Belin päiväkirja

[Iida]

Yläkokon Acceptabel

Hoitaja: Jasmin

[Amanda]

7. elokuuta

Kävelin ekaa kertaa tallille näin jännittyneenä. En ole ikinä ennen miettinyt näin paljoa, mitä päivä tuo tullessaan. Niin, entä jos en pärjää Belin kanssa yhtään? Ihmettelen kyllä miksi tälläisiä mietin, kyllähän minä nyt pärjään.. Ehkä?

Hain tallista riimunnarun, ja lähdin kohti pikkuponitarhaa (vai miksi sitä nyt kutsuttiinkaan..). Kävelin reippain mutta hieman jännittynein askelin eteenpäin. Sitten näenkin jo tarhan. Acce ja Bel odottivat tarhan portilla, ja kumpikin iskien katseensa minuun. Kun avasin portin, ja menin sisälle tarhaan, Bel näykkäisi minua.
"BEL!!", melkein huudahdin ponille. Huokaisin syvään, ja rauhoituin.
Acce oli jo väistynyt kauemmas, ja Bel oli tekemässä samaa. Sain sen kuitenkin kiinni, ettei kerennyt kauemmas.. 

Talliin päästessämme talutin Belin karsinaan, ja sidoin sen kiinni. Laitoin oven kiinni lähtiessä hakemaan Belin harjoja. Yritin mahdollisimman nopeasti käydä ne hakemassa, ettei Bel joutuisi kauhean kauaa odottelemaan. Kuitenkin saapuessani takaisin, Bel oli avannut vetosolmun, ja oli nyt piehtaroimassa. Odotin, että se lopetti, ja menin karsinaan. Nyt sidoin ponin paljon kireämmälle kiinni, että ei nyt pääsisi mitään sen erikoisempaa tekemään.. Kun asiaa kuitenkin tarkemmin mietin,  solmu saattoi äsken olla kuitenkin aika.. no.. tosi löysä.. Mutta mitäpä nyt menneitä murehtimaan, ei kun hoitamaan!
Aluksi harjailin tammaa hieman varovaisemmin, sillä ei sitä ikinä tiedä, kun ei vielä oikein tunneta. Bel oli aika kiltti hoitaa jos ei lasketa mukaan paria näykkimis- yritystä.. Sain siinä tovin harjailla, kun poni oli kuitenkin äskettäin piehtaroinut, ja oli valmiiksikin jo aika likainen.. Siistin harjasta takut, kuten myös hännästä. Harjailin päätäkin vielä hetken, ja valmista! Bel oli nyt täysin puhdas. Paitsi että ei.. kaviot pitää putsata. Se on kuulemma hieman haastavampaa tämän tamman kanssa..

Ensimmäisenä yritin nostaa vasenta etukaviota. Ja herran jestas! En ole ikinä nähnyt hevosta, saatika sitten ponia joka ei nosta melkein mitenkään kavioitaan. Näykkimis- yrityksiä tuli tuhansittain, ja pari onnistuikin. Olisin varmasti aika mustelmilla, jos nuo kaikki olisivat olleet puremisia.. Sitten kuitenkin päätin, että tämän on pakko toimia, olenhan pärjännyt pahempienkin kanssa! Kyllä se siinä vaiheessa sitten nousi. Ja ai että kun kesti kauan saada kaikki kaviot putsattua.. Mutta kyllä tähän varmaan sitten tottuu, kun tätä tekee useammin.. No niin, nyt on valmista!
Avasin vetosolmun, ja lähdin taluttamaan Beliä takaisin tarhaan Accen luo. Mutta oli tuostakin harjauksesta sitten hyötyä, kun tamma menee heti piehtaroimaan! Lopettaessaan Bel kääntää katseensa minuun, ja ikään kuin nyökkää, että nyt voin lähteä. Hymy nousi huulilleni, ja käännyin lähtien kävelemään kotia kohti.


/Ei ollu mun parhaita tuotoksia tämä tarina, mutta toivottavasti kelpaa!

// Olit varmaan aamusesta tallilla, kun en sua nähnyt? Ja kun tallilla vaikutti olevan hiljaista eikä muita tullut vastaan, mutta sehän on kiva vaan tutustua hoitohevoseen kaikessa rauhassa:) Bel ei ole Acceen verrattuna edes paha, yleensä, mutta ehkä sillä oli huono päivä - tai se on oppinut pahoja tapoja mestarilta aka emältä aka Accelta. Kyllä kaikki vielä helpottuu ei se aina jaksa olla ilkiö, sillon vaan kun huvittaa, eli usein, mutta osaa se olla suloinenkin ja ihan ystävällinen! Kavioiden kanssa tulee varmasti aina olemaan ongelmia, ellei sitä kitketä mutta hankalaa se on, mutta kikat oppimalla sekin sujuu. Ehkä ens kerralla pääset tutustumaan muihin tallilaisiin? 9v€ -Iida

[Jasmin]

Bel ja pikku Saga ; ensikohtaaminen
31.07.2018 Tiistai

Olin parin mutkan kautta tullut päätökseen hakea lisähoidokkia Yläkokossa. Tallin oma kasvatti Bel, oli jo aikaisemminkin kiinnittänyt huomioni kiinnostavana ponina. Ehkä sitä joku saattoi kutsua kusipäiseksi, mutten epäillyt uskoa etteikö ponilla olisi pehmeä sisin. Ehkä mulla oli joku kompleksi äkäisiltä vaikuttaviin poneihin, kun Kisukin oli aikoinaan mukaan lähtenyt. Ajatuksissani talsin ponilaitumen viertä. Minut nähtyään Kisu oli lähtenyt hitaasti talsimaan minua kohti, olihan se tottunut siihen että olen tallilla lähinnä vain sitä varten. Päästessään kohdalleni tamma höristi korviaan ja tunki turpaansa taskuuni.
"Tyttö hei", naurahdin ja tuuppasin turvan kauemmaksi. "Tänään sä saatkin levätä, mul on katos uus hoidokki. Tai no kaksi, jos sitä oikeen ajattelee. Belillä on katos pikku varsa, Saga. Oot varmasti törmänny niihin täällä laitumella, vaikken uskokaan että te mitään kavereita ootte."
Jutusteltuani Kisulle, jätin sen omiin oloihinsa ja jatkoin kulkuani laitumen kulmalle, jonne suurin osa poneista oli kerääntynyt. Bel käyskenteli Baletin rinnalla. Tammat olivat varsoineen rauhoittuneet syömään. Belin takaa saatoin erottaa kirjavan varsan takamuksen. Saga liimaantui emänsä kylkeen, kun tulin kaksikon lähelle. 
"Shhh, ei mitään hätää."
Bel tutkaili minua avoimen epäluuloisesti ja varmaan jo ihan äidinvaistostakin se painoi korvansa haastavasti luimuun. Kyykistyin paikalleni parin metrin päähän poneista. Sain olla siinä hyvän tovin, ennen kuin Bel uskaltautui syömään. Silti se jäi tarkkailemaan sivusilmällä liikkeitäni. Balett oli jo varsansa kanssa liihottanut etäämmälle. Hymyilin itsekseni, kun Sagan siro pää kurkkasi emänsä takaa. Awwws, miten se olikaan suloinen! Pysyttelin hiljaa, etten säikäyttäisi sitä. Pienet karvakorvat kääntyivät eteenpäin. Pienen kiitävän hetken tuijottelimme toisiamme varovaisen uteliaana. Olin ihan myyty. Hetki kuitenkin särkyi, kun Bel älähti ja kääntyi lähteäkseen toiseen suuntaan. Jäin katselemaan niiden pois ravaavia takamuksia. Yhtä isompaa ja yhtä pienempää. Pieni hymy karkasi huulilleni. Ei ollut huono päätös.

[Jasmin]

Jingle bells, Jingle bells, Jingle all the way..
Perjantai 16.11.2018

Kiertelin satulahuoneessa hetken hukassa siitä, missä Belin kamat olivat. Löysin ne kuitenkin hetken etsinnän jälkeen ja palasin ponitamman luokse. Vaikka emme olleet vielä niin läheiset, oli Bel jo tottunut meidän satunnaisiin harjaushetkiin. Kävin aina "ei-hoitopäivinäkin" moikkaamassa sitä tarhassa ja olin kerran eksynyt seuraamaan sen tuntiakin. Nyt poni tiesi mitä oli tuloillaan, joten se valikoi hyvän spotin ja alkoi lepuuttaa lempijalkaansa.
"Niin nyt sä voit rentoutua kun mä harjaan sua", mumisin kaivellessani harjalaatikkoa.
Käsiini etsiytyi pehmeäharjaksinen kulunut harja, jota aloin viemään ponin kaulalle. Talvikarva oli jo kasvanut poneille runsaana. Vedin pitkiä vetoja korvien takaa kaulalle ja varmistin, että jälki oli puhdasta. Osa tulevan tunnin ratsastustuntilaisista istui likemmällä tuolilla ja juttelivat innoisssaan toisilleen. Kuuntelin keskusteluja puolella korvalla ja jatkoin harjaamista tamman selän ja vatsan puolelle. Kun pääsin kainalon kohdalle, Bel inahti ja kääntyi nopeasti. Ennenkuin huomasinkaan, olivat vahvat poninleuat jysäyttäneet olkavarteeni. Kurkusta päässyt huutoni säikäytti Belin, joka loikkasi pikapikaa sivummalle.
"Ai...perkele vittu aiiijaiiii aahh", vaikeroin olkaani pidellen.
Polttelevasta kivusta päätellen hampaat olivat tehneet pahempaa jälkeä. Seuraavat pari minuuttia mutisin itsekseni kyykyssä. Kun kipu alkoi helpottaa, nousin jaloilleni ja tapasin tyttöjen yllättyneet katseet.
"Sepä oli nopee", toinen heistä päästi suustaan ja minä nyökkäsin. "Oli kyllä eka kerta kun se pääs noin ottaa kiinni."
Tunsin veren liimautuneen villapaitaani ja pyysin tyttöjä katsomaan hetken Belin perään. 

Painelin ruhjetta kastellulla vessapaperilla ja pelkkä hampaidenjälkien näkeminen teki pahaa. Vaikka lähihoitajaksi olinkin opiskellut, oma kipuni ja ruhjeeni saivat minut lähes oksentamaan. Olin nähnyt pahempaakin muilla, mutta itselle tapahtuneet vammat olivat eriasia. Ähkäisin, kun nostin paperin iholtani. Heitin verisen paperimyntyn roskikseen ja tutkailin ruhjetta. Nähtävillä oli selvästi viiden hampaan jättämät jäljet. Piilotin ruhjeen puseron alle, jottei sen liika tuijottaminen alkaisi huippaamaan ja join vielä nopeasti vettä hanasta.

Palattuani Belin luokse olin entistä valppaampi. Kiertelin kainaloiden harjaamista ja ponin jokainen liike sai minut odottamaan uutta puremaa. Kisu kaikesta äkeydestään huolimatta ei ollut koskaan varsinaisesti purrut minua, ainoastaan näpsäissyt-, joten moinen liike ponilta sai minut epävarmaksi. Ymmärsin kuitenkin syyn äskeisen taustalla. Bel ei selvästikään pitänyt kainaloalueen harjaamisesta ja päätti näyttää sen kivuliaan selvästi. 
"Noh, alkuhan tääkin on", mumisin puoliksi hymyillen.
Luovuttaa en aikoisi kuitenkaan. Voittaisin ponin luottamuksen kyllä ajan mittaan. Niin kuin Kisunkin kanssa oli käynyt. Se vaati vain aikaa ja -noh varovaisuutta.

Harjattuani Belin, Iida antoi minulle luvan jättää sen karsinaansa loppuillaksi. Hengasin hetken sen aikaa siellä, vaikka Bel oli kiinnostuneempi takamuksensa rapsuttamisesta seinäharjaan. 
"Tolla tapaa sun hännästä on kohta pelkkä töyhtö jäljellä", naurahdin ja nousin jaloilleni.
Puistelin purut takamuksestani ja kierähdin ponin takapuolen vierelle. "Näinkö?" hymähdin ja rapsutin tammaa sen hännäntyvestä. Bel katsoi minua kummastuneena, mutta rapsutus sai sen huulen venymään tyytyväisenä. Juttelin niitä näitä rapsuttelutuokion jatkuessa ja melkein kerkesin unohtaa ponin koskaan puraisseenkaan minua. Olisipahan minulla vähän pidempään kestävä muisto ponista, hymähdin ja jatkoin rapsuttamista.

// VOi jumankekka tota belperkelettä :/ olipa harmi että se tolleen suhun upotti hampaansa, tuntilaiset taitaa kaikki sitoa sen kiinni seinään tai laittaa sen käytävällä, jollon se ei oo kovin montaa päässy tolleen yllättään. Beliä kun ei niin haittaa oliko se kiinni jossain vai ei. Siitä(kin) on kasvanut sellanen karvaturri, joka kyllä ehkä klipataan saa nähdä.