Tallikirja 2016

[Iida]

ei pienempää sais kiusata
14.08.2016 / sunnuntai

Ritu ja Sid, joka jo kovaa harjoittelee kaverin riimun pois ottamista.

[Iida]

Tuulen haitat
Sanna / 16.8.2016 / tiistai

Varsat oltiin aamulla loimitettu jäätävän kovan tuulen takia. Maneesin katto kolisi. Alakenttä oli märkä ja estekentälle tuuli pellolta kovaa. Joten mentiin maneesiin. Lupu säpsyi pienintäkin ääntä ja oli ihan varpaillaan. Halla kulki kaula pystyssä, jäykkänä. Hilda, Sannin virallinen korvaaja, kulki lunkisti, se tamma ei sitten reagoinut yhtään ylimääräisesti. Bel pomppi sinne tänne samoin kuin Kani. Miina vilkuili ympärilleen, mutta kulki ajoittain peräänannossa. Mä olin ollut kahden vaiheilla pitääkö päivän ensimmäinen tunti maneesissa vai kentällä, mutta ratsastajat halusivat maneesin suojaan.

Koko ensimmäinen tunti keskityttiin heppojen rentouteen jättäen laukkaamisen vähälle. Lucas ja Joonas istuskeli katsomossa katsellen harjoitusravia ratsastavia tyttöjä. Hetken päästä niiden luo käveli Merida ja Milja, joista jälkimmäinen oli kuraisen näköinen - kenties alas tullut. Kävin päästämässä seuraavan tunnin ratsukot sisään ovesta.

‘’Hilda, Miina ja Halla jatkaa.’’ kerroin niiden ratsastajille, jonka jälkeen huikkasin Lucakselle että juoksuttaa russit vielä. Poika - mies - katsoi mua haastavasti mutta nyökkäsi sitten ja sen perään lähti koko konkkaronkka. Mä jäin maneesin suojaan pitämään vielä tämän tunnin, sitten ansaitulle lämpimälle teelle. Iida tai Reifr ilmeisesti pitäisivät kaksi seuraavaa tuntia. Maneesi senkuin paukkui, puiden oksien lyödessä peltikattoon. Korvahuput olisivat olleet nyt super juttu. Kehotin Hallan ja Rimpulan ratsastajia istua syvällä satulassa.

Iida tuli sisälle maneesiin, kun tunti alkoi olla pulkassa, sen perässä Acce, Tumppu ja Ranja ratsastajineen. Vaihdoin sen kanssa pari tärkeää asiaa ja lähdin sitten johdattamaan Hildan, Miinan ja Hallan ratsastajat perässäni tallia kohti. Ratsastuskoulupuolella kävi pienoinen hälinä. Näin Joonaksen ja Salomen puunaavan Kania. Oikeastaan se oli Joonas joka yhden käden mitan päässä hipsutti pölysualla Kania, kun Salome piti ponille seuraa. Autoin Miinan ratsastajaa riisumaan tammalta satulan.

Me oltiin Iidan kanssa mietitty satulahuoneen remppaamista niin, että toiselle sivulle hevosten koulusatulat, sen vastakkaiselle estesatulat ja toiseen päätyyn sitten suitset. Sen lisäksi seinien maalaus valkoiseksi niin saataisiin valoa sinne. Kuivauskaappi, pesukone ja puhtaiden huopien hylly sai pysyä omalla paikallaan ovensuussa. Mutta sitä ennen piti miettiä mitä tehdä Sidille ja Ritulle, sitten kun ne kasvaisi. Ritun kohtalon Iida oli ikään kuin jo päättänyt - ponista tulisi tuntiponi. Sidin tulevaisuus oli vielä auki, sillä kisattaisiin kyllä ja jos sitä ei myydä tai viedä muualle talliin niin pääsee sekin testaamaan tuntihepan uraa.

Mä kävin katsomassa miten Hildan ratsastajalla sujui yksäripuolella. Siinähän se, tamma kökötti karsinassa, mutta ratsastajalla oli vaikeuksia saada satula korkeasta selästä pois, senkin takia, että kuunteli korvat höröllä Lucan ja Meridan flirttailevalta kuulostavaa keskustelua Jemmun karsinalla. Kävin ottamassa Hildan satulan pois ja laskin telineelle, joka oli kiinnitetty karsinan oveen. Ratsastaja, Olivia, jäi vielä harjaamaan tammaa, salakuunnellen samalla kaksikon keskustelua.

Mä kävin laittamassa suurimman osan tuntsareista iltamössöt valmiiksi ja lähdin sitten puolitäyteen tallitupaan juomaan kupin vihreää teetä. Angelika avautui mulle samalla parista ongelmasta, mitä sillä Coran kanssa on. Kuuntelin ja koitin parhaani mukaan myös neuvoa. Juotuani kupin tyhjään ja vastattuani pariin Sidiä ja Ritua koskevaan kysymykseen, jotka tuli tuntiratsastajilta lähdin pihalle tuuleen ja siitä mahdollisimman nopeasti sisään punaiseen Toyotaani.

[Iida]

Hyppyheppa Laku
Luca / 19.8.2016 / perjantai

‘’Muruuuu..’’ huutelin tuntihevospuolella käännellen päätäni puolelta toiselle katsellen sitä, kuinka moni huomasi. Säälittävää? Maybe. Avasin yksäripuolen oven.
‘’Muruuu…’’ tiesin Meridan olevan tallilla, koska mauto oli parkkeerattu kuraiselle pihalle.
Jemmun karsinassa näkyi liikettä ja lähelle tultua näinhän mä tummatukkasen lappaamassa paskaa täyteen kärryyn. Mä olin puoliksi tietoinen, että esimerkiksi Hildan karsinassa hillui kaksi tyttöä, jotka oli tuntilaisia. Topia ei onneksi näkynyt, ei kyllä sen koommin Salomeakaan, mistä ovelle jäänyt Joonas näytti myrtsiltä. Milja sen sijaan virnuili mulle Alman karsinassa.

Ohitin Jemmun karsinan oviaukkoon pysäköidyn kottikärryn ja kävelin Meridaa kohti, joka pysäytti toimintansa. Mä en tiedä mikä mulle oli tullut. Lunaa ei ollut näkynyt pitkiin aikoihin ja mä kaipasin läheisyyttä. Kävelin Meridan eteen niin, että toinen mun Niken lenkkarit osu sen kengänkärkiin - eli varsin lähelle.
‘’Moi.’’ Merida henkäisi. Naurahdin. Haistoin, mitä se oli hetkeä aiemmin ilmeisesti tehnyt. Mun silmät harhaili vahingossa sen huulille, joissa näytti olevan huulirasvaa. Kumarruin hieman eteen päin, eteen päin. Laskin käden sen niskaan ja se jännittyi hetkeksi.
‘’Aijai, ei sais tupakoida.’’ kuiskasin sen korvaan ja tunsin värähdyksen käteni alla. Peräännyin ja vinkkasin vielä Meridalle silmää ennen kuin lähdin Joonas vanavedessä pois.

Iidan ja Repen kannustuksesta mä olin ajatellut ilmoittautua estekisoihin. Mä olin kerrain aiemmin hypännyt Lakulla Repen valvovan silmän alla, mutta nyt mä menisin käymään yhdellä tunnilla, sillä yksi ratsastaja oli kipeänä peruuttanut tuntinsa. Joonas hehkutti vieressäni mun temppua. Mä en itse kyllä tiennyt oliko se temppu, miksi mä sen tein edes. Saadakseni Topin, joka ei ollut näkemässä, kateelliseksi. Saadakseni Meridan ajattelemaan mua. Ne menisi leffaan tänään ja mua hieman ärsytti. Harjasin siirtotallin käytävällä kuopivaa ruunaa reippain ottein, se oli täynnä kuraläiskiä. Tunti oli noin 80cm tasoinen, mutta Reifr sanoi, etten pakosta saisi hypätä niin korkeaa vielä.

Heitin Lakun selkään estesatulan ja pistin martsat kaulalle. Jännesuojat etusiin ja sitten laskin kypärän päähäni. Kello oli kymmentä vaille. Suitsin vielä pikaisesti Lakun Joonaksen kertoessa mulle kuinka se oli hitonmoisessa puutteessa, johon totesin vain että joo sama. Lähdin taluttamaan Lakua pois siirtotallista. Näin etukäteen Reifr oli sanonut, että testataan mennä estekentällä, sillä se oli imenyt suurimman osan vedestä, jos se olisi kovin liukas menisimme maneesiin. Me oltiin hieman etuajassa kentällä ja taluttelin maastakäsin Lakua, Joonaksen kävellessä mun vieressä. Se lähtisi, mun tunnin jälkeen juoksemaan kylälle. Ihme reipas, munkin pitäis, nyt mä olin vaa käyny salilla tekees vatsalihaksia ja käsiä.

Repen tullessa muiden tunnille tulevien kanssa käänsin Lakun keskelle kenttää. Se hirnahti kovaan ääneen etummaisena tulevalle Minolle, joka vastasi yhtä kovaa ja oli kiskaista ohjat ratsastajan kädestä päätään heittäessä. Ponnistin ruunan selkään ja kiristin vyön ennen kuin pyysin sen liikkeelle. Merida oli kuuleman mukaan ollut eilen estetunnilla ja lähtenyt itkua pidätellen pois tunnilta ja myöhemmin nuoleskellut Topin kanssa lantalla. Mä epäilin, ehkä joku liioitteli. Keräsin ohjat ja aloin tehdä siirtymisiä raviin. Reifr korjaili meitä jatkuvaan otteeseen. Laku liikkui hyvin eteen, mutta monen muun hevosen läsnäolo sai sen ennestään huonon keskittymiskyvyn herpaantumaan.


Tunnin jälkeen totesin Repelle, että mä osallistun kyllä kisoihin. Sen verran hyvin meni ja hypättiin jopa pari 80cm pystyä. Laku oli innokas kyllä ja lähti välillä lapasesta, mutta nopea oppimaan ja löysi hyviä paikkoja esteille, jos mä jäin unelmoimaan. Hoidin ruunan pois tunnilta. Angelika oli justiinsa varustamassa Coraa. Laku hörisi sille koko ajan ja kun nainen talutti ponin pihalle päästi Laku kovan huudon. Se ehtisi olla vielä pihalla, joten vein sen tarhaan, josta sen bff oltiin viety sisälle. Joten sille ainoaa seuraa piti pihattotarhassa olevat Caya ja Ritu. Russit oltiin väliaikaisesti pistetty toiseen tarhaan.

Mä menin vielä tappamaan aikaa tallitupaan, jossa selasin igeen ja katsoin uudet snäpit ja mystoryt. Seuraa mulle piti innokkaana flirttailevat teinit, jotka oli ehkä just täyttäneet 16. Kissa hyppäsi vähä väliä pöydälle, josta tönäisin sen lattialle. Söin puolikkaan pullavan, jonka joku oli jääkaappiin ilman nimeä jättänyt. Ja samalla päätin, että ens kerralla polkisin tallille. Vaihdoin vielä tyttöjen lähdettyä tunnille mustat ratsastushousut adidaksen verkkareihin ja lähdin sitten porvariautolleni, jonka viereen oli pysäköity skootteri. Topin luultavasti. Tuhahdin. Se oli ok jäbä, mut c’mon move on!

[Iida]

Ideaiida
Iida / 26.8.2016 / perjantai

Huomisen estekisojen valmistelut olivat hyvässä mallissa. Kaiuttimet oli kytketty ja testattu. Estekentälle oltiin jo rakennettu rata valmiiksi ensimmäistä luokkaa varten, joten illan tunnit pidettiin hyvän, aurinkoisen sään ansiosta alakentällä, joka oli jo lanattu samoin kuin yläkenttä. Maneesikin oltiin varuiksi lanattu, jos sade vaikka huomenna yllättäisi. Mä olin Sannan kanssa pohtinut vakavasti sitä, että keskiviikkoisin pidettäisiin poiketen yksi alkeistunti, sillä meille oltiin useaan otteeseen soitettu ja pyydetty alkeistunnille pääsyä.
‘’Eikös se olisikin kiva Luna auttaa taas alkeistuntilaisia?’’ kysyin Accea harjaavalta blondilta.
‘’Mitä, alkaako täällä taas alkeistunnit?’’ Luna kysyi hämmentyneenä.
‘’Ajattelua, ajattelua. Varo!’’ ehdin sanoa, kun Acce jo iski hampaansa blondin käsivarteen.
‘’Perkeleen poni!’’ tyttö kirosi ja mä lähdin naureskellen paikalta.

Mä kyllä ihmettelin sitä, kuinka kukaan ei ikinä meinannut löytää suojia ne oli aina hukassa, vaikka oltiin painotettu pesun jälkeen laittamaan ne päällekäin ja hepan harjaämpäriin. Silti, ne katosi ja niitä sai kissojen ja koirien kanssa etsiä. Koirista puheen ollen mä olin vakavissani alkanut miettiä koiran ostamista. Saksanpaimenkoira oli pienestä asti ollut mun haaveissa, mutta cockerspaniel kävisi myös, mutta niillä oli paha maine haukkumisessa, jota ne mielellään harrasti. Mä autoin Miinan ratsastajaa satuloimaan tamman ja kävin sitte auttamssa Jenniä Hildan satuloinnissa.

Sitä harvoin sai mitään loisto ideoita, mutta mä olin saanut. Mä olin keksinyt minne pistää pian vuoden vanhat Sidin ja Ritun. Hildan siirtyisi tuntikäyttöön hyvän käytöksensä ansiosta. Ja eilinen valmennus, johon olin tamman kanssa osallistunut oli hyvä esimerkki siitä. Sid muuttaisi siirtotalliin ja Ritu sitten yksäripuolelle. Linda ja Sanna oli molemmat liian pitkiä ratsastamaan Ritua, Repestä ja Lucasta puhumattakaan, joten mä ratsuttaisin sen. Sid sen sijaan oli kaikille sopivan kokoinen. Caya ja Sanni jatkaisivat molemmat tuntihommia.

‘’Onko kaikki valmiita?’’ kysyin tallinovelta. ‘’Tulkaa sitten ulos.’’
‘’Mun mielestä alkeistunti on hyvä idea.’’ Luna totesi kävellen mun vierellä pihalle. Tyttö mulkaisi taaksepäin. ‘’Ne sentään arvostaa apua.’’
‘’Noh, noh, kaikilla on omat tavat osoittaa kiitollisuutta.’’ huomautin. ‘’Voisitko muuten kantaa pari puomia keskihalkaisijalle ja toiset pari tarhapäätyyn ympyrälle?’’

Tunnille osallistuvat istuivat kaikki satuloissa ja olivat käskystä alkaneet keräillä ohjia. Luna oli saanut puomit kannettua, mutta mä kävin vielä mittaamassa välit sopiviksi. Tytön seuraan aidalle oli liittynyt Lucas sekä Joonas, joista molemmat katselivat häpeilemättömästi kevyessä istunnassa ratsastavia tyttöjä. ‘’Anni kerää ohjat kunnolla, Kiia nyrkit kiinni, Sirpa rento jalka, Enni pylly ylös satulasta, Jenni ohjaa Hildaa.’’ jakelin ohjeita samaan tahtiin kuin Accen askeleet kävi.

Poni oli elämänsä kunnossa ja yhtä negatiivinen kuin perseeseen ammuttu karhu, vaikka Luna oli koittanut vakuuttaa muuta - sen on Acce eikä miksikään muutu. Belin hoitaja Amanda oli samassa asemassa kuin Lunakin, russin purulelu. Poikarussit oli sentään jotenkin hyvä käytöksisiä. Ja mä olin silti ajatellut hommata taas uuden russin - ei niitä söpöläisiä voi ikinä olla liikaa. Mä olin Belille löytänyt täydellisen kirjavan orin yhden yön seuralaiseksi, joita Lucalla oli enemmän kuin sormia käsissä. Mutta myös myytävä viisivuotias kirjava russtamma kiinnosti, se oli sitten kysymys kumpi kannatti, kun talli oli täysi. Sannan vastaus oli: ei kumpikaan. Ja pyh sanon mä.

[Iida]

Rautaiset kisahermot
Lucas / 27.08.2016 / lauantai

Sijoituksia ei tullut, mutta kokemusta senkin edestä! Laku oli todella pöyheä ja pälyilevä eikä olisi millään meinannut pysyä nahoissaan muiden hevosten ympäröimänä. Ei yhtäkään tiputusta, mutta muita häsellyksiä sattui, vaikka mä kuinka rauhallisena sitä olisin ratsastanut. Alkuperäiseen suunnitelmaan ratsastaa yksi luokka tuli muutoksia, kun olin sillä hypännyt pari päivää aikaisemmin onnistuneesti. Mutta reipas lakupatukka!

[Iida]

''Ei saa rikkoa''
Linda / 29.08.2016 / maanantai

‘’Vittu mikä heppa!’’ huusin Iidalle kymmenettä kertaa. Iha hiton makee, hyvin ohjan ja pohkeen välissä ei mitään ongelmaa. Välillä nosti päätään kuin vältelläkseen pehmeää kimblewickiä, mutta ohjan ja pohkeen tasaisella ratsastuksella sain sen aina vain uudelleen ja uudelleen kuolaimelle. Blondi seisoi alakentän aidalla odotellen tuntiratsastajia, jotka laittoivat hevosiaan kuntoon. Kokosin ruunaa ympyrällä ja asetin sitä pienesti ulospäin. Sitä oltiin selvästi taivuteltu enemmän sisälle kuin ulospäin ympyröillä, sillä se oli alussa hieman vastahakoinen. Istuin suuressa harjoitusravissa keskittyen ravin tempoon sekä asetukseen. Salome oli pyytänyt mua tai Iidaa liikuttamaan ruuna ja mä otin mielelläni pestin vastaan.

‘’Istu Linda keskelle satulaan.’’ Iida huikkasi aidalta. Huomasin painuneeni liikaa sisälle koittaessani asettaa sitä ulos. Korjasin istuntani suoraan koulusatulassa ja huomasin Foxyn asettuvan heti paremmin.

Vaihdoin suunnan ympyrällä ja taivuttelin sitä samalla lailla ulospäin. Iida huusi lähtevänsä nyt ja näin kuinka kuuden ratsastajan letka lähti kohti yläkenttää alakentän puoleisesta ovesta. Foxy katseli niitä kaihoisasti ja hörähti pienesti viimeisenä ulos tulevalle Hildalle, jota ratsastaja kisoi perässään. Rautias vastasi sille. Ympyröiden jälkeen keskityin ratsastamaan Foxya suorana uralla tarkoituksena nostaa laukat pitkille sivuille. Ensimmäinen nosto lähti alas, joten otin sen heti takaisin raviin. Seuraavan noston valmistelin ylöspäin - ja ai että mikä pyörivä laukka sillä oli. Ihan eri maata kuin Hildan, sillä kun oli estehevosen laukka.

Hidastin raviin aina ennen kulmaa pitäen ruunan suorana loppuun asti. Lyhyillä sivuilla ravin takaisin haku ja uuden laukan valmistelu. Ruuna alkoi toimia kuin ajatus. Istumalla satulaan, avaten sisälonkkaa, pitäen ulko-ohjan kädessä ruuna Foxy nosti laukan ja piti sitä hyvin yllä ilman, että sitä tarvitsi olla jalalla juurikaan tukemassa. Tein diagonaalilla suunnanvaihdon, sen puolessa välissä ravin lisäyksen. Heti seuraavalle pitkälle sivulle tultuani nostin laukan. Parin hyvän noston jälkeen kiitin ruunaa kaulalle. Pidin vielä ohjan kädessä ratsastellen temponmuutoksia. Kun sain sen haluamaani muotoon ja takaosan aktiiviseksi siirsin sen käyntiin.

Salomella, sillä punapäisellä tytöllä jonka kanssa mulla ei juurikaan ollut mitään yhteistä, oli tässä poikkeus. Hyvä hevonen. Btw Iida oli luvannut osaa tunneille kouluhevosen. Ja mä olin #excited. Hyppäsin satulasta alas ja nostin jalustimet ylös ennen kuin talutin ruunan tuntihevospuolen, josta sain pitkiä katseita, kautta yksäripuolelle. Pistin ruunan se karsinaan ja riisuin heti satulan sekä suitset, jotka vein heti satulahuoneeseen, jossa joku säälittävä pikkusielu etsi Kämpen toista jännesuojaa, missä se Luna oli kun sitä oltaisiin kaivattu. Jätin Foxyn varusteet niiden paikalle ja lähdin takaisin yksäripuolelle hoitamaan ruunan sen hoito-ohjeiden mukaisesti.

Vein Foxyn pihalle viettämään iltaa jo liikutetun Lakun kanssa. Luca oli ratsastanut ruunan jo aamulla ennen kuin lähti töihin ABC:lle. Mä olin vieläkin piilotellut Jazminea, joka olisi kovasti halunnut tulla tallille katsomaan. Iida oli kannustanut tuomaan tytön ‘’näytille’’ mutta olinko mä valmis tekemään Yläkokon historiaa. Tallilla ei mun tietääkseni käynyt yksikään tumma nainen tai mieskään. Mä menin Iidan pyynnöstä pyydystämään sisälle Kania ja sen jälkeen hain sisälle Rimpulan, joka tapitti mua ponien keskeltä. Ne oli ku kolme muskettisoturia. Mä oikeastaan pidin Rimpulasta vaikka se ei ollut millään lailla erikoinen, perussuokkipulliainen.

Jätin Rimpulan sen karsinaan ja lähdin sen jälkeen moikkaamaan Ritua, joka seisoskeli keskellä tarhaa, ainoassa kuivassa kohdassa. Mä olin kuullut Iidan tarjoavan Ritua Salomelle, mutta tamma oli vielä varsin nuori. Angelika, joka tuntui välttelevän mua aina kun sitä sattui näkemään, oli vaihtanut Coran tilalle jonkun russivarsan. Meillä oli talli pian täynnä nuoria, onneksi Iidan ostama GP-heppa oli täysi-ikäinen. Miettikää kaikki GP-hevonen ratsastuskoululla, tuntilaisten käytössä, Iidan on paras pistää karsinalle kyltti ‘’Ei saa rikkoa.’’

[Iida]

Takkuinen poni
Iida / 30.08.2016 / tiistai

Mä olin nyt aamupäivänä ratsastanut Foxyn läpi. Taivutellut alkutunnista ja sen jälkeen tehtiin erilaisia väistöjä. Avut meni perille ja ruuna toimi hyvin. Välillä sen keskittyminen herpaantui, kun Foxy huusi kimakasti sille tarhasta. Laukka pyöri hyvin ei mitään ongelmaa siinä, jäi kylläkin välillä ulko-ohjaan kiinni, jota koitettiin sinnikkäästi poistaa loppuratsastuksen ajan, kun ruuna kantoi itse itsensä eikä purrut kuolaimeen kiinni annoin sille pitkät ohjat. Huomisten koulukisojen takia vain läpiratsastin ruunan alakentällä, sillä yläkentälle oltiin jo kuskattu kouluaidat.

Ratsastuksen jälkeen hoidin huomionkipeän ruunan, jolle soin viiden minuutin rapsuttelutuokion yksäripuolella. Sen jälkeen vein sen takaisin tarhaan Lakun luokse, joka otti sen avosylin vastaan. Mä heitin vielä joka tarhaan päiväheinät. Ja lähdin sitten syömään talolle. Salome oli luvannut koittaa ehtiä ennen tunteja paikalle, joten mulla oli hetki aikaa rauhoittua ennen kuin lähtisimme hakemaan Takkua Yläkokkoon. Siinä olisi Salomelle aikamoinen projekti, mutta eipä tyttö ollut yhtään epäröinyt, kun olin puhelimessa kysellyt kiinnostusta. Lämmitin mikrossa eilisen lasagnen. Ingrid oli päiväkodissa, Reifr töissä ja tulisi kolmelta kotiin.

Istahdin ruoan jälkeen sohvalle ja kytkin koneen tv-näyttöön, jotta olisi mahdollisimman suuri näyttö. Pistin Pretty Little Liarsin pyörimään. Samalla kun katselin kauhusta kankeita valehtelevia viettelijöitä suunnittelin tuntilistoja ja tein lähtölistan huomiselle. Kello lähestyi kolmea ja Reifr tuli kohtiin Ingrid sylissä. Annoin miehelle pitkän suudelman huulille ja pussasin vaaleatukkaista tyttöä poskelle.

‘’Ruokaa on jääkaapissa, me mennään pian Salomen kanssa sinne Tanjalle hakemaan se poni.’’ kerroin.
‘’Toivotaan, että se on kannattava, meillä ei oo tilaa sille, kuten tiedät.’’ Repe irvisti.
‘’Saakoot muuttaa pihattoon, Kanin voi pistää sille seuraks yöks, ja se Angelikan uus poni kans liittyy niitten seuraan, tosin se asuu siirtotallissa, mutta kyllä ny sellane karvapallo pärjää.’’ puin päälleni vaaleanpunaisen tuulitakin ja vedin sitten Niken lenkkarit jalkaan. Pihalla oli noin viisitoista astetta ja tuulikin hieman.

Vein tuntilistan valmiiksi ilmoitustaululle ja kirjoitin samaan paperiin pari hoxia, kuten nuorten koulutuntilaiset menisi ilman satulaa, mutta Tumpulle ja Rimpulalle kannatti laittaa huopa ja se kiinni loimivyöllä, sillä niillä oli terävät selkärangat. Ja, että Kani vietäisiin tunnin jälkeen takaisin pihalle. Tosin me oltaisiin takaisin jo ennen kuutta - toivon mukaan. Mä olin lakaisemassa käytävää, kun Salome tuli läähättäen tallin pääovelle.

‘’Kukaan ei päässyt heittään, että on kuuma.’’ takkiaan avaava Salome tuhahti.
‘’No, mutta ootko valmis, jos lähetään heti?’’ hymyilin tytölle.
‘’Oon tottakai!’’ Salome hihkaisi, mikä sai kissan, joka makasi heinäpaalilla nostamaan päätään.

Automatka sujui Salomen puhuessa melkein taukoamatta. Kerroin ja selitin miten Foxyn kanssa oli mennyt ja tyttö vaikutti tyytyväiseltä. NRJ:llä soi Justin Bieber, jonka uusimman kappaleen mukaan Salome hyräili. Keskityin ajamiseen. Noin puolen tunnin jälkeen käännyin hienon valkoisen omakotitalon pihaan, jossa keltaisissa kumppareissa seisova Tanja jo odotteli meitä. Hypättyämme autosta Tanja tuli halaamaan mua, me oltiin vanhoja lukiokavereita.

‘’Tulkaa, tulkaa, mennään katsomaan Takkua, sustako se ratsastaja tulee?’’ Tanja pälpätti innokkaana. ‘’Takku on täällä, katsokaapa!’’

Pysähdyimme tarhan aidalle ja suuntasimme kaikki katseemme lihavaan älyttömän jouhiseen pieneen poniin, jonka silmistä paistoi tylsyys. Salome henkäisi hiljaa ja meni sitten Tanjan kehoituksesta aitaukseen. Ruuna lähti kävelemään tyttöä karkuun ja jaksoi sitä hetken aikaa kunnes pysähtyi kuin seinään ja näykkäisi sitten Salomen haisteltavaksi tarjottua kättä. Irvistin.

‘’Sellanen se Takku vähän on.’’ Tanja naureskeli. ‘’Tuo se vaan tänne. Takku on tosiaan liikutettu kunnolla viimeks melkein viikko sitten, vai äh, oliko se kaks viikkoa? Mun tytär kun kyllästyi nopeaa siihen.’’ nainen kohautti harteitaan. ‘’Se on oikeesti ihan kiltti pieni, mut se on oppinut pahoja tapoja. Meillä ei oo sille sitten satulaa, suitset löytyy kyllä ja loimet. Haluutteko ratsastaa? Meillä ei tosiaan oo kenttää mutta pellolla voi mennä.’’

‘’Meidän on varmaan parempi ratsastaa meillä. Mennäänkö kirjottamaan paperit?’’ hymyilin Tanjalle väkinäisesti. Loin varoittavan katseen Salomeen, jolla oli täysi työ pitää ponia paikoillaan.

Kun paperit oli saatu kirjoitettua ja Takku taisteluiden jälkeen traileriin lähdimme takaisin. Poni paran kaviot pitäisi kyllä vuolla ennen kuin sen liikutus alkaisi kunnolla. Satulaa sillä ei ollut, mutta Danan oma saattaisi olla sille alkuun ihan hyvä, pidempi vyö pitäisi vaan hankkia.

‘’Eihän sua haittaa, jos meet alkuun ilman satulaa?’’ kysyin Salomelta, joka tarkkaili puhelintaan.
‘’Ei haittaa.’’ se hymyili.

Takku oli saatu Yläkokkoon onnistuneesti. Onneksi matkaa ei ollut kuin puolituntia, sillä sekin aika sai ponin melkein hyppimään paikoillaan, kun se saatiin traikusta ulos. Me käytiin Salomen kanssa perusasiat Takun ylläpidosta läpi, kun tyttö oli vienyt hallakon pihattotarhaan, jossa Kani katseli sitä uteliaana. Jos Takku kerta oli sisäisesti niin kiltti kuin kerrottiin, sille tuskin oli kolmen muun ponin seura mikään ongelma. Mä lähdin pitämään viimeistä tuntia ja Salome kaikkosi omille teilleen. Merida tuli kiittämään mua eilisestä valmennuksesta vielä kerran ja kertoi sitten kuinka pomppeessa ja jännityksessä oli huomisista kisoista. Naureskelin tytölle ja kerroin ettei ollut mitään jännitettävää ja lähdin sitten maneesille, kun kentällä pörräsi Topi ja Likka, sekä Milja ja Alma. Joskus näinkin päin, että tuntilaiset joutui menemään sinne missä tilaa oli.

[Iida]

Liikuttaja Linda
Linda / 13.09.2016 / tiistai

‘’Nii Linda, hyppääksä tänään siis Foxylla?’’ Salome vikisi karsinan ovelta.
‘’No joo, mehän sovittiin jo.’’ tiukkasin heittäen paskaa Tumpun karsinasta kottareihin.
‘’Joo, mä vaan varmistin asian.’’

Tuhahdin.

‘’Hae se vaa sisään ja pistä kuntoon, mun pitää saada siivottua nää karsinat.’’
Ja niin Salome lähti luikkimaan pihalle. Mä jäin siivoamaan aka purkamaan kiukkua karsinaan. Mulla ja Jazminella meni huonosti. Se epäili, että mä olin pettänyt sitä Markon kanssa, joka oli ollut parin muun kanssa meillä. Mä en siis tosiaan ollut pettänyt sitä. Marko oli vanha kaveri ala-asteelta, ja pakko myöntää niin komistunut vuosi vuodelta. Amiskasvatti, jolla sähköasentajan tutkinto tai joku vastaava. Mä en pettäis ketään, vaikka niin väitettiin. Nappasin viimeisen kakkakasan kottareihin ja siirryin seuraavaan.

Mun pitäisi vielä tänään käsitellä varsoja ja kävelyttää niitä hieman. Molempien vieroitus oli sujunut hyvin ja Ritu asusteli nykyään Hildan karsinassa kiusaten karsinanaapuriansa Almaa, josta oli tullut myös sen tarhakaveri. Sid oli muuttanut siirtotalliin. Ja molemmat oli myöskin kasvaneet ja nyt varsin energisiä ja villejä tapauksia. Mä tosiaan toivoin, että Alman ja Ritun tarhaaminen onnistuisi niin ne voisi kiusata toisiaan ihmisten sijaan. Mä kun tavallaan säälin Miljaa, jota pilkkuponi riepotteli ympäriinsä.

Mä sain karsinat siivottua ja kävin vaihtamassa ratsastusvaatteet Adidaksen verkkareiden ja Conversen tennareiden tilalle. Mä lähdin kypärä toisessa ja raippa toisessa kädessä tallituvasta syksyiseen auringonpaisteeseen. Seisoskelin hetken sillan päässä ja katselin kuinka kivat lihakset saanut Lucas talutti päätään heiluttelevaa Lakua vierellään. Sen jälkeen kuulin vasemmalta kimeän hirnunnan, kun Salome toi Foxya päätallista. Lähdin kävelemään kohti estekenttää. Reifr seisoskeli kentällä kaksi puomia käsivarsillaan. Näytti pohtivan niille paikkaa.

Salome ojensi mulle hevosensa ohjat ja mä talutin sen kentän keskelle kaartoon ja säädin itselle jalustimet. Ruuna seisoi pää korkealla ja näytti tyytyväiseltä ollessaan parhaan kaverinsa kanssa kentällä. Ruunat näytti ajattelevan, että tänään riekutaan. Ponnistin selkään ja kiristin vielä satulavyön ennen kuin päästin Foxyn kävelemään pitkin ohjin. Pysyttelin sen kanssa uran sisäpuolella. Ja kun Reifr käsi ottaa ravia näin sen rakentaneen estekentälle noin kymmenen estettä, joista kolme oli asetettu suhteutetulle linjalle.

Otin ravia ja sain heti ratsastuksen alkuun kokea ruunan erilaisuuden kun vertasi viime kertaan, jolloin se oli ollut hyvin pohkeen ja ohjan välissä sekä nätisti peräänannossa. Nyt se nyki hermostuneena ohjaa ja otti parit loikat sivusuunnassa heti alkuun. Koitin ravissa hakea sen kanssa tasaisuutta Repen ohjeistuksien avulla. Huomasin Lucalla olevan aikalailla samoja ongelmia. Salome katseli kentänaidalla meidän menoamme hieman epäilevänä kun kolmatta kertaa näpäytin kaulalle raipalla. Ja juuri, kun Reifr käsi tulla ensimmäiselle matalalle ristikolle ravissa Foxy oli asettunut ja kulki hyvin.

Ohjasin Foxyn diagonaalille ja ruuna jännittyi esteen nähdessään. Kovaahan se tuli, mutta sovelsi hyvin askeleet ristikolle ja sitä edeltävälle puomille. Jatkoi oikeassa laukassa joten kiitin sitä reilusti kaulalle. Joillekin huonolla tuulella selkään meneminen oli huono valinta, mutta mua se rauhoitti jollain kierolla tavalla. Katsoin kuinka Luca ja Laku tuli. Harmaa ruuna lähti hyppyyn jo ennen puomia, joten ne sai tulla sen vielä uudelleen. Ja uudelleen. Reifr päästi ne jatkamaan vasta kun se onnistui. Mä ravailin sen aikaa taas Foxylla ja näytin sille esteitä. Lainetta se katseli hieman kauhistuneena.

‘’Linda tuuppa tää sama ristikko uudelleen ravissa ja jatka siitä kaarevalla tiellä olevalle laineelle.’’ kuului komento.

Lähdin ratsastamaan jalat lähellä ruunaa reippaassa ravissa kohti ristikkoa, jolle Foxy tuli taas hyvin ja jatkoi oikeassa laukassa. Vauhti sen kuin kiihtyi kiihtymistään, mitä lähemmäs 60cm lainetta tulimme.

‘’KÄÄNNÄ VOLTILLE!’’

Ulkoavut kiinni ja sisäohjalla merkki ja Foxy heitti päätään ja teki äkkipysähdyksen heittäen ensin takapäätään hieman sivuun. Painoin saappaiden kantapäät sen kylkiin ja se hypähti liikkeelle. Ratsastin laukkavoltin sillä ja lähdin sitten uudelleen kohti lainetta. Sen sijaan, että olisin laskenut askelia huomasin hokevani ‘’Fuck, fuck, fuck’’ ja niin se laine ylittyi. Yllättyneenä taputin kirjavaa ruunaa ja jatkoin sen kanssa kevyessä istunnassa laukkaa hetken matkaa.

‘’Lähti kaukaa ja liian kovaa, mutta ei sen huonompi. Luca tuu vaan.’’

Olin siirtänyt Foxyn raviin siksi aikaa kunnes Luca sai Lakun esteiden yli. Sillä oli tänään tinttaliisa päivä, eikä näkynyt mitään samaa mitä niillä kisoissa radalla oli näkynyt. Laku pisti vastaan ja Lucan kainalot alkoi hiota. Mä näin. Onnea oli musta t-paita, sillä mullakin alkoi olla varsin lämmin.

‘’Tulkaa sitten sarja, Linda pidä se rauhallisessa laukassa, tee vaikka pari kolme volttia laukassa ennen sarjaa. Muista olla rauhallinen.’’

Laukka-avut ja mars laukkaan. Foxy ponnahti eteenpäin ja niin me kiisimme kierroksen tapellen siitä, mitä vauhtia mentiin, ilman, että se keuli. Hyvin. Ohjasin vaaleanpunaiselle sarjalle, joiden esteet oli noin 60cm ja lopussa nousuokseri. Hengittelin syvään ja päästin hieman sisäohjaa, jollonka Foxy tuntui hieman rentoutuvan. Meillä oli ihan maltillinen laukka verrattuna laineelle tuloon. Joten päästin sen hyppäämään. Välit ei tuottaneet ongelmia, mutta okserilta laskeuduttua Foxy heitti pienen ilopukin ja me saatiin pari lämmintä sanaa Repeltä.

Ravasin punatukan ohi ja näytin sille peukkua ja hymyilin ylpeänä. Lakulla oli ongelmia, eikä se ollut suostua esteiden yli. Luca näytti menettävän hermonsa, mutta sitten Laku hyppäsi ihan hyvällä tekniikalla, ihan kuin se olisi tajunnut että Luca on tosissaan. Tulimme vielä toistamiseen pelkän sarjan tällä kertaa me tultiin Foxyn kanssa jo aika rauhallisesti. Se ei tosiaan tarvinnut kuin istuntaa ja senhän mä osasin. Istuin hieman laukkaa vasten ja otin aivan pienen merkin ohjasta hidastaakseni ruunaa. Sarjan jälkeen tulimme vielä ristikon, laineen, sarjan ja siitä jatkoimme pienelle muurille ja siitä vesimatolle, jonka päälle oli pistetty puomeja.

Me saatiin kiellot ensin molemmille uusille esteille ja pari pientä pystyyn nousua, mutta sen jälkeen tulimme ne mallikkaasti ilman ongelmia. Sain kiittää ruunaa ja jättää sen kanssa hypyt siihen. Otin vielä laukkaa vähän molempiin suuntiin ja taivuttelin molempiin suuntiin laukassa, kunnes sain hyvät pätkät ja siirsin raviin. Parien tempon muutoksien ja käyntiin siirtymisten jälkeen jätin sen käyntiin ja löysytin pitkät ohjat. Foxy oli oikein kiva hevonen, jota sai ratsastaa pienillä avuilla, joten antoi haastetta kun vaikka vertaa Hildaan, jonka selässä varmaan kävisin vielä tänään. Hyppäsin selästä ja komensin hevosen omistajan paikalle.

‘’Taluttele vielä tovi.’’ sanoin kun olin nostanut jalustimet ylös.

Lähdin tallia kohti ottaen matkalla kypärän pois ja heilautin lievästi hiestä kosteat hiukseni nutturalle. Kävin viemässä saappaat ja kypärän kaappiini ja lähdin sen jälkeen metsästämään Sidiä, joka juoksi hetken aikaa mua karkuun Minon seuratessa perässä. Ne oltiin tarhattiin nyt samaan tarhaan, kun Sid oli vieroitettu ja erotettu Sannista. Saatuani rautiaankimon varsan kiinni talutin sen siirtotallin varjoon. Jätin pojan hetkeksi karsinaansa ja aloin sen rauhoituttua harjaamaan sitä. Hieman se pyöri, mutta komennuksen jälkeen seisoi paikoillaan ja sain nostettua sen jalat hyvin.

Kävin sen kanssa pienellä kävelylenkillä snapaten samalla Jazminelle. Se alkoi leppyä mulle sitä mukaa, mitä ajattelin erota siitä. Suhteet oli yksinkertaisesti liian haastavia, jos oli sellainen kuin mä. Tai se Merida, joka nyt sääti tai jotain vastaavaa Topi aka junnujen unelman kanssa. Lucasta oli tullut hieman vanhempien tallilaisten kohde, kun taas Topi miellytti muita. Mä olin hieman kuullut juttua, että Joonasta kiinnosti Salome ja Luca oli edelleen hung up Lunaan, mutta oli tärvellyt jutun kai Angelikan kanssa, jonka kanssa se oli pannut ja Meridan kanssa, jonka kanssa oli tehnyt ties mitä, mutta tyttö oli päättänyt unohtaa sen koska, u know? Luca the Fuckboy. Mun päässä pyöri ajatuksia asioista, joita olin saanut kuulla hengattuani tuntsaripuolella. Kaikkea kanssa.


Sid keskeytti mun ajatukset ja kasvavan virneen näykättyään kättäni. ‘’Ai perkele poni!’’ huudahdin. Pirulainen oli oppinut millä saada huomiota, kun sitä ei sille suotu. Vein sen takaisin tarhaan suoraan lenkin loputtua, kun mun pitäisi vielä käsitellä Ritua ja liikuttaa Hilda. Nyffivauva oli saanut kaverikseen sinipään pilkkuponin. Tähtipäinen ruunikko seisoi tarhan perällä pää koholla ja sen kaveri seisoi sen edessä kuin vahtien Ritua. Mä lähdin silti pyydystämään ponia, joka kylläkin antoi kiltisti kiinni, mutta samalla olisi tullut Alma. Joten siinä meni hetki, että sain vain toisen poneista ulos. Alma jäi huutelemaan kaverilleen.

Kiinnitin Ritun alakentän aitaan kiinni ja käskin paikalle tulleen Meridan pitää sitä silmällä sen aikaa kun hain sen harjaämpärin. Palattuani Merida rapsutteli tammaa, joka näytti varsin tyytyväiseltä.
‘’Kiitos.’’ sanoin lyhyesti ja aloin harjata tammaa, jolloin Merida tajusi siirtyä takavasemmalle ja hipsiä talliin. Ritu seisoi paikoillaan, mutta näytti valppaalta katsellessaan suokkitarhaan. Sillä tuotti aavistuksen enemmän haastetta jalkojen nosto kuin Sidille, mutta saatuani ne ylös taputin tammaa ja päästin sen hetkeksi kentälle. Katselin kuinka poni otti pari laukkaspurttia tajuttuaan olevansa vapaa ja sittemmin muutaman täyskäännöksen. Kun se juoksun sijaan alkoi nyhtää jäljelle jäänyttä ruohoa kentän laidalta päätin viedä sen takaisin tarhaan. Hain vielä Hildan sisälle ja jätin karsinaan kunnes päätin hetkeksi mennä istumaan tallitupaan ja syömään jotain mitä kaapista mahtoi löytyäkään. Siellä kuitenkin sai selville enemmän asioita kuin halusikaan ja siten ajatukset pois kurjista mietteistä.

[Iida]

[Repen mietteitä
Reifr / 14.09.2016 / keskiviikko

Tänään oli ensimmäinen varsinainen talutustunti aikoihin. Viime viikolla oli ollut testitunti halukkaille alokkaille, joista saatiin hyvä viiden hengen porukka kasaan, joidenka kanssa aloittaa talutustunneista ja edetä helppoon C:n. Ryhmään kuului kaksoset Leevi ja Lassi, kaksitoistavuotiaat pojat, viisivuotias Aino, yhdeksänvuotias Vilma sekä kymmenenvuotias Hilla. Tunti alkaisi neljältä ja siihen oli neljäkymmentä minuuttia aikaa. Kävin yksäripuolelta pyytämässä Miljaa ja Meridaa hakemaan russit sekä Ranjan sisälle. Luna oli luvannut tulla ajoissa auttamaan sekä taluttamaan, samoin Amanda, mutta niiden lisäksi jouduin pyytämään serkuksia.

Mä kävin pistämässä pesukoneen sillä välin päälle. Nyt oli taas aika pestä likaisia huopia ja vaihtaa puhtaat tilalle. Satulahuone oltiin saatu rempattua ja siellä oli nyt selkeä järjestys. Kaikkien koulusatulat toisella sivulla ja toisella estesatulat. Seinään liimattu jesarilla nimikoidut paikat, ja takaseinällä oli nyt suitset sekä suojakori. Suitsillakin tietenkin nimikoidut paikat. Seinät oli maalattu valkoisiksi mikä sai valoisuutta varustehuoneeseen. Pakko myöntää, että Iida ja Sanna teki hyvää työtä.

‘’Mitäs tykkäisitte jos me Iidan kanssa hommataan tallikoira?’’ kysyin poneja harjaavilta tallilaisilta.
‘’Oi, joo, millanen?’’ Merida innostui. Myös Luna ja Amanda kurkkasivat karsinoista kiinnostuneina.
‘’Mutta mitäs Mikki siitä tykkää?’’ Milja kysyi.
‘’Iida tahtois kovasti saksanpaimenkoiraa, mutta mun mielestä se on vähän suuri ja pikkuset lapset saattaa sitä pelätä, mutta kuten ootte huomanneet Iida on vähän niinkun se joka päättää lopulta.’’ myönsin muka häpeissäni.
‘’Sä oot ilmeisesti tossun alla.’’ Milja nauroi ja sai muutkin, mut mukaan lukien nauramaan.

Alakentän aidan reunalle oli kerääntynyt useampi vanhempi, josta suurin osa kuvasi lapsokaisiaan. Accea taluttava Luna sai useat näykkäisyt osakseen, eikä Amandallakaan ihan helppoa Belin kanssa ollut. Ruunat sen sijaan kulkivat ihan nätisti. Ranjaa taluttamaan oli suostunut seuraavan tunnin ratsastaja, joka oli ajoissa tullut. Tunnin ajan sai taluttajat kävellä hevosten vierellä ja luovuttivat sen jälkeen hevoset seuraavan tunnin ratsastajille. Talutustuntilaiset viettivät tovin rapsutellen ja taputellen hevosiaan ja Accen ratsastaja piti tammaa tiukasti kiinni, ettei ruunivoikko vaan nappasi ratsastajaa kädestä.

Ponit jatkoi mun pitämälle koulutunnille. Harvoin mä niitä pidin, kun olin esteratsastaja mutta vaihtelu virkistää. Olimme siirtyneet ryhmän kanssa yläkentälle ja nyt ratsastajat väänsivät syksyn auringon alla pohkeenväistöjä enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Uusi puhesysteemi oli kaikkien mielestä ollut toimiva, joten tälläkin hetkellä puhuin mikrofoniin ja puhe kuului ratsastajan korvanapista. Ääntä ei tarvinnut rasittaa, ei mulla kyllä vielä flunssaa ollut, vaikka suurimmalla osalla tuntui olevan. Iida oli pienessä flunssassa, mutta se ei ollut sitä ikinä mitenkään haitannut, joten oli nyttenkin kävelylenkillä Ingridin kanssa.

Tunnin loputtua ratsastajat lähtivät poneinensa talliin ja seuraavat tuli paikalle samalla kun rakensin niille esteitä. Tää oli osaava ryhmä ja hyppäsi yli metriä, joten oli ihan ymmärrettävää että tunnille toivottiin Minoa, Ediä, Hildaa, Miinaa sekä Sannia. Mä olin sitä mieltä, että meidän pitäisi hommata vielä ainakin yksi hyvin hyppäävä hevonen, ellei Laku siirtyisi tuntikäyttöön, kun taas Sanna ja Linda oli kouluhevosen kannalla. Tottakai sellainenkin tuli hommata. Iida oli sen kannalla, että astuttaa Belin kirjavalla russorilla, jota oli jo katsellut ja sitten meillä olisi taas yksi poni lisää. Mä koitin pitää sen järkevänä ja puhua ympäri siitä ideasta, mutta se on haastavaa. Sid olisi vasta kesällä käypä tunneille, jos silloinkaan samoin Ritu, mutta se ei nyt ihan niin hyvin hyppäisi vaikkakin poniksi hyvin. Saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan!

[Iida]

Nuorikot
19.09.2016 / maanantai

[Iida]

Ärrinmurrin
Linda / 21.09.2016 / keskiviikko

Voi vitun vitun vittu. Perhanan menkat. Mulla oli vatsa kipeä edelleen kahden särkylääkkeen jälkeen, kun kiikutin urheilukassini tallitupaan. Iskin persukseni Joonaksen viereen sohvalle ja sain Lucalta kummastuneen katseen. Mä ja Joonas oltiin jokseenkin huonoissa väleissä, mutta vittu sama se. Kirjotin viestiä sormet sauhuten Jazminelle - taas. Se oli vittu yli vihanen mulle ja mä en ollut edes tehnyt mitään muuta kuin ajatellut Robinia. Fack. Otin Mountain Dew pullon Joonakselta, joka haisi lievästi hieltä ja sen takatukka oli märän näköinen. Ilmeisesti tuli suoraan treeneistä. Palautin pullon jätkälle ja nousin käymään vessassa.

Tallipiha oli täynnä skoottereita ja mopoja sekä autoja, kun tuntilaiset oli tulleet tallille. Mä olin parkkeerannu oman autoni hieman kauemmas muista. Vitun skootterit, ajattelin kun vierellä kävellyt Sid kavahti hieman pystyyn. Mutta jalkansa laskettua takaisin maahan se ei onneksi noussut enää ylös vaan tuijotti neonkeltaisilla kilvillä koristeltua skootteria. Ulkona alkoi olla pimeä nyt kun lähestyttiin talvea. Lehdet meidän jalkojen alla rahisi ja ne sai orin kummastelemaan korvat hörössä maata. Sain kuin sainkin sen silti siirtotalliin, jonka käytävää lakaissut Angelika sai Sidin epäilemään sisälle tuloa. Fuck. Vatsaa korvensi ja alaselkää vihloi.

Pistin Sidin karsinaan ja kävin sen harjalla nopeasti läpi ja vastasin lyhyesti sisään tulleelle kirjavan tamman omistajalle, joka kyseli hieman käytäntöjä. Jätin Sidin karsinaan ja lähdin nopeasti pihalle. Näin kuinka viiden hevosen lauma käveli kohti maneesia ja paria tuotiin talliin. Mä en tosiaan menisi tuntsaripuolelle ajattelin. Mä olin kuullut puhetta niiltäkin, että vehtasin Robinin kanssa, joten kiersin tallin takaa suoraa yksäripuolelle. Sain Meridalta kummastuneen katseen, kun lösähdin nojaamaan Ritun karsinan oveen. Fuck. Se tajusi pysyä hiljaa ja jatkaa Peukun harjaamista toisin kuin sen kälättäjä serkku.

‘’No Linda, mikä nyt vituttaa?’’ se kysyi ja katsoi mua vittuilevasta kysymyksestä huolimatta jokseenkin huolestuneella katseella.
‘’No vittu Jazmine.’’ tuhahdin. Sitten tajusin mitä sanoin. Fuck.
‘’Riitoja paratiisissa?’’
‘’Ei naisten kaa oo ikinä mikää paratiisia.’’ jatkoin avautumista. ‘’Mä oon, vittuuuh, puutteessa.’’ älähdin, kun kipu vatsassa otti koventuakseen.

Milja kröhähti ja katosi Alman karsinaan. Iha hyvä vaan. Tunsin kuinka Ritun pehmeä ponivauvan turpa hapuili kalterien välistä nutturasta tippuneita hiuksia. Iida oli liikuttanut sen ja siksi se oli jo sisällä. Mä odotin yksäripuolella kunnes tunnit oli loppu ja iltatallin teko alkoi. Yksäripuolella sai nykyään olla suhteellisen rauhassa tuntiratsastajilta, kun Hilda oli muuttanut toiselle puolelle. Toisaalta, nyt kun se teki kunnolla tunteja, ei mulla ollut heppaa ratsastettavana. Iida lupasi kyllä että Sidistä saisin sellasen.

Mä ja Luca tehtiin tänään(kin) iltatalli. Ei se mua oikeestaan haitannut. Luca jakoi heinät ja mä kaadoin väkirehut heppojen ruokakippoihin. Ja olin saada sillä reissulla kolme muistoa, kun Acce, Bel ja Rimpe koitti hieman napsaista. Niitä muistoja oli kyllä ihan tarpeeksi, onneksi olin liian pitkä ratsastamaan russeja taikka muitakaan pikkuponeja. Yksäripuolella kaikki sujui hyvin, mutta siirtotallissa herrat - ja rouva - oli paljon vaativampia ja äänekkäämpiä. Lakaistu käytävä sai hienoisen heinäpeitteen, kun heinänkorsia tippui sille. Kun pojille ja Jetalle oltiin ruoat saatu nassujen eteen ja huomisen ruoat valmiiksi lähdimme Lucan kanssa päätalliin tekemään vielä tarkastuksen ennen kotiin lähtemistä. Ulkona oli melkein pilkkopimeää, enkä voi olla myöntämättä, että Lucan läsnäolo sai mut turvalliseksi, sillä mistä sitä tietäisi vaikka kylällä liikkuneet varkaat eksyisi tänne asti?

[Iida]

Hikistä koulutreeniä
Iida / 26.09.2016 / maanantai

Ai että mä rakastin fiilistä, kun vaan tekee mieli vetää saappaat jalkaan ja tehä kunnon hikinen koulutreeni. Hepat ruokittua ja aamutallin tehtyä mä lähdin sisälle vaihtamaan ratsastuskamppeet päälle. Saappaat otin vain mukaan, sillä en halunnut niiden menevän likaisiksi. Vaikkakin viikon kuivan, sadettoman sään jälkeen tarhat oli kivan kuivat. Caya tarhasi taas yksikseen, kun Ritu oli siirtynyt Alman seuraksi ja kiusaksi. Hain kiukkuisen tamman sisälle ja ajattelin mielessäni kuinka sillä ei ollut hajuakaan tulevasta treenistä. Jätin Cayan tyhjän tallin käytävälle ja aloin harjaamaan tammaa, joka oli kovaa vauhtia vaihtamassa talvikarvaan.

Caya luimi ja heilutteli päätään, kun harjasin sen mahanalusta. Ja sainkin käskeä kovaan ääneen, kun se nosti takajalkansa potkuun. Toisaalta mä en yhtään ihmetellyt sitä, kuinka harva Cayasta tykkäsi - olihan se true kusipää. Samoin kuin Acce, mutta mä uskoin, että sellaiset hevoset opettivat paljon. Kukaan ei juurikaan toivonut Cayaa ja ne kelle se laitettiin halusivat vaihtaa toiseen hevoseen. Harva sanoi tunnin jälkeen olevansa tyytyväinen, vaikka olisikin saanut tamman liikkumaan rehellisesti peräänannossa. Mä olin kunnon koulutuulella, joten kieritin turkoosit pintelin tamman jalkoihin ja se kestikin kauan, kun se nosteli jalkojaan. Caya oli oikeasti osaava poni, mutta ei oikein päässyt loistamaan luonteensa ansiosta.

Kun olin vaihtanut ruskeat koulusaappaat jalkaani ja pistänyt kypärän päähän heitin mustan koulusatulan huovan ja romaanin kanssa tamman selkään. Se heitti päänsä niin ylös mitä narut antoivat myöden ja liimasi korvansa niskaan.

‘’Nooh, ei tartte olla myrtsi.’’ mumisin sille, kun kiristin vyötä.

Suitsittuani tamman lähdin taluttamaan sitä estekentälle, jossa olisi paljon tilaa vaikka revitellä, jos siltä tuntuisi. Matkalla kentälle syksyn viileyden ja tuulen pudottamat lehdet rahisi meidän jalkojen alla samalla, kun Caya koitti näykkiä mun kättä. Laitoin kentänportin kiinni ja nappasin raippatelineestä raipan. Jakkara oli jonkun jäljiltä jäänyt kentän keskelle, joten käytin sen hyväkseni ja nousin sen kautta selkään, kun olin saanut kiristettyä vyön ja laskettua jalustimet. Annoin tammalle luvan lähteä liikkeelle. Sain pitää jalan lähellä ja muistutella tahmeasti hiihtävää Cayaa liikkumaan eteenpäin. Se pysähtyi yhdelle kakkapaussille.

Vaihdettuani suuntaa keräsin ohjat käsiini ja aloin tehdä sen kanssa ensin pysähdyksiä ja peruutuksia saadakseni sen kuulolle. Caya vituroi peruutuksissa heiluttelemalla päätään, mutta kun sain sen pari kertaa peruuttamaan suoraa nostin ravin. Tamma hiihti edelleen ja kulki muutenkin todella huonossa tempossa. Näpäytin sitä kerran raipalla taakse ja sain hetkeksi reippaampaa ravia, kunnes se hidasti takaisin. Ravissa koitin saada sen alkuun ihan vain suoraksi sekä eteenpäin. Kun se alkoi sujua hain samaa ravia myös ympyröille, joilla vauhti hiipui muka huomaamattomasti. Caya heilutteli välillä kiukkuisesti häntäänsä.

Ratsastin vielä hetken ravia ja se alkoi pikkuhiljaa parantumaan. Tunsin kuinka takajalat alkoi polkea alle ja se myötäsi niskastaan. Kiitin sisäohjalla ja siirsin hetkeksi käyntiin. Caya säpsähti hämmästyneenä ilmaan lennähtäneitä kuivia lehtiä ja päätin kerätä ohjat takaisin käsiini. Hain käyntiä diagonaalilla ja vaihdoin suunnan. Kulmaan valmistelin laukannoston ja se menikin sitten plörinäksi. Caya lähti kovaa ravia eteen ja heitti kerran persettään. Istuin satulaan ja hidastin sen takaisin käyntiin. Valmistelin selkeämmin ja käytin raippaa hieman taa ja laukka nousi kolmen perättäisen pienen pukin avulla. Tamma jatkoi laukkaa pärskien, ihan kuin pukittaminen olisi saanut sen tyytyväiseksi - ehkä saikin. Annoin sen edetä reipasta ravia uraa pitkin ja mä nautin syksyisestä ilmasta, joka sai vedet valumaan silmistä.

Ohjasin Cayan diagonaalille maneesin päädyn jälkeen ja aloin valmistella laukannostoa. Puolessa välissä annoin uudet avut ja laukka vaihtui.
‘’Woooh, hyyvä tyttö!’’ hihkaisin innoissani ja taputin Cayaa kaulalle. Se jatkoi laukkaa eteenpäin hyvällä tempolla ja ravisteli hieman päätään pärskähtäen. Käänsin sen uudelleen diagonaalille ja tein samat valmistelut. Fuck it. Mä en ikinä myy tätä kiukkupussia, ajattelin mielessäni uuden onnistuneen laukanvaihdon jälkeen. Sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Taputin Cayaa kaulalle ja nousin uralle tullessa jalustimille ja annoin hieman ohjaa. Tamma pidensi askeltaan ja venytti kaulaansa. Annoin sen laukata kokonaisen kierroksen vapaata laukkaa ja sitten istuin takaisin koulusatulaan ja aloin hidastamaan ja kokoamaan laukkaa hieman.

Parin kierroksen jälkeen siirsin hionneen tamman raviin. Tein parit avot pitkille sivuille pitäen sen takaosaa silmällä, ettei se lähtisi uralta pois. Parin tyytyväisen avotaivutuksen jälkeen annoin Cayalle pidemmän ohjan ja aloin lopettelemaan ratsastusta. Se pärski tyytyväisenä ja venytti alas. Vaihdoin suunnan ja ravasin hetken toiseenkin suuntaan, kunnes siirsin käyntiin ja löysytin vapaat ohjat. Estekentällä oli osa lauantain radan esteistä jäljellä, kun niitä ei oltu siivottu. Tosin estekentällä nyt saikin olla. Päästin jalat jalustimista roikkumaan ja taputin tammaa kaulalle. Välillä tuntui, että Caya tykkää tehdä töitä, mutta ei lähteä töihin. Tänään se menisi vielä yhden tunnin ja Sanna oli sanonut että lähtee sen ryhmän kanssa sänkkärille, joten Caya saa vaihtelua.

Kyllä munkin tekisi mieli sänkkärille, ajattelin kun olin hypännyt satulasta alas. Nostin jalustimet ylös ja löysytin vyötä. Lähdin taluttamaan Cayaa yläkentältä kohti tallia. Otin sienellä hieman hionneita kohtia ja päästin sen sitten karsinaan kuivattelemaan. Heitin sille päiväheinät sinne ja lähdin sen jälkeen jakamaan päiväheiniä tarhaaville hevosille. Ritu ja Alma juoksi aidan viertä kun työnsin heinäkärryjä niiden tarhaa kohti. Molemmat tammat hörisi innokkaina. Heitin niille omat kasat ja jatkoin siitä jakamaan muillekin. Lyydian Jetta oli sopeutunut hyvin uuteen kotiinsa ja pojatkin alkoi olla jo tottuneita tamman läsnäoloon, mutta silti jaksoi Sid sitä vihjailla puutteestaan. Voi niitä nuoria kiimaisia, kuten noh, Luca. Mä en tiennyt mitä sen naisrintamalla tapahtui, mutta se tuli välillä meille pariksi päiväksi, kuin paetakseen yhden yön juttujaan.

Kun Caya oli syönyt ja kuivanut heitin sen pihalle ja se jäi ihan tyytyväisenä tarhaan hamuamaan aamuheinän rippeitä maasta. Jätin narun portille ja lähdin satulahuoneeseen pistämään sen järjestykseen. Se oli kisojen jälkeen ollut kuin pommin jäljiltä, kun perushuovat oli vaihtuneet kisahuopiin ja sieniä ja nahkasaippuoita lojui siellä sun täällä. Vaihdoin Minolle ja Ranjalle takaisin niitten huovat ja pistin kisahuovat hyllyn päälle kaltaistensa luo. Niihin olisi siistiä saada tekstiksi Yläkokon Ratsastuskoulu, jos tallilaiset lähtisivät ulkopuolelle kisaamaan. Lakaisin vielä huoneen lattian ja nostin maahan tippuneen suojan varasuojien koriin. Ne pitäisi joskus pestä. Kaikkea sitä pitäisi tehdä, kuten juoksuttaa varsat ja miettiä tuntilistat ja siivota loput pari karsinaa ja laittaa ruokaa ja hakea Ingrid päiväkodista ja suoda itselle omaa aikaa ja ja…

[Iida]

Edi The Alkeisheppa
Lucas / 30.09.2016 / perjantai




''Ei vittu kui oudon tuntusta.'' Joonas nauroi Edin selässä.

[Iida]

Pohintaa
Iida / 1.10.2016 / lauantai

‘’Rimpula alkaa olla jo aika huonossa kunnossa…’’ totesin Sannalle, jonka kanssa me katseltiin poneja ja piensuokkia. Se oli koko viikon seissyt, kun se ontui ja eilen olin sitä vähän liinannut, mutta ei se ollut parantunut, vaan ontui edelleen. Olihan se aika vanha, mutta ei vielä niin vanha että se jouduttaisiin lopettamaan, mikä kyllä tehtäisiin jos se ei parane. Lähdin serkkuni perässä takaisin tallia kohti.

‘’Mitäs sitten, jos se ei parane, onko suunnitelmia?’’ Sanna uteli ja mä kyllä tiesin, että sillä olisi mielipide.
‘’Riippuu siitä, mitä Topi sanoo.’’
‘’Kuinka nii, meinaaksä ottaa siltä Likan takaisin tunneille? Aika julmaa.’’
‘’No sitä se kyllä on, mutta mä oon iskeny silmäni sellaseen pieneen, siroon puokkitammaan, jolle sillä riittäs haastetta - ja mistä Topi vois tykätä nii se hyppää kohtalaisen hyvin niin pieneksi.’’
‘’Ei huono plääni ja Likkaa kaipaillaan jo. Se kun on niin kiva ja eteenpäin pyrkivä, suht helppo hevonen ja kapasiteetikas jos Rimpeen vertaa.’’ Sanna pohti.
‘’Nii sitä justiin, olis sääli pitää Rimpee, jos se on oikeesti huonossa kunnossa, ei me sitä voida sille tehdä.’’

Sanna myötäili vastaustani ja lähdimme sitten omille teille. Multa puuttui ratsastettava hevonen nyt kun Hilda oli siirtynyt tunneille ja mikä ihana fiilis tallin omistajalle, siitä oltiin tykätty. Olihan se kiva hevonen, vaikka tahmea joskus mutta sen selässä sai ratsastajat varman tunteen. Mulla olis sitten Ritu ja Sid, mut siihen menis aikaa. Sen GP-puokin omistajat oli vaan sanonut, että kisaa sillä ensin, kunnes myy sen, joten siinä menis hetki. Jos Topi suostuu neuvottelemaan, saisin sen ohella ratsastella uutta tammaa ja tottakai poika sais vielä Likkaa lainailla, jos se ei tunnille mennyt. Mutta, kaikki oli nyt kiinni Rimpulasta ja sen kunnosta.

Lauantaiksi talli oli hiljainen. Valkkaryhmä oli ratsastanut jo, mä kyllä näin serkukset Meridan ja Miljan pihalla Alman tarhalla katselemassa pers tuulen suuntaan seisovaa pilkkuponia ja sen nuorta kaveria. Mä en epäilisi vaikka Milja haluaisi joskus Ritun selkään noustakin, se tuntui pitävän haastavista poneista tai sitten sen tuuri oli saada haastava ylläpitoponi. Repe oli kotona siivoamassa, mihin sain sen käskettyä. Takun kanssa oli alkanut ilmeisesti sujua ihan hyvin, mitä Salome oli kertonut ja mitä olin nähnyt. Mikä oli todella hyvä juttu, mä olin varma, että Ingrid saisi siitä ponista kelpo kaverin opettamaan ratsastamisen taitoa.

Mä kävin tekemässä heppojen puurot ja sörsselit valmiiksi iltaa varten rehulassa ja totesin että pian pitäisi ostaa uusi kivennäispussi. Ja mä olin tosissani alkanu miettiä niitä kisahuopia hevosille, kunhan joskus saisi jotain aikaiseksi. Kun sain kaikkien iltaruoat valmiiksi kävin täyttämässä heinäkärryn. Ennen kuin lähdin hakemaan ensimmäisiä hevosia sisään lupasin itselleni, että juttelisin Topin kanssa hepan vaihdosta. Vaikka Rimpen tilannekaan ei ollut varma.

[Iida]

Aiemmin kuin pitäisi
Iida / 3.10.2016 / maanantai

Mä en uskonut, että kaikki tapahtuisi näin vitun nopeeta, jos sanotaan rehellisesti. Aamutalliin tultua mä huomasin Rimpulan olevan huonossa kunnossa ja vaikutti ähkyltä, joita sillä pari jo takana oli. Mä soitin eläinlääkärille, sen jälkeen Sannalle ja Repelle, että tulee hoitamaan ruokinnat. Mä lähdin taluttamaan Rimpulaa pihalle, joka ei olisi jaksanut kävellä. Tää oli sitten tässä, totesin mielessäni ja ensimmäinen kyynel tippui. Mä en uskonut, että kaikki tapahtuisi näin nopeeta.

Rimpula oli ollut meillä jo pitkään, mutta ei sen pitänyt vielä kahdeksantoista vuotiaana kuolla. Tosin niin sen isäkin kuoli melko aikaisin, ja isän isä, ehkä niillä oli jotain sukuvikaa. Eläinlääkäri oli päässyt suht aikaisin paikalle ja saatiin lopetettua tamma tuskistaan. Tuntilaiset oli kaikki ihan järkyttyneitä tullessaan tallille ja tulivat halaamaan mua, kun näkivät mun edelleen punaiset silmät. Siitä ei ollut edes kauan kun Dana jouduttiin samasta syystä lopettamaan, se oli tosin vielä nuori eikä sillä ollut jaloissa vikaa.

Eilen musta oli tuntunut vielä todella ilkeälle, kun Topilta otin ylläpitohevosen nenän alta. Mun oli tehnyt mieli halata selkeästi pettynyttä ja allapäin olevaa Topiasta, mutta jäin asian sitten siihen, kun poika lähti toimistosta pää painuksissa. Tottakai se saisi edelleen Likkaa paijata, ratsastaa ja kisata sillä halutessaan, mutta se osallistuisi myös tunnille. Valkkaryhmässä se saisi myös pitää sen halutessaan, mutta mä pelkäsin, että se jättää tallilla käynnin kokonaan.

Mä soitin ensimmäisen tunnin, jonka mä pidin, jälkeen Tiialle ja kerroin, että meille vapautui kurjasta syystä tallipaikka ja Jippu voisi mahdollisesti muuttaa meille. Tiian tyttärelle hommattu puoliveritamma oli ollut sille liian haastava, eikä kolmen vuoden ratsastuksella tammalle pärjännyt. Kävelin edestakas vanhan kentän viertä puhelin korvalla. Kävellessäni parkkipaikkaa päin huomasin sinne pysäköityvän pienen mauton, jonka sisästä änkesi pihalle kolme henkilöä.

‘’Tiia, ootappa, soitan sulle pian uudestaan.’’ sanoin luuriin ja sammutin puhelun.

Lähdin kävelemään kolmikkoa kohti, joista tytöt moikkasi mua ja Topi hymähti.

‘’Topias, voisinko puhua sun kanssa?’’

‘’Ähm… no joo, tottakai.’’

Ohjasin pojan vanhan kentän aidalle, mihin nojauduin. Milja ja Merida loi meihin kummaksuvia katseita.

‘’Mä oon oikeesti pahoillani, että tää Likka juttu tapahtui näin nopeesti, mutta me jouduttiin aamulla lopettaan Rimpula, niin tuli periaatteessa oikeeseen paikkaan.’’ kerroin.

‘’Öö.. ooksä kunnossa?’’

‘’Oon mä ihan, mutta ottaahan rakkaan hepan lopettaminen aina voimia.’’

Hetken me seistiin paikoillamme ja hiljaa ja katselimme kuinka tallista lähdettiin taluttamaan hevosia kohti uutta kenttää.

‘’Mä en tiedä, menikö sulla ohi eilen, kun kerroin, että mulla saattas olla sulle back up -plan?’’

‘’Ai häh?’’

‘’Sellanen haastavahko, tai no mitä mä nyt valehtelen, haastava Likkaa korkeampi tamma olis myynnissä mun tutulla, kun se oli niille liian vaikea ja mä aattelin hommata sen itselle nyt kun vauvoilla ei vielä voi ratsastaa.’’

‘’Aa.’’

‘’Ei mut kuuntele loppuun. Ei vaa mulle, vaan myös sulle. Uus hevonen, ylläpitoon, haastetta, korkeampi, taitava. Miltä kuulostaa?’’

‘’Emmä osaa sanoa, en mä tiää kiinnostaako mua enää, mä olin Likan kanssa kuitenkin pitkään.’’

‘’Nojoo, aivan, mutta se tulee huomenna kokeiluun meille et saat kokeilla ja tutustua kans siihen. Kuten tiedät, niin mulla ei aina ole aikaa ratsastaa niin saisit aika vastuun.’’

‘’No, mä en lupaa mitää, mutta voin mä tänne huomenna tulla kattomaan sitä.’’

‘’Voi kuinka kiva!’’ ilahduin ja lähdimme samaa matkaa päätalliin, mistä poika jatkoi yksäripuolelle.

Tuntsaripuolella kävi kuhina, kun Likka oli palannut ja heppoja laitettiin kuntoon, joten mä menin satulahuoneen lämpöön soittamaan Tiialle uudelleen. Kerroin, että se voi tuoda Jipun ja sen varusteet heti huomenna päivällä. Nainen puhelun toisella puolella kiitteli kovasti ja lopetimme sitten puhelun. Saa nähdä mitä meille sen tamman kanssa käy, kuinka se terrorisoi ja saadaanko me siitä yhtään helpompaa hevosta koulittua. Menin takaisin tuntsaripuolelle ja sain monet ‘’ihanaa, että Likka palasi tunneille’’ huudahdukset. Hymyilin tytöille ja lähdin sitten kohti uutta kenttää ilmoittamaan tuntia pitävälle Sannalle, että se tamma tulee meille. A p u a.