Karrin päiväkirja

[Iida]

Gnekorrg
''Karri''
nfld-r

Hoitaja: Angelika Murto

[Deleted]

27.2.2017


Myssen lähtö oli tullut aika äkillisesti. Päivi oli soittanut mulle toissa viikon perjantaina ja ilmoittanut palanneensa Suomeen. Naisella oli varattuna karsinapaikka eräästä tallista koko ylläpidon ajan, joten ymmärrän kyllä ettei hän enää halunnut siitä ylimääräistä maksaa. Mysse oli lähtenyt siis viime maanantaina melko aikaisin aamulla, joten sainkin myöhemmin iltapäivällä kummastuneita viestejä puhelimeeni, missä ruuna mahtaa olla. Olin kuitannut kyselyt vain nopealla ”lähti takasin omistajalleen” vastauksella, sillä mulla oli melko paljon meneillään elämässä tällä hetkellä. Enemmän ehkä niitä huonoja asioita, vaikka kyllä uusi työpaikka tietysti piristi kummasti. Tämän kuun alussa aloin myös selvitellä Reetun asioita ja päädyin siihen tulokseen, että ponin ottaminen takaisin saattaisi olla tässä tilanteessa vähän liikaa. Orista oli kuitenkin mun onnekseni tehty hyvä ostotarjous sen koulutuspaikassa ja russi toimittikin tällä hetkellä valjakkoponin virkaa Ruotsissa, sekä astui satunnaisesti tammoja. Eli tässä sitä nyt taas oltiin, palattu niin sanotusti lähtöruutuun – Hoitajaksi.

Ulkona oli parina viime päivänä satanut ihan kunnolla lunta, eli suunnilleen polvenkorkuisessa hangessa sain talloa tallin ovelle. Oli pihaan tietysti polut aurattu, mutta minkäs sille voi kun halusi oikaista ja saada villasukat täyteen lunta. Oli outoa avata tuntipuolen ovi, kun oli totunut käymään vain siirtotallissa ja satunnaisesti päätallin yksäripuolella. Karri tietysti asui myöskin pihatossa, mutta kyllähän se silti hoidettiin päätallissa ja sieltä sen varusteetkin löytyivät. Käytävä oli melko ruuhkainen alkeisratsastajista ja avustajista, joille Sanna huuteli ohjeita. Suljin oven kylältä viimalta ja yskäisin pienesti.
- Moikka Angelika! Kuulin Iidalta että aloit hoitaa Karria, voisit varmaan auttaa Jonnaa varustamaan sen? Sanna hymyili ja vastasin tietysti myöntävästi naisen pyyntöön. Ihan kiva että mulle annettiin jotain tekemistä, ite en välttämättä olisi mitään alkuun keksinytkään. Lähdin noin kymmenen vuotiaan, reippaalta vaikuttavan tytön kanssa kävelemään kohti pihattoa.

- Ootko sä monta kertaa ratsastanut? Utelin vaaleat hiukset ponnarilla keikkuen askeltavalta Jonnalta.
- Tää on mun viides kerta. Vähän jännittää kun en oo ennen mennyt Karrilla, että onko se kiltti.
- Kyllä Karri ihan kiltti on. Haluatko sä taluttaa sen talliin? Hymyilin ojentaen riimunnarun vaaleahiuksiselle tytölle. Jonna vastasi myöntävästi ja avattuani portin, aloin etsiä kimoa ponia katseellani. Pian erotin heiluvat jalat kauempaa lumipenkasta ja sen jälkeen Karrin pää pilkisti esiin kinoksen takaa.

- Ai että sitä oltiin piehtaroimassa? Ikäänkuin kysyin ponilta naurahtaen sen hölmistyneelle katseelle. Ruuna ravisti suurimmat lumet pois itsestään ja lähti lompsimaan läheiselle heinäkasalle.
- Valitettavasti sä joudut nyt kyllä töihin, Sanoin lähestyessäni ponia, joka näytti uhkaavasti ottavan pian jalat alleen. Sain kuitenkin napattua kimon vihreistä päitsistä kiinni ja kehoitin kauempana seisovaa Jonnaa kiinnittämään narun. Karri vaikutti alistuvan kohtaloonsa ja käveli kiltisti pienen tytön taluttamana tallia kohti. Itse jäin vielä varmistamaan portin kunnollista kiinnitystä, sillä Takku yritti korvat luimissa puskea meidän mukaamme.

Kipitin juoksujalkaa talliin, missä Jonna oli jäänyt seisomaan käytävälle kuopivan ponin kanssa. Autoin tyttöä kiinnittämään pienesti luimivan Karrin ja ojensin tälle ensimmäisen harjan minkä harjakopasta käteeni sain. Aika alkoi nimittäin käydä vähiin ja muut olivat alkaneet jo satuloimaan ratsujaan. Karrin pitkään karvaan sulanut lumipeite roiskui ihhottavasti päälleni harjatessa. Onneksi ulkona sentään oli lunta, eikä tarvinnut yrittää kuraa ja hiekkaa harjata pois valkoisesta karvasta. Kun poni oli edes jotenkin harjatun näköinen, nappasin kaviokoukun käteeni. Tyypillinen poni, ei olisi millään halunnut nostaan kavioitaan ja yritti nojailla mua vasten minkä kerkesi. Olin kuitenkin tottunut Reetun kanssa samanlaiseen kiukutteluun, joten aika pian sain ponin jalat nosteltua.
- Sä voit laittaaa jo kypärän päähän, niin mä laitan Karrille varusteet, sanoin Jonnalle joka nyökkäsi ja kävi viemässä harjan takaisin paikoilleen. Normaalisti alkeistuntilaiset saivat osallistua varustamiseen, mutta nyt alkoi olla sen verran kiire, että näin järkevämmäksi suorittaa sen itse.

Nostin Sannan jo telineelle tuoman satulan luimivan ponin selkään, joka heilutti päätään ja kalisutti hampaitaan yhteen. Rauhallisesti kuitenkin suoristin satulahuovan, kiersin ruunan toiselle puolelle ja kiinnitin vyön kolmansiin reikiin. Karri huokaisi ja palautti korvansa höröön, niinkuin ei olisi koskaan ilkeältä näyttänytkään. Taputin kimoa kaulalle ja sain siitä mukavan karvatupon käteeni. Nappasin suitset samasta telineestä missä satula oli ollut ja avasin remmit. Siirsin riimun kaulalle ja pujotin ohjat sen päälle. Ruuna avasi kiltisti suunsa kuolaimille ja alkoi pureskelle niitä, turpa maata hipoen.
- Tuleeko tälle muuten suojia? Kysyin Sannalta, joka juuri pyyhälsi meidän ohitse ruuhkaisella käytävällä.
- Ei tuu kun vaan esteille, Nainen hymähti ja jatkoi reippain askelin matkaa kohti Kämpeä, jonka ratsastaja tarvitsi apua pallomahaisen ponin satulavyön kiinnityksessä.
- Kaikki valmiina? Sitten voidaan lähteä. Taluttajat muistakaa ottaa riimunnaru mukaan! Sanna kajautti ilmoille, joten irroitin Karrin käytävältä ja ojensin ruskeat ohjat Jonnalle. Oli tässä hoitajan roolissa vaan joku ihan oma viehätyksensä!


Ensimmäinen


// Mun mielestä toisaalta ihan kivakin että palasit lähtöruutuun hoitajaksi, karrille tuskin teköö pahaa pieni puunaus ja huolenpito, kun se on semmonen karvaturri millon se on lumessa millon heinän peitossa - pahinta tietysti kura, mutta sitä saa toivon mukaan vasta keväällä pestä. Sanna, kuten tiedät, varmasti nauttii kun saa sua nähdä enemmän tuntsaripuolella, ja passittaa sua jos minkälaiseen työhön. Mutta mitä sitä ahkera hoitaja muutenkaan tekisi? Karrihan yleisen kiltteyden puolesta menee aika paljon helppoja tunteja, että saat varmasti useamminkin tarttua naruun ja lähteä taluttamaan tai auttaa epävarmoja ratsastajia. Pitäskö sanoa jopa, että Uppe tulee vähän kaupan päällisenä, että jos sen ratsastajia viittit kans auttaa ja kun pihattoponit tulee viimeseltä tunnilta voi niille antaa rehut narusta kiinni pitäen niin ne on valmiita sitten yöpuulle. Toivotaan että jaksat karria pitkän ajan ! 15v€ -Iida

[Deleted]

Joo siis hyvä mä, tajusin vasta kirjottamisen jälkee, että eihän Yläkokossa oo edes lauantaisin tunteja.. Nooh, älkää antako sen häiritä.. :'D

11.3.2017


Ulkona oli ihanan keväistä. Mittari näytti lämpötilan olevan reilusti plussan puolella, mikä ei ainakaan mua haitannut. Kunhan nyt lumet sulis pois kerralla eikä tulis sitä hiton takatalvea. Huhuilin kimoa ponia luokseni pihatosta, joka ei yllätys yllätys reagoinut pyyntöihini millään tapaa. Niimpä lähdin kävelemään auringossa torkkuvaa ruunaa kohti riimunnaru mukanani. Karri ei onnekseni yrittänyt lähteä karkuun, vaan vaikutti olevan hyvällä päällä.
"Mitäs sanoisit jos hoitaisinki sut ulkona kun on niin kiva keli? Höpöttelin kimolle, joka tökkäisi minua kylkeen turvallaan ja tuhahti kuuluvasti. Lähdin pienen silittelyhetken jälkeen taluttamaan ruunaa puomille, johon kiinnitin sen napakalla vetosolmulla. Karri näytti alkavan taas lepuuttamaan jalkaansa, joten päätin että voin jättää sen yksin siksi aikaa, kun käyn hakemassa harjakopan tallista.

Tullessani takaisin puomille, oli Karri ainoastaan liikuttanut takapäätään hieman toiseen suuntaan ja seisoi vinossa. Laskin harjakopan maahan ja painoin kimoa kevyesti kylkeen merkiksi, että sen tuli siirtyä. Laiskasti ruuna siirteli takajalkojaan ja vaikutti pian nukahtavan paikoilleen. Aloin harjata puhtaanvalkoista karvaa pitkin vedoin. Karvaa ponista lähti ihan kiitettävästi, jopa niin paljon että päätin hetken pölyharjalla harjattuani vaihtaa sen sahalaitaiseen hikiviilaan. Karvojen poistaminen kävi ihan kunnolla kunnon päälle, eikä mun kauaa tarvinnut rehkiä, kun olin jo hiessä. Heitin hikiviilan koriin ja avasin takkini vetoketjua, en kuitenkaan kokonaan etten vain vilustuisi.
"Mahtutaanko me tähän kans Kämpen kanssa?" Kysyi Luna jota en ollut edes huomannut, ilmeisesti sen verran intensiivisesti olin Karria harjannut.

"Tottakai mahutte!" Hymähdin blondille, joka kiinnitti hoitoponinsa Karrin viereen. Ruunat olivat onneksi tottuneet toisiinsa kun asuivat pihatossa, joten mitään kähinöitä ei niiden välille onneksi syntynyt. Nappasin harjakopasta kaviokoukun ja aloin houkutella Karrin jalkoja ylös. Ihan hyvin se antoi kaviot nostaa, mutta nojasi kyllä lähes koko painollaan mun päälle. Viimeisen kavion puhdistettuani puuskahdin kuuluvasti ja yritin puhdistaa mutaisia käsiäni puomiin.
"On tää kevät kyllä ihanaa aikaa, kun on kuraa ja karvoja joka paikassa" Luna naurahti itsekkin putsaten russin kavioita. Myötäilin tämän sanoja vain nyökyttämällä, silläolin sen verran hengästynyt juttelemaan. Siirtotallin oven auetessa molemmat ponit alkoivat liikehtiä vähän levottomasti. Syyksi paljastui Lydia ja tämän uusi kenttäori Kheops, joka oli niin mulle kuin varmasti Karrillekkin ihan uusi tuttavuus. Tervehdimme kumpikin naista joka näytti olevan suuntaamassa kohti maneesia, varustuksesta päätellen ilmeisesti menossa juoksuttamaan.

"Angelika!" Kuului huudahdus kauempaa päätallin suunnalta. Tunnistin naisen Iidaksi, joka hölkkäsi meitä kohti iloisen näköisenä.
"Sähän osallistuit Karrille siihen tie tähtiin- kilpailuun?" Blondi kysyi hymyillen.
"Joo?" Vastasin kohottaen kulmakarvojani.
"Ens viikon sunnuntaina on jo se eka osakilpailu ni haluisitko mennä nyt maneesiin, kun se on vapaa, niin ratsastamaan Karrilla? Sanna vois tulla kattomaan teidän menoa tossa puolen aikoihin!" Iida sanoi vilkaisten kelloaan.
"Joo tietty!" Hihkaisin ja lähdin kohti siirtotallia, missä kimon varusteet ilmeisesti olivat. Iida lähti pian viestin tuotuaan taas juoksujalkaa kohti seuraavaa paikkaa.
Löysin ponin varusteet helposti ja nappasin sekä ruskean koulupenkin että suitset mukaan matkaani. Palatessani takaisin puomille, Luna sanoi lähtevänsä harjaamaan Accen. Sanoin moikat tytölle ja aloin innoissani varustaa ruunaa. Satulan laitossa ei ollut ongelmia Karrin luimistelua lukuunottamatta, mutta meinasin vahingossa jättää huovan ruttuun toiselta puolelta. Onneksi huomasin virheeni, sillä Sanna ei olisi sitä varmasti hyvällä katsonut.

Irroitin satuloidun ja suitsitun hoitsuni puomista ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Karri käveli kiltisti vierelläni, juuri niinkuin ratsastuskouluponin kuuluukin. Vaikka Iida sanoikin maneesin olevan tyhjä, vihelsin silti varmuuden vuoksi ennen kuin avasin suuren ja hieman raskaan oven. Siellä ei kuitenkaan näyttänyt olevan ketään muuta, joten suljin oven perässäni ja lähdin taluttamaan Karria uraa pitkin. Ruuna pärskähteli ja ihmetteli valojuovia, mitkä lankesivat sisään korkealla olevista ikkunoista. Rapsutin ponia harjantyvestä ja jatkoin hymyillen askeltamistani.
"Noni hyvä sä ootkin jo täällä! Hyppää vaan selkään ja voit alottaa muutaman kierroksen jälkeen sitten ravailemaan kun oot jo kävelyttäny sitä maastakäsin!" Sannan ääni kuului ovelta.
Käänsin kimon kaartoon ja laskin jalustimet alas molemmilta puolilta. Satulavyötä kiristäessäni sain osakseni luimimista ja pään heittelyä, mutta tiesin kyllä ettei Karri sentään hampaitaan käyttäisi.

Otin napakan otteen ohjista ja asetin jalkani jalustimeen. Vaikka ruuna oli melko pieni, niin mulle kuitenkin sen korkuinen että jouduin ihan kunnolla ponnistamaan päästäkseni selkään. Karri seisoi nätisti paikoillaan koko sen ajan, kun sähläsin jalustimien ja satulavyön kanssa.
"Sä et oo vissiin Karrilla vielä ratsastanu?" Sanna kysyi kävellessään keskelle maneesia.
"Kyllä mä sen maaston sillon menin Karrilla ja vieläpä ilman satulaa, mut ei me otettu ku yks pien ravipätkä" Sanoin vähän huvittuneena, pyytäen pörröisen ponin allani liikkeelle.
"Ainiin! Pääs ihan kokonaan unohtumaan. No mut nyt olis tarkotus käydä ihan vaan askellajit läpi ja ehkä pari muutakin helppoa juttua, että selviitte niistä ens sunnuntain kisoista. Eiks teidän luokka kuitenki ollu vaan HelppoC?" Sanna tuumasi. Nyökkäsin naiselle myönävän vastauksen ja aloin kerätä ohjia käsiini. Karri koitti selvästi luistaa työstä jo heti aluksi ja sain herätellä sitä jatkuvasti pienillä puolipidätteillä ja pohkeen puristuksilla.

Kimolla oli onnekseni pyöreä selkä ja helposti istuttava ravi, toisin kuin aikaisemmalla hoitsullani Lupulla. Vaikka poni vaikutti melko automaattiselta, huomasin että se painoi selvästi sisäänpäin ihan suoraankin mentäessä ja tykkäsi esimerkiksi oikoa kulmat.
"Karri käy aika paljon lasten tunneilla ja se näkyy sit just siinä ettei ne osaa oikeen vaatia siltä muuta kuin suoraa uraa pitkin humputtelua. Että ihan reilusti saat vaatia siltä asioita, se on kuitenkin Helpo A tasoinen poni!" Sanna käski ja mä tein työtä käskettyä. Nainen kehotti mua ratsastamaan paljon ympyröitä ja temmon vaihteluita, että saisin Karrin heräämään horroksesta. Kääntäminen voltille oli välillä hankalaa, sillä vaikka ruuna painoi sisällepäin, ei se silti olisi halunnut kääntyä mihinkään. Kun uskalsin alkaa kunnolla vaatia ponilta taipumista, se alkoi nöyrtyä ja ei pistänyt enää niin paljon vastaan. Suunnanvaihdoksen jälkeen kimo alkoi selkeästi jo askeltaa reippaammin, mutta olisi silti saanut käyttää vielä enemmän takapäätään.

"Kanna kädet, kantapää alas, äläkä käännä varpaita ulospäin Angelika!" Sanna ohjeisti parhaansa mukaan. Kun parin kierroksen ajan jaksoin ratsastaa niin hyvin kuin osasin, aloin tuntea Karrin hakeutuvan jo parempaan muotoon.
"Nyt näyttää super hyvältä, ota käyntiin mutta älä heitä ohjia kuitenkaan pois, vaan ota muutaman pysähdykset ja peruutukset sen kanssa!" Sanna huudahti toiselta puolelta maneesia. Kun hetkeksi keskityin johonkin muuhun kuin ratsastukseen, oli Karri jo ehtinyt kiskaista multa ohjat pois kädestä ja mateli laiskan oloisesti uraa pitkin. Nappasin ohjat takaisin käteeni ja käskin ponin reippaaseen käyntiin. Pysähdykset hoituivat melko pienillä avuilla, mutta peruuttamaan Karri ei olisi millään suostunut. Pitkän tappelun jälkeen onnistuin saamaan pakkivaihteenkin päälle ponista ja kehuinkin sitä reilusti ääneen.
"Mun pitää kohta lähteä avustamaan tuntilaisia talliin, mut ehin olla tässä vielä sen aikaa että otat parit laukannostot" Sanna sanoi vilkaisten kelloa maneesin seinällä.

Otin muutaman puolipidätteen ja valmistelin laukannoston seuraavaan kulmaan. Yllättävän pienillä avuilla muuten niin tahmean oloinen poni pinkaisi laukalle ja se tuntui kieltämättä melko hassulle. Vaikka keinutuolimaisessa laukassa olisi ollut ihana vain matkustella, yritin silti parhaani mukaan muistaa ratsastaa. Siirsin Karrin pitkänsivun jälkeen raville ja istuin alas satulaan. Halusin nostaa laukan nyt vasta pitkänsivun keskeltä, mutta ruuna oli sitä mieltä etten voi niin tehdä ja otti varaslähdön. Siirsin ponin takaisin käyntiin ja tein voltin ihan kaikessa rauhassa. Päästyämme uralle takaisin, suoristin kimonn ja annoin merkin laukannostosta. Karri lähti kuuliaisesti etenemään juuri sopivassa temmossa ja mä olin enemmän kuin tyytyväinen poniin.
"Noni etteköhän te tolla menolla yhestä koululuokasta selviä! Mun täytyy nyt lähteä mut sä voit mennä vaikka tohon kentälle kävelemään loppukäynnit. Karri näytti vähän hikoavan ni pistä sille loimi päälle ku viet sen takasin pihattoon" Sanna sanoi avaten maneesin oven mulle. Ohjasin kevyesti hionneen ponin raikkaaseen ulkoilmaan ja suunnistimme kohti alakenttää, missä Salome oli ratsastamassa Foxyllä.
"Nii, eiköhän me yhestä koululuokasta selvitä, vai mitä Karri?" Sanoin kuiskaten kumartuneena ponin kaulalle.


Toinen


// No kyllä te hyvinki selviitte yhestä koulukisasta ja niistä seuraavistakin. Voi tosin olla että saat Karrilla ottaa mukaan korvahupun, kun ei tiedä miten se koulukisoissa käyttäytyy. Kura ja karva = kevät ihan selkeesti vaikka miten toivois että niiltä välttyisi, ällöttävintä on se sulavassa lumiloskassa kävely ennen kuin ne sulaa kokonaan pois, mutta ihanaa nyt kuitenkin että alkaa keväälle pikkuhiljaa näyttää. Voi Karri varmasti nautti kovaa, kun sai harjaustuokion viettää ulkona ainaisen sisällä harjauksen sijaan ja sai vähän talvikarvaansa pois. Jos Sanna kehui teidän menoa niin ei sitä voi olla kuin odottavainen siitä miten teillä sitten kisoissa tulee menemään, jos jotain niin kannattaa varmasti verkassa ottaa parit nostot vaan ja vaihtelevista kohdista ettei sitten radalla ennakoi ja olla toisaan tarkkana siitä miten ne laukat nostaa sen kanssa, kun se on niin innokas laukkaaja:D 17v€ -Iida

[Deleted]

23.4.2017


Ilma oli suhteellisen lämmin ja aurinkoinen, vaikka viimepäivien runsaat sateet olivatkin aiheuttaneet Newerran tallipihaan toinen toistaan suurempia lätäköitä. Haukottelin pitkään talutellessani varustettua Karria kohti kenttää, jossa verryttely oli juuri alkamassa. Pitkän ajomatkan takia olimme joutuneet lähtemään Yläkokosta kukonlaulun aikaan liikkeelle, minkä takia suurin osa talliporukasta näytti olevan vähän pihalla siitä, mitä oikein tapahtuisi seuraavaksi. Vaikka olin opetellut esteradan huolella moneen kertaan, olin silti vähän paniikissa muistaisinko sitä kunnolla kisatilanteessa. Pomppasin virkeän oloisen ruunan selkään ja kiristin vyötä parilla reiällä. Jalustimet olivat yllätyksekseni juuri sopivat, joten en alkanut niitä säätämään, vaan pyysin ruunan suoraan liikkeelle.

Kun noin viidentoista minuutin verryttely oli ohi, jäin kauhulla odottelemaan tulevaa rataa. Verkkaesteet ei nimittäin olleet sujuneet mitenkään kovin hyvin, sillä Karri kyttäsi erikoisesteitä epäilevästi. Kuitenkin luottavaisin mielin lähdin radalle, kun meidän vuoro viimein tuli. Ekan ja tokan pystyn yli päästiin ihan hyvin, eikä kolmaskaan okseri tuottanut sen suurempia ongelmia. Nelosesteelle reitti oli vähän hankala, mutta yli päästiin vaikka vähän turhan pohjaan tultiinkin. Sarjalle oli sen verran pitkä tie ratsastettavana, että aloin itse sähläämään omiani, minkä takia otettiin puomi alas b-osalla. Viimeisille kahdelle pystylle tultiin vähän kiemuttellen, mutta maaliin tullessa sain kuitenkin olla tyytyväinen meidän suoritukseen. Löysytin kimolle ponille pidempää ohjaa ja lähdin jäähdyttelemään sitä tallipihalle. Neljä virhepistettä kerättiin, mut hei - ainakaan meitä ei hylätty!

Kolmas

[Deleted]

08.05.2017


Sää oli taas tehnyt täyskäänteen ja viimeviikon lämpimät hupparikelit olivat vaihtuneet talvitakkiin ja pipoon. Ulkona pyrytti räntää ja syvään huokaisten astuin ulos autostani ja kipitin niin lujaa kuin lyhyillä jaloillani pääsin, siirtotallin lämpöön suojaan.
"Moikka!" Kuului lähes yhteen ääneen Meridan ja Lyydian suusta, molempien puunatessa oreja niiden karsinoissa. Moikkasin molempia takaisin ja jäin nojailemaan tallin seinää vasten puhelinta selaten. Avasin hieman takkiani ja nakkasin lapaset vanhalle puupenkille.
"Iida käski sanoo et voit auttaa Karrin ratsastajaa kohta kun se tulee tunnilta" Linda töksäytti yllättäen Sidin karsinasta. Hätkähdin hiukan, sillä en huomannut naisen edes olevan tallissa.
"Selvä, kiitti tiedosta!" Huikkasin blondille ja lähdinkin hetken kuluttua tämän kanssa samalla oven avauksella pois tallista. Lindalla tosin oli suuntana tarhat, mulla maneesi jossa tunti oli selvästi meneillään Iidan raikuvista komennoista päätellen. Vihelsin hiukan ennen sivuoven avaamista ja pujahdin varovaisesti katsomoon istumaan.

"Mitäs oot tykänny olla Karrin hoitajana?" Vieressäni sivusilmällä tuntia tarkkaileva Saana kysyi hymy kasvoillaan.
"Onhan se kiva poni. On vaan toi ite hoitaminen jääny vähemmälle nyt kun on ollu ne tie tähtiin- kilpailut ja on pitäny niihin treenata... Mut hei sullahan meni niisä hyvin!" Hihkaisin muistellessani naisen sijoittuneen Sannin kanssa yhdeksi pikkutähtiratsukoista.
"Joo! Sanni on kyl mukava hevonen, herkkä ja reipas. Ei sullakaan vissiin ihan huonosti menny?" Ruskeahiuksinen käänsi katseensa muhun.
"No oishan meillä ollu parannettavaa vaikka kuinka, mut oon ihan tyytyväinen silti kun en oo Karriin ehtiny vielä paljon mitään ees tutustua. Esteillä tosin meni ehkä hieman paremmin" Vastasin naiselle ja hiljennyimme sen jälkeen kumpikin seuraamaan alkeistunnin loppuverkkaa. Karri ravasi leppoisasti joku nuori tyttö selässään ja ei selvästikkään viitsinyt mennä kulmiin kunnolla. Hymähdin kimon ruunan asenteelle ja vilkaisin kelloa, joka näytti viittä vaille tasan ratsukoiden siirtyessä käyntiin.

"Tuu vaan Angelika tänne jo kun lopetellaan kohta puolin! Saana, viittisitkö mitenkään hakea Hildan sisälle kun sillä on kohta kengitys? Ota vaan loimi pois siltä ja pistä karsinaan. Kiitos!" Iida jakeli tehtäviä meille ja tein työtä käskettyä. Laskeuduin alas katsomosta ja venytellen lähdin kävelemään kohti hoitoponiani.
"Voitte kääntää kartoon!" Iida ohjeisti ja seurasin Karria ja tämän ratsastajaa ohjeistuksen mukana. Tyttö käänsi ponin aluksi vähän turhan lähelle vieressä seisovaa Cayaa, mutta sain tilanteen pelastettua ja ohjasin ratsukon muutamaa metriä kauemmas luimivasta ruunikosta.
"Taputtakaa poneja ja voitte laskeutua ratsailta! Lupu ja Ranja ja jää seuraavalle tunnille, muut saa viedä talliin!" Kävi käsky ja ratsastajat alkoivat yksi kerrallaan pomppimaan alas ratsujensa selistä.
"Karri menis muuten tolle seittemältä alkavalle koulutunnille, mutta kun eilen oli ne kisat niin Uppe saa tuurata sen tunnin ettei joudu ruuna niin koville. Oisitko voinu sen ratsastajaa myös auttaa sitten kun saatte Karrin purettua?" Vierellemme kävellyt Iida kysyi ja nyökkäsin naiselle myöntävän vastauksen.

Talliin päästyämme sieltä ryntäsi ulos Luna mukanaan Kämpe, pieni ratsastaja vierellä kipittäen. Taisi heille tulla hieman kiire tunnille, sillä tyttöä ja ponia ei vartti sitten vielä tallissa näkynyt, kun lähdin maneesiin.
"Otatko sä vaikka satulan pois jos mä otan suitset?" Kysyin meidän seisoskellessa käytävällä. Tyttö kuiskasi niin hiljaa vastauksen etten saanut oikein selvää siitä, mutta tämän alkaessa irroittaa satulavyötä päättelin vastauksen olleen myöntävä. Itse aukaisin suitsien remmit ja vedin ne sitten varovasti pois kimon ponin päästä. Sandra nimiseksi paljastunut tyttö lähti viemään satulaa sille kuuluvalle paikalle, mun mennessä pesemään kuolaimia. Ristitin suitset paketiksi ja ripustin ne oikealle paikalle roikkumaan. Ponin varusteet kaipasivat kyllä puhdistusta, ehkä se olisi sitten seuraavan tallikäynnin urakka, pohdin palatessani takaisin kimon luokse. Sandra harjasi torkkuvaa ponia varovaisin vedoin ja jotta mä en olis näyttänyt laiskalta hoitajalta puhelinta selaillen, päätin siivota ruunan harjakopan siinä samalla.

Harjoihin oli jäänytkin ihan runsaasti talvikarvaa, joten sain kulutettua hyvin kymmenisen minuuttia valkoista karvaa irroitellessani. Pian Sandran äiti ilmestyi tallin ovelle, joten veimme tytön kanssa Karrin takaisin pihattoon, mun napatessa samalla Upen kiinni. Tai no, ei mun sitä tarvinnut alkaa pyydystämään niinkuin Karria, joka ei välillä millään meinannut antaa kiinni. Päistärikkö ruuna lähti mielellään mukaani ja pöykki mua vähän väliä selkään herkkujen toivossa. Vein Karrin pihattokaverin Sidin karsinaan, joka oli tyhjillään orin ollessa tarhassaan. Kello näytti olevan suunnilleen puoli, joten kävin samantien hakemassa Upen varusteet valmiiksi karsinan eteen. Pian suunnilleen joka kakstoista kesänen teini ilmesyi talliin ja arvasin tämän olevan ruunan ratsastaja.
"Onko tää Uppe?" Punatukkainen, silmälasipäinen tyttö kysyi reippaalla äänensävyllä.
"Joo on, sano vaan jos tarviit apua. Mä toin varusteet jo valmiiks tähän äsken" Vastasin hymähtäen ja siirryin vähän sivummalle, tytön mennessä karsinaan.

"Onko sulla omaa hevosta täällä?" Iiris keskeytti hiljaisuuden, asetellessaan Upelle satulaa oikealle kohdalle sen selkään.
"On mulla aikasemmin ollu mut ei oo nyt tällä hetkellä. Hoidan Karria ja auttelen siinä samassa myös Upen kanssa satunnaisesti" Vastasin tytölle joka alkoi avaamaan ristitettyjä suitsia.
"Okei, mä käyn välillä yhellä pienemmällä tallilla hoitamassa yhtä shettistä ja siellä on myös sellanen irlannin cob-ruuna, mut se on myynnissä kun.." Punatukkainen aloitti, Miljan kuitenkin rynnätessä paikalle pää kolmantena jalkana.
"Angelika mä tarviin sun apua, tuu pliis äkkiä!" Tyttö heilutteli käsiään tallin ovella. Vilkaisin Iirikseen päin, joka sanoi kyllä selviävänsä Upen kanssa kaksistaankin loppuun, joten lähdin Miljan mukana ulos tallista.
"Siis häh mitä nyt on tapahtunu?" Kysyin naurahtaen Miljan näyttäessä vähän hätääntyneeltä.
"No luojan kiitos ei vielä mitään, mut olis käyny jos et olis suostunu lähtemään mun mukaan!" Blondi vastasi hengästyneenä ja kasvot hiukan punoittaen.

"Käviksä hakemassa sen Raldon jo sisälle vai mitä sä siinä pihalla pyörit?" Merida huusi päätallin oven edestä.
"Ööh.. Mä aattelinki antaa sen olla viel tarhassa kun sää parani!" Milja vastasi serkulleen irvistäen.
"Hei mitä hittoa tääl oikeen tapahtuu?" Naurahdin ja kuiskasin kysymykseni blondille mahdollisimman hiljaa, ettei muut sitä kuulleet.
"No kun mä olin äsken tuol juomas kahvia ja sit Miro tietysti tuli siihen paikalle ja Nellyn piti lähtä auttamaan Jipun ratsastajaa ni jäin yksin ja sit mun oli pakko keksiä joku syy päästä pois taukotuvasta.." Milja pulputti niin nopeasti, että sain vain juuri ja juuri selvää tytön puheesta.
"Oookei, kyl mä voin sun seuraks tulla ni sun ei tartte yksin olla" Vastasin hämmentyneenä ja lähdimme kohti päätallia, jonka edestä Merida oli vain hetkeä aikaisemmin lähtenyt.

Kiipesimme portaat ylös juorutilaan, jossa Merru ja Topi istuivat sylitysten. Nämä tuskin edes huomasit meidän saapumistamme kun olivat toisistansa niin lumoutuneita, mut toisella sohvalla puhelinta selaileva Miro kyllä sanoi moikat.
"Moi" Vastasin pojalle ja käänsin katseeni Miljaan. Nähdessäni tytön kiusaantuneen ilmeen, purskahdin kuitenkin nauruun. Nyt jopa Topi ja Merida käänsivät katseensa hetkeksi pois toisistaan ja katsoivat mua kummastuneilla ilmeillä kumpikin.
"Ei mitään, jatkakaa" Sanoin naurua pidätellen ja istuin ihan tahallani vähän kauemmaksi Mirosta, niin että Miljan oli lähes pakko istua pojan viereen. Blondi katsoi mua kulmat kurtussa, mutta tyytyi kohtaloonsa. Pian Merida ja Topi kuitenkin ilmoittivat lähtevänsä pois tallilta ja jäimme kolmestaan istumaan taukotupaan hiljaisuuden vallitessa.
"Sori, munki pitää lähteä" Sanoin nousten ylös sohvalta. Ovella käännyin vielä näyttämään peukkua Miljalle, kun Miro ei sattunut just sillon kattomaan sinne päin. Sain vastaukseksi vain nopean keskisormen vilautuksen. Mitä se talleilu oliskaan ilman pientä draamaa?


Neljäs



// Talleilu ilman draama on kuin... teinielokuva ilman teinejä? :DD Hoitajana toiminen on aika helppoa mut se tekee siitä huolettomampaa varsinkin jos hoitaa hevosta, mutta sulla onkin valkoinen pirullinen lintsariponi ja sen laiska paksu bff ja ne käy paljon alkeistunneilla jossa sua ei piru viä oo vielä näkynyt taluttelemassa. Mä oon sata varma että Maijan äiti leipoo sulle pullaa jos päästät sen joskus taluttajan hommista ja pistät talutellen. Kiva kun autoit Sandraa se on vähän ujo ja epävarma hevosten kanssa vaikka sille onkin monta kertaa kerrottu että Karri on kiva poni niin silti se tarvii avustajan, noh ei kaikki oo niin rempseitä kuin Iiris, kiitos siis myös Upen ratsastajan avustamisesta ja sitten kai vielä Miljan pelastamisesta ;=) 14v€ -Iida

[Deleted]

21.06.2017


”No se niistä lämpimistä ja aurinkoisista kesäpäivistä sitten” Huokailin itsekseni, taluttaessani ilmeisesti aikaisemmin tänään märällä maalla piehtaroinutta Karria. Poni kiiruhti perässäni ja näytti kieltämättä aika karseelle, luimistellessaan ruskean karvapeitteen ja takkuisen harjan kera. Normaalisti ruuna kyllä yrittäis änkeä päänsä joka ikiseen ruohopuskaan mitä laitumelta tallille matkalta vain löytyi. Nyt tais silläkin kuitenkin olla jo kiire tallin lämpöön.
”Siis hyi hitto tääl on joku kymmenen astetta lämmintä!” Laitumille päin kävelevä Merida huudahti mulle kauempaa.
”Joo eikö ookki ihana kesäsää ja viikonloppuna on viel juhannuski… Kantsii muuten varoo ettei tuu kaikki hepat mukaan ku haet Kurrea, ne oli suurin osa aika innokkaasti tulossa pois laitumelta tän kelin takia” Varoitin mustahiuksista, vetäen samalla huppua tiukemmin hiusteni suojaksi. Merida kiitti vinkistä ja hävisi sitten kulman taakse. Itse talutin Karrin siirtotalliin ja päästin vapaaksi johonkin tyhjään karsinaan. Asettelin riimun karsinan oven koukkuun ja kaivoin puhelimen esiin sateesta märän takkini taskusta.
”Mennäänkö käymään ylhäällä kahvilla? Nyt kyl maistuis ku on niin kylmäki” Merida ehdotti saapuessaan talliin ylläpito suokkinsa kanssa.
”Sopii!” Naurahdin ja odotin, kunnes tyttö oli päästänyt Kurren sen omaan karsinaan.
”Noni mennään” Merru sanoi nakaten itsekkin riimut koukkuun ja lähdimme kävelemään päätallia kohti, tai oikeestaan juoksimme sisälle asti.

Taukotupaan päästyämme huomasimme sohvalla vain Lucan, joka oli tullut ilmeisesti sekin sadetta karkuun.
”Eikö työt maistu?” Merida kysyi tältä, viettäen itse vapaapäivää tallihommista.
”Ai miten niin? Tallihommathan on ihan parhaita tällä kelillä” Lucas virnisti jokseenkin kärsivän näköisenä ja vilkaisi ulos ikkunasta, nähdäkseen sateen vain yltyneen entisestään. Naurahdimme molemmat Meridan kanssa ja menimme etsimään kahvikuppeja kaapista.
”Ainaki sulla on nyt vaatteet päällä” Tuumasin kaataessani höyryävää juomaa siniseen mukiin.
”Vittuiletko?” Lucas murahti, nousten sohvalta ylös venytellen.
”Miks mä niin tekisin?” Hymähdin sarkastisesti, istuutuen jätkän tyhjäksi jättämälle paikalle.
Pian Jäger kuitenkin lähti vastentahtoisesti hoitamaan velvollisuuksiaan, joten jäimme Meridan kanssa pitämään kaksistaan juorukerhoa kahvikupposten ääreen.

Olin saanut taukotuvassa hyvän idean pestä Karri enne iltatuntien alkua ja luvan saatuani myös siistiä ponin harjaa ja häntää. Nyt kun Iida oli lähtenyt matkoille, näkyi Lindaa enemmän tallissa. Ihmeen hyväntuulinen blondi oli ainakin hetkeä aikaisemmin ollut, tais se lomamatka tehä ihan hyvää.
”Ai te ootteki täällä, en huomannu yhtään” Sanoin pahoitellen, meidän saapuessa äkillisesti Karrin kanssa päätalliin pesupaikalle.
”Ei se mitään. Tää ei ihan vähästä säiky, toisin kuin Raldo” Milja naurahti pestessään uuden poninsa jalkoja hiekasta. Tamma katseli Karria uteliaana korvat hörössä.
”Miten teillä on muuten lähteny Nopan kanssa sujumaan?” Kysyin blondilta, tämän tehdessä lähtöä.
”Hyvin! Eilen ratsastin täl ekaa kertaa, tai oikeestaan ekaa kertaa Yläkokossa. Äsken kävin vähän juoksuttamassa maneesissa ja sit lopuks päästin tän vähäks aikaa irti sinne. Oisit nähny ne askeleet!” Milja hehkutti onnellisena, silittäessään pilkukasta kaulaa.
”Se on kyl tosi söpö. Mä oon Doriksen kaa päättäny edetä rauhassa ja oon lähinnä juoksutellu ja maastakäsitelly sitä. Parin viikon päästä ois kyl tarkotus mennä jo selkään ja alottaa kunnon treeni ja kunnon kohotus, ku se poni tulee sit pois laitumelta” Selitin, kiinnittäen samalla kimoa pesupaikan ketjuihin.

Vilkaisin tallin seinällä olevaa kelloa, varmistaakseni että mulla oli riittävästi aikaa ennen kun tunnit alkaisivat. Kello näytti olevan vähän yli kolme, joten enköhän mä parissa tunnissa tästä selviäisi. Aloitin pesu-urakan kääntämällä hanasta sopivan lämpöistä vettä tulemaan ja suuntasin sitten letkun kohti ruunaa. Poni heilutteli aluksi päätään ja kuopi lattiaa, mutta rauhoittui sitten ja näytti jopa pitävän siitä että pääsi pesulle. Kasteltuani kimon (tai tällä hetkellä enemminkin läikikkään hoitsuni) siirryin etsimään hevosten pesuun tarkoitettua shampoota. Löysin vihertävän purkin pian hyllyköstä ja levitin shampoota tasaisesti likaisimpiin kohtiin. Hinkkasin hiukan kuraisia kohtia harjalla, saaden shampoon vaahtoamaan ja leviämään myös omille vaatteilleni. Huuhtaisin harjan puhtaaksi ja aloin sitten pestä shampoota pois. Noin kymmenen minuutin uurtamisen jälkeen olin tyytyväinen tulokseen ja aloin vetää ylimääräistä vettä pois hikiviilalla. Samalla Karrista taisi irrota ne viimeisimmätkin talvikarvan rippeet. Jo oli aikakin, sillä parin kuukauden päästä se alkoi jälleen kasvattaa uutta turkkia itselleen.

”Hei, anteeksi että häiritsen, mutta tiedätkö missä Iida on?” Kuulin pian äänen takanani ja käännyin katsomaan mua muutamaa vuotta nuorempaa poikaa. Tämä näytti olevan uusi tallilla, sillä en ollut nähnyt selvästi ulkomaalaistaustaista nuorukaista ennen Yläkokossa.
”Iida lähti tänään matkalle, oisko sulla ollut sille mitä asiaa?” Vastasin hymyillen hiukan ujon oloiselle pojalle. Tämä pyyhkäisi kiharat hiuksensa pois silmiltään ja katsahti sitten narun päässä olevaa Sannia.
”Aattelin vain kysyä että olisinko voinut mennä taluttamana Sannia maneesiin. Oon siis Ale, tän uusi hoitaja” Poika esitteli itsensä, hymyillen pienesti.
”Eiköhän se käy ihan hyvin. Kiva että saadaan lisää hoitajia tänne! Mä oon Angelika ja hoidan tätä Karria. Mulla on myös oma oma heppa täällä, semmonen Irlannincob ruuna Doris. Tuu vaan kysymään jos tarviit helppiä!” Vastasin reippaalla äänensävyllä. Alen lähdettyä, pistin kuulokkeet korviini ja siirryin siistimään takkutukan harjaa. Painoin spotifyn päälle ja nappasin sakset käsiini, miettien saisinko tästä ikinä mitään kaunista jälkeä aikaiseksi..

Puhdas poni ja tyytyväinen hoitaja :'D

Viides

// Eikös ne sadesäät oo just niitä kesäsäitä? aurinko paistaa ja vettä sataa ja niin edelleen. Toisaalta onhan se ihan yli kurjaa jos sataa kesällä nii ei siinä oikeen sitten mitään mahda kuin odotella sateen loppumista ellei halua sisällä könnätä varsinkaan jos on omia heppoja niin ei se ees onnistu, onneks mä olin just muualla ku tuli kovaa vettä :') Mut kyllähän sä karrista sait mallikelpoisen kimon ponin, ihanalta näytti sen siistitty harja vaahterapolun kisoissa ei tullu niin metsäponi fiilis siitä vaan jopa kisaponi, ihana karri. Ja ihana sä, sussa on kyllä sitä asiakaspalveluluonnetta kun Alelle viittit nii kivasti selittää ja tarjota apua, mallikelponen hoitaja! 15€ -Iida