Lennin päiväkirja

[Saana]

September's Rainman "Lenni"

irlanninhunter ruuna
synt. 22.09.2016 ~ 4-vuotias

om. Saana Rautpohja (VRL-14299)


Yläkokossa 17.01.2017 alkaen

[Saana]

Lennin ja sen uuden tarhakaverin Jipun ensi kohtaaminen. Hyvin on nuori ruuna kotiutunut uudelle tallille. Ensi viikolla aloitellaan pikkuhiljaa kunnon treenaaminen ja kunnon kohottaminen kesän kilpailuihin.





// Kyllä sen on huomannut, että lenni alkaa olla kodiksi, kun uskaltaa jo välillä heittäytyä hankalaksi, mutta ei sentään niin ettei tomeralla käskyllä asettuisi aloilleen. Ja mikä oli ehkä koko talliporukalle pienoinen yllätys että jippu tuli lennin kanssa niinkin hyvin melkein heti toimeen. eipä paljoa ole tullut kinastelua vaan ne ihan tyytyväisinä syö omista heinäkasoistaan. Lenni alkaa jopa välillä huudella jipun perään kun se lähtee tunneille, raukka lenni onneks on vieressä monen hepan tarha! 4v€ - Iida

[Saana]

2. päiväkirjamerkintä ~ viikonlopun kisafiilistelyä & hankimaastoilua

Aloitimme Lennin kanssa yhteisen kisakauden osallistumalla sunnuntaina Ratsastuskoulu Vaahterapolun tallikisoihin. On tainneet mennä Yläkokon tunneilla opitut opit meidänkin kahden kaaliin sillä, kouluratsastusluokassa jäimme juuri sijoittuneiden ulkopuolelle ja esteluokassa nappasimmekin sitten luokkavoiton 24 ratsukon joukosta. Okei, olihan luokkatasot vielä todella pienet kohdallamme kouluratsastuksessa C ja B-ohjelmat ja esteissä 60cm luokka. Huomenna olisikin sitten luvassa kotikisat, katsotaan miten hyvin saamme niissä startattua Sannin ja Lennin kanssa. Tänään sen sijaan lähdimme fiilistelemään Lennin kanssa upeasta talvimaisemasta lönköttelymaastoon.

"Lennii", huhuilin tarhanportilta.
Nyt ei huvittaisi lähteä hakemaan ruunaa lumisen tarhan poikki, vaikka aika hyvinhän hevoskaksikko oli lumen talsinut. Jippu nosti heinäkasasta päätänsä, kun taas Lenni ei ottanut huhuiluani korviinsa. Vihelsin kaksikolle uudestaan ja rapisutin taskussani olevaa tyhjää muovipussia. Ensiksi kaksikossa ei tapahtunut mitään reaktiota. Siinä hetken aikaa seistä tönötin tarhanportilla ja askelsin painoa jalalta toiselle. Huhuilin vielä kerran ruunalle, joka sitten kolmanteen kutsupyyntöön vastasikin ja lähti kiemurtaen lönköttelemään luokseni. Jippu seurasi tarhakaverinsa vanavedessä. Hymähdin tyytyväisenä kaksikolle, jotka olivat kohta kilpaa vaatimassa rapsutuksia osakseen. Hyvä, etten kaatunut kun ne koittivat tuuppia toisiansa ja samalla hieman minua.
"Nonni Jippu, väistäs vähän, että päästään portista ulos.", töksäytin tammalle ja hätistin sen hieman kauemmaksi.
Livahdimme Lennin kanssa portista ulos ja Jippu jäi hetkeksi katselemaan haikeana peräämme portilta. Muutamien metrien päästä vilkaisin olkani yli, ja tamma oli mennyt takaisin mehevän heinäpaalin äärelle. Lenni tallusteli vierelläni rennon oloisesti, jalat muutaman kerran lumen alta jäätiköstä lipsuen. Onneksi viime viikolla oli satanut kumminkin tuo muutaman sentin lumikerros jään päälle, että ulkona uskalsi edes liikkua saatika ratsastaa. Talliovilla törmäsimme Lyydiaan ja tämän ihastuttavaan pilkulliseen Jetta tammaan. Huikkasimme tervehdyksen naisen kanssa. Olin kuullut, että Jetta siirtyisi pienemmälle maalaistallille asumaan, tammalla oli kait jaloissa jokin vika. En tiennyt asiasta paremmin, kun en ollut Lyydian kanssa kerinnyt vielä kunnolla tutustumaan, kun emme olleet kovinkaan monta kertaa törmätä samanaikaisesti tallilla. 

"Oles nyt aloillasi", napsautin ruunalle, joka tahtoi hieman pyöriä karsinassa harjaamisen aikana.
Talvessa ja pakkasissa oli onneksi se hyvä puoli, kun hevosia loimitti oli harjaaminen paljon nopeampi homma. Tänäänkin pääsin vain pikaisella kumisuan ja pölyharjan sivalluksilla sekä kavioiden putsaamisella. Varusteet sujahtivat tänään helposti ruunan päälle ja pääsimme todella nopeasti lähtemään samoilemaan Yläkokon poluille. Vilkaisin ennen ruunan selkäännousua Iidan raapustamaa karttapalaa lähipoluista. Olin koittanut pääpiirteittäin opetella sen ja uskoin selviäväni vanhana suunnistajana takaisin talleille. Olihan tämä meidän ensimmäinen maastoretki Yläkokon talleilla. Veera oli myös opastanut minua hyvissä reiteissä mitä oli käynyt talliporukan kanssa viime vuoden puolella ratsastelemassa. 
Lenni vaikutti innostuneelta ja asteli reippaasti eteenpäin. Tämä ruuna ei jalkojansa ainakaan arista, kesällä olisikin mukava päästä testaamaan sen kanssa kenttäkisoja tai edes maastoesteitä ensiksi. 

Kävimme tekemässä Lennin kanssa rauhallisen köpöttely maaston lumisissa maisemissa. Pysyin visusti polulla ja laitoin tunnistusmerkkejä reitin varrella tiukasti mieleen. Onneksi iltapäivät ovat jo pitkään valoisia, niin ei tarvinnut alkaa huolestua, että tulisi yhtäkkiä liian pimeää. Alkumatkasta Lenni koitti hieman kiristää tahtia, sillä olisi selvästi ollut menohaluja. käynti saisi kumminkin tänään riittää, sillä eilen oli kisat ja huomenna olisi toiset, joten nuoren hevosen kanssa pitäisi edetä maltillisesti. Eikä vanhemmankaan hevosen kanssa tulisi vetää liian rankkoja treenejä päivä päivältä. Lennin huomattua, että tänäään ollaankin verkkaisella menopäällä, niin ruunankin askellus tasaantui. Tähän tietekin vaikuttivat myös se, että ohjasin ruunan kulkemaan polun viereisellä hangella. Rauhallinen hankimaastoretkemme meni siis erinomaisesti ja palasimme talleille ilman eksymisiä.

"Mitä, olit yksin maastoilemassa vieraassa ympäristössä?", Milja ja Salome kauhistelivat satulahuoneessa, jonne olin juuri palauttanur Lennin varusteet.
"Juu, ja hyvin meni. Ensi kerralla joku voisi kyllä lähteä kaveriksikin.", naurahdin kaksikolle.
Vaihdoin naisten kanssa vielä muutaman sanasen ja lähdin sitten tekemään Lennille vielä pikaharjauksen ja loimituksen. Tarkistin ruunan jalat ja putsasin myös kaviot. Ei ollut tullut mitään hokinpolkemia tai muitamaan naarmuja. Lenni vain häiritsi kavioiden tarkistelua tökkimällä minua turvallaan. Maastoretken rauhallisuuden vuoksi loimitin siis ruunan uudestaan ja lähdin viemään sen vielä muutamaksi tunniksi tarhailemaan. Onneksi Yläkokossa hevoset pääsivät tarhailemaan monta tuntia päivässä, sillä tallissa seisottaminen tuntuu itsestäni aikankin hölmöltä. Jippu otti meidät iloisesti hirnahdellen vastaan ja kaksikko siirtyi nopeasti taas heinäpaalin äärelle. Minäkin päätin lähteä vielä katsomaan olisiko Milja ja Salome vielä satulahuoneessa ja olisiko joku ollut niin ystävällinen, että olisi keittänyt uuden pannun kahvia.


// Se olisikin ihme, jos meidän tallituvasta loppuisi kahvi tai jättäisi sen keittämättä noh sitä päivää kai odotellessa niin ihmeiden aika ei ole ohi... eikä taida olla nytkään. Jippu positiivisena. Wow. Olispa Nelly ollut näkemässä sen hetken. Toisaalta se on nyt lähtipäivinä ollut jotenkin kumman positiivinen, onkohan sillä kiima? Ja se reagoi siihen ei olemalla kärtty vaan mukava? Oli miten oli niin se on tullut nyt tosi hyvin toimeen Lennin kanssa, mikä on tosi kiva niin Jipulle on seuraa kun harvempi jaksaa sen pomottelua. Aijai, mä olisin hienon karttanikin lisäksi ottanut seuraa ekalle kerralle maastoon vaikka eihän ne nyt mitään sademetsiä ole ja lenkkipoluilla on selkeät kyltit mutta kuitenkin. No kuten sanoit ehkä ens kerralla sitten, onneks Lenni oli fiksu eikä pöllöillyt! kevyt hankitreeni - hyvä valinta kisapäivien välille! 13v€ -Iida