Foxyn & Takun päikky

[Salome]

Malfoy II

Risteytys
Ruuna
8v

Om.  Salome Takaniitty

"Foxyn olisi tarkoitus olla ensimmäinen kunnon kisahevonen Salomelle pääsääntäisesti kouluun, vaikka lahjoja ja puhtia olisi esteillekkin."




Ylläpidossa Yläkokkoon muuttanut Klark's Diúltach tutummin Takku.

Takku
Kerry Bog Pony
118cm
Synt. 19.5.2009

"Ex-pihankoriste poni, josta perusteellisen koulutuksen jälkeen tulisi toivottavasti loisto opetusponi Iidan tyttärelle Ingridille. Tällä hetkellä Takun kanssa työskentely on hyvinkin takkuista ja ponilla on ihan omat metkunsa "

[Salome]

Uusia tuttavuuksia

Kuten varmaan monet tiesivät oli ensimmäinen oma ponini, Bianca lopetettu tänä kesänä. Sen tamman menettäminen oli ollut mulle kova paikka, mutta pari viikkoa surkuteltuani osuivat silmäni myynti-ilmoitukseen. Se ilmoitus oli tehty Foxysta, joka kuulosti omaan korvaan ihan laatuhepolta. Tiesin kuitenkin äitini järkyttyvän hevosen hinnasta, mutta kertomatta hintaa sain keploteltua itseni koeratsastukseen. Koeratsastuksessa minä itseasiassa meinasin tippua, mutta silti koko hevonen tuntui upealta. Topikin testasi sillä hetkisen ratsastaa ja myönsi sen olevan ihan mukava hevonen. Lähdettyämme paikalta ruunasta tuli minulle pakkomielle. Yritin koko ajan jutella aiheesta perheelleni, eikä ketään suoraansanoen kiinnostanut. Yhtenä päivänä jutellessani äitin kanssa vihjasin jotain siihen suuntaan että haluaisin ostaa sen.
"Minkäs hintainen se hehkuttamasi hevonen on?" Äiti oli kysynyt turhautuneena puhetulvaani.
"No tota... 10 000", olin kertonut epävarmuutta äänessäni.
Tiesin tuolloin äidin tekevän asiasta hirveän kohtauksen. Hän kuitenkin vain henkäisi syvään.
"Olisipa se halvempi. Ostaisin sen sinulle mielelläni, mutta kulta meillä ei ole sellaista summaa haaskattavaksi."
"Ei se menisi haaskiin", olin tuhahtanut kiihtyneenä.
"No mutta Salome.. Ymmärät varmasti mitä tarkoitan."
Kului päivä tuon keskustelun jälkeen, kunnes Isäpuoleni Mikko tuli kertomaan ilouutiset.
"Sain tingittyä sen Salomen hevosen hintaa kahdeksaan tuhanteen."
Sisälläni oli läikähtänyt ilo, mutta äidin ilme  oli näyttänyt kireältä kuullessan tuon.
"Mikko. Ota järki käteen, meillä ei ole varaa ostaa noin kallista hevosta. Salome kuule, mitä jos ostaisimme sinulle taas russponin?"
Silloin kaksikko lähti puhumaan hetkeksi Veelan kamariin ja tulivat sitten sopusoinnussa minulle ilmoittamaan, että voisimme ostaa Foxyn. Ainut mutta oli, että joutuisin ottamaan osan omista säästöistäni. Uskotte varmaan ettei se ollut mikään ongelma.

Auto kaarsi traileri perässä Mirkun ja Marien tallin pihaan. Näin jo autosta, että naiset olisivat ottamassa minua vastaan. Vieressään maassa heillä oli varustekasseja. Ilmeisesti Foxyn omia. Mikon parkkeerattua, avasin oven ja nousin autosta ulos. Hytisin hieman ohuessa t-paidassani. Ilma oli viilennyt ja kuulosti ettei sade olisi kaukana. Kävelin Mirkun ja Marien luo ja kumpainenkin tervehti minua reippaasti.
"Olemme Marien kanssa kyllä iloisia että juuri sinä ostat Foxyn. Teillä tuntui natsaavan koeratsastuksessa", Mirkku totesi hyväntuulisena.
Mikkokin saapui autosta ja tervehti naisia.
"Onkos nämä sen pollen kamppeita?" Isäpuoleni kysyi huomatessaan maassa kolme ikea-kassia.
"Ovat ne. Kuuluvat myyntihintaan", Marie naurahti ja lisäsi:
"Haluat Salome varmasti jo lähteä hakemaan sitä."
Nyökkäsin. Marie lähti johdattamaan minua talliin sillä aikaa, kun Mirkku veisi Mikon sisälle solmimaan kaupat. Astuimme hyvin valaistuun talliin. Katto oli hyvin korkealla ja kaikki näytti olevan tiptop kunnossa. Hevoset kurkistelivat karsinoistaan uteliaina. Päästessämme Foxyn karsinalle, Marie työnsi oven sivuun.
"Mene tervehtimään sitä", hän kehotti.
Astelin karsinaan hieman epävarmana. Lähestyin varovasti kirjavaa ruunaa. Se oli kääntynyt katsomaan minua.
"Hei", kuiskasin ja ojensin käteni haisteltavaksi.
Pehmeä turpa nuuski kättäni ja antoi minun sitten silittää.
"Se on kyllä tosi kiva hevonen. On toisaalta sääli luopua siitä. Meidän on kuitenkin pakko myydä hevoset, sillä tämä paikka on niin kallis. Tarkoituksenamme on muuttaa etelämpään, jotta hevosten vastaanotto ulkomailta olisi sujuvampaa."
Kuuntelin Marien juttelua puolella korvalla, sillä olin oikeastaan kiinnostuneempi tutustumaan Foxyyn. Silittelin hellästi sen hohtavaa karvaa, samaan aikaan kun hevonen haisteli jalkojani kiinnostuneena.
"Taitaa haista meidän koira", totesin itsekseni.

Saatuamme paperiasiat kuntoon, sain laittaa Foxyn valmiiksi matkaa varten. Puin sille sinisen fleeceloimen ja kuljetussuojat jokaiseen jalkaan. Mirkku antoi minulle myös valkoisen riimunnarun, minkä saisin vielä pitää kaupanpäällisenä.
"Kiitos."
"Ei tarvitse kiitellä. Meidän pitäisi varmaan sitten lähteä trailerille."
Johdatin ruunan ulos karsinasta ja lähdin sen kanssa kävelemään etunenässä, muiden kävellessä takanamme. Ulkona Foxy asteli epäröimättä trailerin vierelle. Marie kiiruhti laskemaan trailerin sillan. Sillä aikaa rapsuttelin hevosta ja makustelin sanaa oma hevonen mielessäni. Se tuntui liian hyvältä ollakseen totta. Näin hieno hevonen ja minun omani. Hullua. Marien saatua traileri lähtövalmiiksi, talutin hevosen sisälle. Se alkoi heti nykkimään heiniä heinäverkosta. Sidoin sen kaksinkertaiselle vetosolmulle ja rapsutin vielä hieman. Käpöttelin ulos lastaussillalta ja nostin sen ominvoimin paikoilleen. Kävin tunkaisemassa varustekassitkin traikun säilytystilan.
"Okei mä oon valmis!" Ilmoitin Mikolle ja naisille, jotka olivat jääneet kauemmas juttelemaan.
He vaihtoivat Mikon kanssa vielä pari sanaa, ennen kuin kääntyivät lähteäkseen.
"Hyvää matkaa", molemmat toivottelivat ja katosivat sitten omaan talliinsa.
Mikko kehotti minua nousemaan auton kyytiin, eikä minua tarvinnut kahdesti käskeä. Mikko itse nousi ajajan paikalle ja käynnisti auton. Nappasin kätösiini puhelimeni. Traileriin oli asennettu kamera ja se oli yhteydessä Iphoneeni. Sen avulla näkisin, jos Foxy vaikka pääsisi jotenkin kummassa irti. Avattuani sovelluksen erotin ruunan syövän rauhallisena. Hyvä. Olettaisin matkan menevän hyvin.

Mikon kurvattua tallin pihaan saatoin huokaista helpotuksesta. Automatka oli sujunut hyvin ja Foxykin oli vain syönyt rauhallisena. Nousin jälleen kerran autosta ja menin hetimmiten avaamaan trailerin. Paikalle ilmaantunut Sanna tuli auttamaan lastaussillan kanssa. Kiitin naista avusta ja kiiruhdin peruuttamaan uuden hevoseni ulos autosta.
"Komea ruuna", Sanna kehui ja sai minut ylpeäksi.
Saavuttuaan uuteen paikkaan ruuna hirnahti ja sai laitumen suunnalta pari vastaushirnahdusta. Se kuitenkin kuunteli ohjeitani ja kunnioitti minua, vaikka tälläinen tappi olinkin.
"Ilmeisesti muut huomasivat sen tulleen", Sanna naurahti ja katosi sitten omille teilleen.
"Mitäs minä teen. Jätänkö trailerin tänne ja lähden kotiin?" Mikko halusi tietää.
"Juu. Mä jään tänne ja tuun sit jonkun kyydillä", ilmoitin ja lähdin sitten kävelemään hevonen perässäni kohti tallia.
Koska kello oli kuitenkin jo 7, päätin että laittaisin sen suoraan karsinaan. Käytävällä pari tuntilaista ihmetteli kulmat kohollaan uutta tulokasta. Kuvittelivat varmaan Iidan hankkineen uuden hevosen.
"Tässä ois sun uus koti", selitin tullessamme yksäripuolen päähän. 
Se ei ollut mitenkään erityisemmin reagoinut tallin tammoihin. Onneksi. Karsina oli siisti ja ilmeisesti sinne oli jo valmiiksi laitettu purut. Talutin ruunan sinne ja riisuin siltä loimen ja suojat. Irrotin myös päitset antaakseni sen olla mahdollisimman vapaasti.
"Hieno ruuna", kuiskasin sen korvaan ja jätin sen sitten rauhaan. 
Vein riimunnarun, päitset, loimen ja suojat paikoilleen satulahuoneeseen ja lähdin sitten kipaisemaan loppuja kamppeita traikusta.

Tallituvassa kahvitellessani Merida onnitteli mua.
"Kiva et sul on uus hevonen, ku sen Biancan kaa kävi niinku kävi."
"Jep, mä oon kyl jo niin ihastunu siihe", naurahdin hymyillen.
"Mut sä et kyllä nyt mahu siihen estevalkkaryhmään, kun mä vein sen viimesen paikan", Topi valitteli mulle.
Se istuskeli sohvalla puhelintaan selaten.
"Niin. Paskasti teit", hymähdin huvittuneena.
Ei se mua oikeesti haitannut, vaikka tietty mä oisin siihen valkkaryhmään halunnut. Ei sitä kyllä tiedä, jos joku siitä ryhmästä peruis. Ja kyllä mä itsekin treenaamalla ja Foxyn kanssa tunneilla (ja vaikka irtotunneillakin) käymällä pääsisin eteenpäin ja voisin osallistua kisoihin. Siemaisin kahvin loput kupistani ja vein sitten mukin tiskialtaaseen. Huoneessa oli myös kolme tyttöä joita en niin tuntenut. Ensinnäkin Jenni, jota en varsinaisesti tuntenut. Blondi biatch istui velipuoleni vieressä sohvalla kuiskaillen tämän korvaan. Iyh. En mä niitä ihan kässännyt. Mutta tosiaan, Jennin lisäksi oli toisella sohvalla kaksi uutta tyttöä. Okei, toinen oli kylläkin nainen. Ehkä parikymppinen.
"Hei mä en tiiä mitkä teiän nimet on nii saanks kysyy?" Utelin sitten rempseästi tytöiltä kun puheensorina hetkeksi tyrehtyi.
"Mä oon Lydia", vanhempi nainen ilmoitti.
Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. 
"Entäs sä?" kysyin nyökäten toisen tytön suuntaan.
Hän näytti minua pari vuotta nuoremmalta.
"Mun nimi on Elina. Alotin just hoitaa Taraa, sitä suokkia", tyttö kertoi vastaten samalla kysymykseeni.
"Ai no kiva et te ootte täällä. Hauskaa et Yläkokon hevosilla on hoitajia enemmänki", hymyilin ja siirryin sitten räpläämään Omenaani.

Iltaruokien jakamisen aikaan palasin tallin puolelle. Selitin Iidalle hevoseni ruokinnasta ja tämä taas neuvoi mistä puurotarpeet löytyisivät. Laitoin pellavan turpoamaan kuumaan veteen ja autoin sillä aikaa naista hevosten ruokinnassa. Vein heiniä hevosille ja kävin samalla tervehtimässä Foxya. Se tuntui tutustuneen jo ihan hyvin karsinaansa ja karsinanaapuriinsa Peukkuun. 
"Kohta saat mössöski", selitin ja lähdinkin rehulaan katsomaan oliko sörsseli valmistumassa.
Pellava oli jo tuvonnut, joten lykkäsin mukaan vitamiinit, mutten elektrolyyttejä tai glukosamiinia, sillä ruuna ei ollut tänään päässyt liikkumaan. Kippasin valmiin seoksen hevosen ruokakippoon ja katselin sitten ihastuneena kun se ahmi ruokaa kitusiinsa. Olin mä vaan niin ilonen että se oli vihdoin täällä. Nyt mulla olisi oikeasti sellainen hevonen, jonka kaa pääsisin kunnolla eteenpäin ja voisin kierrellä kisojakin.
"Hyvää yötä", toivottelin ruunalle ja pujahdin sitten karsinasta käytävälle. 
Läksin tallista Iidan kanssa samaan aikaan, sillä naikkonen oli saanut myös muiden hevosten iltahommat päätökseen. Jäin pihalle odottelemaan, sillä olin unohtanut pummata joltain kyydin. Topin skoba oli jo karannut muille maille, eikä Meridankaan mautoa näkynyt missään, joten ainoa vaihtoehtoni oli Jenni. Tällä oli siskonsa autokyyti odottamassa pihalla. Tyttö ei ollut kuitenkaan vielä tullut. Jenniä ei kuitenkaan näkynyt tai kuulunut missään. Silloin aloin aavistella, että hän oli mennyt meille Topin kanssa ja unohtanut kertoa siskolleen. Astelin siis rohkeasti esiin tallin kulmalta ja kävelin autolle. Auton ikkuna aukesi inisten.
"Jenni taitaa olla meillä. Mun veljen luona. Mä oon tosiaan Salome", kerroin naiselle joka näytti turhautuneelta.
"Äh. Se siis unohti soittaa. Damn sitä. Viittisiks sä tulla näyttää missä se teidän koti on? Saisit kyydin samalla."
Edessäni avautui mahdollisuus kyydin saamiseen, eikä mulla ollut varaa heittää sitä hukkaan.
"Juu mäpä tuun."

// Nojoo, ohan se hieno, voit olla kyllä tyytyväinen, että ostit hienon hevosen jos/kun se kerta on sen tasoinen kuin sanottiin. Sä sait kunnon opetusmestarin, mikä on tietty hyvä jos kehittyä haluaa. Onhan toi aika tosi suuri verrattuna Biaan, mutta ehkä se täyttää bian jättämän kolon ainakin kokonsa puolesta:D Kiitos, kun autoit iltaruokinnassa! Aika etevä tinkijä toi mikko (y) Oioioi jenni tuli teille saa nähä mitä se vierailu saa aikaan tallilla.. Tervetuloa Foxylle vielä uuteen kotiin! 15v€ -Iida

[Salome]

Foxyn ensimmäinen päivä Yläkokossa

Olin herännyt jo aamu seitsemältä päästäkseni mahdollisimman nopeasti Foxyn luokse Yläkokkoon. Niimpä söin, puin, laittauduin ja lähdin ajamaan Topin skoballa. (Ratsastuskamoiksi kelpuutin mustan kypäräni, oranssihkon peruspaidan, tummat ratsastushousut ja -saappaat.) Omani oli varmaan puoli vuotta sitten rikkoutunut ja lainasin puoliveljeni skootteria. (Tosin kysymättä häneltä itseltään.) Matka taittui rattoisasti ja perille päästyäni kiiruhdin tarhalle, minne ruuna oli laitettu. Se oli toisessa pikkutarhassa, mikä oli tallin lähistöllä. Näin jo kaukaa, että ruunalle oli muistettu laittaa suojatkin, niin kuin pyysin hoito-ohjeissa. Oli nimittäin tärkeää ettei sen jalat missään vaiheessa menis paskaks, koska se olis sitten kallis reissu klinikalle. Pyrin siis huolehtimaan siitä parhaani mukaan. Kirjava hevonen tuli tarhan portille, kun nojailin sitä vasten.
"No hei mussukka. Meniks yö hyvin?" Jutustelin hevoselle.
Oli vieläkin vaikea kuvitella että se oli minun. Se oli samaan aikaan sekä ihanaa että pelottavaa. Pelottavaa siksi, etten ollut vielä oikeasti varma, pystyisinkö koskaan luomaan meille yhtä hyvän luottamuksen kuin meillä Bian kanssa. Toivottavasti ajan kanssa kuitenkin luottamus kehittyy ja opin uusia asioita. Tuntuu kuitenkin helpommalta aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä, kun Biancan kanssa moni asia oli aika sähläystä. Aikoisin olla nyt monella tapaa parempi hevosenomistaja ja ahkera oppimaan uutta ratsastuksessa.
"Ja täältäs tulee päivän eka satsi", Iida kertoi saapuessaan paikalle niitettyä ruohoa kottareissa.
Autoin naista nostamaan Foxylle ruohokasan ja kiitin sitten naista.
"Äläs kiittele. Haluaisitko muuten ottaa tänään irtotunnin? Vai ajattelitko edes ratsastaa? Sanna nimittäin pitää tunnin tänään ja yksi tyttö on matkoilla, joten paikka on vapaana."
Iidan sanat sai mut mietteliääksi. No, miksipäs ei?
"Okei, voisin mä. Monelta se tunti on ja pidetääks se niinkö kentällä?"
"Kahden aikaan pitää olla joo kentällä", Iida selvensi ja jatkoi sitten matkaansa eteenpäin.
Käännyin rapsuttamaan aidalle norkoilemaan jäänyttä hevosta. 
"Eka ratsastus jo tänään. Mitäs sanot?"

Ennen tunnin alkua kerkesin siivota Foxyn karsinan ja etsimään varusteet tuntia varten. Tunnilla mentäisiin aika perus kouluhommia, joten kelpuuttaisin omppukolmipalat ajamaan asiaansa. Kanget olisi sitten, kun sitä kokoamisastetta vaadittaisiin enemmän. Joka tapauksessa, kaivoin yhdestä Ikea kassista esille turkoosit pintelit. Voisin käyttää niitä. Samoten voisin käyttää turkoosia satulahuopaa. Ehkäpä meidän yhteiseksi väriksi tulisi turkoosi. Olin eilen illallakin jo selannut hevoskauppoja etsien uutta tallitakkia. En haluaisi käyttää enää violettia tuulitakkiani, sillä olihan se jo miljoonannen pesun jälkeen alkanut kulahtamaan ja hihat repsottivat. Ostaisin uuden takin, jossa olisi turkoosia.
"Okei, alkakaas laittamaan hevosia tunnille!" Sanna kailotti tallissa. 
Panin vauhtia kinttuihini ja läksin hakemaan hevosta tarhasta. Astuin sisään portista ja houkuttelin Foxyn luokseni. Sain narun heti kiinni ja saatoin lähteä kävelemään ruuna vanavedessäni talliin. Tallissa Sanna ilmaantui eteeni kysyen:
"Sinutkos se Iida värväsi tuuraamaan?"
Nyökkäsin hymyillen.
"Selvä. Tunnilla mennään koulua. Ei vakavasti, vaan asioita makustellen. Laitahan sen mukaiset varusteet", Sanna pyysi ja läksi sitten valittamaan eräälle tytölle, joka oli epähuomiossa hakenut hevoselleen estesatulan.
Olin tyytyväinen että olin koonnut varusteet jo valmiiksi, sillä kerkeisin nyt rauhassa harjata Foxyn. Laitettuani sen kiinni käytävälle, irrotin suojat jaloista ja aloin harjaamaan hevosta puhtaaksi tunnille. Puhdistettuani karvan huolella, pyysin Foxya nostamaan toisen etukavionsa. Ruuna ojensi kavionsa näppärästi ja sain liat ongittua kaviosta suhteellisen helposti. Seuraavan kavion hepo nostikin jo ilman pyyntöä.

Harjauksen jälkeen, olin laittanut ensin satulahuovan romaaneineen ja sitten satulan siihen päälle. Kiristin vyön ja jatkoin suitsien laittamiseen. Meksikolaiset oli helppo ujuttaa päähän ja soljetkin sai kirrattua pikaisesti. Aloin yksitellen käärimään pinteleitä joka jalkaan. Toisen takajalkaan pinteliä laittaessani ruuna nosteli jalkaansa närkästyneenä. Käskin sitä kuitenkin pari kertaa tomerasti ja sain kuin sainkin pintelit käärittyä siististi.
"Noin. Vihdoin", huokaisin sillä kätenikin olivat puutuneet käärinnässä.
Kävin vielä kipaisemassa mustan kouluraipan, sekä tumman kypäräni. Ollessani valmis, kuulin tuntipuoleltakin hevosten lähtevän ulos. Siispä irrotin Foxyn ketjuista. Nostin ohjat kaulalta varovasti ja lähdin taluttamaan isohkoa ratusani muiden perään kentälle kaartoon.

Punnersin muiden tapaan hevosen selkään ja suoristin ohjat käsiini. Vatsassani tuntui lentelevän perhosia. Ensimmäinen tunti uudella hevosellani. Asetin raipan paikalleen lepäämään reittäni vasten ja jäin odottelemaan Sannan liikkeelle lähtö-käskyä. Käytyään auttamassa erään tytön jalustimien kanssa, oli hän valmis aloittamaan.
"Ensiksi alkukäynnit löysin ohjin. Voitte tehdä pieniä temmonmuutoksia käynnissä istunnan ja pohkeiden avulla. Tilaa riittää, mutta jos joku tulee eteen kaartakaa toiselle puolelle kenttää tai pyöräyttäkää hevosenne voltille."
Kuunneltuani ohjeet, maiskautin hiljaa ja painoin kevyesti ruunan kylkiä. Foxy lähti tasaisessa askeleessa kulkemaan oikeaan kierrokseen. Kokeilin alkukäyntien lomassa myös juurikin näitä temmonmuutoksia, rentouttamalla itseni ja puskemalla liikettä eteen ja taas enemmän jännittämään itseni ja istumalla liikettä vastaan. Näillä istunnan muutoksilla sain herkkään hevoseen reagoimista aikaan. Se lisäsi ja vähensi askellusta ja tempoa aina käskyjeni mukaan. Sipaisin kevyesti vasemmalla kädelläni ruunan kaulaa. Mentyämme pari kierrosta käyntiä löysin ohjin, aloimme lämppäilemään hevosia varsinaisia tehtäviä varten.
"Ottakaa ohjat tuntumalle. Pitäkää käsi liikkeessä ja pohje aktiivisena. Alkakaa ravailemaan kevyessä ravissa laajoja kaarroksia jumppaamalla samaan aikaan rennoilla taivutuksilla. Ei vielä mitään kamalaa rääkkiä, vaan edetkää lämmittelyssä hevosta tunnustellen. Jos tuntuu että sillä on virtaa, tehkää siirtymisiä ja temmonmuutoksia. Jos taas tuntuu ettei virtaa ole, kannattaa tehdä noita ihan samoja. Siirtymiset ja temmonmuutokset auttavat saamaan hevosen paremmin kuulolle. Tällöin se suorittaa auliisti annetut tehtävät, eikä varsinaisissa tehtävissä tule sitten ongelmia", Sanna kertoili.
Ratsullani ei kuitenkaan ollut vauhdin kanssa mitään ongelmia, vaan se piti juuri sen temmon minkä pyysin. 
Tein ravi-käynti ja seis-ravi siirtymisiä useaan otteeseen uralla. Kokeilin myös lävistäjällä lisätympää ravia. Foxylla oli melkoiset askeleet ja Sanna kehuikin sen olevan varmasti hyvä kouluratsu. Hymyilin kehulle ylpeänä. Hidastimme Sannan pyynnöstä kaikki käyntiin ja kuuntelimme sitten tehtävänantoa.

Koska meitä oli tunnilla neljä, menivät kaksi toiseen päätyyn kenttään itsenäisesti harjoittelemaan ja kaksi muuta menivät toiseen päähän Sannan valvovan silmän alle näyttämään temmonmuutoksia ravissa ja laukassa. Itse kuuluin ensimmäiseen pariin ja harjoittelin samalle tunnille osallistuneen Jennin kanssa itsenäisesti pääty-ympyrällä. Ruuna allani tuntui herkältä ja pyrin taivuttelemaan sitä voltilla niin, että saisin takapään liiraamaan perässä. Katsahtaessani Tumpulla ratsastavaan blondiin, näytti tämä duunailevan samaa. Keskityin jälleen omaan ratsastukseeni ja pidin hevoseni hyvässä tahdissa. Noin 10 minuutin volttityöskentelyn jälkeen pääsimme toiseen päätyyn. Toiset ratsastajat Sara ja Henna menivät meidän päähämme pyörimään. Ratsastimme Jennin kanssa Sannan eteen pysähtyen.
"Okei. Nyt siis menette vuorotellen ensin lävistäjälle ja esitätte lisättyä ravia. Lävistäjältä kaarratte pitkälle sivulle ja teette vasta-asetusta. Toivon siis teidän jo taivutelleenne hevosenne hyvin."
Hups. En ollut tajunnut taivutella Foxya "väärään suuntaan." No, ehkäpä tämä silti sujuisi.
Minä sainkin kunnian olla ensimmäinen. Siirryin uralle kevyessä ravissa ja istuin satulaan päästessämme lävistäjälle. Siirsin painopistettäni aavistuksen kauemmas ja kehotin ratsuani ravaamaan pidemmin askelin. Foxy ymmärsi miltei heti mitä halusin ja meni ihan kiitettävän hyvää lisättyä ravia. Lävistäjän päässä käännyimme uralle ja suoristin itseäni satulassa. Foxy meni epähuomiossa vielä turhan lisätysti uralla, joten sain tehdä kevyen puolipidätteen. Parin askeleen jälestä siirsin asetuksen ulospäin ja ratsastin ruunaa samaan aikaan aktiivisesti eteenpäin. 
"Hyvä. Lisäys oli hyvä. Muista lisätyssä ravissa pitää kädet paremmin paikoillaan. Asetuksesta ei ole mitään huonoa sanottavaa, tosin olisit voinut siirtää asetuksen ulos hieman huomaamattomammin. Selvä. Sitten Jenni", Sanna lateli ja minä vuorostani seisahduin katselemaan Jennin ratsastusta. Tumppu esitti hyvässä tahdissa sujuvaa lisättyä ravia, mutta vasta-asetuksissa oli omat haasteensa. Jenni ikäänkuin lukitsi lonkkansa, eikä näinollen hevonen voinut asettua rehellisesti. Sanna huomautti virheestä ja kertoi miten korjata se. Tyttö nyökkäsi ymmärtäen ja pysäytti sitten luoksemme.
"Hyvä. Tehdään tämä vielä toiseenkin suuntaan."

Parin kierroksen välikäyntien jälkeen jatkoimme vielä kahdeksikolla siirtymisiä. Sanna kehotti meitä itsenäiseen työskentelyyn ja päättämään itse kuinka monta käyntiaskelta ottaisimme ja kuinka monta raviaskelta. Sanna sitten korjaili meidän virheitämme. Lähdin johtamaan siirtymiä harjoittelevaa letkaa Foxyn kanssa. Ensin ravasin viisitoista askelta, otin käyntiin viiden askeleen ajaksi ja ravasin taas kaksikymmentä. Ruuna totteli kuuliaisesti, lähtien tosin raviin omasta mokastani turhankin vauhdikkaasti. Ymmärsin tunnin aikana, ettei apujen tarvinnut tällä hevosella todellakaan olla kovin suuria. Työstimme hevosia kahdeksikolla varmaan varttitunnin. Kokeilin ottaa väliin muutaman hallitun laukka-askeleen ja sekin sujui hyvin.
"Hyvä. Sitten kävellään loppukäynnit. Minulla on pienet omat huomautukset ja kehut jokaiselle."
Pidätin ohjilla käyntiin ja löysäsin sitten ohjaa. Nostin jalustimet tuttuun tapaan loppukäyntien ajaksi kaulalle ja jatkoin kuuntelemista.
"Ensin Henna. Koska Sanni on herkkä ratsu, ei sinun tarvitsisi antaa niin vahvoja pohjeapuja. Toiseksi älä kevennä niin korkealle. Pieni pompahdus riittää. Teillä meni hyvin siirtymiset, toivoisin että taivuttelisit Sannin paremmin lämpässä. Lisätty ravi muistutti enemmänkin keskiravia, mistä sinulle mainitsinkin. Vasta-asetukset sen sijaan menivät oikeaan kierrokseen ihan super hyvin. Vasemmassa kierroksessa olisit saanut pitee sisäjalan tiukempana, jottei se kulkisi vinossa."
"Sara. Tiedän että Edin kanssa harjoitusravi on haastavaa, mutta voisit edes koettaa. Lisättyä raviakin kokeillessasi se meni ihan hyvin. Sinun kanssasi meidän pitäisi varmaankin pitää jonkinlainen istunta tunti Edillä, jotta istuisit selässä rennommin."
"Sitten Jenni. Osasit vaatia Tumppuakin töihin, mutta muista rentous. Älä ajattele olevasi piinapenkissä, vaan kuvittele pyytäväsi asioita askel kerrallaan. Ilmeesi selässä on kireä ja olet hieman jännittynyt. Lisätty ravi meni hyvin, mutta asetuksissa lukitsit lonkkasi koska olet liian jännittynyt. Sinun täytyy opetella rentouttamaan itsesi ja myötäilemään liikettä rennosti."
"Ja Salome. Teillä meni tuon uuden hevosesi kanssa hyvin tänään. Asetukset, taivutukset, temmonmuutokset ja siirtymiset tuntuivat olevan molemmille teistä lastenleikkiä. Olen silti iloinen että osallistuit tälle tunnille kertaamaan nämäkin asiat. Voisin kuitenkin suositella, että osallistuit tunneille joilla tehdään vaativampia tehtäviä. Pelaatte hyvin yhteen, mutta muista olla tarkkana että se kulkee hyvässä muodossa."
Sanat tuntuivat hyvältä. Noustuamme alas selästä lähdimme kävelemään takaisin kentälle.

Foxy seisoi ketjuissa käytävällä samaan aikaan, kun riisuin siltä kamppeita pois. Rullasin pintelit takaisin siisteille rullille ja vein muiden kamojen kanssa paikoilleen. Vietyäni kaiken pois, harjasin kirjavan ruunan vielä kertaalleen läpi. Katsastin kaviot ja tutkin jalat eikä niissä ollut mitään ihmeellistä. Kipaisin tarhasuojat satulahuoneesta ja laitoin ne takaisin hevosen jalkoihin. Koska Foxy ei ollut hionnut eikä ulkona ollut erityisen viimaista, saatoin jättää loimen laittamatta. Irrotin Foxyn ketjuista ja lähdin taluttamaan sen takaisin pikkutarhaansa. Päästettyäni irti Foxy yritti seurata perässäni ulos portista. Raukka varmaan kaipasi kovasti seuraa. Pitäisikin vinkata Iidalle, että Foxylle voisi mahdollisuuksien mukaan siirtää kaverin tänne pikkutarhaan tai sijoittaa hevosen kokonaan jonnekkin muuhun tarhan. Hevonen tuli kuitenkin ex-omistajien mukaan hyvin monien kanssa toimeen. Ei kuulemma ollut pomottelevaa sorttia, vaan alistui mielummin jollekkin muulle. 
"Haen viel sulle ruokaa", supatin ruunalle ja lähdin nappaamaan kottikärryistä uuden kasan tuoretta ruohoa. 
Katselin tyytyväisenä hevosen ahnasta syömistä. Sillä oli mitä ilmeisimmin kova nälkä, tai sitten se oli vain ahne. Kyllästyttyäni katselemaan rouskutusta, vein riimunnarun paikoilleen ja lähdin tallitupaan katsomaan oliko siellä porukkaa.

Tallituvassa en kuitenkaan nähnyt ketään. Yksinäisenä menin napsauttamaan kahvin keittimen päälle. Se hurahti käyntiin luvaten hyvää sumppia. Tarkastelin pöytään lojumaan jätettyjä papereita. Iida oli suunnitellut jotain uutta kenttää varten. Minulle sillä ei olisi mitään väliä, tulisiko uusi kenttä vai ei, sillä vanhallekkin pääsee ratsastamaan riittävän usein ja se täyttää omat vaatimukseni. Iso, hyväpohjainen ja valkoiset puuaidat. Olin siis ihan tyytyväinen.
"Hei!" tervehti tallitupaan kolistellut Milja.
"Hei", hihkaisin hymyillen.
Siniseksi hiuksensa jokin aika sitten värjännyt tyttö istahti eteeni pöydän toiselle puolelle. Kahvinkeitin napsahti ja nousin kaataakseni itselleni kahvia.
"Haluutsä?"
"En mä nyt."
"Mitäs sulle kuuluu?" kysäisin yrittäen aiheuttaa keskustelua.
"Mhh.. No, ihan hyvää", Milja äännähti eikä ollut kovinkaan kiinnostunut kyselyistäni.
Päätin lopettaa sen smalltalkin siihen ja nostin kahvikuppini pöytään ja aloin siemailla siitä vähän ajan välein. 
"Tiiäkkä nää muuten jotain siitä Topin ja Jennin jutusta?" Milja kysähti yhtäkkiä.
Juoru tallilla kulki äkkiä. 
"No emmä ny tiiä siit kauheesti. Ne on jossain tapailuvaiheella. Jenni kyl eilen kävi meillä. Emmä sit tiiä tuleeks siit mitään vakavempaa vai säätääkö ne vaan jotain huvikseen tyyliin", selitin jokseenkin sekavasti.
"Aha", Milja äännähti ja nyökkäsi jotenkin ymmärtäväisenä.

Noin neljän aikaan lähdin Topilta lainatulta skootterilla kotiin päin ajelemaan.

---

 Eh mä en vaan jaksa tai osaa lopettaa tätä järkevästi. Joten pahoittelut oon väsyny.

// Sannankin mukaan Foxy on aika magee hevonen, oot selkeesti saanu ostettua itselles aikamoisen kultakimpaleen! Ainahan kehut lämmittävät, joten en ihmettele reaktiotasi sannan kommentista, sä olit selkeesti vakuuttanut sen. Kun suurin osa paikallisista on lähtenyt kesäloman viettoon on tunneilla enemmänkin tilaa niiinkuin nyt kun teitä oli vaan neljä, kun yleensä koulutunneilla saattaa olla kuusi ratsasastajaa. Mikä olisikaan parempi tapa ratsastaa ensimmäistä kertaa omalla kuin valvovan silmän alla niin saa kommenttia hevosen ratsastukseen ja itseenkin. Foxy vaikuttaa kyllä nii kultaiselta, kun se tänä aamuna niin nätisti odotteli ruokiansa eikä vaatinut niin kuin muut, katseli vaan korvat hörössä karsinassaan kunnes ruoat saatuaan melkein ahmi ne. Todella nopea syömään, verrattuna muihin yksäreihin joilla kestää, mutta ehkä sen ahminta rauhoittuu kun se tottuu kunnolla tapoihin sun muihin. Eihän sillä nyt vielä seuraa oikeastaan ole, kun tuntsarit on laitsalla, mutta kun ne tulee takaisin tarhoihin niin Foxyn voisi laittaa vaikka Accen kanssa samaan, kun se on ainoa pikkuponitarhassa niin sopisi sen kanssa, jos tulee kerta muiden kanssa toimeen. 19v€ -Iida

[Salome]

Yhteiskuva

// Ihana yhteiskuva teistä, kesäinen! 5v€ -Iida

[Salome]

Itsenäinen koulutreeni

23.7

Lauantai oli alkanut mukavasti aamusta koko talon imuroimisella. Sen jälkeen mut oli vielä määrätty käymään apteekista hakemassa särkylääkkeitä ja kaupasta maitoa. Askareita suorittaessa multa kului ohi pieni elämä. Hitsi. Mä ku olin luullu et olin jo tarpeeks vanha luistamaan kotitöistä. Ilmeisesti 17-vuotta ei ollut äidille vielä ikä tai mikään. Olisin siis tallilta ihan hitosti myöhässä, siitä kellonajasta jonka olin jo valmiksi miettinyt. No, tarpeeksi aiheesta valitettuani Mikko suostui kuskaamaan mut tallille.
"Taisit vaan haluta pois äidin komennosta", naurahdin isäpuolelleni autossa.
Mikko hymähti, muttei kommentoinut sanaakaan heittooni. Taisin osua nimittäin naulankantaan.
"Mitäs sinä siellä tallilla tänään aiot?" Mies kysyi kääntäessän risteyksestä vasemmalle.
"Koulureeni me taietaa vetää", kerroin vaikka arvelin ettei häntä pahemmin kiinnostanutkaan. Kuhan yritti virittää jotain jutun aihetta, jotten pääsisi jatkamaan aihetta kotitöistä livistämisestä.
Mikko nyökkäsi ja keskittyi loppumatkan ajamiseen. Ilmeisesti sitä ei siis kiinnostanut. Kaivoin puhelimen takkini taskusta esille. Olinkin jättänyt jo resuiseksi menneen violetin takkini kotiin ja ottanut keltaisen tuulitakin päälleni. Haluaisin siirtää Biancaan liittyvät asiat, kuten se takki hetkeksi syrjään. Muutenkin voisin ostaa uuden, joka passaisi mun ja Foxyn yhteiseen väriin, turkoosiin. Näppäilin suojakoodin mietteissäni auki ja aukaisin Pokemon Go:n ja aloin etsimään pokeja. Lapsekkaan mieleni siivittämänä olin tuon pelin ladannut ja pelannutkin jonkin verran. Pelaamiseni tuntui tosin häiritsevän Topia ja tämä muistikin aina kysyä pelasinko vielä sitä idioottimaista peliä. Ilmeisesti sillä ei riittäny mielenkiintoa tämmösiin. Tosin, kun tarkemmin ajattelee ei sillä oo riittäny vähään aikaan mielenkiintoa mihinkään ylimääräseen. Sillä on kai ollu vaa niin paljo mielenpäällä suhdesotkujensa takia. Toisaalta mä säälin sitä, olihan mun broidi kuitenkin ainakin pohjimmiltaan ihan kunnollinen jätkä.

Pääsimme pihaan ja mä hyppäsin kyydistä, melkein ennen kuin auto edes pysähtyi.
"Vietä kiva koulureeni!" Mikko toivotti ja sen suusta sana koulureeni kuulosti aika vammaselta.
Kipaisin suorinta tietä satulahuoneelle hakemaan Foxylle riimunnarua. Yllätyin kun Luca tuli mua vastaan ja kertoi että Yläkokossa oli jo uus hevonen.
"Ai niikö Danan tilalle vai hä?" Kummastelin.
"Tavallaa. Mut tää on nuori neljä vuotias. Saa sit nähä mitä siitä tulee."
"Mm", mumisin ja jatkoin matkaani.
Nappasin riimunnarun naulasta ja törmäsin miltei jo seuraavaan ihmiseen. Herranjumala. Minkä takia kaikki parveilee täällä tänään? Tyttö oli kai joku tuntilainen, eikä mulla ollut mitään hajua kuka.
"Hei arvaa mitä? Tiesiks muutes sen yhen Jennin? Se on se blondi. Entä Topin? Se tummahiuksine poika joka ratsastaa Likkaa. No kumminki nii niil on kai jotai juttuu joka tapaukses. Mut kuulin sellasta huhuu et Jenni ois Topin kimpus vaa et tulis suositummaks. Mä oon aika varma tästä koska Jenni on ennenki pyörittäny poikia. Tunnen useemmanki tapauksen."
Olin ihan pyörällä päästäni kuulemastani. Jennikö oli Topin kanssa pelkän suosion takia? Tää kyseinen tyttö joka mulle asiasta kertoi oli taas aika varmasti joku tallin juorukelloista, joka ei jostain syystä tunnistanu mua Topin siskoksi. Onneksi, sillä en olisi muuten saanut tätä kuulla.
"Joo mut mun tunti alkaa. Oli kiva jutella, moikka!" Teini huusi ja juoksi suitset olallaan tuntsaripuolelle.
Mä olin ihan hämmentyny. Ensinnäkin oli tosi outoo et joku tuntilainen tulee tollain avautuu ja vielä enemmän mua hämmensi sen sanat. Pitäskö mun puhua Topin kans?

Hain pölyisen Foxyn sisälle. Se oli ilmeisesti piehtaroinut ihan kiitettävästi. Laitoin sen kiinni ketjuihin, Jemmun harjattavaksi ottaneen Meridan eteen. Foxy kurkisteli taakseen kiinnostuneena. Ilmeisesti tammat kiinnosti sittenkin. Tai hevoset yleensä. Olin nimittäin yhdessä vaiheessa jo luullut ettei se korviaan letkauttaisi muiden karvakorvien suuntaan.
“Oliksä muutes niissä koulukisoissa hepoillas?” Kysäisin Merrulta.
“Joo olin. Jemmuki oli niis jotenki ihan super.”
“Se sit osaa yllättää", tokaisin hymyillen.
“Nii. Vaikka Peukun kaa radasta jäi vielä jotenkin parempi maku suuhun.”
Kuuntelin puolella korvalla ja kumarruin kaivamaan harjapakista yhtä luonnonharjaksista harjaa mihin olin kovasti tykästynyt. Löydettyäni sen, aloin pöllyyttämään hevosen karvaa puhtaaksi. Ilmaan lenteli pölyhiukkasia ja ne lensivät silmiin ja alkoivat kutittaa. Arhgh. Jatkoin toiselle puolelle ja yritin olla kaukana pölyn leijailusta. Ei ollut hauskaa kun pöly kutkutteli silmässä. Läpikäytyäni hepan pahimman pölyn alta, harjasin Foxyn läpi vielä karvan kiilto-aineella. Aine teki myös karvasta likaahylkivämmän. Tai no niin ainakin sinisen purkin kylessä oli näin luvattu, tiedä sitten. Kaappasin kädellä harjapakista ötökkämyrkyn ja kävin senkin kanssa vielä hevosen läpi. Kello oli kolme, joten oli ihan mahdollista että paarmoja löytyisi hirveästi, kun päiväkin oli itsessään näinkin lämmin.

Aloin varustamaan hevosta ratsastusta varten. Nakkasin selkään koulupenkin, karvaromaaneineen ja huopineen. Kiristin vyön näppärästi kolmanteen reikään. Satuloinnin jälkeen suitsin Foxyn. Se jäi mutustelemaan kuolaimia suussaan kyllästyneenä. Valitsin treeniin nyt ihan perus omppukolmipalan, kun mitään pyhää yrjöö ei kuitenkaan oltu vääntämässä. Ihan rento koulureeni vaan. Ja koska reeni oli koulureeni, vaihdoin tallisuojien tilalle vaaleansiniset pintelit. Niiden käärimiseen uppoutui tovi. Ei nimittäin ollut ihan helpoimmasta päästä köyttää niitä jalkaan, kun Foxy liikehti hermostuneena ulos kolistelevista tuntsareista. Se siis nosteli jalkojaan niin, että oli melko lailla työn ja tuskan takana että käärinnöistä sukeutui siistit. Palasin satulahuoneeseen vielä kerran laittaakseni itselleni kypärän ja ottaakseni kouluraipankin mukaani. Lämpimällä säällä saattaisi reippaastakin hevosesta lähteä mehut äkkiäkin. Sen tehtyäni, irrotin ruunan ketjuista. Laskin ohjat kaulalta kätösiini ja lähdin maneesiin, sillä tuntilaiset olivat äkkiarvaamatta vallanneet kentän. Olisin kyllä mielummin ratsastanut kentällä. No, ainakaan maneesissa ei olisi niin paljon paarmoja.

Tarkistin satulavyön kireyden ja nousin sitten selkään. Ruuna rapsutteli paarman puraisua jalassaan, samaan aikaan kun mitoittelin itselleni koulujalkkareita. Viime kerralla irtotunnilla käytyäni jalkkarit olivat olleet aavistuksen liian lyhyet, joten päätin pidentää molempia jalkkareita yhden reiän verran. Tunkaisin jalkani jalustimiin, kokosin ohjat hyppysiini ja käskin ruunan lopettamaan rapsuttelutuokionsa ja liikkumaan. Foxy lähti hiemam laiskasti käpöttelemään uralle. Pidin alkukäyntien ajan ohjat melko löyhällä, mutta saatoin silti jumpata volteilla vuorotellen molemmissa päädyissä. Taivuttelin ruunaa rennosti. Parin kerran jälkeen vaihdoin suuntaa koko rata leikkaa- tyylisesti ja tein samaa tehtävää toiseenkin suuntaan. Foxy jolkotteli menemään kivan letkeästi ja arvelin kokoamisen olevan tänään ihan hyvä aihe. Pohkeenväistöä ja vastalaukkaakin voisi kuulua tämän päivän ohjelmaan.

Uumoiluni osui oikeaan ja alkuverkkailun jälkeen aloin ratsastamaan hevostani kootummin. Ylläripyllärinä kokoaminen kävi helposti ja Foxy pärski vaikuttaen edelleen tyytyväiseltä työskentelyyn. Risteytyshevoseni oli tänään yhteostyöhaluinen. Ravailin kootussa ravissa hetkisen ja annoin sitten laukka-avut pitkän sivun keskellä. Foxy lähti pyynnöstäni harppomaan tasatahtista laukkaa. Keinuin laukan tahtiin ja pyrin kokoamaan ja ikäänkuin hallitsemaan jokaista askelta. Yhteinen rytmi oli helppo omata ja ennen kuin huomasinkaan, laukkasimme kootusti ympäri maneesia, hevosen reagoidessa pienimpäänkin liikkeeseni satulassa. (Joka oli jossain mielessä myös huono juttu.) Kun istuin aavistuksen liikettä vastaan ja puristin reisilläni, hidasti Foxy tasaisen varmasti käyntiin.
"Hyyvä", kehaisin vaimeasti ja silitin kirjavaa niskaa pikaisesti.
Annoin hevoselle vähän ohjaa ja jatkoin vapaassa käynnissä eteenpäin.
"Saaks tulla?" Kysyi maneesin ovelle ilmaantunut Merru.
Olinkin kuulostellut askeleita maneesin laitamilta. Hänellä oli suokki vieressään ja kaksikko oli ilmeisesti tulossa tuntiratsastajien vuoksi ratsastamaan maneesiin.
"Saat saat", lupasin ja pyysin ruunaa vaihtamaan suuntaa.
Merida ponkaisi Jemmun satulaan ja lähti ratsastamaan uralle peräämme.
"Muista nää ei oo sit nähny koskaa toisiansa näin läheltä", muistutin jotta tämä muistaisi pitää turvavälin, eli ainakin yhden hevosenmitan meistä.

Pyöriskeltyäni koottua ravia ympäri kenttää tehden mitä sun sattuu karroksia, aloin valmistelemaan uralla vastalaukan nostamista. Asetin hieman ulospäin ja ratsastin ensin huolella kulman. Lyhyen sivun puolessa välissä nostin selkein avuin vasemman laukan. Ruuna sääti jalkansa järjestykseen ja siirtyi vastalaukkaan.
"Hieno poika", kehaisin innoissani.
Siirsin nopeatempoiseen raviin ja nostin hetimmiten uuden vastalaukan. Pää oli vähän tuhankin ulospäin asettuneena, joten suoristin koko hevosen kroppaa ohjien ja pohkeiden avulla. Vielä pari laukka-askelta ja sitten hidastin istunnalla käyntiin. Olin pakahtua onnesta. Miten se olikaan niin hieno ja nöyrä! Kuunteli jokaista pyyntöäni ja suoritti kaikki asiat mitä keksinkään pyytää. Hymyilin kuin naantalinaurinko päästäessäni hevosen välikäynneille. Kaikki tuntui tämän ruunan kanssa ihanan helpolta. En malttaisi odottaa tulevaisuuden koulukisoja, niihin treenaamista. Onnistumisia ja oivaltamisia. Mitä kaikkea mahdollisuuksia näin hyvä uusi hevonen avasikaan. Bianca oli ehkä ensimmäinen ponirakkauteni kaikessa itsepäisyydessään ja opetti mulle omalla tavallaan uutta, mutta Foxy. Se tulis opettamaan mulle ihan hitosti lisää ratsastuksesta.

Välikäyntien jälkeen hölkkäsimme kierroksen ravissa ja aloin sitten väistättämään uralta poispäin. Aluksi en muistanut pitää jalkaa riittävän takana , joten menimme lähinnä tyylillä etupää väistää takapää ei. Mutta kun tarkistin tilanteen maneesin peilistä, tajusin siirtää pohkeeni taaemmas. Sen oivallettuani väistöt sujuivat tasaisesti. Sainkin kehua hevosta useaan otteeseen. Päätin lisätä haastetta peliin ja väistättää laukassa. Ensin kun yritin nostaa laukkaa, Foxy tarjosi vain ravia. Siirsin pohettani taaemmas avun selventämiseksi ja avasin sisäpuolen lonkkaani. Korjaukset auttoivat ja ruuna pyrähti laukkaan seuraavalla yrittämällä. Hetkisen laukattuani lähdin ensimmäiseksi asettamaan ruunaa vähän ulospäin. Sitten pienin avuin koetin pyytää väistätystä. Foxy kuitenkin tulkitsi avut laukavaihdoksi ja vaihtoi laukan haparoiden. Hymähdin ja yritin pitää itseni suorassa, jottei sillä olisi syytä ainakaan vinouteni puoesta laukkoja vaihdella. Pyysin Foxya vaihtamaan takaisin oikean laukan. Laukkasin edelleen antaen tällä kertaa täsmällisemmät avut. Ratsuni alkoi liikkumaan askel askeleelta paremmin sivuttain väistäen joka toisella askeleella. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. Vahvistin apujani entisestään pyytäen tosissani ruunaa väistämään. Lopputuloksena oli kolme tosi hyvää risti askelta putkeen.
"Just noin", kehaisin ruunaa.
Jatkoin suoraan laukkaamista ja jarruttelin käyntiin. Uralle saavuttuamme, annoin pitkät ohjat. Nostin jalustimet ristiin satulan eteen ja venyttelin koipiani, samaan tapaan kuin ruuna kirjavaa kaulaansa. Väsymys alkoi painaa päälle ja huokaus karkasi ilmoille.
“Äh. Ei ois pitäny valvoo aamuneljään", mutisin hevoselleni.

Talliin tullessamme, purin väsähtäneenä hevoselta kamat pois ja vein huovan pesuun. Se oli ollut jo toisen kerran päällä ja karvoittunut sen verran, että se oli aika pestä. Satulan nostin paikoilleen telineeseen ja suitsetkin oistin paikoilleen, heti kun sain kuolaimet pestyä. Vilkaisin ruunan kankiin. Jos kokoaminen tänään oli jo tuloksellista, voisin kuvitella miten antoisaa ratsastus olisi kangilla. Pitäisikin testata lähipäivinä. Satulahuoneesta mukaani tarttuivat Foxyn tallisuojat. Harjasin jalat puhtaiksi parilla harjalla ja pistin suojat sitten joka jalkaan tarroilla kiinni. Tarkastin kaviot eikä niissä ollut muutakuin hiekkaa. Raappasin ruunan vielä kumisuan kanssa läpi ja vein sitten takaisin tarhaan, minne olikin jo ilmestyneet päivämuonat.
“Heihei. Nähdään myöhemmin vielä", jutustelin ja halasin isoa hevosta.
“Mun oma jätti", naurahdin ja läksin sitten tallitupaan.

Huokaisin rattoisasti. Nieleskelin makeasti ja olin juuri jatkamassa uni… Unia? Missä vaiheessa mä nukkumaan olin mennyt? Havahduin hereille ja ilta-aurinko paistoi kasvoilleni. Vieressäni oleva puhelin todisti, että olin ilmeisesti kukahtanut nörtätessäni. Ei perse. Ei mun pitänyt nukkua. Ainakaan tuvassa ei juuri nyt ollut ketään muita, mikä oli jokseenkin helpotus. Vilkaisin tallituvan seinällä olevaa kelloa. Se näytti puolta seitsemää. Ohops… Räpyttelin silmiäni, jotka olivat meikkien vuoksi muurautuneet miltei umpeen. Venyttelin jäseniäni ja huokaisten nousin pystyyn. Ei kai tässä muu auttanut kuin keittää kahvit ja lähteä karsinaa siivoamaan, kuten mun oli alunperinkin tarkoitus ollut. Kahvin siinä keittyessä mun mieleen muistui mitä se yks tyyppi oli sanonut. Että Jenniä ei oikeesti Topi sillä tavalla kiinnostanut. Suosion vuoks vaan roikku perässä. No, en mä taitas kuitenkaan vielä mitään broidilleni puhua. Jos huhut olisivat kuitenkin vain huhuja, ei sen kummempia. Tarkkailisin tilannetta nyt sivusta ja tekisin ihan omat johtopäätökseni asioista. En mä muutenkaan tiedä kuuntelisiko veljeni mua.

Heittelin kikkareita talikolla kottareihin ja yhtäkkiä kuului napsaisu. Talikko oli napsahtanut irti varrestaan.
“Fuck! Ei voi olla näin mun tuuria", mutisin itsekseni ja läksin talikon palasten kanssa satulahuoneeseen.
Sieltä mukaani tarttui uusi talikko. Rikkoutuneen talikon päätin jättää vain lojumaan maahan. Ehkä sen joku saisi korjattua, kun huomaisi rikkoutuneen. Tai sitten jos tapaisin esimerkiksi Iidan, voisin tälle siitä vinkata. Palasin kuitenkin suht hyvillä mielin jatkamaan karsinan puhdistusta. Kun kikkareet oli kaikki kasattuna kottareihin, lähdin kärryttelemään lantalaan päin. Kippasin kuormat muiden lantojen sekaan ja talsin kottareiden kanssa takaisin talliin viedäkseni ne paikoilleen. Nappasin purupaalin matkaani ja avasin sen karsinassa. Sirottelin puruja karsinan pohjalle ja levitin niitä sitten tasaisemmaksi kerrokseksi.
“Valmis", totesin itsekseni ja lähdin rahtaamaan painavaa purupaalia takaisin satulahuoneen nurkkaan.

Kävin tervehtimässä Foxya tarhassa ja se kiehnäsi vieressäni yrittäen rapsuttaa päätänsä kylkeeni.
“Hei elä viiti", nauroin ja yritin työntää hevosta kauemmas.
Herrasmiehenä Foxy lopetti ja tyytyi hamuamaan hiuksiani. Aikani rapsuteltuani, tarkistin oliko sillä vettä. Astia oli puolillaan. Pujahdin tarhasta ulos ja lähdin hakemaan vesiletkua. Kärrättyäni letkun perässäni tarhalle, aloin letkuttamaan vettä astiaan. Ruuna tuli tarkkailemaan veden lorisemista astiaan. Hölmönä se yritti työntää turpansa astiaan juodakseen.
“Ei vielä pöhlö", toruin huvittuneena ja suihkautin vettä heman Foxyn turpaan.
Hevonen veti päänsä pois, mutta jäi yhä tuijottamana toimiani.
“Voi sua höperöä", huokaisin vieläkin hymyillen.

Käytyäni laittamassa iltapuuronkin jo valmiiksi turpoamaan, olin valmis lähtemään. Sanoin heipat ruunanrupsukalleni ja siirryin odottelemaan kyytiä parkkipaikalle. Mikko oli luvankut hakeakin minut ja oli kuulemma juuri lähtenyt matkaan. Hyräilin itsekseni ja mietin jospa vaikka katsoisin vielä tänään yhden jakson Orange is the new black-sarjaa Netflixistä. Aamulla tosin saattas väsyttää kun se yks jakso usein vaihtuu kaudeksi. No, ehkä mä kuitenkin sen “yhden" jakson katson. Turhien mietteitteni aikana Mikko kerkesi kurvata pihaan Skodalla. Hänen pysäyttäessään kipaisin ovelle. Nousin kyytiin ja kiinnitin turvavyön. Avasin puhelimeni. Mulla oli kuulokkeetkin sopivasti autossa mukana, joten
jospa aloittaisin sen jakson katsomisen jo nyt...





// Nojopas oli antoisa koulutreeni teillä! Te ootte foxyn kaa päässeet nopeeta yhteistyöhön mikä on ihan super, mutta ei kai se mikään ihme ole kun on niin nöyrä, mutta hyvä vaan että on niin kaikki sujuu sen kanssa paremmin! Siitä uudesta hevosesta sen verran, että voisiko Foxyn mahdollisesti tarhata sen kanssa? Lakun uskon tulevan toimeen foxyn kanssa, kun molemmat on jokseenkin herrasmiehiä, foxy enemmänkin. Kyllä se acce saa muuta seuraa ellei viihdy jopa paremmin yksin.. :Dd Kyllä niiden kankienkin aika jossain vaiheessa koittaa, mutta mun mielestä sä voisit vielä treenailla sen kanssa peruskuolaimella nii saat vielä enemmän tuntumaa ja käsitystä millanen hevonen sulla oikeen on alla! Ja se rikkoontunut talikko. Se on ollu repsahtanut jo pidempään kunnes nyt päätti mennä rikki kunnolla, pitäis ostaa tilalle uus.. 23v€ -iida

-Käy mulle toi tarhausjärjestely! Ja ehkäpä me ekan kerran taietaanki mennä kangilla sit jonkun valvovan silmän alla. Mutta treenaillaanpa sit eka peruskuolaimella :"D

[Salome]

Rakennekuva

Hei voiskos tän laittaa Yläkokon sivuille siihen Foxyn kuvaksi?
Ja sori ku kuvia tulee mut hirvee inspiraatio piirtää. :"D

// No ohan se hyvä et sul on inspis, sehä on parasta;) Hieno kuva foxysta ja mä tosiaan laitan sen yläkokon sivuille vanhan tilalle! 7v€ -Iida

[Salome]

Energinen Foxy ja kisasuunnitelmia

Päästyäni velipuoleni skootterin kyydissä tallille, läksin miltei heti hevoseni luo. Foxy oli pistetty ylätarhaan Lakun kanssa ja ruunat tuntuivat viihtyvän mainiosti keskenään. Vanhempana hevosena oli Foxysta tullut pomo, joka piti ajoittain riekkuvan nuoren aisoissa.
"Mitä kuuluu Foxy?" Juttelin hevoselleni.
Otin sen kiinni pikaisesti ja rapsutin lähelle tullutta Lakua.
"Kiva että ootte toisistanne saanut seuraa", tokaisin sillä oli ihana nähdä hevoseni iloisena.
"Mut mennääs. Ei, älä sä Laku tuu", toruin ja hätyyttelin portille yrittävää Lakua kauemmas.
Ilmeisesti sekin olisi lähtenyt mielellään töihin. Sain portin kuitenkin kiinni päästämättä ruunani kaveria vapaaksi. Lähdimme käpöttelemään tallille päin. Tarhalle jäänyt Laku hirnahti kimakasti ja ravasi pitkin aidan viertä. Lakulle taisi olla pieni järkytys, kun noin vain ryöstin kaverin tarhasta. Säikähdin ensin sen saavan Foxy tolaltaan, mutta järkevänä hevoseni kuitenkin vain jatkoi perässäni kulkemista huuteluista välittämättä.
"Hyvä poika", kehuinkin taluttaen sen perässäni talliin.

Laitoin Foxyn kiinni ensimmäisiin ketjuihin, jotka olivat vähän satulahuoneen oven jälkeen. Avasin tarhasuojat ja laitoin sivummalle odottelemaan.Hain harjat ja aloin puunaamaan kirjavaa karvaa puhtaaksi. Foxy lepuutti silmiään samalla. Harjailin hiljaisuuden vallitessa koko hevosen läpi ja vasta kavioiden putsausvaiheessa ruuna raotteli väsyneenä silmiään. Oli kevät aurinko tainnut tehdä tehtävänsä ja saanut sen väsyneeksi. Saisi nähdä riittäisikö sillä yhtään energiaa ratsastettaessa. Päätinkin että menisin maneesiin, sillä siellä olisi mukavan varjoisaa.
"Ootsä kentälle menossa Foxyn kaa?" Tiedustelikin Peukun karsinalle suuntaava Merida.
"Eiku mä aattelin maneesiin. Kentällä tää tuskin ei liikkuis yhtään", selitin tytölle perustellen päätökseni.
"Aa no haittaako jos mää tuun Peukun kanssa sinne kans? Me mennää puomeja."
"Ei tietenkää haittaa", hymyilin ja käänsin nokan kohti satulahuonetta.
Ehkä mekin mentäis tänään puomeja ja ehkä jopa hypättäs ekaa kertaa. Kävin kipaisemassa kamppeet valmiiksi odottamaan ja puin hevoselle jo satulan päälle. Kiristin vyöt ja mittasin estejalkkarit. Sen tehtyäni siirryin laittamaan suitsia Foxyn päähän. Hevosta piti hieman suostutella ottamaan kuolaimet suuhunsa, sillä se oli ilmeisesti niin nuupahtanut, ettei olisi jaksanut avata suutaankaan.
"Avaa nyt", mutisin ja tungin etusormeni sen hammaslomaan.
Hevonen raotti suutaan ja minä lykkäsin kuolaimet hepposesti suuhun.
"Kiitos", hymähdin ja kiristelin solkiakin tiukemmalle.
Käväisin uudestaan satulahuoneessa hakemassa suojat esteille. Olinkin käynyt vasta shoppailemassa rakkaalle ruunanrupsukalleni ja itselleni kaikkea uutta. Itselleni olin ostanut uuden tallitakin ja ratsastushanskat. Foxy taas sai turkoosit suojat, kisa- ja ratsastusloimen, hamppua lisäksi ruokintaan ja kaksi uutta satulahuopaa. Olin tyytyväinen ostoksiini ja pitäisinkin uutta turkoosi-valkoista takkiani paljon.

Menimme Meridan kanssa yhtä aikaa maneesiin. Matkalla näimme Miljan treenailemassa uudella kentällä Alman kanssa.
"On noiki kehittyny", kommentoin lähinnä itsekseni kun astuimme sisään maneesiin.
Äskeinen väsymys alkoi olla ruunasta tipotiessään ja noustessani satulaan se ei meinannut pysyä nahoissaan.
"Rauhassa nyt", pyysin säätäessäni satulavyötä vielä selästä käsin.
Peukku ja Merida lähtivät kävelemään kenttää ympäri ja kehotin Foxyn siirtymään myöskin uralle. Annoin sille näin alkuun ihan löysät ohjat, vaikka se virtaisalta tuntuikin. Saisipa alkuun venytellä. Alkukäyntien aikana katselin maneesiin jätettyjä esteitä. Toisen pitkän sivun reunassa oli puomirivistö. Toiselle pitkälle sivulle taas oli rakennettu neljän esteen jumppasarja. Niiden korkeus oli jotain 50-senttiä. Myös pääty-ympyrälle oli rakennettu pieni ristikko. Käppäiltyämme pari kierrosta pyysin reippaampaa askellusta varovasti, sillä Foxy oli melko herkällä päällä. Jouduin ratsastamaan sitä kevyin avuin volteillakin, mutta siinä ei ollut ongelmaa ainakaan siihen asti kun se kuunteli mitä mä halusin tehdä. Pyrin saamaan sen ensin kulkemaan nätisti käynnissä, jotta se sitten kuuntelisi paremmin myös muissa askellajeissa. Taivuttelin ruunaa volteilla ja otin läpi sivulle, eteen ja taakse vievät avut. Kun aloitin työstämisen ravissa, alkoi kaikki sujua mallikkaasti. Tein siirtymiä ja treenailin volttien pienentämistä ja suurentamista. Näin sain hevosen vastaamaan myös sivulle vieviin apuihini. Tulin pariin kertaan puomit ja mun oli pakko lyhentää Foxyn askelta, että se saisi jalat mahtumaan väleihin. Se kun innostui puomeistakin niin, ettei pohkeella miltei edes tohtinut koskea kylkiä.

Tultuamme puomit pariin kertaan onnistuneesti, siirryin laukkaamiseen. Ruuna alkoi muuttua voimakkaaksi edestä. Tein useita nostoja ja vain pari askelta laukkaa niiden välillä. Foxy palasi näin pikkuhiljaa takaisin avuilleni. En missään nimessä saanut antaa sen valahtaa etupainoiseksi, koska muuten olisi ollut vain rynnimistä ja kompurointia luvassa. Tein muutamia puolipidätteitä ja otin kolme nostoa vielä toiseen suuntaan. Joka laukka-avulla Foxy lähti innokkaasti laukkaan ja tuntui lähinnä tyrmistyneeltä, kun hidastin tahtia niin äkkinäisesti. Laukannostojen jälkeen otin puoli kierrosta käyntiä rennommin ottein ja kokosin sittemmin ohjat käsiini. Annoin laukkapohkeet ja ruuna lennähti laukkaan. Äkkiä se olikin etupainoisempana, kun annoin istuntani valahtaa. Tein puolipidätteitä ja istuin hieman liikettä vastaan. Halusin saada tahdin rauhallisemmaksi. Puristin reisillä ja nojasi taakse.
"Sooh", pyysin rauhoitellen.
Otin puolipidätteen saaden jo pientä reaktiota aikaan. Tein toisen pidätteen ja istuin syvään satulassa ja näin Foxy suostui laukkaamaan rauhallisemmin.
"Hyvä poika", kuiskasin hiljaa jatkaen myötäämistä rytmikkäässä laukassa.
Maltillisesti käänsin ratsuni kohti jumppasarjaa. Tunsin Foxyn innostuvan ja pidentävän askeltaan. Tein useamman puolipidätteen ennen jumppista. Tähtäsin keskelle esteitä. Nousin kevyeeseen istuntaan vähän ennen ensimmäistä hyppyä. Loikkasimme ilmaan turhankin suurella pompulla. Pompun liioittelun vuoksi eivät askeleet meinanneet sopia seuraavalle esteelle. Foxy kuitenkin luovi homman omin nokkineen. Kahdelle viimeiselle esteelle tulimme kohtuullisen hyvin. Taputin kirjavaa kaulaa kiitokseksi hidastaessani raviin.

Lähestyin jumppista useampaan otteeseen. Askeleet alkoivat passaamaan, mutta Foxy alkoi vältellä kuolaintuntumaa viskoen päätään ylös. Siinä mielessä olis ollut viisasta laittaa se martingaali, ajattelin jälkiviisaana. En kuitekaa kokenut tarpeelliseksi kipittää takaisn talliin sit hakemaan. Ravasimme hetken pientä volttia ja lähestyin jumppasarjaa nyt toisesta suunnasta. Suuriliikkeinen ratsuni imi lähestyvälle esteelle. Hyppy lähti vähän myöhässä, mutta sain pienellä puolipidätteellä ja istunnan liikkeellä säädeltyä askelta sopivaksi seuraavaan ponnistukseen. Loppuhypyt menivät hyvin ja yllätyinkin täysin kun Foxy kiskaisi sarjan jälkeen päänsä ylös ja kiihdytti kovaan pukkilaukkaan vieden mua hetken aikaa ympäri maneesia. Säpsähtäneenä tästä nojasin liioitellusti taakse ja tein rumannäköisen pidätteen. Herkkä hevoseni ei kuten arvata saattaa toimintaani tykästynyt, vaan nousi rajusti pystyyn. Kauhistuneena tarrasin hevon kaulaan yrittäen pitää itseni kyydissä. Sekuntien ajan toivoin silmät tiukasti kiinni hevosen lopettavan temppuilun. Ruunan vihdoin laskeutuessa neljälle jalalle keräsin ohjat käsiini ja yritin vain pysytellä paikoillaan. Nyt Foxy seisoi kuin viilipytty tuon pienimuotoisen rodeoshown jälkeen. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin. Että mä säikähin. Menis hetki että toipuisin tästä rodeonäytöksestä. Meridakin kommentoi Foxyn sekoiluja.
"Ois pitäny muistaa laittaa se martsa nii ois vähä auttanu", totesin edelleen varovaisena.
Käytin varoen apuja kun kehotin hevosta liikkumaan sopusoinnussa eteenpäin. Hevonen tuntui normaalilta, joten parin käyntikierroksen jälkeen rentouduin kropastani. Otin pari ravipätkää ja siirryin sitten loppukäynneille.

Ratsastuksen päätyttyä en ollut varma jäikö mulla paha vai hyvä maku suuhun. Olihan kaikki muuten mennyt mainiosti lukuunottamatta sitä rodeonäytöstä. Ainakin olin oppinut kantapään kautta mihin martingaalista olisi. En nimittäin aikonut hevillä lähteä enää hyppäämään ilman martsaa. Tallin käytävällä riisuin varusteet Foxylta, vein huovan pesuun ja varusteet laitoin telineeseen. Ajatuksenani oli pestä ne vähän myöhemmin. Harjasin ratsuni huolella läpi tarkistaen samalla jalat. Olin aika tarkka Foxysta, enkä halunnut että sille kävisi mitään. Siveltyäni jalat läpi huomaamatta mitään erikoista, kiedoin kylmäpussit jalkoihin pintelin avulla. Katsoisin kellosta aikaa, sillä ne saisivat vaikuttaa ainakin 15 minuuttia. Talutin Foxyn karsinaam kylmäyksen ajaksi ja annoin sille heiniä mutusteltavaksi. Sen tehtyäni kulkeuduin rehulaan sekoittamaan iltaruuat valmiiksi. Annostelin eri laatikoista ja pusseista kippoon tietyt määrät ruokia. Avasin myös vasta ostamani hamppupussin ja laitoin oman osansa siitäkin mössön sekaan. Omaan silmääni Foxylle voisi kasvattaa enemmän lihasta ja hampun oli tutkittu olevan hyväksi siihen.

Kylmäpussit irrotettuani, köytin ruunalle jalkaan tarhasuojat. Rapsuttelin sitä hetkisen ja lähdin sitten viemään Foxyn takaisin tarhalle. Laku aloitti taas jonkunlaiset kutsuhuudot. Onneksi se ei tällä kertaa yrittänyt päästä portista ulos. Saatuani ruunan sisälle tarhaan, hyvästelin sen ja päästin irti. Heppaseni lähti tallustelemaan kaveriaan kohti. Oli kiva nähdä että se oli näinkin hyvin kotiutunut Yläkokkoon. Mieleeni juolahti että sen entisen omistajat, Mirkku ja Marie halusivat tulla jossain vaiheessa sitä katsomaankin. Jos nyt tänään selaisin lähialueiden kisoja läpi, niin kaksikkohan voisi tulla katsomaan meidän kisaamistakin. Se tosin saattaisi pahentaaa kisajännitystäni, mutta olihan se toisaaltaa hyvää harjoitusta, jos joku päivä haluaisimme haastavemmissakin luokissa kisata.

Putsasin Foxyn suitset ja satulan vedellä sienen kera. Kun olin hinkannut varusteet tahrattomiksi, halusin ne myös rasvata. Sitäpaitsi että rasvaus toisi kiiltoa, lupaisi se myös varusteille pidempää käyttöikää. Siispä kävin ne läpi stübbenin valjasrasvalla. Ja kun jälleen varusteet olivat kiiltävän puhtaat, laitoin ne telineisiinsä ja menin putsaamana rasvasta likaantuneet kätöseni. Vessassa oli kuitenkin joku, enkä jaksanut odottaa, joten kävin huuhtelemassa käteni pesarissa. Vettähän sieltäkin tuli. Kädet pestyäni en keksinyt enää muuta hommaa, joten jäin venailemaan Topin saapumista maastolenkiltä. Siinä odotellessani selasin puhelintani ja löysin lähialueen kisakutsuista koulukisat, jotka täytti meidän kriteerit. Kisat järjestettäisiin 10.8 ja viimeinen ilmoittautumispäivä oli tänään. Päätin soittaa järjestäjälle pikimmiten.
"Hei! Laura Immonen täällä. Kisoihin osallistumassa?" Vastasi puhelimeen kimakan kuuloinen naisen ääni.
"Kyllä. Ilmoittaisin kisoihin itseni Salome Takaniityn ja velipuoleni Topias Kallion."
Sori Topi.
"Selvä. Mikä on seuranne nimi? Entä ratsujen? Mihin luokkaan osallistutte? Minä kirjoitan sitten muistiin."
"Yläkokon ratsastusseura. Mun velipuolen ratsun nimi on Yläkokon Likkur ja mun hevosen nimi on Malfoy II. Mä osallistun Helppo B K.N Special ohjelmaan ja mun veli vetäsee normaalin Helppo C", sepustin puhelimeen.
"Kiitos. Jäikö jotain kysyttävää?" Nainen tiedusteli kuulostaen ystävälliseltä.
"Ei jäänyt."
"Kuulemiin sitten", nainen lausahti ja painoi punaista.
Puhelun jälkeen vatsani heitti volttia. Osallistuisin nyt ensimmäisiin kisoihin Foxylla. Tästä taipaleemme vasta kunnolla alkaisi.




// Tsemppiä kovasti kisoihin, joka tuskin ainakaan Foxylle tekee pahaa, kun se niin osaava on ja tekee sullekin hyvää treenata kisahermoja, vaikka oothan ennenkin kisannut! Mutta teidän ensimmänen, ja uskon kyllä sen menevän hyvin, lämmittelet vaa foxyn hyväksi ja koitat muistaa radan nii siinä se;) No teidänhän ensimmäinen hyppykerta meni vähän reippaammin, pysyit onneksi kyydissä vaikka saitkin nähdä miten foxy osaa vikuroida innostuessaan, joten ensi kerralla osaat ehkä välttyä siltä... Foxy vaikuttaa loisto hepalta myös esteille kun se hoitaa tukalat tilanteet eikä jää epäröimään, sellanen on oiken hyvä opetusheppa! 18v€ -Iida

[Salome]

Kouluvääntöä

Lukio alkaisisi pian ja maanantai muistuttelikin tulevasta rupeamasta. Viimeinen vuosi lähtisi käyntiin ja lukea olisi pakko ahkerasti jos mielisi valkolakin saada. En ollut kyllä yhtään varma jaksaisiko Topi lukea, se kun aikoi hankkia autonkin heti kun kortin saisi. Sillä se sitten ajelisi ympäri kyliä ja koulu kärsisi. Tosin eihän se mun asia ollut. Musta vaan tuntuu, että mä joudun auttamaan veljeni kirjoitusten läpi...

Lehdet havisi puissa, kun tallasin pihatietä Yläkokkoon. En ollut saanut Mikolta tänään kyytiä, kun hällä alkoi työt. Viimeiset päivät ennen lukion alkua saisinkin tallata kävellen tai Topin kyydissä. Jostain syystä se ei kuitenkaan jaksanut lähteä tallille, vaan jäi kotiin norkoilemaan. Oikeastaan se pyysi että liikuttaisin Likankin pari päivää, mutta saa nähä jaksaisinko. En ymmärtänyt minkä takia se ei itse voinut vaivautua tallille hevostaan ratsastamaan. Ehkä se ei ollut tykännyt siitä että ilmoitin sen kisoihin, vaikka se lupasikin osallistua niihin. Ihme juttu, kun se ei kerran aikoisi niihin yhtään harjotella. Kävellessäni ajatuksissani olin jo saapunut tallirakennuksen vierelle. Iida käveli juuri tallin ovista ulos ja minut huomatessaan kertoi Sannin varsasta.
"Ihanaa!" Intoilin sillä pikku varsulit olivat aina iloinen juttu.
"Mä oon rampannu siellä jo monta kertaa. Sid on kyllä tosi komea poitsu", Iida selitti.
"Käy säkin kurkkaamassa", nainen kehotti ja käveli sitten ohitseni.
Päätin mennä suorinta tietä katsomaan Sannin uutukaista varsaa. Käppäilin yksäripuolelle ja Hildan entisen karsinan ympärillä oli muutamia ihastelijoita.
"Voi kuinka pieni", joku tuntiliainen päivitteli hellä katse silmissään.
Änkesin itsekin karsinan edustalle ja henkäisin ihastuksesta. Iida ei ollut puhunut palturia kehuessaan oria komeaksi. Sanni tuntui olevan hieman varautunut ihmisistä ja piti varsansa lähellään. Hymyilin itsekseni. Sid oli kyllä suloinen. Mieleeni muistui myös ajat Bettiinan kanssa. Se oli ensimmäinen ja ainut omistamani varsa. En ollut käynyt edes katsomassa sitä kertaakaan, mutta olin ajatellut kysyä sen omistajalta voisinko käydä sitä tervehtimässä. Olisi kiva tietää mitä sille kuului.

Tarhassa Laku ja Foxy tulivat minua vastaan.
"Hei pojat", tervehdin hevosia ja rapsutin kumpaakin korvan takaa.
Iidan omistama Laku yritti änkeä taas samaan aikaan portista, kun halusin Foxyn sieltä ottaa. Hätistelin sitä hieman kauemmas narun päätä heiluttelemalla.
"Hus, älä tuu", käskin ruunaa ja talutin Foxyn ulos.
Suljin portin nopeasti jättäen Lakun aidalle näppejään nuolemaan. Vaikka olikin kiva että hevosellani oli tarhakaveri ja vieläpä kiva sellainen, sai se minut välillä ärsyyntymään. No ainakaan se ei ole kuten Acce ja yritä riehua tai purra. Sain siis olla sinänsä tyytyväinen.
"Tuuhan Foxy", kehotin narun päässä kävelevää hevostani nopeampaan tahtiin.
Ylätarhalta ei ollut kovin pitkä matka talliin. Ovilla meni pari tuntihevosta taluttajineen ohi aikeinaan suunnata uudelle kentälle. Harmi, se luultavasti ei siis olisi tänään käytettävissä. Talutin Foxyn yksäripuolen käytävälle vakipaikalleen ja aloin hoitamaan sitä ratsastusta varten.

Kun pintelit, huovat, korvahuput ja kaikki oli ojennuksessa lähdin katsomaan Foxyn kanssa olisiko vanhalla kentällä tai maneesissa tilaa. Uudella kentällä kuten tiesinkin, oli ratsastustunti. Vanha kenttä oli kokonaan tyhjä ja maneesissa pari ratsukkoa. Valitsin ratsastuksen kohteeksi vanhan kentän, koska olisi mukava nauttia ulkoilmasta, joka oli juuri sopivan viileä. Foxy töni minua turvallaan, sillä olin pysähtönyt ihmettelemään keskelle aukiota.
"Mennään mennään", huoahdin ja lähdin käppäilemään hevoseni kanssa kentälle.
Ohjasin ruunan kaartoon keskelle kenttää ja aloin sitten mittailemaan jalkkareita sopiksi kouluratsastukseen. Foxy seisoi rauhallisena paikallaan rapsutellen itseään lavasta. Oli onni, ettei eilisestä ilon pirskahtelusta ollut ylimääräistä virtaa jäljellä. Olisi kamalaa jos sama tapahtuisi uudelleen. Olin nimittäin säikähtänyt tempausta ja pieni pelko hyppäämiseen Foxylla oli muodostumassa.
Toisaalta tuskin se sitä samaa tekisi martingaalin kanssa, muistuttelin itselleni selkään noustessani. Kampesin pystyyn ja työnsin oikean jalkani jalustimeen. Keräsin ohjat käsiini ja pyysin heppaa liikkeelle.

Verryttelin harjoitusravissa tehden voltteja ja kahdeksikkoa. Asetin vaihteeksi välillä ulospäin volteilla mentäessä. Testasin myös ratsastaa Foxya ajoittain reippaammin eteen. Ratsuni oli hyvin avuilla ja oloni tuntui turvalliselta. Jatkoin uralle keventäen. Tein joka sivulle siistin pysähdyksen. Pysähdyksen yhteydessä irrotin oikean käteni ohjasta ja harjoittelin tervehdystä. Mulle oli kerrottu, että pelkkä tervehdyskin voisi vaikuttaa tulokseen ratkaisevasti. Toivoin sisimmässäni, että yltäisimme näin ensimmäisissä kisoissamme voittoon saakka. Olisihan se hienoa. Tosin ei saisi olla liiam ankara itselleen tai Foxylle, sillä voittoa ei välttämättä herui herkästi. Palasin keskittymään ratsastukseen ja tein suunnanvaihdoksen. Ravasin tähänki suuntaan hetkisen ja aloin sitten valmistelemaan laukannostoa. Pelkkä lonkan avaaminen ja sisäkädellä asettaminen riitti kertomaan Foxylle mitä halusin. Laukka alkoi rullata näppärästi eteen ja myötäilin parhaani mukaan kyydissä.
"Hyyvä poika", kehaisin laukatessamme yhä pitkää sivua eteenpäin.
Lyhyessä päädyssä painoin ulkojalalla ja avitin sisäkädellä kääntääkseni hevosen pääty-ympyrälle. Laukka jatkui ruunan henkäysten tahtiin eteenpäin. Pidin vauhdin liikkeellä herättelemällä kylkiä jalalla kevyesti. Toisessa päädyssä ohjasin ratsuni kahdeksikolle. Foxy teki pyytämäni ja vaihtoi siististi laukan kahdeksikom keskikohdassa. Laukkasi enää voltin loppuun ja hidastin sitten raviin.
"Hienosti meni", kerroin hevoselle ravaillessamme letkeästi eteenpäin.

Tämän ratsastuksen aiheena oli työstää askellajeja paremmaksi. Vaikkei lisättyä saati koottua ravia k.n specialin esittämisessä vaadittu, oli keskiaskellajeissakin oma haasteensa. Useimmat ajattelivat ettei niitä tarvinnut edes treenata, mutta kyllähän nekin vaikuttaisivat. Teinkin siis siirtymisiä askellajeista toiseen ja säätelin tempoa ohjilla istunnan kera. Alkuun ravista laukkaan siirymiset tapahtuivat hieman viiveellä, mutta harjoiteltuamme alkoivat nekin luonnistua hienommin. Siirtymisten sujuttua riittävän hyvin, pyrin kokoamaan hevosta ryhdikkäämmäksi. Vältin kuitenkin kokoamasta liikaa, sillä tarkoituksena oli mennä keskiravia. Napautin pohkeella siirtäen Foxyn käynnistä raviin. Istuin keskellä satulaa harjoitusravissa ja yritin pitää sen siistissä ravissa. Ruuna viskeli hieman päätään, ja luulin jo sen alkavan temppuilla. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt. Jatkoimme keskiravissa pystyhalkaisijalle ja sen keskelle päästyämme pysäytin hevosen. Siirsin ohjat vasempaan käteeni ja heilautin oikean käteni sivuille. Nyökkäsin. Siirsin ohjat molempiin käsiini kehottaen Foxyn uudelleen raville. Koetin olla pomppimatta ravissa, vaikka se isoa olikin. Jatkoimme uralle päästyämme oikealle ja aloimme ratsastamaan alkuosaa tulevasta kisaradasta.

Tuuppailtuamme tunteroisen ajan, oli kentän reunalle saapunut joku uusi tyttö katselemaan. Sattumalta olin kuullut, että hänen nimensä oli Amanda. Loppukäynneillä ratsastin päätyyn missä tyttö oli ja tervehdin häntä.
"Moi. Eks ookkin Salome?" Amanda tervehti ja varmisti.
"Jep", tokaisin ja utelin hoitiko hän jotain ponia tai hevosta Yläkokossa.
"Joo kyl mä Beliä hoidan. Aikamoinen riiviö se onki."
Nauroin hieman. Se oli kyllä aivan totta.
"Haluuksä tulla kävelee tällä loppukäynnit?" Ehdotin kun tyttö vaikutti niin mukavalta.
"Voin mä. Pystynkö lainata sun kypärää?"
Tietysti annoin hänen lainata kypärääni. Ratsastin keskemmäs ja jalkauduin ratsuni selästä. Amanda oli melko lyhyt niin kuin minäkin, joten arvelin jalkkarien olevan sopivat.
"Tässä", sanoin ja ojensin kypäräni.
Amanda otti sen vastaan hymyillen varovasti. Ojensin ruunani ohjat tytölle ja tämä nousi tottuneesti selkään.
"Oot varmaan paljoki ratsastanu?" Arvelin kun hän lähti liikkeelle niin eleettömästi.
Tyttö nyökkäsi.
"Aika paljon."
Katselin maankamaralta tytön ratsastusta uraa pitkin. Foxy oli melkein unessa, mutta olin iloinen että se kantoi uutta tuttavaani näin kiltisti selässään. Pari kierrosta Amanda hevosella käveli, tuli sitten kaartoon ja laskeutui alas selästä.
"Kiitti. Se tuntu tosi herkältä. Varmaan kiva omistaa se", tyttö kommentoi ojentaessaan kypäräni takaisin minulle.
"Ei mitään. Sähän voisit joskus ratsastaa sen jos mä en pääse tallille?"
"Ehkä. Mut et arvaa kuin kiva puhua sulle. En oo viel kovin moneen kerenny tutustua, kun näin vasta tulin. Ja voit vaan kuvitella kuinka yksinäistä mulla on ku en oo kehannu kenellekkään kauheesti puhella."
"No mulle sä voit tulla puhuu millon vaan", lupasin Amandalle.

Amanda lähti kotiin samoihin aikoihin, kun menin kylmäämään Foxyn jalkoja. Laitoin hevosen karsinaan odottelemaan 15 minuutin vaikutusajan loppumista. Milja roikkui myös Alman karsinalla. Kyselin tytön kuulumisia. Sinihiuksinen tyttö vastaili ympäripyöreästi esittämiini kysymyksiini, viestitellen samalla ilmeisesti jollekkin pojalle. Tylsistyneenä epäsosiaalisesta seurasta aloin itsekin selaamaan puhelintani. Yläkokkolaisten whatsapp-ryhmässä laiteltiin taas viestiä tiiviiseen tahtiin. Iida oli laittanut monta kuvaa Sidistä ja hehkuttanut sen ihanuutta. Kaikki olivat tietysti ihastuksissaan kuvista ja laittoivat kymmeniä sydän-emojeja. Mua tylsistytti kun sielläkään ei puhuttu mistään elintärkeästä. Huokaisin ja tarkistin kellosta ajan. Kylmien pitäisi antaa vaikuttaa ainakin 8 minuuttia lisää... haukotus...
"Ööm missä tääl on joku Sanni ja sen varsa?" Kuului joku utelevan lähistöltä.
Späsähdin hereille tylsyydestäni ja katsahdin Joonakseen, joka tallille usein pyöri. Poika kantoi heinäpaalia, joka ilmeisesti olisi osoitettu Sannille ja Sidille.
"Täällä. Mä voin näyttää", vastasin ja lähdin näyttämään missä karsinassa kaksikko oli.
"Tässä", kerroin kun tulimme oikealle karsinalle.
"Kiitti hei", Joonas kiitti ja laski paalin karsinaan.
"Ei mitää oli kiva olla avuks", naurahdin.
Käännyin ja palasin Foxyn karsinalle. Vartti oli kulunut, joten siirsin hevosen käytävälle. Joonas tuli kohdalle päästäkseen hevosen ohi.
"Onks tää sun?" Poika ihmetteli.
Nyökkäsin mumisten jotain myöntävää.
"Cool. Joo mut moro", hän sanoi ja pujahti ketjujen alta käytävälle.
Huulilleni nousi hymy. Joonashan oli pohjimmiltaan ihan mukava. Olin aikaisemminkin pojalle jotain small talkannut, mutta olihan siitäkin aikaa.

Kylmäkääreet poistettuani, puin tarhasuojat jalkoihin ja vein ruunani vielä joksikin aikaa ulkoilemaan. Seuraavaksi vuorossa olisi Likan liikutus.. (Lisää Likan päikyssä.)

Ruunapojat möllöttivät tarhassa

// Ahaha Laku raukka, kun se jää yksikseen, se on sille aika iso juttu sen lisäksi millanen huuto alkaa kun pojat erotetaan yöksi eri talleihin ja se ilo sitten aamulla kun ne näkee taas toisensa:D Kyllä siitä hyppypelosta pääsee yli, en mä usko että Foxy aina sellanen on, pistät martsat jos siltä tuntuu ja keskityt ratsastamaan rauhallisesti! Niinkuin teet ratsastaessas koulua, tota mukaan teidän treenailut kyllä tuottaa tulosta, topista ei voi samaa sanoa, mutta jos sä kerta Likan liikutat niin ei ne kisat huonostikaan voi tamman osalta mennä eri on sitten mitäs käy topin, koita nyt veljees tsempata reenaan vielä ne parit päivät mitä on jäljellä! Jujuu Joonas on ihan mukava kun asiat on sille uusia niin se ottaa ohjeet vastaan mutta tallituvassa on vähän eri ääni kellossa :Dd mutta ei kai siinä - tutustu ihmeessä poikaan paremmin! Ja pikkusid, tosiaan, jos yksäripuolella on liikaa hälinää niin koita saada ihmiset hiljaisemmksi jotta sannilla ja sidillä olisi rauha:) 22v€ -Iida

[Salome]

Estekammon kohtaamista tunnilla
13.8

//sori en saanukkaa vaa mitää aikaseks niistä kisoista vaikka piti. Forgive me //

Parin päivän takaiset voittoisat kisat olivat nostattaneet intoani treenaamisessa ja tänään saisinkin hypätä Foxylla jälleen. Tällä kertaa Reifir oli kuitenkin pitämässä tuntia minulle ja parille muullekin tuntilaisille. Topikin oli harkinnut tunnille osallistumista, mutta päättikin sitten käydä jälleen maastossa. 
"Ovatko hevoset pian valmiita?" Reifir kysyi kovalla ääneellä.
Pari tuntilaista huikkasi olevansa pian valmiita ja yritin itse kiirehtiä solkien kiristämisessä. Martingaalinkin olin nyt saanut laitettua, joten syytä pelätä ei olisi. Siltikin vatsan pohjassani pyristelivät villit perhoset. Entä jos se tänäänkin tekee hirveän rodeon tai kieltäytyy hyppäämästä?
"Ja mennääs estekenttää kohti", Reifir ilmoitti ja kaikki minä mukaan lukien nytkähtivät liikkeelle.
Talutin ruunna perässäni jonoon itseäni rauhoitellen. Kyllä se menis hyvin. Reifir johti letkan estekentälle ja pyysi siellä jokaisen säätämään jalkkarinsa estejalkkareiksi. Sen tehtyäni kiristin kädet hermostuksesta täristen satulavyön. Tartuin satulankaaresta kiinni ohjat toisessa kädessäni ja ponkaisin vasemman jalan varalla itseni kyytiin. Lähdimme verkkaamaan hevosia ensin käynnissä pitkin ohjin. Ohjailin hevosta volteilla ja harjoittelin pitkin ohjin pysäytystä. 

"Alkakaas verkkaamaan hevosenne hyvin puomien ja kavalettien avulla. Voitte kontrolloida askeleita ja tähdätä ponnistuspaikkaa paremmaksi. Älkää antako hevosen valahtaa etupainoiseksi, sillä tällöin se saattaa ottaa väliin ylimääräisiä askeleita, hypätä kummallisesti tai ryskätä esteelle. Olkaa siis tarkkana vaikka pieniä näin alkuun mennäänkin."
Laukkasin pääty-ympyrää rauhoittaakseni menoa. Foxy alkoi käydä kuumana kun olin pari kertaa puomit ylittänyt. Jostain syystä se syttyi hirveästi esteillä.
"Ota vain Salome rauhallisempi tempo ja tule sitten puomit ja kavaletit", Reifir ohjeisti.
Mies koetti neuvoa keinoja hevosen rentouttamiseen ja vauhdin hillitsemiseen. Kun laukka vain jatkui vauhdikkaana, näin paremmaksi hidastaa raviin ja nostaa uuden laukan.
"Hyvä sitten varot liikaa aktiivisuutta jaloilla ja muista että se on herkkä istunnalle. Et saa heilua siellä tai vaihdella istuinluiden painoa. Yritä istua molempien istuinluiden päällä. Okei, nyt se taas pureksii kuolainta. Tee puolipidäte, voltti ja tuu pitkän sivun puomit."
Ratsastettuani rauhallisen voltin, siirsin apujani aavistuksen saaden hevosen kääntymään puomeille päin. Huomasin jälleen miten herkkä ruuna mulla oli alla. Mun piti siis käyttää istuntaani ja apujani muutenkin harkiten. Lähestyessämme puomeja, nousin kevyeen istuntaan ja yritin olla häiritsemättä hevosta puomien ajan. Niiden jälkeen istahdin kevyesti satulaan ja taputin Foxya kaulalle helpottuneena. 
"Hyvä Salome. Jää nyt Foxylla sinne kauemmas niin pureudutaan nyt enemmän sinun ongelmaasi Hanna. Ei Bel ole paha. Kunhan pelleilee eikä se..." 

Olimme jatkaneet kavalettien ja puomien lähestymistä ja oloni oli yhä varmempi. Tajusin että mun oikeesti piti osata istuu siellä satulassa ja välillä ikäänkuin matkustaa ja antaa Foxyn tehdä työtä myös itse. Olin vaan niin tottunut esim. Biancalla ratsastukseen ja mulle oli jäänyt sellainen tapa että yritin ratsastaa hevosta koko ajan kunnon napakoilla avuilla. Reifirin ottaessa asian esille, osasin korjata ongelman ja tähän saakka ratsastus oli tuntunut hyvältä.
"Selvä minä rakennan nyt teille noin 40-senttisen ristikon ja pystyn joka on 60cm. Jokainen teistä selviää niistä, siitä ei oo epäilystäkää. Jenni sä voisit tulla ensimmäisenä."
Jenni se Topin randomsäätö lähti ratsastamaan Miinaa topakasti esteelle ja loikkasi molemmat esteet kevyesti. 
"Seuraavaksi Salome", Reifir pyysi ja mä siirryin uralle. 
Nostin laukan ravista ja käänsin ristikolle. Lyhensin askelväliä esteen lähestyessä sopivaksi ja myötäsin sitten kevyesti hypyn mukana. Päästyämme esteen toiselle puolelle ilman jälkihöyryjen purkautumista, saatoin huokaista viimein helpotuksesta.
"Hienoa. Sitten vielä pysty", Mies käskytti.
Käänsin ajattelemaani tiukemmin pystylle, painoin pohkeet kiinni kylkiin ja annoin hevosen ylittää tämänkin esteeen rauhassa.
"Hieno poika", kehuin laskeudutuamme esteeltä.
Rapsutin Foxya hieman sään juurelta ja jatkoin hymyillen ravissa muiden luo. Vaikkei esteiden korkeus tänään ollut päätä huimannut, oli mulla onnellinen olo. Foxy ei ollut possuillut ja olin oppinut ratsastamaan sitä taas paremmin. Tästä olis kiva jatkaa uudestaan eteenpäin ja kenties me joku päivä tulevaisuudessa startataan 120 cm luokkia.

Tallissa purin varusteet ja kylmäsin hevosen jalat. Topi oli palannut maastolenkiltään ja harjaili Likkaa taaempana käytävällä.
"Me muutes mentii tänää pelkillä päitsillä", Topi naurahti ja lisäsi perään: "Likka oli vähä herkkänä ja mun piti olla aika varovaine mut hyvi se meni. Sää olit ilmeisesti tunnilla?"
"Aijaa, no onneks meni hyvin. Taas näitä sun yllättäviä tempauksias", virnistin pojalle.
"Ja olin tunnilla. Mentii ehkä parhaimmillaan 60 senttisii esteitä", selitin huvittuneena.
Veljeni naurahti esteen korkeudelle, muttei kommentoinut asiaa muuten. Harjattuani Foxyn ja puhdistettuani joka jalan, vaihdoin kylmäkääreet tarhasuojiin ja lähdin kävelemään Foxyn kera ulos. Ulkona oli alkanut satamaan melko paljon, huomioon ottaen että tunnilla oli vasta vain ripsinyt vettä. Foxyn hämmästykseksi peruutin sen takaisin käytävälle ja hain sadeloimen. En halunnut että se paleltuisi, sillä se oli Mirkun ja Marien luona klipattu kauttaaltaan. Nostin loimen niskaan ja kiinnitin ensin mahavyöt. Siirryin sitten pujottamaan jalkaremmit ristiin ja näiden jälkeen suljin kaulakappaleen ja loimen etuosan soljet. 
"Onko tarpeeks paketoitu heppa nyt?" Topi naurahti saatuani kaiken paikalleen.
Tyydyin vain pyöräyttelemään silmiäni. Sen mielestä mä käärin Foxyn pumpuliin, mutta enhän mä halunnut mun uuden hevosen pilallekkaan menevän. Halusn että ruuna viihtyisi, eikä sillä olisi epämiellyttävä olo. Lähdin uudelleen viemään Foxya tarhaan. Ylätarha oli reippaan kävelymatkan päässä ja kerkesin kastua takaisin päästyäni jo ihan kunnolla. Puistelin tallissa märkiä kamppeitani. Ratsastushousut muuttuivat nihkeiksi ja niissä oli inhottava olla. Hitsi. Olisinpa muistanut ottaa vaihtovaatteet.

Laittaessani kuiviketta karsinaan märkin vaatteisiini tarttui pölyä ja purua. Päälläni olleet ratsastushousut kuitenkin rupesivat kuivumaan siinä touhuillessa. Kävin laittamassa taas mössöt valmiiksi turpoamaan ja pakenin sitten tallitöitä karkuun tallitupaan, missä porukkaa riittikin. 
"Alkoko sade nyppimää?" Luca veisteli kun saavuin märissä kamppeissani tupaan.
"Heko heko", hymähdin ja istuin Angelikan viereen sohvalle.
Nainen kertoi Coran liikutuksesta jotain, mutta en kiinnittänyt kamalasti huomiota. Toisella sohvalla istuva Merida alkoi juttelemaan kanssani Jemmusta ja Peukusta ja höpisin itsekin takaisin jotain Foxysta.
"Meilläki ois tavotteena Peukun kaa se Helppo A", Merru kertoi kun kuuli suunnitelmistani.
"Hei no mut meillähä vois onnistua sit joku kimppakyyditys. Tiäks laitetaa Peukku ja Foxy koppii ja joku kuskaamaa. Ellei sit Topi tai Milja taho hevosineen lähtä mukaa."
"Totta. Toi vois sillai olla hyvä idea. Ois tietty vähä kummallista kisata samassa luokassa, mutta eihä siinä mitään. Kiva varmaa. Miljasta en tiiä mutta Topi varmaa haluu kisata?"
"No esteillä ehkä", hymähdin sillä poikaa koulu kiinnosti yhä vähemmän viime epäonnistumisen jälkeen.
Samassa velipuoleni pyrähtikin tallitupaan virne huulillaan.
"Kuulinko mä et musta puhuttii?"
"Et", sanoin päätäni pudistellen. "Onko sulla skitsofrenia ku tollai kuulet asioita?" Heitin luoden poikaan vitsikkään katseen.
"Just just. Sulla taitaa vaa Salome taas olla menkat", Topi hymähti saaden pari naurua aikaan.
Pudistelin päätäni hieman nolona. Tallituvassa oli aika paljo porukkaa kuulemassa.. Olipas mulla ihana veli <3

// vai että estekammon kohtaamista, ei kai sulle nyt mitään kammoa ollut foxystä voinut tulla vaikka se innostuikin viimekerralla, viree heppa joka ratsastamalla oikein toimii hyvin. Tai oikeastaan ei edes ratsastamalla, kun sitä sai välillä vaan istua kyydissäkin, että siinä sulla vasta hevonen joka tietää mitä tekee! Nyt sä sitten osaat varautua omiin treeneihin sillä että oot ihan rauhassa ja minimoit avut, niin kyllä sitten pitäs sujuakin! Oli se 60cm tai ei niin tunnille osallistunut Bel ei olis korkeampaa päässytkään ja on hyvä aloittaa matalalta tehden vakaa pohja itselle ja hevoselle;) Ylätarhalle on tosiaan pienoinen matka, mutta ainakin Foxy on siellä rauhassa ratsikoululaisilta:D Et kai sä vaan sokerista ole? 18v€ -Iida

[Salome]

Uusi kuolain testissä

21.8.2016

Kisoihin oltiin ilmottauduttu ja niihin pitäis tietty harjotella. Mentäs Foxyn kanssa 70cm ja 80cm. Ruunalle tän kokosten esteiden hyppääminen olis vielä lasten leikkiä, mutta mun piti petrata jotta olisin hevoselle mukava työpari. Joka tapauksessa tänään olin päättänyt mennä estekentälle, jotta saisin rauhassa treenata hyppäämistä. Mun pitkäaikainen ystävä Viola tuli mun mukana tallille kameran kera.
"Mä niin ootan et mkälainen se on!" Viola nauroi kun olin automatkaan selittänyt Foxysta erinäisiä asioita.
"Kiva se on", vakuutin ja pian parkkeerasimmekin Yläkokon pihaan.
Noustuani autosta, irvistin inhosta. Jälleen satoi ja tarhatkin olivat jo tulleet mutaisiksi. Ällöttävää. Käskytin Violan perääni ja lähdimme talsimaan ripeästi tallille päin. Ovilla vastaan meitä tuli Joonas, johon olin parin päivän sisällä tutustunut paremmin. Tervehdin virnistävää poikaa hymyillen ja jatkoin sitten kaverini kanssa matkaa Foxyn karsinalle.
"Kuka toi oli?" Viola kysyi vilkuillen taakseen. "Ei pahan näkönen."
"Yks Joonas", selitin tytölle.
"Aijaa", Viola hymähti itsekseen myhäillen.
Saavuimme karsinalle, josta kirjavan ruunan pää kurkisti. Foxy vaikutti hieman tylsistyneeltä, eikä ihme. Olin pyytänyt ettei sitä tänään vietäi tarhaan, kun oli aika kurakeli. Tosin ratsastuksen jälkeen päästäisin sen Lakun luokse. Se sai nyt kuitenkin pysytellä puhtoisena kuvaussession päättymiseen asti.
"Hei poju", tervehdin ja rapsutin sitä kevyesti otsasta.
Viola hymyili ja kehui sitä komeaksi.
"Niihän se on."
Jäimme rapsuttelemaan ja juttelemaan Foxysta joksikin aikaa.

Foxyn seistessä käytävällä harjailin sitä puhtaaksi ja letitin harjan sekä hännän. Juttelimme Violan kanssa minkä tyylisiä kuvia lähdettäisiin hakemaan. Mulle kävis tietty millaset vaan, mutta Viola joka tapauksessa kyseli mielipiteitäni kuvatyyleistä.
"Otetaa myös vaik semmoi yhteiskuvia teistä."
"Juu."
Puhdistettuani Foxyn, kävin satulahuoneesta hakemassa sen varusteet. Viola jelppi mua satuloinnissa ja oltiinkin melko pian valmiita. Olin valikoinut ruunalle paljon turkoosin värisiä asioita päälle. Sehän oli periaatteessa "meidän" väri. Testiin pääsisivät myös vasta ostamani Kimblewick-kuolain. Mirkun ja Marien mukaan ne olivat tämän hevosen kanssa paremmat esteillä kuin baucher. Foxy kun tapasi kuumua ja innostua esteistä ihan kiitettävästi. Aivan kuin Meridan ylläpitoheppa Peukkukin, tapasi Foxy kuulemma hankalana ollessaan keulia. Siitä olin saanut pari ratsastuskertaa sitten esimakua ja mieli ei tehnyt päästä rodeoon uutta kertaa mukaan. Ei mulle nyt siitä varsinaista kammoa ollut tullut, mutta kyllähän mä säikähdin. Foxy oli kuitenkin aika iso hevonen, eikä mulla ollut mitään haluja päästä maistelemaan maneesin tai kentän hiekkaa.

Suuntasimme estekentälle, jonne olin hetkeä aikaisemmin käynyt kasaamassa esteet. Ne olivat korkeudeltaan 60-70cm luokkaa. Kävin hakemassa jakkaran selkäännousua avustamaan ja jo ponkaisemassa kyydille kun Viola käski mua alas.
"Otetaan pari kuvaa. Seiso sen viereen. Hyvä", kaverini ohjeisti ja alkoi räpsyttämään kameraansa.
Yritin poseerata, mut mun asennot oli niin järkyttäviä että harva kuva tuskin onnistuisi.
"Okei nyt saat mennä ratsaille."
Luvan saatuani kapusin selkään. Lähdin kevyin ottein ratsastamaan uralle. Ratsuni hamusi kuolainta suussaan, mutta tuntui hyväksyvän tuntuman. Marie, joka hevosella oli enimmäkseen ratsastanut edellisessä kodissa kertoi, että baucherilla ratsastaessaan Foxy oli helpommin keulinut. Ei tosin mikään ihme, sillä nivel taittui ikävästi kitalakeen. Tästä syystä olinkin hankkinut uuden kuolaimen kolmipala-versiona. Se olisi hevoselle miellyttävämpi, vaikkakin kovempi jarru.

Kameran räpsyttelyyn vieressä tottui ja aloin verkkaamaan Foxya ihan normaalisti taivutteluiden ja parin askeleen väistättelyiden kera. Huomasin, ettei mun tarvinnut paljoa kuolainta käyttää, vaan kevyt tuntuma riitti. Muistuttelin itselleni etten lähtisi ratsastamaan liikaa eri avuilla, vaan keskittyisin pitämään avut rauhallisina ja yksinkertaisena. Ruuna tuntui selkäänpäin hyvälle. Ravissa ratsastin kolmikaarista ja väliin otin siirtymien tyylillä laukkaa. Tein vasta-asetusta pitkällä sivulla, joka auttoi suoristamisessa.

Hieman enemmän laukattuamme alkoi hepo jo painaa vähän kädelle. Aloin suunnitella esteiden hyppäämistä, kunhan tahti tauhoittuisi. Pidin kuolaimen aktiivisena saaden ruunan kevenemään edestä. Istuin hieman liikettä vastaan ja laukka alkoi hidastua. Kuiskasin kehun hevosen korvaan ja jatkoin voltin laukkaamista. Foxy oli lähemmäs ulospäin asettunut, joten suoristin sen ja käänsin esteelle. Painoin pohkeet kylkiin ja pidin tuntuman tasaisena. Ruuna kiihdytti viimeiset askeleet ja pomppasi ilmavaralla esteen toiselle puolen. Kehaisin sitä hienosta loikasta ja jatkoin ratsastamista sarjalle. Tein puolipidätteen ennen viimeisiä kiihdytyksiä. Foxy imi esteelle, hypäten sen vauhdikkaasti. Jäin hypyssä pikkuisen jälkeen ja tajusin että sarjan b-osalle meillä oli liikaa vauhtia. Este kuitenkin lähestyi nopeasti ja taitava ruunani pelasti jälleen ja korvasi puuttuvat askeleet ilmassa. Esteen jälkeen ratsastin vielä puoli kierrosta laukkaa kevyessä istunnassa. Rapsuttelin ja kehuin hevosta vuolaasti.
"Mä luulin jo ettei me sitä ylitettäs", naurahdin kaverilleni joka näytti räpsivän kuvia välikäynneistämmekin.
"Siltä se pelottavasti näyttiki", Viola tokaisi.

Välikäyntien ohessa vaihdoin suuntaa. Nostin laukan kulmassa tarkoituksenani hypätä sarja toisestakin suunnasta. Foxy kuitenkin lähti spurttaamaan semi kovaa laukan pyydettyäni, että sainkin rauhoitella sitä kentän ympäri laukatessa. Ruuna tuntui tanssahtelevan, kun pyysin sitä siirtymään raviin.
"Noniin rauha", pyysin ja tein muutaman puolipidätteen.
Foxy puhahti ja siirsi käyntiin pidätteiden johdosta. Käveltyämme lyhyen sivun, nostin ravin ja sitten laukan. Koetin pitää itseni rauhallisena, vaikka ratsuni olisi mieluusti jälleen kiertänyt kenttää tuhatta ja sataa. Pidätin vastaan istunnalla ja ohjalla. Se ei kuitenkana vaikuttanut. Päin vastoin. Foxy vain jatkoi reipasta laukkaansa pää taivaissa.
"Hitsi", puuskahdin turhautuneena.
Ohjasin hevosen voltille ja ratsastin sitä niin kauan kunnes vauhti hiipui raviin. Huokaisin tympääntyneenä. Ainakaan ei ollut pukkilaukkaa, yritin iloita.
"Sehän käy kuumana", Viola äimisteli ja kysyi aioinko vielä hypätä.
"Joo kyllä mä ton sarjan vielä koitan mennä."
Jälleen kerran nostin kulmasta laukan ja sama rumba jatkui. Foxy laukkaa minkä pääsee ja mä roikun ohjissa. Käänsin miltei heti voltille ja pyöritin siinä hetken saaden hitaamman laukan. Siirryin laukassa uralle ja pidätteiden avulla pidin ruunan rauhallisessa tahdissa. Laukattuani puolisen kierrosta hyvässä tahdissa, varoen käänsin suunnan sarjalle. Vauhti lisääntyi kerta heitolla, mutta parilla puolipidätteellä sain järkevän vauhdin esteelle. Ponkaisu lähti hyvin ja este ylittyi näppärästi. Tila esteiden välillä oli riittävä. Nousin kuitenkin turhan aikaisin kevyeeseen istuntaan, mikä aiheutti sen, että ratsuni lähti hyppyyn liian aikaisin. Silmänräpäyksen ajan kuvittelin tässä käyvän huonosti. Foxy kuitenkin venytti hyppyä ja pääsi sen yli melko vaivattomasti.
"Hieno poika!"

Oman ratsastukseni jälkeen selkään pääsi Viola. Kaverini lähti ihan vain loppuverkkailemaan käynnissä ja ravissa. Oman esitykseni jälkeen häntä ei kuulemma haluttanut liiemmin laukata.
"Se vaan on välillä aika kuuma", selittelin.
Tyttö ratsasti ikään kuin silkkihansikkain ja rennosti. Oli kiva nähdä että Foxylla ja Violalla sujui. Ehdotinkin että tämähän voisi joku kerta käväistä ihan kunnollakin ratsastamassa.
"Mikä ettei. Täähän on mukava poitsu."
"Mm. Saanks muutes kattoo niitä kuvia mitä sä otit?"
"Juu tietty. Mun kamera on siel kameralaukussa."
Kävelin kentän laidalle ja istuin penkille. Nappasin laukun käsiini ja ongin kapistuksen käsiini. Kamera käynnistyi nopsasti. Aloin selaamaan kuvia ja järkytyin kuinka hirveitä ilmeitä mulla oli. Poistin näin suoralta kädeltä parisen kymmentä kuvaa joita en haluaisi nähdäkään enää.
"Mun ilmeet on näis ihan kamalia!"
"No ei ees", Viola huokaisi ja jalkautui ruunan selästä.
Hän käveli Foxyn ohjat toisessa kädessäni luokseni.
"Näytäs."
Hetken selattuaan Viola totesi:
"Tää ainaki on hyvä."
Nappasin kameran käsiini ja tarkastelin kuvaa. Totta. Se oli ihan hyvin onnistunut.

Tallissa kylmäsin Foxyn jalat karsinassa. Kävin Viola apunani sekoittamassa appeet, jotka ruuna saisi syötäväkseen sitten illemmalla. Foxyn karsinalle palatessamme kylmiä irrottamaan, törmäsimme Topiin. Vieressäni oleva kaverini olo tiettävästi jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut velipuolestani ja alkoi juttelemaan tälle innokkaasti. Kuuntelin keskustelua samalla kun irrotin kylmät.
"Ootsä mitä menos tekemää?" Viola uteli.
"Ratsastamaa Likalla kai. Varmaa reenataa kisoja varte", Topi kuului vastaavan.
"Onko ne ihan täällä Yläkokossa?"
"On."
"Koulu vai este?"
"Estekisat ne on. Viime koulukisojen perusteella en osallistunu koulukisoihin, vaikka kyllä tääl semmosekki on."
"Mite ne sit meni?"
Kuulin Topin nauravan. "Ei puhuta siitä."
Pian keskusteli kumminkin hyytyi Topin mennessä Likan luo. Kylmäkääreet kädessäni pujahdin pihalle karsinasta. Vein ne varustehuoneeseen. Viola kipais perääni. Lähdimme odottelemaan kyytiä pihalle.
"Oiskoha mulla mitään mahiksia", kaverini vitsaili ehkä pientä toivoakin mukana.
Pudistelin päätäni. "I dont think so."
"Höh. Ois ollu aika bf matskua. Tollai kohtelias ja hyvännäköne. Ootsä ny aivan varma? Sehän on eronnukki ja kaikkee"
Nauroin ajatukselle. Topiko kohtelias? Ei ainakaan mulle!
"Oikeestaa se aattelee vaa Merrua täl hetkel", totesin toivuttuani naurusta.
Tais se perjantai ainaki jollain tapaa onnistua, Topin hyväntuulisuudesta päätellen.
Viola näytti harmistuvan. "Onko se täältä tallilta?"
Nyökkäsin ja aloin selaamaan puhelintani.
"Mä haluun nähä sen", tyttö hekotti.
"Okei", virnistin ja tiirailin talli pihaa josko Merida löytyisi läheltä.
Äkkäsin hänet kentän kulmalta, missä Luca haki tytöltä huomiota.
"Toi tuolla", osoitin varoen näyttämästä liian ilmeiseltä.
Yleinen osoittelu ei ollut kovin mukavaa.
"Äh. Harmi et se juna meni", Viola naurahti surkuttelevasti.
"No mun veljen perään on kyl turha haikailla", huokaisin sillä en itse nähnyt veljessäni niinkään mitään, mikä aina tyttöjä kiinnosti. Mut ehkä siskon ei kuuluukkaa ymmärtää.

---

Ainut ihan semi kiva kuva :3

// No mutta, toihan kuva oli todella onnistunut, kiva kun sait Violan mukaan tallille, vaikka se kait haikaili veljes perään turhankin paljon (siskon näkökulmasta) mutta se ei tosiaan ole ainut, mä tiedän varmaksi sanoa, että tuntiratsastajista ainakin kolme keskiviikon tuntilaista käy veljees kuumana... Kaippa se vähän niin on, että kun ei muu auta nii pitää periaatteessa ottaa järeemmät aseet käyttöön, mutta onneksi tuo kuolain esteillä vaikutti Foxylle ihan oikealta, sillä vähän lisää ratsastusta ja sitten kisoihin, niin tottunut siihen ainakin. Kun sillä tuollain energiaa esteillä kertyy niin voisit hyvinkin käydä vaikka päivää ennen päästelemässä sen kanssa, vaikka tuskin se juurikaan auttaa vaan ihan samalla vauhdilla varmasti on esteillä silti. Laku oli kyllä aika hämmentynyt aamulla kun kamuli ei ollutkaan tarhaamassa sen kanssa. 23v€ -Iida

[Salome]

Estekisat Yläkokossa
28.8.2016

Talutin Foxya tallille päin tarhalta. Edelläni kävelevä Luca rauhotteli Lakua, joka oli kummissaan kisahälinästä ja tallin edessä parveilevista tuntemattomista hevosista. Foxykin tarkkaili menoa korvat höröllään, mutta raaskin kuitekin pitää narun pitkänä, sillä hermostuneelta se ei näyttänyt. 
"Hyvä että olette jo nyt jalkeilla. Ristikko luokan verkan alkamiseen on noin neljäkymmentä minuuttia", paikalle pyyhältänyt Iida kertoi.
Jatkoimme edelleen kävelyä Iida vanavedessä ja talliin päästyämme suuntasin yksäripuolen käytävälle. 
"Hei muuten", aloitin kun nainen oli nyt paikalle tullut.
"Niin?"
"Pystyisiks sä liikuttamaan Foxya maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona? Mä en ehdi sillon tallille ku meidän serkut tulee meille kylään ja mä lupasin vähän niiku vahtia niitä pentuja sen aikaa ku ne meillä on. Enkä haluis et Foxy vaan tarhailis vaan et sitä vähä liikutettaski. Ja noh en raaski luovuttaa sitä Topin harteille."
Iida näytti hieman mietteliäältä. "Noh, jos minä tai Linda ainakin yhtenä päivänä se liikutettas. Joo, no yritetään. Mä laitan sitten viestiä jos ei mitenkään onnistu nii kyllä sää raaskit Topin laittaa ainaski sitä juoksuttamaa."
"Okei hyvä!" Iloitsin ja kiinnitin Foxyn ketjuihin. 
"Joo mulla on nyt kiire, mutta onnea esteille!"

Iidan mentyä aloin laittamaan kilpatoveriani valmiiksi. En ollut raaskinut ottaa ketään kisahoitajaksi, vaan hoitaisin homman ihan itte. Ruunan sykeröt olivat olleet valmiit jo eilen joten suihkutin niihin hitusen lakkaa, jotta ne pysyisivät päivän loppuun siisteinä. Jatkoin kavioiden puhdistukseen, jonka jälkeen purin tarhasuojat ja aloin pikaisen puunauksen suoritettuani varustamaan Foxya. Omien kisavaatteideni suojana mulla oli tuulipuku, joten noh, näytin "tyylikkäältä." Pienessä jännityksessä kisasta, nostin ruunan selkään estepenkin. Kohensin romaania ja kiristin sitten vyön toiseksi viimeisiin reikiin. Tallin ovilta kuului kavioiden kopinaa melkein joka hetki kun porukkaa lähti ja tuli kaiken aikaa. Foxyn pää oli kääntyneenä tuntsaripuolelle päin ja kiinnostuksissaan se hörisi jollekkin tuntemattomalle hevoselle. Omissa mietteissäni mittasin jalkkarit sopiviksi ja suoristin vielä satulahuovan. Sitten suitsien laittoon.

Meidän molempien ollessa valmiita läksin pihamaalle katsomaan olivatko verryttelyt alkamassa. Olihan ne. Kovaäänisistä kuului vuorot ja sain sen verran selvää että ristikkoluokat oli nyt ratsastettu ja paikalle pyyhälsi seuraavaan luokkaan osallistuneita ratsukkoja. Näin Topin taluttelevan Likkaa etäämmällä ja suuntasin veljelleni juttelemaan.
"Moi!" Tervehdin tummatukkaista veljäni.
Tämä jutteli kahdelle tytölle jotka olivat suunnilleen samanikäisiä. Toinen näytti hieman vanhemmalta. En kuitenkaan tunnistanut kumpaakaan. Tultuani paikalle tytöt katsoivat mua ihmeissään.
"Moro", Topi moikkas ja selitti sitten: "Täs on Elsa ja sen kaveri Maiju. Ne tuli morottaa ku ties et mä oisin täällä."
"Hei Salome", Elsa tervehti. "Kisaaks sääki tänää?"
Nyökkäsin ja pidätin vieressäni hermoilevaa Foxya. Se katsoi sieraimet puhisten vieressä olevaa postilaatikkoa.
"Et oo tosissas? Totako se pelkää", Topi naurahti.
"Ilmeisesti", hymähdin ja lähdin joukosta alakenttää kohti.

70-senttisen luokan alkaessa siirryin kentälle. Verryttelemässä kohtasin pari tuttua naamaa, joille toivotin onnea kisaan. Kentällä oli kolme verkkaestettä kaikki suunnilleen 70-senttisiä. Aloitin verkan kevyesti kuulostellen Foxyn tuntemuksia. Suussa sillä oli se uus kimblewick, jonka kanssa Iidakin oli suositellut mua olemaam helläkätinen. Pyrinkin siis siinä volttaillessani kääntämään ja ohjailemaan ruunaa ennemminkin istunnalla ja pohkeella, kuin ohjalla. Se ei ollut aivan yksinkertaista, sillä kentällä olevien muiden ratsukoiden vuoksi Foxy olisi halunnut tehdä jotain omia sähläyksiään. Sain siis olla tarkkana, vaikka ohja alkuun löysällä pysyikin. Aloitellessani kunnolla töitä, Foxy oli lähemmäs koko ajan pohkeen takana eikä eteenpäinpyrkiväisyyttä löytynyt. Muutaman laukannoston ja parin hypyn jälkeen se kuitenkin reipastui ja sain ottaa kuolaimella jo paremmin tuntumaa, että se pysyisi kuulolla.

Verkan jälkeen kävin kävelemässä radan ja yritin painaa päähäni esteitä. Kun kuvittelin osaavani radan, poistuin kentän ulkopuolelle ja siirryin katsomaan kahden ensimmäisen ratsastajien rataa. Molemmat radat olivat tasaisia, toisella ratsastajalla lähti viimeisellä esteellä puomi matkaan. Varmasti ärsyttävää, jos voittoa lähti hakemaan. Heidän ratansa olivat kuitenkin melko hitaanpuoleisia sijoituksille yltämiseen. Oman vuoroni koittaessa nousin Foxyn selkään ja ratsastin kentälle. Mahassani olleet pienet perhoset kaikkosivat, kun lähtölupa myönnettiin. Tein voltin ja nostin laukan ensimmäiselle esteelle, joka oli okseri. Tein puolipidätteen ennen estettä ja loikka lähti letkeästi esteen yli. Sen ylitettyämme kirin vauhtia ja sain Foxyn innostumaan turhankon kovaan vauhtiin. Otin läpi pari pidätettä ja käänsin sen kaksiosaiselle sarjalle. Sarjan A-osalle tultiin vauhdikkaasti. Hyppy lähti hyvällä kaarella ja väliin saatiin sovitettua tarvittavat neljä askelta. Sarjan B-osa ylittyi saman tyylisesti. Sarjan jälkeen Foxy tuntui alkavan painaa kädelle, joten tein pari herkistävää pidätettä ja jatkoin seuraavalle pystylle. Hyppy lähti kaukaa ja sen jälkeen tullut laukka oli väärä. Vaihdoin laukan parin yrityksen ohella jatkaen eteenpäin rataa. Tein laajan kaarroksen seuraavalle esteelle ja tiesin sen näkyvän ajassakin. Varmasti lähdin esteelle ja pomppu lähti tällä kertaa hyvästä kohdin. Näiden jälkeen Foxy tuntui kuumuvan käsissäni ja viimeiset esteet pompattiin kovaa ja korkealta. Radan päätyttyä jalkauduin melkein heti ja lähdin jäähdyttelemään ruunaa.

Edellisen radan tulosten tullessa en ollut yllättynyt tuloksen riippuvan keskivaiheilla. Rata oli nimittäin melko ala-arvoinen. Olin joka tapauksessa tyytyväinen että olimme ratsastaneet puhtaan radan.
"Verryttelyyn ensimmäiset kolme 80cm luokan ratsastajaa", kuulutettiin ja ymmärsin lukeutuvani näihin mainittuihin.
Palasin alakentälle verkkaaman seuraavaa rataa varten. Verkassa pyrin ratsastamaan Foxya vain rennommaksi, enkä hypäänyt verkkaesteen kuin kerran. 

Radalla aloittaessamme Foxy tuntui hyvälle ja rennommalle. Laukannostossa se oli heti mukana ja ensimmäiselle esteelle saatiin oikein hyvä paikka. Ratsastin reippaasti melko tiukalla linjalla kakkoselle varoen ottamasta liikaa kiinni suusta. Ruuna toimi kanssani yhteistuumin ja este ylittyi mallikkaasti. Seuraavana oli sama neljän laukan väleillä oleva sarja. Se sujui rytmikkäästi, ainoastaan sen jälkeen tuntui kuin mun ois pitäny pidellä ruutia kädessä. Foxy alko nimittäin älyttömästi kuumumaan. Rauhoitellakseni hevosta ratsastin pitempää kautta seuraavalle esteelle. Foxy keveni edestä hiukan, mutta lähti imemään esteelle hirveällä innolla. Tein puolipidätteen ja istuin lähemmäs liikettä vastaan ennen estettä. Herkkänä hevosena se hidasti. Vauhti oli kuitenkin turhan kova ja hyppyyn lähteminen sai mut haukkaamaan happea. Hyppy tuli aika pohjaan, mutta yli mentiin. Itseäni ja hevosta rauhoitellen siirryin seuraavalle esteelle. Foxy alkoi taas kuumua esteelle suunnattaessa, et mun oli pakko vaan toivoo parasta. Äkkiarvaamatta hyppy lähti jälleen kaukaa ja mä kauhistuneena ajattelin et me rymähettäs esteen sekaan. Ruuna venytti hyppyään ilmassa, mut ei sekään ollu tarpeeks. Kuitenkin se sen verran auttoi, ettei me ihan ympäri menty. Lähti vaan kaks puomia matkaan etujaloilla. Maahan laskeuduttaessa hepo oli kompuroida puomeihin, joten siinä tuli pieni episodi. Saatuaan jalkansa tottelemaan, lähti Foxy pienen pukin kera seuraavalle esteelle. Pidätin ennen hyppyä ja vasta hyvästä kohdasta päästin hepan pinkaisemaan sen yli. Hyppy onnistui ja sen mentyämme ratsastin ulos radalta.

Kasikympistä mulla jäi tosi sekavat fiilikset. Alku lähti niin hyvin, mut sit homma oikeestaan kusi käsiin. 
"Ei se niin paha ollu", hevosia jäähdyttelemään kanssani tullut Luna lohdutti.
"Niin, totta. Ens kerralla sit paremmin."
Foxy oli vasta hetki sitten rauhoittunut kävelemään kunnolla.
"Niin olitsää hieno poika", kehuin ja rapsutin heppaa harjantyvestä.
Osa sykeröistä repsotti ja päätin jäähdyttelyn jälkeen mennä purkamaan heppaa sisälle. Laittaisin sitten kylmät ja antaisin päiväkaurat.

Jäähdyteltyäni Foxyn, aloin purkamaan varusteita yksäripuolella. Tulosten tullessa olin niitä vain vilkaissut ja ollut silleen okei. Ei ne mulle merkannut paljoakaan, sillä kehuttavasti ei ollut mennyt. Purin sykeröt ja harjasin harjan selväksi. Foxyn harja näytti pörröiseltä ja hassulta sykeröiden purkamisen jäljiltä, että suulleni levisi hymy pettymyksestä huolimatta. Kylmien antaessa vaikuttaa pohdin mikä radalla oli mennyt pieleen. Olin pitkään kisoja odottanut ja sitten ne eivät menneetkään ihan niin kuin piti. Molemmilla radoilla Foxy oli kuumunut ja minä roikkunut vähän turhaakin ohjassa. Huoh. Olisi ainakin hyvä jos Iida tai Linda voisi sitä tulevina päivinä ratsastaa. Jos ne sais herran kuumumiseen jotain rotia. Toisaalta kyllähän mullakin se siellä estevalkassa oli ihan jees menny. Mut ongelmana vaan oli just se et saatoin vahingossa jäädä ohjaan roikkumaan, mikä ei tän kimblewickin kanssa ollut kovin hyvä. Yhteenvetona siis kuuma hevonen + jännitys + uusi kovempi kuolain + "vähän isommat esteet" =  epäonnistunut kisarata. Ens kerralla mentäs sit pienemmät luokat ja harjottelua tuplasti enemmän.

// Foxy ei onneksi ottanut mitenkään itseensä kisahäsläystä vaan käyttäytyi järkevästi! Mitä siihen ekaan rataan tulee se oli ihan hyvä eikä vauhtia ollut liikaa, mutta tokasta radasta tulee sulle kyllä sanomista. Jos mä oisin sä nii olisin lähteny liikkeelle matalammasta luokasta vaikka se teidän estevalmennus sujuikin hyvin, jotta saatte vakautta kisoihin ei se aina sama ole verrattuna kisoihin ja treeniin, joten ehkä vois kuitenkin sanoa, että jompaan kumpaan teistä kyllä kisatilanne vaikutti. No kokemuskin tuo, että onneks foxyn jaloille ei käynyt kuinkaan vaan se pääsi ihan näppärästi puomeista eroon! 16v€ -Iida

[Salome]

Turhauttavat esteet ja omapäisen ponin metkuja

(Mä nyt kirjotan sillai että toi vaellus on ollu jo, niin helpottaa huomattavasti. Ei varmaan oo niin tarkkaa.)

Kukaan ei ollut lähtenyt kyyditsemään mua Yläkokkoon, joten saavuin puolessa tunnissa tallille apostolin kyydillä. Heittämäni lenkin jälkeen mulla oli kuuma, vaikka ilma olikin syksyisän kolea. Uusi tallitakkini ei ollut sitä kaikkein lämpimintä sorttia, mutta uskoisin pärjääväni pahimmista pakkasista fleecen kera. Kaivoin taskustani Jenkki-purkkaa ja nappasin pari suuhuni. Purkkaa jauhaen suuntasin suoraan talliin hakemaan Foxyn riimunnarun. Tänään olisi ohjelmassa Foxyn liikutus ja tutustuminen Takkuun. Pääsisin sitä tänään vähän testaamaan. Saisipa nähdä mitä siitäkin tulisi! Poni ei nimittäin kovin työtä rakastavalta vaikuttanut. Toisaalta eihän se sen vika ollut. Entiset omistajathan sen oli "pilannut" antamalla sen olla pelkkä pihakoriste. Uskoisin että se oli kuitenkin pohjimmiltaan kiltti poni.

Tullessani ylätarhalle, näin Foxyn ja Takun rapsuttelevan toisiaan. Hymyilin itsekseni ja lähestyin porttia. Oli ihana nähä et niistä oli tullu kavereita!
"Poikaa, tules tännee", huhuilin porttiin nojaten.
Ruuna hinkutti kaverinsa säkää hampailla ja jouduin odottamaan tovin. Paikalle tuli Luca hakemaan Lakua tarhasta. Tämä asteli rempseästi erottamaan kaverukset rapsutteluhetkestä ja tein sitten itse saman nappaamalla Foxyn kiinni.
"On se Takku sitte aikamoinen tapaus. Vuolija ku kävi nii uhitteli sillekki. Eikä ois millään halunnu pysyä aloillaan. Niin ja tänään talutin sen aamulla tarhaa ilman hanskoja ja katos perkele se vetää täyel voimal ittesä irti. Et onnee vaa ku oot sen ylläpitäjä", poika hekotteli kun talutimme hevosia yhtä matkaa tallille päin.
"Onpahan ainaki työsarkaa", vitsailin vaikkei tarinointi erityisen hauskalta kuulostanut.
"No joo kyl mä uskon et siit järkevä tulee", Luca myönsi sitten ja vaihtoi aihetta.
"Tiätsä... Onko Luna puhunu sulle jotai musta?"
Vilkaisin poikaa oudoksuen.
"Kuinka nii?"
"Kuhan kysyin", Luca huoahti virnistäen vähän.
Laku yritti näpsästä Foxya ja Luca talutti hevosensa kauemmas.
"No ei kaikki tytöt susta puhu vaikka niin kuvitteletki. Mut jos sua oikeesti kiinnostaa mitä Luna susta aattelee, nii kantsisko sun kysyä siltä ihan iteltää? Kyl mä muistan et sil ainakoi joskus oli suhun päin jotai hellempiiki tunteita..."
Lucas naurahti. Tallin ovet tulivat eteemme ja talutimme kumpainenkin hevosemme sisälle.

Aloin laittamaan Foxya valmiiksi käytävällä. Se hamusi persettäni kun puhdistin kavioita, joten jouduin useampaan kertaan sitä torumaan, nauraen tosin.
"Kato sä oot herkkuperse ku Foxyki haluaa maistaa", Jemmua valmiiksi laittava Merru naureskeli.
"Tosiaan", tokaisin enkä voinut olla nauramatta kun ruuna katsoi mua niin viattomasti.
Rupesin läpiharjauksen jälkeen varustamaan sitä. Koulukisat olivat sujuneet erittäin hyvin, vaikkei sijoitusta revennytkään. Ruuna oli liikkunut herkästi ja laajoin liikeradoin.
"Niin kuka olikaa hieno poika?" Höpötin Foxylle ja rapsuttelin sitä rempseästi harjan tyvestä.
Hain satulahuoneesta koulupenkin, suitset kolmipalakuolaimineen ja jännesuojat. En ollut varma mitä tekisin. Jos kerran herra menis hyvin, nii voitas me vaikka kerran pari hypätäki jotai pientä. Mulla oli jääny estekisoista vähä huono fiilis hyppämisestä, joten ois kiva saada parempi fiilis esiin. 

Suuntasin estekentälle, minne Merrukin alkukäyntien aikana saapui. Kentällä oli jo valmiina kaks pientä estettä. Aloittelin kevyellä alkuverkalla. Foxy oli rento ja liikkui eteenpäin venyvin askelin. Kannustin sitä raviin ja aloin ratsastamaan suuria ympyröitä. Vaihtelin vasta-asetukseen ja taivuttelin ruunan hyvin molempiin suuntiin. Merru pyöri lähinnä toisella puolella kenttää, joten tilasta ei ollut todellakaan puutetta. Foxy pärskähti tyytyväisenä ravatessaan. Istuin harjoitusraviin ja taivuttelin ulospäin vielä parilla voltilla. 
"Hieno poika", kehaisin ja hidastin käyntiin. 
Löysäsin ohjat ja kävelin rauhassa puoli kierrosta kenttää ympäri. Foxy oli tuntunut alkuverryttelyn ajan miellyttävältä. Se ei painanut ohjalle, rullannut itseään liikaa eikä nojannut kuolaimeen vaikka suussa pelkkä perusnivel olikin. Suunnitelmanani olisikin siirtyä melko luonnolliseen vaihtoehtoon ja olin pohtinu et saattasin koittaa Foxylle joitain kilpailuissa hyväksyttäviä kuolaimettomia suitsia. 

Jatkoin ravissa toiseen suuntaan. Otin uralta poispäin pohkeenväistöjä. Foxy meinasi välillä asettua liikaa niskastaan, joten mun piti pyrkiä suoristamaan se. 
"Just noin", mutisin tyytyväisenä parin super kivan väistön jälkeen. 
Hepohan toimi kuin unelma. 
"Sehän menee paljo kivemmin sileellä ku sillo estekisoissa", Merru huomautti ravatessaan Jemmun kanssa ohi.
"Niimpä. Aattelin tänää ottaa pari pomppua kokeeksi."
"Mäki voisin Jemmulla tulla pari kertaa ton ristikon."
"Juu mut mä laukkailen eka", ilmoitin ja nostinkin hetimmiten laukan.
Se lähti pyörimään reippaasti eteenpäin. Suu oli herkkänä, joten pidin tuntuman mahdollisimman tasaisena. Laukan vauhti oli hyvin säädeltävissä. Ohjasin ruunan pari kertaa pääty-ympyrälle laukassa. Foxy tuntui jäävän vähän pohkeen taakse voltilla, joten herkistelin sitä kyljistä. Ruuna jatkoi taas pyörivämpää laukkaa. Palasin uralle ja nostin parit reippaat vastalaukat molempiin suuntiin.

Laukkaharjoittelun jälkeen oli tarkoituksena hypätä. Merida ja Jemmu loikkasivat ristikon ja pystyn ensimmäiseksi. Heidän jälkeensä nostin laukan ja käänsin esteelle. Foxy lähti hirveällä imulla esteelle, joten jouduin jarruttelemaan kaahausta. Ristikko ylittyi kuin yhtenä laukka-askeleena. Sen jälestä Foxy lähti painamaan pitkin uraa hirveää kyytiä. Roikuin ohjassa ja Foxy laittoi pukkien merkeissä takaisin. Löysäsin ohjaa yrittäen rauhoitella sekä itseäni että hevosta. Foxy oli kiivastunut ohjaan hirttämisestäni, joten se jatkoi pukkilaukkaa käännettyäni sen voltille.
"Stooop", käskin sitä pysähtymään ja nyppäisin ohjasta.
Ruuna nakkeli niskojaan ja jarrutteli vastahakoisesti raviin. Alkutunnin hyväntuulisuus ja miellyttävyys oli kaikonnut. Jatkoin uralle ja ravi alkoi heti kiihtymään. Nyppäsin turhautuneena ohjasta. Sain Foxyn jarruttamaan käyntiin. Ratsuni oli tällä hetkellä erittäin ärsyttävä. Vaikka se alkoikin rauhoittua ja yritin löysätä ohjan rennoksi, muuttui se jäykäksi ja kiikkeräksi ratsastaa. Foxyn korvat pälyilivät eri suuntiin ja pää kohosi korkealle. Päätin nollata tilanteen kävelemällä löysin ohjin pari kierrosta. Katselin vierestä kun Merru hyppäsi suokillaan pari kertaa esteet. Jemmu ylitti esteitä tyylipuhtaasti ja vaikka meno oli vauhdikasta, oli se silti täysin hallittua.
"Mä en ymmärrä miten saisin sut järjestykseen ku kaahaat hullun lailla", huokailin itsekseni.

Pään nollauksen jälkeen suuntasin harjoitusravissa kohti ristikkoa. Tein puolipidätteitä ennen estettä ja "loikka" oli enemmänkin pelkkä harppaus sen yli. Taputin esteen ylityksen jälkeen ruunaa kaulalle ja jatkoin uralle. Lyhyen sivun keskellä pyysin laukkaa. Foxy siirtyi taas helposti pyörivään laukkaan. Hetken pitkää sivua pitkin laukattuamme käänsin pystylle. Merida oli Jemmun kanssa pysähtynyt katsomaan hyppäämistämme. Puristin pohkeet ratsun kylkiin. Foxy veti korvat luimuun ja painoi kohti estettä heittäen samalla pari pukkia. Pysyäkseni satulassa nojauduin taaksepäin ja tarrasin ohjaan jarratakseni menoa. Uljas ruunani veti siitä herneet syvälle nokkaansa. Meinasin tipahtaa heittelehtivässä kyydissä. Pujotin sormeni harjani lomaan. Hepo suivaantui jälleen suuhun tarraamisesta ja ennen estettä veti vauhdista liinat kii.



 Heilahdin sivulle ja oikean jalkani jalustin lennähti jalastani. Tarrasin kaulaan säikähtäneenä. Ruunan etujalat nousivat yllättäen maasta. Napautin pohkeet kylkiin ja Foxy reagoi siihen laskeutumalla neljälle jalalle. Turhautuneena naputin jaloilla hevon eteenpäin, sillä se vain tahti paikallaan.
"Voi ny perse", puuskahdin ja hyppäsin satulasta. 
Nappasin ohjasta kiinni ja talutin ruunaa käynnissä estettä ympäri. 
"Mä em ymmärrä ku se muuttuu nii oudoks ku sil yrittää hypätä. Mirkku, sen entinen omistaja sano et se on aika herkkä kaveri esteillä ja vetää helposti herneet nokkaan. Suuhun ei sais tyyliin kosee, mut sitte se vaan painaa menemään. Enkä mä vaan tiiä mitä tekisin sillon ku se painaa täysiä esteelle. En mä haluu kaatuakkaan", valitin Merrulle joka meni jo loppukäyntejä.
"Peukkuki osaa välil olla iha perseestä. Tiiän siis miltä susta tuntuu."
"Ja ku sileel menee nii hyvin."
"Sepä se."

Loppuverkkailtuani palasin talliin hoitamaan ruunan loppuun. Kylmäsin sen jalat, jonka jälkeen jalkoihin laitoin BOT:in lämpösuojat. Kello oli jo kuusi, joten Foxy sais varmaan jäädä talliin jo yötä varten. Jätin sille kasan heiniä ja läksin sitten seuraavan haasteen kimppuun. Takun riimu olallani lähdin pihatolle. Pilvet olivat harmaat ja niiden kasaantumisen vuoksi auringon valo oli kaikonnut. Kylmä oli alkanut tulla, mutta hyppelin matkalla pihatolle lämmitelläkseni. 
"Hei tankki", tervehdin ponia jolla todellakin oli läskiä.
Se ei välittänyt musta mitään. Menin pihaton portista sisään ja lähdin sen palleron luokse. Hallakko ruuna pälyili mua epäluuloisena. Sen harja ja häntä olivat sotkussa. Astuin lähemmäs Takun päätä ja se uhkasi naksauttamalla hampaitaan ilmassa.
"EI", toruin topakasti ja ajoin ponin päättäväisesti kauemmas.
En todellakaan antaisi sen hyppiä silmille. Vaikka se ei purrutkaan, niin ei uhkailukaan ollut kunnoittavaa. Lähestyin sitä uudelleen ja jäin seisomaan siihen viereen. Sain napattua kiinni takkuisesta otsaharjasta välttäen uuden uhkausyrityksen. 
"Nonii", huokaisin ja puin päitset pikkuponin päähän.
Kiukkuisenakin Takku oli oikeestaan hellyyttävä. Hellin ponia hetken rapsutellen harjan tyvestä. Vaikken voinu olla varma pitikö se hellyyden osoituksistani, ei se ainakaan lähtenyt mihinkään.
"Alotetaan sulle uus elämä. Tehään kaikkee kivaa. Käyään vaik joku päivä pellolla rallittelee. Ei sun tarvi ite enää huolehtii mistään. Kuhan nautit hevosen elämästä", juttelin ponille.

En ollut varma missä varustaisin ponin, joten sidoin sen pihatossa olevaan välitilaan, mikä oli ilmeisimmin tarkoitettu varustusta varten. Ensin aloitin harjaamalla koko ponin läpi. Testasin että väistikö se kyljistä painamalla molempiin suuntiin ja kyllähän se väisti. Setvin takkuisen harjan läpi ja päivittelin itsekseni että voisin Iidan luvalla joku päivä siistiä ponin kokonaan. Nimittäin sen vuohiset hapsottivat, harja oli epätasainen, liikavarpaat ja yönsilmät kasvaneet ja muuttuneet koviksi eikä sitä näytetty olleen pestykään aikoihin. 
"Nosta", kehotin kaviokoukku kädessäni. 
Oikea etukavio pysyi kuitenkin tiukasti maassa. 
"Nosta", toistin ja tartuin kevyesti vuohiskarvoista. 
Ruuna ojensi kavionsa ja putsasin sitä huolellisesti. Sillä näkyi joskus olleen paisekin kaviossa, josta oli jäänyt jälki kavion pohjaan.
"Voi sua. Mut täällä Yläkokossa susta ainaki pidetää hyvää huolta. Sitä sun ei tarvi sentään pelätä."

Suitsittuani vastahakoisen Takun, lähdin taluttamaan sitä maneesiin. Siellä olisi asteen verran lämpimämpää. Matkalla sinne poni jumitteli, yritti ottaa lähtöjä ja nyki riimunnarua itselleen. Pysyin kuitenkin tiukkana ja kehuin sitä kun se käyttäytyi hyvin. Tämä 7-vuotias kakara osasi kyllä monenlaisia temppuja. 

Maneesiin päästyämme mulle tuli ihanan lämmin. Takku ei ensin suostunut astumaan sisään halliin, mutta käpötteli sitten perääni kun tarpeeksi pitkään odottelin. Maneesissa oli Linda ratsastamassa Hallaa. Hän ratsasti tasaisia siirtymisiä ja katsoi huvittuneena kun astuin sisään tän pikkuponin kera. Huomasin ettei hän jäänyt ainoaksi silminnäkijäksi. Sillä tultuani maneesin keskelle jakkaran kanssaa, alkoi maneesin katsomoon hipsiä kuhisevia tuntilaisia. Halusivathan he tietää pärjäisinkö mä Takulle.
"Seisos aloillas", pyysin kuiskaamalla ja nousin jakkaralle ohjat oikeassa kädessäni. Yrittäessäni nousta satulaan alkoi poni pyöriä ympyrää. Pomppasin jakkaralta ja kävelin hetken mukana. Sitten käskin sitä pysähtymään ja peruuttamaan kauemmas. 
"Älä edes yritä", tuhahdin kun laskin jakkaran uudestaan sen vierelle.
Sama rumba alkoi kuitenkin. Se ei suostunut pysymään aloillaan, joten anelin jonkun auttamaan tuntilaisista. Brunette tyttö piteli Takkua paikallaan ja mä pääsin kuin pääsinkin kapuamaan kyytiin.
"Kiitti nyt voit mennä", huikkasin tytölle joka hyppelehti katsomoon istumaan.
Vaikka suoristin jalkani pitkiksi, eivät ne yltäneet kunnolla ponin mahan yli. Okei no syy numero yksi oli se että mä olin hirveän lyhyt. Syy numero kaksi taas oli se että Takun selkä oli niin leveä, että mun jalat sojotti melkeen sivuille.

Viisi silmäparia Linda mukaanlukien tuijottivat kun lähdin aloittelemaan ratsastusta. Painoin pohkeet ponipojan kylkiin varovasti tunnustellen. Se lähti eteenpäin ja laukkaamaan pukitellen pitkin uraa. Hämmästyneenä pompin kyydissä ja nojasin taaksepäin hidastaen vauhtia. Aloin kääntämään sitä voltille, mutta itsepäisenä otuksena se väännätti toiseen suuntaan. Kovensin otetta ja sain sen haparoiden siirtymään ravivoltille. Voltti tosin muistutti enemmän neliskanttista kuutiota, vaikka yritin pitää sisäavut hereillä ja ulkoavut vastassa. Volttasin siis uudelleen samoin lopputuloksin. Mitä ilmeisemmin sillä oli muodostunut jumeja seisomisesta, sillä sivulle vievät avut toimivat niin alkeellisesti. Pitäisikin mainita Iidalle ja kutsua paikalle hieroja. 
"Nonii. Prrr", hyssyttelin saaden ponin taapertamaan käynnissä. Korvat kääntyilivät ja turpa oli kohti taivasta. 
Aloitin näin alkuun käyntiä mahdollisimman löysällä tuntumalla. Pidin kuitenkin itseno valppaana mahdollisten vastaanhannaamis yritysten varalta.

Alkukäynnit käpsöteltyämme alkoi Takku silmin nähden rentoutua. Ehkä se tajusi etten vaatinut siltä mitään. Rapsuttelin sitä kaulasta ja puhuin rauhallisella äänellä. Takaani katsomosta kuului taukoamatonta supinaa. 
"Okei, sitten ravi?" Ehdotin ja napautin kevyesti pohkeen paikkaa. 
Takku heitti päänsä ylös ja lähti tikittämään eteenpäin peppu hyllyen. Etsin hyvän istunnan ja jatkoin vain kierroksen ravia. Aloin jarruttelemaan sen jälkeen kevyin ottein. Takku siirtyi hieman huohottaen käyntiin. Tällä ponilla ei ollut myöskään kunto kuosissa. Taputin ponia hyväksyvästi kaulalle.

Seuraava ravi lähti eteenpäin samoilla tikittävillä askelilla. Otin parempaa tuntumaa ja jatkoin ravia eteenpäin. Rentouduttuaan enemmän Takku alkoi myös laskea päätään, jolloin myös ohjastuntuma vaikutti paremmin. Mä yllätyin miten herkkä tää poni oli. Ohjastakin tarvi vain antaa pienen merkin, niin se oli jo käynnissä. Tähän mennessä kaikkihan oli mennyt ihan okei. Jatkoin käyntiä ja kuuntelin katsomossa istuvien kommentteja.
"En tajuu miks Iida osti tommosen."
"Enkä mä ymmärrä miks Salome haluu ratsastaa Takulla kun sillä on Foxyki."
"Mitenköhä siit on tullu noin lihava?"
"Ei toi ees vaikuta vaikeelta."
Pudistelin päätäni hiljaisena. Eihän muiden mielipiteillä ollut väliä.

Pyrin ravailemaan voltteja (jotka tod. Neliskulmioita) ja epätoivoisesti taivuttelin ponia. Uralla ratsastaessani aloin olla jo ihan tyytyväinen menoon, mutta laukan vuoron tullessa asia kääntyi päääälaelleen. Yritin mä nostaa laukkaa mistä tahansa oli vastalause aina sama. Selkänköyryyn, pää alas ja perseen heitto. Tarrauduin kuitenkin apinan lailla pitkään harjaan pitäen itseni kyydissä. Ponia alkoi jurppimaan ja se alkoi muutenkin pelleilemään. Se yritti kuskailla mua, heittää alas ja paeta kuolainta. Pysyttelin kuitenkin tempauksissa mukana sinnikkästi, vaikka pakko myöntää et pariin kertaan olin jo lentämässä maan kamaralle. Sisukkaasti pysyttyäni mukana höykytyksessä sain ruunan taas hetkeksi ruotuun. Käskin sitä ravaamaan rauhallisesti. Säätelin tempoa ja tein pari jokseenkin onnistunutta käynti-ravi siirtymää. Saatuani homman taas skulaamaan, kokeilin nostaa jälleen laukan. Takku kuitenkin koettelo hermojani ja hyppäsi pystyyn, jonka jälkeen alkoi kolmen pukin sarja. Heittelehdin sinne tänne ja viimeisellä pukilla olin jo lentää kaulan yli. Hivuttauduin nopsasti takaisin selkään ja päättäväisesti vaan uusi laukka. Vihdoin tunnistin askellajin oikeaksi. Vaikka sen lomassa tunto hävisikin suusta, olin tyytyväinen kun sain sen yhden laukan. Sen pätkän jälkeen suosiolla rupesin jäähdyttelemään jukuripäätä käynnissä.

Mun oli pakko viedä ruuna tallin pesariin, kun se oli hionnut sen verran liikutuksesta. Suihkuttelin kainalot, hännän alusen ja ryntäät. Sen jälkeen Iida toi mulle pyynnöstä Takun fleeceloimen. Puin loimen Takun selkään ja kiinnitin soljet. Kävin kipaisemassa Foxyn kylmäyspatjat ja kylmäsin niillä Takun jalkoja 15 minuuttia.
"Hei Iida. Voisko Takulle kutsuu hierojan, ku se vaikutti vähän kireeltä. Tunnustelin sen lihaksia äsken ja ainaki peppu tuntu jäykältä. Eikös Yläkokossa oo käyny ainaki se yks hyvä hieroja?  Sais Foxynki hieroo samalla."
"Joo. Mun pitää laittaa sille viestiä. Kyllä pari tuntiheppaaki pääsee siihen, kun osa on kans ilmotellu jäykkyyden merkkejä. Käviskö ens viikolle jos yritän varata?"
Nyökkäsin hyväksyvästi. "Passaa."

Kipaisin Takun pihattoon, jonne se sitten jäikin.
"Heippa kauhukakara", hyvästelin virne suupielessä.
Ruuna jäi mutustelemaan heinää sisätiloihin parin muun kaverinsa kanssa. Oli ponissa ainakin tekemistä. Siitä pitäisi saada Ingridille tulevaisuudessa kisaponi. Onneksi Ingrid oli vasta pieni, sillä työssä voisi mennä hetki...




 


// Mä ehdin jo aatella etä voi teillä menee niin hyvin Foxyn kanssa ja sitten käännät sen esteelle ja meno muuttuu iha toiseks, oikeesti kuolaimettomat suitset olis varmaan ihan hyvä vaihtoehto, jos sillä suussa on vaikka jotain tai stten se on vaan niin herkkä, meiltä löytyy hackamoret satulahuoneesta, joita ei oo ikuisuuksiin käytetty kellään joten vit vaikka joku kerta testata mennä niillä. Mutta taitava ku mikähän foxy kyllä on siitä eii oo epäilystäkään ja opettaa sut varmasti käyttämään miltei näkymättömiä apuja. Sitä nyt höpistään katsomossa vaikka ja mitä, varsinkin kun kukaan niistä tuskin ikinä tulee ratsastamaan edes Takulla, mä en epäile sitä ettekö pärjäisi takun kanssa vaikka se tollanen hulivili onkin. Mä luulen että toi kerta oli sen ensimmäinen maneessa, mutta sen verran ihmisiin se luottaa uusissa tilanteissa, että tuli sisään. Sä oot kyllä ihme sinnikäs ja tasapainon täytyy olla kuosissa, ettet alas tullut. Linda kertoi että Takku riepotteli sua ympäriinsä. Takun täyssiistiminen on täysin luvallista ja jopa suotavaa niin alkaa sekin näyttää vähän muulta kuin miltä se nyt näyttää.. Hieroja tulee varmaan oikeeseen paikkaan sille, mutta kunnon kohotus olisi myös paikallaan, mutta nouseehan se siinä kouliessa. Ja Takun voi tosiaan myös hoitaa siirtotallin käytävällä! 27v€ -Iida

[Iida]

Takkuilija ja tasapainoilija

[Salome]

Takku pellolla revittelemässä

Kävin hakemassa pihatosta ponin, joka antoi ottaa ittensä ihan hyvin kii. Takku yritti tosin vähän näykkästä mua, kun käskin sen mun perään.
"Äsh! Ei saa", toruin ja käskin Takkua peruuttamaan.
Korvat pyörien se astahti kaksi askelta taaksepäin. Seisotin hetken mulkoilevaa ponia paikoillaan ja pyysin sen sitten mun perään. Matka siirtotallin käytävälle sujui melko mallikkaasti, lukuunottamatta parit jumitukset ja ryöstöyritykset. Kuitenkaan se ei irti päässyt, kuhan yritti vain. Olin mäki harjaantunu tän villin ponin pidättelytaidoissa.

Puhdistin ruunan rauhallisessa tahdissa ja huolella. Angelika laittoi Reetua valmiiksi edempänä käytävällä, joten aika kului jutellessa. Olin toissapäivänä siistinyt ponin ulkomuotoa ja nyt mä enää nypin sen harjaa siistimmäks. Takku pälyilikin vähän taakseen, kun nyppiminen ei sille ainakaan kuontalosta päätellen kovin tuttua hommaa ollut.
"Nyt se on kyllä paljon siistimpi", hehkutin Angelikalle.
"Jep. Toisaalta kyl se oli ihan söppänä ilman siistimistäki."
"Nah. Nimensäveroinen karvakasahan se oli. Omaa silmää ainaki miellyttää enemmän huolitellumpi, mut ihan mite tykkää", kommentoin ja kumarruin nostamaan suitset maasta.
Avasin päitset ja laskin ne kaulalle. Kuolaimet upposi suukkuun pienellä hammasloman painelulla.
"Hyvä", kehaisin sitten ja palkitsin ponin herkulla.
Olin nyt ottanut tavakseni palkita sen porkkanan palalla silloin kun se otti kuolaimet hyvin suuhun. Alettaisiin nimittäin pian opettelee sitä, että se ottaa ne itte.
"No mut me varmaan mennään", huikkasin Angelikalle ja läksin Takun kanssa koleaan ulkoilmaan.

Pellolle talutettaessa Takku kulki nätisti mua seuraten ja korvat hörössä.
"Säki taidat olla innossas", naurahdin ponille.
Oltiin useempana päivä käyty maastossa taluttaen, muttei vielä kertaakaan ratsain. Maastossa se oli usein vetänyt mua perässään ojan penkoille tai jumittanut kymmeneks minuutiks tien laitaan. Tänään käytäs kuitenkin revittelemäs pellolla ja siitä Takku tuntuikin olevan kiinnostuneempi.
"Nyt varovasti", jarruttelin kun talutin Takkua levennyksen yli pellolle.
Se kuitenkin tuli ihan näppärästi. Opastin ruunan pellon reunaan ja pysäytin sen selkäännousua varten. Olin punnertamassa kiven päältä selkään, kun poni teki harkitun väistymisen sivulle ja mä muksahdin maahan.
"Hei!" Äsähdin ja kömmin ylös.
Katsoin ponia silmästä silmään. Saatoin erottaa sen katseessa pienen veikeän vivahteen.
"Mitä toi nyt oli?"
Kokeilin uudestaan ja tällä kertaa olin Takkua ovelampi. Kun se yritti jälleen siirtyä, sneakysti mä tarrasin sen harjaan ja kapusin vauhdilla selkään.
Hahaa. Jes.
Painoin pohkeeni ponin kylkiin ja lähdimme eteenpäin käynnissä Takulla pää taivaissa.

Hetken pyörittyämme volteilla ja kinailtuamme vauhdista sekä suunnasta, olin valmis ottamaan laukkaa. Ratsastin pellon toiseen päätyyn ja käänsin ponin ympäri. Kiersin jalkani ruunan ympärille ja pyysin sitä laukkaamaan. Takku vastasi vetämällä päänsä alas ja yritämällä alkaa pukittamaan.
"Ei! Ei! Ei!"
Pidin ohjat tiukemmalla ja sain Takun nostamaan päätään. Kannustin sitä eteen ja se lähtikin ravin kautta lopulta laukkaan. Takerruin kiinni harjaan ja ihmetyksekseni Takku lopetti pukittelemisen ja lähti kunnolla revittelemään. Selkä ei tuntunut kiikkerältä, joten saatoin nauttia vauhdista sekä tunteesta että poni oli hallinnassa. On kuitenkin todettu että sanonta ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa-on hyvinkin totta sillä äkkiseltään hepo teki sivuloikan ja mä iskeydyin maankamaralle. Tömähdin maahan kylki edellä karjaisten jotain itsekseni.
"Hitsit", manasin vielä ja nousin seisomaan housujani puistellen.
Ruuna oli jatkanut matkaansa vain viisi metriä ja pysähtynyt nyhtämään syysruohoa. Kipaisin sen luokse vikkelästi ja nuhtelin sitä.
"Ei tommosia oikeesti Takku enää."
Poni katto mua taas veikeesti pilke silmäkulmassa. Ehkä se vielä yllättäs mut.



Laukattuamme useamman kerran peltoa päästä päähän alko Takku toimia paremmin. Se ei enää kaahottanu pää taivaissa vaan laski sitä jo siedettävälle tasolle. Saatoin jopa pariin kertaa pyöräyttää sen ainakin melkein hallitulle laukkavoltillekkin. Asettelin ja otin molemmat pohkeet läpi. Ruuna alko nojaamaan vähän kuolainta vasten joten tein pari puolipidätettä ja muistutin pohkeella saadakseni sen ryhdikkäämmäksi.
"Hyvä", kehaisin ja myötäsin kun saimme aikaan hyvän pätkän.
Hidastin käyntiin ja aloin jo kävelemään loppukäyntejä. Tohon yhteen hyvään pätkään meidän olis hyvä lopettaa. Tarkistin puhelimesta ajan ja kello kertoi mun ratsastaneen puolisen tuntia. Ihan hyvä vaan ettei tänään menty niin rankasti. Päästin ohjat rennommiksi ja ratsastin parhaani mukaan suurta ympyrää käynnissä. Takku yritti jumitella, mutta meni kuitenkin ihmeen hyvin eikä paennut paikalta tai heittäny persettä.

Siirtotallin käytävällä riisuin ponilta suitset ja ryhdyin harjaamaan sen läpi. Angelika oli jo kaikonnut Reetun kanssa jonnekkin, joten tallissa olo hiljaista. Lauleskelin itsekseni Juha Tapion "Mitä silmät ei nää"-biisiä. Samaanaikaan Takku yritti töniä mua kun kumarruin harjaamaan sen etujalkoja. Työnsin sen pään kuitenkin pois, sillä jos en näin tekisi voisin pian saada hampaista. Suunnittelin jo mielessäni, että huomenna kävisimme heittämässä maastolenkin lähimaastossa. Ratsain, toisin kuin aiemmilla taluttelukerroilla. Foxynkin ratsastaisin sitten huomenna, kun en tänään enää jaksanut. Foxy oltiin tosin viimeksi ratsastettu silloin Lindan toimesta, että virtaa vois olla.

Kävin heivaamassa Takun pihattoon. Annoin sille tapani mukaan hyvästelyhalin ja päästin sitten menemään. Poni menikin suoraan kinastelemaan heinästä muiden kanssa. Naurahdin kun Takku yritti isotella muille terrierin lailla, vaikka olikin melko rääpäle. Kyllä siitä silti hieno tulis. Siitä mä olin varma.


// Alkaa se jo pikkuhiljaa näyttämään oikeasti ponilta eikä miltään karvakasalta, kunhan se sais läskit vielä pois niin näyttäis vielä terveeltäkin, noh eipä sillä mikään kiirus ole. Ainakin se osaa käytävällä seistä ettei lähde peruuttelemaan tai väistämään sivulle että jotain hyvää siinä, vaikka se mielellään varmasti ottaisi hampaillaan kiinni jostakin. Kyllähän se on ihan oletettua että säkin opit siltä eikä vain toistepäin, kun sä saat siinä roikkua kiinni ettei se lähde kiskomaan ihan mihin sattuu:D Onneks se pysähtyi suht lähelle kun sä siltä tipuit eikä lähtenyt juoksentelemaan minnekään kauas kun sitä olisi ollut niin kauhean kiva lähteä metsästämään, ehkä se huomasi sun rentoutuvan sen leveässä selässä ennen kuin ajatteli tiputtaa sut? Peltoaukea ja ei aidaton alue sai sen selkeesti pukittelumielelle, mutta onneks se sitten lopussa jopa oli hallinnassa ja näytti hyvän ponin elkeitä - niitä se tulee tarvitsemaan. Foxylla saattaa tosiaan olla virtaa kun se on ainoastaan lakun kanssa juoksennellut sillon tällön tarhassaan, toivotaan että pysyt sen selässä! 15v€ -Iida

[Salome]

Kirjavalla koulua & Takku metässä

18.9.2016

Tultiin tallille kaks päällä skoballa. Topi oli tämänhetkisessä elämäntilanteessaan mukava jopa mulle. Se jopa jutteli mulle kun oltiin kävelemäs tallille ja kerto et se aiko mennä Likalla maastoon.
"Ainii munki pitäs joku päivä Foxylla. En oo vaa saanu aikaseks ku en tiiä yhtään miten se siel käyttäytyy. Pitäs varmaan ottaa joku kaveri sitte messiin."
"Tai sit vaan lähet extemporest niinku mä, ilman varusteita pelkäl riimul ja ilmam hevoskavereita. Plussaa viel jos unohat kännykänki tallille", Topi vitsaili.
"Joo ehkä en ihan."
Astuin sisään tallin ovesta ja totesin kuinka ihanan rauhallista täällä sunnuntaisin oli, ku n oikeestaan vaan yksityisiä paikalla. Meridaki oli ilmeisesti tallille ilmaantunu ja velipoika lähtiki mun seurasta sitä näkemään. Olin kuullu et ne on yhessä taas. Olin tavallaan ilonen, sillä en ollut tykännyt yhtään Jennistä. Mietitytti kuitenki että ryssiskö ne ton taas uudestaan. Mä jatkoin satulahuoneeseen, hain sieltä riimunnarun ja lähdin sitten käppäilemään ulos Foxyn tarhalle. Ulkona oli vähäiset 5.6 astetta "lämmintä" näin aamusta, joten koikkelehdin ihan ihmeellisen näkösesti yrittäen lämmittää itseäni. Onneks kukaan ei nähnyt kun hypin x-loikkia, huidoin käsillä ja nauroin. Se joku ois varmaan saanu käsityksen että olin jokseenkin päästäni sekaisin!

Kiltti ruunani tuli mua portille vastaan, joten sen kiinni ottaminen oli sangen helppoa. Ulosottaminen ei niinkään, sillä Laku ois niin mielellään työntynyt kaverinsa kera pois tarhasta.
"Ei!" Kielsin ja työnsin ruunapojan pään kolmannen kerran kauemmas portilta.
Pistin portin pikapikaa säppiin ja lähdin käppäilemään Foxyn kanssa tallille päin. Laku jäi huutelemaan kaihoisasti tarhan portille ystävänsä perään. Foxykin inahti pari kertaa takaisin, mut ei kuitenkaan mun onneksi yrittänyt lähtä raahaamaan mua perässään tarhalle. Ei mulla ois mitään mahiksia jos about 500-kilonen eläin päättäs vaan nyt ottaa oman suunnan. Takun kanssa kun oli vähän toinen juttu, kun olin sen tempauksiin jo vähän tottuneempi ja se oli muutenkin pienikokoisempi.

Tallissa harjailin kirjavaa ruunaa pitempään kuin normaalisti. Letitin sen harjaan puoli ranskanletin. Perusharjauksen jälkeen nimittäin levitiin selkään ja pakaralihaksiin Hot Arnikaa, rentouttamaan lihaksia ennen ratsastusta. Päälle vielä vähän hieroin selän ja pakaranlihasta. Foxylla meinas simmut mennä kiinni. Oli kyl ihana nähdä kun toinen noin nautti!
"Hei Salome muuten", keskeytti nurkan takaa astuva Joonas.
Mitäköhän se täällä teki? Jatkoin lihasten hieromista pitkin vedoin ja kuuntelin mitä tällä oli sanottavaa.
"Olit sä menossa nyt ratsastamaan?"
"Joo...?"
"Eiku meinaan et Iida käski sanoo et Linda ja Luca ratsastaa estekentällä niin kannattaa mennä pikkukentälle."
"Juu", tokaisin lisäämättä että niinhän mä olin aikonutkin.
"Meeksää muutes niihin kisoihin?"
"Joo ristikko luokan", hymähdin huvittuneena.
"Mä muistelin et sun hevonen ois vähä korkeempaakin loikannut?"
"No, ei mun kanssa ainaka vielä", naurahdin ja lopetin hieromisen.
Poistuin paikata vessaan pesemään Arnikasta sotkuisia käsiäni. Kuivasin käteni paperiin ja palatessani Foxyn luo oli Joonas jo kaikonnut. Ilmeisesti se ninja ilmesty ja katos yhtä nopeeta.

Laitoin Foxylle sen turkoosin huovan, koulusatulan, kevyen ratsastusloimen ja pintelit. Suitsin sen vasta tilaamillani suitsilla. Niiden hinta oli vähän kirpaissut, mutta toisaalta ne oli paljon paremmat kuin aikaisemmat suitset. Sillä nää oli anatomisesti muotoiltu ja esim niskahihna tasas paljo paremmin painetta ja oli ihanan pehmeä. Foxy otti kuolaimet tottelevaisesti ja piti päänsä alhaalla suitsimisen ajan.
"Hyvä", kehaisin pienesti ja päästin sen sitten irti ketjuista.
Laskin ohjat kaulalta käsiini ja lähdin johdattamaan ruunaa kanssani alakentälle. Vietyäni hevosen keskelle tyhjää kenttää, kiristin satulavyön loppuun. Laskin jalkkarit ja kapusin satulaan. Hevonen oli jo lähdössä liikkeelle, joten pistin itseni järjestykseen nopeasti.
"Ei ravia, käyntiä", pyysin ja tein pidätteen.
Foxyn tajuttua että nyt kävellään, päästin ohjan rennoksi.

Ravissa Foxylla tuntui olevan enemmän virtaa. Ei se kuitenkaan mihinkään mua kuskannut, kuhan lähti innokkaasti aina liikkeelle. Paremman kontrollin saamiseksi tein siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Hevonen reagoi nopeasti ja lähti raviin aina yhtä innokkaasti.
"Hieno poika", naurahdin ja aloin sitten pyörittämään sitä keskiympyrällä.
Fiksasin ratsuni suoraksi ja asetin sitä hieman niskasta. Foxy oli taas herkkä kädelle ja toimi hyvin. Se oli hyvin pohkeen edessä ja sen vuoksi helppo ratsastaa. Voltilla pyöriessämme takapää hilautuo paremmin alle ja hevonen myötäsi oikeammin niskastaan.
"Just noin", mumisin ja istuin harjoitusraviin.
Vaihdoin ympyrältä toiseen suuntaan ja aloin korjailla senkin puolen virheitä. Alkuun lapa puski ulospäin. Lapakin kuitenkin asettui, kun suoristin hevosen kunnolla. Nojasin jalustimiin ja kannustin hevosta vielä puoli kierrosta ympyrällä. Siirryin sitten siististi uralle vasempaan oikeaan kierrokseen. Pidin huolta että ratsu pysyi suorana. Aloin tehdä tehtävää, jossa pitkät sivut annoin ruunan irrotella ravissa ja lyhyille sivuille tultaessa otin sen sitten kiinni ja lyhensin askelta. Tää oli hauska tehtävä myös Foxyn mielestä. Pari kertaa hidastaminen venyi hitaammaksi, mutta sekin johtui omasta huonosta reagoinnistani. Treenattiin tätä irrottelu-lyhennys hommaa myös toiseen suuntaan kolmen kierroksen verran.



Ravissa lämpättyämme ruuna oli oikein kiva ratsastaa! Se oli kevyt kädelle ja oli pohkeen edessä. Ravien jälkeen nostinkin sitten laukat molempiin suuntiin. Laukat nousi näppärästi, mutta vahingossa annoin sen alkuun aina levähtää etupainoiseksi. Vasta laukattuamme pari askelta sain aina pakan jälleen kasaan. Pyrin parhaani mukaan tekemään kuitenkin puolipidätteen ennen laukkaa ja pitämään pohkeen aktiivisena. Pikku hiljaa Foxy kantoi itsensä laukassa vähän paremmin ja oli tarkkaavaisempi. Taputin sitä kehuksi. Sain idean tehdä samaa tehtävää kuin ravissa. Näin jälkiviisaana ois pohje voinut olla rauhallisempi. Nimittäin pitkälle sivulle päästessämme hoputin ruunaa turhan reippailma avuilla. Sen korvat käännähti taakse. Hepo otti ihme loikan eteenpäin ja lähti sitten selättömänä laukkaamaan melkein alta. Säpsähdin ja horjahdin taaksepäin.
"Ptruuu... Seis!" Kehotin pidätteiden kera.
Käänsin Foxyn pään aitaa kohti ja sain vauhdin tippumaan nollaan.
"Huhhuh", huokaisin ja myötäsin ohjasta.
Vaihdoin raville ja nostin tällä kertaa laukan herkemmin. Pitkä sivu mentiinkin keskilaukkaa ja lyhyellä sivulla lyhensin askeletta. Jatkettiin sitä siihen saakka että saatiin oikeesti hyvä kierros.

Otin ravissa parit väistöt uralla. Foxy oli laukkojen jälkeen reaktiivisempi, mutta säilyi silti kädelle kevyenä. Pohkeenväistö sujui helposti. Ryhdyin parantelemaan Foxyn suoruutta ja pyrin väistämään näyttävämmin. Askeleeseen saatiinkin selkeä muutos. Mua ois vielä haluttanut kokeilla laukkaväistöjä, mutta fiksuna jättäisin ne kuitenkin toiseen kertaan. Foxy pärskähti tyytyväisenä, kun päästin sen ravailemaan uralle vielä löysin ohjin.
"Oot sä kyllä hieno poika", hehkutin kestohymy kasvoilla.
Vaikkei meillä aina täydellisesti mennytkään varsinkaan esteillä, oli Foxylla ratsastaminen ihan hiton hauskaa. Eikä sitä tietenkään lieventäny se että se oli osaava ja sillä pysty tehdä monia asioita!

Ratsastuksen jälkeen talutin Foxyn takaisin talliin. Riisuin sen nopeasti, harjasin, kävin jalat läpi käsipelillä rutiininomasesti ja huomasinkin etujaloissa turvotusta. Turvotus tuntui suurimmin vuohisen yläpuolella.
"Oh shit", mutisin ja hain kylmäyssuojat.
Kiedoin kylmät jalan ympärille ja annoin niiden sitten vaikuttaa jaloissa. Selasin vartin kännykkääni ja sen jälkeen riisuin kylmäyssuojat. Tunnustelin etujalat uudelleen. Ihan normaalit. Huh. Se oli siis vain rasitusturvotusta. Nakkasin kylmäyssuojat varustehuoneeseen. Palasin Foxyn luokse, puin jalkoihin tarhasuojat ja irrotin sen käytävän ketjuista. Nipsaisin riimunnarun paikalleen ja läksin taluttamaan sitä tarhalle. Ylätarhalla Lucan tarhaan palauttama Laku, juoksi aidan viertä ja hirnui. Naurahdin sen innostuneisuudelle. Foxy nykäisi riimunnarua kädessäni ja ynähti kaverilleen. Käpöttelin portille ja avasin sen. Päästin Foxyn irti ja se menikin temmeltämään heti Lakun kanssa. Ruunat pomppivat ja riehuivat kuin varsat. Toisaalta eihän ne vielä mitään ikäloppujakaan ollut, että ehkäpä riekkuminen olis sallittua!

Kävin hetken hengähtämässä tallituvassa. Vaikka sunnuntai olikin, niin porukkaa piisasi. Angelika, Merida, Milja, Topi, Linda, Luca ja Joonas. Menin suorinta tietä keittämään kaakaon ja siirryin sitten juomaan sitä pöytään.
"Aiotsä muuten tosissaan mennä Foxylla vaan ristikkoluokan?" Linda ihmetteli mulle vielä.
Sehän oli sillä itekkin yks päivä hypänny.
"No joo, emmä haluu ottaa riskii isommilla esteillä. Tosin voihan se olla vähän naurettavaa ku sil on kisattu edellises kodissa 120 luokkia ja mä meen sil jotain 20-senttisii", heitin saaden Lindan hymähtämään.
Tiesä sitten mitä se sillä hymähdyksellä tarkotti. Linda on Linda. Kulautin kurkkuuni herkullista kaakaota ja nautin tallituvan lämpimyydestä. Mun ois tarkotus käydä Takulla vielä maastossakin. Ei me varmaan käytäs pitkää lenkkiä, mut kuiteski.

Putsasin tässä välissä Foxyn karsinan ja kärräsin sitten jätökset lantalaan. Vein kottarit ja talikon paikalleen. Sen tehtyäni kipaisin pihatolle päin. Pihaton tarhalla melko kaukana portista kurkisti tuttu poni.
"Hei, Takku tuu tänne", kutsuin mutta toinen letkautti tuskin korvaansakaan.
Astuin sisään portista ja talsin ruunaa kohti.
"Takku", toistin ja nappasin kiinni sen otsatukasta.
Ponin maa lähti viistämään maata, joten nappasin sen pään ylös pukiakseni riimun. Ruuna vain puhisi pari kertaa, kun käskin sen sitten perääni ulos pihatolta. Mieluusti se kuitenkin lähti seuraamaan, mistä olin tyytyväinen. Pikku hiljaa sillekkin alkoi varmaan hahmottua, ettei tää ollu niin kamalaa. Mukavaahan meillä oli eilen pellollakin ollu.

Harjailin hevon puhtaaksi. Koukkasin pikkukavioista liat ja pyysin sitä sitten avaamaan suunsa kuolaimille. Kiristin remmit ja suoristin ohjat oikeinpäin. Olin saanut Iidalta Takkua varten pikkuiset ponikokoiset jännesuojat. Takku nosteli jalkojaan niitä laittaessa, joten hieman vaikeaa se oli.
"E-e-eii", mutisin ja odottelin että se laskee jalkansa.
Yritin laittaa suojat ponin pysähdyttyä tuijottelemaan, mutta sitten se alkoi taas kauhoa koivillaan. Raukka ei ihan ymmärtänyt suojien laitoin ideaa.

Saatuani pitkän tovin jälkeen suojatkin jalkaaan, laitoin omaan päähäni kypärän ja käsien peitoksi lämpimät ratsastushanskat. Otin ponin vapaaaksi käytävältä ja vein sen vanavedessäni ulos. Päätin nousta selkään jo tallin pihassa. Etsin sopivan korokkeen, vein Takun sen viereen ja kapusin kyytille ennen kuin poni keksi käyttää eilistä siirtymis sivulle tekniikkaansa. Painoin pohkeet kiinni Takun kylkiin, mutta se ei liikkunut vaan rupesi peruuttamaan. Selkeesti se oli hämmentyny et mitä mä tääl selkäännousin. Maiskutin korvia pyörittävälle ponille. Edelleenkin pakki päällä. Tartuin paremmin raippaaan mikä mul oli toisessa kädessäni ja näpäytin sillä pohkeen apuna. Takku veti korvat luimuun ja hypähti paikallaan.
"Oikeesti liikutaan nyt", käskin epätoivoisena.
Poni ei halunnut liikkua eteenpäin, vaan steppaili paikallaan ja taaksepäin. Mun toiveet hyvin menevästä maastoreissusta alko lipumaan viemäristä alas.. Sisuunnuin ajatuksista ja näpäytin ponia uuden kerran lavalle ja käskin eteenpäin. Kiukkuillen Takku lähti matelemaan suoraan. Hyvilläni käytöksestä myötäsin ohjasta ja kehuin sitä, vaikka se sitä tuskin halusikaan. Oli hassua ratsastaa tallin ohi ja tallin ovilla Lucaksen kanssa hengaava Joonas nauroi meidät nähdessään.
"Foxy taitani vähän kutistuu?" Tuo kiusasi.
Ilmeisesti siitä oli huvittavaa nähdä mut pikkuponin selässä. Rapsuttelin Takkua kaiken aikaa poistuessamme pihalta, sillä vielä huvittavampaa varmaan ois jos mä en pärjäsi tämmöselle pikkusintille.

Mitä kauemmas tallista me päästiin sitä ilosemmaks Takku muuttu. Se kulki korvat hörössä innokkain askelin. Tutulle hiekkatielle päästyämme pyysin ponia ravaamaan. Takku siirtyi pyynnöstäni tikittävään raviin, jossa mä sit yritin istuu tasapainosesti. Koska se osottautu vähän hankalaks mä pyysin sen samantien laukkaan. Ruuna vispasi häntäänsä ja siirtyi pehmeään laukkaan. Päästin ohjan lipumaan sormieni välistä, jotta poni pääsi venyttämään askeltaan. Pikkukaviot takoivat tasaiseen tahtiin pehmennyttä hiekkatietä. Naureskellen pyysin sitä jatkamaan vielä tien loppuun. Seuraavaan risteykseen päästyämme hidastin käyntiin.
"Hieno poika!" Kehuin ja hieraisin kämmenselälläni ponin kaulaa.
Risteyksestä käänsin sen ylämäkeen. Nojasin eteenpäin ja pidin pohkeet kiinni ylämäen ajan. Mäen päällä kehuin jälleen ruunaa ja siirsin pienellä pohkeenpainalluksella raviin. Kohta se varmaan halkeaisi kehuista. :"D

Samoiltiin vielä vähän metsäpolulla, joka johtaisi sitten yläkokkoon. Ajoittain polku leveno ja kapeni, joten ravia ja laukkaa otin vain leveämmillä ja aavemmilla kohdilla. Takku pärski tyytyväisenä ja se oli silminnähden iloinen päästyään maastoon. Jo vähän aikaa jatkunut kapea polku leveni jälleen. Näin parin kymmenen metrin päässä kaatuneen puunrungon. Se tulisi ennen pitkää eteemme. Kysymys kuuluikin kannattaisko mun hypätä vai kiertää se? Päätin luottaa ensimmäiseen vaihtoehtoon ja nostin laukan. Takku pukitti innoissaan laukapätkästä ja kiihdytti sitten menoa. Tanner tömisi kun lähestyimme puunrunkoa. Näin läheltä katsottuna se oli ainakin puolen metrin korkuinen. Makustelin jo hidastamista ja pois kääntymistä, kun Takku kiihdytti vauhtia entisestään. Henkäisin ja annoin sen mennä. Viimeiset askeleet ennen puunrunkoa olivat kutkuttavat. Pidin ponin pään ylhäällä jottei ylimääräisiä askeleita tulisi. Jännittäen tunsin kun Takku ponkaisi ilmaan. Hyppy oli kevyt ja kesti vain hetken kun olimme jo puunrungon toisella puolella. Ruuna jatkoi laukkaansa minä selässään. Olin jo yllättynyt siitä että se hyppäsi. Sekin vielä että se teki sen hyvin.

Tallille palatessame mulla oli hyvä fiilis. Takku seisoi nätisti aloillaan, kun liu,uin alas. Taputin sitä vielä ja talutin sen sitten takaisin siirtotalliin. Riisuin suitset ja puhdistin ponin taas kauttaaltaan. Kavioita puhdistaessa ruuna höpläsi persettäni ihan niinkuin Foxykin välillä.
"Höpö ei saa", kielsin ja jatkoin takajalkojen puhdistukseen.
Laskettuani kavion katsoin puhelimesta kelloa. Puoli seitsemän. Toivottavasti Topi ei ollu vielä lähteny. Harjasin vielä läpi jouhet, jotka Takulla herkästi takkuuntuivat. Heh, you get it? :dd Pistin harjan sitten pois koska mun oli aika viedä Takku takaisin pihattoon. Matkalla sinne se oli reipas ja kulki ihan eri ilmeellä. Ehkäpä maastolenkki teki senkin iloseks?

Tallihommat hoidettuani palasin tallitupaan Topia oottelemaan.
"Ei se oo tääl", Linda selvitti. "Lähti Meridan kaa kotia?"
"Mitäää?" Tokaisin monttu auki.
Veljenikö oli jo lähteny? Just. Läksin tallituvasta hermostuneena. Tarkistin vielä parkkipaikan eikä siellä Topin skobaa enää ollutkaan. Voi perse. Kaikki saa kyllä ny unohtaa kaikki kivat sanat mitä siitä tänään sanoin! Pohjimmiltaan se olikin aika mulkku. Noh, kuten Lindakin oli aina Linda niin Topikin oli aina sama Topi.



// Nä men, ehkä sut ja foxy on tarkoitettu kouluratsukoksi ja takun kanssa esteratsukoksi? Mutta joo, on se hieno tunne ratsastaa osaavalla hevosella, jollonka voi tehdä muutakin kuin esim. siirtymisiä askellajista toiseen tai ympyröitä. Ja foxy nyt on eriosaava hevonen. Eikä sun pidä olla yhtään 'häpeissäs' siitä että meette vaan ristikkoluokan, koska jostain on pakko aloittaa ja vakaa pohja on hyvä luoda. Ristikoilla tuskin voi huonosti mennä teillä kun foxy ylittää ne leikiten. Periaatteessa jos treenaat takulla joku päivä esteitä, niin voisittehan te ristikkoluokan senkin kanssa mennä, katotaan jos vaikka danan vanha satula menis sille. Voi Takkua en ihmettele että irlannin suoponi nautttii niin maastoilusta, onhan se ihan superia ja varsinkin kun laukkailla saa ja kovaa, sen taitaa olla helppo kohottaa kuntoaan vaikuttais siltä, mikä on tietty hyvä, vaikka laihtunut se tuskin on vielä, katotaan meneeköhän danan satulan vyö sillä edes ekoihin reikiin vai pitääkö kaivaa varastosta pidempi:D Veljet on veljii, varsinki tossa iässä tottakai se ottaa mielummin honeynsä kyytiin kuin siskonsa! 26v€ -Iida