksuimman fleece-loimen mitä löysin. Se oli oikeastaan Biancan ja hieman liian iso, mutta antaisin Humun lainata sitä. Pesukarsina oli tyhjä ja päättelin Siljan vieneen sen jo karsinaansa. Löysin heiniään mussuttavan pollen karsinastaan. Karva oli melko kuiva jo, mutta heitin loimen ponin päälle. Kiristin hihnat, annoin sille lisää heinää ja lähdin etsimään Siljaa.
Tummahiuksinen siskoni istui tallituvassa rupatellen Iidan kanssa. "Hei Iida!" Tervehdin naikkosta. "Joko mennään?" "Juu ihan just. Iida kertoo tän vielä." "Ok." Lösähdin sohvalle räpläämään puhelintani. Olin saanut viestin Aleksilta. Avasin facebookin messengerin. "Moi.. voin mä kertoo sulle niistä mitä tapahtu uv:na. Ensinnäki joit aika paljo ja suutuit ku huomautin siitä. Elias tuli sopivasti paikalle ja kysyin sen mielipidettä asiaan. Se ei ollu sille ongelma. Lähit sen matkaan Onnin vanhempien makuuhuoneesee ja jätit mut yksin. Mul ei ollu enää mitää tekemistä jote lähin vetää. Sain kuulla joiltaki et säädit jotain sen Onninki kaa ja et oisitte yhessä tai jtn... nii ootteko te yhessä?" Luin sanattomana enkä ollut varma mitä laittaisin takaisin. Kumasin tekstini moneen kertaan. Lopulta sain väkerrettyä siedettävän selityksen: "joo, ei mun ollu tarkotus juoda noin paljon. Sori toi oli tyhmä syy suuttua. Sää huolehit musta ja oisin varmaa ite tehny samoin. Ja mun piti kertoo tästä et oon mä jotai Eliaksen kaa viettäny aikaa ja tällee. Mut Onni oli vähä sillee et en mä niinku siitä sillee kuitenkaa tykkää. Onhan se kiva kaverina mut tiiät varmaa mitä meinaan. Saanko anteeks?" Viestin lähetettyäni Silja oli valmis lähtemään. Työnsin puhelimen taskuun ja lähdin hänen perässään autolle. Suunnittelin pyytäväni hänet viemään minut Aleksille...
//Hei oli muute tosi kiva tavata sun siskos, vaikuttaa asialliselta ja osaavalta hevosihimiselta, joten oli kiva kuulla et se oli sua ja humua vähä opettanu! Kyllä siitä hyvä vielä tulee ja aina vaa paranee. Ei mut hyvä et lähetit aleksille viestiä, ku ei mistää tuu mitää jossei oo valmis puhuun nii hyvä et päätit pistää sille viestiä. Kyllä se vielä siitä, te korjaatte viel välinne ja kaikki on taas hyvin eiks je? 17v€ -Ii
|
|
|
Post by Salome on Jan 2, 2016 21:33:53 GMT 1
Draama Extra
Juu tätä ei oo pakko kommentoida ku halusin vaa lisätä tälläsen draamaa sisältävän extran. Vähän selvittäs ihmissuhteita ja tällee.
... Jäin pois kyydistä Aleksin talon kohdalla. Käskin Siljan tulla hakemaan minua jossain vaiheessa. "Laita vaikka viestiä." "Juu", sanoin ja kävelin talon edustalle. Hilppaisin autotallin taakse ja otin kännykkäni esille. Avasin whatsappin.
Aleksi: Saat anteeks sn Uv:n. Unohetaan se. ^^
Minä:
Minä: voidaanko nähä?
Odottelin vastausta. Kylmä viima pureutui poskiini ja sormeni olivat jäätyä. Puhaltelin käsiäni ja yritin olla välittämättä kylmästä. Puhelimeni värisi.
Aleksi: Sain kotiarestia uutena vuotena..
Näppäilin viestin.
Minä: Hei ootas. Avaa sun ikkuna.
Lähdin ninjatyylillä hiipimään Aleksin huoneen ikkunalle. Ikkuna oli auki ja Aleksi sen edessä. "Sä oot seko. Mut tuu sisään", poika totesi huvittuneena. Kampesin käsivoimillani lumiselle ikkunalaudalle ja pujahdin sisään huoneeseen. "Oon ihan jäässä. Voidaanko nyt sulkee ikkuna?" Anelin hytisten. Aleksi työnsi kylmää ilmaa päästävän avoimen ikkunan kiinni. Hän ohjasi minut sängylle patterin viereen ja istui itse rennosti koulupöytänsä tuolille.
"Mistä halusit puhuu?" Aleksi kohotti kysyvästi kulmiaan. "Ööömm... No siis se Elias juttu ei ollu ihan sattumaa." "Mitä sää niikö meinaat?" Poika ihmetteli. "No meillä oli jotai säätöö aikasemmi. Mut emmää tiiä ku", sönkötin loppuun. "Sä siis tarkotat ettet oo kiinnostunu musta vaa siitä", Aleksi lausui pettyneenä. "Kuule. Jos et tienny nii mää oikeesti välitän susta. Ja mä luulin et meidän välil oli jotain." En oikein tiennyt mitä sanoa. Minäkin välitin Aleksista, tosi paljon. Mutta Elias oli pikku hiljaa lumonnut minut ja minusta oli mukavaa viettää aikaa myös hänen kanssaan. "Vittu mä vihaan sitä jätkää!" Aleksi vihastui ja näin hänen tulistuneen katseensa. "Älä", vinkaisin vaimeasti. "Etkö sä oikeesti vittu tajua miltä musta tuntuu?" Poika kysyi melkein huvittuneena. Säikähdin hänen vihastumistaan, mutta halusin yrittää selittää. "Tajuun. Mut sä käsitit väärin. Mä en osaa selittää. Kai mä välitäm teistä molemmista yhtä paljon." Aleksi aukaisi suunsa sanoakseen jotain. "Ai", hän kuiskasi. "Eli mitä tää tarkottaa?" Hän kysyi lopulta kummastuneena. "Miten mä tietäsin. Sanotaanko et mä oon ihastunu kahteen ihmiseen enkä tiiä oikeesti mitä mun pitäs tehä.."
Saimme Aleksin kanssa asiat jollain tapaa sovittua ja olimme rauhoittuneet, rupesin tekemään lähtöä. Kiskoin takkia päälleni ja vedin vetoketjun kiinni. "Salome." "Niin?" Käännyin ympäri. Aleksi virnisti: "Sulla on hyvä perse." Repesimme molemmat ja se rentoutti tunnelmaa. "Oo hereillä tuun tänne yöllä twerkkaamaan", heitin läppää virnistän ilkikurisesti. "Ootan koko yön", poika naurahti. "Hei tuus tänne", hän taputti paikkaa vieressään sängyllä. Istahdin siihen. "No?" Aleksi hymyili. "Tää on ihan niinku Twilightissa. Saanks mä olla Edward?" Naurahdin punastuneena. Elokuvassa Bella valitsi Edwardin eikä Jacobia. "Ai haluuksä mun kaa lapsen?" Sanoin tahalleni saadakseni hänet kiusaantumaan. Aleksi virnisti sanomatta mitään. "Juu mut nyt mun pitää lähtee", tokaisin ja nousin ylös. Aleksi otti kiinni kädestäni ja nousi itsekin seisomaan. "Etkö sä vois unohtaa sitä Eliasta?" Kohautin olkiani. "Mä en tiedä. Enmä taida osata." Halasimme ja hyvästelimme. Loikkasin ulos ikkunasta.
Kävelin kaupunkiin ja soitin Eliakselle. "Hei, me ei ollakkaa nähty uuden vuoden jälkeen", vastasi tuttu pirteä ääni. "Hei. Siitä mun pitikin, ku mä en muista siitä niiku oikee mitää." Elias nauroi. "Aijaa, no tuu meille nii selvitetää." "Okei heippa." "Heippa." Lähdin hölkkäämään heidän talolleen ja olin kiitollinen että he asuivat lähellä kaupunkia. Saavuin tiilitalon eteen ja ryntäsin soittamaan ovikelloa. Elias otti minut vastaan hymyillen. "Tuu sisää." Ripustin takkini naulakkoon ja otin kenkäni jalasta. "Meillä on vieraita mutta älä välitä", hän sanoi hieman pahoittelevasti. "Elias!" Kutsuttiin keittiöstä. Poika lähti kysyjän luokse. Seurasin häntä uudennäköiseenn tilavaan keittiöön. "Onko tämä sun tyttöystäväs?" Kysyi joku vanha mies epäilemättä Eliaksen pappa. "Ei se oo mun tyttöystävä", Elias vastasi punastumatta. Lähdimme hänen huoneeseensa.
"Siitä uudesta vuodesta?" Tiedustelin pojalta. Istuin hänen sängyssään häntä vastapäätä. "No sulla oli jotai riitaa Aleksin kaa ja sit mä tulin siihe väliin. Mentiin sinne johonki makkarii ja juteltii kaikesta." "Sit me you know", Elias virnisti huvittuneena. Irvistin takaisin. "Sen jälkee mäki huomautin sun juomisesta nii lähit työnsit mut pois sieltä huoneesta ja aloit säätää sen Onnin kaa. " Olin vetänyt kädet silmilleni. "Ei vittuuu.. kui noloo. En tajuu miten olin noi retu. En oikeesti juo enää ikinä", voivottelin häpeissäni. Elias vain nauroi ja kömpi viereeni istumaan. Hän taputti minua selkään sanoen: " Ei se niin paha ollu. Ja hei ainaki meil oli hauskaa." Olin varma että hän virnisteli vaikken nähnytkään hänen Ilmettään.
Nousin ylös ja pyyhin häpeän kyyneleet silmistäni. "Oon niin nolo", tyrskähdin ja sain Eliaksen nauramaan myös. "Nii oot." Tönäisin häntä muka loukkaantuneena. "Mut oot sä paljon muutakin. Kaunis, tyhmä, mukava, idiootti, hauska, vammane ja aikamoinen pleijeri." Kikatin viimeisimmälle. "Oon mä näköjään aika bitch. No mt miten mä voisin päättää teiän välillä?" Elias pudisti päätään hymyillen: "En mä vaan tiiä. Ota mut?" Hän pyörähti eteeni nähdäkseen kasvoni. Katsoimme toisiamme silmiin hiljaisuudessa. Hän nappasi kädellään niskastani kiinni ja suuteli minua intohimoisesti. Poika katsoi minua ja olisi halunnut jatkaa pidemmällekkin, mutta ulkoa kuului tööttäys. "Kyyti tuli", virnistin ja lähdin hänen otteestaan. "Nähdään joskus." "Miten ois huomenna?" Elias ehdotti. "Juu vaikka mut heippa" sanoin ja juoksin ulko-ovelle. Puin takin ja laitoin kengät jalkaani. Silja istui autossa ja viittoi minua luokseen. Kun istuuduin hän kysyi: "Nyt selität. Miks mun piti hakee sut täältä eikä Aleksin luota?" Siitä alkoikin seuraava koettelemus.
|
|