Post by Iida on Dec 16, 2015 18:54:45 GMT 1
Joulu on taas, joulu on taas.
Tervetuloa mukaan Yläkokon jouluratsastuskulkueeseen, jonka reitti kulkee pitkin Yläkokon lähellä olevia teitä - käydään tuomassa naapureille joulumieltä. Tontuksi pukeutuminen sallittua - tonttulakki kypärän päälle ja menoksi. Maastoon lähdetään 24.12. klo. 12 aikaan ja palaamme noin 14. Ratsastuksen jälkeen, kun hevoset on hoidettu koko porukka on tervetullut tallitupaan joulupuurolle ja glögille. Osallistu alle omalla nimelläsi ja ratsusi nimellä. Jonkinlainen kuittaus maastosta olisi kiva, mutta ei tosiaankaan pakollinen. Iida johtaa joukkoa Minon selästä.
Osallistujat:
Mila - Eucarya Zen, scotspine.altervista.org/hevoset/zen.html
Felissa - Sumun Lottovoitto, raitatossu.net/felissa/sumunlottovoitto.php
Hamzi - Crayon Napfény, uinuva.net/h/napfeny.html
Rukkanen - Helavalkee, hevoset.kurnau.net/helavalkee
Luna - Acce
Topi - Lupu
Hanne - Ryövärin Tuulenruhtinas, joutokeino.net/tumppu/
Salome - Miina
Pohjatarina:
Pihalla oli noin 10 cm kerros ihanaa, uutta lunta, joka oli yön aikana satanut. Kahdeksan ratsukkoa itseni lisäksi seisoskeli kentän edessä. Suurin osa oli jo selässä. Lunalla oli hieman tappelua Accen kanssa, mutta onneksi Luca The Pelastaja oli luvannut auttaa kaikkia jotka tarvitsivat apua. Poika piteli russia paikoillaan, jotta tyttö pääsisi ponnistamaan selkään. Salome istui jo Miinan selässä ja kummasteli ääneen sitä, millainen ero russin selästä puokin selkään on. Topi, Salomen veli, oli hiljaa ja katseli ympärilleen Lupun selästä, joka seisoi ylväänä pää korkealla ja ihmetteli uusia hevosia sen molemmilla puolilla. Viisi vierasta hevosta oli onneksi ihan tyytyväisen näköisiä, eikä kummemmin ihmetelleet uutta tallia.
Ponnistin Minon selkään ja kiristin vyön. Jalustimet oli viime kerrasta sopivat. ‘’Onko kaikki valmiita?’’ kysyin, ‘’Mennään ihan rauhallinen maasto, kävellään eka teitä pitkin ja tullaan loppu sitten pellon kautta polulle, josta päästään maneesin taakse. Mennään niin, että mun perään tulee Nappi ja sen perään sitten Miina, Tumppu, Zen, Nemi, Otto, Lupu ja perää pitää Acce. Muokataan järjestystä jos on tarve.’’
Pyysin Minon liikkeelle ja ratsukko toisen perään pidensi jonoa. Jokaisella ratsastajalla oli tonttulakki päässä ja joillain hevosillakin. Mino liikkui reippaasti eteenpäin ja vaikutti muutenkin innokkaalta. Pari miinusastetta ja aurinko taivaalla ja lumi maassa piti huolen jouluisesta ulkonäöstä. Tien molemmilla puolilla olevat pellot oli rauhaisat ja ihanan näköiset, ne oikein kutsui laukkaamaan, mutta ei tällä reissulla. Joku takana oleva hevonen pärskähti tyytyväisenä ja jotkut ratsastajat puhuivat innokkaina.
Ylitimme sillan, joka sujui hyvin kaikilta, vaikka Mino hieman epäröi samoin kuin Lupu ja Zen, mutta yli päästiin. Käännyimme oikealle. Tien vasemmalla puolella oli taloja, jotka oli koristeltu jouluvaloin ja oikealla puolella peltoja. Joidenkin talojen ikkunoille oli ilmestynyt innokkaita lapsia ihailemaan hevosia joulutamineissa. Heilautin kättä niille ja hymyilin.
‘’Auto tulee!’’ huikkasin taaemmas. Punainen Volvo hidasti vauhtiaan, kiitin kuskia ja se ohitti meidät rauhallisessa vauhdissa. Katsahdin taakse, kaikki oli kunnossa.
Kävelimme tien päähän. Olimme ihan ison tien vieressä ja kovaa ajavat autot suhahti ohi, mutta me käännyimmekin oikealle, rauhalliselle tielle, jonka päässä oli pari taloa. ‘’Ravataanko lyhyt matka?’’ kysyin.
Kuului vahva ‘’JOO!’’ joten pyysin Minon raviin. Ruuna loikkasi eteenpäin. Annoin sen hetken ravata vähän reippaammin, kunnes hidastin rauhallisempaan. Kevensin ison ravin mukaan ja nautin. Tietä reunusti puut ja edessäpäin olevat talot alkoi näkyä paremmin. Ravasimme vielä loivan mäen ylös ja sitten käskin kaikkia hidastamaan käyntiin.
Mino pöhisi tyytyväisenä, samoin moni muukin hevonen. Hämeen perhe oli antanut meille luvan kulkea talonsa ohi metsään, josta meni siisti polku. Moikkasin pihalla lunta luovalle miehelle ja toivotin hyvät joulut. Mies katsoi hymyssä suin kulkuetta. Pääsimme leveämmälle polulle, jota kuljimme vain hetken, sillä se loppui pellon reunaan. Hidastin Minoa. ‘’Pysykää ihan tässä reunassa, ettei pilata ens kesän satoa.’’
Pelto oli kieltämättä kutsuvan näköinen laukkapätkälle, mutta tällä pellolla sitä ei voisi muutenkaan toteuttaa. Moni muukin vaikutti ajattelevan samaa, samoin kuin hevoset, jotka Minon lailla katselivat avaraa tilaa edessään ja sivullaan. Hankea oli, mutta ei liikaa, se tekisi hyvää Minolle, joka innoissaan nosteli koipiaan korkealle ilmaan. Ratsastimme pellon toiseen päähän asti ja siirryimme taas metsän suojaan, seuraamaan polkua. Polulla ei meidän lisäksi ollut tainnut mennä kuin yksi ihminen koiransa kanssa. Sehän kelpasi. Polulla ei kyllä ollut yhtä paljon lunta kuin pellolla, mutta ei se haitannut.
Polun loppu näkyi ja punainen maneesi pilkisti puiden ja pensaiden takaa. Kävelimme maneesin ohi, joku oli jättänyt oven auki ja valot päälle. Tie maneesilta tallille oli tallottu vaikka ei siltä näyttänyt uuden lumikerroksen takia. Tallin edustalle päästyämme kailotin vielä ohjeita. ‘’Kaikki on tervetulleita tallitupaan glögille ja saattaa siellä myös olla joulutorttuja ja pipareita tarjolla, sinne pääsee tosta sillalta’’, kerroin ja osoitin siltaa, ‘’vieraat saatte pistää heppanne mihin tahansa vapaaseen karsinaan tuntsaripuolella, heinää voi heittää karsinaan. Luna, Topi, Salome pistäkää heppanne hoidettuanne pihalle ja loimet päälle. Mutta tosiaan kiitos maastosta kaikille!’’
Hyvää Joulua ♥
Maksu: Vapaaehtoinen c:
Kesälomalla viimeistään on paljon aikaa ja toivottavasti inspistäkin!