Sannin päiväkirja

[Iida]

Unchained X
"Sanni"
Ish-t

Hoitaja: Alejandro Miguel Martinez

[Ale]

17.6.2017

Yleensä ihmiset haluavat luoda hyvän ensi vaikutelman ja niin haluan minäkin. Ajattelin samalla kun astuin linja-autosta ulos kädet hikoillen. Minua 17-vuotiasta poikaa hermostutti. Mitä jos kukaan ei pidä minusta? Olin jo kääntymässä takaisin linja-autoon ja päättänyt että yrittäisin huomenna vaikka uudestaan että saisin itseni rauhoitettua, mutta linja-auto oli jo kaukana näköpiiristäni. No niin Ale hengitä ja rauhoitu. Sitten voimme lähteä kohti tallia. Hengitin siinä pysäkillä reilut 5 minuuttia ja sitten lähdin tallustelemaan kohti Yläkokon Ratsastuskoulua. Kesä lomani oli juuri parisen viikkoa sitten alkanut ja sain vähän rauhaa koeviikoista ja muista tylsyyksistä mitkä tulee lukion mukana. Rauhallisin mielin kävelin kohti tallia kunnes sen jo näinkin horisontissa. Kello oli noin 11, joten päätin olla avuksi ja hakea Sannin sisälle, auttaa varustuksessa ja luultavasti taluttaisin sitä 12 alkavalla alkeisratsastajien tunnilla.

Minulle oltiin informoitu että Sanni on laitumella, mutta päätin tutkia tallia hiukan ensin. Olisihan se aika akward jos hakisin Sannin sisälle ja minulla ei olisi mitän hajua minne viedä se. Kävelin tallin sisälle. Ei näyttänyt kauheasti porukkaa olevan paikalla mutta satunnaisesti näin ihmisiä. Kävelin hetken matkaa tutkien joka karsinan ovessa lukevan nimen kunnes silmääni pisti sanat: Unchained X ja automaattisesti ymmärsin sen olevan Sannin karsina. Vau olepas sää Ale fiksu kun tajuat että jos karsinassa lukee hevosen nimi se on sen hevosen karsina! Moitin itseäni mielessäni. Otin riimunnarun ja suuntasin kohti laitumia.

No niin tavoitteena on saada Sanni turvallisesti talliin ilman mitään ongelmia. Olin nyt laitumen edessä. Katsoin ympärille jospa löytäisin tämän kauniin tamman kenet minun pitäisi viedä sisälle. Laitumella on pajon kauniita hevosia mutta tunnistin Sannin sieltä muiden joukosta. "Sannii!" Kutsuin tammaa. Sanni nosti päänsä nurmikosta ja höristi korvansa minua kohti. Sanni ei kuitenkaan liikahtanutkaan. Livahdin laitumen puolelle ja lähdin kävelemään rauhallisesti kohti Sannia. "Hei Sanni. Minun Ale ja olen uusi hoitajasi. Toivottavasti tulemme toimeen kaunokainen." Puhuin samalla kun kävelin kohti tammaa. Ojensin käteni tervehtiäkseni Sannia. Sanni aluksi katsoi minua hiukan epäilevästi, mutta hetken kuluttua se antoi minun silittää sitä. Silittelin Sannia hetkisen kunnes otin sen kiinni. "No niin Sanni let's go." Sanoin naurahtaen Sannille samalla kun lähdin kävemään sen kanssa kohti tallia.

Fuck yeah selvisimme talliin hengissä! Ajattelin innoissani kun vein Sannin karsinaan. Katsahdin kelloa. 11:20 am. Päätin odottaa että Sannilla ratsastava tulisi paikalle ennen kuin menisin itse hoitamaan tammaa. Päätin mennä katsomaan mistä löytäisin kaappini mikä minulle oltiin luvattu. Löysin itseni tallituvasta hetken kuluttua ja löysin kaapin jossa luki nimeni. Asetin minun kuluneet saappaani ja aika uuden kypäräni sinne. Samaan aikaan tunsin koputuksen selässäni. Käännyin ympäri ja näin nuoren näköisen tytön.
"Anteeksi, että häiritsen, mutta kuka oikein olet?" Tyttö kysyi ja kallisti päätään.
"Ei se mitään." Sanoin hymyillen. "Minä olen Alejandro mutta minua kutsutaan Aleksi. Olen Sannin uusi hoitaja."
"No Ale, minun ystäväni on menossa Sannilla tänään ja häntä jännittää hurjasti. Olisko mahdollista että voisit auttaa häntä?" Tyttöä jännitti selvästi jutella minulle.
"Tottakai minä autan. Onko ystäväsi missä?" "Hän meni juuri Sannin karsinan luo."

Menin Sannin karsinan luo ja näin aika pitkän mutta nuoren näköinen. Katsoin tyttöä hymyillen: "Hei minä olen Alejandro mutta minua kutsutaan Aleksi. Tulin auttamaan sinua laittamaan Sannin valmiiksi tuntia varten" Tyttö oli todella ujo ja vastaukseksi vain nyökkäsi minulle. Annoin hänelle harjan käteen ja autoin häntä harjaamaan Sannin perusteelisesti. Tuntilainen ei uskaltanut putsata Sannin kavioita joten minä tein sen hänen puolestaan. Samalla kerroin hänelle miten tärkeää on tarkistaa että hevosella ei ole haavoja missään. Tyttö oli todella rauhallinen joten karsinassa oli kolme rauhallista persoonaa. 

Kyseistä tyttöä myös jännitti salulointi joten minä laitoin Sannille satulan selkään. Sanni hieman mulkoili minua satulaa laittaessa mutta eipä ollut mitään suurempia ongelmia. Neuvoin samalla mistä tietää että satula on oikealla kohdalla ja autoin häntä mittamaan oikean pituiset jalustimet. Suitset tyttö sai hienosti laitettua itse.

Tunnilla talutin alussa tyttöä. Sanni ei pelleillyt vaan oli kuulolla hyvin. Tyttö istui rauhallisesti satulassa mikä oli hyvä koska olin kuullut että Sanni ei tykkää kylkiin potkisimesta. Tunti oli simppeli no mitä oletin, tämä oli alkeistunti. Tunnin lopussa tyttö pyysi jos saisi kävellä Sannilla ja opettajakin antoi luvan tähän joten tyttö pääsi kävelemään parisen kierrosta ilman minua. 

Tunnin loputtua tyttö halusi itse hoitaa Sannilta varusteet pois. Autoin häntä laittamaan varusteet oikeille paikoilleen. Tytön äiti oli tullut hakemaan häntä joten minä harjasin Sannin. Sanni ei vielä selvästikkään luottanut minuun 100% mutta minusta tuntui että meidän suhteemme tulee paranemaan. "Vielä joku päivä meillä Sanni on hyvä suhde ja luotamme toisiimme täysin. Silloin olemme hyvä tiimi." Annoin Sannille suukon turvalle. "Kiitos tästä päivästä Sanni"

Lähdin tallilta kohti linja-auto pysäkkiä hymy kasvoillani. Tämä oli hyvä päivä.

// Hyvä päivä sekä hyvä tarina! Kiva että sun ensimmäinen päivä meillä sujui noinkin sulavasti ja Sanna oli varmasti tyytyväinen saadessaan taluttajan tunnille, jonkun muun kuin ratsastajan oman äidin, joten kiitos sulle. Ens kerralla kun tallille tuut voisit pyytää vaikka jonkun näyttämään sulle paikkoja, kertomaan vähän ohjeita ja muuta sellaista, niin tallillakin on mukavampi olla sä vaikutat oikein mukavalle, ihmisystävälliselle henkilölle, joten saat varmasti useemminkin olla avuksi alkeis- ja perustunneilla. Sanni on kyllä ihana hevonen ja ennen tuntikäyttöön siirtymistä mun yksityinen, joten pidähän tammasta hyvää huolta ja tervetuloa vielä Ale! 14v€ -Iida

[Ale]

21.6.2017 - 1106 sanaa - kirjoitettu yöllä kello 2 ja 4 välillä

"Harry perkele!" Huusin samalla kun juoksin tallin pihalla viheliäisen koirani perässä joka oli päässyt irti. Olin juossut koiran perässä noin kolme minuuttia ja oli muuten ihana kun satoi vettä niin sitä jahdata. Sitten ihmeen kaupalla näkökenttääni ilmestyi ihminen. En ollut vielä tuossa tilanteessa ihan varma, oliko hänen sukupuolensa mikä, kun yritin saada minun rakasta paskapää koiraani kiinni. Harry oli juuri juoksemassa häntä kohti joten päätin huutaa hänelle.

"Hei viihtisitkö yrittää ottaa tuon koiran kiinni?!" Tässä vaihessa huomasin henkilön olevan nainen. Hän reagoi automaattisesti ja otti Harryn kiinni. Huokaisin helpotuksesta. Nyt ei tarvisi enään tuota "ihanaa koiraa" jahdata.


"Hei kiittikö otit Harryn kiinni, se on vähä tommonen ku pääsee irti." Sanoin naurahtaen. "Juu ei mitään, toivottavasti ei karkaa tuolleen toisen kerran. Voi tulla pian vaara tilanne." nainen sanoi hymyillen ja jatkoi. "Mää en oo nähnyt sua ennen täällä, ootko sä se Sannin uusi hoitaja, Alejandro oliko se?" Tässä vaiheesa minulla oli Harry sylissä joka yritti nuolla minua naamasta. "Juu olen se Sannin uusi hoitaja. Ja nimi on Alejandro, mutta kutsumanimi on Ale." Vastasin hymyillen. "Mukava tavata sut Ale ja tervetuloa näin btw! Mun nimi on Merida mulla on Iidan omistama suomenhevosori Kurre ylläpidossa." Merida vastasi hymyillen. Okei ensimmäinen ihminen kenelle kunnolla juttelen ja tähän mennessä mennyt ihan hyvin.. Voisin kysyä sitä haluisko se näyttää mulle paikkoja? Vai oonko mää oikeesti niin akward etten kehtaa? NYT RYHDISTÄYDY ALE JA KYSY!
"Hei kiitos ja mukava tavata sut kans Merida! Hei, olisko mitenkään mahdollista että näyttäisit mulle vähän paikkoja? Ku en oikeen tiiä missä kaikki on vielä niin olis ihan kiva saada joltain semmonen niin sanottu 'esittely kierros' tästä tallista kokonaisuutena." Kysyin ja annoin hiukan ujohkon hymyn Meridalle. En ole oikeen tottunut juttelemaan uusille ihmisille kun on vähän menneisyydestä tullut ongelmia luottamukseen.


"Juu tottakai! Aloitetaan ensin itse tallista okei?" Jeees, hyvä että kysyit niin tiiät ehkä minne pitäis mennä Ajattelin itsekseni.


Astuimme Meridan kanssa sisään tallirakennukseen. Samalla hän selitti ja kertoi monia asioita: mistä ovesta pääsee minnekkin, keiden hevosia yksäri puolella on, mistä löydän Sannin varusteet, tallikissan nimen (itse sitä kysyin kun Harry alkoi murisemaan sille kun sen näki), näytti missä rehuvarasto on, minne loimet voi laittaa kuivumaan ja muuta yleistietoa. Sitten kävimme siirtotallissa katsomassa minkälainen se on, vaikka tuskin tulen kauheasti siellä viettämään aikaa, muttaa who knows what might happend. Sitten kävimme leirituvassa, sitten lantalassa/purulassa.


Sitten me kävimme maneessissa ja oh boy se oli kyllä mukavan näköinen! Pohja siellä näytti tosi hyvältä ratsastaa ja kans sieltä löytyy vessa! Ei entisellä talilla missä kävin ollut vessaa maneesissa että onhan tämä nyt kunnon upgrade vanhasta. Merida näytti kans mulle mistä löytyy kentät ja missä tarhassa Sanni yleensä on.


Tämän esittely kierroksen jälkeen olin todella kiitollinen Meridalle. Hän oli ollut niin mukava ja tuhlannut aikaansa vain että voisi näyttää minulle paikkoja. Tuli heti hiukan itsevarmempi olo kun tietää mistä löytyy kaikkea ja tietää että uskaltaa pyytää apua.

Kävelin seuraavaksi taukotupaan, tavoituksena löytää joku joka viitsisi vahtia Harryä sen noin 45 minuuttia minkä touhuaisin Sannin kanssa. Ja astuessani sisään näin vaalea hiuksisen, aika lyhyen näköisen tytön. "Hei, mä oon Sannin uus hoitaja ja mää öö.. aattelin et viitsisitkö kahtoa mun koiran Harryn perään jos touhuisin Sannin kanssa jotain? Se on kiltti koira ei tee mitään tahallaan!" Kysyin hiukan epävarmasti. En selvästikkään ole paras antamaan ensivaikutelmaa mikä olisi sitten hyvä. "Juu tottakai! Mun nimi on Milja. Mikä sun nimi on? Ja kauan oot hoitanut Sannia?" Olin päästänyt Harryn irti hihnastaan ja se juoksi tyytyväisenä hakemaan huomiota Miljalta. "Mun nimi on Alejandro mut kaikki kutsuu vaan Aleksi. Ja aloitin hoitaan sitä viime sunnuntaina että en oo kauheen kauaa hoitanut sitä." Sanoin samalla raaputtaen takaraivoani. Oli mukava pitkästä aikaa tuntea, että oikeasti voi ystävystyä ilman kauheaa pelkoa.


Vihdoin oli aika että pääsisin hoitamaan Sannia ja luultavasti puuhaamaan jotain sen kanssa. Etenen ehkä hiukan hitaasti mutta parempi että iha rauhassa kuin se että kiirehtii asioihin. Otin riimunnarun ja lähdin kohti laitumia.

Laitumelle päästyäni aloin heti silmilläni etsiä Sannia muiden joukosta. Ja sieltähän sen löysin. Aivan toiselta puolelta laidunta. Yritin sitä kutsua mutta tammalla meni kaikki kutsut toisesta korvasta ulos. Lähdin tarpomaan kohti laumaa jonka joukossa Sanni tyytyväisenä söi. Pari muuta hevosta nosti päänsä ylös ja jäi tuijottamaan minua. "Hei kaikki, minä olen nyt tulossa ottamaan Sannin niin puhun tässä samalla että kukaan ei säikähdä niin ei tapahdu vaaratilanteita. Noniin nyt oon tässä lähellä niin otan Sannin ja me lähdemme talliin" Höpötin itsekseni samalla kun nappasin Sannin kiinni. "Noniin Sanni nyt mennään!" Sanoin samalla kun lähdin tarpomaan tallia päin.


Taas selvisimme talliin hengissä, mehän ollaan Sannin kanssa ihan ammattilaisia! Solmin Sannin karsinassa varmuuden vuoksi kiinni. Ei olla tämän hevosen kanssa vielä sillä 'luotan tähän hevoseen 101 prosenttisesti' tasolla. Me vasta ollaan siellä 'haluan tutustua sinuun ja etenen kuin etana mutta en halua ottaa riskejä vielä' tasolla. Hain Sannin harjat ja aloin tyytyväisenä hyräillen harjaamaan tammaa. Samalla tarkastin ettei missään ollut minkäänlaisia haavoja. Laitumella voi helposti tulla haavereita kun hepat alkaa leikkimään. Onneksi Sanni oli välttynyt haavereilta ja oli hyvässä kunnossa. Seuraavana olisi tavoitteena etsiä Iida ja kysyä voisinkö käydä maneesissa Sannia taluttelemassa.


No siinähän kävi niin etten tiennyt että Iida oli lähtenyt puolaan. Pesupaikalta löysin minua jonkun verran vanhemman tytön, vai pitäisikö sanoa naisen?, joka kertoi Iidan lähteneen matkoille. Esitteli itsensä Angelikaksi ja vaikutti jotenkin todella itsevarmalta kun minä vain sösersin siinä jotain. Kuitenkin Angelika sanoi että "Eiköhän se käy ihan hyvin.", joten päätin suunnata Sannin kanssa maneesiin.


Maneesi oli tyhjillään mikä tarkoitti, että minä ja Sanni saimme olla kahdestaan. Aluksi kävelin Sannin kanssa normaalisti pari kierrosta ympäri, ihan vain tutustumisen vuoksi. Sitten päätin tehdä pysähdyksen ja ihmeekseni tamma oli kuulolla ja automaattisesti pysähtyi, ihan niinkuin siinä olisi ollut seinä. Sitten päätin hiukan ottaa askelia Sannia kohti, peruuttaakseni. Tamma ei aluksi oikein ymmärtänyt mutta kun hiukan näytin riimunnarulla merkkiä, alkoi Sanni hienosti peruuttamaan. Sitten me pysähsyttiin ja hetki vaan katsottiin toisiamme. "No niin Sanni. Nyt mää meen narun mitan päähän ja sitten kun mää lähen liikkeelle niin sää voisit olla kiva hevonen ja seurata perässä. Vähän isompi välimatka kun aikaisemmin." Sanoin Sannille naurahtaen. Kiersimme isommalla välimatkalla monta kierrosta ja herranen aika miten tyytyväinen olin. Testaimille etupään väistätystä molempiin suuntiin ja hienostihan tämä kaunis tamma väisti. Sitten otin hiukan tiukemmasti narusta kiinni. "Hei Sanni, jos me otettais vähä semmosta hölkkää, ihan vaan huvin vuoksi okei?" Sanni hörähti aivan kuin mulle vastauksena. Lähdin ensin kävelemään tamman kanssa ja sitten kiihdytin vauhia. Hölkkäsimme jonkun aikaa ja sitten kävelimme hetken. En halunnut uuvuttaa Sannia, oli sillä kuitenkin vielä tunteja edessä. Sitten menimme takaisin talliin.


Harjasin Sannin ja katsoin että sillä oli kaikki hyvin. Sitten suuntasinkin taukotupaan hakemaan Harrya että pääsisin kotiin. Kun pääsin tallitupaan Harry oli nukahtanut Miljan syliin. Herätin koiran hellästi, otin sen syliin ja lähdin kohti linja-auto pysäkkiä.

Taas kerran oli hyvä päivä ja hiukan parempi suhde Sanniin.


// Ujous on hyvästä ja kukaan ei meiltä sua syö vaikka kysyiskin jotain, joten hyvä vaan että sait meridan esittelemään sulle paikkoja niin tiedät nyt sitten mistä mitäkin löytää. Ja sitten myös toisen kajankoskista kiinni ja pitämään Harrya. Koirat osaa olla kyllä sellasia, jos ne karkuteille pääsee ettei halua antaa kiinni vaan nauttii vapaudesta, toisaalta heppaset on kyllä samanlaisia onneks sanni sentään antaa laitsalta kiinni eikä ala leikkimään hippaa, kuten vaikka nää meijän nuoremmat ja varsinkin ponit. Kiva kun alotat sannin kanssa rauhassa niin saatte paremman pohjan. Ja talutus ja maastakäsittely oli siis kiva tapa alottaa kunnolla sen kanssa, ja ei se olis uupunut vaikka olisit sen kanssa rankemminkin tehnyt jotain, sanni on teräskunnossa tehdessään tunteja. 17v€ -Iida

[Ale]

22.7.2017 

Hetkeen ei tallilla näkyny minua pyörimässä. Jokaiselle ihmiselle varmasti tulee pientä masennusta jossain vaiheessa elämää, mutta mulla se yleensä tulee suoraan päin naamaa, hirveällä vauhdilla. Tulee vaan sellanen fiilis ettei halua lähteä kotoa ja omatunto menee päin helvettiä. Varmaan viikkoon en poistunut muualle kun kauppaan hakemaan ruokaa et pysyisin hengissä. Mutta nyt parin päivän aikana mun kaveri Siru tuli ja paransi mun olotilaa, joten olin nyt vihdoin valmis lähtemään tallille. Parkkeerasin kevarini tallin parkkipaikalle ja lähdin kävelemään kohti tallia kypäräni kainalossani. Astuin talliin sisälle ja törmäsin, kirjaimellisesti, Iidaan. "Aa anteeksi Iida mää en kahtonut minne olin menossa!" Sanoin hätiköiden. "Hei, ei se mitään! Sua ei oo hetkeen näkyny täällä ootko missä piileskelly?" Iida kysyi hymyillen. Tämä oli asia mitä oli hiukan pelännyt. Mitä minun kuuluisi vastata? Pitäisikö vastata: On ollu niin paska fiilis ettei omaa naamaa oo kehannu näyttää missään. Vaiko suoraan vaan valehdella? Päätin vastata puoli totuudella.


"No, mulla on ollu vähä paska fiilis lähi aikoina, mutta nyt voin jo silleen paremmin! Ja mää lupaan et alan nyt käymään useammin hoitamassa Sannia!" Annoin Iidalle pienen hymyn. Olin aika tyytyväinen miten sain oikeasti sanottua jotain. Yleensä vain sössötän ja en saa sanoja ulos suustani. "Juu ei se mitään Ale! Muista sit vaan ettei kukaan sua pakota käymään täällä, mutta hyvä et voit nyt paremmin" Iida sanoi hymyillen ja jatkoi, "Sanni on vielä laitumella ja se on tossa yhdeltä alkavalla tunnilla. Jos millään viihtisit siivota sen karsinan ja hakee sen sisälle? Se helpottais mun päivää paljon." Hymyilin ja nyökkäsin Iidalle. "Juu tottakai!" Iida lähti jatkamaan hommiaan samalla kun kävelin kohti tallitupaa.


Astuin tallitupaan, että voisin jättää kypäräni sinne. Sohvalla istui minua hiukan nuoremman näköinen tyttö, jolla oli kivat hiukset, blondit jossa oli pinkit liukuvärjäykset. Aika söpöä. En oullut häntä ennen nähnyt, mutta en oikein uskaltanut hänelle mitään sanoa. Olen aivan surkea aloittamaan keskusteluja. Tyttö teki katse kontaktin kanssani. "Hei." Hän sanoi ja antoi todella suloisen hymyn minulle. "Moi. Ootko sää niinku uus ku sua en oo ennen nähny?" Sanoin samalla kun vein kypäräni kaappiin. "Juu mun yksityinen poni Jupi muutti tänne hetki sitten. Mun nimi on Nadja näin btw." Hän sanoi hymyillen. "Mun nimi on Alejandro, mut kaikki kutsuu Aleksi. Mää hoidan Sannia täällä." Jatkoimme keskustelua vielä hetken kunnes lähdin siivoamaan sitä karsinaa.


Haettuani kottikärryt aloin siivoamaan Sannin karsinaa. Se oli suhteellisen siisti ja helppo siivota. Hyvin näyttää tamman suolisto toimivan. Lähdin viemään kottikärryjä jotka olivat kukkuralleen täynnä. Päätin vielä puhdistaa ruoka- ja vesikupin, kun näyttivät olevan aika likaisia. Hain ämpäriin vettä ja etsin tiskiharjan ja aloitin kuppien hinkkaamisen. Ruokakupin pohjalla oli kiva määrä pinttynyttä ruokaa ja vesikupissa oli ruuan jämiä pohjalla. Kun kupit oli puhtaat vein välineet pois ja otin narun. Sitten lähdin kohti laidunta hakemaan Sannia sisälle.


"Saannii!" Kutsuin tammaa joka söi kauempana tyytyväisenä ruohoa. Sanni nosti päänsä nurmesta ja höristi korvansa minua kohti. Epäilin että hän ei kuitenkaan tulisi luokseni joten lähdin kävelemään kohti häntä. Mutta ihmeen kaupalla Sanni lähti kävelemään hiljalleen minua kohti. Suuri hymy kohosi kasvoilleni. Harvoin hevonen lähtee vapaa ehtoisesti laitumelta hakijaa vastaan. Kun Sanni oli kohdallani otin sen kiinni ja kehuin tammaa kauheasti.


Laitoin Sannin karsinaan ja menin istumaan tallitupaan joka oli jonkin kumma syystä tyhjä. Istuttuani hetken katsahdin kelloa joka näytti 12:42. Olikohan Sannin ratsastaja tullut jo? Päätin mennä katsomaan oliko hän tullut. Sannin karsinalle päästyäni näin että tamma seisoi pölyisenä karsinassa mikä luultavasti tarkoitti sitä että Sannin ratsastaja oli myöhässä. Aloin harjaamaan tammaa reippain vedoin ja ei aikaa kulunut kauaa kun Sanni oli pölystä ja murasta puhdas. Varustin Sannin reippaasti ja katsoin että kaikki olisi varmasti hyvin. Olisihan se aika katastrofaalista jos ratsastaja nousisi selkään ja satula kippais ympäri. Katselin käytävälle jossa näkyi vain muita ratsastajia hääräämässä omien ratsujensa kimpussa. Näin Iidan kävelemässä käytävällä.


"Hei Iida! Tiiätkö onko Sannin ratsastaja täällä? Ei oo sitä näkyny." Huikkasin Iidalle. "Se taisi juuri tulla autolla tuohon pihalle, jos oikein näin. Me mennään jo muiden kanssa kentälle niin tulkaa Sannin ratsastajan kanssa sitten perässä!" Nyökkäsin Iidalle. Kun muut oli lähtenyt jo kentälle, talliin kiirehti tyttö. "Hei menikö muut jo kentälle? Ja laitoitko sää Sannin valmiiks?" Tyttö kysyi hymyillen samalla kun laittoi kypärän päähän. "Juu kyllä ne meni. Ja juu laitoin sen valmiiks kun sua ei näkyny." Sanoin antaen tytölle kiltin hymyn.


Jäin katsomaan tuntia. Tyttö sai Sannin liikkumaan aika hyvin. Rakastin katsoa ratsastustunteja. Oli oikeasti mielenkiintoista katsoa miten ratsastajat kuuntelivat Iidaa ja saivat hevoset Iidan neuvoilla toimimaan aivan upeasti. Katsahdin kelloa ja tajusin että olin aivan kohta myöhässä töistä. Huikkasin Iidalle ja muille heipat ja lähdin ajamaan reippaalla vauhdilla tallin pihalta kohti työpaikkaani.


// aaah kiitos Ale! Sä oot kyllä ihanan avulias vaikka olisitkin huonommassa kunnossa, mutta hei kaikki kääntyy vielä parempaan suuntaan ja sillä lailla, se mikä ei tapa vahvistaa Kiitos kun jaksoit karsinan siivouksen lisäksi pestä sannin vesi- ja ruokakupin, mä en ees muista koska ne oltas viimeks pesty ja sille ne varmasti näyttikin, nyt voi tamma hyvin mielin syödä puhtaasta kupista! Sanni on kyllä ihmisläheinen hevonen joten sekin voi olla osa syy siihen että se tulee laitumella katsomaan tulijoita eikä lähde karkuun kuten moni muu. Hyvä kun menit tarkistamaan, että oliko Olivia ehtinyt paikalle ja laitoit sille sannin kuntoon niin ei juuri tunnilta myöhästynyt! 14v€ -Iida

[Ale]

Väsymystä ja talutusratsastusta
   29.7.2017 
Join kahvia tummansinisestä mukista istuen tallituvan sohvalla. Yö unet oli jäänyt vähäksi joten kahvi piti minut virkeänä ja hereillä. Ei kauheasti porukkaa ollut tallituvassa, mutta kuitenkin jonkun verran. Sanni oli vielä laitumella ja olin jo lupaillut hakevani sen, mutta tuntui etten jaksanut liikuttaa raajojani mihinkään. Vetäisin jo varmaan kolmannen kupin kahvia naamaan ja vilkaisin Ilonaa joka puhui minulle aikaisemmin liikuttavansa Nitan.


"Hei Ilona haluisitko lähtee mun kans hakeen Sannia laitumelta? Voisit ottaa Nitan samalla?"

"Juu kai mää voisin!" Lähdimme Ilonan kanssa hakemaan hevosia laitumelta. Tottakai minun tuuriani, että juuri sinä päivänä kun olin perkeleen väsynyt Sannin täytyi olla aivan toisessa päivässä. Kutsuin Sannia samalla kun tallustin tätä kohti. Tamma vain käänsi korviansa ja jatkoi syömistä. Nita lähti tyytyväisesti Ilonaa kohti ja en voinut kun vain ollut kateellinen. Joo olihan Sanni pari kertaan tullut mua vastaan, mutta nyt olisin kaikkein eniten halunnut sitä. Kun pääsin Sannin luo, vihdoin, otin tämän kiinni. Olin lähdössä kävelemään Sannin kanssa talliin, mutta ei tämä ei kelvannut tammalle. Kymmenen sekunnin välein Sanni yritti syödä. Pienen tappelun jälkeen pääsimme laitumelta pois. Kiitin Ilonaa kun hän odotti mua.


Ystäväni Sirun pikkusisko Säde menisi talutusratsastus tunnilla ja sai Sannin tunnille. Säde oli viimeksi puhunut mulle niin innoissaan kun pääsisi ratsastamaan. Laitoin Sannin karsinaan ja tamma katseli ulos karsinasta viekkain silmin.

"Ale! Ale mää sain Sannin!" Kuulin nuoren tytön äänen. Säde oli edessäni todella suuri hymy kasvoillaan. Vihreä paita ja pinkit uudet ratsastushousut päällä oleva oranssihiuksinen kymmenen vuotias tyttö näytti aivan yli söötiltä.

"Juu, mutta Säde sinun pitää rauhoittua. Tallissa ei saa riehua. Oon onnellinen, että sait Sannin. Se on tosi kiva hevonen." Sanoin Säteelle.


"Ahaa Säde näköjään löysi sut jo Ale! Se juoksi aikamoisella vauhdilla ulos autosta." Siru sanoi naurahtaen samalla kun käveli kohti Sannin karsinaa. "Onko tää se kuuluisa Sanni kenestä oot puhunu?" Siru kysäisi samalla kun silitti Sannia turvasta.


"Juu tää on Sanni, mun hoito hevonen. Se on mukava tamma."


Autoin Sädettä laittamaan Sannin valmiiksi. Tai no se oli enemmänkin että minä laitoin Sannin valmiiksi ja Säde katsoi vierestä. Mun piti nostaa häntä, että ylsi harjaamaan selän päältä Sannia, kun Säde on sen verran lyhyt.


Kentälle päästyä autoin Säteen selkään. Hän hirvitteli miten iso Sanni kuulemma on. Mutta kyllä se on ihan ymmärrettävää, Sanni on sen verran iso verrattuna Säteeseen. Jalustimet piti lyhentää todella lyhyiksi, että Säteen jalat ylsivät niihin. Ohjasin Sädettä miten ohjia pidetään kädessä ja neuvoin häntä kuuntelemaan korvanapista Reifriä. Oli suloista katsoa miten Säde keskittyi ja oli todella itsevarman oloinen.


Sanni käveli rennosti koko tunnin vierelläni. Ei minkäänlaisia ongelmia, mikä on tottakai hyvä asia. Säde pyysi Sirua ottamaan kuvia hänestä tunnin jälkeen, halusi näyttää kavereille koulussa. Lupasin Säteelle ennen kuin he lähtivät, että seuraavan kerran kun hän tulisi seuraavan kerran tunnille taluttaisin häntä.


Sirun ja Säteen piti lähteä melkein heti tallilta tunnin jälkeen kotiin. Annoin Säteelle suukon poskelle ja hän lähti tyytyväisenä kohti kotia Sirun kanssa. Vein Sannin karsinaan ja otin varusteet pois. Kun olin viemässä satulaa paikoilleen kuulin äänen viereltäni.

"Tuut ilmeisesti ihan hyvin toimeen lasten kanssa vai?" Iida kysyi hymyillen.


"Joo, mää tykkään lapsista. Ne on aina niin iloisia eikä paljo murheita niillä oo. Itsellä ei ikinä ollu pikkusisaruksia vaikka aina sellasia halusin." Sanoin hymyillen Iidalle.


"Voisit kyllä useammin tulla talutteleen noille alkeistalutus tunneille. Siellä apua tarvitaan aika paljon. Ja lapset tuntuu tykkäävän sinusta." Iida sanoi ja lähti pitämään tuntia.


Harjasin Sannin ja annoin sille suukon turvalle. Olin vieläkin sairaan väsynyt joten päätin lähteä kotiin ottamaan parin tunnin unet ennen töitä. Kävin hakemassa kypäräni ja lähdin ajelemaan kotiani kohti.

// Najaa just ku mä olin mennyt sanomaan että sanni tulee usein vastaan portille nii se pistää sut metsästämään sitä laitumen toisesta päästä, mutta ei tammoista aina voikaan tietää mitä ne aattelee. Ja siis onhan sanni ihana ja hyvä heppa säteelle, se tuntu pitävän siitä kyllä aikalailla vaikka korkea hevonen onkin tai siis ei nyt edes kauheen korkea, aika pieni puokki, mutta lapselle suuri. Talutustunneille tosiaan tarvii usein paljon apua kun harvemman lapsen vanhemmat uskaltaa taluttaa hevosia ellei ne sitten käy tunneilla ja oo hevosihmisiä. Aikuisten talutustunneille saa myös tietysti tulla auttamaan, vaikka lapsista enemmän pidätkin ja tuut niitten kaa toimeen! 15v€ -Iida

[Ale]

17. elokuuta 2017 - Ahdistusta ja
tutustumista?

17:28 pm

Ajoin tallin pihaan kevarillani joka piti ihan hirveää ääntä. Ilmeisesti jotain menny rikki siinä. Oli nyt kulunut jonkin aikaa siitä että olin täyttänyt 18 ja olin saanut jonkun verran rahaa, että voin viedä kevarin korjaukseen. Ihan hirveä ku tulee tallin tai lukion pihaan ja kevari pitää sellasta meteliä että koko kaupunki kuulee.


Minusta on mukava käydä talilla, ihan oikeasti, mutta monesti on tullut fiilis ettei oikein sovi joukkoon tai jotain sinne päin. Luultavasti on vaan mun omaa ahdistusta mikä aiheuttaa tän fiiliksen. Kaiken kukkuraksi moni tuntilainen on luullut etten edes puhu suomea vaikka kyllä suamen kieli hyvin sujuu meikäläiseltä, tai no ainakin omasta mielestä.


Kävelin tallitupaan ja tervehdin siellä olevia Nadjaa, Miljaa ja Meridaa. Vein kypäräni joka on aivan kauhean kulunut kaappiin. Tytöt juttelivat keskenään jostain samalla kun otin kahvikupin pöydältä ja kaadoin kahvia siihen, pienen määrän maitoa kanssa. Istahdin Meridan viereen ja aloin siemailemaan kahviani.


"Ale?" Käännähdin katsomaan Miljaa.


"Hmm?"


"Asutko sää yksin? Kun tietääkseni sulla ei oo sisaruksia?" Aijai, perhe. Asia mikä oli hiukan arka itselle, mutta kuitenkin pystyin siitä puhumaan. Itselläni ei ole ollut perhettä viimeisimpään viiteen vuoteen ja ei silloinkaan mitään hyviä muistoja tullut vanhemmista.


Vanhemmat ei ikinä olleet mitenkään kannustavia mun kanssa. Joo tottakai sain olla hevosten kanssa mun koko lapsuuden, mutta ei ne ikinä halunnu musta oikein mitään. Kaikkein kauhein kokemus oli kun tulin 13 vuotiaana Biseksuaalisena kaapista ulos heille ja sain itselleni vain mustan silmän. Heh.


Vanhempien onnettomuuden ja kuoleman jälkeen asuin hetken perhekodissa. Sen jälkeen kun täytin 16 muutin pois omaan taloon. En enään yhtään jaksanut paskaa kohtelua tai kokoajan tupakalta haisevaa huonetta.


"Joo ei mulla oo sisaruksia. Ja asun yksin kun mun porukat menehty viis vuotta sitten. Ei ne kyllä musta ikinä tykännytkään." Katsoin kahvikuppia ja huokaisin syvään. "Mutta ei enempää mun paskasta menneisyydestä tai jotain."


17:49 pm


Lähdin yhdessä Nadjan kanssa ulos tallituvasta. Alettiin jutteleen kahdestaan Kajankoskien lähdettyä ja saatin yhtäkkiä 'hieno' spontaani idea lähteä maastoon kävelylle. Oli vielä kauniita kesäisiä iltoja kun on valoisaa joten kaikki ilo pitää ottaa irti ennen kuin se on ohi.


"Ootko sää paljonki Sannilla ratsastanu?" Nadja kysyi kun laitoin Sannia kiinni karsinaan. Todellisuudessa en ollut ratsastanut Sannilla kertaakaan vielä, joka kerta on tullut hiukan epäileväinen fiilis omista ratsastus taidoista kun oon meinannut.

"No siis juttuhan on et en mää oo menny sillä vielä kertaakaan. Oon vaan autellut laittaan valmiiks ja talutellu tunneilla. Plus kaikenlaista muuta pikkuhommaa." Sanoin antaen Nadjalle pienen hymyn. Olihan se vähän jännä että nyt 18 miehen alku oli jännittynyt ratsastamisesta.


"No hei jos haluut niin voitais ratsastaa yhdessä ku Sannilla on vapaapäivä?" Nadja ehdotti. Se itseasiassa voisi olla hyvä idea. Ei tarvisi yksin olla jännittynyt vaan olis vähän tukea.


"Joo kuulostaa hyvältä.. Umm Sannilla on maanantaisin vapaapäivä niin käviskö vaik ens maantai?"


"Juu kyllä mulle käy. Sovitaan vaikka myöhemmin aikaa! Mut mä harjaan Jupin ja tuun sen kans pihalle niin päästään lähtemään." Nadja hymyili mulle. Annoin vastaanotetun hymyn takaisin ja hymähdin hiljaisen juu:n.


Samallakun harjasin Sannia hyräilin Thousand Foot Krutchin Courtesy Call nimistä biisiä. Spotifyn Premium loppui parisen päivää sitten ja en oikein enää pystyny kuuntelee biisejä mitä halusin, joten biisi oli tullut vastaan ihan sattumalta.


18:02 pm


Kävelin Sannin kanssa pihalle jossa Nadia olikin jo Jupin kanssa. Puhelimeni tärähti hupparin taskussa merkaten että mulle oli tullut viesti.


[Alisa]: Saat huomiselle vapaapäivän töistä, Jutta pääseekin töihin.


Alisa on mun pomo kahvilassa missä oon töissä. Se tykkää musta ja usein antaa ylimääräisiä vapaa päiviä jos näytän stressin kuluttamalta. Eli jos Jutta nyt kerran tulee töihin mun puolesta, voisin tulla talille huomennakin. No saa nähdä pitääkö mun opiskella.


[Alejandro]: Jes, kiitos! Sano terkkuja töihin


"Ootkos valmis lähteen?" Kysyin Nadjalta joka nyökkäsi samalla kun Jupi katseli Sannia ihan ihmeissään.

Onhan Nadja minua nyt parisen vuotta nuorempi, mutta kyllä meillä löytyi keskusetelun aiheita. Talli juoruja ja mielipiteitä asioista suurinmaksi osaa.


Kesä olisi pian ohi ja sen huomasi. Illat alkoivat olemaan kylmempiä, aurinko laskee aikaisemmin ja ynnä muuta sellaista. Kesän aikana oli tullut hyviä muistoja. Ei kauheasti, mutta kuitenkin jonkun verran.


Olinhan nyt kesän aikana alkanut hoitamaan Sannia mikä oli todella suuri askel mun sosiaaliselle elämälle. Tulihan pienehkö tauko pidettyä mutta mitäs siitä, tulin kuitenkin takaisin.


Täytin 18 ennen kuin koulut alkoi. Monille se 18 syntymäpäivä on kun lähdetään ryyppäämään uuden ajokortin kera. Mulle se oli että parisen kaveria kävi kylässä ja sukulaiset lähetti rahaa lahjaks.


Kesä ei oikein ikinä oo ollut mun lempi vuodenaika, oon enemmän kylmemmän ilman ihmisiä. Mikä on hiukan outoa kun espanjassa asuin suurinmaksi osaa mun lapsuudesta.


"Ootko sää Ale ollut kauanki Yläkokossa?"


"Alotin kesäkuun puolella hoitaan Sannia. En oikein aluks uskaltanu jutella kellekkään, oon vähän 'ujompi' persoona.." Hymähdin tyytyväisenä. "Mutta kyllä mä silti tykkään käydä täällä. Sanni on sairaan mukava hevonen ja porukka täällä on kans tosi kiva."


"Joo mää vähän aattelinkin et oot ehkä hiukan ujompi persoona.. Mutta ei siinä mitään huonoa ole! Jokainen avautuu ihmisille kun on valmis" Nadja totesi hymyillen.


18:37 pm


Saavuttiin takaisin talille. Sanni oli todella innoissaan menossa syömään puskia ja ruohontuppuja koko lenkin ajan. No ei siinä mitään. Annettiin heppojen syödä vihreää vielä hetki ennen kuin mentiin takaisin tallin puolelle.

Sannin sisälle vietyä ei talilla ollut enään paljoa porukkaa. Jonkin verran hoitajia, Iida ja pari tuntilaista. Laitoin Sannin karsinaan ja annoin sille pusun turvalle. Kavoillani oli oikea hymy. Pitkästä aikaa.


// VOiii eiii ALeeee ( kaikkee sä oot joutunu kokemaan! Tsemppi hali multa ja koko henkilökunnalta, myös lindalta muttei kerrota sille se ei oo tsemppaavaa tyyppiä. Ujotkin mahtuu mukaan tallille tietysti ja vaikka kaikki kuvittelee että hoitajana olo vaatii hirmu hyviä sosiaalisia taitoja ja rohkeutta oot sä osoittanut että ujompana pärjää ihan yhtä hyvin. Kaksihan sitä keskusteluun tarvitaan että toinen tulee sitten vastaan tarvittaessa kuten nadja sun kaa, kiva kun lähditte maastoon taluttelemaan yhdessä! Ja toisaan ratsastakaa yhdessä kanssa seurassa on yleensä kivempi fiilis. Kiva että oot tykännyt sannista, koska se muiden tavoin on varmasti tykännyt myös susta :* 17v€ -Iida

[Ale]

Maanantai, 13.11.2017 - Ei menny niinkuin Störmsössä


14:58 pm


Mulla oli tarkoitus ratsastaa tänään. Olin ilmottautunut aattoratsastukselle ilman satulaa, joten nyt olisi aika alkaa harjoittelemaan selässä pysymistä. Kuka lienee tietää miten kauan siitä on kun oon viimeksi ilman satulaa ratsastanut.

Sannia hakiessa sen Kanadastasta tulee tytön, Charlotte olikohan nimi, en oo aivan varma, hevonen ravaili ympäri tarhaa. Se oli viime viikolla muuttanut tänne omistajansa kanssa. Ei ilmeisesti ihan heti ole kotiutunut. Sanni ei ollut mitenkään järkyttävän iloinen uudesta kaveristaan, tai näin ainakin olin itse kuullut. Omasta näkökulmastani Sanni tuli ihan hyvin toimeen Shalian kanssa.


15:15 pm


Yritin tunkea mun kypärää mun punaisen pipon päälle, huonolla menestyksellä. Nakkasin pipon Sannin karsinan eteen ja tuhahdin hermostuneesti. Kokonaisen 2 minuutin yrittämisen jälkeen joutuisin kuitenkin menemään ilman pipoa ja jäädyttämään korvani. No tungin kypärän päähäni ja vedin takkini kiinni.


Astuin pihalle tallista pitäen Sannin ohjista kiinni. Pieni pakkanen oli paikalla tänä iltapäivänä. Käveltiin kentälle ja nappasin penkin kainalooni.


Keräsin ohjat käteeni samalla kun nousin tuolin päälle. Sanni samantien myöntäsi alas ja rentoutui. Nostin jalan tamman selän yli ja loikkasin selkään. Tai no en loikannut vaan otin vähä ponnistusvoimaa tuolista.


Sannin selkä oli tasainen. Ei tuntunut selkäranka ikävästi perseessä, ainakaan paljoa. Jalkani meni tosi hyvin Sannin ympärille ja en ainakaan itse tuntenut olevani liian pitkä. Onhan sitä pituutta noin 175 cm, mutta en ollut mitenkään pitkän oloinen selässä.


Käveltiin aika hyvät alkukäynnit pitkin ohjin samalla kun totuttelin Sannin selkään. Sivu silmällä huomasin miten tallin pihaan saapui porukkaa, mutta en kiinnittäny heihin enempää huomiota.


Alettiin ravailemaan ja mun oli aika helppo tottua Sannin liikkeisiin. Aina välillä keventelin rauhallisesti Sannin askelten mukana, välillä istuin alas ja annoin vatsalihasten kärsiä. Sanni sitten päätti säikähtää tyttöjä jotka olivat jossain ihmeen puskassa, jonkin ihmeen takia.


Sannin otettua kunnon sivuloikan, lensin alas maahan. Ja nyt teillä on 50/50 mahdollisuus olla oikeassa, sattuiko käteeni joka edellä tipuin vain ei?


Ja vastaus on.... Kyllä sattui. Ja sattui muuten ihan kauheasti.


Mutta minulle oli ensitilassa tärkeämpi pitää huolta Sannista. Nousin reippaasti seisomaan ja kävelin tamman luo joka seisoi hermostuneena parin metrin päästä minusta.


"Joo ihan rauhassa Sanni.. Ei mitään hätää.." Tamma tuhisi hermostuneena, mutta pikku hiljaa helpotti tammalla tämä hetken järkytys. Milja ja Nadja tuli melkein juosten kentälle kysyen: "Sattuuko?" ja "Onko kaikki hyvin?"

Selitin näille tilanteen ja Milja lähti kertomaan Iidalle taphtuneesta. Nadja jäi mun kanssa siihen kentälle töllistelemää Sannin kanssa.


"Sää menit ilman satulaa, eikö?" Nadja kysäisi rikkoen hiljaisuuden.

"Joo, oli tarkotus harjotella selässä pysymistä aattoratsastusta varten." Naurettiin yhdessä mun epäonnistuneelle yritykselle.


Pian se Iidakin sinne kentälle pölähti kauheasti kysellen kaikkea. Yritin Iidalle vakuuttaa, että saisin Sannin hoidettua itse, mutta varmaan ilmeestäni Iida tajusi että johonkin sattui ja perkeleesti. Siihen malliin ilmeisisti irvistelin.


Sovittiin Iidan kanssa, että se soittais mulle kyydin mun kaverilta Sirulta. Itse olin tätä vastaan, mutta Iida halus, että pääsen hoitoon mahdollisimman nopeaa.


Iida kans oli kuulemma antanut huutia tytöille tapahtuneesta. Tai no saattaa olla, että tytöt viestillä vähä dramatisoi tilannetta. Mutta kuitenkin nyt tytöt oppivat ettei kentän viereisissä puskissa saa piileskiä.


Päivän opetus: Älä piile puskissa, Sanni ei tykkää