|
Post by Veera Ruusula on Aug 28, 2016 11:20:24 GMT 1
Heräsin virkeänä ja vilkaisin kelloa, kahdeksan näytti kännykkäni ruutu. Merida nukkuun vielä sikeästi, joten hivuttauduin hiljalleen ylös ja lähdin aamu suihkuun. Takaisin tullessa punahiuksinen tyttö oli herännyt ja huikjasimme hyvät huomenet. Mietimme olivatko muut saaneet nukuttua ja missäköhän jamassa eräiden ratsastajien kunto olisi.
Ruokasalissa kävi iloinen puheensorina. Seurakuntaleiriläiset toivottivat minulle ha Meridalle hyvät huomenet. Kahmin riisipuuroa ja mansikkakiisseliä lautaselleni. Merida otti vain voileipää. Puhelimme hiljalleen tytön kanssa ja Iida liittyi seuraamme. Nainen oli hieman tuohtuneen oloinen. "Missäs Topi, Angelika ja kumppanit ovat?", Iida kysyi tomerana. Vilkaisimme Meridan kanssa toisiamme ja jatkoimme vaitonaisesti syömistä. Iisa katsoi meitä pitkään ja lähti harppomaan kohti ruokasalin ovia. Naisen puurolautanen jäi jäähtymään pöydälle.
|
|
|
Post by Luna on Aug 30, 2016 9:49:40 GMT 1
"nonii kaikki ylös" kuului Iidan huuto kun yli puolet porukasta oli jääneet nukkumaan. Itse pääsin melko hyvin pystyyn ja lähdin laahustamaan kohti aamiaista vilkuilen Lucan ja Angelikan tuskallista nousemista Iidan hoputtaessa kaksikkoa. Ruokasalissa kävi iloinen juttelu kun saavuin paikalle haukotellen. "Valvoitteko pitkään" joku kysyi mutta olin liian väsynyt ajattelemaan kuka se oli "En mä kelloo kattonu mutta melko pitkään" vastasin kaataessa kahvia kuppiini.
Istuin pöydän ääressä kahvini ja puuroni kanssa ja aloin hitaasti herätä. Kuuntelin muiden keskustelua mutta en itse jaksanut puhua. Olin iloinen siitä että olin vaan väsynyt enkä pahoinvointinen vaikka olinkin juonut vain vähän ja muistin edellisen illan melko hyvin, Luca oli taas pelleillyt jotain kaikkien kanssa ja olinhan minäkin syyllinen mukaan menemisistä mutta sitä enemmän se oli juonut sitä enemmän se kävi ihmisten päälle vaikkakin Luca oli siinä vaiheessa kiinnostunut Angelikasta joka oli vaikuttanut pikkasen syylliseltä minun ollessa poissa ja sen jälkeen palattua. Kaikki tiesi millainen Luca oli enkä mä oikeasti jaksanut enään välittää, oli se ihan kiva tyyppi ja hyvä kaveri mutta Luca oli Luca. "Luna mitä sä mietit?" Salome kysyi kun puurolusikkani oli pysähtynyt puolimatkaan. "aa siin en mä mitään"
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Aug 30, 2016 16:35:41 GMT 1
Iida:
Mä olin saanut jo aamupalani syötyä. Puuron joka oli jäänyt jäähtymään pöydälle hetkeksi, kun olin lähtenyt metsästämään tallilaisia. Yläkokkolaisista osa oli edelleen varsin väsyneen näköisiä, ilmeisesti yhdessä olo oli venynyt. Mä olin nukkunut kuin tukki ja herännyt pirteänä herätyskelloon, niinkuin mikä tahansa päivä. Olin siistinyt huoneeni ja vienyt tavarani jo eteiseen odottamaan Sannan tuloa. Hepoille oltiin käyty heittämässä heinää sekä aamukaurat annettu. Asteita pihalla oli lähemmäs plus kymmenen, eli sää oli aika vilpoinen. Olin onneksi pakannut järkevästi vaatteita mukaan. Istuskelin aulassa sohvalla kun Merida ja sen perässä kävelevä Topi menivät huoneisiin pakkaamaan tavaroitaan. Luna tuli alahuultaan pureskellen myös ruokalasta, näytti kovasti pohtivan jotain. Takaisin tulomatkalla pysähtyisimme laavulle, muistin, joten lähdin keittiöstä hakemaan meidän eväitä.
Lucas:
Mä istuin pöydän ääressä syöden ruisleipää ja katsellen vaivihkaa Lunaa, jonka hiukset sojotti joka suuntaan. Mua kadutti hieman. Se mahtoi ajatella, että mä olin trueplayer, niinkun Meridakin varmaan. Mikä mua vaivaa? Leivän murukin oli mennä väärään kurkkuun. Otin kulauksen kylmää kaakaota. Mä en tykännyt kahvista. Luna nousi mitään sanomatta ja Salome mun vieressä katsoi sen perään. Mä istuin enää Angelikan, Veeran ja Salomen kanssa. ‘’Oonko mä ihan kauhee ihminen?’’ kysyin räpytellen pitkiä tummia ripsiäni tytöille. Mulla oli hieman paha oli eilisestä, vaikka en ollut edes juonut sen vertaa mitä baarissa. ‘’Ehmm.. kuinka niin?’’ Salome katsoi mua ja sitten Veeraa ja Angelikaa. ‘’Kun mä..’’ mä olin vittu niin lähellä avautua punatukkaiselle muiden kuunnellessa, mutta sitten mä tukin turpani ja nousin ylös. Kohautin olkiani vielä Salomelle ennen kuin lähdin villasukat jalassa hiihtämään ruokalasta. Mun pitäis puhua Lunalle, mun oli pakko puhua Lunalle. Mä olin ihan varma, että se oli vihanen mulle. Ei se saanut olla vihainen mulle. Jos mä olisin näin ajatuksissani satulassa, tippuisin sata varmana Lakun selästä, sillä se oli jo matkalla tänne osoittanut innostuksen merkkejä hypähdellen välillä tien sivuun ja heilutellen päätään. Mulla oli reppukin pakkaamatta, mutta silti sänky näytti paljon kutsuvammalta. Rojahdin siis sänkyyn.
|
|
|
Post by Salome on Aug 30, 2016 18:00:39 GMT 1
Salome
Aamupalan jälkeen lähdimme pakkaamaan. Aamupalapöydässä olin havainnut sekä Lucan että Lunan olleen toistensa katseita kaihtavia. Luca meinas alkaa avautumaanki, mut painu sit huoneeseensa kulmat kurtussa. Ihan Lucan että Lunan puolesta kaverina toivoin kaksikon toipuvan ennalleen. Ne oli ollu aina jotenki söpöjä yhes, vaikkei ne yhes oo ollukkaa.
Pakkaamisen jälkeen Sanna lähti autolla viemää kamppeita ja me ratsastajat lähettiin ratsuinemme kohti Yläkokkoa. Osa valitteli päänsärkyä, osa taas meinasi melkein tipahtaa selästä väsymyksen seurauksesta ja pieni osa, minä mukaanlukien oli pirteitä. Vaikka netflixissäkin tuli illalla vietettyä aikaa, niin kyllä mä ihan järkevästi menin nukkumaan. Miina lönkötteli pitkin ohjin tietä pitkin. Iida antoi merkin siirtyä raviin. Puristin hieman pohkeilla, maiskutin ja sainkin Miinan rytmikkääseen raviin. Rupesin hetimmiten keventämään hevosen harppomisen tahtiin. Iida oli sallinnut tällä tiellä pareittain ratsastuksen ja Luca oli suunnannut tuli hännän alla hiljaisen Lunan luo. Kuulostelin puolella korvalla kaksikon vaimeaa keskustelua. Luca ei kuulostanut yhtään ylimieliseltä, vaan enemmän anteeksi pyytävältä. En saanut sanoista kuitenkaan selvää, ehkä hyvä niin sillä ei niitten asiat mulle kuulu.
Topi
Herättyäni olin lähtenyt aamupalalle. Tankkasin itseni täyteen puuroa ja kuuntelin pöytäkeskustelua. Luca tuntui harmistuneelta Lunan takia. Oikeestaan mä vähän säälin sitä, vaikka me ei mitää ylimpiä ystävyksiä oltu. Ois ittestäki tuntunu perseeltä tos tilantees. Oikeestaan kun päästään mun ja Merrun tilanteeseen, oli meidän välil kaikki aika jees. Seki oli piristyny eilisestä. Aamupalallaki vaa heitettii läppää eilisillan tapahtumista.
Likka ravas reippaaseen tahtiin Jemmun vierellä. Kevensin ravin keinuvaan tahtiin. Likka yritti kevyesti nykiä ohjaa pitemmäksi. Koska luotin sen tottelemiseen, päästin ohjat löysemmäksi keventäen edelleen. "Jemmu tuntuu nyt paljo paremmalta ku viimeks", Merru hehkutti tyytyväisenä. "Hyvä, pitäskö meiän ottaa laukkaaki?" Ehdotin virnistäen pienesti. Edellä menevät Salome ja Veera olivat hevosineen semi kaukana ja pienellä hiastuksella saatas varmasti tungettuu tähän väliin laukkaspurtti. "Selvä", tyttö naurahti hyväksyvänsä haasteen. Kokosin ohjat takaisin käsiini. Aloimme hidastelemaan kumpainenkin hevosia melkein käyntiin. Likka nyki ohjaa ihmeissään. Salome ja Veera pääsivät melko kauas, kun taas takanamme ratsastavat Luca ja Luna ihmettelivät hitauttamme. "Ja laukka!" Huudahti Merida. Äkkiarvaamatta hän pyräytti Jemmun laukkaan. Painoin pohkeet kiinni ratsuni kylkeen ja karautin naureskellen perään.
|
|
|
Post by Merida on Aug 30, 2016 18:20:52 GMT 1
Jemmu korskahteli innoissaan polkua pitkin, ja näytti nauttivan spurtistamme. Niin kiva kun Jemmunkin kanssa koulua oli tuuppailla, pitäs mun selkeesti alkaa maastoilee suokillani useemmin. Tamma oli hyväntuulinen ja ei näyttänyt olevan milläänsäkään, vaikka eilenkin matkaa oli taitettu melkoisesti. Aloin pidätellä ratsuani kun lähestyimme Salomea ja Veeraa. Likan siirtyessä mukisematta raville päätti Jemmukin totella. - Mitä ihmettä te teette? Luca kysyi saapuessaan Lunan kanssa kera villiintyneiden heppojen peräämme. Laku näytti nykivän ohjaa, eikä Kämpekään paljoa tyytyväisemmältä näyttänyt joutuessaan hidastamaan. - Otettiin vaan vähän spurttia, virnistin suunnaten katseeni taas eteenpäin. Jemmu pärski ja ravasi tahdikkaasti eteenpäin. Tässä vaiheessa saatoin kiittää luojaa etten sitten loppujenlopuksi kuitenkaan valinnut Peukkua ratsukseni - poni olis varmaan vaan potkinut taakse innostuneen Lakun roikkuessa hännässämme. - Polku kapenee, menkääs taas jonoon! Iida huudahti ja aloinkin samantien pidätellä rautiasta tammaa. Se nakkeli niskojaan, mut hidasti kuitenkin ja niin jättäydyimme Likan taa. Jemmu olis kyllä tämän reissun jälkeen ansainnut vapaan. Piristyneenä, mitä nyt pientä darranpoikasta kestäen kevensin hymyillen polkua eteenpäin.
|
|
|
Post by Salome on Aug 30, 2016 18:28:15 GMT 1
Muuten loppuisko tää vaikka tän kierroksen päätyttyä?
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Aug 30, 2016 18:48:51 GMT 1
Juu voi loppuakin!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 1, 2016 11:20:58 GMT 1
Mulla oli ihan yllättävän hyvä olo, ottaen huomioon sen viime öisen sekoilun. Olin saanut syötyä aamulla jonkin verran puuroa sekä juonut puoli pannullista kahvia päälle. Ei siis ainakaan väsyttänyt, mutta hiukan olo oli hutera keventäessäni kimon ponin askelten tahtiin. Cora oli onneksi rauhallinen, eikä ollut kuumunut äskeisestä laukkapätkästä, jonka muut olivat päättäneet "salaa" ottaa. "Siirrytään käyntiin, tästä on enää joku kymmenisen minuuttia sille laavulle!" Iida huudahti edestä. Pienellä pidätteellä ruuna siirtyi helposti hitaampaan askellajiin, minun jättäytyessä jonon perälle.
Sori kun on tosi lyhyt, oon nyt reissussa enkä jaksa puhelimella oikeen pidempää kirjotella :'D
|
|
|
Post by Veera Ruusula on Sept 1, 2016 15:44:18 GMT 1
Käännyin katsomaan selkäni takaa kuuluvaa kavioiden rummutusta ja naurua. Lumi käänteli korviansa taaksepäin ja otin samalla hieman paremman ohjastuntuman. Edessämme kulkeva Jemmu ei korvaasakkaan lotkauttanut takana tuleville kaahareille. Lumi alkoi allani hieman steppaamaan, jolloin huomasin itse hieman jännittyneen. Takana hevoset olivat kumminkin siirtyneet käyntiin. Lumikin rauhottui pian ja matka jatkui. Puiden takaa alkoi pilkistänään musta huopakatto. Mahassani mouraisi, joten evästauko oli tullut juuri sopivaan aikaan. Saana (vai Sanna) oli käynyt jättämässä hevosille heinää laavun luokse. "Tää tauko tuli kyl hyvään paikkaan.", ilmoitin ja samalla vatsani kurnasi kuuluvasti, joka sai muut naurattamaan. Sidoimme ratsumme suuren puolin ääreen ja jaoimme heinät niille. Iida kaiveli Hildan satulalaukusta meille evästä, joka kyllä katosi jokaista murua myöten matkalaisten vatsoihin. Välipalan kruunasi nokipannu kahvi.
|
|
|
Post by Luna on Sept 3, 2016 19:14:29 GMT 1
Istuskeltiin kaikki nauttimassa syysauringosta ja metsän tarjoamasta tuulen suojasta. Kohta olisi aika lopetella tauko ja vaellella takaisin Yläkokkoon. Iida keräili jo kamoja ja muutama kiltti oli suostunut auttamaan mutta suurin osa istui paikallaan tekemässä tasan ei mitään. Selailin puhelinta vaikkakin nettiyhteys oli harvinaisen heikko keskellä metsää. "Noniin kaikki ruvettaisiinko lähtemään?" Iida kysyi ryhmältä puuhatessaan jo ratsunsa kanssa. Nousimme hitaasi yläs ja minä lähdin matelemaan kaevaisen Kämpen luo. Kämpe lörpötti alahuulta kovinkin laiskasta. "Noni jaksaa vielä, pääset kohta kotiin" lörpöttelin ponille. Irroitin Kämpen ja otin riimun pois tieltä ennen kuin saatoin kiristää satulavyötä ja laskea jalustimet. Pian olimmekin kaikki matkalla Yläkokkoa kohti.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Sept 4, 2016 15:45:10 GMT 1
Iida:
Mä olin tankannut itseeni kaksi ruisleipää sekä mehua, joten olo oli varsin täysi. Istuskelin Hildan estesatulassa katsellen kapeaa polkua, jolle oli tippunut jo useampi lehti. Syksy teki tuloaan. Me oltiin saatu hyvät säät, nytkin aurinko pilkisteli silloin tällöin eikä pihalla juurikaan tuullut. ‘’Ravataanko?’’ kysyin taaksepäin, kun kuvittelin jaksavani alkaa keventää. Myöntävien vastauksien jälkeen pyysin Hildan raviin. Tamma pärskähti tyytyväisesti useaan otteeseen ja lönkytteli menemään. Se oli kyllä todella chilli tamma. Sitä ei haitannut edes sen hännäntyvessä pohottava Miina. Kuulin takaa hiljaisia kiljahduksia, mutta tasaista askelten kuminaa, joten matka jatkui. Polku ei ollut levennyt vielä, mutta se oli hyvä pohjainen. Sen jälkeen tulisi pitkä suora, jolle voitaisiin vielä nostaa laukat. Mitenköhän Kämpe oikein jaksoi? Russiruuna oli paksussa kunnossa, mutta se oli sentään klipattu niin ei hionnut niin paljoa. ‘’Laukka!’’
Lucas:
‘’Laukka!’’ kuului edestä kovana komennuksena ja ehdin nähdä kuinka ratsastaja toisen perään päästi hevosensa reippaaseen laukkaan. Mä pidättelin Lakua, kunnes Topi nosti Likalla laukan ja annoin sitten Lakulle luvan laukata. Ruuna heitti päänsä ilmaan ja mahdollisesti pari alkeellista pukkiakin. Nousin jalustimille ja annoin sen painella pilkkuponin perässä. Likka laukkasi kovaa poniksi, eikä Laku siten ajautunut liian lähelle. Tuuli humisi korvissa ja silmät alkoi vettyä. Naurahdin vapautuneesta ja villistä tunteesta, kun painoimme hevosinemme pitkin leveää hiekkapolkua. Tie alkoi kaartua vasemmalle ja Iida huusi valmistelut raviin. Istuin satulaan ja pidätin Lakua, joka protestoi hyppäämällä sivuun ja heittämällä päätään, mutta istuin silti estesatulassa kuin tatti. Matka jatkui reippaassa ravissa ja kuulin hevosten pärskivän, kuten Laku. Lähestyimme Yläkokkoa ja Iida antoi käskyn siirtyä käyntiin. Mun ajatukset oli hetkeksi kaikonneet, mutta nyt ne tuli vyöryen paikalle katsellessani mustatukkaista Meridaa, joka taputteli suokkinsa kaulaa. Tallipihalle tullessamme useampi tarhaava hevonen alkoi huudella matkassa olleille. Laku vastasi korvia särkevästi ja sipsutti sivuttain, kun pidätin sitä. Olin varma, että mulla olisi useamman päivän jalat jumissa ja satulan muodossa. Käsiäkin särki. ‘’Kiitos kaikille tästä reissusta!’’ Iida julisti, kun pääsimme tallipihalle.
|
|