Spin Off's 2016

[Salome]

Kaikennäköstä
Yhteistarina ft. Merida


Merida

Mun kaveri Vilma oli saanut mut houkuteltua kaupungille. Enhän mä lähipäivinä oikein ollutkaan tehnyt muuta, kun ollut tallilla ja kotona. Olimme käyneet jo parissa kaupassa, ja olimme nyt matkalla sellaiselle terassille, joka sijaitsi jonkun pienen kahvilan edustalla. Vilma roikotti käsissään pariakin kassia, itse en ollut ostanut mitään.
- Mut sit se onneks löytyki, Vilma päätti tarinansa sen kadonneesta puhelimesta.
- Hyvä, totesin meidän lähestyessä kahvilaa. Ehkä olikin ihan hyvä, että kaverini oli saanut raahattua mut välillä tuulettumaan. Pääsi ajattelemaan muutakin kun sitä sotkua ja tallijuttuja.
Menimme istumaan niille terassin penkeille, ja nostin aurinkolasit otsalleni.
- No, miltä on näin melkeen puolen vuoden jälkeen tuntunut olla sinkku?
- Paskalta, vastasin epäröimättä. Vilman katsoessa koiranpentuimaisella myötätuntokatseella jatkoin:
- Suoraan sanottuna ollu hirveetä. Ja siitä on mukamas alle viikko.
- Ehkä te saatte sovittua, ees puheväleihin, Vilma koetti tsempata saaden multa vain tylsistyneen katseen.
- Ei varmana. Olisit nähny, Topi oli ihan raivona mulle. Ja siis -, hei oota. Jere on tuolla, mul on sille vähän asiaa! puuskahdin hypäten penkiltäni ylös.

En ollut vastannut pojan viestiin, mutta teksti oli jäänyt vaivaamaan mua. Poika näytti seisoskelevan kessu kädessä jonkun toisen jätkän kanssa rennosti jutellen.
- Hei, sanoin saadakseni Jeren huomion. Poika kääntyi ja häneen ilmeensä piristyi minut nähdessään.
- Merru! Oliks jo ikävä? En jaksa kantaa kaunaa siit lyönnist. Mut se ihmetyttää, kun et siihen viestiin vastannu, hän pölötteli rennosti puhaltaen sitten savuja naamalleni.
- Kuuntele, ärähdin nakaten Jeren röökin maahan.
- Oho, yhä kärttysä vaikket oo ees Topin kaa enää. Ehk mun pitäs rentouttaa sua jotenkin, vaik illal-
- Mitä se viesti tarkotti? keskeytin hänet ärsyyntyneenä. Jere kohotti kulmakarvojaan yllättyneenä, kunnes virnisti:
- Nii että et vastannu mut sua kummiski kiinnostaa?
Huokaisin pyöräytellen silmiäni.
- No ihan miten vaa. Mut miten nii Topi on "pois pelistä"?
- Tuu tänää Siljan luo bileisii nii voin vaikka kertookki. Kello 21 eteenpäi, kyl sä tiiät mis Silja asuu, Jere hymähti ja kääntyi sitten kaverinsa puoleen:
- Nähään sit vaik siel!
Vittuuntuneena huultani purren palasin Vilman luo. Kyllä mua kiinnosti, mut en tiiä kannattiko bileisiin lähtee sen takia. Topiltakaan olisi turha kysyä, se tuskin halusi edes puhua mulle.

Vilma halasi mua vielä kerran sanoen:
- Koita pärjäillä. Nähään täs viel joku päivä?
Nyökkäsin ja sanoimme sitten vielä heipat. Käppäilin yhdelle kaupalle missä olimme ensimmäiseksi käyneet, sillä sinne parkkipaikoille olin mautoni jättänyt. Avasin lukitukset ja hyppäsin kyytiin, lähtien sitten ajamaan kotiin. Mä en tiennyt mitä tehdä. Toisaalta voisin mennä sinne, pyytää Jereä kertomaan ja lähteä samantien kotiin. Päädyinkin tähän ajatukseen, joten päätin käväistä illalla Siljan luona saadakseni tiedon irti.
Kello oli noin vähän vaille yhdeksän kun lähdin ajamaan Siljan luo. En aikonut olla tasan yhdeksältä siellä, sillä halusin Jeren olevan siellä samantien ja tasalta se ei kuitenkaan olisi siellä. En jäisi kyllä ylimääräiseksi ajaksi hillumaan sinne. Saavuin noin vartin yli talolle, minkä pihaan oli pysäköity pari muutakin mautoa ja mopoa. Syvään henkeä vetäen menin ovelle ja soitin ovikelloa. Kämppä ei ollut mikään suuri, mutta ääntä siellä tuntui riittävän. Oven tulikin avaamaan itse Silja, joka katsoi mua kummastuneena:
- En muistaakseni kutsunu sua. Mistä ees tiesit näist bileistä?
Meillä ei ollut tietääkseni mitään riitaa Siljan kanssa, emme vain tunteneet toisiamme kovin hyvin.
- No Jere kutsu mut tänne. Mut en jää tänne kovin kauaks aikaa, kysyn silt vaa yhen jutun, huusin musiikin yli.
- Okei, Silja vastasi päästäen mut sisään.

Kämppä oli täynnä vähemmän tai enemmän humalaisia nuoria. Tunsin kyllä suurimman osan, mutta tunsin oloni silti tosi orvoksi täällä. En ollut hetkeen käynyt bileissä ja jos olin, niin Topin kanssa tai sellaisissa, missä oli muita tallilaisia. Katseltuani hetken ympärilleni huomasin Jeren kauempana istumassa sohvalla. Hän istui kahden tytön välissä selvästi humalassa. Heillä näytti olevan joku juttu siinä, sillä noin kymmenen ihmistä olivat kerääntyneet ringiksi. Jeren huomatessa minut joku poika pysäytti hänet ennen luokseni tuloa. Jeren korvaan supatettiin jotain, mikä sai hymyn leviämään hänen kasvoilleen.
- Totta kai mä teen ton! poika remahti nauramaan ja kömpi sohvalta ylös. Katsoin epäluuloisena kun poika läheni minua. Mitä hittoa oli tekeillä? Koko muu rinki oli kääntynyt katsomaan, kun humalainen Jere lähestyi mua virnistäen. Hän saapui luokseni ja halasi mua, laskien kätensä alemmas kun olin olettanut.
- Irti, Jere! Mitä se viesti meinas? tivasin tuupaten pojan kauemmaksi. Muu rinki kauempana nauroi ja oli selvästi innoissaan "tehtävän onnistuttua".
- Et Topista ei oo enää ongelmia, Jere sanoi sekavasti tullen uudelleen halaamaan. Jos en olisi ollut turhautunut Jereen, olisi halaus tuntunut ihanalta. Olin mä ehkä vähän läheisyydenkaipuussa, kun oli kerennyt jo tottua et Topia näki joka päivä ja sen kanssa pysty halailee ja pussailee.
- Eli?
- Ei sillä oo väliä, poika hymähti antaen pikaisen suudelman kaulalleni. Siirryin taas liiankin iholle tulevasta pojasta kauemmaksi, kunnes luokkalaisemme Sini tuli hymyillen mun luo.
- Merida! En oo nähny sua sitten toukokuun! Ota täst, hän nauroi ojentaen mulle jotain vettä väkevämpää. Tartuin lasiin, mutten ollut varma mitä tehdä. Jos mä nyt joisin tästä, niin...

...tulin kuten odotettavissa humalaan. Eikä toi drinkki jäänyt illan ainoaksi. Lähinnä mä pyörin tyttöjen kanssa, kunnes noin puolenyön aikaan Jere sai houkuteltua mut ulos röökille.
- Onksul kylmä? poika kysyi epäselvästi mun hytistessä. Tänne tuuliseen säähän ois toki voinu lähtee muutenkin kun topilla.
- Mmm, nyökkäsin. Jere antoi muka niin herrasmiesmäisesti hupparinsa, jonka otin enemmän tai vähemmän kiitollisena. Istuuduin talon eteen pistetylle penkille ja Jere tuli viereeni laittaen kätensä niskani taa. Hetken olimme vain hiljaa molempien polttaessa omia tupakoitaan. Omani loppui, ja tumppasin sen maahan.
- Mennääks takas sisälle? Tääl on kylmä, mutisin nojaten vaistonomaisesti pojan olkapäähän. Jere nosti pääni ja käänsi katseeni häneen pitäen hellästi leukani alta. Ennen kuin tajusinkaan, kosketti pojan huulet omiani. Humalapäissäni kohensin asentoani ja otin Jereä niskan takaa kiinni. Läheisyys pitkästä aikaa tuntui tajuttoman hyvälle, etenkin näin humalassa.

Topi

Jotenkin uusi kuomani Aleksi oli saanut mut houkuteltua Siljan tän iltasiin bileisiin. Aleksin veli Eero oli lupautunut juoppokuskiksemme. Aika ironista, sillä en ollut ajatellut juoda tänään kännejä. Lähdin mukaan vain tappamaan aikaa, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Tosin saattaisihan illan aikana mun mieli muuttua ja vetäisinkin kunnon perseet.
"Aiotko sä niikö tulla vai et?" Aleksi ihmetteli kun en ollut noussut autosta, vaikka se oli jo stopannut Siljan pihaan.
Olin aikaisemminkin käynyt Siljan bileissä ja sen vuoksi talo oli jo valmiiksi tuttu.
"Joo", tokaisin ja ravistelin päätäni.
Munkin ois aika herätä tähän päivään ja ottaa ilo irti elämästä. Näillä miettein läksin Aleksin perään. Mutta jo ennen kuin pääsimme talon sisälle, mun verenpaine käväisi satasessa. Jere_aka_mulkvisti oli nuoleskelemassa Meridan kanssa talon edustalla. Kiehahdin vihasta, mutta tiesin etten voisi tehdä mitään asialle. Aleksi jäi ihmettelemään et mitä mä jäin kuppaamaan. Se katsahti samaan suuntasn ko mäkin ja näki yhden nuoren parin nuoleskelemassa.
"Just. Älä anna noitten pilata sun iltaa. Tuol on menos perustehtäväpaska, joten mennääs sinne", Aleksi ehdotti ja saikin minut mukaansa talon sisälle humalaisten nuorten keskuuteen.

Merida

Joku auto kävisi talon edustalla, mutten niinkään välittänyt - totta kai tänne tulisi lisää porukkaa. Olin jo kerran vilkaisemassa olivatko tulijat tuttujani, mutta Jere sai jotenkin ajantajun katoamaan enkä kääntynytkään katsoakseni. Ovi kävi, kun tulijat kävivät sisään. Havahduin ja irrottauduin pojasta nousten seisomaan.

- No? Jere ihmetteli nousten itsekin ylös. 

Hän kietoi kätensä ympärilleni ja alkoi jaella suudelmia kaulalleni, joka muistutti mua ihan liikaa jostain tietystä henkilöstä..

- Mennääks tonne sisälle? poika lisäsi jolloin nyökkäsin. 

Jere nappasi mua kädestä ja avasimme ulko-oven. Astuimme sisään ja Jere lähti vetämään mua ihmisjoukon keskeltä jonnekin. Seurasin häntä auliisti juuri mitään asiasta tajuamatta, kunnes juuri jonkun huoneen ovella pysähdyin.

- Topi? sanoin hiljaa pieniä pyörtymisen tunteita tuntien. Ei se voinut olla täällä.. Mulla alko muutenkin olla suhteellisen sekava olo kaikkien niiden juomien jälkeen. 

- Merru tuu, Jere huokaisi nykäisten mua kädestä yrittäen saada syvemmälle huoneeseen.

- Eiku, ihan ku Topi ois ollu tuolla.

- Mitä sit?

Jos en olis ollu humalassa, en ois ikinä uskaltanu lähteä Topia kohti. Repäisin käteni Jeren omasta ja lähdin pujottelemaan ihmisjoukkojen keskeltä kohti tuttua jätkää.

- Topi? toistin jälleen epävarmana ja humalassa päästyäni pojan taakse.

Topi

Olin kuunnellut muiden heittämää läppää, kunnes hoksasin Meridan huoneessa. Se näytti kävelevän suoraa mua kohti. Mä en tiennyt oisko mun pitäny mennä sitä vastaan, vai pysytellä loitommalla, kuten Jere halusi. En kerennut miettiä sen enempää, kun tyttö tuli jo kohdalleni. Yritin sivuuttaa hänen katseensa vilkaisten huoneen toisella laidalla seisovaan Jereen. Se katsoi mua vakavana.
"Topi", Meridaa lausahti.
Tajusin heti että tyttö oli pienessä sievässä.
Katsahdin varovasti tyttöön ja kysyin mitä asiaa hänellä oli.
"Voidaanko jutella?" Merida kysäisi.
Näin Meridan kaulalle ilmestyneen fritsun. Päätin vaihtaa kylmempään linjaan.
"Koko ajanhan me jutellaan", vastasin kolkosti.
Siirsin katseeni muihin ihmisiin huoneessa.
"Mut kahestaan. Jossain muualla."
"Sä voit mennä kuule ihan rauhassa juttelee Jeren kaa kahestaan", nälväisin ja huomasin tytön värähtävän.
"Mitä sä oikeen tolla meinaat?"
"Tiiät kyl itekki."
Käännyin jälleen seuraamaan muiden touhuja odottaen, että Merida kääntäisi selkänsä ja lähtisi Jeren luo.
"Voidaanko me mennä juttelee?" Merida kuitenkin kysyi vielä ja nykäisi minua hihasta.
Repäisin hihani itselleni. "Älä koske", murahdin itsekseni.
Päätin kuitenkin antaa periksi ja mennä juttelemaan Meridan kanssa. Kännissä olevat ihmiset kuitenkin usein jäivät jankkaamaan samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen, joten päästäisiin tälläkin myt eroon siitä. Jere mulkaisi mua. Jee nyrkkiä tiedossa, pohdin itsekseni. Seurasin tyttöä väkijoukon seassa jonkun huoneeseen ja suljin oven perässämme.
"Mistä sä oikein halusit puhua?" Tiedustelin katse maahan sidottuna.

Merida

Katsoin poikaan, joka selvästi vältteli katsettani.
- Mä en enää jaksa riidellä, puuskahdin ja menin seisomaan lähemmäs Topia. Poika kuitenkin väisti hiukan minun tullessa ilmeisesti liian lähelle.
- Ja kummiski äske olit jo menossa Jeren kanssa samaa huoneesee suljetun oven taa, Topi tuhahti. Purin huultani kuumeisesti yrittäen saada jotain sanottua, ettei poika päättäisi häipyä tilanteesta.
- Mä kaipaan sua.
- Helppo uskoo humalaisen suusta, Topi pyöritteli silmiään vastaukseksi.
- Emmä oo humalassa! kivahdin. Mäkö muka humalassa? Ruskeahiuksinen poika ei alkanutkaan väittää vastaan, joten rauhotuin.
- Miksei vaan voitas unohtaa tätä kaikkee tai sillee, et oltas niiku ennenki, mutisin mennen jällen lähemmäs yrittääkseni halata Topia. Poika kuitenkin piti kevyesti mut kauempana.
- Merida, jos et satu muistaa nii oot edelleenki pettäny mua. Eikä se, et kun tulin tänne ja nuolit Jeren kaa, näyttänyt paljoo paremmalta.
Huokaisten menin istumaan huoneessa olevalle sängylle, ja katsoin Topiin. En tiedä johtuiko se tästä valmiiksi sekavasta olotilasta vai mistä, mut kasvoilleni tuli villi hymy ja naurahdin:
- Sä oot jotenki saakelin hyvännäköne, tiesiks?
Tilannetajuni on toki erittäin hyvä humalassa, kuten saattoi huomata.

Topi

Meridan sanat huvitti mua kaikesta tästä sotkusta huolimatta.
"Ja väitäks sä tosiaan ettet oo kännissä?" Kiusoittelin rentoutuneemmin.
Tyttö naurahti. "Vai että kännissä?..."
Hymyilin pienesti tytölle. Hän kohottautui istumaan ja kysyi:
"Eiks me ny vaa voitais sopii?"
"Sopii mitä?"
"No meidän välit?" Merru äsähti.
"Tajuutha sä että mä en oikee voi kunnol selvittää meiän välei, ku mä kelaan koko aika tiettyi kysymyksii mun pään sisäl. Sä et taija ees tajuu et toi sun säätämine sattuu muhunki", selitin turhautuneena.
"Tajuun", tyttö vakuutti.
"No miks vitus sä sit petit?"
Nostin ilmaan kysymyksen, jota olin miettinyt jo päiviä.

Merida

Katsoin vaivaantuneena maahan, ja sekavine ajatuksine yritin saada jotain järkevää sanotuksi.
- Noku Jere pyys mua seuraks ja sit mä menin nuopparille. Ja sit se halus halailla mua ja silitellä reidestä ja - Topi, mä en oikeesti välitä Jerestä, mutisin kääntäen sitten katseeni poikaan:
- Vaan susta.
- Mitä se äskeinen säätämine sit tos ulkona oli? Topi huokaisi.
Jouduin hetken edes muistelemaan, että mitä mä olin tehnyt äskettäin. Sitten muistin ne suudelmat Jeren kanssa.
- Mi-mistä sä tiiät niistä? henkäisin katsoen ruskeahiuksista.
- Ihan jouduin kävelee suoraan siit vierestä, enkä ees voinu tehä mitään.
- Tehä mitään? ihmettelin jatkaen sitten;
- Miten nii et voinu tehä mitään?
Menin lähemmäs poikaa tarttuen Topin käsistä. Vaikka olinkin ottanut pienesti, saatoin tuntea omatunnon kolkutusta niistä suudelmista. Hiton Jere, miten se sai mut aina mukaan sekoiluunsa?

Topi

Merida seiso ihan mun edessä pidellen mua käsistä kiinni. Hänen muistuttaessaan Jerelle antamastani lupauksesta, en voinut muuta kuin peräytyä ja ottaa käteni irti.
"No tätä on vaikee selittää. Lupasin Jerelle etten tuu sotkee millää lailla teiän juttuu ja et vähä niikö pysyisin kaukana susta. Sä et tiedä ehkä sitä, mut sä aiheutat mulle hankaluuksia just nyt."
Vastaus ei riittänyt tytölle.
"Ai minkäläisia hankaluuksia?" Hän pohti.
"Kysy siltä sun Jereltäs", tuhahdin tympääntyneenä.
Mustatukkanen tyttö alkoi olla ärsyyntynyt.
"Älä taas viiti jauhaa Jerestä..Se on oikeesti iha hyvä tyyppi."
Naurahdin kolkosti. "Tosi hyvä tyyppi onkin."
"Mä en ymmärrä mitä teidän välil on?" Merida puuskahti.
"No jos tarkalleen mietitään, niin sinä."

Merida

- Mä? älähdin levitellen käsiäni.
- Just sä, Topi myönsi huokaisten.
- Siis hitto! Ensinnäki mikä mun ja Jeren juttu? puuskahdin turhautuneena.
- No mikähän tää teiän juttu on. Halailette, nykyää näköjää pussailetteki enkä usko et ois kauaa nii oisitte menny tänää vähä pidemmälleki, poika totesi viitaten aiempaan. Värähdin asian tajutessani, enhän mä ees ollu tajunnu sillo mitä Jere aiko. Olin just sanomassa jotain vastaukseksi, kun ovi kävi ja Jere putkahti huoneeseen.
- Merru, meil jäi vähä juttu kesken. Ja sä, meilläki kyl riittää juteltavaa vähä myöhemmin, poika sanoi osoittaen viimeisen lauseensa Topille.
- Emmä haluu mitää juttua, sanoin katsoen Jereä silmiin.
- Justha meil meni hyvin, mikä sulle nyt tuli? Ainii, Topi, Jere naurahti ivallisesti. Poika kuitenkin tuli luokseni ja tarttui lantiolta, yrittäen sitten taas pussata kaulalta.
- Älä! huusin vittuuntuneena läpsäyttäen poikaa kasvoille. Jeren irrottaessa pujahdin ulos huoneesta, laitoin kengät jalkaan ja menin ulos istumaan siihen penkille. Päätä pakotti, sain todeta mielessäni sytyttäessäni röökin. Henki väristen koetin koota ajatuksia ja päättää, mitä mä tekisin.

Topi

Merrun juostessa pois jäin Jeren kaa kaksin. Se mulkas mua vihasesti ihan niinkö oisin syypää tilanteeseen.
"Mä meen kattoo minne se yks meni", Jere tokaisi ja oli lähdössä huoneesta.
Nappasin tuota käsivarresta kiinni.
"Miks menisit jos se ei selkeestikää haluu?" Tiukkasin pojalta.
"Hei tää ei kuulu sulle enää ollenkaa. Muista et se on sinkku nyt. Sitä paitsi sä lupasit", Jere tuhahti voitonriemusesti ja harppoi ulos ovesta.
Lähdin itsekin ettimään Merrua. Ulkona etsiessäni, havaitsin tytön istumassa talon edustalla. Samoissa kohdin kuin olin sen aikaisemmin nähnyt Jeren kanssa kaulailemassa. Tällä kertaa Jereä ei kuitenkaan näkynyt missään. En kyllä voinut olla varma, halusiko Merida nähdä minuakaan. Epävarmastilähdin kävelemään tytön luokse.
"Merida?" sanoin ja sain tytön katsomaan suuntaani.
"Topi?"
Tytöllä oli sätkä kädessä, mutten jaksanut välittää. Kumarruin Merrun eteen ja kysyin:
"Kaikki okei?"

Merida

Topin ilmestyessä paikalle ja kysyessä oliko kaikki ok, jouduin pudistamaan päätäni.
- Ei oo, mutisin painaen pääni käsien väliin. Topi tuli varovaisen oloisesti istumaan myös siihen penkille, mutta pysytteli hiljaa.
- Mun piti vaa viettää kiva kesäpäivä Jeren kaa, se ny meni mite meni. Sit me erottiin, sä oot mulle saatanan vihanen ja mä menin viel pussailee Jeren kaa, nielaisin purren huultani itkua estäen.
- Mä en oo vihanen, mut musta tuntuu vitun pahalta ku sä sekoilet tollee ja satutat muaki, Topi sanoi hiljaa.
- Mä tiiän. Mikä mua vaivaa? Emmä haluu pelleillä Jeren kaa, mut se saa mut aina vedettyä mukaan..
Katsoin Topiin joka oli suunnannut katseensa tielle päin.
- Mä oikeesti kaipaan sua. Ihan vitusti. Tää on ihan kauheeta. Ne pusut.. Ei ne ees ollu yhtään mieltä parantavia, paitsi sen kahenkymmenen sekunin ajan.. Sun yks suudelma, pelastaa, tai pelasti koko päivän, jatkoin yksin puhelemista, kun Topi pysyi vaiti.
- Mä oon vitun pahoillani, kuiskasin hiljaisuuden jälkeen tipauttaen sen röökin maahan. Tumppasin sen ja painoin pääni uudestaan alas syvään huokaisten.

Topi

Istuin hiljaisuuden vallitessa pohtien Merrun sanoja. Ehkä se ei valehdellut enää. Ja tuskin se mitään kännipäissäänkään hourusi. Katsoimme molemmat maahan kuunnellen vaimeaa musiikin ääntä sisältä talosta. Siirsin katseeni Merruun.
"Saan tästä hyvästä turpaan", virnistin ja kiedoin käteni tytön ympärille.
"Hei oota", Merida lausahti ja kääntyi katsoakseen minua silmiin.
"Ai saat turpaan?" tyttö ihmetteli.
"Nii. Ai sä et vielä tajunnu. No Jere vaa uhkaili.."
"Mitä vittua?"
"No älä multa kysy", huoahdin. "Mut ehkä välien selviämine ois sen arvosta."
Tyttö naurahti keveästi ja nojasi päällään olkapäähäni.

Merida

Satuin vilkaisemaan taskussa olevaa puhelintani, kello oli yli yhden. Olin myös saanut äidiltä viestin, jossa hän ihmetteli että kovimpa kauan kesti kysyä "yksi asia yhdeltä ihmiseltä".
- Ei vittu. Mähän sanoin vaa käyväni nopeesti yhen kaverin luona, sanoin valpastuen. Onneksi äiti oli jättänyt sen siihen yhteen viestiin, eikä ollut soittanut kymmeniä kertoja kuten ennen.
- No etsä kyl voi tolla mautollas ajaa kotiin, Topi sanoi järkevästi.
- Kävellenkö täs sit pitää suunnata kotii? huokaisin.
- Pääsetsä varmaa meidän kuskin kyydis, jos löydän Aleksin, poika totesi kadoten sisälle. Jäin seisoskelemaan ulkoilmaan, mutta kauaa ei tarvinnut odotella kun pojat palasivat ulos.
- Topi hei, eiks sun pitäny laittaa vähä niiku eri muija pyöritykseen, Aleksi virnisti selvästi myöskin jotain ottaneena, kunnes Topin patistuksesta soitti sen hakijan.
- No ei me ees olla tietääkseni yhessä, Topi selitti kaverilleen mukamas niin, etten olisi kuullut. Kuulin kyllä, mutten vain reagoinut asiaan mitenkään. Musta oli vain ihanaa, kun poika suostui edes puhumaan mulle.
Kyydin tultua mulle tuntematon kuski ilmoitti, ettei kyllä lähtisi kolmeen paikkaan ajelemaan.
- Se siis tuli sittenkin kävelykyyti, huokaisin katsoen auton ikkunasta ulos.
- Kylhän se ny yhen yön teil Topi voi viettää, vaik kato vanhojen aikojen kunniaks, Aleksi etupenkiltä virnisti. Käännyin katsomaan Topia silmät suurina:
- Voinks mä tulla? Mä en jaksas kävellä...
- No ei sua tos kunnos kyl ees uskalla päästää yksin kävelee... Tuu sit, Topi mutisi selvästi vähän epäilevänä.
Nii mä sit menin yöks Topille. Se oli kyl varmaan pojalle vaivaannuttavampaa ku mulle, sen verran juonut mä olin. Aamulla sit olikin vähän sekavammat ja jopa nolot fiilikset..

---

Joo ja sori en jaksanu kirjautuu Topin tilille.. : " D

[Salome]

Sneaky salakuuntelija 

Yöllä olin kuullut Topin rymistelevän kotiin Siljan bileistä. Joku hänellä oli ollut mukanaan tullessaan, mutten erottanut kuka. Pohdin, olikohan tällä jo uusi muija kierroksessa. Joka tapauksessa, aamulla näin jonkun kengät eteisessä, mikä vahvisti teoriani todeksi. En ois uskonu että se näin nopee löytää jonkun muun, pohdin ottaessani aamupalaa jääkaapista. Halusin palavasti tietää, kukas tämä yövieras oli. Pysäytin tekemiseni, kun tajusin että olin yksin hereillä. Kaikki muut olivat vielä nukkumassa, joten olisi ihan turvallistakin kurkata Topin kamariin. Okei, ehkei ihan rehti tapa, mutta kuitenkin. Laitoin jääkaapin oven takaisin kiinni ja hipsin sneakysti velipuoleni huoneen oven taa. Kuulostelin ensin, kuulisinko oven läpi mitään heräämisen merkkejä. Korvaani kantautui kuitenkin vain hiljaisuutta.
“Reitti selvä”, mumisin itsekseni sillä tunsin itseni ihan joksikin FBI-agentiksi.
Ajatus sai minut hymyilemään. Painoin varovasti kahvasta ja saatuani sen hiljaa alas saakka, avasin ovea hiukan. Topi ja joku muija nukkuivat selkä ovelle päin. Yritin miettiä kuka tyttö voisi olla. Samassa tajusin. Nämä mustat hiukset, eivät voisi kuulua kenellekkään muulle kuin Meridalle. Mutta mitäs hittoa se täällä teki? Jos en nyt aivan väärin muistanut, oli Topi hetki sitten mulle avautunut heidän erostaan. Vieläpä melko riitaisa ero oli tainnut olla.. No jaa tuskin se mulle kuuluu, huokaisin ja suljin oven.

Veela heräsi kymmenen aikoihin äidin kanssa, ja äiti alkoikin paistamaan kananmunia. Veela leikki itsekseen lattialla äännellen suloisesti. Laiskottelin itse sohvan nurkassa, odottaen yhden kaksikon heräämistä. Mua kiinnosti niin pirusti saada tietää mitä oli tekeillä, vaikka tiesinhän mä ettei se mulle oikeesti kuulu. Sitä paitsi olisi hauska nähdä äidin reaktio vierailijaan, joka päivä pari sitten poistui täältä kyyneleet silmissään. Sen ilme ois varmaan näkemisen arvoinen. Juttelin Lunalle whatsapissa ja ihmettelin hänelle Topin ja Meridan juttua. Luna kannusti mua kuuntelemaan mitä niide välil oli ja kertomaan hänellekkin. Siinä kännykkää räplätessäni, kuulin puolella korvalla kuinka joku kolisteli huoneessa. Pian huoneesta asteli nolonnäköinen Merida ja vaivaantuneen oloinen Topi. Nauroin mielessäni. Huvittavaa nähdä noi molemmat noinki ahistuneina. Kaksikko meni aamupalapöytään ja äiti vaan tokaisi hämmentyneenä tyyliin:
“Ai se oot sinäkin taas täällä..”
Näpyttelin Lunalle viestiä toisten heräämisestä. Hän laittoi nauruhymiöitä ja ehdotti että menisin siihen pöytään kysymään et mitä ois tekeillä.
“Voisin oikeesti jos äiti ei ois”, kirjotin ja tungin pari emojia perään.

Awkwardius vähän laskeutui, kun äiti lähti viemään Veelaa päikkäriin. Se avas myös mun tilaisuuden ahtautua pöytään. Istahdin paria vastapäätä.
“Huomenta!” tervehdin saaden Topilta mulkaisun ja Meridalta sekavan muminan. Esitin etten ollut syönyt vielä ja aloin voitelemaan paahtoleipää.
“Jos saa kysyä niin ettekö te ollu eronnu?” naurahdin tehden tilanteesta entistä kiusallisemman.
Tajusin kyllä, että heillä oli jo valmiiksi vaivaantunut fiilis keskenään, mutten malttanut olla kiusoittelematta.
“Niin me ollaanki”, Topi vannotti vakuuttavasti.
“Aijaa”, hymähdin väläyttäen perään viekkaan hymyn. “Mitä varten te sit nukuitte samassa sängyssä?”
Syntyi pitkä hiljaisuus. Tunnelma oli hyyyyyyyyyyvin kiusallinen. Topi rapsi loput jugurtit purkista ja söi ne. Merida taas tuijotti keittiön pöytään, kuin siinä olisi jotain elämää mullistavaa.
“Viiääs astiat veke”, veljeni tokaisi pelastaen tytön seuraavilta kysymyksiltäni.
Poistuin pöydästä mennäkseni löhöämään takaisin sohvalle. Kuuntelin puhetta kuitenkin edelleen korva tarkkana.
“Joo sori tosta, Salome vaan osaa olla aika vammane”, Topi pahoitteli.
Just. Kiitos vaan bro.
“Sulla on varmaa aikaa kiva hedari?” Poika arveli ja meni kolinasta päätellen lääkekaapille hakemaan särkylääkettä.
“Mites sun mustelmat?” Merida kysyi viitaten varmaankin niihin, jotka poika oli saanut toissapäivänä turpaan ottaessaan.
“Iha jees, kuului Topin hiljainen vastaus.
Kuinkahan lujaa niillä oikein oli menny eilen?

---

Juu tuli lyhyt mut ihan sama : Ddd

[Salome]

Mielenkiinnon herättävä hevosenmyynti-ilmoitus

Istuskelin tietokoneen ääressä. Olin kaupannut Biancan tavaroita netissä, ja silmiini osui hevosen myynti-ilmoitus.

“Myydään 8-vuotias komean näköinen risteytysruuna kisakentille. Säkää löytyy 167 senttiä.Soveltuu niin koulutuuppailuun kuin esteillekkin. Koulutustasoltaan vahva VaA. Piffaa, paffaa ja taipuu sekä venyy joka suuntaan. Huippupeli määrätietoiselle junnulle tai aikuiselle. Ratana menty kotona 130 ja esteillä kisattu parhaimmillaan 120 cm. Kapasiteettia varmaan tuolle 130-tasolle ainakin.

Tuotu Saksasta vuosi sitten Suomeen. Liikutettu säännöllisesti joka viikko myös valmennuksissa käyden. Vapaapäiviä ollut viikossa useimmiten kaksi tai kolme. Tahtoo pidemmän vapaan jälkeen olla energinen. Ratsastaessa on suusta melko pehmeä ja avuille vastaanottavainen. Toimii omalla moottorilla. Liikkeet ovat pehmeät ja laadukkaat. Useimmiten ongelmaton ratsastaa, pahimpina känkkäränkkä päivinä saattaa keulia. Ei kuitenkaan ole tapana pukitella ja keuliminenkin on saatu pidettyä aisoissa säännöllisellä liikutuksella. Kentällä ja maneesissa toimii erittäin hyvin, maastossa saattaa arastella ja olla säikympi.

Ei ongelmia lastauksessa tai muissa hoitotoimenpiteissä. Eläinlääkäriä, kuten muitakin vieraita ihmisiä kyttää ja arkailee. Antaa kuitenkin tutkia. Ei tiettäviä sairauksia. Talvella viimeksi tehty perustarkastus ja siitä todistus nähtävillä.

Myydään muuton vuoksi neljän muun hevosen lisäksi. Muut hevoset myynnissä alempana.”



Luettuani ilmoituksen liekki syttyi sisälläni. Jospa voisin käydä katsomassa tätä upealta kuulostavaa herraa. Pikku heppatyttöni oli herännyt Päivä hoitajana-päivässä ja olin päättänyt mennä eteenpäin tärkeän ponini menetyksestä huolimatta. Könysin tuolilta pystyyn ja menin äidin luokse.
“Ömm.. Äiti kuule, voisinko mä käydä koeratsastamassa yhen hevosen joku päivä? Kyseessä on tosi upee tapaus.”
Äiti katsoi minua hymyillen, sekoittaen samalla soppakattilaa. Tiesin hänen iloitsevan, että olin pääsemässä yli Biancasta.
“Kyllä mä uskon et se onnistuu. Sovi vaikka viikonlopulle, kun Mikollakaan ei sillon ole töitä. Mikko saa nimittäin lähteä kuskaamaan. Minä en varmaan kerkeä kun mulla on Veelan kanssa ne Sirun synttärit lauantaina. Ainiin ja Topi varmastikin lähtee sulle kaveriksi.”
Nyökkäsin kiitollisena. Onneksi äitillä oli tänään hyvä moodi. Saatoin palata takaisin tietokoneen ääreen näpyttelemään myyjälle viestiä koeratsastuksesta.

Illemalla iltapalaa mussuttaessani sain viestin puhelimeeni, missä luki:
“Koeratsastus käy hyvin launtaina. Meille sopisi siinä kahdentoista paikkeilla parhaiten. ”
Olin tulehtua leipääni nähdessäni viestin. Olin tosi iloinen sulkiessani puhelimen. Ruuna kuulosti niin unelmalta. Sen kanssa voisi oikeasti päästä kehittymäänkin kun se oli niin hiton osaavakin. Aloin odottamaan launtaita ilon ja jännittyneisyyden sekaisin odotuksin.

[Merida]

"KYLLÄ MÄ NÄÄ JUTUT TIIÄN"

TOPI
Istuskelin rannalla toimettomana penkillä puhelinta räpläten. Olin saapunut rannalle Mikon pyynnöstä, mut mul ei ollu mitään kiinnostusta mennä sen kanssa juomaan johonki pusikkoo. Niimpä se oli napannut rannalta matkaansa jonkun muun. Näin illasta tosin nuoret alkoivat tulla ihan avoimestikin juomaan, kun kaikki valittavat vanhemmat oli kersoineen lähteneet kotiin. Olin mielessäni pyöritellyt et kutsuisin Meridan seuraksi tai jotain, mut olin sit aina miettinyt et ehkä se ei jaksaiskaan lähtee tai et se kehtais. Otin kuitenkin hetken mielijohteesta esille keskustelun tytön kanssa ja laitoin:
"Haluuks tulla rannalle viettää iltaa?"
Ennenkuin tajusinkaan olin viestin jo lähettänyt. Pieni myötähäpeä iski siinä vaiheessa päälle. Ehkei sitä kiinnostanut vittuakaan ja nyt näytti siltä et olin alkanu jotain ehotteleen. Ei saatana. Saatoin vain toivoa tytön vastaavan myöntävästi.

MERIDA
Mä ja Milja oltiin kerrankin sovussa tekemässä jotain, voitteko uskoa? Siis sen lisäksi, että kävimme tallilla. Me oltiin alettu kattoa jotain elokuvaa Netflixistä, lähinnä siks et Milja oli kysyny ja mä en kehdannu kieltäytyä. Leffa ei kyllä kiinnostanut pätkänvertaa, mut yritin jotenkin pysyä juonessa kiinni. Havahduin ajatuksistani puhelimeni ilmoitusääneen tajuten, etten ollut taaskaan keskittynyt ruudussa pyörivään elokuvaan. Kurottauduin ottamaan puhelimeni ja avattuani näyttölukituksen näin viestin olevan Topilta. Sydämeni oli jättää yhden lyönnin välistä, kun tajusin mitä siin luki. Ettei tää ois joku sen kaverin pila?
- Mitä sä rämpläät sitä puhelinta? Milja ihmetteli kääntyen kattomaan mua. Nousin seisomaan puhelin kädessäni ja käännyin katsomaan serkkuani pahoitteleva ilme kasvoillaan.
- Totaaa..
- Nii?
- Mun pitäs vähä niiku mennä, mutisin lukien viestiä yhä uudelleen ja uudelleen.
- Taasko juomaan? Vai kenties Topin luo? Milja huokaisi heittäen viimeisen kysymyksensä vitsillä. Pudistin päätäni ja häädin sinipään ulos huoneestani.
Oliko Topi tosissaan lähettäny ton mulle ite? Epäilevänä aloin vaihtaa vaatteita, siinä kestikin tovi kun yritin jotkut valita. Lopulta kipitin alakertaan mauton avaimet käsissäni:
- Mä meen käymää nopeeta rannassa, huikkasin ja laitoin vain nopeasti oven perässäni kiinni ennen vastalauseita. Päästyäni mauton kyytiin lähetin pojalle vastaukseksi tulevani, ja lähdin sitten ajamaan kohti rantaa.

TOPI
Merida oli laittanut hyväksyvän viestin ja näinollen pelastanut mut pieneltä sosiaaliselta itsemurhalta. Istuskelin edelleen penkillä odotellen tytön saapumista. Eikä kauaakaan kun näin tummatukkaisen tytön talsivan rantaviivaa pitkin. Harppasin pystyyn ja ennätin kävellä muutaman askeleen häntä vastaan.
"Moro", tervehdin pikaisesti eikä mulla ollut harmainta aavistusta edelleenkään miten häneen suhtautuisin.
"Hei", Merida lausahti päästäen pienen hymynkareen huulilleen. "Eihän tää oo mikään pila?"
Ihmettelin huvittuneena tytön kysymystä.
"Ei ainakaan mun tietääkseni", virnistin katsoen puolivahingossa tyttöä suoraan silmiin.
Väistin katsetta nolona ja jatkoin tytön kanssa yhdessä matkaa eteenpäin.
"Haluuksä mennä tonne missä kaikki on?" ehdotin vaivihkaa.
Merida nyökkäsi mutisten vaimean joon. Saapuessamme kahdestaan muiden hiprakassa olevien nuorien luo, aiheutimme pientä hämmennystä.
"Ai moro Topi.. ja Merida?" Mikko täräytti.
Heilautin kättä porukalle ja menin yhtä suurehkoa kiveä vasten istumaan. Merru seurasi perässä istahtaen viereeni miltei pelottavan lähelle. Porukalla oli kai joku juttu siinä menossa, juomapeli tai joku. Kysäisin saisinko sittenkin Mikolta kaljan. Nappasin pullon hyppysiini ja avasin sen korkinavaajan kera. Siemaisin pullosta hieman ja ojensin sitä sitten Meridalle:
 "Otatsä?"

MERIDA
Topin tarjotessa mullekin juotavaa koin pääni sisällä suuren henkisen taistelun. Toisaalta olin sanonut Miljalle etten joisi ja olin muutenkin mautolla liikkeellä. Sitä paitsi mulla ei paljoa tarvittu niin olisin alkoholin vaikutuksen alaisena. Mut jos nyt kieltäytyisin, pitäiskö Topi mua ihan tylsänä?
- Kai mä yhen voin, päädyin sitten mielistelemään. Melkein olin jo perua sanani, mut sittenhän mä antaisin ittestäni tuuliviirin olemuksen. Hitto, millon musta oli tullu näin epäilevä Topin seurassa? Olin pahempi kuin ennen seurusteluamme.. Joka tapauksessa Topi pyysi Mikolta toisenkin kaljan ja avattuaan sen ojensi pullon mulle. Hetken olimme vain hiljaa ja katsoimme molemmat känniläisten peliä.
- Tää on tosi vaivaannuttavaa, puuskahdin lopulta kuitenkin ujosti hymyillen. Topi nyökkäsi ollen ilmeisesti samaa mieltä.
- Mut oon silti ilone et päätit pyytää mua tänne. Oon nimittäi kelannu et päästäänkö koskaa enää pidemmälle ku puheväleihin, jatkoin tajuten vasta jälkeenpäin miten vihjailevalta ja ohjailevalta toi kuulosti.
- Tai siis, et voidaanks ees koskaan enää hengata tällee, korjasin vähän nolona.
- Ei kai tälläsen illan viettämisessä oo mitää pahaa, Topikin tuumasi juoden omasta pullostaan.
Tein samoin, meidän yhä kattoessa niiden toisten peliä. En ollut kovinkaan usein pelannut mitään tommosia, joten en ainakaan näin sivusta katsottuna tunnistanut peliä. Koska välillemme oli tullut taas se kammottava hiljaisuus, ehdotin varovasti:
- Mennääks kävelee jonneki tonne vai haluisiks mennä toho pelii? Tai voidaa me istuu siis tässäki.
Että mä vaan sössötin, huokaisin hiljaa sisäisesti.

TOPI
Merida oli oikeestaa aika sulone raukka ku se yritti sönköttää jotain saadakseen puhetta aikaan.
"Emmä ehkä tota pelii jaksa. Tota, mennääks vaiks kävelee tonne ja jätetää nää kaljat jokski aikaa tähän?"
"Juu mennää vaa", Merru myöntyi.
Nousin pystyyn ja ajattelematta tarjosin kättäni auttaakseni tytön ylös. Merida tarttui siihen epäröiden. Vedin tytön jaloilleen. Lähdimme kävelemään rantavivaa pitkin. Ilta oli jo hämärtynyt ja tääl oli iteasiassa ihan kivat maisemat.
"Mitä sä meinasit muuten sillä et ei enää koskaa pidemmälle ku puheväleihi?" kysyin virnistäen ilkikurisesti.
Merida karahti punaiseksi.
"Eiku mä vaan sitä hengausta meinasin."
Nauroin saaden tunnelman vähän rennomaksi.
"Kyllä mä oikeest tajusin. Kuha vaa kiusasin."
"Ei saa kiusaa ku tää on jo tarpeeks awkwardia", Merru naurahti avautuen kiusallisuudesta.
"Totta."
Jälleen laskeutui hetkeksi hiljaisuus välillemme, joka ei enää kylläkään ollut yhtä vaivaantunutta kuin aikaisemmin. Rikoin hiljaisuuden kysymällä:
"Onks sulla muuten kaikki ihan kunnossa ku sä siel bileis jotai selitit. Et johtuko se vaan siitä et olit kännissä vai?" tajuten samalla että muistutin aika kiusallisesta aiheesta.

MERIDA
Rykäisin katsoen poispäin pojasta. En oikeasti edes muistanut, mitä kaikkea olin siellä sanonut. Ainoo mitä muistin kunnolla oli Jeren kanssa nuoleminen ja loppuillan surkuuttelut Topille.
- Kai mul on.
Saadessani vieressä kulkevalta pojalta kysyvän katseen, jatkoin vaivaantuneena.
- Tai siis, on sillee päällisinpuolin. Ja muistaakseni, siis muistaakseni sanoin jotain et on helvetin kova ikävä sua ja se on kyl totta, avauduin hieman kiusaantuneena. Ei ollu sen sotkun jälkeen ihan helppoo sanoo toiselle tota kasvokkain.
- Sä olit kieltämättä aika kännissä, Topi virnisti saaden mut ehkä vähän punastumaan.
- Älä. Oon vähän pahoillani et jouduit kestämään mua, ja ai kauhee mua nolotti aamulla ku Salome kyseli, puuskahdin pieni hymy kasvoillani.
- Haha kieltämättä vähä porukat ihmetteli ku meil oli riitaa ja parin päivän päästä löydyt meiltä yön jälkee, Topi naurahti saaden mut vielä vähän rentoutuneemmaksi.
- Noh, tää on kai vähä pakolline kysymys sun eksänä ja vissiin nykyään jo kaverina, onks joku uus kierrossa? hymähdin vilkaisten poikaa. Yks päivä Topi oli ainakin tallilla puhunut jostain Jennistä. Nähdessäni pojan ihmettelevän ilmeen naurahdin ja totesin:
- Voin vaik sanoo ekana et ollaan tasoissa, mul ei oo. En oo Jerestäkää kuullu, onneks. Vähä ois noloo nähä se niiden.. Kännipusujen jälkeen.

TOPI
"Ja jos et muista nii läppäsit sitä kasvoillekki ku yritti lähennellä", sanoin nostaen kulmiani vihjaillen lähentely sanaan.
"Ainiinjoo. Hitto se oli kuumottavaa ko tajusin mitä se aiko", Merida mutisi vaivaantuneena.
"Ja joo, ei mul tällä hetkellä oo ketään, vaikka Elsa soitteleeki perään ja Jenni näki mut tallilla ilman paitaa", totesin virnistäen.
"Ilman paitaa? Miks?" Merida kurtisti kulmiaan.
"No sanotaanko et olin fiksu et tungin eka vitusti linimenttii Likan jalkoihin ja aloin sit putsaa kavioita."
Tyttö hymähti huvittuneena. Olimme tulleet jo sen verran kauas, että vieressä oli laituri. Lähdin kävelemään laiturin päätä kohden ehdottaen samalla että istuisimme sinne. Kumarruin istumaan laiturin reunalle. Merrun istahdettua viereeni kysäisin häneltä:
"Onkohan tää vesi uimakelposta?"
"Emmä tiiä. Kai?"
Nousin seisomaan ja loikkasin veteen pää edellä. Onnekseni veden alla ei ollut mitään mihin olisin pääni lyönyt, kuten vaikkapa kiveä. Lämmin vesi ympäröi mut ja noustuani pinnalle Merida katto mua järkyttyneenä.
"Mite sä ny tollai yhtäkkii?"
Pyöräytin silmiäni nauraen. Houkuttelin tyttöäkin uimaan. Merida pudisti tiukasti päätään.
"Tulisit nyt", houkuttelin.

MERIDA
- Mite meinasit et pääsen kotii märil vaatteil? märisin laiturilla katsoen vedessä kelluvaa poikaa.
- Saat päättää iha ite, Topi naurahti räiskyttäen vähän laiturille päin vettä.
Kiljaisin saadessani parikin pisaraa osakseni, eikä vesi ainakaan näin laiturilta kovin lämpimältä vaikuttanut.
- Onkse kylmää? murahdin voimatta kuitenkaan olla hymyilemättä.
- Ei oo. Tuu, ruskeahiuksinen naurahti.
- Hitto sun kanssa! Kaikkia vaatteitani en kyllä kastele! naurahdin pienesti.
Laitoin auki olleet hiukseni nopeasti sotkuiselle nutturalle ja aloin heittää päälyvaatteitani pois. Lämpimän, tosin painostavan ilman takia mulla ei kylläkään ollut kun shortsit ja toppi, joten pian kävelinkin laiturin päähän.
- Tää on varmasti kylmää, ku on ollu pari sateista päivää, mutisin katsellen vettä. Topin kuitenkin räiskyttäessä toistamiseen vettä laiturille koin parhaaksi hypätä kokonaan kasteltavaksi. Nousinkin henkeäni haukkoen pinnalle ja valitin jäätävän kylmästä vedestä, kunnes siihen alko sit tottua.
- Mä lähen ihan liia helposti kaikkeen tyhmään mukaan! nauroin tajutessani miten outo tilanne oli.

TOPI
Naurahdin vain tytön valituksille ja uin vähän lähempänä Meridaa. Tajusin tytön muistelevan kaikkeen tyhmään mukaan-lähtemisellä Jereä.
"No mut onhan tää ihan eri asia", tokaisin kyllästyneenä koko asiaan.
"Turha sitä Jere kuvioo on enää vatvoo ko se on jo ollutta ja mennyttä."
Merru myönteli mun puhuvan totta.
Äkkiarvaamatta sumentuneelta taivaalta alkoi kuulua pahaenteisiä jyrähdyksiä. Näimme välähdyksen miltei heti, joten salamat eivät voisi olla kaukana. Yhtäkkiä salama iskikin lähemmäs jättäen jälkeensä kamalan jyrähdyksen. Molemmat siitä paniikissa uimme nopeasti laiturin reunalle ja yritimme kavuta ylös. Onnistuin kiipeämään laiturille ja pian Meridakin sai itsensä väännettyä ylös. Naurun saattelemana Merida keräsi vaatteitaan ja päätimme palata takaisin muiden luo. Tyhjistä kaljatölkeistä ja skoottereiden ja mopojen katoamisesta päätellen olivat muut lähteneet.
"Just ne on jo menny", huokaisin ja istahdin hiekalle.
Tajusin hiekan tarttuvan erittäin nopeasti mun uimisesta kastuneisiin shortseihin. Ei saatana kun osaa ihminen olla tyhmä. Nousin pystyyn ja ravistelin hiekkoja housuistani.
"Ei ois varmaa kannattanu istuu?" tyttö vittuili kiusallaan.
"No ei ois", totesin ja nappasin meidän kaljapullot maasta.
"Jos otetaan nää ja mennää johonki? Ideoita?"
Sillä hetkellä taivaasta kuului jälleen jyrähdyksiä ja vettä alkoi sataa kaatamalla.
"Mennää mautolle!" Merida huusi, sillä sieltä saisimme suojaa sateelta.
Pingoimme pikaisesti Meridan kulkuneuvolle ja vedimme ovet kiinni perässämme.
"Nyt mä ainaki sotken tän penkin", pahoittelin ja lisäsin sitten:
"Mihin me aateltiin nyt?"

MERIDA
Katsoin Topia olkiani kohautellen.
- Emmä tiiä. Ite en ainakaan tähän hätään keksi parempaa ku et jommankumman luo, totesin puristaen yhä sylissäni niitä päälyvaatteitani.
- Jos mennää vaik vaihtelun vuoks hämmennyttää teidän porukoita, Topi virnisti.
- Okei, käydäänks kumminki teidän talon kautta? Ellet halua iskän jotain ylisuuria vaatteita tai mun kamppeita, naurahdin ajatellen poikaa pitämässä vaikka jotain paitaani.
- Käydään vaan, hänkin naurahti ja niin käynnistin mauton.
Pian pysäytin mauton Topin talon eteen, jolloin poika juoksi nopeasti sadetta karkuun ovelle. Katsoin huvittuneena kun täysin kastunut poika painoi monia kertoja ovikelloa, ennen kuin Salome näytti avaavan oven yövaatteissaan. Niin Topi katosi sisälle, mutta palasi myös melko piakkoin.
- Eli meille? varmistin ruskeahiuksisen pamauttaessa oven perässään kiinni.
- Joo. Salome vissii katto vähän kummissaan ku yks ootti tääl mauton kaa alusvaatteisillaa, viereen istunut herra hymähti.
- Aajoo. Voisin laittaa nää kamppeet sit päälle ennen ku meille mennää, tai tää käy liian oudoks, hymyilin lähtien ajamaan kotiin.
Saisipa nähdä mitä kotona sanottaisiin, Milja ainakin saisi mukamas vahvistuksiaan sen salateoriaan jonka mukaan me oltiin palattu yhteen Topin kanssa.. Äiti ja isä saattais tosin olla jo nukkumassakin, kun ne oli vielä viikot töissä. Oikeastaan olin kadottanut ajankulun, enkä ollut varma miten myöhä oli. Onneksi äiti ei enää tuhansien saarnojeni jälkeen lähes täysi-ikäisen Meridan oikeuksista jaksanut olla niiin tiukkis, että olisi nytkin kysellyt jatkuvasti perääni.

TOPI
Kolistellessmme sisään Kajankoskille, ootti meitä Miljan järkyttynyt katse.
"Hei Topi..?" tyttö puuskahti ihmeissään.
"Mitä ootteko te ny? U know?"
Pudistin päätäni virnistäen huvittuneena. Arvasinkin hänen heti niin kuvittelevan. Pujahdimme hiljaa portaat ylös ja Meridan huoneeseen. Eikä me keretty edes nähdä Merrun vanhempia.
"Ne taitaa olla nukkumas", Merru selitti päästyämme hänen huoneeseensa ja lösähti istumaan sängylleen.
Mä istahdin koulupöydän tuolille.
"Hei mun pitää nyt vaihtaa mun vaatteita kun ne on vähä märät", Merru kertoi ja käski mua olemaan kattomatta.
"Joo en tietenkää kato", sanoin ja naurahdin keveästi perään.
Katselin tavaroita Meridan pöydällä. Ei mitään mielenkiintoista. Noh, ei mun toisaalta auttanu kattookaa, joten aloin vihellellä itsekseni. Kun Merida oli saanut päälle vaihdettua jotain kuivempaa, hän kysyi oliko mulla nälkä.
"No joo voisha täs jotai syyä", ynähdin.
"Mennääks siis syömää, meil taitaa olla viä mikropizzaa jälel."

MERIDA
Menimme mahdollisimman hiljaa alakertaan, minne Milja oli jäänyt rämplämään puhelinta. Kaivoin mikropizzat esille ja jouduin pakosti pitämään ääntä laittaessani ne mikroon. No, ehkä vanhemmat ei heräis tohon.
- Siis mä en ymmärrä teitä. Ensin erootte ja Merru itkee tääl kotona monta päivää, sit nukutte samassa sängyssä ja vietätte iltaa yhessä, Milja kuiskaili päätään pudistellen.
- No se on tosi monimutkasta, sanoin takaisin hiljaa vähän kiusaantuneena kun serkkuni meni mainitsemaan itkemisistäni pojan takia. Vaikka no, kyllähän se oli sen varmaan tiennyt sanomattakin.
- Just. Onks tää jotai kavereitten vasta yökyläilyä? "Sä olit meillä pari päivää sit, mennää nyt teille", Milja naljaili minun ottaessa liian kuumaksi päässeet pitsat mikrosta.
- Nää vähä kuumeni, totesin serkustani välittämättä ja ojensin Topille toisen pizzoista. Menimme pöydän ääreen, missä Miljakin selasi puhelintaan. Yritin vähän jäähdytellä ruokaani, mutta oikeasti mulla ei ollut ihan kamala nälkäkään. Mä oisin syömisen sijaan voinu vaikka vaan kattoo hyvännäköistä ruokaseuraani. En kuitenkaan voinut tehdä niin, olishan se herättäny huomiota. Mua vaan vaivas kun en tiennyt mitä Topi aatteli. Oliskohan siitä ok jäädä meille yöks? Mä en vaa jaksais - okei myönnetään, ehkä haluaiskaan - lähteä kyydittämään poikaa myöhemmin vielä kotiinsa. Havahduin ajatuksistani kun poika katsoi kysyvästi minun jäätyä tuijottamaan häntä. Hymyillen käännyin oman pizzani puoleen.

TOPI
Syötyämme ja olleemme vuorostaan Miljan piinattavana (viimeksi Salome), poistuimme takaisin Meridan huoneeseen. Merru pahoitteli serkkunsa tivaamisia ja mä taas lohdutin että olihan Salome ollut samanlainen. Menimme makoilemaan tytön sängylle ja otimme kumpainenkin puhelimet esiin ja räpläsimme niitä. Nyt Meridan kans oli jo aika rento olla ja voitiin olla ihan vieretystenkin. Elsa oli laittanut mulle varmaan tuhat snäppiä et mis oot. Päätin vähän näpäyttää kaveriani, jonka halusin yhä pysyvän vain kaverinani, lähettämällä hänelle selfien Meridan vieressä. Tyttö vieressäni nauroi makeasti kun Elsa laittoi hirveän määrän kysymysmerkkejä udellen oltiinko me palattu yhteen. Laitoin vaan mystisesti nauruhymiöitä sillä en jaksanut selittää Elsalle. Ei se kummiskaa kässäis.
"Se taitaa olla ihastunu suhun", Merida tulkkasi tytön viesteistä.
"Mä veikkaan kans mut ei sitä koskaan tiiä."
"No ihan varmasti on", Merru jankkasi ja katsoi mua tiukasti silmiin:
"Kyllä mää nää jutut tiiän."
"Enpä ois niin varma", virnistin pitäen edelleen tyttöön katsekontaktin.
Merida puri huultaan ja mä en tainnut kauaa ajatella nojautuessani suutelemaan tyttöä. Tajutessani erheen, pysäytin itseni ja vetäydyin kauemmas. Käänsin katseeni nolona puhelimeeni.
"Sori. Tai siis ei mun ollu tarkotus.."

MERIDA
Topin suudelma tuli ihan puskista. Mä luulin ettei se tuntis enää mitään sellasta mua kohtaan. Tai eihän yks pusu sinänsä merkannut vielä mitään suurempaa välittämisestä, mut jotenki halusin ajatella toisin.
- Ei se mitään, sanoin nopeasti huomaten Topinkin hämmentyneen toiminnastaan.
- Se tuntu.. Ihan hiton hyvältä, mutisin pitäen kuitenkin sellaisen ikihymyn kasvoillani.
- Et se ei haitannu sua?
Pudistin päätäni ja huomasin Topin suunnanneen katseensa uudelleen minuun puhelimestaan.
- Ei, kuiskasin katsoen edelleen poikaa silmiin. Luonnollisen oloisesti suutelimme uudelleen, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan. Kuten muistan jotain kännissä örveltäneeni, tuntui tää tuhat kertaa paremmalta kun Jeren kanssa vaihdetut pusut. Irrottauduimme toisistamme ja jäin tuijottamaan Topia samaan aikaan epävarmana, mutta onnellisempi ilme kasvoillani kuin viikkoon. Yritin vielä kumartua suutelemaan poikaa, mutta Topi esti liikkeeni.
- Ei liikaa kerralla, poika virnisti sitten jatkaen:
- Jos katotaa huomen et mihi suuntaa tää menee, ja nukutaa nyt?
Nyökkäsin ja tyhmä hymy kasvoillani käännyin nukkumaan, ja sainkin ihan hetkessä unesta kiinni tuntiessani tutun ja turvallisen henkilön lähelläni.

[Milja]

SINKKU- JA HEPPALIFEE

Täs oli ollu nyt vähän kaikenlaista. Ensinnäkin sain pari viikkoa sitten ilmoituksen, et menisin syksyllä opiskelemaan Hailuotoon. Sit olin toiminut personal-lohduttajana Merrulle, vaikka nyt pari päivää sekin oli kyllä kulkenut sellasella pirteellä hymyllä aamusta iltaan. Mitä lie tapahtunut niiden parin yön aikana, mitä ne yhdessä olivat viettäneet. Serkku oli kyl nii hämärä näiden juttujen kaa, et ei kertonu mulle mitää. Vaik jaa, ei se kyl mulle kuulukkaa. Kyl mua silti vähä kiinnosti niitten tilanne...

Mä ite vietin tälki hetkellä sellasta rentoo sinkku- ja heppalifee. Tai okei, Roope oli kyl pitkin kesää laitellu snäppejä ja viestejä. Se vähän niiku tahto tavata, mut mä en iha oikeesti ollu kerenny. Olin aina tallilla, Ruotsissa, kaverin kanssa tai Kajankoskilla oli joku kauhee sähläys ettei sielt voinu poistuu minnekkää. Tai sit löhösin sohvalla kattoen Netflixiä. Okei, olin mä ehkä hiukan saattanu vältellä sen tapaamista.. Mut jos poikien kaa oli nii hankalaa ku Merrulla, nii haluisinko sotkee itteeni mihinkää sellaseen? 

Mennessäni itse the kaikkitietävän aka Meridan puheille, sain aika negatiivisen vastaanoton:

- Ei Milja, älä vaan mee tapaa poikia. Ainakaa jos ne harrastaa jääkiekkoo ja niil on joku ananastukka. Ok toi ei kuvannu paljoo kumpaakaa poikaa jonka kaa oon sählänny mut ymmärsit pointin. Älä sotkeenu, serkku antoi elämän ohjeita siivotessaan huonettaan. Kieltämättä paha toi vertauskuva. Täydet kymmenen pointsia siitä Roopelle: pelaa lätkää ja ananashiukset. Toisaalt kaikki mun kaverit aina toitotti et "Roope on musta sellane erilaine, ei ees ylimieline. Iske kiinni!!", mut emmä oikein tiiä.

Eilen me oltiin Pinjan kaa kaupungis shoppailee. Kaverillani oli ollu just synttärit, nii sil oli rahaa tuhlattavaks. Mul ei ollu, mut pikanen soitto iskälle Ruottiin nii oli. Eli eilen luottokortti vinku, hups.

Se ei kummiskaa ollu mun pääpointti. Me oltii menossa nuopparille, ku meidät juostiin takaa kiinni. Yllätysyllätys, Roope ja sen frendi Eetu. 

- Moi, Roope tervehti kaksikon saavutettua meiät.

- Moi vaa, me vastattii ja jatkettiin kävelyä. Tuntu aika awkwardilta, kun viimeks eilen olin laittanu Roopelle et "en pysty nähä, muuta menoa". Poika ei kuiteskaa näyttäny sitä muistavan. 

- Nuopparille menos?

Nyökkäsimme Pinjan kanssa minun luodessa kaveriini tietäväisen katseen. Raukka oli auttamatta tykästyny Eetuu, mut ei ollu kyl saanu ainakaa toistaseks vastakaikuu.

- Aa okei. Me voitas kans muute tulla, mut ollaa menos jäille, Eetu selitti.

- Muuta menoo, Roope siteeras mua selvästi virne päällä vittuillen. 

- Juu, no me mennää ny tonne, Pinja sano meidän saavuttua sinne nuopparille.

- Hei Milja oota! Roope vielä kerkes huutaa ennen ku me hävittii sisälle.

- Mm? kysyin kääntyen ovella. 

- Nähää huome jossai? Vai meeks mummon kaiman koiraa hoitaa? Roope virnisti saaden multa huvittuneen katseen. Jotenki siin tilantees sit lipsautin myöntävän vastauksen, et voitas nähä.

- Huomisee sit, mä laitan viestii!

Me mentii nuopparin ovista sisälle, jossa Pinja melkee pomppi innoissaan;

- Hei Milja, sul o huomenna treffit!!

- Voiha vittu, hän sai multa vastaukseks kera pitkän huokasun.

Ja tänään siis meidän tulis nähdä. Käytin mieluummi tota termiä, ku sanaa "treffit". Aika hiton ahistava sana. Joka tapauksessa Roope oli laittanu mulle jo aamupäivästä viestin, mis ehotti et nähtäs vaik rannal. Se kysy myös, et oisinko halunnu uida. No en ois, mut yhtäkkiä mun deittailusta innostunu Merru oli eri mieltä.

- Totta kai uit sen kaa! Näät samal onks hyvä kroppa, mustahiuksinen virnisti, jolloin näpyttelin vastaukseen "joo". 

- Siis miks sä nyt yhtäkkii kannatat tätä mun poikien tapailua? huokaisin samalla nähden Roopen vain vastaavan parilla hymiöllä.

- No hei, haluun vaa auttaa sua ku sul on vientiä!

Katsoin tyttöä murhaavalla katseella, kunnes muistutin häntä Jerestä:

- Mun tietääkseni seki ois sut jo monee otteesee ottanu.

- No se ei halua mitää muuta ku, Merida rykäisi jättäen loppulauseen valinnanvaraseks.

- Just. Meen ny vaihtaa vaatteet, sanoin ja lähin yläkertaan.

Nyt saatoin ymmärtää ne serkkuni aikaisemmat vaatteiden valinta -ongelmat. Vaikkei mua ees juuri kiinnostanu mitä Roope musta aatteli, en mä lähtis ees postia hakemaan missää muovisäkis. Lopult päädyin iha vaa napapaitaa ja korkeevyötäröisiin farkkushortseihi. Ok ne kävin kyl pöllimässä Meridan vaatekaapista hahhah.

Merru lupas kyydittää mut rantaan, koska "eihän sun sovi kävelystä hionneena mennä paikanpäälle"..

- Kiitti kuntoarviostani, tuhahdin hypähtäen kuitenkin mauton kyytiin kiitollisena. 

- Ole hyvä! tyttö hihkaisi laittaen radion päälle. Sen jälkeen suuntamme oli kohti rantaa. En sitä missää nimessä myöntäny ees itelleni, mut mua jännitti. Oisko vaan pitäny feidata tää reissu.. Emmä voinu, nyt sitä vaa oli mentävä.

Ja iha liian pian se ranta häämötti edessä. Serkku parkkeeras mautonsa ja hoputti mut sit kohti rantaa mis Roope jo istu penkillä. Nappasin laukun mukaani, mihin olin ottanut uimakamppeeni. Sen jälkeen pyysin Merrulta pinkkiä hauta-arkkua, jos en palais tältä reissulta elävänä kotiin esimerkiks häpeän määrän myötä. Tummatukkainen vaan räkätti pirullisesti ja lähti tienpäälle.

- Moi, sanoin kauempaa saaden Roopen nousemaan penkiltä.

- Moi, hän vastasi hymyillen. Katseeni valui automaattisesti paidattomaan yläosaan. No oli se ainakin ikäsekseen treenannu pohjelihaksista lähtien, huhhu. Kai se tuli osabonuksena lätkän harrastamisesta.

- Tääl oli aik lämmin nii aattelin laittaa suoraa uimakamppeet, et jos käyää eka uimas. Jos siis käy? 

Nyökkäsin ja ilmoitin käyväni pukkarissa vaihtamassa bikinit. Poistuin paikalta pukkarille päin, jossa vaatteiden vaihdon jälkeen kasasin hetken itseäni. Kyl mä pääsisin viel täst jäätävyydestä eroon. Vaik en niinkää välittäis Roopest, voisin mä sen kanssa yhen kivan päivän viettää. Näillä ajatuksilla lähdin ulos pukkarista ja suuntasin kohti poikaa. 

- Ooks uinu viel tänä kesänä? hän kysyi ensimmäisenä mun tultua paikalle.

- Yhesti, hymähdin meidän lähtiessä rinnatusten kohti rantaviivaa.

- Emmäkää paljoo useemmi, poika kertoi. Päästyämme veden ääreen kokeilin ensin  vettä varpaillani. Aika lämmintä sinänsä, ainakin enemmän kun olin odottanu. 

- Mennääks vaa suorilta? Roope virnisti saaden multa nyökkäyksen kera pienen hymyn. Ennen kuin tajusinkaan nappasi poika mua kädestä ja lähti reippaalla kävelyllä syvemmälle veteen. Jäätyäni jälkeen tuijottamaan käsiämme, katsoi Roope taakseen ja naurahti selitykseksi:

- Ettet jää jälkeen, niiku tytöt tahtoo jäähä vaa rannalle ruikuttaa.

- Iha varmasti, sanoin ottaen haasteen vastaan ja lähdin pienellä juoksulla eteenpäin vedessä.

Olihan jätkä yllättävän hyvää seuraa, ainakin parempaa kun olin odottanut. Uinnin jälkee me mentii istumaan rannalle pyyhkeitten päälle, ja nykynuorisona piti totta kai tarkistaa näinkin pitkän tauon jälkeen puhelimeen tulleet ilmoitukset. 

- Minne sä meet opiskelee nyt syksyllä? Roope kysyi pienen puhelintauon jälkeen laskiessaan omansa pyyhkeen päälle. 

- Hailuotoon, sanoin todeten et ehkä munkin oli parasta laskee puhelin käsistäni. 

- Eli?

- Se on sellane hevosopisto, selitin katsoen vettä pojan tuijotuksesta vaivaantuneena.

- Aa joo. Onkse täl paikkakunnalla? En oo ikin kuullukkaa siit.

- On joo, vastasin sitten jatkaen ihan vain kohteliaisuuttani:

- Minnes päin sä meet nyt ysin jälkee?

- Lukioon, hän sanoi saaden mut kääntämään kummastuksissaan katseen häneen.

- Sä lukioon?

- Kaikki ihmettelee! Näytänks mä oikeesti nii huonolta oppilaalta? Roope kysyi nauraen. 

- Eet, sust ei vaa kuvittelis ku kattoo kaveriporukoita jois pyörit. Tai siis ei mitenkää pahalla, mut osa niist ei varmaa pääse minnekkää opiskelee, hymyilin katsoen pikaisesti poikaa. 

- No joo, esimerkiks Timi. Toivoton tapaus, poika virnisti saaden mutkin naurahtamaan.

Oltiin saatu käytettyä aikaa rannalla oloon noin parisen tuntia.

- Mun pitäs varmaa pikku hiljaa lähtee Kajankoskille, selitin nousten pyyhkeen päältä seisomaan. 

- Joo, mäki voisin lähtee kotii, Roope myötäili alkaen tunkea pyyhettään muovipussiin mun tavoin. Siivosimme kamppeemme, jonka jälkeen lähdimme kävelemään poispäin rannasta. 

- Meeks kävellen vai? Roope kysyi meidän ollessa jo hänen skobansa luona. 

- Eiku Merida vissii hakee mut.

- Pääsethän sä munki kyydis? Mul on toi toine kypärä ain mukana, hän selitti kaivaen sen esiin. Kohautin olkiani ja sanoin:

- Miksei.

Kun kamppeet oltiin saatu tungettuu jonnekki, lähettii me matkaa. Mua ehk vähä hävettää myöntää, mut en ollu ikin enne istunu skoban kyydis. Merru oli hypänny suoraa mautoihi, ja mä en vaa jostai syyst ollu korttii hommannu. Poika ilmeisestikin huomas mun ekan kerran, koska Kajankoskien talon eessä naurahti virnistäen:

- Et taia kovi usein matkustaa skobal, sen verra kovaa puristit.

Nolona nyökkäsin ja pahoittelin, jolloin Roope pudisti päätään.

- Ei se mitää, vaik meinasitki vaa pysäyttää mun hengenkulkemisen, hän vitsaili saaden mut entistä kiusaantuneemmaks. 

- Mut joskus uusiks? 

Nyökkäsin pieni hymy kasvoilla. Ennen ku kerkesin reagoidakkaan, antoi tummatukkainen mulle pikaisen halin. Sen jälkeen se sit lähti vaa ajamaa jättäen mun päähän tuhat ja yks ajatusta.

[Topi]

Jenni meillä
Juu jos luit Foxyn päiväkirjasta sen lopun niin tiiät että tää on ns. jatkoo sille.

Olin tallin jälkeen kyydinnyt Jennin meille, koska tällä ei ollut mitään muutakaan tekemistä. Blondi vastasi huvittuneena Veelan lapsellisiin kysymyksiin.
"Ootsä ton tyttöystävä?" Nokkela siskoni kekkasi kysyä.
Jenni vilkaisi muhun viekkaana ja vastasi sitten siskolleni: 
"En vielä."
Veela turhautui ja yrittäessään kysyä uudestaan, tajusin pelastaa tytön pikkusiskoni kynsistä. Sillä jos olisin antanut Veelan jatkaa, olisi tämä jatkanut ikuisuuksiin.
"Veela aika mennä nukkumaan!" Minna käskikin ja perään kuului narinaa Veelan suunnalta.
Menin istumaan huoneeni sängylle ja Jenni istuutui siististi jalat ristissä viereeni.
"Sou? Oliko sulla muuten joku syykin vierailulle?" Äkkäsin kysyä.
Jenni pudisti päätään.
"Mä aattelin vaa et ois kiva viettää aikaa sun kaa."
Nielaisin. Jostakin syystä toi lause sai mut hermostuneeks.
"Ai, kiva", totesin yrittäen peittää hermostuneisuuttani.
Jenni nojautui lähemmäs ja painoi varovasti päänsä olkapäälleni. En pannut pahakseni, vaan jatkoin puhelimen räpläämistä. Olimme hetken hiljaa ja kuuntelimme oven ulkopuolelta kantautuvaa Veelan huuteluja. Sen sain selvää, ettei siskoni taaskaan ollut kovin yhteistyöhaluinen.

Jenni kröhäisi ja sai mut havahtumaan.
"Pitäskö meiän muuten mennä eteenpäin?" Jenni sanoo saaden mut yllättymään.
En ollut ajatellut että se näin äkkiä.
"Ai millai?" kysyin kuulostaen täydelliseltä idiootilta.
Otin hieman etäisyyttä ja suoristin itseni. Jenni hapuili kättäni. Tyttö laittoi sormensa omieni lomaan ja kiinnitti sitten katseensa itsensä.
"Kyl sä tiiät. Sillai et oltas enemmänki ku kavereit."
Huokaisin ja katsoin alas päin. "Mä en oikeen tiedä.."
Blondi katsoi mua kummastuneena. 
"Johtuuks tää Meridast?"
"Ei! Mä jätin sen jos et muista?" kivahdin suuttuneemmin kuin olin aikonutkaan.
"No sori. Rauha. Mä vaan mietin ko ne puhuu tallil et oisit tullu katumapäälle."
Ihmettelin että ketkä tuollaista olivat väittäneet.
"Yks Salla vaa jotai sellai. Emmätiiä. Mut jos tässä ei kerran oo kyse Meridasta niin mistä tai kenestä?" Jenni vaati saada tietää.
"Okei, no tää siis on sillee et mul on nii paljo ollu täs kaikkee, etten mä oikeen tiiä mitä mä tekisin. Mut voidaanhan me ain kattoo mitä tapahtuu", selitin virnistäen loppua kohden viekkaasti.
Jenni hymyili ja kumartui halaamaan mua tiukasti. Se oli niin lähellä että sen hajuvesi tuoksahti nenääni. Silitin tytön hiuksia kämmeneni välissä. Aloin hyräilemään sitä kukkaa kämmenellä- biisiä hiljaa ittekseni. Ehkä meistä vois tulla jotain.

Olin nukahtanut selatessani makuulla kännykkää. Heräsin Jennin tökkiessä selkääni.
"Umh.. Mitä?" mumisin unisena.
"Herää. Tää on akwardii jos sää et oo hereillä."
"No eikä oo", väitin jotta saisin jatkaa uniani.
Blondille ei kuitenkaan riittänyt. 
"Herätys nyt!"
Ravistin unihiekat silmistäni ja ihmettelin ääneen et oliko sillä menkat ko sen oli pakko herättää mut. Jenni nauroi, mutta vasta kunnolla herätessäni tajusin mitä sanoin ja pahoittelin sanojani.
"Äh, ei se mitään. Toihan oli sitä paitsi hauska juttu. Mut siis teiän pihaan tuli joku auto ja Salome tais tulla."
Kulmat kurtussa mietin että mikä ihmeen auto. Haroin hiuksiani ojennukseen.
"Mennään kattoo", tokaisin ja vedin tytön mukanani keittiöön. 
Salome seisoi keittiössä ja ei näyttänyt yhtään yllättyneeltä, mistä mä olin ihmeissäni. Olinhan kuitenkin tuonut tytön mukanani kotiin.
"Mä etinki sua Jenni. Tulin äsken sun siskon kyydillä. Sä et ollut muistanu ilmottaa sille et tulit meille. Se kävi tos pihas äsken, muttei kuulemma jaksanu oottaa joten se lähti."
Aijaa. No ei ihme.
"Ei perse. Hups", Jenni totesi ja pahoitteli perään.
"Älä multa anteeks pyyä. Mullei ois muuten ollu kyytiä", punapää nauroi.
"No totta", tyttö hymähti ja kysy sitten että voiko se lähtee nyt kävelee kotiin.
"Ei sun tietenkää tartte. Mä vien sut", lupasin jalomielisesti.
"Kiitti, mut meiän pitää lähtee aikalailla heti", tyttö vinkkas ja mä ymmärsin yskän.
Lähdin Jennin kanssa eteiseen pukemaan kamppeita ylle.

Skoba hurahti käyntiin ja kypäräpäinen Jenni istahti varovasti kyytiini. Pyytämättäkin tyttö tarttui musta tiukasti kiinni, veikkasin et sitä pelotti hiukan. Lähdimme liikkeelle ja tunsin tytön painavan päänsä selkääni vasten. Se tuntu oudolta. Lähemmäs puoli vuotta Merida oli ollut ainut naispuolinen henkilö joka oli muhun tolla lailla kosketuksissa. Samaan aikaan se siis tuntui sekä hyvältä että huonolta. En oikein osannut päättää, joten päätin olla välittämättä ollenkaan. Keskityin vain ajamaan Jennin kotikadulle. 
"Mä asun tuolla!" Jenni huusi takaa että kuulisin.
Kadun viimeinen talo siis. Just just. Ajoin nopeasti kadun toiseen päähän. Hurautin suoraan ison talon pihaan. Olinki kuullu et Jenni oli aikamoine kermaperse. Pysäytin skootterin pihaan, jotta Jenni saattoi nousta kyydistä. Tyttö suoristautui seisomaan. Hän otti kypärän päästään ja ojensi minulle. 
"Kiitos kyydistä", tuo kuiskasi kumartuessaan halaamaan minua.
"Heippa", mumisin sekoilevasti. 
Blondi lähti harppomaan kotiovelleen. Tyttö vilkutti vielä ovelta ennen kuin meni sisälle. Heilautin kättäni kevyesti ja lähdin ajamaan kotiinpäin. Jollain tapaa olin tosi helpottunut, että tää menin näinkin kivuttomasti. Jäin tosin pohtimaan sitä eteenpäin meno hommaa. Toisaalta kuten itsekin sanoin, antaa ajan näyttää.

[Merida]

Mun jäätävän hyvä tuuri

Saara oli tullu loman viimesillä viikoilla meille pariks päiväks. Oltiin jo ennen kesäloman alkuu puhuttu, et se tulis tänne mut vasta nyt saatiin aikaseks järjestää aikaa nii et molemmille kävi. Saara oli tullu eilen, ja me oltiin puhuttu varmaan kolmeen asti yöllä. Siks aamupalapöydässä nuokkuki seuraavana aamuna - okei, aamuna ja aamuna: puolenpäivän aikaan - kaks väsynyttä tyttöö.
- Aiotteks tytöt mennä tänää tallille? Merja kysyi istuessaan itse olkkarissa sohvalla. Saara vilkaisi mua tietäväinen katse kasvoillaan: ei oltas menossa. Olin jo parin päivän ajan oikeestaa vältelly sinne menoa. Jemmu oli eilenkin jollain tätitunnilla, ja toissapäivänä sillä oli vapaata. Peukkua en kehdannut ainakaan toistaseks tunneille laittaa, joten sen olin käynyt pikaisesti juoksuttamassa päivä sit.
- Eei me mennä, sanoin hitaasti huultani purren.
- Aijaa. No mut Saaraha et tainnu hevosihmisiä olla, äiti totesi jolloin sai kaveriltani pikaisen myöntävän vastauksen. Saara näytti lopettelevan jo syöntiään, joten itsekin vain hörppäsin loput jo kylmettyneestä teestäni.
- Mennääks mun huoneeseen? ehdotin laittaen mukini tiskialtaaseen. Saara nyökkäsi ja niin hyppelimme yläkertaan.

Kerkesimme varmaan puol tuntia vain maata ja olla puhelimilla, kun päätettiin tehä tälle päivälle jotai järkevääki.
- Mennääks vaik käymään jossain kaupungis? En oo paljoo siel nykyää pyöriny, Saara hymähti.
- Käy. Miten ois nuoppari?
- Juu!
Vaihdoimme hieman asiallisemmat vaatteet yökkäreiden tilalle, ja napattuani mauton avaimet lähettiin alakertaan.
- Me käydään nuopparilla, ilmoitin kävellessämme eteiseen.
- Merru! Milja kuitenkin huusi perääni kipittäen luoksemme.
- Mm?
- Nakkaa mut rantaan? sinipää hymyili sellasta paljastavaa virnettä.
- Saanks arvata; siel on Roope ja sä, Pinja ja Eetu ootte menos kanssa sinne? huokaisin arvaten ton nelikon suunnitelmat jo. Ne oli alkanu viihtyy porukassa.
- No vähä niiku, Milja sanoi kierrellen jolloin vain huitaisin kädelläni:
- Tuu sit.
Hyppäsimme mautoni kyytiin ja käynnistin ajopelini. Onneks se oli päättäny nyt toimia, eikä ollut jumitellut niiku keväällä. Vaik ei pitäs sanoo, tiedä millon taas reistailis. Ajoin ensin rannalle, minne me tipautettiin serkkuni ja sit käännyin kohti nuopparia.

Parkkeerasin mauton nuopparin parkkipaikoille ja lukitsin sen ulkoilmaan astuttuamme.
- Ompa tää ulkopihaki muuttunu siit, ku mä tääl olin, blondi ihmetteli meidän kävellessä kohti ovea. Hymähtäen tumppasin jo aikaisemmin aloittamani röökin. Tiesin ettei Saara tykänny ku poltin, mut ei se siit jaksanu valittaakkaa. Eihän se loppujenlopuks sille mitää vois. Astuimme sisään potkien kenkämme pois.
- Tää on aika awkwardii, enhän mä tunne täält ketää, Saara kuiskasi meidän astellessa peremmälle.
- Tuu vaa mun peräs, naurahdin mennen istumaan jollekin sohvalle. Kaverini tuli viereeni, ja katteli ympärilleen tutkivasti.
- Onkse Jere tääl? hän kysyi kyyläten huoneen miespuolisia henkilöitä.
- Ei, enkä kyl haluukkaa nähä sitä. Viimeks sen nähdessäni saatoin lyödä sitä, virnistin tarkistaen puhelimestani kellon. Puhelimestani katseen nostaessani oisin voinu lyödä itteeni. Millon must oli tullu tälläne ennustaja? Jere heitti kenkiään eteisessä ja asteli pian nuopparin puolelle.
- Tai sit se vittu totta kai tuli tänne just, kuiskasin yritäen vetää syvään henkeä. Saara kääntyi myös kattomaan poikaa, joka totta kai hoksas mut heti ekana.
- Merru, moi! Ja, hän jätti lauseen kesken katsoen kaveriani.
- Saara, blondi sanoi pieni epäilys äänessään.
- Ahaa, Saara, Jere naurahti hypäten vastakkaiselle sohvalle jonkun kaverinsa kanssa. Joku jonka olin enneki nähnyt kessuttelevan Jeren kanssa.
- Haluisiks Merru joku päivä viel ennen lukion alkuu nähä jossain?
Katsoin jätkää toivottavasti murhaavalla katseella. Joko se esitti tyhmää tai yksinkertasesti oli. Se oli ihanku meil ei ois ikin mitää draamaa ollukkaa.
- En vitus, hymähdin pieni vittuuntuminen äänessäni.
- Noo, miksei? se kehtas vielä sanoo muka yllättyneenä kieltäytymisestäni.
- Koska kaikki kerrat mitä sun kaa oon viettäny päättyy paskasti, totesin nykäisten sitten Saaraa hihasta:
- Mennää istuu tonne penkeille pöydän luo.
- Oou, jätkä sai pakit! se sen kaveri huusi meidän poistuttua sohvilta.

Oltiin istuttu noin puol tuntii siinä ja nähty paria mun kurssilaista. Muuten oltiin vaan puhuttu kahestaan. Satuin siinä juttelun seassa vilkaseen ovelle ja käännyin kattoo Saaraa vittuuntunu ilme kasvoillani.
- Eiku paranee. Hemmetti!
- No? kaverini ihmetteli kääntyen itsekin ovelle, minne mä olin äsken kattonu.
- Eiks toi oo Topi? Ja kuka?
- No on Topi. Ja se Jenni, jost muistaakseni sulle sanoin eile. No kummiski käy tunneilla Yläkokos ja Salome oli kertonunu Miljalle, et toi on ollu jo Topin luon kyläski.
- Auts, Saara irvisti mun kääntyessä kattomaan aina niin mielenkiintoista pöytää yrittäen vältellä pojan katsekontaktia. Kun meidän katseet sit vahingossa kohtas, mutisin huultani purren:
- Lähetää muualle.
Me laitettiin kengät jalkaan ja mentiin mautolle.
- Minnes mennää?
- No vaik yhelle kahvilalle, jos käy, ehdotin hiljaa.
- Käy mulle, Saara sanoi mun käynnistäessä mautoni.
- Et vissii iha oo Topista ylipäässy, vaik nii eile väitit? Saara jatkoi vähän varovaisuutta äänessään.
- No emmä tiiä. Oon mä tavallaa, mut näinki lyhyen ajan pääst tuntuu vaa turhan pahalt nähä se jo jonkun muun kaa.
Vaik mikähän mä olin noin sanoo. Topihan oli alunperin joutunu kattoo mua Jeren kanssa, vaik viel seurusteltiin. Miks tää oli näin hankalaa?
- Oon koko loppuelämäni sinkkuna, mutisin Saaralle voimatta itsekään estää pientä kasvoille karkaavaa hymyä, kun kaverini purskahti nauruun.

Me saavuttiin sille kahvilalle, ja mentiin sisälle.
- Otetaaks jotai? Saara kysyi meidän kattoessa mitä siel myytiin.
- Vaik, totesin haluttomana. Kaikki myytävä näytti samalta mauttomalta. Lopult me päädyttii joihinkin pulliin ja mehuun. Me mentiin kassalle, ja mä lupasin maksaa molempien ostokset. Yllätyksekseni siihen kassalle tuli joku ehkä vuoden, kaks meitä vanhempi miehenalku. Sen paidan luki isolla "kesätyöntekijä".
- Öö tota me otetaa nää, sössötin odottaen et se sano hinnan.
- Kuus euroo, se poika sano. Annoin naama punasena nopeeta ne rahat, ja sit me mentii Saaran kaa terassille ostoksiemme kanssa.
- Toiha oli ihan hyvännäköne, kuiskasin saaden Saaran kattomaan mua ootko tosissas -ilmeellä.
- Ja just sanoit, et oot loppuelämäs sinkku?
- No eihä toi tarkota et oisin heti sen kaa seurustelemaa alkamas. Sitä paitsi sehä oli vanhempi ku me. Mikähän sen nimi oli?
- Oisit kattonu siit nimilapusta? Joku A:lla alkava se oli, Saara nauroi juoden mehustaan. Multa oli kadonnu viimeisetkin ruokahalut, jos niitä muka äsken oli.

Olin ottanu pari haukkua siitä pullasta ja vähän mehua.
- Pitäskö meidän käydä nakkaa nää tonne sisäroskiksee? hymyilin pieni virne kasvoillani.
- Aha, et sen nimen vissiin haluat tietoon? Mikä pakkomielle sulla nyt tuli siihen, Saara kikatti.
- No eiku haluun vaa tietää sen nimen. Jäi vaivaa.
Me mentii siis takas sinne sisälle, ja oikein hitaasti yritin kävellä roskikselle ja takas. Sitä poikaa ei kuitenkaa enää näkyny ollenkaan. Just mun tuuria. Palasin ulos ja kerroin saman Saaralle.
- No unoha se. Oisit kummiski ollu sille vaa joku kesäheila ja muutenki sakkolihaa!
- No hyi, naurahdin meidän kävellessä takaisin mautolleni.
- Ehkä mä vaa sit oon ikisinkku, huokaisin oikeesti vaan vähän harmissani meidän hypätessä kyytiin. Kyl mulle oikeesti sais nyt hetkeks jätkien kaa pelleily riittää.

[Merida]

Parempaan päin

Topi
Oltiin Salomen kanssa yhdessä käyty maneesissa hevosilla, kun ulkona oli nii paska sää. Pakko sanoo et oli menny tosi hyvin, ku oltiin just treenattu puomeja ja kavaletteja itsenäisesti. Sys jäi vielä kylmäämään kultansa jalat ennen kuin Mikko tulisi hakemaan, joten mulla olis aikaa hengailla tallituvassa. Kipaisin portaat yläkertaan ja avasin oven tupaan. Kävellessäni sisään näin Meridan istuvan pöydässä kahvia juoden. Mulle tuli semmoset Awkward Alert - hälytykset päässä, ku mä lösähdin lähimmälle sohvalle.
"Moi", Merida tervehti ja mä vastasin bäkkii jotain samansuuntaista.
Selasin instagramissa Jennin kuvia ja tykkäsin blondin uusimmasta kuvasta. Selatessani kommentteja tajusin yhen Iironki kommentoineen:
"Täydelline muija. ♡"
Kurtistin kulmiani. Ehkä ne oli vaan niin hyviä kavereita. Suljin puhelimeni turhautuneena, mikä oli oikeastaan virhe. Oli nimittäin melko kiusallista olla puhumatta mitään ja kännyköillä tän tyylistä kiusallisuutta sai usein lievennettyä. Olis kuitenkin ehkä töykeetä ottaa puhelin vaan uudestaan esille. Oikeastaan mua ei ees huvittanu. Loin katseen Meridaan, joka oli saanut kahvinsa juotua ja meni tiskaamaan kupin puhtaaksi. Tyttö oli perse tänne päin ja nolona käänsin katseeni poispäin.
"Miten sulla muuten menikää ne jokku kisat?" Tiedustelin ku olin niistä jotain kuullu.


Merida
Olin tullu tallille noin vartti sit, ja päättäny ekaks mennä yläkertaan hetkeks aikaa. Sit pitäs varmaa mennä ratsastamaan Jemmulla puomitreeniä, Peukulle jättäisin tän päivän vapaaks. Siinä kahvia juodessani Topi kummiskin ilmesty mun seuraks, ja olihan se ny pirun vaivaannuttavaa. Poika näytti selailevan puhelintaan, mut mun mennessä tiskaamaan kahvikuppiani oli se laittanut luurinsa pois ja kysyi niistä kisoista. Oli tosi outoa puhella vain ihan normisi, ihan kun ei ois koskaan mitään tapahtunutkaan.
- Menin molemmilla B:n, ja Jemmu ny oli vähän turhankin höslä. Vedätti laukas ja näi. Mut Peukku oli kyl huippuhyvä, on ollu oikeestaa joka päivä täs parin viikon ajan, selitin tajuten sit et pölpätin ehk turhankin paljon. Tuskin poikaa oikeesti sen kummemmin kiinnosti, kunhan halus tän vaivaannuttavan hiljaisuuden pois kuten mäkin.
Laitoin sen kahvikupin muiden viereen kaappiin, ja menin sitten istumaan toiselle sohvista. Olishan se ollu vähä outoo mennä vaa samalle sohvalle.
- Käviks jo ratsastaa? kysyin jatkaakseni keskustelua.
- Joo käytii Salomen kaa. Sä oot vissiin menos viel?
Nyökkäsin todeten ettei puomitreeniin keskittymisestä tulis varmaan mitään Jemmun osalta, kun ilma oli mitä oli.
- Mut pakko yrittää treenaa puomeja, jos sais sit siihe paremmin kontrollii vaik esteilläki, päätin selitykseni kaivaen sitten puhelimeni esille tsekatakseni kellon. Kohta vois lähtee hakee Jemmua tarhasta.


Topi
Tallituvan ovi lennähti auki ja Salome ilmestyi sisään.
"Mikko tuli", punapää ilmoitti pelastaen mut toisaalta melko vaivaannuttavalta hetkeltä.
Ponkaisin sohvalta pystyyn ja kiiruhdin siskoni perään portaisiin. Salome hehkutti mulle vieläkin hyvin mennyttä puomireeniä ja sano et ens kerralla se taitas hypätäkin.
"Mä voisin tulla kans. Ihan hyväks sitä varten jos mä niihin kisoihin tähtään."
"Totta. Tekis sullekki hyvää. Mentäskö jotain 60-70 senttisii näin alkajaisiks? Foxy hyppää kuulemma isosti nii haluisin totutella niihin hyppyihin eka vähän pienemmillä korkeuksilla."
"Passaa mulle", vastasin ja tallin oville päästyämme katsoimme maseentuneena sadetta.<br>Meidän täytyi oikeesti spurtata autoon, että säästyimme edes jonkin verran kuivana. Salome naureskeli että sen meikit oli ihan perseellään. Sitä ei haitannut, kuten ei usein tehnyt. Mua taas vitutti tää kylmyys ja märkyys. Tyyppilline suomen kesä.


Merida
Olin tullut tallilta parisen tuntia sitten kotiin. Kuten olin arvannut, ei Jemmu ollut juurikaan jaksanut ratsastuksen aikana keskittyä. Lopussa se oli kyllä ihan kiva, sit kun se oikeasti alkoi kuuntelemaan pidätteitä mut ei kompastellu jokaikiseen puomiin.
Nyt istuin kuitenkin huoneessani jutellen jossain ryhmässä. Tyypit kyseli ihmisiä nuopparille, mut mä en ehk olis jaksanu. Säpsähdin pienesti, kun huoneeni ovi kävi ja Milja tuli sisään lupia kysymättä.
- Ooks menos koht jonnekki? sinipää kysyi pieni hymy kasvoillaan.
- Riippuu vähä. Minnes sun pitäs kyyti saada? huokaisin katsoen serkkuani.
- Nuopparille, Roope ja nää pyyti, Milja selitti saaden mut pyöräyttelemään silmiäni.
- No mä nakkaan sut, ku mun pitäs itekki oikeestaa mennä sinne. Sama käyttää nää viimesetki lomaviikot järkevästi, hymähdin nousten ylös sängyltäni.
Nappasin mauton avaimet ja otin puhelimeni laturista mukaani. Sen jälkeen hyppelimme serkkuni kanssa alakertaan ja sanoimme Merjalle menevämme nuopparille. Laitoimme kengät jalkaamme ja juoksimme sadetta vältellen sisälle mautooni. Enää reilu puol vuotta, niin olisin täysikänen ja ostasin mahdollisesti tän mauton tilalle auton. No kattos nyt. Pistin turvavyöni kiinni ja käynnistin sitten kulkupelini lähtien tienpäälle.


Topi
Kyllästyttyäni himassa loikoamiseen, lähdin skoban kyydissä ajamaan kaupungille pillurallia. Sen jälkeen suuntaisin nuopparille tai jotain. Mikko ei kuitenkaan ollut vielä vastannut laittamaani viestiin, joten en tiedä oliko jätkästä mulle seuraksi. Pyörin ympäri kaupunkia tähyillen tuttuja. Ihmiset oli kuitenkin lähinnä sisätiloissa, mikä ei ollut mikään ihme tälläsessä säässä. Huristin nuopparin lähistölle ja juuri kun olin menossa Finnkinon ohi, erotin tutun kaksikon. En ollut ensin uskoa silmiäni kun erotin Iiron ja Jennin Finnkinon nurkalla kähmimässä toisiaan.
Mitä vittua? Oliko Salome sitteki oikeessa? Mulla kerkes pyörähtää mielenpäällä vaikka mitä teorioita. Katseeni kiinnittyi kaksikkoon niin kauaksi aikaa, että kääntäessäni katseeni tiehen ajoin vahingossa päin punaisia. Suureksi onnekseni en kuitenkaan jäänyt rekan alle. Hämmentyneenä ja vihaisena yhtä aikaa jatkoin tietäni nuopparille. En oikeen tiiä olinko enemmän hämmästyny vai vihane. Ainakaa se ei ollu mitään kaverillista. Siitä mä olin varma. En vaan olis halunnu myöntää sitä itelleni. Parkkeerasin skoban ja lähdin sitten kypärä ylös nostettuna kohti nuopparia.


Merida
Tultuamme nuopparille menin istumaan sohvalle, missä oli joitain mun tuttuja. Milja katos samantien biljardipyödän luo mis Roope, Eetu ja Pinja oli.
- Mite voi olla enää pari viikkoo kesälomaa? joku marmatti suureen ääneen saaden myöntäviä valituksia.
- No mut hei jotai hyvää tulevas lukukaudes, meil on wanhat! Ninni hihkaisi.
- Stressaa ne jo nyt, Emma huokaisi ja sai monilta, etenkin tytöiltä nyökkäyksiä.
- Mä en varmana ees osallistu niihin, joku poika ilmoitti.
Aloin laittamaan hiuksiani rennolle nutturalle, ja satuin sitten vilkaisemaan ovelle päin. Huomasin Topin tulevan sisälle nuopparille, ja ripustavan kastuneen takkinsa naulakkoon. Se näytti jotenkin tosi oudolta, ehkä jopa äkäseltä. Emmä tiedä mikä nostalginen myötätunnonpuuska muhun iski, mut nousin sohvalta ja lähdin kävelemään ruskeahiuksista kohti.
- Moi, tervehdin saaden vastaukseksi olematonta muminaa.
- Oonks mä tehny ny jotain vai muuten vaa huono hetki? yritin naurahtaa ja katsoin kuinka poika katteli vaitonaisena maata.
- Paska hetki, Topi lopulta murahti. Purin kevyesti huultani koettaen päättää, jättäisinkö jätkän rauhoittumaan yksinään vai päättäisin selvittää mikä Topin tollaseen mielentilaan oli saanu. Päädyin jälkimmäiseen.
- Haluuks jutella, tai kertoo miks? kysyin pientä varovaisuutta äänessäni.


Topi
Kummallista kyllä, Meridan juttelemisen ehdottaminen kuulosti aika hyvältä. Mä nimittäin vaan halusin kertoo tästä jollekki, koska jos en kertois tulis vaan pahempi olotila. Ehkäpä se osais antaa jotain vinkkejä tähön tilanteesee, tollai naisen näkökulmasta.
"No mennää vaik tonne nii selitän", ehdotin viittoen ja lähdin ex-tyttöystävä perässäni kävelemään lukuhuoneeseen, jossa kukaan ei koskaan ollut. Kukapa nyt olisi mitään jaksanut lukea? Joka tapauksessa astuimme huoneeseen jossa on yks sohva, nojatuoli ja no, vitusti lehtiä. Istahdin sohvalle kelaten päässäni Jenniä. Mitä paskaa se oli menny oikein säätämää? Merida istahti jalat ristissä viereiseen nojatuoliin.
"Mm, nii haluuks kertoo mikä sul on?" Merida aloitti varovasti.
Makustelin sanoja mielessäni. Kröhäisin kurkkuani.
"Jenni vaa taitaa säätää sen Iiron kaa ja mua vitutti ko ajoin just Finnkino ohi ja sit ne kaks vaa kähmi toisiaa. Ja kyl se aika paskan olon saa aikaa."
Tyttö kuunteli hiljaa eikä kysellyt enempää. Pidin katseeni lattisssa.
"Nii no tota oisko sul mitää neuvoo tai kato et voiks olla vaa sillei et ne on tyylii kavereita niikö sää ja Jereki? U know et sillai ei mitää enempää?" Sain kysyttyä vaitonaisesti.


Merida
Kuuntelin hiljaa Topin puhetta ja oikeestaan sen sanat sai mullekin aika paskan fiiliksen. Mielessäni jopa tunsin häpeää, toi Iiron ja Jennin juttuhan kuulosti melkein mun aikasemmalta säätämiseltä. Raukka Topi, sil oli koko ajan jotai epäonnee naisasioissaan.
- Oikeestaa en oo enää Jeren kaveri, koin tarpeelliseks korjata ja lisäsin etten ollu puhunu koko jätkälle sen viimesimmän jälkeen. En ees tiedä miks tän halusin pojalle sanoo, kai yritin parantaa omaa hajonaista omatuntooni. Toinen siinä sohvalla istuessaan näytti niin surkeelle.
- Mut niist vinkeist.. Ehk voisit kysyy Jennilt suoraan, et onks sil jotai säätöö sen Iiron kaa? Tosin voi olla et sit se valehtelee, en tiiä en oikee tunne Jenniä, sanoin harkitsevasti.
- Mä oon kyl aika paska antaa näit vinkkejä, möhlinhän sen meidänkin suhteen, lisäsin hymähtäen pieni hymy kasvoillani. Oli vaan niin outoo antaa sun entiselle poikaystävälle seurusteluvinkkejä jonkun toisen tytön kanssa, kun itelläkin oli tunteita toista kohtaan - joita en kyllä halunnut edes itselleni halunnut myöntää. Turhaa itelleni toivon kipinän ylläpitämistä.
- Ootteks te sit Jennin kaa iha vakavissanne? Tai siis sillee, seurusteletteks, kysyin ujosti.
- Tai ei se mulle kuulu, aattelin vaa.


Topi
Naurahdin vähän hermostuneesti.
"Olin kyllä sillä fiiliksellä että antaa ajan näyttää, mut kyllä mä siihen kiinnyin ja näi. Emmä kyllä missää nimessä sanois mitään vakavaa, mut kyl mä ehkä jotain, emmä tiiä", mutisin turhautuneena.
"Mut kuten nähään et ei tästä mitää seurannu. Ehkä tätä on turha alkaa korjailee", huokaisin edelleen ajatukset päässäni pyörien.
"Ehkä mä meen vaa juomaa perseet tai jotai."
Olin jo kääntymässä vahvasti tämän suunnitelman kannalle.
"Ei viinaan voi hukuttaa tunteita", Merida heitti väliin.
Pyöräytin silmiäni.
"Mutta paskan olon voi. Okei mä en ees tiiä miks mä jauhan sulle näitä, sori. Mun ois varmaa parempi mennä jonnekki. Tiiäkkö sää ketää jolla ois viinaa halvalla?"


Merida
- Ei mua haittaa, must on vaa jees et pystyit puhuu tosta, vieläpä entiselle tyttöystävälles, naurahdin sitten jääden miettimään vastausta jälkimmäiseen kysymykseen.
- Emmä kyl tiiä oikein, mulle on yleesä hommannu joku. Aik perseest kun viel puol vuotta täysikäisyyteen, huokaisin johon Topi nyökkäs pienesti.
- Jep.
Sit siihen tilaan laskeutu nolo hiljaisuus. Lopulta Topi nousi seisomaan siit sohvalta ja rykäisi:
- Kai mä yritän vaa ettii jonku jonka vois antaa vettä väkevämpää et voin nollata tän pään. Paskat ajatukset vaa pyörii päässä.
- Voit tulla jatkossaki juttelee. Siis jos haluut, sepitin nousten itsekin nojatuolilta ylös.
- Joo, Topi sanoi ja oli jo astumassa huoneesta ulos, kun päätin avata suuni:
- Topi?
- Mm? poika kysyi kääntyen vielä puoleeni.
- Et ois halunnu tehä tänää jotai? Tai siis joo olit menos vetää kännit, mut kyl sekin mulle käy. Tai jokin muu tekeminen.
Purin kevyesti huultani ja katsoin Topia vaivaantuneena.
- Siis ehotin vaa. Ymmärrän jos se on liia kaverillista tän kaiken jälkee. Ois vaa nii kivaa olla väleissä, niiku kavereit. Ollaanha me jo pari kertaa yritetty, mut aina on menny perseellee ku oon ollu vähä draamaqueen, hymähdin katsoen maahan.


Topi
Raaputin niskaani mietteissäni.
"No tietty, miksei?"
Jäin tuijottamaan tyttöä hämmentyneenä. Kysyin minne Merida halusi mennä.
"Jos sä haluut tosissas juomaa nii mä voin tulla, mutta voidaanhan me tehä jotai mukavempaaki?" Hän selitti eikä vastannut kysymykseeni.
Hymähdin itsekseni.
"Haluutsä niikö mennä leffaa, rannalle, kauppaa vai hä?" Tiedustelin toisen kerran.
"Sä tuskin haluut nähä Jenniä ja Iiroa siel Finnkinol..", Merida muistutti hymynkare huulillaan.
Virnistin takaisin. Vaikka Jennikuvio sai mun olon paskaks, nii tuntu hyvältä jutella Meridan kaa. Se kuitenki yllätys yllätys tuns mut hyvin ja osas piristää.
"Onkoha millane sää ulkona?" Kysäisin kun olimme olleet hetken omissa mietteissämme. Merida kohautti olkiaan. Harpoin ikkunan luokse ja kurkkasin ulos. Ilma näytti olevan selkenemässä, eikä ulkona ollut enää edes tummia pilviä. Nyt pitäs vaan keksiä jotain mitä tekis.
"Noh jos mennää vaa ajelee mautolla?" Ehdotin kun en muutakaan keksiny. Ei mun ollu pakko mennä juomaa. Ainakaa vielä.


Merida
Pojan ehdotus oli ihan kelvollinen, joten nyökkäsin ja lähdin seuraamaan poikaa nuopparin ulko-ovelle.
- Merida minne sä nyt meet? joku, ilmeisestikin Ninni ihmetteli sohvilta.
- Nii? Minne Merida? Vilma virnisti tarkoittaen kysymyksensä kiusaamisena. Olihan se vähän outoo et me oltiin menos jonnekin Topin kanssa.
- Jonnekki vaa ajelee, sanoin huitaisten kädelläni.
- Aa, joojoo, Vilma virnuili saaden multa mulkaisun.
- Milja soita sit porukat hakee sut, huusin vielä sinipäälle joka para-aikaa näytti nauravan jollekin Roopen heittämälle jutulle.
- Juujuu!
Saatuamme kengät jalkaamme astelimme ulos, mis ilma tosiaan oli parantunut. Menimme tien yli parkkipaikalle ja lukituksen avattuani hyppäsimme mauton kyytiin.
- Onks reitti vapaavalintaine, vai? hymyilin vilkaisten turvavyötä laittavaa poikaa.
- On juu, Topi vastasi, joten mä lähdin ajamaan tietä pitkin ja siitä vasemmalle. Pistin radion soimaan hiljaiselle ja totesin, ettei tunnelma ollut enää todellakaan yhtä vaivaannutta kun esimerkiksi tänään aikaisemmin tallilla.


Topi
"Voi taivas, mitäköhä ihmiset taas aattelee", Merru nauroi huvittuneena äskeisistä kommenteista.
"Ei sil oo mitää välii mitä muut aattelee", tokaisin ykskantaan.
Hetken päästä siinä ajellessamme Merida kysyi:
"Haluutsä vielä jatkaa siitä Jenni jutusta?"
Pudistin päätäni kulmat kurtussa.
"En vitus. Oikeestaa mua ei kiinnosta se ollenkaa. Ehkä mä en oikeestaa ees tykänny siitä tai mitään. Tai siis olihan se hyvännäkönen muija ja tällee mut siitä vaa puuttu joku. Mut mua vaan vituttaa se et mul meni Jenninki kaa persellee. Oikeestaa mä en oo ees vihane Jennille vaa itelleni", avauduin hirveän sepustuksen.
Tyttö nyökkäsi myötätuntoisesti ja keskittyi sitten ajamiseen. Käänsin katseeni oikealle tähyilläkseni ulos ikkunasta. Maisemat menivät hiljaksiin ohitse. Me ei oltu varsinaisesti menossa mihinkään. Ehkä hyvä niin.

Jonkun matkaa ku oltii ajettu ja juteltu, erinäisist asioista, siirty juttelu pikku hiljaa meidän eroon ja kaverillisiin väleihin.
"Ois oikeesti hyvä jos pystyttäs olla kavereita tai ees sinnepäin", Merida totesi.
"Joo ois se mustaki hyvä", virnistin katsoen tyttöä hetken viiveen ajan silmiin.
"Onko sulla ollu joku jätkä?"


Merida
Topin suora kysymys sai mut vähän hämilleen, mut mikäs siin jos se halus tietää. Ensinnäkää ei ollu paljoo kerrottavaa ja toisekseen olinhan mäkin perillä sen naisasioista.
- Oikeestaa oon vähä pitäny taukoo poika-asiois, naurahdin jopa vaivaantuneena.
- Aijaa, kuin sä sillee?
- No eihä teist jätkist oo ku harmia, virnistin leikilläni ja tökkäsin Topia kyynerpäälläni.
- Ei oikeesti. En vaa jaksanu säätää mitää sen meidän jutun jälkeen. Tallil on kyl kuulemma juoruttu et mul ja Lucalla on jotai, et ei kannata ihmetellä jos kuulet tollasta, hymähdin sitten pysähtyen liikennevaloihin.
- Joo, siel niit juorui riittää, Topi naurahti pienesti. Nyökkäsin ja lähdin jatkamaan valojen vaihtuessa suoraan.
- Must on tosi jees et kaiken sen jälkee voidaa viettää näi aikaa. Tuntu aika toivottomalta ajatukselt sillo ku seisoin sun huoneen ovel vissiinki reilu kuukaus taaksepäin, hymähdin kääntyen oikealle.


Topi
"Hah jep", naurahdin keveästi.
"Onhan täs tapahtunu kaikkee", lisäsin sitten.
"Mut hei pitäskö mennä nyt tän kaveruuden tai mikä myt onkaan kunniaks vaikka maastoon joku päivä? En kyl tiiä otanks Jemmun vai Peukun", Merida ehdotti.
"Joo mennää vaa. Mä en vaa tiiä pysyks mein peräs ko me mennää nii lujaa", vitsailin.
"Just. Kyllä mäki voin lujaa mennä", Merru heitti takaisin.
Tuhahdin huvittuneena.
"Niin varmaan."
Juttelimme jotain tallista ja tulevasta maastoreissusta.
"Ainii ja kyl me mun puolesta voidaan sanoo ihan kavereiks", tokaisin saaden Meridalta hymyn.
"Hyvä. Kaveri onkin huomattavasti helpompi nimike kuin että ex-poikaystävä, jonka kanssa ollaa nykyään ehkä ihan ok väleissä."
Repesin nauruun ja Merida samoten. Hekottelimme jonkin aikaa, kun palasimme mautolla nuopparin pihaan. Kun Merru oli saanut mauton pysäytettyä, nousin kyydistä ja kiiruhdin skobani luo.
"Hei kaveri, kiitti oikeesti ku autoit piristämää", virnistin laittaessani kypärää päähäni.
Merida hymyili vähän.
"Eipä kestä. Mä taidan ehkä sittenkin hakea sen Miljan jos se enää tuolla on",tämä sanoi ja lähti sitten talsimaan nuopparille päin.
Istahdin skootterin päälle ja polkaisin kakstahtisen menopelini käyntiin. Sen tehtyäni lähdin kaupungin kautta ajelemaan kotia päin. Ehkä vaivaantuneet hetket ja tilanteet ois meidän kohalla loppusuoralla.

[Merida]

19. elokuuta 2016

Merida
Tulin tänään tosi oudoilla fiiliksillä pois tallilta. Luca oli taas onnistunu saamaan mut ihan hämilleen sen tempauksilla. Sit samalla mulla pyöri mielessä eilinen mun ja Topin pitkä tuijotus lantalalla. Kuulin jopa tallilla juoruttavan, et säädin molempien jätkien kanssa yhtä aikaa, leikin niitten tunteilla. En mä edes tiennyt mitä mä tein. Enkä menis takuuseen et kummallakaan niistä edes olis mua kohtaan tunteita joilla "leikkiä". Joka tapauksessa, eka se oli ihan et Topi, mut sit erottiin. Sit se oli pelleilyy Lucan kanssa, nyt ehkä muuttumassa joksikin muuksikin, mut samaan aikaan mulla ja Topilla tuntu olevan jotain. Emmä tiedä, miks ihmissuhteet on näin hankalia... Olipahan miten oli, niin tänään me mentäs Topin kaa sinne elokuviin.
Kello oli ihan just yhdeksän, eli pojan pitäs tulla hakee mut. Ilma oli jo vähän syksysempi, joten olin suosiolla laittanut mustat pillifarkut ja pinkin hupparin, sekä jalkaan converset. Itse matkallakin vois tulla muuten kylmä, kun me oltas kumminkin menossa skoballa. Pian tuttu jätkä ajoikin talomme eteen, ja mä lainasin niiltä kypärää - omaa kun mul ei ollu.
- Moi, tervehdin hymyillen ja pistin sitten kypärän päähäni. Topi vastas mun tervehdykseen mun istahtaessa pojan taakse. Tartuin kevyesti poikaa kyljiltä kiinni ja ilmoitin olevani valmis:
- Mennään vaan!

Topi
Lähdimme ajamaan ja Merida oli kietonut kätensä ympärilleni. Ajoimme keskustaan Finnkinolle parissa minuutissa. Päästyämme perille, nousimme skoban päästä ja riisuimme molemmat kypärämme. Merru ojens kypäränsä ja mä laitoin sen ja omani skoban säilytystilaan.
"Onneks pian saa autokortin", totesin ja Merida nyökkäsi.
"Niimpä. Pääsis vähä kovempaa ku mautolla."
"Totta", naurahdin ja lähdin tyttö vanavedessäni kohti Finnkinoa.
Menimme lipunmyyntiluukulle ja Merida alkoi tiedustelemaan minkä elokuvan katsoisimme.
"Jonku romanttisenko?" tummatukkainen heitti lievästi hymyillen.
"No ihan aattelin et vaikka toi Suicide Squad? Vaikuttaa ainaki semi mielenkiintoselt. Vai kelpaaks sulle?"
"No joo kelpaa", Merida totesi ja kohensi hiuksiaan.
Tyttö näytti mietteliäältä, ihankuin joku olisi tätä painanut. En kuitenkaan jäänyt miettimään asiaa, vaan maksoin liput ja lähdimme yhdessä sisälle elokuvateatteriin.

Ennen elokuvan alkua otimme snäppiin huvikseen yhteiskuvia mystoryyn ja Aleksi ihmetteli leffaseuraani. En vastannut pojan snäppiin vaan jäin miettimään kysymystä itsekin. Kuka nyt lähtisi leffaan exän kanssa, joka oli suhteen aikana pettänyt luottamuksen ja tehnyt joitain asioita, joita moni ei anteeksi antaisi. Halusin kuitenkin sysätä asiat mielestäni ja antaa vielä yhden mahdollisuuden sille, mitä tapahtuisi. Eron jälkeen kun välimme oli paremmat, olin mä vasta tajunnut kui paljo mä oikeesti tytöstä välitin. Nyt Merida kuitenkin tuijotti puhelintaan ilmeettömästi ollen jollain tapaa poissaoleva.
"Onko sulla kaikki okei?" Kysyin hieman huolestuneisuutta äänessäni.

Merida
Elokuvan alkuun oli vielä aikaa, oltiin nimittäin tultu ihan ajoissa. Laitoin snäppiin muka artisti kuvan elokuvalipuistamme ja sitten nopean selfien pojan kanssa. Sen jälkeen laitoin iphoneni näyttölukitukseen ja Topin selatessa hetken puhelintaan mä vaivuin ajatuksiini. Lähinnä mietin tätä Lucas-Topi -kuviota. Havahduin vasta, kun poika kysyi oliko mulla kaikki okei. Käännyin katsomaan ruskeahiuksista ja päädyin sanomaan pieni hymy kasvoilla:
- On joo.
Topi kohotti kulmakarvojaan ja naurahti pienesti:
- Hei, kyl mä viel sen verran hyvin sut tunnen et tiedän ettei oo.
Hämmentyneen ja vaivaantuneen sekotusmaisesti rykäisin siirtäen pari hiussuortuvaa kasvoiltani pois.
- Emmä oikein tiiä. Ollu paljon ajateltavaa täs, mutisin ja laskin katseeni sylissäni olevaan puhelimeen.
- Esimerkiks mitä? jätkä jatko hiillostamista, kuitenkin ihan lempeesti kysyen.
- No, oot varmaan huomannu ton mun ja Lucaksen säät- tai siis, esityksen. Tai en mä tiiä mitä se on.. Mut tallilla liikkuu ties mitä juoruja. Myös meistä, sanoin vilkaisten Topiin varovasti.
- Aijaa, mitä?
Purin kevyesti huultani ja katsoin poikaa epävarma hymy kasvoillani:
- Uusin varmaan sellanen, et oltas... No, nuoleskeltu eilen siel lantalalla. Ja et säätäsin sun ja Lucaksen kanssa yhtä aikaa. Todellisuudessahan en kyl oikeestaa kummankaan teidän kanssa.
"Kai?" lisäsin loppuun mielessäni, mut sitä en ääneen sanonut.
- Mut joo. Mieles on vaa pyöriny paljon kaikkee, päätin puheeni kun välillemme tuli hetkeksi aikaa hiljaisuus.

Topi
Kuuntelin Merrun selityksiä hämmentyneenä. Ilmeisesti Lucalla ja sillä oliki jotain. Vittu. Meidän välille laskeutunu hiljaisuus katkes kun mä avasin suuni.
"Ootsä tosissas sen Lucan kanssa?"
Huomasin itekkin mun äänen olevan kolea.
Meridaa pudisti päätään hieman sekavana.
"Emmä tiiä. Tai siis.."
Ynähdin irvistäen. Vai et sellane keissi. Mua alko kaduttaa et ees joskus taannoin erottii. Yhtäkkiä kuulutettiin elokuvan alkavan. Lähdimme elokuvahalliin, jossa leffa oli jo lähtemässä pyörimään. Edelleenkin hieman hiljaisina etsiydyimme paikoillemme. Päätin antaa tytön olla ihan rauhassa kun kerran sillä oli niin paljon ajateltavaa. Mainoksien pyöriessä näytöllä selasin puhelintani, Meridan taas pohdiskellessa asioita. Ilmeisesti hänkin sai tarpeekseen miettimisestä ja nappasi puhelimen kouraansa. Ehkä me juteltas lisää tän elokuvan päätyttyy.

***

Merida
Parin tunnin jälkeen suurella ruudulla alko pyörimään lopputekstit. Ihmiset alko keräämään kamppeitaan ja lähti sitten uloskäynnistä pois. Niin mekin Topin kanssa tehtiin, kun oltiin eka venailtu jonkin aikaa tungoksessa. Päästyämme ulos olin melko pirtee ja hyvällä päällä, leffa oli saanu mut unohtaa kaikki nää suhdesotkut.
- No, mitä mielt olit tosta leffasta? kysyin pieni hymy kasvoillani.
- Iha jees, mut oon mä parempiaki nähny, Topi totesi vilkaisten mua.
- Entä susta?
Kohautin olkiani ja kerroin olevani oikeastaan tosi samaa mieltä. Kävelimme hetken matkaa elokuvan juonenkäänteistä jutellen, kunnes hiljenimme molemmat hetkeks.
- Totaa, Topi alotti hiljentäen vähän kävelytahtiamme.
- Nii?
- Onkse sun ja Lucan juttu oikeesti miten vakavaa?
Vilkaisin poikaan yllättyneenä. Sitä tais ihan oikeesti kiinnostaa. Mut mistä syystä? Olin käsittäny Jenni-jutun jälkeen et meil ei ollu enää mitää meneillää. Toisaalt nyt vaikutti vähän toiselta.. Kasvoilleni lipui pirullinen virne ja nappasin Topia leikilläni kädestä:
- Mitä, onks joku vähän mustasukkanen?
- No en, kunhan kysyin, Topi mutisi irroittamatta kuitenkaan otetta kädestäni.
- Mut iha tosissaa, oon itekki miettiny sitä. Mut en vaa iha oikeesti tiiä. Luca on kyl kiva ja sil on hiton hauskoja juttuja, mut.. En tiiä onks tää juttu sitä tuntilaisten kiusaamista vai mitä. Et en oikeen osaa vastata tähän itekkää, huokaisin tajuten miten sekavalta kuulostin. Kaikki jutut oli vaan niin auki.
- Toisaalt en oo ainakaa toistaseks kuullu Lucalt mitää sen kummempii rakkaudentunnustuksia, naurahdin keventääkseni tunnelmaa. Huomasin yhä pitäväni Topia kädestä kiinni, mut ei poika ainakaan toistaiseksi ollut nykinyt kättään pois.

Topi
Meridan mustasukkaisuus kysymys oli saanut mulle virneen kasvoille. Olin toistaiseksi helpottunut ettei heidän välillään ainakaan ollut mitään ilmiselvää. Kävelimme edelleen käsi kädessä semi lähekkäin. Naurahdin itsekseni vielä uudemman kerran mustasukkasuus kommentille.
"Mitä sä naurat?" Merru kysy.
"En mitää", hymähdin.
"Tyhmää ku et kerro mulle", Merru mutisi esittäen suuttunutta.
Tyttö nykäisi "vihoissaan" kätensä irti ja käveli kauempana.
"Hei no sori", lepyttelin ja kävelin melkein kiinni tyttöön.
"Anna se käsi takas", pyysin suu mutrussa.
Hymy pääsi karkaamaan tytön huulille. Hapuilin Merrun käden omaani virnistäen pakostakin.
"Haluatsä viel tehä jotain?"

Merida
Vilkaisin kysymyksen esittäneeseen poikaan ja annoin katseeni viipyä pidempään silmissä. Tuntu melkein kun oltas oltu niinkuin ennen vanhaan. Ajatus sai mut hymyilemään ja tuijottamaan jopa niin kauan, et Topikin huomas sen:
- Mitäs sä tuijotat? ruskeahiuksinen naurahti saaden mut puremaan kevyesti huultani.
- En mitään, hymähdin hetken kuluttua ja pidin katseeni tiessä.
Ai miten niin mua on sanottu tilanteeseen tarttuvaks ja ailahtelevaiseks? Mulla ei ollu hajuakaan mitä ton jätkän pääkopassa liikku, enkä ollut omistakaan tunteista selvillä. Silti mä vaan jotenkin lujensin otetta toisen kädestä ja sanoin:
- Tai ehk kumminkin jotain.
Vetäisin pojan kädestä kahden rakennuksen väliselle kujalle ja hänen seuratessa suosiolla laitoin selkäni seinää vasten, Topin tullessa mukanani eteeni.
- Mitä sä meinaat? Topi naurahti kuivasti, selkeesti tilanteesta hämillään. Tuijotimme jälleen toisiamme tuttuun tapaan hetken aikaa, kunnes päätin vain tarttua tilanteeseen. Anything to lose? Ok ehkä mun ja Topin ystävyys, mut otin riskin. Kumarruin kevyesti eteenpäin ja kuukausien tauon jälkeen suutelin Topia. Hetken kuluttua irrottuduin ja katsoin jätkää edelleen silmiin.
- Sori, ite halusit tietää miks tuijotin, hymähdin purren kevyesti huultani, pitäen edelleen katsekontaktin.

Topi
Merrun puolelta suudelma oli tullut miltei varoittamatta. En silti voinut väittää ettenkö olisi sitä suunnilleen toivonut. Kylhä se ny tuntu helveti hyvältä. Tytön pyydellessä anteeksi, mä vain virnistin. Katsoin tytön kasvoja,jotka olivat kääntyneet viekkaaseen hymyyn.
"Ilmeisesti ei haitannu?"
Pudistin päätäni nauraen. Silmäilimme toisiamme useiden minuuttien ajan vaitonaisina. Annoin käteni laskeutua tytön vyötärölle kevyesti. Kasvoilleni levisi virne. Kumarruin kuiskaamaan Meridan korvaan.
"Haluutsä kuulla salaisuuden?"
Kuulin myöntävän kuiskauksen. Hengähdin hieman ja tytön hajuveden tuoksu leijaili ilmassa.
"Ootsä varma?" Varmistin viivytellen tahallani hetkeä.
Merru hihitti hieman ja vannoi olevansa valmis. Toivoin kyllä tosissani tytön olevan oikeasti valmis. Joka tapauksessa haluaisin sen sanoa. Tapahtu mitä tapahtu. Tuskin mä sitä katuisin. Henkäisin syvään.
"Mä taidan edelleen rakastaa sua."

Merida
Vihdoin odottelun jälkeen Topi sanoi "salaisuutensa", ja tulihan se ihan saatanan puskista. Viime päivien pientä epäilyä lukuunottamatta olin jo totutellut ajatukseen, et Topi oli päässy musta yli ja halus jatkaa eteenpäin. Tuijotin vain hetken jätkää suu auki, enkä oikein osannut sanoa mitään. Olin vain niin hämmentynyt.
- Oikeesti?
Topi nyökkäs pitäen mua edelleen lanteelta kiinni ja katsoen silmiin.
- Oikeesti.
Väistin sivulle pari askelta outo fiilis päällä, jolloin poika huokaisi syvään:
- Noni mä kusin tän homman.
- Eei, ei. Siis et, henkäisin palaten jätkän eteen.
- Mä vaan... Mikä se Jenni-juttu oli? Ja ne muut välttelyt ja kaikki nää, jatkoin ihmeissäni.
- Luulin eka et en enää välitä susta. Mut sit ku meil oli paremmat välit ja oltii taas enemmä toisten seuras nii...
Topin ei tartennu enää jatkaa lausettaan, kun mä nojauduin halaamaan sitä. Sekin kietoi kätensä mun ympärille, ja me oltiin vaan hetki niin.
- Mun pitäs varmaan mennä koht kotiin. Lukion ah nii ihanat tehtävät odottaa, kuiskasin halaten poikaa lujaa.
Toisaalta musta tuntu pahalta etten sanonu takas et rakastan sitä. En vaan kyenny siihen. Ei ollu kyse siitä etteikö mul olis tunteita tai että en jopa rakastais halaamaani jäbää. En vain uskaltanut. Jos tää kaikki särkyis vielä. Enkä sitä paitsi ollut ihan varma, mitä mun ja Lucan välillä oli meneillään.

[Salome]

Bettiinaa kattomassa <3

Oltiin sovittu Mervin, Bettiinan nykyisen omistajan kanssa että tulisin tammavarsaa kattomaan. Eihän siinä muuta kuin kylässä olleet serkut matkaan ja menoksi! Olihan se jo täyttämässä pian kolme vuotta (ei reaali) ja olin sitä käynyt vain kerran katsomassa. Huonosti menneiden kisojen jälkeen olin alkanut kaipaamaan poniaikoja, Biancaa ja pikku Betttiinaa. No, tapaaminen sovittiin, vaikka huonoa säätä siellä etelämmässä päin oltiinkin luvattu. Tamma oli oikein seurallisen oloinen, aivan emänsä näköinen ja noh ihan vastustamaton! Taisin mä pari kyyneltäkin tirauttaa kun ponia hellimässä kävin.

Ponikuumehan siellä käydessä myös nousi. Saa nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kyllä mulla on muhinu mielessä ajatus sellasesta puksuponista, jonka kaa vois hömppäillä. On ne ponit kuitenkin sellasia rakastettavia palleroita. Kuka nyt ei poneista tykkäis?

[Topi]

Uusi alku...?

Merida

Vilkaisin vähän hermostuneena itteeni peilistä. Mul oli mustat farkut ja valkee adidaksen huppari, luultavasti näillä pärjäis jo vähän viilenneessä syysilmassa. Nappasin iphoneni pöydältä ja hyppelin alakertaan, missä haukat aka Mirka ja Milja kiinnitti heti huomiota lähtööni.
- Minne meet? Mirka uteli ärsyttävän kiinnostuneena.
- Nuopparille, totesin lyhyesti ja aloin laittaa jalkoihini toistaiseksi valkoisena pysyneitä Converseita.
- Ethän sä oo käyny siel tyylii koko syksynä? Nyt vaa yhtäkkiä. Kummiski joku jätkä kierroksissa, Mirka naureskeli saaden Miljankin liittymään keskusteluun:
- Se säätää taas jotai Topin kaa, ei sil ketää uutta oo.
- Merida ei, ei exiä, Mirka pudisteli päätään. Sain solmittua kenkäni kiinni, ja nappasin mauton avaimet käsiini:
- Ei meillä ole mitää meneillään, ja vaik oiski nii se ei teille kuulu.
Avasin oven ja astuin ulos. No hups, saatoin vähän kieltää tiettyjä asioita. Kyllä meidän välillä jotain oli, mut ainakin toistaseks oltiin ihan kaveripohjalla menossa tapaamaan. Hyppäsin mautoni kyytiin ja lähdin ajamaan kohti nuopparia vähän jännittynein fiiliksin. Saispa nähdä mitä tästäkin tulis.

Topi

Hurautin skootterillani nuopparin pihaan. Nappasin kypärän päästäni ja annoin sen jäädä skootterin päälle odottamaan. Haroin vähän hiuksiani ja lähdin sitten kävelemään rakennukselle. Sen edustalla mua tuli vastaan Elsa, joka yllättävästi oli ilonen mun näkemisestä. 

"Ai säkin täällä?" Pinkiksi hiuksensa värjännyt Elsa nauroi.

"Joo tietty", naurahdin ja vetäisin oven auki. 

Tyttö liittyi seuraani ja nousimme portaat ylös nuorisotiloihin.

"Haluutsä lähtee tän jälkeen ajelee? Mä sain mun apikan taas kuntoon."

"Katotaan. Etten liikaa tuu sosiaaliseks", vitsailin.

"Pitää olla ilonen et oot ees täällä."

Pääsimme narikoille ja kyttäsin puhelintani Merrun viestien varalta. Mun puhelin päästi äänen ja odottamani viesti tuli. Tyttö kerto just tulleensa alaoville.

"Hei ootas. Mee sä vaan mä käyn tuolla", hukkasin Elsalle ja lähdin portaita takas alas.

Merru seiso ovella puhelin kädessä.

"Moro", virnistin ja kehotin sen lähtemään mukaan ylös.

"Täst on muutes aikaa ku kävin viimeks nuopparilla", tyttö huomautti.

"Itelläki. Mut mennääks pelaa vaik änäripeli? Tai siis jos uskallat ku pesen sut siin ihan kuus nolla."

"Ootas vaan. Tuut yllättyy tuloksesta!" Tummahiuksinen mylvähti.

Pelihuoneessa oli Aleksi ja Markus. Ihme ku kaks lätkäjätkää pelaas täällä änäriä, ku ne ois voinu olla oikeesti treenaamas.

"Moro Topi", Aleksi tervehti. 

Istahdin sohvalle poikien viereen Meridan istuutuessa viereeni.

"Antakaa mulle ohjain nii mää voitan teiät kaikki", tyttö uhosi vitsikkäästi.

"Just. Enpä uskois", Markus puuskahti ja antoi tytölle pleikkariohjaimen.

Ensin Merida pelas Aleksia vastaan ja ihme kyllä se voitti. Ihmeteltii jätkien kaa et oliko se treenannu tai jotain.

"Never knows. Okei nyt pelaan sua vastaa."

Mulle annettiin kans ohjain. Aluks peli tuntu menevän mun osalta hyvin ja sainpari maalia vedettyä. Vieressäno istuva muija kuitenkin pelaa sen verran hyvällä strategialla etten ollu peräs pysyy. Toisella puolella istuva Aleksi repes räkäseen nauruun ku Merida voitti toisen kerran putkeen.

"Sä voitit mut?" Hämmästelin luoden katseen tyttöön.

"Mähän sanoin et tuut yllättyy. Mä oon kato aika pro täs", Merida hehkutti.

Merida

Katoin Topia virne kasvoilla. Toinen oli oikeesti tainnu kuvitella et voittas. Jos nyt myönnetään, niin olin itsekin vähän hämmentynyt. Olin mä änäriä ennenkin pelannu, mut siitä oli jo hetki aika. Mun pelitaidot tais kummiskin olla vielä tallella.
- En mä ny uskonu et sä oikeesti oisit ollu noi hyvä, Topi nauroi kiusaa äänessä.
- Ei kannattas aliarvioida, totesin tuupaten poikaa kevyesti kylkeen.
- Toi nyt oli varmaan ihan vaan vahinko, Topikin virnisti ja tökkäs mua takas.
- Relationship goals, se Topin kaveri Aleksi kommentoi. Vilkaisin Topia sivusilmällä ja rykäisin. Oliks sen kaveri ymmärtäny vähä väärin?
- Niin siis tota, mehän ei seurustella.
- Se oli vitsi, Aleksi nauroi saaden mutkin hymähtämään huvittuneena.

Pelasin vielä yhden kerran Topia vastaan, ja täl kertaa se voitti. Mähän kattokaas annoin sille vähän säälipisteitä.. Pelien jälkeen me päätettiin mennä oleskelutiloihin.
- Mennään tonne sohville, Topi ehdotti ja nappas mua kädestä. Ilmeisesti viedäkseen ihmisjoukon läpi, mut ei se mua haitannut. Istahdimme sohvalle vierekkäin, ja saimme parilta puolitutuilta ihmisiltä tietäväisiä katseita. Kaivoin puhelimeni esille ja luin nopeasti siihen tulleet ilmoitukset.
- Aa, no nyt tiiän minne katosit. Et oo vissiin mun kaa lähössä ajelee illemmal? paikalle ilmestynyt Elsa kysyi. Äänestä saattoi kuulla pientä kateellisuutta.
- Pitiks teidän tavata? ihmettelin katsoen vuoroin Elsaa ja Topia.

Topi

Siitä synty pieni awkward hetki.

"Siis emmää mitää oo sopinu. Kattoo sitte illalla", selvitin Elsalle joka tuppautu mun toiselle puolelle istumaan.

Merida kävi hieman vaivaantuneeks ja tuijotti puhelintaan. Mä vaan mietin miks Elsan piti siihen tulla, ku se ois voinu mennä johonki muualle. Emmä tiedä miten se sen persettä kutkutti et oltii taas Merrun kaa hyvis väleisä. Ehkä se oli mustis.

"Kävittekö pelaa NHL:ää?" Elsa tiedusteli multa.

"Joo. Ja toi yks oli jotenki erikoisen hyvä", naurahdin ja tönäisin tyttöä pienesti.

Meridan kasvoille pääs pikane hymy.

"Niin tosiaan kävi. Eihä Aleksi ja Topi ollu ees hyviä."

"Joo eihän ne oo", Elsa myötäili.

Merru otti snäppejä, joten nojauduin tyttöön päin tunkien mukaan kuvaan.

"Saanks laittaa Mystoryyn?" Tummahiuksinen kysyi pieni virne huulillaan.

"Joo saat. Kaikki kyl alkaa jotai kuvittelee mut eihä se mitää."

"Näh. Tuskin", Merida hengähti ja laittoi kuvan Mystoryynsa.

Nojasin edelleen tytön olkapäähän ja härnäsin tätä painelemalla snäppejä joillekki randomeille. Elsa yritti osallistua mutta huomatessaan ettei saanut huomiota, se siirtyi pian toiselle sohvalle.

Merida

- Et kyllä laita tolle! Se on joku random joka on ollu mun kaa vaa yhellä samalla kurssilla. Etkä sille ainakaa! Oli yläasteel mun luokal, nauroin estellen Topia painamasta ihan ketä tahansa lähestyslistalle. Lopulta en edes ollut varma ketkä kaikki oli valittuina, mut pistin snäpin vaan menemään.

- Anna sun puhelin, sanoin ojentaen käteni.

- Miks? Topi sano epäileväisenä mut anto kuitenkin puhelimensa. En vastannut pojalle vaan koetin avata sen näyttölukitusta, jonka se lopulta joutu avaamaan ite. 

Menin snäppiin ja otin pari kuvaa tunkien ne noin sekunniks mystoryyn. Sivusilmällä näin Topin tekevän samaa mun puhelimella. 

- Tossa, ojensin puhelimen pojalle takaisin ja sain vastapalkaksi omani. Huomasin ovelle vilkaistessani yhtäkkiä tutun sinipään, joka astui sisään Roopea kädestä pitäen. Milja oli ilmeisesti tullut Roopen kyydillä.

- Mistä lähtien Milja on kulkenu käsi kädessä jätkien kanssa? Topi naurahti hiljaa korvaani saaden pienet kylmät väreet kulkemaan lävitse.

- Enks oo kertonu? Ne seurustelee nykyään, selitin katsoen kun uusi pari meni varmaan Miljan toimesta tarkoituksella istumaan meistä kauaksi. Mua sinipää kyllä välillä vilkuili pirullinen ilme kasvoillaan. No okei, saattohan tää vähän näyttää epäilyttävältä kun istuttiin näin lähekkäin Topin kanssa.

- Pitäskö meidän mennä jonnekin muualle? kysyin lopulta kun mua alko häiritsemään jatkuva serkkuni vilkuilu.

Topi

Merida ehdotti muualle menemistä, joten pian istuttiinkin ulkona, tutulla kivimuurilla. Tääl oliki tapahtunu vaikka mitä. Ulkona oli semi kylmä ja Merida valittikin kylmyydestä. Herrasmiehenä annoin sille oman takkini hartioille. Istuin hieman lähemmäs ja kiedoin toisen käteni tytön ympärille pitääkseni tämän lämpimänä.
"Onks toi tommone perus gentleman moovsi?" Tyttö kiusasi.
Virnistin ja vaihdoin aihetta.
"Mistä asti Milja ja se Roope on oikeen ollu yhessä?"
"Ömm en oikeen oo varma. Jonku aikaa jo", kertoi Merida hartioitaan kohauttaen.
"Aa. Minkäköhä takii se virnuili sulle koko ajan?"
"No mitäs luulet. Se varmaa kuvittelee jotai", Merida puuskahti.
"...Kuten varmaa moni muuki niitte snäppien perusteella", jatkoin.
Merru katto mua huvittuneena. "Ihan varmasti saan kuulla tästä Mirkaltaki."
"Pitäskö sitte antaa sille kunnon jutun aihetta?" Vihjasin hymynkare huulillani.
Tummahiuksisen huulilla käväisi viekas hymy, kun kumarruin tätä päin suudellakseni. Ennen kuin kerkesimme edes kunnolla suudella, kuulin jonkun vislaavan takanamme. Erkanin Merrusta ja katsahdin selkäni taakse kummastuneena.
"Vai tämmösiä 'kavereita' te ootte?" Elsa kommentoi ivalliseen sävyyn.
Se oli tullut ulos tupakalle. Katsahdimme toisiimme epävarmoina. Merida puri huultaan. Olin just sanomassa jotain Elsalle, kun se käveli meidän luo.
"Haluuks sä?" Elsa kysäs ja ojens ystävällisesti Meridalle tupakkaa.
Huomasin että Merrulle tais olla vaikeet kieltäytyy.
Pudistin päätäni.
"Sil voi olla muuta tekemist", veistelin ja torjuin Elsan tarjouksen.
Olkiaan kohauttaen pinkkihiuksinen katosi rakennuksen nurkan taakse.
Merida katsahti mua nauraen. "Mä oisin voinu halutakki sen tupakan."
Pudistin päätäni. "Et ois."
Tuo irvisti. Oisin hyvinki voinu suudella sitä uudestaa, mut en tehny sitä. Kyse ei kuitenkaan siitä ettenkö ois halunnu, mutten kehdannu. En vaikka Merida kattoki mua sillai vastustamattomasti silmiin. Mä vaan sneakysti käänsin aiheen Anneli Aueriin.

Merida

Katsoin kulmat koholla poikaan, joka vain vaihtoi puheenaihetta yllättäen. Eikö meillä ollu just momentti, et melkein suudeltiin?
- Mitäs toi nyt oli? kysyin sivuuttaen jätkän yritykset puhua Anneli Auerin tapauksesta.
- Ai mikä?
- Tyhmä. No toi äskönen hetki. Onks tää joku sun opetushetki et jos otan tupakkaa nii en saa pusuja? virnistin kysyen kuitenkin samalla ihan tosissaan.
Topi vain naurahti huvittuneena, muttei vastannut.
- Mut sä kielsit tupakan, kyl sun nyt jotain pitää mulle antaa, valitin kääntyen kattomaan Topia silmiin.
En oikein osannut lukea sen kasvoilta mitä se aatteli, mut meidän välille tuli taas sellainen tuijotushetki mitä tallilla oli ollut. Päätin päättää tilanteen niin kuin tallillakin, ja kumarruin suutelemaan Topia.
Pitihän mun nyt jotain tehdä sen eteen, etten turhaan kuuntelis koko loppuiltaa Mirkan ja Miljan teorioita siitä mitä meidän välillä oli meneillään. Irrottauduin pojasta kattoen vielä suoraan silmiin, ja mun kasvoille levis hymy:
- Ihan tosissasko olisit mieluummin puhu jostain Anneli Auerista?

Topi

Naurahdin hieman. "No ehkä en."
Katsahdin jälleen tyttöön, joka hymyili pienesti. Se loi muhun pitkän katseen.
"Mitä?" Kysyin kummastuneena ja katsahdin mun selän taa.
"Ei mitää", Merida vähätteli.
Otin kännykän esille ja siltiki näin mun silmäkulmasta et se vilkuili mua. No anto vilkuilla. Repesin ääneen ja kysyin toistamiseen miks se tuijottaa.
"Ei edelleenkää mitää."
Pudistin päätäni nauraen.
"Ei oo kivaa ettet kerro mut en mä sua voi pakottaa", mutisin ja vedin tytön lähemmäs viereeni.
Sit me vaan istuttii siin hiljaa ja katteltiin puhelimia. Väliin toinen aina näytti jotain hauskaa vastaan tullutta meemiä, mut oltiin aika rennosti siin. Oltiin lähekkäin ja haistoin tytön hajuveden. Merida alko nauramaan ku mä kumarruin ja yritin haistaa miltä se tuoksuu.
"Mitä sä oikeen teet?"
Tummahiuksinen työnsi mut nauraen kauemmas.
"Mä vaan halusin tietää mikä toi tuoksu sul on", selitin virnistellen.
"Toivottavasti ei kovin paha", Merru toivoi ja yritti vaivihkaa itekki haistaa hihaansa.
"Ei tarvii huolii. Just hyvä tuoksu."
"No hyvä ku mul ei oo ees hajuvettä tänää", tuo kiusoitteli ja virnisti sitten lainaten mun sanoja: "Just hyvä tuoksu."
Ai perkele toi muijahan kiusas mua ihan selvästi.

Merida

Katoin Topia silmiin nopealla vilkaisulla ja laskin sitten pääni sen olkapäälle lepäämään. Tää alko tuntuu samalta kun ennen vanhaan. Kuinkahan kauan meidän erosta ees tällä hetkellä oli? Aika monta kuukautta. Katselin hetken sivusilmällä kun Topi selaili sosiaalisia medioitaan, mut muuten me pysyteltiin hiljaa.
Mul ois oikeestaan ollu puhuttavaa. Sanat poltteli kielellä, mut jotenki en saanu mitään sanotuksi. Katsoin vaan kun ruskeahiuksinen selaili puhelintaan. Mua esti puhumasta ehkä pieni pelko, et tää kaveruus vois loppua. Tai tää vähän erikoisempi kaverisuhde, jossa me nähtävästi pussailtiin joka kerta kun nähtiin.
- Tiedäks mitä? huokaisin suoristaen asentoani.
- Mm?
- Mun tekee mieli röökiä. Mut en voi vaa voi hakee askia mun mautosta ja polttaa, koska sä oot siinä.
- Miten mä sen estän? Topi naurahti vaikka ei selkeestikään ollu sen kannalla, et mun se tupakka-aski olis kannattanu hakee. Kohautin olkiani:
- Emmä oikeen tiiä. Olemassa olollas.

Meidän välille synty pieni hiljaisuus. Pidin katseeni käsissäni ja mietin vaan et jatkaisinko asiaa, jonka haluisin sanoa. Ehkä mä yrittäisin hienovaraisesti siirtyä asiaan, vähän vihjaillen.

- Tiedäks myös mitä?
- No?
- No, oon miettiny et-
Nuopparin ovi kävi, ja Milja tuli Roopen kanssa ulos. Mut nähdessään Milja virnisti ja näytti peukkua, vaikka tuskin tiesi mitä tällä hetkellä mietin. Kunhan vain yleisestiottaen tahto härnätä mua. Katoin kun kaksikko pisti kypärät päähänsä, ja Milja hyppäs taakse istumaan. Kohta kulkupeli kaartoikin jo näkökentästä.
- Nii? Topi naurahti kun olin jäätynyt kesken puheeni. Ehk jättäsin turhan kiertelyn sikseen ja menisin suoraan asiaan.
- Oon vaa miettiny et onksul tunteita mua kohtaan viel. Mul nimittäin on, siis sua kohtaan. Ja jos sul on mua, ja jos oot unohtanu ees jotenkuten kaikki mun hölmöilyt, nii haluisin jatkaa sun kaa siitä mihi jäätii joskus kuukausia sit, selitin nopeasti yhteen pötköön taukoja pitämättä. Nyt sit kuultaisiin tuomio.

Topi

Mä olin semi yllättyny siitä mitä Merru sano. Mut hyvällä tavalla. Luulin et sen Luca jutun jälkeen sitä ei kiinnostanu enää me. Siis sillee. Periaatteessa olin siis vaan kiusannu itteeni täl meidän "kaveruudella". Merida katto mua varovasti silmiin odottaen vastausta. 

"On. Tai siis voi vittu tätä on hankala selittää. Ku mä haluun et oot sillai onnelline, olit sit mun kaa tai et. Esim se Luca juttu. Vaikka mua vitutti en mä ois sille asialle mitää tehny, jos oisin tienny sun olevan onnellisempi sen kaas. Todellisuudes olinki sit helvetin mustasukkanen", selitin vaimealla äänellä katsoen tyttöä koko ajan silmiin.

"Mä kyl jotenki arvasin et olit mustasukkane", Merru lausahti hymynkare huulillaan.

Hymähdin ja tartuin sitä kädestä.

"Eli..?" 

"Jos sä oot oikeesti tosissas?" Varmistin.

Merida

Naurahdin tilanteesta helpottuneena.
- No ei kun pelleilin. Lähe menemään, pelleilin tuupaten Topia kauemmas istumaan.
- Eli joo, jätkä päätteli tosi fiksusti ja palasi viereeni. Nyökkäsin ja kumarruin suutelemaan ruskeahiuksista uudelleen. Nyt tän ois parempi kestää. Olis jo vähän vaivaannuttavaa kun juoru alkais kiertämään tallilla ja jos oltaskin kohta taas eroomassa. Pitäs kasata mun hermot ja välttää tyhmyyksiä. Jereä en onneks ollu nähny koko lukuvuonna.
Tuntu ku suudelmissa olis ollu ihan eri tuntua siihen aikaisempaan verrattuna. Ajatus sai mut hymyilemään, ja irrottauduinkin pojasta katsoen suoraan silmiin. Pian puhelimeni äännähti jonkun Whatsapp-viestin takia, ja satuin samalla kattomaan kelloa.
- Onkse jo noin paljon? ihmettelin nousten seisomaan muurilta. Topi nousi myös ja vilkaisi omasta puhelimestaan kelloa.
- Vissiinkin. Pitääks sun mennä?
Nyökkäsin pienesti irvistäen:
- En tehny viel läksyjä ennen tänne tuloa. Nähäänkö me huomenna? hymyilin. Topi nappasi mua lanteilta ja veti mut lähemmäksi.
- Eiköhän, Topi hymähti ja suutelimme vielä ennen lähtöäni.
- Moikka, sanoin lopulta ja menin tien yli mautolleni. Loin vielä viimeisen katseen skobansa luo menneeseen Topiin, ja lähdin sitten hymyillen ajamaan kotia kohti.

[Topi]

Torstai 22.9

Topi

Kello näytti puolta yhtätoista. kun saavuin lukion pihaan skootterilla. Tunnit olivat alkaneet jo yhdeksältä. Olin torkuttanut herätyskelloa liian pitkään ja kouluun lähtö oli sittemmin venynyt. Sammutin skoban kiireesti ja lähdin harppomaan lukion ovista sisään. Käytävillä seisoskeli joitain ekan vuoden opiskelijoita. Ne katsoivat mua huvittuneena, kun lähdin juoksemaan portaita ylös kohti äikän luokkaa. Tiesin jo valmiiksi ettei Hiltunen tykännyt myöhästelijöistä, joten saisin siltä tanttaralta suunnilleen turpiin. Avasin oven kovaäänisesti ja tapasin monen hämmästyneen kasvon. Paikalla oli useampia valvojia. Hiltunen vilkas mua äkäisesti. Vittu. Meil oli meneillään äidinkielen YO-kirjotukset. Meille oli toitotettu asiasta lukion alusta saakka.
“Topias. Mitä sinä täällä kuvittelet tekeväsi?”
Vitutti kun kaikki opettajat kutsu etunimellä. Ne ei vaan osannu sanoa Topi.
“No mitäs luulet..” tuhahdin itsekseni.
“Poistuhan nyt pihalle täältä", Hiltsi töksäytti ja mä suljin oven huokaisten syvään.
Suuntasin käytävän penkille istumaan. Vittu mä kusisin tän vuoden ihan kokonaan. Valkolakkia tuskin saisin, ainakaan jos Salome ei vähän avittais. Se tosin oli miltei mahdotonta kun kirjotuksissa oli niin paljo tarkkailijoita. Sitä paitsi mulla ei ollu hajuukaan vaikuttiko tän kirjotuskerran suorittamatta jättäminen koko kirjotuksiin. Oisko mulla enää ees mahiksia päästä ylioppilaaks? Kaivoin taskustani puhelimeni esille. Näppäilin suojakoodin ja rupesin selailemaan snäppiä. Yllätyin kun löysin Aleksin MyStorysta kuvan, jossa se selitti lentäneensä ulos äikän luokasta. Tunnistin sen olevan alakerrassa, joten nousin sohvalta ja lähdin laskemaan portaita alas. En ollu ainakaan ainoo pois potkittu.

Aleksi löytyikin pihalta tupakkapaikalta. Ei se röökiä siel vetäny, kun lätkänpelaaja oli. Kuhan hengas vaan. Istahdin penkille kaverini viereen.
“Mitä jätkä?” Aleksi naurahti. “Meilhä on äikän kirjotukset?”
“Ja molemmat ollaan pihalla niist. Kirjaimellisesti. En mä muutenkaa ois niissä loistanu", totesin todenmukaisesti.
“Mäki reputan varmaan suurimmassa osassa aineista. Ois pitäny suorilta vaan lähtee muualle opiskelee.”
“Mm. Mä en kyl tiiä yhtää mitä mä teen lukion jälkeen”, valitin Aleksille. “Jos tää koko lukio kusi tähän nii eihän tässäkää ollu mitää järkee. Kolme vuotta turhaan.”
“No pääsetpähän ainaki ihailee ku tyttöystäväs saa valkolakin", Aleksi kiusasi virne kasvoillaan.
Vilkaisin vittuilevaa toveriani.
"Haista paska. Sä et päässy ees kärppiin", naljaisin.
"No mulla oli polvi paskana."
Pyöräytin silmiäni. Mulla oli paha aavistus et me molemmat oltas parin vuoden päästä jossain hanttihommissa tyylii puhdistamassa kaupungin katuja.
"Kummallaki loisto tulevaisuus. Onneks on kumminki intti. Jos siel vaikka keksiski jotai päämäärää elämäänsä", tokas Aleksi.
"Hitto en mä ees ollu inttii muistanu."
"Et kai mee sivariin?"
"Luuletsä et oon homo?" Heitin pilke silmäkulmassa.
"Taitaa sulle silti siellä tulla ikävä rakastas.. Onneks Elsaki aikoo käyä armeijan.."
Katsoin Aleksia lähinnä järkyttyneenä.
"En ois Elsasta uskonu. Armeija on kuiteski varmaa rankkaa."
"Nii no mut tietäähä sen mitä naiset armeijassa...", poika aloitti ja vinkkasi silmäänsä.

Merida

Mä olin ihan hiton väsynyt näiden kirjoitusten takia. Tänään mulla oli äidinkielen kirjotukset, ja se ei mulle ollut erityisen stressattava aihe. Olin aina ollut semi hyvä äidinkielessä, ja tunneillakin olin ollut hereillä. Muutenkin mua kehuttiin aika tunnolliseks oppilaaks, ja kai mä sitä olinkin. Olin näihin kirjoituksiinkin koettanut panostaa niin, että elin kuin eri maailmoissa.
Sain mun vastaukset konseptille vähän alle kahdessa tunnissa. Olin muistanut onneksi asioita hyvin. Katsoin vielä salin ovella Vilmaa, joka tuijotti mua kärsivä ilme kasvoillaan. Sille tää aine ei ollu mikään helppo. Näytin virnistäen peukkua, kunnes joku valvojista jo hoputti mua siirtymään ulkopuolelle.
- Joojoo, huokaisin oven sulkeutuessa perässäni.
Kaivoin puhelimeni esille ja tajusin vasta sitten, että Topia ei ollut näkynyt. Missäköhän se oli ollut, sen piti tietääkseni olla myös kirjoituksissa. Pienesti kulmiani kurtistaen näpyttelin Topille viestin "missä oot?" ja poistuin sitten syksyiseen ilmaan.
Toi kirjoitustilanne oli aina sen verran stressaava, et tarvitsin rauhoitusta mun mielelle. Kuljin pihan läpi etsien taskustani röökiaskia, ja kulkeuduin lähemmäs tupakkapaikkaa. Nurkan takaa kääntyessäni näin hämmästyksekseni Topin istumassa muurilla. Täh, millon se oli alkanu täällä hengailemaan? Oliks se alkanu polttaa mun tietämättä? Sehän ite oli aina tätä touhua vastaan. Se kyllä myös ihmetytti, et mitä hittoa se teki täällä, kun lukiolla oli kirjoitukset meneillään.
Hämmentyneenä sytytin yhen röökin edes tajuamatta, et Topi tuskin tästä ilahtuis. Kävelin ruskeahiuksisen luo, joka istui kaverinsa Aleksin vierellä.
- Mitä sä täällä teet? Jos et satu muistamaa nii tuol ois äikän kirjotukset meneillään, totesin aika ihmeissäni vetäisten myrkkyjä siitä sätkästä.
Olinhan mä vähän saanu käsityksen et jätkälle ei nyt opiskelu oikein maittanut, mut et se tuli mieluummin hengailee tupakkapaikalle? Istahdin Topin viereen kivimuurille ja laskin laukkuni maahan.

Topi

Viereeni istuva Merida oli juuri saanut ilmeisesti kirjoituksensa päätökseen. Se alko polttamaan röökiä siinä vieressä ja mä vilkaisin sitä kummissani. Ehkä olin hivenen pettynyt, kun olin ajatellut tytön lopettaneen tai ainakin vähentäneen polttamista. Vaikka tottahan se oli ettei sen tupakoimiset varsinaisesti mulle kuulu, mutta ei niistä hyötyäkään ollu kellekkää.
"Myöhästyin puol tuntii ja hiltsi ei tykänny", selitin vastaten kysymykseen.
"No se nyt on aina huonolla päällä", Aleksi murahti kertoen itsekin saaneensa eräänlaisen käännytyksen äikän luokan ovilla.
Tupakkapaikalle alko lipua enemmän porukkaa, kun yhä useampi sai kirjoituksensa päätökseen. Seurasin katseellani Jereä, joka tarjosi suurimmalle osalle tupakkaa. En vieläkään sietänyt sitä jätkää. Katsahdin Merruun ja huomasin tämän tuijottavan samaan suuntaan.
"Mikäs noin hiljaseks vetää?"
"Olin vaa ajatuksissa", Merida huokaisi ja veti sauhuja.
Tässä välissä Aleksi nousi muurilta lähteäkseen. Heitin morot sen kanssa ja käännyin sitten Meridan puoleen. Katsottiin toisiamme hetken ajan silmiin. Vittu et oisin vaan halunnu mennä sen viereen ja heittää tupakan pois häiritsemästä.
"Oot sä varma et toi on viisasta?" Tiedustelin tupakointiin viitaten.
"Pitääks mun kiristää sua jollain lopettamaan", heitin vihjailevasti virnuillen.

Merida

- Millä meinasit kiristää? kysyin ilkikurisesti ja kurottauduin antamaan suudelman. Topi kuitenkin käänsi päänsä eri suuntaan pelleillen niin, etten saanut pusua annetuksi.
- Vaikka näin, se virnisti vaikka näytti olevan kyllä ihan tosissaan siinä mielessä, ettei tykänny mun polttamisesta.
- Ei saaa, mutristin suutani ja hypähdin istumaan lähemmäs poikaa. Katsoimme hetken aikaa toisiamme suoraan silmiin, jonka jälkeen pyöräyttelin silmiäni.
- Tän kerran, totesin tumpaten sätkän maahan.
- Hyvä tyttö, Topi sanoi kun koiralle ja suostui nyt suutelemaan.
- Onneks tos ei ollu enää paljon jäljellä, kiusasin painaen vielä nopean pusun Topin huulille.
Olin mä oikeesti harkinnut tupakoinnin lopettamista. Siinä oli vaan sellainen huono juttu, et kun siihen jäi koukkuun. Olin yrittäny jo pariin otteeseen sitä lopettaakin, mut toistaiseks sortunu aina. Ehkä viel joskus.
Katseeni lipui taas ärsyttävästi parin metrin päässä sauhuuttelevaan Jereen. En ollut puhunut sille sitten jälkeennkesän, js hyvä niin. Topi huomas katseeni ja kääntyi itsekin katsomaan suureen ääneen pölöttävää jätkää.
- Älä ees kato sinnepäi ettei tääl oo kohta joku nyrkkitappelu menossa, totesin puoliksi vitsillä ottaen Topia kädestä kiinni. Topi onneks jättikin Jeren omaan arvoonsa ja käntyi katsomaan mua.
- Tääl on kylmä. Pitäskö mennä jonnekin, mua paleltaa, valitin tunkien kylmettyneet kämmeneni Topin hupparin hihojen sisälle. Jotkut hanskat vois olla ihan kivat.

Topi

"Riittääks takki vai mielummin sisälle?" Tiedustelin Meridalta jonka olkapäät hytisivät.
"Sisälle", tämä tokaisi ja me laskeuduttiin molemmat alas muurin päältä.
Oltiin just kävelemässä sisälle lukioon takaovesta, kun Jere huhuili Meridan nimeä. Vilkaistiin toisiimme kummastuneena. Tyttö kääntyi katsomaan poikaa, joka nauroi räkäisesti.
"Tuu nyt vaan", Jere maanitteli.
Merida katto mua kysyvästi. Nyökkäsin pienesti. Tummahiuksinen lähti käppäilemään Jeren luo ja mä istahdin lukion rappusille. Kaivoin puhelimen taskustani sitä selatakseni, mutta katseeni kiinnittyi väkisinkin kaksikkoon, jotka alkoivat jotain jutella. Jere asteli lähemmäs huomatessaan Merrun palelevan. Mitäköhän seki aiko?

Merida

Jerellä oli varmaan viiden sätkä menossa, kun astelin noin metrin päähän seisomaan siitä.
- Oho, ihme kun tulit. Otatko? se alotti tarjoamalla askistaan tupakkaa.
- Emmä, poltin just oman, vastasin vähän vaivaantuneena.
- Nii oliks sul jotai asiaaki? jatkoin vilkaisten nopeasti taaksepäin, missä Topi istui rappusilla.
Tää tuntu aika väärältä, mut kai mä voisin pari sanaa Jeren kanssa vaihtaa.
- Eei sen kummempia, halusin vaa jutella. Meil oli jossain vaihees kuitenkin aika hyvätkin välit mut no, se nyt meni miten meni. Ootko siis oikeesti taas Topin kanssa yhessä? Jere kysyi selostuksensa päätteeksi.
- Joo oon, vastasin lyhyesti.
- En kyllä ymmärrä mitä teet sen kanssa, taas. Teidän juttu menee kuitenkin jossain vaiheessa päin persettä, Jere naurahti pienesti ja astui askeleen lähemmäs. Katsoin kulmat kurtussa jätkän touhuja, joka lopulta lähempänä tarttui mua kädestä.
- En ois uskonu sillo kesällä meidän suudellessa, et tää meni näin. Oot taas Topin kaa ja mulle et edes kunnolla suostu puhumaan.
- Siihen on syynsä, näpäytin vetäisten käteni irti.
Sen jälkeen käännyin ympäri ja lähdin kävelemään lukion oville päin. Jotain Jere yritti huudella perääni, mut en enää kääntynyt.
- No? Topi kysyi nousten portailta mun tullessa sitä kohti.
- Yhtä idiootti kun aina ennenkin, kuittasin henkäisten mennessäni halaamaan Topia. Tää syli tuntu paljon turvallisemmalta ja mukavemmalta vaihtoehdolta. Tupakkapaikalla seisovan jätkän seurassa mä olin tän jo melkein kerran menettänyt.

Topi

Hymy karkasi kasvoilleni kun Merida palasi bäkkiin arvaamaani nopeammin.
"Tulit jo?" Naurahdin ja nousin seisomaan halatakseni tyttöä.
 Merida hytisi hiukan ja lämmitti käsiään huppariini.
"Haluutsä mennä sisälle?" Ehdotin ja sen enempää odottelematta tartuin Merrua kädestä johdattaen sen lukion ovista sisään.
Käytävät lainehtivat kirjoitukset valmiiksi saaneita oppilaita. Virallisesti meillä ei enää ollu koulua, joten oltais voitu häippästä muualle. Mentiin kuitenkin näin alkajaisiks istumaan patterin viereen,jotta Merru pitäs ittensä lämpimänä. Nappasin puhelimeni esille taskustani. Näppäilin suojakoodin, jonka vieressäni istuva tyttö oli saanut multa tietoonsa. Se tarkkaili kun avasin snäpin ja valitti sitten kun otin siitä salakuvan.
"Et varmaan laita tota Mystoryyn!"
"Entä jos laitan?" Kiusasin virne huulilla.
"No mä tapan sut idiootti. Toi on ihan järkyttävä."
"Eikä oo.. Just söpö kaksarikuva."
"Ei mulla oo kaksarii..."
Väittelyn aikana paikalle tuli joku Meridan kavereista, arvatenkin Vilma. Siirryin selaamaan puhelintani, kun tytöt alkoivat jutella. Kuuntelin heidän puhettaan puolella korvalla. Tallensin äskeisen väittelyn aiheen kuvan puhelimeeni ja poistin sen sitten. Katsoin kelloa ja se näytti jo puolta yhtä. Sammutin puhelimen näytön ja aloin pyöritellä kapistusta kädessäni. Ehkä me voitas tänään mennä Merrulle tai meille, ku ei mulla ainakaan ollu mitään erikoista. Pitäs tosin ehkä kysyy Meridankin mielipide. Pitäs vaan odottaa et noi yhet sais jauhettuu loppuun asiansa.

Merida

Ja varsinkin se viimenen oli ihan kauhee! Vilma huokaisi.
- Ei se musta iha mahoton ollu, hymähdin katsoen kaverini surkeaa ilmettä. Sillä ei ollut mennyt ihan putkeen nämä kirjoitukset.
- Sen uskon, mut sä nyt varmaan pänttäät joka ilta näihi monta tuntia!
- En oikeestaan. Jos et muista, nii mul on kaks ylläpitoheppaa joihin menee kivasti kuutena päivänä viikossa aikaa. Mä vaa kato kuuntelen tunneilla, virnistin.
- Oikeesti.. Ei ois paljoo huonommin voinu mennä, Vilma huokaisi selkeesti allapäin.
- No olishan, totesin ja laskeuduin maantasolle Topin seuraksi:
- Olisit kato eka nukkunu pommiin ja yrittäny päästä sisälle saliin, mut sua ei kuitenkaan oteta!
Viittasin selkeesti Topin aamuun ja pörrötin ruskeita hiuksia.
- Mitä? Oikeesti? Aika kiva.. Mut hei mun pitää mennä, yritän lukee seuraaviin kirjotuksiin vähän paremmin, Vilma naurahti pienesti ja lähti sitten kulkeutumaan oville päin.
Istahdin kokonaan lattialle ja kaivoin puhelimeni esille.
- Nii mun piti muuten ehdottaa, et mennäänks jommallekummalle? Topi ehdotti pian.
- Mennään vaa. Meille? Milja on Hailuodos, Mirka amiskalla ja vanhemmat töissä. Oma kämppäki ois kyl iha jees, lisäsin perään silmiäni pyöritellen.
- Meidän pitäis ostaa kimppakämppä, Topi heitti ainakin oletettavasti vitsillä. Naurahdin pienesti meidän noustessa maasta ylös ja lähdimme käsi kädessä parkkipaikkaa kohti.

Topi

Ajoin skootterilla Meridan mauton perässä näiden pihaan. Talon ikkunoiden ollessa pimeät vois mitä arvatenkin päätellä ettei niil ollu ketään kotona. Parkkeerasin skootterini mauton viereen sivummalle. Otin kypärän päästäni ja laskin sen penkille. Käveleskelin hetken pihassa Meridan noustessa mopoautosta. 

"Monen aikaan sun porukat on tulossa?"

"Mirva joskus 4 aikaan ku sil kestää hetki tulla, Miljalla kans ehkä joku viis kuus ja vanhemmat tulee suunnillee samoihi aikoihi."

"No iha jees olla joskus kahestaanki!" Totesin virnistäen ku astuimme ovesta sisälle taloon.

"Enkä muuten tarkota et sun porukois ois mitää vikaa", lisäsin heti perään.

Merida naurahti:

"Ne kyl osaa olla rasittaviaki, mut ymmärrän kyl mitä ajat takaa. Vois kattoo vaikka jonku leffan netflixistä?"

"Netflix and chill", vihjasin virnistäen. 

Merida repes nauruun. "Just just."

Riisuin kengät jalastani ja heivasin takkini naulakkoon. Siirryin heti ensimmäisenä eteisen peilin ääreen haromaan hiuksiani. Merida suuntasi keittiöön viemään puhelintaan laturiin. Oli kyl niin ihmeellistä että tässä talossa oli kerrankin hiljaista. Kajankoskilla ku tuppas oleen äänekästä sakkia. Merida tuli kattomaan mihin mä oikeen jäin ja vilkas samalla itteäänkin peilistä. Se jäi pyörittelemään hiussuortuvia sormiensa välissä.

"Mun pitäs käyä leikkauttaa hiukset.."

"Mä voin leikkaa."

"Joo mää haluunki et sä leikkaat mun hiukset", Merru nauro sarkastisesti.

"Haukuit sä just mun leikkaustaitoja?" Hengähdin mukamas järkyttyneenä.

"Saatoin haukkuakin", tyttö veisteli julmasti.

"Okei mä suutun sulle kohta oikeesti!"

Kaappasin tytön syliini enkä päästäny alas.

"Mä en laske sua alas ennen ku pyydät anteeks", vannoin ja pakotin Merrua pyytämään anteeks.

"Sun käsivoimat pettää ennen pitkää!"

"Muija hei sanoiks sä just et mulla ei oo lihaksiakaa? Kui reiluu tää nyt on?"

Tummahiuksinen vain nauroi, joten kävin viskaamassa sen sohvalle. Lähdin sitten keittiöön tytön kännykälle. En tienny sen salasanaa, toisin ku se mun, mut aloin vaa napsia kuvia itsestäni. Kuulin Meridan naurun jo laantuneen ja televisio avautui.

"Mikä leffa katotaa?"

Merida

Topi tuli keittiöstä mun seuraks sohvalle ja hakeuduin sen lähelle edelleen ulkoilman jälkeen vähän kylmissäni. Aloin selata Netflixin etusivua ja odotin Topin sanovan, jos näkis jonkun kiinnostavan leffan.
- Katotaan tää? ehdotin pysäyttäen jonkun ehdotetun elokuvan kohdalle.
- Ei varmana, tuo ennemmin, Topi sanoi napaten kaukosäätimen multa.
- Hei!
Koetin hetken aikaa saada kaukosäädintä takas, kunnes luovutin ja annoin Topin painaa elokuvan pyörimään.
- Kummiski halusit myös kattoo tätä, se virnisti laittaen kätensä mun niskan takaa.
- Tyhmä, mutisin muka vihaisena, vaikka oikeesti aloin kyllä seuraamaan leffaa kiinnostuneena.

Ai miten niin olin kirjoitusten takia väsynyt? Topin kertoman mukaan olin nukahtanut jossain puolessa välissä elokuvaa, mut säpsähdin hereille viimeisillä minuuteilla.
- Olit sä aika söpö ku nukuit, Topi virnisteli mun yrittäessä päästä kärryille siitä, mitä tv-ruudussa tapahtui.
No en siinä tietenkään onnistunut, kun välistä jäi aika paljon katsomatta.
- Just joo, hymähdin samalla todeten, että television näytöllä alko just pyörimään lopputekstit.
- Oliks hyväkin leffa? Topi jatkoi kiusaamista.
- Oli tosi. No mut oon raatanu tosissani kirjotuksissa, nii väsytti. Otin kato takas sen, mitä sä nukuit aamulla, selitin hymyillen, sitten vielä lisäten:
- Minne ees oot menossa lukion jälkeen?
Topi totesi ettei edes ollut varma pääsisikö tänä lukuvuonna koko paikasta eroon.
- Intistä me ainaki jotai Aleksin kaa puhuttiin.
Nostin päätäni ja katoin jätkää kulmat vähän kurtussa:
- Ainiin seki.. Mut mähä jään inttileskeks!
- Nii jäät, Topi totesi kattoen mua myös silmiin.
Tuijotus vaihtu hymyyn ja kumarruimme suutelemaan toisiamme. Läheisyys tuntu hyvältä, ja kerrankin tuntu ettei ollut meneillään mitään huonoa. Paitsi ehkä Jemmun jalkatilanne, mut sekin oli parempaan päin.
Pian ovi kävi ja eteiseen syttyi valot. Näin siniset hiukset ja siitä tajusin tulijan olevan Milja - ja äänten perusteella myös Roope. Milja potki kengät jaloistaan ja tuli pois eteisestä poikaystävä perässään.
- Aaww, aika couple goals, sinipää pelleili vilkaisten meitä ja tarttui sitten Roopea kädestä. Pari lähti kohti yläkertaa ja katkaisi talon hiljaisuuden.
- Sinne meni aika olla kahdestaan, totesin painaen pääni Topin olkapäälle lepäämään.

Topi

Hetken sohvalla loiottuamme kello näytti jos sen verran et mun piti lähtee kotiin. Nousin vaivalloisesti sohvalta. Menin eteiseen laittamaan takkini päälle sekä kengät jalkaani. Solmittuani conversejen nauhat hätäisesti, nousin ja katsahdin paikalle tulleeseen Meridaan. Hän astui lähemmäs ja halas mua sit hyvästeiks. Painoin pusun sen kaulalle ja mutisin viel heipat.
"Heippa", tuo lausahti pienesti hymyillen.
"Yritä herätä ennen koulun alkuu."
"Haha, joo mä voin yrittää", lupasin jalomielisesti ja avasin sitten ulko-oven.
Ennen oven sulkeutumista kuulin Miljan ja Roopen palaavan alakertaan. Pihalle päästyäni käppäilin skootterilleni. Nappasin kypärän penkin päältä ja laitoin sen päähäni. Nousin skoban päälle ja käynnistin sen. Painoin kaasun päälle ja lähdin ajelemaan eteenpäin lievän ylinopeuden kera. Tällä hetkellä mun elämässä oli tosi hyvä moodi, ajattelin vaikken nyt 18-vuotta ollut täyttänytkään. Seki tulis sit ajan kanssa mut nyt pitäs elää hetkessä.

[Topi]

Ilta jatkui Aleksin derbin kyydillä Sonjan talolle. Suuresta vaaleansinisestä talosta pauhasi kovaääninen musiikki ja talon edustalla lojui ryyppääviä nuoria.
"Nii pääsikö se Merida?" Aleksi kysäisikin heti ensimmäiseksi otettuaan kypärän päästään.
"Oota mä katon onko se laittanu mitään mulle."
Tein suojakoodin ja avasin snäpin, jonka kautta Merru oli mulle pari viestiä laittanu. Se selitti ettei jaksa enää raahautuu ku oli just perillä Miljan kanssa niillä. 
"Joo ei se tuu", selvensin ja kaverini naurahti.
"Tänään oot siis vapaa."
"Edelleen mä kyllä suhteessa olen vaikkei Merru tääl mukana oiskaa", muistutin kaveriani joka taputti mua nauraen olalle.
"Nii nii, ihan varmasti.."
Lähdimme harppomaan talolle ja morotettiin Alen kanssa paria tuttua. Sisällä porukkaa sikisi joka kulmasta ja käänteestä. Meno oli jo semi korkeella, ainakin niin ois voinu päätellä, kun yks meidän luokan nobody poika tanssi pöydällä ilman paitaa. Monet olivat pöydän ympärillä ivallisesti taputtaen.
"Mitä vittua Jaakko touhuu?" Ihmettelin Aleksille.
"Hakee huomioo."
"Siltä näyttää", totesin luoden vielä kerran silmäykseen poikaan.

Olimme istuneet  hetkeä aikaisemmin sohvalle monen muun kanssa. Musikki pauhas edelleen kovalla ja porukkaa meni ja tuli. Osa karkas makkarin puolelle, jotkut örvelsi ympärikännissä ja osalle juoma maistui turhankin hyvin. Bisse toisessa kädessä seurasin vierestä kun Aleksi feidas mut ja rupes kisuttelees yhtä muijaa. Yks Katja yritti kans jotain mun kaa jubaa, mutta kuullessaan Aleksin mainostavan mun olevan varattu, se vaihto liukuhihnalta seuraavaa. Koko paskassa ei ollu oikeestaa järkee ja mua alko aika lailla kaduttaa että ees lähdin mukaan. Heivasin oluen sohvapöydälle ja nousin seisomaan. Läksin joukosta hetkessä terassille, eikä kaverini edes luultavasti huomannut mun poistumista. 

Terassilla nojasin aitaan ja räpläsin puhelintani. Ulkona oli ihanan hiljasta, kun äänimaailmaa sekoittivat ainoastaan vaimea musikki seä muiden pihallaolijoiden rauhallinen keskustelu. Kuulin jonkun askeleiden narisuttavan puista terassia ja luonnollisesti käännyin katsomaan. Katseeni tapasi kännisen sekavan Elsan.
Oh fuck. Tytöstä ei ollut ollut muuta kuin harmia viime aikoina.
"Topi!" Se kiljahti ja ryöpsähti halaamaan mua.
Jännityin, mut se oli alkuun semmonen friend hug, mut sit Elsa nojautu ja halas mua yhä tiukemmin. Tässä vaiheessa aloin pohtia pakoreittiä ja suunnitella työntäväni tytön kauemmas. Kunnon paniikki mulle kuitenkin iski, kun pinkkihiuksinen kumartu imuttelee mun kaulaa.
"Mitä hittoo sä oikeen teet?" Huudahdin ja työnsin Elsan irti.
Miksei se ymmärtäny et ollaan vaan kavereita? Hieman lasittunut katse tarkasteli olemustani. 
"Haluutsä tietää mitä Topi?"
"Joo en haluu tietää", totesin ja kävelin kylmänviileästi tytön ohi.
Kävelin talon kulmalla sijaitsevalle penkille ja istahdin sille. Kuulin Elsan huutavan mun nimeä kauempaa ja sittemmin sen menevän oven kolahtamisesta päätellen sisälle. Omatuntoani kolkutteli ja mua alko ahistaa. Tänne lähteminen kadutti yhä enemmän. Mut enhän mä mitään ollu tehny? Vai olinko? Ehkä mun ois pitäny työntää se heti pois. Miks en mä tehny nii? Ja pitäskö mun kertoo Merrulle? Suuttusko se?

Kysymysten pyöriessä päässäni kaivoin puhelimeni esille. Mul oli kaikest huolimatta syyllinen olo. Avasin whatsapin ja näppäsin auki ensimmäisen keskustelun, mikä mulla olikin Meridan kanssa. Selitin tilanteen pikaisesti ja olin oikeesti kiitollinen ettei se ollu vihane. Silti mua jäi ihmetyttää Elsan käytös. Ei oltu kuitenkaan viime aikoina oltu erityisen läheisiä kavereita, joten toikin tuli ihan puskista. Tosin olin kuullu Sonjalta, että se ois ollu muhun kusessa jo iät ja ajat. Se ainaki selittäis pari asiaa;
A) Miks se aina tilaisuuden tullen roikku mus kii
B) Miks se ain on ollu mun suhteita vastaa
Ongelma olikin että miten saisin sen lopettamaa noi kaikki sekoilut?

[Topi]

Koeratsastuksia
Sunnuntai

Joo mä tiesin et Yläkokon joka ainoossa karsinassa ja tallissa punkkas hevosia. 'Talli on täysi.' Lausahdus joka oli turhankin tuttu. En kuitenkaan voinut malttaa jättää vierailematta siellä myyntitallilla, mistä Foxykin oli tullut. Likka oli tietenki edelleen mun suosiossa, eikä tietty mihinkään siitä häviämästä.
"Moro Topias Kallio täällä. Niin mä soittelin niistä teiän myyntihevosista joita voisin tulla kokeilee", kerroin puhelimeen.
"Ai se olit sinä! Muistankin kun soitit aiemmin. Tänään aamulla meillä olisi vapaata esitellä myyntihevosia", nainen vastasi.
Sovimme pikaisesti tapaamisen ja kuullessani kuinka monta myyntihevosta siellä oli tällä hetkellä, suoraansanoen järkytyin. 32? Huhhuh. Ois varmaan suositeltavaa katsastaa niistä vain osa. Etenkin mun päähän oli jääny muhimaan semmone punaruunikko nuori ori, jota kerran kävin jo katsomassa. Oisin kuitenki avoin muillekkin hevosehdotuksille.

Laitoin itseni lähtökuntoon puolessa tunnissa ja lähdin etenemään paikan päälle julkisilla. Jouduin tekemään yhden vaihdon bussissa, kunnes olin mapsin mukaan kävelymatkan päässä paikasta. Metikön keskellä katosi kuitenkin netti eikä siis mapsista ollut suunnistamisen kannalta hyötyä.
"Hei Topias täällä jälleen. Osaisiks neuvoo miten pääsisin täältä tieltä sinne teille?" Kyselin apuja Marielta puhelimitse.
"Onko siellä jotain kylttejä, kun vaikea muuten opastaa?"
Katselin ympärilleni ja havaitsin kaksikin tienviittaa.
"Joku Karhusenkatu joka menee jollekkin pikkupolulle."
"Okei, onko siinä vieressä peltoaluetta ja pellon toisella laidalla taloja?"
"Joo."
"Selvä! Oot siis oikeella suunnalla. Lähepäs käppäilee etiäpäin ja sitten tuleekin oikealle opaste, jossa lukee "Marie & Mirkku TM."
"Selevä", totesin uskovani että osaan tästä eteenpäin.
Suljin puhelun ja lähdin tallustelee eteenpäin maantiellä. Kuinka ollakkaan se kyltti tuli vastaan sitten hetken käveltyäni ja käännyin vaan sille tielle. Myyntitallille johtava tie oli reunustettu kasvatetuilla jalopuilla. Jalotammien takana oli tarhat, joissa tosiaan käyskenteli useampia hevosia. Matka taittui niitä katellessa ja someja selatessa. Siellä oli hevosia laidasta laitaan. Isoja, työhevosia muistuttavia muhkuja, solakoita kisahevosia ja pieniä lastenponeja. Pistin merkille et jokane niistä hyvinhoidettu ja jollain tavalla paikasta sai jotenkin laadukkaan kuvan. Meinaan et vaikka Yläkokkoon saataisiinkin hevosenkokoinen rako, saattaisi olla että näiden hepojen hinnat kiri taivaissa.

Tallipihassa mua vastaan tuli Marie, joka selitti Mirkun (sen toisen naisen) olevan ratsuttamassa nuoria hevosia, eikä nyt ehtisi kiertämään mukana myyntihevosia. Juteltiin siinä hetki niitä näitä niitten hevosista kun se heräs kysymään olinko mä ihan ostoaikeissa. Menin hieman vaivaantuneeks, ku en tienny miten oisin asian selittäny.
"Ööh..Mikäli tallilta vaan paikka löytys. Mulla on siis nyt ylläpidossa yks tuntiponi, jolla välillä kisataan, mut sit oikeesti tartteisin ihan kisahevosen. -tai siis saahan se poniki olla, jotta voisin kierrellä enemmänki kisoja. Pointti kuitenki se et lähinnä kattelee tulin."
"Ahaa. Ootko ajatellu leasing-hevosta?" Marie uteli.
"On se mieles käyny", naurahdin ja ehdotin sit joko mentäs kattoo niit myyntihevosia.
"Toki toki."

Sain odotella jonkin sortin varustehuoneessa, sillä aikaa kun Marie haki potentiaalisia ehdokkaita talliin. Karsinat alkoivatkin täyttyä ja mulla oli pian viis ehdokasta karsinoissaan. Annoin kyllä pisteet tälle myyntitallille, ku olo oli ku kaupassa.
"Epäilen kyllä että Hjöll on sulle liian pieni", Marie funtsi ja yliviivas sit 130cm ponin pois ehdokkaista.
Kysäisin siltä siitä nuoresta punaruunikosta, mut yllätykseks se oliki jo myyty.
"Lähti ruotsiin junnun kilpahevoseksi."
Kohautin olkiani ja aloin tsekkaamaan läpi eri hevosia. Vois täältä muitaki löytyä. Marie jätti mut tutustumaan niihin ja läksi siivoamaan tallin perimmäisiä karsinoita.
"Tule sit vaan sanomaan että mitkä niistä haluaisit koeratsastaa. Kaikkien karsinoihin saa mennä, mutta varo Tumppia. Se listii sun varpaat heti kun saa mahdollisuuden!"
Naurahtaen siirryin ekalle karsinalle tervehtimään jotain arabia. Nimikyltistä sain selville sen nimen, Velmu. Rapsuttelin sitä hetkisen ja lueskelin läpi sitä infoo kyltistä. Ruuna oli selkeesti painottunu enemmän kouluratsastukseen. Ku liukuhihnalta aloin sit käymään seuraavat kaks läpi. Toinen niistä oli jälleen kouluun painottuneempi, kun toinen taas ihan varteenotettava hevonen, se varpaiden listijä Tumppi. (Ei kyl mun varpaille yrityksistä huolimatta päässyt astumaan.) Neljännen karsinan poni taas oli truly oudonnäkönen. Se näytti melkeen porsaalta vaaleanpunaisine silmänalusineen ja turpineen sekä kirkkaansinisine silminee. Laitoin siitä pari kuvaa snäppiin ihmetellen sen väritystä.
"Älä anna ulkonäön pettää", tokaisi taakseni salakavalasti saapunut Marie.
Ilmeisesti se oli huomannu mun huvittuneet katseet.
"Mitä tarkotat?" Kysyin kumminkin esittäen etten mä mitään ollu ihmetelly.
"Tää poni on yks meidän tallin parhaita hyppääjiä. Ratana sillä on menty parhaimmillaa 140 ja kisoissa 120. Ruunikkona se ois jo menny."
Katsahdin Marieen hieman epäilevästi. Ei se tuntunu valehtelevankaan.
"Koulupuolelle ei ole niin liikettä, kun laukkakin on niin suurta ja matkaavoittavaa että ennemminkin se on esteratsu. Kyllä se koululiikkeitä kumminkin taitaa suunnilleen HeB-tasolle. Yks raviohjelmaki sillä on heitetty."
"No kyl mä sitä ainaki taidan haluta kokeilla. Ja voisin mä tota Tumppiaki."
"Laitetaas ne sitten valmiiksi."

Marie laittoi edempänä käytävällä Tumppi-torinhevosta ja mä laittelin taaempana sitä ponia valmiiksi. En ollu muistanu kysyä sen nimee vaan kutsuin sitä koko ajan possuksi. 'Possu' käyttäyty nätisti satuloitaessa ja harjatessa, tosin hamuten väliin käsivarsiani Likan tapaan. Kiristin vyön melkein vikaan reikään ja säädin jalkkareitakin valmiiksi. Sitten sain varustehuoneesta käsiini tamman micklem-suitset, joita aloin värkkäämään sille. Pujottaessani korvia läpi suitsista Possu teki äkkiarvaamatta vihaisen uhkauksen. Säikähdin vitusti ja peräännyin heti. 
"Mikä tälle tuli? Sehän melkein söi mun käden", huudahdin säikähtäneenä Marielle.
"Taisit koskea sen korviin? Unohinkin mainita että se inhoaa korvien koskettelua ja yrittää sen vuoksi vähän tuollain hyökkiä. Jostai syystä se on aina inhonnut. Oon miettiny et siellä irlannissa ollessaan sille jotain tapahtui. -liekö hakattu tai härnätty muuten."
"Aa."

Hetki vaan niin molemmat hepat oli varustettu ja talutin Possun Marien perässä maneesiin. Siellä nainen kertoi kävelyttävänsä tammaa alkuverkaksi ja että mä voisin eka testata Tumppia. Nyökkäsin hyväksyvästi ja vastaanotin ison ruunan ohjat. Mittailin jalkkarit sopiviksi, tein vyön tarkastuskiristyksen ja keikautin itseni kyytiin. 
"Herrane aika ku tää on korkee", hämmästelin.
"Tarkalleen ottaen 177cm", ruskeahiuksinen nainen hymähti.
Lykkäsin jalustimet jalkoihin ja punoin ohjat käteeni. Maiskautin ja ruuna lähti letkeästi etenemään etupainoisena. Näin alkuun annoin sen vaan mennä rennosti. Keinahtelin käynnissäkin kun ruunan askeleet olivat niin isot. 
"Mihin Tumppi on erikoistunu?"
"Monitoimihevonen. Ei varsinaisesti mikään erityinen. Toimii ajaessa, koulua menee HeC-HeB ja hyppää 90cm ratoja. Vikellyshevosenakin se on ollut ja terapiaratsuna."
Siinä paikkaa ymmärsin et tää ei kyllä oo mua varten. 90cm radat ei kuulostanu hirveen isolta, mut ehkä se vielä yllättäs esteillä. En nimittäin hakenu mitään top lastenratsua, vaan oikeesti kisaheppaa, jolla kehittyä.

Verkkailin alkuun ravissa, joka oli muuten helkutin suuriaskeleista. En voinut istua askeleeseen, kun muutoin olisin vain pomppinu älyttömästi. Keventelin siis suosioilla. Tein suuria ympyröitä ja huomasin ettei Tumppi ollut hullumpi taipumaan. Ei äly hyvä, muttei huonokaan. Siitä tuli mieleen joku basic alkeisratsu, joka sopis kaikille lapsesta, täteihin, tyttäriin ja vanhuksiin. Ruuna oli laiska pohkeelle ja se tuntui olevan "eteenpäin poljettavaa mallia."
"Okei tuu vaan laukkaa ja voit sitten hypätä pari hyppyä."
Tein ohjeiden mukaan ja pyysin Tumppia laukalle. Ratsastus muuttui keinuhevosmaiseksi menoksi. Yritin rentouttaa polvet, joilla puristin pysyäkseni satulassa.
"Taitaa olla vähän isoa sekin", Marie kommentoi laukkaa ja pyysi mua volttailemaan.
Tein työtä käskettyä yrittäen asetellakin sitä paremmin. Torihevosruuna osasi laistaa töistä ja mun keskittyessä asetteluun, se yritti hiljentää vauhdin nollaan.

Laukan ollessa parempana,  tultiin semmonen kuuskymppinen este. Koko ruuna tunu menevän samaa tahtia esteelle kuin urallakin meni. Hitaasti siis. Hyppykin lähti enemmän ponnistuksella, eikä vauhdin saattelemana liitona. Tajusin kyllä viimestään siinä vaiheessa, että tää hevonen ei oo mua varten. Hiljensin Marien tykö ja jalkauduin selästä.
"Hei jos mä kokeilisin Possua ja sä taluttelisit lopuks Tumppia. Tää ei oo vaa mun tyyline hevone yhtää."
Sain Marielta osakseni tirskahduksen. "Sanoitko sinä tätä ponia juuri Possuksi?"
Hups.. Virnistin pahoitellen nimittelyä.
"Mikä sen nimi sitten on", kysäisin siirtyessäni ponin luokse.
"Virallisesti Liadan. Tarkoittaa irlanniksi harmaata leidiä. Varsinaista kutsumanimeähän sillä ei ole kuten ei täällä usein muillakaan, mutta sinäpä sen keksit!" 
Marie läksi taluttelemaan Tumppia ja mä olin valmis nousemaan selkään tarkistettuani vyöt sunmuut. Ponitamman selässä oli melko tutunoloista, kun se oli sitä kokoo mil hevosilla olin aikaisemminkin mennyt. 
"Nonii. Possu", mutisin antaen hieman pohjetta.
Annoin sitten käyntiin lähtiessä pohkeeni olla paikoillaan kyljessä kiinni. 

Marien alkuverryttelyjen vuoksi saatoin pian alkaa ravailemaan. Possu tuntu älyttömän mukavalta hevoselta ja pehmeältä ratsastaa. Se vaati silti tasaisen tuntuman, minkä huomasin korvien liikkeistä aina kun parantelin käteni asentoa.
"Herkällä ja myötäilevällä kädellä Liadanin kanssa kyllä pärjää", Marie muistutti.
Rupesin ravissa ottamaan huvin ja harrastuksen vuoksi kokeiluväistöjä. Ensin poni vain painoi sivulle ilman eteenratsastusta. Marie muistutti mulle ulkopohjeen tuesta ja sisäpohkeen eteenpäin kannustuksesta, jolloin kaikki lähti lutviutumaan paremmin. Tulin Possulla pariin kertaan raviväistöjä molempiin suuntiin. Ne ainaki avais hevosta hyppyjä varten.

Marie kävi viemässä Tumpin sisälle ja jäin hetkeksi yksin maneesiin. Olin alkanu ottamaan nostoja tammalla, jonka laukka tosiaan oli suurta. Ei ihan Likan hevosmaista laukkaa, mutta close enough. Vasempaan kierrokseen tamma taipui ainakin laukassa haluttomammin, joten sen pikku asian nysväämiseen sai käyttää enemmän aikaa. En kumminkaan ollu pilkunviilaaja, joten asian suurempi harjoittelu jäi vähemmälle Marien palatessa maneesiin. Se rakensin pikaisesti kolme estettä maneesin eripuolille. Yhen 90cm, 100cm ja 130cm. Meinas vähän kuumotella estekorkeudet, kun poni ei ollut tuttu. Ei siinä, olin mä ennenki noita korkeuksia hypelly. 130cm kumminki viimeks Yläkokon leirillä.
"Tuu vaan ekana tää ysikymppi verkaks."
Kiersin laukassa puolikierrosta maneesissa ja käänsin sitten keskelle tähdäten esteelle. (Hyötyä kuuennesta estevalkasta, kun tarkkuutta toi!) Possu korskahti, kiihdytti vikat askeleet ja ponkautti sen kuin vettä vain. Laukka vaihtui esteen päällä samoten suunta. Jatkoin siis toiseen kierrokseen hyvänolon kiertäessä ympäri kehoani. Marie selitti seuraavia tehtäviä ja mä sain tulla sitä ysikymppiä muutaman kerran uudestaan.

Tulin ysikymppiä ja metriä peräkkäin ratamaisesti. Possu alkoi terästäytyä ja otti enemmän vauhtiakin esteille. Tähän väliin Marie ehdotti sitä sataakolmeakymppiä.
"Toivottavasti tää sit pääsee."
"Pääsee pääsee", nainen vakuutteli.
Hermostuksenhiki perseen alla nostin uuden laukan. Kaarsin suurella kaarella esteelle, joka oli vain vähän ponia pienempi. Kui valtavalta se näyttikään, ku lähestyin estettä kiihtyvässä laukassa. En mä tietenkää pelänny, mut mun sydän hyppäs jännityksestä melkeen kurkkuun ku hyppy lähti. Myötäsin ja annoi ohjan lipua pidemmäksi mun sormien välistä. Hujaus vaan niin oltiin toisella puolella estettä. Myötäsin ulko-ohjaa pidemmäksi ja jarruttelin tammaa pian sitten käyntiin.
"Loistopossu", ylistin tammaa hymy korvissa. 
Marie hymyili tyytyväisenä mun alkaessa loppuverkoille. Se rupes purkamaan esteitä pois. Hyppy oli menny saamarin hyvin eikä ponista ollu valittamista. Voi ku oiski nii et Yläkokos kaivautus Liadanin  Possun mentävä aukko. Oisin varmaan heti varaamassa tammaa joko ylläpitoon, liisinkii tai omaksi. Se ois kyl semmone tilaisuus et sitä ei vois heittää menemää. 

***

Istuin bussissa matkalla kotiin. Puhuin aikani kuluksi Meridalle puhelimessa kertoen Liadanista.
"-Joo siin 130 esteellä olin sillee ei hyppää ei ja sit se vaa yllättää ja hyppäki", naurahdin puhelimeen.
"Jos ois rahaa ja paikka Yläkokossa nii varmasti ottasin", huokaisin lisäksi.
"Nii. Likka menis sit varmaa tunneille?"
"Mm."
"Hetkine..? Mitä aattelisit tehä sitku sul alkaa intti ens vuon? Ethän sä sit oo tääl oikeesta ku lomilla?" Merru äkkäs kysyä.
"Oh fuck nii joo.."
"Salome ehkä?" Merida ehdotti.
"Vois suostuuki auttaa, riippuu vähä. Ok mul on aika moni asia auki. Oma asunto, intti ja hevosasiat."
"Hevosasiat on kyl tärkeysjärjestyksessä vikana."
"Niimpä. No mut ei kai täs auta muu ku yrittää selvittää kaikki", hymähdin huomatessani bussin pysähtyvän.
Nousin puhelin kourassa bussista pois meidän talon laitamilla jatkaen puhelua. Merru ehotti jos haluisin tulla tänään niille, ku sil oli tulossa tylsä koti-ilta.
"Joo mut jos jään yöks nii mun pitää ottaa kaikki koulupaskat mukaa. Sähän voisit vaikka tehä mun läksyt?" Pyysin tehden koiranpentuilmeen. Ei Merru kyl ees nähny mua mut.. 8)
"Not gonna happend. Teet omat läksys mut mä voin kyl auttaa sua."
"Ja mitäköhä siitäki tulee", naurahdin päätäni pyöritellen.
"Toivon ettet tarkottanu tolla pilkata mun opetustaitoja! Mut joo Peukku on täs vähän kärsimätön, nii mun pitää lopettaa. Moro."
"Morjess."

[Salome]

6.1.2016

Torstai

Itsenäisyyspäivän jälkeen

(Älkää välittäkö vaikka tää teksti onki vähän niin ja näin :Ddd)

Muistin sen paniikin tunteen, kun tajusin että me todella törmäisimme rekkaan. Näin Topin jännittyvän ja huutavan jotain, sanoista ei kuitenkaan ottanut selvää. Törmäys tapahtui sekunneissa. Tunsin kuinka lensin ilman halki ja näin sekaisesti rekan ajovalot näkökentässäni. Mätkähdin kovalle jäiselle tielle. Pääni kolahti myös jäähän ja siitä johtuva päänsärky tuntui melkein tappavalta. Nousin kuitenkin kyykkyyn pidellen päätäni. Äänet ja valot kieppuivat silmissäni, enkä saanut ajatuksista kiinni. Verkkokalvojeni kuva seilasi edestakaisin, enkä ymmärtänyt ajankulua. Päätäni jomotti hirveästi ja käsivarteni tuntui veltolta.
"Hei sinä siellä!" Kuulin jonkun huutavan.
"Päätä särkee", mumisin vaimeasti.
Katselin kuinka roteva mies lähestyi minua kuvan kieppuessa päässäni. Mies kumartui puoleeni ja yritti puhua jotain. En saanut puheesta selvää, saati että olisin sitä ymmärtänyt. Pian kaikki tuntui kuuluvan kuin sumun takaa ja tajuntani oli katoamassa. Viimeisimpänä muistan rymähtäneeni takaisin makuulle ja katselleeni puiden siimeksestä tähtiä.

"Hei? Kuuletko minua?" Kuulin äänen jostain kaukaa.
Se tuli kuin usvan takaa sekoittuen alitajuntani verkostoon. Kuulin äänen, mutten ollut varma sen todellisuusesta. Meni hetki kun asiat palautuivat ymmärrykseeni. Olimme olleet Topin kanssa ajamassa kotiin tallilta. Oli ollut liukasta ja rekka oli ajanut meidän eteemme. Olin lentänyt jäähän ja kolauttanut pääni.
"Tyttö räpäytti silmiään", joku lausahti innostuneeseen sävyyn.
Ääni kuului yläpuoleltani. Tietoisuuteni alkoi palata ja avasin hetkessä silmäni. Ensin kaikki näytti sumealta, kunnes kuva tarkentui. Huoneessa oli letkuja ja piuhoja. Punahaalariset ihmiset katsahtivat minuun kiinnostuneina. Tummaihoinen hymyilevä naislääkäri tervehti minua. Päätäni jomotti yhä, mutta ongelmat näkökyvyssäni olivat kuitenkin kadonneet. Aivoni tekivät kovaa ajatustyötä setviessään kaikkea tapahtunutta. Pienet tömähtelyt ja liikkeet huoneessa saivat minut tajuamaan olevani autossa. Ikkunoista vilahtivat räikeän väriset valot ja ajatus ambulanssista syttyi päähäni.
"Onks tää ambulanssi?" Ihmettelin kuiskaten hiljaa.
Hymyilevä nainen nyökkäsi. Hän pyysi minua pysyttelemään aloillani ja selitti meidän olevan pian perillä sairaalassa. Mumisin tokkuraisen "joon" ja kelasin sitten tapahtumia päässäni. Mieleeni putkahti Topi. Missä hitossa se oli ja miten sille oli käynyt?

Jonkin ajan kuluttua liike autossa pysähtyi ja kuulin jonkun avaavan ambulanssin takaoven. Se aiemmin hymyillyt nainen muuttui keskittyneeksi ja lähti kuljettamaan minua sairaalakärryillä eteenpäin. Tuntui oudolta kun kärry laskettiin alas autosta. Ulkona oli kylmä ja kaikkialla oli pimeää. Minua kuljettava nainen huikkasi jotain tovereilleen ja lähti sitten kävelemään kärryä työntäen kohti sairaalaa.
"Missä mun veli on?" Totesin ääneen kysymyksen jota olin pohtinut.
"Hän tulee takana", nainen hymähti lyhyesti ja keskittyi sitten huutamaan jotain eteenpäin.
Saavuimme sisään sairaalaan ja saatoin vain kuvitella kuinka jotkut tuijottivat meitä.
"Täällä nämä mopokolarin uhrit" , minua kuljettanut nainen infosi sairaalan vastaanotolle ja lähti sitten viemään minua toiseen huoneeseen. Siellä minut vastaanotti joku sairaanhoitaja, joka auttoi minut oikealle sairaalasängylle. Takaraivoni tuntui aralta, enkä voinut laskea sitä tyynylle. Kohottauduin istumaan ja sain sairaanhoitajalta hämmästyneen katseen.
"Jopas siellä ollaan innokkaita nousemaan."
"Mun päähän sattuu enkä voi nojata mihinkään", mutisin katsellen lamaantuneena hoitajaa.
Hän oli noin parikymppinen nainen, jonka otsalle oli piirtynyt muutama huolen ryppy.
"Sitä päätä minun piti tutkiakin. Osaatko sanoa mihin kohtaan sattuu eniten? Onko huimausta? Miltä kipu tuntuu asteikolla 1-10?" Hoitaja kyseli ja istahti sängylle.
"Takaraivoon, ei huimaa enää. Kivuksi voisin antaa 7."
"Selvä. Onko muistikatkoksia?"
"No en muista tarkkaan mitä tapahtu sillon ku taju meni."
"Se nyt on ihan aiheellistakin. No, katsotaanpas reagoiminen valoon", hoitaja tokaisi ja otti pienen lampun esille.
Hän avasi silmäluomiani ja osoitti valolla silmääni.
"Pupillit ovat normaalit. Reagoiminen valoon on hyvä."
Nainen kirjasi asioita muistiin ja istuin tyypertyneenä paikallani. Oloni oli jotenkin hirveän tyhjä. Päätä jomotti edelleen, mutta ymmärsin ettei se ollut mitään älyttömän vakavaa. Hoitaja selitti minun saaneen aivotärähdyksen ja kolauksen kyynärluuhuni. Minulla oli kuulemma ollut suojelusenkeli matkassa, koska törmäyksessä olisi voinut ollut hengenlähtö lähellä.
"Saanko mä nähä Topin?" Pyysin tutkimuksen loputtua.
Naislääkäri pudisti päätään. "Ei vielä."

Odottelin tuntikausia sairaalasängyssäni tuijottaen x-factorin uusintaa katon rajaan sijoitetusta televisiosta. Äiti istui sängyn laidalla napsutellen sormiaan huolestuneena. Veela kiljahteli innoissaan leikkiessään punaisen pöydän ääressä. Muuten olimme äidin kanssa hiljaa, mutta tiesin hänen pohtivan samaa kuin minä. Emme kumpainenkaan voineet olla varmoja Topin tilasta ja Mikkokaan ei ollut vielä palannut tiedonhakureissultaan.
"Tiiätsä yhtään mitä Topille on käyny?" Äiti pian uteli minulta.
"No en mä tiiä muutaku et se rekka tulee jostain kulman takaa me törmätää siihe ja mä lennän siihen aika lähelle. Uskosin et Topi törmäs siihen rekkaa tai jotain", mutisin hieman epävarmasti.
En ollut täysin selvillä tapahtumien kulusta, sillä jysäyttäessäni pääni jäähän, oli myös vintti hetkeksi pimentynyt.
"Mä niin toivon ettei se oo mitää vakavaa", äiti totesi kulmat kurtussa.
"Mm.."
Samassa osaston ovi lennähti auki ja Mikko astui sisään. Hän suunnisti suoraan meitä kohti. Kasvoilla oli rippunen huolestuneisuutta ja hänen, kuten monen muunkin kasvoille tänään oli piirtynyt huolenryppyjä. 
"Onko sillä kaikki kunnossa?" Äiti kysäisi heti kun Mikko istahti sairaalasängyn laidalle.
"Tajuissaan se ei ole. Tila on kuitenkin vakaa ja lääkäreitten mukaan saamme huokaista helpotuksesta. Ainakin toistaiseksi. Riski komplikaatioihin on hyvin pieni. Haavat on ommeltu, vatsassa ollut sisäinen verenvuoto saatu kuntoon ja kaikin puolin asioiden pitäisi olla hyvällä kannalla. Meidän pitää vain odottaa Topin heräämistä."
"Luojan kiitos", äiti henkäisi ja hymyilikin hiukan.
Itsekin olin todella helpottunut kuulemastani tiedosta.
"No, Salomehan pääsee kotiin jo tänään, ainoastaan nukkuessa pitää vahtia ettei tapahdu mitään. Me voisimme siis tyttöjen kanssa lähteä kotiin. Jäätkö sä odottelemaan Topin heräämistä?" 
Mikko nyökkäsi ja nousi sitten pystyyn. 
"Menen nyt vielä täyttämään potilastietoja ja te varmaan pääsette sitten pian kotosalle?"
"Se yks lääkäri käy vielä tuomassa mulle sen lääkärinlausunnon ja sitte me saadaan lähtee. Mä tosin haluisin käydä vilkasee Topia", virkoin ja äiti nyökkäsi.
"Tottakai."

Se mukava tummaihoinen sairaanhoitaja kiikutti minulle lääkärinlausunnon ja toivotti sitten hyvää kotimatkaa. Hymyilin hänelle ja pyysin sitten lupaa äidiltä käydä katsomassa veljeäni.
"Käy vain. Me mennään Veelan kanssa kahvioon odottelemaan ja mä syötän sen, ku se ei oo ssanut vielä tänään iltapalaa. Ok?"
"Juu", totesin ja käännyin ympäri.
Äiti ja pikkusiskoni Veela jatkoivat matkaansa portaisiin, kun minä lähdin katsomaan Topia teho-osastolle. Märät housuni tuntuivat nihkeältä päällä, kun kävelin rivakasti eteenpäin. Kukaan ei ollut kerennyt käydä hakemassa mulle puhtaita vaatteita, vaan olin saanut pukea päälleni tämänpäiväiset vaatteet ja ne olivat jään pinnalla olevasta vedestä kastuneet.
"Teho-osastolle tulossa?" Vastaanottovirkailija tiskin takaa kyseenalaisti.
"Joo, tota mun veli ois täällä ja mä haluisin käydä näkemässä sitä", sössötin epätoivoisesti.
"Ymmärrän. Nimenne, henkilöturvatunnus ja sukulaissuhteenne?"
Latelin menemään kysytyt asiat yrittäen kuulostaa järkevältä. Perään luettelin vielä hetun, jonka varmistettuaan minut lähti osastolle viemään sairaanhoitaija. Tallasimme osaston käytävää eteenpäin kiusallisen hiljaisena. Katselin ohi vilahtavia huoneita kuvitellen moneen kertaan, miltä Topi mahtaisi näyttää.
"Huone 035", nainen hymähti ja ohjasi minut oikeaan huoneeseen.
Hänen avatessaan lukittua ovea, en voinut olla katsomatta sälekaihtinten raosta. Suoraansanoen järkytyin hieman. Topi näytti melkein siltä kuin se olisi hakattu. Jäljistä päätellen se oli kuitenkin iskeytynyt pää edellä kohti jotain kovaa. Topi oli kiinni hengityskoneessa ja otsalla näkyvä ilkeännäköinen mustelma sai minut irvistämään.



Sen nähtyään oli vaikea uskoa että tila oli vakaa. Toisaalta Topi kyllä näytti rauhaisalta, muttei kumminkaan hyvinvoivalta. 
"Saanko mä mennä sisälle?
Hoitaja pudisti päätään. 
"Valitettavasti et. Vain verisukulaiset ovat siihen oikeutetttuja ja huoltajat. Käyn nyt tarkastamassa hänen vointinsa ja voit jäädä siihen tai lähteä. Yleinen vierailuaika päättyy joka tapauksessa näillä minuuteilla."
Nyökkäsin ja päätin lähteä. Mielessäni pyöri ainoastaan kuva Topista. Se oli näyttänyt niin säälittävältä raukalta nukkuessaan siinä voimattomana. Vaikka me aina riideltiinkin joka perkeleen asiasta, niin ei todellakaan ollut mukavaa nähdä omaa perheenjäsentä siinä kunnossa. Tuntui jopa pahalta, että itse olin selvinnyt niin vähällä. Pääsisin luultavasti heti ensimmäisen "tarkkailuyön" jälkeen tallillekin. Ratsastuskoulumestaruudetkin olisi Edin kanssa edessä, vaikka harjoittelu voisi kyllä jäädä vähälle. Liadanin tulo taas ymmärrettävästi jouduttaisiin lykkäämään. Mutta hoppas så, että Topikin heräisi pian.