Jupin ja Disan Päiväkirja

[Deleted]

♥ Juhlahumu ♥

Jupi on 11-vuotias suomenpienhevos ruuna,
jonka omistaa Nadja Koljonen

Yläkokossa 13.07.2017 alkaen

Sivut

♥ Diezgan ♥

Disa on 8-vuotias Saksalainen puoliveritamma,
joka on Nadjalla koeajalla

Yläkokossa 10.01.2018 alkaen

Sivut

[Deleted]

13.07. // Jupi muuttaa Yläkokkoon

Kuulin äitini hieman äkäiseksi muuttuneen äänen eteisestä, joten päätin pistää vauhtia meikkaamiseeni. Jostain syystä, vaikka olinkin alkanut valmistautua hyvissä ajoin tallille lähtöön, oli mulla taas tullut kamala kiire. Viimeistelin kokonaisuuden viininpunaisella huulipunalla ja vilkaisin sitten ranteessani olevaa kelloa. Vain kymmenen minuuttia myöhässä tällä kertaa.
”Minkä takia sinne tallille on pakko meikata noin paljon?” Äitini huokaisi avatessaan auton ovia, kuitenkin pieni hymynkaarre suupielessään.
”Koska se on kivaa” Naurahdin istuutuen pehmeälle penkille ja vetäessäni turvavyötä kiinni, auton jo lähtiessä liikkeelle. Aurinko paistoi tuulilasista ikävästi suoraan silmiin, mutta olin onneksi varautunut kaikkeen ja ottanut blehat mukaan. Normaalisti mä kuljin joka paikkaan keväällä saadulla skootterilla, mut nyt äiti vei mut autolla tallille, sillä kyseessä oli ihan uusi paikka ja oli mulla myös ihan kiitettävästi heppakamoja takakontissa…

Vilkuilin hermostuneena vuoroitellen rannekelloani ja Yläkokon parkkipaikalle johtavaa tietä, toivoen näkeväni traileria vetävän maasturin. Isäni oli lupautunut hakemaan Jupin ja kuljettamaan sen Yläkokkoon, kunhan me äidin kanssa tultaisiin paikalle hieman etukäteen.
”Ja muka lähdettiin myöhässä, eihän sitä näy vielä missään..” Mutisin kädet puuskassa.
”Kyllä ne kohta tulee. Laitoithan ne omistajanvaihdos paperit varmasti sinne lokeroon mistä puhuttiin?” Äitini kysäisi, viitaten tänään aikaisemmin kirjoitettuihin papereihin. Vastasin myöntävästi ja samassa huomasin sinisen auton pilkahtavan puiden lomasta.
”Tuolla ne on!” Huudahdin ja tunsin kuinka sydän jätti varmasti muutaman lyönnin välistä. Heti kun auto oli pysähtynyt ja isäni sammuttanut sen, ryntäsin avaamaan takaluukkua. Pian näin edessäni ruskean takamuksen ja kuulin vaimeaa hörinää.
”Hyvinhän se matka meni vaikkei mulla hevosten kuljettamisesta ookkaan mitään aiempaa kokemusta” Isäni naurahti partaansa hieroen.

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin seisoin tallipihalla ruunikon suomenhevosen kanssa, joka vilkuili uteliaana ympärilleen. Jupi päästi kimakan hirnahduksen mikä kaikui pitkin pihaa, muiden hevosten ollessa ilmeisesti laitumella.
”Hei! Anteeksi jos ollaan myöhässä, venyi toi tunti hiukan suunniteltua pidemmäksi” Ystävällisen oloinen nainen pahoitteli saapuessaan trailerin luo. Blondin vieressä oli joku miespuolinen henkilö, joka esittäytyikin pian oikein kättelemällä meitä kaikkia. Tiesin ennestään, että Yläkokossa pyörisi tunnit myös kesällä, sillä pari kaveriani oli käynyt täällä ratsastamassa jo pidemmän aikaa.
”Ei se mitään, eihän kello ole vasta kuin muutaman minuutin yli kolme” Isäni vastasi nostaessaan trailerin takaluukkua takaisin kiinni.
”Mihinkäs me voidaan tää poni viedä?” Äitini kysyi, isän jo kantaessa varusteita ulos toisesta autosta.
”Jupi” Korjasin hiukan nolostuneena äidin möläytystä ja sitä, että isä oli lähdössä jo kantamaan tavaroita jonnekkin, eikä selvästikkään edes tiennyt minne.

”Me voidaan Nadja lähteä sun kanssa viemään Jupi tonne tarhaan ainakin näin aluksi ja sitten voisin esitellä sulle paikkoja, kun mulla ei nyt oo tässä tunteja pidettävänä ihan hetkeen. Reifr voi tulla neuvomaan mihin saatte vietyä varusteet!” Iida vastasi pirteänä ja lähdin taluttamaan Jupia naisen perässä kohti tarhoja.
”Voisit laittaa sen vaikka tähän tarhaan. Haluutko muuten että se menee jatkossa laitumelle? Tuntsarit on laitumella elokuuhun asti, niin sitten syksyllä Jupikin saa tarhakaverin” Iida kysyi avaten mulle portin jo valmiiksi.
”Jupi vois mennä laitumelle ens viikon alusta” Vastasin irroittaen narun punaisista päitsistä.
”Selvä juttu. Mennäänkö kattomaan nyt vähän paikkoja?” Vaaleahiuksinen kysyi ja nyökkäsin myöntymisen merkiksi. Kävimme kuitenkin ensin viemässä Jupin riimunnarun sen karsinan ovessa olevaan koukkuun ja kirjoitin ovessa olevaan kylttiin ruunan tietoja. Siinä samassa sain nopeasti huikattua vanhemmilleni, että voisivat lähteä jo kotiin. Soittaisin sitten kun tarvitsisin kyydin kotiin.

Siirtotalli minne Jupi majoittui oli melko nopeasti käyty läpi, joten lähdimme sen jälkeen tutustumaan päätalliin. Vaikka mulla sinne tuskin olisi sen kummemmin mitään asiaa, olisi sielläkin ihan mukava käydä pyörähtämässä. Iida esitteli mulle yksäripuolen sekä kertoi kenen hevonen kukakin oli. Toisaalta tuskin mä enää huomenna muistaisin mitään, sillä karsinathan oli tyhjillään hevosten ollessa laitumella. Tuntihevosia me ei sen tarkemmin käyty läpi, Iida kertoi lähinnä kellä niistä oli hoitajat ja vähän sitä sun tätä mitä olisi hyvä tietää. Kävimme pyörähtämässä myös viihtyisän näköisen tallituvan ovella, jossa ei juuri nyt näkynyt olevan ketään.
”.. Ja tosiaan yläkentälle ja maneesille on vähän pidempi matka, mut siinä saa samalla hyvin hevosta jo vähän verryteltyä. Haluutko käydä kurkkaamassa vielä laitumet?” Iida kysyi.
Vastasin jälleen kerran myöntävän vastauksen naiselle, joka lähti johdattamaan mua laitumien luokse reippain askelin.

”Ootko sä muuten ratsastanu minkä verran? Voit joskus halutessas osallistua Jupin kanssa tunnille, tai miksei vaikka jollakin tuntihevosella. Oikeastaan muuten, haluisitko lähteä lauantaina mukaan uittomaastoon?” Iida totesi meidän katsellessa hevosten käyskentelyä aurinkoisella pellolla.
”Suunnilleen viisi vuotta oon ratsastanu. Ja uittomaasto kuulostais tosi kivalta, mut en tiedä viitsinkö vielä Jupin kanssa sinne lähteä kun en oo sillä koeratsastusta enempää ratsastanut..” Vastasin hieman harmissani, sillä hevosten uittaminen oli aina ollut yksi lempipuuhistani ja Jupikin siitä kuulemani mukaan piti kovasti...
”No mut hei sähän voit ottaa vaikka Taran, se on vähän niinkuin Jupi isommassa koossa! Ja etköhän sä tän kesän aikana ehi vielä useaampaankin kertaan uittamaan Jupia” Iida naurahti saaden mun suupielet kääntymään ylöspäin.
”Okei! Mä taidan lähteä nyt kattomaan miten se on mahtanut kotiutua. Nähdään viimeistään lauantaina” Sanoin heilauttaen kättä ja lähdin kipittämään kohti ruunani tarhaa. Täysin uusi poni ja talli, mutta miten kaikki tuntuikin siinä hetkessä siltä, että täällä olisi viettänyt jo useamman vuoden elämästään? Jupi taisi selvästi olla samaa mieltä asiasta, sillä löysin sen piehtaroimasta tarhastaan niin rennon oloisena.


Nadja ja Jupi (1)


// Noniin, aivan ihanaa että jupi on tyytyväisenä muuttanut meille, oikein suloinen ja kivan oloinen tapaushan sekin on! Ja että sä uskot teidän viihtyvän on tosi hyvä juttu myöskin. Kyllä sitä on vaan yllättävän paljon siirtotallista kuitenkin asiaa päätalliin, vaikka sitä alkuun toisin luulisi Mutta tosiaan siirtotallissa tuskin sen kummempaa, rehut ja varusteet omilla paikoillaan ja henkilökunta hoitaa karsinojen siivoukset, mutta jos jaksaa nii toki saa itekkin siivota ja helpottaa vähän työnmäärää. Jos ei muuta nii pesulle pitää päätalliin käydä, koska siirtotallissa ei pesaria ole, mutta tuskinpa se haittaakaan! Tervetuloa vielä 13v€ -Iida

[Deleted]

15.07. // Ensimmäinen ratsastus uudella tallilla

Mä en koskaan oo erityisemmin ollut aamuvirkku ihminen, mut jostain syystä kun sitä oman ponin saa ei malta nukkua edes hetkeä pidempään mitä voisi. Niimpä mä olin pompannut ylös sängystä heti kahdeksan jälkeen, keittänyt aamupuuron ja -kahvin, sekä kysynyt parilta kaveriltani, jos heistä jompi kumpi olis päässyt tänään mun kanssa tallille. Yleensä mä tykkäsin puuhailla tallilla enemmänkin omassa rauhassa, mut tänään olisi tarkoitus ratsastaa Jupilla ekaa kertaa uudessa paikassa, joten kuvaaja ei olisi pahitteeksi. Onnekseni Janika vastasi vain muutaman minuutin kuluttua, että hänellä olisi tänään päivällä tunti Yläkokossa ja voisi tulla kuvaamaan mun ratsastusta. Sovittiin, että olisin hakemassa sitä noin 9.45, joten mulla oli vielä reilu puoli tuntia aikaa valmistautua lähtöön. Harvemmin jaksoin tallille mennessä vaatteita sen tarkemmin valikoida sävysävyyn, mut näyttihän ne tietysti kuvissa aina kivemmalle. Niimpä vedin punaiset pökät jalkoihin ja tummanharmaan pitkähihaisen päälleni, jonka jälkeen olin valmis lähtemään.

Muutamaa minuuttia yli kymmenen parkkeerasin skobani Yläkokon parkkipaikalle ja hyppäsin alas kyydistä.
”Voitaisko me käydä nopee tallituvassa? Ku mä taisin toissapäivänä jättää mun hanskat sinne” Tummahiuksinen ystäväni kysyi vetäessään kypärää pois päästään.
”Käydään vaan” Sanoin toivoen, ettei siellä olis mitään kamalaa ryysistä vielä tähän aikan aamusta. En mä varsinaisesti ujo ollut, mut jännitin jonkin verran uusia ihmisiä. Kävelimme Janikan kanssa siltaa ylös ovelle, jonka auetessa huomasin helpotuksekseni tilan olevan tyhjillään. Janikan mennessä etsimään hanskojaan jostain kauempaa, istahdin mä sohvalle ja kaivoin puhelimen esille.
”Hei ootko sä se Nadja josta Iida puhui?” Kuulin pian äänen, joka selvästi kuului juuri vessasta ulos astuneelle henkilölle. Säpsähdin hiukan, mutta koitin korjata pelokkaan ilmeeni hymyksi niin pian kuin se vain oli mahdollista.
”Joo oon. Mun poni Jupi muutti tänne eilen” Vastasin mustahiuksiselle tytölle, joka selvästi oli mua ainakin paria vuotta vanhempi.
”Okei kiva! Suokit on kyl ihania. Mä oon tosiaan Merida ja mulla on ylläpidossa Iidan suomenhevosori Kurre. Se asuu kans siirtotallissa ni törmäillään varmaan jatkossakin usein!” Nainen vastasi ystävällisen oloisesti ja kiiruhti sitten ilmeisesti talliin.

Meridan lähtiessä, alkoi Janika nauraa hysteerisesti, oltuaan koko meidän keskustelun ajan aivan hiljaa.
”Häh? Löysitkö ne hanskat?” Vastasin hämmentyneenä, tuijottaen kaverini outoa käytöstä.
”Siis joo löysin.. Mut miks hitossa sä puhut ton Meridan kanssa? Se on kunnon Iidan lellikki ja huomionkerjääjä, sen lisäks flirttailee kaikkien tallilla käyvien poikien kanssa vaikka se seurustelee!” Janika paasasi kulmat kurtussa.
”Kai mä nyt sille vastaan jos se jotain kysyy? Ja en mä ala tuomitsemaan ketään ennen ku oon kunnolla tutustunu” Naurahdin ja mietin, miksi Janika suhtautui niin raivoisasti kyseiseen ihmiseen.
”Joojoo, kyl sä viel tajuut.. Mennään nyt hakemaan se Jupi” Janika vastasi silmiään pyöritellen ja lähdin tuohtuneen tytön perään, päättäen olla puhumatta koko asiasta enää sanaakaan. Ehkä parempi tutustua Meridaan kaikessa rauhassa silloin, kun Janika ei olisi paikanpäällä.
”Jupiii” Huhuilin ruunaa portilla ja melko nopeasti se huomasikin meidät ja lähti tallustelemaan verkkaisesti vastaan.
”Hyvä poika” Sanoin napsauttaen narun kiinni päitsiin ja sen jälkeen ojensin ruunikolle pienen porkkanan palan palkkioksi hyvästä käytöksestä

”Sen päivän ku vielä näkis, että Caya antaa yhtä helposti kiinni” Janika naurahti jo selkeästi paremmalla tuulella.
”Onks se joku hevonen täältä vai?” Kysyin kulmiani kohottaen, samalla kun taitoimme lyhyttä matkaa tarhalta siirtotalliin.
”Joo sellanen äkänen tuntiponi, en tajuu miten joku voi tykätä siitä” Janika kertoi, avaten tallin oven valmiiksi meille.
”Ahaa okei. Haluutko alkaa jo harjaa tätä jos mä käyn hakee varusteet?” Kysyin brunetelta, taluttaen Jupin sille varattuun karsinaan. Janika nyökkäsi ja nappasi yhden harjoista, mitkä olin eilen karsinan edustalle jättänyt. Loput harjoista ja hoitovälineistä säilytin varustehuoneessa, mut muutaman olin jättänyt pieneen pussiin karsinan ovessa olevaan koukkuun.
”Vielä kun täältä löytäiskin jotain..” Huokaisin muistaessani, että vanhempani olivat eilen roudanneet kaikki varusteet tänne ihan omin päin. Onneksi Reifr oli ollut niiden mukana ja neuvonut porukoitani sen verran hyvin, että ainakin satula ja suitset olivat löytäneet oikeille paikoillensa. Palasin karsinalle ja jätin varusteet sen ulkopuolella olevaan taitettavaan satulatelineeseen.

Noin vartin kuluttua me oltiin selvitty ulos tallista ja suunnattiinkin tällä hetkellä kohti pienempää alakenttää, minkä Iida oli mulle eilen esitellyt. Yläkokossa oli mun mielestä erinomaiset ratsastusalueet, mut nainen oli puheissaan maininnut jopa uudesta maneesista talven varalle. Talutin Jupin kentän porista sisälle, jonka Janika perässämme sulki. Tyttö nappasi jonkin jakkaran aidan vierustalta ja siirtyi istuskelemaan keskemmälle kenttää, säätäen samalla järkkärinsä asetuksia. Itse vedin jalustimet alas mustasta koulusatulasta ja kiristettyäni vyötä muutamalla reiällä, ponkaisin varovasti ruunikon selkään.
”Hui tää on paljon kapeampi kun mitä muistin!” Hihkaisin asetellessani jalustimia jalkoihini.
”Se on kyl aika sporttimallinen. Pari kuukautta ku treenaatte säännöllisesti niin eiköhän silläkin ala lihakset näkyä” Janika kommentoi, mun pyytäessä ruunan pienellä pohkeiden painalluksella käyntiin. Olin jo koeratsastuksen aikana tykästynyt ruunan pehmeisiin askeliin ja siihen, miten kevyen tuntuinen se oli ratsastaa.

”Alan ottaa ravia” Huikkasin kaverilleni, keräten ohjia tuntumalle. Jupi oli vaikuttanut alkukäyntien aikana mukavan rennolta, joten olin suhteellisen toiveikkaalla tuulella ratsastuksen suhteen.
”Äh tietysti se nosti nyt heti pään ylös..” Marisin Janikalle keventäessäni suokin eteenpäinpyrkivissä askeleissa.
”Kantapäät alaspäin ja kanna käsi!” brunette huuteli ohjeita, alkaen räpsiä kuvia meidän menosta. Koitin näin aluksi kiinnittää huomion vain lähinnä omaan istuntaani, sekä siihen että Jupi liikkuisi reippaasti eteenpäin. Vaihtelin jonkin verran suuntaa, mutta lähinnä ravailin melko pitkään vain uraa pitkin, että saisin kunnolla tuntumaa uuteen hevoseen.
”Voisit tehä vaikka harjotusravissa voltteja niin saisit sitä paremmin taipumaan, se vaikuttaa nojaavan vähän aitaan tällä hetkellä” Janika ohjeisti ja antoi mulle vinkkejä, mikä oli tietysti vain hyvä juttu. Istuin alas satulaan ja pidätin ravin tahtia vähän rauhallisemmaksi. Kun olin aikani pyöritellyt Jupia volteilla, huomasin sen selkeästi rentoutuvan niskastaan ja käyttävän takasiaan kunnolla. Ruuna oli myös mukavasti pehmennyt kaulastaan, eikä enää kuikuillut niin paljoa tallipihan tapahtumia kaula mutkalla.
”Tuli hyviä kuvia!” Janika hihkaisi ja näytti peukkua, mun siirtäessä Jupin käyntiin ja löysyttäessäni hetkeksi pidempää ohjaa.

Muutaman minuutin hengähdystauon jälkeen keräsin ohjat takaisin tuntumalle ja aloin valmistella laukannostoa. Kulmassa annoin Jupille laukka-avut, mutta en selvästikkään asettanut ruunaa riittävästi sisälle, sillä se nosti väärän laukan. Hidastin suokin uudelleen käyntiin ja seuraavasta kulmasta sainkin nostettua oikean laukan. Jupi tuntui ajoittain yrittävän lisätä tempoa itsestään, mutta puolipidätteillä ruuna pysyi hyvin hanskassa.
”Haluutko keksiä mulle jonku laukkatehtävän?” Kysyin Janikalta, laukattuani hetken aikaa kenttää ympäri kumpaankin suuntaan. Olin siirtänyt Jupin hetkeksi raviin ja kevensin nyt aavistuksen kiirehtivissä askeleissa.
”Sähän voisit tehä sen kanssa vaikka kahdeksikkoa. Siinä tulis reenattua taivutusta kumpaankin suuntaan sekä laukanvaihtoja!” Kaverini ehdotti ja kääntyili penkillä, seuraten meidän menoa.
Muutaman ravikierroksen jälkeen nostin laukan ja lähdin lyhyen sivun jäkeen valmistelemaan laukanvaihtoa.
”Nyt meni vaihto vähän pitkäksi, ota vauhtia pois ja koita saada asetus läpi. Noin, nyt se keskittyy jo paremmin sun apuihin!” Janika kommentoi ja nosti kameran kuvausasentoon.

Kun olin aikani kahdeksikolla laukkaillut, päätin tehdä vielä muutaman laukanvaihdon ihan vain kokorataleikkaalle.
”Super hyvä!” Kehuin Jupia, kun se kerta toisensa jälkeen vaihtoi laukan ilman ongelmia. Siirsin ruunikon raville ja aloin keventää, antaen ohjien liukua pois sormieni lomasta. Ruuna pärskähteli tyytyväisenä ja ravisteli kevyesti hionnutta kaulaansa.
”Mun pitää varmaan lähtä nyt varustamaan Cayaa, mut jätän tän kameran Jupin karsinan ovessa olevaan koukkuun ni tuutko sit kuvaa mun tuntia ku oot purkanu sen?” Janika kysyi, lähtien kävelemään kohti kentän porttia.
”Joo, mä viel loppuverkkaan ja lopettelen sit. Oonko mä suunnilleen kauan ratsastanu?” Huusin vielä Janikan perään, tämän puikkelehtiessa kentän aidan välistä pois.
”Noin puol tuntia!” Kuulin vastauksen ja nyökkäsin itsekseni. Se olisi ihan sopivan pituinen ratsastus ensimmäiseksi kerraksi. Halusin pitää ratsastukset aluksi lyhyenä, ottaa niin sanotun pehmeän laskun. Tyytyväinen virne huulillani jarrutin ponini loppukäynneille ja taputin sen pehmeää kaulaa.


Nadja ja Jupi (2)


// Sä kirjotat kyllä kivan maanläheisesti just silleen ku kuvittelis ratsastuskoululla menon olevan! Janikalla taitaa olla jotain vanhaa kinaa meridan kanssa tai sitten se on ihastunu topiin? Mutta kannattaa toisaan tutustua siihen, vaikka itse sanonkin oman hevosn ylläpitäjästä, ei se mikää pillalle lellitty tyttö oo, tai ainakaan mulle vaikuta siltä, että tutustu ihmeessä kaikessa rauhassa. Ahahaha, caya on kyllä vähän mitä on, mutta opettaa janikalle kärsivällisyyttä ennen kaikkea. Jupihan on todella osaavan oloinen suokki, ei meijän omat juuri laukkoja vaihtele, kurre kyllä hyvänä päivänä mutta hallaa ja tarhaa ei sinne asti oo ihan koulutettu, vaikka osaahan ne yksittäisesti sillon tällön jotain tehdä. Ja koulutetun lisäksi se on kyllä niin suloinen tyyppi ku olla ja saattaa ei jupista voi olla tykkäämättä! 16v€ -Iida

[Deleted]

23.7. // Kouluratsukko

Kävin tänään ratsastamassa Jupin yläkentällä, sillä maneesissa oli meneillään tunti ja pienellä kentällä näytti ravailevan jo kolme ratsukkoa. Ruuna hiukan innostui nähdessään kentällä olevat esteet, luuli varmaan pääsevänsä hyppäämään.

Tein hiukan normaalia pidemmän alkulämpän, eli kävelin pitkin ohjin ja keventelin yhteensä suunnilleen puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen treenasimme laukannostoja, mitkä sujuivatkin yllättävän hyvin. Jupi oli koko ajan hyvin kuulolla ja reagoi apuihini moitteettomasti.

Laukkatyöskentelyn jälkeen siirryin istumaan harjoitusraviin ja tein muutaman kolmikaarisen kiemurauran kumpaankin kierrokseen. Jupi oli edelleen vähän jäykkä lavoistaan, mutta selvää parannusta oli silti tapahtunut viikon aikana.

Viimeisenä tehtävänä ratsastin harjoitusravissa keskihalkaisijalle, tehden aina vuorotellen voltteja kumpaankin suuntaan. Tämä tehtävä näytti selvästi auttavan Jupin kankeuteen ja voin jopa sanoa meidän olleen ajoittain kuin ihka oikea kouluratsukko!


Nadja ja Jupi (3)


// Oi ne fiilikset on kyllä ihan super, kun tuntuu että tekee hevosen kanssa niin paljon oikein että tuntuu kouluratsukolta sitte automaattisestikin koittaa istua ryhdikkäämmin ja näyttää hyvälle. Hyvä että jupin kanssa huomaat edistyneenne sen jäykkyyden kanssa, monipuolinen liikunta tekee myös hyvää! 7v€ -Iida

[Deleted]

18.08. // Kuukauden treenin tulos

Me oltiin ehditty treenailemaan noin kuukausi Jupin kanssa ja otettu osaa viime lauantaina järjestettyihin koulukilpailuihin. Mä en ollut ihan varma miten poni käyttäytyisi vireraissa paikoissa, joten oli hyvä kerätä kokemusta ensin Yläkokon omista kisoista. No miten meillä sitten oikein meni? Helpossa C:ssä Jupi tuntui yllättävän hyvältä jo verkatessa ja siitä luokasta napsahtikin sitten 70% tulos ja valkoinen ruusuke. Helppo B ei mennyt ihan niin hyvin, johtui varmasti osittain hellepäivästä, joka aika tehokkaasti vei mehut parempi kuntoisestakin hevosesta. Tasokin oli edelliseen luokkaan verrattuna tosi kova ja koska olin vähän turhan itsevarmasti lähtenyt radalle, unohdin sitten pari liikettä lähes kokonaan. Viimeinen sija siis helposta B:stä, joten ehkä meidän täytyis nyt ottaa muutama ohjattu tunti, että alkais kouluradat sujumaan.

"Kuka järjenjättiläinen on päättänyt, että perjantaisin pitää olla koulua neljään?" Huokaisin äidilleni, jonka kyydillä olin päässyt tänään koulusta kotiin.
"Noh äläs nyt, mee vaikka tekemään läksyjä niin huudan sitten kun ruoka on valmista!" Äitini hymähti huvittuneena ja alkoi kaivaa kattilaa esille kaapista.
Raahauduin huoneeseeni ja vedin oven perässäni kiinni. Heitin repun lattialle sängyn viereen ja aloin penkoa kaapista esille ratsastusvaatteita. Vaikka mä olinkin tosi väsynyt, pitäis mun tänään Jupin selkään kavuta, sillä eilen sillä oli ollut vapaapäivä ja toissapäivänä vain juoksutin. Kun olin saanut kiskottua ratsastushousut jalkaan ja vaihdettua t-paidan ohuehkoon pitkähihaiseen, lösähdin sängylle makaamaan. En mä kyllä mitään läksyjä jaksais alkaa tekemään.

"Nadja ruoka on valmista!" Havahduin äitini huutoon hetken kuluttua. Haukottelin pitkään ja tajusin että olin tainnut nukahtaa.
"Joo tuun kohta!" Huusin ja korjasin nukkuessa sotkeutunutta ponnaria siistimmäksi.
Kävelin nyt jo hieman pirteämpänä keittiöön ja istuuduin pienen pöydän ääreen. Lappasin ison kasan muussia lautaselle ja sen kaveriksi muutaman kasvispihvin.
"Ota myös kasviksia" Isä naurahti ojentaen salaattikulhoa muhun päin.
"Ai, kato ku mä luulin et noissa kasvispihveissä ois ollu tarpeeks" Vastasin sarkastisesti, naurahtaen kuitenkin lopulta itsekin.
Kun olin saanut ruuan syötyä, katsoin kelloa joka näytti noin varttia yli viisi. Kilttinä tyttönä (ainakin vanhempien mielestä) kiitin ruuasta ja nappasin kypärän eteisen hyllyltä, suunnaten sitten ovesta ulos skootterini luokse.

Saavuin Yläkokkoon pienen tihkusateen saattelemana ja lähdinkin pikaisesti viemään kypärääni taukotupaan. Kiipesin siltaa pitkin ylös ja lähes törmäsin tummatukkaiseen poikaan.
"Hei, Ale! Sulle mulla olikin asiaa" Sanoin innokkaasti, saaden pojan kasvoille hämmentyneen ilmeen.
"Älä nyt säikähä, mä vaan aattelin ehdottaa et jos mentäis maanantaina kuuden aikoihin ratsastamaan Jupilla ja Sannilla?"
"Joo se käy" Ale vastasi hiukan ujolla hymyllä ja sanoi sitten lähtevänsä talliin avustamaan alkeistuntilaisia.
Kun olin saanut nakattua mun kypärän kaappiin, kiiruhdin hieman yltyneessä sateessa Jupin tarhalle. Ruunikon tarhakaverina oleva Laku oli ilmeisesti haettu talliin jo aiemmin ennen tuntien alkua. Ruuna antoi ottaa itsensä hyvin kiinni, oikeastaan se tunki jopa hiukan päälle.

Siirtotalliin päästyämme kiinnitin Jupin käytävälle tallin perälle. Karsinaan en uskaltanut sitä päästää, ettei herra vain menisi piehtaroimaan märän karvansa kanssa. Nyt se olisi nimittäin nopeasti varustettu, pikainen harjaus vain ja kavioiden puhdistus ennen sitä.
"Moikka!" Vaaleahiuksinen, kirjavaa hevosta taluttava nainen tervehti mun palatessa takaisin varustehuoneesta Jupin luokse.
"Hei, me ei ookkaan taidettu aiemmin törmätä? Mä oon Nadja ja tää on mun poni Jupi!" Esittäydyin ystävällisesti, alkaen samalla sukia tummaa karvaa.
"Mä oon Lydia ja tää on Kerttu, ori siis vaikka moni luullu tammaksi nimen takia. Mun toinen hevonen Jetta, asuu tuolla päätallissa. Itseasiassa se varsoo aika pian, niin sitten mulla onkin kolme hevosta ja pitäis pystyä päättämään mitä niitten kaikkien kanssa oikein teen.." Nainen kertoi harjaillessaan itsekkin upean näköisen thrakehnerin karvaa.

"Aaa, hankala tilanne varmasti.Mut oon varma et keksit kyllä jotain!" Sanoin rohkaisevasti, nostaen sen jälkeen estepenkin Jupin selkään.
Poni hiukan kiemurteli ja häsläsi omiaan, kun pistin suojia sen jalkoihin. Halusi selvästi esiintyä kun tallissa oli kerrankin muitakin kuin vain se. Aika useasti olin nimittäin kesällä saanut pitää hoitohetken ihan vain kaksin Jupin kanssa.
"Tiiätkö onko maneesi tai kentät varattuja?" Kysyin Lydialta avatessani suitsinippua.
"Maneesissa on kait ainakin tunti menossa ja alakentällä Milja maastakäsittelee Noppaa ja Salome juoksuttaa Liadania. Yläkentälle luulis ainakin mahtuvan!" Vaaleahiuksinen hymähti ja lähtiessään orinsa kanssa maastokävelylle.
"Okei!" Huikkasin vielä tämän perään, kiinnittäessäni leukahihnaa sopivalle kireydelle.
Kun ratsuni oli laitettu valmiiksi, laitoin vielä kypärän omaan päähäni ja nappasin telineestä lyhyehkön raipan.

Yläkentällä oli Nelly ratsastamassa hoitohevosellaan Jipulla, joten kysyin brunelta passaisiko meidän liittyä joukkoon.
"Joo tietysti" Tyttö vastasi hymyillen, yrittäen samalla saada voikkoa tammaa pysymään paikoillaan.
Niimpä avasin kentän portin ja siirryimme Jupin kanssa aitojen sisäpuolelle. Ruuna koitti hinkata päätään muhun, samalla kun kiristin satulavyötä. Työnsin ponin pään kauemmas ja asetin jalkani jalustimeen. Ponnistin satulaan ja säädin jalustimia muutaman reiän lyhyemmiksi, sillä ajattelin mennä vähän puomeja ja paria kavalettia, mitä joku oli kentälle jättänyt. Siirryin uralle kävelemään pitkin ohjin, Jupin tarkkaillessa innokkaasti lajitoveriaan.
"Mitenkäs teillä on Jipun kanssa menny?" Kysyin Nellyltä, joka käveli ilmeisesti loppukäyntejä hoitohevosellaan.
"Ihan hyvin, tänään tällä oli vaan vähän pöllöenergiaa! Voi kyllä johtua siitäkin kun ilmat viilenee ja syksy on tulossa" Brune hymähti ja silitti tamman kaulaa.


Nadja ja Jupi (4)


Joo hävettää kyllä julkasta ihan keskeneränen tarina, mut just nyt en vaan saa tätä kirjoteltua loppuun (oon yrittäny kaks viikkoa D:). Jos jossain vaiheessa innostun niin tääki tarina voi saada päätöksen... 8)

[Deleted]

21-27.8. // Viikkokatsaus

Maanantai 21.08. / 18.00

Oltiin sovittu Alen kanssa jo aiemmin, että ratsastetaan tänään samaan aikaan. Niimpä mä kiiruhdin muutaman minuutin myöhässä alakentälle ja kapusin Jupin selkään. Ale sanoi tekevänsä ihan perusjuttuja Sannin kanssa, koska ratsasti tammalla kuitenkin ensimmäistä kertaa. Itsekkin aattelin että tää vois hyvin olla semmonen lyhykäinen "askellajit läpi" ratsastus. Alkukäyntien jälkeen aloin ihan normaaliin tapaan keventelemään ravissa, joka oli tällä kertaa vähän turhan reipasta. Syksy oli tullut ja sen huomasi hevosten energisyydestä ratsastaessa. Kuitenkin kumpaankin suuntaan aikani ravailtua, alkoi ruuna allani hiukan jo myötäämään kaulastaan ja vauhtikin tasoittui normaaliksi.

Jupin keskittyminen ei tänään kuitenkaan ollut parhaimmistoa, joten pian päätin alkaa ottaa laukkoja pääty-ympyrälle, Alen ravaillessa Sannin kanssa toisessa päädyssä. Oikeaan kierrokseen poni väläyttelikin usein vääriä laukkoja ja jos yritin korjata asiaa, sain pelkän pukin vastaukseksi. Vasempaan kierrokseen laukka oli kuitenkin letkeää ja tarmokasta! Pitkähköjen loppukäyntien (ja Alen kanssa rupattelemisen) jälkeen vein kuitenkin melko tyytyväisin mielin Jupin takaisin talliin.


Tiistai 22.08.

Vapaapäivä


Keskiviikko 23.08. / 09.05

Tänään menin tallille jo aamulla, sillä mulla alkoi koulu vasta yhdeltätoista. Satuin onnekseni saapumaan juuri kun Jupi oli saanut aamuheinänsä syötyä, joten ruuna ei ollut ihan niin äkäinen joutuessaan aikaisin töihin. Pikaisen varustuksen jälkeen talutin ruunikon tyhjään maneesiin ja ponnistin jo tutuksi käyneeseen koulusatulaan. Alkuverkan aikana Jupi hiukan hätkyi omiaan, johtuen ehkä siitä ettei sillä oltu menty maneesissa pitkään aikaan tai sitten ihan jostain muusta mitä en osannut arvatakkaan. Aloitin työskentelyn tekemällä laukannostoja ravista. Aina muutama askel laukkaa jonka jälkeen takaisin raville siirtyminen.

Aluksi meno oli vähän hätäistä ja Jupi ennakoi aina sen milloin laukka nostettaisiin ja milloin olisi aika siirtyä takaisin raville. Koitinkin tämän takia tehdä mahdollisimman paljon siirtymiä eri kohdissa, mm. Ympyröillä ja halkaisijalla. Kun nostot alkoivat sujua ravista, kokeilin muutamia käyntinostoja. Niissä ruuna ponnisti paljon paremmin laukalle, eli nostot olivat rohkeampia ja laukka sen vuoksi pyörivämpää. Laukasta käyntiin siirtyminen tuotti vielä hiukan vaikeuksia, mutta kyllä me muutama hyväkin pätkä saatin. Lähdin kävelemään pitkähköt loppukäynnit lähimaastoon, sillä Linda oli tulossa irtojuoksuttamaan Nöpöä maneesiin.


Torstai 24.08. / 17.15

Rankan treeniviikon välissä oli hyvä muistaa myös vähän irroitella, joten täksi päiväksi olinkin sopinut meneväni Ilonan ja Meridan kanssa sänkkärille rallittelemaan. Suokkikoplamme kokoontui alakentällä, jossa nousimme kaikki ratsujemme selkään ja lähdimme leppoisasta kävelemään lähimmälle sänkipellolle. Jupi selvästi aisti mitä olimme menossa tekemään, joten pureskeli malttamattomasti kuolaintaan ja heitteli päätään. Olin onneksi tajunnut laittaa ruunalle martingaalin, joka vähän hillisti sen menohaluja. Kiersimme aluksi pellon kertaalleen ympäri kumpaankin suuntaan käynnissä, jotta hevoset tottuisivat uuteen ympäristöön.

Kun sitten oli aika alkaa ravailemaan, päätti Jupi jumittua keskelle peltoa ja alkaa pukittelemaan pienesti paikoillaan. En tiedä mikä siihen mahtoi mennä, mutta meinasin jo hetkellisesti luovuttaa koko ratsastuksen suhteen. Onneksi Ilona ja Merida saivat mut taas uskomaan itseeni ja patistin Jupin töihin. Koska suomenpienhevonen kävi erittäin kierroksilla allani, päätin että olisi ehkä hyvä ottaa aluksi muutama laukkapätkä. Jupikin taisi tykätä ideasta, sillä alkoi jopa välillä hiukan ryöstämään pidemmällä pätkällä suoraa.

Korjasin tilanteen laukkaamalla vain isoilla ympyröillä, jolloin ruuna ei päässyt niin paljoa kaasuttelemaan. Vasenta laukkaa en meinannut saada nousemaan en sitten millään, mutta positiivista oli se että parinkymmenen minuutin laukkaamisen jälkeen ruunikko alkoi jo kuuntelemaan pidättäviäkin apuja. Hikinen poni jaksoi silti raviin siirryttyäni pukitella muutamia kertoja, vaikka suurimmat höyryt oli pihalle jo päästettykkin. Reilun kolmen vartin pellolla pyörimisen jälkeen, lähdimme rauhallisissa tunnelmissa tekemään noin puolen tunnin loppuverryttelyt maastoon. Syksyiset maisemat saivat hymyn ainakin mun suupielille.


Perjantai 24.08.

Vapaapäivä


Lauantai 25.08. / 17.00

Koska olin mennyt ilmoittautumaan Jupin kanssa kolmen viikon päästä pidettäviin koulu- sekä estekisoihin, olisi varmaankin ihan hyvä idea käydä ainakin kerran tunnilla pyörähtämässä, jotta saataisiin vinkkejä meidän menoon. Tunti oli suunnattu HeC-B tasoisille junnuille, eli juuri sopiva rääkki tiedossa siis. Tunnin pitäisi Iida, jonka estetunnilla olin kerran aiemmin ollutkin. Tosin nyt aiheena olisi koulutuuppausta, lähempänä kisoja sitten treenattaisiin myös esteitä. Alkulämpän (jossa Jupi oli hiukan hämillään joutuessaan viiden muun ratsukon kanssa samaan tilaan) jälkeen saimme ensimmäiseksi tehtäväksi siirtyä harjoitusraviin, josta nostettaisiin aina muutaman askeleen ajaksi laukka. Eli aina yksi kirjainväli laukattiin ja seuraava ravattiin jne.

Jupi oli aluksi melko tahmea nostamaan laukkaa ja olisi mielummin kiihdyttänyt vain ravia entisestään. Suunnan vaihtamisen jälkeen ruuna oli kuitenkin jo sen verran paremmin avuilla, että laukat nousi ihan näppärästi. Tosin tähän kierrokseen ongelmana olikin sitten se etten saanut ponia enää raville, kun se pääsi laukkaamisen makuun... Teimme siirtymäharjoituksia melko pitkään, jonka jälkeen annoimme hevosille pidempää ohjaa jotta ne saisivat venyttää kaulaa ja kevensimme maneesia ympäri omassa temmossa. Lopputunnista treenasimme vielä laukannostoja ja pyörivän laukan ylläpitämistä, mikä olikin meille helppoa, sillä juuri näitä kahta asiaa olimme treenanneet pitkin viikkoa. Ihan hyvä fiilis jäi tunnista, ens kerralla sitten ehkä jotain vähän vaativampia juttuja!


Sunnuntai 26.08. / 14.20

Jännittynein mielin kantelin puomeja ja tolppia yläkentälle, jossa mun olis tarkoitus hypätä Jupilla. Olin värvännyt puominnostelijaksi ja henkiseksi tueksi Lunan joka oli jäänyt ilman tekemistä, sillä tämän molemmat hoitoponit olivat tunnilla. Kun muutamat esteet oli kentälle rakennettu, kävin hakemassa valmiiksi varustetun ponini tallista ja talutin sen kentälle. Oli hassua istua pitkästä aikaa Jupin estepenkissä, sillä olin istunut siinä vain kerran aiemiin kun menimme puomeja ja kavaletteja. Tosin niillä ruuna ei edes kunnolla hypännyt vaan laukkasi vain yli, joten tänään olisi siis ensimmäinen ihan oikea hyppykerta.

Alkuverkka sujui jokseenkin hieman jännittyneissä tunnelmissa mun osaltani, mikä tietysti vaikutti myös Jupiin ja sai sen kulkemaan tasapainottomana ja kaula pitkällään. Kun maltoin siirtää tulevat hypyt pois mielestäni, alkoi askeleet näyttää paremmalta. Kun olin verkannut kumpaankin suuntaan kaikissa askellajeissa, annoin Jupille hetkeksi pitkät ohjat, miettien mikä esteistä olisi parasta ylittää ensimmäisenä. Päädyin lopulta tulemaan noin 60cm pystyn, joka oli pitkällä sivulla kahden suuren kanisterin päällä. Lunan kehoituksesta tulin tämän esteen perään myös lyhyellä sivulla olevan 70cm pystyn.

Jonkun mielestä nämä korkeudet saattoivat vaikuttaa melko isoilta ensimmäiselle kerralle hypättäviksi, mutta sekä minä että poni olimme suht kokeneita hyppääjiä ja olinhan mä kuitenkin ratsastanut ponillani sileällä jo reilun kuukauden. Nostin laukan ja tein muutaman ympärän päätyyn, varmistuen siitä että Jupi olisi kunnolla kuulolla. Ruunikko pärski innoissaan ja lähdin ratsastamaan reipasta ruunaa kohti ensimmäistä pystyä. Hyppy tuli ihan karvan verran turhan pohjaan, mutta pääsin siihen onneksi hyvin mukaan. Seuraavalle pystylle oli hiukan ongelmia kääntäessä, mutta hyvin Jupi hyppäsi myös hiukan vinolta linjalta. Taputin ponia runsaasti ja ihmettelin, miten tasainen hyppy sillä tosiaan oli. Esteet tuntuivat melkein puolta pienemmältä sen ansiosta!

Loppuajan hyppäsin lähinnä kanisteriestettä sekä pystynä että ristikkona ja keskityin vain suoraan lähestymiseen sekä omaan asentooni. Muutama pudotus me myös saatiin sille isommalle pystylle, mikä tosin tais olla mun oma vika kun nypin liikaa ohjista ennen hyppyä. Loppuverkaksi ravailin pidemmällä ohjalla kenttää ympäri, josta Jupi taisi tykätä venyttäessään turpaansa kohti maata. Olin super tyytyväinen laskeutuessani selästä ja lähtiessäni taluttamaan poniani talliin. Kyllä me tälläisellä ratsastuksella varmasti selvittäis siitä 60cm luokasta kisoissa!


Nadja ja Jupi (5)


//hauskasti tällänen vähän erilainen jos vertaa normaaleihin pitkiin tarinoihin, jotka kertoo koko tallipäivästä yksinkertaisesti, et kiva lukee mitä kaikkee oot minäkin päivänä tehnyt, jos jotain jäin kaipaamaan niin henkilöitten välistä keskustelua ja kaikkee muuta mitä tallilla tapahtui. Mutta kiva että teit paljon erilaista viikon aikana, se pitää kyllä ponin mielen virkeenä ja sänkkärille menohan on ihan täydellistä näin syksyisin! Ja varmasti selviitte 60cm radasta kisoissa, tsemppiä sinne! 11v€ -Iida

ps. sunnuntaisin ei ole ratsastustunteja

[Deleted]

26.09. // Maastoilua pitkästä aikaa

Ratsastin Jupin eilen melko kevyesti ilman satulaa, mutta tänään se joutuisi rankempaan treeniin. Olin nimittäin päättänyt lähteä oikein kunnolla maastoon päästelemään pöllöenergiaa ponista, sillä meidän viime ratsastustunti ei ollut mitään kauneinta katseltavaa. Ruuna oli nimittäin vedättänyt mua ihan 6-0 ja kuskannut lapa edellä ympäri maneesia. Palatakseni kuitenkin mieleisempään ratsastuskertaan, eli eiliseen ilman satulaa humputteluun, oli ruunikko käyttäytynyt yllättävän hyvin verrattuna lauantaiseen katastrofiin. Alun säpsyilyn jälkeen ravi oli mukavan rentoa ja vaikka laukassa poni vähän innostui, ei se kuitenkaan heittänyt persettä ja nostoissakin peräpää pysyi maan kamaralla. Tein melko paljon laukkatyöskentelyä jotta saisin turhaa energiaa purettua, minkä jälkeen oli hyvä keskittyä pohkeenväistöön käynnissä ja ravissa. Käyntiväistöt meiltä sujuikin ihan kohtalaisesti, mutta niistä raviväistöistä en sitten mainitsekkaan yhtään mitään.. No, ei kaikessa voikkaan aina onnistua!

Tallille päästyäni suuntasin Jupin tarhalle, jossa se rennon oloisena lepuutti takastaan. Ruuna ei juurikaan välittänyt vaikka lähestyin sitä riimunnarun kanssa, mutta sen sijaan Laku koitti änkeä rapsuteltavaksi.
”Sori, mut mä en tullu nyt sua hakeen” Hymähdin ja rapsuttelin hetken aikaa komeaa hevosta harjan alta. Ruuna pärskähti ja siirtyä hieman kauemmaksi jatkamaan päiväuniaan. Itse jatkoin matkaa ruunikon luo tarhan perälle, missä takkutukka hörähteli lantakasassa seisoen. Huokaisten kiinnitin narun myös ruskeaksi väriään vaihtaneeseen riimuun. Ei jäänyt epäselväksi että syksy ja sateet olivat saapuneet, vaikka nyt aurinko paistoikin ja ulkona pärjäsi hyvin hupparissa.
”Oho! Sulla riittääkin tekemistä ton kanssa!” Merida nauroi meidän saapuessa siirtotalliin, tämän itse harjaillessa ylläpitosuokkinsa kiiltävää karvaa.
”No joo, onneks tää muta on ees kuivunu ni lähtee ehkä vähän helpommin irti” Irvistin kiinnittäen Jupin käytävälle ketjuihin, Kurrea vastapäätä.

”Hei muuten, jos jaksat oottaa meitä ni haluisitko lähteä maastoilemaan? Aateltiin heittää Jupin kaa aika pitkäkin lenkki ni sais siltä energiaa purettua!” Vastasin vaihtaen harjauskättä, edellinen jo krampaten työn määrästä.
”Joo voisin kyl lähteä! Kurre ei välttämättä jaksa täs käytävällä seisoskella, mut jos ollaa aiemmin valmiita ni kävelytän sitä vaikka kentällä sen aikaa!” Merida vasta hymähtäen ja katosi sitten hakemaan orin varusteita satulahuoneesta. Meridan satuloidessa innokkaasti liikehtivää ratsuaan, mä viimeistelin aikaansaannokseni pölärillä.
”Voi luoja mun käsiin sattuu!” Parahdin laskiessani puhtaan takakavion takaisin maahan.
”Toivottavasti se ei keksi pöllöillä maastossa, sait nimittäin jo aika hyvän treenin käsille tossa harjatessa” Merida tuumasi naurahtaen kiinnitellessään Kurren suitsien remmejä.
”No jep. Mut mä haen nyt varusteet ni nähään noin kymmenen minsan päästä alakentällä, koitan olla ripeä!” Huudahdin satulahuoneen ovelta tummatukkaiselle naiselle.
”Joo ei kiirettä!” Merida vastasi lähtien orin kanssa jo verryttelemään.

Pian talutin varustetun piensuokin ulos tallista, lämpimään mutta raikkaaseen syysilmaan. Jupi pyöri hiukan hermostuneena paikoillaan mutta sain kiristettyä ongelmitta satulavyötä ja vedettyä jalustimet alas. Asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin pikaisesti jo ympyrää kävelevän ruunan kyytiin. Tiesin että mun ei pitäisi antaa ponini liikkua selkäännoustessa, mutta olin aina välillä vähän turhan lepsu omistaja. Jalustimet olivat tietysti sopivat kun ei niitä kukaan muukaan ollut tässä välissä säätänyt, joten otin vähän ohjia tuntumalle varmuuden vuoksi ja kävelin Jupin kanssa alakentän laidalle.
”Lähdetäänkö?” Huikkasin Meridalle, joka vastasi myöntävästi ja ohjasi Kurren ulos avonaisesta portista. Lähdimme vieretysten kulkemaan hiekkatietä pitkin, sillä suokit olivat toisilleen jo ennestään tuttuja, eikä mitään ongelmia poikien välillä ollut ainakaan tähän mennessä vielä ilmaantunut.

Kun olimme kävelleet alkukäyntejä noin kilometrin verran, oli aika alkaa ravailemaan. Jupi vaikutti melko reaktiiviselta ja puhisi lähes kaikelle ympärillä tapahtuvalle. Varsinkin puista putoavat lehdet saivat sen korvat kääntymään eteenpäin.
”Nooh, voisitsä vähän muakin kuunnella” Koitin rauhoitella Kurren peräpäässä lähes kiinni ravailevaa ruunaa. Onneksi ori ei näyttänyt hermostuvan yhdestä yli-innokkaasta piensuokista. Kun olimme ravailleet jo pidemmän pätkän kapeampaa hiekkatietä, siirryimme taas hetkeksi käyntiin.
”Käännytäänkö tolle metsätielle vai jatketaanko tän pellon vieressä?” Merida kysyi multa, nojaten Kurren satulan takakaareen.
”Voitais mennä vaikka metsätietä, tää tuntuu vähän turhan reippaalta jos on kovin aukea ja tuulinen paikka” Vastasin hymähtäen ja komensin sitten Jupia, joka yritti nyhtää multa ohjia pois kädestä. Ruuna onneksi rauhoittui selvästi, kun lähdimme ratsastamaan reipasta käyntiä metsän siimeksessä ja juttelin samalla Meridan kanssa.

”Jännittääkö sua ne ratsastuskoulumestaruudet?” Merida avasi lyhyen hiljaisuuden jälkeen taas keskustelun.
”Lähinnä se esteosuus, ku en oo niin kokenu esteillä kun mitä kouluratsastuksessa” Vastasin, miettien ehtisinkö treenata tarpeeksi Taran kanssa. Tai kyllähän Iida oli luvannut, että Yläkokossa järjestettäisiin valmennukset ennen ensimmäisiä osakilpailuja.
”Miten sulla on muuten menny nyt kun oot asunu yksin?” Kysyin puolestani, toivoen etten mennyt liian henkilökohtaiselle alueelle naisen asioissa.
”Ihan hyvin. Onhan mulla Topia ikävä, mut kyl se aina lomilla on ehtiny pari yötä kotona olemaan” Merida vastasi ja vilkuili sen jälkeen edessä olevaa suoraa.
”Miten ois laukkapätkä?” Mustahiuksinen virnisti ja keräsi ohjat paremmin tuntumalle. Mä nyökkäsin ja valmistauduin kovaan kyytiin, sillä sellaista olisi varmasti tulossa.
”Huuui!” Pääsi huudahdus suustani kun ruunikko allani lähti nelistämään. Jupi teki selvästi kaikkensa pysyäkseen itseään isomman ja nopeamman suokkiorin perässä. Nousin kevyeeseen istuntaan ja nautin vauhdista.

Reilun tunnin lenkin jälkeen palasimme hämärtyneessä syysillassa takaisin Yläkokon tallipihaan.
”Miten kovaa te ootte oikeen rellestäneet, kun hepat on noin hiessä?” Iida kysyi nauraen, kävellessään meidän ohitse heinäkärryt mukanansa.
”Oli meillä pari aika reipasta laukkapätkää” Naurahdin nostaessani jalustimia ylös. Jupi koitti hinkuttaa kutisevaa päätään mua vasten, mutta lähdin reippaasti viemään sitä päätallin yksäripuolelle pesulle. Irroitin suitsien remmit ja pujotin pikaisesti riimun ruunan päähän, saatuani suitset pois. Tämän jälkeen avasin satulavyön ja irroitin hikisen ja kavaisen huovan, vieden sen pesuun menevien varusteiden kasaan. Lopuksi vielä kuraiset suojat irti ja lämpimään veteen ämpäriin likoamaan.
”No niin, nyt tuleekin sun lempparivaihe, pääset pesulle!” Naurahdin avaten vesihanan, tarkistaen veden lämpötilan. Ja toteamukseni ei ollut sarkasmia, Jupi nimittäin rakasti vettä. Huuhtelin hikiset kohdat lämpimällä vedellä ja kuivasin ne sitten huolellisesti hikiviilalla. Tämän jälkeen iskin fleeceloimen ruunikon selkään ja kylmät jalkoihin.

Kun poni oli päässyt karsinaansa ruokailemaan ja olin vienyt varusteet paikoilleen, oli kulunut noin parikymmentä minuuttia, joten kävin ottamassa kylmät pois jaloista. Mikään kohta ei ollut onneksi turvoksissa tai lämmin, joten hymyillen taputin iloisen oloista poniani kaulalle.
”Mites muuten Nadja, haluutko että Jupi klipataan?” Taakseni ilmestynyt Iida kysyi kipaten ruunan iltamössöt sen ruokakuppiin.
”Se olis kyllä ihan viisasta, se menee niin helposti hikeen ja ei meinaa oikeen kuivua” totesin kokeillessani noin puoli tuntia selässä ollutta fleeceä, joka oli selkeästi vielä vaihdettava kuivaan yön ajaksi.
”Okei, käviskö lauantai aamuna? Klippaan silloin varmaan muutaman muunkin hevosen ni Jupi menee kyllä kätevästi siinä samassa!” Iida kysyi, jakaen muillekkin ruokiaan kovasti odottaville siirtotallin asukkaille niiden omat pöperöt.
”Sopii!” Huikkasin naiselle lähtien hakemaan kuivaa fleeceloimea satulahuoneesta. Kohta olisikin sitten kunnon loimitusrumba edessä, mutta ainakin päästäisiin treenaamaan kunnolla kun paksu talvikarva ei hidastaisi menoa!


Nadja ja Jupi (6)



// Kiva että lähitte suokkiporukalla rellestämään maastoon, varsinkin jos teillä on mennyt vähän niin ja näin sileellä on hyvä päästä nollaamaan pää ja ajatukset maastoon ja vielä ihanan syksyiseen sellaiseen. Ja kaverin kanssahan se on parasta käydä maastossa. Tekee Kurrelleki hyvää käydä kaverin kanssa, ettei tarvi stressata yksin oloa ja sitten vielä tottuu siihen että muitakin saattaa olla mukana. Jupin klippaus sujui hyvin, se oli ihan nätisti alun kummastelun jälkeen, henkilökuntahan hoitaa aamuisin loimituksen mun näkökulman mukaan, jos sulla ei oo mitään erityisiä ohjeita loimitukseen liittyen. 15v€ -Iida

[Deleted]

07.11. // Motivaation puutetta

Vuoden synkin ja ärsyttävin aika oli alkanut. Puut olivat jo lehdistä paljaina, kuin odottaen kärsimättöminä lumen tuloa. Olihan sitä lunta kerran jo maahan satanutkin, mutta eihän se pysynyt kuin pari päivää. Mulla itselläni oli taipumus pimeään aikaan masentua ja laiskistua, sama oli tietenkin tapahtunut myös tänä vuonna. Huoneeni oli kuin pommin jäljiltä, koulu ei sujunut sitten yhtään ja tallillakin sain käytyä vain joka toinen päivä, lähinnä siksi että pitihän se oma poni jaksaa liikuttaa. Jupi kun oli klipattu juuri sen takia että voitaisiin treenata kunnolla ilman hiestä märkää ponia, jota saisi kuivatella koko viikon. Olis varmaan korkea aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa ratsastaa taas kunnolla.

"Moi Nadja!" Ale huikkasi mulle taluttaessaan Sannia tallipihan poikki. Olin niin ajatuksissani, että meinasin unohtaa kokonaan vastata pojalle.
"Hei. Mitäs sä meinasit tehä Sannin kanssa?" Kysyin tummatukkaiselta, suoden tälle pienen hymyn.
"Maneesi on varattu johonkin valmennukseen ja kentän pohja on melko kova, eli varmaan jotain aika kevyttä. Sanni on menossa vasta vikalle tunnille tänään" Ale vastasi pidättäen kimoa tammaa, jolla vaikutti olevan kiire talliin.
"Et ois halunnu lähteä mun kanssa sellaselle rauhalliselle maastolle? Hyvin ehitään valosaan aikaan jos laitetaan hepat nopeesti ja mennään joku puol tuntia?" Kysyin katsellen aurinkoa, joka kerrankin viitsi näyttäytyä edes parin tunnin ajan.
"Joo mennään vaan, mut vaan käyntiä ja ravia sitten kun en oo ennen Sannilla maastoillu!" Ale naurahti ja sovimme näkevämme pihalla vartin kuluttua.

Jupin varustus kävi pikaisesti, sillä loimen alla oli vastassa kiiltävä ja puhdas karva. Harjasin ponin nopsasti läpi pölärillä ja puhdistin kaviot. Koska maa oli roudassa, ei kavioissa juuri likaa ollut. Jupi oli saanut hokkikengät alleen vasta pari päivää sitten, sillä kengittäjällä meni useampi päivä saada tallin tuntihevoset ensin talvikenkään. Pistin ruunan selkään estepenkin oranssilla huovalla, sekä suitset joissa oli hieman vahvempi kuolain, ihan vain varmuuden vuoksi jos suokki päättäisi olla villillä tuulella. Lopuksi kypärä päähän ja heijastinliivi ylle, jonka jälkeen talutin Jupin ulos siirtotallista.
"Ettehän te kauan joutunu oottamaan meitä?" Ale kysyi vähän hätäisesti, kiinnittäessään kypäräänsä.
"Tultiin vasta joku puol minuuttia sitten" Naurahdin asetellessani jalkaa jalustimeen. Ponnistimme hevosten selkiin lähes yhtä aikaa ja kun mä olin kiristänyt vyön ja Ale säätänyt jalustimet, lähdimme rauhallista tahtia etenemään maastoja kohti.

"Siistit kyllä noi sun uudet hiukset" Ale katkaisi hiljaisuuden, päästyämme pois tallipihasta.
"Kiitti. Mä aattelin et synttäreiden kunniaks ois kiva kokeilla vähän jotain uutta tyyliä" Hymähdin, nauttien samalla raikkaasta ilmasta ja reippaasti askeltavasta ponistani.
"Ai onks sulla synttärit? Onnea!" Ale sanoi keräten ohjia hiukan tuntumalle.
"Eei siis vielä, ens viikon perjantaina vasta. Aattelin kutsua kavereita ja Yläkokon porukkaa, jos siis joku haluaa tulla" Vastasin katsoen Alea joka virnisti pienesti.
"Mä voin ainaki tulla" Tämä vastasi ja naurahti rennosti.
"Jes eli ainaki yks vieras tulossa" Sanoin ja esitin vitsillä huokaisevani helpotuksesta.
Loppu maaston ajan rupattelimme lähinnä Ratsastuskoulumestaruuksista sekä uusista tallityöntekijöistä ja tuntihepoista. Mun oma suosikki on ehdottomasti Mersu – En tiedä miksi, mutta jotenkin ruuna vaan tuntui jäävän paremmin mieleeni.

Maastossa aika kului odotettua nopeammin, vaikka etenimme hidasta tahtia. Hepat pärskivät tyytyväisenä meidän palatessa takaisin hämärtyneessä syysillassa.
"Kiitti seurasta!" Sanoin Alelle, ennen kuin lähdin viemään Jupia siirtotalliin.
"Samoin!" Ale vastasi nostaessaan jalustimia ylös. Poni oli melko nopeasti hoidettu, varusteet vaan pois ja loimi takaisin niskaan. Pihalle viedessä Jupi hiukan kiirehti takaisin tarhalle, taisi tietää että siellä odotti kasa heiniä. Mennessäni vielä viemään varusteita takaisin satulahuoneeseen, oli Lydia ennättänyt hoitamaan oriaan. Moikkasin naista ja kysyin samalla, oliko hän jo törmännyt siihen uuteen tyttöön.
"Lotte kävi tänään jo aamulla tallilla, vaikutti ihan mukavalta" Vaaleatukkainen vastasi ja jatkoi kirjavan hevosen harjaamista. Kun olin saanut omat jälkeni korjattua, päätin mennä vielä hetkeksi istuskelemaan taukotupaan. Jospa saisin vihdoin vastauksia joltakin siihen, miksi Salome ja Topi olivat lopettaneet niin yhtäkkiä, kellekkään sen tarkempaa syytä kertomatta. Siitäkin kun liikkui niin monia erilaisia juoruja...

Nadja ja Jupi (7)

// Huoh syksy on kyllä perseestä suoraan sanottuna, on pimeetä, märkää ja koleeta. Talvi on paljon kivempaa, voispa olla sen kivan alkusyksyn jälkeen suoraan lunta maassa että olis valoisaa. Pimeys tekee kaikesta kaameeta eikä huvita tehdä muuta kuin maata sängyn pohjalla ja kattoa netflixiä. Tosin mä en voi enkä ehdi tallin pyörittämisen ohella juuri sellasta tehdä, no jotkut ehtii, onnea niille. Kiva että lähditte Alen ja Sannin kanssa maastoon, kiva niille että pääsi ekaa kertaa seurassa sinne, yksin ois ollut varmasti tylsää ja inhottavaa. Tuu ihmeessä tunnille nii laitetaan sulle Mersu alle! 14v€ -Iida

[Deleted]

08.12. // Totuttelua uuteen tilanteeseen

Synkät ajatukset velloivat mielessäni rutistaessani Jupin kaulaa. Hengitin syvään heinältä tuoksahtavaa kosteaa karvaa ja pyyhkäisin poskelle eksyneen kyyneleen pois hupparini hihalla. "Miksi just meille kävi näin? Just kun luulin että nyt alkoi sujua.." Höpötin itekseni ruunikolle, joka katsoi mua lempeillä silmillään. Jupi tuskin ymmärsi tilanteestaan yhtään mitään, mutta mua vaivasi silti pelko siitä, että siihen sattui. Vaikka tiesin ettei tää ollut millään tavalla mun vika, en voinnut olla syyllistämättä omia tekojani. Jos vain olisin ollut huolellisempi...

"Olen kovin pahoillani, mutta ei siitä enää estehevosta tule. Se kestää tulevaisuudessa luultavasti kuitenkin kevyttä treeniä hyvillä pohjilla, mikäli kuntoutus sujuu oletuksen mukaisesti"

Eläinlääkärin sanat kaikuivat yhä korvissani. Eniten pelkäsin kuitenkin omaa reaktiotani asiaa kohtaan. Ei enää esteitä, ei koskaan? Mitenhän Jupin pää kestäisi niin kevyttä liikutusta? Mitä jos se turhautuisi pienessä sairastarhassa seisomiseen ja alkaisi riehumaan? Kymmenet kysymykset liikkuivat päässäni vaihtuen jatkuvasti uusiin, saamatta yhteenkään niistä selkeää vastausta. Epätietoisuus oli pahinta.

Viime viikkoisen estetunnin jälkeen – joka kieltämättä oli ollut paras hyppykertamme tähän mennessä – huomasin ponini etujaloissa turvotusta. Kylmäsin jalat huolella normaalia pidemmän aikaa ja laitoin niihin vielä yöksi linimenttiä. Kuitenkin aamulla sain puhelun Iidalta, ettei Jupi suostunut liikkumaan ja etuset olivat turvonneet huomattavasti. Kiirehdin tallille, jossa eläinlääkäri oli jo tutkimassa ponini tilannetta. Ruuna oli vaikuttanut niin surullisen näköiseltä ja kipeältä, vaikka olikin lääkettä saatuaan vaikuttanut jo paremmalta. Muutaman karsinalevossa vietetyn päivän jälkeen eläinlääkäri kävi uudestaan tarkistamassa tilanteen ja sain päästää Jupin tarhaan muutamaksi tunniksi päivässä. Sille oli tallityöntekijöiden toimesta rajattu sen ja Lakun yhteisestä tarhasta nurkkaus, missä se ei pääsisi liikaa ilakoimaan.

Kuitenkin tänään, vaikka tilanne oli mielestäni näyttänyt jo paremmalta, klinikalla otetut röntgenkuvat paljastivat karun totuuden. Toisessa etujalassa ei oikeastaan mitään löydöksiä ollut, mutta Jupi oli alkanut ontua sitäkin, varattuaan painoaan vain toiselle etujalalle. Nakkasin pölyharjan takaisin harjalaatikkoon ja irroitin ruunikon käytävältä.
"Joo oon pahoillani et joudut olee loppuillan sisällä" Vastasin ponille, joka kimeästi hirnui ulkona tarhaaville kavereilleen. Suljin karsinan oven säälien ruunaa, joka yritti tunkea turpaansa joka väliköstä, saadakseen edes vähän lisää huomiota. Valitettavasti mun puolen tunnin harjaushetkikään ei korvannut sen kaipaamaa hevosseuraa.

"Moi Nadja, miten Jupi voi?" Talliin tullut Lydia kysyi myötätuntoa äänessään.
"Siinähän se. Ens viikko vielä mennään tällä samalla tavalla. Sit jos tilanne on yhtään parempi niin saan alkaa kävelyttää sitä vartin verran päivässä" Huokaisin ja painoin katseeni kohti tallin lattiaa.
"Ymmärrän miltä susta tuntuu. Jetallakin on ollut jalkaongelmia, mutta kyllä siitä ihan hyvä harrastushevonen silti vielä tuli" Vaaleatukkainen hymyili, availlessaan kirjavan orin loimen solkia.
"Nii, lähinnä tuntuu pahalta ettei päästä enää hyppäämään, just kun se alkoi sujua ja Jupilla olis ollu potentiaalia kehittyä vaikka kuinka. Onneks se on myös erittäin hyvä kouluponi" Tuumailin kipatessani ruunan iltaheinät sen karsinaan.

Kuunnellessani jonkin aikaa suokin ahnetta heinien mussutusta, lähdin käväisemään taukotuvassa kahvilla. Tän jalkajupakan takia olin nukkunut viimeisen viikon ajan ihan todella huonosti. Moikkasin sohvalla kännykkäänsä selaavia Miljaa ja Meridaa, jonka jälkeen suuntasin kulkuni kahvinkeittimen luo. Hörppäsin heti ison kulauksen mustaa kahvia, minkä ansiosta olo tuntui edes vähän siedettävämmältä. En ehtinyt kauaa istua serkusten seurana, kun hekin halusivat tietää Jupin uusimmat kuulumiset.
"Mut pääsethän sä kuitenkin hyppää tuntsareilla, kun sulla on se vakiotunti! Ja jos muuten tulee hinku ponin selkään ni laitan sut ratsastamaan Nopalla. Sillä on itseasiassa ollu nyt pari vapaata!" Milja totesi virnistäen. Tämän vieressä istuva Merida katsoi ensin järkyttyneen näköisenä blondia ja sitten mua.
"Ööö.. kiitos mutta ei kiitos. Ehkä mä koitan pysyä nyt ehjänä ihan Jupinkin puolesta" Vastasin, meidän kaikkien revetessä samaan aikaan hillittömään nauruun. Onnea oli olla Yläkokkolainen, silloin ei kauheatkaan asiat tuntuneet ihan niin raskailta!


Nadja ja Jupi (8)


// Jupin jalka oli kyllä pahaakin pahemman näkönen tona aamuna, ihan alko ittelläkin kyyneleet kihota silmiin et miten se tolleen oli turvonnut ja jos jotain tosi pahaa ois ollut. Estetunnilla se ei kuitenkaan ollut mitenkään aristava jalkojaan kohtaan ja hyppäs ilolla. Hirveetä että noin teille kävi, mutta eihän sitä voi koskaan etukäteen tietää. Heppojen kanssa elämä on hektistä. Toivotaan pikasia paranemisia ja tsemppiä kummallekin <3 12v€ -Iida

[Deleted]

10.01. // Uusi vuosi, uusi hevosystävä

Jarruttelin innosta (ja ehkä myöskin huonontuneesta kestävyyskunnosta) puhisevan ponin käyntiin. Löysytin jo valmiiksi vähän pidempinä olleet ohjat kokonaan pitkiksi ja kävelimme puoli kierrosta kentän portille asti, jossa hyppäsin alas selästä ja heitin Jupille fleeceloimen selkään. Me oltiin käyty sunnuntaina päivällä Nellyn ja Jipun kanssa pitkähkö käyntimaasto, sillä puoliverinen ei ollut kisojen takia tunneille osallistunut ja Jupille teki pelkästään hyvää palautua rennon maastoilun merkeissä. Eilen olin juoksuttanut suokin irtona ja toissapäivänä ratsastanut jonku 45 minuuttia maneesissa koulua. Tän päivän avo- ja sulkutaivutus treenit oli sujuneet hyvin, tai ainakin odotettua paremmin ja kävelin nyt puhelin kädessä kenttää ympäri, Jupin seuratessa mua vapaana.

”Hieno poni ♥” Kirjoitin snäppivideoon, jossa ruunikko yritti tökkiä puhelimen kameraa turvallaan. Tämän tehtyäni sujautin puhelimen takaisin taskuun ja laitoin pikavauhtia toppahanskan takaisin käteeni. Ulkona oli nimittäin joku seittemän pakkasta ja kävi pieni viima. Jupi oli alkanut taas kasvattaa kunnon talvikarvaa vähemmän liikutuksen johdosta ja hikoilikin nykyään helpommin pidemmän ratsastuksen päätteeksi. Hoidettuani ruunan yökuntoon, eli vaihdettuani sille loimen ja pistettyäni kylmät jalkoihin vaikuttamaan, suuntasin tieni kohti taukotupaa. Mun teki kauheesti mieli kahvia, mut koska kello näytti jo varttia vaille yhdeksän, tyydyin pelkkään teekupposeen.

”Moi Nadja! Mites teillä menikään Jupin kanssa ne kisat?” Pöydän ääressä istuskeleva Elin kysäisi.
”No ihan hyvin ku ottaa huomioon tän tilanteen, ehittiin treenaa kunnolla joku kolme kertaa ennen niitä” Irvistin muistellessani, kuinka Yläkokkolaisista ainakin Milja, Merida, Sanna, Luna, Ale, Lydia ja Iida olivat saaneet ruusekkeen tai jopa useamman koristamaan ratsunsa suitsia. Me jäätiin ikävä kyllä ilman, mutta olin silti pirun ylpeä ponistani ja muista tallilaisten sijoituksista tietysti. Ja oltiin me sentään helpossa B:ssä ensimmäisiä ilman sijoitusta jääneitä!
”Koskas sen sun hevosen pitäis tulla?” Elin vilkaisi seinällä olevaa kelloa, joka näytti muutamaa minuuttia vaille yhdeksää.
”MIKÄ HEVONEN?? Ootko sä Nadja ostanu hevosen kertomatta meille mitään!?” Tähän asti hiljaa pysytellyt Milja huusi järkyttyneenä nousten salamana ylös sohvalta. Hups, taisin paljastua.

”Ihan kymmenen minuutin sisällä pitäis tulla ja no siis mä aattelin et on parempi olla puhumatta asiasta ennen ku se on täysin varmaa. Ja se tulee muutenkin eka kuukauden koeajalle, sit katotaan natsaako meillä yhtään yhteen ja ostanko sen” Änkytin vähän nolona blondille, joka näytti kyllä enemmänkin innostuneelta kuin vihaiselta.
”Etkö sit oo ollenkaan koeratsastanu sitä? Minkä rotunen se on? Paljon se hyppää?” Alkoi kysymyksiä virrata uteliaan Miljan suusta, ennen kuin olin ehtinyt vastata niistä yhteenkään.
”Se on Saksalainen melko nuori estetamma, matkustanut hevosrekan ja laivan kyydissä tänne asti parin päivän ajan. Tulee suoraan kasvattajalta, kisattu 120cm luokkia ja kotona hypätty isompaakin” Hymyilin miettiessäni viimeisen kuukauden ajan tuijottelemiani kimon kuvia.

”Kuinka siistiä! Hei Lotte, Nadja on hankkinut hevosen ja se tulee kohta tänne!” Kajankoski kailotti taukotupaan saapuneelle tytölle, joka näytti vähintäänkin hämmentyneeltä.
”Onnea!” Lotte hymähti ystävällisesti ja jatkoi pian matkaa kaapillensa, johon ilmeisesti riisui ratsastusvarusteensa. Mä lähdin asiasta innostuneen Miljan kanssa pihalle odottelemaan hevosrekan saapumista, joka vajaan viiden minuutin kuluttua saapui sumuiselle parkkipaikalle. Kuulin pari vaimeaa hirnahdusta sinisen ajopelin sisältä, kuljettajan tervehtiessä meitä englannin kielellä ja avatessaan sivulla sijaitsevan lastaussillan.
”Tuutko Milja vähän kattomaan ettei se peruuta ihan vinoon?” Sanoin blondille, joka nyökäten jäi sivummalle varmistamaan tamman turvallisen alastulon.

”No hei, säkö nyt sitte oot Disa? Oot kyllä ihan tosi nätti” Höpöttelin kuvankauniille puoliveriselle, joka haisteli uteliaana mun käsiäni. Saatuani narun irroitettua ja takapuomin avattua, lähtikin kimo oikein voimalla ulos rekasta.
”Woou, täältä tullaan!” Huudahdin Miljalle, joka oli onneksi hyvin varautunut tamman aikeisiin. Se oli nimittäin viimeinen hevonen koko kuljetuksesta, joten ei ihme että neidolla oli niin kiire ulos autosta.

Disan ravatessa ensin muutaman kierroksen hermostuneena mun ympäri, se pysähtyi häntä kohotettuna korkealle ja päästi korvia raastavan hirnahduksen.
”Se on kyllä niin hieno ja ihan valtava. Siis etenkin valtava” Totesin hurmioituneena tuijottaessani itseäni lähes kymmenen senttiä korkeampaa tummajouhista kaunotarta. Kun mä en siinä ihastelun lomassa osannut mitään järkevää sanoa, niin Milja onneksi tajusi kiittää hevosen paikalle kujettanutta miestä, joka nousi takaisin rekan kyytiin ja katosi hiljalleen sumuiseen iltaan.
”Viedäänkö se talliin?” Milja kysyi multa, kun vihdoin tajusin herätä haavemaailmastani. Lähdimme tytön kanssa kohti päätallia, johon oltiin sovittu aiemmin Iidan kanssa tamman pääsevän Nopan karsinanaapuriksi. Sais nähdä miten kaksi tulisempi luonteista tammaa tulis toimeen keskenään..

”Noppa näyttää just siltä että se haluais syödä Disan jos vaan mahdollista” Milja naurahti snäpätessään innokkaasti kahdesta toisiaan mulkoilevasta tammasta.
”Kieltämättä joo. Pitääkin muuten laittaa Iidalle viestiä et jos Disan sais tarhattua vaikka Mukin kanssa. Kaivoin puhelimeni esiin ja näpyttelin viestin tallin omistajalle. Saatuani asioita järjesteltyä, nappasin vielä kuvan uudesta ylpeydenaiheestani ja lisäsin senkin mystoryyn. Sais nähdä miten meidän kahden taival lähtisi käyntiin.

Nadja ja Jupi (9) & Disa (1)




// Yhtä hevosta rikkaampi sinä, eli onnittelut on kohillaan! Disa on kyllä makee ja tarhaus Mukin kanssa onnistuu varmasti, jos Disa on alentuvaa sorttia kun Muki tarhaa yksin, koska ei juuri kenestään pidä, mutta eiköhän ne tuu toimeen keskenään. Ainakin Disa tuntuu jo tulevan toimeen Nopan kanssa eikä ne kauheesti enää toisiaan mulkoile. Kyllä se on hyvää kokemusta se ei sijoittuminenkin, eli onnea siitäkin sulle ja Jupille, varsinkin jos ja kun ette kauheesti ehtineet treenata. Pakkaset sen kuin kiristyy mitä pidemmälle mennnään tammikuuta tai ainakin se vaikuttaa sille, toivottavasti ei nyt ihan kauheesit kuitenkaan että pihalla pystyy ratsastamaan jäätymättä jos ei maneesin ehi. Kuitenkin tosi kiva että lähditte jupin kanssa nellyn ja jipun kaa maastoon köpöttelylle! 16v€ -Iida