Tallikirja 2017

[Iida]

Vuoden 2017 tallikirja, jonne saa kaikki kirjoitella

[Iida]

Valtavia suunnitelmia
Iida / 7.1.2017 / lauantai

Se on kyllä hullu tunne kun tajuat itsekin olevasi täysi sekopää. Se tunne oli pinnalla nyt, kun Sanna, Repe, Linda, Luca ja Ingrid kaikki tuijottivat mua silmät mollollaan. Ingrid nyt ihan muuten vaan, mutta muille oli kyllä syynsä. Mä myönnän kyllä olevani lievästi sekopää. Taisin innostua Ruotsissa liikaa katsellessani ja ihaillessani upeita myyntihevosia usealla myyntitallilla. Mä olin valmennusryhmän ratsastuksen jälkeen kutsunut koko henkilökunnan tallitupaan ja husinut kaikki muut halukkaan pihalle. Mä hörppäsin teestäni ja vilkaisin viattomasti muita. Ingird lääppi kissan kanssa, joka kehräsi pöydällä.

‘’Et oo tosissas?’’ Repe katsoi mua tummien kulmiensa alla. Mietti varmaan, miksi se oli edes ihastunut muhun, saati rakastunut. Mähän olin melkein sekopää. Impulsiivinen, äkkipikainen sekopää. Kohautin miehelle olkiani.

‘’Miksei? Kyllä meillä tilaa riittää.’’

‘’Nojoo riittää, mut riittääkö aika?’’ Sanna myönsi.

‘’Pistetään riittämään, kyllä niitä innokkaita hevostenhoitajaopiskelijoita löytyy.’’

‘’Mä voisin kyllä pitää tästä ideasta…’’

‘’Kiitos Linda!’’ virnistin blondille.

‘’Joo ei huonolle kuulosta.’’ Luca hymähti, mutta se nyt oli sellanen miellyttäjä sielu.

‘’Kymmenen karsinaa? Eikö kahdeksan riittäis?’’

‘’Kai sekin riittää.’’

‘’Katsotaan myöhemmin keväällä, nyt on huono rakentaa mitään, kun lunta ja pakkasta on riittämiin.’’

‘’Joo en mä nyt tälle hetkelle ajatellut.’’

Mä olin ikään kuin saanut osan tahdostani jo läpi. Enää tarvitsee esitellä söpöjä poneja ja hienoja hevosia työkavereille ja miekkoselle ennen kuin mission is accomplished. Mun suunnitelmissa olisi siis tuoda hevosia. Pitää pientä myyntitallia. Käyttää myytäviä heppoja tunneilla, sillä niille oli nyt joululoman aikaa tunkua. Kun pieni harrastetalli kylän kupeessa lopetti. Ja meillä oli lämmitetty maneesi, talli ja talvellakin kunnossa pidetyt kentät. Koska tunneille oli tunkua tarvisi käyttää useampaa hevosta tunneilla, mutta mä en halunnut mussukoille liikaa rasitusta, joten vasta kun suunnitelmat toteutuisivat voisi tuntilaisten määrää nostaa. Nyt mä vaan toivoin, että suunnitelma sujuisi kuten sen pitäisi ja siihen asti nauttisin pakkasista ja lumisesta tallimaisemasta.

[Iida]

Ainainen heppakuume
Iida / 29.1.2017 / sunnuntai

‘’Ingrid, sitt still. Ta det lugnt. Salome, pidätä Takkua.’’

Pihalla oli leuto pakkanen ja pilvistä, mutta tuuli, joten seisoin pipo korville vedettynä kevyessä parkatakissani. Eilisen kisapäivän jälkeen tunnelma oli joillain katossa ja toisilla lähempänä lattiaa. Takulla oli edelleen kisafiilis eikä Ingridin riehuminen saati kylmä tuuli auttaneet asiaa. Irlantilainen pikkuponi melkein hyppi paikallaan Ingridin nauraessa sen selässä. Topin ja Meridan mentyä maneesiin treenaamaan pyysin Salomea taluttamaan Takkua niin Ingrid pääsisi hetkeksi ponin selkään. Takku oli ollut hieman pelle eilisissä kisoissa, mutta ei tiputtanut yhtäkään puomia, mikä on edistystä sille. Sen mahakin on pienentynyt ja kunto kohonnut mikä on varmasti osasyy ylimääräiseen energiaan ja haluun tehdä jotain.

‘’Ta fast i sadeln, Ingrid. Salome, ota Takun kanssa vähän ravia, pidä se kuitenkin suht rauhallisessa.’’

Ruunivoikko lihapulla lähti juoksemaan, kun sen ylläpitäjä maiskautti. Poni heilutteli päätään ja koitti näykkiä Salomea, joka hidasti parhaansa mukaan melkein päälle rynnivää ponia.

‘’Käyntiin.’’ vinkkasin ja Salome hidasti. Takku ei. Poni hipsi vierellä pienen pientä ravia ja pärski tyytyväisenä. Jatkoin, kun Takku oli hidastanut käyntiin, ‘’Sä voisit varmaan Salome juoksuttaa sen vielä tässä kentällä, kun energiaa näyttää olevan eilisen jäljiltä. Tai hyppää selkään miten vaan. Ingrid, håll fötterna stilla. Salome, ta ännu lite trav.’’

‘’Hääh?’’ punapää kääntyi katsomaan mua.

‘’Että jos otat vielä pätkän ravia.’’ naurahdin.

Salome otti juoksuaskeleen ja maiskautti. Poni lähti vauhtiin taas ja Ingrid nauroi puristaen satulan etukaarta. Tyttö pomppi ruskeassa satulassa ja pipo kypärän alta alkoi painua silmille. Pyysin Salomea ottamaan käyntiin ja pysäyttämään. Kävelin heidän luo. Taputin Takkua ja nostin sitten Ingridin satulasta maanpinnalle ja tyttö hypähti ponin kaulaan.

‘’Kiitos Salome, haenko sulle kypärän?’’

‘’Jos viittit.’’

Lähdin Ingrid käsipuolessa hakemaan päätallista yhtä säädettävää lainakypärää punapäälle, joka hyppäsi sitten pienen ponin selkään istutettuaan ensin kypärän päähänsä. Vein Ingridin sisälle leikkimään Sannan pojan Samin kanssa ja palasin sitten päätalliin hommiin, jotka jäi kesken. Aloin reippaana lappaamaan lantaa puolitäysiin kottikärryihin miettien koko ajan myyntipalstaa, jossa olisi pari ponia, jotka pärjäisi pihatossa, jossa tällä hetkellä asui vain Takku ja Kämpe. Ei meillä varsinaista ponipulmaa ollut, mutta kysynnän takia tunneille olisi tunkua ja jostain pitäisi repäistä pari ponia lisää. Mikäs sen parempaa kuin pistää pihattoon, missä niillä oli olkipaali syötävänä ja lämmin sisätila. Sisälle pystyi aina tulla varustamaan. Joku söpö welsh tai exmoori tai newfoundlandilainen.

Repe ei voi sanoa ei, eikä Sannakaan, sillä ne tietää ihan hyvin että pari ponia pitäis saada jostain lisää. Pieniä lapsia olisi tunguksi asti, ehkä niitä lasten tunteja pitäisi pitää lisää. Pitää kysyä Salomelta ehkä jos löytyy sille joku isompi treeniponi, jos Takun pistäisi pienille ja pippurisille ratsastajille. Toisaalta tyttö saa kyllä pitää Takun niin kauan kun haluaa. Meidän pitäisi ostaa pari suurempaa ponia, tai pieniä suurempia ja kolmesta yllämainitusta löytyisi kyllä variaatioita. Musta tuntuu, että ajattelin aina ja vain uusia poneja ja sitä kuinka haluaisi hommata tallin täyteen uusia, ehkä mulla on vain ainainen heppakuume. Mistäköhän siihen saisi tehoavan lääkkeen?

[Iida]

Pieniä muutoksia
Iida / 30.01.2017 / maanantai

Seurasin tietokoneen välilehdeltä kuinka postaus Yläkokon Facebook sivuilla alkoi keräillä tykkäyksiä samalla kun naputin kantapäätä maahan ja sormet ristissä toivoin, että ostotarjous kahdesta newfoundlandinponista menisi myyjälle läpi. Sitten voisin ottaa yhteyttä tuttuni, joka maahan tuo hevosia ulkomailta. Karri ja Uppe - nopeasti keksityt kutsumanimet - pitäisi tuoda Kanadasta asti. Facebook pimpautti uudesta viestistä. Hyppäsin pystyyn niin että jo puoliksi rikkinäinen tuoli kaatui. Taputin itselleni ja olin ylpeä itsestäni, olin mä aika etevä kun asia koski uusia hevosia. Aloin sormet täristen kirjoittaa viestiä kaverilleni.

[Iida]

Kuin sikaa säkissä ostaisi
Iida / 1.2.2017 / keskiviikko

‘’Ollaan nyt ponien kanssa matkalla kohti lentokenttää, meidän pitää ottaa lento ensin Islantiin, siitä Tuhkolmaan vielä ennen kuin päästään Helsinki-Vantaan lentokentälle. Mukavan oloisia poneja .’’ kirjoitti kaverini Whatsapp viestiin.

‘’Kiva, kuulla! Ollaan sitten ajoissa paikalla Helsingissä, ilmoittele tarkempaa aikaa.’’

Pistin puhelimeni taskuun ja rupesin sitten oikeasti järjellä ajattelemaan niitä kahta ponia. Mä olin nähnyt kuvia niistä ja ratsastusvideoita, sekä kysellyt myyjältä kuinka ne sopeutuisi Suomessa pihattoelämään sekä alkeistunneille. Videoilla ruunat näytti hyville eikä myyjä maininnut muita huonoja puolia kuin toisen laukkaherkkyys ensimmäisen noston jälkeen, että se vähän innostui ja toinen oli hieman myrtsi, muttei ilkeä. Ne tulisi siis hyvinkin meille sopeutumaan.

Nostin kissan sylistäni lattialle ennen kuin nousin tallituvan sohvalta ylös. Lähdin lämpimästä sisätilasta parin asteen pakkaseen. Silta oli hiekotettu, mutta olin silti liukastua. Hain tasapainon takaisin ja sipsutin alas. Kentältä kuului kavionkopsetta. Lukion koeviikon ansiosta pääsi nuoret jo aikaisin kotiin. Milja maastakäsitteli mustaa Rinoa, joka pysähtyi tuijottamaan mua kun lähestyin kenttää.

‘’Moikka!’’ heissasin tyttöä, joka moikkasi takaisin.

‘’Miten sulla ja Raldolla sujuu?’’ kysyin nojaten valkoiseen puuaitaan.

‘’No ehkä meillä vois paremminki mennä. Onhan tää ihan erilainen ku mitä Alma oli.’’

‘’Aivan. Ootko sä nyt käyny sen selässä lähiaikoina?’’

‘’No empä oikeen, ku se on siin reaktiivinen ja säpsyy ihan turhia nii ei siitä meinaa tulla mitään.’’

‘’Kyllähän sä oisit voinu aikasemminkin kysyä vaikka apua, jos et yksin sen kanssa halua maneesiin mennä. Lindalla tai Lucalla on varmasti tällä viikolla aikaa, ne voi tulla vaikka Sidin tai Nöpön kaa seuraksi, jos Raldo ei yksin viihdy.’’

‘’Ehm. No pitää kattoa…’’ Milja mutristi suutaan.

‘’Kannattaa.’’ vinkkasin silmää ja lähdin päätalliin, jossa Linda justiinsa siivosi karsinoita.

Kävin itsekin hakemassa kottikärryt ja talikon. Pihattoakin pitäisi siivota. Sitä oltiin vähän aikaa sitten laajennettu, niin että poneilla olisi enemmän tilaa liikkua. Pitäisi kysyä Lunaa, jos sitä huvittaisi joskus rehkiä vähän. NRJ soi radiosta, joka oli kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. Silti se jaksoi toimia ja soida. Mä olin jo suunnitellut illan tuntilistat ja todennut että meillä oli puute yhdestä puoliverisestä. Tai muusta suuresta ja tasokkaasta. Poneja meillä oli enemmän kuin tarpeeksi, onneksi suurin osa oli kookkaita niin jotkut aikuisista pystyi niillä mennä. Meillä olisi nimittäin yksi paikka päätallissa vapaana uudelle tuntihevoselle. Mutta ehkä mä hillitsen itseäni sen verran, että odotan uudet ponit ennen kuin alan miettiä puoliveristä.

Myös yksäripuolelta että siirtotallista löytyy vapaat paikat yksityisille, nyt kun Kleine lähti ja Laku muutti tuntsaripuolelle. Mä olin tarjonnut Sidiä yhdelle nuorelle naiselle ylläpitoon, mutta saa nyt nähdä mitä me sen kanssa tehdään, jos tarjous ei nappaa. Ritulla meni kuulemma hyvin ja oli startannut jo parit kilpailut estepuolella. Sain siivottua Ranjan karsinan ja siirryin seuraavaan. Pian pitäisi käydä jakamassa päiväheiniä ja sitten soisin itselleni ruokapaussin. Linda voisi vaikka halutessaan liikuttaa Nöpön, samalla kun mä juoksuttaisin Jipusta energiat. Se oli ollut taas vähän mahdoton päivän ensimmäisellä tunnilla, mutta sen jälkeen käyttäytynyt suht hyvin. Se oli yks pelle, jonka hommaamista mä lievästi kadun, mutta toisaalta toivon sen fiksuuntuvan vanhetessaan. Toivottavasti mä en tuu katumaan Upen ja Karrin ostoa. No olisihan mulla niille ratsastajiksi vaikka Luna, Salome ja Milja, joiden pituudet ei päätä huumaa.

[Iida]

Läpiratsastelua
Linda / 3.2.2017 / perjantai

Mä olin sitten lupautunut auttamaan kahta avutonta hädässä ja nyt istuin kiirehtivän hieman paksun suokin selässä. Merida seisoi kädet taskussa keskellä maneesia ja sen serkku istui jakkaralla siinä vieressä selaten puhelintaan.

‘’Te voitte tietty kans istua katsomossa.’’ neuvoin heitä.

Mä halusin tehdä tän homman ku liukuhihnalla ja olin sanonutkin jo Miljalle että menee ajoissa varustamaan kopukkansa ja kävelemään sen kanssa maneesiin, kun loppuverkkaisin suokkia. Merida oli laittanut tamman kuntoon ja talutellut sitä maneeissa sen aikaa mitä mulla meni siivotessani vielä pari viimeistä karsinaa siirtotallista. Lucas oli lusmu ja nukkui koko aamupäivän, joten jouduin yksin hommata, mikä ei toisaalta haitannut.

Pysäytin Jemmun pari kertaa ja jokaisella niistä suokki lähti ennen pyyntöä eteenpäin, joten peruutin sen aina lähtöpaikalle. Vasta kun se pysyi paikallaan siihen asti, että istunnalla pyysin sen eteenpäin nostin sen kanssa ravin. Hirveää vauhtia lyhytjalkainen paksukallo kyllä pääsi ja sainkin urakalla tehdä sen kanssa puolipidätteitä ottaakseni sitä takaisin joka kerta uuden suoran alkaessa.

Tein sen kanssa alkuun helppoja avoja ja pohkeen väistöjä, jotta se taipui ja kuunteli pohjetta. Siitä alkoi huomata kuinka se jo odotti laukannostoa ja tarjosi sitä joka nurkkaan ja ympyrälle. Siinä sai oikeasti keskittyä istumaan häntäluun päällä syvällä satulassa eikä lähteä Jemmun innokkuuteen mukaan. Ensimmäinen nosto suoralle oli reipas. Tamma loikkasi eteenpäin sellaisella voimalla että oksat pois. Pari koikkaloikkaakin se teki, ennen kuin puolipidätteet meni läpi ja se laukkasi maltillisesti. Helppoja avoja tehtiin kanssa laukassa ja niissä se kyllä rikkoi raville, kun homma alkoi sille muka liian raskaaksi.

Laukat toiseenkin suuntaan alkoi reippaina, kunnes se rauhoittui. Avojen jälkeen aloin tehdä sen kanssa nopeita siirtyimiä laukan ja käynnin sisällä samalla kun Milja lähti pihalle laittamaan omaa hevostaan kuntoon. Viisi askelta käyntiä ja saman verran laukkaa. Tamma oli hyvin apujen välissä ei siitä muuten olisi tullut mitään. Vertynyt tamma pärski koko loppuravit ja venytteli päätään alaspäin, kun annoin sille hieman ohjaa. Milja käveli jo ruunansa kanssa maastakäsin ja se säpsyi ihan turhia asioita.

Hidastin Jemmun käyntiin ja hyppäsin selästä alas. Annoin ohjat ylläpitäjälle ja kävelin uuden hepan luo. Sain pidentää jalustimia reilusti, sillä blondi oli kääpiö. Päästyäni ruunan selkään se lähti liikkeelle pää taivaassa. Keräsin äkkiä ohjat käsiini ja pysäytin sen. Sen kanssa sama juttu hieman kuin Jemmun kanssa ei se olisi paikoillaan malttanut seistä. Kun Raldo seisoi paikoillaan sen ajan mitä halusin pyysin sen liikkeelle. Merida käveli hikisen Jemmun kanssa kentän keskellä, joten sain Raldon kanssa hyväksikäyttää suoria uria. Alotin ruunan kanssa tekemällä voltit jokaiseen nurkkaan ja pitkillä sivuilla pohkeenväistöä ensin reilusti uran sisäpuolelle jossa suoristus ja väistö takaisin.

Tehtävä oli Raldolle hyvä sillä siinä oli vaihtelua eikä se voinut juurikaan keksiä turhuuksia itse. Se alkoi jopa monen muun hevosen tapaan menettää eteepäinpyrkimystään pienistä volteista johtuen, joten sain ratsastaa sen käyntiä aktiivisemmaksi. Raviin lähdettiin pää korkealla, vaikka käynnissä se alkoi jo etsiytyä kädelle. Kun ravin tahti löytyi rupesin siltä Jemmun tavoin vaatimaan avoja pitkillä sivuilla ja lyhyille otin pysähdykset. Raldo oli oikeastaan aika taipuvainen, jos vertaa Jemmuun ja me saatiin jopa pari tosi hyväntuntuista pätkää avossa.

Jemmun ja Meridan lähdettyä alkoi ruunalla huuto ja keskittyminen herpaantui. Joten vaihdettiin tehtävää. Väistö keskihalkaisijalta uralle, ja siitä laukannosto pitkän loppuun ja ravin otto takaisin. Laukka oli mielenkiintoista, mutta ei pahantuntuista. Se laukkasi alkuun kuin kirahvi, pää taivaassa, vältellen kuolaintuntumaa, mutta pikkuhiljaa kuten muissakin tehtävissä se rentoutui ja hakeutui tuntumalle.

‘’Ei pahan tuntuinen hevonen ollenkaan, hieman ehkä tehtävän puutteessa.’’ sanoin Miljalle, kun olin Raldolle antanut hieman ohjaa ja annoin sen ravissa venytellä alaspäin. ‘’Tais olla sille suuri muutos siirtyä tuntihevosesta yksityiseksi, jollon se ei ymmärrettävästikään saa yhtä paljon liikuntaa ja on tällänen pöllö, mutta eihän se nyt enää lopussa oo säpsynyt niinkun se alussa teki.’’

‘’Ei oo ei.’’ Milja myönsi.

‘’Voisit muuten sanoa Meridalle, että lähtee Jemmun kanssa tekemään mäkitreeniä, ei tekis huonoa Jemmulle.’’

‘’Joo sanon.’’ Milja lupasi. Siirsin ruunan käyntiin ja kävelin Miljan luo. Hyppäsin selästä alas ja ojensin sille ohjan päät.

‘’Tuu vaikka pihalle käveleen, taitaa tunnit alkaa pian.’’ sanoin sille ja loin pienen hymyn.

Lähdimme yhtä matkaa maneesista pihalle ja polun varrella meitä vastaan tulikin viiden hepan letka Sanna perässä. Raldo hörisi ja pörisi niille ja olisi mieluummin kääntynyt niiden perään kuin jatkanut suoraa.

‘’Menikö hyvin?’’ Sanna pysähtyi kysymään.

‘’Meni joo.’’ myönsin. Vilkaisin Miljaa joka näytti myös tyytyväiseltä nyökytellessään Sannalle.

‘’Noni, kiva kuulla.’’ Sanna hymyili ja lähti sitten mäkeä ylös heppaletkan perään.

Milja jäi hetkeksi taluttamaan Raldoa alakentälle, jossa Angelika koitti juuri saada ylläpitohevosellaan puolipidätteitään läpi. Mä siirryin tuntsaripuolelle pääovesta ja luotuani yleiskatsauksen totesin kaiken olevan kunnossa, joten lähdin tyytyväisenä pihalle kohti valkoista Bemariani. Serkukset saisi sitten joskus auttaa, mutta pääasiassa otin läpiratsastukset hyvällä enkä työnä. Mä lähtisin huomenna Iidan mukaan heti aamusta kohti Helsinkiä, saa nähä millaset ponit se hommasi.

[Iida]

Kaksi kanadalaista
Linda / lauantai / 4.2.2017

Me oltiin Iidan kanssa saavuttu takaisin tyhjentyneeseen tallipihaan seitsemän maissa kahden uuden ponin kera. Kävimme taluttamassa nopeasti ruunien kanssa alakentällä ja sen jälkeen haettiin yksi kerralla Takku ja Kämpe tutustumaan uusiin kavereihin narun päässä ennen pihattoon päästöä. Uudet tuli toimeen vanhojen kanssa suht nopeasti, joten uskalsimme päästää ne pihattoon, kävimme kuitenkin iltatallia tehdessä vuorotellen katsomassa miten nelikolla meni. Toivotaan, että ponit pysyy ehjinä yön yli.

Tutustaapa Karriin ja Uppeen!

[Iida]

Kouluponi-Karri
Iida / 8.2.2017 / keskiviikko

Maanantaina kello 16 alkaneet alkeistunnit pyörähtivät hyvin käyntiin. Uppe ja Karri ei tosin vielä käy niillä ainakaan viikkoon vaan käyvät kokeilu käytössä kokeneempien tunneilla. Tänään tosin ekaa kertaa pääsisi Karri tunnille. Ne oltiin eilen irtojuoksutettu maneesissa ja kyllähän poneilta virtaa ja liikettä löytyi. Sanna oli tainnut nauttia tosissaan alkeistuntien alkamisesta sillä sai laittaa laiskat käytävillä pyörivät tallilaiset töihin hakemaan poneja ja laittamaan niitä alkeistuntilaisten kanssa kuntoon. Alkeistunnit poikkeaa siten kokeneempien tunneilta, että siihen tuntiin kuuluu hevosten kuntoon laitto, kun taas kokeneet laittoi hevosen kuntoon ja ratsastaa sitten tunnin.

Neljältä ei kyllä vielä kauheasti ollut ylimääräisiä paikalla, mutta tiesin kyllä mistä löytäisin tallilaisia. Suuntasin kymmenen asteen pakkaseen ja melkein juoksin tallituvan lämpöön.

‘’Hei Iida.’’ tervehti Angelika. Nelly ja Milja nyökkäsi ja hymyili.
‘’Hei, teille, mulla olis teille vähän puuhaa.’’ hymyilin yli maireasti. Tyttöjen kulmat kohosi ja naamat muuttui kysyvyksi. ‘’Kämpe, Lupu, Bel ja Tara pitäs hakee sisään ja laittaa lasten kaa kuntoon ja sitte niille tarvis taluttajat.’’
‘’Koska?’’ Nelly kysyi.
‘’Mielellään heti, neljältä sais hepat olla sisällä.’’ hymyilin kuin Naantalin aurinko.
‘’No periaattees voisin auttaa, kun Raldon jo liikutin ja Minohan menee parille tunnille tänään?’’ Milja varmisti.
‘’Joo menee ja mul olis sulle kans yllätystehtävä, mut jos lähtisitte eka hakeen poneja.’’

Käänsin pöydän ääressä istuville selän ja laitoin vedenkeittimen päälle, ‘’Pomo’’ -kupin kaapista ja teepussin purkista. Tytöt sopivat ketkä hakee sisälle ja lähtivät sitten vaatteet vedettyään pakkaseen. Tallitupaan tuli pieni kylmä viima, mutta oven suljettua lämmin alkoi palautua. Onnea oli lämmitetty tallitupa, talli sekä maneesi, ah mitä luxusta, ajattelin pitäen käsiä kuuman kupin ympärillä. Sidin ylläpidosta ei tullut mitään, joten se oli nyt hieman toimeettomana tallissa, ehkä mun pitäisi tarjota sitä vielä jollekin ennen kuin päättäisin mitä orin kanssa tekisin. Avasin facebookin vastasin parille epävarmalle mammalle, jotka oli alkeistunneista kysyneet ja hörppäsin lopun vihreästä teestä alas.

Kuppi tiskialtaaseen ja ulkovaatteet päälle ja pihalle. Kylmä ilma otti ensimmäisenä paksuihin poskiini, mamman mukaan korkeisiin poskipäihin. Huomasin Meridan tulevan maneesilta päin Jemmun kanssa joten jäin odottelemaan tytön tuloa.

‘’Menikö hyvin?’’ kysyin kun se oli päässyt kuuloetäisyydelle.
‘’No ihan joo, taitaa pakkanen palelluttaa Jemmun pyllyä.’’ Merida nauroi.
‘’Ei se kyllä siinä oo ainoo.’’ nauroin. ‘’Oisit nähny mitä rallia ne veti suokkitarhassa ja sai viereisessä tarhassa kans juoksemaan omaa.’’
‘’Vois olla kyllä vähän lämpimämpää vaikka onhan tää nyt hienoa kun aurinkokin paistaa.’’
‘’Niin, totta.’’ vastasin ja avasin oven ratsukolle. ‘’Sä voisit, jos ei sulla oo tekemistä niin tulla taluttamaan vaikka Lupua alkeistunnille.’’
‘’Kaippa mä voisin.’’ Merida hymyili ja lähti sitten ratsastuskoulupuolelta yksärien puolelle, joiden ovi oli auki.

Istuin jakkaralla ilmoitustaulun edessä ja katsoin kuinka mun taitavat tallitytöt auttoi lapsia ponien kanssa. Kun varustus lähti käyntiin tuli Merida yksäripuolelta ja kello oli joku vartin yli neljä. Tummatukkainen käveli Lupun luona hääräävien Nellyn ja Annan luo, mutta siirtyi siitä sitten auttamaan Angelikaa, joka auttoi Belin ja Kämpen ratsastajia. Milja varusti Taraa pienen pojan katsellessa ihailevana alhaalta tummaa suomenhevosta joka lörpötti alahuultaan. Hain satulahuoneesta neljä varakypärää ja lähdin sitten viemään niitä lapsille.

‘’Kaikki valmiita?’’ kysyin ja sain innokkaita vastauksia lapsilta. Siirryin jakkaralta Miljan luo ja otin kiinni Taran ohjista. ‘’Noniin lähdetään sitten pihalle. Tuu Milja kans pihalle, mulla on sulle se tehtävä.’’

Muut lähti edeltä ja mä Taran, Onnin ja Miljan kanssa tultiin viimeisinä ja blondi sulki oven perässä. ‘’Sä voisit jos haluat niin tulla seuraavalle tunnille Karrin kanssa.’’ sanoin Miljalle.
‘’Joo tottakai!’’ Milja innostui, se oli ikuinen poniratsastaja mun silmissä, vaikka omistikin hevosen.
‘’Sä voit ottaa sen päätalliin, laittaa käytävälle. Sen harjat ja muut löytyy satulahuoneesta ja korissa lukee ‘’Karri’’ samoin löydät sen satulan ja suitset, seinässä lukee kyllä niille paikat, ota sen koulusatula.’’
‘’Joo okei!’’

Milja jäi jälkeen ja me muut lähdetiin kävelemään maneesille. Maneesin oven suljettua autoimme lapset heppojen selkiin ja taluttajat lähettivät ponit liikkeelle. Mä pyysin Onnin äitiä katsomosta kävelemään tamman vieressä, jotta pystyin keskittymään keskeltä kaikkiin. Onnin äiti kävi silloin tällöin tunneilla, joten se otti rohkeasti kiinni Taran riimunnarusta, joka oli kiinnitetty kuolainrenkaaseen. Alkeistunti sujui kaiken kaikkiaan hyvin ja ponit sai kaikki ansaitut suuret halit ja kiitokset lapsilta tunnin päätteeksi. Kaikki hevoset jatkoivat heti seuraavalle tunnille, mutta kävin avaamassa maneesin oven Miljalle ja Karrille sekä Janikalle ja Lakulle.

‘’Millanen se oli laittaa kuntoon?’’ kysyin Miljalta, joka talutti ruunan kaartoon.
‘’Aika perus, ei se mitään pelleillyt tai mitään, vaikka välillä luimi. Näyttää muuten vähän Ranjalle.’’
‘’Joo hyvä. Ja niin näyttää, heh. Voitte hei sitten nousta selkään mä tuon teille kuulokkeet täältä, kattokaa että ne on päällä ja niistä kuuluu.’’ selitin asetellessani mikrofonia itselleni. Kävin sitten jakamassa korvat kaikille ja tarkistin parit satulavyöt ja pyysin Oulaa lyhentämään jalustimia.

Alkulämpönä otettiin koulutervehdyksiä halkaisijalle kartioiden väliin ja väistettiin uralle sekä käynnissä ja ravissa. Tunnin tehtävänä oli kääntää harjoitusravissa pitkältä sivulta keskelle sopivassa kohtaa ja ottaa pysähdys ja peruutus ja lähteä sitten liikeelle ravissa, lopuksi sitä vaikeutettiin nostamalla peruutuksesta laukat. Karri osoittautui Miljan ilmeestä päätellen ihan mukavaksi poniksi, ainakin harjoitusravissa tyttö näytti istuvan tyytyväisenä. Laukkojen jälkeen alkoi Karri hieman heitellä päätään eikä peruutukset meinanneet enää sujuakaan niin hyvin, kun Karri olisi mennyt eteenpäin ei taakse. Mutta ehkä se oli sitten hyvä osto se poni, alkeistunneilla ravityöskentelyihin ainakin. Milja kiitti tunnista hypättyään selästä ja neuvoin sille ponin poislaitto ohjeet ennen kuin päästin tuntilaiset pihalle ja uudet tuli Repen mukana sisälle.

[Iida]

Aamutallia
Luca / 16.2.2017 / torstai

Pikkulauantain jälkeinen torstaiaamun aikainen herätys ei tehnyt kyllä sitten yhtään hyvää. Mun nimi oli kuitenkin aikataulussa aamun kohdalla, mikä tarkoitti sitä että pitäisi juoda pari lasia vettä, pukea päälle ja hakea ABC:ltä kuppi kahvia ja sitten sännätä kaasu pohjassa kohti tallia. Iida ei katsonut myöhästymisiä hyvänä, mutta uskoin sen kuitenkin olevan jo paikalla aloittamassa aamutallia, aamuvirkku kun oli. Kuuntelin radio kovalla musiikkia ja ajoin hieman ylinopeutta maantiellä. Ennen vasemmalle kääntyvää pienempää hiekkatietä aloin hidastaa ja laitoin vilkun ajoissa päälle. Mä olin mitä turvallisin kuski. Hidastin vauhdin sopivaksi ja käänsin hiekkatielle. Jokunen koiranulkoiluttaja tuli vastaan varsin unisen näköisenä. Osalle moikkasin tunnistaessani ne tallilla käyviksi.

Parkkeerasin auton keskelle tallipihaa ja olin ulos astuessa liukastua. Koko alkuviikon vaihdelleet säät oli saaneet maan liukkaaksi ja osittain sulaksi. Olin kymmenen minuuttia myöhässä. Hölkkäsin pääovesta sisään ja sain heti Iidalta mulkaisun. Se oli juuri jakamassa aamupöperöitä.

‘’Jos käyn antaas siirtotallilaisille ruoat ja vien sit heinät?’’ kysyin varovasti.

‘’Joo.’’ sain vastauksen ja lähdin parvelta hakemaan jo valmiiksi illalla täytettyä heinäkärryä. Jätin kärryn sillan päähän ja kiisin sitten siirtotalliin josta kuului kovaa hörinää kun avasin oven. Hevosten aamuruoat oli illalla valmiiksi laitettu, joten ne oli helppo karsinan edustoilta kaataa ruokaämpäreihin.

Kun kaikilla oli ruoat turvan edessä lähdin hakemaan heinäkärryä ja viemään vielä tyhjiin tarhoihin kasoja. Pidin hieman kiirettä, jotta saisin otettua takaisin ne kymmenen minuuttia. Iida alkoi jo tuomaan valmiita ulos kun mulla oli vielä jäljellä parin tarhan heinät kärryssä. Kun sain kärryt tyhjiksi jätin ne taas sillan päähän ja lähdin sitten siirtotallista hakemaan heppoja ulos. Jetta huuteli jo koska pääsisi ulos joten otin tamman ensimmäisenä pihalle. Sitten otin Sidin ja Nöpön samalla kertaa, ne tuli hyvin toimeen joten se oli mahdollista. Sitten Mysse ja Lenni, ne oli kaikista kärsivällisimmät, vaikka pojat eri tarhoihin menivätkin niin ne pystyi viemään vierekkäin. Kun siirtotallilaiset oli ulkona siirryin auttamaan päätalliin. Iida otti tuntihevosia, joten menin yksäripuolelle.

Mä olin jo huomannut hevosia puokkitarhassa, joten päätin sitten ensimmäisenä viedä Miljan ruunan ulos. Se oli varovainen, mutte ei enää yhtä paljon kuin silloin kun se tuli. Se oli tainnut jo tajuta miten meillä tehdään. Sitten vein Topin tamman, jolla oli virtaa ja olisi mieluummin juossut kuin kävellyt. Likka oli helpoin viedä, se oli sellanen mussukka, jolla en ollut kyllä ikinä mennyt, koska olin sille periaatteessa liian pitkä. Jemmu alkoi jo potkia seiniä, kun sillä oli tylsää oottaa joten vein sen kavereidensa luo. Foxy ei pitänyt ikinä itsestään esitystä joten sen pystyi viemään viimeisenä. Iida oli mua nopeampi hommassa, kun se otti tuntiheppoja jopa välillä neljä kerralla, joten mä hain jo lantalalta kärryt ja talikon.

Kello oli lähemmäs kahtatoista kun olimme Iidan kanssa saaneet kaikki karsinat siivottua. Sitten se pisti mut vielä siivoamaan vähän pihattoa, mikä ei ollut helpointa sillä tänään oli pakkasta ja eilinen plussa sää oli sitten saanut kakkakasat jäätymään. Se oli sen tapa saada mut tajuamaan että ei kannata myöhästyä. Joten mä sitten tökin rautalapiolla jäisiä kasoja ponien katsellessa touhua pienen välimatkan päästä. Pihaton ovet oli laitettu kiinni nyt hetkeksi, sillä ponit oli syöneet koko yön niin pieni paussi sentään tai ei enää menisi satulavyöt kiinni. Niistä kahdesta uudesta ruunasta, Karrista ja Upesta oli tykätty. Sen oli todistanut toiveet joita mäkin olin jopa saanut ‘’Voisitko pyytää Iidaa laittamaan mulle Karrin’’ yms pyynnöt meni kuuroille korville, sillä mulla ei ollut mitään mahdollisuutta kertoa Iidalle kenet laittaa kelle. Se oltiin tehty mulle jo kauan sitten selväksi. Eipä sillä että mua muutenkaan kiinnostais nuorien tyttöjen toiveet.

[Iida]

Hankilaukkaa
Iida / 25.2.2017 / lauantai

Kun kahden päivän lumisateet oli keräytyneet oli uudella kentällä kahdenkymmenen sentin lumikerros, johon olin muksahtaa parikin kertaa Sidin revitellessä iltapakkasessa kunnolla. Vaikka kello läheni viittä oli pihalla vielä huomattavasti valoisampaa kuin pari viikkoa sitten - kevät on tulon päällä! Lopuksi meni jo hyvin ja ori rentoutui hyväksi, sen liikutuksen jälkeen siirryin päätalliin laittamaan huomisen kisakamppeita Miljan ja Topin kanssa valmiiksi, Vaahterapolun kisat odotti ja meidän omat oli niiden takia siirretty tiistaille lauantain sijaan, jotta hepoilla olisi edes päivän lepo, jonka ne saisi viettää tarhassa chillaillen tai Minon tapauksessa kevyelle tunnille osallistuen. Peukut ja varpaat pystyyn!

[Iida]

Arkikuva
Sanna / 27.2.2017 / maanantai

Eikö se niin ole, että kun lapset haluaa ulos niiden tulee päästä, koska nykyajan lapset istuu sisällä pelaamassa liikaa? Sillä periaatteella mä elän, joten alkeistunnin jälkeisen koulutunnin ratsukot kokoontuivat lanatulle yläkentälle kaartoon. Kyllä sitä täti myöntää, että kun kylmä hiipi parkatakin alle olisi sitä mielummin ollut maneesin lämmössä. No ainakin poneilla oli hauskaa koetellessaan ratsastajia. Onneksi seuraavan tunnin ratsastajat halusivat mennä sisällä. Huh.

[Iida]

Aurinkoinen kevätpäivä ja talvikarvastaan luopuvat ponit
11.3.2017




PK kivan päivän kunniaksi Luna ja @angelika.

[Iida]

Rva Hansen ja puoliverinen
Iida / 15.03.2017 / keskiviikko

Tallituvassa oli kiva pulina jo kolmelta päivällä, kun alkeistunnit alkoi neljältä niin tallilaisia sekä innokkaita tuntiratsastajia oli tullut jo aikaisin auttamaan. Otin palan korvapuustista, jonka olin ottanut herkkukulhosta. Luca ja Luna pelleili jotain sohvalla, Lyydia jutteli Angelikan kanssa, Milja selasi puhelintaan kuten myös Nelly, Merida istui Topin sylissä. Mä nautin näystä kun moni tallilainen oli samaan aikaan paikalla ja tuli toimeen. Ajatukseni kuitenkin katkesi, kun puhelimeni alkoi soida.

‘’Iida Hansen.’’ vastasin puhelimeen saaden jokaisen paikalla olevan katsomaan mua silmät pyöreinä. ‘’Ja, hej.’’

‘’Är det så? På riktigt? … Asså vi har nog en box tomt, så… Hurdan? … Okej… Jo, tror du han sku trivas på ridlektionerna? ....Vad bra… Oj så stor! … När sku ni kunna ta honom hit? … Okej, nå det är väl så att vi bör göra boxen klar till honom snart, haha… Jo jag hälsar…. Jo hejdå.’’

Lopetettuani puhelimen huomasin taukotuvan hiljaisuuden. Kello tikitti ja tv oli hiljaisena taustalla.

‘’Kröhöm… pitäskö meidän onnitella sua?’’ Angelika kysyi.

‘’No voittehan te, Ritu jää vielä Ruotsiin ne tykästy siihen kovaa ja meille tulee korvikkeeksi yli 170cm ruotsalainen puoliverinen.’’

‘’Eiku, ooksä Hansen, etkä Kokko?’’ Milja kysyi hämmentyneenä.

‘’Oon.’’ hymyilin ja nostin vasemman kädet näytiksi.

‘’Voi eikä onnea!’’ Merida nousi ensimmäisenä ja tuli halaamaan mua. Tämän jälkeen kaikki muut ja myös osa tuntilaisistakin.

‘’Mistä lähtien?’’ Lyydia kysyi hymyillen.

‘’Vasta siis viikonlopusta. Mä en oo oikeen ikinä aatellu meneväni naimisiin, mutta Repe halusi ja siis onhan meillä lapsikin, että toisaalta se oli ihan hyvä ehdotus siltä.’’

Sain vastaukseksi nyökkäilyjä ja sitten ratsastajilta innokkaita kyselyjä uudesta hevosesta. Se tulisi vähän niin kuin Edin tilalle, kokeneempien tunneille, koska oli hyvä sekä koulu että estepuolella, jos oli uskominen Callea. Söin pullan loppuun ja pyysin Angelikan ja Lunan hakemaan Karrin ja Kämpen talliin, Kajankosket hakemaan Ranjan ja Kapun, pari muutakin lähti pihalle, mutta Lucas ja suurin osa päätti jättää työt väliin ja jäädä chillaamaan. Mutta kutsutut lähti kuuliaisesti matkaan, opettajaa tuli totella. Husse muuttaisi talliin ensiviikon alussa tai viikonloppuna, joten sen karsina piti laittaa kuntoon jossain vaiheessa ennen sitä. Sunnuntaina olisi kuitenkin kiire, kun lähdettäisiin kohti Tie Tähtiin -kilpailun ensimmäistä osakilpailua. Lucas oli yllättynyt, kun sanoin sille että lähtee Nöpöllä mukaan, mutta innoissaan se tietty tarttui haasteeseen!

[Iida]

Mukavuuden multihuipentuma
Linda / perjantai / 24.3.2017

Koitin kuunnella Iidan neuvoja ja ratsastaa Hussea mahdollisimman kevyellä kädellä päästämättä sitä kuitenkaan kirahviksi. Se oli vaikeampaa kuin ajattelin, mutta aloin pikkuhiljaa tajuta kuinka ruunaa ratsastetaan ja siten sain sen pikkuhiljaa ravaamaan koko kropan läpi. Luca ratsasti samaan aikaan Nöpöllä pieniä kavaletteja seuraavaa tie tähtiin -osakilpailuja varten. Kentän laidalle oli myös kokoontunut joukko junnuja, jotka mitä luultavimmin odottivat oman tunnin alkua. Iida oli jo ratsastanut Hussea päivittäin ja hakenut siihen tuntumaa nyt pikkuhiljaa me muut työntekijät saimme nousta selkään, jotta ruunalle tulisi hieman esimakua mikä sitä odotti.

‘’Linda missä ne vatsalihakset on?’’ Iida sai mut palaamaan takaisin maanpinnalle. ‘’Nosta laukka vaan siitä ja pidä se ympyrällä. Luca ulkoavut, muista ne!’’

Annoin laukka-avut ja Husse otti vitun suuren loikan eteen ja kadotin kontrollin hetkeksi ja siitä sainkin sitten Iidalta kuulla.

‘’Rauhoita laukkaa, taivuta, käytä niitä lihaksia siihen että saat rauhoitettua laukkaa.’’

Ulkoavut vastassa koitin saada hiirakkoa taipumaan. Laukka oli kyllä mukava, mutta Husse otti välillä kummallisia hyppyjä eteenpäin ja ravisteli välillä päätään. Iida muistutti taas tuntumasta. Kuten ravissakin pikkuhiljaa sain Hussen hyväksi ja rennoksi ja se pärski tyytyväisenä. Vaihdoin suunnan laskettuani ensin raviin ja valmistelin uuden noston.

‘’Käykää tytöt hakemassa Karri, Uppe, Kämpe ja Bel ja jos viittitte nii alkakaa laittaan niitä lasten kaa kuntoon.’’ Iida huikkasi turhanpanttina seisoville nuorille. Nainen oli ottanut kevään tulon tosissaan ja oli kaikki viikon tunnit pitänyt kentällä. Nytkin se istui aidalla aurinkolasit päässä ja hymyili tyytyväisenä aurinkoa kohti.

Kun Iida lähti talliin katsomaan, että kaikki oli kunnossa ja valmista siirsin Hussen raviin ja löysytin sille pitkät ohjat. Luca näytti tekevän saman asian ja huokaisi tyytyväisyydestä. Ajattelin saavani istua rauhassa, hiljaisuudessa Hussen mukavassa koulusatulassa, mutta Luca Lucan tavoin alkoi heti hölistä.

‘’Ootko sä nähnyt sitä Miroa?’’ se kysyi ensimmäisenä.
‘’Juu.’’
‘’Vissiin kaikkien joiden kaa oon jutellu nii niitten mielestä kunno play boy.’’
‘’Pelkääksä että sun maine menee?’’
‘’En, mä oon muuttunut mies, nuoremmat saa ottaa homman multa.’’
‘’Vitut sä mitää oot muuttunu.’’
‘’Tietäisitpä, nyt mä vaan tahdon kauniin blondin, tai siis ei sillä niin väliä, jonka kanssa nauttia illasta tveen edessä ja syödä mässyy.’’
‘’Juuh, toki.’’ nauroin.
‘’Eiku oikeesti, Jonttuki sano et musta tulee nuori paappa.’’
‘’Mites sillä menee ku ei oo näkyny?’’
‘’Niil on ollu nii kovia treenejä ku pitää pysyä samalla paikalla jollain listalla tai jotai.’’
‘’Jaaha.’’

Käänsin Hussen kentän keskelle, löysäsin vyötä, nostin jalkkarit ja vedin ohjat kaulalta kun Iidan johdolla neljä ponia, niitten ratsastajat ja heidän avustajat saapuivat yläkentän portille. Lucas oli tehnyt samoin ja kun seuraavat pääsivät sisään lähdimme taluttamaan ratsujamme tallia kohti. Luca toki vei Nöpön siirtotalliin kun mä talutin Hussen sen karsinalle tuntsaripuolelle. Se ei kuitenkaan mennyt niin sujuvasti, kun tallin nurkan takaa hyppäsi yhtäkkiä meidän eteen Miro ja sen tamma.

‘’Ei vittu, älä riehu.’’ tiuskasin pojalle ja sitten rauhoitin Hussea joka oli saanut pienen sydärin.
‘’Oi sori, me oltii vaa menossa tonne ylös kentälle.’’ poika pahoitteli nauraen vaivautuneesti.
‘’Se on varattu.’’ totesin ja lähdin taluttamaan Hussea Miron ja Terran ohi.
‘’Ai, mihkä me voidaan sitte mennä?’’ se kysyi meidän perään.
‘’Oisko toi alakenttä mitään?’’ puhuin olkani yli ja osoitin vasemmalla puolella olevaa puolisulaa kenttää. ‘’Tai maneesi?’’

Kuulin vain muminaa vastaukseksi taluttaessani Hussen suoraan tuntsaripuolelle pääovesta. Se hörisi matalasti tallissa jo oleville hevosille. Käänsin sen karsinassa ympäri ja avasin heti suitsien remmit ja sitten satulavyö auki ja satula selästä. Suitset vedin vielä viimeisenä mukaan ennen kuin lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen, jossa oli justiinsa väittely Meridan ja Topin välillä, samasta asiasta taas kuin aiemminkin viikolla. Se tyttö oli tupakka-addikti.

‘’Miks sun pitää heti, kun tallille tulee joku uus nii tehdä sillon mieli tupakkaa?’’ Topi intti.
‘’Ei mun…’’ Merida aloitti, mutta kun huomasi mun tulleen sisään lopetti.
‘’Noh, ei mun takia tarvi hiljentyä. Riidelkää rauhassa.’’ hymyilin muka ystävällisesti.
‘’EI ME RIIDELLÄ.’’ tuli molemmilta samaan aikaan.
‘’AHahah, okeeeei, juuh chill..’’ naurahdin ja kuolaimet pestyä laitoin suitset ‘’Husse’’ lapun alle telineeseen.

Ruuna kopisteli jo ovea. Ja kun astuin karsinaan koitti se sillä samalla hetkellä tulla ulos. Tomerasti peruutin sen kuitenkin takaisin. Otin harjan ämpäristä ja suin sen lyhyen karvan nopeasti ja tarkistin jalat, jonka jälkeen heitin kevyen toppaloimen sen selkään. Vielä riimu päähän ja menoks. Husse käveli pää korkealla, kuten tavallista ja pihalle tullessa pörisi vähän. Se oli joku sen tapa, tai sitten se oli vielä sitä, kun se oli uusi hevonen. Miro ja Terra oli ilmeisesti menneet maneesille, koska alakentälle ne ei olleet, joten Husse sai jäädä hetkeksi yksikseen tarhaan. Jätin riimun päähän sille ja narun aidantolpan päälle, kun sitä haettaisiin sisälle.

Kävelin suoraan tallitupaan vaihtamaan saappaat lenkkareihin ja juomaan kupin mustaa kahvia. Tallitupa oli täynnä vessassa ramppaavia ja ratsastusvaatteita pukevia tuntilaisia, mutta pari tallilaista oli myöskin löytäneet tiensä aurinkoisena päivänä tallituvan pimeyteen. Kävin ensin kaapilla vaihtamassa kengät ja sitten onnekseni joku oli jo keittänyt kahvia, joten saatoin vaan kaataa kuumaa tummaa litkua kahvikuuppiini. Laskin timmin perseeni Miljan viereen sohvalle.

‘’Mitäs?’’ kysyin siltä ja huomasin sen yllättyneen keskustelun avauksesta.
‘’Oottelen Meridaa, mä liikutin jo Raldon ja Minon kävin hakemassa sisälle.’’
‘’Okei. Meneekö Meridalla ja Topilla hyvin?’’
‘’No siis kait.’’ Milja katsoi mua. ‘’Olihan Topi sille kiukkunen siitä, kun sai kuulla sen polttaneen taas, mutta kaikille tulee joskus pikkukränää.’’
‘’Ai kuten sulle ja Roopelle?’’ jatkoin kuitenkin ennen kuin Milja ehti vastata. ‘’Mites Felix?’’
‘’Hä? Ai Nellyn veli Felix.’’
‘’Niin jotkut tytöt jutteli ennen tuntia, et oli nähny sut ja sen koulussa juttelemassa, lähekkäin.’’
‘’Juttelemassa joo, mutta että lähekkäin, ei.’’ Miljan vaaleat posket sai väriä.
‘’Juu.’’ hymyilin sille tietävästi ja otin sitten puhelimen esiin.

Selasin IGeen ja vastasin snäppeihini siinä hiljaisuudessa joka oli tullut tuntilaisten häipättyä. Miljakin oli syventynyt puhelimeensa. Lucas kuitenkin tuli ja katkaisi hiljaisuuden, se oli ilmeisesti vasta nyt saanut Nöpön hoidettua ellei ollut eksynyt flirttailemaan jonkun kanssa.

‘’Se Miro tuli kysymään multa, tuli tossa vastaan, että jos Milja sä olit tosissas sen kanssa että Merru on sinkku, sitten se kysy jos sä oot.’’ Luca nauroi ja istui pöydän ääreen tarkkaillen Miljan ilmettä.
‘’Se selkeesti otti sun roolin, Luca-parka.’’ totesin ja Milja nauroi helpottuneen kuuloisena, kun sen ei tarvinnut vastata ja puheenaihe vaihtui Lucaan.

[Iida]

Tuleeko kesä koskaan?
Iida / 13.4.2017 / torstai

Merida oli reippaana ylläpitäjänä varustanut mulle Kurren sinä aikana, kun ratsastin nollakelissä ulkona Hussella, joka oli puhkunut innosta ja säikähtänyt maastosta tulleita Saanaa ja Lenniä, kun ne oli Hussen mielestä yhtäkkiä ilmestyneet maneesin seinustalle. Yläkenttä oli vaihtelevista kevätsäistä huolimatta ollut hyvässä kunnossa, alakenttä oli sen sijaan kokenut vähän ongelmia. Ja vaikka sateiden jälkeen yläkentällä oli lätäköitä tilaa oli niin paljon, että sinne mahtui hyvin kuitenkin.

Nyt kun Kurren kanssa sain lopeteltua jumppaavan puomitreenin ja käveltyä sen kanssa loppukäynnit laitoin Merrulle viestiä että ehtiessään saisi tulla hakemaan oriin ja tuomaan mulle tuulihousut ja samalla termospullossa teetä. Tytön kiireiset askeleet rahisivat hiekkatiellä ja pian mustatukka ilmestyi kentänportille. Ja juuri kun sain orin kaarrettua keskihalkaisijalle näkyi kuuden ratsukon joukko kävelevän kenttää kohti. Merru avasi niille portin ja muiden ollessa kaarrossa kävin taluttamassa orin tytölle.

‘’Kiitos.’’ hymyilin ja otin juomani ja housut vastaan. ‘’Heitä loimi niskaan vielä ja pistä pihalle.’’

Ratsastajien noustessa selkään ja Meridan ja Kurren lähtiessä kohti talleja puin tuulihousut ratsastushousujen päälle ja ilmoitin hakevani nopeasti maneesista kuulokesydeemit. Palasin laatikon kanssa kentälle ja jätin sen tuolin päälle. Nappasin siitä kuusi kuuloketta ja kävin jakamassa ne ratsastajille. Sitten ratsukoiden kävellessä kävin siivoamassa parit kakat jotka joiltain oli jääneet kentälle. Työnsin kottikärryn aidan toiselle puolelle ja kävin vähän siirtämässä puomien etäisyyksiä ratsastajille. Kolme ravipuomia ympyrällä ja pitkällä sivulla pari kuusi metriä niiden välissä.

Kehotin keräämään ohjat. Tunti sujui tältä ryhmältä taas hyvin, vaikka Kajsa tippuikin Beliltä, joka jäisi parin viikon päästä mammalomalle, Ranja ja Uppe otti parit innokkaat lähdöt testatakseen ratsastajiaan ja Caya toimi kerrankin kivasti ja hyvin vaikka joutuikin jalkojaan nostelemaan, mistä Wilma sai huimat kehut. Kaikki muut ponit jatkoi seuraavalle tunnille paitsi Bel ja Kämpe, jota Luna oli vastassa kun Olivialla oli kiire. Repe tuli jatkamaan seuraavan ryhmän kanssa. Ja juttelimme hetken kentällä odotellessamme, että Tara ja Miina tulisi ratsastajineen kentälle. Annoin miehen sänkiselle poskelle pusun ja lähdin sitten tallille.

Taukotuvassa oli Merrun ja Miljan välillä joku väittelybattle, jota en tohtinut keskeyttää, mutta kuulin sanat Roope, Felix ja Topi. Ehkä oli hyvä etten mennyt väliin. Huuhtasin termospullon ja laitoin sen sitten tiskikaappiin kuivumaan.

‘’Milja, ootko kattonu yhtään missä kunnossa Minon suojat on? Nyt kun on välillä ollut tosi kurasta niin ne jää usein ratsastajilta pesemättä, että jos viittit?’’ kysyin kun väittely loppui ilmeisesti Meridan voittoon.

‘’Joo tottakai!’’ Milja vastasi, mutta mumisi sitten tekevän sen myöhemmin.

‘’Kiva! Ja jos Lucaa näkyy niin sanokaa sille, että sillä on viisi satulaa vielä pesemättä ja siirtotallin karsinat siivoamatta.’’

‘’Joo me sanotaan.’’ Merru naurahti.

Mä lähdin siis tallituvasta talliin katsomaan jos jollain olisi asiaa tai tarvisi apua. Mutta pääsinkin haastateltavaksi innokkaiden tuntilaisten toimesta, koskas Husse alkaisi käymään tunneilla ja millonka Belin varsaa odotettiin syntyväksi ja koska hypätään. Niinpä. Hymyilin pääasiassa viekkaasti nuorille ja vastasin ympäripyöreästi kysymyksiin ennen kuin menin sekoittamaan hevosten iltapuuroja. Katsellaan nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ajattelin rehulan ruokaisen hajun seassa.