Hankilaukat 16.01

[Iida]

Mukana ootte!

[Iida]

pohjatarina tullut!

[Aina H]

Tässä olisi hei maksu, kiitos mahtavasta maastosta! 


Dante asteli nyrpeänä ulos trailerista, kun saavuimme Yläkokon pihaan. Ruuna heilutteli korviaan epäluuloisesti uutta paikkaa katsellessaan, mutta käveli vierelläni tallin käytävälle, jossa sain sen varustaa. Kaikki muut maastoon lähtevät katselivat meitä naureskellen, kun komensin ruunaa tarkasti.

- Sussahan on paljon asennetta, kuului viereltämme.

- Minussa vai hevosessa? kysyin naurahtaen ja tervehdin uutta tuttavuutta.

- Ehkä kummassakin, en itse ehkä pärjäisi tuollaisen kanssa, Ellidaksi esittäytynyt nuori hymyili.

- Onhan siinä kieltämättä paljon tekemistä, mutta sinänsä palkitsevaa. On se jo alkanut muhun luottaa, hymyilin ja silitin mustan ruunan upeaa kaulaa.


Kun koko porukka oli päässyt ratsujensa selkään, ilmoitti vetäjämme Iida possujonon järjestyksen. Suoristin Danten villaloimea allani herkeämättä, mutta ruunaa se ei haitannut. Se tuhisi hiljaa lumisateessa ja katselin, kuinka lumihiutaleet sulivat mustaan karvaan ja sekalaiseen harjaan, joka ei jaksanut pysyä siistinä. Pääsimme Danten kanssa vetäjän perään ja minua hieman huoletti muiden hevosten naamat ja Danten suuret kaviot, mutta ruuna osasi käyttäytyä hienosti uudenkin porukan kanssa.


Kun Iida kehotti meidät ensimmäiselle ravipätkälle lumisella polulla, Dante höristi korvansa ja puhisi innokkaasti. Nauroin kyyneleet silmiini yrittäessäni pysyä selässä ja Dante vain ravasi eteenpäin Iidan ja Sanni-tamman takana. Kun raviin rupesi tottumaan, pystyin keräämään itsenikin ja menomme rupesi näyttämään paremmalta. Iida huusi kaikki käyntiin ja Dante pudotti askeleen niin sulavasti, etten meinannut edes huomata. Suuri hanki näytti niin houkuttelevalta ja tunsin, kuinka iloinen Dantekin oli tästä vaihtelusta! Kiersimme pellon muutamaan otteeseen käynnissä ja järjestäydyimme riviin kuuntelemaan ohjeita maa-meri-laiva –leikkiin, jota saisimme kokeilla.



- Ei laukkaa, korkeintaan ravia! Jos putootte, huutakaa kuuluvalla äänellä, Iida selosti. Dante katseli hieman tyytymättömänä vieressään seisovaa Bellaa, mutta pidin ruunan hereillä rapsuttelemalla sen kaulaa. Odotin jännityksellä ensimmäistä huutoa, mutta säikähdin silti, kun Iida karjaisi ilmoille ensimmäisen käskyn.

- LAIVA, ja käskin heti Danten liikkeelle. Ruuna hörähti kuuluvasti ja nosti heti ravin, mutta ensimmäiseksi liikkeelle pääsi kuitenkin Luna pienellä russillaan. Olimme Danten suuresta ravista huolimatta melkein viimeisiä, mutta sentään se ei haitannut. Lumi pöllysi ilmassa seuraavan käskyn johdattelemana, kun kaikki ratsukot kiirehtivät merelle. Dante kääntyi takaisin kohti laivaa kömpelömmin kuin muut, mutta isolla, ihanalla ravillaan peittosimme kaikki!


Leikin loputtua minun oli pakko ravata hetki Dantelta ylimääräiset energiat pois, kun suuri musta yritti heittää takapäätään iloisesti ilmaan. Iida pyysi kaikki pellon toiseen reunaan ja kaikki hevoset odottivat innoissaan seuraavaa tehtävää. Joka puolelta kuului iloista pörinää ja Dantekaan ei ollut hiljaa. Se jopa hirnahti muutamaan otteeseen, kun sen vieressä seisova Kämpe teki tuttavuutta. Nauroimme Lunan kanssa ratsujemme kokoerolle enkä voinut kuin taputtaa Dantea sen erinomaisesta käytöksestä.



- Paikoillanne. Valmiit. HEP!, ja annoin terävän pohjeavun. Dante nosti lennokkaan laukan siltä seisomalta ja jouduin jopa pidättelemään sitä hiukan. Ei kestänyt kauaa, kunnes ohitimme Iidan ja Sannin ja pääsimme pellon toiseen reunaan ensimmäisenä ratsukkona. Kiljahdin ilosta ja Dantekaan ei malttanut enää seistä paikallaan.


Dante puhisi äänekkäästi ja ravatessamme takaisin polulle jouduin tekemään jatkuvasti pidätteitä.

- Otetaan vielä RAUHALLISTA laukkaa, Iida ohjeisti. Annoin Sannin laukata eteenpäin hetken, ennekuin nostin Dantellekin laukan. Ruuna kokosi itseään hieman ja laukkasi pyöreästi Sannin perässä äänekkäästi pöristen.

- Oot yksi hölmö, nauroin ja taputin ruunaa oikealla kädelläni. Lyhyen pätkän jälkeen otimme vielä ravia viimeisetkin metrit ja käyntiin siirtyessämme annoin Dantelle astetta pidemmät ohjat. Se ääntelehti kuin vanha imuri jokaisella askeleellaan ja en voinut kuin nauraa. Päästyämme Yläkokon pihaan laskeuduin sulavasti maahan ja varustin Danten kotimatkaa varten samaisella käytäväpaikalla. Iloisesti hörisevä ja lämmöstä höyryävä ruuna ei jaksanut edes protestoida ja kiukutella.

[Iida]

Kiitos hyvästä maksusta sulle!

[Luna]

Poni meni kovaa ja sitten se kompastui ja ratsastaja tippui mutta se ei estänyt ponia jatkamasta suoritustaan taas tällanen #laatumaksu

[Salome]

Hankilaukkaa Humuttimella

Kiristin satulavyön ja kuuntelin muiden taukoamatonta puhetta. Kiireisimmät istuksivat jo hevostensa selässä, kun me (lukuunottaen minä) mattimyöhäiset yritimme etsiä epätoivoisesti koroketta miltä nousta. Oikeastaan en edes tarvinnut koroketta, sillä Humu oli shetlanninponi, eli niin pieni että saatoin vain heittää jalkani sen yli.

Ratsastelimme polkuja pitkin tasaista tahtia. Humu harppoi innokkaasti eteenpäin, välillä kuolainta nykien. Edessäni menevä hevonen vilkuili pientä shetlanninponia takanaan mietteliäänä. Olimme ruunan kanssa törmätä siihen, kun se päätti jumittua kokonaan. Ratsastaja pahoitteli hymyillen ja maiskautti ratsulleen. Hevonen jolkotteli taas eteenpäin pitkin askelin ja Humu yritti sinnitellä sen kintereillä.

Otimme muutamia ravipätkiä ja shetu pysyi kaiken aikaa hienosti kuulolla. Tyytyväisenä se pärskähti muutaman kerran hidastaessamme takaisin käyntiin. "Tää on varmaan kivan rentoo kaikille hevosille", ajattelin ja korvani kuuntelivat automaattisesti muiden jutustelua.
"Onko toi se Aleksin ex?" Joku mutisi takanani.
"Joo toi punatukkane jolla on pilkullinen shettis."
"Se ei saa oikeesti ketään. Kaikki jättää sen. Se Eliaski on kuulemma seurustellu jo jonki aikaa sen jonku Helsinkiläisen kaa."
Sitten kuulin ivallista naurua. Kohautin harteitani tympääntyneenä ja päätin sulkea korvani ja nauttia reissusta.

"Nyt voisimme ensin vähän verkata ja sitten ottaa leikkimielisen laukkakilpailun. Tehkää voltteja, ravatkaa ja ottakaa pieniä laukkapätkiä", Iida selosti Sannin selästä.
Humu yritti seurata muita hevosia, mutta ratsastin päättäväisesti kauemmas ja rupesin duunaamaan omia juttujamme. Voltteja, kiemuroita, pysähdyksiä ja siirtymisiä. Humu otti reippaita laukka-askeleita ja meinasi kiihtyä. Se kuitenkin hiljensi välittömästi, kun tiivistin istuntaani ja pidätin lyhyesti.

"Yksi..kaksi ja KOLME"! Joku laski vieressäni. Säntäsimme vauhtiin, eikä Humua tarvinnut oikeastaan edes kehottaa. Olimme jossain keskipaikkeilla, mutta aika nopeasti jäimme jälkeen. Viimeisten joukossa tulimme pellon toiseen päähän. "Nouse sit kevyt istuntaa nii pääsette lujempaa. Viel kerran päästä päähän", Iida vinkkasi ja huusi lähtölaukaisun. Nousin jalustimille ja kannustin Humua nelistämään. Innokkasti se venytti askeltaan ja yritimme pysytellä viimeisten perässä. Hevoset innostuivat pukittelemaan ja pari ratsastajaa lensivät selästä kuin ohjukset. "Ai saatana", joku kirosi.
Pääsimme siis muutaman hevosen edelle, jolloin Humu rupesi pukittelemaan ja riehumaan. Komensin sitä laukkaamaan eteen ja pienestä horjahtelusta huolimatta en tipahtanut. Nauraen kaarsimme pellon toisessa päässä ketterämmin kuin muut. Isommat askeleet omaavat hevoset kuitenkin pyyhälsivät ohitsemme vikkelästi ja pääsimme maalipaikalle viimeisten parissa.

Löysäsin ohjia maastoreiteillö kävellessämme. Otimme vain välillä satunnaisia ravipätkiä , joten pystyin yhtä hyvin olemaan löysemmillä ohjilla. Poni venytteli kaulaansa. Hiki höyrysi ja kypärän alla muhivat hiukset olivat varmasti järkyttävät. Mutta tosin niin oli muillakin, eikä sen takia sitä ollut syytö murehtia. Hevoset pärskyivät rentoutuneina ja ratsastajien rupattelu oli muuttunut iloisemmaksi.


<---failed xd


Kuva Humusta ja minusta kiitämässä pellolla.