Tallikirja 2018

[Iida]

Stallboken 2018

[Olli]

Talliparittaja / tiistai / 9.1.2018

‘’Siis mä mokasin’’, Lucas sanoo mulle.

‘’Kuinka niin?’’ kysyn heittäessäni talikollista kikkareita oranssiin kottikärryyn.

‘’Mä menin sanomaan jouluna Merrulle jotain vähän tyhmää ja kusipäistä.’’

‘’Eikö sun pitänyt lopettaa sellaset, ja oikeesti sanoo sille mitä sä tunnet sitä kohtaan?’’

‘’Helpommin sanottu kun tehty saatana’’, Luca kiukutti viereisestä karsinasta.

‘’No varmasti jos on tapoihinsa tolleen kangistunut.’’

Me jatkettiin karsinoiden siivousta hiljaisuudessa. Mä ymmärsin kyllä mitä Luca näki Merrussa. Mä olin tehnyt sen kanssa nyt useamman tallivuoron ja se oli oikein mukava ja yhteistyökykyinen eikä yhtä hutiloiva kuin Elin, eli se oli iso plussa. Radiossa soi NRJ ja Luca hyräili Charlie Puhtin tahtiin. Mua vähän nauratti, mutta sain yskäistyä sen kaulukseen. Luca ei ollut mikään laululintu.

‘’Hei, pojat’’, kuului ääni käytävän päästä ja me kumpikin Lucan kanssa lopetettiin hommat ja kurkistettiin käytävälle. Nelly. Kaunis, sironenäinen brune käveli meitä kohti. ‘’Repe sanoi tossa mulle, että muistuttaa teitä siitä, että Iida on nyt pian tulossa sen uuen ponin kaa, et onko sen karsina valmis?’’

Lucan käydessä katseella tytön vartaloa läpi mä tuijotin sen ruskeisiin silmiin: ‘’Joo, karsinassa on jo purut ja harjaämpäriin on teipattu jesaria, johon kirjottaa sen nimi. Myös ruokaämpärit on nostettu esille että niihin voi kirjottaa ponin nimen sitten.’’

Nelly hymyili mulle takaisin. ‘’Noni, hyvä, sen mä vaan tulin varmistamaan.’’

Brune lähti pois ja me jatkettiin hommia. Mulla oli enää tää yks karsina siivoomatta ja sitten olin valmis. Kello lähenteli puolta neljää ja tuntilaisia alkoi ilmestyä talliin. Ne oli sennuja ja ne juorusi, mä suljin korvat sellaselta sonnalta, mutta Luca näytti kuuntelevan.

‘’Mä oon valmis jo, koita säkin saada valmiiks se’’, sanoin brunelle, joka oli työntänyt kutriensa päälle harmaan pipon. Näytti ihan jääkiekkoilijalle. Sellaselle stereotyyppiselle jääkiekkoilijalle. Luca nyökkäs ja mä lähin työntämään kottikärryjä pihalle.

Lantalalta nousi savua, jotkut tupakoi siellä. Mitä lähemmäs tuli sitä varmemmaksi kävi, että siellä tupakoi Merida ja joku sennutuntilainen.

‘’Hei, Merru, miten menee?’’ hymyilin naiselle.

‘’Tässähän se, mä ehdin jo ratsastaa kevyesti Kurren maneesilla, kisojen jälkeen tuntu ihan turhalle alkaa painostaa oria mitenkään.’’

‘’Aivan, juu. Tiiäksä koska Iida tulee sen ponin kanssa?’’

‘’Eiköhän se pian, ei se matka pitkä ollut, toivottavasti ei ole sattunut mitään.’’

‘’No tuskin, pimeys ja lumen paljous varmaan hidastaa’’, sanoin realistisesti.

‘’Niiin..’’ auton valot valaisi tallin edustan. ‘’Nyt ne tuli!’’

Merida päätteli, tumppasi käärön maahan ja lähti harppomaan tallin eteen. Mä kävin sisältä hakemassa Lucan. Ja kun me tultiin traikulle sen ympärystä oli täynnä ihmisiä. Ja Iida oli siellä keskellä ponin kanssa, joka oli niin pieni ettei sitä juuri nähnyt.

‘’Tämä on Balett’’, Iida esitteli ja ojensi sitten riimunnarua kohti mustatukkaista nuorta naista, jota Lucas tarkkaili. ‘’Ja Merida voisi ottaa sen tästä ja talutella sitä vähän.’’

‘’Nyt sä voisit mennä jutteleen sille’’, mä tökkäsin kyynärpäällä sitä kylkeen.

‘’Hyvä idea’’, Luca totes, läppäs mua olalle ja lähti hölkäten sitten mustatukkaisen ja mustaharjaisen perään. Saa nähdä mitä tästä nyt tulisi, tulisiko niistä mitään vai ei. Mä toivoin, että Luca oli oikeasti muuttumassa parempaan ja Merru näkisi sen. Toivottavasti Merru ei olisi liian itsepäinen huomatakseen miehen tunteita, joita se ei myönnä edes itselleen. Ehkä musta tulisi parittaja - ketkä seuraavaksi?

Tutustukaapa ihanaiseen Balettiin!

[Lucas]

Uusi piru in da haus
maanantai / 15.1.2018

‘’Helvetin poni perkele ei voi kyllä muuta sanoa’’, tuun sisälle talliin taluttaen perässä karvaista kasaa. ‘’Mä en ymmärrä Luna, miten sä jaksat Acce ja Kämpeä.’’

Luna nauroi mulle ja taputti sitten käytävälle kytkettyä luimivaa ruunikkoa. ‘’Ei tollanen heikkohermonen jaksakaan.’’

‘’Jaa mä vai heikkohermonen, ja pyh’’, nauroin ja ohi kävellessä painoin sen pipon sen silmille.

‘’Ääääh, älä’’, Luna nauroi ja nosti pipon silmiltään.

Käytävällä oli tuntilaisia hengaamassa tai varustamassa heppoja illan ekalle tunnille, joka oli perustunti. Niille piti hakea hevosia sisälle vielä tai ainakin osalle. Ja mä lähdinkin sitten hakemaan sisälle Tumppua ja Miinaa. Mua vastaan tuli Shalia ja sen se omistaja otsatukka silmillä.

‘’Hei’’, moikkasin sitä.

‘’Heei’’, se vastas vinkaisten. Mä hymyilin.

Nappasin puoliveriset aidalta roikkumasta sisälle. Neljän asteen pakkanen puri addujen läpi ja leukaan tuli kans kylmä. Onneks oli sentään pipo. Talutin hepat talliin ja kysyin niiden ratsastajilta jos ne halus hoitaa hepat käytävällä vai karsinassa. Sitten heivasin Tumpun karsinaan ja jätin Miinan käytävälle. Luna oli kadonnut russin kanssa jo pihalle. Naiset alkoi hoitaa hevosiaan ja mä hiippailin pääovesta alakentälle, jossa pyöri Luna satulatta Accen kanssa, Milja satulan kanssa Nopalla ja mun lemppari nojaili parkatakissa aitaan. Kävelin naisen luo.

‘’Heeei’’, hymyilin kun tulin sen luo. Mä en tiennyt mitä oli käynyt, muuta kuin että oltiin siis suudeltu tallituvassa, se oli ollut erilainen kuin niinä parina yönä jotka oltiin vietetty. Sillon ne oli täynnä himoa, nyt taas - noh en tii.

‘’Moikka’’, se hymyili mulle takaisin.

‘’Ootko muuten ottanu Balettia monta kertaa sisälle? Se on ihan kamala. Pahempi ku Acce, se sentää vaa puree käsiä ja juoksee tarhassa karkuun. Balett sen sijaan, karkas multa taas, tää on jo kolmas kerta kun olin ottaas tarhasta ja taluttaessa se koitti kiskoa ittensä muille teille.’’

‘’Se on kyllä poni isolla P:llä’’, Merida nauroi. ‘’Multa se ei oo vielä karannu, mut Eliniltä karkas ja me pyydystettiin yhessä varmaa 10 minuuttia.’’

‘’Iida ei kyllä ajattele loppuun asti, varmaan Ingrid pärjää sille.’’

‘’No ei ehkä vielä, mutta Balett opettaa sille varmasti paljon hevosten hoidosta’’, Merida hymyili lempeästi Lunaa, joka koitti raipalla oikasta pukittelevaa ponia, joka liikkui enemmän ilmaan kuin eteen.

Pian kentän laidalle tuli myös Nelly. Sillä oli tavallisesta poiketen jopa pipo päässä, mutta kiharretut hiukset näytti koskemattomille vyörytessään mustan toppatakin päälle. ‘’Tjena.’’

‘’Ja tja’’, virnistin sille ja tarpeeksi kovaan ääneen rallattelin ja katselin Miljan reaktiota. ‘’Missä Felix, Felix, Felix herkkuja ruokapöytään?’’

‘’Taitaapi olla reeneissä, en oo varma sen menoista’’, Nelly vastas asiallisesti välittämättä mun äänensävystä.
Me seurattiin vielä tovi kahden blondin ratsasteluja ja Meridan värähtäessä kylmyyttä mä ehdotin, että mentäs tallitupaan.
‘’Mun pitää vielä ratsastaa Kurre’’, se sanoi väitteeks.

‘’Et sä paleltuneena voi ratsastaa’’, totesin ja kiskoin sen mukana tallitupaan kädestä pitäen. Ovesta astuttua me kuitenkin irrotettiin ote toisistamme. Ja kohdattiin läjä tuntiratsastajia, jotka rupes heti supattelemaan. Mä riisuin oman takkini naulakkoon ja kävelin suoraan sohvalle, jossa istuvat tuntiratsastajat tekivät mulle tilaa. Merida kävi painamassa kahvinkeittimen päälle ja istui sitten pöydän ääreen.

Supina loppui, mutta kummat katseet muhun ja Meridaan jatkui.

‘’Hei, Lucas, voisitko tulla mitenkään auttamaan mua Hussen varustamisessa?’’ joku nätti blondi kysyi heilauttaen hiuksensa olan taa. Mä naurahdin ja mun onneks tallin ovi kävi. Musta nimittäin tuntui, että Merida vahti kaikkia mun tekemisiä, ja jos tekisin väärän liikkeen se juoksis suoraan Ollin luo.

‘’Eh, eikö vaikka Johannes vois sua auttaa?’’ nousin sohvalta ja kävelin sisälle tulleen pojan luo. Se kohotti mulle kulmiaan ja aukoi suutaan.

‘’En mä ees tiedä mikä heppa seon!’’ Johannes kuiskas mulle hampaiden välistä.

Hymyilin sille velmuna. ‘’Johannes auttaa sua mielellään, menkää te muutkin jo laittamaan heppoja kuntoon, Johannes auttaa kaikkia varmasti!’’ kajautin ja läimäsin poikaa yläselkään.

Seurasin sivusta kuinka nuoret alkoi ulostautua tallituvasta. Ja viimeisenkin mentyä mä menin sohvalle ja pyysin Meridan mun viereen. Se otti kahvikuppinsa mukaan ja istui sitten kans sohvalle.

‘’Kannattaa riisua kengät jalasta, niin varpaat pääsee lämpiämään’’, sanon sille ja alan vetää kenkiä irti ja nostan sitten sen sirot jalat mun syliin. ‘’Näääin ja pian sä oot tarpeeks kuuma ratsastaakses.’’

‘’Häh?! Enkö mä oo nyt tarpeeks kuuma?’’, Merru kysyi silmät suurina ja mä aloitin sönköttää sitä mitä mä tarkoitin, enkä tarkoittanut. Kunnes tajusin Merrun vaan vitsailevan.

‘’Et sä saa säikyttää mua noin, ku musta tuntuu et kävelen jo nyt kananmunan kuorilla’’, mutristin suutani ja nostin kädet puuskaan lopettaen Merrun säärien hipsutuksen.

‘’Noooh, et sä voi luulla et oikeesti suutuin, raukka sä’’, Merru hymyili mulle ja kurotti pemottamaan mun hiuksia.

‘’Hei Lucas’’, kuului huuto ovelta ja mä ja Merru vetäydyttiin kauemaas toisistamme just sopivasti kun Lindan pää ilmestyi ovesta sisään. ‘’Iidalla pyys et pistät gramaanit Balettille ja käyt juoksuttaas sen kunnolla ettei se sitten perseile viimesellä tunnilla.’’

Linda mulkas Meridaa mun vieressä, kun oli riisuutunut takistaan. ‘’Mielellään siis nyt!’’ se hoputti mua. Mä vilkasin Meridaa ja nousin sovhalta. Ilmeisesti mun piti pirulaisen kanssa ottaa lähempää yhteyttä. Tosi kiva.

[Deleted]

Maastakäsittelyä

Perjantai / 19.1.2018

Milja

"Saitko sä ton vitosen b-kohtaa?" Viivi kuiskasi vierestäni ja sai mut nostamaan katseeni puhelimen ruudusta.
"Öööö", aloitin ja avasin uusimman sivun vihostani, "en saanu."
"Yllätys", tyttö huokaisi ja alkoi selata terveystiedon kirjaa ilmeisesti vastauksen löytääkseen.
Viivi ei kuitenkaan kaukaa kerennyt tutkimustaan tehdä, kun opettaja kaikkien helpotukseksi sanoi:
"Okei, eiköhän tää ollu tässä tältä päivältä. Tehkää vitonen ja kutonen ens kerraksi!"
"Varmasti", nyökyttelin sarkastisesti lähinnä vain Viiville ja Nadjalle, joka istui mun toisella puolella.
Pakkasimme tavaramme kasaan ja kiirehdimme luokasta naulakoille päin. Kello oli muutamaa minuuttia yli kolme kun mä ja Nadja lähdettiin lukion parkkipaikkaa kohti.

Kaivoin mauton avaimet taskustani ja avasin lukituksen muutamien metrien päästä. Kylmästä hengitys höyryten kiirehdin kuskin paikalle, Nadjan istuutuessa viereeni.
"Toivottavasti ei jäädytä tallille", henkäisin startaten mustan kulkupelini, joka positiivisesti yllättäen käynnistyi heti ekasta yrityksestä.
"Jep. No pitää vaan liikkua tarpeeks nii eiköhä me selvitä", Nadja hymähti pistäen turvavyön kiinni.
Peruutin parkista pois ja otin suunnaksemme Yläkokon. Lukiolta sinne menisi ehkä vartti. Meillä oli tarkoitus tehdä jotain maastakäsittelyjuttuja Nopan ja Disan kanssa. Voisi tehdä ihan hyvää mulle ja pilkukkaalleni, sillä kieltämättä meidän maastakäsin-harjoittelu oli jäänyt vähälle - Nopalla oli edelleen tapana kiskoa ja kiukutella narun päässä ärsyttävästi…


Nadja

Meillä oli ollut viimeisellä tunnilla Miljan kanssa kummallakin terveystietoa, joten päästiin kätevästi lähtemään suoraan koulusta tallille. Milja oli lupautunut kuskaamaan mua myös takaisinkin päin, mistä olin erittäin kiitollinen sillä bussin odottelu pakkasessa ei kuulostanut siltä houkuttelevimmalta vaihtoehdolta.
”Jos käydään hakee hepat talliin ja nähdään siellä?” Milja kysäisi meidän pompatessa mautosta ulos.
”Sopii” Hymähdin ja lähdin kävelemään vastakkaiseen suuntaan, missä tiesin Disan tarhaavan Mukin kanssa. Olin saanut Iidalta aamulla viestiä, että hepat tulivat ihan hyvin toimeen keskenään, vaikka Muki oli yleensä aika hapannaama muille kaviokkaille. Kumpikin hepoista näytti huomaavan mun tulon jo kaukaa, mutta ainoastaan Disa lähti portille vastaan.

Hetken ehdin luulla että saisin sen noin helpolla kiinni, mutta ei, ei toivoakaan. Sain kaiken kukkuraksi väistellä Mukin uhitteluja tamman metsästyksen lomassa. Muutaman kierroksen kävelyn jälkeen Disa kuitenkin antoi kiinni ja pärskähti tyytyväisenä. Vai oli tällä sit tälläinen tapa, totesin kiinnittäessäni narua viininpunaiseen riimuun. Täytyisi jatkossa muistaa ottaa vaikka pala leipää mukaan tarhasta hakiessa.
”Sori kun kesti, piti vähän suostutella tätä lähtemään mun mukaan” Naurahdin Miljalle, joka juuri kiinnitti Noppaa käytävälle.
”Eipä mitään, eihän meillä kiire oo” Milja totesi alkaen sukia pilkukkaan karvaa.
Itse avasin riimun kanssa sävysävyyn olevan toppaloimen soljet ja vedin sen sitten pois tamman päältä. Kimo liikehti hiukan levottomasti uudessa tallissa, mutta rauhoittui aina kun muisti Nopan olevan lähellä.


Milja

Noppa oli jäänyt suosiolla kiinni, kun Kapu ja Bel oltiin haettu jo aiemmin sisälle, luultavasti jotain tuntia varten. Niimpä pääsimme nopeasti talliin, jossa jätin tamman kiinni käytävälle. Kerkesin ottaa loimen pois ja hakea harjapakin, kun Nadja saapui talliin kuvankauniin kimonsa kanssa. Tyttö pahoitteli tulevansa myöhässä, vaikka todellisuudessa mekin vasta hetki sitten tulimme talliin.
"Oon oikeesti niin tyytyväinen et säkin oot nyt enemmän tääl yksäripuolella. Nykyään kun täällä ei juuri pyöri kun mä, Lotte ja Lydia", selitin sukien mahanalusta, jonka epämiellykkyyden Noppa kyllä näytti luimimalla.
"Siirtotallissakin oli tosi usein hiljaista, jos ei just sattunu Lydian tai Meridan kaa yhtä aikaa sinne", Nadja vastasi taputtaen rauhallisesti valpasta hevosta kaulalle.
"Mmm. Vaikka toisaalta sitä liiallista rauhallista osaa arvostaa taas sen jälkeen kun käy hoitamassa Minoa ratsastuskoulun puolella", hymähdin siirtyen putsaamaan Nopan kavioita. Klipatun ja loimitetun ponin harjaamisessa ei kovin kauaa mene.

Saatuani kaviot putsatuksi pistin kaikkiin jalkoihin suojat. En mä tiedä oliko ne edes tarpeelliset, mutta tuskin niistä kovin paljoa haittaakaan oli. Kiinnitin viimeisen suojan ja nousin sitten suorille jaloille, vilkaisten mitä Nadja oli tekemässä. Tyttö parhaillaan näytti putsaavan vielä Disan kavioita, joten mulla oli ylimääräistä aikaa räpsiä otuksestani kuvia. Noppaa ei juuri huvittanut poseerata, joten pian luovutin ja kävin hakemassa pinkillä koristellut suitset varustehuoneesta. En tiennyt millainen Disa oli tai aikoiko Nadja maastakäistellä päitsillä, mutta mä päätin ihan vain hermojen säästämiseksi ja turvallisuussyistä laittaa Nopalle suitset.
"Jos ja kun Disa jää sulle, nii ootko aatellu alkaa kerätä sen kaa jotain väriteemaa?" kysyin ohimennen korjaillessani pinkkiä niskapehmustetta, pilkullisen tökkiessä mua mahaan tympääntyneenä.


Nadja

Disa käyttäytyi harjatessa hyvin, lukuunottamatta pientä levotonta liikehdintää kun tuntihevospuolelta kuului sen mielestä erikoisia ääniä. Tamman ohut karva oli pysynyt loimen alla puhtaana, joten sen harjaus kävi pikaisesti. Milja näytti jo suitsivat poniansa, joten mä pistin vauhtia kavioiden putsaukseen. Kimo onneksi nosti jalkansa nätisti, eikä roikkunut hoitajassa koko painolla, toisin kuin Jupi välillä teki. Kun mä olin saanut hoitotoimenpiteet tehtyä, nappasin karsinan ovesta siihen eilen jättämäni naruriimun, alkaen vaihtaa sitä valppaan oloisen hevoseni päähän.

"Jos ja kun Disa jää sulle, nii ootko aatellu alkaa kerätä sen kaa jotain väriteemaa?" Blondi kysyi korjaillen Nopan suitsien niskapehmustetta.
”No siis musta tuntuu et oon ihan rakastunu tähän viininpunaiseen väriin, mulla on jo aika paljon kerättynä sen värisiä varusteita, niinkun tää naruriimu ja köysikin on” Naurahdin kiinnittäessäni maastakäsittelyyn tarkoitettua painavampaa narua riimuun.
”Se kyl sopii tosi hyvin Disalle” Milja myötäili vastaustani, meidän lähtiessä peräkanaa tallista ulos.

Suljin portin perästämme ja lähdin taluttamaan harmaata tammaa kenttää ympäri. Lunta oli reilusti, mutta muutamat selvät urat kentälle oli kuitenkin tallautuneet ratsastuksen johdosta. Disa vilkuili hiukan epäluuloisena ympärilleen ja säpsähteli pari kertaa puista putoilevaa lunta tai toisten hevosten rallittelua tarhassa. Kentän toisessa päässä Milja oli jo aloittanut pysähdysharjoitukset Nopan kanssa, joten hetken toiseen suuntaan käveltyämme päätin itsekkin aloittaa varsinaisen työskentelyn.


Milja

Noppa oli ollut eilen vapaalla, joten arvattavasti sillä olisi ylimääräistä energiaa. Siihen kun lisätään se tosifakta, että ponillani oli muutenkin tapana olla sikamainen narun päässä, tulisin luultavasti menettämään hermoni alle vartissa. Innokkuuden perusteella jätin varsinaiset alkukäynnit pois ja aloittelin samantien pysähdyksillä. Jos pysähdyin, se näytti tarkoittavan Nopalle samaa kuin 'koeta näykkäistä omistajan kättä ja käänny poikittain uralle'. Niimpä päädyin vetäisemään puolipidätemäisesti ohjista samalla kun pysähdyin. Pilkukas luimi tyytymättömänä, mutta alkoi lopulta tehdä kuten pyysin. Liikkeelle lähdöt oli onneksi alusta alkaen napakoita ja yhteistyöhaluisia.
"Nythän tää alkaa ees jotenkin kuunnella", hymyilin seistessäni Nopan vierellä ja vilkaisin Nadjan suuntaan, joka näytti myös tekevän pysähdysharjoituksia hevosensa kanssa.
Samalla mä sain kuitenkin huomata kehuneeni risteytysponia liian aikaisin: katseeni ollessa muualla päätti Noppa yrittää nykäistä narun käsistäni. Tamma otti äkkilähdöt, mutta onnekseni naru oli suhteellisen tiukasti otteessani.
"Noppa!" ärähdin saaden ponin joten kuten hallintaan. Käskin Nopan peruuttaa muutaman askeleen verran rangaistukseksi, jonka se suoritti korvat luimussa.

Pysähdysten jälkeen lähdin tekemään eri reittejä myös ravissa, josta tein käyntisiirtymisiä. Tästä Noppa innostui hirveästi, ja yritti jokaisella kerralla raviin siirtyessämme lähteä tarpeettoman lujaa. Disa tuntui myös välillä saavan sätkyjä, jotka innoittivat tammaani pelleilemään entistä enemmän. Kieltämättä ärsytti Nopan käytös, etenkin kun tiesin sen vain testaavan mua.
Tein reittejä molempiin suuntiin, jonka jälkeen treenasin muutamia väistämisharjoituksia. Aikaisemmin olin ajatellut hyppääväni matalia kavaletteja maastakäsin, mutta koska Noppa oli päättänyt olla tänään erittäin tottelematon, jäisi se sitten ensi kerraksi. Tai ehkei vielä silloinkaan. Joka tapauksessa mulle kävi minuutti minuutilta selkeämmäksi, että mun pitäisi lisätä maastakäsittely liikuntasuunnitelmaamme.


Nadja

Disa oli osoittautunut varsin herkäksi hevoseksi tässä kymmenen minuutin kentällä pyörimisen aikana ja siihen oli ainakin näin vähässä ajassa hankalaa saada kunnon yhteys. Tamma sätkyili mun mielestä vähän hölmöjä asoita, mutta ymmärtäähän sen kun uusi paikka kyseessä. Pysähdysharjoitukset menivät kuitenkin hienosti kumpaankin suuntaan, joten lisäsin pian mukaan myös muutaman askeleen peruutuksen. Heilutin köyttä ensin mahdollisimman pienesti, mutta kun reaktiota ei kuulunut, lisäsin liikkeeseen hieman voimaa. Pian Disa tajusi pyyntöni ja otti kolme askelta taaksepäin.
”Hieno tyttö” Sanoin rauhallisesti ja rapsutin sitä kaulasta.
”Äh mul menee kohta hermo!” Milja murahti Nopalle, joka koitti aina raviin siirtymisen aikana ottaa lähdöt.
”Kyllä se siitä vielä helpottaa, auttaisko jos tekisit näitä peruutusharjoituksia?” Kysyin blondilta, jatkaen itse myös peruutuksien harjoittelua.
”Voisin kokeilla” Milja nyökkäsi ja jatkoimme kumpikin työskentelyä keskittyen omiin nelijalkaisiimme.
Disa kuunteli pysähdys- ja peruutuskäskyjä hienosti, mutta liikkeelle lähtö oli vielä hieman vaivalloista, sillä niin moni muu asia ympäristössä kiinnitti tamman huomion.

Ajattelin kokeilla seuraavaksi, miten takaosan väistätys onnistuisi. Kimo ei lähtenyt automaattisesti väistämään mua kävellessäni kohti sen takapäätä, mutta heiluttaessani hieman narua, se tajusi nopeasti jutun juonen. Kauempana olevat Milja ja Noppa näyttivät saaneen myös yhteistyön jotenkuten sujumaan, eli peruutusharjoitukset taisivat heitä auttaa. Tein vielä kumpaankin suuntaan muutamat takaosan väistätykset, jonka jälkeen päätin kysyä tytöltä, aikooko hän vielä kuinka kauan maastakäsitellä.
”Voisin vielä jotain rentoutus juttua tehdä, mut siihen on varmaan sit hyvä lopettaa” Milja hymähti ja pysäytti Nopan kentän keskelle. Talutin itse tamman sopivan välimatkan päähän pilkukkaasta ponista ja aloin taivutella Disan päätä vuorotellen kohti sen kylkiä.
”Vähän vielä” Sanoin rohkaisevasti kimolle, joka vaikutti hieman epäluuloiselta tätä tehtävää kohtaan. Kuitenkin heti kun Disa vastasi paineeseen, päästin narun löysäksi. Viimeisimpänä harjoituksena oli pään laskeminen alas, johon tarvittiin aluksi mukaan kevyt käden painallus hevosen niskasta. Tamma oli kuitenkin nopea oppimaan, joten hyvin pian se tajusi mitä siltä pyydettiin. Loppujen lopuksi kimo laski turpansa maahan vain pienellä ranteen liikkeellä.


Milja

Rentoutusjutut olivat selkeästi enemmän Nopan mieleen, tai sitten se vain viimein alkoi taipua tahtooni. Veikkasin jälkimmäistä, sillä loppua kohti muutkin harjoitteemme alkoi sujua jo paremmalla yhteistyöllä.
"Hiieno", hymyilin taputtaen klipattua kaulaa venytyksen jälkeen.
"Mä viel kävelen tän kaa hetken, mut meille varmaa sit ainakin riittää", lisäsin hetken kuluttua Nadjalle, joka näytti vielä tekevän venytyksiä hevosensa kanssa.
"Juu, mäkin kävelen tän kaa viel hetken."
Maiskautin pilkukkalle, joka lähti seuraamaan vierelläni rennosti kaulaansa venyttäen. Noppa oli tainnut riekkua enimmät intonsa jo pois, joten malttoi loppuun käyttäytyä vähän asiallisemmin. Nyt se oli jopa sellainen, että sen voisi kuvitella taluttavansa tarhaan ilman, että kiepsauttaa narun turvan ympäri. Ehkä vielä joku päivä.

Pian menimme takaisin talliin, jossa pistin Nopan omaan karsinaansa. Kello näytti melkein puoli viittä, eli saattaisin kerrankin ehtiä ihmisten ajoissa kotiin tallilta. Miten sitten tulisin tämän ylimääräisen ajan viettämään - en ainakaan läksyjen parissa.
Heitin jännesuojat pinkkiin hoitopakkiin, tarkistin tammani jalat ja harjasin puhtaan karvan pölysualla läpi. Noppa seistä möllötti paikoillaan, vaikka vähän luimikin sukiessani mahaa tai päätä. Nopeasti Noppa oli kuitenkin hoidettu, ja koska kello oli niinkin vähän, päätin vielä viedä sen ulos. Pistin pilkukkaalleni loimen päälle, ja avasin sitten karsinan oven.
"Mä vien Nopan tarhaan", ilmoitin Nadjalle, joka näytti vielä harjaavan kimoa.
"Juu! Mäkin taidan viedä tän vielä ulos, kun saan laitettua loimen."
Aikaisemmista ajatuksistani huolimatta päädyin laittamaan narun turvan ympäri, ja matka tarhalle sujuikin rauhallisesti. Päästin ponitamman irti tarhaan ja palasin talliin, mistä Nadja ja Disa olivat jo kadonneet ulos.
Nadjan tultua me vielä putsattiin kaviokkaittemme karsinat, joka kyllä aina on yhtä mukavaa puuhaa.. No, nyt oli sentään seuraa. Vajaan vartin päästä me käytiin kippaamassa kottarit lantalalle, jonka jälkeen oltiin valmiita lähtemään.
"Sä siis voit nakata mut kotiin?" Nadja varmisteli kävellessämme parkkipaikkaa kohti.
"Juu totta kai", nyökkäsin ja avasin kulkupelini lukituksen. Istuimme kyytiin, laitoimme radion volat kaakkoon, ja lähdimme pinkkitukkaisen kotia kohti. Toivottavasti sillä ja kimolla hevosella menisi seuraava kuukausi onnistuneesti, sillä mun silmään ne ainakin vaikutti tosi toimivalta parilta.

[Iida]

Ei ole tallia ilman pientä kaaosta / tiistai / 30.01.2018



‘’Ei oo totta’’, raivosin tallikäytävällä. ‘’Hakekaa nyt kiltti joku 110cm satulavyö parvelta!’’ koitin hymyillä hämmentyneinä pälyileville tuntiratsastajille, koitin hymyillä eli irvistin.

Repe oli pitämässä sen illan viimeistä tuntia ja mä pidin tiistain viimeiset. Repen hyvien ryhmä väänsi koulua maneesin lämmössä ja mä vaan toivoin, että mieheni mun luki mun ajatukset ja oli alkanut rakentaa jo rataa mun sennuille. Eilen oli alkanut uusi jakso.

‘’Mä voin hakea’’, kuulin Sandran, Rosalien uuden hoitajan, vinkaisevan tamman karsinasta. Karsinan ovi meni kiinni ja käkkäräpää lähti kiitämään. Nyökkäsin sille, kun se pikakäveli mun ohi, avasi ulko-oven sulki sen vielä perässään ja juoksuaskeleet alkoi, kunnes niitä ei enää kuullut.

‘’Tuleeko Ranjalle mitkä suojat?’’

‘’Ne sen omat. Niiden pitäisi roikkua siinä hoitoämpärin kahvassa’’, vastasin.

‘’Entä Taralle?’’

‘’Laitatte kaikille jännesuojat! Me hypätään, jos teidän heppa on tunnilla nyt, ja suojat on ämpärissä - ottakaa ne mukaan maneesille’’, selitän ties monettako kertaa.

‘’Ai mitä!? Hypätäänkö me?!’’ Venla henkäisi mun vierestä.

‘’Juu, hypätään. Jos ette ole vielä huomanneet ryhmien hyppy- ja puomikerrat on ilmoitustaululla.’’

‘’Apua, mulla ei oo turvaliiviä mukana!’’ Venla panikoi.

‘’Ja niitä turvaliivejä löytyy satulahuoneesta, käy hakemassa ihmeessä, muutkin, jos tuntuu että tarviitte niin lainatkaa’’, huikkaan kaikille neljälle naiselle. ‘’Löytyyköhän sitä satulavyötä’’, pohdin ja tallin ovi aukeaa viheltelyn perään.

‘’Tällänen löytyi’’, Sandra huikkaa ovelta ja heilauttaa ruskeaa satulavyötä kuin sadan kilon lohta.

‘’Hyvä, auta Venlaa satuloimaan Sanni’’, komennan ja lähden metsästämään radan rakentajia. Kello on kymmentä vaille seitsemän.

Yksäripuolelta sain mukaani Nadjan ja Lotten. Annoin niille mun ratapiirrustuksen, joka koostui suorista, helpoista teistä. ‘’Kiitos tytöt’’, kiitän niitä, kun ne tekee lähtöä maneesillle. ‘’Repen ryhmä lopettelee pikkuhiljaa ja se auttaa teitä varmasti kanssa. Kaikkien ei tarvi olla estetolppia vaan voitte laittaa myös sokeripaloja, kun ei nää korkeita hyppää.’’

‘’Jees, selvä’’, Nadja vastaa ja vetää Lotten mukanaan viiden asteen pakkaseen ja lumisateeseen.

Päivätallin tehneet Luca ja Linda oli varmasti jo lähteneet tallilta, joten mun tuli vielä löytää pari auttavaa kättä. Linda oli päivätallin jälkeen ratsastanut Sidin ja Lucas Nöpön. Meridan olin nähnyt taluttavan Kurrea yläkentälle, joka oli vastikään möyritty jäästä ja sinne oli levitetty purua.

‘’Ootteko valmiita?’’ kysyin naisilta. Sain myöntävät vastaukset ja mä lähetin kolmen hepan ja yhen hepattoman maneesia kohti. Mä poikkesin tallituvassa, josta löysin Kimin ja Miljan. Kim tulisi viimeiselle tunnille, ja Milja näytti hikisen päänsä kanssa juuri ratsastaneelta.

‘’Jes loistavaa te ootte täällä’’, hymyilen niille. ‘’Voisitteko hakea viimesen tunnin poneja sisään, sullahan on Kim Miina ja se taitaa olla jo tallissa, kun on ollut jo yhellä tunnilla, mutta käykää hakemassa Balett ja Uppe, edelliseltä tunnilta jatkaa Ranja ja sit jos haette vielä ööp, kukakohan sillä oli… No, te näette listasta, Vilma tulee uudelleen ratsastajaks teijän ryhmään tälle kertaa, Kim. Ja se Uppe, hakekaa se viimeseks ja laittakaa käytävälle lähelle pääovea siihen yksäripuolen oven eteen.’’

Hoitajat oli hetken hiljaa, sisäistivät asiaa.

‘’Niin… Eli me haetaan Balett, joku ja viimeseks Uppe?’’ Milja varmisti ja kulautti vedet kupista kurkkuun.

‘’Juu, mutta lähemmäs puolen aikaa’’, vilkaisin kelloa. ‘’Mun pitää mennä, ja käytävälle tais jäädä Sannin rikkinäinen vyö, että jos heivaatte sen sinne satulahuoneen ‘rikkinäiset’ -laatikkoon. Kiitos!’’

Mua vastaan tiellä tuli edellisen tunnin rastastajat, joista Nelly moikkas mua pirteesti. Muut vähän väsyneemmin. Taisi Repe laittaa rastastajat kunnolla töihin. Ainakin naamat loisti kuin Pelle Hermannin nenä. Pian ratsukoiden perässä tuli iloisesti porisevat Nadja ja Lotte.

‘’Kiitos tytöt!’’ kiitin ohi mennessä.

Maneesiin tullessa Repe auttoi ratsastajia selkään ja esteet oli paikoillaan, puomit maassa, kuten halusin. Ah. Mä kävin hakemassa vakijakkaran peilipäädyn keskelle ja asetuin siihen. Asettelin Repen jakkaralle jättämän mikrofonin paikoilleen päähäni ja riisuin parkatakin. Mies sai ratsukot valmiiksi ja ne lähti kiertämään uraa pitkin ohjin. Repe käveli hymyssä suin mua kohti sen hiukset sekaisin.

‘’Tjena’’, sanoin sille.

‘’Tjenare’’, mies kumartui suutelemaan mua. ‘’Hyviä tunteja.’’

‘’Tack’’, hymyilin. ‘’Tallissa saattaa olla kaaos, mutta hoitajat hoitanee, täytä sä vaa rauhassa tuntien paperit.’’

Mies nyökkäs, taputti mua päälaelle ja lähti vihelellen maneesista. Mä napsautin mikrofonin päälle. ‘’Kuuleeko kaikki? Onko äänenvoimakkuus sopiva? Hyvä. Ottakaa ohjat käsiinne ja lähtekää kevyessä ravissa liikkeelle.’’

[Iida]

Photoshoot / 4.2.2018 / sunnuntai

Mä olin eileen illalla laittanut whatsappia meidän neljälle uudelle hoitajalle, jos niitä olisi kiinnostanut tulla tallille seuraavana päivänä. Ja kaikki vastasi myöntävästi. Mä olin sanonut että pidetään photoshoot ja kuten saattoi arvata ei nuoret olleet huonoimmissa vaatteissaan. Ne haki hoitohevosensa sisälle ja alkoivat puunata mun tehdessä päivätallin siivouksia.

''Ai kamala, missä teidän pipot on?'' kysyin äidillisesti nuorilta, kun lähdimme pihalle. Me mentiin yläkentän taakse pellolle kuvauksiin.

''Aina voi laittaa hupun päähän'', Sandra hymyili. Niinhän sitä pystyi, mutta ei se samaa asiaa ajanut kuin pipo.

''Kuka haluaa olla eka?''



Carlya


Johannes


@sandra


Seongmin

[Iida]

Perjantai / 9.2.2018

Kello oli vartin yli kolme ja mä olin jo tallissa touhuamassa. Me lähdettäisiin alkeisjunnujen kanssa rauhalliselle maastolle pitkästä aikaa ja mun oli löydettävä kaikki heijastin loimet. Mä olin just ratsastanut Likan, joka seisoi karsinassaan ja mutusti päiväheinien loppuja. Mä olin ottanut sen osan tarhasta mukaan ja tamma saisi syödä niitä kunnes olisi tarpeeksi kuiva lähteäkseen vielä pihalle. Likan liikutus oli vähentynyt huomattavasti, kun Topi lopetti ja tamma oli huonommassa kunnossa kuin aikoihin, mutta myös liikutuksen puutteessa ja sen huomas sen juoksenteluista tarhassa. Pian joku tammoista kaatuisi ja loukkaisi jalkansa. Mä olin päättänyt alkaa laittaa Likkaa takaisin tunneille, pikkuhiljaa. Ehkä. Tai sitten myisin sen tai etsisin uuden ylläpitäjän. Likka oli ollut loisto tuntiponi, kunnes vaihtuvat ratsastajat tuntui nousevan sen päähän. Kyllähän se tuurata pystyi.

‘’Hei Iida’’, Merida moikkasi yhtäkkiä mun selän takaa.

‘’Ai kato, hei Merida’’, hymyilin naiselle yleisen varustelaatikon juuresta. Mä olin löytänyt jo kaksi loimea, vielä kaksi löydettävänä - ponikokoisina. Mä tiesin, että meillä oli ainakin kuusi heijastinloimea poneille. ‘’Ootpa sä ajoissa.’’

‘’Joo mä ajattelin, että ehtisin jutella Lu-. Ehm. Lindan kanssa. Ja sitten ratsastaa Kurren. Mutta tuskin ehdin, vuoro alkaa päälle puolen tunnin päästä’’, Merida vilkaisi kelloa puhelimestaan.

‘’Niin, kiirehän siinä tulisi. Et sä haluais tulla maastoon taluttelemaan? Välttyisit osalta töistä. Lucas voi varmasti paikata sun vuoroa sen verran, että heittää iltaheiniä tarhoihin.’’

‘’No, kai mä voisin, mikä ryhmä se siis on?’’

‘’Junnujen alkeis ilman taluttajia, mutta mennään pitkästä aikaa maastoon niin aattelin että on paree ottaa pari taluttajaa mukaan. Sä voisitkin käydä hakemassa Pican, Balettin, Teon ja Karrin sisään. Mun pitää löytää lisää loimia matkaan.’’

‘’Joo tottakai!’’ Merida lupasi ja lähti melkein juoksujalkaa pihalle.

Jos mä saisin päättää naisen tulevaisuudesta, mä en päästäis sitä meiltä koskaan pois. Merida oli ihan loistava ja teki kaiken kunnolla ja sillä tuntui olevan sekä järki että sydän mukana hommassa. Ei sillä etteikö meidän muut työntekijät olisi loistavia ja hyviä. Linda oli omalaatuinen ja sitä ei viitsinyt jättää yksin asiakkaiden kanssa, jotka oli hankalia. Lucas vietteli kenet tahansa, ikinä ei voi olla varma mitä satulahuoneessa on puuhattu. Elin oli vähän hutiloiva, mutta iloinen ja hyvä asiakaspalvelija ja no Olli oli kans tosi kiva. Mutta, mä tiesin, että Meridan pitäisi päättää mitä tekee ensi syksynä, aloittaako opiskelut vai ei.

‘’Jess!’’ hurrasin ääneen, kun löysin viimeisetkin kaksi loimea yhden entisen yksityisen kaapin pohjalta. Satulahuoneen ovi kävi ja Renee astui sisään naama punaisena.

‘’Pakkanen tuntuu kiristyvän’’, se naurahti. ‘’Saa nähdä mitä teen Chinnan kanssa, miten ne tunnit onkaan, että koska se maneesi oli vapaana?’’

‘’Ilmeisesti, ehkä oli huono valinta lähteä maastoon köpöttelemään alkeisryhmän kanssa’’, irvistin. ‘’Mutta onni sulle, neljältä alkaa tunnit mutta on nyt sitten tyhjillään viiteen, kun me tosiaan lähdetään maastoon. Mä unohdinkin ilmoittaa siitä chatryhmään, mutta mä uskon että sä saat seuraa kuhan muut kuulee et siellä voi mennä.’’

‘’Noni sattuipa sopivasti’’, Renee hymyili ja nosti koulusatulan telineeltä.

‘’Ja tunnit loppuu siis yhdeksältä, jos vielä sitten joskus huvittaa treenata’’, vinkkasin ennen kuin satulahuoneen ovi ehti mennä kiinni. Renee vastasi jotain. Se oli mukavan ja reippaan oloinen nainen. Ja sen poni oli tosi nätti. Muistutti vähän Topin Possusta.

Mä palasin loimineen tallin puolelle. Yksäripuolen ovi oli vedetty luultavasti Reneen perästä kiinni. Mä leväytin loimet ilmoitustaulun alle. Merida oli ilmeisesti tuonut jo Balettin sisään. Vielä kolme pihattoponia puuttui.

‘’Voinko mä Iida jo alkaa harjata’’, Saara nykäisi mua hihasta.

‘’Joo voit aloittaa, laita Balett kiinni’’, hymyilin sille.

Pääovi aukesi apposen ammolleen ja pian siitä koitti änkeä sisään kolme ponia ja heinäpäinen Merida.

‘’Karri on kauhee maistelemaan hiuksia’’, Merida tuhahti. ‘’Otatko jonkun näistä?’’

‘’Joo se on sen lempihommaa’’, virnistin ja otin kimon ponin narusta kiinni. ‘’Tehokasta. Ja laitetaan nää tonne Balettin käytävälle.’’

Mä talutin Karrin käytävän perälle ja käänsin sen toisin päin ja laitoin sen kiinni käytävän ketjuihin. Ja autoin sitten Meridaa Pican ja Teon kanssa. Pian niiden parissa touhusi pienet ratsastajat suat heiluen. Mä kävin heittämässä Likan takaisin tarhaan. Chinna oli käytävällä ja Milja harjasi Noppaa karsinassa. Pilkukas tamma mulkoili kaltereiden välistä kimoa ponia.

‘’Oliko Likka millanen tänään?’’ Milja kysyi uteliaana.

‘’Ihan ok’’, vastasin heittäen kevyen toppiksen tamman selkään. ‘’Vänkäs vastaan, kun vaadin siltä kunnolla, taitaa kunto tulla vastaan.’’

‘’Meinaaksä löytää sille uuden ylläpitäjän?’’

‘’Niin mä oon aatellut, mutta saa nähdä’’, hymyilin punapäälle vaisusti ja lähdin viemään pilkkuponia pihalle. Likasta olisi varmasti vielä vaikka mihin, mutta katsoo nyt.

Merida auttoi Teon ratsastajaa satuloinnissa kun mä palasin kodin kautta talliin. Olin vaihtanut jalkaan lenkkikengät ja ratsastustakin parkatakiksi. Kävin viemässä Meridalle heijastin loimen ja autoin sitten Saaraa putsaamaan Balettin kaviot.

‘’Hei Merida’’, kuului Lucaksen ääni Balettin karsinan edustalta.

‘’Lucas, kun kerta oot täällä oo avuksi’’, komensin brunettea ja kuulin Meridan naurahtavan.

‘’Hae Balettin satula ja tuo kaikille ne heijastin loimet ilmotustaulun eestä!’’ laskettuani viimeisen mustan koiven maahan suoristauduin ja veri humpsahti päästä pois. Ohjasin Lucan satuloimaan mustan russin ja ite heitin muiden selkiin heijastinloimet.

‘’Oottehan käyneet vessassa ja on varmasti lämmintä päällä?’’ kysyin neljältä lapselta. ‘’Hyvä, laittakaahan myös varuiksi turvaliivit ja niiden päälle heijastinliivit, että näytään ulkona.’’

Lapset lähti hihitellen hakemaan varustehuoneesta kamppeita päälleen. ‘’Heitäthän Lucas heinät tarhoihin kun Merida tulee mukaan taluttelemaan.’’ Mies nyökkäsi. ‘’Hyvä hyvä. Muuten, huomenna kun teette aamutallia, niin jos Repe ei muista, jättäkää Husse, Miina ja Laku sisälle kun Rami tulee kengittään ne heti aamusta. Ja Ranja tuuraa muuten tänään Uppea, kun se ontui aamulla. Se on post it lapulla ilmotustaululla et älkää ihmetelkö.’’

Kun suitset oli ponien päässä me lähdettiin pihalle. Lapset nousi ponien selkään alakentällä ja kun jalustimet oli säädetty, vyöt kiristetty ja kaikki oli kunnossa me lähdettiin letkassa tallipihasta. Mä kävelin Teon ja sen ratsastajan kanssa, kun Merida piti perää Balettin kanssa. Lasten iloisista ilmeistä päätellen pitäisi käydä useammin maastossa, myös muiden ryhmien kanssa.

Repen perusjunnut (19-20) Ponit läheltä kauemmas: Caya, Ranja, Teo, Balett.

[Merida]

Tiistai / 20.2.2018

"Jos käytte vielä vaihtamassa Lakulle ja Sannille toppaloimet, kun kerkeette?" Sanna sanoi ohikulkumatkallaan kohti toimistoa.
"Juu", lupasin laskien talikon kottareihin, Ollin nyökytellessä viereisestä karsinasta.
"Jees kiitti, mä meen tarkistaa et tuntilistat on kunnossa."
"Kumman sä otat?" Olli kysyi naisen kadottua ja lähti työntämään toisia kottareita perässäni lantalan suuntaan. Heti ovesta ulos astuessamme vedin huivin paremmin kasvojeni suojaksi, sillä tälle päivälle oli osunut reilun 15 asteen pakkanen. Silti oli selvää, että kevät oli tulossa. Oli ihanan valoisaa ja aurinko paistoi läpi päivän.
"Laku", loin pahoittelevan irvistyksen mieheen, joka kohautti olkiaan huvittuneena:
"Niin mä vähän aattelinkin."

Mä olin viimeks eilen vaihtanut Sannin loimen, ja tamma osas olla raivostuttavan herkkähipiä. Näin talvisin oli kyllä melkoista loimirumbaa, etenkin kovilla pakkasilla.
Haimme tallista loimet mukaamme ja suuntasimme sitten eri tarhoja kohti, Jupin ja Lakun tullessa ystävällisesti portille vastaan.
"Hei pojat", tervehdin taputtaen molempia lyhyesti. Otin Lakun varulta kiinni, vaikken sen uskonut karkuun lähtevänkään. Otin kevyemmän toppaloimen pois, ja vaihdoin mukana tuomani toppiksen tilalle. Kaivoin takkini taskusta herkun palkinnoksi Lakulle kiltistä käytöksestä, ja Jupin höristessä annoin yhden sillekin. Huomasin Ollin vielä tappelevan Sannin kanssa, joten suljettuani portin suuntasin auttamaan miestä.

Kello oli puoli kaksitoista, kun me suunnattiin Ollin kanssa yksäripuolelle siivoamaan aamuruokien kippoja. Viimeisimmät aamutallit olivat olleet jotenkin huomattavasti helpompia, kun Noppa ei ollut meluamassa nälkäisenä tai vetämässä tallipihaa pitkin tarhoille vietäessä. Toisaalta se oli ollut myös outoa, samoin kuin se, ettei Milja ollut täällä härnättävänä. Ne oli Nopan kanssa San Franciscossa ja mystorysta päätellen ne olivat siellä viihtyneetkin. Neljän päivän päästä punapää ja poni tulisivat kuitenkin takaisin Suomeen.
Yksäripuolelle astuessamme näin kimon ponin korvat hörössä käytävällä, ja punahiuksinen nainen ilmestyi varustehuoneesta satula käsissään.
"Moi", tervehdin naista hymyillen, Ollin tehdessä samoin.
"Moi!" Riri vastasi laskien koulusatulan poninsa selkään.

Renee ja Chinna olivat muuttaneet Yläkokkoon muutamia viikkoja sitten, ja vaikken paljoa ollut naisen kanssa jutellut, vaikutti hän oikein mukavalta. Samoin hänen poninsa oli tajuttoman söpö ja tuntui tosi järkevältäkin tapaukselta.
Keräsimme sankot karsinoinen edustoilta ja huuhdoimme ne, jonka jälkeen yhteistuumin suuntasimme yläkertaa kohti. Mulla oli kyllä tarkoitus vielä käydä liikuttamassa Kurre, mutta ennen sitä tarvitsin kahvia. Vaikka päivän edetessä aina piristyikin, oli aamutalliin tuleminen aina yhtä tuskaista. Tai ei sillä, kyllä mä täällä töissä viihdyin ja oltiinkin Iidan kanssa juteltu, että mahdollisesti jatkaisin täällä vielä keväänkin jälkeen.

Taukotuvassa oli lähinnä henkilökuntaa, eihän vielä ollut edes puolipäivä. Sohvalla istuikin muun muassa Luca ja pöydän ääressä Linda, joilla alkais työvuoro seuraavaksi. Potkin kengät jaloistani ja kiirehdin Ollin perään hakemaan itselleni kahvia, jota joku oli onneksi hetki sitten valmistanut. Otin kahvia itselleni kuppiin, ja menin istumaan pöydän toiselle puolelle Lindaa vastapäätä. Lucas loi muhun kummastuneen katseen sohvalta, mutta sivuutin sen rykäisten:
"Me saatiin Ollin kanssa otettua ratsastuskoulun karsinat ja osa yksäripuolelta."
"Joo", Linda vastasi lyhyesti, muttei vilkaissutkaan mua puhelimensa näytön sijaan.
Vilkaisin uudelleen Lucan suuntaan, eikä pojan ilme ollut juurikaan vaihtunut. Sille oli ehkä osittain epäselvää, et halusin toistaseks pitää meidän säädön - tai mitä tää ikinä olikaan - vähemmällä huomiolla. Ensinnäkään mun edellisestä suhteesta ei ollut puoltakaan vuotta, ja tallilla tuntui liikkuvan juoruja muutenkin riittämiin. Plus halusin eka itse tietää varmemmin, et mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Me nimittäin tultais silti käymään tällä samalla tallilla ja työskentelemään yhdessä, kävipähän miten tahansa.

"Okei voitteko lopettaa ton säälittävän vilkuilun, ihan niinku puol tallia ei tietäs jo", Linda huokaisi havahduttaen mut ajatuksistani.
"Ai mistä?" multa tuli automaattisesti, jolloin blondi pyöräytti silmiään:
"Sun ja Lucan jutusta."
"Mustaki vähä tuntuu siltä. Jos oikein oon kuullu nii Iidaki tietää", Olli virnisti Lindan vierestä.
Brune katsoi mua sohvalta mitä-mä-oon-yrittäny-sanoo -katseella. Tästähän tuli nopeasti kiusallista. En oikein tiennyt mitä asiaan sanoa, joten join kahvini loppuun ja kävin viemässä kupin pesukoneeseen.
"No, antaa niitten spekuloida. Mun pitää mennä liikuttaa Kurre."
Lucas katsoi perääni toinen kulma koholla, muttei lähtenyt perääni. Kyllä mä silti tiesin, et me jossain vaiheessa tultais tästä puhumaan, ja ehkä jopa parempi niin. En nimittäin itsekään ollut satavarma mitä halusin.

[Olli]

Ennalta ehkäisyä / perjantai / 6.4.2018

''Tehdäämpä niin sitten että ainakin kaks laatikkoa per tarha, sillä peritaatteella että kaks heppaa syö yhestä laatikosta. Jos kuus heppaa niin kolme laatikkoa ja kans jos viis niin kolme'', Iida selitti meille sillalta me muut seistiin maalla laatikoiden kanssa. Ne painoi.

''Jaa siks ostit nii monta'', Linda totesi katsellen laatikko merta.

''Mönkkärillä pitäs pystyä kuljettamaan ainakin kahta laatikkoa kerralla, useempikin mahollisesti mahtuu tonne peräkärryyn. Merida voitko käydä täyttääs heinäkärryt että saadaan heti heinää laatikoihin hevosille.''

''Juu'', Merida vastasi ja lähti Lucan viereltä luoden siihen lempeen katseen. Ne oli sellanen pari että. Tai ei virallisesti, mutta kuka tarvii virallisuuksia.

''Mites pihattoon?'' Elin kysyi.

''Sinne pari näin alkuun koska saahan sinne katokseenkin heinää ettei ne kastu ja mee huonoks maassa, mutta ehkä se olis hyvä saada sinneki tarpeeks laatikoita ettei heinät katoo olkiin'', Iida pohti. ''No kuitenkin aletaampa töihin. Pojat täyttäkää mönkkäri ja viekää laatikoita kauimmaisille tarhoille.''

[Iida]

Kevättä rinnassa / keskiviikko / 11.4.2018

Kevät oli oikeesti tullut nyt. Tai ainakin se näytti sille. Tallityöntekijätkin oli luopuneet parkatakeistaan ja vaihtaneet kevyempiin. Kaikki paitsi Sanna, se paleli kesälläkin. Mä istuin toimistossa tekemässä päivän tuntilistoihin pieniä muutoksia. Teo oli ollut eileen hieman epäpuhdas vasemmasta takajalastaan, joten sitä korvaamaan sai mennä Make ja Uppe. Mä olin laittanut Hallan tänään hiljaiseen myyntiin. Sen tilalle kun olisin halunnut jonkun puoliverisen. Lähdin toimistosta ja kävin katsomassa tallitupaan. Siellä istui vaan päivätallin valmiiksi tehneet Lucas ja Olli. Ne istui kahvikupin nenujen eessä ja puhelimet kourissa.

‘’Onko tallissa kaikki kunnossa?’’ huikkasin niille oven suusta.

‘’On joo’’, Olli vastasi.

‘’Hyvä, jos viittitte kattoa Teon jalan vielä ennen ku meette ja liinata sen vaikka kevyesti ja katsoa varooko se vielä jalkaansa. Ja jos Lucas jaksat vielä niin vedätkö mönkkärillä ja lana-jutulla yläkentän ku aattelin pitää pari tuntia tänään siellä?’’

‘’Juu’’, miehet vastas samaan aikaan.

‘’Loistavaa.’’

Mä lähin pihalle, jossa paistoi aurinko. Silta ja tallipiha oli ihan sula. Perustuntilaisten aamutunti oli kuitenkin vielä pidetty maneesissa. Vein illan tuntilistojen muutokset ilmotustaululle ja laitoin ne nastoilla kiinni. Mä tuurasin tänään Repen ryhmät kun se oli lähtenyt käymään Tanskassa, kun sen isällä oli syntymäpäivät eikä ne suostuneet tulemaan Suomeen. Ne ryhmät sai mennä ulkona ja jumpata kavaleteilla. Illalla kun oli kivan valoisaa pitkään. Ja yläkenttä oli jo pääosin sula. Pellon puoleinen pitkäsivu oli oikeastaan kuivakin, metsän puoleinen märkä ja lunta oli vähän siellä täällä, mutta toivottavasti Lucas saisi kentän kokonaan lumettomaksi. Alakenttä oli ikävän jäinen vielä paikoitellen, mutta parempi se oli nyt kuin viikko sitten. Tarhat oli vielä lumen peitossa ainakin osa niistä, pihatto oli melkein kuivakin jo kun mäenpäälle paistoi aurinko kivasti aamulla ja päivällä.

Tekla näytti harjaavan Tomppaa harjauspuomilla niin että karvat pölysi ja lensi ympäriinsä. Linnuille tulisi pesätarviketta. Tomppa oli sopeutunut suuresta koostaan huolimatta pihattoponien joukkoon hyvin. Teklakin tuntui tulevan toimeen muiden tallilaisten kanssa vaikka ei puheliain olekaan. Nainen näki mun seisovan lumettomalla sillalla, jonne olin palannut seisomaan, siihen paistoi kivasti aurinko ja se lämmitti naamaa ihanasti. Tekla heilautti mulle kättään. Vilkutin takaisin.

Mä tapoin aikaa ennen tunteja käymällä kaupassa kylällä, meidän jääkaappi näytti tosi tyhjälle kun Repe oli Tanskassa ja oikeastaan vaan se kävi kaupassa, ennen kuin hain Inkun päiväkodista. Kylällä kaikki moikkasi tavan mukaan olinhan mä kuulu meillä, iso ratsastuskoulu, jossa varmaan viisi kuudesosaa asukkaista kävi. Vaihdoin kuulumisia kassanaisten kanssa S-marketissa, ja vanha koulukaverikin tuli leipähyllyillä vastaan. Meridan vanhemmatkin oli kaupassa. Sellasta se oli kylällä, jossa tunsi melkein kaikki.

Ingrid oli kuulemma ollut kuumeisen oloinen tänään ja kotiin tullessa mitattiinkin lämpö, jota vähän oli. Silti tyttö olisi halunnut ratsastamaan Balettilla. Ja suuttui kun ei saanut.

Hoidin sille ruuat nenän eteen ja ne syötyään lähdin kiireellä talliin. Tosi hyvin junnujen ryhmä hoiti ponejaan kuntoon. Siihen ryhmään oli tullut yksi uudelleen ratsastaja toisesta ryhmästä. Ne ei apua tarvinnut, joten häivyin paikalta yksäripuolelle juttelemaan Lotten kanssa.

‘’Siis muuten joku tuli multa pihalla kysymään aiemmin tänään, kun olin Shalian tarhalla että miten se erottaa Accen ja Belin’’, Lotte nauroi. ‘’Hyvä kun itte ees erotan niitä.’’

‘’Totta ne on kyllä tosi saman näköset’’, Milja nauroi Nopan karsinasta. ‘’Mä olisin sanonut että Acce on se joka tulee kiukkuseks ku ees sitä päi kattoo.’’

‘’Noh, noh’’, kikatin. ‘’Mitä sanoit sille sitten?’’

‘’Mä menin sen kanssa tarhalle arpomaan kumpi on kumpi. Ja portilla sitten tajusin että Acce on vähän keltasempi kuin Bel ja kans paksumpi.’’

‘’Haha, ei olis kyllä ollut eka kerta kun joku ois väärän ponin tuonut tunnille. Nyt kuitenkin näytti että Acce oli tallissa tunnille menossa kuten piti. Tais olla talvella helpompaa kun loimista erotti. Mutta kello alkaa olla kuus mä meen pitään tuntia, me muuten mennään ulkona nyt. Jos vaikka ulkokausi avattais kunnolla.’’

‘’Miten kiva, ehkä mä tuun kattomaan jos ehin’’, Milja sano. ‘’Onko Mino menossa nyt tälle tunnille?’’

‘’On ja se on kans seuraavalla, sitten loppuviikon kisoihin asti ei mee jos sä haluut mennä sillä tai tulla tunnille’’, lupasin punapäälle.

‘’Jees.’’

Accella kevättä rinnassa. Ja ulkokenttäkausi avattu osaaville ryhmille! (varautukaa innokkaisiin heppoihin)

[Elin]

kesänodotusta / maanantai / 28.5.

Kesä oli tulon päällä ja sen huomasi kaikista innokkaan laiskoista tallilaisista, joilla oli rusketusraidat t-paidoista, kaikilla paitsi Miljalla joka ei pelännyt ratsastaa pelkällä narutopilla. Koulupäivät oli koulua käyvillä lyhentyneet ja sen huomasi ruuhkautuneesta tallista, kun lähellä asuvat tuntilaiset tulivat seuraamaan tunteja nurmikolle ja nauttimaan hepan tuoksuisesta viileästä tallista. Ulkona paistoi aurinko ihan täysiä ja vaikka oli ‘’vain’’ noin kaksikymmentä astetta, se tuntui vaikka kello oli jo jotain yli neljä. Pihalla ei tuullut juuri ollenkaan.

‘’Vaihtakaa sitten suuntaa Enni kärjessä, Nea istu suoremmin’’, Iida neuvoi isot mustat aurinkolasit silmillä ja vaaleansininen lippis päässä jotain raasua ratsastajaa, joka koitti parhaansa mukaan pysyä tasapainossa Cayan kiukutellessa ötököille ja taluttajalle, joka taisi olla lapsen oma äiti. Muut talutusryhmässä oli sennuja, mutta Nea oli mitä ilmeisemmin uudelleen ratsastaja. Tunnit oli ihan täyteen buukattuja nyt hyvien säiden kunniaksi, kun kaikki halusi ratsastaa omat rästitunnit hyvillä säillä.

‘’Millanen se teidän ylläpitoheppa on?’’ Nelly kysyi Meridalta, joka puoliksi makasi istuvan Lucan jalkovälissä.

‘’Ai, joko Milja siitä kertoi’’, Merida kysyi muttei yllättyneenä.

‘’Joo kerto kyllä’’, Nelly nauroi ja siirsi sitten taas katseensa pölyävälle kentälle.

‘’Mulle se sano jotain hyvin hyppäävästä puoliverisestä, kimosta sellasesta’’, valaisin asiaa, josta mullekin oli jo kerrottu.

‘’Torinhevonen se on’’, Merida tokaisi. ‘’Missä Milja muuten on?’’

‘’Meillä se vissiin ainakin äsken oli, en tiiä onko ne jo tulossa Fellun kaa tännepäi’’, Nelly vastasi. ‘’Se sano jotain Nopan juoksuttamisesta läpimäräksi.’’

‘’Ei huono suunnitelma’’, Jasmin naurahti. ‘’Se poni kiusaa kaikkia joita voi vaan kiusata.’’

Isomahaiset tulevat russponimuorit nautiskeli meidän vieressä ruohoa. Iida oli käskenyt meidän syöttää niille vihreää. Tai siis mulle ja Meridalle, kun työntekijöitä oltiin, mutta Meridan sijaan Jasmin halusi pidellä Balettin riimunnarusta kiinni.

‘’Mä en malta odottaa että me saadaan varsoja tänne’’, Jasmin sanoi lempeästi ja tuijotti Balettin valtavaa pallomahaa.

‘’Jep ja kuulitteko että tänne muuttaa vielä samaan aikaan sitten vuonis, jonkun suomalais-norjalaisen vuonis. Sitten tulee kans se Lydian heppa ja vielä sun, Merida, ja Miljan yypee heppa’’, naurahdan. ‘’Onneks hepat on nyt laitsalle menossa niin kaikki mahtuu, mä en käsitä minne Iida aikoo tunkea kaikki hevoset.’’

‘’Se on kyllä suuruudenhullu’’, Luca totesi pörröttäen samalla Merrun tummia hiuksia.

Seuraavan tunnin ratsastajat ja niiden tukihenkilöt alkoi valua yläkenttää kohti. Russit sai rakkaudentäytteisiä katseita ja Meridaa ja Lucaa katottiin lähinnä vihan ja hämmennyksen vallassa. Kaikki ei vissiin olleet vielä ihan sujut niiden yhdessä olosta. Mun mielestä ne oli tavallaan tosi söpöjä. Alkeistunnin ratsastajat ja niiden taluttajat kääntyi kaartoon ja Iidan tutut loppusanat: ‘’Hyvin ratsastettu, kiittäkää hevosia ja voitte sitten hypätä alas’’, kuului meille asti, kun se kääntyi avaamaan porttia seuraaville ratsastajille. ‘’Caya, Miina ja Sanni jatkaa.’’

Portista sisään talutettiin Teo ja Make. Balettin ja Belin ollessa mammalomalla oli muut ponikokoiset otukset joutuneet vähän rankemmalle työlle. Mutta palkkioksi pääsi kaikki hevoset oman työnsä tehtyään nyhtämään hetkeksi vihreää. Iida piti huolen siitä, että kaikki oli totutettu ruohoon ennen laitsalle pääsyä. Ratsastajat vaihtui ja kaksi hevosta talutettiin kentältä tallia kohti. Jossain vaiheessa Milja ja Felix liittyi meidän seuraan ruohikolle.

‘’Mun pitäs saada Matias tallille’’, valitti Nelly. ‘’Onneks oot sä Elin, jolla ei kanskaa oo ketään täällä.’’

‘’On mulla teidät’’, vastasin imelästi.

‘’No aww’’, Merida nauroi ja pökkäs mua kylkeen.

‘’Toivottavasti tästä tulee kunnon hevoskesä.’’

‘’Tai rakkauden.’’

‘’Tuskin.’’

‘’Hevoskesä se on oltava.’’

[Iida]

Ensimmäinen kesävauva
tiistai / 12.06.

Pösön sivut


Kaikki tallille tiistaiaamuna jo jaksaneet oli kerääntyneet ponilaitumelle ihastelemaan pientä ponivauvaa, joka oli jo hyvissä puuhissa. Se tallusteli laitumella jalkojaan ylös nostellen ja ylpeän näköinen emä käveli vierellä eikä päästänyt muita poneja tutustumaan. Culpös, jonka nimi oli päätetty jo aiemmin (tammana se olisi ollut jotain muuta), oli mitä ilmeisemmin syntynyt jo aamuyöllä. Aamutallia tekemään tullut Linda oli tullut herättämään mut ja sitten oltiin pikapikaa soitettu eläinlääköri tarkistamaan Balett ja Culpös. Kaikki oli ollut kunnossa.

''ÄÄÄÄÄÄ! Mä en kestä'', Merida piteli käsillään kasvoja.

''Jep, mä itken kohta silmät päästä sen söpöyden takia'', Elin julisti ja heittäytyi nurmikolle.

[Linda]

Kesä kuivaa minkä kastelee
9.7. / maanantai

Kesä oli kyllä semi chilliä aikaa, jos laidunten siivouksia ei laskettu. Nyt kun kaikki, hepat @renate n vuonohevosta ja sen seurana ollutta Rosalieta lukuun ottamatta, jota jouduttiin joka aamu pukemaan ötökkäloimeen, oli pihalla yötä päivää työpäivät oli rentoja. Karsinoita ei ollut kovin montaa putsattavana, joka aamu vuonis ja eestiläinen ja sitten välillä sai siivoilla karsoinoita, joissa oltiin laitettu hevosia kuntoon, mutta niitäkin todella satunnaisesti. Mä olin saanut ratsastella reilusti ja siitähän mä nautin, paitsi että mulle oli tullut mitä kamalimmat rusketusrajat topeista, joilla ratsastan. Ja jalat olisi kamalan valkoiset, ellen kävisi solariumissa Lahdessa ja käyttäisi itseruskettavaa. Kyllähän mä koitin mahdollisuuksien mukaan olla shortseissa, kuten nyt, kun me Lucan kanssa luotiin lantaa ponilaitsalla.

‘’Vielä kaks ja puoli laidunta’’, miekkonen totesi ja pyyhki hikeä otsalta, niin että silmille valahtaneet ylikasvaneet ruskeat hiukset jäi kosteudesta taakse. Luca seisoi talikon kanssa mönkkärin peräkärryn vierellä kumisaappaissa ja kollarishortseissa ilman paitaa. Eikä siihen voinut oikein muuta sanoa kuin wou. Tai ajatella. En ikinä myöntäisi sille, että se näytti oikeasti hyvälle ja oli ihan tikissä.

‘’Mhmm, jep. Vittu että on kuuma, mä saan vielä auringonpistoksen’’, otin vettä vesipullosta.

‘’Ei tää oo kahden ihmisen homma ollenkaan’’, Luca valitti ja istu peräkärryn laidalle. ‘’Missä Olli tai Elin, kun niitä tarvittaisiin.’’

‘’Tai Merida’’, töksäisin. ‘’Se ämmä laiskottelee minkä kerkee.’’

‘’Hei!’’ Luca komensi mua ja katsoi kulmat kurtussa. ‘’Sä se ämmä oot, älä unohda, vaikka kuumuus tuntuu saaneen sut lempeeks.’’

‘’Vitut.’’

Sitten me jatkettiin taas kakkakasojen keräilyä ja edettiin pikkuhiljaa eteenpäin. ‘’Tää on sitten kolmen päivän homma’’ oli Iida todennut meille, mutta jo yksi laidun tuotti tuskaa. Varsinkin lämmöllä ja auringonpaisteella.

‘’Ai kato hei, Jasmin ’’, Luca moikkas reippaasti meitä päin kävelevää nuorta naista mun selän takaa ja mä käännyin katsomaan shortseihin ja t-paitaan pukeutunutta blondia.

Se pysähtyi matkallaan poninsa luo. Posket punersi ja se ei tuntunut tietävän mitä katsoa.

‘’Ooks menossa ratsastaan?’’ Luca uteli. Vittu että se olikin papupata, kun mä en jutellu sille se pysäytti kaikki laitsalle tulleet, myös treenileiriläiset, jotka jäi mielellään juttelemaan varatun miehen kanssa, jota ei haitannut ollenkaan nuorten naisten vaeltavat katseet sen puoliksi paljaalla keholla.

‘’Öh. Niin. Joo oon’’, tyttö vastasi pitäen katseen Lucan silmissä. Se ei vilkaissutkaan muhun päin nyt eikä laskenut katsettaan Lucan silmistä alemmas sen vartalolla. On se kova.

‘’Huh, eikö vaihdettas, mä voin ratsastaa Kisun ja sä tuut luomaan paskaa tän ämmän kaa’’, Luca heitti ja vilkas mua olkansa yli virnistäen.

Jasmin näytti menevän vähän vaikeeks ja naurahti vaan jäykästi. Blondi heilautti kättään ja kohautti olkiaan ja alkoi sitten lipua eteenpäin vaivihkaa. Mä mulkasin Lucasta ja seurasin sitten siron tytön kävelyä kohti ponilaumaa, joka laidunsi metsän rajalla.

‘’Kyylä’’, Luca totesi ja alkoi epävireisesti laulella jotain saksalaista lastenlaulua hyväntuulisena. Mä en saattanut sietää sitä joskus. Musta tuntui kuin se oli mun vituttava pikkuveli, jota mulla ei omasta takaa ollut.

Meni siinä kai yli tunti vielä kun me metsästettiin mönkkärillä kakkakasoja ympäri ponilaidunta ja sitten kun tuntui ettei mitään enää löytynyt me lähdettiin tallille takaisin. Sen tunnin aikana ehti leiriläiset tulla palauttamaan tuntihevosia tunneilta, lirkutella Lucalle, joka sai syyn olla huhkimatta, Jasmin palautti portilta kirjavan poninsa, joka kiisi meidän ohi muiden ponien luo, vesi loppui meidän juomapulloista ja Iida soitti.

Luca ajoi mönkkärillä ja mä istuin sen takana, liian lähellä sitä ja sen hikistä selkää. Me ajettiin tallin taakse lantalalle, jonne kipattiin peräkärryllinen paskaa ja jätettiin se sitten sinne. Kim poltteli rauhassa tupakkaa ja selasi puhelintaan. Luca jäi hetkeksi sen kanssa ja mä lähdin tallitupaan löntystellen. Jokunen irtotuntilainen tuli vastaan, ne taisi olla mökkiläisiä, kun ei tutuille näyttäneet. Tallitupa oli ihanan viileä, mutta siellä istui ihmisiä, joita mä en olisi millään jaksanut. Merida ja Luna esimerkiksi. Ne oli kahdestaan vallanneet koko divaanisohvan ja Merida söi Pätkiksiä.

‘’Minne jäi Luca?’’ mustatukkainen kysyi multa, kun kävelin tiskialtaalle ottamaan lasillisen kylmää vettä ja huuhtomaan mun pölyiset kasvot. Ah viilennystä.

Sen jälkeen vastasin katsomatta naista: ‘’Jäi ulos Kimin kaa tupakoimaan.’’

Lucas ei polttanut. Ei edes päissään. Ja se ei varsinaisesti tykännyt kun muut poltti. Sen tiesin. Meridakin tiesi, pakko sen oli tietää, kun oli tupakoija, tai entinen sellainen - who cares.

‘’Ahaa.’’

Irtotuntilaisia tuli jossain vaiheessa vessaan eikä ne jutelleet meille. Seisoi vain awkwardisti vessan edessä ulos katsellen, sen aikaa kun ne odotti toisiaan ja sitten ne lähti takaisin ulos. Mä istuin pöydän ääreen huokaisten. Mä en jaksaisi kyllä tehä enää yhtään mitään, paitsi ehkä ratsastaa Sidin ilman satulaa.

Ääntä alkoi kuulua ulko-oven toiselta puolelta ja sitten se vetäistiin auki Kimin toimesta ja sen perässä tuli Luca. Ne pälätti kovaan ääneen ja naureskeli. Paitaansa kädessä kantavan Lucaksen ilme kirkastui, kun se näki tyttöystävänsä makaavan sohvalla puhelin kädessä Lunan kanssa matalalla äänellä jutellen. Seurasin sivusilmällä kuinka hyvän luonnollisen brunan saanut mies käveli sohvalle ja kumartui Meridan ylle. Kuului muiskaus ja sitten naurua, kun Lucas joko hiestä tai vestä märillä hiuksillaan alkoi kiehnata Meridaa. Luna piti katseen tiukasti puhelimessaan. Ja Merida päästeli suloisesti kikattaen kieltäviä sanoja kuin tottelemattomalle koiralle. Hyi. Hyi vittu. Hyvi vittu miten ällöä.

[Iida]

Ihana kesäsade
21.7 / lauantai

Mä olin tänään pistänyt ilmoille syksyn tuntijärjestyksen ja siitä asti mun puhelin oli piippaillut uusista viesteistä. Suurin osa jatkoi samalla tasolla kuin keväällä, mutta myös tasolta toiselle kiipeäjiä oli. Sekä uusia ratsastajia. Eilen oli loppunut treenileiri leikkimieliseen kilpailuun, jossa mentiin sekä koulurata että esterata. Leiriläiset oli ottaneet kuvia ja vaihtaneet yhteystietojaan, kun osa leiriläisistä tuli kauempaa. Tähän asti kaikki leirit oli onnistuneet. Ja vielä ensi viikolla oli yksi. Esteleiri oli buukattu täyteen parin päivän aikana siitä, kun leirit oli ilmoitettu.

Ulkona ukkosti pitkästä aikaa ja se oli ihanaa. Hevoset oli näyttäneet menneen katosten suojiin laitumilla. Sadetta oli odotettu kauan. Ja nyt me saatiin mitä haluttiin. Mä istuin toimistossa lisäillen ilmoitettuja ratsastajia alustavaan suunnitelmaan ja miettien jo ekan jakson ratsuja. Mä tykkäsin näpertää kaikkea ja suunnitella, sillon kun se sujui. Myös yksi hoitajahakemus oltiin lähetetty ja mä odottelin että sain vastata siihen. Ensin piti saada tunnit järjestykseen.

Seinän toiselta puolelta kuului kikatusta, kun tallilaiset oli kiivenneet sadetta pakoon tallitupaan. Ulkona välähti salama. Mä olin irrottanut läppärin laturista ja sammuttanut valot ja käskenyt Lucan tekemään saman tallituvassa. Sade kohisi peltikattoon. Kesäsade oli parasta. Se tuoksu mitä sateesta tuli kesällä oli jotain yli ihanaa. Tälle päivälle ei ollut irtotunteja ja hevoset sai vaan olla. Nyt kun niille saatiin rakennettua tarpeeksi isot katokset ei niitä tarvinnut juosta hakemaan sisälle. Sähköt olin ottanut kyllä pois päältä ja toivoin että kaikki pysyy katoksissa sen aikaa kun ukkostaa ja sitten ne pystyi laittamaan hyvin mielin taas päälle.

Kun kaikki oli valmista kävelin siirryin tallitupaan, jossa Merida istui Lucan kainalossa, mä olin tyytyväinen kuinka onnellisilta kumpikin vaikutti toistensa seurassa, eikä niiden juttu tai parisuhde mikä lie häirinnyt työntekoa. Nelly jutteli Lindan kanssa, niistä oli tullut yllättävän hyvää pataa kun ne oli yhessä liikuttaneet hevosia, Nelly oli miettinyt toisen hoitohevosen ottamistakin. Milja naureskeli Nellyn veljen kanssa, joka tuli usein siskonsa kanssa tallille. Olli, Jasmin ja Kim katsoi jotain Kimin puhelimesta. Kahvi tuoksui. Kuka hitto pystyi juomaan kahvia näin lämpimällä säällä.

‘’Aivan ihanaa kun sataa’’, hymyilin mun rakkaille tallilaisille.

‘’No jep’’, Milja vastasi iloisesti. ‘’Tää on niin tunnelmallista.’’

‘’Ja kentät on tän jälkeen hyvässä kunnossa’’, Linda totesi naama peruslukemilla.

‘’Ja hevoset viilentyneet ja pölyt on lähteneet’’, Kim naurahti. ‘’Paitsi että Tara varmaan menee jonnekin kuralammikkoon tän jälkeen.’’

‘’Ellei oo jo’’, Olli totesi ja kaikki alkoi nauramaan naamoilla.

[Elin]

Pari pullukkaa näkyvissä

tiistai / 24.07