Uittomaasto 3.6.2016

[Iida]

UITTOMAASTO 3.6.2016

Koulut on tältä lukukaudelta ohi ja täytyyhän sitä juhlistaa, muutenkin kuin bilettämällä eikö? Viimeisenä koulupäivänä perjantaina lähdetään kahden aikaan ilman satulaa (saa tulla satulalla) matkaamaan kohti lähintä järveä, jossa mahdollisuus siis halutessa uittaa taikka vain kahluuttaa. Iida johtaa joukkoa Minolla, Luca ja Lindakin on sanoneet tulevansa mukaan, joten peränpitäjä löytyy ellei joku pikkuponi ilmoittaudu mukaan. Reissu kestää noin kaksi tuntia, joten tallilla ollaan neljän aikaan, jonka jälkeen päästetään hepat laitsalle.

Osallistuessa laita mukaan josko tuut satulalla vai ilman, ulkopuoliset linkkaa heppansa sivut, ellei lainaa meiltä. Mitä maksuun tulee niin joku kiva kesäinen maksu olisi super, pohjatarinan tultua.

Osallistujat:
Merida - Jemmu (satulatta)
Milja - Alma (satulatta)
Angelika - Cora (satulatta)
Veera Ruusula - A.I. Pikkuvadelmavene (satulatta)
Minni - Röllivaaran Peikkosydän (satulatta)
Salome - Bianca (satulatta)
Satu - Fiktion Viljatuuli (satulatta)
Juco - Zihrana (satulatta)


Pohja:
1 Iida - Mino
6 Luca - Sanni
2 Linda - Miina
5 Merida - Jemmu (satulatta)
10 Milja - Alma (satulatta)
9 Angelika - Cora (satulatta)
3 Veera Ruusula - A.I. Pikkuvadelmavene (satulatta)
4 Minni - Röllivaaran Peikkosydän (satulatta)
11 Salome - Bianca (satulatta)
7 Satu - Fiktion Viljatuuli (satulatta)
8 Juco - Zihrana (satulatta)



Mä olin kuulemma ollut väärässä siinä, milloin koulun loppua juhlitaan. Lucas oli valaissut asiaa ja sehän tapahtuisi vasta huomenna, joten uittoreissuhan tuli oikein hyvälle päivälle. Reifr joka ei lähtenyt mukaan maastoon vaan jäi hoitamaan Ingridiä punttasi mut korkean Minon selkään. Me seistiin kentän ulkopuolella kun muut matkaan lähtevät nousi selkään kentällä. Reifr auttoi pari muuta selkään. Kerroin järjestyksen, kun kaikki oli hevosten selässä. Ja lähdin sitten Minolla kävelemään, kun muut sijoittuivat taakseni pitkään letkaan.

Pihalla oli asteita 25 ja aurinko paistoi korkealla. Ainoastaan pieni tuulenvire virkisti välillä hikistä ilmaa. Mino pärski tyytyväisenä, kun pääsimme peltojen keskellä olevalta tieltä metsän antamaan varjoon. ‘’Otetaan vähän ravia.’’ hiukkasin taakse ja pyysin ruunan raviin. Minon suuressa ravissa oli alkuun vaikea istua ilman satulaa, mutta kun se alkoi rentoutua ja pidentää askeltaan siitä tuli siedettävää. Takana tulevat olivat ilmeisesti hyvissä välimatkoissa edelliseen. Välillä kuului naurua tai tyrskähdys.

‘’Käyntiiiiiin..’’ huusin taaksepäin. Perää pitävät Salome ja Bianca olivat jääneet hieman jälkeen kovempaa ravaavista ja nyt ne sai edellä menevän kiinni. Puut antoi varjoa sopivasti, mutta oli kuitenkin kuuma. Kävelimme parin mökki rykelmän ohi. Jotkut pienet lapset jäi paikoilleen tuijottamaan heppaletkaa. Jokaisella ratsastajalla oli päällään vain shortsit ja lyhythihainen paita.

Pian puiden takaa alkoi näkyä järvi, joka kylpi auringossa. Lämmintä vesi ei tietenkään vielä ollut ja mä olin päättänyt etten ratsastaisi niin syvälle että kastuisin kunnolla. Enkä edes tiennyt miten Mino reagoisi veteen. Käänsin itseäni taaksepäin, jotta ääneni kuuluisi pidemmälle. ‘’Me ollaan pian järvellä. Siinä on hyvä pohja ja se syvenee matalasti, että aika pitkälle saa mennä kunnes heppa joutuu uimaan. Rantaa on vähän päälle maneesin pitkänsivun eli voi vaikka ravata vedessä reunasta reunaan.’’

Pääsimme aukealle rannalle, joka oli onneksi tyhjä. ‘’Mennään rauhassa, vaikka pari rinnakkain ja ylös ei tulla ennen kuin kaikki lähtee, jotta kukaan hepoista ei panikoi.’’ Ehdin lopettaa lauseeni, kun Alma jo pinkaisi korvat hörössä laukassa kohti järveä. Muut hepat alkoi myös reagoida pilkkuponin villeyteen. Alman laukka jatkui veteen, kunnes se ei enää voinut laukata. Milja alkoi nauraa ponin pysähdyttyä. ‘’Tota mä en odottanut!’’ tyttö kailotti meille.
‘’Mennään me muutkin nyt sitte.’’ sanoin muille.

Muut lähestyi rauhassa vettä, ainoastaan Jucon tamma Rani alkoi viskellä päätään hidastelusta. Mino pysähtyi kun sen etukaviot osui veteen. Annoin ruunan laskea turpansa veteen. Cora käveli varmasti veteen Jemmu vanavedessä. Della näytti säpsähtävän pari kertaa aaltoa joka osui sitä jalkoihin, mutta Veera ratsasti sen reippaasti syvemmälle. Sanni ja Miina oli kylkiä myöten vedessä. Pienimpänä Bianca ei kovin pitkälle päässyt, mutta Salome näytti tyytyväiseltä tammaansa, joka alku hankaluuksien jälkeen uskaltautui veteen.

Mino oli pikkuhiljaa hiipinyt syvemmälle veteen, nyt jo polviin saakka. Reippaan Viljan matka oli tyssännyt, kun vesi osui ryntäisiin. ‘’Hitto kui kylmää vettä.’’ kuului vähän joka suusta. Taputin Minoa joka uskalsi yllättävän syvälle veteen. Pari ravipätkää reunasta toiseen otettiin, mutta ei kaikki ravissa pysyneet. Vielä hetken pulikoinnin jälkeen lähdettiin pikkuhiljaa vedestä pois. Aurinko kuivatti ja lämmitti kylmettyneet ratsastajat. Mulla oli varvas osunut veteen, kun ruuna ei sen syvemmälle sitten uskaltanut.

Otimme lyhyen laukkapätkän vielä matkalla tallille, jossa pari hevosta Minon lisäksi innostui vähän liikaakin. Luultavasti Pasta oli reissut rauhallisin ja varmoin hevonen, mutta kyllä sekin innostui laukkaamaan. Kyllä sitä sitten onneksi päästiin ravin kautta käyntiin, mutta niin se laukka pätkä vaan venyi. Ravasimme hetken ennen kuin siirsimme tallin näkyessä käyntiin. Parin kommelluksen jälkeen pääsimme tallipihalle ja hepat sai ansaitut kiitokset.

‘’Kaikki joilla ei ole kiire saa mielellään auttaa heppojen laitsalle viennissä. Voitte hoitaa heppanne tyhjissä karsinoissa ja jättää sinne siksi aikaa. Viedään ensimmäisenä tammalaitumelle menevät, kerron sitten kuka ottaa ja kenet.’’ kerroin. ‘’Kiitos teille mukaan lähteneille!’’

Maksutavat valitse:
1) tarina / kuva
2) parin lauseen tarina, jossa jokainen sana alkaa hevosesi nimen ensimmäisellä kirjaimella
3) kysymyksiin vastus / apuna käyttäen tarinassa:
- Jännittikö? Onko hevosesi uinut ennen?
- Sujuiko alkumatka miten? Häiritsikö edellä/takana tuleva ratsukko?
- Mikä oli parhainta uinnissa? Uiko hevosesi edes? Kastuitko?
- Lopun laukkapätkä? Innostuiko hevosesi?
- Tapahtuiko teillä kömmähdys? Mitä kävi?
- Loppufiilikset

[Merida]

Minä ja Jemmu, ilman satulaa.

Milja ja Almaki vois tulla riehuun!

[Deleted]

Minä ja Cora mukaan, ilman satulaa tietenkin!

[VeeraRuusula]

Veera & sh-t. A.I. Pikkuvadelmavene "Della" (http://www.tuloton.suntuubi.com/fi/Pikkuvadelmavene/), ilman satulaa


Ps. Helatorstain maastokuittaus tulossa mahdollisimman pian.

[Minni]

Minni ja Röllivaaran Peikkosydän mukaan ilman satulaa

[Salome]

Salome-Bianca

Mennyt nyt viime aikoina vähän perseelleen mutta kyllä mekin ilman satulaa koitetaan!

[Satu]

Satu & Fiktion Viljatuuli (http://meddedded.wix.com/fiktionviljatuuli)

Me voitais tulla mukanan, ilman satulaa myös

[Juco]

Juco - Zihrana (http://raakile.net/marabel/hevoset/askel/Zihrana.html) ja ilman satulaa (:

[Iida]

pohja tullut!

[Merida]

Talutin suokkitamman kentälle muiden uittomaastoon lähtijöiden kanssa. Tällä kertaa en kehdannut alkaa hyppimään selkään vauhtia ottaen, sillä olihan paikalla ulkopuolisiakin. Siksi hain kiltisti jakkaran ja loikkasin valppaan ratsuni selkään. Kun kaikki oli selässä, astelimme lähemmäs Lindaa. Hän luetteli jonojärjestyksen, itse olimme neljänsiä. Lähdimme polkua pitkin kohti uittopaikkaa.
Jemmu oli energinen, mutta tuntui kuitenkin kuuntelevan mua hyvin.
- Otetaas ravia, Linda sanoi pienoisen käyntipätkän jälkeen.
Saatoin taas muistaa, miten unelmalliset askeleet suokille oli annettu. Niissä oli niin helppo istua, ihan kuin olisi patjan päällä istunut. Edessä kulkeva outo lajitoveri herätti tammassa vielä hiukan lisää menohaluja, joten sain tehdä paljon puolipidätteitä.

Linda antoi käskyn siirtyä käyntiin, ja vauhtiin päässyt suokki pysähtyikin vasta melkein edessä kulkevan häntään.
- Kuuntele nyt, murahdin Jemmulle ja koetin saada turvaväliä.
Pian auringon vuoksi välkehtivä uimapaikka ilmestyi eteemme. Alma ei onneksi taaempaa ollut vielä rantaa huomannut, sillä olisi varmaan muuten kyydittänyt Miljan jo syvälle veteen.
- Me ollaan pian järvellä. Siinä on hyvä pohja ja se syvenee matalasti, että aika pitkälle saa mennä kunnes heppa joutuu uimaan. Rantaa on vähän päälle maneesin pitkänsivun eli voi vaikka ravata vedessä reunasta reunaan, Linda selitti Minon selästä. Nyökkäsin itsekseni hiljaa.
Linda jatkoi ohjeiden antoa, kunnes Alma jo pinkoikin takaamme hirveätä kyytiä veteen. Jemmu korahti innostuneena, vaikkei edes liiemmin vedestä välittänyt. Se oli kuitenkin valmiina riehumiseen, jos siihen olisi aihetta! Sain onneksi neitiä vähän kuulolle, ja astelimme rauhallisesti käymäjalkaa veteen.

Vedessä annoin Jemmun ensin kuopia, kun se siitä näytti tykkäävän. Milja ja Alma olivat jo uimassa, kun mä aloin kannustaa tammaa syvemmälle veteen.
- Uitasko ekaa kertaa tälle kesää? sipitin ja taputtelin suokkia rohkaisevasti. Se astelikin jo niin, että kastuin sääriin asti. Pian tunsin Jemmun jo uivan, joten liu'uin kevyesti sen viereen. Vaatteeni kyllä kastuisi, mutta pieni paha tästä hauskuudesta! Jemmu pärski vettä turvallaan ja pian ohjasinkin hevosen jo lähemmäs rantaa. Kun ratsuni jalat yletti pohjaan, pääsin jotenkuten liukkailla vaatteilla selkään takaisin.
- Lähdetään takaisinpäin! Linda kailotti ja käänsi Milon kohti tallia.

Matkalla Jemmu oli yhä samalla hövelillä päällä, sillä virkistävä uinti ei ainakaan ollut tehnyt siitä laiskempaa.
- Otetaan laukkaa!
Ei edes tarvinnut antaa laukka-apuja, kun edessä kulkeva ratsukko lähti laukkaan. Samalla sekunnilla Jemmu hypähti myös laukalle, onneksi se ei hurjasta ponnistelusta huolimatta päässyt ohittamaan muita. Hetken kuluttua siirryimme kävelemään ja astelimme Yläkokkoon vapaammalla ohjalla.
Tallin pihassa hyppäsin jo kuivuneena alas selästä. Aurinko oli lämmittänyt hyvin kotimatkalla, eikä minusta edes olisi varmaan huomannut, että olin juuri uinut.
Purin Jemmun nopeasti, sillä kohta ne päästettäisiin laitsalle. Itse pistin kypärän toistamiseen päähäni,  Jemmulle päitset naru ohjiksi kiedoittuina ja lähdin muun poppoon kanssa käymäjalkaa kohti laitumia.

[Salome]

-Jännittikö? Onko hevosesi uinut ennen? Pienesti kutkutti persauksissa että mitähän tästäkin nyt tulee.. Biancan uimisista en tiennyt, mutta itse sitä en ollut tänä kesänä ennen tätä kertaa kerennyt uittamaan.
- Sujuiko alkumatka miten? Häiritsikö edellä/takana tuleva ratsukko? Ihan hyvin. Biancan kanssa otettiin välillä omatoimisesti ravipätkiä että saatiin isoaskeleisemmat kiinni. Oli toisaalta hyvä että olimme viimeisiä, niin Bialla ei tullut mitään viettiä lähteä täysillä eteenpäin, sillä edessä oli jarrutuspeppu.
- Mikä oli parhainta uinnissa? Uiko hevosesi edes? Kastuitko? Se alun rantavedessä jaloittelu. Bianca ei hirveästi halunnut uida, vaan lähinnä jaloitella. Siispä kehottaessani tammaa eteen vedessä, se meinasi lennättää minut päistikkaa veteen. En tippunut , mutta kastuin silti ponin hypiskellessä paikallaan ja roiskutellessa samalla vettä päälleni.
- Lopun laukkapätkä? Innostuiko hevosesi? Arvatkaa vain kuinka paljon! Bianca oli ihan kikseissä kun lähettiin asteen verran kovempaa. Tuntui että jouduin roikkumaan vähän turhan paljon ponin suussa. Lopussa tajusin rentoutua ja nautin viimeisistä laukkapätkäm hippusista täysin siemauksin.
- Tapahtuiko teillä kömmähdys? Mitä kävi? Ei mitään sen kummempaa. Välillä Bia jotain hölmöili vedessä ja meinasin tippua.
- Loppufiilikset Ihana ja ikimuistoinen reissu, joten kiitos sen järjestäjälle. <3

[Deleted]

Jännittikö? Onko hevosesi uinut ennen? Coraa ei tainnut paljon jännittää, se on varmaan uinut ennenkin. Olen itse uittanut viimeeksi kaksi vuotta sitten, joten vähän mietin miten reissu sujuisi.
Sujuiko alkumatka miten? Häiritsikö edellä/takana tuleva ratsukko? Alkumatka sujui rauhallisissa merkeissä, edellämme kulkeva Rani meni juuri sopivaa vauhtia jossa pysyi hyvin perässä. Takana tullut Alma yritti välillä kiilata rinnallemme, mutta Cora ei siitä onneksi hermostunut.
Mikä oli parhainta uinnissa? Uiko hevosesi edes? Kastuitko? Parasta oli kun pääsi pitkästä aikaa uittamaan, ekaa kertaa oman ponin selästä! Tosin Cora taisi uida vain ihan pari metriä, sillä en kastunut kuin shortseista.
Lopun laukkapätkä? Innostuiko hevosesi? Yllättävän rauhallisesti meillä meni, vaikka olisin voinut kuvitella ruunan innostuvan enemmänkin.
Tapahtuiko teillä kömmähdys? Mitä kävi? Mitään pientä säpsähtelyä suurempaa ei onneksi sattunut!
Loppufiilikset Kiitos kivasta reissusta! Tunnelma oli iloinen ja retken kesto juuri sopiva. Mennään varmasti kesän aikana vielä uudestaan uimaan Coran kanssa!

[VeeraRuusula]

Veeran ja Dellan kuittaus, numero kolmosen kysymykset

Yläkokon Ratsastuskoulun pihamaalla kävi kova kuhina, olimme lähdössä hieman isommalla porukalla uittomaastoon. Talutin pälyilevän Dellan kentälle muiden hevosten seuraksi ja ponnistin tamman selkään. Tamma jaksoi seistä kerrankin aloillaan hyvin, kun hain sen pyöreästä selästä mukavan kohdan istua. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita oli reilusti yli 20, kuulin jonkun puhuvan, että lämpömittari näyttäisi +25astetta. Odotin jo innolla, että pääsisimme matkaan, Dellan kanssa olimme uineet ennenkin ja satulatta olimme menneet useampaan kertaan kotona. Iida asetti meidät järjestykseen ja pääsimme aloittamaan maastoreissumme. Edessämme kulki suuri ruunikonkirjava pv-tamma selässään nuori ratsastaja ja takanammetuli kaunis hopeanruunikko suomenhevostamma. Olimme päässeet sopivaan väliin, eikä edessä kulkenut Miina ei ottanut nokkiinsa vaikka Della kulki välillä hieman liian lähellä sitä, kun minä unohduin tiirailemaan upeaa kesämaisemaa. Hyvä jäädä haaveilemaan, herkän tamman selässä. Della oli kumminkin tänään aika hyvällä päällä, eikä se säikkynyt oikeastaan mitään.

Kuulin Iidan huutavan meidät raville. Della lähti kiireesti ruunikonkirjavan tamman perään. Minun oli helppo istua tamman tasaisessa askelluksessa kyydissä. Pienen tuulenvire siveli poskiani ja oli oikein iloisella mielellä. Siirryimme käyntiin. Puiden lomasta alkoi pilkistämään mustia kattoja ja pian ohitimme useamman kesämökin. Della asteli hieman hermostuneena eteenpäin, mutta pysyi käynnillä. Pihoissa olevat lapset jäivät kummastelemaan menoamme, mutta jäivät onneksi monen metrin päähän meistä. Käännyimme isommalta tieltä hieman pienemmälle sivutielle ja pian edessämme alkoi näkyä sinistä järveä. Della aisti hienoisen jännitykseni ja iloni, ja otti muutaman nopean raviaskeleen. Pidätin tammaa ja kävelimme muiden mukana rantaan.
”Me ollaan pian järvellä. Siinä on hyvä pohja ja se syvenee matalasti, että aika pitkälle saa mennä kunnes heppa joutuu uimaan. Rantaa on vähän päälle maneesin pitkänsivun eli voi vaikka ravata vedessä reunasta reunaan”, Iidan kirkas ääni kuului edestäpäin.
Pääsimme rantaan, ja kaikkien yllätykseksi pilkullinen pikkuponi, taisi olla muistaakseni Alma, pinkaisi kovalla laukalla kohti järveä. Kuski vain nauroi poninsa tempaukselle ja meet muut huikaisimme helpotuksesta, kun mitään ei ollut sattunut. Dellakin oli pysynyt välikohtauksen aikana kiltisti aloillaan, vaikka yleensä tamma reagoi ensimmäisenä tämmöisiin. Onneksi edessämme oli ollut sopivasti Miina, joten eteenpäin ei olisi kummikaan päässyt.

Ratsastin Dellan päättäväisesti veteen. Tamma hieman koitti hangata vastaan, kun viileä vesi loiskui sen jaloille. Varovaisin askelin etenimme syvemmälle veteen. Kylmä vesi osui varpaisiini ja uikutin siitä muille. Ohjasin tamman kumminkin niin pitkälle, että tämän tamman yläselkä oli enää veden pinnan yläpuolella. Della oli hieman kummastuneena ja ohjasin sen takaisin rantaan kohden, jossa jäimme sitten seisoskelemaan vettä hevosen polviin asti.
”Oli se kyllä kylmää”, valittelin. Della intoutui hieman leikkimään vedellä.
Muutama hevonen uskaltautui ihan uimaan asti. Pulikoituamme jonkin aikaa, Iida huusi meidät taas kasaan ja matka kohti Yläkokkoa taas alkoi. Della asteli kuuliaisesti Miinan perässä. Kylmäkin haihtui nopeasti, kun lämmin aurinko kuivasi meidät nopeasti. Ohitimme kesämökit ja Iida huikkasi halutaanko hieman laukata. Della ampaisi matkaan ja minä kyyristyin sen selässä. Annoin tamman viipottaa menemään ja hain vain hyvän asennon sen pyöreästä selästä. Muutamalla ratsastajalla kuului olevan vaikeuksia, kun nämä hieman korottivat ääniään. Olin tyytyväinen, että tammani oli (vielä) ollut rauhallinen. Raviin siirtymässä tamma sen sijaan hieman kiukutteli ja ravisteli päätänsä voimakkaasti, jonka seurauksena tasapainoni hieman heilahti. Sain korjattua asennon kumminkin nopeasti ja matka jatkui. Loppu matka menikin mukavan rattoisasti ja olin tyytyväinen, että olin ilmoittautunut mukaan uittomaastoon.