Post by Iida on Apr 9, 2016 7:56:21 GMT 1
Viides päivä toukokuuta kello 15.00 helatorstaina lähdetään parin tunnin keväiselle maastotunnille. Sula maa ja silmuissa olevat puut luovat varmasti tunnelman maastolle, jossa pääasiassa mennään rauhallista vauhtia ja nautitaan yhteisolosta, mutta mukaan kuuluu myös reipas laukkapätkä tai kaksi, sekä tietysti ravia. Iida vetää reissun Edin selästä, osallistujamäärästä riippuen Lucas joko tulee pitään perää tai ei. Osallistu alle muodossa ratsastaja - hevonen (sivut jos ei yläkokossa asuva)
Osallistujat 7/12:
Merida - Jemmu
Milja - Alma
Angelika - Rimpula
Salome - Likka
Veera - Raving Beauty
Santana - Omppu
Rosanna - Juti
Pohjatarina:
3 Merida - Jemmu
4 Milja - Alma
7 Angelika - Rimpula
5 Salome - Likka
2 Veera - Raving Beauty
6 Santana - Omppu
1 Rosanna - Juti
Istuin Edin korkeassa selässä ja katselin alemmas muita helatorstaimaastoon lähteviä, jotka oli vielä nousemassa selkään. Ratsut seisoi rauhallisen näköisinä kentällä, kun ratsastajat pyörivät ympärillä, lainasivat toisilta jakkaraa ja säätivät jalustimia maastakäsin. Lucaa ei tarvittu pitämään kahdeksan ratsukon jonon perää, vaan poika oli jäänyt siivoamaan karsinoita tyytymättömänä.
Kun kaikki oli selässä kerroin järjestyksen, jossa ensimmäisenä mun taa tuli Rosanna Jutillaan. Heidän taakse jonoon tuli Veera Unnalla, Merida Jemmulla, Milja Almalla, Salome Likalla, Santana Ompulla ja viimeisenä Angelika myrtsin näköisellä Rimpulalla. Käänsin Edin portilta menosuuntaan ja lähdimme koko joukko käynnissä pois tallipihalta.
Lämmin noin 20 asteen keli helli meitä ja linnut senkun visersi. Kävelimme hiekkatien vasenta puolta kaikessa rauhassa. Edi katseli tyytyväisenä pellolle, jossa pari joutsenta oleskeli. Takana tuleva Juti, joka välillä piipahti melkein vierellä ei haitannut Ediä. Ilmeisesti Angelikalla meni ihan hyvin Rimpen kanssa perällä. Juttelu takana oli kiivasta. Mä nautin lämpimästä ilmasta täysin siemauksin.
Hiekkatien molemmilla puolilla oleva peltomaisema vaihtui metsämaisemaan, joka toi varjoa ja viileyttä meille. ‘’Ravataanko?’’ huikkasin kysymyksen takana tuleville. Saatuani vastaukseksi monta pirteää joota kannustin Edin raviin. Takanakin alkoi kuulua ravin reippaat askeleet. Ruuna ravasi reippaasti. Mä kevensin suuren ravin tahtiin ja annoin Edin ravata omaa tahtiaan antaen sille hiukan pidempää ohjaa, sillä se oli kuitenkin sen verran fiksu ettei ottaisi lähtöjä, toisin kuin Alma. Miljan karjaisut sai Edin kuuntelemaan tarkkana taaksepäin.
Puiden varjossa oli hyvä ravata, ei tullut liian kuuma ratsulle eikä ratsastajalle, vaikka pakko myöntää mulla oli jo hiki. Mutta periaatteessa ei tulisi kuuma. Tie kaarsi loivasti vasemmalle. Hetken päästä se haarautui, mutta me jatkettiin edelleen vasemmalle. Me tehtäisiin lenkki, joka päättyisi pellolle, mutta onneksi sillä pellolla saattoi ravata tai ottaa laukkakisan. Jatkoimme edelleen ravissa, sillä Alman kiirettä suurempia ongelmia ei tainnut olla.
Tie nousi ylöspäin. Ylämäki oli loiva, mutta nousin silti kokonaan seisomaan jalustimille antaen Edille lisää vapautta ravata. Mäen päällä siirryimme käyntiin ja kävelimme tasamaalla hetken aikaa, kunnes mäki lähti viettämään alaspäin. Kun olimme Edin kanssa päässeet alas katsoin taakse miten muilla meni. Perässä tullut Juti oli ilmeisesti tullut rauhallisena alas, samoin kuin Unna. Jemmu heitti välillä päätään, ilmeisesti pidätteestä, mutta ei lähtenyt alaspäin kovaa. Pilkkuponeista Almalla oli kiire, Likka lyllersi. Omppu ja Rimpe oli hieman jäljessä muista. Jatkoimme käynnissä.
Vasemmalla, jonne olimme pian kääntämässä oli oja, jonka yli joutui ratsastamaan. Sen yli oli rakennettu omatekoinen, mutta testatusti kestävä silta. Edin katseltua hetken sitä kummastuneena se astui sille ja loikkasi sitten eteenpäin, mutta pysähtyi kun jalat oli maankamaralla. Juti otti mallia Ediltä. Unna ja Jemmu käveli kiltisti pienen sillan yli, vaikkakin suokki tamma katsoi hetken sitä epäilevästi. Kaikkien yllätykseksi Alma käveli sillan yli tyynesti. Samoin Likka ja Omppu, myös suokkimamma käveli sillan yli kuin siltaa ei edes olisi ollut. Polku oli hyvässä kunnossa talven jälkeen. Käppäilimme metsässä, kunnes polku loppui ja tulimme pellolle.
‘’Meillä on sitten peltoa koko loppureissu, mut se ei varmaan kauheesti haittaa? Me kierretään nää pellot ja muistakaa pysyä koko ajan reunassa. Voidaan ottaa pitkähkö laukkapätkä, reipasta laukkaa.’’ kerroin. ‘’Lähdetään käynnissä liikkeelle, ja nostetaan laukka aika pian sen jälkeen. Tää on tasaista peltoa ei ylä- eikä alamäkiä edes pieniä, joten hyvällä mielellä voitte rallitella.’’
Käänsin ruunan ja ohjasin sen pellon reunaan. Keräilin ohjat ja tuntui kuin ruuna olisi tiennyt mitä pian tapahtuu. Se alkoi ottaa innokkaita pikku loikkia ja nosti päänsä. ‘’Laukka!’’
Ruuna lähti harpaten laukkaan, heti kun annoin sille ohjaa ja luvan juosta. Ah ihanaa, mä olin kaivannut kunnon peltorallia, siitä oli kauan. Aurinko paistoi kirkkaana korkealla. Ilmavirtakin tuntui lämpimältä. Seisoin jalustimilla ja annoin Edin laukata. Se nautti ja niin mäkin. Pidin katseen edessä, mutta kuulin takana tulevat ratsukot, joten annoin mennä. Aloin pikkuhiljaa hidastamaan ruunan laukkaa, kunnes se oli aikalailla sama laukka kuin mitä sillä kentällä oli. Takana tulevatkin oli hidastaneet ja nyt laukkasimme siistissä jonossa. Ruuna pärski. Taputin sitä. ‘’Raaaviiiin…’’ sanoin hitaasti pitkittäen sanaa. Istuin alas ja siirsin Edin raviin.
Hetken ravasimme tasataksemme hengityksiä. Siirsin ruunan käyntiin ja annoin sille ohjaa venyttää kaulaa. Taputin sen kevyesti hionnutta kaulaa. Käännyin katsomaan taakse. ‘’Kaikilla kaikki hyvin?’’
Kävelimme pellon reunaa kohti Yläkokkoa. Matkaa oli vielä jäljellä, mutta punainen talli alkoi näkyä jo. Iloinen nauru ja puheensorina jatkui tallipihalle asti. Kukaan ei jaksanut kentälle mennä vaan alas hypättiin oven edessä. ‘’Pesareita on kaks, joissa voi hepan huuhdella. Pihalle saa tulla hoitamaan ja harjaamaan kun kerta näin lämmin on.’’ kerroin. ‘’Kiitos kaikille maastosta!’’
Maksutavat:
Saa maksaa miten tahtoo tai olla maksamatta
Osallistujat 7/12:
Merida - Jemmu
Milja - Alma
Angelika - Rimpula
Salome - Likka
Veera - Raving Beauty
Santana - Omppu
Rosanna - Juti
Pohjatarina:
3 Merida - Jemmu
4 Milja - Alma
7 Angelika - Rimpula
5 Salome - Likka
2 Veera - Raving Beauty
6 Santana - Omppu
1 Rosanna - Juti
Istuin Edin korkeassa selässä ja katselin alemmas muita helatorstaimaastoon lähteviä, jotka oli vielä nousemassa selkään. Ratsut seisoi rauhallisen näköisinä kentällä, kun ratsastajat pyörivät ympärillä, lainasivat toisilta jakkaraa ja säätivät jalustimia maastakäsin. Lucaa ei tarvittu pitämään kahdeksan ratsukon jonon perää, vaan poika oli jäänyt siivoamaan karsinoita tyytymättömänä.
Kun kaikki oli selässä kerroin järjestyksen, jossa ensimmäisenä mun taa tuli Rosanna Jutillaan. Heidän taakse jonoon tuli Veera Unnalla, Merida Jemmulla, Milja Almalla, Salome Likalla, Santana Ompulla ja viimeisenä Angelika myrtsin näköisellä Rimpulalla. Käänsin Edin portilta menosuuntaan ja lähdimme koko joukko käynnissä pois tallipihalta.
Lämmin noin 20 asteen keli helli meitä ja linnut senkun visersi. Kävelimme hiekkatien vasenta puolta kaikessa rauhassa. Edi katseli tyytyväisenä pellolle, jossa pari joutsenta oleskeli. Takana tuleva Juti, joka välillä piipahti melkein vierellä ei haitannut Ediä. Ilmeisesti Angelikalla meni ihan hyvin Rimpen kanssa perällä. Juttelu takana oli kiivasta. Mä nautin lämpimästä ilmasta täysin siemauksin.
Hiekkatien molemmilla puolilla oleva peltomaisema vaihtui metsämaisemaan, joka toi varjoa ja viileyttä meille. ‘’Ravataanko?’’ huikkasin kysymyksen takana tuleville. Saatuani vastaukseksi monta pirteää joota kannustin Edin raviin. Takanakin alkoi kuulua ravin reippaat askeleet. Ruuna ravasi reippaasti. Mä kevensin suuren ravin tahtiin ja annoin Edin ravata omaa tahtiaan antaen sille hiukan pidempää ohjaa, sillä se oli kuitenkin sen verran fiksu ettei ottaisi lähtöjä, toisin kuin Alma. Miljan karjaisut sai Edin kuuntelemaan tarkkana taaksepäin.
Puiden varjossa oli hyvä ravata, ei tullut liian kuuma ratsulle eikä ratsastajalle, vaikka pakko myöntää mulla oli jo hiki. Mutta periaatteessa ei tulisi kuuma. Tie kaarsi loivasti vasemmalle. Hetken päästä se haarautui, mutta me jatkettiin edelleen vasemmalle. Me tehtäisiin lenkki, joka päättyisi pellolle, mutta onneksi sillä pellolla saattoi ravata tai ottaa laukkakisan. Jatkoimme edelleen ravissa, sillä Alman kiirettä suurempia ongelmia ei tainnut olla.
Tie nousi ylöspäin. Ylämäki oli loiva, mutta nousin silti kokonaan seisomaan jalustimille antaen Edille lisää vapautta ravata. Mäen päällä siirryimme käyntiin ja kävelimme tasamaalla hetken aikaa, kunnes mäki lähti viettämään alaspäin. Kun olimme Edin kanssa päässeet alas katsoin taakse miten muilla meni. Perässä tullut Juti oli ilmeisesti tullut rauhallisena alas, samoin kuin Unna. Jemmu heitti välillä päätään, ilmeisesti pidätteestä, mutta ei lähtenyt alaspäin kovaa. Pilkkuponeista Almalla oli kiire, Likka lyllersi. Omppu ja Rimpe oli hieman jäljessä muista. Jatkoimme käynnissä.
Vasemmalla, jonne olimme pian kääntämässä oli oja, jonka yli joutui ratsastamaan. Sen yli oli rakennettu omatekoinen, mutta testatusti kestävä silta. Edin katseltua hetken sitä kummastuneena se astui sille ja loikkasi sitten eteenpäin, mutta pysähtyi kun jalat oli maankamaralla. Juti otti mallia Ediltä. Unna ja Jemmu käveli kiltisti pienen sillan yli, vaikkakin suokki tamma katsoi hetken sitä epäilevästi. Kaikkien yllätykseksi Alma käveli sillan yli tyynesti. Samoin Likka ja Omppu, myös suokkimamma käveli sillan yli kuin siltaa ei edes olisi ollut. Polku oli hyvässä kunnossa talven jälkeen. Käppäilimme metsässä, kunnes polku loppui ja tulimme pellolle.
‘’Meillä on sitten peltoa koko loppureissu, mut se ei varmaan kauheesti haittaa? Me kierretään nää pellot ja muistakaa pysyä koko ajan reunassa. Voidaan ottaa pitkähkö laukkapätkä, reipasta laukkaa.’’ kerroin. ‘’Lähdetään käynnissä liikkeelle, ja nostetaan laukka aika pian sen jälkeen. Tää on tasaista peltoa ei ylä- eikä alamäkiä edes pieniä, joten hyvällä mielellä voitte rallitella.’’
Käänsin ruunan ja ohjasin sen pellon reunaan. Keräilin ohjat ja tuntui kuin ruuna olisi tiennyt mitä pian tapahtuu. Se alkoi ottaa innokkaita pikku loikkia ja nosti päänsä. ‘’Laukka!’’
Ruuna lähti harpaten laukkaan, heti kun annoin sille ohjaa ja luvan juosta. Ah ihanaa, mä olin kaivannut kunnon peltorallia, siitä oli kauan. Aurinko paistoi kirkkaana korkealla. Ilmavirtakin tuntui lämpimältä. Seisoin jalustimilla ja annoin Edin laukata. Se nautti ja niin mäkin. Pidin katseen edessä, mutta kuulin takana tulevat ratsukot, joten annoin mennä. Aloin pikkuhiljaa hidastamaan ruunan laukkaa, kunnes se oli aikalailla sama laukka kuin mitä sillä kentällä oli. Takana tulevatkin oli hidastaneet ja nyt laukkasimme siistissä jonossa. Ruuna pärski. Taputin sitä. ‘’Raaaviiiin…’’ sanoin hitaasti pitkittäen sanaa. Istuin alas ja siirsin Edin raviin.
Hetken ravasimme tasataksemme hengityksiä. Siirsin ruunan käyntiin ja annoin sille ohjaa venyttää kaulaa. Taputin sen kevyesti hionnutta kaulaa. Käännyin katsomaan taakse. ‘’Kaikilla kaikki hyvin?’’
Kävelimme pellon reunaa kohti Yläkokkoa. Matkaa oli vielä jäljellä, mutta punainen talli alkoi näkyä jo. Iloinen nauru ja puheensorina jatkui tallipihalle asti. Kukaan ei jaksanut kentälle mennä vaan alas hypättiin oven edessä. ‘’Pesareita on kaks, joissa voi hepan huuhdella. Pihalle saa tulla hoitamaan ja harjaamaan kun kerta näin lämmin on.’’ kerroin. ‘’Kiitos kaikille maastosta!’’
Maksutavat:
Saa maksaa miten tahtoo tai olla maksamatta
et en kahta kertaa ellen jaksa xd
