Post by Iida on Jan 2, 2016 16:26:07 GMT 1
HANKILAUKAT 2016
16.01 lauantaina lähdetään Yläkokon tallipihalta rallittelemaan ja ratsastelemaan pellolle. Kierretään lämpäks vähän pidemmän kautta, jonka jälkeen ravaillaan ja otetaan laukkaspurtteja pellolla sekä kierretään muutenkin siellä, joku leikkikin voitaisiin pitää (ehdota). Lopuksi ennen kuin palataan tallille otetaan laukkakisa pellon päästä toiseen, mahdollinen selkeä häviäjä saakoot leipoa kakkua kaikille (varsinkin jos oot yläkokkolaine). Mukaan saa lähteä satulalla tai satulatta, pistä osallistumiseen mukaan kummin tuut. Osallistumiseen oma nimi ja ratsun nimi ja jos oot ulkopuolinen niin linkkaa hevosen sivut!
Osallistujat:
Merida - Jemmu (satulalla)
Salome - Humu (satulatta)
Luna - Kämpe (satulatta)
Lily - Loki (satulatta)
Marianna - Ruusu, (satulatta)
Veera R. - Bella, (satulatta)
Ellida - Rimpula (satulatta)
Aina - Dante (satulatta)
Pohjatarina:
Olin ohjannut maastoon lähtijät kentälle, jossa ne sai nousta selkään. Luca oli avustamassa. Kaikki muut paitsi mä ja Merida oli jättäneet satulat pois. Mä olin jättänyt sen suosiolla, jos joku tippuisi pääsisin auttamaan ja vielä mahdollisesti jopa takaisin selkään. Ylieilen oli tullut hitosti uutta pehmeää pakkaslunta ja sitä samaa satoi tälläkin hetkellä. Pihalla oli kertakaikkiaan ihanan näköistä. Kenttä pitäisi kyllä aurata samoin kuin kaikki reitit tarhoille, maneesiin, kotiin ja talliin, mutta onneksi Luca jäi tallille tekemään sitä.
Jokainen oli selässä, joten mäkin kipusin melkein lumivalkoisen Sannin selkään. Kiristin vyön ja lyhensin jalustimia reiällä. ‘’Tullaan sillee, että meijän perään tulee Dante, sit Bella, Jemmu, Ruusu, Loki, Rimpula, Kämpe ja Salome sä saat pitää perää. Kaikki valmiita?’’ varmistin asian vielä, ennen kuin pyysin Sannin liikkeelle. Olin pakottanut yläkokkolaiset sitomaan riimunnarut kaulalle, jotta olisi jotain mistä pitää kiinni. Suurin osa totteli. Kävelimme rauhallisesti lumista tietä. Onneksi hanki oli pehmeä ja siinä oli melko kevyt mennä.
Lunta satoi metsäpolulla hieman vähemmän, sillä se ei päässyt kuusten läpi niin hyvin. Polku oli muutenkin vähälumisempi kuin tie. Polku oli leveä ja siisti, ei juuria eikä kiviä, joten siinä pystyi ravata. ‘’Mennäänkö pikkusen ravia?’’ kysyin taaksepäin. Sain vastaukseksi pari innokasta ‘joota’ joten pyysin Sannin kevyellä pohkeen painalluksella raviin. Tamma lähti reippaasti liikkeelle. Vilkaisin taaksepäin, kaikki oli vielä selässä ja joillain oli innostunut virne kasvoilla. Annoin Sannin ravata omaa tahtiaan. Olin onneksi pukenut päälle talviratsastushousut, niin hiutaleet eivät kastelleet housuja niin märiksi.
Siirsin Sannin käyntiin, sillä tulimme polun päähän. Polkupäättyi tielle, jonka ylitimme leveyssuunnassa ja jatkoimme pellolle, joka oli ihan hiton kutsuvan näköinen. Siinä laukkaaminen tuottaisi takuulla hyvää mieltä kaikille. Sanni pärskähti. Ratsastimme käynnissä pellolla hetken aikaa, kunnes käänsin Sannin ja käskin muiden pysäyttää. ‘’Leikitään hetki maa-meri-laiva -leikkiä, jotta hepat lämpiää ennen laukkakisaa, tietääkö kaikki tän leikin?’’
Muut ratsukot asettuivat riviin. Selitin nopeasti ohjeet, ei laukkaa, korkeintaan ravissa sai siirtyä paikasta toiseen. Rajoja en piirtänyt, mutta puolessa välissä, eli siinä, missä mä ja Sanni seistiin oli meri, maa oli siinä missä muut seisoi ja tarpeeksi kauas kun ratsasti toiseen suuntaan oli laiva. Helppoa kuin mikä.
‘’Tehään niin, ettei kukaan tipu leikistä pois, ettei joudu seisoskelemaan.’’ sanoin. ‘’LAIVA!’’
Hetken kesti ennen kuin äkilliseen komentoon reagoitiin. Nopeiten kuitenkin reagoi Luna, joka kannusti russin liikkeelle. Muut lähti perään. Toisessa päässä ratsastajat käänsivät hevosensa ja jäivät paikoilleen odottamaan uutta. Humua ei olisi paikoillaan oleminen kiinnostanut vaan poni peruutteli ja koitti päästä eteenpäin odotellessaan. Uusin yläkokkolainen Ellida vaikutti varmalta Rimpulan selässä. Tämä oli tytön ensimmäinen ratsastus hoitohevosellaan. ‘’Meri!’’
Ratsukot lähti lumi ympärillään pöllyten ravissa keskelle. Bella tuli ensimmäisenä keskelle. Mä en ollut ehtinyt nähdä mitä kävi, mutta näin vain kuinka Luna kiskoi itseään Kämpen kyljeltä takaisin selkään. Merida nauroi tuttavallisesti tytölle hevosensa satulasta. ‘’Laiva!’’ kaikki kääntyi ympäri, onneksi törmäyksiä ei tullut. Pieni ketterä Humu kääntyi nopeasti ympäri, mutta muut ohitti sen suoralla. Musta, suuri Dante ravasi ensimmäisenä paikalle. Heti kun kaikki oli perillä kajautin: ‘’Meri!’’ Nopeasti ympäri ja takaisin sinne mistä äsken tultiin. Loki lähti joka kerta reippaasti liikkeelle, ja vaikka vauhti hidastui ei se ikinä ollut viimeinen perillä. Kaikki kolme suokkitammaa tuli tasaisesti, eikä kummemmin kiihdytelleet, mitä nyt Ruusu välillä heitti pikkusen takapäätään. ‘’MAA!’’
Kun oltiin leikitty tarpeeksi kauan ja kun kaksi viatonta ratsastajaa oli tömähtäneet maahan ja päässeet vihdoin takaisin selkään jatkoimme ravissa kohti pellon toista päätä. Sanni oli ollut kiltisti paikoillaan koko leikin ajan, mutta nyt se sitten ravasi kovaa eteenpäin. Sovimme, että leikissä tippuneiden ei tarvinnut ruveta leipomaan, vasta laukkakisassa. Kun olimme pellon toisessa päässä. Varmistin, että kaikilla oli kaikki hyvin ja että tuliko kaikki leikkimieliseen kisaan mukaan.
Käännyimme kaikki kohti avaraa peltoa. Olimme siistissä rivissä. Ratsastajien odottava innostus alkoi tarttua hevosiin. ‘’Valmiina… paikoillanne… HEP!’’ huudahdin ja painoin kantapääni tamman kylkiin. Sanni lähti laukkaan melkein paikoiltaan. Vesi alkoi valua silmistä. Sain siristellä nähdäkseni jotain. Lunta tuli edelleen. Sanni laukkasi kovaa. Entinen kenttähevonen sen sisällä tais jopa syttyä. Dante tuli vierelle ja selässä istuvalla Ainalla oli leveä hymy. Poneista ei kuulunut mitään. Takaa kuului iloista naurua, taisi laukan vauhti olla aika ihanaa. Itsekin tyrskähdin pari kertaa. Sanni nautti kun sai tulla kovaa. Olimme juuri toisessa päässä kun takaa kuului kova kiukkuinen ‘’AI SAATANA!’’ joku tais kohdata hangen. Dante voitti kisan. Viimeisenä perille tullut, joka ei tippunut oli Salome. Oli kyllä vähän ihme, ettei tyttö ollut alas tullut, sillä Humu kyllä nosteli vähän takapäätään. Salome syyytti nauraen hankea ja ponin kokoa, siitä että olivat viimeisenä tulleet maaliin.
Muiden hevosten luo laukkaava vapaana oleva ratsu tuli kovaa, mutta hidasti heti kun pääsi muiden luokse. Kiukkuinen ratsastaja kahlasi polveen asti ulottuvassa hangessa pyyhkien lunta kypärän päältä ja vaatteista. Pidin ratsusta kiinni ja käskin muiden ravailla vaikka ympyröitä tai jotain nyt kun tilaa oli. Ratsastaja loikkasi selkään ja päästin irti. Keräsin ohjat takaisin käsiini ja pyysin Sannin raviin. Tein sillä ympyröitä taivuttaen reilusti sisälle. Kun kaikki oli hieman saaneet rauhoiteltua ratsunsa lähdimme. Lupasin, että ottaisimme samalla polulla, jota oltiin tultukin hieman laukkaa vielä. Ravasimme polulle. Kevensin reippaaseen tahtiin ja taputtelin Sannia kaulalle.
‘’Otetaan rauhallista laukkaa!’’ huikkasin taaksepäin ja pyysin tamman laukkaan. Se lähti voimalla eteenpäin, mutta hidasti sitten lyhyen spurtin jälkeen. Tomera ‘’Lopeta!’’ kuului takaa, mutta kummempia ei vissiin tapahtunut sillä kukaan ei enään huutanut mitään. Laukka, jota Sanni tuli oli ihanan keinuvaa ja rauhallista. Se oli kuulolla ja takapää oli mukana. Tamma pärskähti tyytyväisenä samoin kuin pari muuta takana tulevaa. ‘’Raviin..’’ sanoin sanaa venyttäen ja siirsin Sannin pikkuhiljaa raviin. Ratsastimme vielä hetken reipasta ravia, kunnes otimme käyntiin ja köpöttelimme tallille.
KIITOS OSALLISTUJILLE!
Maksutavat:
1) kuva tai tarina
2) tarina sisällyttäen sanat: olematon, kynä, kuori, teippiharja
3) vastaa: mitkä oli fiilikset ennen reissua ja sen jälkeen?
4) pelkkä kiitos reissusta
