Lucia-kulkue 13.12.2016

[Salome]

Foxy oli jo rentoutuneempi kun matkaa oli taitettu pidemmän matkaa. Olin itsekin rentoutunut satulassa ja uskaltanut höllätä ohjastuntumaa. Pyörin kaiken aikaa taaksepäin keskustellessani Veeran kanssa. Olimme tutustuneet hänen kanssaan vaelluksella paremmin ja kisoissakin usein vaihtaneet pari sanaa.
"Tää sun tammas on kyl super sulonen", kommentoin lämminveritamma Bellaa.
Mulla ei koskaan ollut ollut mitään lämminverisiä vastaan, niinkuin joillain, vaan pidin niiden kevyestä rakeenteesta ja suurista silmistä.
"Bella on kyllä tosi kiva tamma. Ei se mikään loistoravuri koskaan ollutkaan, mutta ilmeisesti tää ratsun ominaisuus vähän komppaa sitä", Veera hymyili ja löysäsi ohjaa silittääkseen toisen kaulaa.

"Ottakaas laulunsanat jo hollille!" Iida pyysi kaikkia kun sukelsimme paremmin kylän tuntumaan.
Kiinnostuneita ihmisiä näkyi siellä täällä ja saimme muutaman kerran pysähtyäkin, kun Iida antoi parin innostuneen lapsen silittää Nöpöä. Kuljettuamme erään kaupan ohi aloitimme laulun ja luikautimme samaa sävelmää uudelleen ja uudelleen. Vaikka osasinkin laulaa ihan hyvin, en koskaan osunut korkeimpiin nuotteihin. Lucia-laulun laulutaitoani vähensi myös heikko ruotsin osaamiseni. Pysyttelin siis hyräilemässä laulua hiljaa, jotten häiritsisi parempien laulajien laulua.
"..Då i vårt mörka hus, stiger med tända ljus.."
Foxyn korvat seilasivat eteen taakse, kun ohitse pöristi mopo. En ymmärrä miten jotkut pystyivät ajamaan vielä mopoilla, ne kun olivat tunnetusti melko riskialttiita jäisellä kelillä.
"Jippu!" Kuului edestä päin Nellyn älähdys.
Mitäköhän pieni voikko oli taas saanut päähänsä?

[Iida]

(mä jätin näköjään itteni listasta pois, mut kirjotan nyt tähän väliin)

Milja ja Mino sopi kyllä loistavasti Lucian ja tämän hepan rooliin, vaikka kimo olisi näyttävämpi ollutkin, niin ei rautias läsipääkään jäänyt huomiotta, kun teille kulkuetta katsomaan tulleet räpsivät salamat välkkyen kuvia. Kyllä se facebook teki tehtävänsä. Mino otti salamavalot rennohkosti samoin Nöpö, mutta kuulin Nellyn välillä mumisevan rauhoittavia sanoja Jipulle. Lauloin reippaalla äänellä katsomatta paperiin, kun laulun sanat olivat ikään kuin syöpyneet päähän. Angelika lauloi myös ääneen takanani ja sen Mysse tuntui olevan ihan sujut reissun kanssa. Foxy ja Jippu oli ne joita eniten epäilin, sillä Myssekin, vaikka vähän maastoillut olikin oli suht varman oloinen hevonen.

Laulun kesken kuului takaa mopon äänet ja joku sitä ennen ehti varoittaa takaa meitä. Jippu kuitenkin säpsähti ensin mopon terävää ääntä ja kun se oli kohdalla hyppäsi sivuun. Nelly pysyi ihme kyllä melko varman näköisesti satulassa.
''Jippu!'' brune älähti tammalle, joka oli melkein pompannut pariskunnan päälle. ''Anteeksi.'' se mumisi sitten säikähtäneille nuorille. Vilkaisin heitä ja sitten Nellyä, joka nyökkäsi. Jatkoimme laulua siitä mihin se jäi ja jatkoimme eteenpäin. Kuulin kuitenkin kuinka Jippu sipsutti Nöpön perässä ja suunnilleen kieltäytyi rentoutumasta. No eipä sen kauaa tarvisi odottaa. Voisimme jopa ottaa laukkaa takaisin tallille päin niin kaikki saa hieman purettua energiaa. Nöpölläkin sitä oli, sen tunsi, vaikka se ei liihotellutkaan paikoillaan.

[Deleted]

Kun kuvat oli otettu ja laulut laulettu, jatkoimme matkaamme kevyessä ravissa takaisin kohti Yläkokkoa.
Salomen ja Nellyn suunnalta kuului tasaisin väliajoin rauhoittelevia komennuksia ratsuilleen, jotka olisivat mieluiten edenneet jo reippaammassa tahdissa.
Myssekin heitteli innokkaasti päätään ja pureskeli kuolaintaan harppoessaan lähes kiinni kirjavan ruunan takamuksessa.
”Haluuko kaikki laukata?” Kuului Iidan ääni meidän siirtyessä käyntiin.
Vähän epäröiviä vastauksia kuului joidenkin suusta, mutta kaikki kuitenkin myöntyivät ajatukseen.
”Ei sitten ohitella toisia ja jos ongelmia tulee niin sanokaa kuuluvalla äänellä!” Iida sanoin meidän lähestyessä valaistua tienpätkää.
Laukkasuora ei olisi kovin pitkä, mutta tarpeeksi hyvä pieneen irroitteluun.
Ennen kuin ehdin edes itse huomata, oli Mysse jo lähtenyt kiihdyttämään vauhtia allani.
Kylmä viima iski vasten kasvoja ja valkoinen, kimalteleva hanki vain vilisi silmissä.


Sori lyhyt ja huono, en saanu jotenki aikaseks D:

[Merida]

Milja

Me ei oltu enää sen kummemmin vaihdeltu järjestystä, paitsi Iida oli ihan varulta tullut Nöpön kanssa ensimmäiseksi. Me oltiin kuitenkin Minon kanssa toisia jonossa, ja sopivasti ratsuni siirtyikin itsenäisesti laukkaan Nöpön siirtyessä laukkaan ensin edessämme.
Nousin vähän jalustimille Minon pärskiessä tyytyväisenä. Siitä tuo kävelylenkki kaupungin keskellä oli tainnut olla aika tylsää puuhaa, joten siellä patoutunut energia taisi saada ruunaan lisää puhtia.
- Otetaan raviiin! Iida huudahti hyvissä ajoin ennen suoran loppumista.
Mino siirtyi suosiolla raville Nöpön persauksen ollessa edessä, mutta takana parilla muulla taisi olla hankalempaa. Nelly ainakin tuntui komentavan Jippua, ja taisi Foxykin ihan reippaasti liikkeellä olla.
- Sitten käyntiin! Tästä ei oo enää pitkä matka tallille, niin annetaan heppojen jäähdytellä, blondi edessäni ilmoitti taaksepäin, ja niin koko letka hidasti käyntiin.
Uskalsin löysätä vähän pidempää ohjaa Minolle, ja ruuna venyttikin kaulaa sen verta kun ohjat periksi antoi. Taputin hymyssä suin puoliveristä kaulalle meidän jo lähestyessä Yläkokkoa. Muistaakseni taukotuvassa olisi vielä jotain tarjolla, kunhan vain saisimme ensiksi hevoset purettua. Mulla ainakin oli ollut kaupunkikierroksella kivaa, ja Minokin vaikutti reissuun tyytyväiseltä - tuosta laukkapätkästä se ainakin tykkäsi.

kesti kun en ees tajunnu et mun vuoro :DD

[Salome]

Sen enempää kommelluksitta oltiin Foxyn kanssa selvitty paluumatkalle. Laukkapätkälle se kävi kuumana, eikä olisi halunnut hidastella olenkaan. Vahingossa se pääsikin pyrähtämään edellä menijän perseeseen kiinni. Istuin syvään satulaan ja toppuuttelin hevosta kauemmas.
"Sä osaat olla ihan mahoton! Rauhotu nyt jo raville", mutisin tehden useamman pidätteen.
Raviin siirryttyään Foxy jalat veivät meitä voimalla eteenpäin. Pakko myöntää että ravissa en uskaltanut ohjaa höllätä, vaan pidin sen melko kovana. Mutta mua vaan olis pelottanut liikaa päästää löysemmäks. Istuinkin jopa liikettä vastaan ja näiden ansiosta Foxykin pysyi ihan järkevässä vauhdissa. Pian Iida käski kaikki käyntiin, joten otin vielä yhden pidätteen. Kirjava hidasti askeltaan puuskuttaen. Pidin ohjan vieläkin tuntumalla, mutta muistin myödätä kaiken aikaa kädellä. Ruuna yritti nykiä ohjaa jotta voisi venytellä kaulaansa, mutta en antanut. Siispä kuljimme kaula lyhyenä eteenpäin, mutta ainakin oma oloni siitä tuli turvallisemmaksi. Kylällä ruuna oli käyttäytynyt harvinaisen fiksusti ja pelleily oli alkanut vasta paluumatkalla. Innostuneita ihmisiä, kameroita saati valoja ratsuni ei ollut hätkähtäny lainkaan. Ainoastaan läheltä huristelevista mopoista se oli saanut slaagin ja meinannut kevetä turhankin edestä...

[Nelly]

Kädet turtina ja Jipun heilutellessa kiukkuisena päätään sain sen kuitenkin hidastettua raviin. Vaikka oltiin Minon perseessä kiinni. Kaupunkikiekan jälkeen järjestystä oltiin ainoastaan vaihdettu niin, että Iida oli kärjessä, joten mä koitin parhaani mukaan pärjätä Jipun kanssa Minon perässä ja toivoa, ettei Mino pistä pahakseen kuolaavaa typykkää sen takamuksessa. Ravasimme hetken suoraa hiekkatietä ja Jippu nyki jatkuvasti ohjaa, mitä en sille uskaltanut antaa. Iida komensi meidät onneksi hetken päästä käyntiin, sillä olimme jo suht lähellä tallia. Jipun käynti oli ilmavaa kuin se mahdollisesta pienestäkin räsähdyksestä lentäisi taivaan tuuliin kuten redbullia juonut.

Hengittelin mahdollisimman syvään ja koitin pitää itseni rauhallisena ja saatoin vain toivoa, että Jippu ottaisi vinkistä vaarin ja rauhoittuisi. Salome takanapäin jutteli välillä hevoselleen ja Milja edessä höpötti Iidan kanssa RKM:istä. Mulla ei juurikaan ollut tarvetta puhua, joten olin hiljaa ja mietin. Joillekin ehkä yllätyksenä saattaapi tulla, että me päästiin Jipun kanssa ehjin nahoin tallille. Asetuimme alkuasetelmiin eli kentälle. Iida kiitti reissusta ja selitti, että kun hepat olisi hoidettu voisivat kaikki tulla nauttimaan tallituvan antimista. Koska oli kuitenkin normaali tiistai oli tuntsaripuoli kuin muurahaispesä, sain sen kuitenkin sutjakkaasti karsinaan ja riisuttua. Miljan mielipidettä kysyttyäni päätin jättää Jipun sisälle kuten sekin tekisi Minolle. Lähdimme heipat hepoille sanottuamme tallitupan lämpöön.


(KIITOS KAIKILLE REISSUSTA, voipi loppua tähän)