Tie tähtiin -valmennus (yksilövalmennukset pt. 2)

[Reifr H.]

Valmennan 19.4. torstaina Tie Tähtiin ratsukoita meidän maneesissa kentän ollessa vielä vähän epävarma kunnolliseen estevalmennukseen. Valmennukset ovat yksilövalmennuksia ja oman aikansa saa itse valita 11.30-20 väliltä. Torstain vakiotunnit on siirretty yläkentälle, eli valmennettavat saa alakentällä halutessaan lämpätä, vaikka valmennukseen sisältyy valvottu alku- ja loppulämppä. Valmennus kestää noin tunnin. Alkulämppien aikana ratsastaja saa esittää toiveita valmennuksen tehtävistä ja mä rakennan sitten sen mukaan tehtävät. Eli jokaisella valmennettavalla voi hyvinkin olla ihan eri tehtävät.

Osallistumisen, joka muodossa,
kellon aika / taso
Ratsastaja - ratsu
ja valmis maksu*

yhteyteen tulee kirjoittaa jo valmiiksi tai piirtää ja kirjoittaa maksu, jonka perusteella annan lyhykäiset kommentit siitä miten teillä meni. Kirjoita siis maksuun tehtävä, jota teette valmennuksessa sekä omia fiiliksiä.

*maksuvaihtoehdot:
- pitkä teksti: 2 arpaa
- lyhyt teksti: 1 arpa
- kuva: 1 arpa
- lyhty teksti + kuva: 2 arpaa
- pitkä teksti + kuva: 3 arpaa

Osallistujat 2/9:
11.30 - Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa (80cm) 3 arpaa
Kommentti: ''Eihän teillä alkuunkaan huonosti koko valmennus mennyt, vaikka vaikeuksia tuntui välillä tulevan joka nurkan tai käännöksen takaa. Ja käännöksiähän te saitte mielinmäärin treenata linjan lisäksi. Niitä saisitte omallakin ajalla omalla tallilla tosissanne treenata ettei niistä osoittaudu liian suurta vaikeutta sitten esimerkiksi kisoihin. Erikoisesteisiin sun muihin kummallisuuksiin kannattaa tammaa totuttaa lisää, mutta kerran kun se oli tutustumaan nenä pitkällä päässyt ei ne tuottaneet sille liikaa ongelmaa, kun sä vaan muistit olla jalalla lähellä tukemassa sitä tilanteessa. Mitä pelkästään suhun tulee niin tarkkuutta, tarkkuutta, tarkkuutta, kun sä päätät että tähän tulee neljä laukkaa siihen pitää tulla neljä laukkaa piste. Ja siihen sä vaikutat jo edellisellä esteellä.''

12.30 - Patrick Brault - Sumetron Sinvatti (100cm) 2 arpaa
Kommentti: ''Sinvatti oli oikein jees näköinen hevonen eikä mun mielestä tarvitse martingaalia ainakaan miten se meillä käyttäytyi koko valmennuksen ajan, kuten itsekin ajattelit että se saattaa sitten lähinnä häiritä tai haitata oria. Sä saat kyllä tosissas harjotella oman mielen rauhallisena pitoa ja koittaa keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Ainakin jätä ne taakse katselut kun puomi kolahtaa, tippukoot jos tippuu sun katse tulee olla eteenpäin kohti seuraavaa estettä. Sulla tuntu olevan koko ajan enemmän kiire kuin hevosella, joka ei onneksi liiaksi tarttunut Sinvattiin, vaikka se välillä hämmentyneelle näyttikin se piti pään jäässä ja keskittyi. Ota ihmeessä mallia orista. Ja istu välillä kunnolla satulaan, kun ja jos ori lähtee liian kaukaa hyppyyn niin etenkin pienillä esteillä treenatessa istu mahdollisimman pitkään lähellä hevosta ja hi-das-ta.''

13.30 - Lydia Tuuliluoto - Kheops (100cm) 2 arpaa
14.30 - Calandre Bellefeuille - Jään Lilja (80cm) 2 arpaa
15.30-16 RUOKAPAUSSI ei valmennettavia
16 - Nelly Svensson - Roll It Up J (80cm) 2 arpaa
17 - Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino (80cm) 2 arpaa
18 - Jonna - Kadon Illuusio (80cm) 2 arpaa
19 - Seela Aalia - Emma's Melina, Hallava (80cm) 3 arpaa
20 -

[Nicolas Gaillard]

11.30 HeB
Nicolas Gaillard - Alloverdaplace Caramel Rewa
Tarina 533 sanaa + piirros (https://aijaa.com/img/b/00960/14552700.jpg)

Saavuttiin Karkin kans Yläkokon ridakoululle, josa meistä ei kumpikaa aikasemmi ollu käyny. Ellen lähti kuskiks ja samalla avustaa tamman varustamisesa. Laitoin jo kotona valamiiks suitset ja tällä kertaa älysin laittaa fleeceloimen tammalle niskaa, jottei oottais taas erittäin ikävä yllätys trailerista alas ottaes. Tamma oli tällä kertaa pysyny puhtaana, joten harjaaminen oli melko nopeaa, mitä ny vähä yritti testata harjoja varastelemalla, mut ihmeen nätisti se tällä kertaa oli.

Ite valamennus tapahtu maneesis, mikä oli ihan järkevä veto, varsinki näin ihanan keväisillä loska-lumi keleillä. Tai emmä tiiä mikä keli pihalla oli, mut arska paisto, joten sai taas t-paijalla vetää. Ellen piti tammasta kii, et kerkiäisin tällä kertaa sen selkää asti ennenkö se taas lähtis alta karkuu. En kerenny käyvä alakentällä lämppää, joten onneks valamennuksee sisälty se alkulämppä. Tää valamennus oli yksilövalamennus, joten mua ainaki vähä jännitti, sillä tää oli samalla eka kerta ko oon koskaan ollu kenenkää ulukopuolisen valmennettavana. Otettii alakulämpäs kaikki askellajit läpi ja haettii tamma kuulolle ja ni et kaikki avut meni oikiasti läpi eikä vaa puoliks sinne päi.

Lähettii sit tekee tynnyri-kavaletti-pysty tehtävää, joka tehtii S-kiemurauralla ja kaiken lisäks iliman jalustimia. Otti ihan kiitettävän palio jalakoihin ja varsinki ku alla oli tämä sähäkkäämpääki sähäkkäämpi tamma, jolla vauhin kans ei koskaa oo ollut ongelmia ainakaa esteillä. Tynnyri pelotti vähä, joten olin vähällä päästä tutkii tarkemmin kentän pohjan koostumusta, mut jollaki ihmeen apinaotteilla sain itteni takaks satulaa puntattua. Sainki vähä noottia valmentajalta siittä etten ollu ridannu tarpeeks esteelle ja tukenu tammaa esteellä, jota se selvästi arasti. Tutkittii tarkemmin tynnyriä ettei se varmasti pure seuraavilla kerroilla. Niija kääntymisten kans piti olla tarkempi. Unohin ihan täysin ridaa ne kunnolla ja ennakoija ne nii et Karkkiki tietäis mitä seuraavaks tapahtuis. Hypättii tätä niin et saatii puhas suoritusalle ja lähettii sit tekee kolmen esteen sariaa mitä olin pyytäny valamennuksen tehtävän kans. Jostai syystä nää sariat oli mulle aina pahoja ja en tahtonu saaha ridattua tarpeeks laukkoja väleihin ja sit ponnistukset menee joko liian lähelle tai jää liian kauas. Hypättii pysty-okseri-pysty sarjaa kuuen laukoilla. Oli taas työmäärä muistaa laskee laukat tarkasti ja olla ite skarppina satulas ettei tuu niitä turhia kieltoja ja et laukka pysyis hyvä temposena ja rullais hyvin ettee. Piti ekan yrityksen jäläkkee lyhentää laukkaa ko nyt tuli liiasta vauhista puomin tiputus.

Hypättii lopuks viel tätä ratana ja alotettii tuola S-kiemurauran tynnyri-kavaletti-pysty tehtävälä ja jatkettii lävistäjällä sijaitsevalle kolmeosaiselle sarjalla ja siitä matka jatku erikoisesteelle, joka tällä kertaa oli possua esittävä rakennelma ja siinä oli viel joku härpäke tuomasa oman lisä jännityksensä. Tätä käytiin ihan ekana ihimettelee tarkemmin ko sen verran tamma pelkää erikoisesteitä. Täsä kohti pitäs ihten muistaa olla tuki ja turva tammalle.

Tuntu välil et omalla kohalla mennee vähä nii et en muista ridaa tarpeeks esteelle ja sit lähestyminen meneeki ihan päin seiniä. Ponnistuspaikat hahamotan kyllä ihan jees, mut riittää petrattavaa silti. Pitäs muistaa ite olla aktiivisempi satulasa, varsinki ku alla on tämmönen tamma. Niija ja se katse, unohan aina kahtoo seuraavaa estettä ja se sit näky heti esimerkiks S-kiemurauralla ko tuli tehtyä semmosia ihme mutkia matkalla. Pittää olla tarkempi reittien suhtee ja saaha tamman laukka pyörii nii et ei mee turhaa härdellii aikaa vaa pystyttäs etenee enemmän aikaa voittavasti ja tekee tiukempia käännöksiä. Tamma on kuitenki pienikokonen ja heleposti käännettävissä, niin vois hyödyntää sit enemmän.

[Patrick]

12.30  100cm
Patrick Brault - Sumetron Sinvatti
Tarina 554 sanaa

Neljänsiä osakilpailuja varten lähdettiin valmentautumaan Yläkokon ratsastuskoululle Sinvatin kanssa. Valmentaja oli meille uppo uusi: Reifr H. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, joten sain kaikessa rauhassa varustaa orin. Olin onneksi ottanut muutaman ylimääräisen satulahuovan varalle, joten pystyi käymään ulkopuolisten valmennuksissakin täällä Suomessa olon ajan. Nakkasin mustan estesatulan alle Royalin tummansinisen estehuovan varustettuna valkoisin yksityiskohdin. Jätin laittamatta Sinvatille martingaalia, sillä aikasempien kokemuksien perusteella sitä ei tarvitse orilla ja en ollut muidenkaan hetkeen nähnyt sitä käyttävän. Saa nähdä mitä valmentaja sanoo, liekkö oikea ratkaisu? Itselle se vaan tuntui siinä kohtaa järkevimmältä ratkaisulta, kun tämä ori on kuitenkin itse rauhallisuus esteillä ja ilman martingaali koen, että sillä on paremmat mahdollisuudet nähdä ja näin tiedostaa, mitä tulemaan pitää milloinkin.

Kävimme kävelemässä hiljakseltaan alakentällä, sillä meillä oli vielä sen verran aikaa ennen valmennuksen alkamista. Tällä kertaa vuorossa oli yksilövalmennus, mikä toikin ihan kivaa vaihtelua, sillä edelliset valmennukset olivat ryhmävalmennuksia. Kerrankin sai toivoa vielä mitä valmennuksessa käytäisiin lävitse. Valmennuksemme alkaessa ojensin ratsastusloimen mukaan avuksi tulleelle Ellenille ja ohjasin Sinvatin maneesiin, missä itse valmennus oli. Kävimme vielä valmennuksen alkaessa onneksi kunnon alkulämmittelyt. Verryteltiin huolellisesti tehden voltteja ja siirtymisiä ja samalla keskusteltiin mitä edessä olisi ja kerroin samalla valmentajalle millainen ratsukko olemme. Verryttelyhyppyinä otettiin maapuomi-pysty-pysty-pysty-maapuomi kahden laukan väleillä. Ideana lähinnä jumppaava ja saada samalla herätettyä minut horroksesta ratsastajana ja Sinvattia vielä paremmin kuulolle ja ponnistamaan vähän myöhemmin. Ongelmana toisissa osakilpailussa meillä oli parilla esteellä vähän liian aikaisin lähteneet ponnistukset, jotka sitten vaikeuttivat radan ratsastamista.

Verryttelyhyppyjen jälkeen lähdettiin hyppäämään rataa, joka aloitettiin laine-esteellä. Siitä oli tarkoitus jatkaa viidellä laukalla pystylle, josta tuli tiukka käännös, jonka jälkeen pitkä lähestyminen okserille. Tässä tarkoituksena oli saada laukka pysymään kaarroksen jälkeen samana, jolloin paikka osuisi oikeastaan kuin itsestään kohdilleen ja hyppy olisi helpompi. Tämän jälkeen oli vuorossa kaareva linja neljällä laukalla, ja yhden laukan väleillä muutama pysty. Ennen rataa hyppäämistä hypättiin pari kertaa lävitse muutamat pystyesteet. Piti olla tarkkana omassa ratsastuksessa, jotten lähtenyt liikaa paineistamaan Sinvattia. Sinvatti hyppää kyllä ilman paineistustakin esteet, mutta jostain syystä minulle on jäänyt päälle vaan paineistaa turhaan. Pääasiassa minun pitäisi olla varmempi satulassa ja tietää mitä tehdä ja olla se suunnannäyttäjä, oripoika hoitaa kyllä loput. Sinvatilla on aikaa voittava laukka, joten sain hieman lyhentää laukkaa esteväleille, jotta lähestymiset onnistuisivat paremmin. Tiukalla käännöksellä piti itse olla enemmän hereillä, jottei käännös epäonnistuisi ja menisi pitkäksi. Pitkällä lähestymisellä ehdin ajatella tarkemmin ponnistuskohtaa ja tulevaa okseria, joten se ei ainakaan omasta mielestä tuottanut suuria vaikeuksia. Toisella kertaa rataa hypätessä laineen jälkeiselle pystylle tuli vahingossa viiden laukan sijasta neljä laukkaa, jonka syystä lähestyminen meni pohjaan. Itselleni tuli hieman yllätyksenä Sinvatin kielto, mutta se ei kuulemma ole mikään huonomerkki. Rauhoitin oman mieleni ja keskityin paremmin siihen estettä edeltävään laukkaan ja itse lähestymiseen. Oman mielen kun saisi pidettyä tyhjänä kaikesta muusta ja pystyisi keskittymään vain siihen tekemiseen, niin olisi paljon helpompaa. Tulevissa neljänsissä ja samalla viimeisissä osakilpailussa ennen finaalia olisi kyllä oma mieli saatava pidettyä tyhjänä kaikesta muusta. Ja olisi ihan hyvä jos muistaisi laskea tarkemmin laukat ennen ponnistusta ja keskittyisi tulevaan esteeseen ja hyppyyn, eikä jäisi pohtimaan edellistä hyppyä. Sinvatti itsessään on rataesteillä helpohko tapaus, jos näin voi sanoa, ori hyppää oikeastaan kaiken eteen laitetun ja se pysyy rauhallisena. Se on helppo saada kuulolle ja se mielellään kuunteleekin apuja. Oikeastaan satulassa ei tarvitse antaa kuin ihan pieniä ja kevyitä apuja ja ori toimii kuin ajatuksen voimalla. Valmennuksen pohjalta onkin sitten helpompi lähteä kohti tulevia kilpailuja ja ihan vaan kotitreenejäkin kohti.

[Nelly]

16.00 / 80cm
Nelly Svensson - Roll It Up J
Tarina 602 sanaa

Me alotettiin Jipun kanssa alkuverkkaamaan käynnissä alakentällä sillä välin kun odoteltiin Repen ruokapaussin päättymistä. Olin just ottamassa kuralätäkköjä varovalla tammalla ravia kun näin miehen astuvan ulos talosta. Pyysin tallille mukaan tullutta Felixiä avaamaan meille portin ja ratsastin tamman kentältä ulos. Odottelimme Repeä sen verran että mies oli meidän luona ennen kuin pyysin tamman liikkeelle sen perään.

''Ootkos sä miettinyt että mitä teidän kanssa treenataan?'' Reifr jutusteli.

''Oon mä ajatellu kyllä että voitas tulla erilaisilla teillä yksittäisiä esteitä, kaarevat tiet erityisesti'', pohdin ääneen koittaen tulkita miehen ilmettä. ''Ehkä erikoisesteitä kans?''

''Erikoisesteet on Jipulle aika tuttu juttu eikä se kummastele niitä kyllä kauheesti, että ehkä tiukkojen teiden ratsastus vois olla teille hyvää treeniä. Ja pidetään estekorkeus siinä kaheksassakympissä.''

Maneesille tultua mies avas meille oven ja mä patistin voikon sisälle valoisaan halliin. Repe kehotti mua ottamaan heti ravia ja ratsastamaan Jippua heti tuntumalle jalasta. Tamma heitti vähän alkuun päätään, mutta kun mä en heti antanut sille periksi kädellä se alkoi sitten hyväksyä ohjastuntuman ja Repe kehui sen aktiivisia takajalkoja. Laukkaa me otettiin uraa ympäri välillä tehden ympyröitä mutta pääasiassa laukan kokoamista harjoitettiin. Repe oli saanut esteet koottua ja ne oli kaikki ristikkoja vielä toistaiseksi.

''Alotetaan tulemaan kolmikaarisella näitä kahta ristikkoa. Teet kunnon kulmat, tiet ja tuut suoraa ristikolle jatkat hetken suoraa ja uralle tullessa käännät sen tamman vasta.''

Mä olin siirtänyt tamman hetkeksi raviin ja nostin nyt sitten laukan. Tein kunnollisen kulman ratsastaen mahdollisimman pitkään uraa pitkin siitä sitten suoraan ristikkoa kohti keskittyen siihen että me tultiin sen keskelle eikä reunaan. Jippu lähti ihan liian kaukaa ja Repe käski mun istua satulaan kunnolla nyt kun esteet oli vielä matalat, mutta ainakin Jippu vaihtoi laukan. Taas saatiin hyvä tie seuraavalle ristikolle keskihalkaisijalla ja nyt ponnistuspaikkakin oli hyvä ja laukka vaihtui.

Repe käski meidän jatkaa vielä uudelle kierrokselle mutta toisesta suunnasta. Jippu tuntui yllättävän hyvälle eikä Repekään montaa huonoa kommenttia antanut. Annoin tamman hetken kävellä ja Reirf neuvoi meidät seuraavan tehtävän pariin, meidän piti tulla kasikkoa vinoille ristikoille, joilta saatiin useampi kielto, kun mä ite aloin epäilemään vinosti ristikolle tulemista. Varsinista stoppia tamma ei tehnyt, mutta juoksi esteen ohi. Repen ilme alkoi neljännen perättäisen kiellon jälkeen kiristyä ja se rakensi meille ristikoiden kummallekin puolelle apupuomit ja meni vielä itse seisomaan esteen viereen.

Mä sain tsempattua itseni paremaan suoritukseen ja kyllähän me sitten kasikkona päästiin kummatkin ristikot tulemaan ja Jippu sai taputukset. Repe alkoi nostamaan esteitä ja rakensi vielä kaksi estettä kummallekin kvartslinjenille, mutta niin että kumpikin oli halkaisijan esteiden omalla puolella. Mä otin sillä välin vähän yksittäisiä hyppyjä ympyrällä toiselle halkaisijan nykyisistä pystyistä. Jippu tuli ihan hyvin vaikka välilä askeleet osui oudosti.

''Tullaan sitten ratana niin, että aloitat kolmikaarisella oikeassa laukassa peilipäädystä sitten teet hyvän kulman ratsastat tälle pystylle se on aika lähellä taas peilipäätyä eli älä sukella liikaa esteeseen että pääset nopeasti takaisin pystyyn. Siitä tiukka käännös toiselle kvartslinjen esteelle ja siinä on pitkä suora lähestyminen älä päästä Jippua liian pitkäksi. Sen jälkeen pitkä käännös ja vinosti peilipäädyn halkaisijan este. Selvä? Huikkaa jos unohtuu.''

Keräsin ohjat kunnolla käsiin latasin tammaan ruutia vähän liikaa ja se ponnahti voimalla isoon laukkaan niin, että me meinattiin mennä ekan esteen ohi ulkopuolelta mutta sain sen kuin sainkin yli. Sitten istuin satulaan keräsin laukan kasaan ja tultiin hyvä tie toiselle kolmikaarisen esteelle. Pitkä tie halkaisijan viereen uudelle esteelle. Repe huusi mut istumaan suorempaan ja jalat eteen. Jippu tuli hyvin esteelle ja palauduin nopeeta esteeltä ja sain sen käännettyä hyvin pitkälle suoralle. Tamma keräsi vauhtia ja heitti päätään pidätteistä. Esteen yli hyvin, keräsin itseni ja tiukan kulman jälkeen päästiin ekalla yrittämällä vinon esteen yli. Taputin tammaa naama loistaen kuin Naantalin aurinko ja Repe kehui meidän menoa. Olisipa sama hyvä fiilis seuraavissa osakilpailuissakin.

[Lydia]

13.30, 100cm
Lydia Tuuliluoto - Kheops
Tarina, 544 sanaa

"Mites teillä on Kertun kanssa mennyt?" Repe aloitti valmennuksemme kyselemällä kuulumisia.
"Tosi kivasti. Kerttu on tuntunut olevan ihan elementissään kun on ollut paljon kisoja ja valmennuksia. Kunnon kisaheppa", naurahdin ja taputin kirjavan kaulaa.
"Tehän voititte viime estekisat, jos oikein muistan?" Repe jatkoi sitten ja vaihteli muutamien esteiden paikkoja.
"Joo voitettiin... mä en vieläkään pysty uskomaan sitä todeksi", huokaisin ja aloin kokoilla ohjia käsiini. Kerttu selvästi heräsi allani ja katseli innoissaan ympärillämme olevia esteitä.

"Mitäs toiveita tälle päivälle?" Repe kysäisi ja silmäilin hetken esteitä.
"Ajattelin jos otettaisiin muutamia vähän pienempiä hyppyjä ja sit pari rataa kisakorkeudella?" ehdotin ja vilkaisin valmentajaa, joka nyökkäsi.
"Sopii oikein hyvin. Aloitetaas sitten ravissa näiltä puomeilta", Repe huikkasi ja tein työtä käskettyä. Siirsin ratsuni raviin ja keventelin ympyrällä kaarevalle linjalle asetettujen ravipuomien ylitse molempiin suuntiin.

Tehtävä muuttui nopeasti jumppasarjaksi, johon Repe sijoitti muutamat pikkupystyt. Kerttu oli innoissaan ja tuli helposti hieman vahvaksi, mutta sain sen nopeasti keskittymään hommiin, kun jumppasarjalle ei Kerttu voi kaahata ihan miten sattuu. Ori teki hyviä hyppyjä, mutta liioitteli helposti, jolloin hypyistä tuli helposti liian pitkiä ja välit jäivät ahtaiksi. Heti kun ori malttoi rauhoittua, hyppääminen tuli tasaisemmaksi ja itse pääsin paremmin ratsastamaan jokaisen askeleen läpi.

Otimme välikäynnit, joiden aikana Repe sääti estekorkeuksia.
"Mites sun estejännitys?" mies kysyi hetken hiljaisuuden päästä.
"Ihan hyvin. Se onnistunut rata kyllä teki ihan hyvää itseluottamukselle ja hyppäsin Merjan ohjeistuksella kerran tossa niiden kisojen jälkeen. Sillon meni kyllä tosi kivasti", kerroin ja Kerttu pärskähti tyytyväisenä. Ori on selvästi iloinen päästyään taas kunnolla estetreenien makuun ihan kunnon kokoisilla esteillä.
"Hyvä homma. Nyt kun saatte metrisillä radoilla hyvät kokemukset, niin teidän on tosi helppo lähteä nostamaan tasoa", Repe totesi.
"Njoo, seuraava tavoite ois kyllä päästä maastoesteille", naurahdan.

Jatkamme valmennusta kolmen esteen sarjalla. Ensin on pysty, pidempi väli ja toinen pysty ja sitten parin askeleen välin päässä okseri. Esteet ovat noin 80cm, joten haasteita ei pitäisi tulla. Kerttu on sarjoilla helposti turhan menevä ja se tulee liian lähelle, joten Repe komensi minua ensimmäisellä kerralla ottamaan kunnolla pidätteet läpi, jotta suuri ori ei pääsisi vain juoksemaan tehtävää läpi. Mokasin ensimmäisellä yrityksellä pidätteet ja tulin häirinneeksi Kerttua liikaa, joten nappasimme vahingossa puomin mukaamme. Seuraavalla yrityksellä Repe ohjeisti menoamme enemmän ja suoritimme tehtävän puhtaasti, vaikka edelleen Kerttu tuli todella lähelle esteitä.

Repe uskoi ongelman ratkeavan sillä, että hän nosti esteisiin enemmän korkeutta. Ratsastan kuulemma paremmin suuremmilla esteillä, jolloin keskityn paremmin. Mies myös komensi minua rentoutumaan, sillä tämä huomasi heti minusta että aloin hieman jännittyä esteiden kasvaessa. Hengitin pari kertaa syvään, ohjasin Kertun tehtävälle ja orikin huomasi että esteet ovat korkeampia ja keskittyi paremmin. Tällä kertaa saimme askeleet sopimaan hienosti, joten saimme hetken hengähtää kävellen.

Viimeisenä vuorossa oli metrinen rata. Viimeisenä tehtävänä olisi äskeisen tehtävän sarja, jonka ensimmäisen pystyn Repe nosti 110cm. Mies ohjeisti yhdeksän hypyn tehtävän minulle, kertasin sen kertaalleen mielessäni ja sain luvan aloittaa. Radan alku oli simppeli ja reitit helppoja, Kerttu lähti radalle hyvällä energialla tulematta kuitenkaan vahvaksi. Selvitimme radan lopulta todella hyvin ja puhtaasti, joten Repe antoi luvan loppuverryttelylle.

"Kerttu on rauhoittunut paljon tässä talven aikana. Onhan se kuuma hevonen ja tulee helposti vahvaksi, mutta on teidän yhteistyö parantunut todella paljon. En usko että teille tulee mitään ongelmaa maastoestehaavetta ajatellen. Onhan Kerttu jo konkari maastoesteillä", Repe sanoi kannustavasti.
"Kiitti. Kyllä Kerttu on ihan huippuheppa ja todellinen kultakimpale", naurahdin ja annoin orin ravata löysin ohjin loppuravit.

[Milja]

klo 17 & HeB
Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino

Seurasin Nellyn ja Jipun energistä loppuravia, keräten jo parempaa ohjastuntumaa. Kello oli lähes viiden maissa, joten meidän valkan oli määrä alkaa ihan pian. Mä olin jo käynyt vähän kävelemässä Minon kanssa, ja nyt odottelimme ruunan kanssa maneesin edustalla.
"Älä sit riko sun polvee enempää", Felix virnisti maankamaralta ja sai mut pyöräyttämään silmiäni, vaikka kasvoillani olikin hymy.
"En en."
Suuntasin katseeni takaisin maneesiin, missä pojan isosisko oli juuri hidastanut hoidokkinsa käyntiin. Repe vielä kehui parivaljakon työskentelyä hetken aikaa, jonka jälkeen mies loi katseen meihin:
"Sä ootkin Milja siinä valmiina, tuu vaan."
"Moikka", käännyin vielä katsomaan Fellua, joka nyökkäsi hyvästiksi ennen Nellyn perässä talliin suuntaamista.

Mino vaikutti reippaalta, mutta rennolta. Sen käynti oli normaaliin tapaan etenevää.
"Teillä menikin ne viime estekisat hyvin, kolmas sijakos se oli?" Reifr varmisti kävellessään rinnallamme maneesia ympäri.
"Jep."
"Mitäs oot aatellu tälle kertaa?"
Mino pärskähti iloisesti löysyttäessäni sille vielä hetkeksi vähän pidempää ohjaa.
"No niissä viime estekisoissa Minolla ei ehkä mennyt aina pidätteet läpi niin hyvin kun olis voinu. Tai siis onhan toi aika normaali ongelma vissiinkin meidän esteradoilla, mut aattelin, et jos oltais jotain siihen liittyvää tänään tehty."
Repe nyökkäsi ja käski alkaa työskentelemään ravissa sillä välin kun mies vaihteli vähän esteiden paikkoja.
Ruuna lähti ensimmäisistä pohjeavuista liikkeelle, ja tempo oli ihan okei. Lähdin tekemään pääty-ympyröitä, ja pitkille sivuille ihan pieniä pätkiä pohkeenväistöä. Tämä sujui ihan hyvin, joskin oikea pohje ei meinannut heti mennä läpi. Mino olisi myöskin alkuun paljon mieluummin juossut väistöt läpi, kun oikeasti astunut ristiin.

"Okei, Mino näyttää ihan kivalta. Pidä vaan oma painopiste ehkä vähän taaempana, kun oot sen verran pieni siellä hevosen selässä. Ja ala vaan verrytellä laukassa, voisit täällä päädyissä tehdä ympyrän ton kavaletin kautta. Käsket sen laukata sen yli - ei siis hypätä! Toi on niin matala ja sillä niin iso laukka."
Heti laukkaan siirryttäessä Mino tuli aika vahvaksi. Sain neuvoksi tehdä paljon puolipidätteitä ja pitää läsipään mielen virkeänä, jottei se jäisi liikaa roikkumaan ohjanpäähän. Matalien kavalettien yli laukkaaminen sujui tosi hyvin! Tein samaa verryttelyä laukassa molempiin suuntiin, jonka jälkeen alettiin hyppäämään.
Repe oli kasannut maneesiin molemmille pitkille sivuille linjat: toisessa oli kaksi, toisessa kolme ristikkoa. Loppuvalmennuksen tulisimme sitten ratsastamaan näitä linjoja eri määrällä laukka-askelia, jolloin Minon olisi pakko kuunnella pohkeita, mutta etenkin pidätteitäni.

Ensimmäiseksi me tultiin kahden esteen linja ihan hevosen omassa temmossa. Mino hyppäsi ristikoiden yli noin kahdella laukka-askeleella, mikä oli siihen väliin tosi vähän. Ekaksi tehtäväksi saimmekin tulla välin viidellä askeleella. Joka ikisellä kerralla ratsuni kuitenkin karkasi ainakin neljällä askeleella yli.
"En ikinä saa sitä sillä", puuskahdin jo kyllästyneenä useisiin epäonnistuneisiin hyppyihin.
"Kyllä saat. Nyt et anna sille mitään muuta mahdollisuutta, kun koota laukkaa. Istut itse suorassa, vatsalihakset töissä, ja teet vaikka yhden vähän rummemankin pidätteen - oot nyt niin monta kertaa pyytänyt siltä", Repe neuvoi mun nostaessa jälleen laukan.
Tällä kertaa me viimein saatiin se pirun viisi askelta, ja pystyimme siirtymään kolmen esteen linjalle.
"Tässä joka väliin kaksi askelta. Vaadi, et mene helpoimman kaavan kautta."
Tämä sujui yllättävän helposti heti ensimmäisellä kerralla - ehkä sain äskeisen viiden askeleen tehtävässä pidätteet niin hyvin läpi, että Mino kerrankin päätti kuunnella.

Korkeudet pidettiin valmennuksen aikana maksimissaan 70 sentissä. Tulimme kahden esteen linjaa kolmella askeleella, joka sujui ihan kivasti. Välillä Mino pääsi kaasuttelemaan välissä liikaa, ja toisen esteen eteen tuli ahdasta. Silloin hypyistä tuli myös huonoja ja tasapainottomia, mutta yleensä sain virheen korjatuksi ensi yritykselle.
Kolmoislinjan korkeudet pidettiin noin 60 sentissä, mutta me saatiin tosi hyviä hyppyjä! Repe kuitenkin muistutti mua kuitenkin pysyttelemään edelleen vähän pystymmässä asennossa, kun Minolla oli menohaluja omasta takaa ja hypyt tulivat reippaalla tahdilla.
"Hyvä, eiköhän se riitä. Lopetellaan tältä erää. Meno näytti etenkin lopussa oikein kivalta, kun sait kunnolla ne pidättävät avut Minolle läpi. Se ois tosin voinu olla vieläkin vahvempi ratsastaa, jos oltais lähdetty nostamaan korkeuksia. Ehkä sitten ens valkassa. Mutta joo, ala vaan loppuverkkaamaan!" Reifr antoi palautetta keventäessäni energisen ravin tahdissa.
Lopussa löysäsin ruunalle vielä vähän pidempää ohjaa, jotta se pääsi venyttämään kaulaansa. Taputin puoliverisen kaulaa, ja vajaan kymmenen minuutin ravailun jälkeen hidastin käynnille. Itselleni jäi hyvä mieli valkasta, vaikka etenkin alussa oli tosi paljon ongelmia.

sanoja 661

[Calandre Bellefeuille]

14.30 Medium
Calandre Bellefeuille - Jään Lilja
611 sanaa

Saavuimme Liljan kanssa valmentautumaan Yläkokon ratsastuskoululle Tie tähtiin kisakokonaisuuden viimeistä osakilpailua varten, joka olisi seuraavalla viikolla. Varustin tamman kaikessa rauhassa trailerin vieressä. Ehdin kävellä hieman alakentällä, sillä meillä oli ylimääräistä aikaa.

Alkulämmittelyssä teimme harjoitusta, jossa tarkoituksena oli saada Lilja siirtymisillä edestä kevyeksi, sillä tamma joskus on hieman liian raskas kädelle ennen estettä. Käynti-pysähdys-käynti. Jos Lilja nojasi pysähdyksessä käteen, piti ottaa välittömästi yksi peruutusaskel ja myödätä välittömästi. Tätä harjoitusta tehtiin muutamaan otteeseen, niin että tamma on käynnissä kevyt kädelle. Sen jälkeen siirryttiin raviin ja tehtiin sama harjoitus ravissa. Ravissa Liljan tuli pysähtyä pyynnöstä neljän askeleen sisään ja minun laskea askeleita pyyntöön. Lopulta jäi molemmille hyvä fiilis, sillä sisäistettiin mitä haettiin ja saatiin oikeasti kevyeksi kädelle tamma. Josko tämä toimisi sitten esteilläkin ja näin olisi helpompaa hypätä.

Meille oli tuottanut viime aikoina hieman haasteita vinot lähestymiset, joten pyysin että voisimme treenata niitä tarkemmin. Aloitimme valmennuksen tekemällä tehtävää, jossa molempien lyhyiden sivujen vieressä oli pystyeste. Tätä tultiin siis kahdeksikkona, tupla kahdeksikkona, niin että tuli yhteensä neljä hyppyä. Nostimme Liljan kanssa sujuvan laukan ja hyppäsimme ensimmäisen kerran pystyn ja jatkoimme sujuvassa laukassa edelleen seuraavalle pystylle, jonka jälkeen tuli laukanvaihto vasempaan ja suunnanvaihto oikealle. Hypättiin pysty uudelleen ja tämän jälkeen piti vaihtaa laukka vasempaan. Sitten tuli pitkän sivun kautta vasemmassa laukassa toinen pysty uudelleen ja tämän jälkeen vaihto oikeaan laukkaan. Itselle tuotti vähän vaikeuksia pitää ranteet rentoina ja katse. Yllättäin se katse edelleen välillä tahtoo hukkua väärään suuntaan ja tiedän varsin hyvin kaiken lisäksi, että katse on äärimmäisen tärkeä kerroin. Silti se vaan jostain syystä tahtoo unohtua välillä. Onneksi se on kuitenkin korjattavissa! Täydellisyyttä ei ole olemassakaan varmaan, mutta sitä kohti on hyvä pyrkiä. Ja lopulta se katse on kuitenkin aika tärkeässä roolissa kaikissa ratsastuksen muodoissa.

Tuota tehtävää tehtiin muutamaan otteeseen, jonka jälkeen oli seuraavan harjoituksen vuoro, jossa tultiin vinossa esteelle. Tarkoituksena oli kuitenkin pitää hevonen suorassa koko ajan. Eli tehtävä aloitettiin tulemalla hieman vinossa vasemmalta pysty niin, että hyppy saatiin kipattua okserin sisäpuolelle katseella ja painolla. Tästä jatkettiin rennossa rytmissä toiseen päätyyn, jossa tiukahko käännös ja vinossa pystylle. Siitä matka jatkui vielä tehtävän viimeiselle pystylle, jonne pystyi lähestymisen tekemään melko suorassa. Tässä tehtävässä tärkeintä oli katse ja paino, jolla kerrottiin ratsulle, että mitä aiotaan tehdä seuraavaksi. Annoin Liljalle laukka-avut ja ja ohjasin kohti ensimmäistä pystyä vasemmassa kierroksessa. Hyppy onnistui aika hyvin, itselle tuotti tosin vähän vaikeuksia painon kanssa kertomisesta. Tästä jatkettiin silmällä ja rennolla rytmillä okserille. Okserin jälkeen päädyssä otin Liljan haltuun ja yritin säilyttää rytmiä. Vuorossa oli tiukka käännös oikealle ja vinossa hyppy pystylle. Lähestyminen meni vähän pohjaan ja Liljan takajalat eivät ehtineet kunnolla alle. Yli päästiin kuin päästiinkin, mutta puomi kolahti. Ei auttanut ottaa kuin katse vaan kohti seuraavaa ja samalla tehtävän viimeistä pystyä ja jatkaa sujuvassa, rennossa laukassa. Viimeinen hyppy onnistui hyvin, tosin lähestymisenkin pystyi tekemään aika suorassa. Tätä tehtävää tehtiin muutamaan otteeseen. Itselle jäi lopulta hyvä fiilis, sillä tämän jälkeen vinot lähestymiset taas tuntuvat helpommilta ja niitä on nyt treenattu valvovan silmän alla, joten jotain käsitystä on mitä tehdä. Nyt on taas kisoissa ratsastaa lyhyempiä reittejä ja näin mahdollisesti voittaa ajassa. Kisoissa se on aika tärkeässä roolissa kuitenkin ja siitä on hyötyä, että pystyy voittamaan aikaa. Itse pitäisi olla vaan huolellisempi satulassa ja antaa tammalle enemmän tilaa hyppyyn. Hiljaa hyvää tulee ja oman kokemuksen perusteella ollaan edistytty aika paljon viime aikoina! Opimme tuntemaan Liljan kanssa päivä päivältä enemmän toisiamme ja ymmärretään toisiamme hieman paremmin. Itse voisin kertoa vähän paremmin ja ennakoivammin tammalle mitä tulee tapahtumaan ja valmistella näin hyppyyn paremmin.

Onnistuneen valmennuksen jälkeen olikin mukava tehdä loppuverryttelyt ja rauhassa purkaa varusteet pois tammalta. Hiki tuli molemmille, mutta silloinhan sitä yleensä tietää tehneensä jotain. Laitoin Liljalle turkoosin fleeceloimen traileriin päälle, vaikka ehdin kävellyttää tammaa jonkin aikaa valmennuksen jälkeenkin. Täältä tullaan seuraavat osakilpailut!

[Jonna]

18:00 / medium
Jonna - Kadon Illuusio
Tarina 567 sanaa

Neljännet ja samalla viimeiset Tie Tähtiin -osakilpailut lähestyivät ja kisoihin valmistuttaisiin jopa kahden valmennuksen voimin. Ensimmäisenä oli vuorossa Yläkokon yksilövalmennus ja myöhemmin Seppelessä tallin vierailijoille avoin valmennus. En ollut täysin tyytyväinen Cupin ensimmäisten estekisojen tulokseemme, sillä olin kuvitellut meidän olevan nimen omaa vahvempia este- kuin kouluratsastuksessa, mutta ainakin tähän mennessä tulokset ovat kertoneet muuta. Koulukisoissa olemme pärjänneet jopa yllättävän hyvin ja halusinkin kovasti panostaa viimeisiin kisoihin ennen finaalia.

Yläkokon ratsastuksenopettajalla oli toiminnantäyteinen päivä, sillä valmennustunteja oli ollut tarjolla yhdeksän kappaletta ja ainakin päivän ja suurin osa iltapäivän paikoista oli käynyt kaupaksi. Itse olin varannut ajan minulle ja Sisulle vasta kuudeksi, jottei kotoa tarvitsisi lähteä ennen kukonlaulun aikaa. Yritin aluksi havitella tuntia tai paria aikaisempia aikoja, mutta liian hitaana jäin nuolemaan näppejä. Ratsastuscupin myötä aikaiset aamuherätykset ovat käyneet turhankin tutuiksi ja ori onkin meistä ollut aina se virkeämpi matkaaja. Tänään päivämme venyisi mukavana vaihteluna loppupäästä, sillä kotona olisimme vasta kymmenen jälkeen illasta.

Hoidin ja varustin orin ennätysajassa ja ehdin käydä sen kanssa hetken ajan kävelemässä tallin alakentällä, ennen kuin siirryimme maneesiin valvottuun alkulämmittelyyn. Kuten mainittu, tämän päivän valmennukset olivat yksilövalmennuksia, eli saimme osaksemme ohjaajan jakamattoman huomion, minkä avulla voisimme havainnoida ja korjata virheitämme tarpeen vaatiessa vaikka kädestä pitäen. Tänään meitä ohjasi Reift Hansen ja maneesiin astuessani kuulinkin pirteän tervehdyksen, johon vastasin reippaasti. Sisukin pärskähteli ja Hansen kävi tutustumassa ratsuuni lähietäisyydeltä taputtaen tätä orin mieliksi pari kertaa kaulalle. Alkulämmittelyissä keskityimme etenkin aktiiviseen liikkeeseen eli ori oli tarkoitus saada kantamaan itse itsensä hyvällä fiiliksellä. Sisu on varsin kevyt ratsastaa, joten kuolaimeen se ei turhia tukeudu, mutta takaosan työskentelyä jouduimme tehostamaan ja apuna käytimme etenkin kokoamisia eri askellajeissa.

Alun verryttelyn aikana saimme myös itse esittää toiveita valmennuksen tehtävistä ja halusin ehdottomasti jotakin tehtäviä, joissa hevonen pääsisi toteuttamaan itseään myös ilman ratsastajan jatkuvaa apua. "Sisu on jo iso poika, sen on aika ottaa hieman vastuuta" naurahdin Hansenille, joka hetken tuumailtuaan tokaisi työstävämme tänään sarjaestettä suoralla uralla ja lähti vauhdilla kokoamaan tulevaa koitostamme. Ei homma kuitenkaan niin helppo ollut, vaan siinä piili pieni juju: sarja tuli tulla vapaalla ohjalla tai jos halusi olla vielä hurjempi, niin ohjat saisi nakata kokonaan hevosen kaulalle ja antaa sille maksimaalisesti tilaa suorittaa.

"Nosta laukka pitkällä sivulla, tuo se siististi kulmaan asettaen, käännä lyhyeltä sivulta halkaisijalle, suorista ja anna hevosen mennä!" Noin niin kuin teoriassa, käytännössä Sisu oli ensimmäisellä yrittämällä liian innoissaan jo pelkkien puomien näkemisestä ja kulmassa se oikaisi aika lailla ja spurttasi kohti sarjaa, jossa oli lämmittelynä kaksi maapuomia ja kolmantena esteenä pieni kavaletti. Yritin parhaani mukaan hidastaa Sisun vauhtia istumalla tiiviisti satulaan, mutta ensimmäisellä kerralla en vielä rohjennut täysin luopua ohjistani. Orin laukka pyöri kuitenkin hyvin ja takaosa työskenteli aktiivisesti.

Toisella kerralla tehtävä olikin jo Sisulle tuttu, joten sen ei enää tarvinnut liikoja päästellä. Laukka nousi hyvin ja napakan puolipidätteen myötä ratsastimme myös siististi syvälle kulmaan. Halkaisijalle käännyttyämme suoristin ratsun, kokosin sitä hieman ja annoin sille vapaat ohjat. Esteiden korkeuksia oltiin hieman nostettu ja tällä kertaa ori joutui jo ponnistamaan päästäkseen yli. Pehmeissä mutta voimakkaissa hypyissä oli helppo pysyä selässä ja tukea pystyi ottamaan harjaan takertumalla. Vapaalla ohjalla Sisu venytti reippaasti kaulaansa ja hyppäsi varsin kaukaa etenkin kahdelle ensimmäiselle esteelle, minkä vuoksi viimeinen hyppy ajautui aivan esteen eteen ja hyppy oli vähintäänkin mielenkiintoisen tuntuinen satulaan käsin. Suoralla uralla ori pysyi varsin hyvin, tarvittaessa korjailin aavistuksen sen reittiä pohjeavuilla ja toistojen myötä myös omatoiminen työskentely sujui jo himpun verran paremmin ja sen oma silmä askelväleille alkoi harjaantua, vaikka niitä aivan kiusallaan muutettiinkin pariin otteeseen valmennuksen aikana.

[Seela, Hallava]

19:00 Medium 80cm
Seela Aalia - Emma's Melina, Hallava
692 sanaa + kuva

Suuni tuntui rutikuivalta kun näin Yläkokon pihan. Viimeisin estevalmennus Hallavassa oli mennyt hyvin penkin alle. Olimme Aleksin kanssa yhteistuumin päättäneet ottaa Mellille ja minulle paremmin hyppyjä alle ennen neljättä osakilpailua.



Annoin ajatukseni hetken käydä läpi viime valmennusta, kun Melli oli ollut sisäpohjetta vasten, ja ollut kova suustaan. Se oli meille uutta, ja olin ollut ihan hukassa selässä. Lopulta valmennus oli päätynyt meidän suhteen hyvin lyhyeen. Aleksi oli kumminkin lähtenyt mukaani valmennukseen, joten oloni oli vähän turvallisempi. Jos mikään ei sujuisi olisi ainakin yksi ketä osaisi auttaa.



Avasin auton oven, ja kävin vähän pihaa läpi. Tiesin valmennuksen olevan maneesissa, mutta pihalla kävi pieni liike. Vedin rauhassa hanskat käteeni lähtien traileriin sisälle avaamaan Melliä puomista. "Avautuu!" Kuulin miehen huikkaavan avatessaan traikkua takaata. Tamma kohotti päätään ylöspäin vähän höristen. Melli koitti kääntää katsettaan ulkoilmaan. "Kohta pääset..." Supisin hiljaa tammalle puristaen riimunarusta paremmin. "Voitte tulla." Aleksi tokaisi jääden sillan toiselle puolelle vähän Melliä ohjaamaan. Aloitin tamman peruutuksen rauhassa, koittaen pitää molemmat jalkani alhaalla jykevästi. Ponin kaviot kopsahtivat nopeasti lastaussiltaa vasten, ja vauhtia lisääntyi parin askeleen verran peruutukseen. "Kun satula on selässä niin voitte mennä tohon kentälle, näetkö sie?" Aleksi osoitti alakentän suunnille. Nyökkäsin vahvasti taluttaen vähän Melliä. Poni pällisteli pihamaalla sen minkä ehti.



Istuin Mellin selässä tyynesti, kun Aleksi lähti viemään traikkua ja autoa parkkiin. Melli tuntui rentoutuvan siitä, ettei tarvinnut enää miettiä itse mihin piti kävellä. Poni välillä laski pään tyytyväisesti alas letkeästi, mutta tykkäsi korvat hörössä pällistellä ympärilleen. Kävelin rauhassa ponin kanssa kentällä, kunnes kello löi seitsemän. Lähdin Mellin kanssa jännittynein mielin kohti maneesia.



Astuin maneesin sisään, joka tuntui vähän synkemmältä kuin Hallavan oma maneesi. Aleksi jutteli rauhassa Reifrn kanssa rauhassa. "Voit ottaa hyvin Me..Mellin kanssa ravia ja lähteä työskentelemään hyvin suunnitelluilla serpentiini urilla." Reifr antoi rauhassa ohjeen maneesin oven sulkien. Keräsin ohjat käteeni ja pyysin Mellin raviin. Tamma tuntui virkeältä eikä paljon tarvinnut raviin pyytää takajalkoja alle. Poni sen sijaan tuntui painavalta kädelle, joten koitin tarkasti mielessäni lähteä ottamaan aktiivisia puolipidätteitä, ja liikuttelemaan kuolainta. Aleksi ja Reifr juttelivat vielä vähän keskenään välillä vilkasten menoamme. "Miltäs Melli tuntuu?" Reifr lähti maneesin keskemmälle kävelemään. "No mm... Vähän tuppaa painamaan kuolaimelle, mutta hyvin liikkuu eteenpäin. Oikealle vaikeampi, tai pitää enemmän työstää." Koitin ravatessani selittää tarpeeksi kuuluvasti. Reifr nyökkäili vastaukselleni. "Tänään meillä oli tarkoitus löytää vähän keinoja ja nappeja sisäpohkeen kuunteluun, ja pientä varmuutta saada kaarissa, eikö?" Reifr kysyi rauhassa vähän tolppia asetellen. "Joo... Ei se näin ravissa niin oo ongelma, mutta sit kun vähän vireytyy laukassa niin viimeksi ei oikein ollut mitään kontrollia lähestymisissä." Hidastin Mellin käyntiin rauhassa.



Reifr aloitti rauhassa selittämään meille tehtävää. Korkeus oli jätetty tarkoituksella aluksi matalle, ja ideana oli etsiä vain sopiva rytmi ja askeleet. Nostin rauhassa ponille laukan ja pyöritin sitä vähän pääty ympyrällä. Melli näyttikin varsin hienoa ja pyörivää rentoa laukkaa, mikä varmasti olisi koulussa tuomareita miellyttänyt. Nyt piti kuitenkin saada tammaa valppaammaksi ja ylöspäin ratsastettua. Aloimme lähestyä ensimäistä estettä kohti. Istuin tiivisti Mellin satulaa ja tunsin käteni hikoilevan. Hyppy sujui ihan kauniisti ekaksi hypyksi, mutta toiseen esteeseen Melli lähti jo imemään. Koitin epätoivoisesti pitää Mellin rytmin samana, mutta tamma sai pidettyä tahtonsa. "Mellillä oli alussa rauhallinen hyvä tahti eikö? Kun ponilta löytyy rauhallinen hyvä tahti voit hyvin rentoutua ja vähän keventää istuntaa. Näin et koko ajan tiivisti vaikuta poniin, vaan annat vähän myös rauhan. Kun taas poni lähtee viemään voit istua alas tiiviisti, jolloin sinun avut ovat taas paljon vahvemmat, koska et ole koko aikaa istunut alhaalla satulassa." Reifr selitti rauhassa minulle. Nyökkäilin rauhassa vastineeksi ja toistimme tehtävän.



Pikku hiljaa Reifr alkoi muuttaa tehtäväämme vaikeammaksi. Loivemmissa ja tiukoissa kaarissa alkoi tulla sisäpohkeemme tehottomuus vastaan. Miten Melli sai punnerrettua sitä vastaan, ja minä en uskaltanut vaatia. Teimme Reifrn kanssa pitkään töitä sen kanssa, että Melli ei vain mene vaan malttaa kuunnella apujani. Loppu valmennuksesta homma alkoikin näyttämään jo tuplasti paremmalta. Puolestaan minä aloin väsyä jatkuvaan ratsastukseen, ja luojan kiitos sain siirtää tammaa loppuraveihin. Ratsastaen eteen alas. Tamma venytti kaulaansa tyytyväisenä alas, ja pärski tyytyväisenä takajalat käyden. Lopulta siirsin tamman käyntiin. Hymyilytti leveästi. Saimme sisäpohkeen läpi, ja oppisin mitä pitää tehdä, jos näin käy. Eikä minua hirveästi enään jännittänyt Mellin into esteille. Vilkaisin Aleksia, joka näytti tyytyväiseltä ja toi ponille vilttiä. Okei mahtoi tämä valmennus olla molemmille rankka hien määrän nähtyä.