Foxyn & Takun päikky

[Salome]

Foxyn juoksutus ja Takulla esteiden alkeita! 

19.9.2016 

"Kiitti kyydistä", huikkasin Mikolle, jonka autosta hetkeä aikaisemmin pomppasin.
Siis siitä autosta mitä Topi sillon lainasi... Noh, Isäpuoleni meni menojaan Yläkokolle johtavan tien kaarteeseen ja mä jatkoin tasaisesti matkaani Foxyn tarhalle. En uhrannut aikaa hakeakseni riimunnarua, vaan päätin taluttaa sen päitsistä. Ylätarhalle mennessäni olivat ruunapojat kiinnostuneita uudesta tarhanaapuristaan. Jetta rouskutti vain heiniään välinpitämättömästi. Pakko kehua että tamma oli kaunis! Ei ihmekään jos ruunillakin menisi päät pyörälle. Saavuin portista sisään ja huhuilin Foxya luokseni. Se hörähti matalasti ja lähti käppäilemään mua kohti. Kaivoin taskustani nahistuneen porkkanan ja ojensin sen tulijalle. Rapsuttelin hetkisen kirjavaa hevostani ja lähdin sitten taluttamaan sitä tallia kohti.

Harjasin Foxyn melko pikaisesti käytävällä ja puin sillle juoksutusjärjestelmän. Häkkyröitten fiksaamiseen sopiviksi meni hetki. Foxy seurasi uteliaana toimiani ja yritti hamuta taskuistani kaiketi lisää porkkanaa. Torjuin sen kerjäämisyritykset yrittäen samalla kiristää mahavyötä loppuun saakka.
"Puuh! Siinä", puuskahdin ja kipaisin hakemaan itselleni kypärän.
Vaikka tiesin että saattaisin näyttää hölmöltä juoksuttaessani kypärä päässä, mutta ihan varmuuden vuoksi mä sen kuitenkin laitoin. Ei sitä koskaan tiedä jos tulisi vaikka kaviosta. Satulahuoneesta nappasin matkaani juoksutusliinan. Palasin ruunani luo, joka hörähti talliin tullelle Jetalle. Sen omistaja Lydia meni juuri harjailemaan tammaansa tuntsaripuolen käytävälle, kun se oli ihan tyhjillään tuntihevosten mentyä. Irrotin Foxyn ketjuista ja talutin sen Jetan ohi ulos. Samalla vaihdoin moikat Lydian kanssa. Nainen hymyili aurinkoisen pirteästi ja vitsaili Foxyn ihastuneen Jettaan.
"Kukapa ei siihen ihastuisi", olin tokaissut nauraen.

Maneesi ja estekenttä oli tuntilaisten toimesta vallattu, joten siirryin alakentälle juoksuttamaan. Aikani setvin liinan käteeni suoraksi ja pyysin sitten Foxya liikkeelle. Risteytyshevonen siirtyi sulavasti käyntiin. Annoin sen ensin kävellä muutaman kierroksen ajan löysällä liinalla. Kaivoin puhelimen taskustani alkuverkkailujen aikaan ja näpyttelin Iidalle viestin.
Minä: Sopiko se Danan satula?
Iida oli nimittäin mennyt testaamaan mahtuisiko Danan vanha satula Takulle. Tänään päästäisiinkin sitten aloittelemaan vähän hyppyjä ruunalla! Ne oli kuitenkin sen ekat hypyt, niin aloteltaisiin rauhassa. Mutta jos kaikki sujuisi hyvin, voisin mä luultavasti osallistua kokemuksen vuoksi Takullakin ristikkoluokkaan. Sitten mä vasta hurja hyppääjä oisinkin kun kahella hevosella ristikkoon.
Iida: Sopiva on! Vyötä joudun vähän kyllä ettimään. Onko sulla enää Biancan vanhoja satulavöitä?"
Minä: On mulla. Juoksutan nyt Foxyn ja pengon vyötä sitte!
Iida: Selkis! Käyn sit kurkkaamassa miten Takun kanssa hyppäys sujuu!
Suljin näytön ja olin tunkemassa Iphonea taskuuni. Se kuitenkin lipesi kädestäni maahan Foxyn nykäistessä liinan päästä.
"Fuck", suhahdin ja nostin puhelimen maasta.
Puhelin oli just sopivasti kolhassu kiveen ja sen näyttö oli haljennut keskeltä. Hiekkaakin oli mennyt laturinreikään, joten imaisin hiekanjyvät sieltä nopeasti pois.
"Voi perse."
Turhautuneena tungin värkin taskuuni ja keskityin juoksuttamiseen.

Foxy ravasi hyvässä muodossa ympyrällä. Pyysin hieman vauhdikkuutta maiskuttaen ja hepo lisäsi tahtiaan.
"Oikein hyvä", ylistin.
Ravattuaan vielä kolme kierrosta, mä pysäytin sen ja pistin vaihtamaan suunnan. Tähänkin suuntaan hain reipasta askelta ja hyvää muotoa. Ensin ruuna vänkäsi vähän vinona menemään, mutta rupesi sitten parin kierroksen "hulluteltuaan" mennä paremmin. Juoksutusjärjestelmän avustuksella se pyrki jälleen hyvään askeleeseen ja peräänantoon. Kaviot tepsuttivat tasaisesti hiekkaa vasten ja Foxysta näki että se teki töitä.
"Hyyvää..." kehuin vaimeasti ja kehotin sitä vielä jatkamaan hetken.
Hölkkäiltyään tarpeeksi pyysin laukkaa. Sitä Foxy ei kuitenkaan heti nostanut. Olin hieman ehkä hämmästynytkin, vaikkei hevosia automatisoituneina pitänytkään ajatella.
"Laukka", toistin ja vispautin juoksutusraippaa ilmassa.
Foxy värähti hieman raippaa, mutta nosti vastaanlaittamatta laukan. Maiskutin suullani. Se sai hevosessa aikaan pienen temmonmuutoksen vauhdikkaampaan menoon. Järjestelmä kuitenkin opasti sen jälleen kerran muotoon, joten ylilyönti kaahotteluja ei onneksi tullut. Näistä kaahotteluista puheenollen meidän pitäs Foxynkin kanssa kävästä pellolla!

Juoksutettuani vielä laukkaa toiseenkin suuntaan, pyysin hevosen pysähtymään ja purin siltä juoksutusjärjestelmän. Heivasin sen ja juoksutusliinan menemään ja päästin ruunan vapaaksi. Se ei kuitenkaan kuuliaisena hevosena tajunnut mihinkään mennä. Tapautin sitä pepulle kevyesti. Foxy hypähti käyntiin ja siirtyi sitten tottelevaisena poikana uralle ravailemaan. Naurahdin hiljaa. Oliko hevonen liiankin tottunut kentällä menoon, kun se irtojuoksuttaessakin seurasi kiltisti uraa?
"Laukka", käskin ja maiskutin.
Heilautin juoksutusraippaa ja se päästikin viuhahduksen. Foxy pyrähti kevyesti laukkaan ja tajutessaan olevansa irti, se heitti parit innostuneet pukit.
"Ihana", hekotin katsellessani menoa.
Portin päätyyn päästyään se kääntyi ympäri ja jatkoi laukassa toiseen suuntaan.
Jälleen se revitteli pärskien. Toisessa päädyssä riehuessaan se alkoi sitten pikku hiljaa rauhoittua ja hidasti tanssahtelevaan raviin.
"Foxy", kutsuin ja se ravaili mua kohti.
"Tuu tänne poika", mumisin ja katselin sen tanssahtelua.
Pian ruuna olikin vieressäni puhisemassa käsiini. 
"Niin.. Kuka on hieno poika? Foxy on hieno poika..Niin..." Hölötin rapsutellessani sitä harjantyvestä.
Koko hevonen heilui rapsuttaessa. Foxyn alahuuli lörpötti rentona. Kun lopetin rapsutuksen, tämä rento alahuuli tarttu mua olkapäästä ja alko kyhnyttämään sitä hevosmaiseen kaverilliseen tapaan. Sen hampaat tuntuivat raapivilta, eikä niinkään ihmisestä mukavilta!
"Voi senki hölmö!" Naurahdin ja työnsin sen pään pois.
Foxy pärskähti ja seurasi mua kun keräsin sivuun heittämäni kamppeet matkaan. Siirsin ne vasempaan käteeni ja oikealla kädellä nappasin kiinni päitsistä. Nätisti se lähti seuraamaan vierelläni tallille. Käytävällä harjasin Foxyn kevyesti läpi, sillä me ei oltu mitään raskasta tehty. Vein narut, piiskan ja juoksutusjärjestelmän paikoilleen satulahuoneeseen ja lähdin sitten palauttamaan ruunaa tarhalleen. Niskaansa se oli saanut kevyen fleecen, huomatessani mittarin näyttävän ainoastaaan kuutta astetta. 

Suuntasin siirtotalliin, missä Iida oli jo varustanut ponin valmiiksi kokeillessaan satulaa.
"Kiitos!" Hymyilin ja otin vastaan Takun ohjan.
"Hyvä et sä löysit Danan vanhan vyön, ku mä unohin penkoo niit Biancan vanhoi."
"Eipä mitää. Toivottavasti teil menee kivasti! Tuun jossain vaiheessa kurkkaamaan miten teillä sujuu", Iida kertoi.
Ruuna kattoi mua pitkän otsatukkansa takaa epäluuloisesti. Sillä ei ollut vielä hajuakaan mitä tuleman piti. Se kuitenkin seurasi mua, kun lähdin taluttamaan. Sattumalta se kuitenkin jämpitti siirtotallin ovelle ja mun naaman väri karahti noloudesta punaiseksi. Katsahdin Iidaan, joka hymähti huvittuneena.
"No, menepäs Takku", nainen kannusti ja tuli taputtamaan sitä takapuolesta eteenpäin.
Takku lähti kuin lähtikin käppäilemään perääni ja sitten matka jatkuikin maneesiin, mistä parveilivat juuri tulleet tuntilaiset. Astuimme sisään tyhjään maneesiin ja hoksasin sinne rakennetut muutamat esteet. Ne olivat kuitenkin vielä ihan liian isoja (80cm), joten kävin tiputtamassa ne ristikoiksi. Asettelin ponin askelväleille sopivat puomit, samaan aikaan kun Takku seisoi uteliaana vieressäni. 
"Nonni. Tänää me loikitaan", selitin ja astuin ruunan vierelle seisomaan.
Laskin jalkkarit molemmin puolin ja kiristin vielä satulavyön. Satulavyö vuoksi Takun pullee maha oikeen korostu. Hitsit. Tosta pitäs päästä eroon!

Käppäiltyäni maneesia ympäri hetkisen, Takku alkoi laskea päätään rennommaksi. Jalat kuitenkin tikitti edelleen hirveetä kyytiä, kun nostin ravin. Suusta se kuitenkin oli keventynyt huomattavasti ja pidätteet meni paremmin perille. Mieleni lipuessa ajatuksiin, Takku käytti epätarkkaavaisuuttani hyväkseen ja hidasti käyntiin. Heräsin ajatuksissani ja kokosin ohjat paremmin käteeni. Maiskutin pohkeiden kera ponin liikkeelle ja tällä kertaa pidinkin sen liikkeessä. Volttailtuamme hetken, päätin opettaa Takkua menemään kahdeksikolla. Käänsin sen keskelle ja vaihdoin sitten kaarevasti suunnan toiseen. keventelin menemään ympyränpuolikasta ja keskikohdan tullessa suoristin ponin jälleen ja vaihdoin suuntaa.
"Just noin. Hyvä poika", kehaisin ja rapsutin sitä kaulasta. 
Annoin ohjaa ja päästin Takun hetkeksi kävelemään vapain ohjin. Suunnittelin mitä tekisin ensiksi. Ravipuomeja. Sitten otettaisiin laukkoja uralla ja loppuun koitettaisiin hypätä. Toimintasuunnitelma oli valmis, joten lähdin keräilemään ohjan taas hyppysiini. Nostin ravin ja ratsastin ensin voltin. Olin tiukkana sisäpohkeella enkä antanut Takun oikoa ollenkaan voltilla. Ohjasin takaisin uralle ja käänsin puomeille. Takun ravi hidastui hetimmiten miltei nollaan, kun se ihmetteli mitä ihmettä sen edessä oli. Napautin pohkeilla ponin eteen ja epävarmasti se loikkasi ekan puomin yli.
"Höpsö. Yli vaan!" Kannustin ja kiersin pohkeet ponin ympärille.
Takku asteli loput kolme puomia edelleen varovasti käynnissä. Ne ylitettyään, taputin sitä kaulalle kiitoksena rohkeudesta.

Mentyämme puomit useamman kerran käynnissä, välillä loikkien ja välillä kiertäen ne, alkoi Takku muuttua varmemmaksi. Nyt viimeisellä kerralla mentäessämme puomeja, nostin ravin ja pidin sen reippaasti yllä. Ruuna lähestyi puomeja itsevarmemmin. Niiden kohdalle tultaessa kannustin empivää poneja ja puomit ylittyivätkin liioitellun korkealta. 
"Eipähän ainakaan kolissu", mietin humoristisesti mielessäni ja ohjasin ponin ravissa uralle.
Kevensin lyhyen sivun alkuun saakka ja istuin sitten satulaan. Pidin aktiivisen ravin ja valmistelin laukannostoa. Takun korvat kääntyilivät epävarmana. Pidin tasaisen tuntuman suuhun ja asetin aavistuksen sisään. Kulmassa laukkapohkeet kiinni ja pieni puolipidäte. Poniruuna pyrähti väärään laukkaan, tosin innoissaan. Tein pidätteen ohjilla ja nostin samantien uuden laukan. Tällä kertaa se olikin oikea ja lähti pyörimään hyvällä tahdilla. 
"Hei!" huikkasi maneesin ovesta pilkistävä Iida.
Vilkaisin naikkoseen ja tevehdin tätä ratsastaessani ohi. Kohensin istuntaani ja pyrin saamaan Takun paremmin kuulolle. 
"Ootteko te alottamassa hyppäämistä?"
Nyökkäsin ja jatkoin voltille ratsastusta. Laukkavoltista tuli suuri, sillä poni ei pystynyt vielä niin pieniin käännöksiin. Kyllä se sitten ajan kanssa pyörähtäs pennin päällä.

Laukkojen reenaamisen jälkeen ohjasin päättäväisesti pitkän tien esteelle. Tunsin kuinka Takun laukka jännittyi. Se otti pienempää askelta ja mun piti kannustaa sitä pohkeella eteen. Huiskaisin hieman raippaa ilmassa muistutukseksi. Vauhtia oli esteelle riittävästi, vaikka Takku vähän epävarmasti kulkikin. 1..2..3.. ja hyppy. Myötäsin reippaasti, jotta heppa saisi palkintonsa. Esteen toiselle puolelle pääsimme pian ja siitä tullut fiilis sai hymyn huulille. Takkuhan oli ihan super! Laukan jatkuessa tasaisesti päätin samantien jatkaa ristikolle, joka oli lävistäjällä. Ratsastin reippaasti eteen ja Takku oli juonessa mukana. Tie lävistäjälle tuli ratsastettua vähän vinoon, mutta ratsuni oli paljon varmempi tätä estettä lähestyessään. Istuin selässä rauhassa ja odotin hyppyyn lähtöä. Etäisyyden arviointi ei ponilla oikein nyt toiminut ja se lähti hyppäämään jo puolitoista metriä ennen estettä.Hammasta purren tarrasin harjaan. Poni venytti itsensä esteen toiselle puolelle ja selvisimme ehjin nahoin.
"Hyvä", totesin ja hidastin uralle päästyämme käyntiin.

Ratsastin loppuverkan ja päätin sitten lopettaa. Nuoren ponin käsittelyssä mulla päti motto: "Ei makeaa mahan täydeltä."  En nimittäin halunnut tuhlata orastavaa innostuneisuutta. Pysäytin Takun kaartoon ja ponnahdin selästä. Nostin jalustimet molemmilta puolilta ylös ja löysäsin mahavyön. Iida oli jo kerennyt lähteä, kun me astuttiin ulos maneesista. Ulkona oli jo tosi pimeää. Näin muutaman ratsastavan vielä valaistulla alakentällä. Takunkin korvat kääntyivät sinne suuntaan.
"Tuuhan. Saat iltaruuat ja pääset pihattoon", houkuttelin.
Talutin ruunan siirtotallin käytävälle ripeästi. Riisuin ensimmäisenä suitset ja vaihdoin paikalle päitset. Kävin liottamassa kuolaimia veden alla. Sain hangata kuolaa kunnolla, sillä se oli ilmeisesti vähän pinttynyt. Kenties viime kerralla pesin vähän huononlaisesti.
"Hei Salome!" Tervehti Reetun kanssa käytävälle putkahtanut Angelika. 
Tervehdin häntä ja rapsutin hieman suloista russia. 
"Oot sä niin söpö kaveri!"
"Onhan se. Ja oikeen söpö kun kiukuttelee", hörähti Angelika.
Rupattelimme siitä tovin kiukuttelevista poneista, samalla kun laitoin Takkua valmiiksi yöpuulle. Satulahuopa ja vyö joutaisi pesuun jo ekan ratsastuskerran jälkeen, sen verran huono kunto hikisyyteen pääsi vaikuttamaan.

Hoidon jälkeen palautin Takun tarhaan. Sanoin sille jälleen heipat ja toivotin hyvät yöt. Lucas tuli juuri viemään pihattoonkin heiniä ja Takku käpötteli ensimmäiselle heinäkasalle. 
"Mites meni Takun kanssa? Tipuitko?" Luca uteli kun oli kuullut meidän esteharjoitteluista.
"No en. Se iteasiassa meni hyvin. Mennään luultavasti torstaina tai perjantaina lisää esteitä. Parhaimmassa tapauksessa käydään heittämässä ristikkoluokka."
"Ohhoh. Jopas oot suurudenhullu", Lucas naurahti leikillään ja jäi jatkamaan töitään.
Mä läksin kans parkkipaikalle odottelemaan kyytiä. Olin unohtanut toviksi puhelimeni, mutta nyt se masensi mua taas. Kosketuskin vähän petti halkeaman paikkeilta. Ehkä mun pitäs ostaa jo uus puhelin?

// Noni vaihtelua foxyllekin kun et ratsastanut vaan pelkästään juoksutit niin se sai rennon liikutuksen, tekee heppasille joskus varsin hyvää. Käy ihmeessä pellolla sen kanssa revittelemässä, voi te nauttisitte mäkin lähtisin mielelläni mukaan mutta aikaa tuskin on... lucaa sen sijaan voisit kysäistä, jos se näyttää seisoskelevan turhanpanttina jossain, mitä se usein tekee. Joonaksesta ei oo maastoseuraa ennen kuin sen istuttaisi ekana satulaan, mutta ei se uskalla - vielä. Takku oli aika haastava satuloida näin ekaa kertaa meillä, kun sillä on vaa ilman satulaa menty, ja vyökin otti tiukkaa saada kiinni, mutta ehkä se jossain vaiheessa helpottaa. Taitaa Takusta tulla estepouni jos tota mallia jatkaa, hassu kun se kyllä maastossa hyppäsi epäröimättä puunrungon, mutta maapuomi tuotti epäilystä, ehkä se on se puomien värien kirkkaus? Suuruuden hullu tosiaan, mutta se olis kyllä kiva saada Takullekin kokemusta kisoista, voi tosin olla että liian aikasin sille, mutta jos kaikki sujuu hyvin niin miksei? 18v€ -Iida

[Salome]

Lauantain estekisat

24.9.2016

Lauantaiaamuna heräsin alkavan kisajännityksen kipristellessä mielessäni. Varsinkin Foxylla hyppääminen tuntuisi hieman pelottavalta ajatukselta. Takun kanssa mulla oli taas toiveikkaat odotukset. Molemmilla ratsuillani olin viime päivinä hypännyt kisoja harjoitellakseni. Foxy oli ollut vähän rennompi kuin aikaisemmin ja hypyt onnistuivat paremmin. Itse kuitenkin aloin hermostua kiihtyvästä vauhdista ja ruuna oli alkanut nousta pystyyn. Takun kanssa taas meni paljon paremmin. Ekalla hyppykerralla Takku tuntui olevan vähän epävarma hypätessä erikoisten väristen puomien vuoksi. Nyt toisella kerralla se oli kuitenkin hypännyt rohkeasti kaiken mitä eteen laittoi, joten se aikaisempi voitaisiin laittaa alkujännityksen piikkiin, kun poni ei ennen ollut kunnollisia esteitä hypännyt. Nousin ajatuksissani ja siirryin meikkauspöydän eteen. Meikkasin kevyesti ja vetaisin hiukseni siistille ponnarille. Sen jälkeen söin, puin kisavaatteet ja niiden päälle suojaavan tuulipuvun. Viestittelin kyytiä odotellessani Violan kanssa, joka oli lupautunut kisahoitajakseni. En nimittäin selviäisi mitenkään itse kahden hevosen laittamisesta. Muutenkin halusin keskittyä rataan ja ratsastukseen, vaikka me pelkästään ristikkoluokka mentäskin.

Saavuimme Violan kanssa tallille Mikon kyydillä. Matkan aikana kävimme läpi kaverini työtehtävät ja aikataulut. Topi oli tullut samassa kyydissä, eikä tällä ollut mitään huolenhäivää kisapäivästä. 
"Mitä te nyt siitä stressaatte?" Topi oli huokaissut ja laitellut vaan rennosti snäppiä tyttöystävänsä kanssa.
Autosta tultuamme jatkoimme talliin hakemaan riimunnarut. Viola lähtisi hakemaan Foxyn ja laittaisi sen valmiiksi, sillä ruuna oli paljon Takkua helpompi käsitellä. Itse keskittyisin taas Takun siistimiseen kisapäivää varten. Erkanimme tarhoille mentäessämme eri suuntiin. Kisajännityskin vähän laimeni, kun sai tekemistä. Takku tarhasi rentona muiden hevoskaveriensa kanssa pihatossa, kun lähdin metsästämään sitä hyppysiini.
"No hei kamu", tervehdin ponia hymyillen.
Takku antoi pukea riimun päälleen nätisti. Napsautin riimunnarun klipsin päitsien solkeen ja tartuin sitten riimunnaruun lähteäkseni sen kanssa siirtotallille pois.
"Toivottavasti tää nyt menee tänään hyvin", toivoin kävelyttäessäni ponia perässäni.
Siirtotalliin matka taittui nopsasti. Tallin käytävällä oli hiljaista, joten sain laitella Takkua ihan rauhasssa. Aikaakin oli tunteroisen verran ennen verryttelyä. Harjasin ensin koko ponin karvan läpi pikaisesti. Mutaisiin jalkoihin käytin enemmän aikaa. 
"Ihana ku sä oot taas seisonu siellä mudassa", huokaisin.
Takunkin karva oli alkanut syksyn myötä vähän paksuuntumaan, joten mutapahkurat olivat oikein ihanasti kiinnittyneet karvaan. Parin hikipisaran jälkeen mudat saatiin puhtaaksi. Siirryin nostamaan Takun koivet ja puhdistamaan kaviot koukulla.

Suunnilleen 20 minuuttia harjailtuani ponia, letitin sen harjaan ja häntään letit. Harjaan taiteilin kaksoisranskanletin, paksun harjan vuoksi ja häntään koko matkalle kalanruotoletin. Otsaharjaa yrittäessäni leittää, Takku vain koetti näykkiä minua kiukkuisena.
"Lopeta!" 
Poni piti korviaan luimussa aina alkaessani letittää, joten luovutin ja päätin peittää otsaharjan päähän tulevalla korvahupulla. Hain laahustaen varusteet satulahuoneesta ja aloin satuloimaan Takkua. Ruuna oli jo vaihtanut kiukkuvaihteelle ja se jatkui satulan laitossakin. Karvaiset jalat vaan steppailivat hermostuneena ympäriinsä.
"Noh noh. Se on vaa satula", rauhoittelin ja laskin sen varovasti ponipojan selkään. 
Takku yritti potkaista minua kiukuissaan. Suutuin sille uhkausyrityksestä ja huidoin sen pois reviiriltäni. Poni näytti ärsyyntyneeltä, muttei ainakaan jatkanut uhkailujaan. Hetken seisahduimme paikoillemme molemmat vihastuneina. Rauhoittelin itseäni laskemalla kymmeneen. Että kiukkunen olento voi saada itsensäkin vihastumaan!
"No niin. Sori, mut sä et saa potkia mua. Nyt mä jatkan tän satulan laittoa ja sä seisot ihan rauhassa just siinä. Noin, mä nappaan tän satulavyön täältä puolelta. Näin. Hyvä poika. Sit mä vaan kirraan sen ekaan reikään. Älä laita korvia luimuun, ei tää satu."
Kiristin vyön reikä reiältä hitaasti. Saatuani sen melkein viimeiseen reikään, hengähdin helpotuksesta.
"Hyvinhän se meni."
Mittasin jalustimet jo valmiiksi estejalkkareiksi sopiviksi ja siirryin pukemaan suitsia päälle.

Valmistuttuamme palasin Foxyn luo ja Viola tuli kävelyttämään Takkua tallipihalla. Ensin mulla olisi ristikoiden hyppäminen Foxylla. Kävelyttelin sitä maastakäsin tallin pihalla ja juttelin sille rauhoittaakseni omaa kisajännitystäni. Viola oli tehnyt kirjavaan harjaan siistit sykeröt. Paikalle oli tullut jälleen enemmän porukkaa ja tuttu kihelmöinti vatsassani kertoi tulevasta koitoksesta. Toivoin ihan jo oman henkenikin puolesta ettei ruuna keksisi keulia, vaan menisi sinne minne sen ohjaisi. Meinasin jo vähän katuakin kisoihin osallistumista. 
"Se on kuitenkin vaan ristikkoluokka", naurahti seuraani liittynyt Joonas, joka oli tullut kisoja seuraamaan.
"Hyvä sun sanoo kun et oo ratsastanu, etkä varsinkaan hypänny Foxylla esteitä.
"Hyvin se menee", tuo kannusti ja katosi sitten väkijoukkoon.
"Ristikkoluokan osallistujat voivat tulla nyt tutustumaan rataan", kovaäänisistä kuulutettiin.
Likellä Takkua kävelyttänyt Viola tuli luokseni pitämään Foxya rataan tutustumisen aikana.
"Kiitti", huikkasin ja lähdin harppomaan estekentälle.
Porukkaa oli kerääntynyt kentän ympärille tuoleineen ja näin katsomossa äitini ja pikkusiskoni Veelan. Heilautin heille kättä pikaisesti. Jatkoin muiden mukana kentälle, missä  osa ratsastajista jo kiersi rataa. Mulle lykättiin esteradan hahmotelma käteen ja sen avulla aloin suunnitelmaan radan ratsastusta. Vaikka se olikin vain ristikkoluokka, mun piti olla tarkkana kolmannella esteellä, jonka puomit olivat pilkulliset. Kiersin rataa este esteeltä opetellen rataa. Oltuani suunnilleen varma muistamisestani palasin takaisin hevosia pitelevän Violan luo. Hän ojensi minulle Foxyn ohjat ja toivotti onnea kisaan. Hymyillen hieman lähdin ruunan kanssa verryttelyyn alakentälle.

Kiersin pari kierrosta käynnissä verryttelyn alkuun. Olimme samassa verkassa vaelluksella tutustumaani Veeraan ja toivotinkin tälle onnea ohi ratsastaessani. Olin kertonut vaelluksella Foxyn estekäyttäytymisestä ja Veera naurahtikin mulle samalla että toivoi mun pysyvän selässä. Vaikka se olikin vain heitto, ei se ainakaan helpottanut vatsassa möykkynä painavaa pelkoani.
"Aletaas ravailla", mumisin itsekseni ja napautin pohkeilla ruunan raville.
Annoin Foxyn pitää pitkät ohjansa ravaillessa. Uraa pitkin kevennellessäni pohdin vielä mielessäni rataa. Ainakin musta tuntu että radan muistaminen oli hallussa.
"Kannattaa alkaa kohta tulemaan verkkaesteitä", muistutti mut ajatuksista herättävä Veera.
"Ai joo", lausahdin ja pyysin laukkaa hevoselta.
Keräsin ohjat paremmin tuntumalle ja laukkasin tarkkaa ympyrää. Ympyrältä käänsin hevon varovasti verkkaesteelle. Foxy lähestyi estettä innostuneena korvat hörössä.
"Noh noh noh", tuhisin itsekseni.
Laskin laukka-askeleita esteelle. Ponkaisu lähti nopeasti, myötäsin huolellisesti ja pian olimmekin esteen takana. Foxy ei oikeastaan edes liiemmin kiihtynyt.
"HYVÄ!" kehaisin tyytyväisenä ja jatkoin uudelle laukkaympyrälle.
Pyrin pitämään laukan hallittuna eri tehtävillä ja tulin verkkaesteen vielä muutaman kerran. 

Oma vuoroni oli Veeran jälkeen. Olin vielä tämänkin ratsastuksen aikana selästä käsin kerrannut rataa. Sitä en todellakaan tänään unohtaisi! Pian tyytyväinen ruskeahiuksinen ratsasti radalta ja oli oma vuoroni siirtyä kentälle. Kiersin jännittäen yhden kierroksen käynnissä. Foxy pärskähteli rentona. Meille annettiin lupa lähteä ja nostin laukan seuraavassa hetkesä. Ruunan laukka tuntui hallitulle ja ohjasin keveästi ensimmäiselle esteelle, johon oli pitkä tie. Sen aikana Foxy kerkesi iskeä silmänsä esteeseen ja imeä sille oikein kunnolla. Jarrutteluni oli turhaa, joten annoin sen vain mennä. Nielaisin hermostuneena.
"1, 2, 3, 4..." laskin hypyn lähtiessä ylöspäin. 
Pääsin hyvin mukaan hyppyyn ja laskeuduimme pian toiselle puolelle. Hengitin syvään ja jatkoin laukan hallitsemista. Foxy painoi taas ohjalle esteen lähestyessä, mutta sekin meni onneksi hyvin. Käänsin laskeutuessa tiukasti oikealle. Ratsastin pilkukkaalle esteelle reippaasti kannustaen. Ruuna ei epäröinyt hetkeäkään vaan loikkasi esteen. Kasvoillani käväisi pieni hymy ohjatessani sarjalle. Täähän oli oikeestaan kääntymässä mukavaksi! Sarja jatkui hyvässä tahdissa ja sen jälkeen ratsastinkin viimeiselle esteelle. Ruuna pärskähti innoissaan ja heitti äkkiarvaamatta pienen ilopukin. Horjahdin hieman yllätyksen tullessa, mutta ymmärsin sen kuitenkin ihan hyväntahtoiseksi ilakoinniksi. Viimeisen ristikon yli lennähdimme suurella kaarella.
"Hieno poika", kehuin tyytyväisenä matkan jatkuessa uralle.
Hiljentelin vauhtia ruunan omaan tahtiin ja pian lähdimmekin radalta hymy suupielessä.

Radan jälkeen sain useita onnitteluja. Tässä vaiheessa sijoittuminen oli toissijaista. Seuratessani parin ihmisen ratsastusta ennen Takun verkkaa, ymmärsimme kuitenkin kisaavamme melko kovia ratsukkoja vastaan. Vaikka tuntui että löysimme äsken yhteisen sävelen esteillä, taitaisimme me tipahtaa sijoilta hetkessä. 
"Seuraavaksi verryttelyyn Merida Kajankoski hevosellaan Be Mine ja Salome Takaniitty ratsullaan Klark's Diúltach."
Kuulutuksen kuullessani nappasin ohjat Violalta, jonka pyysin mennä jaloittelemaan kirjavaa ruunaani estekentän laitamille. Takku jarrutteli hieman taluttelumatkalla alakentälle.
"Tuus nyt vaan. Pääset hyppäämään", lupasin ja vetäisin ponia perääni.
Takaani Peukkua perässään taluttava Merida matkasi kohti alakenttää. Takku suostui paremmin menemään kentälle, kun seurasimme kaksikkoa. 

Verkassa ratsastelin Takulla suuria ympyröitä pyrkien saamaan sen keskittymisen. Kentällä verkkaava Peukku kuitenkin sai ponin aika ajoin kiihtymään. Sillä kun Merida ohjasi hevosen esteelle, olisi Takku halunnut seurata perässä.
"Äsh. Mekin hypätään kohta", toistelin Takulle ja jatkoin vielä keskittymisen metsästämistä volteilla.
Pyörittyäni tarpeeksi jatkoin uralla suoraan temmonmuutoksia. Nostin laukan useamman kerran, ennen kuin ohjasin odottelevan Takun verkkaesteelle. Noin 40-senttinen verkkaeste ylittyi hujauksessa laukan seassa. Takku tuntui oikein vaativan lisää hyppäämistä, joten ohjasin ekalta verkkaesteeltä suoraan toiselle, joka oli lävistäjällä. Ruuna tuntui vastaanottavaiselta ja kevyeltä suusta. Epähuomiossa ohjasin Takun vähän vinoon pystylle ja näin toinen verkkaeste tulikin oman huolimattomuuteni takia alas. Joku tuli nostamaan puomin takaisin ja hyppäsin kyseisen esteen vielä kertaalleen puhtaasti.

Oma vuoromme koitti radalla pian. Lähtöluvan saatuamme nostin laukan. Se kuitenkin osoittautui vääräksi, joten kulmassa tein pikaisen laukavaihdon. Ohjasin ensimmäiselle esteelle levollisin mielin. Ponin koivet tallasivat tannerta tasaiseen tahtiin ja ensimmäinen ristikko ylittyi hienosti. Suunnittelin tokalle esteelle tiukan tien ja se toteutuikin. Oli kätevä kun pientä ponia oli niin helppo ohjailla minne mieli teki. Seuraavia pilkullisia puomeja Takku meinasi jäädä vähän kyttäämään, mutta painoin pohkeet napakasti sen kylkiin ja lennähdimme korkeammalta ristikon yli. Sen jätettyä taaksemme, kohdistin katseeni sarjaan. Sarjan A-osa lähti isommalla hypyllä, joten B-osalle väli aiheutti pientä jalkojen järjestelyä. Setvimme ongelman kuitenkin yhdessä.
"Enää vika", virkoin ja opastin Takun jatkamaan vielä vikalle esteelle.
Tunsin kuinka poni alkoi jo hieman hengästyä radan ratsastuksesta, mutta kiihdytti viimeisellekkin esteelle silti kiitettävästi. Pomppu lähti tutulla kaarella. Radan ratsastettuamme Takku suostui siirtymään oma-aloitteisesti käyntiin. Iloisena päästin irti ohjasta ja halasin ruunaa selästä käsin.
"Ootsä vaan niin hieno ponski."

Monille yllätyksenä, kuten myös mulle oltiin tiukempien teiden ansiosta saatu sama aika kuin Peukulla ja Meridalla! Se tarkoitti siis uusintaa, jotta voittaja saataisiin ratkaistua. Kävelytin Takkua heidän suorituksensa ajan kentän laitamilla. En tiedä jaksaisiko se tehdä enää yhtä nopeaa rataa, joten pohdin mielessäni säästäisinkö sen liiemmältä rasitukselta ja ratsastaisin radan suosiolla hiljempaa. Topikin kävi mulle nauramassa että miten mä Takulla meninkään melko nopean radan.
"Saa nähä voitatteko Meridaa ja Peukkua", veljeni ähähti ja siirtyi sitten katsomon joukkoon.
Merrun ja Peukun hyvin menneen radan jälkeen siirryin takaisin estekentälle Takun kanssa. Poni oli hieman vastahakoinen ja varmaan ihmetteli miksi se tänne uudestaan tuotiin hyppäämään. Laskin jalkkarit ja nousin selkään. Kävelin jälleen kierroksen lähtölupaa odotellessa. Sen saatuamme pyysin Takkua nostamaan laukan. Tie ensimmäiselle esteelle oli tiukka ja hyppy ylittyi tuosta vain. Jatkoin laukkaa seuraavalle ja poni tuntui hieman jopa kuumuvan. Se kiihdytti viimeiset askeleet esteelle ja leiskautti matalan ristikon yli liioitellun korkealta. Se taisi vähän elvistellä.
"Ei sun ihan noin korkeelta tarviis", hymähdin itsekseni ja jatkoin pilkkuesteelle.
Pilkkueste meni jälleen pienen kannustuksen siivittämänä hyvin. Pilkkuesteen jälkeen Takku kuitenkin siirtyi raviin ja laukannosto kesken radan hidasti hieman radan ratsastusta. Jatkoimme sarjalle. Sarjan A-osalla meillä tipahti jo puomi, joten voittomahdollisuudet menivät siihen. Hienoisesti pettyneenä jatkoin radan loppuun. Vasta radan jälkeen muistin ettei mulla ollut mitään syytä pettyä. Näähän oli Takun ensimmäiset kisat ja se oli hypänny toiseksi!
"Huippu poni", kehuin ja rapsutin ruunaan harjantyvestä.

Ylpeänä ratsastin kunniakierrokselle kahden muun ratsukon kanssa. Oli jotenkin hienoa tulla toiseksi, vaikka se nyt olikin vain ristikkoluokka. Kunniakierros laukoilla huononkunnon johdosta Takku kyllä pyrki väliin hidastamaan raviin, mutta kunniakierroshan sekin oli. Takku sai sinisen ruusukkeen suitsiinsa. Hieman nolona pyytelin anteeksi, kun poni yritti purra toimitsijaa, joka ruusuketta tuli laittamaan.
"Se nyt on vielä vähän tämmönen", sovittelin ja taputin sittemmin ylpeänä ponia.
Ratsastuksen jälkeen laskeuduin selästä ja löysäsin hetimmiten mahavyötä. Nostin jalkkarit ylös häiritsemästä ja talutin ponin vieressäni Violan luo. Kaverini onnitteli mua ja olin itsekin iloinen. Kisapäivä oli hyvin onnistunut ja olin tyytyväinen sekä Foxyn että Takun ratoihin. Tästä olisi suunta vain ylöspäin. ❤


(2 kuvaa tulossa.)

// Teillä meni todella hyvin sekä takun että foxyn kanssa, joka oli jopa suhteellisen rauhallinen ja jokseenkin kuulolla, ehkä se tiesi milloin tuli käyttäytyä ja kisathan oli juuri sellainen tilaisuus. Ei yhtään huonosti. Ja takun ekat kisat ja se käyttäytyi kuin mikäkin malliponi! Wou, eikä se juurikaan säikkynyt kaijuttimista lähtevää ääntä eikä kummastellut suurta yleisömäärää, mitä nyt alkuverkassa intoili. Pikkuvikoja toimitsijan syömisyritys, joka meni puihin takkuparka ei saanut edes hyvän suorituksen jälkeen kiukkuilla muille. Alkoi huomata ekan radan jälkeen, että se väsyi mutta jostain innostuksen ja laiskuuden väliltä se löysi puhtia uusintarataan, ehkä se vaan tykkää hypätä. Kiva kun viola tuli sua auttamaan niin sait kaiken sujumaan suht jouhevasti ja kiireittä. On ne apukädet vaan super! 19v€ -Iida

[Salome]

Tässä vielä ne kaksikon kisakuvat



Hieno ponny!

[Salome]

Tiistain ratsastelut

4.10.2016

Tultiin Topin kanssa molemmat tallille Mikon kyydillä. Topin skoba oli taas hajalla, eikä sitä ollut enää järkeä ruveta korjaamaan. Kohtahan me täytettäs molemmat vuosia, kunnioitettavat 18-vuotta ja sitten ajettas autokortit.
"Noni mä tulen sitten kaheksan maissa takaisin", Isäpuoleni ilmoitti hypätessämme ulos ajoneuvosta.
Lähdimme Topin kanssa käppäilemään tallille päin ja se oli tavallista hiljaisempi. En yhtään ihmetellyt että sitä mietitytti uusi mahdollinen ylläpitohevonen. Tänään se kumminkin pääsis sitä kokeilee.
"Jännittääkö ees?"
"Täh ai mikä?" Topi kysäisi kulmaansa kohottaen.
"Ilmeisesti ei mikään", naurahdin ja kysäisin sitten harmittiko tätä Likan tunneille meno.
"No tietty sillee, mut en mä sille mitään voinu. Saa nähä onko se Iidan uus hepo millane. Jos se ei oo yhtää mun tyyline, nii oon mä miettiny et vaan hakisin jostain ylläpitoon. Eikö sieltäki mistä Foxy oli, Mirkku ja Marie Team jos se siis oli, niin nehän tarjos hevosia ylläpitoonki?"
"Joo kyl se Mirkku tais jotai semmosesta mainita."
Astuimme sisään tallin ovista ja Topi suuntasikin suoraan Iidalta kysymään hevosesta. Itse suuntasin Foxyn luo, joka oli karsinassaan. Otin sen pikaisesti käytävälle ja aloin laittamaan valmiiksi. Ruuna hörisi ja yritti maiskutella olkapäätäni.
"Noh noh, äläs nyt", nuhtelin ja työnsin kirjavan turvan kauemmas.
En halunnut että se oppi puremaan niin kuin Takku edellisessä kodissaan.

Varustin Foxya käytävällä jutellen samalla Miljalle, joka laittoi Almaa taaempana. Se oli oikeestaan ihan hyvä tyyppi, en vaan aikasemmin ollu kerenny siihen niin tutustuu. Sain siitä alkuun kuvan et se on semmonen vodkan kanssa pelleilevä teiniprinsessa ja olinkin totaalisen väärässä.
"Miksi sä oikeen aiot pukeutua siin Halloween pukukisassa?" Tiedustelin kiristäessäni satulavyötä.
Vyö ei meinannut mennä entiseen reikäänsä ja epäilin jo hevosen lihoneen.
"En mä oikeestaan tiiä. Varmaa batmanei", sinipää heitti vitsillä.
Hörähdin vähän kommentille ja suhahdin sitten Foxylle:
"Et kai sä oikeesti oo lihonu?"
Ähkin hetken vyön kanssa ja sain sen sitten vihdoin paikoilleen. Otin maahan laskemani suitset hyppysiini ja aloin pukemaan niitä ruunalle.
"Mikäs tei ajoitte olla", Milja vuorostaan kysyi.
"Inkkareita mä olin suunnitellu et me oltas. Maalaisin niit inkkarikuvioita ja sulkia kiinnittäisin. Ei mul oo mitää hirveen kunnianhimosta ja voittoo en ainakaan lähe tavottelee."
"Te ootte varmaan semijees inkkarit ku Foxyki on kirjava niinkö yleesä inkkarihepat", Milja totesi.
Kiinnittelin solkia suitsista ja kuuntelin Miljan tekevän samaa, tamman näpsimis yrityksistä ja Miljan kielloista päätellen. Hain vielä yhdistelmäpintelit satulahuoneesta ja lähdin kieputtamaan ne vielä jalkoihin. Tänään ois tarkotuksena vaan tehä semmone askellajien läpiratsastaminen.

Kentällä nousin nopeasti kyytille ja lähdin alkukäynneille. Heti alkuun Foxy tuntui etupainoiselta ja raskaalta ratsastaa. Avut meni perille viiveellä. Pari kierrosta löysin ohjin käyntiä ja Foxy oli valahtanut jo ihan etupainoiseksi. Aloin sitten kokoamaan pakkaa käsiini taivuttelujen yhteydessä, mutta ruuna oli edelleen hidas pohkeelle. Taivuttelut meni ihan hyvin ja ruuna oli letkeä taipumaan. Muistin pitää ulko-ohjan käden tukemassa, ettei hepo pääsisi liian linkkuun. Tauvuteltuani molempiin suuntiin palasin takaisin uralle ja pyysin ravia. Foxy lähti melko laiskanpulskeasti liikkeelle.
"Liikkuus jo", hoputin ja näppäsin raippaa pohkeen tukena.
Se sai ruunaan vauhtia, kun en mä sitä usein raipan kanssa joudu pyytään. Tämäkin toimi taas vain hetkellisesti, kuten raippa yleensä. Pidin kuitenkin pohkeella työskentelyn erittäin aktiivisena. Pitkillä urilla ravi sujui jo tasapainoisemmin, ilman ohjalle painamista.

Työstettyäni ravia riittämiin volteilla ja kiemuraurilla, otin laukat. Laukannosto lähti viiveellä. Laukatessa Foxy kuitenkin syttyi ja alkoi laukkaamaan mukavaa vauhtia. Pääsinkin väliin kehumana sitä. Vaihdoin suunnan ja otin siihenkin suuntaan laukan. Foxy oli jo juonessa mukana ja lähti kuolainta suussaan pyöritellen laukkaan. Pyysin sitä pohkeella eteen ja kokosin vähän ohjasta saaden sen laukkaamaan kootummin. Lävistäjän kautta vaihdoin suunnan ja ennen kuin ehdin antaa vaihtavia apuja, ruuna ennakoi ja vaihtoi laukan itse.
"Höpsis", naurahdin päätäni puistellen.
Jatkoimme laukkaamista vielä toiseen suuntaan kierroksen verran. Siirsin pärskivän hevosen raviin. Laukkojen jälkeen Foxy oli paljon miellyttävämpi ravissakin. Löysäsin ohjaa ja istuin tukevasti satulaan. Hölkkäilimme rennosti vielä loppuverkaksi ennen käyntiin siirtymistä.
"Hyvä, kiitos."
Vaikkei ratsastus ollutkaan hulppea ja siitä jäänyt fiilis oli mitätön, oli loppuun Foxy kuitenkin mennyt ihan hyväntuntuisesti.

Tein tosi pikaisen hevosen poislaittamisen vilkaistuani kelloa. Se ol jo kuusi ja Mikko tulisi hakemaan kahdeksalta. Takun laittaminen ei tunnetusti ollut helppoa, menisi siinä siis aikaa paljon. Vielä ratsastus ja mahdolliset tappelut päälle, laskelmoin mielessäni Foxyn pinteleitä pakettiin kääriesssäni. Kun olin saanut viimeisenkin pintelin käärittyä, vein ne paikoilleen. Mukaan nappasin tarhasuojat, jotka lykkäsin vielä hevosen jalkoihin.
"Noniin ja lähetääs", höpisin irrottaen samalla ketjut irti.
Suoristin narun kädessäni ja lähdin taluttamaan ruunaa perässäni tarhalle. Lykkäsin kopukan tarhaan hirnuvan Lakun seuraksi ja läksin takaisin tallille riimunnaru olkapäälläni.

Hain harvinaisen hyväntuulisen Takun matkaani pihatolta. Olin viime aikoina yrittänyt mennä mennyt sen kanssa useamman kerran rankemmin koulu- ja esteharjoituksia. Takku olikin mennyt kivasti pieniä ajoittaisia rodeokohtauksia lukuunottamatta. Poni oli etenkin esteillä väläytellyt hienoja loikkia. Koulussa se ei taas menny niin pahasti nokka pystyssä, vaan kulki pätkiä niskastaan asettuneena. Kyllä siitä vielä hieno poni tulisi! Rennommin mentiin viimeksi ennen kisoja, joten tänään päätin pitää rennon päivän ja mennä ilman satulaa. Odotin tosin jo pienoisella kauhulla tulevia pukkikohtauksia. Vierelläni siirtotallille päin kävelevä poniruuna yritti näpsiä mua käsistä.
"Äsh älä viitti. Olit äsken niin hyvältuulel", suhahdin ja ravistin narulla ruunan yrityksiä.
Takku ravisti päätään ja käveli sitten perässäni enemmän tai vähemmän kiinnostuneena.

Kierrettyäni koko karvapalleron läpi useamman harjan kera, siirryin suitsimaan. Kuolaimet meni pienellä suostuttelulla suuhun. Pujotin korvat läpi reiästä ja kiristelin remmejä. Puhelimeni tärisi taskussani ja mun oli pakko tsekata se. Luna laitto snäppiä. Se oli tullu just tallille. Suljin näytön ja tungin puhelimen taskuuni. Otin ponin irti käytävän ketjuista ja käänsin sen lähteäkseni ulos siirtotallista. Iidan talon laitamilla mua vastaan tulikin Luna.
"Moi", tervehdin blondia kaveriani.
Oli ihanaa et se tuli tänäänkin tallille. Olihan se mulle kuitenkin nykyään se jolle kerroin melkein kaiken.
"Sun pitäs olla tallilla useemmin!" Valitinkin heti perään.
Luna naurahti ja lupasi kyllä tulla ehtiessään. Kaverini tervehti Takkua, joka yritti näykkäistä.
"Soo soo. Sähän oot melkeen ku Acce."
"Nah kyl se on kivempi", väitin lähtiessämme samaa matkaa kävelemään alakentälle.
Jutustelimme niitä näitä kunnes erehdyin kysymään Lucaksesta jotain. Halusin vain niin tietää oliks niil jotain juttuu.
"Luca ainaki oli ihan kuses suhun."
"Emmä ny sanois ja ollaan tiäks kavereita."
"Ja miten niin oli?" Luna ihmetteli kumminkin.
Tulin vähän puhuneeksi ohi suuni.
"Ei mitenkää. Tai siis emmä tiiä onko Angelikal ja niil jotai vai luulinks mä vaan."
"Ai."
En oikein osannut tulkita Lunan reaktiota. Sitä oli välillä vaikee lukee.

Luna läksi Accen ja Kämpen luo ja mä menin Takun kanssa kentälle. Se seisoi nukkuneenruokouksena paikallaan selkäännousussa.
"Ainaki tää kävi vikkelästi", naurahdin kun istuin hetken päästä tukevasti ruunan selässä.
Takku lähti eteenpäin nopsasti kun pyysin sen liikkeelle. Pidin ohjastuntuman kevyenä ja rauhoitin käynnin hitaammaksi istunnalla. Pelkkä ohjasta nykiminen kun ei oikeasti auttanut yhtään mitään.

Alkukäynnit sujuivat sutjakkaasti ja aloin ottamaan väliin ravia. Takku lähti joka kerralla iloisesti raviin, kun taas hidastus käyntiin tuli vähän viiveellä. Otin muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia ja Takku suoriutui niistä ihan hyvin. Pyysin siltä vielä parit siistit voltit ja olikin "revittelyjen" aika. Pitkän sivun alussa nostin laukan ja annoin sen kiitää aina muutaman askeleen ajan lujempaa. Lyhyellä sivulla otin sen taas kiinni ja ratsastin rauhallisempaa. Olin joskus tehnyt Foxyn kanssa ihan samaa harjoitusta. Takku kuitenkin oli asian kanssa aivan eri maata ja sitä rupesi hidasteleminen sapettamaan. Lyhyessä päädyssä ruuna vetäs pään koipien väliin ja rupes pukittelemaan. Tarrasin harjaan ja kuin ihmeenkaupalla pysyin kyydissä. Pyysin pohkeella eteen ja sain ohjatkin napattua itselleni. Pitelin nyt päätä ylempänä, jottei äskeisen kaltaista enää tapahtuisi. Jatkoin harjoitusta ja joka kerralla Takku luimisteli kun siirsin sen käyntiin.
"Höpö ei tommosii", toruin ja jatkoin harjoitusta vielä.
Kun laukka hidastui lyhyillä sivuilla nopeammalla reaktiolla, jätin asian siihen ja vetäsin kierroksen päännollaamis laukkaa. Takku lähti eteenpäin reippaassa tahdissa eikä olisi mieluusti ollenkaan hidastanut.



Ratsastuksen jälkeen laittelin Takkua pois siirtotallissa. Harjailin hurjastelijan huolella ja tarkastin jalat. Ne olivat hyvässä kunnossa ja olin pistänyt merkille niiden olevan oikein hyvärakenteiset ponin koiviksi. Siinä turhia harjaillessa ja ponille lörpötellessä unohdin ajankulun tyystin. Ulkona alkoi jo kovasti hämärtää, mutta en huomannut sitä valoisassa tallissa. Siirtotallille lennähtävä Topi sai muhun kuitenkin kiirettä.
"Isä on jo parkkipaikalla. Mite sä et muistanu?" Veljeni tuhahti silmiään pyöritellen.
Mulkaisin tätä äkäisesti ja lähdin rahtaamaan Takkua pihatolle. Se hidasteli matkalla kiitettävästi ja Topi kerkesi mennä autolle ja tulla takaisin valittamaankin sillä välillä. Saatuani ponin pihattoon ja annettuani sille lähtöhalin, olin valmis spurttaamaan autolle. Mikko oli mulle hiton vihanen, koska se myöhästy jostain iltakokouksesta tän takii. Topi taas naljaili mulle ja mun ois tehny mieli ampuu ne molemmat. Koska really nigga ei tarttee mulle valittaa..
"Joo sori en mä enää kiusaa", henkäs Topi sitten sovun merkiksi huomattuaan mulkoiluni.
Kysyin miten sen hevosen kans oli sujunu ja veljeni näytti vähän epäröivän.
"Jippuhan oli tosi hieno ikäsekseen, mut en tiiä onko se ihan mua varten. Vähä häslä ja omapäinen. Enemmän piti korjailla sen virheitä, mut kai mä vaan oon tottunu Likkaan, joka on vähän automaatimpi. Sitä paitsi se nakkas mut kerran selästäänki", Topi virnisti.
"Niin, no mut aattelitsä sit ottaa sen ylläpitoon?"
"En mä usko et otan. Sitä paitsi soitin iha äske sinne paikkaan mistä Foxy haettiin ja ne tarjoski mulle pariaki hevosta ylläpitoon. Siel oli yks hiton hieno kuus vuotias. Aattelin et kokeilisin sitä."
"Harmi ettei Jippu ollu sit sulle", harmittelin ja lisäsin:
"Mut ei sitä ois ollu järkee ottaa jos kerran on liian sähläri sun makuun. Toisaalta nuoret on kyl usein semmosii et tiedä sitte tosta sun toisestakaan kuusvuotiaasta.."
"No mut voi se olla eri asia. Emmä oo Jipunkaa suhteen mitään päättäny. Kattoo sitte."



// Tollanen perus askellajit läpi ratsastus on oikeesti ihan hyvä välillä kunnon tuuppimisen sijaan nii saa katsottua jos on jotain korjattavaa ja paneutua siihen sitten. Kumma kyllä että foxy oli niinkin pohkeen takana kun yleensähän se on suht reipas ja eteenpäinpyrkivä - tuskin laku on sitä saanu mitenkää väsytettyä vaikka ne otti päivällä parit spurtit tarhan päästä päähän, nuorikko alkaa pian olla yhtä nopea kuin foxy, voisit vaikka joku kerta lähteä lucan kaa maastoon pojilla! Yli söpö kuva takusta, se on sellanen lihava pullukka, joka häslääjäluonteensa ohella näyttää silmistään fiksulle elämää näheelle ponille, joka kuitenkin tietää miten revitellä - kuten sun ratsastaessa heittelemällä peräpäätä. Onneks sä oot suht harvoin siltä alas tullut toisaalta ei se nyt niin isoja hyppyjä pieneksi poniksi tee että korkealta tippuisi:D Mutta se alkaa tosiaan muistuttaa jo kunnon ponia eikä oo niin alakaulainenkaan ja alkaa saada lihaksia, sä oot tehny tosi hyvää työtä sen kanssa! 19v€ -IIda

[Salome]

Klippauksia ja karvapalloja

17.10/Maanantai

Saavuin tallille heti lukion jälkeen. Meidän piti tehdä essee hissasta, mutta olin vaan ottanu esseepaperin mukaan aikomuksenani tehdä se tallituvassa. Mikko lähti mielellään mua kuskaamaan, koska äidin joka maanantainen siivouspäivä sai itse kunkin kaikkoamaan omille teilleen. Topikin lähti samoihin aikoihin derbillään pihasta. Kului noin kymmenisen minuuttia ja olin saapunut Yläkokkoon.
"Jos viittisit tulla hakee sit seittemän maissa?" Pyysin isäpuoltani ja tämä nyökkäsi.
"Nyt taidan kuitenkin palata Minnan siivousjoukkoihin", hän vitsaili ja sulki oven.
Sanoin heipat ja käännyin kävelemään tallirakennukselle päin. Tunnit olivat jälleen pyörähtäneet viikon aluksi käyntiin kun tuntilaisia tuntui virtaavan ulos tuntsaripuolelta. Jippukin taitaisi pian päästä tunneille, aluks varmaan sennuille, ajattelin. Käppäilin suorinta tietä yksäripuolelle Foxyn karsinalle, minne olin pyytänyt sen viemään valmiiksi.
"Hei mussukkainen", naurahdin ja silittelin kirjavaa turvastaan.
Avasin karsinan oven ja pujahdin sisään. Rapsuttelin Foxya hetkisen karsinassa."
"Tänään susta tulee naku heppa", selitin sille.
Sanna oli taitoineen tulossa klippaamaan sen, heti kun olisi tuntinsa saanut pidettyä. Olin päätynyt kokoklippaukseen, vaikka varmasti saisikin sitten paljon loimitella. Eipähän kumminkaan olisi aina hirveää kuivattelua. Samalla pyytäisin Sannaa myös saksimaan ruunalle ratsuharjan, koska tämänhetkinen pitempi harja oli epämääräinen ja sotkuinen.

Olin ottanut Foxyn jo käytävälle, kun Sanna saapui paikalle klipperin kanssa. Hän valmisteli laitteen ja kysyi sitten vielä klippauksesta. Sanna uteli myös oliko Foxya klipattu aiemmin.
"No mä suunnittelin kokoklippausta, vaikka loimirumba tuleekin. Aletaan kuitenkin yhä enemmän harrastamaan hikitreeniä ja jatkuva kuivattelukaa ei oo niin mukavaa. Uskon et se on aikasemminkin klipattu eikä sillä pitäs olla ongelmaa klipperin kanssa. Ja pystysiks leikkaa sen harjankin ratsuharjaks ku se on pitkäks menny?" Pyysin naiselta.
"Voinhan minä. Hieman tuo kokoklippaus arveluttaa, mutta tarvittaessa sitten vähennät tarhausaikaakin. Ja muistat loimittaa."
"Muistan tietty."
"Hyvä", Sanna naurahti. "Voit mennä vaikka kahville, kyllä minä yksinkin pärjään."
Nyökkäsin ja läksin yksäripuolelta. Kipaisin hakemassa satulahuoneeseen jättämäni laukun, jossa esseeni olisi. Nyt olisi hyvä tilaisuus jättää aikaa sille.

Kertailin hissan esseetä varten kirjasta ja rustasin sitten esseen puolessa tunnissa loppuun saakka. Tallituvassa porukka vaihtui ja kuulin useiden 14-v tyttöjenkin puhuvan niistä Lucan bileistä. Ihmettelin, sillä hehän olivat kuitenkin suhteellisen nuoria.
"Luuletsä et noiki tulee sinne Lucalle?" Kuiskasin kysyvästi Joonakselta, joka istui viereisellä sohvalle.
"En mä vaan tiiä. Toivon et ei, mut saa nähä millai Luca ajattelee asian. Kato sehän on vähä niinku fresh meat", jätkä vitsaili.
"No hyi oot pedofiili. Ne on nii pienii", puuskahdin huvittuneena ja taittelin esseepaperin siistiksi neliöksi.
"Tuskin ees tietää mistää semmosist yhtää mitää", lisäsin tunkiessani paperia reppuuni.
Tiesinhän mä Joonaksen vaan vitsailevan mut silti.
"Vai voiks sä kuvitella vehtaavas sen ikäsen kaa?"
"Sakkoja, sakkoja", Joonas mutisi ja selasi puhelintaan.
Näin sen suupielessä pahaenteisen virneen.
"Joonas! Really jotku nollakakkoset? Vähemmästäki taitaa viisari värähtää", naurahdin ja läppäisin sitä kämmeselällä kevyesti poskelle.
"Heh, sun syytä ku johdattelit aiheeseen."
Pyörittelin päätäni hymähdellen ja nappasin puhelimeni esille. Rupesin vastailemaan Eerikalle, joka kyseli jotain hissan esseestä. Tallituvan ovi kävi ja Lucas asteli sisään.
"Moro Jonttu vippaas kymppi."
Luca hypähti tämän viereen sohvalle käsiojossa.
"Mitä varte?" Joonas vaati saada tietää kaivaessaan taskujaan.
"Röökiä haen", Luca virkkoi ja vastaanotti ojennetut rahat.
"Kiitti."
"Maksat sit takas."
"Hei se on vaan kymppi", Luca muistutti.
"Kröhm. Mieti niitä muitaki kymppejä."
"Nah, heippa."
"Vitun pummi", Joonas naurahti päätään pudistellen.

Palattuani yksäripuolelle Sanna oli juuri lopettelemassa harjan nyppimistä.
"Siinä olisi sievä poika", nainen naurahti ja kertoi sitten mitä homma kustansi.
Olin varannut rahaa takkini taskuun, joten kaivoin ne hetimmiten esille.
"Tässä."
"Selvä. Ainiin ja kyllä se hyvin käyttäytyi", Sanna hymyili ja käppäili sitten ohitseni.
Sillä alkaisi samantien seuraavat tuntien pidot. Astelin lähemmäs Foxya ja silittelin sen silkkistä karvaa.
"Naku hepo", hymähdin.
Pyörittelin sormieni välissä ratsuharjaa. Se oli nyt leikattu kämmenen mittaiseksi, kuten oppikirjassa. Jollain tapaa mä kuitenkin jäin kaipaamaan sen pitkää harjaa.
"No mut otetaas sut karsinaan niin pääsen siivoo."
Irrotin hevosen ketjuista ja vein sen ensimmäiseen karsinaan. Kävin hakemassa sille tukon heiniä, joita se sai jonkun aikaa pureskella. Otin kihvelin ja harjan ja rupesin puhdistamaan karvan peittämää lattiaa. Kavoidenkopse kuului etäämpää ja kuulin Merrun taluttavan Jemmua talliin. Se oli käynyt ilmeisesti harjoittelemassa kisoja varten.
"Hei oota mä otan nää äkkiä nii pääsette sit", lupasin.
"Juu."
Harjasin karvat pikapikaa puhtaaksi lattialta ja siirryin sitten sivummalle antaakseni kaksikolle tietä. Pistin kihvelin sivummalle ja tallustin kirjavan ruunani luo.
"Noni ja nyt taas käytävälle."
"Jemmu elä viitti hamuta."
Johdatin Foxyn takaisin etummaisiin ketjuihin ja rupesin harjailemaan sitä. Se oli nyt tottakai helppoa, kun karva oli extra lyhyttä. Lyhy harjakin pysyi siistinä ja oli nopeasti selvä. Heivasin harjan pakkiin ja vaihdoin kaviokoukkuun. Nojasin ruunaan nostaakseni kavion. Aloin rapsuttelemaan mutaa kavioista.
"Salome?" Kuulin Topin äänen takanani.
Puhdistin kavion loppuun. Laskin jalan maahan ja käännyin ympäri.
"Siinähän sä ootki. Haes tän satula ja suitset nii aletaa varustaa", käskytin veljeäni.
Vastalausetta Topi lähti satulahuoneeseen.
"Nii aikoko Topi osallistuu Foxylla kisoihin ku ilmotustaululla nii luki?" Merida kysäisi.
"Joo. Jos niillä sujuis nii mun puolesta se sais hypätä sillä enemmänki ettei jäis ruunan taidot näyttämättä. Mä nimittäin irtohypytinki Foxya yks päivä ja siis se loikkas keveesti 145. Et oikeesti vois olla rahkeita, mut mä ku oon enemmän kouluratsastaja..."
"Aa joo. Mäki meen Jemmulla vaa ristikon ja kuuskymppisen."
"No mut siit se lähtee", kannustin.

Kun Foxy oltiin saatu varustettua lähdin velipuoleni kanssa maneesille päin. Kello oli jo neljän paikkeilla eikä meidän onneksi tunnit ollu täällä. Kirjava ruuna tuntui ihanan rauhalliselta, kun nousin sen selkään alkukäynneille. Annoin pohjetta siirtyäkseni käynnissä uralle. Juoksevan martingaalin takia en voinut päästää ohjia älyttömän löysiksi, jottei hevonen kompuroisi niihin.
"Millasii esteitä mä teen?" Topi kysäs kun ratsastin sen ohi.
"Semmosii mitä haluut hypätä."
"No no shit. Meinasin et pelkääks se tyylii lainetta?"
"Aa no siis emmä tiedä. En oo pahemmin hyppiny Foxylla."
Kiersin uraa muutaman kierroksen rauhallisessa käynnissä. Topi alkoi kuitenkin olla valmis, joten jalkauduin ja autoin sen selkään.
"Tää oliki näin korkee", Topi kommentoi ja alkoi säätämään jalkkareita passeleiks.
"Muista sit et se on herkkis. Ettet riuhdo mun kultaa pilalle."
"Huokauss", Topi totesi esittäen haukottelevaa.
"No joo lähtekää vaan ravailee."
Siirryin hiljaksiin katsomon puolelle seuraamaan ratsastusta. Alkuun veljeni ravaili laajoja kaarroksia asetellen sitä vastavuoroisesti. Topi kehu et se taipuu hyvin.
"Joo se on vähä semmone mato taipumaan", hymähdin ja avasin puhelimen snäpätäkseni.
Kuvasin videolle Topin ratsastusta ja laitoin Violalle "se tunne ku veljes pöllii hevoses.

Alkuverkkojen jälkeen huokaisin helpotuksesta. Topilla ja Foxylla pelas yhteistyö hyvin eikä veli hätkähtäny lainkaan ruunan vauhdikkuutta laukassa. Tarpeeksi verkkailtuaan ratsukko tuli 40cm pystyn. Oli jännää seurata katsomosta miten Foxy liikkuu, kun yleensä mä oon ite ollu selässä. Topi ratsasti syvälle kulmaan ja käänsi sitten innokkaan hevosen esteelle. Foxy lähti tapansa mukaan syöksymään pienellekkin esteelle. Topi sai sitä kuitenkin malttamaan ja hyppy lähti tasaisella kaarella, mutta terävästi.
"Ei paha.." kommentoin itsekseni.
Este oli kuitenkin ollut mitättömän kokoinen. Topi kailottikin heti perään että tulis nyt kahta estettä peräjälkeen. Seurasin katseellani ratsukon liikkeitä radalla. Topi anto Foxyn sopivissa kohdin kiihdytellä ja malttoi sitten puolipidätteillä menon rauhallisemmaks hyppyyn. Ilmeisesti se tapa oli ruunalle hyvä, kun se useampaan kertaan leiskautti kahden noin puolen metrin korkuisen esteen.
"Mä tuun korottaa niit."

Olin seuraillut jonkin aikaa kun veljeni urheesti ylitti Foxyn kanssa ysikymppistä rataa. Foxy esitteli hyvää hyppytekniikkaansa. Vaikka Topin ratsastustyyli olikin railakas, oli sekin parantunut huomattavasti ratsastuksen saralla. Silloin alkuaikoinaan en tosiaan olis sitä Foxyn selkään päästäny, jos mulla se olis ollut. Oikeestaan musta oli siis ilo kattoo niitten menoa. Hieman kirpas tietenkin, kun olis ite ollut kiva olla selässä. Toistelin kuitenkin mielessäni olevani mielummin kouluratsastaja.
"Okei jos sä viel korotat ton metriin, niin mä hyppään sen näin viimeseks", Topi pyys ja ravaili uraa pitkin.
Nousin ylös ja laskeuduin katsomon portaat alas. Käpöttelin kentälle ja siirryin uran viereisen pystyn luokse. Nostin puomin kannattimeltaan. Irrotin kannattimen ja kiinnitin sen metrin kohdalle. Tein saman toiselle kannattimelle ja nostin puomin sitten kannattimilleen.
"Valmis", huudahdin ja palasin katsomoon.
Istumaan päästyäni otin nopeasti Snapchatin auki ja aloin kuvaamaan videota. Topi otti kirjavalla laukan ja ratsasti voltin. Sen jälestä veljeni käänsi suunnan metriselle esteelle. Foxy lähti jälleen korvat hörössä etenemään. Ponnistuspaikka lähti hyvästä kohtaan ja hyppy lähti hienolla kaarella. Video loppui alastuloon. Laitoin siihen jonkun filtterin ja lisäsin MyStoryyn.
"Sehän meni hyvin!"

Käveleskelin ruunalla loppukäyntejä maastakäsin, kun Topi oli lähtenyt Likkaa liikuttamaan. Oltiin sovittu siitä kisasta ja se kävi ilmottamassa ittensä ja Foxyn kuuskymppiseen. Tuntilaisia alkoi valua pian hevosineen sisään valtaamaan maneesin. Opettajankin tullessa paikalle, näin parhaaksi mennä kävelyttämään Foxya tallipihalle. Ruuna seurasi minua auliisti ja käveli leppeästi minne mielin. Taluttelin sitä hämärtyneessä illassa hetkisen. Kirjavan hengityksen alettua tasoittumaan, läksin tallia kohti. Hieraisin kämmenelläni ruunan ryntäitä, jotka olivat hionneet kiitettävästi. Mun oli aika päästä tallin lämpöön, jottei heppa vallan kylmettyis, naku kun oli.

"Foxyhan osottautu oikeen hyppääjäks", Topias naureskeli vieressäni, kun harjailin Foxya.
Hikiset varusteet olin vienyt jo kuivattelemaan. Kylmätkin jalassa olivat vaikuttaneet ja olin saanut riisua ne irti. Turkista hiki oli myöskin jo kuivumaan päin.
"No hyppääjä sen isä ainakin oli. Ja kisashan Foxyki ulkomailla 120-luokkia ja ponnua ois pitemmällekin", selitin siteeraten hevosen välittäjää Marieta.
"Sen kyll uskon, ku se keveesti tuntu loikkivan."
"Kyl se torstain irtohypytyksessäki hyppäs 145 enkä ois voinu uskoo", puuskahdin napatessani kaviokoukun hyppysiini.
"Kumpikoha se on enemmän? Este- vai kouluhevonen?"
"En oikeen tiiä. Liikettä kouluun ja intoo esteille. Valihe nyt siitä."
"That's true."
"Mulla ei vaan uskallus riitä sillon ku se heittäytyy hankalaks."
"Mm. Tiiäks mihin laitoin Likan kaviokoukun? Se katos äsken ku Esterin perseeseen."
Laskin puhdistamani kavion maahan ja katsahdin veljeäni.
"Niin? Emmä tiiä. Ja muuten sitä ei sanota noin", huokaisi viitaten äskeiseen.
"No se on mun oma sananlasku. Ihan järkevän kuulone omasta mielestä", Topi virnisti ja löysi sitten kaviokoukkunsa harjapakin alta.

Saatuani Foxyn valmiiksi, laitoin sille kevyen talliloimen selkään karsinaan. Kävin hakemassa sille heiniä ja hellittelin hetkisen karsinanovella.
"Hieno hepo."
"Hei pitäskö sun lähtee kohta Takkua liikuttamaan, vai aioitko tänään?" Kysäisi paikalle kerinnyt Iida.
"Ainiin joo totta. Olin mä ajatellu sen liikuttaa."
"Paljonko kello on?" Lisäsin ja avasin puhelimeni.
17:55. Jos kiirettä pitäisin, niin kerkeisin vielä sen karvapalleronkin liikuttaa. Hyvästelin ruunani ja jumituin sitten heti juttelemaan Iidan kanssa Topin ja Foxyn tänpäiväsestä ratsastuksesta.
"Onko Topi muutem kertonut että mä Sidiä sille tarjosin ens keväälle?"
"Ei oo. Mut vähä kiva", hymyilin.
"Hei mutta nyt hopi hopi Takkua ratsastaan", Iida kuitenkin hoputti hymy kasvoillaan.
Käännähdin naurahtaen ympäri läksien kohti pihattoa.

Ruskea karvapallero käyskenteli tarhassa muiden karvakasojen kanssa. Lähestyin palleria riimun kanssa ja se oli kahden vaiheilla lähtisikö karkuteille. Päättäessään kuitenkin jäädä, siirryin pujottamaan riimua sen päähän.
"Mitäs sä tänään tykkäisit tehä?" Utelin ja pohdin josko me vaikka maastakäsiteltäisiin.
Obivious, ettei Takku vastannut. Se lähti kuitenki pienistä vastahangoitteluista huolimatta seuraani. Tallustin ulos pihaton portista, josta poni olisi mielellään vetänyt mut peräässään katoksen heinäpaalille.
"Ei ei ei", kielsin ja nykäisin takaisinpäin riimua.
Takku veti korvat luimuun ja näpsi ilmaa. Torui sitä edelleen ja pyysin sitten kävelemään. Poni oli poni ja länttäs kavionsa niille sijoilleen.
"Oikeesti? Nyt tuut."
Sain hetkisen suostutella sitä, kunnes keksin rapistella taskujani. Se sai Takun tarkkaavaiseksi ja laskemaan painon keveämmin eteenpäin. Jatkoin rapistelua ja tilaisuuden tullen sain sen käpöttelemään perääni.

Suuntasimme sen kummempia harjauksia tekemättä tyhjälle alakentälle tekemään maastakäsittely harjoitusta. Annoin Takun olla sen aikaa vapaan, että rakensin meille erilaisia tehtäväosioita. Raahasin rapisevan pressun kentälle ja tuin sen autonrenkailla. Nappasin sateenvarjon esille, tein muutamia erikoisia esteitä ja pari kavalettia. Eiköhän me näillä päästäisi alkuun.
"Takkuu! Poikaa! Tuu tännee!" Huhuilin poninpallerolle.
Se yritti hamuta pakkasten jäädyttämiä ruohoja kentän reunasta, joten jouduin ottamaan sen riimuun. Aloitin ihan tavallisella taluttamisella riimussa. Jos poni yritti jarrutella, koskin toisessa kädessäni olevalla juoksuturaipalla sen takajalkoja. Tämä sai ponille mielikuvan että sitä "ajettiin eteenpäin", jolloin se lähti liikkeelle. Tein oma-aloitteisiakin pysähdyksiä ja peruutuksia. Peruuttaessa Takku vähän luimisteli, eikä olisi halunnut ottaa pakkia.
"Ja taakse", käskin jälleen peruuttaessani.
Työnsin sitä ryntäiden keskipisteestä merkiksi saaden haluttua tulosta.
"Hyvä poika."
Lähdin jälleen liikkeelle lieka pitkänä. Takku tuntui jo tottuvan seuraamiseen, joten seuraavassa pysähdyksessä otin narun irti. Ihan kuin se ei olisi mitään huomannutkaan, vaan jatkoi seuraamista koiran lailla. Väliin sain sitä kyllä toppuutella, kun matka meinas tyssätä jäisille ruohotupsuille.

Perus pysähdy peruutusten onnistuttua hyväksyttävästi, rupesin tulemaan pressun yli. Se oli Takusta kuitenkin sen verran kamala, että riimu piti laittaa kiinni. Ennen pressua se seisahtui jännittyneenä ja laski päänsä haistellakseen "vihreää kummajaista."
"Ei se oo vaarallinen."
Pidin liean pitempänä. Kehotin sitä maiskautuksella kanssani rapisevalle pressulle. Varovasti ruunapoika harppasi hirvityksen päälle. Säpsähtihän se tietenkin siitä pääsevää rapinaa.
"Rauhassa Takku. Ei hätää", juttelin sille.
Takku veti narua haistellakseen jälleen ja sai sitten päähänsä alkamaan kuopia pressua. Kahina lävi, mutta Takkua ei enää haitannutkaan. Ehkä se oli siitä kivaa?
"Höpö poika", naurahdin ja kannustin sen sitten ylittämään koko pressun.

Kokeilin onnistuneesti ravia sekä laukkaa narun päässä ja Takku tuntui viihtyvän. Loikkasin sen kanssa tasajalkaa erikoisesteitä, kuten vaikkapa rivvissä seisovia keiloja. Poniruuna tuntui nauttivan erilaisesta tekemisestä ja yritti itse kääntyä pressullekkin. Ilmeisesti se oli hetken järkytyksestä toivuttuaan, innoissaan uudesta lelusta.
"Pitää varmaan kohta laittaa pihattoon pressu leluksi", vitsailin ja rapsuttelin pärskivää Takkua. Katsahdin muistaessani kelloa huomaten sen näyttävän jo puolta seitsemää.
"Voisinkohan...?" Pohdin hieman hullu ajatus mielessäni.
Takku kun seisoi niin rauhassa paikallaan ja mulla oli kypärä. Ja ja ja... Henkäisin rohkaistuneena ja kampesin ihmettelevän ponin selkään ilman varusteita. Kietaisin riimunnarun toisen pään päitsien toiselle puolen ja seisoin sitten paikallani. Takku tuntui ihmettelevän miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Hymyilin itsekseni ja rapsuttelin poniruunaa kasvaneen talvikarvan seasta.
"Ihmetteletkös sää vähän?"
Annoin Taku tovin seisoskella ja maiskautin sitten kuuluvasti. Ruuna läksi hidastempoiseen käyntiin ja käänsin sen uralle. Oli ihanan rentouttavaa ja samaan aikaan kutkuttavaa ratsastaa käyntiä kenttää ympäri ilman kunnon varusteita. Olo oli jotenkin vapaa.
"Mitä jos ylitettäs pressu?" Ehdotin ja käänsin riimunnarusta pressun luo.
Takku lähestyi sitä korvat hörössä ja alkoi jälleen kuopimaan rapisevaa kapistusta.
"Yli nyt!" Kannustin ja painoin pohkeet varovasti kylkiin.
Karvaponi nytkähti käyntiin ja tallusti rapisevan pressun yli.
"Hiieeno poika", kehuin ja pyysin sen taas seisahtumaan.
Jalkauduin hetkessä ja ojensin taskustani nahistuneen porkkanapalan hamuttavaksi.

Jätin Takun pihattoon kavereidensa kanssa lähtöhalien saattelemana. Se oli kyllä niin rakastettava poninpallero oikkuineen päivineen. Ymmärsin kyllä täysin miltä Miljasta tunti, ku olin kuullu et se haikaili puokkien perään, muttei raaskinut luopua Almasta. Noihin poneihin ei vaan voi olla ihastumatta. Takkukin täytti erittäin hyvin mun aikaisemmin vatvoneen ponikuumeen. Vielä hauskempaa oli se että se oli mulle projektiheppa. Saisin viedä sitä eteenpäin omin päin, tai no tietty Iidan avustuksella mutta kuitenkin. Olin nyt senkin kanssa osallistunut ristikkoluokkaan ihan vain kokemuksen kartuttamiseks. Parilla hyppykerralla oltiin hurjia Takun kanssa ja ylitettiin seitenkymppinen. Poni oli ihan elementissään esteillä ja niin super monipuolinen ja hauska ratsastaa. <3



// Sanna kertoikin klippaavansa foxyn niin vaihettii yks tunti päittäin nii se ehti ruunan pistää nakuks. Nyt tosiaan alkaa sitten loimirumba ettei parka vilustu mutta mä oon kyllä sitä mieltä että klippauksessa on enemmän hyviä puolia kuin huonoja. Topi on kyllä kehittynyt, se on totta vaikka ratsastaakin välillä turhan villisti, onneks likka on vankkajalkanen poni nii ei hätky:D foxy ei nyt ole niin vankkajalkanen, muta hyvin sillä ja sun veljellä meni hypyt, vauhti ei ole ollenkaan pahitteeksi topille! Kyllä se foxyn hyppykyky pysyy yllä vaikkei sitä koko aikaa pitäisikään yllä, kyllä se muistaa mistä tykkää ja miten tehdä! Onneksi takku on sellanen, jonka uteliaisuus voittaa pelon niin sen kanssa on mahdollista edetäkin joskus, niinkun sen pressun kanssa, mun mielestä sä voisit sellasen pressusysteemin kyhätä pihattoon nii saa muutkin ponit leikkiä, jos tahtovat. Takku on ilmeisen koira vaikka ei haluaisi sitä myöntääkään, pitäähän sen pitää yllä suoponin karua statusta. Ihanaa, että takku täyttää ponin kokoisen kolon sun sisimmässä <3 24v€ -Iida

[Salome]

---

Antoisat kankikouluilut
Lauantai

Kävin ekoja kertoja kangilla ilman valvovaa silmää. Hain alkuun vaan rentoo hevosta, löysällä vipuohjalla, mutta alko se sit hakeutuu siihen et tehtiin hyvä koulureeni. Foxy tuntui olevan yhteistyökykyinen ja näin kangilla ratsastaessa sen sai koottua ylväämmäksi. Ravi ja käynti meni hyvin, mutta laukassa uskalluksen vuoksi pidin kankiohjan hellempänä etten vain vauhdin yltyessä heiluisi kuolaimessa. Ruuna kiihdytteli pitkillä sivuilla ja sain jarrutella sitä. Tein laukkatyöskentelyä ja aloin ottaa kankiohjaakin tuntumalle. Kokoamisaste jäi huomattavasti pienemmäksi laukassa kuin ravissa ja käynnissä. Vastaisuuden varalle tavoitteena olisi siis päästä myös kokoamaan laukkaa enemmän.

// Heeei tosi kiva että teillä meni noin hyvin Foxyn kanssa kangilla - siitä on hyvä jatkaa mihin jäi! 7v€ -Iida

[Salome]

Kouluvääntöä lumisateessa

17.11.2016

Torstai

Katselin tarhaportilla Foxyn ja Lakun ravaamista aidan viertä pitkin. Pari päivää kestäneet kirpsakat pakkaset olivat saaneet osan hevosista virkuiksi. Seurasin katseellani kun ruunapojat kääntyivät tarhan toisessa päässä lähtien juoksemaan luokseni portille. Hetkessä kaksikko oli portin vieressä hönkimässä lämmintä ilmaa käsiini.
"No hei poitsut. Lähtisiks sä ny mun matkaan?" Höpisin polleille ottaessani Foxyn liekaan.
Avasin portin ja talutin ruunapojan ulos estellen Lakua tulemasta mukaan.
"Luca varmaan tulee sut sit hakee", hymähdin hiirakolle sulkiessani portin.
Foxy hörähti viereisen tarhan Jetalle ja lähti sitten talsimaan perääni. Selailin Snäppiä matkalla tallille ja Luna juorusi tallille tulleen uutta porukkaa.
"Sen nimi on Elaine tai jotain. Ja sen hevonen on tosi komee tapaus", Luna kirjoitti kuvan oheen.
"Katotaan jos näkisinki sen", vastasin ja tungin vempaimen takaisin taskuni pohjalle.
Kävellessä tiukahkot topparatsastushousuni ottivat vastaan. Ainakin ne olivat lämpimät, ajattelin tiiraillen samalla 03-syntyneitä tuntilaisia, jotka käyttivät edelleenkin jotain ratsastuslegginssejä. Mitenköhän nekin tarkeni?

Tallissa laittelin Foxya pidempään kuin normaalisti, ehkä jopa hiemna vastustellen ulosmenoa. Maneesi oli täynnä varauksia ja siellä järkättiin tunteja. Ulkona sateli lunta tiuhaan tahtiin ja lauhtunutkin pakkanen oli kylmä. Foxy oli jo satuloitu, joten väkersin sille huolitellun letin häntään. Häntäjouhet tuppasivat takkuuntumaan letittäessä, mutta lopputulokseen olin kumminkin tyytyväinen. Kuulin yksäripuolen oven takaa puheen sorinaa ja lähestyvää kavionkopsetta. Katsahdin ovelle päin ja sen takaa pilkahtivat pian tutut kasvot.
"Oota mä meen eeltä", Topi tokais ja toi ylläpitoponinsa käytävälle.
Hänen vanavedessään saapui myös Merida käsissään Jemmun ohjakset.
"Että tuol pimenee nopeesti", Merida valitteli laittaessaam suokkia kiinni käytävälle.
"Niimpä, mut onneks kerettii maneesii ennen niit tuntilaisia", Topi pisti väliin.
"Mm."
"Paska, mä en oo kerinny viel käydä ratsastaas nii varmaa meen kentällä", ynähdin masentuneena.
"Saatteki tarpoo polvia myöten hangessa", veljeni naurahti ja avasi Likan satulavyön.
"Argh. No, tuleepahan hankitreeni", hymähdin yrittäen olla positiivinen.
"Varmaa pitäs sit mennä", henkäisin ja irrotin Foxyn käytävältä.

Kentällä totta tosiaankin satoi lunta, mutta yritin olla välittämättä siitä. Vein hupun pitkälle korvien yli ja pysäytin Foxyn keskelle kenttää. Yllätys yllätys kentällä ei ollut muita ratsukkoja. Mittasin jalkkarit ja vetäisin satulavyötä vielä yhdet reiät tiukemmalle. Foxy steppasi hieman jaloillaan, joten sain pari kertaa pyöräyttää sen ympäri. Tartuin vasemmalla kädelläni satulankaaresta ja ponkaisin itseni selkään. Ruuna olisi mieluusti jo lähtenyt liikkeelle, joten sain pyytää sitä pysymään paikallaan.
"Ptruu", äännähdin ja kokosin ohjat hyvin toppahanskojeni väliin.
Saatuani itseni ojennukseen satulassa, painoin kevyesti pohkeilla hevosen kylkiä. Foxy lähti askeltamaan pehmeästi, eikä siinä ratsastuksen alussakaan enää edes huomannut lumisadetta. Aloittelin vapaassa käynnissä kenttää ympäri pitäen kuitenkin ohjantuntumalla. Foxy liikkui pirteästi käynnissäkin ja askelluksessa oli huomattavissa lennokkuutta. Vapaan käynnin jälkeen kokosin ohjia paremmin käsiini ja aloin tekemään jokaiseen kulmaan voltin. Pyrin taivuttelemaan reippaasti. Käynnin reippaus pysyi hyvin yllä, joten temmossa ei ollut moitteita.

Jumppailtuani Foxya käynnissä, nostin ravin. Ensin ruuna innostui, otti pari pika-askelta, johon vastasi puolipidätteellä. Ravi muuttui hyvätempoiseksi ja pyrin ratsastamaan Foxyn pohkeen eteen. Pidin tuntuman suussa kevyenä, mutta liikkuvana. Ratsastelin kolmikaarista kiemurauraa jumppaillen ravissakin molempia puolia. Vaihdoin kevennystä joka kaaressa ja uralla istuin harjoitusravissa. Foxylla oli kanget suussa, joten pyrin alkuun olemaan käyttämättä kankiohjaa liiaksi. Kolmikaarista jumppailtuani palasin kuitenkin uralle, jossa aloittelin kokoamaan ruunaa. Tein muutamia puolipidätteitä ja ratsastin pitkille sivuille avoja. Niiden avulla sain hevosta ratsastettua suoremmaksi ja kevyemmäksi edestä. Harjoitusten aikana Foxy saikin koottua itsensä ryhdikkäämmäksi takajalkojen polkiessa ponnekkaasti alle. Ylimääräinen pirteys näkyi ainoastaan askelten venymisenä, mikä oli todella hyvä juttu kouluratsastuksen kannalta.

Muutaman kymmenen minuutin kestäneen ravityöskentelyn aikana aloin saamaan tosi hyviä pätkiä, kun Foxykin kulki koottuna askeltaan venyttäen. Laukannostoista saatiin hallitut eikä vauhtia tarvinnut jarrutella. Kokosin laukkaa ja ratsu polkikin ponnekkaasti alleen takajaloillaan. Homma sujui ja suoritin hetimmiten pari onnistunutta laukkavolttia. 
"Hieno poika!" Kehaisin ja rentoutin kankiohjaa eteen-alas harjoitusta tehdäkseni.
Foxy pärskähteli ja loppuaika käytettiinkin hyödyksi eteen-alas harjoituksella. Foxy venytti kaulaansa tyytyväisenä, minun hymyillesäs selässä hangonkeksin lailla. Koko ratsastuksesta jäi oikein hyvä fiilis. Oltiin viime aikoina ahkerasti menty kangilla ja nyt olin uskaltanut rohkeasti koota hevosta joka askellajissa. Ponnekkuutta oltiin saatu taakse ja viime aikaisen virkeyden johdosta oli myös askeleissa riittänyt pituutta. 
"Oikein hyvä", mumisin vielä hymyillen loppuun pyytäessäni hevosta loppukäynneille.
Keinahtelin tasaisten käyntiaskeleiden tahdissa ja pohdin tulevaa. Tänä talvena olin vakaasti päättänyt, että me alettaisiin Foxyn kanssa hyppäämäänkin enemmän. Olihan se nyt miltei naurettavaa että hepo on aikaisemmin mennyt 130cm ratanakin ja itse olen uskaltautunut hyppäämään ratana parhaimmillaan 60-senttistä. Kehitystä oli kumminkin tapahtunut sileellä, että ehkäpä voisin soveltaa oppimaani estepuolellekkin. 90% esteratsastuksesta oli kuitenkin kouluratsastusta. 

Ratsastuksen jälkeen hiilasin omani ja hevoseni takamuksen takaisin yksäripuolelle. Riisuttuani Foxyn kamppeista, kylmäsin sen kaikki neljä jalkaa, heivasin selkään BOTin selänlämmittimen, jalkoihin pintelipatjat ja niskaan vielä 150 gramman talliloimi. Palautin ruunan karsinaansa ja kävin kippaamassa iltamössöt kuppiin. Äänekäs rouskutus alkoi heti kuulumaan hevosen saatua appeensa. Olin lisännyt joukkoon enemmän D-vitamiinia, sillä talvella sen saanti oli hevosillakin heikompaa kuin kesällä. 
"Hei sitten poitsu", hyvästelim Foxyn suukottaen sitä kevyesti kaulalle.
Suljin karsinan oven perässäni ja lähdin tuntipuolelle tarjoamaan auttavaa kättäni. Tallilta lähtisin kuitenkin Mikon kyydillä, mutta isäpuolen tulooni menisi kuitenkin hetki. Samantien saatoin auttaa tallilla apua tarvitsevia. 




// Sitä saakin tulla tallille jo aikaisin jotta pääsisi maneesiin, kun tunnit alkaa jo 16.00, mutta onneksi on kaksi kenttää minne mahtuu Vaikka kentät oltiinkin aurattu niin pari päivää sitten oli tullut taas lisää lunta mitä ei oltu ehditty vielä pluugaamaan, mutta hankitreeni tekee kelle tahansa hyvää, joten ei siitä lumesta teille kyllä ainakaan haittaa ollut! SUper kuulla, että teillä foxyn kanssa nykyään sujuu koulupuolella hyvin, tosi kiva, ja ruuna on pysynyt terveenä kunnon hoidon ja liikutuksen kanssa. Joillekin hevosille kaikki tuo lämmittely tekee hyvää, mutta meidän puokit on kyllä siitä jääneet paitsi, mutta eipä se oo niitä vielä tuntunut haittaavan mitenkään. Hyvä niin. Apu on kyllä tuntsaripuolella aina tarpeen! Kiitos siitä. 17v€ -Iida

[Salome]

---

Itsenäisyyspäivän ratsastus

6.12.2016

"Salomee tuntematon sotilas alkaa!" Äitini kailotti olohuoneesta.
Venkoilin vuoteessani ja avasin lopulta silmäni, kun uni ei enää ottanut tullakseen. Pieni harmitus heräämisestä iski takaraivoon. Yöunet olivat jääneet lyhyiksi, vaikka olinkin kahteentoista nukkunut. Jatkuvat netflix-maratoonit olivat tehneet hallaa unirytmilleni, eikä minulla ollut mitään käsitystä miten kakki sujuisi kun lukio alkaisi taas huomenna. Oltaisiin varmaan Topin kanssa yhdessä myöhässä. Huokaisten jätin mietteeni ja nousin seisomaan. Vetäisin pyjamanhousut jalkoihini ja käppäilin ulos huoneestani. Topi käveli omasta huoneestaan vasta heränneen näköisenä.
"Pistäsit ees paidan päälle", mutisin kiukkuisen kuuloisesti ja marssin olohuoneeseen.
Kuulin Topin heittävän perääni vitsiä menkoistani, joita minulla ei kyllä tänä päivänä ollut.
"Noni noni tää on alkanuki jo. Hei Topi jaksaisiks sä käyttää Suloa aamulenkillä?" Äiti häsläsi ja ojensi mulle kaukkarin.
Hän käski lisäämään volyymia ja meni itse suostuttelemaan puoli veljeäni lenkittämään Suloa. Laitoin ääntä kymmenen pykälää kovemmalle ja aloin rapsuttamaan sohvan viereen tullutta Suloa. Se katsoi minua surullisesti, sillä kai sekin ymmärsi että sen lenkeistä tapeltiin. Tai mistäpä mä tietäisin, kun en koiran ajatuksia osannut lukea.
"Voi sua", mumisin koiralle sen näyttäessä niin reppanalta.
Joskus mä mietin, että olisi ollut kannattavampaa jos en kymmenvuotiaana olisi väen vängällä kinunnut koiraa. Onhan siihen jo kyllästynyt, vaikka edelleen se rakas onkin.
"-ja käytät sitten ainakin Vallikon mutkassa sitä ja tuut takas!" Äiti jatkoi ja palasi olohuoneeseen sohvalle.
"Nonii katotaas tää ja sen jälkeen mä meen tallille", totesin ja aloin tapittamaan silmä kovana television ruutua.

Muutaman tunnin kuluttua Tuntematon sotilas oli katsottuna ja mun oli aika haalia jostain kyyti tallille. Koputin Topin huoneen oveen ja astuin sisään. Ruskeahiuksinen oli väkertämässä läksyjään pöydän ääressä. Ensin hän ei ollut edes huomata tuloani, joten olin ymmälläni.
"Miten sä noin ahkerasti jaksat lukee? Ei oo sun tapastas", huomautin.
Topias virnisti ja kertoi sitten yrittävänsä korottaa numeroita. Pakostakin naurahdin, sillä ei ollut Topin tapaista tälläisiä suunnitella.
"Yhet läksyt ei paljoo vaikuta."
"Vielä ku oot kaiken lisäks tehny ne väärin", lisäsin pilkallisesti kun kumarruin läksyjä tarkastelemaan.
Tiesin olevani ärsyttävä, mutta näin lähemmäs täysi-ikäisenäkään ei vaan voinut vastustaa kiusausta härnätä sisaruksia.
"Haista paska. Mitä varten ees tulit tänne? Jos kyytiä tulit pyytää, nii tuskin sulle tollasella vittuilulla sitä irtoaa. Mä oikeesti yritin", Topi paahtoi pieni pilke silmäkulmassaan.
Ei sitäkään kovin helposti suuttumaan saanut. No, ehkä hyvä niin. Tunnustin tarvitsevani kyytiä ja Topi kertoi menevänsä derbillä. Kuulemma mäkin mahtuisin samaan kyytiin.
"Okei, no mut tuu sanoo sit ku lähetää", hymähdin ja läksin huoneesta.
Pakko myöntää et Topi oli aika reilu. Jos se vittuilis mulle ja sen jälkeen pyytäs jotain nii alkaisin varmaan raivota sille.

Vartin päästä Topi oli saanut läksyjänsä valmiimmiksi ja lähdin sen kanssa pihamaalle ulkovaatteet puettuani. Parinkymmenen asteen kirpeä pakkanen tuntui nipistelynä poskissa.
"Ootsä varma et derbis lähtee ees käyntii?" Epäilin kun Topi alkoi puhdistaa menopeliään lumesta.
"Kyllä tästä sai maksaa sen verran et parempi ois lähtee", veljeni pärskähti ja alkoi polkemaan derbiä käyntiin.
Yllätys, yllätys moottori lähti hurisemaan kovaan ääneen ja istahdin Topin taakse. Topias painoi kaasua ja driftasi pihaltamme tielle. Päästin ilmoille pari vihaista manausta.
"Älä tee noin tääl on jo valmiiks tarpeeks liukasta enkä haluu et kaadutaan", marmatin oikeasti hieman säikähtäneenä.
Meno oli omasta mielestäni liian vauhdikasta ja mulla oli tunne että kaaduttaisiin hetkenä minä hyvänsä.

Parkkeerasimme Yläkokon parkkipaikalle ja nousin mopon kyydistä. Ihme että olin ehjin nahoin selvinnyt veljeni rohkeasta ajosta huolimatta. Topi jättäytyi juttelemaan Iidalle, joka oli ohikulkumatkalla tallille. Ymmärsin heidän jäävän puhumaan Liadanista, siitä ponista joka Topille tulisi. Nyt kun kerran Peukun karsinakin oli vapautunut, Topi saisi itselleen vihdoin oman kopukan. Edelleen se aikoisi myös pitää Likan ylläpidossa. Toivottavasti se ei vaan kovin usein reissailisi, sillä muuten jätkän hevoset jäisi mun liikutettavaksi. Mulla kun oli ennestään jo Takku ja Foxykin, niin ei kahden lisäliikutettavan ottaminen kovin helpolta tuntuisi. Sitä paitsi Topilla alkaisi inttikin tulevana vuonna, että saisi jäädä nähtäväksi miten ja kuka Likasta ja siitä uudesta ponista sitten huolehtisi. Mietteissäni astuin yksäripuolelle, missä Merida laitteli Jemmua valmiiksi.
"Hei."
"Hei, tuliks Topikin?"
"Yllättävää et kysyit mut joo tuli se. Jäi juttelee Iidan kaa siitä uudesta hevosestaa", totesin ja tallustin Foxyn karsinalle, minne kirjava ruuna oli pyynnöstäni jätetty.
"Hei poika", tervehdin hevosta ja annoin sen nuuhkia taskujani.
"Ei mulla oo herkkuja."
Rapsutin kevyesti kirjavaa turkkia ja läksin sitten hakemaan harjat. Sen tehtyäni palasin karsinalle ja päätin laittaa Foxyn kuntoon siellä. Empähän olisi tiellä käytävällä. Ensi töikseni riisuin ruunalta talliloimen ja laskin sen siististi karsinan lattialle. Veisin sen sitten myöhemmim pois. Kiinnitin Foxyn pitkällä narulla karsinan kalteriin kiinni. Valikoin harjapakista hevosta myötäilevän harjan ja aloin käymään läpi lyhyttä klipattua karvaa. Kuulin Topinkin äänem tallissa ja oven käyvän. Kuuntelin hiljalleen Meridan ja Topin puhetta siinä harjaillessani. Foxy töni kevyesti olkapäätäni, varmaankin herkkuja kerjätäkseen. Rapsuttelin ja harjailin sitä tavallista pidempään, koska tänään vapaapäivänä ei ollut niin kiire. Maneesikin saattaisi näin pyhäpäivänä olla käytettävissä, mistä olin iloinen.

Harjailtuani riittämiin puin Foxylle suitset. Jätin kuitenkin satulan naulakkoonsa, sillä voisin käydä vain vähän humputtelemassa ilman satulaa. Pakko myöntää että tämä oli ensimmäinen kerta kun ratsastin ruunalla ilman satulaa. Sen kanssa oli mennyt useammin vain sellaiseksi totiseksi vääntämiseksi, eikä satuloita oltu jätetty pois. Tänään tarkoituksena olisi kuitenkin vain ylittää pari puomia ja jumppailla hevosta.
"Nonii ja viel suojat", tokaisin ja nappasin vierestä lattialta jännesuojat.
Ujutin ne Foxyn jalkoihin ja kiinnitin tarralaput paikalleen. Loin vielä silmäyksen hevoseen ja varmistin olevani valmis. Pujotin päitset pois kaulalta ja tartuin ohjaksiin. Avasin karsinan oven ja lähdin taluttamaan hevostani ulos tallista. Topi ja Meridakin olivat lähteneet samalle suunnalle hetkeä aikaisemmin. Ulos päästyämme kylmä viima iski heti sisään pusakasta. Korvia paleli ja tajusin unohtaneeni kypärän talliin.
"Voi nyt vittu", manasin ja käänsin Foxyn sitten ympäri.
Pakkohan mun oli se kypärä käydä hakemassa, vaikkei vastatuuleen kävely liiemmin houkutellut.

Selvittyäni maneesiin asti, löin sen oven säppiin. Voivottelin kylmyyttä myös Topille, Meridalle, Miljalle sekä Elainelle, jotka olivat kaikki eksyneet maneesiin ratsastamaan. Eihän se kyllä suoranainen ihme tässä säässä ollut.
"Angelika kyllä ainaki lähti ulos ratsastaa, en ymmärrä miten se tarkenee", Milja huomautti voivotteluni lomasta.
"En ymmärrä yhtää", naurahdin ja talutin Foxyn maneesin keskelle.
"Mulle tuntu jo toi matka tallilta maneesiin kuolemalta", jatkoin ja nappasin korokkeen Foxyn kyljen viereen.
Ruuna seisoi rauhallisena paikallaan, kun kampesin vaivalloisesti selkään.
"Hyvä poika", kehuinkin heti ensimmäiseksi.
Kokosin ohjat käsiini ja kiristin vielä kypäräni leukahihnaa. Puristin kevyesti pohkeillani ruunan liikkeelle ja ohjasin heti uralle vasempaan kierrokseen. Näin alkuun annoin ohjien olla löysällä, jotta Foxy saisi venytellä kaulaansa. Foxyn askeleet tuntuivat ilman satulaakin pehmeiltä ja helpoilta istua. Ihaninta ilman satulaa ratsastuksessa oli lämpö, joka hevosesta säteili jalkoihin!

Alkukävelyiden jälkeen otin ohjat tuntumalle. Foxy ei tuntunut olevan moksiskaan vaikkei satulaa selässä ollutkaan. Volttasin jokaiseen kulmaan pyrkien huolellisiin teihin. Ratsastin pitkillä urilla kaarevan tien ja lyhyillä sivuilla otin pysähdykset. Ruuna alkoi olla paremmin kuulolla ja pitkillä sivuilla se lähti mielellään raviin.
"Hyvä hyvä", kehuin jarrutellessani taas lyhyttä sivua varten.
Pysähdyksen suoritin istunnalla ja käyttämällä kevyesti ohjaa. Seisotin hevosta kolme sekuntia ja annoin sen sitten lähteä takaisin käyntiin. Tein tätä tehtävää muutaman kierroksen ajan ja aloin sitten siirtymään kokonaan raviin. Ilman satulaa keventäminen tuntui hankalalta, joten tyydyin vain istumaan mahdollisimman pehmeästi raviin. Jatkoin ravitehtävien parissa ja aina sopivaan saumaan taivuttelin hevosta volteilla. Populaa oli kuitenkin jokseenkin paljon, että minun piti olla myös tarkkana etten törmäisi kenenkään hevosen perseeseen ja aiheuttaisi kaaosta. Muutaman kerran nimittäin tulin liian lähelle Jemmun peppua, eikä se ollut kauhean hyvällä tuulella asian johdosta. Sainkin siis pyydellä anteeksi vähän kaikilta, kun epähuomiossa ratsastin liian lähelle, muiden eteen tai muuta vastaavaa.

Jossain välissä Topi, Merida ja Milja saivat ratsastettua, joten jäimme Elainen kanssa kahdestaan ratsastelemaan. Koska tilaa oli enemmän uskalsin myös ottaa riskialttiit laukat. Jännityksen vallassa ratsastin huolellisen kulman, suoristin ja annoin laukkapohkeet. Foxy pyrähti tapansa mukaan nopeatempoiseen laukkaan. Äkkinäisen liikkeen johdosta koko yläkroppani jännittyi.
"Soo soo", yritin rauhoitella ja otin pari puolipidätettä läpi.
Laukan tahti rauhoittui ja liike oli tasaisempaa. Laukkasin suunnilleen puolitoista kierrosta, jonka jälkeen lopettelin raviin.
"Nii tuutsä näitä puomeja vai vienkö mä nää pois?" Elaine kysäisi jalkauduttuaan Kleinen selästä.
"Öm, vie vaan pois. Mä luulen et meen enää vaan loppukäynnit."
"Juu."
Laskin ohjat pitkiksi ja pidin hevosen rauhallisessa käynnissä. Kaivoin fleecen taskusta puhelimen ja nappasin niskakuvan Foxysta. Toivotin oheiskirjoituksessa hyvää itsenäisyyspäivää ja lisäsin kuvan sitten Mystoryyn. Näppäsin whatsappin pikakuvaketta ja avasin Yläkokkolaisten wappiryhmän. Tajusin sinne olleen lisätty jonkun uuden Felicia-nimisen tytön.
Iida: Oisko joku kiltti ja kävis laittamassa Edille loimen kun mä ajattelemattomasti unohdin sen. Anyone?
Olin juuri vastaamassa että voisin tehtävän suorittaa, kun joku kerkesi väliin.
Felicia: Mä voin.
Iida: Super!
No jäispähän aikaa viel touhuta jotain Takun kanssa, ajattelin ja suljin puhelimeni näytön. Tungin puhelimeni takaisin taskuuni ja käänsin Foxyn kaartoon. Mielessäni pyöri sekin, etten ollut Takkua hetkeen liikuttanut. Viimeisimmäksi neljä päivää sitten. Olimme menneet puomeja ja poni oli viskannut mut kenttään viidesti. Kertyneet virrat miksattuna ilman satulaa ratsastukseen sai mut lentämään sieltä useamman kerran.

Vein Foxyn talliin ja ujutin suitset pois sen päästä. Harjailin hevosen melko pikapikaa läpi ja vetäisin sitten kevyen loimen sen selkään. Vein varusteet paikalleen ja kipaisin sitten rehulaan sekoittamaan Foxyn iltamössöt valmiiksi. Paikalla oli myös se uusi tyttö, nimen olin jo kerenmyt unohtaa. Päätin kuitenkin olla kohtelias ja tervehtiä tulokasta.
"Hei!"
"Hei", ruskeahiuksinen tyttö vastasi ujosti hymyillen.
"Mä oon Salome", esittäydyin ja kysyin sittem tytön nimeä.
"Felicia. Mä sain siis vasta ensimmäisen oman ponin näin lähemmäs täysi-ikäisenä ja joo, mitäs tässä. Yritän soluttautuu Yläkokon arkeen mukaan", Felicia naurahti.
"Omistat sä jonkun hevosen?"
"Joo, sen kirjavan ruunan tuol yksäripuolella."
"Aa okei. Malfoyko se oli?"
"Juu, rai Foxyks mä sitä kutsun", hymyilin ja lähdin sitten hänen kanssaan yhtä matkaa takaisin tallille.
Keskustelimme Felician uudesta hevosesta ja kävimme kurkkaamassakin miltä se näytti. Selitin myös vähän talliporukasta ja esim. kerroin että Topi oli mun veli. Astuin ikäänkuin tutorin asemaan selittäessäni enemmän tallin käytännöistä, tallituvasta ja kaikesta mitä vain keksin kertoakaan.
"Joo mut mä meen liikuttaa viel ton mun ylläpitoponinki", totesin lopuksi ja sanoin heipat Felicialle.
Suuntasin hämärässä kohti pihattoa ja matka tuntui niin kolkolta sinne. Hevoset oltiin jo haettu sisään kellon ollessa kahdeksan tienoilla. Pihatolla hevoset Takku mukaanlukien pysyttelivät ulkosalla telmimässä. Saavuin tarhan portille ja jäin sinne huutelemaan ponia.
"Takkuu!"
Ruskea mammutti lähti taapertamaan suuntaani ja olin hieman yllättynyt sen vapaaehtoisuudesta. Sen tultua riittävän lähelle, nappasin sen liekaan ja kehuin reilusti.
"Hieno poika! Mut hei mennääs", tokaisin ja avasin pihaton portin.
Takku askelsi ulos portista, jonka jälkeen laitoin laudat säppiin.
"Mennääs viel tekee jotain."

Siirtotallissa oli iltaruokien jako käynnissä, kun ilmestyin käytävälle Takkua laittamaan. Harjasin Takun pitkän turkin mahdollisimman nopeasti ja puin sille sitten suitset päähän. Mulla ei ollut motia laittaa Takullekkaan satulaa, vaan päätin mennä senkin ilman.
"Okei, nyt ollaan redi", henkäisin kun olin saanut viimeisenkin soljen kiristettyä.
Irrotin Takun käytävältä ja lähdin viemään sitä ulos siirtotallista. Itsepäinen poni jäpitti jälleen siirtotallin ovelle ja sain hevosille ruokaa jakavalta Lucalta huvittuneen naurun.
"Älä kuule yhtään naura tai en vastaa seurauksista", virnistin jätkälle ja vedin Takun itsepintaisesti liikkeelle.

Maneesiin Takun saatuani vedin painavan oven kiinni. Maneesi oli tyhjillään, joten pienikin puhe kuului maneesissa helposti. Jutustelin Takulle rauhaisalla äänellä ja vein sen korokkeen vierelle. Takku äkkäsi mun nousevan sen selkään, joten se rupesi steppaamaan sivusuunnassa.
"Hei älä viitti", tuhahdin ja koetin pitää ohjista ponin paikoillaan.
Takku liikkui kuitenkin jatkuvasti raastaen kärsivällisyyttäni. Testasin josko ponin tarkoituksellinen sivulle väistättäminen auttaisi. Takku alkoi liikkua vastahakoisemmin sivulle, joten jatkoin väistättämistä vielä muutamaan otteeseen.  Poni seisahtui omasta tahdostaan, joten siirsin korokkeen nyt uudelleen sen vierelle. Nyt se ainakin jaksoi seostä paikoillaan, kun kapusin sen selkään. Selkään päästyäni Takku ei kuitenkaan ajatellut olevansa helpoin poni. Kerkesin tarrata kaulaan, kun se aloitti hillittömän rodeon. Pukki, pukki, pystyynnousu, pikku spurtti, pukki, pukki ja taas pystyynnousu. Pitelin kiinni Takun kaulasta kuin henki hieverissä. Meno jatkui ja seuraavassa pukissa lensin haparoiden jaloilteni maankamaralle.
"Äh. Lopeta tommone!" Ärähdin ja tarrasin kiinni teutaroivan ruunan suitsista. 
Takku nakkeli niskojaan, kun talutin sen uudestaan korokkeen luokse. Ponkaisin kyytiin niin nopeasti kuin pystyin ja pyrin ottamaan kunnon otteen ohjista. Sama rodeo lähti kuitenkin taas pyörimään, mutta koska tällä kertaa minulla oli ohjat kädessä sain ponin myös hallintaani. Pukittelu ja pystyynnousut loppuivat ja keskiti poniruunan ajatukset saman tien hommien tekoon. Nostin näin alkajaisiksi reippaan ravin ja pidin ohjat hyvin tuntumalla. Ravasin kierroksen ajan pitäen Takun kaiken aikaa töissä. Tein voltteja, taivuttelin, otin pidätteitä läpi ja ratsastin ponia reippaasti eteen.
"Hyvä", kehaisin kierroksen jälkeen siirtyen sitten myöhäisille alkukäynneille.

Alkukäynnit käppäiltyäni (ohjat tuntumalla tosin!) jatkoin jälleen raviin. Tein rutkasti käynti-ravi siirtymisiä ja pysähdyksestä raviin-siirtymisiä. Takku alkoi olla paremmin kuulolla huolimatta alun töppäilyistä. Pyrin koko ajan keksimään sille jotain uutta tekemistä ja ratsastinkin monenlaosia teitä. Poni alkoi ravaamaan paremmin eikä turpakaan ollut enää taivaissa, vaan lähempänä luotilinjaa. Reippaan eteen ratsastuksen ansiosta takajalatkin polkivat paremmin alle ja hetkittäin sain esiin jo tosi kivoja pätkiä. Jonkin aikaa ravia työstettyäni hidastin käyntiin ja annoin Takun nollata päätään välikäynneillä. Se kyllä osasi olla mukava, kun onnistui vai keskittämään sen turhan pöllöilyenergian työntekoon. Nytkin parin kivan ravipätkän jälkeen mulla oli jo hyvä fiilis. Ajattelin ottaa välikäyntien jälkeen enää parit laukannostot ja päästää mammuttiponin sitten loppukäynneille.

Ratsastin vielä suunnilleen vartin ottaen ne parit laukannostot. Parin ilopukin johdattelemana Takku laukkasi lähinnä turpa taivaissa pakoillen kuolaintuntumaa. Turhautuneena useammasta epäonnistuneesta nostosta näin parhaimmaksi ottaa vielä vähän ravia. Se kun tuntui tänään onnistuvan ihan hyvin. Ravipätkillä sain laittaa vatsalihaksenikin töihin, sillä laukkapätkistä innostunut Takku ei meinannut alkuun kuunnella apujani oikeastaan ollenkaan. Pyörin voltilla ja taivutin Takkua vastakkaiseen suuntaan. Me mentiin lähinnä lapa edellä, joten koetin sitä suoristaa. Siirryin sitten vielä pitkänsivun ajaksi ravaamaan suoralla, jonka jälkeen hidastin loppukäynneille.
"Hyvä poni", hehkutin ja rapsutin Takkua kiitoksenomaisesti säästä.
Viime aikoina sen liikutus oli jäänyt vähemmälle, mutta tarkoituksenani oli aloittaa jälleen molempien hevosten teholiikuttaminen. Olin aikeissa myös tehdä liikuntasuunnitelman kumpaisellekkin hevoselle, ihan vain että saisin motivaatiota hevosten liikutukseen. Ja etenkin Takun tapauksessa tavoitteiden asettamisesta olisi hyötyä, koska Takkua pitäisi viedä jatkuvasti eteenpäin ratsastuksen saralla. Olihan se hetkittäin jo kiva, mutta matkaa oli vielä paljon taivallettavana!

Siirtotallissa hevoset olivat syöneet jo iltaruokansa ja moni alkoi hörisemään kunmissaan, kun astuimme Takun kanssa sisään. Armas poniruuna haukotteli jo väsähtäneenä ja seisoi nukkuneen rukouksena paikallaan, ku harjasin sitä. Huljautin kuolaimia vesihanan alla ja vein sitten niputetut suitset paikalleen. Jatkoin Takun harjauksen parissa ja puhdistin seuraavaksi sen kaviot. Matkalta maneesilta siirtotalliin poni kavioihin oli jo tarttunut kivat tilsat, että ehkä tilsakumien laittaminen ei olisi huono juttu. Takulla oli kuitenkin suht. Holvikkaat kaviot, mikä tarkoitti maksimaalista tilsojen kertymistä. Olin jälleen ajatuksissani kun puuhailin Takun kanssa tallissa. Unohdin ajankulun jälleen, kunnes minua pommitettiin Whatsapp-viesteillä. Otin puhelimeni esille ja näppäilin näyttölukituksen. Topi oli ihmetellyt missä mä oikeen liihotan, kun kello näytti jo puolta yhdeksää. Käskin sen odottamaan mua vielä hetkisen, jotta saisin Takunkin valmistettua yöpuulle. Lopettelin piakoin harjaamisen ja vetäisin ponin niskaan villaloimen kuivattamaan hiet. Irrotin Takun ketjuista ja nappasin sen ohjaksiini lähtiessäni ulos tallista.

Kävin heivaamassa Takun pihattoon ja lähdin sen jäljestä tallustelemaan kohti tallia. Kaikkialla oli pimentynyt jo valtavasti. Erotin Topin ääriviivat tallin edustalla ja veljeni morottikin minua heti kun astuin lähemmäs. 
"Miten sulla pysty kestää noin kauan?" Topi ihmetteli silmiään teennäisesti pyöritellen.
"Kyllä sullaki kohta kuluu aikaa ku torstaina se Liadan tulee", huomautin ja elehdin sitten josko lähtisimme kävelemään parkkipaikalle.
Lumi narskui kenkien alla ja pakkanen kiristeli poskia. Ilta oli pimentynyt niin paljon, että hyvä jos eteensä näki. 
"Toivottavasti me ei kaaduta", mutisin Topin mennessä polkemaan derbin käyntiin.
"Ei me mitää kaaduta. Mä oon hyvä kuski", veljeni aikaa vakuutteli ja ojensi minulle sitten kypärän.
Painoin potan päähäni ja kirrasin leukahihnan. Ainakaan en tinkisi kypärän käytöstä. Derbin moottorin jylinä tuntui karkottavan linnutkin pesästään. Parkkipaikka oli aivan hiljainen, kun nousin Topin taakse mopon päälle.
"Piä kii ettet tipu", jätkä tokaisi ja lähti melkein heti ajamaan.
"Älä aja lujaa koska muuten me kaadutaan", varoitin ja tarrasin pelokkaasti takakahvoista kiinni.
Derbi kulki sutjakasti matkan pihatiellä. Pääsimme Yläkokon risteykseen sen enempiä vahinkoja, kun taas isolla tiellä oli pinta melkein peilijäätä. Topi lähti uhkarohkeana kaahailemaan ja minä huusin kuin syötävä. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa rinnassani, sillä olin varma että tulisimme kaatumaan. Kuulin vain Topin huolettoman naurahduksen edesrä.
"Ei tässä mit-" Topi kerkesi sanoa, kun sivutieltä kajastivat ajovalot.
Kauhukseni näin ison rekan kaartavan vauhdilla eteemme. Se tuli niin nopeasti, että hyvä jos ennätin nähdä. Tiesin ettei Topikaan ehtisi reagoida, joten pitelin paniikissa takakahvasta kiinni rystyset valkoisina. Sen jälkeen rysähti ja kovaa.


// najaa, kiva että chillailit vaan foxyn kanssa, niin sait siihenkin tuntumaa ilman satulaa, ja vaikka se iso hevonen onkin niin ei se ravissa istuminen sitten ollut kovin vaikeaa. Sillä tuntuu olevan suht tasainen, ison hevosen ravi, johon on helppo mukautua kun tuntee missä takajalat menee. Kiva, kun selitit hieman felicialle hieman tapoja, mä ehdin selittää niitä kovin vähän kun tuli vähän kiire muuttopäivänä pitämään tuntia, nyt se sitten toivottavasti alkaa näkyä myös tallituvassa. Vaikka takku vapaana pihatossa saakin temmeltää ei se siltä kyllä kauheasti energiaa vie, vaan kirjaimellisesti mammuttiponi jaksaa kyllä kiusata ratsastaessa ja purkaa energioitaan suhun ihana poni. Tai no, parhaimpina hetkinään, mutta niinä kun se luulee olevansa irlannin soiden villiponi ja näyttää rodeotaitonsa on se vähän eri... mutta sä kyllä itsepintasesti jaksat sen kanssa vaikka se ei sua helpolla päästäkään, super Salome!<3 A p u a. Nyt sitten odotellaan kakkat housussa että miten teille kävi... D: 26v€ -Iida

[Salome]

Joulun- ja uudenvuodentoivotukset

Tän mun ja Foxyn jouluisen kuvan ohella haluun toivottaa kaikille Yläkokkolaisille, niin uusille kuin vanhoillekin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. <3 Helmikuun ensimmäinen päivä mulla tulee kaksi vuotta täynnä Yläkokossa ja sehän on jo ihan merkittävä luku! Kiitoksia siis kaikille, jotka on ollu mun mukana Yläkokossa tänäkin vuonna ja erityisesti Iidalle, joka koko tallin on perustanut. :3

Love ya.

// Awwww salomeeee <3 Pysy pitkään meillä! (mä en ainakaa päästä sua helpolla poies) Ihana kuva susta ja foxysta! 6v€ -Iida

[Salome]

Foxyn lähtöpäivä

Talutin hörisevän ruunan traileriin ja sidoin sen riimunnarulla etupuomiin kiinni. Tyrkkäsin heinäpussin hevosen ulottuville ja varmistin senkin pysyvän kohdillaan. Sitten palasin trailerin taakse sulkeakseni takapuomin.
"Tarviiks apua sen rampin kanssa?" Tummahiuksinen, pari vuotta minua vanhempi tyttö tiedusteli ja tuli jokatapauksesssa sulkemaan rampin kanssani.
Saatuamme rampin paikoilleen Henni kääntyi minuun päin.
"Hyvästele se ihan rauhassa. Mä käyn vielä täyttämässä sopimuspaperit tuolla sisällä ja juon samalla Rapen kanssa kahvit."
Nyökkäsin reippaasti ja taioin poskilleni hymynpoikasen.

Hennin kadottua tallin syövereihin, kipaisin traikun sisään. Foxy lopetti heinien pureskelun ja puhisi kasvoilleni lämmintä ilmaa. Hymyilin hieman ja rapsutin sitä letitetyn etutukan alta.
"Se on nyt sitten hyvästelyjen paikka", hymähdin ja katsoin ruunan sinisiin silmiin.
Niihin silmiin olin silloin aikapäiviä sitten ihastunutkin. Foxy tuntui ymmärtävän, sillä se tapansa mukaan painoi turpansa olkapäälleni.
"Nii, kyl sä tiiät etten mä sua huonoon kotiin laittanu. Henni on tosi mukava ja taitava ratsastaja. Sä voit päästä sen kanssa kenttäkisoihinki, jos vaan esteet ei aiheuta liikaa päänvaivaa. Henni lupas myös et voin tulla kattomaan sua mikäli haluun ja tuunhan mä. Vaikka tuskin sulle tulee mua ikävä sitkun oot päässy sinne hienoon talliin Etelä-Suomeen."
Silitin ruunan kirjavanväristä poskea vielä kerran ja suukotin sitä turvalle.
"Hei hei hieno poika", supatin ja käänsin selkäni lähtiäkseni.

Kävellessäni tallitupaan, oli Henni vielä tallirenkinsä Rapen kanssa kahvilla. Kysäisin oliko Henni jo täyttänyt myyntipaperit.
"Tässä on", tyttö hymyili ja läppäsi ohuen nivaskan ulottuvilleni.
Silmäilin nopeasti paperit läpi ja nyökkäsin hyväksyvästi.
"Se on nyt sitten sun. Varusteet mä oon pussittanu ja laittanu tonne yksäripuolen satulahuoneeseen. Mä voin tulla kantoavuks jos ette kahestaan saa niitä vietyä."
"Kyl me likan kanssa ne kaksin saadaan", Rape hymähti nyökäten Hennin suuntaan.
"Saadaan saadaan", tämä toisti ja kulautti kahvinloput kurkkuunsa.
Kaksikko nousi pöydästä, toivotti mukavaa jatkoa ja jättivät mut paperinipun kanssa seisomaan tallitupaan. Nyt Foxy oli myyty.

Hieman haikeana kipitin portaat alas päätalliin ja siitä ulos. Traikku oli jo lähtenyt pihasta ja Iida talutti hirnuvaa Lakua sisään talliin. Saatuaan sen karsinaan, Iida huoahti. Laku pyöri väkkäränä karsinassa ilmeisesti ihmetellen mihin Foxy oli hävinnyt.
"Raukkaparka ei ymmärrä mihin sen kaveri vietiin. Mun oli pakko tuoda se talliin rauhottumaan, ku ruuna meinas hirnua keuhkonsa pellolle."
"Eikä se varmaan muuten ois niin järkyttyny, mutta Foxy oli alkanu hirnumaan traikussa kun auto lähti ajamaan", Iida lisäsi,hymyillen sitten rohkaisevasti.
"Foxy on nyt sitten lähtenyt Yläkokosta."
"Mm", mumisin ja vaihtelin painoa jalalta toiselle.
"Mutta eipä sitä auta jäädä murehtimaan kun kumminkin tiiän et se pääs hyvään kotiin. Ja mä tosiaan tarviin ne siitä ja sen varusteista saatavat rahat."
Löin kädet taskuuni ja seisoin vain hetken hiljaa miettien. Äidin ja Mikon erottua ja muutettuaan erilleen, oli raha tiukassa. Mikko oli tuottanut lähes kaikki perheen tulot ja nyt eron myötä äitin ois pakko laittaa Veela päivähoitoon ja mennä itse töihin. Ylimääräistä ei siis kauheasti jäänyt ja ilman Foxyn myymistä mun haaveet omilleni muuttamisesta olisivat romuttuneet täysin. Palattuani ajatuksistani maan pinnalle Iida sanoi ehdotuksen tapaisesti, että ehkä mulla olisi varaa pitää halvempaa hevosta.
"Nii, nuoria kouluttamattomiahan saa suhteellisen halvalla. Ehkä mä laitan jonkun nuoren ja yritän hakea itelleni työpaikkaa, kun eihän noi Foxysta saadut rahatkaan loputtomiin kestä."
"Totta. Mutta tuu vaan juttelemaan jos sulla on niitä hevosenostoaikeita, niin voin vinkata sulle paria hyvää paikkaa. Suokitkin ois kivoja ja niistä saa kouluttamalla oman näkösiä. Onhan meillä Yläkokossakin monta kivaa suokkia ja tottakai me autetaan sua sen kanssa jos on tarvis."
Blondin sanat saivat minut paremmalle tuulelle.
"Kiitti", hymyilin ja läksin sitten siivoomaan karsinan Foxyn jäljiltä.