Kaunokaiseni
Kaverini Iiris oli tullut tallille katsomaan hoitsuani Nelliä. Nojailemme Nellin tarhan aidalla ja katsomme ponia.
"Oletko jo ratsastanut sillä?", Iiris kysyy yhtäkkiä.
"Ennn... Mutta ajattelin tänään käydä vähän kokeilemassa sitä", vastasin.
Iiris nyökkäsi. Hänkin harrasti ratsastusta, mutta ei ollut pitkään aikaan ollut tallilla.
"Käytkö muuten enää ratsastamassa?", kysyn Iirikseltä, joka katselee poneja.
"Joo, mutta rahat on vähän vähissä, niin on ollut vähän taukoa", Iiris kertoo.
Nyökkään. Toisaalta käy vähän sääliksi Iiristä. Hänelle näyttää kyllä riittävän pelkkä ponien näkeminen, sillä mustahiuksinen tyttö halailee Nelliä täysin poniin ihastuneena.
"Olen kyllä kateellinen sinulle", Iiris sanoo hiljaa.
"No voithan sinäkin saada täältä hoitsun", ehdotan.
Iiriksen ilme hieman kirkastuu.
"No, pitää miettiä", hän lopulta sanoo.
Lähdemme talliin hakemaan Nellin riimua ja riimunnarua. Samalla Iida tulee vastaan.
"Moi taas Annika", Iida sanoo hymyillen.
"Sinulla taitaa olla kaveri mukanasi?", Iida kysyy.
"Joo, hän on Iiris, paras kaverini", sanon.
"Pitäkäähän hauskaa", Iida sanoo ja lähtee toimistoonsa.
Nappaan Nellin riimun ja narun sen karsinan ovesta ja lähdemme takaisin tarhoille.
Nelli antaa ottaa itsensä ilman kommelluksia kiinni.
"Haluatko sinä taluttaa?", kysyn Iirikseltä.
"Joo!", Iiris innostuu.
Annan Iirikselle Nellin riimunnarun ja tyttö lähtee reippaasti taluttamaan ponia. Pysyttelen kaksikon kannoilla.
"Nelli on kyllä ihana", Iiris hihkuu.
Hymyilen. Nelli on kyllä maailman ihanin!
Alamme yhdessä harjaamaan Nelliä.
"Hakisitko Nellin harjapakin?", sanon Iirikselle. Samalla selvitän Nellin harjaa.
Iiris nyökkää innoissaan ja lähtee hölkkäämään satulahuoneelle päin. Sillä välin minä setvin Nellin harjaa selväksi. Se on kyllä aika normi, eli sen kummemmin ei sitä tarvitse selvitellä.
Pian Iiris saapuu Nellin vaaleanpunainen harjapakki sylissään karsinalle. Käyn nappaamassa siitä harjan ja alan harjailemaan ponia. Iiris harjaa toista puolta ja minä toista.
"Menetkö esteitä vai koulua?", Iiris kysyy.
"Käyn vain kevyesti kaikki askellajit läpi", vastaan sukien reipasta vauhtia Nellin tummaa karvaa.
Iiris nyökkää ja siirtyy harjaamaan Nellin mahanalustaa. Nelli luimistaa pienesti, mutta päättää olla puuttumatta asiaan sen kummemmin ja katselee vain uteliaana touhujamme.
"Minä voin kuvata", Iiris lupaa.
"Kiva", vastaan vain.
Harjaamisen jälkeen alan putsata kavioita. Iiris tuijottaa hämmästyneenä, kun Nelli ei nosta kavioitaan.
"Meidän ratsastuskoulun hevoset nostaa aina kavionsa", Iiris kertoo.
"Nelli onkin vähän... Tämmöinen", vastaan naurahtaen.
"Hae vaikka sillä välin varusteet", jatkan pian.
Iiris tekee työtä käskettyä ja lähtee taas satulahuoneelle. Sillä välin saan kaviot nostetuksi ja puhdistetuksi.
Varustan Nellin reippaasti ja laitan kypärän päähän.
"Mennään kentälle, kun on vielä valoisaa", sanon ja maiskautan Nellille.
Pakkasta on viitisen astetta ja on poutainen päivä. Tuulee pienesti ja ilma on raikasta. Talutan Nellin kentälle. Iiris tulee perässäni järkkäri kaulassaan.
"Sain tän joululahjaksi", Iiris sanoo ja näyttää järkkäriään.
Hymyilen ja kiristän Nellin satulavyötä. Nelli pullistelee ja luimii, mutta vähän aikaa ähistyäni ja puhistuani saan satulavyön sopivan kireälle. Mittaan vielä jalustimet sopiviksi ja lähden sitten ratsastamaan ympäri kenttää.
Nelli tuntuu heti reippaalta ja taipuisalta. Alan lyhyehköjen alkukäyntien jälkeen ravailemaan. Iiris katselee menoamme kentän keskeltä.
"On kyllä hieno poni!", Iiris kehuu Nelliä (taas).
Hymyilen Iirikselle ja teen paljon ympyröitä Nellillä. Nelli ravaa reippaasti muodossa.
"Hieno poni!"
Ravaan kumpaankin suuntaan melko pitkät pätkät. Sitten otan käyntiin ja kävelen reippaat käynnit molempiin suuntiin.
"Mahti poni!", huudahdan Iirikselle, joka säätää jotain kameransa kanssa.
Käännän Nellin isolle pääty-ympyrälle ja otan käynti-ravi ja ravi-käynti siirtymisiä. Pari pysähdystäkin otan. Poni tottelee hienosti ja on kokoajan kuulolla ja sopivan reipas.
"Laukkaanko jo?", kysyn.
"Ota vielä vähän ravia että saan pari hyvää ravikuvaa", Iiris sanoo.
Nyökkään ja siirrän ponin raviin. Ravaan hetken.
"Jep, nyt on ravikuvat otettu!", Iiris virnistää.
Sitten nostan laukan. Nelli ponnistaa kevyesti hienoon, tasaiseen laukkaan. Istun satulassa ja rentoutan pohkeeni. Käännän Nellin ympyrälle ja laukkaan siinä hetken. Sitten vaihdan suunnan ja laukkaan toiseenkin suuntaan, sitten on loppukäyntien aika.
"Vähän reipas", huohotan.
"Siltä se näyttikin", Iiris hihittää.
Loppukäyntien jälkeen hoidamme Nellin hyvin ja viemme kamat paikalleen.
"Tulethan taas joku kerta kanssani tallille?", kysyn Iirikseltä.
"Joo!", hän sanoo.
"Täällähän oli tosi kivaa!"
//Kiva, kun kaverin otit tänne mukaan (ja että se ihastu Nelliin (;; ) Haah niinhän se Nelli onkin sellainen, kyllähän ne jalat saa ylös nostettua, jos on pätevä ja sillai, mutta sä taidat sitä ollakin, joten hys Iida ihan turha neuvoa! Hyvä kun Nellin ratsastus sujui superisti, vaikka se näyttikin sulle reipastakin menoa, muttei siltikään ruvennu heittään pientä siroa peppuaan ilmaan:) Kivan pitkä! 15v€ -Iida