Uusien ponien ratsastusta ja muuta mukavaa
Merida & Lucas / 16.6.2017 / perjantai
MeridaMun herätys oli soinu suunnilleen kymmenen minuuttia sitten, ja tällä hetkellä yritin hiljaa tehdä lähtöä tallille. Tai en mä kovin hiljaa ollu onnistunu olemaan, eli mitä luultavammin Topi oli ainakin käynyt hereillä. Selasin yön aikana puhelimeen tulleita ilmoituksia samalla mun nopeeta aamupalaa eli omenaa syöden. Kieltämättä väsytti, kun kello oli noin puoli kuusi aamulla. Mut en kyllä silti valittanut. Työt oli ainakin tähän asti sujunut hyvin ja olin kyllä viihtynyt, vaikka välillä nää aamutallit tiukkaa meinaskin tehdä. Onneks huomenna ei sitten tartteis mennä kun illalla ja sunnuntai ois kokonaan vapaata.
Nakkasin loput omenasta roskikseen ja lähdin hipsimään eteiseen. Saattaisin olla turhan ajoissa Yläkokossa, mutta tykkäsin laittaa mieluummin herätyksen liian aikaisin ja olla ajoissa, kuin että myöhästyisin töistä. Lucaksesta en sitten tiennyt mihin aikaan tänään päättäisi tulla, ajattelin etsiessäni tallikenkäni jostain eteisen lattialta. Tarkistin vielä että mulla oli kaikki tarvittava mukana ja astuin sitten ulos, missä aurinko oli jo alkanut lämmittää.
Suljin oven takanani ja menin autolleni, pian startaten sen käyntiin. Laitoin matkan ajaksi radion soimaan ja kohta olinkin jo tallilla - tähän aikaan kun ei älyttömästi liikennettä ollut. Parkkeerasin tyhjään ruutuun ja ovet lukittuani vilkaisin kännykän kelloa - melkein viittä vaille. Luulisi siis Lucankin kohta tulevan. Jäin odottamaan jätkää ulos puhelintani vielä selaten, ennen kuin se olisi laitettava pois kun aloittaisimme työt. Joo, mä olin töiden suhteen tosi kiltti tyttö.
LucasMeillä oli Merrun kanssa sujunut yhteiset aamutallit erikoisen hyvinkin ja tyttö ei ollut suuttunut, mulle ku pari kertaa. Tosin nyt oli vähemmän mistä suuttuakin, kun sisällä oli hevosia vähän, joten karsinoita oli vähemmän siivottavana. Nyt mä kuitenkin olin nukkunut herätyksen ohi ja kello oli varttia vaille kun pääsin pikavinkiä sängystä ylös. Tein aamurutiinit ja otin mukaan banaanin, proteiinipatukan ja valmisruoka-aterian päivätallia varten, joka me kanssa tehtäisiin aamutallin perään. Mä mietin vaihtoehtoja autossa ajaessani ABCn ohi välitielle, laittaako Merrulle viestiä että tuun myöhässä vai vaan tulla myöhässä.
Parkkeerasin mustan Range Roverin tyhjälle parkkipaikalle, jossa siis oman rakkaan autoni lisäksi oli vaan Merrun oma. Olin päätynyt jälkeisempään vaihtoehtoon ja Merida ei näyttänyt tyytyväiseltä. Juoksin suoraan pääovelle avaamaan sitä avaimilla, jotka olisi muuten unohtuneet, mutta jotka olin fiksusti oppinut jättämään autoon. Sisältä alkoi jo kuulua vaativaa kolinaa ja Merru mumisi mun takana, kun sain oven auki. Koska Terra oli suunnilleen ainoita jotka oli yön sisällä oli Iida päättänyt, että Husse pyydystetään illalla tamman seuraksi talliin.
''Ota sä Husse, mä hoidan Terran.'' ilmotin Meridalle, ja muuten pysyin suht hiljaa, koska tyttö näytti jo kiehuvan pienestä raivosta.
MeridaOkei, en ollut yllättynyt siitä että Jäger tuli aamutalliin myöhässä. Olin ollut töissä alle viikon, mutta sen olin ainakin oppinut, että oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus että Lucaa ei ajoissa paikalla nähdä. Tyydyin vain kattomaan sitä alta kulmien ja odotin, että jätkä saisi ovet auki.
"Ota sä Husse, mä hoidan Terran."
Me molemmat mentiin kyseisten hevosten karsinoille, eikä Lucaltakaan normaaliin tapaan vitsiä lentänyt. Mun kasvoille hiipi oikeestaan pieni omahyväinen hymy alun ärsytyyntyneen fiiliksen jälkeen - taisi kerrankin tajuta pitää suunsa kiinni. Avasin Hussen karsinan oven, minkä takana hiirakko kuopi kiivaasti.
"Joojoo, pääset laitsalle", juttelin ottaessani ruunan päitset koukusta.
Pistin ne levottoman hevosen päähän ja avasin karsinan oven isommalle. Husse lähti pää korkealla kävelemään vierelläni ovea kohti ja ulos astuessamme haisteli ilmaa sieraimet suurina. Muutamia kertoja sain ärähtää tai huitaista narulla taakse, kun puokilla oli niin pirun kiire. Laitumen portilla käänsin Hussen ja vedin sitten päitset pois päästä. Hiirakko lähti laukalla kavereidensa luo, kun taas itse kiirehdin lankojen toiselle puolelle.
Näin Lucan juuri taluttamassa Terraa tallista ulos, joten lähdin kävelemään vastaan. Tamma näytti olevan taas suhteellisen herkällä päällä, ainakin narun nykimisestä päätellen. Korjasin sotkunutturastani karanneita hiussuortuvia takaisin ponkkarin väliin odottaen, että kaksikko pääsisi tarhalle.
"Mites jaetaan ruuat?" kysyin kun parivaljakko oli suunnilleen kohdallani seuraten, kun ruskeahiuksinen talutti täysverisen portista sisään.
LucasMä katselin tyytyväisenä ensin kuinka Husse meinas vähän pompottaa Meridaa, kunnes Terra palautti mut maan päälle riuhtaistessaan narusta, joten talutin sen tarhalle asti napakammin.
"Mites jaetaan ruuat?" Merida oli kysynyt ennen kuin pääsin Terran kanssa tarhalle, mutta vastasin vasta kun tamma oli tarhassaan.
''Terralle on pussitettu IKEA-kassillinen heinää, mä voin ottaa sen, jos sä käyt antaas väkirehut pihaton uusille ja viedään ne sitten laitsalle?'' ehdotin ja huomasin Meridan ilmeestä, että se oli jo paremmalla tuulella, eikä mulkoillut mua enää niin pahasti, joten virnistin oikein olan takaa.
''Juu.'' Merida vastasi lyhyesti, kun tiemme erkani, mun astuessa pimeään talliin ja Merru jatkoi kohti mäkeä ja pihattoa.
Ilmotustaulun eessä oli illalla täytetty heinäpussi, jota lähdin kiikuttamaan Terralle, joka pihalle astuessani etsi vielä eilisiä korsia. Kesäisin ei juuri heinäkärryä tarvinnut täyttää vaan pelkkä pussitus riitti, kun heinää annettiin vähemmän. Palasin talliin jättäen ikea-pussin muiden pussien luo ja avasin sitten tallin ovet, jotta öinen ilma vaihtuisi ja sisälle tulisi aamuauringon valoa. Niiden kolmen uuden ponin ruuat oli illalla kans tehty jo valmiiksi, joten ei Merrullakaan varmaan pitkään menisi, joten voisin ihan hyvin mennä jo pihatolle odottamaan, että ponit saisivat syötyä ennen laitsalle pääsyä, ne oli kaikki päästetty ponilaitsalle, missä ne oli sopeutunu joukkoon hyvin eikä tappeluita ole vielä ollut.
MeridaKävelin talliin hakemaan niiden uusien ponien väkirehut. Näin me oltiin yleensäkin aamutallissa toimittu, mut päätimpähän aina varmuuden vuoksi kysyä niin ei kävisi ainakaan mitään vakavempia virheitä. Saavuin rehuhuoneelle ja etsin käsiini kolme sankkoa, joihin uusien asukkien nimet oltiin kirjoitettu. Suljin oven perässäni ja lähdin kävelemään pihatolle, missä Lucas jo näyttikin odottavan.
"Jos sä viet tän vähä kauemmas", totesin ja annoin sille Theodwinin nimellä varustetun sankon.
Pujahdimme sisälle pihattoon ponien koettaessa etuilla korvat luimussa meidän luoksemme. Kävin ensin antamassa Pinchasin sankon kauemmas, ja sen jälkeen menin Backup Plan Makerin luo.
"Mitä Make?" hymyilin laskien ruoan maahan, jolloin lewitzer laski turpansa samantien maahan.
"Make", Lucas hörähti mun keksimälle lempinimelle, jolloin ensin mulkaisin sitä, mutta hymyilin kuitenkin sen jälkeen.
"Eiks se muka oo iha Maken näkönen?" ihmettelin vitsillä rapsutellen edelleen kirjavan kaulaa.
Ei varmaan ollut kauhean epäselvää, kuka mulla oli tästä kolmikosta lemppariksi muodostunut.
"Joo tosi selkeesti", jätkä nyökytteli siihen malliin, ettei oikeasti ollut tuota mieltä.
Lucas meni pihaton ulkopuolelle odottamaan että ponit saisivat syötyä, joten seurasin esimerkkiä ja menin toiselle puolelle seisoskelemaan.
"Sul oli vissiin taas vähä vaikeempi aamu", aloitin keskustelun viittaamalla myöhästymiseen, kuitenkin jo ihan pirteillä mielin.
"Miten sen nyt ottaa", Luca virnuili pyöritellen käsissään jotain maasta poimittua heinänripettä.
"Kerkeenköhän mä nähä viel tän tulevan viikon aikana sellasen ihmeen, et sä tuut ajoissa?" naurahdin seuraten ponien syömistä.
"Tuskin. Mut ooks siis vaa enää ens viikon?"
"No periaatteessa joo, kun Linda tulee sit takas. Mut jos Iida kaipaa täällä apukäsiä nii jatkasin kyl mieluusti", selitin ja huomasin ainakin Pinchasin jo syöneen.
"Totta kai jatkasit mieluusti kun saat jopa kolme aamua viikosta alottaa mun kaa", jätkä sano kovin itsevarmana silmää vinkaten, johon vain hymähdin huvittuneena päätäni pyöritellen.
"Jokohan noi ois syöny, viedääks ne?" vaihdoin sujuvasti keskustelun aihetta.
LucasLinda olisi vain kaksi viikkoa poissa, eihän siinä ajassa ehtinyt mitään. Mutta olin silti toiveissani ehdottanut Meridalle, että jatkaisi mun kanssa aamutallien tekoa, olipahan joku suurempi motivaattori tulla kuuden maissa tallille luomaan paskaa. Merru oli iskenyt silmänsä Makeen, ahahahaha, Make, meidän uusi, hieno saksalainen kaveri, Make. Ja vielä vaaleanpunaiset varusteet ja Make. Raukka ruuna, mutta toisaalta se sopi suuhun paremmin kuin Backup Plan Maker. Joten mä talutin pienempiä poneja, Theodwiniä, joka koitti kiskoa mua joka ikisielle ruohon korrelle toisella puolella ja Pinchas meinas koko ajan jäädä jälkeen kipitellessään perässä. Merrun kävellessä edellä lewitzerin kanssa sain rauhassa tuijotella ilman kenenkään tuomitsevaa katsetta.
Nää ponit oli helpompi viedä laitsalle kuin ottaa sieltä, se oli huomattu monta kertaa jo. Merida käänsi Maken portille päin päästäessään mut ja ponikaksikon sisään ja sulki sitten ylemmän langan. Asiaa helpotti myös se että kukaan muu poni ei tullut portille vastaan, joten ne oli helppo jättää siihen. Kun päästimme ponit ampaisi ne tapansa mukaan kohti parempia mättäitä. Tai siis Pinchas ja Make. Theodwin iski turpansa maahan heti ja alkoi pikkuhiljaa matkata muita kohti siinä samalla syöden.
''On siinä kans yks ahne poni.'' Merida nauroi.
''No jep ja siltä se kans näyttää. Saa nähä meneekö sillä vyö kiinni kun se menee ekalle tunnille.''
''Ei varmaan kyllä mene, Accenkin maha näyttää pahalta ja se kuitenkin tekee kaks tuntia per päivä.'' Merru loi katseen laitumelle meidän taa, kun me käveltiin tallia kohti.
Me tartuttiin vanhan kaavan mukaan sitten kottareihin ja talikkoihin ja putsattiin Terran ja Hussen karsinat. Mä sain nopeammin siivottua, kuten tavallista, ja jäin sitten tavarat vietyä nojailemaan karsinan ovelle ja katselin kuinka Merru keräsi tarkasti karanneita kikkareita.
''Saa nähä meinaako Iida, että uudet ponit ratsastetaan tänään, niin se vähän eileen puhui ja sano kans, et laitsoilta pitäs keräillä kakkaa ja pihatto siivota.'' latelin Iidan suunnitelmia.
''Sä luettelet noita ihan ku et ite aikois osallistua mihinkään.'' Merru vikisi.
''Mä oon niille poneille liian pitkä, mut voin ojentaa auttavan käteni siivoomiseen, voidaan ottaa mönkkäri ja siihen perään pieni kärry nii saadaan laitsalta paljon nopeemmin kakkaa pois.'' virnistin, kun Merru lopetteli siivoamisen ja lähti viemään kottareita pihalle.
MeridaKävin kippaamassa lannat lantalalle ja kyyditin sitten kottarit takaisin omille paikoilleen. En myönnä, mut vähän haaveillen vilkaisin ohimennen ladon seinustaa, missä olisin mieluusti yhden aamusavukkeen polttanut. Ehkä sit kun meillä olis tauko. Vaik en kyl sais.
Pudistin ajatukset päästäni ja kävelin takaisin talliin.
"Oisko meiän nyt sit sama mennä kerää ne paskat laitsalta? Vois tarkistaa samalla et siel on vettä", ehdotin päästyäni tallin viileyteen. Musta tuntu että jo nyt oli hirveen kuuma, vaikka mitä luultavammin asteet vaan nousis kun mentäis pidemmälle päivää.
"Mennää vaa - mut mä ohjaan mönkkäriä, tai ollaan jossai ojassa kohta", Lucas virnuili.
"Hei, en mä nyt niin huono oo ajaa!" älähdin tuupaten kevyesti Jägeriä kylkeen.
Silti me päädyttiin ratkaisuun että Lucas ajoi, kun mulla ei aikaisempaa kokemusta mönkkärillä ajosta ollut. Vaikka tuskin se niin vaikeaa olisi ollut... Jätkä kävi hakemassa mönkkärin jostain ladon uumenista mun seuratessa sivusta kuinka mönkkäri käynnistyi helpon näköisesti.
"Nii meinasiks tulla, vai jäähä siihe seisoskelee?" Lucas huusi moottorin äänen yli mun jäätyä tyhmänä paikoilleen kuin tatti.
"Ööö, kai mä tuun", nyökkäsin ja nakkasin ensin talikot peräkärryyn.
Oli se pikkasen vaivaannuttavaa kivuta siihen taakse istumaan, eikä asiaa auttanut Jägerin epäilyttävän tyytyväinen ilme.
"Ajat sitte kunnolla", varoitin tarttuessani kevyesti toisen kyljistä.
"Joojoo", kuului vastaus, mutta siitä huolimatta me kohta kuitenkin lähdettiin jäätävällä kaasutuksella liikkeelle.
"Lucas!" kiljaisin kauhuissani ja tarrasin tiukemman otteen.
Laidunten putsauksessa ja vesien tarkastuksessa meni ihan kiitettävästi aikaa. Lucan mukaan siksi, koska mä jäin paapomaan jokaista elukkaa jolla vaan oli neljä jalkaa ja söpö katse. Mun mukaan siksi, ettei Jäger yksinkertaisesti tehnyt juuri muuta kun vahtasi mun tekemisiä ja välillä kävi tyhjentämässä kärryn lantalalle. Jossain vaiheessa homma alkoi kuitenkin olla lopuillaan.
"Mulla on ihan hirvee kuuma!" huokaisin löyhyytellen toppiani, vaikkei se kyllä paljoa auttanut.
"Heitä pois vaan", Lucas vinkkasi, enkä ollut ollenkaan varma oliko se vitsi. Päätin kuitenkin ottaa sen vitsinä.
"Hehheh tosi hauskaa. Voitaskohan me kohta pitää tauko?" kysyin nakaten talikon kärryyn ja hörpäten sitten mukaan ottamastani juomapullosta.
Lucas''Mun puolesta voidaan hyvin pitää tauko nytten, mennään tupaan juomaan kahvia.'' sanoin tyytyväisenä, mä olin päässyt suht vähällä työllä. ''Hyppää kyytiin.''
Portilla Merida hyppäs pois, avas sen ja sulki ja hyppäs ketterästi takaisin kyytiin. Mä ajoin sinisen mönkkärin lantalalle, jonne käytiin peräkärry tyhjäämässä ja jätin tytön sinne, kun lähdin viemään mönkijää takaisin latoon. Näin sivupeilistä Meridan seisoskelevan hetken lantalan nurkalla kuin empien pitäiskö sitä tehdä syntiä vai ei. Tyttö katosi näkyvästä kun kaarsin tallin eteen ja siitä mäkeä alas lato-autotalli-varasto -yhdistelmää kohti. Ovi oli vielä auki, kun hain mönkkärin sieltä, joten parkkeerasin sen vaan suoraan sisään ja irrotin peräkärryn. Suljin ladon oven ja lähdin tallia kohti.
Mä kävelin suoraan tallitupaan, joka oli näin yhdeksän aikaan tyhjillään, mutta ei olisi epäilystäkään etteikö tunnin päästä jokunen tuntilainen olisi löytänyt paikalle. Meridaa ei tuvassa vielä näkynyt, mikä oli vähän outoa, sillä olisi pitänyt mennä lyhyemmän aikaa, jos tuli siis suoraan. Laitoin kahvinkeittimen päälle ja rojahdin sitten sohvalle. Mä olin ehtinyt jo syödä sen banaanin, mutta nyt oli proteiinipatukan aika. Samalla kun kahvinkeitin napsahti valmiiksi astui Merida sisään.
''Voi miten ihana tuoksu.'' se sanoi.
''Ne on nää miehiset aromit.'' virnistin ja nostin kättä haistaakseni kainaloa. Irvistin. Ja Merida nauroi.
Kaadoin kahvia itselle ja palasin sohvalle. Merida kaatoi kans itselleen kahvia ja sitten me istuttiin hetken tyytyväisinä ihan hiljaa, kunnes Iida porhalsi sisään paperikasan ja kissan ruokapussin kanssa.
''Täällä te vaan nautitte.'' se totesi ja löi paperit pöytään. Ja sitten käveli tiskipöydälle avaamaan ruokapussin ja kaatoi sitten kissan kippoon ruokaa ja vaihtoi veden. Ja kuin käskystä lihava tallikissa vaappui paikalle.
''Nautitaan, nautitaan, kun saatiin laitumia putsattua, mut pihatto olis vielä...'' sanoin Iidalle.
''Joo ja se saa jäädä myöhemmälle, nyt voitas liikuttaa Pica ja Teo.''
''Ai että Pica ja Teo?'' naurahdin ja Merida kans. ''No mikäs siinä.''
''Joo sain Salomelta pari ideaa, kun näin sitä yks päivä täällä. Mä voisin sen Pinchasin ratsastaa, jos sä meet Merida sillä Teolla ja ehkä kun tunnit on nii vielä Maken? Mä pidän ekan tunnin ja sille tarvis sitten hakee sisään Kämpe, Karri, Tara ja Lupu, ne on alkeistuntilaisia.'' Iida bablasi. ''Mut hei tulkaa ku ootte valmiita laitsoille nii mä käyn pistääs tän listan ilmotustaululle.'' ja niin blondi pinkaisi matkaan, se pääsi melko kovaa lyhyistä jaloistaan huolimatta.
MeridaJa niin Iida häipyi taukotuvasta ja me jäätiin taas Lucan kanssa kaksin.
"Kuuliks, mä pääsen tänää testaa ehkä Makenki!" hihkaisin ja koetin kiirehtiä lopun kahvin kanssa, vaikka se meinasikin vielä vähän kuumaa olla.
"Joo, Iidan lellikki pääsee taas loistaa", Lucas rykäisi.
"En oo mikään lellikki! Mä nyt satun olee vaa melkein 20 senttii lyhyempi ku sä", kohautin olkiani ja hörppäsin loput kahvista.
Kävin huuhtelemassa mukini altaassa ja jäin odottamaan työpariani. Kohta me päästiinkin jo lähtemään laitsoille, kun ensin hoputin Lucaa juomaan nopeammin. Kävelimme laitsoille, missä Iida jo seisoskelikin.
"Tossa on sulle Teon naru", vaaleahiuksinen sanoi ojentaessaan sinisen riimunarun.
Lähdimme ottamaan poneja laitsalta kiinni Lucan jäädessä porttivahdiksi. Teo jäi kiltisti kiinni, vaikka vähän osoittikin mieltään luimimalla. Kohta myös Iida ja Pica talsivat perässämme portista ulos.
Olin Iidan neuvon mukaan sitonut Teon kiinni varustuksen ajaksi. Poni oli ollut oikein mallikkaasti, eikä ollut kokeillut mitään temppuja. Se oli oikeastaan osoittautunut tosi suloiseksi tapaukseksi, ja mä olin kyllä aina tykännyt welsheistä.
"Osaaks kertoo tästä jotain Iida?" kysyin alkaessani suitsimaan rautiasta.
"Noh, sun kouluratsastajan imago voi ottaa kolhun kun ruuna ei mitä luultavammin kovin hienoa muotoa hae. Aika perus poni, kyllä se ihan hyvin tekee mitä käsketään mutta peräänantoon sitä ei helpolla ratsasteta."
"Okei, hyvä kun kerroit nyt nii en masennu ratsastuksen aikana", heitin vitsillä ja kiinnitin viimeisiä suitsien solkia;
"Mennäänkö kohta? Multa puuttuu enää kypärä!"
"Sopii! Haen vaan mun hanskat", Iida nyökkäsi.
Ja kohta me lähdettiin taluttamaan poneja peräkkäin kohti yläkenttää. Teo käveli lungisti rinnallani ja asettui kaartoon ongelmitta. Laskin jalustimet alas, kiristin vyötä ja hyppäsin ponin selkään.
"Apua, tää on nii pieni Kurren jälkeen", naurahdin taputtaessani otuksen kaulaa.
Pian käskin Teon kävelemään uran sisäpuolelle ja kuten Iida sanoi, ruuna kulki jo nyt pää korkeuksissa.
LucasMä jäin vähän työtä vaille kun Iida ja Merida lähti kahden ponin kanssa yläkentälle, joten seurasin perässä ja kävin sulkemassa portin, ennen kuin asetuin kentän laidalle tuolin päälle. Iida vaan mulkas mua, kun en tehnyt mitään vaan olin jouten. Tallilla kun periaatteessa oli aina työtä mitä tehdä. Merida virnisteli kuin pikku lapsi lihavan rautiaan selässä, se oli tosi tyytyväisen näköinen. Exmoorinponi kipitti Iidan alla ja katseli mitä kaikkea sitä tapahtui ympärillä, kuten vaikka puiden lehdet suhisi. Mitään muuta ei oikein ollutkaan. Maneesin päädyssä katseli molemmat ponit kyllä ensin sinnepäin, mutta jätti senkin sitten.
''Lucas, tuuppa kerään nää kakat.'' Iida käskytti, kun Pica päätti pysähtyä nurkkaan paskalle.
Nousin jakkaralta ja kävin hakemassa ulkopuolelta talikon. Blondi aloitti selittää Meridalle, että katsotaan vaan miten ponit liikkuu joka askellajissa ja otetaan parit väistöt ja siitähän koulutuuppari innostui. Mä keräsin ruunikon jätteet ja vein ne sitten puolillaan täyteen kottariin ja jätin siihen viereen myös talikon. Naiset oli nostaneet ravin ponien kanssa. Ja Pica Iidan kanssa alkoi pehmetä nopeasti edestä, mihin saattoi tietty vaikuttaa naisen taidot kun taas Teo jyskytti menemään pää ylhäällä edessä.
''Tää on ku rautakanki.'' Merida nauroi ratsastaessaan ympyrää.
''En ihmettele, kun on ollut pari päivää liikkumatta kunnolla.'' Iida vilkaisi liinakkoa. ''Sisäkäsi asettaa ja ulkokädeltä puolipidätteitä. Pidä ulkojalka vastassa ettei puske ulos, mutta älä päästä sisäjalkaa irti.''
Kun Teo teki täysstopin ravista uralla kakatakseen hain omatoimisesti talikon ja kävin keräämässä kikkareet kärryyn. Iida ei siltikään ollut tyytyväisen näköinen. ''Sä voisit siinä, kun et mitään tee niin käydä tyhjäämässä maneesin kottarit ja sitten nää kentän omat kans.'' pirullinen hymy ilmestyi Iidan kasvoille, kun se teki siirtymisen käyntiin ja pysähdykseen Picon kanssa ja nosti sitten ravin kun lähdin nöyränä maneesille.
MeridaTeo oli tosiaan vähän erilainen ratsu kun mihin olin nyt lähipäivinä tottunut. Se ei suostunut juuri ollenkaan myötäämään, puksutti vain eteenpäin turpa taivaissa. Askeleet oli kyllä kivat, aika ponimaiset tosin, joten vaati vähän totuttelua keventää niin tiuhaan tahtiin. Määräämäni reitit Teo kyllä meni melkeimpä täydellisesti, mutta asettuminen tai taipuminen oli vajaavaista. Hidastin ponin käyntiin ja päätin kokeilla muutamia väistöaskelia. Ensin ruuna asteli jalat solmussa sivulle ohjastuntumaa vastustellen, mutta myöntyi lopulta sen verran että saimme pätkittäin hyviä pohkeenväistöaskelia.
Iida ja Pico vaihtoivat suuntaa, joten tein itsekin niin. Siirryin uudelleen raviin ja tappelimme hetken siitä, pitikö sisäpohjetta kuunnella. Lopulta rautias taas myöntyi, mutta pää pysyi kyllä ylväästi korkeuksissa.
"Onnee sille joka joskus tän kanssa ees helppoo B:tä lähtee yrittää", hymähdin hidastaessani käyntiin.
Tein muutamia väistätyksiä myös oikeaan suuntaan ja kysyin sitten Iidalta, josko voisin kokeilla jo laukkaa.
"Koeta vaan, itekkin nostan ihan kohta!"
Nyökkäsin ja suoristin ruunan uralle. Annoin kevyt laukka-avut, jolloin poni siirtyi kuuliaisesti laukalle. Askel oli niin omituisen ponimaista, että hetki meni ennen kuin pystyin edes jotenkin liimaamaan perseeni satulaan. Olisin ilmeisesti jonkun ponikuurin tarpeessa, kun nyt oli tullut ratsasteltua vain Kurrella.
"Tällähän on kivan pyörivä laukka", kommentoin ratsastaen pääty-ympyrää.
Myös Iida oli siirtynyt laukkaamaan omalla ratsullaan ja exmoorinponi näytti kyllä hauskalle tapaukselle myös. Ja liikkui hyvin Iidan kanssa. Raville hidastaessani Luca tuli hakemaan kentän kottareita ja lähti niitä tyhjentämään. Ponit eivät toiminnasta juuri välittäneet, onneksi, sillä sehän olisi "mukavaa" ollut kun kaksi ponia olisi pinkonut kenttää ympäri.
"Nostetaan vielä vähän laukkaa toiseen suuntaan ja sitten voitais alkaa loppuverkata. Ei viittii heti kovin rankasti mennä ja ilmakin on aika lämmin", Iida sanoi vaihtaen suuntaa kentän poikki.
Muutama utelias tuntilainenkin oli jo tullut kentän laidalle nojailemaan meidän nostaessa laukkaa uudestaan. Teo pärskähti muutaman kerran laukan aikana, mutta pehmeä muoto jäi kyllä tästä ratsastuksesta puuttumaan. No, toisaalta Teo oli kyllä muuten ollut ihan kiva, ajattelin alkaessani ravailemaan. Ei ehkä ihan mun tyyppinen, sillä tykkäsin että ratsu näytti jos selässä teki oikein. Pyörittelin ponin kanssa ympyröitä päätyihin ja keventelin ravin tahtiin, kunnes hidastin käyntiin.
LucasKun palasin tyhjien kottikärryjen kanssa käveli Iida ja Merida jo loppukäyntejä kevyesti hionneiden ponien kanssa ja kello oli vähän yli yksitoista. Sain parilta kentän laidalle sisomaan tulleelta alkeisjuniorilta katseita, joihin vastasinkin. Katsojien kesken kävi kiivas supina, kun ne katseli Meridan hyppäävän welshin selästä alas. Kyllä ne poneistakin puhui, mutta pääasiassa mustahiuksisesta, joka naama punaisena lähti jalustimet nostettuaan taluttamaan Teoa portille Iida ja väsyneen näköinen pikkuponi perässään. Avasin niille portin.
Kävelin Meridan ja Teon vierellä tallille ja kyselin vähän fiiliksiä ponista.
''Kiva silleen, mutta ei mee ihan kärkipäähän kyllä lempparilistalla.'' se totesi.
''Ai sulla on oikeen lempparilista?'' nauroin.
''No ei ny silleen, mut kyllä sä tajuat?'' se vilkas mua. Joten tuhahdin vaan.
''Lucas me hoidetaan nää ponit nii ala hakeen sisälle tunnille meneviä poneja, ku laitsalta menee hetki, ota vaik eka Karri ja Lupu ja pistä karsinaan.'' Iida neuvoi. ''Me hoidetaan ja pestään nää ja Merru tulee sitten auttamaan, te saatte hjälpata alkeistuntilaisia sitten varustuksessa taluttajia ne ei tarvi.''
Iida ja Merida meni ovesta talliin ja mä jatkoin kentän ohi laitumia kohti. Portilla otin kaksi vihreää narua mukaan ja lähdin pyydystämään poneja. Kämpen sai helpommin kiinni kuin Karrin, jota ei ees näkynyt aluksi, joten kävelin Kämpe narun perässä metsää kohti, jossa vihreäksi naamioitunut poni löytyi. Kämpe antoi ruohon olla ja löntysteli nätisti mutta Karri koitti vähä väliä kiskoa päätään maata kohti, mutta sain ponit portin toiselle puolelle ja siitä vielä talliinkin asti, jossa Merida koitti rauhoitella pöhisevää Teoa pesukarsinassa.
MeridaPurku oli sujunut kyllä mainiosti, mutta tästä pesuvaiheesta se ei juurikaan pitänyt. Onneksi Lucan talliin taluttamat ponit vähän hämäsivät ruunaa, ja sain suihkuteltua enimmät hiet pois. Pikainen pesu toisellekin kyljelle, ja sen jälkeen suljin hanan.
"Noni, oliko niin kauheeta?" hymähdin taputtaen ponia kaulalle.
"Jos mä vien tän laitsalle nii otetaanko samalla Tara ja Lupu?" kysyin jätkältä joka oli tullut pesukarsinan lähettyville.
"Käy. Mä otan vaik Lupun, sä Taran?"
Nyökkäsin ja kiinnitin Teon päitsiin narun. Lähdin taluttamaan innokasta welshiä laitumia kohti Jägerin seuratessa perästä. Ohjasin ruunan ponilaitsalle ja käskytin Lucan avaamaan sekä sulkemaan portin. Kohta Teo hölkkäsikin kauemmas portilta ja alkoi hetken kuluttua piehtaroida.
"Mä haen nyt sen Taran", sanoin lähtien hevosten laidunta kohti, Lucan jäädessä ottamaan Lupua kiinni.
Tara ei kovin innoissaan ollut, kun keskeytin sen ruokahetken. Sain siltä pahoja mulkaisuja osakseni tarratessani päitsistä kiinni.
"Joo oon pahoillani mut sun pitää lähtee tunnille", höpöttelin lähtiessä suorastastaan raahaamaan suokkia portille.
Koko matka talliin tuntui älyttömän pitkältä, kun hevonen perässäni kulki niin haluttomasti. Huokaisin helpotuksesta saadessani karsinan oven kiinni, ja pian Luca toi myös Lupun talliin. Menin nojailemaan ilmoitustaulun edustalle odottaen, että joku alkeiskurssilainen tulisi mahdollisesti pyytämään apua. Myös Jäger ajautui ilmoitustaululle ja niimpä me lueskeltiin niitä ilmoituksia, jotka olimme varmasti ennestään jo sata kertaa lukeneet.
"Hei voiko jompi kumpi tulla auttaa, ku Karri ei nosta noita jalkojaan?" joku vaaleahiuksinen, ehkä arviolta mun ikänen naisenalku tuli kysymään, selkeesti enemmän Lucaan päin vilkuillen. Se oli tainnut myös puoliviattomasti laskea toppiaan turhan alas.
"Mä voin kyllä mennä", nyökkäsin ja saatoin huomata kun Lucaksen naama valahti, se oli selkeesti ollut just vastaamassa jotain myönteistä. Virnistin vain pirullisesti ja seurasin blondia Karrin luo, joka ei kyllä ainakaan mulle temppuillut yhtään. Vähän nojasi jalkaan, niin ruuna nosti sen kuuliaisesti. Laskin pian viimeisenkin kavion alas ja ilmoitin, että tyttö tulisi vielä ilmoittamaan jos apua tarvitsisi. Samalla lähdin kiertelemään tallissa ja katsomaan, tarvitsisiko joku muu apua.
LucasMerida oli kirjaimellisesti vienyt sen blondin mun nenän alta, kun se meni auttamaan sitä Karrin kanssa ja näin sen sitten kävelevän ympäriinsä tallissa auttaen ratsastajia pikkujutuissa. Mutta eipä mun kauhean kauaa tarvinnut nojailla seinään, kun kuulin vienon äänen pyytävän jonkun hakemaan Lupun varusteet.
''Mä haen.'' huikkasin toiselle vaaleaverikölle ja luikahdin satulahuoneeseen. Nää oli alkeistuntilaisia, joten en tiennyt kumman satulan ottaisin ponille, mutta päädyin koulusatulaan, koska eipä ne mitään hyppäisi. Nappasin myös suitset samalla ja vein sitten tytölle, joka oli ehkä just ja just 16.
''Tässä.'' hymyilin lempeästi.
''Kiitos'', se sanoi. ''Voisitko laittaa sille satulan?''
''Juu.'' totesin ja laskin sitten mustan suht painavan, laadukkaan koulusatulan ruskeaan selkään ja kävin suoristamassa huovan ja laskemassa satulavyön toiselta puolelta.
Miiaksi esittäytynyt tyttö painoi kypärän päähän ja neuvoin oottamaan hetken ennen kuin suitsisi. Merida neuvoi lyhyttä tyttöä suojien laitossa Kämpen luona, joten mä kävin sen Karrin ratsastajan tykönä tarkistamassa satulan kohdan, kun se sitä pyysi. Pian Iida pyyhälsi talliin ja käski ratsastajien suitsia ponit.
''Merida, kun Sanna tulee tallille nii käy hakemassa se Make niin se vähän kattoo miten se poni liikkuu, kun ratsasastat, vaikka se ei varmaan koko aikaa ehi kattoo ku pitää seuraavan tunnin. Mut voisitte vaikka pitää ruokapaussin sen jälkeen sitten jos on nälkä.'' oli Iidan viimeiset sanat ennen pihalle astumista ratsukot perässä.
MeridaJono hevosia lähti kohti kenttää, ja me jäätiin talliin. Kaivoin puhelimeni esille ja huomasin kellon olevan suurinpiirtein 12. Katsoin muutamat mystoryt, muun muassa Lindan, joka nautti tällä hetkellä Espanjan auringosta.
"Pääsispä itekki ulkomaille", huokaisin ja siirryin katsomaan snäppejä jotka mulle oltiin lähetetty.
"Etkös sä ollu menossa vai mitä te kerra taukotuvassa puhuitte?" Lucas kysyi siirtäessään keskelle käytävää jätettyjä harjoja sivummalle.
"Eiku Milja menee, tuolloin ku toi treenileiri on. Vissii Ranskaan tai jonneki."
"Mikset sä mee? Etteks te vähä niiku oo kaikkialla sen blondin kaa kahestaa?" Lucas naurahti.
"Siis se menee isänsä kaa, nii se on vähä niiku niitten kahen reissu", hymähdin ja tungin puhelimeni takaisin housujen taskuun.
"Mä voisin oikeestaa varmaa hakee jo sen Maken, nii Sannan ei tarttee oottaa kovin kauaa", hymyilin innoissani siitä, että pääsisin kokeilemaan kirjavaa.
Laitumilla oli jo muitakin tyttöjä norkoilemassa, jotka lähinnä ottivat puhelimilla kuviaan tai syöttivät portille tulleille hevosille ruohoa kauempaa. Menin ponilaitsalle ja näin kirjavan ponin jo kaukaa. Lähdin kävelemään ruunaa kohti, joka kohotti päänsä korkealle mut hoksatessaan. Hymy kasvoilla pujotin pojalle päitset päähän ja niihin narun kiinni. Maiskautin pienesti ja sain ponin seuraamaan portille. Tunsin katseet selässäni sulkiessani porttia perässäni, ja ohi kävellessäni joku rohkein jopa kysyi:
"Meeks sä ratsastaa sillä?"
"Joo meen", vastasin vain kävelyä jatkaen.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää millainen supina takanani alkoi, kun talutin Maken sisälle talliin.
Tallissa varustin Maken ja jossain vaiheessa Sannakin ilmestyi paikalle. Nainen ilmoitti tulevansa kentälle kymmenen minsan päästä, ja se aika riitti hyvin satulointiin ja suitsimiseen. Ruuna oli tosi kiltti hoitaa, ei mitään moitittavaa. Välillä tosin esimerkiksi satulaa varustehuoneesta hakiessani kuului pesarilta jo kaipaavia hirnahduksia, eli melko sosiaalinen kaveri kyseessä.
"Tuuks kentälle oottaa vai mite? Ku jos mennää taukotupaa sit pitää se ruokatauko ku oon ratsastanu", selitin kiristäessäni kypärän lenkkiä.
"Voisin mä vaik tulla", Lucas kohautti olkiaan ja lähti seuraamaan mua kentälle.
LucasMe nojailtiin Sannan kanssa kentän aitaa vasten, kun Merida käveli Makella alkukäyntejä. Ruuna pyöri hieman alkuun ennen kuin Merida pääsi sen selkään, mutta pysyi sitten paikoillaan pää korkealla, kunnes tyttö pyysi sen liikkeelle.
''Eikö sulla olis jotain tekemistäkin?'' Sanna kysyi multa tiukasti.
''No eipä oikeestaan, pihatto pitäs siivota ja viedä Terralle päiväheinät.'' kohautin olkapäitä ja Sanna pudisti päätään. ''Ja muutenkin, mua kiinnostaa tää poni siitä huomaa että siinä on potentiaalia, vaikka pitkähän mä sille oon.''
''Sä voisit sillä Lakulla kuule hypätä nyt aktiivisemmin, kun ne Vaahterapolun kilpailut on tulossa. Toimi Merida sen kanssa miten lystäät, mutta varmaan kannattaa suht samalla kaavalla mennä ku Teon kaa, että nähään sen askellajit ja miten se vastaa apuihin.''
''Mhmm...''
Merida otti alkuun Maken kanssa pari pysähdystä ja pyysi sen sitten raviin. ''Shiit miten joustava ravi.'' Merida virnisti keventäessään meidän ohi. Paremmallehan niiden meno näytti kuin mitä Teon kanssa, se oli selvästi tasaisempi poni kuin Make, joka kulki näin alkuun vielä kirahvina katsellen korvat hörössä ympärilleen.
''Merida, jos se jää jumittaan niin pidä käsi paikoillaan älä päästä ohjia löysiksi ja ratsasta takaa eteen kohti tuntumaa. Parempi.'' Sanna ohjeisti.
Tummatukkainen ja kirjava pyöritteli tasaisia ympyröitä ja vaikka ruuna karkasi välillä avuilta, taisi vapaat tuntua, palautti Merida sen kuitenkin takaisin töihin.
''Toihan on kisannut Ruotsissa yhen junnun kaa sekä koulussa että esteillä, mutta tytön siirtyessä hevosiin jäi poni vaille huomiota. Lucas sä voisit mennä auttamaan perusryhmän ratsastajia hakemaan poneja sisälle, Tara ja Lupu jatkaa edelliseltä tunnilta, käy kattoos listalta keitä ne on hakemassa ja menkää si yhessä hakeen poneja.'' Sanna sanoi väliin ja kun lähdin talliin alakentältä kuulin Sannan vielä jatkavan selostusta Makesta. ''Viimesimmät kisat niillä oli 120-tasolla ja jos en väärin muista ne sijoittukin...''
MeridaRavasin svengaavassa temmossa eteenpäin ratsastaen suurta keskiympyrää, samalla Sannan selostusta kuunnellen. Ruuna kuulosti ja myös tuntui varsin osaavalle, vaikka toki nyt havaittavissa ehkä pientä vapaa päivien jälkeistä kankeutta.
"Ja on sillä sitten koulussa kisattu myös helpon A:n tasolla, mut mun mielestä sillä olis potentiaalia vaativimpiinkin liikkeisiin jos ois vaan joku sopivan lyhyt ratsastaja joka on kiinnostunu koulusta."
"Toi kuvaus sopis aika hyvin muhun, mut en kyl nyt haluu Kurren lisäks ketään muuta hevosta tähän pyörimään. Varsinkin kun mun ois tarkotus nyt alkaa ehkä treenata sen kanssa vähän aktiivisemmin", selitin hidastaessani käyntiin.
"Ei tällä kyllä ihan helpoimmat askeleet oo", hymähdin ja taputin sisäkädellä.
"Jep, Iida kyllä on kuulemani mukaan tykännyt kun oot sitä Kurrea jaksanut liikuttaa apuna ja näin", Sanna kommentoi ja käski kokeilla laukkaa.
Annoin kevyet laukka-avut ja lewitzer hypähti liikkeelle ensin hetken päätään turhan korkealla pitäen, mutta sitten se alkoi pikku hiljaa rentoutua.
"Hyvä, kannat vaan käden hyvin ja aseta rohkeesti", Sanna sanoi seuraten menoa.
Menin ensin vain suoralla uralla, mutta sitten aloin ratsastamaan isompia että pienempiä ympyröitä. Make tuntui tosi kivalle ja kuuliaiselle, just sellaselle mitä olin odottanutkin. En mä turhaan sitä mun lempparina ollu pitänyt.
"Sä varmaan pärjäät nyt jos lähen jo tonne yläkentälle päin? Mun tunti alkaa kohta nimittäin", vaaleahiuksinen nainen sanoi vilkaisten kelloaan.
"Juu pärjään. Otan laukkaa viel oikeeseen ja loppuverkkailen sit."
Nainen lähti toista kenttää kohti ja itse hidastin raville. Vaihdoin suuntaa ja katsoin että avut oli kunnossa, jonka jälkeen pyysin oikean laukan. Make laukkasi mukavasti ja aloin päästä hyvin menoon mukaan. Jo muutaman kierroksen jälkeen hidastin raviin ja pyysin vähän aktiivisempaa ravia. Kyllä Makella selkeästi osaamista oli, ajattelin keventäessäni ravin tahdissa. Toisin kuin Teon kanssa, oli meidän menossa jo paremmin rentoutta ja pientä muotoa.
"Hyyyvä", kehuin hidastaen käyntiin.
Kävelyn jälkeen veisin sitten Maken talliin ja purkaisin ruunan. Sen jälkeen päästäisin sen vielä laitumelle ja lähtisin etsimään Lucaa, jotta voisimme mennä ruokatauolle. Ylhäällä olis tähän aikaan jo varmaan ihan kiitettävästi porukkaa, mut eiköhän me mukaan mahduttais.
Lucas''Mä oon ettiny sua joka puolelta.'' se tuhahti portille tullessaan. ''Ja oot muka oikeesti ruvennu tekeen töitä, just ennen ruokataukoa, sä se osaat yllättää.''
''Joo mä oon täynnä yllätyksiä.'' naurahdin ja heitin talikon kärryn. ''JMä jätän nää tähän niin jatketaan ku ollaan syöty, miten sen Maken kaa meni sit lopuks?'' laitoin käden Meridan harteille ja lähdin taluttamaan sitä eteenpäin.
Naureskellen se kuitenkin luikersi käteni alta. ''Kivahan se, jos rehellisiä ollaan aikalailla kivempi ku Teo. Meillä meni lopuks jopa hyvin verrattuna siihen, että ekaa keraa menin sillä ku se oli Suomeen tuotu, tasokas poni.''
''Teo kyllä näyttikin aika juntille.'' totesin pitäen tallituvan ovea Merrulle auki. ''Ja Make on sellane fiini kaupunkilaispoika.''
Merida naurahti ja huomattiin sitten molemmat että ainakin kymmenen ratsastajan uteliaat, vihaavat, kiukkuiset, ihailevat katseet oli kiinnittyneet meihin. Mä olin jo tottunut tälläseen, joten vilautin hurmaavan hammashymyn kaikille ja kävelin jääkaapille ottamaan valmisruoan, jonka sitten tunkasin heti mikroon lämpiämään. Ratsastajat alkoi pikkuhiljaa jutella taas mitä ne ennen meidän tuloa jutteli ja virnistin Merrulle, joka pudisti päätään. Mikro piippasi ja otin ruoan ulos. Haarukka telineestä ja katselin sitten istumismahdollisuuksia. Pyöreän tytön ja jonkun ihme emon välissä oli paikka, sohvalla jonkun naisen vieressä kans. Pöydän ääressä istui paljon teinejä, joten kokeilin onnea.
''Eikö ketään haluaisi päästää nälkäistä työntekijää istumaan?'' kysyin niiltä koiranpentusilmillä.
''Tuu vaan tähän.'' pompahti tuolista ylös pitkähiuksinen tyttö, jonka kaverit kattoi sitä naureskellen. ''No mitä? Mä oon muutenkin lähössä hakemaan Tumppua.'' se selitti vaivaantuneena ja kiskoi jonkun kaverin mukaan pihalle.
Istuin kahden ruskeahiuksisen väliin ja aloin keskustelun keveästi seuraten kuitenkin samalla kuinka Merida sulautui joukkoon ja kaiveli kassiaan pehva pystyssä.
MeridaMulla oli eväänä ihan vaan leipää, koska en ollut eilen muistanut käydä kaupasta mitään kummempaa hakemassa. Otin juomapulloni ja leipäni, sekä puhelimeni taskusta. Ylhäällä oli sen verran porukkaa, etten oikeastaan ollut varma mihin mennä syömään. Toisaalta nää mun eväät oli sellaisia, että ne söis vaikka seisaalteen.
"Merru", Luca kohta vinkkasi ja nostin katseeni puhelimestani.
Se oli ilmeisestikin saanut toisen niistä bruneteista kauniilla sanoillaan siirtymään sivummas, joten mä ehkä saattaisin jopa mahtua tohon väliin istumaan.
"Eemmä, mä voin kyl syyä tos keittiötasollaki", pudistin päätäni ja lähdin kävelemään sinnepäin edelleen puhelintani selaillen.
"Tuu ny", Jäger kuitenki jatkoi mankumista joten huokaisten vaihdoin suuntaa ja änkäsin väliin.
Kieltämättä oli vähän ahdas väli, joten söin evääni vauhdilla ja jäin sitten vähän väkipakolla selailemaan siihen puhelintani.
"Nii siis missä Linda on?" toinen niistä bruneista kysyi Lucalta ja saikin vastaukseksi Espanjan.
"Aijaa, sä oot sit varmaa siks täällä töissä?" toinen niistä jatkoi ja sivukorvalla keskustelua kuunneltuani tajusin että kysymys oli varmaan mulle tarkoitettu.
"Ööö, no siis joo."
"Aa okei, lopetaks sä sit?"
Kohautin olkiani kertomalla suunnilleen saman stoorin kun Lucalle aamulla, eli haluaisin kyllä jatkaa mutta riippuisi Iidasta. Ihmettelin hetken miten näitä randomeita näin kiinnosti, mutta päättelin sen pian johtuvan Lucasta - oliko ne oikeesti mulle kateellisia että sain lappaa paskaa ton jätkän kanssa yhdessä? Mä kun kaiken kukkuraksi olin kuitenkin varattu. Ajatus sai mut hymyilemään ja rykäisten nousin pöydästä.
"Jatketaaks me jo?" Lucas kysyi keskeyttäen jonkun juttunsa blondin tytön kanssa.
"Ihan miten vaan, meen ite jo talliin ku tos on vähä ahasta", sanoin lähtien ovea kohti.
"Onkohan se vaan mustasukkanen ku juttelin teille?" jätkä sanoi muka hiljaa vaikka tarkoitti lauseensa varmaan mun ärsytykseen.
Vilkaisin olkani yli Lucasta huvittuneena kulmat koholla ja lähdin talliin, tulkoon Lucas sitten perästä.
LucasMerrun lähdettyä juttelin tytöille vielä hetken ja söin ruokani loppuun. Jätin tavarani tiskipöydälle ja hyvästelin sitten tytöt. Kävelin talliin ja löysinkin Meridan istumassa jakkaralla ilmotustaulun edessä, joten vinkkasin tytön mukaan.
''Kai sä muistat et meil on vielä pihatto siivoomatta?'' kysyin siltä, kun se nousi seisomaan ja lähti kävelemään mua kohti.
''Miten sen voi unohtaa?'' Merida naurahti ja lähdimme sitten yhtämatkaa ylämäkeen kohti tällä hetkellä tyhjillään olevaa pihattoa kohti.
Kun olimme pihatolla tajusin, että meillä oli siellä vain yksi talikko. Mutta Merida kävi hakemassa toisen siirtotallista, jonne se oli yhden joku päivä jättänyt. ''Kätevää.'' mumisin, kun aloimme lapata tarhasta ja katoksesta kakkaa kärryihin.
''Mä uskon, että Iida tykkäisi jos jatkaisit töitä vielä Lindan tulon jälkeenkin, koska aamu- että iltatallit sujuu nopeemmin kun on kaks tekemässä sitä. Ja koska Repe tekee aamusin töitä ei se aamutalliin ehdi, niin se vielä siltä talliaikaa ja sitten se vielä pitää tunteja ja Sanna on Iidalle vähän kiukkuna niistä uusista poneista, että kieltäyty nyt kesällä auttamasta tallitöiden kanssa, paitsi tekee se pari tallia.''
''Niin, mut Iida antaa kyl Sannalle vielä anteeks.''
''Antaa, antaa, mutta siis sitä mä tässä koitan sanoa että kyllä Iida on sitä muutenkin vihjaillu et hommaa meidän varsinaisten työntekijöiden eli mun ja Lindan lisäks vielä kolmannen et se vois hyvinkin olla sä.''
''Mhmm... pitänee jututtaa Iidaa kun sen näkee.''
Jatkoimme hetken hiljaisuudessa lannan luontia mitä nyt vähän sumplittiin tallituvan tyttöjen käytöstä. Mä en ollut huomannut mitään erikoista, ainahan tytöt tollain käyttäytyi. Tai sitten mä en vaan ollut ihan perillä siitä mitä tyttöjen päässä liikkui. Mutta ainakin me saatiin pihatto putsattua.
MeridaKun pihatto oli suurinpiirtein putsattu, me lähdettiin vielä viemään talikot takaisin paikoilleen.
"Paljon kello on?" kysyin Lucalta laittaessani meidän molempien talikot niille tarkoitettuun koukkuun.
"Se on melkein kolme", sain pian vastauksen meidän lähtiessä ratsastuskoulua kohti.
"Okei. Voitas hakee ehkä seuraavan tunnin heppoja sisälle jos niitä on ja sit voisin varmaa mennä ratsastaa Kurren", ajattelin ääneen kävellen tuntilistan luo.
"On sulla helppo työpäivä kun ratsastat kolme kopukkaa", Jäger pudisteli päätään lisäten:
"Kuten selväks tullu, Iidan lellikki."
"Juu iha varmasti. Mut öö voitas hakee Hilda ja Kapu - mä otan Kapun!"
Niimpä me käveltiin laitsoille jälleen kerran ja otettiin kyseiset hevoset kiinni. Kapu jäi kiltisti kiinni ja talutin ponin talliin Lucan ja Hildan jäljestä. Suljin karsinan oven perässäni kiinni ja kaivoin puhelimeni esille. Milja oli laittanut wapissa viestiä, että joutuisin kyydittämään sen kotiin kun se nyt pääsisi ilmeisesti Angelikan kyydissä tallille.
"Mitäs sä aiot loppuiltana?" kysyin muuten vain Lucalta nojatessani Kapun karsinaan.
"Jos menis juomaa", sain 'yllättävän' vastauksen kera virnistyksen.
"Just just", hymähdin samalla miettien mitä Kurren kanssa tänään tekisin. En ollut pitkään aikaan ratsastanut kolme hevosta päivässä, eli huomenna voisi olla paikat jumissa..
"Mut joo mä meen nyt hakee sitä Kurree. Nähään viimestään öö, sunnuntaina? Sua kun tuskin huomenna näkee kerta dokaamaan oot menossa", naurahdin ja sanoin moikat lähtien sitten vielä kertaalleen laitsoja kohti.