Jipun päiväkirja

[Iida]

Roll It Up J
''Jippu''

Hoitaja: Nelly

[Nelly]

Sköthäst
Nelly & Jippu #1



Mä olin kolmannella tunnilla, joka oli historiaa selannut paikallisia talleja tai talleja jotka olisi edes tämän käpykylän lähistöllä. Ja eksynyt paikallisen ratsastuskoulun, Yläkokon, sivuille ja ruvennut lukemaan niitä ja sivuuttanut kokonaan opettajan puheet toisesta maailmansodasta. Olin kiinnittänyt eniten huomiota voikkoon puoliveriseen, joka vaikutti suhteellisen haastavalta ja oli päivitysten mukaan suhteellisen uusi hevonen. Nappasin tallin omistajan puhelinnumeron. Soittaisin tunnin jälkeen. Snäppäsin loppu tunnin Matiakselle sekä Pinjalle ja Jennalle eli uusille parhaille kavereilleni, joiden kanssa olimme kolmenkopla. Olin ehtinyt asua kuukauden perheeni kanssa täällä ja saanut nopeasti uusia kavereita sekä poikaystävän. Hah. Helppoa kuin heinänteko.


Olin päässyt puoli neljä koulusta ja päässyt sitten isän kyydillä kotiin. Tämä oli perustanut yrityksen tänne päin joten olimme muuttaneet sen takia. Kerroin, että olin soittanut ratsastuskoululle ja saanut hoitohevosen itselleni. Vaikka meillä olisi ollut rahaa ostaa mulle oma hevonen, riitti mulle vähempikin eikä muutenkaan olisi aikaa hoitaa hevosta joka päivä. Kotona vaihdoin tallivaatteisiin eli punaisiin ratsastushousuihin sekä harmaisiin sukkiin ja tiukkaan fleece-paitaan. Söimme isän ja Felixin kanssa äidin eilen tekemää makaronilaattikkoa ja valmistauduin sitten lähtemään bussipysäkille.

Istuin vähän päälle vartin bussissa jonkun tuntemattoman hieltä haisevan paapan vieressä ennen kuin painoin stop-nappulaa ennalta katsomani paikan kohdalla. Nousin paapan vierestä keskioville ja kiitin kuskia, kun astuin pihalle kymmenen asteen pakkaseen. Vedin fleece-pannan paremmin korvieni päälle ja kiristin pampulaa. Lähdin talsimaan kohti tallia, jonne oli noin kilometri. Mun ohi suhautti useampi auto molempiin suuntiin. Luultavasti sekä tallille että pois. Kun olin ylittänyt sillan alkoi punainen rakennus näkyä puiden takaa. Kiristin tahtia. Mitä lähemmäs pääsin tajusin rakennuksen olevan maneesi, josta kuului vaimeita komennuksia ratsastajille.

Ohitin hevostarhoja, joissa oleilevat karvakasat kääntyivät katsomaan mua, kun kävelin niiden ohi. Talliksi päättelin toisen punaisen rakennuksen, jonka yläkertaan näytti menevän silta. Ensimmäinen ovi sillan oikealla puolella näytti nuolta vasemmalle, joten seurasin sitä. Käännyin tallin kulmalta oikealle ja näinkin suuremman oven, joka avautui narisematta. Astuin talliin ja hengitin hetken syvään hevosen tuoksua. Siitä oli jo pari kuukautta kun olin viimeksi tallilla. Tallissa oli ihanan lämmin. Ja hälyä myös, kun ratsastajia juoksi sinne tänne.

‘’Hei! Pistä ovi kiinni!’’ joku huikkasi mulle, kun seisoin nahkahanskat suorina ovensuussa. Vedin puuoven kiinni ja kävelin pidemmälle. Oikealla heti oli heinäpaali, sen jälkeen kai ilmoitustaulu, sitten ovi jossa luki ‘’satulahuone’’ ja pienen välin päässä toinen, jossa luki ‘’rehula’’. Se sivu päättyi pesukarsinaan. Käytävillä sekä karsinoissa oli hevosia ja jokaista puunattiin reippaasti kuntoon. Vasemmalla näytti olevan joku tila. Kävelin kulman taa ja sieltä paljastui ovi, ilmeisesti yksäripuolelle, ainakin lapun mukaan. Olisikohan mulla sinne ikinä asiaa.

Käännyin ympäri ja pysäytin ensimmäisen ei kiireisen näköisen.

‘’Hei, anteeksi, mistä mä löydän Iidan tai jotain muuta henkilökuntaa?’’ kysyin hymyillen punatukkaiselta lyhyeltä tytöltä, jolla oli käsillä satula.

‘’Iida taitaa olla maneesilla, mutta Sanna, ööh, oisko siirtotallissa.’’ tutun näköinen tyttö vastasi.

‘’Ookei, ja miten mä löytäisin sinne? Oon uusi täällä.’’ naurahdin ja kohautin olkiani.

‘’Aivan, eli siis sä varmaan tultuas näitkin sen eli tuolla ylämäen päällä, talon vieressä on siirtotalli siinä on kans pihatto, mutta kyllä sä ne erotat.’’ punapää viittoi ja selitti.

‘’Toivotaan’’, naurahdin. ‘’Kiitos paljon!’’

Lähdin takaisin ulkoilmaan tällä kertaa laittaen heti oven kiinni. Lähdin tytön osoittamaan suuntaan ja näinkin heti valot jotka loisti pienestä tallirakennuksesta. En ehtinyt edes perille asti kun nainen ja harmaa hevonen tulivat mua vastaan. Tai harmaalta se hevonen pimeässä näytti. Naisesta huokui ‘tärkeä henkilö’ viboja, joten päätin heti veikata.

‘’Hei, Sanna?’’ kysyin ja nainen pysähtyi.

‘’Niin?’’ sillä oli silmissä vakava katse, mutta suu oli pienessä hymyssä.

‘’Eh, mä soitin tänään päivällä tänne, Iidalle, ja kysyin hoitohevosta.’’

‘’Justiinsa, Nelly, oletan?’’ Sanna ojensi kätensä mua kohti.

‘’Juu.’’ hymyilin.

‘’Sä olit kysellyt siltä Jippua. Eikö?’’

‘’Joo se voikko tamma.’’

‘’Just se, Iida on pitämässä tuntia maneeissa ja Jippu on mun muistin mukaan siellä just tällä hetkellä.’’

‘’Okeii, jos mä meen katsomaan sinne?’’

‘’Mee ihmeessä, ensin on täältä päin tultaessa, maneesin päädyssä on ovi katsomoon, mee siitä sisään.’’

‘’Okei kiitos.’’ hymyilin ja lähdin sitten kohti maneesia.

Sanna jatkoi ilmeisesti takana seisoneen hevosen kanssa kohti tallin vieressä olevaa kenttää. Kello oli puoli kuusi ja ulkona oli jo pimeää. Päästyäni maneesille huomasin oikealla toisen kentän, jossa käppäili pilkukas poni ja ratsastaja. Katsomossa oli onneksi lämpimämpää kuin ulkona. Istuin tyhjälle penkkiriville ja viltille joka sille oltiin jätetty. Katsomossa oli muitakin, mutta kaikki ei mun lailla keskittyneet tuntiin. Jipun löytäminen ei muiden hevosten joukosta ollut vaikeaa. Iidankin näin. Nainen seisoi punaisessa parkatakissa maneesin keskellä ja selitti juuri jotain ruunikon ponin ratsastajalle.

Jippu ei näyttänyt toisaan olevan mikään helppo tapaus, vaan kiukutteli joko pysähtymällä tai lähtemällä laukkaan, kun ratsastaja koitti väistättää sen kanssa ravissa. Tammalla oli piuhat ja vaikka se välillä kulki niiden avulla muodossa käyttäen selkää kunnolla nosti se silloin tällöin päänsä taivaaseen. Ratsastajalla ei siltikään näyttänyt menevän hermot sen kanssa. Kun ryhmä alkoi nostaa laukkoja näytti Jippu kuumuvan aikalailla ja ratsastaja sai tehdä sen kanssa monta volttia peräkkäin, jotta se olisi malttanut laukata kunnolla. Mutta ne pari hyvää pätkää mitä parivaljakko sai näytti hyviltä, se oli hieno hevonen eikä ratsastajan taidoissa ollut vikaa.

Tunti loppui ja lähdin ratsastajien edeltä talliin. Tämä oli ilmeisesti ollut Jipun toinen tunti tänään, ainakin tuntilistan, jota tutkin sen aikaa mitä ratsastaja hoiti sitä pois, mukaan. Kun näin vaaleatukkaisen vievän tamman varusteita satulahuoneeseen hipisin karsinalle. Tamma oli kiinni.

‘’Moikka’’, heissasin takaisin tullutta ratsastajaa. ‘’Menikö Jippu hyvin?’’

‘’Noh, paremmin kuin viime kerralla.’’ se naurahti ja taputti hionnutta kaulaa.

‘’Kiva, se ei näyttänyt mitenkään kauhean helpolta ratsastaa.’’ sanoin ja ojensin sitten käteni ratsastajalle. ‘’Nelly, Jipun uusi hoitaja.’’

‘’Tanja.’’ se vastasi hymyyn ja puristi kättäni. ‘’Jipun kanssa saa sitten pelata varman päälle, kun se on aika höppänä.’’

‘’Okei, hyvä tietää.’’ naurahdin.

Juttelin Tanjan kanssa sen aikaa mitä se harjasi Jippua ja kun se oli saanut sille viltin päälle se lähti kotiinsa. Tanja ratsasti kaksi kertaa viikossa ja pääasiassa Jipulla, joten tulisin varmaan näkemään sitä aika usein. Kun Jippu oli saanut juotua automaatista menin sen karsinaan tutustumaan siihen. Tamma pisti korvat luimuun ja katseli mun tuloa epäluuloisena. Pääsin kuitenkin sen luo ilman hampaan jälkiä, joten päädyin rapsuttelemaan ja juttelemaan sille. Sain ohi kulkevalta ruskeatukkaiselta pojalta virnistyksen, kun olin juuri selittämässä Jipulle, että kiukkuisista hevosista ei pidetä. Nappasin MyStoryyn vielä kuvan tammasta ja sanoin sille sitten hyvää yötä. Jäin kuitenkin roikkumaan tallin puolelle ja soitin isän hakemaan. Sama punatukkainen tuli yksäripuolelta, mutta sillä oli seurana joku pitkä poika, joka näytti epäilyttävän paljon jääkiekkoilijalta takaapäin. Täällähän poikia pyörii.

[Nelly]

Hjälpare
Nelly & Jippu #2


Tiistait oli mulle usein kiireisiä päiviä, mutta eipä se estänyt heti koulusta puoli neljä päästyäni tallille tulemista. Mä välttelin vielä näin alkuun tallitupaa, joka veti kumman hyvin puoleensa tuntilaisia sekä tallilaisia. Mä nojailin yhteen karsinan ovista ja snäppäsin. Kunnes sisälle alkoi virrata heppoja ratsastajinensa. Siirryin kimon puoliverisen sekä sen ratsastajan alta. Sekin hevonen näytti kivalle. Nää ei täällä ilmeisesti olleet mitään pullaponeja - ainakaan suurin osa. Mä tajusin mennä katsomaan tuntilistat ja näin, että Jippu oli tänään yhdellä estetunnilla mukana. Vilkaisin kelloa. Tunti alkaisi alle puolen tunnin päästä.


Kysyin yhdeltä noin mun ikäiseltä paksuhkolta tytöltä, hakisinko Jipun sisään jo kun ratsastajaa ei näkynyt. Sain myöntävän vastauksen, että ratsastaja tuli usein viime tippaan että kiittäisi varmasti jos hakisin. Joten mä lähdin viiden asteen pakkaseen pipo päässä. Mä olin ottanut selvää Jipun tarhasta ja se tarhasi ainakin vielä yksin, koska oli ilmeisesti muille hepoillekin ikävä. Lähestyin pientä tarhaa ja näin voikon tamman, joka oli puettu punaiseen loimeen seisoskelevan jo portilla. Se nosti mut nähtyään päätään ja hörisi siihen asti kunnes olin portilla ja lähti sitten peruutellen pois. Katselin hetken kuinka se korvat luimussa kiersi tarhaa ympäri ja astuin sitten sisälle.


Jippu antoi kuitenkin ihan nätisti kiinni kun tulin lähelle. Mitä nyt luimi ja heilutteli päätään. Lähdin taluttamaan virkeän oloista tammaa pihalle tarhasta ja se oli kieltämättä aika haaste, sillä tamma hyppelehti ja näki kaikenlaisia mörköjä joka puolella tai sitten se testasi mua. Sain sen kuitenkin talliin ja laitoin sen karsinan eteen käytävälle kiinni. Siihen se pysähtyi hölmistyneenä. Riisuin loimen ja kun käänsin selkäni laittaakseni loimen telineeseen alkoi kuopiminen.


‘’Ai kiitos, sä hait sen sisään, mulle tuli vähän kiire.’’ kuului pian selkäni takaa.

‘’Juu ei mitään, tarviitko apua?’’ kysyin räväkän näköiseltä naiselta.

‘’Jos viitsit hakea varusteet niin mä harjaan Jipun?’’

‘’Joo tottakai!’’ lupasin ja lähdin kohti satulahuonetta, jonka koordinaatit tiesin jo.


Tallia hieman lämpimämpi satulahuone oli täynnä varusteita ja näytti järjestelystä huolimatta aika sotkuiselta. Huomasin pian, että satulat oli jaoteltu eri seinille ja etsin sitten seinään liimattua jesaria, jossa lukisi Jippu. Tamman estesatula löytyi ja sitten nappasin kapeammalta seinältä suitset sekä niissä kiinni olleet martsat. Lähdin varusteet käsivarsilla takaisin talliin ja olin törmätä oven toisella puolella olleeseen oranssitukkaiseen tyttöön, jonka tunnistin Miljaksi. Jonka olin eilen nähnyt. Ihan mukavan oloinen, ehkä vähän mun tapainen, toivoin että tulisin sen kanssa toimeen. Mutta, noh, kenen kanssa en tulisi?


Moikkasin nopeasti ja lähdin sitten reippaasti viemään varusteita Jipun ratsastajalle, joka oli juuri laittamassa jännesuojia tammalle, joka nosteli kiukkuisena etusijaan sitä mukaan mitä pystyi. Nostin tytön pyynnöstä satulan selkään ja Jippu väisti pyllynsä ihan toiseen seinään kiinni. Tytöltä, jonka nimi oli ilmeisesti Ella, kyseltiin jo oliko se valmis, joten koitin satuloida väistelevän hevosen mahdollisimman nopeasti Ellan suitsiessa jo tammaa. Jippu pullisteli ja sain pariin kertaan löysätä vyötä toiselta puolelta ja jouduin varoa, etten joutunut siinä samalla syödyksi. Se, että Ella piti tammaa ohjista ei estänyt Jippua.


Pari ehti kuitenkin hyvin muiden mukaan ja mä päätin taas mennä katsomoon katsomaan miltä meno näytti. Seurasin viiden hevosen letkaa kohti maneesia, jonne tie oli onneksi valoitettu. Istuin katsomoon ja seurasin kaikkia selkään nousevia ratsastajia. Ellalla oli selkeästi eniten vaikeuksia tamman pyöriessä ympäriinsä, joten opettaja, nuorehko mies, tuli pitämään tammasta kiinni. Sen jälkeen se loi katseensa, joka oli muuten painostava, muhun ja vinkkasi tulemaan alas. Hipsin pienestä raosta maneesin puolelle ja kävelin miehen luo, joka juuri asetteli mikrofonia.


‘’Reifr Hansen.’’ mies ojensi kätensä. ‘’Ratsastusopettaja. Sä oot se uusi hoitaja, josta Iida mainitsi?’’

‘’Ai musta puhutaan?’’ naurahdin ja heilautin pitkät ruskeat hiukseni olan taa. ‘’Juu Nelly Svensson.’’

‘’Noni, sittenhän sä voisit pistää auttaen ja alkaa kantaa puomeja ja tolppia tänne, eikö?’’

‘’Joo tottakai.’’



Mies, Reifr, kääntyi ympäri ja alkoi jaella ohjeita sillä kimolla tammalla ratsastavalle tytölle. Lähdin kohti seinää, jossa näin olevan usean puomin kannattimillaan. Katselin ettei hevoset säikähtäneet, kun varovasti nostin ensimmäisen puomin alas ja lähdin kiikuttamaan sitä kohti Reifriä. Mies osoitti puomille paikan ja laskin sen siihen.



‘’Jos tuot vielä kaksi puomia ja sitten kaksi tolppaa.’’ se sanoi.


Lähdin takaisin hakemaan puomeja. Jos mulla oli alussa ollut hieman kylmä niin ei kyllä ollut enää kolmannen puomin jälkeen. Eikä varsinkaan tolppien. Ratsukot olivat alkaneet ravailla ja mä sain hieman varoa missä kuljin. Jippu vikuroi peilien päädyssä, mulla ei sen sijaan näyttänyt olevan ongelmia. Tummanruunikkoa tammaa vaan ei huvittanut juurikaan reippailla vaan se laahusti jalat hiekkaa suhien uraa pitkin. Sain puomit ja kaikki paikoilleen ja menin sitten takaisin katsomoon.


Ratsastajat vaihtoivat suuntaa. Harmaa harjainen suomenhevonen sekä sen lyhyt ratsastaja johtivat muut ratsukot koko rata leikkaan läpi. Jipun ratsastajalla oli edelleen vaikeuksia sen kanssa, kun ne alkoi nostaa laukkaa. Pelkäsin jo mitä tulisi tapahtumaan, mutta Ella pysyi tyynenä, vaikka Jippu rallittelikin pitkät sivut. Seurasin estetunnin kulkua, kun ne olivat alkaneet hypätä matalaa ristikkoa, jota ennen tuli ottaa pysähdys, kunnes isä soitti olevansa pihalla odottamassa. Katsoin vielä pari hyppyä ja pakko myöntää, että Jippu näytti paranevan joka suorituksen jälkeen. Viimeinen hyppy minkä näin niin se jo malttoi odottaa ratsastajaa. Mikä taisi olla todella hyvä ratsastajan taputusten määrän mukaan.

[Nelly]

I terrängen
Nelly & Jippu #3

Meillä oli Jipun kanssa meneillään bondaus -hetki tallin käytävällä hiljaisen sunnuntain kunniaksi, joka todennäköisesti vilisisi ihmisiä viikon päästä, koska ratsastuskoulumestaruus. Tamma oli suhteellisen vaikea hakea tarhasta, mutta se taisi kaivata seuraa joten parin kierroksen jälkeen se antoi kiinni, päätti säästää mut kunnon kohotukselta. Jippu seisoi suhteellisen rauhassa käytävällä vaikka välillä kun harjasin muka liian kovaa se heilautti päätään. Kavioita puhdistaessa oli sen alkuun ensin pakko painaa vastaan ja koittaa ylettyä päällään perseeseeni, mutta narut ei onneksi antaneet siihen periksi. Sain kuitenkin kaikki neljä kaviota puhdistettua, vaikka niissä ei oikeen mitään edes ollut koska tilsakumit.

Juuri kun olin letittämässä Jipun suht pitkää vaaleaa harjaa kopisteli pääovesta sisään lumesta märät Merida ja Topi. Mä olin tehnyt vähän selvittelyjä ja stalkkausta. Tosin olin mä myös wappiryhmässä ja seurasin suurinta osaa iigeessä. Jippu veti herneen nenään vieraista ja rupesi näykkimään ilmaa ja luimimaan.

‘’Sen pitää vissiin vähän esittää.’’ irvistin pahoittelevasti. Olipa mulla kiva ja edustava hoitsu.

‘’Hahah, ilmeisesti.’’ Merida nauroi.

Jippu onnekseni kohotti korvat niskasta ja haisteli uteliaana paria. Hymisin tyytyväisenä, kun hoitohevoseni pysyi aisoissa samalla kun rapsuttelin sen säkää.

‘’Ehm, lähtiskö jompikumpi tai miksei molemmat mun ja Jipun kaa maastoon talutteleen…?’’ hymyilin.

‘’Mä voisin kyllä lähtee Jemmun kanssa!’’ Merida lupasi ja katsoi sitten poikaystäväänsä.

‘’Hahah, katokki ku tuun teijän kaa talutteleen, mä meen maneesiin treenaan ku se on vapaa kerranki.’’ Topi nauroi ja muksasi leikillä Meridaa olkapäähän.

‘’Hahah, mut kiva, kun mä uskaltauduin osallistua Lucia-kulkueeseen, mutta Iida kertoi, että Jippu ei täällä ainakaan ole vielä maastossa käynyt, eikä edellisestä paikasta ole tietoa… Niin tekisi hyvää vähän senkin nähdä ympäristöä.’’

‘’Aivan, ootko sä kuinka valmis ku Jemmu on vielä pihalla ja sillee?’’

‘’Etin pidemmän narun ja suitsin et ei muuta.’’

‘’Noni mäpä lähen si heti hakeen Jemmua, Angelika vois tulla kans, ku se on tallilla, tai ainakin sen auto on pihassa.’’

‘’Joo käy! Mä voin odotellessa käydä kysyys siltä, toivotaan että Jippu seisoo nätisti.’’ sanoin ja loin epäilevän katseen voikkoon.

Lähdin pihalle jossa tuiskutti lievästi samalla kun Merida lähti hakemaan Jemmua sisälle. Tiesin, että Angelikan hevonen asui siirtotallissa muiden ruunien ja orien tavoin, joten suuntasin sinne. Kun olin siirtotallin nurkalla kuulin jonkun pyytävän, että pitäisin oven auki. Jäin siis pihalle seisomaan ja pitämään ovea, ettei se paiskautuisi kiinni tuulesta. Kun tulija talutti hevosena ohitseni, tajusin parivaljakon olevan Angelika ja Mysse, joille olin eilen nostellut esteitä.

‘’Hei, Angelika, ajateltiin Meridan kaa jos sä lähtisit meidän kaa maastoon taluttelemaan?’’ kysyin naiselta kun se oli saanut ruunansa käytävälle seisomaan.

‘’Joo miksei, eilen kuitenki hyppäsin ja Myssen kaa en oo vielä maastoillut.’’

‘’Joo mulla vähän sama Jipun kanssa ja sitten vielä ilmoittauduin Lucia-juttuun.’’ naurahdin.

‘’Haha, ootteko kuinka valmiita?’’

‘’No mä vielä suitsin ja niin varmaa Meridakin, se nyt on varmaan jo saanut Jemmun sisälle.’’

‘’Okei oon nopee, nähäänkö tos alakentällä viiden minuutin päästä?’’

‘’Jees, nähään vaan!’’ vastasin ja oven suljettua lähdin takaisin päätalliin.

Jippu kolisutteli ja kuopi käytävällä. Mumisin sille, että olisi hiljaa ja kiitin onneani, ettei kukaan ollut tuntsaripuolella kuulemassa, vaikka kyllä yksäripuolelle varmasti kuului. Taputin Jippua kaulalle ja lähdin sitten reippaasti hakemaan satulahuoneesta suitsia. Jipun omat oli ristitetty ennen kuin oltiin laitettu naulakkoon roikkumaan. Nappasin mukaan myös perusriimunnarua pidemmän narun. Kun astelin Jipun luo, joka taas vaihteeksi luimi, kuulin Meridan kysyvän, jos olin jo valmis.

‘’Suitset vielä!’’ huikkasin takaisin.

Avasin punaisen riimun kaulalle ja selvitin suitset. Jippu haukotteli, mutta sulki tiiviisti suunsa kun olin antamassa lämmitettyjä kuolaimia sille. Juuri kun olin lyhyen tappelun jälkeen melkein saanut sille kuolaimet suuhun, päätti Jippu lähteä peruuttamaan. Onneksi se oli kiinni niin karkumatka ei ollut pitkä. Nyt kun se ei enää päässyt taaksepäin nosti Jippu päänsä niin korkealle kuin pystyi. Olin kuitenkin aika pitkä, joten sain suitset kiemurreltua sen päähän ja soljet kiinni.

‘’Valmis.’’ totesin Meridalle ja irrotin riimun sitten kaulalta.

Merida talutti Jemmun tuntsaripuolelle ja lähdimme sitten pihalle. Pihalla vedin takin kauluksen pystyyn ja harmaan Hilfigerin pipon syvemmälle päähän. Jippu hörisi Mysselle, joka oli just tulossa tallille päin. Merida sulki tallinoven ja yhteistuumin lähdimme taluttamaan hevosia tallipihalta pois. Me mentiin Jipun kanssa myöhemmin muovautuneen jonon kärjeksi, jotta se ei purisi ketään. Merida tosin piti myös hyvää välimatkaa Jipun takaosaan, jotta se ei potkisi. Jippu kulki koko ajan innokkaasti, hieman nykien narua, joka oli kiinni yhdessä kuolainrenkaassa ja tuli toisen läpi, jotta kontrolli olisi mahdollisimman hyvä.

‘’Mitä te meinaatte laittaa Lucia-kulkueeseen päälle?’’ kysyin taaksepäin.

‘’En oo vielä varma, Iida sanoi että tallilta löytyy suuria valkoisia t-paitoja jotka voi vetää takin päälle ja että sellasia pääjuttuja on kans.’’

‘’Ai koska se sano?’’ Merida ihmetteli.

‘’Sillon kun sä olit liian kiinnostunut Topin huulista.’’ Angelika kiusasi nauraen.

‘’En mä ikinä niistä oo liian kiinnostunut.’’ Merida puolusteli. Mä naureskelin niiden juttelulle, ne oli selkeesti tunteneet jo pidemmän aikaa.

Kävelimme tien reunaa ja jouduimme ohittamaan pari autoa, mikä oli Jipusta ihan hirveää. Se oli lähellä hypätä pystyyn, mutta peruuttikin sitten puoliksi ojaan. Muilla ei ollut siinä ongelmaa. Saa nähdä mitä kulkueesta tulee, kun en ole vielä edes ikinä ollut Jipun selässä. Me kuitenkin mentäisiin kylällä, jossa tulisi varmasti autoja vastaan. Siirryimme hiekkatieltä pienemmälle polulle, jossa tuskin tulisi ketään vastaan. Kuljin hieman Jipun edellä ja välillä sain tuntea kun se pukkasi päällään mua kulkemaan kovempaa. Hampailta vältyin sentään.

‘’Miten ne ratsastuskoulumestaruudet meni?’’ kysyin, kun polku päättyi ja tulimme taas suuremmalle tielle. ‘’Minne me nyt käännytään?’’

‘’Käänny oikeelle, sieltä tulee taas pian polku vasemmalle.’’ Merida neuvoi konkarina. ‘’Ja suhteellisen hyvin koulupuolella, esteiltä ei kellekään tullut sijoituksia. Mä olin siis mukana vaan kisahoitajana.’’

‘’Aaa, no ens viikolla on kisat sitten täällä. Angelika, onko sulla muuten lempinimiä?’’

‘’No vaikka Anskuks voi kutsua.’’ nainen naurahti.

‘’Ookei! Mä aattelin, et voin olla vaikka sun ja Ranjan kisahoitaja, jos tarviit apua. Ranja vaikuttaa kuitenkin aika symppikselle.’’

‘’Onhan se aika lutunen, mut käy, olis kyl kiva jos olis apukäsi.’’

Käännyimme uudelle polulle, joka oli leveämpi kuin edellinen polku. Emmekä olleet edes päässet pitkälle kun meitä vastaan hölkkää mies. Hepat ei tosiaan katsoneet sitä ihan hyvänä, Jippu varsinkaan. Oli hyvä ettei tamma puraissut miestä, kun se juoksi ohi. Mies kuitenkin jatkoi yhtä reippaana matkaa eikä näyttänyt olevan moksiskaan vastaan tulleista hevosista. Olikohan se edes nähnyt meitä. Naureskelimme hieman miehelle ja Jipun mielipiteelle hänestä. Se tamma osas kyllä vetää herneet pienemmästäkin sieraimiinsa.

Polku päättyi pellon reunalle, josta näkyi Yläkokon tallirakennus.
‘’Kävelläänkö vaan pellon poikki?’’ pysäytin Jipun ja katsoin muita.

‘’No eipä nää kengät enää tän märemmiksi tule.’’ Merida totesi ja Ansku nyökkäsi, joten pyysin Jipun eteenpäin. Mun kengät oli kans märät ja jalkoja palelsi hieman. Jippu nyökytteli päätään. Avoin ympäristö vaikutti siihen lisävauhtina ja sain tehdä kauheasti pidätteitä, ettei se juoksisi ohi. Otti se vähän raviakin ja siputteli vierellä niin, että lumi pöllysi. Pääsimme kuin pääsimmekin lopulta tallipihalle ja mulla oli kädet ikään kuin lievässä krampissa. Ansku kiitti seurasta ja lähti taluttamaan sitten ruunaa siirtotallille. Me pääsimme Meridan kanssa nopeasti päätallin lämpöön. Käänsin Jipun käytävälle pää satulahuonetta kohti ja vaihdoin vikkelään suitset riimuun.

Jätin suitset rouikkumaan karsinan edustalle. Aloin pyyhkeellä kuivailemaan Jipusta märimpiä kohtia kun Iida tuli sisälle talliin sen pojan kanssa. Poika oli pitkä, komea ja ruskeahiuksinen. Aikalailla Iidan vastakohta, joka oli lyhyt ja blondi, tai siis oli se kans kaunis, mutta kuitenkin.
‘’Tekö kävitte maastokävelyllä?’’ Iida tuli luo kysyen.

‘’Joo ja saatiin seuraksi Merida ja Ansku.’’

‘’Noni, tosi kiva. Miten Jippu käyttäytyi?’’

‘’No oli se vähän pöljä, mutta pysyi käsissä.’’

‘’No sehän on tärkeintä, sä voisit tosiaan ens viikolla vaikka koittaa ratsastaa sillä tossa alakentällä, jos haluat niin saat siihen vähän kollia. Luca voi tulla katsomaan ettei käy mitään.’’

‘’Juu okei.’’ hymyilin molemmille.

‘’Ainiin, mullahan oli asiaa Miljalle, onko se täällä? Laita muuten Jipulle fleece päälle ja karsinaan, se voi päiväheinät syödä sisällä että kuivaa.’’

‘’Aa, okei. Mut en oo ainakaan nähnyt, Merida on kyllä.’’

Iida lähti reippain askelin yksäripuolelle. Lucas jäi nojaamaan yhteen karsinan ovista ja seurasi silmä kovana mun tekemisiä. Heitin punaisen viltin tamman päälle ja se nosti päänsä kiukkuisena. Kun sain kiukkuisen tamman karsinaan tuli Iida ja Merida tuntsaripuolelle.

‘’Että jos voisit sanoa, Miljalle, että karsinapaikalle on löydetty halukas, en viittis pitää sitä tyhjänä, kun jonoa tulee.’’

‘’Joo mä sanon kun tuun kotiin.’’ Merida lupasi.

Kävin pesemässä suitsien kuolaimet ja viemässä ne sitten paikoilleen. Kun tulin takaisin pyysi Lucas mua antamaan valmiiksi pussitetun heinäkassin Jipulle. Joten tartuin pussin kahvoihin ja lähdin viemään sitä karsinassa hörisevälle ja seinää potkivalle tammalle. Avasin karsinanoven ja kippasin heinät tamman turvan eteen. Se rupesi ahnaasti syömään. Pyysin Lucasta heittämään tamman pihalle, kun se olisi syönyt, sillä iskä oli juuri laittanut viestiä, että odotti jo pihalla. Hän ei ollut mitenkään kaikista pitkähermoisin ihminen. Kiitin poikaa ja lähdin sitten tuiskuun ja tuiverrukseen, jota onneksi ei tarvinnut kauaa sietää.

[Nelly]

Fotbollskillar
Nelly o Jippu #4


Mä istuin hiljaa maneesin katsomossa seuraamassa tuntia. Meneillään oli joku koulutunti. Mä olin aiemmin pyydystyänyt Jippua liukkaasta tarhasta noin 10 minuuttia sen ratsastajan odotellessa tallin ovella, koska oli kylmä ja tuuli. Sen jälkeen kun sain sen vihdoin kiinni sain kiitokseksi näykkäisyn vasempaan käteen ja mulkaisun ratsastajalta, koska mulla kesti niin kauan. Ratsastaja harjasi tamman ja mä hain sen varusteet. Yhdessä saatiin Jippu kuntoon ja Lea ehti ajoissa tunnille. Nyt mä istuin siis maneesissa katsomassa kuinka Lea tappeli hoitohevoseni kanssa, joka oli saanut päähänsä, että peilissä oli sitä vastassa monsteri. Se siis näki itsensä eli ei ollut kaukana todellisuudesta.

Tunnin edetessä Jippu alkoi olla kuulolla ja lopetti pelleilyn suurimmaksi osaksi. Sen huomasi, että vaikka se oli kuinka hankala tahansa tunnin alkuun se kyllästyi lopuksi itsekin siihen ja alkoi käyttäytyä kuin kunnon tuntihevonen, vaikka se parit sätkyt saikin, kun maneesiin tuli lisää ihmisiä. Maneesissa oli oikeasti ihan hyvä chillata. Oli lämmin, koska lämmitys pörräsi ja sai kuulla ihmisiltä juoruja. Vaikka saihan niitä tallituvassakin kuulla. Välillä mä mietin mitä teki jalkapalloilijat maneesin katsomossa. Ihan kuin nuoppari ei enää riittäisi vaan maneesiinkin tullaan chillaamaan ja vielä sellaiset ketkä ei hevosharrastuksesta olleet kiinnostuneet. Olihan ne toisaalta silmänruokaa.

Jipppu oli toisella tunnilla heti perään. Ratsastajan selkään nousussa oli yllätys yllätys ongelmia, joten Sanna oli auttamassa. Takana istuvien poikien mielestä vaalealla tytöllä oli upea perse. Minolla menevällä sellaiset rinnat, että reippaammassa tahdissa ne hölskyisi kivasti. Tyrskähdin hieman poikien ajatuksille.

‘’Mitä te muuten teette täällä?’’ käännyin kysymään toiselta, vihreäsilmäiseltä ruskeahiuksiselta poijalta.

‘’Kuplahalli, jossa treenataan on tässä matkan varrella kun tehdään lenkkejä.’’

‘’Juuh.’’ nauroin heidän kanssaan. ‘’Nelly.’’

‘’Olli.’’ ruskeahiuksi tarttui käteeni.

‘’Pete.’’

‘’Ettekste haluis kokeilla ratsastusta, kun te vissiin usein käytte täällä?’’

‘’Hahah, jooh ei, Olli tuu mennään.’’ Pete nousi penkiltä ja veti Ollin mukaansa.

Jäin siis istumaan yksin. Sain kuulla pari juorua liittyen tallin lempparipoikiin Lucaan ja Joonakseen. Ne liittyi osin myös Salomeen sekä Lunaan, jota en ollut vielä tavannut ikinä. Kuuleman mukaan se oli Lucan pakkomielle. Hassua. Harvemmin fuckboylla oli pakkomiellettä kehenkään. Tai jos oli niin se menisi ohi, kun tämä saisi haluamansa ja olisi uuden kohteen aika. Kun tunti loppui hiippailin pihalle ja kävelin hyvän välimatkan ratsukoiden perässä tallia kohti. Jipun ratsastaja Anu hoiti tamman yksikseen, koska oli alkanut tykätä siitä, varsinkin kun se oli jo liikkunut yhden tunnin ennen omaa ratsastusta.

Kun Anu sai hoidettua Jipun ja sanoi sille heipat siirryin ilmoitustaululta, jossa oli kilpailukutsu, oli vielä hieman avoinna haluaisinko osallistua, Jipun karsinan ovelle. Tamma tutki innokkaasti purupohjaa, josko löytyisi heinänkorsia. Se kiersi karsinan pari kertaa perusteellisesti turvallaan, kunnes tyytyi kököttämään peppu ovelle päin. Mumisin ‘’Jippu’’ ja toivoin sormet ristissä, että tamma kääntyisi eikä mun tarvisi kohdata sen kellertävää kiukkuista takamusta. J käänsi päätään sen verran että näki kuka sitä kehtasi työpäivän jälkeen häiritä. Puuskahti vittuuntuneena ja nosti varoitukseksi takastaan. Najaa, se jäi siihen se bondaus-hetki. Puuskahdin sille takaisin ja tarkkailin vielä hetken pientä puoliveristä, kunnes totesin ettei se siitä oikeasti tule kääntymään, joten lähdin tallitupaan tappamaan aikaa, kunnes isä tulisi hakemaan. Siellä kyllä löytyisi seuraa joiden kanssa bondata ja kasata yhteishenkeä, jossa taisi hitusen koloja olla kaikkien juorujen takia.

[Nelly]

Undvik honom
Nelly & Jippu #5


Isä oli heittämässä Felixin jalkapallotreeneihin samalla kun heitti mut tallille. Veli kälätti koko matkan isälle jostain ah niin mielenkiintoisesta maalistaan, jonka teki lauantaisessa treenissä. Kiitin kyydistä ja kerroin monelta mua voisi tulla hakemaan ja laitoin sitten mustan auton oven kiinni ja lähdin köpöttelemään kohti tallin pääovea. Eilen yöllä oli sitten sää taas tehnyt täyskäännöksen ja pihalla oli jään päällä parin sentin lumikerros. Pääovi oli kiinni kuten aina näin talvisin kai ainakin. Kiskaisin auki ja olin törmätä päistikkaa Lindaan, joka loi muhun murhaavan katseen ja nosti leukansa ylös ennen kuin käveli pihalle ohitseni.

Tutkin päivän tuntilistoja etsien tuttuja nimiä. Alkeistunti oli meneillään ja Jippu olisi kolmella seuraavalla tunnilla mukana. Päätin tehdä Marjutille palveluksen ja hakea tamman sisään jo valmiiksi. Jippu seisoi tarhan perällä sen kirjavan kaverin pitäessä vahtia portilla. Koitin kutsua tammaa luokseni, mutta kuten arvata saattaa - tuloksetta. Jippu painoi korvansa niskaan ja heilautti vaaleaa häntää kiukkuisen näköisenä. Kävelin kuitenkin varmasti kohti tammaa Lennin seuratessa mua. Kun olin kosketusetäisyydellä tamma teki kurjan näköisen hyökkäyksen mua kohti. Väistin. Hyvä mä. Ja nappasin nopeana punaisesta riimusta kiinni. Sössötin tammalle ja silittelin sen kaulaa pitkin vedoin. Se ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta pitihän mun omaa hoidokkiani joskus saada paijata.

Lähdimme tarhasta onnistuneesti Jipun kanssa ja Lenni jäi seisomaan yksinäisen näköisenä portille. Lämpimään talliin päästyämme jätin tamman kiinni käytävälle ja kävin sitten sulkemassa oven. Riisuin loimen ja ängin sen loimitangolle jossa roikkui pari muuta loimea, mikä teki siitä vielä vaikeampaa. Sitten kaivelin harjaämpäristä pölysuan. Tarkkailin Jipun reaktiota ja juuri kun se näytti rentoutuvan ja laskevan muuriaan vetäistiin ovi meidän takaa auki ja ovelle ilmestyi Milja ja etutukka pystyssä Mino.

‘’Hei.’’ tyttö moikkasi ja talutti hoitohevosensa karsinaan.

‘’Heippa.’’ hymyilin, mutta ei Milja sitä ehtinyt nähdä.

‘’Jippu tulee vissiin samalle tunnille kuin Mino?’’

‘’Vissiinki, mä en tajuu kattoo ikinä muita ku Jipun niiltä listoilta.’’ naurahdin.

‘’Joo harvoin mäkää muita etin ku Minon nimeä.’’

‘’Voinko kysyy yhtä asiaa?’’ varmistin nostaessani ensimmäistä jalkaa, jota Jippu koitti heti kiskoa mun käsistä pois.

‘’Juu…’’ Milja vastasi ja sen pää kurkkasi karsinasta.

Puhdistettuani kavion laskin tamman jalan maahan ja suoristauduin. Kuulin askeleita takaani ja joku keski-ikäisen näköinen nainen käveli kohti Minon karsinaa ja sen perässä tuli joku nuorempi. Äiti ja tytär?

‘’Tarviitko apua?’’ kuulin Miljan kysyvän. Ja blondi lähti sitten kävelemään mua kohti. Ilmeisesti ei.

‘’Hei anteeks muute, mut mulla oli listassa Uppe…’’ tytär kysyi Minon karsinalta.

‘’Niin?’’ hymyilin asiakaspalveluhymyä.

‘’Missä se on?’’

‘’Taitaa olla pihatossa, sen voi hakea kyllä tänne käytävälle, harjat taitaapi löytyä satulahuoneesta.’’ Milja vastasi.

‘’Okei, kiitos, eikös se oo se ruskeahko?’’

‘’On joo.’’

Tyttö lähti ja mä putsasin loput kaviot Miljan rapsuttaessa Jippua. Kun sain putsattua viimeisen kavion taputin Jippua pepun päälle ja tamma nosti varoitukseksi sen puolen takajalkaa. Naurahdin. ‘’Sä et sitten kestä kiitosta.’’

‘’Ei selvästikään.’’ Milja törähti selvittäessään tamman harjaa. ‘’Sulla oli jotai kysyttävää?’’

‘’Nii oli. Seurusteksä?’’

‘’Joo.’’ Milja vastasi katseeseeni.

‘’Kannattaa varmaan sitten vältellä Felixiä, oletan et tän päivän jälkeen tunnistat sen.’’ irvistin.

‘’Ai sanokse jotai?’’

‘’Arvaa kaks kertaa.’’ nauroin. ‘’Felix on lörppösuu.’’

‘’Mä vaa hymyilin sille.’’

‘’Jos haluut olla suhteessa vielä, nii kannattaa oikeesti vältellä Fellua, se on vähän ku Luca, ei se luovuta ku se kiinnittää johonkuhu silmänsä…’’

Milja kohotti toista hieman epäsiistin näköistä kulmakarvaansa, ja sitten kajahti Sannan ääni ilmoille. ‘’Jos ei ole Milja tekemistä, saa hakea sisälle Cayan, Hallan ja Lakun. Nelly, Marjut laittoi viestiä, että tulee viime tippaan, varusta Jippu - koulusatula sille.’’

Blondi irvisti mulle ja lähti vilkkaasti pihalle. Mä harjasin vielä kovemmalla harjalla vaalean karvan läpi ja lähdin sitten hakemaan varusteita satulahuoneesta. Milja toi ensimmäisen hepan sisään, kun sain laskettua ruskean koulusatulan huopineen ja karvaromaaneineen Jipun selkään. Tamma nosti päänsä ylös ja korvat laittoi luimuun, mutta ei sen kummempaa joten sain ongelmitta satulan hyvälle paikalle ja kiinni. Mulla olis vielä päälle vartti aikaa ennen kuin suitsisin tamman, joten kaivoin IPhonen taskusta. Vastasin kolmeen snappiin, selasin IGeen ja ehdin auttaa Upen ratsastajaa ruunan varustuksessa. Kun Sanna ilmestyi käytävän päähän kädet lanteilla päätin suitsia Jipun siltä seisomalta.

Punaposkisen, tomeran näköisen naisen tarttuessa mun ojentamiin ohjiin päätin mennä tallitupaan chillaamaan. Siellä istui pari tuttua tallilaista sekä useampi tuntilainen. Otin pöydällä olevasta kulhosta omenan jonka virautin kraanan alla ja istuin sitten sohvalle, jossa oli just mun kokoinen paikka jäljellä. Linda keskusteli ikäisensä näköisen brunen kanssa ja näin naisen nauravan. Hämmennyin niin, etten tajunnut tuijottavani ennen kuin kaikki Lindaa ja brunea unohtamatta katsoivat mua. Räpsäytin pari kertaa ja hymyilin yleisesti kaikille ja tajusin sitten katsoa muualle. Hyvin.

‘’Kyllähän mä hyvälle näytän, mutta ei tarvi tuijottaa.’’ Lucas Lindan vierestä vinkkasi silmää.

‘’Ei se sua kattonu.’’ brune nauroi jätkälle saaden kaikki tytöt tuvassa nauramaan.

[Nelly]

Varför så sur?
Nelly & Jippu #6


Olin sunnuntaina saanut viestin Iidalta, että jos olisi aikaa voisinko tulla kahteen ja ratsastaa Jipun. Joten mitäs muutakaan ahkera hoitaja tekisi kuin ottaisi talvivarastossa olleen pyörän ja polkisi sen kahdeksan kilometriä tallille. Onneksi oli kaappi tallilla niin ei tavaroita tarvinnut roudata. Mä olin ehtinyt kotona käydä vain vaihtamassa vaatteet ja lähdin sitten kiireellä kohti Yläkokkoa. Olin kuitenkin ajoissa ja näin heti Iidan, joka tuli siltaa alas ja moikkasi mut nähdessään. Jätin vaaleanpunaisen Jopon tallin seinän vierustalle.

‘’Mä aattelin, että voisit ratsastaa Jipun samalla kun treenaan vähän kavaletteja Kurrella, jos käy?’’

‘’Öh, tottakai!’’ olin hieman hämmentynyt, mutta tyytyväinen Iidan ehdotukseen.

‘’Tuu yläkentälle puolentunnin päästä.’’ Iida totesi vilkaistuaan ensin kelloa ja ennen kuin ehdin vastata oli Iida jo lähtenyt. Ihmeen kovaa tallin omistaja pääsi lyhyillä jaloillaan.

Lähdin kävelemään kohti Jipun tarhaa missä tamma etsi päiväheinän viimeisiä rippeitä kuraisesta maasta. Kun pääsin tarpeeksi lähelle ottaakseni Jipun kiinni se ehti puraista ranteestani.

‘’Din jävla…’’ aloitin uhkaavana, mutta kun tamma ei lähtenyt vaan seisoi korvat luimussa tyydyin kiinnittämään narun riimuun ja vedin sen liikkeelle. Kyllähän käteen sattui. Ette arvaakaan. Huomenna olisi varmasti mustelmakin, mutta ei se ratsastusta estä. Jipun ainaisesta kiukkuilusta johtuen jätin tamman käytävälle kiinnittäen sen molemmin puolin kiinni sen karsinan eteen. Otin harjaämpäristä kumisuan, jolla ajattelin pyöritellä talvikarvaa, mutta Jippupa ei siitä(kään) tykännyt vaan alkoi nostella takaisiaan ja viskoa päätään. Vaihdoin siis piikkisukaan jota sain tyhjätä vähä väliä. Pienestä puoliverisestä lähti niin paljon karvaa, että harmaa betonilattia oli vaaleana karvasta. En ihmettele, tuskin kovin moni sitä viitsi pitkään harjata kun se joko hermostui tai pelotteli kaikki menemään.

Sain kaviot putsattua ripeästi vaikka takajalkoja piti ensin kokeilla kiskoa vapaiksi. Päätin uskaltaa jättää luimivan tamman käytävälle ja lähdin sitten puolijuosten tallitupaan vaihtamaan ratsastussaappaat ja kypärän. Kun palasin talliin tylsistynyt hevonen lopetti kuopimisen ja nosti päätään. Moikkasin tammalle, mutta kävin vielä ensin hakemassa sen varusteet. Olin ylhäällä katsonut kellon olevan jo lähemmäs puolta, joten ripeästi Jipun kiukuttelusta välittämättä heitin mustan koulusatulan sen selkään vaihtaessa puolta tamman kaulan alta väistin äkkinäykkäyksen kuin ninja ja pääsin ehjänä suoristamaan huopaa ja laskemaan vyön. Palasin vielä toiselle ilman osumia. Kiinnitin vyötä pari reikää ja mittasin vielä jalustimet, ne olisi parempi tehdä tallissa kun tamma oli kiinni kuin kentällä jossa se pääsisi näkykkimään ja pyörimään.

Suitsittuani tamman lähdin taluttamaan sitä ulos aurinkoon. Pihalla oli kymmenen astetta plussaa, mutta koska tuuli oli kova ei siitä juurikaan päässyt nauttimaan. Toisaalta Jipun vaalea karva kyllä keräsi lämpöä ja siihen laittaessa käden tulee kesä mieleen. Iida oli jo kentällä rakentamassa kavaletti-treeniä itteleen ja Kurrelle, orin seuratessa sen perässä välillä pökkien. Kuietenkin mut ja Jipun, tai siis Jipun pääasiassa, nähtyä se pörähti ja nosti päätään ja oli innostuksissaan juosta Iidan päältä. Nainen näytti orille kaapin paikan ja jatkoi orin nöyränä nyökytellessä puomien asettelua.

‘’Sä voit kyllä ihan vapaasti nousta selkään ja alkaa alkuverkkailla käynnissä, kannattaa tehdä voltteja ja pysähdyksiä, monipuolisesti ja niin ettei se pääse liian helpolla.’’

‘’Jees okei!’’ vastasin reippaana. Nappasin portilta jakkaran ja kävelin Jippu toisessa jakkara toisessa kädessä kaartoon pää kohti tallille menevää tietä. Laskin jakkaran hyvälle paikkaa, mutta kiristin vielä koulusatulan vyötä ja laskin vyöt ennen kuin hyppäsin selkään. Myönnetään, että se oli koko ratsastuksen helpoin osuus. Käynnissäkin vielä sujui suht hyvin, mutta ravissa Jippu kulki kuin miniatyyri kirahvin ja hirven risteytys johon ei saanut mitään tunnetta, kun se pakeni kaikkea. Laukassa tuli vaihtelevasti hyviä pätkiä sitten taas meni perseelleen. Kavalettien lähellä tamma kuumui ja sitten ohi mentyä kulki hetken nätisti. Kurren pörinä ja innokkuus pikkuloikista ei helpottanut asiaa. Hyvät pätkät tuli yleensä silloin kun Iida tuijotti meitä ahdistavasti silmä kovana ja odotti neuvoonsa tulosta, no välillä harvoin se tuottikin.

‘’Hei, miten meni?’’ aidalle ilmestynyt Merida kysyi kun olin hikisenä laskenut tamman käyntiin ja antanut ohjaa.

Ravistin vain päätä ja nauroin. Merida tajusi mitä tarkoitin ja naurahti kans.

‘’Tuu vaan Merida, muistithan kypärän? Hyvä kävelkää vielä joku kymmenen minuuttia ja tulkaa sitten tallille päin, mä meen auttaan alkeisryhmää.’’

Meridan hypättyä ylläpitohevosensa selkään ja lähdettyä liikkeelle uran sisäpuolelle Iida lähti paikalta.

‘’Mä en ollut uskoa, kun sain tuntsaripuolella kuulla, että Jemmu lähti.’’

‘’Joo se tuli aika nopeesti, kun Oona halus kisata Jemmulla.’’ Merida mutristi suutaan. ‘’Mutta eipä mun kauaa hepattomana tarvinnu olla.’’

‘’Ei onneks.’’ hymyilin tyytyväiselle tytölle, joka kumartui silittämään Kurren kaulaa.

Jutustelimme loppukäyntien ajan. Jippu oli kuitenkin kai saanut jotain energiaa purettua sillä käveli ihan nätisti ja suht rauhassa. Merida sai sen sijaan olla pitämässä Kurrea kaukana Jipusta, jota se mielellään lähenteli. Käänsimme sitten yhteistuumin kaartoon ja hyppäsimme alas. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä. Meridan ollessa myös valmis lähdimme kentältä. Heippasimme varmuuden vuoksi, jos emme enää tänää näkisi, kun jatkoimme matkaa omiin kohteisiimme. Tuntsaripuoli oli kuin ampiaispesä, jossa selkeänä kuningattarena Iida, jonka ympärillä pörräsi pikkulapsia. Pari wnb kuningatarta nojaili ilmoitustaulun seinälle ja katseli puutaroitujen nenänvarsien yli muita. Jokunen eksynyt, paikkansa tietämätön ampiainen nojaili karsinan oviin ja katseli kaihoisasti hevosia karsinoissa.

Talutin Jipun sen karsinalle väistäen muita, jotta ei tarvisi selitellä hoitohevosen käytöstä. Kiva kun ratsastuskoulussa oli näin kiukkuinen painajaisponi. Toisaalta oli ihana hoitaa hevosta, jolla ei ollut suurta ihailija piiriä vaan sain rauhassa hoitaa tamman. Jätin varusteet telineelle jonka nostin seinältä vakaasuoraksi. Iida huikkasi, että voisin viedä tavarat paikoilleen ja Jipun tarhaan, se menisi vasta kahden tunnin päästä. Kiinnitin siis tamman vielä karsinan kalteriin ja harjasin nopeasti satulanpaikan ja vähän muualtakin ennen kuin heitin kevyen toppiksen hionneen hevosen päälle ja paketoin sen. Pihalle viedessä Jippu oli yllätys yllätys kiva, se kipitti innokkaana kohti tarhaa, josta se oli bongannut kasan heinää. Korvat hörössä se koitti vetää mua reippaammaksi, mutta pitelin tiukasti narusta kiinni.

Kun tamma oli päässyt takaisin tarhaan jätin narun maahan kuivalle paikalle. Tallissa vein varusteet satulahuoneeseen. Satulan laitettua paikalle ristitin suitset ja hipsin sitten tallitupaan, jossa oli juorukerho paikalla. Siihen oli tälle kerralle tullut pari ulkopuolista mukaan kuuntelemaan kun Linda ruoti brunen kaverinsa kanssa viimeisimpiä juttuja kylältä ja tallilta. Istuin tyytyväisenä pöydän ääreen kuuntelemaan. Kuka voisi rehellisesti sanoa ettei juorut kiinnosta?

[Nelly]

Skvaller, mycket skvaller
Nelly och Jippu #7


‘’Felix va fan?!’’ juoksin veljeni huoneeseen ratsastusvaatteet valmiiksi päällä. Brune vaa katto mua silleen ku ei tajuis mistää mitään.

‘’Se sun mystory.’’ virkistin sen muistia.

‘’Jaaa… se.’’ Felix vinkkas mulle silmää. Felix oli koulussa ottanut parikin kuvaa sen mystoryyn, eka oli video, jossa se käveli pitkän matkaa Miljan takana koittaen talloa sen kantapäät ja kun se osu Milja käänty virne valmiina lyömään. Jälkimmäisessä blondi oli Felixin kainalossa tekstinä ‘’m suuttui.’’

‘’Älä Felix kiltti tee mitää tyhmää.’’ sanoin sille ajatellen Miroa ja Miljaa tallilla ja kaikkia niitä juoruja.

‘’Ootko menos tallille?’’

‘’Mille näyttää?’’ osoitin housujani.

‘’Tuun mukaan.’’ Felix hihkaisi ja nousi sängyltään vikkelästi vetäen harmaan Peakin hupparin päälleen.

‘’No et tuu.’’

‘’MAMMA! Nelly tar mig inte med till stallet!’’ Felix veti syyllistys kortin esiin.

‘’Nelly, snäll ta Felix med!’’ Mamma huusi alakerrasta.

Mulkaisin veljeäni ja lähdimme sitten alas perätysten. Puin eteisessä tuulitakin hupparin päälle ja tallilenkkarit jalkaan. Oispa auto, haikailin kun otin mopokypärän hyllyltä. Felix teki samoin ja astuimme sitten harmaaseen kosteaan ilmaan. Sade taisi olla lähellä. Pihalla oli seitsemän astetta plussaa ja kerrankin se tuntui sille, kun ei tuullut.

Parkkeerasin mopon tallipihalle parin auton väliin ja lähdimme sitten viemään kypärät tallitupaan, jossa istui Miro ja Luca. Moikkasin niitä ja ne katto mun perässä tulevaa Felixiä vähän hämmentyneinä.

‘’Felix tässä on Miro ja Luca, pojat mun veli Felix.’’ katkaisin tarkkailevan hiljaisuuden.

‘’No huh, mä luulin sen jo olevan sun jätkä.’’ Miro nauroi ja Lucas hörähti toisen jutulle.

Tuhahdin niille ja lähdin sitten Felix vanavedessä pihalle. Alakentällä näkyi Angelika, joka näytti maastakäsittelevän Karria. Mentiin hetkeksi aidalle norkkumaan ja juttelin vähän naisen kanssa Felixin tuijotellessa hiljaa. Kun me mentiin talliin, jossa kävi kova kuhina poika pääs elementtiinsä ja löysi heti pari tuttua tyttöä, koulusta kuulemma, ja jätti mut rauhaan. Kävin tarkistamassa listat ja Jippu näytti osallistuvan päivän molemmille koulutunneille peräkkäin. Tiesin torstain ekan tunnin olevan jonkin sortin tätitunti, vaikka nuoria tätejä olikin. Iida oli meille hoitajille pääasiassa jo ilmoittanut että hevosille saa ja pitää alkaa antaa ruohoa, joten päätin jo käydä hakemassa Jipun ja mennä syöttelemään sitä.

Meillä oli sellanen kauhean kiva hippaleikki tarhassa. Huomasi Jipun kaipaavan seuraa, kun Lenni oli lähtenyt. Mä kuitenkin kyllästyin sitä nopeammin ja jäin odottelemaan kärsivällisenä portille josko se tulisi joskus luo. Otin puhelimenkin esiin ja snäppäsin siinä tallilaisille kysellen jos joku lähtisi syötteleen hepoille vihreetä. Ja Milja vastasi nopeiten että voisi Minon kanssa tulla. Sitten kuulin kuinka Jippu käveli. En nostanut katsetta vaan jatkoin tekemisiäni ja pian voikko tamma seisoi metrin päässä musta. Nappasin nopeasti kiinni punaiseen riimuun ja tamma painoi korvat niskaan.

Mä näin Miljan jo lantalan takana Minon kanssa. Selittelin kuinka Jippu ei olisi mitenkään halunnut antaa kiinni ja Milja naurahti. Lantalan takana oli loiva mäki eikä puita ollut ja ehkä sen takia siihen oli aurinko paistattanut ruohoa, jota Jippu ja Mino ahnaasti söi. Me juteltiin Miljan kaa eka koulusta ja siitä sitten ajauduttiin puhumaan pojista, kuten Felix ja Miro. Mä sanoin sille että joka puolella väitettiin sen olevan raskaana. Vanha juttu, Milja oli naurahtanut ja pudistanut päätään. Viis minuuttia meni nopeasti ja sitä enempää ei saataisi ruokkia. Mä olin jo reippaana aloittanut aikaisemmin tällä viikolla Jipun totuttelun ruohoon, kun Iida oli pyytänyt.

‘’Felix on muute täällä.’’ vinkkasin blondille kun tiemme erkani.

Vein tamman suoraa talliin, jossa mua vastassa oli sen ratsastaja reippaana. Harjattiin tamma yhdessä käytävällä ja autoin sitten varustuksessa. Felix oli kadonnut ties minne, ihan hyvä niin siitä ei tarvinnut kestää. Kun Maija sai tamman suitsittua ja muutkin tunnille tulevat oli valmiita ne lähti ryhmänä kävelemään kohti yläkenttää ja mä lakaisin nopeasti käytävän hevosten karvoista ja kaviosta putsatuista lioista ennen ku lähin perään kohti yläkenttää. Sanna seisoi kentän keskellä jo komentamassa ratsastajia ratsastamaan hevosia. Maija, ranteet suorat. Enni, kantapäät alhaalla ja napa kiinni selkärankaan. Aino, älä jännitä kättä. Vilma, missä kyynärpääkulma? Satu, älä röhnötä. Anni, älä tuijota Hussen niskaa.

Ne alotti aktiivisen käynnin hakemisella ja eteni siitä pohkeenväistöön uralta sisäpuolelle ja takaisin uralle. Jippu kulki pää taivaassa vältellen ohjaa, mutta astui silloin tällöin kuitenkin ristiin. Niistä ne eteni pari kierrosta ravissa ja aloitti tekemään loivia kiemuroita. Tunnin tehtävänä vastalaukka ja Jippu oli liekeissä. Se kun muutenkin tarjoili vääriä laukkoja ei pistänyt mikskään sitä että loivakaarre tuli tulla vastalaukassa. Maija paistatteli ylpeänä, Satu ei niinkään kun Caya ei mitenkään halunnut nostaa laukkaa. Husse kuumui. Ja niin edelleen. Tunnin loputtua ratsukot asettui kaartoon päät kohti tallia ja hyppäs Sannan kehujen ja kiitosten jälkeen selästä.

Jipun ratsastaja vaihtui ja sen tavoin myös Tumppu ja Caya jatkoi. Tällä tunnilla oli nuorempia ja niiden perässä Felix oli kans tullut kentän laidalle norkoilemaan. Vielä ei ollut tullut piskoja, vaikka taivas ja foreca näytti uhkaaville. Felix ja mä nojailtii vierekkäin aitaan, mutta meidän huomio kiinnittyi eri asioihin. Mä tarkkailin hevosten ja Felix rintojen liikkuvuutta, kun tytöt ratsasti harjoitusravia kolmikaarisella kiemurauralla. Jippu taipui ajoittain ihan hyvin, mutta välillä se heitti päänsä ylös ja otti kiukkusena pari pomppua kun tällänen pieni piiperrys ei ollut sen mieleen.

Seurasin sisälle lähteviä ratsukoita ja moikkasin Iidaa, joka oli tulossa pitämään seuraavaa tuntia. Jipun ratsastaja hoiti sen rivakasti karsinassa, joten jäin nojailemaan ilmotustaululle. Ja seurasin mielenkiinnolla seuraavan alkeisestetunnin ratsastajia. Tai siis eihän ne ihan alkeistasolla ollut hyppäs 60cm rataa. Ne pyöri Accen ympärillä joka koitti osoittaa niille mieltään. Pari harjas sitä, yks harjas sen takkusta mustaa häntää ja kaks muuta seisoskeli vieressä. Ne jutteli pojista. Kuten saattoi arvata.

‘’Hitto se Milja on muka niin olevinaan kans-’’ yks sano muille.

‘’No jep, sehä seurusteli sen jäkärin kaa, sääti Miron kaa ja nyt se kiehnää Felixin kaa.’’ toinen vastas.

‘’Sen serkku on sentää sitoutunu suhteeseen, mut on niiiiiin ym, ku sil on nyt Iidan ori ylläpidos.’’

Sano ne myös pari valittua sanaa Lucasta ja Salomesta, mut mä sain tarpeeksi. Ja mulkasin niitä pahasti ennen ku jätin tallin ja astuin sateeseen. Oli lähellä etten palannut talliin, mutten jaksanut niitä joten juoksin sateen läpi tallitupaan, jossa Milja istu tosiaan jalat Felixin sylissä. Virnistin niille ja sanoin et ne ruokkii juoruja, mutta Felix vaa kohautti olkiaan.

‘’Tallissa on oikeesti pahempi juorukerho koolla ku täällä ikinä ollu, en suosittele menemään ridakoulupuolelle.’’ kerroin ja sain osakseni kysymyksiä että mitä kaikkea siellä puhuttiin. Kerroin ympäripyöreästi ja kaadoin sitten kuppiin mustaa kahvia ja siihen päälle kermaa ja istuin sitten alas jonkun randomin viereen. Tallilla juorut leviää enemmä ku koulussa, mikä on jo ihme. Mut eiks se oo todettu että hevosihmiset on kaikista juoruavampia vai onko ne kaikki yksilöt vaa eksyny tänne.

[Nelly]

Nya svenskar
Nelly & Jippu #8


‘’Rid bara på!’’ Reifr kannusti jotain tyttöä Cayan kanssa yläkentällä. Mä olin tuntilistoja kattellessa huomannut pari uutta nimeä Thilda ja Frida. Sitten myöhemmin kuullut niiden puhuvan keskenään ruotsia.

Repe antoi murteen loistaa läpi kommenttiensa ja näytti tyytyväiseltä saadessaan käyttää ruotsia. Kaksi muuta tunnilla olevaa tyttöä oli supisuomalaisia kuten varmasti yhdeksänkymmentä prosenttia Yläkokossa käyvistä.

‘’Ha jämn hand med Make, Thilda.’’

Mä nojasin kentän aitaan. Yksi suomalaisista ratsasti Jippua, mä olin hakenut tamman laitumelta ja siinä meni kaksikymmentä minuuttia leipäpussin kanssa. Tamma kuitenkin oli suht positiivinen tallissa ja ratsastaja uskalsi yksin olla pirulaisen kanssa.

Ne oli nyt työskennellyt ravipuomeilla ja oli aika ottaa laukkaa. Jippu näytti kuumuvan pidätteistä, mutta Aino piti pään kylmänä ja istui vakaana eikä tamma sitten räjähtänyt missään vaiheessa käsiin. Tyttö oli selkeästi varmempi selästä kuin maasta hevosten kanssa.

Tunnin jälkeen autoin kantamaan puomit sivuun ja lähdin sitten edeltä menneiden ratsukoiden perässä tallia kohti. Aino oli jo riisunut tamman ja jättänyt sen sitten karsinaansa. Mä nojasin vastakkaiseen seinään ja mulkoilin tammaa kaltereitten välistä, kunnes Aino tuli takaisin. Se laitto Jipun kiinni ja kävi sen sitten pikaisesti harjalla läpi ja riisui suojat.

Tyttö pyysi tamman hoidettuaan, että veisin Jipun takaisin ulos, koska hällä oli kuulemma kiire. Mikäs siinä, olin todennut ja kietaissut sitten narun tamman turvan ympäri ennen kuin talutin sen karsinasta ulos. Matka laitumille sujui ihan hyvin ja Jippu oli tosissaan saanut kuitenkin höyryjään tunnilla päästettyä joten ei tehnyt mitään tyhmää. Portilla käänsin sen ympäri ja se lähti hetken mietiskeltyään laukassa toiselle puolelle laidunta.

‘’Hei, Nelly, voitko avata portin?’’ olin just lähössä tallille päin, mutta huudon kuultua käännyin.

‘’Joo tottakai’’, hymyilin ja palasin porteille. Odotin, että Merida sai laahustavan Kurren tarpeeksi lähelle ja päästin ne sitten toiselle puolelle.

‘’Kiitos’’, Merida hymyili.

‘’Eipä mitään’’, vastasin ja lähdimme samaa matkaa tallille.

Kävelimme suhteellisessa hiljaisuudessa hetken aikaa, mutta mä en jaksanut sellasta eikä Meridakaan ilmeisesti. Sillä päläytimme samaan aikaan icebrakerit ja naurahdimme sitten.

‘’Sano sä vaan ekana’’, Merida virnisti.

‘’Mä vaa kysyin että miten se treenileiri meni?’’ tuhahdin.

‘’Aa, no siis siinähän se meni, olis kyllä voinu vähän valmistautua niihin lenkkeihin esim, mutta Kurre oli kyllä hyvä pääasiassa ainakin.’’

‘’Kiva! Se olis kyl ollu kiva itekki osallistua, mutta toisaalta mä en nyt ratsasta kauheen paljoa, että parempi jättää oma paikka niille jotka oikeesti treenaa. Käyn vaa kerran täällä vakkaritunnilla ja muuten chillaan Jipun kaa.’’

‘’Nii justiin, mutta siis, pakko kysyä, kun Milja ei pihahda, että mitä Felixin ja Miljan välillä on?’’

‘’Hahah, sä luulet, että mun vuotta nuorempi veli kertoo mulle jotain sen tyttöasioista?’’ katsoin Meridaa virneellä. ‘’Mut onhan ne mystoryjen perusteella hengannu ny kesällä.’’

‘’Ollaan sitte vähä samassa tilanteessa, mut sillo yks kerta me oltii vakoilees Topin kaa niitä siel rannalla’’, Merida nauroi.

‘’MITÄ? Oikeesti, ahahaha’’, kikatin.

‘’Joo ja me nähtiin jotain sellasta minkä olis voinu jättää näkemättä’’, Merida irvisti ja pudisti päätään.

‘’Hmpf. Mutta siis sen verta voin sanoo tietäväni että kai Fellu siitä tykkää, ainakin kyselee koko ajan multa Miljasta ja jos poika vois tallille tulla käymään.’’

‘’Oikeesti? Söpöö’’, Merida sanoi venyttäen sanojaan. ‘’Mutta hei me mennää nyt siirtotalliin ennen ku Kurre kyllästyy ja alkaa pelleillä, et nähää.’’

‘’Joo moikka nähään!’’ sanoin ja kävelin sitten päätalliin siivoamaan ratsastajien jälkiä. Nostelin harjoja harjaämpäreihin, jotka oli jätetty lojumaan ja lakaisin sitten käytävät. Satulahuoneessa ristitin parit suitset. Mikä saikin mulle mieleen sen, että Jipun varusteet pitäs pestä ja huoltaa, mutta tamma menisi vielä illalla toisen tunnin niin ehkä joskus toiste.

Tallituvassa kävi kuhina tuntilaisten osalta ja kahvi porisi. Joku huusi vessan seinän läpi, jos jollain olisi tampooneja mukana. Tunnin onnistumisia ja epäonnistumisia pohdittiin ja sitten myös tietenkin juoruttiin. Mä olin ihan mukana hommassa, koska suurimman osan kanssa tytöistä mä joko olin koulussa samoilla kursseilla tai olin ratsastanut samaan aikaan ennen uutta tuntisysteemiä, paitsi pari nyt tallituvassa olevista oli kai käynyt uudelleen ratsastuksella mun ryhmässä, mutta kuitenkin. Pääaiheena oli Lucas ja se uusi yksityisen omistaja Ilona. Niillä väitettiin olevan jotain, kuviteltiin myös, että Merida ei pysty olemaan inttileski vaan pettää Topia ehkä jopa tällä hetkellä. Peittasin sen heiton sillä, että mustatukka oli nyt siirtotallissa hoitamassa Kurrea. Pettyneitä katseita huone täynnä, ihan kuin ne toivoisi Meridan käyvän vieraissa. Bitches.

[Nelly]

Inte helt samma som i tävlingarna
Nelly & Jippu #9


‘’Joko te kuulitte, että joku kanadalainen muija varas karsinan päätallin yksäripuolelta?’’ Elin supisi mulle ja Miljalle.

Mä olin tutustunut siihen ihan hyvin, kun oli samoihin aikoihin töissä kun mä menin tunnille. Tänään kuitenkin tulin vaan hoitamaan Jipun ja saattaisin käydä sen kanssa piipahtamassa alakentällä. Meillä oli nimittäin mennyt suhteellisen hyvin ratsastuskoulumestaruuksissa ja vielä paremmin Susikallion osakilpailuissa, jossa voitettiin Jipun kanssa koululuokka. Siitä oli tullut ihan fiksu tamma.

‘’En oo kuullu’’, Milja vastas Minon karsinasta. Mulla oli Jippu siinä edessä käytävällä ja Elin koitti putsata karsinoita ennen tunteja.

‘’Siis joo, mäkin kyllä kuulin vasta tänään, ihan äsken, kun Iida kertoi Lindalle että se kävis muokkaamassa tarhausjärjestystä ja tekis valmiiks sen muijan tammalle karsinan’’, Elin selitti innoissaan nojaten talikkoon.

‘’Hassua, että se päättää muuttaa Kuhmosiin kaikista mahdollisista paikoista Suomessa’’, totesin.

‘’Nojoo eikö?!’’ Elin hihkas. ‘’Tällänen rupunen maalaiskylä, tosin pääseehän täältä aika helposti vaikka stadiin jos niikseen tulee, mutta kuitenkin.’’

‘’Millanen heppa sillä on?’’ Milja uteli. ‘’Ooksä muuten Nelly missä vaiheessa?’’

Meidän oli tarkotus ratsastaa samaan aikaan, mutta mä olin selkeesti jäljessä, koska Jippu vähän kinasteli kavioiden putsauksen kanssa. Mä olin kysynyt jos Milja ois halunnut pitää seuraa kentällä meille, se oli itte ollut nyt vähän kaukainen tai mun seurassa jotenkin häpeilevän näköinen. Olin melkein sata varma siitä, että se johtui sen säädöstä mun veljen kanssa ja että olin nähnyt niitten pussaavan meillä. Felix oli kutsunut sen viettään sen kaa aikaa, niin sanotusti, ja pojan huoneen ovi sattui oleen auki, kun kävelin siitä ohi nähden Fellun työntävän kieltään Miljan kurkkuun. Että ihmekös jos sitä vähän ehkä hävetti. ‘’Pitäs hakee varusteet vielä --.’’

‘’Arabi kai jossen väärin muista’’, Elin puhui päälle. ‘’Tamma, joka ei tuu ruunien kaa toimeen, siks sitä järjestystä vaihetaan.’’

‘’Aaaa… kuulostaa lupaavalle’’, Milja virnisti. ‘’Onkohan se ihan joku stereotyyppinen kanadalainen?’’

Jätin tytöt pohtimaan asiaa siksi aikaa, kun mä kävin hakemassa Jipun koulusatulan sekä suitset. Mä olin aiemmin kattonut niin, tamma olis yhellä tunnilla vaan, joten tekis sille ihan hyvää päästä liikkumaan enemmän. Ja vaiheeks taas pihalle, kun tunnit oli siirtyneet maneesiin säiden takia. Nyt pihalla oli kuitenkin ihanan näköistä, kun maata peitti kevyt lumikerros ja pakkasta oli vaan pari astetta. Palasin muitten luo ja heitin heti satulan luimivan ja takajalkaansa kohottaneen tamman selkään. Elin koitti taas jatkaa siivoamista.

‘’Mennäänkö?’’ Milja kysyi karsinan ovelta, josta kurkkas kans rautias läsipää.

‘’Joo mennään’’, vastasin ja napsautin lukot irti riimusta, jonka heitin Jipun harjaämpäriin.

Me lähettiin kävelemään pihalle peräkkäin ja mun tullessa perässä mä suljin sekä tallin oven että kentän portin. Milja oli napannut reunalta jakkaran, jonka avulla kiipes Minon kiiltävään koulusatulaan. Mä odotin että ne lähti liikkeelle ja talutin sitten tamman samaan paikkaan. Jippu seisoi nätisti paikoillaan, kunnes sain jalan jalustimelle ja lähti sitten eteenpäin. Ehdin kuitenkin reagoida ja ponnistaa matalan tamman selkään. Se ei tosin ollut mikään nätti ponnistus ja mun tömpsähtäessä selkään Jippu loikkas raville.

‘’Noooooooh, heeeeeei, rauhotuppa’’, mumisin ja koitin siirtää sen kunnolla käyntiin tamman hipsutellessa eteenpäin käynnin ja ravin välimaastossa.

‘’No jopas jotakin’’, Milja naurahti mun keltaiselle kirahville aka hoitohevoselle.

‘’Joo se ei oikeen tykännyt mun tavasta laskeutua satulaan’’, irvistin.

Kun Jippu oli käynnissä päätin jättää sen kanssa alkukäynnit pitkin ohjin veks ja alotin heti säätämään sen kanssa. Lanattu luminen kenttä oli ihan hyvässä kunnossa eikä pohja ollut liian kova. Jipulle oli Rami ehtinyt lyödä talvikengät jalkoihin, joten ei olis huolta liukastumisesta. Minollakin oli. Ja parilla muulla, mutta kaikkia ei Rami ollut vielä ehtinyt ilmeisesti kengittää.

Me tehtiin Jipun kanssa ensin käynnissä pysähdyksiä ja peruutuksia sekä pohkeenväistöjä uralta pois, uralle, uralta pois ja uralle yhden pitkän sivun aikana. Tamma väisti kyllä mutta ei mitenkään nätin näköisesti pään ollessa taivaissa. Eri se oli ollut kisoissa. Hassua. Jatkoin samaa toiseen suuntaan Miljan jo ravaillessa letkeän näköisen Minon kanssa. Jippukin koitti kiskoa itteään raviin, mutta mä pidin vastaan.

Kun vihdoin aloitettiin ravaamaan Jipun kanssa se kiskoi menemään kuin ravuri estepuokin sijaan. Ja mä sain tehdä parhaani siinä etten alkanut kiirehtimään sen kanssa vaan pysyin rauhallisena. Mä tein Jipun kanssa pääty-ympyröitä ja loiviakaarteita ja pikkuhiljaa alkoi tamman pää laskeutua ja se haki vähän tuntumaa. Vähän.

‘’Mä otan laukkaa’’, Milja huikkas ja valmisteli noston. Ruuna otti reippaat pari askelta, mutta meno rauhoittui.

Kun me otettiin Jipun kanssa laukkaa, sain lahjaksi alkuun pari pukkisarjaa ja sitten pään viskontaa. Miettikää tämä hevonen mun alla voitti eilen helpon been mun kanssa. Ei tulis kyllä ekana mieleenkään.

‘’Vähän eri näkönen ku eileen’’, Nadja naurahti kentän laidalta, johon se oli ilmestynyt kypäräkampauksen kanssa.

‘’Ai vähän’’, irvistin koittaen pistää vatsalihakset oikeesti töihin ja istua pyörivään laukkaan alas tasapainottaakseni menoa. Huonoin menestyksin, mutta koitin kuitenkin. Mä otin raviin, halkasin ympyrän ja valmistelin uralle tullessa heti uuden noston. Vasempaan tamma oli nyt rauhallisempi saatuaan jo laukata energiaa pois. Ja mä saatoin oikeesti ihan hyvin mielin hidastaa sen raviin ja taputtaa. Milja jumppas tuskanen ilme kasvoilla harjotusravia. Ehkä munkin pitäs.

Me tehtiin loivan kaaren sisälle voltti uralle harjotusravissa. Tamma alkoi taipua ja joustaa, ja asettuakin. Eikä harjotusravissa istuminen edes ollut niin kauheeta tuskaa kun tammalla oli selkä ylhäällä. Musta tuntui jopa ihan koulutuupparille ruskeiden hiusten lyödessä tahtia kahisevaan toppaliiviin ja sisäjalan naputtaessa tammaa sen ympärille. Mustat saappaat, jotka joka osakilpailua varten olin putsannut kiilsi vielä. Satula natisi eikä sekään ollut likainen. Mulla oli oikein siistin näköinen oletus meistä ratsukkona. Ja siitä mä pidin kiinni.

[Nelly]

Team Felja
#10

Milja oli tullu meille pitkästä aikaa. Mikä oli musta kiva, mä olin nimittäin alkanut jo tottua niihin kahteen. Felixiin ja Miljaan. Nytkin mun huoneen viereisestä huoneesta kuului Miljan kikatusta. Niiden välillä oli ollut jotain kränää hetki sitten ja Felixistä huomas heti muutoksen kuinka paljon paremmalla tuulella se oli kun se tiesi olevansa taas Miljan kaa hyvissä tai jopa paremmissa väleissä. Mä aloin kiskomaan ratsastushousuja jalkaan, niiden päälle sukat ja sitten vielä vaihdoin push up rintsikoiden tilalle urheilurintsikat, alukerrastonpaita ja fleece siihen päälle. Niillä pärjäis ratsastaa lämmitetyssä maneesissa - ah mitä luxusta se olikaan.

"Milja, mä lähen tallille nyt kun mulla on ratsastus läheksä mukaan?" kysyin Felixin suljetun oven läpi.

"Joo! Voisin tulla ku kätevästi pääsis kyydillä. Felix, väistäppä", Milja vastasi.

"Mäki tuun mukaan!" Felix innostui.

Mä lähin jo alakertaan pukemaan ulkovaatteita päälle ja iskä tuli pian myös, se heittäis meidät tallille. Pian nuori kaksikko rymisteli alas portaita.

"Aj hej Milja", iskä hymyili punapäälle.

"Hei", Milja vastasi reippaasti ja alkoi pukea kenkiään.

Me mentiin jo iskän kanssa edeltä autoon. Ja saatiin tovi odotella Miljaa ja Fellua. Iskä sano et oli kiva et Milja ja Fellu oli taas väleissä eli samoilla linjoilla oltiin.

"Sori et kesti!" Milja pahoitteli autoon astuessaan.

Ajomatka kesti noin 20 minuuttia ja kun vihdoin oltiin tallipihassa oli lumisade kovempi kuin kotona. Me kaikki heitettiin huput päähän ja kipitettiin suoraan tallitupaan, Kim, Lotte ja Nadja istui pöydän ääressä puhelimet käsissään.

"Heissan", moikkasin muita ja kävelin kaapille. Kello näytti viittä, viideltä alkoi tosi hyvien tunti ja tiesin että Jippu oli sillä tunnilla Maaritin jaksoheppana eli mulla oli reilusti aikaa odotella omaa tuntia ja ehkä auttaa muita. Tai sitten vaihtoehtoisesti istua tuvassa kuuteen asti juoruten. Milja ja Felix oli melkein heti lähteneet omille teilleen luultavasti katsomaan Noppaa, joten mä istuin pöydän ääreen muiden seuraksi.

Juorut oli juoruttu ja ne koski pääasiassa Lucasta, Merrua ja joitain pahamaineisia tuntilaisia jotka luuli itsestään liikoja ja oli muutenkin ärsyttäviä. Kellon lähenteli kuutta ja mä vaihdoin ratsastuskamppeet päälle. Mustat saappaat jalkaan ja kypärä mukaan sitten sanoin heipat muille ja lähdin kävelemään maneesille päin. Mitä lähemmäs tulin sitä paremmin kuului Repen kommentit. Mä tiesin tän ryhmän hyppäävän ja me mentäisiin puomeja. Jippu olisi todennäköisesti aika väsynyt treenin jälkeen mikä helpotti mun ratsastusta.

Istuin lampaankarvan päälle katsomossa Sirun viereen joka ratsasti tässä jaksossa Hussea. Me seurattiin tunnin loppua ja kommentoitiin aina välillä jotain muiden ratsastuksista. Jippua ratsastava ratsasti oikeesti hyvin. Se uskalsi pyytää tammaa eteen vaikka se heitti pään kiukkuisesti ylös ja sai sen sitten takaisin alas ulko-ohjan tuelle.

"Voitte tulla sitten kaartoon", Repe sanoi, odotti että kaikki neljä ratsukkoa oli halkaisijalla ja jatkoi: "Hyvin ratsastettu, kiittäkää hevosia ja voitte sitten tulla alas. Jippu ja Husse jatkaa."

Me tultiin Sirun kanssa katsomosta maneesin puolelle ja käveltiin ratsujemme luo sillä välin kun Repe kävi avaamassa oven kahdelle muulle mun ryhmäläiselle ja päästi Miinan ja Minon ratsastajineen ulos. Mä sain kuulokkeen edelliseltä ratsastajalta ja asettelin sen korvaan.

"Voitko pitää vastaan toiselta puolelta?" kysyin.

Maarit toivotti mulle hyvät ratsastukset ja lähti pois. Mä pidensin jalustimia parilla reiällä ja pyysin Jipun sitten liikkeelle. Se käveli pää alhaalla häntäänsä huiskien. Mä seurasin Repen säätöjä puomien kanssa kun se mittaili tolpilta laskettujen puomien välejä ja vei sitten tolpat sivuun.

"Ratsasta vaan reippaasti Cayaa eteenpäin heti alkukäynneillä, Enni", mies kommentoi.

Kun Repe oli valmis puomien kanssa mä pyysin sitä pitämään Jippua sen aikaa kun riisuin takin ja mies ripusti sen sitten katsomon reunalle ja teki saman kaikkien muidenkin ratsastajien takeille.

"Kerätkää vaan ohjat käsiin. Rauhota Jippu. Istu satulassa pitkä jalka Nelly. Voitte sitten lähteä kevyessä ravissa liikkeelle. Tehkää loivat kaarteet ja ravatkaa kummallakin kaarella puomien yli. Välillä venyttäkää ravia ja ratsastakaa puomien ulkoreunaan sitten lyhentäkää ravia ja niiden sisäreunasta yli. Puolipidätteet, Siru. Jumpatkaa heppoja."

Tunti oli kertakaikkiaan onnistunut. Jippu oli rento lopussa eikä kiirehtinyt laukkaympyrän puomien yli. Mä olin tyytyväinen ja Repekin näytti tyytyväiseltä meihin hymyillessään leppoisaa hymyään. Mä taputin kellertävää hikistä kaulaa ja hymyilin.

Me talutettiin hepat talliin tunnin jälkeen. Mä vein Jipun sen karsinaan vedin varusteet sen päältä ennen kuin se ehti kiukuttaa ja painuin varustekasan kanssa satulahuoneeseen. Mun onneksi satulahuoneessa oli Johannes. Mukavan oloinen. Vähän juro.

"Kan du hjälpa?" kysyin varovasti ruotsiksi ja poika nyökkäs.

Mä heitin satulan sen syliin ja pienen hiljaisen pohdinnan jälkeen se päätteli satulan Jipun omaksi ja nosti sen estesatuloiden puolelle tamman telineeseen sillä aikaa kun mä ruodin martingaaleja suitsista irti huomista varten. Kiitin poikaa joka palasi varusteiden puhdistuksen pariin.

Jippu kopisteli jo karsinassaan epätoivoisena. Mä päätin harjata sen nopeasti piikkisualla ilman että solmin tammaa kiinni. Se oli tyhmästi tehty sillä sain jatkuvasti väistellä hampaita ja komentaa. Fleeceloimi päätyi silti harjauksen jälkeen tamman selkään vastoin sen tahtoa. Taputin sitä kaulalle ja häivyin ehjänä ulos karsinasta. Järjestelin tamman harjaämpärin uuteen uskoon, taittelin loimet uudelleen ja ripusin sen narun ja riimun karsinan oven naulakkoon.

"Go natt gumman", sanoin kaltereiden välistä lihaksikkaalla pepulle ja lähdin käppäilemään yksäripuolelle jossa Fellu ja Milja seisoi epämiellyttävän lähellä toisiaan.

"Ähm!" rykäisin ja nuorikko vetäytyi erilleen. "Pappa har väl ren kommit", virnistin. Odotin Miljan varmistavan vielä että Nopalla oli kaikki hyvin ja me lähdettiin sitten kaikki yhdessä parkkipaikkaa kohti, jossa Range Rover odotti meitä. Häshtäg felja änkeytyi takapenkille ja mä tyytyväisenä istuin eteen. Me heitettäisiin ilmeisestikin Milja kotiin.

[Nelly]

Vägen till stjärnorna
#11

Kello oli vasta yhdeksän ja mä olin jo tallilla. Aamutalli oli tehty jo ja kaikki tuntihepat oli ulkona, myös Jippu. Iida oli tosin näyttävästi vuorannut sen loimeen ettei se likaantuisi. Mä olin eileen pessyt ja selvittänyt sen hännän. Siisti, kymmensenttinen, silkkinen harja ei tarvinnut sen enempää hoitoa kuin läpi harjauksen. Mä olin tullut aikasin sen takia että ehtisin pestä vielä tamman varusteet hiekkaisia punaisia suojia myöten. Tammalle oli justiinsa vaihdettu uusi punainen huopa, joten se saisi olla.

Kello lähenteli kymmentä kun mä olin valmis varusteiden kanssa. Kim oli tullut mun seuraksi istumaan satulahuoneeseen.

‘’Jännittääkö sua?’’ virnistin sille. Kuivauskaappi humisi, siellä oli ne punaiset jännesuojat, jotka olin hetki sitten huuhdellut kuumalla vedellä. Toivottavasti ne kuivuisi ajoissa.

‘’Arvaappa? Ei ikinä!’’ Kim naurahti, mutta ääni värähti.

Satulahuoneen ovi kävi. ‘’Mitäs te täällä, mitä?! Etkö sä oo vielä Nelly putsannu Jipun varusteita?’’ Merida huudahti. Milja sen vanavedessä tuijotti aggressiivisesti puhelintaan.

‘’Emmä eileen ehtinyt, kun piti liinata Jipusta ylimääränen energia pois, josko se voisi keskittyä tänään’’, irvistin ja katsahdin sitten Miljaan. ‘’Jos sä Fellun kaa juttelet, nii se lupas kyllä että tulee kattomaan kisoja.’’

‘’Ei hitto tulee kiire’’, Kim havahtui yhtäkkiä ja hyppäsi penkiltä ylös. ‘’Voiko joku käydä hakemassa Taran sisään mulla taitaa alkaa rataan tutustuminen.’’

‘’Joo tottakai’’, Merida lupasi, se ei hypännyt ollenkaan Tie tähtiin -cupissa.

Milja irvisti mulle. ‘’En mä tiiä haluunko että se tulee kattomaan, mieti jos meillä menee tosi huonosti Minon kanssa.’’

‘’Tuskin menee, oottehan te treenanneet yli paljon’’, kannustin.

Mä vein Jipun varusteet vielä toistaiseksi niiden paikoille, tallissa varustetangot oli todennäköisesti käytössä. Me lähettiin yhessä tallin puolelle ja kuten arvata saattaa se oli täynnä. Ja kaikki näytti kaaokselle. Joku hiihti menemään käytävää pitkin, jollain oli hukassa suojat, toisen turvaliivi oli jäänyt kotiin, hepan häntä oli täynnä olkia ja sen sellaista. Kisakaaosta. Aamutallista päälle oli jäänyt radio, jonka juontajat jupisi taustalla.

‘’Mennäänkö hakemaan meidän uljaat ratsumme?’’ Milja ehdotti ja me lähdettiin satulahuoneen kynnykseltä pääoven kautta ulos. Ettei tarvisi pujotella käytävälle sijoitettujen heppojen ohi.

Jippu seisoi tarhan takalaidalla katsellen tallille kulkevaa tietä, jota pitkin ravasi ihmisiä liukastellen. Ulkona oli plussalla, mutta maassa oli edelleen lunta. Miina ja Mersu rapsutteli toisiaan. Mä lähestyin voikkoa jutellen sille ja se kääntyi kattomaan mua, kun olin tarpeeksi lähellä. Ja yllätykseksi se ei juossut karkuun, vaikka korvat oli luimussa.

‘’Tjena tjejen’’, totesin sille ja taputin kaulaa kiinnittäen punaisen narun riimuun ja pyysin sen sitten liikkeelle. Miina ja Mersu pysyi onneksi pois alta ja me päästiin helposti tarhasta ulos ja suljin portin käännettyäni tamman ensin. Milja odotteli Minon kanssa meitä vähän matkan päässä, Minon tarhan portilla. Ruuna leikki tytön punasilla hiuksilla. Myös Merida oli saanut haettua Taran Kimille.

Tallille tullessa päästin tamman ensin sen karsinaan, meillä kun oli vielä aikaa tovi. Merida kiinnitti Taran käytävälle tamman karsinan eteen ja riisui siltä oranssin loimen. Mäkin otin Jipulta loimen pois. Tamma oli puhdas - ai että. Taittelin loimen karsinan loimitelineeseen ja nappasin samalla pehmeän suan harjaämpäristä, jolla aloin käymään läpi kellertävää karvaa, josta ei juuri talvikarvaa lähtenyt. Jippu ei kasvattanut kummoista karvaa ja sen lisäksi sitä oltiin syksystä asti loimitetty aktiivisesti. Varmistin ettei sillä ollut kavioissa eikä jaloissa muutenkaan mitään. Ei ollut - onneksi. Jännitys alkoi pikkuhiljaa hiipiä mun tajuntaan. Olinhan mä kisannut tammalla ennenkin oltiin ratsastuskoulu mestaruuksissakin. Mutta kuitenkin.

Kun ekan luokan ratsastajista suurin osa oli tallista ulkona alkoi toisen luokan heppojen laitto. Meillä olisi radan kävely ennen luokan aloitusta, kun meitä oli niin paljon 80cm luokassa. Jippu oli lyhyellä narulla kalteriin kytkettynä, jotta se ei pääsisi näykkimään kun nostin mustan estepenkin sen selkään ja varmistin Miljan tilanteen, meidän lähdöt oli kummallakin melko alussa. Tallin kaiuttimesta kuului Lucaksen ääni, joka kutsui kaikki 80cm luokan osallistujat radan kävelyyn. Me lähdettiin Miljan kanssa melkein käsikynkkää muiden kanssa maneesille päin.

Kun rata oli käyty läpi kiiruhdimme vessaan ja talliin takaisin varustamaan hevoset loppuun. Me lähdettiin yhteistuumin verkkaamaan yläkentälle hevosia, siellä oli meidän lisäksi neljä muuta, mutta yläkentällä oli reilusti tilaa. Mä keräilin aika nopeasti ohjat, kun Jippu pyrähteli raviin minkä kerkesi ja tein parit peruutukset ennen kuin otin sillä ravia uraa ympäri tehden ympyröitä ja siirtymisiä käyntiin aina välillä. Miljalla näytti olevan samat suunnitelmat. Saada hevonen rennoksi ja kuulolle. Niillä se meno näytti kuitenkin paikoitellen hyvinkin paljon sille. Mun voikko hoitohevonen sen sijaan jännitti niskaansa ja kulki kuin virkkuukoukku ja säpsyi. Ensimmäinen laukka olikin huono. Tosi huono ja sain sen raviin vasta ympyrälle käännettyä. Linda mulkoili meitä portilta.

Jippu oli mielenkiintoinen. Se ei ollut mikään ihanteellinen tuntihevonen stressatessaan sitä kun ympärillä oli paljon muita hevosia liikkeessä, silti se oli parempi kuin mitä se oli Yläkokkoon tultua. Nyt sen pystyi kuitenkin saamaan tavallisella tunnilla rennoksi tunnin loppuun. Mä tiesin sen kuitenkin olevan loistava kisahevonen. Oma rauha teki siitä ihan erilaisen. Ja kun me jätettiin muut verkkaajat kentälle ja käveltiin maneesiin se rentoutui huimasti vaikka maneesin katsomo oli todella täynnä, kaiuttimista kuului musiikkia ja kaikenlaisia koristeita oli ympäri maneesia. Mä nostin sillä laukan ja se oli super. Otettiin pari verkkahyppyä erilaisilla teillä esteille 1 ja 2. Ja siirsin sen sitten ravin kautta käyntiin. Tervehdin tuomaria ja sain lähtömerkin. Mun alla oli koko radan keskittynyt, rento puoliverinen, jota oli ilo ratsastaa.

[Nelly]

Sommar, hästar och sol
#12


Mä olin saanut auton. Ihanan, pienen, punaisen Audi A3:n. Se helpotti mua huomattavasti, kun ajelin nyt kesälomalla melkein joka päivä Yläkokkoon. Tietty aika vaihtelevin ajoin, kun mä olin saanut vakituisen työpaikan naapurikylän ABC:ltä. Sinne ajoi yhteen suuntaan noin 25 minuuttia joskus nopeamminkin riippuen liikenteestä. Mä olin ollut aamulla töissä, kun Fellu oli ollut treenaamassa, mutta se halusi vielä viettää iltapäivänsä tallilla todennäköisesti Miljan kanssa.

‘’Turvavyö kiinni’’, totesin Felixille kun se istuutui apukuskin paikalle Axen suihkugeeliltä tuoksuen.

‘’Joojoo.’’

Auxin kautta me kuunneltiin Felixin räppilistaa ja sitten me oltiinkin pian tallin pihassa, joka oli hiljainen. Nyt oli treenileiri meneillään ja irtotunteja järjestettiin silloin tällöin. Mua harmittaa etten osallistunut millekään leirille, mutta mun piti tienata rahaa. Mä olin kuitenkin joutunut pitämään välivuoden kun en saanut opiskelupaikkaa. Parkkeerasin melkein tyhjälle parkkipaikalle Audin ja me hypättiin sitten lämpimään ulkoilmaan.

‘’Hitto miten voi ollakin kuuma’’, totesin kun avasin tallituvan oven ja näin siellä tuttuja kasvoja. Felix seurasi perässä ja Miljan ilme kirkastui kun se näki mun veljen.

‘’Joo älä’’, Merida tuhahti. ‘’Ei tuolla voi olla hetkeekään hikoomatta.’’

‘’Mä taidan odotella illemmalle, ennen ku liikutan Kisun’’, totesi Jasmin.

‘’Vois, mut mä aattelin rennosti mennä ilman satulaa Jipulla’’, vastasin.

‘’Ooksä hullu?’’ Elin nauroi.

‘’Ehkä vähän’’, virnistin. ‘’Kerta se on ensimmäinenkin.’’

‘’Mä haluun kyllä nähä sen’’, Lucas ilmoitti ja nousi pystyyn niin, että siihen nojannut Merida valahti makaamaan sohvalle suutaan mutristaen. ‘’Lähetäänkö hakemaan sitä?’’

‘’Ai tuuksä mukaan?’’ kohotin kulmakarvojani.

‘’Eikö me kaikki tulla?’’ Lucas virnisti. ‘’Jasmin tsemppaa ja tulee kans ratsastaan, Miljakin ja Merida, kulta, eikö kans?’’

Poika oli kumartunut silittämään vitsillä Meridan päälakea ja tyttö murisi. Me muut naurettiin. Ja alettiin sitten lähteä viileästä tallituvasta ulos auringon paahteeseen.

‘’Mihinkäs te ootte menossa?’’ Lydia hymyili kohteliaasti mulle, kun astuin ensimmäisenä ulos ja se oli tulossa siltaa pitkin ylös. Kaikki muut mukaan lähtevät änki mun perässä ovesta pihalle.

‘’Me meinataan mennä ilman satulaa kaikki - kai?’’ kerroin ja vilkaisin muita jotka nyökytteli vakuuttavasti. ‘’Tuu toki mukaan.’’

‘’Hah, kiitos tarjouksesta, mutta mä oon liikuttanu pojat jo. Mut ehkä tuun kattoon teidän pelleilyä’’, Lydia näytti huvittuneelle.

‘’Me mitään pelleillä, treenataan tosissaan!’’ Milja julisti. ‘’Tasapainoa ja silleen.’’

Lydia naurahti ja jatkoi matkaa tallitupaan kun me muut rymisteltiin alas siltaa ja lähdettiin melkein juosten kohti laitumia.

‘’Näitä me ollaan Lindan kanssa putsattu nyt kolme päivää ja hyvälle näyttää vai mitä’’, Luca kertoi.

‘’Joo ihan tosi hyvälle’’, Felix nyökkäsi, mielistelijä.

‘’Loppuviikon saa Merida ja Elin siivota tarhat kuntoon, Iida kertoi mulle tänään. Että varotus vaan tytöt’’, paidaton Luca jatkoi.

‘’No se on helpompaa ku rämpiä täällä laitsalla’’, Merida mumisi.

Me erkaannuttiin toisistamme, kun me lähdettiin pyydystämään hevosia. Felix oli jäänyt portinvahdiksi. Elin oli saanut vahvistuksen Iidalta keitä hevosia ei tarvittu tunneille ja se käveli mun kanssa kohti Jipun vieressä syövää Hildaa. Me napattiin tammat, joista yllätys yllätys, Jippu ei ollut lähtemässä karkuun.

Ehkä kuumuus oli saanut Jipun vähän rennommaksi, kun se ei vastustellut kaikkea ja tehnyt kaikkea vaikeammaksi. Sain putsattua kaviotkin suht helposti ja kuolain sujahti suuhun. Mä kiinnitin riimunnarun sen kaulan ympäri. Edelleen paidatta oleskeleva Luca poukkoili tuntsari- ja yksäripuolen välillä raportoiden tilannetta ja sitten ilmoitti ‘’Kaikki valmiina’’ ja mä irrotin Jipun käytävältä ja tartuin sen ohjiin. Mä olin varustautunut turvaliivin kera ja näytti sille että olin ainoa niin tehnyt. Kaikilla meillä oli kuitenkin shortsit vaan jalassa.

Mä ja Jippu johdettiin letkaa yläkentälle, joka oli toistaiseksi tyhjä leiriläisistä ja irtotuntilaisista, jotkut oli ainakin tainneet lähteä Repen ja Iidan kanssa maastoesteille. Iida oli antanut meille työntekijöille alustavat aikataulut, jotta osattiin olla muualla tuntien aikaan. Mä nappasin korkeimman jakkaran kentän laidalta ja talutin sitten häntää huiskivan voikon kaartoon. Luca laittoi portin kiinni kun kaikki oltiin kentällä ja istui sitten yhdelle jakkaroista. Eksyneen näköinen Felix istui myös jakkaralle Lucan viereen, onneks mun veljellä oli sentään paita päällä. Milja ja Merida oli tulleet siihen päätökseen, että Merru meni Veekkulla ja Milja omalla pilkkuponillaan. Sitten oli Elin ja Hilda sekä Jasmin ja Kisu.

Muut näytti nousevan jakkaroilta leikiten ylös, mutta Jippu siirtyili koko ajan edestakas tai sivulle ja mulla oli vaikeuksia päästä selkään. En kuitenkaan viittinyt järkyttää sitä hyppäämällä maha edellä sen selkään, olisin kuitenkin vaan tippunut pää edellä siitä alas. Muut jutteli toisilleen ja neuvoi mua, kunnes sankarillinen Luca tarjosi apuaan ja piti Jipun paikoillaan. Jakkara oli tarpeeksi korkea ja Jippu kuitenkin suhteellisen matala ja mulla pitkät jalat, joten mun tarvi vaan nousta jakkaralla varpaille ja laskea toinen jalka keltaisen selän yli.

‘’Kiitos Luca’’, hymyilin sille kun olin vakaasti selässä.

‘’Ingen problem’’, se virnisti ja lähti takaisin kentän laidalle.

Jippu käveli yllättävän rennosti, välillä vaan hermostui ötököistä ja potki vatsan alle. Ei se kuitenkaan ollut niin paha kuin Hilda, tammaa ärsytti ja ahisti selkeesti ihan kauheesti ötökät ja Elin otti meistä ekana ravia päästäkseen eroon paarmoista. Mä tein ensin Jipun kanssa jokusen peruutuksen ja sitten pari väistöä. Ne sujui suhteellisen hyvin. Sitten kun otin ravia nousi käynnin aikana muodossa ollut kaula ylös. Mä pompin kuin hullu tamman selässä eikä se tykännyt siitä yhtään. Me oltiin kevätkaudella treenattu useesti istuntaa ilman satulaa, mutta mulle oli aina suotu joku pehmeä ravinen hevonen.

‘’Tä- on i-han ka-ma-laa’’, ähisin muille ja Milja nauroi. Ponityöt Milja ja Jasmin näytti varsin tyytyväisiltä. Niiden ponit tikitti lyhyin askelin menemään. Sentään Elinin naama näytti kärsivälle. Hilda melkein ravasi paikoillaan ja pompautti joka askeleella Elinin ilmaan selästä. Merida näytti mukautuneen kimon hevosen askeliin ja hymyili tyytyväisenä kun Veekku kulki muodossa.

Mä koitin saada Jippua pehmeemmäksi edestä ja edes vähän selkää ylös ja paikoitellen ympyröillä se onnistuikin, suorilla sen sijaan voikko juoksi kuin ravuri ja mä tunsin kuinka mun sisuskalut kolisi yhteen. Kun tamma oli hetken rento siirsin vähän sisäjalkaa eteen ja se nosti keinahtaen laukan. Jipun laukka oli ihana verrattuna sen raviin. Mun oli heti helppo istua ja mukautua ja tamma muuttui heti rennommaksi. Mun alla laukkasi Jippu kaula kaarella ja pärski tyytyväisenä. Tää oli ihan sairaan hyvä fiilis. Mua ei huvittanut siirtyä raviin, joten koitin ympyrän vaihdon avulla vaihtaa laukan suoriltaan. Ja kappas. Hyvin koulutettu Jippu vaihtoi näppärästi kintut toiseen laukkaan. Mä hymyilin kuin Naantalin aurinko ja taputin sisäkädellä tamman kaulaa.

Kun olin laukkaillut tarpeeksi valmistelin siirtymisen suoraan käyntiin tietäen että ravi laukan jälkeen oli kamalaa. Kuulolla ollut Jippu siirtyi täsmällisesti käyntiin ja mä taputin sen kevyesti hionnutta kaulaa. Kun se oli hyvässä käynnissä nostin ravin. Se oli paljon parempaa nyt kuin mitä se oli alussa.

‘’Eikö voida mennä tielle kävelemään lopuks?’’ Milja kysyi meiltä.

‘’Joo miksei!’’ Elin hihkasi.

Mä en vastannut. Kuhan ravailin ympäriinsä nyt pehmeällä Jipulla. Kun se ei enää puuskuttanut ihan kauheesti siirsin sen käyniin ja taputin kunnolla antaen pidemmän ohjan. Me oltiin kaikki nyt käynnissä ja Lucas ohjas meidät jonkinmoiseen järjestykseen, jossa Hilda kulki ekana ja mä sen perässä. Sitten Veekku ja ponit. Lippikseen ja aurinkolaseihin varustautunut Felix liittyi letkaan kävellen Nopan vierellä. Luca käveli Jipun ja Veekkun välillä pitäen mun voikkoa hoitohevosta silmällä ja jutellen tyttöystävälleen. Kävisipä Matias mun kanssa joskus tallilla. Loppukävelyt sujui hyvin ja me palattiin tallille huuhtelemaan hionneet ratsut ja vietiin ne sitten takaisin laitumelle. Niin kiltisti ja rauhallisesti käyttäytynyt Jippu lähti pierupukkilaukkaa kun päästin sen portilla. Myös Kisu ja Noppa irrotteli irti päästyään. Voi ihana kesä ja kesälaitumet ja kesähepat.