Tompan Päiväkirja

[Deleted]

Trestoba
"Tomppa"

Nuoren Puoliverisen seikkailuja!
Tompan sivuille tästä.

Omistaja Tekla Savolainen

[Deleted]

▲ Ensimmäinen - 25.03.2018 ▲

Vihdoin se päivä oli koittanut. Päivä, jolloin pystyin sanomaan että olin hevosen omistaja. Ja varmasti myös maailman onnellisin sellainen. En meinannut pystyä lopettamaan hymyilemistä istuessani ystäväni vieressä, tämän ajaessa Yläkokkoa kohti traileri perässään. Olimme juuri lastanneet nuoren puoliverisen koppiin, jonne se meni hetken ihmettelyn jälkeen ilman ongelmia. Tomppa vaikutti erittäin uteliaalta ja sopeutuvalta hevoselta, joten olin varma että se tulisi hyvin toimeen pihaton poniporukassa. Vaikka tallipaikan hankkiminen olikin ollut ihan pain in the ass, niin lopulta kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin. Olin edelleen kiitollinen Iidalle, joka oli täydestä tallista huolimatta pystynyt ottamaan meidät mukaan Yläkokon remmiin!
”Niin siistiä, että hankit oman hevosen! Saanko mä sit joskus tulla kattoo miten sulla ja Tompalla menee?” Linnea kysyi seuraten toisella silmällä navigaattoria, joka ohjeistaisi meidän perille Yläkokkoon. Hätkähdin hereille ajatuksistani.
”Tottakai saat! Pitää nyt kattoa miten meidän yhteistyö lähtee käyntiin” Virnistin itseäni pari vuotta vanhemmalle ystävälleni ja keskityin sen jälkeen radiosta kuuluvaan kappaleeseen.

Mulla oli edelleen todella haikea olo ylläpitoponini Renan lähdöstä, vaikka sitä olikin vaikea muille myöntää. Ruunasta luopumisesta oli vasta viikko aikaa ja meidän yhteinen taival oli kuitenkin kestänyt päälle pari vuotta. Silti tiesin tehneeni oikean päätöksen, kun palautin ponin takaisin sen omistajalle ja suuntasin kohti uusia seikkailuja. Rena oli antanut mulle niin paljon tietoa ja taitoa hevosten käsittelystä sekä ratsastuksesta. Mulle tullessaan takkutukkainen musta pallomaha kiikutti ratsastajaa kuin ratsastajaa kenttää ympäri pukkilaukassa, puri ja riehakkaalla käytöksellään peloitteli useat ihmiset luotaan. Ylläpidon aikana tein ihan hurjasti töitä ponin kanssa ja usein tallireissut päättyivät itkuun ja pettymyksen tunteeseen. Tästä kaikesta huolimatta me edettiin siihen pisteeseen, että pystyin Renalla huoletta ratsastamaan ilman varusteita. Siis kuvitelkaa, muutamassa vuodessa tämä poni oppi tottelemaan ratsastajan pienimpiäkin apuja ja kulkemaan nätisti, vaikka ympärillä olisi ollut lauma räksyttäviä koiria! Vähemmästäkin nousi tunteet pintaan..

Saapuessamme lyhyehkön ajomatkan jälkeen tallin pihaan, huomasin heti henkilökunnan olevan meitä vastassa. Kello oli jo melkein kahdeksan sunnuntai iltana, joten kovin montaa tyyppiä tuskin tulisi vastaan pimenevässä kevätillassa.
”Moi! Mä oon siis Iida ja tässä on Reifr, mun mies. Mukavaa että valitsitte Yläkokon talliksenne!” Vaaleatukkainen pienehkö nainen sekä ruskeahiuksinen mies kättelivät mua sekä Linneaa, jonka jälkeen aloimme yhteistuumin avata trailerin siltaa.
”Peruuta vaan rauhassa se ulos” Iida sanoi hymy huulillaan ja mä annoin Tompalle merkin lähteä laskeutumaan. Ruunikko puhisi sieraimet levällään, mutta hienosti nuori ruuna laskeutui maan kamaralle.
”Sehän on hieno! Pääsette varmasti hyvin treenin makuun täällä meillä” Hiljaisempana pysytellyt Reifr tokaisi, ojentaessaan hevoselle kätensä nuuhkittavaksi.
”Varmasti. Alotellaan nyt kuitenkin rauhassa ja puuhaillaan aluksi ihan maastakäsin. Tomppa on kuitenkin kasvattajan mukaan tosi järkevä ikäisekseen, vaikka osaa olla välillä nuoren hevosen tapaan kunnon säheltäjä” Selitin tallin omistajille, jotka lähtivät sitte johdattamaan meitä kohti pihattoa.

”Täällä on nyt vähän pimeetä, joten voi olla että valosammalla on sitten järkevämpi tutkiskella enemmän paikkoja. Voit päästää Tompan tonne muitten sekaan niin jos mä pyydän vaikka Ollin seurailemaan sen ja ponien tutustumista. Käydään me sitten viemässä ruunan tavarat paikoilleen” Iida selitti mulle ja nyökkäilin innoissani. Nainen kirjoitti viestin miehelle, joka pian ilmestyi tallin ovesta ja käveli pihaton portille.
”Tervetuloa! Mä oon Olli ja toimin täällä tallityöntekijänä. Saa tulla nykimään hihasta jos on kysyttävää” Tumma hahmo vieressäni naurahti. Esittäydyin mukavan oloiselle miehelle lyhyesti, jonka jälkeen mä, Iida ja Linnea lähdettiin kantamaan Tompan tavaroita siirtotallin varustehuoneeseen. Näihin lukeutui lähinnä satula, suitset, muutamat riimut naruineen sekä kasa loimia. Pitäisi siis selvästi lähteä lähiaikoina varustekaupoille, se lukeutui onneksi lempipuuhiini. Noin kymmenen minuutin tavaroiden roudauksen jälkeen kirjoitin vielä tallityöntekijöille ohjelapun ruunan ruokinnasta ja loimituksesta.
”Kiitos, eiköhän me näillä pärjätä! Ilmoitan sitten jos tulee mitään epäselvyyksiä” Iida lupasi ja lähdimme vielä yhdessä tuumin pihatolle katsomaan, miten Tomppa viihtyisi uudessa ympäristössään!

[Deleted]

▲ Toinen - 27.03.2018 ▲

Tänään kävin tallilla ihan vaan kuvailemassa ja harjailemassa Tomppaa. Siirtotallissa ruunaa hoitaessani törmäsin kahteen uuteen kasvoon, Meridaan ja Lydiaan, jotka olivat lähdössä oreillaan yhdessä maastoon. Käytiin ruunan kanssa myös noin viidentoista minuutin kävelylenkillä lähimaastossa, mikä oli Tompasta ihan hurjan jännittävää. Kaikkea piti jäädä ihmettelemään ja kavereille huudella, kun tallipiha katosi näkyvistä. Hiekkatiet olivat kyllä ihan kamalan jäässä, joten innolla jäädään odottelemaan niiden sulamista. Tomppa on kotiutunut pihattoon ihan hyvin ja tulee toimeen kaikkien kanssa, vaikka jotkut poneista vielä nyrpistelevätkin turpiaan uudelle tulokkaalle. Onneksi ruuna ei siitä välitä, vaan ottaa rennosti auringonpaisteesta nauttien!

Läsipäät tutustumassa toisiinsa (Bel ja Tomppa)
KÄÄK mä siitte katoin väärin, että Bel asuisi pihatossa.. No leikitään että se on Munter vaikka en ole varma täsmääkö värit täysin..