Tallikirja 2016

[Iida]

Rapatessa roiskuu
Linda / 25.04.2016 / maanantai

‘’Vittu mikä sää.’’ sanoin ensimmäiselle tallilaiselle, joka tuli vastaan. En mä millekään random tuntilaiselle sanois sanaakaa ellei ne jotai kysyis.
‘’Jep, toivottavasti pian lämpenis.’’ Merida vastasi. Se oli ihan ok tyyppi, ei mikää nolo.
‘’Joko sä oot sun suokin ratsastanut?’’
‘’En oo mut tarkotus olis liikuttaa se ees jotenki vaik tuol o tollasta.’’
‘’Tuu mu kaa kentälle, ku joudun ratsastaa Minon.’’
‘’Voisin kait tullakin.’’ Merida vastasi ja mä nyökkäsin ja lähdin paikalta.

Kello oli noin puoli neljä, kun mä sain heitettyä heinät hepoille pihalle. Mä olin tullut tekeen iltatallia ja ratsastaan Minon, koska se kävi edelleen harvoilla tunneilla, koska se oli nuori ja Iida kilpaili sillä esteillä. Olihan se fiksu, mutta vähän vielä kokematon tunneille, toisin kuin Edi, jota jopa toivottiin tunneille. Se oli korvannut hyvin Likan, jota toki kaikki ponikokoiset kaipas edelleen. Yöllä ja pitkälle päivälle vielä tuli lunta, jonka tulo oli onneks jo loppu, mutta nyt tihutti ja maa oli märkä ja paskanen, saatana.

Talutin suuren rautiaan hevosen karsinaan ja riisuin siltä loimet. Otin harjaämpäristä pehmeän harjan ja suin ruunan nopeasti. Tunnille meneviä hevosia laitettiin samaan aikaan kauheella kiireellä. Joku mut työntekijäksi tunnistanut rohkea nuori tuli pyytämään apua Cayan kanssa, kun poni ei meinannut tyttöä lähelleen satulan kanssa päästää. Sain satulan ponille, kiitokset ja sitten palasin putsaamaan Minon kavioita. Ruuna koitti hiplata kaikkea mihin ylettyi ja tuhisi siinä innoissaan muutenkin, mutta kun se sai satulan selkään tajusi seistä paikoillaan, koska pääsisi pian pihalle.

Mä heitin sadetakin pinkin hupparin päälle ja saappaat jalkaan. Kiinnitin martingaalin satulaan ja työnsin kypärän päähän ennen kuin lähdin taluttamaan ruunaa pihalle. Tuntilaiset olivat jo lähteneet, onneksi niin ruuhkaa ei ollut. Talli oli tyhjä ja rauhallinen, vain kissa istui ikkunalla ja katseli sateeseen. Seuraavat ratsastajat saisi ihan ite hakea heppansa sisälle mä en sitä nimittäin tehnyt. Mutta kyllä ne nyt siitä selviää. Joku oli jättänyt kumisaappaat ilmoitustaulun alle, joten niitä varmaan sai lainata niin ei omat kengät kastuneet.

Mä otin kentänportilta jakkaran ja kannoin sen keskelle Mino perässä tallustaen. Merida oli jo kävelemässä uralla ja selitti mulle jotain jostain. Mä laskin jakkaran Minon viereen, jonka käänsin tallia kohti. Vedin jalkkarit alas ja pidensin niitä ja kiristin vielä vyön ennen kuin ponnistin estesatulaan. Pyysin ruunan liikkeelle kevyellä pohkeen painalluksella ja se lähti mielellään lompsimaan kuraiselle uralle. Hevonen sai kävellä hetken pitkin ohjin ennen kuin keräsin ne käsiini ja aloin pyytää siltä parempaa käyntiä, juuri silloin tallista kiisi pilkullinen poni, jonka ohjassa roikku joku uus tyyppi.

‘’Hitto vie, se säikähti kissaa ja lähti, onneks pidin kiinni.’’ se sano meille naurahtaen vaivautuneena.
‘’Niimpä, Alma olis kyl muute lähteny kiskoon.’’ sano tutumpi naama, joka sohi kepeillä.

Ponia taluttava tyttö toi sen kentälle mun jättämän jakkaran viereen ja pysäytti siihen. Milja, luulen näin, sulki portin ja jäi nojaamaan siihen ulkopuolelta. Toinen ponnisti ponin selkään ja pääsi sinne, mutta poni ei paikallaan pysynyt. Minon keskittyminen oli pilkullisessa ponissa. Käänsin ruunan voltille ja hain siltä asetusta ja takajalkoja mukaan ennen kuin päästin takaisin uralle. Tein parit pysähdykset ja nostin sitten ravin. Vesi loiskui ja märkä maa näytti kummastuttavan Minoa joka asteli kuin mikäkin kouluhevonen. Merida ratsasti kanssa jo ravissa. Harvoin meitä oli edes kolmea samaan aikaan ratsastamassa, jos ei tunteja laskettu, mutta tänään just satuttiin näköjään samaan aikaan tallille.

Ruuna ravasi korkein askelin kaula kaarella, kunnes ratsastavan tytön käsky sai sen kohottamaan hämmentyneenä päätään. Pöljä heppa. Vaihdoin suunnan ja asettelin sitä ympyrällä tähänkin suuntaan. Pitkille sivuille tein loivat kaarteet, mutta vähän meni kyllä plörinäksi kun kentällä oli kaksi muuta, jotka teki myös omiaan. Pilkullisella ponilla oli vielä ongelmia, mutta se pysyi pyydetyssä askellajissa.

Ratsastin Minon keskiympyrälle ja istuin harjoitusraviin, joka tuotti varmasti enemmän tuskaa kuin kolmen tunnin vatsalihastreeni. Tein puolipidätteen ja siirsin ulkojalkaa hieman taaemmas, jolloin Mino otti jäätävän loikan eteenpäin. Naurahdin ruunalle.
‘’Johan oli nosto.’’ kommentoi Merida virneellä. Hymyilin tytölle, mutta vakavoiduin sitten jatkamaan laukan työstämistä. Mino pysyi onneksi hyvin laukassa eikä mun juurikaan tarvinnut tehdä muuta kuin pitää se ympyrällä. Merida näytti ottavan laukkaa suoralla uralla, mutta se ei häirinnyt meitä. Rapa roiskui. Hyi vittu. Mä saisin pestä ruunan jalat, jos tää lika ikinä lähtee pois.

Siirsin ruunan suoralle uralle edelleen laukassa ja käänsin koko rata leikkaalle, johon valmistelin laukannoston, jotta ei tarvisi harjoitusraviin siirtyä. Mino vaihtoi lennokkaasti laukan ja jatkoi tyytyväisenä pärskien. Käänsin sen taas ympyrälle. Hain asetuksen ja annoin ruunan laukata ja sehän laukkasi kunnes kiljaisu täytti ilman. Mino pysähtyi kuin seinään. Mä olin onnekseni istunut hyvin ja tasapainoisesti satulassa niin horjahdin vain vähän eteen.
‘’JEMINA!’’ kuului huuto ja sain siis selville ponilla ratsastaneen tytön, joka nousi kurasta reippaasti.
‘’Ei sattunut, kumma poni, se meni niin hyvin ja si vaa naps ja se lähti.’’ tyttö selitti.

Pilkullinen poni laukkasi uralla heitellen päätään. Jemina oli lähtenyt hakemaan kauraa sieltä minne jalkapuoli oli selittänyt ja pian raviin siirtynyt poni jo oli turpa syvällä kauraämpärissä, josta se kumminkin revittiin irti. Tarmokas ratsastaja ponnisti takaisin selkään ja pisti ponin liikkeelle. Minon vajaa aivokapasiteetti oli häkeltynyt ja se lähti kompastuen liikkeelle. No, jokanen tyylillään. Keräsin hevosen takaisin kasaan ja nostin vielä laukan ympyrälle, kunnes se oli yhtä hyvä kuin hetki sitten ja siirsin sitten raviin ja uralle.

Kevensin puolipitkin ohjin ja tein loivia kaarteita hakien asetusta ja lopettelin kun ruuna tuntui hyvältä. Merida oli jo käynnissä Jemmun kanssa, tamma sai taputuksia kaulalle, se oli ilmeisesti ollut ihan hyvä. Ainakin Merida näytti tyytyväiseltä. Käänsin kaartoon Meridan kanssa samaan aikaan. Taputin ruunaa kiitokseksi ja tiputtauduin maahan. Läiskähti. Hyi. Löysäsin vyötä ja nostin jalustimet. Jalkapuoli Milja avasi portin ja päästi meidät pihalle. Pilkkuponi jäi huutamaan kentälle, kun kaverit lähti.

Heitin satulan telineelle ja nappasin karsinalta riimun ja talutin sitten Minon vesariin. Vaihdoin riimun suitsiin, jotka laitoin roikkumaan lähimmälle telineelle ja rupesin sitten pesemään kuraisia jalkoja. Ruuna seisoi tyytyväisenä paikoillaan ja katseli ohikulkevia ratsastajia. Märkä muta valui pois kohti viemäriä ja Minon jalat alkoi näyttää pikkuhiljaa puhtailta. Ryntäisiin asti oli lentänyt kuraa, jonka huuhdoin pois. Samoin huuhdoin vielä mahanalusen ja muut kuraantuneet paikat. Sammutin hanan ja irrotin hevosen naruista. Talutin Minon karsinaan ja harjasin sen pikaisesti ja kuivasin vähän jalkoja ennen kuin heitin talliloimen päälle.

Suurin osa hevosista oli tunnilla tai tullut tunnilta ja nyt tallissa, joten vain harva täytyi enää hakea sisään, joten siinä ei onneksi kauaa mennyt. Tarhat oli nyt tyhjät ja tallissa hevoset. Riisuin loimet ja menin sitten laittamaan parit puurot valmiiksi iltaruokintaan, ennen kuin hipsin tallitupaan. Sohva oli täyteen ängetty ja pöydän ääressä istui joitain tuntiratsastajia luultavasti odottamassa hakijaa. Mä istuin yhdelle vapaalle tuolille ja kaivoin puhelimeni esiin. Merida istui sohvalla Topin vieressä.

‘’Meinaatteko muute tulla juomaan vappuna?’’ kysyin pariskunnalta. Huomasin kaikkien nyt tuijottavan niitä odottessa vastausta.
‘’Minne?’’ Merida kysyin. Randomit kääntyi kattomaan mua.
‘’Joonakselle, kai jos sataa muute en tiiä, kait johki pihalle vaa.’’
‘’Voitas varmaa tullaki.’’ Topi sano.
‘’Tulla minne?’’ liittyi keskusteluun sisään tullut Lucas.
‘’Juomaan vappuna Joonakselle.’’ jutustelua kuunnellut Salome vastasi naama puhelimessa kiinni.
‘’Mä ainaki meen ja nii menee moni muuki, kannatan.’’ Luca sanoi ja loi pitkän katseen pariin ratsastajaan pöydän ääressä.
‘’No kyl me varmaa, jos me ei mitää muuta keksitä.’’ Merida sanoi.
‘’Jees, jees, saatte varmaa lisäinfoa myöhemmin.’’ Lupasin ja nousin lähteäkseni. Oonko mä tulossa sairaaksi? Kuinka mä tallilaisia kutsuin mun kaa samoihin bileisiin juomaan. Ehkä, mutta enempi parempi.

[Iida]

Iloa tuova irkku
Iida / 27.04.2016 / keskiviikko

‘’Iida ootko tyhmä vai tosi tyhmä?’’ Sanna kysyi tallituvan pöydän äärestä. Mä seisoin ikkunalla ja katsoin kentällä ratsastavaa Rosannaa.
‘’En kumpaakaan.’’ totesin.
‘’No ootsä vähän kyl, meillon talli täynnä.’’ Reifr kommentoi.
‘’Mutta mulla ei ole vapaa-ajan heppaa.’’
‘’Mino.’’ Linda liittyi puheeseen.
‘’No se käy tunneil.’’
‘’No myöhemmin se irkkuki kumminki käy.’’
‘’Ja muutenki sä kisaat Minol, nii eikse riitä?’’ Reifr kysyi.

Mä olin posauttanut tallituvassa ehdotuksen, jospa otettaisiin Yläkokkoon siskoni kasvattama tamma, jolla se ei tehnyt mitään ainakaan tällä hetkellä. Se olis ihan super mun tarpeeseen omistaa hevonen, joka oli vaan mun ainakin jonkin aikaa. Toki juu, tuntsaripuoli oli täys, mut jos Kämpen muuttas takas siirtotalliin ku siel viihty tai Minon niin tuntsaripuolelle vapautuis karsina.

‘’Kesäkin tulee pian nii ei yks heppa lisää tee pahaa, ku ne o kumminki laitsal.’’ puolustuin.
‘’Mikä heppa?’’ kysyi just sisään tullut Salome, perässä tullut Luna näytti yhtä kysyvän innokkaalta. Uus heppa oli kaikille makee juttu, kuka sitä pääsis ekana ratsastaan? Koskemaan? Niimpä.
‘’Joku Iidan siskon irlantilainen, jolla se ei tee mitään.’’ Reifr selitti.
‘’Ei kuulosta lupaavalta, jolla ei tehdä mitään.’’ Linda kommentoi. ‘’Mitä jos se on hullu? Sekopää?’’
‘’Ei mun siskolla oo sellasia, pelkkii selväpäisiä.’’ tuhahdin.
‘’No sehä nähää.’’ Reifr totesi.
‘’Eli mä saan hommata sen ittelle?’’
‘’No ei kai kielto sua estä kumminkaan, sunha talli tää o.’’

Nousin penkiltä ja menin halaamaan miestä. Se sai myös mojovan pusun hyvinmuodostuneille huulilleen. Linda, hiljaa ollut Luca ja tytöt näytti iloisilta. Uusi hevonen tuo iloa ja yllätyksiä tallin arkeen. Hauskaahan sitä on arvella mitä nyt tuli hommattua. Mä siivosin jälkeni teestä ja hipsin kohti ovea. ‘’Joku saa tulla auttamaan mua hakemaan pari ponia sisään ja käytävät saa lakaista ja kissan saa ruokkia.’’

[Iida]

Hugget som stucket
Sanna / 8.5.2016 / sunnuntai

Salomelle pitämäni kankitunti sai mut haluamaan kans osaavan hevosen selkään tekemään vaativia koululiikkeitä. Tumppua ei viitti rasittaa. Ja nyt oli muutenkin sunnuntai. Iida oli luvannut mulle, että sitten kun sen irkku tulee saan mennä sillä kangilla, koska Irlannissa kuulemma ollaan menty sillä vastaavilla. Mä epäilin sen irkun osaamistasoa. Se oli saman rotuinen kuin Aada ja Molla on ollut, eikä ne mistään siroimmasta päästä tosiaan ole, mutta ihan kivan näköisiä kumminkin - näyttäviä.

Mä lakaisin tuntipuolen käytävää kiivaasti. Hiekka pöllysi kuin viimeistä päivää, joten päätin hakea vettä kastelukannuun ja kastella käytäviä vähän. Noin. Parempi eipä enää pölynnyt niin kauheasti. Mä olin siivonnut puolet tuntsareiden karsinoista ja pari yksityisten karsinaa. Linda tulisi päivätalliin ja sais sitten siivota loput. Oikaisin parit loimet suoraan. Ulkona oli lämmin vaikka kello ei edes ollut yhtätoista. Mä pistin radion päälle, koska tallissa oli niin hiljaista.

Iida oli eilen kironnut ja kirosi tänäänkin sunnuntaisääntöä. Sitä oli vituttanut torstaista asti Bel. Se tammankusiainen oli heittänyt sekä torstaina että perjantaina pari ratsastajaa alas. Joko sillä oli kiima-aika tai sitten sitä ponia ei enää kiinnostanut. Se oli ehkä jopa pahempi kuin Acce nuorempana. Iida oli uhannut nousta sen selkään ja pistää sen töihin. No saa nähdä. Iida oli muutenkin ollut vähän huonolla tuulella nyt pari päivää. Sen irlantilainen tulis kai vasta joskus kesäkuussa, ku tallissa ei ollut tilaa.

Mä olin just lakaisemassa viimeisiä yhteen karsinoista kun pihan sora rahisi. Hetken päästä pääovesta sisään hipsi shortseihin ja toppeihin pukeutuneet Merida ja Milja.

‘’Moikka, oottepa te ajoissa.’’ moikkasin tytöille.
‘’No nyt on niin hyvä sää, et mitä kotonakaan tehdä.’’ Merida iloitsi.
‘’Niimpä, me meinataan mennä maastoon ilman satulaa.’’ Milja virnisti.
‘’Kuulostaa ihanalta, ottakaa puhelin mukaa, jos jotain vaikka sattuu.’’ sanoin.
‘’Juu tottakai!’’ Merida vastasi ja molemmat häippäsi auki olevasta ovesta yksäripuolelle.

Sunnuntait oli vähän sellasia päiviä ettei tiennyt mitä tehdä tallilla. Ratsastaa ei voinut, hepat sai ansaitun vapaan. Kun karsinat oli siivottu ei oikeen tehty muuta kuin heitetty välillä heinää tarhoihin ja sitte sisälle jossain vaiheessa. Kävelin pihalle auringon paisteeseen. Katselin siirtotallille, jonka kupeessa olevassa tarhassa ponit leikki. Angelikan poni Cora oli sopeutunut poikarussien kanssa hyvin. Ne kolme juoksi välillä ympäri tarhaa, kun taas välillä meni pihaton varjoon lepäämään. Se oli näppärä ja kiltti poni, joka oli helppo ottaa sisälle ja viedä ulos. Ei Rosannankaan orissa mitään vikaa ollut käsitellessä, sillä vaan tapas olla vähän kiirus ja tammoille se kans huusi välillä. Bianca alkoi olla paranemaan päin ja välillä otti jopa innokkaita spurtteja. Bettiinaa oli helppo käsitellä, kun sille oli heti näyttänyt kuka määrää, se vain kipittää vierellä.

Mä hain kentälle jääneen tuolin tallin seinustalle ja jäin istumaan siihen, jospa aurinko vaikka tarttuisi. Iida, Reifr ja pikku Ingrid rattaissa palasi lenkiltä. Iida näytti onnelliselta, mutta sisällä varmaan kiehui. Sillä oli aikalailla aina rauhallinen ilme, joka ei paljastanut sisällä olevia tunteita. Mä uskoin varmasti, että Ingrid istutettaisiin ponin selkään, heti kun se olisi siihen kunnolla kykeneväinen. Ja kyllä mä sen saman teen Samille, kun se kasvaa, ajattelin.

Miekkonen lähti työntämään kärryjä talolle. Ylämäki ei näyttänyt tekevän pahaa miehelle ollenkaan. Iida käveli mun luo.

‘’Vittu.’’
‘’Nooh, älä kiroo.’’ sanoin äitimäisesti serkulleni.

Pihalle tallista tuli just sillon Alma ja Milja, sekä Jemmu ja Merida. Molemmat tytöt näytti tyytyväisiltä.

‘’Maastoon menossa?’’ Iida kysyi hymyillen.
‘’Jep, ja mahd taas kahlaan sillalle.’’ Milja sanoi iloisena. ‘’Punttaatko?’’
‘’Juu tottakai.’’ serkkuni vastasi ja käveli Miljan ja Alman luo. Merida näytti päättäväiseltä seistessään jakkaralla. Ja se kannatti pian se oli selässä ja tytöt lähti pihasta rauhallisesti.

‘’Vittu mua ärsyttää Bel.’’
‘’Mä en keskustele sun kaa jos kiroot.’’
‘’Mua ärsyttää Bel niin kovaa. Hiton sunnuntaisääntö. Mä olisin nyt jo sen selässä näyttämässä sille kuinka kuuluu olla poni.’’
‘’Se sääntö on iha hyvä, kyl ne ansaitsee vapaan.’’
‘’Bel ei mee tunnille maanantaina, vaan mä meen sillä ennen tunteja, kun ehin. Oonhan mä sille vähä liia pitkä mut vitt… mut hugget som stucket meen sil silti.’’
‘’Niin.’’ totesin vaan ja laitoin silmät kiinni. Hetken päästä Iida lähti.

Pian pihaan ajoi valkoinen auto ja isot aurinkolasit päässä Linda tuli autostaan ulos. Pelkääjänpaikalta ulos tuli yllätyksekseni Joonas. Mitäköhän vappuna tapahtui. Nainen käveli mua kohti reippaasti. Silläkin oli päällä shortsit ja toppi, josta rintavako näkyi kilometrien päähän. Joonas tuli sen perässä.
‘’Siel on puolet tuntsareista vielä siivoomatta.’’ sanoin ja katsoin Joonaksesta Lindaan merkitsevällä katseella, johon Linda pudisti päätään. ‘’Hei Joonas.’’
‘’Moi.’’ mies vastasi.
‘’Mä voin käydä täyttämässä jo heinäkärryt, sit mä lähen.’’
‘’Okei, kiva.’’ Linda nyökkäsi ja lähti sitten Joonas vanavedessä tallin varjoon. Mä menin siltaa pitkin ylös ja avasi vasemmanpuoleisen oven heinälatoon. Talikolla heittelin heinäkärryt täyteen ennen kuin lähdin ajamaan kylälle. Menee se äitienpäivä tallillakin.

[Iida]

Pikku Bel
Iida / keskiviikko / 11.5.2016

Samperin Bel oli tapellut koko alkutunnin. Ja nyt vihdoin. Yhdentoista pukin ja parin laukkaanryöstön jälkeen se vihdoin laukkasi alla hallinnassa, vaikka häntä huiskikin vittuuntuneena ees taas ja jokaisen noston jälkeen häntä heilahti ilmaan. Mutta pääasia oli, että tamma pääsisi kunnolla töihin, eikä sen kiukkuiluja katottu hyvällä ja se alkoi tehota. Se oli ollu karsinassa helppo hoitaa eikä pelleillyt vasta kun selkään nousestessa, josta alkoi taistelu siitä kuka määrää. Laidalle tullut Milja oli naurahtanut, että ihanaa nähdä ettei Alma ole ainut pukittelija, kun Bel heitti kolmatta kertaa peräänsä alkuraveissa. Niin ei varmaan. Loppua kohden tamma alkoi olla kunnolla ja sai lopuksi suuret kiitokset.

[Iida]

Kaikkee sitä kuuleekin
Iida / 17.05.2016 / tiistai

Puoli viideltä oli vielä tuntihevospuolella rauhallista. Pari ratsastajaa oli jo käyneet listasta katsomassa hevosensa ja hakeneet sisälle. Vasta kuuden seitsemän aikaan alkoi olla vilinää tallissa kun haettiin sisään ja vietiin tunnille, varusteita haettiin ja vietiin. Mulla oli edelleen hieman hevoseton olo, vaikka talli olikin täynnä rakkaita hevosia. Mä istuin jakkaralla ilmoitustaulun vieressä ja selasin sosiaalisia medioita, joihin olin liittynyt eli pääasiassa Facebookia.

Kaikki viiden tunnille osallistuvat oli saaneet hevoset sisälle ja pulinaa alkoi kuulua.
‘’Voitteko kuvitella, se kuuma jäkäri ja Linda seurustelee?’’ joku kysyi muilta.
‘’Oikeesti, kui se jaksaa Lindaa?’’
‘’Ei mut Lucahan on viissii pannu sen kaa.’’
‘’Eihän, eiks se ollu se joka ylläpitää sitä pilkukasta ponia?’’
‘’Se tyttö vai poika?’’
‘’Mut kyl mä antaisin Lucalle, ootteko nähy sen mahan? Oooooaah…’’

Kovaa naurua. Ei ne kai tajunnu et istuin edelleen jakkaralla kuuloetäisyydellä. Nuorten tunnit oli parhaita. Sillon sai kuulla kaikkea maan ja taivaan välistä. Ja oma elämä alkoi tuntua tylsältä.

‘’Muute, Merida, joka on meijä bilsas, on varmaa pettäny Topia Jeren kanssa.’’
‘’Oikeesti!?’’
‘’No oha niitte välit lähentyny, tai sit se on se tupakka.’’
‘’Niin voi olla.’’
‘’Ja jos Merida ei Topia nii Topi si varmaa Meridaa. Ruotti täynnä nättei muijii, joten hyvinki.’’
‘’Tai sitte se o pannu niitten tyttöjen kaa jotka sinne kans lähti, eihä sitä tiiä vaik niil ois kunno orgiat öisin.’’
‘’No hyi, onko teil jo satulat seläs?’’
‘’Pian.’’

Kylläpä sitä juorutaan, ajattelin noustessani ylös. Menin jo pihalle, jossa oli alkanut aurinko paistaa aamuisen sateen jälkeen. Kenttä oli märkä, mutta muuten hyvässä kunnossa. Tein odotellessani pari ohutta uraa lätäköistä poispäin, jotta vesi virtaisi kentältä. Kävin laittamassa tötteröt joka nurkkaan. Pian kuusi ratsukkoa talutti hevosensa kentälle. Kaksi ensimmäistä nappasi jakkarat matkaan ja nousivat satuloiden kiristyksien jälkeen omin avuin selkään. Mä kävin auttamassa Rimpulan ratsastajaa. Menin toiselle puolelle pitämään vastaan, kun tyttö ponnisti satulaan. Tamma mulkoili pahasti.

‘’Kulkekaa alkukäynnit uran sisäpuolella.’’ sanoin ensimmäisille valmiille.

Tunti sujui kaiken kaikkiaan hyvin kaikilta. Paljon tehtiin siirtymisiä ja ne sujui jokaiselta suht pienillä avuilla. Loppukäyntien aikana päästin seuraavan tunnin ratsastat kentälle.

‘’Rimpula, Ranja ja Lupu jatkaa siis. Russit voi riisua ja jos on aikaa niin pihalle saa mennä syöttelemään, jalat pitää pestä. Cayalle voi jättää satulan selkään, mutta ottaa suitset pois, laita riimu päähän ja sido löysällä narulla kiinni.’’

Auttaessani seuraavia ratsastajia Merida kaarsi mautollaan pihaan. Vinkkasin tytön aidalle.
‘’Moooi, Halla menee vasta seittemän tunnille, et jos otat Jemmun sisään ennen sitä niin voitko ottaa Hallan kans?’’
‘’Juu totta kai.’’ Merida vastasi hymyillen. Kiitin tyttöä, joka sitten lähti avoimesta ovesta talliin.

Kahdeksalta talli oli taas jo rauhoittunut, viimeisen tunnin raukeat ratsastajat ja ratsut oli melkein ainoita vakioihmisten lisäksi tallissa. Mä olin pitänyt kaikki päivän tunnit, sillä Sannalle oli tullut menoja ja Riefr hoiti Ingridiä. Mutta oli vaihteeksi ihanaa pitää kaikki tunnit ja suunnitella ihan miten haluaa ne. Lucas oli tullut hoitamaan mun kanssa iltatallin. Suurin osa iltaruuista oli jo sekoitettu valmiiksi ämpäreihin. Heinäkärry täytetty ja hepat muutenkin jo sisällä.

Ensimmäisenä alkoi Rimpula koputella karsinan oveen, että eikö sitä ruokaa jo saisi. Kun viimeinenkin ratsuista oli riisuttu aloimme Lucan kanssa heitellä heiniä karsinoihin. Yksäripuolen ovi oli auki ja sieltäkin alkoi jo kuulua vaatimuksia. Kun tuntsareilla oli heinät lähti Luca ruokkimaan siirtotallilaiset kun mä jaoin ruuat yksäripuollelle. Alma oli korvat hörössä kiinnostuneena saapuvasta ateriasta, samoin sen naapuri Likka. Bia odotti maltillisena ruokiaan samoin Bettiina. Jemmu kopautti pariin otteeseen oveaan. Ei ne kyllä yhtään osanneet arvostaa ruokiaan kun se ei ikinä tullut tarpeeksi ajoissa, vaikka toisaalta tyytyväinen, hiljainen narskunta täytti tallin, kun sammutin valot ja suljin ovet. ‘’Hyvää yötä, murut.’’

[Iida]

Laidunkauden aloitus
Iida / 3.6.2016 / perjantai

Tuntui kuin hevoset olisivat tienneet mitä tapahtuu. Mä olin jakanut mukaan uintireissulle tulleet ulkopuoliset tarhoille ja antanut narut mukaan. Reifr, Sanna ja Ramikin oli tullut mukaan auttamaan heppojen laitsalle päästössä. Tammalaitumen portti oli auki. Ohjeena oli taluttaa heppa laitumelle ja päästää naru irti hieman ennen porttia. Hepat kyllä tiesi miten hoitaa homma kotiin. Ratsastajat otti hepat tarhoista ja lähti jonossa viemään kohti laidunta. Pari heppaa ravasi vierellä, jokunen koitti saada matkaevästä tien reunalta. Jonoa johtanut Rimpula pääsi ensimmäisenä laitumelle, mikä tuotti kiirettä muissa hevosissa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, portti saatiin kiinni ja sähköt tammalaitumelle.

Kun kaikki hepat oli onnellisena syömässä vihreää ja taistelemassa johtajan paikasta lähdimme kaikki kohti tallia jutellen tulevasta kesästä. Ulkopuoliset pakkasivat kamppeensa ja hevosensa trailereihin ennen kuin kiittivät ja toivottivat hyvää kesää ja lähtivät kuiva maa pöllyten tallipihasta. Luca ja Linda meni tekemään aamutallin loppuun eli siivoamaan jäljelle jääneet karsinat, jotka olisi nyt pidemmän aikaa siistit. Sanna sanoin kaikille, jotka siivoaa tarhoja pari palaa Pullavaa ja mehua.

Huomenna ylioppilaat saisivat lakkinsa ja juhlat alkaisi. Luca sanoi menevänsä kylän rantaan juomaan, sinne minne kaikki muutkin kuulemma. Mä viettäisin rauhallisen huomisen kotona Reifrin kainalossa katsellen jotain elokuvaa tai sitten jotain sarjaa. Harvoin koulunpäättärit oli rauhalliset, kun yhdeksäsluokkalaiset pääsee yläasteelta ja muut muuten vaan juhlistaa kesäloman alkua. Laivarannassa olisi varmasti menoa ja meininkiä.

Kissa herätti mut ajatuksistani. Se oli hypännyt syliini istuessani tuolilla tallituvassa, jonne muutkin oli tulleet rupattelemaan. Kahvi porisi ja radio soi taustalla. Merida valitti kentän kuivuudesta, johon karsinat siivonnut Luca totesi, että tyttö voisi tehä sen ite. Kesätunnit alkaisi heti maanantaina, jolloin hepat joutuisi työhön. Tunteja oli aamupäivällä että iltapäivällä, koska vapaalla olevat ehtivät aikaisin tunnille. Kenttä tosiaan pitäisi kastella, tai sitten tunnit voisi pitää maneeissa. Sääkin kuulemma viilenisi ensi viikolle, sadettakin saisi tulla.

[Iida]

Kesämyrsky
Sanna / 8.6.2016 / keskiviikko

Hepat ei ollut kuin vasta joku viisi päivää laitsalla täyspäiväisesti ja nyt teki jo pahaa kiristää esim. Accen ja Ranjan satulavyöt. Suursyömärit. Karsinoiden kesäsiivous oli aloitettu ja kolmasosasta oli tyhjennetty kuivikkeet ja saatu seinien pesu aikaan. Kyllä se siitä vielä. Kello oli noin puoli yksitoista, kun kiinnitin päivän listat ilmoitustaululle. Ratsastajat sakoot hakea itse heppansa, ajattelin itsekkäästi vaikka tiesin että apua varmaan tarvittiin. Tunnit onneksi pyöri päivittäin lukuun ottamatta sunnuntaita. Maanantaista perjantaihin ensin aamulla kaksi ja iltapäivällä myös. Lauantaina ainoastaan kaksi aamupäivällä.

‘’Sanna, Halla ei anna kiinni.’’ tuli Ninni kertomaan mulle. Lähdin tytön perässä laitumelle, kun olin ensin hakenut kauraämpärin. Muut tunnille tulevat tuli jo vastaan. Hetken aikaa siinä kuitenkin meni, vaikka kauralla houkuteltiin, kunnes Halla antoi periksi. Alkukesä oli nyt ollut ihan sadeton, mutta jotain myrskyn tapaista luvattiin loppuviikolle. Hevosten kesäkarva oli pölystä peittynyt, vaikka ne pääsikin pesulle ennen laitumelle vientiä. Okei, kyllähän ne piehtaroi ja hiekka siten tarttui.

Istuin jakkaralla, jonka hain itselleni kentän keskeltä. Lippis päässä ei aurinko haitannut vaan näin ratsastajat esteettä. Hallan ratsastajalla oli vaikeuksia pitää heppa suorana. Tara eikä Rimpula halunnut liikkua eteen. Mino kyttäsi kaikkea ja säpsähti mua kahdesti peräkkäin. Ainoastaan Miina toimi hyvin. Käskin kerätä ohjat ja ruveta ratsastamaan pysähdyksiä, sillä aikaa mä kipitin sillan kautta parvelle ja sieltä tallitupaan hakemaan tyhjästä kaapista neljät piuhat.

‘’Siitä on pitkä aika kun ne viimeks liikkui piuhoilla. Mä laitan ne löysälle näin ensiksi ainakin, jotta ne tottuu taas. Ratsastatte ihan normaalisti.’’

Periaatteessa kukaan hevosista ei oikeasti tarvinnut piuhoja, mutta näin ne liikkui paremmin ja rennommin. Halla vastusteli ensiksi, mutta antoi niiden sitten olla. Minolle kokemus taisi olla uusi, kuitenkin fiksuna se tottui nopeasti. Tunti sujui hyvin. Annoin ohjeet tuntilaisille hoitamisen jälkeen kaataa karsinan ovella oleva ämpäri hepalle, jotta ne sai väkirehunsa.

‘’Tyyntä myrskyn edellä.’’ totesi Arja, lyhyt vanhempi nainen joka ratsasti Lupulla vakituisesti. Sepäs saikin tunnilla olevat naiset kaakattamaan tulevasta kesämyrskystä. Laitoin tällekin tunnille hepoille piuhat. Niin pääsisi selkä rennommaksi ja ne liikkuisi yleisesti rennommin. Kyllä Arja tai sitten Iltasanomat tietää kesämyrskystä, sillä iltapäivän tunnit siirtyi maneesiin järkyttävän tuulen takia ja myöhemmin alkoi satamaankin. Hepat haettiin talliin myrskystä, eikä se niitä tuntunut haittaavan. En ihmettele.

[Iida]

Toivotaan parasta (ihan kaikessa)
Iida / 16.6.2016 / torstai

Mä olin lähtenyt heti aamutuimaan ajamaan kohti klinikkaa traileri perässä. Siskoni oli nimittäin lähettänyt paketin pakastettua spermaa, koska oli tullut suunnitelman muutos. Kaikki oli klinikalla sujunut hyvin. Tekisimme tarkastuksen kun sen aika koittaa, että tuliko tamma kantavaksi. Nyt ajettuani kolmen aikaan pihaan autollani, jonka perässä oli valkoinen kahden hevosen traileri tallituvan ikkunaan ilmestyi noin viisi päätä, jotka kaikkosivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Sammutin auton ja kun astuin pihalle joukko yläkokkolaisia oli trailerin oven edessä.

‘’Tääkö on nyt se sun irkku?’’
‘’Eikö sen pitäny tulla kesän alussa?’’
‘’Millanen se on?’’
‘’Mihin karsinaan se muuttaa?’’
‘’Liikkuuko se tunneilla?’’

Irvistin vastaukseksi ja pyysin yhtä avaamaan sillan kun käsken. Itse menin sivuovesta sisään. Rapsutin tammaa ja irrotin sen puomista. ‘’Voi avata.’’ huikkasin ja pian traileriin pääsi lisää valoa kun takaovi avattiin. Tamma hörähti ja lähti rauhallisesti peruuttamaan pihalle trailerista. Pihalle päästyämme tallilaisten ilmeet oli hämmentyneitä.

‘’Sanni?’’
‘’Onko se sairas?’’
‘’Missä kävitte?’’

Naurahdin ja työnsin narun yhdelle tytöistä. ‘’Sanni ei ole sairas, vaan mahdollisesti kantava.’’ sanoin hymyillen. ‘’Me mennään myöhemmin tässä kuussa uudelleen klinikalle kattomaan, että onnistuiko.’’

‘’Ihanaa, varsa!’’
‘’Millanen se ori on?’’

Kun olin saanut kuljetussuojat tamman jaloista ja ohuen loimen pois päältä lähdin taluttamaan sitä laitumelle. ‘’Ruunikonkimo irkku, kilpaillut metriä, mun siskon omistuksessa.’’ kerroin vieressä käveleville tytöille. Päästin Sannin laitumelle. Tamma lähti rauhallisesti kävelemään paremmille apajille. Jätin narun maahan ja sitten palasimme tallille päin. Sanna piti ilmeisesti tuntia maneesissa, fiksu valinta, koska kenttä oli varsin kuiva ja pölyävä. Mä kävin vielä päivittämässä kisoihin osallistujat ja ilmoitin myös itseni niihin. Ja sain kuulla siitä, kun Sanna palasi maneesilta.

‘’Haloo Iida! Metri kolkyt rata!’’
‘’Niin?’’
‘’Sanni on vaan hypännyt metri kakskyt ratoja.’’
‘’Mut se pääsee helposti yli 130 esteen, joten mä alan nyt treenaan sen kanssa kisoihin, joten älä kuvittelekaan, että pistät sitä tunneille, muuta ku ehkä kerran pari viikossa koulutunnille.’’ uhkasin serkkuani ja lähdin kastelemaan kuivaa kenttää.

Angelika tuli hetken päästä Coran kanssa kentän ulkopuolelle odottelemaan. Saatuani kentän kosteaksi päästin naisen ratsastamaan toivottaen hyvät treenit. Ja juuri kun olin astumassa sisälle viileään talliin käännyin ympäri. Mä voisin hyvinkin jäädä kentän aidalle istumaan ja katsomaan miten Angelikalla meni. Mä istuin vaan hiljaa laidalla ja katselin valkoisen ponin liikkeitä. Ja Angelika totesi mun olevan pelottava kun en sanonut mitään vaan ainoastaan tuijotin, johon naurahdin. ‘’Hyvin te meette.’’ totesin sille ja annoin lisäksi pari neuvoa, ennen kuin Milja tuli kentälle Alman kanssa. Poni oli oppinut ilmeisesti seisomaan aloillaan selkään nousussa, mutta heti kun tytön takamus koski satulaa lähti poni ravaamaan pää taivaassa eteenpäin. Mä sanoin Miljalle pari lohduttavaa neuvoa ja lähdin sitten talolle jättäen koulua tuuppaavat ratsastajat kentälle kahdestaan.

[Iida]

It's raining cats and dogs
Linda / 18.6.2016 / lauantai

Ulkona satoi. Ihan kaatamalla. Perus perkeleen kesäsade. Istuin tallituvassa muiden tallilaisten kanssa. Heppoja ei kukaan jaksanut hakea sisälle tossa säässä, joten nyt ne kyyhötti puiden suojassa. Onneksi asteita oli tarpeeksi. Koko päivän oli oikeastaan satanut. Millon kovempaa, millon hiljempaa. Vähän aikaa sitten sisälle tullut uitettu koira aka Milja istui patterin vieressä ja hytisi, mitäs lähti ratsastamaan. Maneesissa ne oli mennyt, mutta ei siitä ilmeisesti tullut mitään ukkosen jyristäessä ja sateen hakatessa maneesin peltikattoa. Poni oli kuulemma ollut hullu.

Radio oli päällä hiljaisella ja kahvinkeitin porisi. Mä olin tullut tallille ihan vain siksi koska miksi ei. Joonas oli lähtenyt Ruotsiin nuuskaostoksille. Merida istui Topin sylissä ja poika painoi välillä pusun tytön olkapäälle. #imelää. Kissa istui ikkunalaudalla ja katseli ikkunasta pihalle. Se oli pyydystänyt pari hiirtä tänään ja vaikutti olevan tyytyväinen itseensä. Luca nauroi kovaan ääneen jollekin videolle, jota näytti samalla Lunalle. Se kans koitti koko ajan saada huomiota siltä, kumma poika.

Milja valitti viidettä kertaa kovaan ääneen siitä kuinka oli niin kylmä.
‘’No mitä vittua idiootti?’’ tuhahdin ärsyytyneenä sille. ‘’Kuka vittu menee tonne sateeseen vapaaehtosesti paleleen, haloja!’’
‘’No kun lähdin niin ei ees satanu nii kovaa. Vasta kun olin laitumen puoles välis hakees Almaa nii rupes sataan kunnolla.’’
‘’No kui et si jättänyt sitä ponia sinne ja tullut sisälle ite?’’
‘’Nii i vaan menit tyhmä ratsastaan ja tipuit pariin otteeseen.’’ Merida sanoi serkulleen.
‘’Lopettakaa jo, Milja meni ratsastaan ja sillä selvä.’’ Angelika totesi kahvikuppinsa takaa, ihme hyväntahtonen.

Luca oli hyvällä tuulella, ehkä se oli saanut eilen, ajattelin katsellessani poikaa jolla oli naamalla tyydytetty, pirteä ilme.
‘’Saitko sä Luca eilen, vai miks oot ton näkönen?’’ kysyin ja poika vain vinkkasi silmäänsä.
‘’Sä et oo vissiin saanut viikkoon vai onks toi sun perus ilme?’’
‘’OUCH!’’ Topi karjahti ja heitti ilma high fivet Lucan kanssa. Lapset.
‘’Salome mites sun miesrintamalla?’’ kysyin tytöltä. Punapää irvisti. Mä olin tottunut kiusaamaan Lunaa, mutta se oli nykyään niin piittaamaton et en mä jaksanut. Ehkä sillä meni huonosti Accen kanssa, mitä en ihmettelis. Tai sitten se oli se tuntiratsastaja, joka ratsasti Accea kuin mikäkin Kyra Kyrklund.

Yhtäkkiä löi salama ja sähköt katkesi. Siinä samalla vielä, ihan kun se ei olisi jo riittänyt - ovi aukesi ja huppu päässä seisova hahmo oli oven suussa. Tytöt mut mukaan lukien kiljastiin kauhusta ja oon varma että jompikumpi pojista myös.
‘’Oh sorry, ei tarkoitus säikäyttää…’’ totesi tulokas.

Hetken aikaa me oltiin kaikki hiljaa ja tuijotettiin tyttöä. Valot oli edelleen kuitenkin poissa. Sitten hiljaisuuden katkaisi Lucan räkänauru, jonka seasta se sai sanottua ‘’Fuck ihan ku jostai kauhuleffasta!’’ ja sitten me muutkin alettiin helpottuneena nauraa. Tulokas näytti hämmentyneeltä.

‘’Hei ootteko kaikki kunnossa? Täältäkin lähti ilmeisesti sähköt, mulla on kynttilöitä mukana, jos ei heti valot palaa.’’ huolestunut Iida puhisi änkien tulokkaan ohi tallitupaan. Nainen laski käsistään kynttilät ja tulitikut ja antoi mulle yhden sytytettäväksi. Ne oli Iidan tapaan kookoksen hajusia tuoksukynttilöitä, mutta ne toi kunnon tunnelman tupaan. Kun kaikki kynttilät oli saatu syttymään Iida huomasi mustahiuksisen tytön.
‘’Grace? Tuu ihmeessä sisään, ulkonahan sataa.’’ Iida sanoi sille ja ojensi kätensä esitelläkseen itsensä. Sitten blondin naamalle levisi kummallinen ilme. ‘’Hepat!’’

Me lähettiin kaikki tallituvasta yhtenä laumana laukkaamaan kohti laitumia. Uusi tulokas mukaan lukien. Pysähdyimme portille ja Iida komensi pari ihmistä per laidun ja heppojen lukumäärän, jotta käytäisiin tarkistamassa, että kaikki on tallessa. Mä suuntasin Lunan kanssa ori ja ruuna laitsalle. Hepat oli kaikki piiloutuneet metsään sateen suojaan ja kun oltiin laskettu kaikki ja todettu poikien olevan paikalle palasimme portille. Kaikki hevoset oli tallella ja kunnossa, mitä nyt Lupu näytti kauhistuneelta ja oli hermostuneena steppaillut Tumpun vieresäs. Erikoinen ensimmäinen päivä tulokkaalle, onneks meillä ei aina ollut tällästä.

[Iida]

saksalainen punaturpa Hilda
Iida / 20.6.2016 / maanantai

Mä olin ollut hiljaa pidemmän aikaa tästä asiasta. Ja aika hiton ylpee ittestäni ja tottakai Lucasta ja muusta henkilökunnasta. Jo toiseen otteeseen ajoin autoni ja perässä olevan trailerin pihaan. Maanantai aamupäiväksi piha oli hiljainen. Sanna oli pitämässä tuntia maneesissa, koska uusi hevonen saattaisi häiritä hieman heppoja. Mä olin Irlannin sijaan hommannut ittelleni hyvin hyppäävän saksalaisen, joka menisi silloin tällöin tunneille ja oli pääosin estetuntien pelastus hyvän hyppykykynsä ansiosta.

Luca hyppäsi pelkääjänpaikalta pihalle ja kiiruhti trailerin takaovelle. Poika tai oikeastaan mies, mutta Lucaa oli varsin vaikea kutsua mieheksi kun se oli niin lapsellinen, oli lähtenyt mun mukaan viikko sitten Saksaan pariksi päiväksi kokeilemaan hevosia. Poika oli muutenkin ollut töissä enemmän kuin tallilla niin sitä ei kukaan epäillyt ja mä lähdin mukamas hommaamaan uutta satulaa kauempaa. Sinisilmäistä sakkia koko talli täynnä.

Mä menin sivuovesta taluttamaan tamman pois Lucan avattua sillan. Läsipäinen tamma käveli rauhallisesti ulos trailerista ja pysähtyi sitten pää korkealla katselemaan ja haistelemaan uutta paikkaa. Sitten se hirnahti kovaan ääneen laitumella oleville hevosille ja sai usean vastauksen.

‘’Hae laitsalta tälle seuraks vaikka Sanni ja pistä viereiseen tarhaan.’’ sanoin Lucalle ja lähdin taluttamaan tammaa kentälle otettuani kuljetussuojat ensin pois. Hildaksi tammaa oltiin Saksassa kutsuttu ja nimi puki varsin hyvin vaaleanpunaturpaista tammaa, joten Hilda se sai Suomessakin olla. Luca oli lähtenyt hölkäten laitumelle. Sanni antaisi helposti kiinni ja oli muutenkin suopea muita kohtaan niin Hilda saisi siitä ensimmäisen kaverin.

Tamma käveli hitaasti vieressä eikä pari pysähdystä haitannut, vaan se pysähtyi samalla hetkellä kun mäkin. Me laitettiin tammat pikku- ja puokkitarhaan, jotta ne voisi haistella toisiaan aidan yli. Pari tuntilaista tuli tallista taluttaen Beliä ja Danaa, mutta sen siaan että ne olis lähtenyt viemään poneja laitumelle ne tuli katsomaan uutta tulokasta.
‘’Voooi eikää, kuinka ihana vaaleanpunane turpa.’’ sano Ella ja kurotti aidan yli kohti Hildaa ja tamma haisteli tytön kättä.
‘’Tuleeko tää tunneille?’’ kysyi Olivia.
‘’Joskus vieraileen joo, mä rupeen kisaan tällä.’’ hymyilin ylpeänä.

Aamupäivän viimeset tunnit oli ohi ja tuntilaiset oli Hildaa heissattuaan lähteneet kotia kohti. Kesällä oli enemmän irtotuntilaisia kuin vakkareita, koska mökkiläiset tuli ratsastamaan. Iltapäivän ensimmäisellä tunnilla, jonka olin lupautunut pitämään oli kolme uutta ja kaksi tuttua ratsastajaa, joten pistin listaan niille hevoset joilla ratsastus luultavasti sujuisi. Sen jälkeen mä lähdin hakemaan Sannia tarhasta. Jätin tamman käytävälle ja kävin vielä heittämässä kasan vihreää sekä kuivaheinää Hildalle.

Harjasin Sannin pikaisesti ja aloin sitten satuloimaan tammaa. Kun satula oli selässä rakensin kolme noin 90cm korkeaa estettä kentälle ja palasin sitten varustamaan tamman loppuun. Sanni seisoi nätisti paikoillaan, mitä nyt kuopi pariin otteeseen kun jätin sen hakeakseni kypärän. Talutin tamman kentälle ja suljin portin. Noustuani jakkaran kautta satulaan pyysin kimon reippaaseen käyntiin. Hilda ei juurikaan kiinnittänyt meihin huomiota vaan söi tyytyväisenä ruokiaan.

Keräsin ohjat ja tein parit pysähdykset ennen kuin nostin ravin. Tein suuria ympyröitä molempiin suuntiin sekä siirtymiset käyntiin jotta tamma tulisi kuulolle. Kun se vaikutti olevan kuulolla ja sopivasti pohkeen edessä nostin sillä vasemman laukan ja laukkasin pari kierrosta uran sisäpuolella vapaata laukkaa, kunnes kokosin sitä hieman ja ohjasin punaiselle pystylle. Tamma lähestyi hyvässä temmossa, korvat hörössä estettä ja hyppäsi. Hieman liian aikasin. Siirsin raviin esteen jälkeen ja siitä käyntiin ja tein pysähdyksen ja peruutuksen ja uuden laukannoston. Käänsin samalle esteelle ja ratsastin tarkemmin, pitäen hieman vastaan ja saatiin parempi hyppy. Käänsin sen siitä tasaokserille keskihalkaisijalle. Seinätön tie ei antanut tammalle riittävää tukea sen mielestä ja se kiemurteli hieman. Tuin sitä ja pyysin eteenpäin.

Vaihdoin suuntaa hyvien hyppyjen jälkeen ja hyppäsin pari estettä toiseenkin suuntaan. Mun onneksi ulos tallista, sillä hetkellä kun olin hyppäämässä alas satulasta, asteli Angelika.
‘’Voi eikä ihanaa, mä aattelin just hypätä alas, mut sä voit varmaan siirtää tota yhtä estettä eikö?’’ hymyilin enkelihymyä.
‘’Haha, joo tottakai, mitä näistä?’’
‘’Jos siirrät ton toisen keskihalkasijalla olevan ennen tota sinistä niin et tulee parin esteen sarja. Pistä niitten väliin ööp… 10m.’’ selitin ja annoin Sannille pitkän ohjan siksi aikaa. Tamma käveli pirteänä ja katseli tummatukkaista joka kiskoi puomia.
‘’Näinkö?’’
‘’Just noin, tosi hyvä, kiitos.’’ hymyilin ja keräsin ohjat.

Tein pari ravi-laukka -siirtymistä ja kun tamma oli taas kuulolla ja reippaana ohjasin sen sarjalle. Ensimmäiselle tuli hyvä hyppy ja sain koottua tammaa ennen seuraavaa, johon se lähti vähän kaukaa. Tulin uudestaan ja ratsastin vähän enemmän eteenpäin, jotta se venytti askeliaan ja nyt ne asettui kohdalleen. Jatkoin diagonaalille, jossa oli pysty. Ratsastin saman vielä pari kertaa ja kun olin tyytyväinen tammaan annoin sille pidemmän ohjan ja luvan ravata pitkänä.

‘’Sehän näytti hyvältä!’’ Angelika sanoi aidalta.
‘’Ja tuntu siltä!’’ naurahdin ja taputin tammaa.
‘’Hyvinki pääsette metri kolkyt radan kisoihin mennessä hypättyä.’’
‘’Niin mäkin uskon.’’ hymyilin.

Vaihdoin suuntaa ja annoin tamman ravata vielä hetken ennen kuin siirsin sen käyntiin. Kello oli vartin yli kolme. Hyppäsin satulasta alas ja Angelikan avattua portin talutin tamman kentältä talliin naisen kävellessä vieressä. Ennen sisälle astumista kuului kimeä hirnahdus.
‘’Ei hitsi, miten mä en huomannut? Kuka toi on?’’ tummatukkanen hämmentyi.
‘’Mun uus, ja se oli kyllä aika hiljanen ja Sanni huomiota herättävä et en ihmettele.’’ nauroin.

Kerroin Angelikalle kaiken siitä samalla kun hoidin Sannia. Kunnes hieman puolen jälkeen mun pälpätys keskeytettiin vienolla kysymyksellä: ‘’Kuka on Lupu?’’ Sanoin teinille, että Angelika näyttää ja nainen lähti mielellään laitumelle näyttämään, kuka Lupu on. Heitin kevyen loimen tammalle ja kuskasin pihalle Hildan viereiseen tarhaan ja hain lisää ruokaa muiduille. Sannin loimen voisi ottaa puolentunnin päästä pois. Tunnille menevät hepat oli tallissa. Angelika auttoi Lupun kanssa ja mä pidin Accesta kiinni, sillä aikaa kun sen ratsastaja putsasi kavioita. Mä kyllä sanoin, että Acce ei saa purtua kun se on käytävällä molemmilta puolilta kiinni, mutta ikinä ei voi ilmeisesti olla tarpeeksi varma.

[Iida]

Hyppääjä Hilda
Iida / 24.06.2016 / perjantai

Musta on tullut true reippailija. Ei siis siten että kävisin lenkillä, mutta reipas musta on tullut. Tai siis oonhan mä lenkillä käynyt. Esimerkiksi käytiin tänään Reifrin aka Repen, Ingridin ja Sannin kanssa lenkillä, jolle olin suonut vapaapäivän hyvin menneen ratsastuksen jälkeen. Hypättiin 130cm kokoisia erilaisia esteitä kuten esimerkiksi muuria, vesimattoa, porttia sun muita. Ja hyvin muuten hyppäsi. Sanni on ollut super ja mehän hypätään 130cm kisoissa puhtaasti, jos ei niin mä lupasin käydä heittämässä talviturkin. Hyi.

Hilda oli päässyt syöpöttelemään vihreää laitsan viereen ja tottakai mä olin jo kerran käynyt sen selässä. Repe (Reifr) kommentoi sen olevan aika hidas 150cm estehepaksi, johon mä totesin sen kyllä kiihtyvän esteillä. Ja sitähän katottaisiin tänään matalilla esteillä. Sanna oli tällä hetkellä pitämässä ammutunteja ja mä pitäisin iltapäivällä. Sanni köpötteli nätisti vierellä ja otti välillä matkaevästä oksista ja korkeasta heinästä. Hereillä oleva Ingrid tapitti koko ajan Sannia silmät innostuksesta kiiluen. Kyllä siitä heppatyttö tulee.

Palasimme tallipihaan. Reifr lähti sisälle Ingridin kanssa ja mä heitin Sannin takas laitsalle ja hain tarhasta Hildan. Tamma ei tullut vastaan vaan seisoi silmät ummessa tarhassa. Vasta kun vihelsin se nosti päätään ja päästi ilmoille jonkun hörähdyksen tapaisen, jolle nauroin. Höpsö se oli se. Laitoin narun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan sitä pihalle tarhasta. Jätin tamman käytävälle, koska talli oli tyhjä ja aloin harjaamaan sitä pölysualla niin että ilma täyttyi pölystä kuivan ilman takia. Tamma antoi puhdistaa kaviot kiltisti ja jopa tarjosi niitä. Kun olin harjannut sen lähdin vaihtamaan itselleni ratsastuskamppeita tallitupaan.

Saappaat jalassa ja kypärä kainalossa kävin hakemassa vielä tamman varusteet satulahuoneesta. Hilda oli saanut seuraksi punatukkaisen Salomen, joka rapsutteli sitä korvan takaa.
‘’Hitsi vie, mikä halinalle tää on.’’ Salome nauroi tamman lerputtaessa alahuultaan.
‘’No eikö.’’ nauroin. ‘’Mut nyt se sais kyl luvan piristyä, kun mennään hyppään.’’
‘’Ai hyppään? Milja!’’

Yksäripuolen raollaan olevasta ovesta kurkkasi Miljan utelias pää. ‘’Niin?’’
‘’Iida meinaa hypätä, nii hyppää säkin, mä voin ottaa vaikka kuvia.’’
‘’Joo okei, nyt on kyllä Alman aikakin liikkua kunnolla!’’

Otin puhelimeni taskusta ja laitoin Repelle viestä, että tulisi rakentamaan radan kentälle. Maneesissa oli tunnit, sillä paarmoja oli niin paljon että hepat keskittyi vain niiden hätistämiseen käynnissä. Dana oli jopa kerran suuttunut niin että lähti käynneissä vetämään pukkilaukkaa, jossa ratsastaja sitten tippui. Varustin Hildan ja laitoin sitten itselle kypärän päähän.
‘’Milja, me mennään jo.’’

Reifr oli kentällä aikaansaannoksensa kanssa ja katsoi mua kädet lanteilla ylenpalttisen tyytyväisenä. Ingrid oli rattaissa aidan vieressä ja nukkui. Otin jakkaran maasta ja raipan telineestä ja talutin sitten Hildan kentän keskelle pää kohti tallia. Kiristin vyön ja lyhensin parilla reiällä jalustimia ennen kuin nousin selkään. Jalustimet tuntui hyviltä joten pyysin tamman käyntiin. Milja talutti tammansa kentälle. Hilda hörähti sille. Katselin Repen rakentamaa rataa. Ne oli ristikkoja, mies pelasi varman päälle.

Keräsin ohjat ja otin pari pysähdystä ennen kuin siirsin tamman raviin. Kuulin Repen antavan Miljalle jotain ohjeita. Ratsastin pitkille sivuille loivat kaarteet mahdollisimman reippaassa ravissa ja pakko myöntää tammaa sai patistaa hieman raipalla. Tunsin itseni varsin pieneksi tamman selässä.
‘’Iida, nyt se leijuu.’’ kuulin Repen sanovan, kun olimme voltilla. Painoin pohkeet reippaasti sen kylkiin ja se otti suuren askeleen eteenpäin. Ratsastin sitä puolipidätteillä ryhdikkääksi ja pohkeella ohjalle. Se alkoi olla ihan ok muodossa ja tempossa. Ei se nyt niin hidas ole, ajattelin.

Vaihdoimme Miljan kanssa suuntaa ja kun sain tammaan saman tuntuman kuin vasempaan kierrokseen nostin sillä laukan. Laukkasin ympäri kenttää hieman uran sisäpuolella. Ratsastin sitä suoraksi ja se koitti jatkuvasti valua uralle, jos ulkoavut ei olleet vastassa. Kyllä Hilda oli nyt reippaampi kuin ensimmäisellä kerralla. Kun tamma oli hyvin pohkeen edessä, hieman takaosallaan huikkasin Repelle tulevani yhden ristikon nyt.

Ohjasin tamman vaaleanpunaiselle noin 50cm ristikolle. Ihana tunne valtasi mut, kun näin tamman katsovan ristikolle korvat hörössä ja tunsin sen imevän hyvin niinkin pienelle. Se loikkasi sen yli ja sai taputukset.
‘’Kyllä se löytää moottorinsa esteillä.’’ nauroin ja annoin hieman ohjaa. ‘’Nyt en ihmettele et hyppää 150 ratoja.’’

Katsoin Miljan ja Alman hypyn, joka lähti kaukaa, siinä ponissa oli kyllä potentiaalia kunhan oikea tempo löytyisi. Reifr ohjeisti meille mitä hypätä seuraavaksi ja nostin sitten laukan. Hain hyvän laukan, joka löytyi helposti, kun tamma oli tajunnut että nyt hypättiin. Ohjasin sen suhteutetulle linjalle. Hilda hyppäsi nätisti, hyvistä paikoista korvat hörössä ja sain jopa ottaa hieman kiinni sen innostuessa. Käänsin ympyrälle, jossa oli yksi ristikko ja siitä diagonaalille. Pieni okseri ylittyi kaukaa, kun päästin sen vahingossa liian pitkäksi.

Loppuraveissa Hilda reippaili ja sain tehdä vähä väliä pidätteen, ettei se kiiruhtaisi. Tein välillä ympyrän, jossa asetin sitä kunnolla sisälle. Kaikki sujui selkärangasta vaikka mä vaan ajattelin hieman paineissa tulevia seitsemän päivän kisoja. Sanni pitäisi treenata hyväksi, jotta se jaksaisi joka päivä hypätä. Osallistujat ei kaikki mahtuisi parkkeeraamaan tallipihalle, joten pitkin tienvarsia ne joutuisi parkkeerata. Mä oon jo pitkän aikaa halunnut maalata kentän aidan valkoiseksi, ehkä sunnuntaina saisin itseäni niskasta kiinni. Osa puomeista kaipaisi uutta väriä, joten nekin pitäisi maalata. Annoin Hildalle pitkän ohjan, kun olin siirtänyt sen käyntiin ja taputtelin ja silittelin sitä kiitokseksi. Kyllä se juhannus näinkin sujuu, ehkä sitä illalla voisi ottaa saunajuomaksi muutakin kuin Jaffaa.

[Iida]

Ei kannata koskea Acceen eikä Cayaan
Iida / 27.6.2016 / maanantai

Mä, Sanna ja Repe oltiin istuttu pinkkihiuksisen, räväkän oloisen naisen kanssa. Ensivaikutelma voi pettää, niin sitä kai sanotaan ja se oli ihan totta Pinkin osalta. Nainen oli mitä mukavin ja hillityn pirteä tyyppi, jonka mielelläni päästän pitämään tunteja. Se kuvaili itseään räväkäksi, mutta näin se vaikutti ainakin hillityltä, mutta kai sen räväkkä piirre oli piilotettu siksi hetkeksi. Meitä olisi nyt neljä ratsastuksenopettajaa Yläkokossa. Niin on ollut ennenkin, mutta harmittavan usein uusi opettaja lopettaa jossain vaiheessa. Milloin se syytti hevosia, ratsastajia, työaikoja tai muita, mutta Pinkistä mulla oli hyvä tunne. Nainen oli hyvän ikäinen, vaikutti osaavalta ja pätevältä, se lupasi myös auttaa tallitöissä.

Mä olin pitänyt aamupäivän tunnit, Repe lupasi pitää iltapäivän ja Sanna sanoi ratsastavansa Hallan, joka oli possuillut tunnilla. Ei yhtä pahasti kuin Jemmu viime viikolla, mutta silti liikaa ja Sanna laittaisi suokin takaisin ruotuun. Merrun suokki oli toiminut koulutunneilla tosi hyvin. Jemmu oli vaikuttanut hieman hämmentyneeltä uusista ratsastajista eikä uskaltanut pelleillä. Puomitunneille tamma oltiin laitettu pariin otteeseen, ja reippaasti se oli kulkenut. Suurin osa palautteesta oli positiivista.

Lindalla oli ollut huono aamu. Se ei kertonut mitä oli tapahtunut, mutta lupasin sille Sannin ja me lähdettäisiin maastoon ratsastamaan ylämäkiä. Tammat saisi todellisen ylämäkitreenin, jota mäkin kaipasin. Haimme Hildan ja Sannin talliin. Mun kimoa irlantilaista ei kyllä voinut enää kimoksi sanoa, sillä tamma oli saanut vihreän karvapeitteen piehtaroidessaan märässä ruohossa. Aamulla oli satanut, mutta kun talutimme tammat ulos tallista taivas oli pilvinen. Luca oli lupautunut näyttämään tallia ja kertomaan tavoista ja hevosista Pinkille.

Ravasimme hiekkatietä mä ja Hilda edellä kohti tunnin kestävää lenkkiä, jossa oli paljon mäkiä. Tämä oli Hildan ensimmäinen kerta maastossa meillä, eikä se höseltänyt ollenkaan. Kerran se säpsähti, kun toiselta tieltä tuli nainen lastenkärryjen kanssa. Linda näytti rentoutuneelta, joten olin tyytyväinen päätökseeni. Ensimmäinen ylämäki ylittyi käynnissä. Rauhallinen käynti oli tarkoituksena, mutta takana tuleva Sanni koitti koko ajan päästä reippaammin eteenpäin.

Mäen alla nostimme laukan. Tiesin suoran olevan pitkä ja tasainen, päässä loiva, pitkä ylämäki. Hilda pärski ja heilutteli hieman päätään, kun otin sitä kiinni ennen ylämäkeä. Mäen noustessa ylöspäin päästin tamman pidemmäksi ja nousin jalustimille. Annoimme hevosten kävellä alamäen ja sen jälkeisen tasaisen, mutta ennen seuraavaa mäkeä nostimme taas laukan. Molemmat tammat käyttäytyi ihanan fiksusti, vaikka vastaan tulikin kolme koiraa omistajan kanssa. Hilda ainoastaan nosti päänsä korkealle ja katsoi korvat hörössä haukkuvia eläimiä, mutta se jäi siihen.

Loppumatka sujui ravissa, kunnes olimme päässeet metsän siimeksestä ja tulleet peltojen reunustamalle tielle. Talli näkyi jo ja jokunen innokas heppatyttö käveli laitumella hakemassa hevosta sisälle. Kentän edessä hyppäsimme Lindan kanssa heppojen selästä alas ja kun jalustimet oli ylhäällä ja vyöt löysätty talutimme hepat talliin. Hoidin Hildan yksäripuolen käytävällä. Milja puunasi pilkkuponiaan karsinassa ja Alma koitti koko ajan avata karsinan ovea heissatakseen Hildaa. Varusteet vietyäni kylmäsin Hildan jalat ja huuhtelin sienellä tamman hikiset kohdat.

Linda oli vienyt jo Sannin laitumelle takaisin. Mä vein Hildan tarhaan kentän viereen, josta tamma näkisi laitumelle. Heitin kasan heinää sille ja menin sitten istumaan tallitupaan hetkeksi. Angelika oli just saanut keitettyä kahvia ja joku oli tuonut tippumiskakkua. Se ei ollut kyllä meidän tavoissa, että tiputtuaan leivottaisiin kakkua, mutta joku oli sitä tehnyt. Enkä tietäisi sen olevan tippumiskakkua ellei sen tekijä olisi jättänyt tallituvan pöydälle lapun, jossa kertoi tippuneensa Minolta, kun ruuna teki yllättävän hypyn esteelle kahden nauruhymiön kera. Pinkki ja Luca istui myös tallituvassa. Nainen oli kuulemma saanut kunnon perehdytyksen hevosista, mutta ei muistanut muuta kuin että Accea eikä Cayaa kannattanut lähennellä vapaa-aikana. ‘’Nooh kyllä se siitä vielä, käytännössä oppii.’’ nauroin.

[Merida]

02.07.2016

Oonaroosan kenttä kotitallilla oli kesäsateiden vuoksi sen verran huonossa hapessa, että nainen oli pyytänyt vuokrattavaksi Yläkokon maneesin. Tunnit eivät vielä tältä päivältä olleet alkaneet, joten miksipäs hän ei sinne olisi päässyt ratsastamaan. Minä olin reippaana lupautunut tallille naisen seurauksi ja halusinhan minä päästä myös katsomaan tätini treenausta Uppiksella. Hiukan olin tosi yllättynyt, kun Oonaroosa oli pyytänyt viestissään ottamaan mukaan ratsastuskamppeet. Minähän vartavasten sanoin, että Jemmulla on tänään vapaapäivä? Joka tapauksessa vaatteeni olivat nyt tyhjänpanttina mautoni takaosassa. Luultavasti Oona antaisi minun kokeilla Uppista, näin voisin kuvitella.
Saavuin tallille ja parkeerasin mauton jo tottunein ottein. Näin Oonaroosan trailerin pihassa, ilmeisesti tätini oli jo vienyt Uppiksen siirtotalliin varustettavaksi. Lukittuani mustan mauton lähdin kävelemään kohti siirtotallia, mistä löysinkin tätini.
- Moi, huikkasin tullen tervehtimään käytävälle kiinnitettyä Uppista. Ori käänsi jurosti päänsä kauemmaksi ja piti korvat kevyesti luimussa.
- Sä se et taida tykätä musta, naurahtin siirtäen katseeni Oonaan, joka para-aikaa pisti jalkoihin pinteleitä.
- Moikka. Oisitko halunnu ratsastamaan? brunette nainen kysäisi huolettoman oloisena.
- Ai Uppiksella? Emmä tiiä, enhän mä oo ku kerran vähä verkannu sitä sinne estekisoihi ja sä vissii aiot nyt mennä kangil, nii en mä oo ikin ennen menny niil, totesin katsellessani kankia karsinan edustalla.
- En mä Uppista meinannu, kyl mä tän liikutuksen voin ihan ite hoitaa.
- Vaan? kysyin ihmetellen.
- Jos oisit voinu liikuttaa Peukun, kun sen vuokraaja lopetti tässä pari viikkoa sitten. Vaikkei se mikään miniponi olekaan, niin tunnenhan mä oloni siel jo vähän isoks. Sä oot kuitenki lyhyempi ja sirompi, nii aattelin et jos oisit voinu mennä sil nii ois multa homma pois täks päiväks, Oonaroosa selitti napaten satulan käsiinsä.
Peukku oli joku tätini myyntikierrosta pelastama ratsuponi tamma. En ollut koskaan ponia livenä nähnyt, ainoastaan kuullut juttuja. Korjaan, huonoja juttuja.
- Aijaa. No, kai mä sen voin mennä kun tänne asti oot roudannu. Mis se muuten on? kysyin katsellen ympärilleni. Hoksasin yhden turvan lisää karsinoissa Jutin, Coran ja Viken lisäksi. Astelin lähemmäksi katsoakseni ponia, jolloin tamma perääntyi karsinassaan korvat luimussa. Vaikuttipa lupaavalta.
- Kiva jos suostut. Sen kamppeet on tossa karsinan edessä, se on harjattu ja kaviot putsattu, myös pintelit kerkesin laittaa. Satulan, rintaremmin ja suitset kun laitat nii se on valmis, Oonaroosa kertoi alkaen laittaa kankia Uppikselle.

Maksanrautias poni käveli vierelläni kohti maneesia. Sen korvat olivat suuntautuneet eteenpäin ja se selvästi tarkkaili lähenemäämme maneesia.
- Onks tää ees ennen ollu maneesissa? Kattoo sen verran oudosti, kyselin edessä kulkevalta tädiltäni.
- On toki. Ainakin sillon ratsastuskouluaikoina. Ja Merru muuten, en tiiä ootko jutellu missään sen vuokraajan kanssa tai kuullu juttua, mut Peukku osaa testata. Sun pitää vaan reippaasti heti alusta alken näyttää, et sä oot pomo.
Katsoin edessä kulkevan naisen selkää suu auki.
- Kiva kun nyt kerroit! Oisit hommannu sen hullun Miljan tänne riekkumaan tän ponin kanssa, jupisin meidän viimein saapuessa maneesille.
- Kyllä sä pärjäät. Ja näin meidän kesken, tiedän et sun liikutus on vastuullisempaa kun Miljan. Alma on vähän merkityksetön poni mulle, ei sillä et mua ei kiinnostas mitä sille kuuluu tai mitä sille tapahtuu. Ennemminkin tarkoitan et jos se ei olis täällä ylläpidossa, niin olisin varmaan myynyt sen. Sulle mä uskalsin jo puol vuotta sitten antaa Jemmun, kun tiesin et kyl sä pärjäät, Oonaroosa selitti mennessään Uppiksen kanssa kaartoon. Naisen antamat voimasanat eivät saaneet suutani kääntymään hymyyn, vaan itsekseni kirosanoja mutisen kiristin vyötä ja hyppäsin ponin selkään.

Alkukäyntien ajan vaikutti lupaavalta. Allani oleva tamma sipsutti korvat hörössä uraa pitkin ja katseli kiinnostuneena suokkioriin tekemiä käyntipohkeenväistöjä. Tein siis Oonaroosaa pidemmät alkukäynnit, sillä Peukku oli kuulemma saanut kaksi päivää vapaata ja voisi olla jäykkä.
- Voit sä sillä nyt varmaa alkaa pikku hiljaa tekeen jotain, Oonaroosa kommentoi hetken kuluttua.
- Okei, vastasin ottaen ohjat tuntumalle. Silloin Peukku jämähti paikoilleen ja luimisti.
- Mitä tä nyt tekee?
- Testaa. Plus on se oikeastikin herkkä suustaan, et kato ettei oo liian tiukka ohjastuntuma heti alkuunsa, Oona neuvoi ja siirsi oman ratsunsa raviin. Uppis myötäsi kivasti niskastaan ja pärskähti ravattuaan ympyrän päätyyn. Käytin napakasti pohkeita, jolloin Peukku hypähti raville.
- Wooou, käyntiii, tyynnyttelin saaden sukkajalkaisen ponin rauhallisempaan tempoon.
- Hyvä, oot vaa päättäväinen.
Silmiäni pyöritellen päätin alkaa myös ratsastaa väistöjä.
- Minkä tasonen tää olikaa? kysyin ehkä pientä ärsyyntyneisyyttä äänessäni.
- Helppoo A:ta sillä on kisattu, tosin eipä nyt hetkeen ku se entinen vuokraaja meni vaan B:tä.
Nyökkäsin alkaen sitten tekemään väistöjä uran sisäpuolella. Peukku nosti turpansa kohti taivasta ja haparoi jonkinnäköistä söherrystä. Jatkoin kuitenkin väistöjen tekemistä ahkerasti, jolloin saimme edes pari kivaa pätkää. Päätin siirtyä ravaamaan, joten suoristin tamman ja annoin pohkeita. Peukku kuitenkin kääntyi uudelleen sivuttaissuuntaan ja steppasi pienesti eteenpäin.
- Voi huoh. Voiko tällä käyttää raippaa? kysyin, sillä joillain hevosillahan raippa oli vain mukana motivointivälineenä.
- No käytä, mut pienen varauksella.
Näpsäisin raipalla eteen, jolloin sainkin yllättyä. Luimukorva ponnahti laukalle ja päästi pari mojovaa pukkia, jonka jälkeen jatkoi matkaansa päätä nykien. Yllätyin tilanteesta täysin, ja koetin vain sinnitellä mukana. Sivusilmällä näin myös Uppiksen steppailevan intopiukeana paikoillaan, mutta täti sai oriin pidettyä kurissa.
- Nojaa taakse, nojaa taakse. Käännä pää seinäään! sain ohjeita joita yritin sitten toteuttaa. Pikku hiljaa Peukku taisi itse kyllästyä pelleilyyn, ja siirtyi raviin.
- Jatkat nyt suoraan siitä ravista, et anna sen määrätä tempoa!
Jo nyt hiestä valuen keventelin ponimaisissa askelissa ja aloin tehdä voltteja ympäri maneesia. Kolkosta ulkoilmasta huolimatta oli painostava ilma, ja se kyllä tuntui.

Sain raviin jotain ryhtiä, eli ilmeisesti energisen Jemmun kanssa työskentely oli vienyt mua edes vähän eteenpäin kouluratsastuksessa. Koska saimme edes pari kivaa pätkää, siirsin Peukun käyntiin ja löysytin sitten pitkät ohjat. Laukkaa ottaisin sitten vasta välikäyntien jälkeen.   

Maneesin ovelta vihelleltiin ja pian ovi avattiin. Salome talutti perässään Biancaa ja myös Topi asteli hänen perässään, tosin ilman hevosta. Peukku pysähtyi niille sijoilleen ja tuijotti lajitoveriaan korvat hörössä. Toisen tamman

kävellessä ohi kaartoon päästi se matalan hörinän. Kevyesti hymyillen siirsin Peukun kävelemään ja tallustelimme maneesin katsomon reunalle, minne Topi oli mennyt istumaan.

- Kukas tää on? poika kysyi katsellen maksanrautiasta ponia.
- Oonaroosan poni. Meen tän vaa ettei Oonan sit tartte, kun tän yks vuokraajaki lopetti, selitin silitellen tamman kaulaa.
- Mut me jatketaa nytte, huikkasin ja komensin Peukun käyntiin. Otin samalla myös ohjastuntuman, sillä nyt ottaisin laukkaa.
Päätin nostaa laukan ympyrälle, sillä Salome oli mennyt toiseen päätyyn kävelemään alkukäyntejä. Oona taaskin meni uraa pitkin pohkeenväistöjä, joten meille jäi toiseen päätyyn hyvin tilaa. Annoin laukka-avut ja ponitamma ampaisi laukalle, päästäen myös pukin.
- Ei! murahdin ja käskin pohkeella eteenpäin, jolloin Peukku alkoi edetä vielä temmokkaammin.
- Ulkoavut, Oonaroosa komensi kävellessään ohitsemme.
Otin laukkaa vähän myös toiseen suuntaan, jonka jälkeen vain koetin saada raviin rentoutta. Jäykkyyden kyllä huomasi, mutta voisimpa melkein sanoa että lopussa Peukku oli yllättävän hyvä siihen nähden, että sillä ensimmäistä kertaa menin. Siirryin kävelemään loppukäyntejä maastakäsin noin 50 minuutin ratsastuksen jälkeen.

Veimme Oonaroosan kanssa ratsumme yhtä aikaa siirtotalliin. Suhtkoht positiivisin mielin aloin purkamaan Peukkua Topi seuranani, joka ei ollut jaksanut jäädä pidemmäksi aikaa norkoilemaan maneesille.
- Millanen Peukku oli? Oonaroosa kysyi huolettoman oloisena nakatessani suitset karsinan koukkuun.
- Ihan okei. Ja vaikka onkin reipas niiku Jemmu nii silti ihan eri maata! naurahdin kyykistyessäni ottamaan pinteleitä pois. Topi ristitti suitset järkevämmän näköisiksi.
- Kiva jos ees vähän tykkäsit, Oona totesi pistäen jo loimea Uppiksen niskaan. Tämän jälkeen tuli painostava hiljaisuus, vaikkakaan en sitä vielä silloin painostavana tuntenut.
- Kuule Merru, Oonaroosa huokaisi hetken kuluttua.
- Mmm? vastasin epävarmana ja lopetin Peukun harjaamisen.
- Ootko sä miettiny et kuinka kauan pidät Jemmua ylläpidossa?
- Eeen, sanoin hitusen jännittyneenä. Miks se tollasia kyseli?
- Miten niin? jatkoin.
- No mä oon aatellu.. Ei oo pakko tietää viel nyt, mut oon aatellu et ottasin Jemmun takas kisattavaks. Kun se on kuitenkin kisavirees ja melko huipputasonen suokki, Oona sanoi vaikean oloisena. Jämähdyin niille sijoilleni ja harja oli pudota kädestäni.
- Voisit toki ottaa melkein kenet vaan mun hepoista sitten tilalle. Tai okei, toi kuulosti väärälle. Mutta jonkun muun ylläpitoon. Mitä esimerkiks tykkäisit täst Peukusta? brunette ehdotti varovasti. Koska pysyttelin vain hiljaa, Oonaroosa sanoi vielä:
- Kuten sanoin niin ei tarvitse heti vastata. Vien Uppiksen traikkuun, tuokaa Peukku pihalle kun se on valmis.
Kimo suokkiori lähti kulkemaan ovesta saaden Jutilta peräänsä kaihoisan huudon. Minä kuitenkin jäin vain seisomaan tamman karsinassa paikoilleni. Topi taisi nähdä järkytykseni, ja tuli halaamaan, minun rutistaessa tiukasti takaisin.

Kuin horroksessa purin Peukun loppuun, pistimme tammalle loimen ja jalkoihin kuljetussuojat. Talutin saksanratsuponin ulos, missä Oonaroosa nappasi riimunarun.
- Mä voin viedä sen, kun tää osaa joskus olla vähän hankala. Ellet sä halua? tätini sanoi kysyvästi.
Pudistin päätäni, jolloin Oona vei pienen tappelun kautta ponin traileriin. Sen jälkeen hän vielä palasi luoksemme minun nojatessa Topiin maansa myyneenä.
- Merru, en oo viemässä niinvaan Jemmua pois. Oisin toki ilonen jos sen päättäsit antaa takas ja jos siihen päädyt, niin saat toki vaikka viikon ratsastella ennen kun hakisin pois. Ja eihän se niin lopullista olis, voisithan sä käydä meillä sillä ratsastamassa. Mulla olis myös suunnitelmissa jossain vaiheessa teettää Jemmulla varsa, eli olis se jossain kohtaa viimestään lähteny, Oona sanoi hiljaa.
- Enhän mä sitä pitääkää voi, jos sä sen haluat.. Sunhan se on, sanoin suu tiukkana viivana, yrittäen estää yhtä kyyneltä tulemasta poskelleni.
- En aio olla niin ilkeä ja viedä sitä ilman sun lupia. Mut jutellaan viel myöhemmin, mun pitää mennä ennen ku hepat hermostuu, Oonaroosa selitti hypäten autonsa kyytiin. Niin auto ja traikku lipui tielle ja siitä kohti kotitallia. Mä jäin typertyneenä seisomaan paikoilleni, kunnes sain kuiskattua:
- Mä meen käymään Jemmun luona...

Jemmu oli sisällä, kun se oli tuntsareiden kanssa samaan aikaan haettu ettei päähän tulisi karata. En enää mitenkään voinut estää kyyneleitä, kun tamma hörisi minut nähdessään. Avasin karsinan oven ja halasin korvat hörössä möllöttävää tammaa pitkään. Topi tuli perässäni talliin ja jäi nojailemaan ovelle.
- Merru rauhotu. Sehän sano ettei aio viiä Jemmua, jos sä haluut pitää sen, hän yritti tyynnytellä, mutta sai mut ehkä itkemään asteen verran enemmän, jos mahdollista.

Vaikka Jemmu on ollut tuhat kertaa kusipää, osasi sen jokaista tekoa arvostaa nyt kun siitä pitäisi ehkä luopua.
Mikäänhän ei kyllä ollut varmaa, mutta kaikki tuntui niin lopulliselta tällä hetkellä.

                      

                                                Peukku                                                     Oonaroosa & Uppis

[Iida]

Kaikki ei hyväksy muutoksia
Iida / 30.6.2016 / torstai

Kaikki ei vaan millään voi ottaa muutoksia vastaan, ajattelin katsellessani Lupua joka kulki vinottain pitkällä sivulle eikä tullut uralle vaikka kuinka ratsastaja koitti. Myös Halla pelleili. Mä menin Lupun ja ratsastajan luo otin ruunan ohjista kiinni ja talutin sen uralle, se kulki silmät suurina katsellen mun eilen maalaamaa aitaa, joka oli ruskeasta muuttunut valkoiseksi. Hui. Kun ruuna kulki uralla ilman mun apua, mä menin viemään Hallan samalla lailla aidan viereen.

Nojoo, olihan se aika iso muutos, kun ajattelee mihin hepat oli tottuneet, mutta ei se muita tunnilla olevia häirinnyt. Tunnilla tehtiin väistöjä uralle, jotka sujui hyvin nyt kun aita ei enää pelottanut. Tai Lupu nyt oikeestaan joka kerta teki säpsyt, mutta ei sen enempää. Mun mielestä mä olin onnistunut oikein hyvin maalauksissani. Eikä läikkiä ollut aidassa, vaan se oli siisti, hyvä minä. Tarpeeksi siisti kisoihin. Toivoin hyvää säätä sillä luokat pidettiin ulkona.

Kello kymmenen tunti alkoi loppua ja seuraavan tunnin ratsastajat taluttivat ratsujaan kentälle.
‘’Edi, Miina ja Halla jatkaa, voitte tulla kaartoon, mut voi vielä kävellä.’’
‘’Kaisa, tuu hakeen jakkara nii pääset selkään.’’
‘’Lupun voi pestä ja viedä sitten laitsalle.’’

Kello oli kaksitoista ja lähdin ratsastajien kanssa talliin. Pihalla ei paistanut aurinko mutta ei ollut kylmä, hyvä sää ratsastukselle siis. Ohjeistin ratsastajia ja autoin, Edi, Miina ja Halla oli tehneet tälle päivälle osansa ja sai kivennäiset ennen kuin ne vietiin laitumelle nauttimaan vihreästä. Kun viimeisetkin tuntihepat oli hoidettu ja niitä lähdettiin viemään mä menin mukaan ja otin mukaan Hildan ja Sannin. Hilda oli nyt päässyt samalle laitsalle Sannin ja muiden kanssa ja se oli sopeutunut luonteensa ansiosta nopeasti joukkoon.

Eilisen ratsastuksen jälkeen tammat sai vapaamman päivän. Milja ja Merida tuli just sopivasti tallista kun olin kentän lähellä.
‘’Onko teillä hetki aikaa..-’’
‘’Puhua jeesuksesta?’’ Milja nauroi jutullensa ja niin myös mä ja Merida.
‘’Juu, eiku pidättekö näitä?’’ kysyin ja ojensin narun päät tytöille.

Mä lähdin tallista hakemaan tammojen suojat ja annoin ne sitten Meridalle ja Miljalle. Mä raahasin pari estettä linjalle uralle. Ekaan johteet ja tokaan ja ekan väliin puomin kannattimille, ettei välistä pääsisi. Tammoilla oli suojat ja tytöt talutti ne kentälle. Niillä sai olla riimut päässä, ihan sama rennosti ne vaan meni.
‘’Irrottakaa narut vaan.’’ sanoin ja siirryin aidan reunalle. Hilda ja Sanni seisoi hetken hämmentyneinä paikoillaan, vasta kun maiskautin ja vedin ne riimuista liikkeelle ne tajusi olevansa vapaina.

Ja siitä se lähti. Tammat juoksi ympäri kenttää kuin hullut heitellen pukkeja sinne tänne. Ei olisi Hildasta uskonut, Sannista kylläkin.
‘’Kylläpä ne innostu.’’ Merida totesi.
‘’No näköjää, ei ne laitsalla noin juokse.’’ Milja sanoi.
‘’Niinno sillon niillä on kiire syödä.’’ virnistin. ‘’Mitä meinaatte tehdä tänään?’’
‘’Mun pitäs treenata kisoihin.’’ Merida irvisti.
‘’No mä voin jättää nää esteet tähän sitte vaikka, jos haluut hypätä? Milja tuu.’’

Tammat oli vihdoin pysähtyneet, tosin tankkaamaan. Molemmat nyhti ruohoa aidan alta. Mä otin kiinni Hildasta.
‘’Ota Sanni kiinni ja pistetään ne pari kertaa noiden esteiden yli, mä laitan Hildan eka matkaan.’’
Talutin Hildaa kohti kahden esteen kujaa. Ne oli vapaina kiertänyt ne, ehkä ne ei tiennyt saiko ne hypätä. Nyt Hilda nosti päänsä ja hörisi kun talutin sitä lähemmäs kujaa. Se alkoi ravata ja mä annoin vasta johtimen kohdalla päästin irti ja tamma lähti laukassa liikkeelle. Annoin Miljalle luvan tuoda Sannin, kun olin saanut kiinni Hildan, mikä ei ollut vaikeaa kun se oli mennyt syömään taas.

Merida auttoi nostamaan esteitä kun molemmat oli hypänneet ristikot. Sanoin että voi reippaasti nostaa, vaikka kahdeksaankymmeneen. Hilda oli parin kerran jälkeen tajunnut mikä on homman nimi ja pystyin päästämään jo aikaisemmin irti kun tamma niin innokkaasti imi esteille. Sannilla sama homma, tällä kertaa kumminki molempien tammojen kiinniotto oli hankalampaa, kun ne innostui uudelleen juoksemaan, joten ne sai juosta. Pari kertaa ne jopa juoksi kujalle ja hyppäsi esteiden yli, reippaat estetytöt.

Kun ne enää ravasi ympäriinsä, totesin että nyt riittää. Ne siirtyi käyntiin jossain vaiheessa ja hiippailivat aidalle, jota ne ei juurikaan kummastelleet ja alkoivat etsiä ruohonkorsia. Milja otti Sannin kiinni ja mä Hildan.
‘’Viedään ne talliin niin pääsette sitten omiin hommiin.’’ kerroin. ‘’Kiitos kauheesti avusta!’’
‘’Oleppa hyvä, oli kiva päästä hypyttään, mä en oikeen tiiä miten Alma menis, ainakaan kentällä.’’
‘’Nii, se varmaan vaan söis koko ajan.’’ Merida nauroi.
‘’No ainahan sä voit koittaa ja kattoo?’’ vinkkasin silmää. Tammat oli karsinoissa ja tyttöjen lähdettyä riisuin niiltä suojat ja annoin kivennäiset kuppiin. Sienellä ja vedellä huuhdoin niiden kainalot.

Kun ne oli syönyt puuronsa talutin ne takaisin laitumelle. Sieltä palasin kentälle siivoamaan tammojen jätökset. Kävin tallituvassa ruokkimassa kissan, joka oli jättänyt kuolleen pikkulinnun sillalle.
‘’Täällä pitäisi siivota.’’ totesin tyhjyydelle, sillä laittia oli ihan hiekassa ja tavaroita lojui siellä täällä. Myös tiskiallas oli täyttynyt likaisista astioista. Mutta se en olisi mä joka siivoaisi.

[Iida]

Krapularatsastus
Linda / 2.7.2016 / lauantai

Mulla oli paha olo. Ei olisi pitänyt ottaa niitä viimeisiä shotteja, mut minkä sille voi kun kilpailunhalu yllättää ja on valmiiks yllytyshullu. Mä olin Jazminen ja parin muun kanssa lähtenyt baariin ja sen siitä sai. Ehkä pitäisi vaan harkita kotona juomista, kalsarikännit, vai mitkä ne oli mitä Luca oli jo pitkän aikaa suositellut. Päästyäni tallipihaan mä menin heti ensimmäisenä lantalan luo röökille. Harvemmin mä oikeesti poltin paitsi kun oli paha olo. Vitutti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan mua vitutti. Mä olin lupautunut sille Angelikalle, että liikuttaisin sen ponin.

Mikä sen parempi tapa aloittaa lauantai kun tallissa. Vaikka siis kello oli jo lähemmäs kolme, mutta mulle se oli päivän aloitus. Mä lähin raahustamaan kohti laitumia. Kimo nyffi laidunsi tammojen kanssa sulassa sovussa. Se ja Caya, jonka kanssa se söi samalla mättäällä nosti päätään kun ne näki mun tulevan. Ponit oli ihan paikoillaan ja tuijotti mua. Mä odotin vittuuntuneena sitä hetkeä kun ne lähtisi karkuun. Kävelin lyhyen matkan kierrellen kohti kahta ponia, joista toisen tiesin purevan kyllä jos ylettyisi. Saatanan Caya.

Sun olin kohdalla nappasin sairaan nopeana kiinni Coran tai vastaavan riimusta. Se nosti päänsä korkealle ja koitti heiluttaa mun otteen irti ja hyppäsi taaksepäin, kun Caya lähti laukkaamaan kauemmas. Mun käsi oli kuin liimattu, se pysyi riimussa, mutta ajattelin että pian lähtisi olkapää sijoiltaan, jos se vielä kiskoisi. Nopeasti kiinnitin narun riimuun ja nykäisin sen liikkeelle. Huhuh, poni oli kiinni. Talutin sen ylpeänä laitumelta siirtotalliin.

Jätin sen käytävälle ja etsin käsiini sen harjat. Harjasin pikaisesti vihreän alien ponin, joka muistutti hyvin paljon Sannia tän hetkiseltä väriltään. Kimon värinen heppa ei ollut onni kesällä. Cora oli harjauksen ja kavioiden putsauksen ajan kiltisti aloillaan. Varustin ruunan reippaasti ja kun se oli valmis lähdin taluttamaan sitä siirtotallista alas kohti kenttää. Sitten mä muistin että mulla ei ollut kypärää.

Talutin ponin sillan päähän. Parven ovi oli auki, joten mitäs muutakaan sitten voisi tehdä, joten mä huusin. Ensimmäinen käsky sai joutavaiset liikkeelle ja Milja tuli ovesta ulos.
‘’Hae, mun kypärä!’’ huusin sille ja tyttö palasi sisälle. Hetken päästä se tuli ulos kantaen mun bling bling kypärää. Väänsin sille hymyntapaisen ja iskin kypärän päähän. Jalassa mulla nyt oli vaan ratsastuskengät, mutta sama se. Talutin ponin kentälle.

Kun poni vihdoin seisoi aloillaan ja mä olin selässä tajusin olevani aika pitkä sille. Liian pitkä, mutta ruumiinrakenteeni antoi sen anteeksi enkä olisi ponille liian painava. Sen siitä kai sai, kun talli oli täynnä kääpiöitä - omistaja mukaan lukien. Cora kipitti käynnin tapaista uran sisäpuolella, johon olin sen tuskalla saanut. Tein ahkerasti puolipidätteitä, ettei poni lähtisi juoksemaan. Käsiä pakotti.

Kaiken kaikkiaan, kolmen jäätävän pukin ja parin pienemmän, viiden laukalle ryöstön ja suuhun nousseen oksennuksen jälkeen löysytin ponille ohjat ja taputin sitä. Ihan kapasiteetikas poni, mutta hepat on kyllä se juttu, vaikka mä kiukkuilijoista pidänkin tai en oikeastaan edes pidä vaan siitä voiton tunteesta mä pidän kun se lopuksi liikkui kunnolla. Nyt rauhallisesti kävelevä poni keskittyi enemmän paarmoihin kuin mihinkään muuhun. Käänsin sen keskihalkaisijalle pää tallia kohti ja tulin alas.

Cora sai palkinnoksi pari porkkanaa, jotka tiputin sen ruokakuppiin. Hain ämpärillisen vettä ja sienen, jolla mä kastelin ponin hionneet kohdat. Kun olin sen tehnyt kaadoin kuppiin vielä sen iltasapuskat. Mä istuuduin siirtotallin oven kynnykselle ja jäin ajattelemaan. Huomenna leiriläiset tulisi, mä en olisi viikkoon täällä, vaan lähdin kaveriporukalla ulkomaille. Joonas ja mä ei oltu enää yhdessä, mä pistin poikki. Se oli sellanen manwhore, et sen kaa ei voi muuta tehdä kuin pitää hauskaa tunteettomasti täysin kaveripohjalla. Ruuna oli syönyt ja teki sen selväksi kopauttamalla pari kertaa etusella seinään. Mä heitin sen takaisin ulos ilta-auringon alle.